61992A0034

1. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Pätevyysolettama - Riitauttaminen - Yhteisöjen tuomioistuinten määräämät asian selvittämistoimet - Edellytykset

(ETY:n perustamissopimuksen 189 artikla)

2. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Kuulemistilaisuudet - Pöytäkirja - Muuttaminen - Tietojen antaminen kyseessä oleville yrityksille - Muodot

3. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Perusteluvelvollisuus - Perusteluvelvollisuuden laajuus - Aikaisemman päätöskäytännön mukainen päätös - Velvollisuus nimenomaisten perustelujen esittämiseen vain siinä tapauksessa, että päätös menee aikaisempaa päätöskäytäntöä huomattavasti pidemmälle

(ETY:n perustamissopimuksen 190 artikla)

4. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet - Perusteluvelvollisuus - Perusteluvelvollisuuden laajuus - Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös - Komission päätös poikkeusluvan epäämisestä

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohta ja 190 artikla)

5. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kielto - Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen - Yrityksille annetut kieltomääräykset - Sellaisen kieltomääräyksen deklaratorisuus, jonka mukaan yritykset eivät saa osallistua sellaiseen yhteistyöhön, jolle ei ole annettu poikkeuslupaa

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohta)

6. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kilpailua rajoittava vaikutus - Sopimus, jonka tarkoituksena ei ole kilpailun rajoittaminen - Arviointi markkinavaikutusten perusteella - Arviointiperusteet

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta)

7. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kilpailua rajoittava vaikutus - Sopimus tietojenvaihtojärjestelmästä, joka ei koske hintoja ja joka ei tue muita kilpailunvastaisia järjestelyjä, on kilpailluilla markkinoilla hyväksyttävä ja oligopolistisilla markkinoilla kielletty

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta)

8. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kielto - Poikkeus - Poikkeusedellytysten kumulatiivisuus

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohta)

9. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kielto - Poikkeus - Yrityksen velvollisuus osoittaa, että sen hakemus on perusteltu

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohta)

1. Jos mikään ei osoita komission päätöksen pätevyyttä kyseenalaiseksi, sovelletaan siihen yhteisön toimiin liittyvää pätevyysolettamaa. Jos kantaja ei ole esittänyt mitään näyttöä kyseenalaistaakseen tätä olettamaa, yhteisöjen tuomioistuinten asiana ei ole määrätä asian selvittämistoimia sen varmistamiseksi, että komission työjärjestyksessä säädettyjä menettelymääräyksiä on noudatettu käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

2. Se, että pöytäkirjaa, joka on tehty kilpailusääntöjen rikkomisesta epäillyn yrityksen kuulemisesta, on muutettu ja tästä muutoksesta on ilmoitettu suoraan yritykselle eikä sen asiamiehelle, ei ole omiaan asettamaan kyseenalaiseksi näin annetun tiedon pätevyyttä.

3. Vaikka komissio voi perustella vakiintuneen päätöskäytäntönsä mukaisen päätöksen tavallista lyhyemmin eli erityisesti viittaamalla tähän käytäntöön, sen on perusteltava päätöksensä yksityiskohtaisemmin, jos sen päätös menee aikaisempaa päätöskäytäntöä huomattavasti pidemmälle.

4. Vaikka perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sopimuksen mitättömyys on rajoitettava koskemaan sopimuksen niitä määräyksiä, jotka rajoittavat kilpailua perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, silloin kun nämä määräykset voidaan erottaa sopimuksen muista osista, ja vaikka komission on täsmennettävä päätöksen perusteluissa ne syyt, joiden vuoksi se katsoo, että näitä osia ei voida erotella sopimuksesta, tätä oikeuskäytäntöä ei kuitenkaan voida sellaisenaan soveltaa tapauksessa, jossa tarkastellaan perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohtaan perustuvaa poikkeuslupahakemusta, koska jälkimmäisessä tapauksessa komission on ilmoituksen tehneiden yritysten esittämän hakemuksen ratkaisemiseksi määriteltävä kantansa sopimukseen sellaisena kuin sille on siitä ilmoitettu, jollei asiaa selvitettäessä osapuolia saada tekemään muutoksia ilmoitettuun sopimukseen.

5. Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaan sisältyy kilpailua rajoittavia sopimuksia koskeva periaatteellinen kielto. Kantajina olevien yritysten on siten noudatettava tätä pakottavaa määräystä riippumatta komission asiaa koskevista määräyksistä. Näin ollen merkitykseltään täysin deklaratorisena on pidettävä sellaista kieltoa, joka sisältyy perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun poikkeusluvan epäävän päätöksen päätösosaan ja jonka mukaan ilmoituksen tehneet yritykset eivät saa osallistua sellaiseen yhteistyöhön, jonka tavoite on samanlainen tai samankaltainen kuin ilmoitetulla sopimuksella.

6. Sopimus, jonka tarkoituksena ei ole kilpailun rajoittaminen, voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan sen perusteella, miten se vaikuttaa markkinoihin. Sopimuksen mahdollisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia arvioitaessa on tällaisessa tilanteessa otettava vertailukohteeksi kilpailu sellaisena kuin se tosiasiallisesti olisi ilman riidanalaista sopimusta.

7. Sopimus tietojenvaihtojärjestelmästä, joka ei suoraan koske hintoja eikä myöskään tue muita kilpailunvastaisia järjestelyjä, on kilpailluilla markkinoilla omiaan tehostamaan kilpailua myyjien välillä, koska tällaisessa tilanteessa se, että elinkeinonharjoittaja ottaa huomioon käytettävissään olevat tiedot mukauttaakseen toimintaansa markkinoilla, ei vähennä eikä poista toisten elinkeinonharjoittajien epätietoisuutta kilpailijoidensa markkinakäyttäytymisen ennakoitavuuden suhteen, kun otetaan huomioon tarjonnan hajanaisuus. Täsmällisten, lyhyin aikavälein vaihdettavien tietojen yleinen vaihto tärkeimpien myyjien kesken on sitä vastoin omiaan erittäin keskittyneillä oligopolistisilla markkinoilla, joilla kilpailu on jo heikentynyt ja tietojen vaihto helpottunut, muuttamaan merkittävästi taloudellisten toimijoiden välillä vielä esiintyvää kilpailua. Tällaisessa tilanteessa säännöllisestä ja usein toistuvasta markkinoiden toimintaa koskevan tiedon välityksestä on seurauksena se, että eri kilpailijoiden markkina-asemat ja strategiat paljastuvat säännöllisesti kaikille kilpailijoille. Tällaisessa tilanteessa sitä kautta, että markkinoiden toimintaa koskevia tietoja jaetaan säännöllisesti ja usein, kaikki kilpailijat saavat tietää yksittäisten kilpailijoiden markkina-aseman ja strategiat säännöllisin aikavälein.

8. Perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa asetetut neljä edellytystä sille, että komissio myöntää päätöksellään poikkeusluvan komissiolle asianmukaisesti ilmoitetun sopimuksen osalta, ovat kumulatiivisia, joten komissiolla on laillinen peruste hylätä sille esitetty poikkeuslupahakemus, jos yksi edellytyksistä ei täyty.

9. Yritysten, jotka ilmoittavat sopimuksesta saadakseen komissiolta yksittäisen poikkeuspäätöksen, on esitettävä komissiolle näyttö siitä, että sopimus täyttää perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa esitetyt edellytykset.

Asiassa T-34/92,

Fiatagri UK Limited, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Basildon (Yhdistynyt kuningaskunta),

ja

New Holland Ford Limited, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, entinen Ford New Holland Limited, kotipaikka Basildon,

edustajinaan asianajajat Mario Siragusa, Rooma, ja Giuseppe Scassellati-Sforzolini, Bologna, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Arendt, 8-10 rue Mathias Hardt,

kantajina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Julian Currall, avustajina solicitor Stephen Kon ja barrister Leonard Hawkes, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Georgios Kremlis, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa kantajat vaativat ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 17 päivänä helmikuuta 1992 tehdyn komission päätöksen 92/157/ETY kumoamista (IV/31.370 ja 31.446 - UK Agricultural Tractor Registration Exchange, EYVL L 68, s. 19),

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN

TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. L. Cruz Vilaça sekä tuomarit C. P. Briët, D. P. M. Barrington, A. Saggio ja J. Biancarelli,

kirjaaja: H. Jung,

ottaen huomioon kirjallisen käsittelyn ja 16.3.1994 pidetyn suullisen käsittelyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Kanteen perustana olevat tosiseikat

1 Agricultural Engineers Association Limited (jäljempänä AEA) on yrittäjäjärjestö, joka on avoin kaikille Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiville maataloustraktoreiden valmistajille ja maahantuojille. Kanteen kohteena olevien tapahtumien ajankohtana järjestöön kuului noin 200 jäsentä, muun muassa Case Europe Limited, John Deere Limited, Fiatagri UK Limited, Ford New Holland Limited, Massey-Ferguson (United Kingdom) Limited, Renault Agricultural Limited, Same-Lamborghini (UK) Limited ja Watveare Limited. Kumpikin kantaja on näin ollen AEA:n jäsen.

a) Hallinnollinen menettely

2 Saadakseen ensisijaisesti puuttumattomuustodistuksen tai toissijaisesti yksilöllisen poikkeusluvan, AEA antoi 4.1.1988 komissiolle tiedon sopimuksesta, joka koski Yhdistyneen kuningaskunnan liikenneministeriön pitämiin maataloustraktoreiden rekisteröintitietoihin perustuvaa, "UK Agricultural Tractor Registration Exchange" -nimistä tietojenvaihtojärjestelmää (jäljempänä ensimmäinen tiedoksianto). Kyseinen tietojenvaihtosopimus korvasi aikaisemman, vuonna 1975 tehdyn sopimuksen, jota ei ollut annettu komissiolle tiedoksi. Tämä aikaisempi sopimus oli tullut komission tietoon vuonna 1984 rinnakkaistuonnin estämisestä komissiolle jätetyn valituksen perusteella tehdyn selvityksen yhteydessä.

3 Yhdistyneen kuningaskunnan kaikki maataloustraktoreiden valmistajat ja maahantuojat saavat vapaasti liittyä tiedoksiannon kohteena olevaan sopimukseen riippumatta siitä, ovatko ne AEA:n jäseniä vai eivät. AEA huolehtii sopimuksen sihteeristötehtävistä. Kantajien mukaan sopimuspuolten lukumäärä vaihteli asian tutkintavaiheen aikana alaan vaikuttaneiden rakennemuutosten mukaan; tiedoksiannon ajankohtana sopimuspuolina oli kahdeksan valmistajaa, niiden joukossa kantajat. Sopimuspuolia ovat edellä 1 kohdassa luetellut elinkeinonharjoittajat, jotka komission mukaan hallitsevat 87-88 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan traktorimarkkinoista, kun taas markkinoiden jäljelle jäävä osa on useiden pienten valmistajien hallitsema.

4 Komissio osoitti 11.11.1988 väitetiedoksiannon AEA:lle, kullekin ensimmäisessä tiedoksiannossa mainitulle kahdeksalle sopimuspuolelle sekä Systematics International Group of Companies Limited -nimiselle atk-yritykselle (jäljempänä SIL), joka vastasi V55-lomakkeeseen (katso jäljempänä 6 kohta) sisältyvien tietojen käsittelystä ja arvioinnista. Sopimuspuolet päättivät 24.11.1988 sopimuksen soveltamisen keskeyttämisestä. Kantajien mukaan sopimuksen soveltamista jatkettiin myöhemmin, kuitenkin ilman sellaisten tietojen välittämistä, joista käy ilmi kilpailijoiden tekemät kaupat, joko eriteltyinä tai koottuina. Kantajat väittivät komissiossa pidetyssä kuulemistilaisuudessa, erityisesti nojautuen Berlin Science Centerin jäsenen, professori Albachin tekemään tutkimukseen, että välitetyillä tiedoilla oli suotuisa vaikutus kilpailuun. Viisi sopimuspuolta, niiden joukossa kantajat, antoivat 12.3.1990 komissiolle tiedoksi uuden sopimuksen (jäljempänä toinen tiedoksianto), joka koski tietojen välittämistä ja jonka nimi oli "UK Tractor Registration Data System" (jäljempänä Data System), ja sitoutuivat olemaan soveltamatta uutta järjestelmää ennen kuin ne saavat komissiolta vastauksen tiedoksiantoonsa. Kantajien mukaan uusi sopimus johtaa toisaalta siihen, että sen perusteella tietoja välitetään huomattavasti vähemmän ja pitemmillä aikaväleillä, ja toisaalta siihen, että ne "institutionaaliset" tekijät kumoutuvat, joita komissio edellä mainitussa väitetiedoksiannossaan oli moittinut.

5 ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 17 päivänä helmikuuta 1992 tehdyssä päätöksessä 92/157/ETY (IV/31.370 ja 31.446 - UK Agricultural Tractor Registration Exchange, EYVL L 68, s. 19, jäljempänä päätös) komissio

- totesi, että maataloustraktoreiden rekisteröintitietojen vaihtoa koskeva sopimus on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastainen "siltä osin kuin se johtaa sellaiseen tietojen vaihtoon, jonka perusteella kukin valmistaja saa tietoonsa kilpailijoidensa kaupat sekä omien jälleenmyyjiensä toteuttaman myynnin ja tuonnin" (1 artikla),

- hylkäsi perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeusta koskevan pyynnön (2 artikla),

- velvoitti AEA:n ja sopimuspuolet lopettamaan kilpailusääntöjen rikkomisen, jos se vielä jatkui, ja pidättäytymään vastaisuudessa osallistumasta sopimuksiin, joiden tavoite tai vaikutus on samanlainen tai samankaltainen (3 artikla).

b) Sopimuksen sisältö ja oikeudellinen tausta

6 Yhdistyneen kuningaskunnan kansallisen lainsäädännön mukaan kaikki ajoneuvot on rekisteröitävä liikenneministeriössä, jotta niillä saa liikennöidä yleisillä teillä. Ajoneuvon rekisteröintihakemus on esitettävä erityisellä V55-lomakkeella. Yhdistyneen kuningaskunnan liikenneministeriön kanssa tehdyn sopimuksen perusteella ministeriö välittää osan ajoneuvojen rekisteröinnin yhteydessä keräämistään tiedoista SIL:lle. Kantajien mukaan kyseinen sopimus on samanlainen kuin muiden ajoneuvoluokkien valmistajien ja tuojien kanssa tehty sopimus.

