1 Kumoamiskanne - Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt - Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä ja oikeushenkilöitä koskevat toimet - Banaanien tuonnin tariffikiintiö - Asetus, jossa on vahvistettu vähennyskerroin, jota soveltamalla asetuksessa tarkoitetut tuojat voivat itse määrittää heille jaettavan määrän
(EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan neljäs kohta; komission asetus (EY) N:o 3190/93)
2 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Banaanit - Tuontijärjestelmä - Tariffikiintiö - Tariffikiintiön jakaminen - Yksityiskohtaiset soveltamissäännöt - Komission toimivalta vahvistaa vähennyskerroin, jonka mahdollistaa kiintiön suuruuden säilyttämisen - Ulottuvuus - Toimivaltaa ei ole käytetty virheellisesti
(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 20 artikla; komission asetuksen (EY) N:o 3190/93 1 artikla)
3 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Banaanit - Tuontijärjestelmä - Tariffikiintiö - Tariffikiintiön jakaminen - Yksityiskohtaiset soveltamissäännöt - Komission asetuksessa (ETY) N:o 1442/93 päätetyt toimenpiteet - Perusasetuksella annettua toimivaltaa ei ole ylitetty
(Neuvoston asetus (ETY) N:o 404/93; komission asetuksen (ETY) N:o 1442/93 3 artiklan 1 kohta, 5 artiklan 2 kohta ja 7 artikla)
4 Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu - Komission vastuun syntyminen - Yksityisten mahdollisuus vedota säännöksiin tai määräyksiin, joissa määritetään tälle toimielimelle annettujen valtuutusten rajat - Vetoamismahdollisuuden puuttuminen
(EY:n perustamissopimuksen 155 artikla, 178 artikla ja 215 artiklan toinen kohta; neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93 20 artikla)
5 Yhtenäisestä vähennyskertoimesta kullekin A- ja B-luokan toimijalle vuoden 1994 tariffikiintiöstä myönnettävän banaanimäärän määrittämiseksi annettu asetus (EY) N:o 3190/93 koskee kyseisten luokkien toimijoita erikseen. Sitä nimittäin sovelletaan ainoastaan niihin A- ja B-luokan toimijoihin, jotka olivat hakeneet vuodelle 1994 viitemäärää banaanien tuontiin ja saaneet sen, joten siinä ilmoitetaan näille toimijoille, että se banaanimäärä, joka toimijalla on oikeus tuoda kyseisen tariffikiintiön rajoissa, voidaan vahvistaa soveltamalla tätä vähennyskerrointa toimijan viitemäärään. Koska asetuksella ei ole muuta lainsäädännöllistä tarkoitusta kuin mainitun vähennyskertoimen vahvistaminen ja julkaiseminen, sen välitön ja suora vaikutus on, että kukin toimija voi määrittää sen lopullisen määrän, joka sille myönnetään. Asetusta on tämän vuoksi pidettävä joukkona yksittäisille toimijoille osoitettuja yksittäistapausta koskevia päätöksiä, joilla todellisuudessa ilmoitetaan ne tarkat määrät, jotka kullakin toimijalla on vuonna 1994 oikeus tuoda.
Koska asetuksessa ei jätetä jäsenvaltioille lainkaan harkintavaltaa tuontilupien antamisessa, se koskee kyseisiä toimijoita myös suoraan, joten nämä voivat nostaa siitä kumoamiskanteen perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan nojalla.
6 Banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 404/93 20 artiklalla komissiota ei kielletä antamasta sellaisia yksityiskohtaisia soveltamissääntöjä, jotka ovat välttämättömiä tällä alalla käyttöön otetun tuontijärjestelmän toiminnalle, vaikkei tällaisista soveltamissäännöistä ole erikseen säädetty tässä artiklassa. Mahdollisuus vahvistaa vähennyskerroin on näin ollen välttämätön tähän järjestelmään kuuluvan tariffikiintiön toiminnalle, koska sen avulla voidaan säilyttää kiintiön suuruus ja samalla taata toimijoille oikeus saada kiintiöstä osuus siinä tapauksessa, että tuontilupahakemusten kohteena oleva määrä ylittää kiintiön.
Komissio ei ole riidanalaista vähennyskerrointa vahvistaessaan ylittänyt tai käyttänyt virheellisesti sitä harkintavaltaa, jota sillä on oikeus käyttää yhteisön edun mukaisesti yhteistä markkinajärjestelyä koskevia sääntöjä käyttöön ottaessaan. Vaikka tältä osin onkin totta, että yhteisen markkinajärjestelyn käyttöönottaminen on vaikuttanut eri tavalla kyseisten ryhmien toimijoihin, tämä erilainen kohtelu on väistämätön seuraus tarpeesta ottaa huomioon ne eri tilanteet, joissa toimijat olivat, ja se liittyy kiinteästi tavoitteeseen yhdentää aikaisemmin erilliset markkinat.
Komissiolla ei sitä paitsi ollut velvollisuutta hyväksyä todentamatta niitä lukuja, joita jäsenvaltiot olivat ilmoittaneet eri toimijoille myönnettyjen viitemäärien osalta. Tältä osin on todettava, että ne poikkeavuudet, jotka jäivät jäljelle sen jälkeen, kun komissio oli oikaissut ainakin tietyn määrän jäsenvaltioiden alun perin ilmoittamia viitemääriä, eivät voi aiheuttaa oikaistujen lukujen perusteella vahvistetun vähennyskertoimen pätemättömyyttä.
Lopuksi on todettava, että vaikka se arvio, jonka perusteella olisi pitänyt vahvistaa tariffikiintiö, johon riidanalaista vähennyskerrointa sovellettiin, vahvistettiin liian myöhään, tämä ei vaikuta vähennyskertoimen pätevyyteen, koska komissiolla oli vaikeuksia saada jäsenvaltioilta tarkat luvut, jotka olivat välttämättömiä tarkan arvion laatimiseksi, ja koska sillä ei näissä olosuhteissa ollut muuta vaihtoehtoa kuin laskea riidanalainen vähennyskerroin pelkkää väliaikaista perustetta käyttäen.
7 Komissio ei ylittänyt sille banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä annetulla asetuksella (ETY) N:o 404/93 annettua toimivaltaa, kun se määritteli toimijan ja toisen vaiheen tuojan käsitteet banaanien tuontia yhteisöön koskevan järjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 1442/93 3 artiklan 1 kohdassa ja sisällytti kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa kypsyttäjät niiden toimijoiden luokkaan, joilla on oikeus tariffikiintiön osuuteen, ja kun se saman asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa vahvisti eri toimijoiden ottaman riskin merkittävyyden mukaan eritellyt painotuskertoimet. Komissio ei myöskään loukannut oikeusvarmuuden periaatetta, vaikkei se kyseisen asetuksen 7 artiklassa itse määrännyt, mitkä hakemusta tukevat asiakirjat toimijoiden on välttämättä esitettävä jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
8 Kun otetaan huomioon, että perustamissopimuksen 155 artiklassa ja banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 404/93 20 artiklassa määrätään ainoastaan niistä rajoista, joissa komissiolla on valtuus antaa kyseessä olevan yhteisen markkinajärjestelyn täytäntöönpanemiseksi välttämättömät yksityiskohtaiset soveltamissäännöt, yksityiset oikeussubjektit eivät voi vedota näihin artikloihin sellaisinaan saadakseen tämän toimielimen vastuun syntymään perustamissopimuksen 178 artiklan ja 215 artiklan toisen kohdan perusteella.