1 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Maito ja maitotuotteet - Maidon lisämaksu - Lisämaksusta vapautettujen viitemäärien määrittäminen - Erityiset menettelytavat maidontuotannon kehityssuunnitelmaan sitoutuneiden tuottajien hyväksi - Jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta myöntää erityistä viitemäärää - Harkintavallan rajat
(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 857/84 3 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivi 72/159/ETY)
2 Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Maito ja maitotuotteet - Maidon lisämaksu - Lisämaksusta vapautettujen viitemäärien määrittäminen - Maidontuotannon kehityssuunnitelmaan sitoutuneilla tuottajilla ei ole oikeutta saada sitoutumisen perusteella erityistä viitemäärää - Luottamuksensuojan periaatetta, syrjintäkiellon periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta, omaisuudensuojaa ja ammattitoiminnan harjoittamisen vapautta ei ole loukattu
(EY:n perustamissopimuksen 40 artiklan 3 kohta; neuvoston asetuksen (ETY) N:o 857/84 3 artiklan 1 kohta; neuvoston direktiivi 72/159/ETY)
3 Asetuksen (ETY) N:o 857/84 3 artiklan 1 kohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava asetuksen kolmannen perustelukappaleen perusteella siten, että siinä ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta myöntää maidontuotannon kehityssuunnitelmaan maatilojen uudenaikaistamista koskevan direktiivin 72/159 perusteella sitoutuneille tuottajille erityistä viitemäärää, joka on vapautettu maidon lisämaksusta.
Vaikka jäsenvaltioilla on valta harkita, haluavatko ne myöntää erityiset viitemäärät, niiden on asetuksen (ETY) N:o 857/84 3 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisesti ennen tällaisen päätöksen tekemistä ainakin otettava huomioon kehityssuunnitelmaan osallistuvien tuottajien asema 2 artiklan mukaisia viitemääriä määritettäessä.
4 Yleisten oikeusperiaatteiden kuten luottamuksensuojan periaatteen, syrjintäkiellon periaatteen, suhteellisuusperiaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen samoin kuin perusoikeuksien kuten omaisuudensuojan ja ammattitoiminnan harjoittamisen vapauden turvaaminen ei velvoita toimivaltaisia kansallisia viranomaisia myöntämään asetuksen (ETY) N:o 857/84 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan perusteella kehityssuunnitelmiin osallistuville tuottajille erityisiä viitemääriä, jotka on vapautettu lisämaksusta, vaikka toimivaltaiset viranomaiset olisivat hyväksyneet nämä suunnitelmat.
Ensinnäkin luottamuksensuojan turvaamisen periaatteen osalta on todettava, ettei kehityssuunnitelmia sääntelevän säännöstön, näiden suunnitelmien sisällön tai tavoitteen eikä myöskään senhetkisen tilanteen perusteella, jolloin kyseiset toimijat ovat sitoutuneet kehityssuunnitelmiin, voida katsoa, että yhteisö olisi luonut tilanteen, jossa kyseisillä tuottajilla olisi perusteltu luottamus siitä, että heille myönnettäisiin asetuksen (ETY) N:o 857/84 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettu erityinen viitemäärä, minkä vuoksi heidät olisi osittain vapautettu lisämaksujärjestelmään liittyvistä rajoituksista.
Toiseksi perustamissopimuksen 40 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu syrjintäkielto on erityinen ilmaisu yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin kuuluvasta yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta, jonka vastaista ei ole, että kehityssuunnitelmaan osallistuville tuottajille myönnetään samoin kuin kaikille muillekin tuottajille ainoastaan viitevuoden tuotantoon perustuva viitemäärä. Viitevuodella on ratkaiseva merkitys verrattaessa näiden tuottajaryhmien asemaa toisiinsa, koska lisämaksujärjestelmän tavoitteena on tasapainottaa kysyntää ja tarjontaa maitomarkkinoilla, joilla rakenteelliset ylijäämät ovat tyypillisiä, rajoittamalla maidontuotanto viitevuoden tasolle. Pääasian kantajat eivät voi kuitenkaan suunnittelemistaan tuotantomääristä huolimatta väittää, että ne olisivat eri asemassa kuin muut tuottajat ja että ne asemansa vuoksi voisivat vaatia oikeutta saada erityinen viitemäärä.
Kolmanneksi suhteellisuusperiaatetta ei loukkaa sen enempää se seikka, että tuottajille ei ole jaettu erityisiä viitemääriä, koska yhteisön lainsäätäjä ja kansallinen lainsäätäjä eivät ole käyttäneet väärin niille kuuluvaa harkintavaltaa yhteisen maatalouspolitiikan alalla päättäessään olla myöntämättä erityiset viitemäärät. Tällaisen velvoitteen puuttumista ei voida pitää lisämaksujärjestelmän tavoitteen vastaisena.
Lopuksi kyseisellä yleisen edun mukaisella säännöstöllä, jonka tarkoituksena on korjata maitomarkkinoilla vallitseva ylijäämätilanne, ei puututa omaisuudensuojan eikä ammattitoiminnan harjoittamisen vapauden olennaiseen sisältöön. Vaikka näillä säännöksillä sallitaan kansallisten viranomaisten käyttävän harkintavaltaansa voidakseen viime kädessä estää kehityssuunnitelmaan osallistuvia tuottajia lisäämästä tuotantoaan, säännöksillä mahdollistetaan kuitenkin tuottajien jatkavan maidontuotantoaan viitevuoden tasoisena.