7 Asianosaiset ovat eri mieltä useista tosiseikkoja koskevista kysymyksistä, jotka liittyvät lomakkeiden sisältämiin tietoihin ja niiden käyttöön. Erimielisyyksistä voidaan esittää seuraava yhteenveto.

8 Kantajat korostavat, että ottaen huomioon sopimuspuolille jaettujen tietojen hallinnollinen alkuperä ja jälleenmyyjien varastojen rajallisuus, traktorin tilauksesta saattaa kulua huomattavasti aikaa sen luovutukseen, joka puolestaan edeltää ajoneuvon saattamista liikenteeseen yleisillä teillä ja siten tietojen välittämistä sopimuspuolille. Myynnin ja rekisteröinnin välillä saattaa näin ollen kulua pitkäkin aika ja kantajat katsovat, ettei markkinoista sen vuoksi voi saada välitöntä kuvaa ja että kerätyt tiedot ovat luonteeltaan vain summittaisia. SIL kerää kantajien mukaan tiedot lomakkeilta, jotka sen jälkeen hävitetään ilman että niitä toimitetaan suoraan sopimuspuolille.

9 Kantajat vahvistavat, että V55-lomakkeesta on useita versioita, jotka on numeroitu V55/1-V55/5. Kantajat korostavat kuitenkin, että ainoastaan lomake V55/1 on esitäytetty. British Leylandin yksinomaisessa käytössä olleita lomakkeita V55/2 ja V55/4 ei enää käytetä, ja lomake V55/3, jota käytetään jos lomake V55/1 katoaa, täytetään käsin. Lomaketta V55/5 käyttävät riippumattomat maahantuojat ja sitä käytetään myös käytetyn ajoneuvon myynnissä. Kantajien mukaan on suhteellisen yleistä, että traktori rekisteröidään sen jälkeen, kun sitä on ensin käytetty yksinomaan yksityisellä alueella, liikennöimättä lainkaan yleisillä teillä. Kaikissa näissä tapauksissa sopimuspuolilla ei ole oikeutta välittömästi tutustua lomakkeisiin.

10 Komission mukaan lomakkeesta on varsinaisesti kaksi versiota, lomake V55/1-V55/4, jonka valmistajat ja yksintuojat ovat täyttäneet etukäteen niille toimitettujen ajoneuvojen rekisteröintiä varten, sekä lomake V55/5, jota käytetään rinnakkaistuonnissa.

11 Komission mukaan lomake sisältää seuraavat tiedot, joita koskevia edellytyksiä kantajat kiistävät useilta kohdin:

- merkki (valmistaja);

- malli-, sarja- ja alustanumero, rekisteröintipäivä; 7.12.1993 pidetyssä asianosaisten ja esittelevän tuomarin välisessä neuvottelussa ilmeni, että SIL tallensi sarjanumeroa (tai alustanumeroa) koskevat tiedot. Ensimmäisen tiedoksiannon kohteena olevassa järjestelmässä näitä tietoja ei kuitenkaan enää jaettu sopimuspuolille sen jälkeen kun oli sovittu, että SIL lopettaa ajoneuvojen rekisteröintilomakkeen lähettämisen sopimuspuolille 1.9.1988 lähtien. Kantajien mukaan valmistajat tarvitsivat näitä tietoja jälkimarkkinointia varten ja voidakseen tarkistaa, ovatko niille esitetyt takuuvaatimukset oikeutettuja; tämä on kantajien mukaan syy, miksi kyseisiä tietoja, joita sopimuspuolille välitti myös Data System, välitettiin sopimuspuolille vuoden 1988 syyskuuhun saakka;

- alkuperäinen jälleenmyyjä ja kauppias (koodi, nimi, osoite ja postinumero): kantajien mukaan SIL ei tallenna näitä tietoja;

- ajoneuvon rekisteröidyn haltijan täydellinen postinumero: kantajien mukaan SIL tallentaa vain rekisteröidyn haltijan postinumeron viisi ensimmäistä merkkiä postipiirin yksilöintiä varten, ja tämäkin lukumäärä supistuu toisinaan kolmeksi tai neljäksi merkiksi; asianosaisten välisessä neuvottelussa 7.12.1993 SIL ilmoitti käyttävänsä loppukäyttäjää lähinnä olevaa, eli alkuperäisen jälleenmyyjän postinumeroa, siinä tapauksessa että lomakkeessa ei ole postinumeroa. Jos tätäkään postinumeroa ei ole, SIL ilmoitti käyttävänsä alkuperäisen jälleenmyyjän postinumeroa, tai jos sitäkään ei ole, alueen toimivaltaisen Local Vehicles Licensing Officen (jäljempänä LVLO) postinumeroa. Samassa yhteydessä SIL mainitsi, että kaikki tiedot oli yhdistettävä johonkin postipiiriin jälleenmyyjien myyntialueiden määrittelemiseksi;

- ajoneuvon rekisteröidyn haltijan nimi ja osoite: asianosaisten välisessä neuvottelussa 7.12.1993 kantajat, joiden lausunnot SIL on vahvistanut, korostivat että vaikka nämä tiedot saattavat esiintyä V55-lomakkeen sivulla 3, joka on ainoa sivu jonka SIL saa, se ei kuitenkaan tallenna niitä, joten tiedot eivät välity sopimuspuolille.

12 Asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että SIL:n sopimuspuolille lähettämät tiedot voidaan luokitella kolmeen ryhmään, mutta määrittelevät nämä kolme ryhmää eri tavalla.

13 Kantajien mukaan nämä kolme SIL:n niille lähettämien tietojen ryhmää ovat seuraavat:

- elinkeinoalaa koskevat tiedot: koko alalla myytyjen traktoreiden rekisteröintiin liittyvät kokonaismäärät luokiteltuina ajankohdan, tehon, voimansiirtojärjestelmän ja ajoneuvon rekisteröidyn haltijan postipiirin mukaan;

- yksilöidyt tiedot: kunkin sopimuspuolen myymien traktoreiden rekisteröinnit luokiteltuina myyntipäivän, traktorin mallin ja ajoneuvon rekisteröidyn haltijan postipiirin mukaan;

- yksinomaan asianomaiselle sopimuspuolelle ilmoitettavat omat tiedot: niihin kuuluu kaikkien kyseessä olevan sopimuspuolen jakeluverkostoon kuuluvien jälleenmyyjien myymät rekisteröidyt traktorit, kahden edellisen ryhmän tiedot luokiteltuina maantieteellisesti kyseessä olevan sopimuspuolen jakeluverkostoon kuuluvien alueiden mukaan, kyseessä olevan sopimuspuolen pyytämät erikoistutkimukset sekä tämän myymien traktoreiden rekisteröintiluvut.

14 Komission mukaan nämä kolme tietojen ryhmää ovat seuraavat:

- yhteen kootut alaa koskevat tiedot: alan kokonaismyynti, tarvittaessa luokiteltuna tehon ja voimansiirtojärjestelmän mukaan; nämä tiedot ovat saatavissa vuosittain, neljännesvuosittain, kuukausittain tai viikoittain,

- kunkin sopimuspuolen myyntiä koskevat tiedot: yksittäisten valmistajien tekemien kauppojen kappalemäärät ja markkinaosuudet luokiteltuina maantieteellisten alueiden mukaan: Yhdistynyt kuningaskunta kokonaisuudessaan, alue, kreivikunta ja myyntialue, jotka voidaan yksilöidä niihin liittyvien postipiirien avulla; nämä tiedot ovat saatavissa kuukausittain, neljännesvuosittain tai vuosittain (vuosittain annettavat tiedot kahdeltatoista viimeksi kuluneelta kuukaudelta, kalenterivuoden tai liukuvien vuoden pituisten jaksojen mukaan),

- kunkin sopimuspuolen jakeluverkostoon kuuluvien jälleenmyyjien tekemiä kauppoja koskevat tiedot, erityisesti jälleenmyyjien omilla alueillaan toteuttama tuonti ja vienti. Näin voidaan jälleenmyyjien eri alueiden tuonti- ja vientitapahtumat yksilöidä ja niitä voidaan verrata jälleenmyyjien omilla alueillaan tekemiin kauppoihin. Kuten erityisesti päätöksen 29, 30, 55 ja 56 kohta osoittaa, valmistaja voi, saatuaan tällä tavalla tietoonsa myytyjen traktoreiden määräpaikat, halutessaan rajoittaa jälleenmyyjien vähittäismyyntitoimintaa niille osoitetun alueen ulkopuolella riippumatta siitä, sijaitseeko alue Yhdistyneessä kuningaskunnassa vai sen ulkopuolella. Asianosaisten kanssa 7.12.1993 pidetyssä neuvottelussa kantajat väittivät, että ainoastaan määrätty valmistaja pystyi vertaamaan omien jälleenmyyjiensä tekemiä kauppoja, mutta tämän kilpailijat eivät, ja että, toisin kuin päätöksessä todettiin, eri valmistajat eivät pystyneet tietojenvaihtojärjestelmän avulla vertaamaan tietyn jakeluverkoston jälleenmyyjien tekemiä kauppoja.

15 Kantajat painottavat että nämä tiedot, joiden aiheena on "dealer import" ja "dealer export", eivät sisälly itse sopimukseen ja SIL toimittaa ne sopimuspuolille ainoastaan yksittäisten sopimusten perusteella. Nämä tiedot, joita ei enää luovuteta toisen tiedoksiannon kohteena olevan sopimuksen perusteella, koskevat jälleenmyyjien alueensa ulkopuolella tekemiä kauppoja (dealer export) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivien muiden jälleenmyyjien tekemiä kauppoja tietyn jälleenmyyjän alueella (dealer import). Tiedot eivät siis koskeneet vientiä muihin jäsenvaltioihin, eivätkä tuontia näistä valtioista.

16 Komission mukaan SIL toimitti vuoteen 1988 saakka sopimuspuolille itsenäisten tuojien käyttämän V55/5-lomakkeen jäljennökset. Vuodesta 1988 SIL toimittaa niille pelkästään kyseiseen lomakkeeseen sisältyvät tiedot, ja lomake hävitetään nyt SIL:n käytön jälkeen. Komissio väittää, että kyseisten rekisteröintiasiakirjojen perusteella rinnakkaistuonti voidaan tunnistaa erityisesti ajoneuvon sarjanumeron avulla. Tämän tiedon osalta komissio ilmoitti asianosaisten välisessä neuvottelussa 7.12.1993, että sen mielestä oli syytä erottaa toisistaan toisaalta lomakkeet V55/1, 3 ja 4 sekä toisaalta lomake V55/5. Valmistaja esitäyttää lomakkeet V55/1, 3 ja 4, joten sarjanumeroa koskevat tiedot ovat jokaisen ajoneuvon mukana seuraavalla lomakkeella ja valmistajat pystyvät siten erinomaisesti valvomaan näiden traktoreiden määräpaikan. Sitä vastoin SIL oli toimittanut V55/5-lomakkeita sopimuspuolille vuoden 1988 syyskuuhun saakka ja näillä oli siten mahdollisuus saada selville jonkin tietyn ajoneuvon alkuperä. Samassa neuvottelussa komissio totesi kuitenkin, että 1.9.1988 jälkeen valmistajat eivät pystyneet järjestelmän avulla valvomaan rinnakkaistuontia. Kyseisessä neuvottelussa kantajat taas korostivat, etteivät ne myöskään ennen 1.9.1988 pystyneet valvomaan rinnakkaistuontia, koska ajoneuvon alustanumeroa ei järjestelmällisesti merkitty V55/5-lomakkeelle.

Asianosaisten vaatimukset

17 Näissä olosuhteissa kantajat nostivat käsiteltävänä olevan kanteen, joka on saapunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 6.5.1992.

18 Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- määrää esitettäväksi pöytäkirjan komission jäsenten kollegion kokouksesta, jossa asiaa nro IV/B-2/31.370 ja 31.446 (UK Agricultural Tractor Registration Exchange) koskeva 17.2.1992 päivätty komission päätös C (92) 271 tehtiin, ja tähän pöytäkirjaan liitetyn päätöksen tekstin; määrää lisäksi esitettäväksi muutokset, jotka komissio teki kuulemistilaisuuden pöytäkirjaan ennen sen lähettämistä neuvoa-antavalle komitealle,

- toteaa, että päätös on mitätön, tai toissijaisesti ottaa kanteen tutkittavaksi ja kumoaa päätöksen,

- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19 Vastauksessaan kantajat vaativat lisäksi asian yhdistämistä John Deere Limitedin nostamaan kanteeseen T-35/92.

20 Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

- hylkää kanteen perusteettomana,

- hylkää kantajien vaatimuksen esittää pöytäkirja komission jäsenten kollegion kokouksesta, jossa asiaa nro IV/B-2/31.370 ja 31.446 (UK Agricultural Tractor Registration Exchange) koskeva 17.2.1992 päivätty komission päätös 92/157/ETY tehtiin, ja pöytäkirjaan liitetyn päätöksen teksti,

- velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21 Vastauskirjelmässään komissio ilmoitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle, ettei se vastusta esillä olevan asian yhdistämistä suullisessa käsittelyssä John Deere Limitedin nostamaan kanteeseen T-35/92 edellyttäen, että näissä asioissa annetaan erilliset tuomiot. Kirjallisen käsittelyn jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja määräsi 28.10.1993 antamallaan määräyksellä esillä olevan asian yhdistettäväksi suullista käsittelyä varten asiaan T-35/92, John Deere Limited vastaan komissio, sillä edellytyksellä, että kanteen T-35/92 tiettyjen osien ja liitteiden luottamuksellisuus esillä olevan asian kantajiin nähden voidaan taata.

22 Kuultuaan esittelevää tuomaria, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti aloittaa suullisen käsittelyn määräämättä alustavia tutkintatoimia. Tuomioistuin pyysi kuitenkin asianosaisia vastaamaan tiettyihin kirjallisiin kysymyksiin ja esittämään tiettyjä asiakirjoja. Kantajat ja vastaaja vastasivat näihin kysymyksiin 2.12.1993. Lisäksi asianosaiset ja SIL kutsuttiin neuvotteluun esittelevän tuomarin kanssa työjärjestyksen 64 artiklassa määritellyin edellytyksin. Tämä neuvottelu pidettiin 7.12.1993. Julkisessa istunnossa, joka pidettiin 16.3.1994, asianosaiset esittivät suulliset lausumansa ja vastauksensa tuomioistuimen suullisiin kysymyksiin. Julkisen istunnon kuluessa kuultiin todistajana SIL:n edustaja Hodgesia työjärjestyksen 68 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa määrätyin edellytyksin.

Oikeudelliset perusteet ja asianosaisten väitteet

23 Kantajat väittävät, että

- päätös tehtiin virheellistä menettelyä noudattaen,

- päätöksessä ei otettu huomioon perusteluvelvollisuuden ulottuvuutta,

- päätös perustuu tuotteen ja relevanttien markkinoiden virheelliseen määrittelyyn,

- päätöksessä on ilmoitettujen tietojen tutkimiseen liittyviä tosiseikkoja koskevia virheitä,

- päätös perustuu perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan tulkintaan liittyvään oikeudelliseen virheeseen,

- päätöksessä jätetään perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohta väärin perustein soveltamatta esillä olevaan asiaan.

Kanneperuste virheellisestä päätöksentekomenettelystä

24 Tukeakseen vaatimustaan, jolla pyritään toteamaan että päätös on mitätön, kantajat väittävät ensiksi, että komission työjärjestyksen noudattaminen on syytä varmistaa, ja toiseksi kantajat väittävät, että komissio teki yksipuolisesti tiettyjä muutoksia kuulemistilaisuuden pöytäkirjaan.

Kanneperusteen ensimmäinen osa: komission työjärjestyksen rikkominen

25 Kantajat arvioivat päätöksen sanamuodon perusteella, sellaisena kuin se niille ilmoitettiin, että niillä on aihetta epäillä, että tässä tapauksessa ei noudatettu silloin voimassa olleen, 6.7.1967 vahvistetun komission työjärjestyksen (63/41/ETY, EYVL 1963, 17, s. 181) 12 artiklan muotomääräyksiä, sellaisena kuin työjärjestys pysytettiin väliaikaisesti voimassa komission 6.7.1967 tekemän päätöksen 67/426/ETY (EYVL 1967, 147, s. 1) 1 artiklalla ja sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 8.1.1986 tehdyllä komission päätöksellä 86/61/ETY, Euratom, EHTY (EYVL 1986, L 72, s. 34). Näin ollen kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta määräämään selvittämistoimet sen tutkimiseksi, noudatettiinko menettelyä asianmukaisesti, ja jos sitä ei voida näyttää toteen, toteamaan että päätös on mitätön (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-79/89, T-84/89, T-85/89, T-86/89, T-89/89, T-91/89, T-92/89, T-94/89, T-96/89, T-98/89, T-102/89 ja T-104/89, BASF ym. v. komissio, 27.2.1992 antama tuomio, Kok. 1992, s. II-315).

26 Komissio katsoo, että esillä olevaan asiaan liittyvät seikat ovat aivan toisenlaiset kuin edellä mainittuun asiaan BASF ym. vastaan komissio liittyvät seikat. Esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei ole mitään syytä määrätä komission jäsenten kollegion kokouksen pöytäkirjaa esitettäväksi, eikä kantajilla ole oikeutta esittää tällaista vaatimusta.

27 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kanteen kohteena olevaan päätökseen, sellaisena kuin se on annettu kantajille tiedoksi, sovelletaan yhteisön toimia koskevaa pätevyysolettamaa, koska asiassa ei ole tullut ilmi mitään sellaista, mikä asettaisi päätöksen pätevyyden kyseenalaiseksi. Koska kantajat eivät ole esittäneet mitään, mikä kumoaisi tämän olettaman, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ei ole ryhdyttävä vaadittuihin selvittämistoimiin. Koska kyseessä on lisäksi päätöksen jäljennöksen hyväksymismenettely ja sen tiedoksi antaminen, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että vaikka jäljennöstä tai sen tiedoksi antamista yrityksille koskevat virheet olisi näytetty toteen, ne eivät missään tapauksessa tekisi päätöksestä lainvastaista tai vielä vähemmän mitätöntä, vaan ne vaikuttaisivat ainoastaan kanteen nostamista koskevan määräajan alkamisajankohtaan. Kuten käsiteltävänä olevan kanteen sanamuoto jo osoittaa, kantajille oli lisäksi esillä olevassa asiassa annettu tilaisuus saada kaikki tiedot päätöksestä ja vedota kaikkiin prosessuaalisiin oikeuksiinsa. Esillä olevassa asiassa kantajille osoitettiin itse asiassa komission pääsihteerin oikeaksi todistama jäljennös päätöksestä. Tällainen jäljennös on todistusvoimainen, koska sen pätevyyden kyseenalaistavaa luotettavaa näyttöä ei ole esitetty (yhdistetyt asiat 97/87-99/87, Dow Chemical Iberica ym. v. komissio, tuomio 17.10.1989, Kok. 1989, s. 3165, 59 kohta ja asia T-43/92, Dunlop Slazenger v. komissio, tuomio 7.7.1994, Kok. 1994, s. II-447, 24 ja 25 kohta). Ottaen huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat, kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

Kanneperusteen toinen osa: kuulemistilaisuuden pöytäkirjan sääntöjenvastaisuus

28 Kantajat korostavat, että 14.10.1991 päivätty komission kirje, jolla niille ilmoitettiin kuulemistilaisuuden pöytäkirjaan tehdyistä muutoksista, oli osoitettu itse yrityksille, eikä niiden asianajajalle. Kantajat toteavat myös havainneensa saatuaan tiedon päätöksestä, että komissio oli yksipuolisesti tehnyt muutoksia kuulemistilaisuuden pöytäkirjaan ennen sen toimittamista kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevälle neuvoa-antavalle komitealle. Lisäksi kantajat pyytävät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta toteuttamaan tarvittavat asian selvittämistoimet sen selvittämiseksi, ovatko kantajien esittämät perusteet muuttuneet pöytäkirjaan tehtyjen muutosten johdosta.

29 Komissio katsoo, että kantajien väite, että heille ei ilmoitettu pöytäkirjan muutoksista, ei pidä paikkaansa. Komissio viittaa tältä osin kantajille 14.10.1991 osoitettuun kirjeeseen. Komissio katsoo joka tapauksessa, että kyseiset muutokset eivät muuta asianosaisten kuulemistilaisuudessa esittämien lausuntojen merkitystä.

30 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että vastauksena komission perusteluihin, joiden mukaan väitetyt komission tekemät muutokset kantajien kuulemistilaisuuden pöytäkirjaan annettiin yrityksille tiedoksi, toisin kuin nämä väittävät, 14.10.1991 päivätyllä komission kirjeellä, kantajat ainoastaan toistivat, että tämä kirje oli osoitettu suoraan yrityksille, eikä niiden asianajajalle. Tämä seikka ei voi vaikuttaa yrityksille näin toimitetun tiedoksiannon pätevyyteen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa myös, että yritykset, joille pöytäkirjan muutoksista siten oli asianmukaisesti ilmoitettu, eivät väitä että nämä muutokset olisivat muuttaneet niiden antamia lausuntoja eivätkä myöskään että muutokset olisivat vaikuttaneet kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevän neuvoa-antavan komitean lausunnon pätevyyteen. Edellä esitetyn perusteella ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanneperusteen toinen osa on myös hylättävä, eikä asian selvittämistoimista tältä osin ole tarpeen määrätä (asia 44/69, Buchler v. komissio, tuomio 15.7.1970, Kok. 1970, s. 733, 17 kohta; asia 48/69, ICI v. komissio, tuomio 14.7.1972, Kok. 1972, s. 619, 31 kohta; asia 30/78, Distillers Company v. komissio, tuomio 10.7.1980, Kok. 1980, s. 2229; asia T-2/89, Petrofina v. komissio, tuomio 24.10.1991, Kok. 1991, s. II-1087, 45 kohta; asia T-4/89, BASF v. komissio, tuomio 17.12.1991, Kok. 1991, s. II-1523, 47 kohta; asia T-6/89, Enichem Anic v. komissio, tuomio 17.12.1991, Kok. 1991, s. II-1623, 47 kohta; asia T-9/89, Hüls v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II-499, 79 kohta; asia T-12/89, Solvay v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II-907, 67 kohta ja asia T-15/89, Chemie Linz v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II-1275, 76 kohta).

31 Edellä esitetystä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen molemmat osat on hylättävä ja että päätöksen mitättömyyttä koskevat vaatimukset on siten myös hylättävä, eikä yhteisöjen tuomioistuimen tarvitse määrätä kantajien pyytämien asiakirjojen esittämistä.

Kanneperuste päätöksen riittämättömästä perustelusta

32 Kantajat väittävät, että päätöstä ei ole riittävästi perusteltu ja että päätöksen perusteet eivät ole riittävät perustelemaan sen päätösosaa, jonka merkitys kantajien mukaan ei ole selkeä.

Kanneperusteen ensimmäinen osa: komissio ei ole riittävästi ottanut huomioon kantajien väitteitä

33 Kantajat väittävät ensiksi, että komission riittämätön kantajien väitteiden huomioon ottaminen vastaa perustelujen puuttumista. Selvä osoitus tästä puuttuvasta perustelusta on, että komissio vahvisti yhden sopimuspuolen tietyn jälleenmyyjän alueella tekemien kauppojen kynnysarvoksi kymmenen yksikköä, jonka alittavan myynnin osalta koottuja tietoja ei saanut jakaa. Tämä luku on kantajien mukaan liian suuri, eikä siinä oteta huomioon äärimmäisen hajanaisilla markkinoilla vallitsevaa todellista tilannetta. Samalla tavoin kantajat katsovat, että viitekauden määrittelemistä vuoden pituiseksi ei voida hyväksyä. Tältä osin päätöksen 61 kohta on lisäksi niin epäselvä, että sopimuspuolet eivät ole pystyneet päätymään yhteiseen tulkintaan. Yritykset väittävät toiseksi, että yhtä alaviitettä lukuun ottamatta päätöksessä ei käsitellä Data Systemiä, mikä merkitsee samaa kuin että päätöstä ei ole perusteltu Data Systemin osalta. Kolmanneksi kantajat katsovat, että päätöksessä ei oteta huomioon, että useimmiten kansallisessa lainsäädännössä sallitaan rekisteröintiä koskevien tietojen välittäminen valmistajille. Neljänneksi kantajat väittävät lopuksi, että yhteisöjen tuomioistuin totesi asiassa Papiers Peints de Belgique antamassaan tuomiossa, että komissio on velvollinen esittämään perustelunsa yksityiskohtaisesti silloin kun päätös, kuten esillä olevassa asiassa, "menee aiempia päätöksiä huomattavasti pidemmälle" (asia 73/74, Groupement des fabricants de papiers peints de Belgique ym. v. komissio, tuomio 26.11.1975, Kok. 1975, s. 1491, 33 kohta). Kantajien mukaan on selvää, että komissio ei esillä olevassa asiassa ole noudattanut tätä velvoitettaan.

34 Komissio toteaa päätöskäytännössään tehneensä lukuisia tietojen vaihtoa koskevia päätöksiä. Kyseisiä päätöksiä ei voida ohittaa esillä olevaa asiaa edeltävinä tapauksina pelkästään siitä syystä, että ne eivät koske kestokulutushyödykkeitä. Kantajien väite, että päätös olisi ensimmäinen, joka koskee tietojen vaihtoa tehdyistä kaupoista, ei myöskään pidä paikkaansa. Komissio toteaa lisäksi, että päätös on joka tapauksessa riittävästi perusteltu, joten on syytä hylätä väite, jonka mukaan edellä mainitussa asiassa Papiers peints de Belgique esitettyjä periaatteita ei olisi otettu huomioon. Päätös ei ole aiemmin asetettuja periaatteita pidemmälle menevä, vaan siinä sovelletaan näitä periaatteita pelkästään erityistapauksessa, joka koskee relevantteja markkinoita. Päätös on niin ollen komission mukaan riittävästi perusteltu asiassa Papiers peints de Belgique annetussa tuomiossa tarkoitetulla tavalla. Erityisesti päätöksessä mainitaan selkeästi, että tietojen vaihdosta johtuvat kilpailun rajoitukset eivät ole välttämättömiä ja että koska perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa määrätyistä edellytyksistä yksi ei ole täyttynyt, komissio voi evätä poikkeuslupaa koskevan pyynnön tutkimatta muita edellytyksiä (yhdistetyt asiat 56/64 ja 58/64, Consten ja Grundig v. komissio, tuomio 13.7.1966, Kok. 1966, s. 429).

35 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio toteaa päätöksen 33 ja 65 kohdassa toisaalta Data Systemin olevan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan sanamuodon vastainen sillä perusteella, että tällä tietojenvaihtojärjestelmällä entinen järjestelmä luotiin uudelleen soveltuvin osin, ja toisaalta tietojenvaihtojärjestelmän olevan perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan vastainen sillä perusteella, että kilpailun rajoitukset eivät olleet välttämättömiä, ja siten komissio on tältä osin perustellut tekemänsä päätöksen oikeudellisesti riittävällä tavalla, riippumatta asian tarkastelun tässä vaiheessa näiden perustelujen pätevyyden arvioinnista. Väitteeseen, että yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Papiers peints de Belgique antamassaan tuomiossa asettamia periaatteita ei olisi otettu huomioon, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kyseisen tuomion sanamuodon mukaan komissio voi perustella vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisen päätöksen suhteellisen summittaisesti, mutta sitä vastoin se on velvollinen perustelemaan päätöstään yksityiskohtaisemmin, jos sen päätös menee päätöstä tehtäessä vallitsevaa oikeuskäytäntöä "huomattavasti pidemmälle" (31 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että kuten komissio oikein perustein katsoo ja kuten tämän tuomion perusteluissa jäljempänä todetaan (90 kohta), päätöksessä sovelletaan komission aikaisemmassa päätöskäytännössä asetettuja periaatteita pelkästään tiettyihin markkinoihin, nimittäin maataloustraktoreiden markkinoihin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Näin ollen kantajat eivät voi vedota siihen, että komissio ei ole ottanut huomioon yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Papiers peints de Belgique antamassa tuomiossa käsittelemiä edellä mainittuja periaatteita, eikä jäsenvaltioiden erilaisia oikeusjärjestyksiä tältä osin ole tarpeen tutkia.

Kanneperusteen toinen osa: päätöksen päätösosan epätäsmällisyys

36 Kantajat väittävät, että päätöksen päätösosan ulottuvuus ei selkeästi käy ilmi sen perusteluista, mikä on oikeuskäytännön vastaista (edellä mainittu tuomio Consten ja Grundig v. komissio). Sen lisäksi että päätöksen 1 ja 2 artikla perustuu sekä tosiseikkoja koskevaan että oikeudelliseen virheeseen, päätöksen perustelut eivät tue näitä artikloja ja siten ne, joille päätös on osoitettu, eivät pysty sitä noudattamaan. Lisäksi päätöksen 2 artikla, joka koskee sopimuksen tarkastelua perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan perusteella, on ristiriidassa komission aikaisempien päätösten kanssa. Jos komissio toteaa sopimuksen sisältävän määräyksiä, joita varten se ei voi myöntää poikkeusta, kuten esillä olevassa asiassa, suhteellisuusperiaate velvoittaa komissiota myöntämään poikkeuksen sillä edellytyksellä, että kyseiset määräykset poistetaan. Lopuksi kantajat toteavat, että ei ole voitu täsmällisesti määritellä, mikä ulottuvuus on päätöksen 3 artiklassa kantajille asetetulla velvoitteella olla osallistumatta sopimukseen, jonka tavoite on samanlainen tai samankaltainen kuin kyseessä olevan tietojenvaihtosopimuksen tavoite. Päätöksen päätösosa oli niin epäselvä, että AEA joutui tekemään toisen ilmoituksen.

37 Komissio katsoo, että viittaus asiassa Consten ja Grundig vastaan komissio annettuun tuomioon ei ole asian kannalta merkityksellinen. Esillä olevassa asiassa tietojenvaihtosopimus on sellaisenaan kilpailua rajoittava, eikä vain sen tietyt määräykset. Kun komissio on määritellyt millä edellytyksillä se ei esitä huomautuksia tietojenvaihtosopimusta vastaan, se on myös asianmukaisesti täyttänyt edellä mainitussa asiassa Consten ja Grundig vastaan komissio annetun tuomion vaatimuksen, jonka mukaan komission on, jos se ei päätöksensä päätösosassa mainitse mitkä jonkin tietyn sopimuksen osat kuuluvat perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, perusteluosassa selvitettävä miksi se katsoo, että näitä osia ei voida erottaa sopimuksen muusta osasta. Viitaten määräyksen tulkintaperiaatteeseen, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt sen asiassa Suiker Unie ym. vastaan komissio 16.12.1975 antamassaan tuomiossa (yhdistetyt asiat 40/73-48/73, 50/73, 54/73-56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Kok. 1975, s. 1663), komissio katsoo, että päätöksen päätösosa ja erityisesti sen 61 kohta on selkeä.

38 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että edellä mainitussa asiassa Consten ja Grundig vastaan komissio antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdan tulkinnan osalta, että tässä määräyksessä tarkoitettu sopimuksen mitättömyys on rajoitettava koskemaan sopimuksen niitä määräyksiä, jotka rajoittavat kilpailua perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, silloin kun nämä määräykset voidaan erottaa sopimuksen muusta osasta. Tämän oikeuskäytännön mukaan sopimusta kokonaisuudessaan on pidettävä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaisena ainoastaan, jos sopimus muodostaa sellaisen kokonaisuuden, että kilpailua rajoittavia määräyksiä ei voida erottaa siitä. Tässä yhteydessä yhteisöjen tuomioistuin täsmensi, että jälkimmäisessä tapauksessa komission tehtävä on "täsmentää päätöksen perusteluissa syyt, joiden vuoksi se katsoo, että näitä osia ei voida erotella sopimuksesta" (edellä mainittu asia Consten ja Grundig v. komissio, s. 498). Näillä edellytyksillä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantajien väitteet eivät tältä osin ole perusteltuja. Ensiksi päätöksen sanamuoto osoittaa selvästi, kuten komissiokin toteaa, että esillä olevassa asiassa kilpailua rajoittavana pidetään tietojenvaihtojärjestelmää kokonaisuudessaan, eikä yritysten keskinäistä, tiettyjen yksittäisten tietojen välittämistä yritysten välisen tietojenvaihtosopimuksen perusteella. Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdan tulkintaa koskevaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, sellaisena kuin se ilmenee edellä mainitussa asiassa Consten ja Grundig vastaan komissio annetussa tuomiossa, ei kuitenkaan voida sellaisenaan soveltaa tapauksessa, jossa tarkastellaan perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohtaan perustuvaa poikkeuslupahakemusta, koska jälkimmäisessä tapauksessa komission on ilmoituksen tehneiden yritysten esittämän hakemuksen ratkaisemiseksi määriteltävä kantansa sopimukseen sellaisena kuin sille on siitä ilmoitettu, jollei asiaa selvitettäessä osapuolia saada tekemään muutoksia ilmoitettuun sopimukseen.

39 Väitteeseen, joka koskee vaikeutta tulkita päätöksen 3 artiklaa, jonka mukaan yritykset eivät saa osallistua sellaisiin tietojenvaihtojärjestelmiin, joiden tavoite on samanlainen tai samankaltainen kuin sopimus, jota poikkeus koskee, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että mainittu artikla on pelkästään toteava. Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaan sisältyy kilpailua rajoittavia sopimuksia koskeva periaatteellinen kielto. Kantajina olevien yritysten on siten noudatettava tätä pakottavaa määräystä riippumatta komission asiaa koskevista määräyksistä, ainakin silloin kun komissio tekee, kuten se teki esillä olevassa asiassa päätöksen perustelujen 16 ja 61 kohdassa ja päätösosan 1 artiklassa, mahdolliseksi sen, että yritykset, joilla on liiketoimiensa osalta oikeus vaatia oikeusvarmuuden kunnioittamista, saavat tietää, missä laajuudessa tietojenvaihtojärjestelmä, johon ne ovat osallisia, on lain mukainen. Erityisesti ilmenee päätöksen perustelujen 50 kohdasta, joka ei millään tavalla ole ristiriidassa päätösosan sanamuodon kanssa, että kilpailijoiden kauppoja koskevat tiedot pelkästään "historiallisia tarkoituksia varten" eivät ole lain vastaisia. Siinä tapauksessa, että komission oli tarkoitus kieltää toinen tietojenvaihtojärjestelmä, jossa kantajat olivat osallisina, se olisi voinut vedota suoraan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaan, riippumatta päätöksen 3 artiklasta. Kuten komissio toteaa, päätöksen päätösosa on selkeä, kun se luetaan ottaen huomioon perusteluosa ja erityisesti sen 16 ja 61 kohta. Kanneperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä.

40 Edellä esitetyn perusteella toinen kanneperuste on hylättävä.

Kanneperuste, jonka mukaan päätös perustuu relevantin tuotteen ja relevanttien markkinoiden virheelliseen määrittelyyn

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

41 Kantajien mukaan päätöksen tosiseikkojen määrittelyosassa on virheitä tuotteen kuvauksen ja markkinoiden tarkastelun osalta. Kantajat katsovat, että nämä tosiseikkoja koskevat virheet vaikuttavat päätöksen laillisuuteen, sillä ne liittyvät komission oikeudellisen arvioinnin perusteisiin.

42 Kantajat katsovat, että päätöksessä ei ole minkäänlaista tuotteen kuvausta ja että siinä pyritään antamaan markkinoista sellainen vaikutelma, että ne ovat keskitetyt, vaikka kyseessä on avoimet markkinat, joilla on kilpailua. Kysynnän osalta päätöksessä ei oteta huomioon markkinoiden luonnetta, ja siinä tehdään tältä osin väärät johtopäätökset. Koska kyseessä on korvausmarkkinat, kysyntää voidaan vilkastuttaa ainoastaan monipuolistumalla ja kehittämällä uutuuksia, joten ne valmistajat, jotka eivät perusteellisesti tunne näitä markkinoita, joutuvat alttiiksi investointiriskeille. Tarjonnan osalta päätös antaa markkinoista väärän kuvan. Neljän suurimman valmistajan markkinaosuudet vaihtelevat, niiden osuus yhteisön markkinoista on vähemmän kuin 50 prosenttia, ne ovat merkittävien rakennemuutosten edessä ja lisäksi ne joutuvat kohtaamaan kovan kilpailun. Tärkeimpien myyjien markkinaosuudet ovat kantajien mukaan pienentyneet rajusti ja samanaikaisesti muiden kilpailijoiden markkinaosuudet olivat kasvaneet. Nämä yritykset ovat vaihdelleet niin, että johtoasemassa olevat yritykset eivät ole samat kuin silloin, kun tietojenvaihtojärjestelmä luotiin. Komission väite markkinoillepääsylle luoduista tuntuvista esteistä ei pidä paikkaansa. Kaiken kaikkiaan sopimus paransi kantajien mielestä markkinoiden avoimuutta, eikä suinkaan tehnyt niistä joustamattomia.

43 Tuotteen tarkastelun osalta kantajat kiistävät päätöksessä esitetyn väitteen, että eri tyyppiset tuotteet olisivat suurelta osin korvattavissa keskenään. Kantajat toteavat, että sopimuksessa traktoreita ei luokitella pelkästään tehon ja voimansiirtojärjestelmän mukaan vaan myös, mikä on tärkeämpää, mallin mukaan. Tältä osin kantajat katsovat, että komissio on tuominnut kyseessä olevan käytännön tarkastelematta markkinoiden toimintaedellytyksiä ja siten komissio on todennut rikkomuksen tapahtuneen "per se", sekä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön että komission aikaisemman päätöskäytännön ja useissa tiedonannoissa tai kilpailupolitiikkaa käsittelevissä komission vuosikertomuksissa esiin tuodun politiikan vastaisesti.

44 Lopuksi kantajat katsovat, että markkinoiden maantieteellisen määrittelyn osalta viittaus kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön soveltamisalaan on markkinoiden maantieteelliseksi rajaamiseksi liian summittainen. Fiatin ostaessa Ford New Holland Limited -yhtiön, komissio otti yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 (oikaistu versio EYVL 1990, L 257, s. 13) 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla 8.2.1991 tekemässään yhteensoveltuvuutta koskevassa päätöksessä päinvastaisen kannan kuin esillä olevassa asiassa antaessaan ymmärtää, ettei yhteisön alueella enää voinut olla kansallisia markkinoita. Relevanttien markkinoiden määritteleminen on esillä olevassa asiassa kantajien mukaan erityisen tärkeää, koska päätöksessä todettiin suurimpien valmistajien vahva asema ja markkinoille pääsyn esteet. Kummallakaan näistä käsitteistä ei kuitenkaan ole kantajien mukaan merkitystä, jos relevanttien markkinoiden kansallista luonnetta ei voida osoittaa. Itse asiassa tietyt tosiseikat viittaavat siihen, että kyseessä on maailmanlaajuiset tai ainakin Euroopan laajuiset markkinat.

45 Komission mukaan asianosaisten välinen riita-asia koskee olennaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan traktorimarkkinoiden luonnetta ja johtopäätöksiä, jotka tästä on tehtävä yhteisön kilpailulainsäädännön osalta. Vastaaja katsoo, että kyseessä on kapeat ja voimakkaasti keskittyneet markkinat, joille pääsylle on suuria esteitä. Komissio muistuttaa, että sen ei tarvitse vastata kaikkiin yritysten esittämiin tosiasioita koskeviin kysymyksiin ja että se on voinut pysyä väitetiedoksiannossa määrittelemässään kannassa tutkittuaan kaikki kantajien esittämät näytöt (julkisasiamies Sir Gordon Slynnin asiassa 86/82, Hasselblad v. komissio, tuomio 21.2.1984, Kok. 1984, s. 883, 913, esittämä ratkaisuehdotus). Lisäksi komissio pitää virheellisenä kantajien väitettä, jonka mukaan tuotetta ei millään tavalla tarkasteltu.

46 Komissio väittää edelleen, vastoin kantajien väitettä, tarkastelleensa markkinoita mutta tulleensa sen perusteella erilaiseen lopputulokseen kuin kantajat. Tuotekohtaisen tarkastelun osalta komissio torjuu kantajien esittämät syrjintäperusteet. Komissio ei myöskään hyväksy kantajien ehdottamaa markkinoiden tarkastelua, jonka mukaan kyseessä on avoimet markkinat. Komissio pitää markkinoita ensisijaisesti oligopoliksi luonnehdittavina viiden yrityksen hallitsemina korvausmarkkinoina, joille on tunnusomaista vähäinen kilpailu ja joilla merkkiuskollisuus on voimakas. Tarjonta kohdistuu korvattaviin tuotteisiin. Komissio ei kiistä sitä, että traktori on heterogeeninen tuote, mutta on kantajien kanssa eri mieltä tämän heterogeenisuuden vaikutuksesta. Vaikka tarjonta onkin suhteellisen monipuolista, tätä monipuolisuutta on arvioitava kysynnän luonteen perusteella. Ankara kilpailu markkinoilla ei välttämättä ole syy siihen, että suurimpien kilpailijoiden markkinaosuudet ovat muuttuneet.

47 Kantajien väite, että myyjät lisäävät investointejaan sopeutuakseen pysähtyneeseen kysyntään, ei vastaa todellisuutta markkinoilla, joilla keskittymisaste kasvaa. Komissio ei myöskään hyväksy kantajien päätelmää, jonka mukaan komissio olisi väärin perustein nimittänyt relevantteja markkinoita suljetuiksi markkinoiksi, joilla markkinoillepääsyn esteet ovat suuret. Komission mukaan markkinoita, joista neljällä suurimmalla valmistajalla on huomattava osuus ja joilla tämän osuuden ja muiden toimijoiden hallitseman osuuden välillä on suuri ero, on pidettävä sellaisina markkinoina, joilla on suuret markkinoillepääsyn esteet.

48 Lopuksi komissio katsoo rajanneensa oikein perustein relevanttien markkinoiden maantieteellisen määrittelyn käsittämään Yhdistyneen kuningaskunnan markkinat, koska kyseinen tietojenvaihtojärjestelmä luotiin sellaisten tietojen perusteella, jotka koottiin yksinomaan Yhdistyneen kuningaskunnan alueella käytettävän virallisen lomakkeen avulla. Komissio katsoo vielä, että merkkiuskollisuus huomioon ottaen kysynnän hintajousto on vähäistä. Tietojenvaihtojärjestelmän avulla sopimuspuolet pystyvät pitämään yleisen hintatason korkeana Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

- Tuotemarkkinat

49 On syytä muistaa, että perustamissopimuksen 85 artiklassa kielletään yritysten väliset järjestelyt, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu rajoittuu. Esillä olevassa asiassa ei väitetä, että kyseessä olevan tietojenvaihtojärjestelmän tarkoituksena olisi rajoittaa kilpailua. Näin ollen se voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan sen perusteella, miten se vaikuttaa markkinoihin (ks. a contrario edellä mainittu asia Consten ja Grundig v. komissio). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sopimuksen mahdollisia kilpailua rajoittavia vaikutuksia arvioitaessa on tällaisessa tilanteessa otettava vertailukohteeksi kilpailu sellaisena kuin se tosiasiallisesti olisi "ilman riidanalaista sopimusta" (asia 56/65, Société Technique Minière, tuomio 30.6.1966, Kok. 1966, s. 337).

50 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, vastauksena erityisesti kysymykseen, onko komissio päätöksessään ottanut huomioon relevanteille markkinoille ominaiset tunnusmerkit, että sen on arvioitava toisaalta, onko tuotemarkkinat määritelty oikein, ja toisaalta, onko markkinoiden toiminnan ominaispiirteet kuvailtu oikein päätöksessä.

51 Ensinnäkin hyödykemarkkinoiden määrittelyn osalta on todettava, että määrittelyssä on arvioitava tuotteen korvattavuuden astetta. Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantajien näkemys, jonka mukaan päätöksessä ei ole lainkaan tutkittu hyödykemarkkinoita, on hylättävä, koska päätöksestä käy riittävän selvästi ilmi sen perustuvan Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktorimarkkinoiden pitämiseen nyt relevantteina markkinoina. Koska lisäksi kanteessa tarkoitettuun tietojenvaihtojärjestelmään osallistumisen edellytykseksi on asetettu vain, että asianomainen valmistaa maataloustraktoreita Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai maahantuo niitä sinne, eikä lisärajauksia ole tehty joidenkin maataloustraktorien luokkien mukaan, kantajien väitteet hyödykemarkkinoiden määrittelyn virheellisyydestä ja erityyppisten maataloustraktorien vähäisestä keskinäisestä korvaavuudesta ovat perusteettomia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätteleekin tämän seikan perusteella, että yritykset itse määrittävät kilpailuasemansa sopimuksen piirissä käyttäen komission omaksumaa yleistä maataloustraktorin käsitettä.

52 Kantajien esittämä arvostelu, joka koskee relevanttien markkinoiden määrittelemistä oligopoliksi ja joka kohdistuu komission arvioon, että markkinoita hallitsee neljä yritystä, jotka edustavat 75-80 prosenttia markkinoista, on hylättävä, koska kantajien itsensä laatima markkinoiden kehitystä esittävä taulukko kannekirjelmän liitteessä 10 osoittaa, että markkinoiden tärkein ominaisuus, eli niiden oligopolin luonne, on pysynyt muuttumattomana. Itse asiassa mainittu asiakirja osoittaa, että neljän suurimman myyjän yhteenlaskettu markkinaosuus oli 82,4 prosenttia vuonna 1991 ja 82,3 prosenttia vuonna 1979. Tämän asiakirjan lähempi tarkastelu tuo lisäksi esiin, toisin kuin kantajat väittävät, että suurimpien myyjien asema on pysynyt suhteellisen muuttumattomana, jos ei oteta huomioon John Deere -yhtiötä, jonka markkinaosuus kaksinkertaistui kyseisen jakson aikana. Kuten komissio oikein perustein korostaa, tämä yksittäinen suuren amerikkalaisen valmistajan tunkeutuminen markkinoille ei kuitenkaan riitä tekemään tyhjäksi vastaajan johtopäätöstä, jonka mukaan markkinoille on ominaista kilpailijoiden asemien suhteellinen muuttumattomuus ja voimakkaat markkinoille tunkeutumisen esteet.

53 Nämä esteet perustuvat erityisesti siihen, että uusi kilpailija tarvitsee riittävän tiheän jakeluverkoston. Lisäksi ennen oikeudenkäyntiä tapahtunut tutkinta osoittaa, että kuten päätös ja erityisesti sen 35, 38 ja 51 kohta osoittaa, teholtaan 30 hevosvoimaa ylittävien maataloustraktoreiden tuonti Yhdistyneeseen kuningaskuntaan on vähäistä. Tämän vahvistavat sekä komission vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen esittämä kertomus Euroopan yhteisöjen maataloustarvikkeista että kantajien itsensä antamat tiedot, jotka osoittavat, että tuonti kohdistuu tuotteisiin, jotka suurelta osalta eivät ole keskenään korvattavissa, koska tullitilastot osoittavat, että vuonna 1991 tuoduista 3 862 uudesta ajoneuvosta 2 212:lla on pienempi teho kuin 25 kW. Tätä tarkastelua ei aseteta kyseenalaiseksi myöskään tutkimuksessa, joka koskee jäännöstarjonnan rakennetta, jonka äärimmäinen hajanaisuus lujittaa suurimpien yritysten asemaa, päinvastoin kuin kantajat väittävät.

54 Kaiken kaikkiaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo tämän vuoksi, että komissio väittää oikein perustein, että relevanteilla markkinoilla on suljetun oligopolin luonne.

55 Edellä esitetystä seuraa, että kantajat eivät ole esittäneet luotettavaa näyttöä, jonka perusteella voitaisiin osoittaa, että komission suorittama relevanttien markkinoiden toiminnan määrittely ja tarkastelu perustuisi ilmeiseen arviointivirheeseen.

- Maantieteelliset markkinat

56 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että relevantit markkinat voidaan maantieteellisesti määritellä alueeksi, jolla kilpailun edellytykset ja erityisesti kuluttajien kysyntä ovat luonteeltaan riittävän homogeenisiä (ks. asia 27/76, United Brands v. komissio, tuomio 14.2.1978, Kok. 1978, s. 207, 11 kohta). Näin ollen maataloustraktoreiden markkinoiden määrittelemistä yhteisönlaajuisiksi markkinoiksi ei voida pitää mahdottomana, kuten komissio edellä mainitussa 8.2.1991 tekemässään päätöksessä toteaa. Edellyttäen, että tämä ratkaisu olisi hyväksyttävä, se ei kuitenkaan ole esteenä sille, että relevantit markkinat, joilla käytännön vaikutukset on mitattava, määritellään kansallisiksi markkinoiksi, jos riidanalainen käytäntö rajoittuu maantieteellisesti yhden jäsenvaltion alueelle, kuten esillä olevassa asiassa. Tällaisessa tapauksessa myyjät ovat itse omalla toiminnallaan antaneet markkinoille kansallisten markkinoiden tunnusmerkit.

57 Edellä esitetystä seuraa, että kantajat eivät ole näyttäneet toteen, että komission arvioon relevanttien markkinoiden määrittelystä ja toimintaedellytyksistä sisältyisi ilmeistä arviointivirhettä, ja niin ollen väite on hylättävä.

Kanneperuste, jonka mukaan päätöksessä on ilmoitettujen tietojen tutkimiseen liittyviä tosiseikkoja koskevia virheitä

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

58 Kantajat katsovat, että sopimuksen ja Data Systemin kuvauksen osalta on väärin väittää, kuten päätöksessä, että sopimus, sellaisena kuin siitä ilmoitettiin vuonna 1988, olisi ollut olemassa vuodesta 1975. Kantajien ilmoittama järjestelmä poikkeaa aikaisemmasta. Päätöksen 14 ja 15 kohdan väite, jonka mukaan V55-lomakkeeseen sisältyy ajoneuvon rekisteröidyn haltijan nimi ja jonka mukaan tämä tieto välitetään sopimuspuolille, ei pidä paikkaansa. Kantajien mukaan viranomainen vaatii jälleenmyyjiä ainoastaan merkitsemään ostajan asuinpaikan postinumeron, eikä valmistaja pysty tämän tiedon perusteella saamaan yhteyttä ostajaan. Kantajat väittävät, että SIL itse asiassa ei poiminut V55-lomakkeilta ajoneuvon rekisteröidyn haltijan koko postinumeroa tietojen käsittelyä ja sopimuspuolille toimittamista varten, vaan välitti postinumerosta ainoastaan neljä tai viisi merkkiä, joiden perusteella rekisteröintipaikka voidaan yksilöidä Yhdistyneen kuningaskunnan noin 8 250 postipiirin joukosta.

59 Toisin kuin päätöksen 6 ja 49 kohdassa todetaan, tässä ei kuitenkaan ole mitään sääntöjen vastaista. Kukin valmistaja määrittelee jälleenmyyjien alueet täysin riippumattomasti, ja niistä saa tiedon ainoastaan valmistaja itse ja SIL, jolle ne toimitetaan tilastotietojen laatimista varten. Kantajat kiistävät "viisi merkkiä käsittävän postinumeron mukaisten myyntialueiden" käsitteen, jonka ne katsovat virheellisesti viittaavan siihen, että jälleenmyyjän alue olisi sama kuin postinumeron mukainen alue. Kantajat kiistävät myös päätöksen väitteen, jonka mukaan välitetyillä tiedoilla luotaisiin täysin avoin järjestelmä, koska tiedot tehdyistä kaupoista voivat luoda vain hyvin puutteellisen avoimuuden heterogeenisten tuotteiden markkinoilla, jossa hintakilpailu yhdistyy muuhun kuin hintaan perustuvaan kilpailuun.

60 Kantajat korostavat, että välitetyt tiedot koskevat rekisteröintiä, eivät myyntiä. Koska hintoja koskevia tietoja ei välitetä, järjestelmä ei vaikuta hintakilpailuun, eivätkä minkäänlaiset alennusten tai hinnanmuutosten vastatoimenpiteet ole mahdollisia. Päätöksen 26 kohdassa olevaa sopimuspuolille välitettyjen, niiden omien jälleenmyyjien tekemiä kauppoja koskevien tietojen tarkastelua on kantajien mukaan syytä oikaista, koska näin kerättyjä tietoja käytetään pelkästään valmistajan ja tämän jälleenmyyjän välisissä suhteissa, eikä eri valmistajien välisessä tietojen vaihdossa.

61 Päätöksessä pyritään luomaan yhteys tietojenvaihtojärjestelmän ja rinnakkaistuonnin rajoitusten välille, ja tältä osin asianomaiset AEA:n jäsenet ovat kantajien mukaan osoittaneet, että niiden hallussa olevat tuontia koskevat tiedot eivät olleet peräisin riidanalaisesta tietojenvaihtojärjestelmästä. Kantajat katsovat, että komission lausunto, jonka mukaan uuden ilmoituksen perusteella tehdyt muutokset eivät ole olennaisia, on väärä, koska komissio ei ole ottanut huomioon, että uudessa järjestelmässä tiedot valmistajan omien jälleenmyyjien välityksellä tekemistä kaupoista koskevat ainoastaan jälleenmyyjän omalla alueellaan tekemiä kauppoja. Kantajat korostavat, että järjestelmään toisen ilmoituksen johdosta tehtyjen muutosten luettelossa, sellaisena kuin se sisältyy komission vastineeseen, ei oteta huomioon, että yksittäisiä jäseniä koskevia rekisteröintitietoja ei jaeta kuukausittain, vaan neljännesvuosittain.

62 Komission mukaan kantajat kiistävät jaettujen tietojen tulkinnan siltä osin kuin tulkinta koskee sopimuksen voimassaoloaikaa, postinumeroiden merkitystä sopimuksen toiminnassa sekä toisen ilmoituksen ulottuvuutta.

63 Sopimuksen voimassaoloajan osalta kantajien väite, että sopimus ei ole ollut voimassa vuoden 1975 jälkeen, on uusi. Ennen kanteen nostamista kantajat eivät pitäneet erillään ilmoitettua sopimusta ja aikaisempaa tietojenvaihtojärjestelmää.

64 Postinumeroiden merkityksen osalta sopimuksen toiminnassa, päätös ja erityisesti sen 6 ja 49 kohta osoittavat, että komissio katsoi sopimuspuolten sopineen sellaisesta myyntialueiden järjestelmästä, jonka perusteella kukin valmistaja sai päättää verkostonsa järjestelyistä itse ja joka siten osaltaan vaikutti jaettujen tietojen täsmällisyyteen ja avoimuuteen. Samoin kanteen perustelut ajoneuvon rekisteröidyn haltijan nimen ja osoitteen osalta on ymmärrettävä postinumeron käytön perusteella. Kanteessa tältä osin esitetyillä väitteillä ei ole merkitystä. Sekä sopimus että Data System tarjoavat siten keinon yhdenmukaiseen tietojenvaihtoon. Niiden avulla kaikki sopimuspuolet voivat olla varmoja siitä, että niiden käytettävissä olevia tilastoja vastaavat tiedot ovat myös muiden sopimuspuolten käytettävissä. Komission mukaan tämä järjestelmä on omiaan vähentämään kilpailijoiden välistä epävarmuutta ja estämään "näkymätöntä kilpailua", sellaisena kuin se määritellään päätöksen 37 kohdan 1 alakohdassa.

65 Toisen ilmoituksen ulottuvuuden osalta komissio katsoo, että päätöksen 65 kohdassa selvitetään syyt siihen, että tässä toisessa ilmoituksessa ei sen mielestä ollut olennaisia eroja sopimukseen verrattuna. Samoin kuin järjestelmä, jota ensimmäinen ilmoitus koskee, mahdollistaa Data System komission mukaan kilpailijoiden tekemien kauppojen yksilöinnin ja lisäksi jälleenmyyjien oman alueensa ulkopuolella tekemien kauppojen yksilöinnin. Komissio ei kiistä sitä, että toiseen ilmoitukseen oli tehty tiettyjä myönteisiä muutoksia ensimmäiseen ilmoitukseen verrattuna, mutta toteaa ettei se voinut myöntää toiselle ilmoitukselle perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeusta, koska ilmoitettu järjestelmä edelleen perustui tietojen, myös mallin mukaan luokiteltujen, kuukausittaiseen välitykseen, jonka perusteella kunkin kilpailijan myynnit ja markkinaosuudet voidaan yksilöidä kansalliselta tai alueelliselta tasolta jälleenmyyjien alueiden tai postipiirien tasolle ulottuvan maantieteellisen jaottelun mukaan. Komissio viittaa päätöksen 61 kohdan 2 alakohtaan ja väittää kantajien olevan täysin tietoisia komission näkemyksestä, jonka mukaan ne eivät saa jakaa tietoja paikallisten piirien tasolla, ja että suurempien maantieteellisten alueiden tasolla tietoja saa jakaa ainoastaan vuoden pituisilta jaksoilta ja ainoastaan tiedon jakamista edeltävältä vuodelta. Vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen komissio viittaa toisen tiedoksiannon liitteen 2 B ja C kohtaan sopimuspuolten ja jälleenmyyjien myyntimääriä ja markkinaosuuksia koskevien kuukausitason tietojen osalta.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

- Päätöksen 14 kohdan tulkinta

66 Aluksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että asianosaisten kanssa 7.12.1993 pidetyssä neuvottelussa komissio myönsi nimenomaisesti, että päätöksen 15 kohtaa, jonka mukaan 14 kohdassa tarkoitetut tiedot välitetään sopimuspuolille "jäljempänä kuvattujen kertomusten ja tutkimusten muodossa", on tulkittava niin, että SIL:n tallentamat tiedot välitetään sopimuspuolille päätöksen seuraavissa kohdissa kuvailtujen kertomusten ja tutkimusten muodossa, eikä se suinkaan merkitse, että kaikki 14 kohdassa tarkoitetut tiedot välitetään sopimuspuolille sen jälkeen, kun SIL on käsitellyt ne. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että vaikka tätä tulkintaa voidaan jopa pitää tosiseikkoja koskevana virheenä, se ei ole sellainen, että se vaikuttaisi päätöksen pätevyyteen, koska tämä tosiseikkoja koskeva virhe ei kuitenkaan millään tavalla koske päätöksen 18, 37, 38, 40, 41, 45, 55 ja 63 kohtaa. Päätöksen 18 kohta sisältyy itse asiassa tosiseikkojen arviointia koskevaan osaan, kun taas kantajat, päinvastoin kuin he suullisessa käsittelyssä väittivät, eivät pysty näyttämään toteen, että päätöksen 14 kohdassa komission mahdollisesti tekemä tosiseikkoja koskeva virhe vaikuttaisi 37 kohdan viimeiseen virkkeeseen, 38 kohdan kolmannen luetelmakohdan viimeiseen virkkeeseen, 40 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen, 41 kohdan toisessa luetelmakohdassa olevan lauseen loppuosaan, 45 kohdan toiseen virkkeeseen, 55 kohtaan, 63 kohdan viimeiseen virkkeeseen ja 65 kohdan kolmanteen virkkeeseen.

67 Erityisesti päätöksen 37 kohdan viimeisessä virkkeessä esitetty toteamus, jonka mukaan "tässä tapauksessa tilanne on suotuisa tämän kaltaiselle oligopolin jäsenten aseman neutraloinnille ja vakiinnuttamiselle, koska niitä ei uhkaa minkäänlainen ulkopuolinen kilpailu, lukuun ottamatta vähäistä rinnakkaistuontia, jota myös valvotaan kuten edellä on todettu", ei ole virheellinen, sillä on voitu näyttää riittävällä tavalla toteen, kuten edellä on todettu (ks. 52 kohta), että maataloustraktoreiden markkinoilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa on suljetun oligopolin luonne.

68 Samalla tavoin päätöksen 38 kohdan kolmannen luetelmakohdan viimeisessä virkkeessä, jonka mukaan "nämä tiedot voidaan kerätä asiakkailta, jotka ilmoittavat jälleenmyyjille kilpailijoidensa hinnat tietyllä alueella", todetaan vain miten markkinat todennäköisesti toimivat, kun otetaan huomioon niiden ominaisuudet, sellaisina kuin niitä edellä on tarkasteltu, yhdistämättä kuitenkaan tätä markkinoiden toimintatapaa riidanalaiseen tietojenvaihtojärjestelmään.

69 Päätöksen 40 kohdan ensimmäisen virkkeen osalta, jonka mukaan "ainoat tärkeät tiedot, joita Yhdistyneen kuningaskunnan traktorimarkkinoilla on vaikea saada, ovat kunkin valmistajan/jälleenmyyjän täsmällisiä myyntimääriä koskevat tiedot, joiden perusteella voidaan välittömästi saada selville oligopolin jäsenten tai jälleenmyyjien myyntimäärien ja markkinaosuuksien vaihtelut paikallisella tasolla", kantajat eivät vastoin suullisessa käsittelyssä esittämiään väitteitä ole millään tavalla näyttäneet toteen, että tällä virkkeellä pyritään viittaamaan sekä jakeluverkostoon kuuluviin jälleenmyyjiin että kilpailijoiden jakeluverkostoihin kuuluviin jälleenmyyjiin.

70 Päätöksen 41 kohdan toisen luetelmakohdan lauseen loppuosan osalta, jonka mukaan kerätyt tiedot, joiden perusteella kukin sopimuspuoli voi "valvoa minkälaista tulosta kilpailijoiden kaupalliset strategiat, erityisesti hintastrategiat, tuottavat", ei voida kiistää, että sopimuspuolet pystyvät riidanalaisen tietojenvaihtojärjestelmän avulla arvioimaan oman markkina-asemansa kilpailijoihin nähden ja samalla myös kilpailijoiden kaupallisten strategioiden toimivuuden.

71 Päätöksen 45 kohdan toisessa virkkeessä taas todetaan, että "Yhdistyneen kuningaskunnan traktorimarkkinoiden kaupan rakenteiden yksityiskohtainen tuntemus auttaa sopimuspuolia puolustamaan asemaansa sopimuksen ulkopuolisia yrityksiä vastaan". Kuten jäljempänä osoitetaan (91 kohta), on tuskin epäilyksiä, että tietojenvaihtojärjestelmä tarjoaa kilpailuetuja sopimuspuolille, vaikka niillä ei, toisin kuin kantajat väittävät, välttämättä ole tätä tarkoitusta varten tietoja valmistajista ja myyjistä, jotka eivät ole sopimuspuolia.

72 Päätöksen 55 kohta ja 63 kohdan viimeinen virke koskevat sopimuspuolten kunkin jälleenmyyjän omalla alueellaan tekemiä kauppoja. Tältä osin kantajat eivät kiistä päätöksen 55 ja 63 kohdassa esitettyä järjestelmän arviointia, vaan toteavat pelkästään, että kuvailtu tietojenvaihtojärjestelmä on ensimmäisen tiedoksiannon kohteena oleva järjestelmä, eikä se koske Data Systemiä. Koska päätöksessä ei lainkaan mainita, että päätöksen 55 ja 63 kohdassa kuvailtu järjestelmä koskisi myös Data Systemiä, kantajat eivät millään tavalla näytä toteen väitettyä virhettä.

73 Edellä esitetystä seuraa, että kuten edellä on todettu (66 kohta), kantajat eivät ole, toisin kuin he väittävät, näyttäneet toteen, että päätöksen 14 kohdassa komission mahdollisesti tekemät tosiseikkoja koskevat virheet olisivat sellaisia, että ne vaikuttaisivat sen pätevyyteen.

- Muut väitetyt tosiseikkoja koskevat virheet

74 Ensiksi SIL:n käsittelemien rekisteröidyn ajoneuvon haltijan postinumeroa koskevien tietojen osalta päätöksen 14 kohdan sanamuoto, jossa selkeästi mainitaan viisi merkkiä käsittävä postinumero, osoittaa tosiasialliselta kannalta perustelemattomaksi kantajien väitteen, että komissio on tehnyt tosiseikkoja koskevan virheen todetessaan, että SIL poimi V55-lomakkeelta rekisteröidyn ajoneuvon haltijan postinumeron kaikki seitsemän merkkiä.

75 Toiseksi kantajat eivät ole näyttäneet toteen jälleenmyyjien myyntialueiden järjestelyn osalta, että komissio olisi tehnyt yhden tai useamman tosiseikkoja koskevan virheen arvioidessaan, että nämä alueet määrätään postipiirien perusteella joko yksittäin tai ryhmittäin.

76 Kolmanneksi kantajien väitteeseen, että päätöksen 26 kohdan viimeistä alakohtaa on tulkittava siten, että valmistajat ovat luoneet keskinäisen tietojen vaihdon, eivätkä tiettyä valmistajaa ja tämän jälleenmyyjiä koskevien tietojen vaihtoa, on todettava, että se ei ole tosiasialliselta kannalta perusteltu, koska päätöksessä todetaan pelkästään, että jälleenmyyjien myynnin tarkastelun avulla "valmistajat voivat yksilöidä tietyssä postipiirissä kauppoja tehneet jälleenmyyjät ja verrata näitä kauppoja alan kokonaismyyntiin kyseisen postipiirin alueella".

77 Neljänneksi, väitteeseen ettei komissio Data Systemiä tarkastellessaan ottanut huomioon, että tässä järjestelmässä raportoidaan neljännesvuosittain tietyn valmistajan jälleenmyyjien tekemät kaupat kunkin jälleenmyyjän alueella, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa lopuksi Data Systemin ilmoituslomakkeen liitteen 2 B ja C kohdan osalta, että tietyt ajoneuvojen rekisteröintitiedot jaetaan sopimuspuolille kuukausittain, kun taas tietyt muut tiedot, erityisesti kunkin jälleenmyyjän alueellaan tekemistä kaupoista, jaetaan neljännesvuosittain. Siten komission toteamus päätöksen 65 kohdassa, jonka mukaan Data System "toimittaa edelleen kuukausittain tietoja sopimuspuolten ja jälleenmyyjien myyntimääristä ja markkinaosuuksista" ei sisällä minkäänlaisia tosiseikkoja koskevia virheitä.

78 Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että kantajien esittämä kanneperuste, jonka mukaan komission arviointi sisältäisi tiettyjä tosiseikkoja koskevia virheitä, jotka vaikuttavat päätöksen pätevyyteen, on hylättävä.

Kanneperuste perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan virheellisestä soveltamisesta

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

79 Kantajat kiistävät komission päätelmän, jonka mukaan sellaiset tiedot, jotka paljastavat kilpailijoiden viimeaikaiset kaupat, väistämättä rajoittavat kilpailua poistamalla "näkymättömän kilpailun" ja lujittamalla markkinoille pääsyn esteitä. Kantajat pitävät myös vääränä komission väitettä, että kantajien omien jälleenmyyjien tekemistä kaupoista kerättyjen tietojen avulla sopimuspuolet pystyisivät rajoittamaan jälleenmyyjien ja rinnakkaistuojien toimintaa.

80 Kantajien mukaan päätöksessä ei nimenomaisesti todeta, että sopimuksen tarkoitus on rajoittaa kilpailua. Jos sopimuksella pyritään, kuten tässä tapauksessa, edistämään kilpailua tarjonnan parantamiseksi, sitä ei saa moittia sen aiheuttamien vaikutusten perusteella ennen näiden vaikutusten yksityiskohtaista tarkastelua. Sopimuksen vaikutusten arvioinnin osalta kantajat esittävät kaksi pääasiallista väitettä. Kantajat väittävät ensiksi, että komission tekemät tosiasioita koskevat virheet johtavat loogisesti ajatellen oikeudellisiin virheisiin ja toiseksi, että sopimuksen vaikutuksista oligopolin hallitsemilla markkinoilla tehty tutkimus on virheellinen.

81 Ensimmäisen kohdan osalta kantajat väittävät pääasiallisesti, että olettamukset, joihin päätöksen 35 kohta ja sitä seuraavat kohdat perustuvat, erityisesti 37, 40, 44-48, 49, 51 ja 52 kohta, sekä sopimuksen 56 ja 57 kohdassa tehdyt johtopäätökset, ovat kokonaan tai osittain väärät. Päätöksen 37-52 kohdassa esitetään kyseenalaisia, jopa virheellisiä tietoja ikään kuin ne olisivat kiistattomia totuuksia. Siten 44-48 kohdassa paljastuu komission menettelyyn sisältyvä ristiriita, koska komissio ei voi samanaikaisesti väittää, että sopimus on kaikille avoin ja että se muodostaa markkinoille pääsyn esteen.

82 Toisen kohdan osalta kantajat vetoavat erityisesti professori Albachin asiantuntijanlausuntoon, johon viitataan edellä 4 kohdassa, ja väittävät että vaikka komissio katsoo käsiteltävänä olevan kaltaisen sopimuksen väistämättä tukahduttavan kilpailun oligopolin hallitsemilla markkinoilla, näin ei kuitenkaan voida luonnehtia Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoita. Vaikka taloudellisessa tutkimuksessa todettiin, että markkinat ovat luonteeltaan oligopolin hallitsemat, siinä osoitettiin kuitenkin komission tutkimuksen summittaisuus. Kantajat katsovat näin ollen, että komissio pyrkii saamaan vahvistusta rikkomusta "per se" koskevalle väitteelle, mutta ei ole tosiasioiden nojalla näyttänyt toteen riittävän tuntuvia kilpailun muutoksia, jotka olisivat aiheutuneet sopimuksen mahdollisesta vaikutuksesta. Tätä varten komission olisi pitänyt arvioida sopimusta kilpailun kannalta, sellaisena kuin se olisi ilman sopimusta. Sen sijaan komissio toteaa vain rikkomuksen "per se". Oikeuskäytännössä ei kuitenkaan ole mitään perustetta kieltoa "per se" koskevan säännön soveltamiselle. Kantajat väittävät, että riidanalainen tietojen vaihto kiristää kilpailua, eikä suinkaan rajoita sitä. Silloin kun välitetyt tiedot ovat kaikkien kilpailijoiden saatavilla, kuten esillä olevassa asiassa, tietojenvaihtojärjestelmästä muodostuu kilpailun keino.

83 Päätökselle ei löydy tukea mistään edeltävästä päätöksestä sen enempää tutkimusmenetelmän kuin sovellettujen oikeusperiaatteidenkaan osalta. Edeltävien päätösten tarkastelu osoittaa lähinnä niiden olevan ristiriidassa komission tietojenvaihtojärjestelmästä esillä olevassa asiassa tekemän tutkimuksen kanssa. Kantajat viittaavat tältä osin kilpailupolitiikasta vuonna 1978 julkaistuun seitsemänteen kertomukseen. Komissio ei kantajien mukaan tässä tapauksessa ole noudattanut itselleen asettamaansa sääntöä.

84 Kantajat väittävät edelleen, että tietojenvaihtosopimukset, joita komissio tähän saakka on vastustanut, kohdistuivat joko hintoja tai yhtenäisiä tuotteita koskevien tietojen vaihtoon. Yksi ainoa komission päätös koskee kantajien mukaan tietojen vaihtoa kestokulutushyödykkeistä, ja nimenomaan juuri traktoreista. Kyseessä on ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 13 päivänä heinäkuuta 1983 tehty päätös 83/361/ETY (IV/30.174 - Vimpoltu, EYVL L 200, s. 44). Mutta tässä tapauksessa hintatietoja vaihtaneiden elinkeinonharjoittajien katsottiin lähinnä toimineen kartellin jäseninä. Komissio ei voinut myöskään vedota ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 15 päivänä joulukuuta 1986 tekemäänsä päätökseen 87/69/ETY (IV/31.458 - X/Open Group, EYVL L 35, s. 36), jossa se toisaalta määrittelee laajentavasti tietojen vaihdon mahdolliset vaikutukset kilpailuun, mikä ylittää yhteisöjen tuomioistuimen hyväksymän tulkinnan, ja jossa se toisaalta nimenomaan myöntää tietojen vaihtoa koskevan poikkeuksen. Yhteisöjen tuomioistuimelta ei kantajien mukaan ole koskaan pyydetty ratkaisua asiassa, joka koskee yksinomaan tietojen vaihtoa. Komission väite, että ei ole merkitystä sillä, onko relevantti tuote yhtenäinen vai päinvastoin epäyhtenäinen, on suorassa ristiriidassa talousteorian kanssa. Tämän perusteella on näin ollen todettava, että päätöksen muilla näkökohdilla ei ole merkitystä esillä olevan asian kannalta. Yhteenvetona kantajat toteavat, että sen lisäksi että päätös ei perustu mihinkään edeltävään ratkaisuun, myös päätöksen perustana olleiden asioiden tarkastelu niiden asiayhteydessä osoittaa, että ne ovat suorassa ristiriidassa tässä asiassa tehdyn ratkaisun kanssa.

85 Komissio katsoo kyseessä olevaan tietojenvaihtojärjestelmään kohdistuneen toimintansa olleen juuri sellainen, jota kilpailupolitiikasta annetussa seitsemännessä kertomuksessa puolletaan. Komissio toteaa, ettei se esillä olevan asian tarkastelun yhteydessä esittänyt tietojenvaihtojärjestelmiä koskevaa kieltoa "per se". Viitatessaan erityisesti päätöksen 51 kohtaan komissio korostaa, että kantajat eivät voi kieltää sitä, että päätös sisältää täsmällisen tutkimuksen markkinoiden toimintaedellytyksistä, vaikka ne kiistävätkin sen tulokset. Peruste, jonka mukaan päätöksessä ei selkeästi mainita, että sopimuksen tarkoitus on rajoittaa kilpailua, perustuu väitteeseen, että sopimus edistää kilpailua. Mikään ei kuitenkaan puolla tällaista näkemystä. Komissio toteaa tämän vuoksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella ei ole mitään perustetta katsoa, että kyseessä olisi ilmeinen virhe tai harkintavallan väärinkäyttö. Kantajien väite, että komissio voi tutkia sopimuksen kilpailua rajoittavaa vaikutusta ainoastaan sikäli kuin se on näyttänyt toteen, että sopimuksen tarkoituksena on rajoittaa kilpailua, on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön ja komission päätöskäytännön vastainen. Osoittaakseen sopimuksen mahdolliset vaikutukset kilpailuun, komission on yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 19/77, Miller vastaan komissio, 1.2.1978 antaman tuomion (Kok. 1978, s. 131) mukaan näytettävä toteen, että sopimus on omiaan aiheuttamaan tällaisia vaikutuksia, minkä komissio katsoo näytetyn toteen päätöksen 43 kohdassa ja 51 kohdan 4 alakohdassa. Kantajien väitteessä ei oteta huomioon, että harkitessaan puuttumattomuustodistusta tai yksittäistä poikkeusta koskevaa päätöstä komission on myös huomioitava sopimuksen mahdolliset haitalliset vaikutukset tulevaan kilpailuun. Tässä tapauksessa komissio ei voinut hyväksyä tärkeimpien elinkeinonharjoittajien välisestä tietojenvaihtojärjestelmästä aiheutuvia kilpailun rajoituksia oligopolin hallitsemilla markkinoilla, joille on luonteenomaista vähäinen kilpailu.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

86 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että päätöksen mukaan tietojenvaihdon vaikutuksia kilpailuun Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoilla tarkasteltiin päätöksen 35-56 kohdassa yksinomaan sopimuksen vaikutuksen kannalta. Tämä tarkastelu perustui kahteen erilliseen periaatteeseen. Ensiksi päätöksessä tehdään ero kutakin kilpailijaa koskevien tietojen jakamisesta johtuvien kilpailua rajoittavien vaikutusten (35-52 kohta) ja kunkin sopimuspuolen jälleenmyyjien tekemiä kauppoja koskevien tietojen jakamisesta johtuvien kilpailua rajoittavien vaikutusten (53-56 kohta) välillä. Toiseksi päätöksen sisältämässä kunkin kilpailijan tekemiä kauppoja koskevien tietojen jakamisesta johtuvien kilpailua rajoittavien vaikutusten tarkastelussa tehdään ero "näkymättömään kilpailuun" kohdistuvan haitallisen vaikutuksen (37-43 kohta) ja markkinoille pääsyyn liittyvien, sopimukseen kuulumattomiin valmistajiin kohdistuvien haitallisten vaikutusten (44-48 kohta) välillä.

87 Kilpailijoiden tekemiä kauppoja koskevien tietojen jakamisesta johtuvien kilpailua rajoittavien vaikutusten osalta päätöksessä (35-43 kohta) todetaan ensiksi, että tietojenvaihtojärjestelmä takaa täydellisen avoimuuden myyjien välillä markkinoiden toimintaedellytysten kannalta. Ottaen huomioon edellä määritellyt markkinoiden ominaispiirteet (edellä 52 ja 53 kohta), tämä avoimuus tuhoaisi kaiken jäljellä olevan elinkeinonharjoittajien välisen "näkymättömän kilpailun" ja poistaisi kaikki epävarmuustekijät kilpailijoiden toimenpiteiden ennakoitavuudesta. Päätöksessä todetaan toiseksi, että markkinoille pääsyn edellytysten kannalta tietojenvaihtojärjestelmä asettaa äärimmäisen eriarvoiseen asemaan sopimuspuolet, jotka käytössään olevien tietojen perusteella voivat ennakoida kilpailijoidensa toimenpiteet, ja sopimuksen ulkopuoliset elinkeinonharjoittajat, joilla ei ole tietoa kilpailijoidensa toimenpiteistä ja jotka lisäksi saavat todeta omien toimenpiteidensä välittömästi tulevan tärkeimpien kilpailijoiden tietoon heti, kun ne edellä mainitun epäkohdan poistaakseen päättävät liittyä järjestelmään.

88 Jälleenmyyjien tekemiä kauppoja koskevien tietojen jakamisesta johtuvien kilpailua rajoittavien vaikutusten osalta päätöksessä (53-56 kohta) todetaan, että tietojenvaihtojärjestelmä voi paljastaa eri kilpailijoiden tekemät kaupat kullakin myyntialueella. Päätöksessä todetaan itse asiassa, että tiettyyn kynnysarvoon saakka jokainen myyntitapahtuma voidaan yksilöidä tarkoin yksittäisen jälleenmyyjän alueella tehtyjen kauppojen perusteella. Kynnysarvo, johon saakka tietojen ja niiden perusteella myös yksittäisten kauppojen yksilöinti on mahdollista, arvioidaan päätöksessä tietyn jakson ja tietyn tuotteen osalta kymmeneksi yksiköksi (54 kohta). Päätöksessä todetaan myös, että järjestelmän avulla on mahdollista valvoa jälleenmyyjien toimintaa sekä määrittää tuonti ja vienti ja siten valvoa rinnakkaistuontia järjestelmän tarjoamien tietyn jälleenmyyjän alueella kilpailijoiden tekemiä kauppoja koskevien tietojen ja tietyn jälleenmyyjän alueensa ulkopuolella tekemiä kauppoja koskevien tietojen perusteella (55 kohta). Tällainen tilanne on omiaan rajoittamaan tuotemerkkien sisäistä kilpailua siihen mahdollisesti liittyvine haitallisine hintavaikutuksineen.

89 Ottaen huomioon kantajien esille tuomat tosiseikkoja koskevat väitteet ja niiden mahdollisen vaikutuksen päätöksessä tehtyyn oikeudelliseen luonnehdintaan, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kuten se edellä on arvioinut (66-78 kohta), kantajat eivät ole näyttäneet toteen, toisin kuin ne väittävät, että komission mahdollisesti tekemät tosiseikkoja koskevat virheet vaikuttaisivat päätöksen pätevyyteen.

90 Ottaen huomioon kantajien väittämät ristiriidat päätöksen ja komission aikaisemman päätöskäytännön välillä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että päätökseen ei missään tapauksessa sisälly ristiriitaa komission aikaisempaan päätöskäytäntöön nähden. Komission päätökset, joihin on vedottu, koskevat itse asiassa joko esillä olevassa asiassa kyseessä olevista tiedoista poikkeavien tietojen vaihtoa tai markkinoita, joiden ominaispiirteet ja toimintaedellytykset poikkeavat luonteeltaan relevanteista markkinoista. Kantajat eivät myöskään ole näyttäneet toteen, että komissio ei olisi päätöksessään ottanut huomioon tiettyjä periaatteita, joita se on sitoutunut noudattamaan, erityisesti kilpailupolitiikkaa koskevan seitsemännen vuosikertomuksen osalta. Kuten edellä on jo todettu (35 kohta), tästä seuraa, että päätös on komission aikaisempaan päätöskäytäntöön nähden riittävästi perusteltu ja että kantajat eivät voi väittää, että päätöksessä ei oteta huomioon yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Papiers peints de Belgique vahvistamia periaatteita.

91 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että kuten kantajat toteavat, päätös on ensimmäinen, jolla komissio kieltää tietojenvaihtojärjestelmän, joka ei välittömästi koske hintoja mutta ei myöskään tue muita kilpailua rajoittavia järjestelmiä. Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, kuten kantajat oikein perustein toteavat, että kilpailluilla markkinoilla on elinkeinonharjoittajien keskinäinen avoimuus periaatteessa omiaan voimistamaan myyjien välistä kilpailua, koska tällaisessa tilanteessa se, että elinkeinonharjoittaja ottaa huomioon käytössään olevat tiedot mukauttaakseen toimintansa näillä markkinoilla, ei vähennä eikä poista toisten elinkeinonharjoittajien epätietoisuutta kilpailijoidensa markkinakäyttäytymisen ennakoitavuuden suhteen, kun otetaan huomioon tarjonnan hajanaisuus. Sitä vastoin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, kuten tällä kertaa komissio toteaa, että täsmällisten, lyhyin aikavälein välitettävien rekisteröityjä ajoneuvoja ja niiden rekisteröintipaikkaa koskevien tietojen yleinen vaihto tärkeimpien myyjien kesken on omiaan rajoittamaan huomattavasti elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua relevanttien markkinoiden kaltaisilla voimakkaasti keskittyneillä, oligopolistisilla markkinoilla (edellä 52 kohta), joilla siis kilpailu on jo voimakkaasti vähentynyt ja tietojenvaihto helpottunut. Tällaisessa tilanteessa sitä kautta, että markkinoiden toimintaa koskevia tietoja jaetaan säännöllisesti ja usein, kaikki kilpailijat saavat tietää yksittäisten kilpailijoiden markkina-aseman ja strategiat säännöllisin aikavälein.

92 Tätä arviota ei voi asettaa kyseenalaiseksi sen perusteella, että tutkinta ja erityisesti SIL:n esittämät ja komission hyväksymät täsmennykset osoittavat, että 1.9.1988 lähtien sopimuspuolet saavat enää kerran vuodessa merkin ja mallin mukaan eritellyn markkinoiden kokonaiskatsauksen, sillä kullekin järjestelmän osapuolelle kahden vuosittaisen sarjan välillä toimitetut tiedot koskevat ainoastaan tietyn valmistajan asemaa kokonaismarkkinoilla. Tällaisten tietojen luovuttaminen kaikkien myyjien käyttöön edellyttää toisaalta elinkeinonharjoittajien välistä, ainakin hiljaista sopimusta, jotta voidaan määritellä jälleenmyyjien myyntialueiden rajat Yhdistyneessä kuningaskunnassa voimassa olevaan postinumerojärjestelmään nähden, sekä institutionaalinen järjestelmä, jonka perusteella tietoja voidaan vaihtaa näiden elinkeinonharjoittajien kesken niiden yrittäjäjärjestöjen välityksellä, joihin ne kuuluvat. Toisaalta, ottaen huomioon tietojen säännöllisyys ja järjestelmällisyys yksittäiset elinkeinonharjoittajat voivat niiden perusteella paremmin ennakoida kilpailijoidensa toimenpiteet ja siten epätietoisuus markkinoiden toiminnasta, joka tällaisen tietojenvaihdon puuttuessa vallitsisi, vähenee tai poistuu. Sitä paitsi komissio toteaa oikein perustein päätöksen 44-48 kohdassa, että siitä huolimatta mitä Yhdistyneen kuningaskunnan maataloustraktoreiden markkinoille pyrkivä elinkeinonharjoittaja päättää ja liittyykö tämä sopimukseen vai ei, sopimus on väistämättä kyseiselle elinkeinonharjoittajalle epäedullinen siitä riippumatta, onko tietojenvaihtojärjestelmä vähäisten kustannustensa ja liittymissääntöjensä perusteella periaatteessa avoin kaikille. Joko kyseinen elinkeinonharjoittaja ei liity tietojenvaihtosopimukseen ja jää siten, toisin kuin kilpailijansa, ilman välitettyjä tietoja ja markkinatuntemusta, tai sitten kyseinen elinkeinonharjoittaja päättää liittyä sopimukseen ja paljastaa siten välittömästi kaupalliset strategiansa kaikille kilpailijoilleen niiden saamien tietojen välityksellä.

93 Edellä esitetystä seuraa, että kantajilla ei ole perusteita väittää, että riidanalainen tietojenvaihtosopimus olisi omiaan kiristämään kilpailua markkinoilla, eikä komissio myöskään ole oikeudellisesti riittävällä tavalla näyttänyt toteen riidanalaisen sopimuksen rajoittavan kilpailua. Se, että vastaaja ei pysty näyttämään toteen tosiasiallista vaikutusta markkinoihin, jonka sopimuksen soveltamisen keskeyttäminen 24.11.1988 alkaen olisi saattanut aiheuttaa, ei vaikuta asian ratkaisuun, koska perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa kielletään sekä tosiasialliset että pelkästään mahdolliset kilpailua rajoittavat vaikutukset, jos ne vain ovat riittävän tuntuvat, kuten tässä tapauksessa, ottaen huomioon markkinoiden ominaisuudet sellaisina kuin ne on edellä määritelty (edellä 52 kohta). Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ei ole tarpeen ratkaista kysymystä siitä, väittääkö komissio oikein perustein, että kuulemistilaisuudessa useat yritykset olivat antaneet ymmärtää, että sopimuksen soveltamisen keskeyttäminen oli merkittävästi rajoittanut näiden yritysten mahdollisuutta ennakoida markkinoiden kehitystä. Lisäksi komissio toteaa oikein perustein päätöksen 55 ja 56 kohdassa, että ainakin 1.9.1988 saakka, jolloin SIL lakkasi lähettämästä V55/5-lomaketta yrityksille, riidanalaisen tietojenvaihtojärjestelmän avulla oli mahdollista valvoa maataloustraktoreiden rinnakkaistuontia Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ajoneuvon alustanumeron perusteella, jonka valmistaja oli ennakkoon merkinnyt lomakkeelle. Sopimuksen kilpailua rajoittavan vaikutuksen tarkastelun tuloksia ei aseteta kyseenalaisiksi 12.3.1990 tehdyssä toisessa tiedoksiannossa, koska kuten päätöksen 65 kohdassa todetaan ja kuten myös ilmoituslomakkeen liitteessä 2 olevista tiedoista ilmenee, uusi järjestelmä "tarjoaa edelleen kuukausittain tietoja sopimuspuolten ja jälleenmyyjien myyntimääristä ja markkinaosuuksista sekä yksityiskohtaisia tietoja, kuten myytyjen traktoreiden alustanumerot ja rekisteröintipäivät. Näiden kahden viimeksimainitun tiedon, samoin kuin V55/5-lomakkeen perusteella on mahdollista yksilöidä kaikkien traktoreiden alkuperä ja määränpää".

94 Edellä esitetystä seuraa, että perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomista koskeva kanneperuste on hylättävä.

Kanneperuste perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamatta jättämisestä väärin perustein

Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista

95 Kantajat väittävät toimittaneensa komissiolle yksityiskohtaiset todisteet sopimuksen eduista. Päätöksen 60 kohdassa myönnetään, että sopimuspuolet käyttävät kerättyjä tietoja kilpailun kiristämiseksi ja erityisesti tuotteiden jakelun parantamiseksi, voimatta kuitenkaan kompensoida sopimuksesta aiheutuvia kilpailun rajoituksia. Kantajat toteavat lisäksi, että pääasiallinen syy, miksi komissio omaksui kielteisen kannan tietojenvaihtosopimusta kohtaan oli, että sopimuksen perusteella on mahdollista välittömästi seurata kilpailijoiden toimenpiteitä ja valvoa rinnakkaistuontia ja jälleenmyyjien alueidensa ulkopuolella tekemiä kauppoja. Näin ollen Data System ei kantajien mukaan tarjoa jäsenilleen tällaista valvonnan mahdollisuutta, koska järjestelmässä varmistetaan, että yksilöintiin tarvittavat tiedot jäädytetään kolmeksi kuukaudeksi.

96 Kantajat väittävät lisäksi, että perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukainen poikkeus joka tapauksessa olisi perusteltu uuden järjestelmän osalta, koska sopimuspuolet eivät omien jälleenmyyjien tekemiä kauppoja koskevien tietojen perusteella enää voineet yksilöidä jälleenmyyjien alueidensa ulkopuolella tekemiä kauppoja. Lisäksi SIL ei Data Systemillä enää välitä V55-lomakkeita sopimuspuolille. Välitetyt tiedot rajoittuvat sitä paitsi vastaisuudessa ajoneuvon alustanumeroon ja rekisteröintipäivään.

97 Komissio katsoo, että kantajien väitteet perustuvat päätöksen virheelliseen tulkintaan. Komissio kiistää myöntäneensä, että tietojen välittämisellä olisi myönteinen vaikutus kilpailuun. Ei ole mitään perustetta pitää ilmeisen virheellisenä komission arviota, jonka mukaan 85 artiklan 3 kohdassa määrätyistä neljästä edellytyksestä yksi ei ole täyttynyt. Siten komissio katsoo oikein perustein hylänneensä poikkeusta koskevan pyynnön. Tätä arviota ei asetettu kyseenalaiseksi toisessa tiedoksiannossa, jossa tietojenvaihtojärjestelmään tehtiin vain vähäisiä muutoksia, ja siten ensimmäisen tiedoksiannon yhteydessä tehty arviointi oli edelleen voimassa toista tiedoksiantoa arvioitaessa.

98 Komissio katsoo, että silloin, kun V55-lomakkeen "voluntary statistical section" (tilastollinen osa, jonka tiedot annetaan vapaaehtoisesti) on täytetty, siihen sisältyy rekisteröidyn ajoneuvon haltijan nimi ja osoite. Data Systemissä SIL poimii V55-lomakkeilta yksityiskohtaiset tiedot, jotka koskevat myytyjen traktoreiden alustanumeroita ja rekisteröintiajankohtia, ja välittää ne sopimuspuolille. Komissio katsoo, että sopimuspuolet pystyvät näiden tietojen avulla yksilöimään kunkin myydyn traktorin alkuperän ja määräpaikan. Lisäksi nämä tiedot eivät, toisin kuin kantajat väittävät, ole välttämättömiä vaadittujen takuiden tai bonusten tarkistamista varten, kuten päätöksen 59-65 kohdasta käy ilmi. Vaadittujen bonusten tai takuiden käsittely ei itse asiassa lainkaan edellytä, että valmistaja osallistuisi kilpailijoidensa kanssa tietojenvaihtojärjestelmään, ja kukin valmistaja voisi yksilöllisesti määritellä asianmukaisen menetelmän näiden pyyntöjen tarkistamiseksi ja soveltaa sitä.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

99 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa aluksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan 85 artiklan 3 kohdassa asetetut neljä edellytystä sille, että komissio myöntää päätöksellään poikkeusluvan komissiolle asianmukaisesti ilmoitetun sopimuksen osalta, ovat kumulatiivisia, joten komissiolla on laillinen peruste hylätä sille esitetty poikkeuslupahakemus, jos yksi edellytyksistä ei täyty. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa lisäksi, että on ensisijaisesti niiden yritysten asia, jotka ilmoittavat sopimuksesta komissiolle saadakseen poikkeusluvan, esittää komissiolle näyttö siitä, että sopimus täyttää perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset (yhdistetyt asiat 43/82 ja 63/82, VBVB ja VBBB v. komissio, tuomio 17.1.1984, Kok. 1984, s. 19 ja asia T-66/89, Publishers Association v. komissio, tuomio 9.7.1992, Kok. 1992, s. II-1995). Päätöksessä todetaan, että tietojen vaihdosta aiheutuvat kilpailun rajoitukset eivät ole välttämättömiä, koska "toisaalta kutakin yhtiötä koskevat tiedot ja toisaalta koko alaa koskevat tiedot ovat riittävät, jotta olisi mahdollista toimia maataloustraktoreiden markkinoilla" Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämä ensimmäistä tiedoksiantoa koskeva toteamus päätöksen 62 kohdassa toistetaan 65 kohdassa toisen tiedoksiannon osalta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio toteaa oikein perustein, että ensimmäisestä tiedoksiannosta esitetyt huomautukset koskevat soveltuvin osin toista tiedoksiantoa, koska Data System "toimittaa edelleen kuukausittain tietoja sopimuspuolten ja jälleenmyyjien myyntimääristä ja markkinaosuuksista" kuten edellä on todettu. Kuten asianosaisten kesken 7.12.1993 pidetyssä neuvottelussa todettiin, komissio on näin halunnut osoittaa, että sellaiset tiedot, jotka lyhyellä aikavälillä yksilöivät kilpailijoiden yksittäiset kaupat, eivät ole tarpeen esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kantajat toteavat vain, että kerätyt tiedot ovat välttämättömiä asiakaspalvelun ja takuupalvelujen takaamiseksi, mutta eivät näytä toteen, että tietojenvaihtojärjestelmästä aiheutuvat kilpailun rajoitukset, sellaisina kuin niitä edellä on tarkasteltu (91 kohta), olisivat välttämättömiä, ottaen erityisesti huomioon kantajien esittämät tavoitteet. On itse asiassa selvää, että asiakaspalvelu tai takuupalvelut voidaan varmistaa täydellisesti ilman minkäänlaista kyseessä olevan kaltaista tietojenvaihtojärjestelmää. Siten tietojenvaihtojärjestelmä, sellaisena kuin se esitetään sekä ensimmäisessä että 12.3.1990 päivätyssä toisessa tiedoksiannossa, ei täytä perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa määrättyjä edellytyksiä.

100 Edellä esitetystä seuraa, että kanneperuste, jonka mukaan komissio on väärin perustein hylännyt sille esitetyn yksittäistä poikkeusta koskevan pyynnön, on hylättävä ja että kanne kokonaisuudessaan on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

101 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava yhteisvastuullisesti vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

(toinen jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Kanne hylätään.

2) Kantajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti vastaamaan oikeudenkäyntikuluista.