61992A0010

Kumoamiskanne - Kannekelpoiset toimet - Käsite - Toimet, joilla on pakottavia oikeusvaikutuksia - Kilpailusäännösten soveltamista koskeva hallinnollinen menettely - Komission kieltäytyminen toimittamasta asianomaiselle yritykselle väitetiedoksiantoa kokonaisuudessaan ja antamasta sille oikeutta tutustua kaikkiin asiakirjoihin - Valmisteleva toimi - Poissulkeminen - Puolustautumisoikeudet - Mahdollinen loukkaaminen, johon voidaan vedota komission lopullisesta päätöksestä nostetun kanteen tueksi

(ETY:n perustamissopimuksen 173 artikla; neuvoston asetus N:o 17; komission asetus N:o 99/63/ETY)

Toimenpiteet, joilla komissio kieltäytyy kilpailusääntöjen hallinnollisessa soveltamismenettelyssä toisaalta toimittamasta asianomaisille yrityksille jotakin väitetiedoksiannon osaa ja toisaalta antamasta näille yrityksille oikeutta tutustua kaikkiin asiakirja-aineiston asiakirjoihin, eivät ole omiaan tuottamaan sellaisia oikeusvaikutuksia, joilla loukataan mainittujen yritysten etuja ennen sellaisen päätöksen mahdollista tekemistä, jossa todetaan syyllistyminen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Kyseessä ovat siis yksinomaan menettelyyn liittyvät toimenpiteet, jotka ovat valmistelevia suhteessa päätökseen, jolla lopullisesti päätetään hallinnollinen menettely, josta säädetään asetuksessa N:o 17 ja asetuksessa N:o 99/63/ETY, eikä niiden kumoamiseksi voi näin ollen nostaa kannetta perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla.

Vaikka puolustautumisoikeuksien huomioon ottaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia, on yhteisön oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava aina, mainittujen oikeuksien mahdollinen loukkaaminen, joka voi johtua siitä, että evätään oikeus tutustua asiakirjoihin, liittyy ainoastaan siihen hallinnolliseen menettelyyn, jossa tämä oikeus evätään.

Jos yhteisöjen tuomioistuin tai yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaisi sellaisen kanteen yhteydessä, joka on nostettu menettelyn päättävästä päätöksestä, että on olemassa täydellinen oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ja että tätä oikeutta olisi loukattu, ja kumoaisi mainitun päätöksen puolustautumisoikeuksien loukkaamisen perusteella, koko menettely olisi lainvastainen. Tällaisissa olosuhteissa komission olisi joko kokonaan luovuttava menettelystä tai aloitettava menettely uudelleen varmistaen, että aiemmin huomioimatta jätettyjä puolustautumisoikeuksia kunnioitetaan.

Yhdistetyissä asioissa T-10/92,

Cimenteries CBR SA, belgialainen yritys, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat Michel Waelbroeck, Alexandre Vandencasteele ja Denis Waelbroeck, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa asianajaja Ernst Arendtin asianajotoimisto, 8-10 rue Mathias Hardt,

T-11/92,

Blue Circle Industries plc, englantilainen yritys, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan barristerit Paul Lasok ja Vivien Rose, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, sekä Supreme Courtin solicitor Graham Child, prosessiosoite Luxemburgissa asianajajien Elvinger & Hoss asianajotoimisto, 15 Côte d'Eich,

T-12/92,

Syndicat national des fabricants de ciments et de chaux, ranskalainen yritys, kotipaikka Pariisi (Ranska), edustajinaan asianajajat Edouard Didier ja Jean-Claude Rivalland, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa asianajaja Marc Loeschin asianajotoimisto, 8 rue Zithe,

ja T-15/92,

Fédération de l'industrie cimentière ASBL, belgialainen yritys, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajinaan asianajajat Hans van Houtte ja Onno W. Brouwer, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa asianajaja Marc Loeschin asianajotoimisto, 8 rue Zithe,

kantajina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Julian Currall, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön edustaja Roberto Hayder, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa vaaditaan kumoamaan yksi tai useampi niistä päätöksistä, jotka sisältyvät komission asioissa IV/27.997 - CPMA ja IV/33.126 ja IV/33.322 - Sementti kantajille osoittamiin kirjeisiin, joissa kantajilta evätään oikeus tutustua asiakirjoihin kokonaisuudessaan ja kieltäydytään toimittamasta väitetiedoksiantoa täydellisenä,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN

TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. L. Cruz Vilaça sekä tuomarit D. P. M. Barrington, J. Biancarelli, A. Saggio ja A. Kalogeropoulos,

kirjaaja: H. Jung,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen sellaisena kuin se on muutettuna 24.11.1992 pidetyn suullisen käsittelyn jälkeen,

on antanut seuraavan

tuomion

Asian perustana olevat tosiseikat

1 Tutkiessaan sopimusten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen olemassaoloa Euroopan sementtiteollisuudessa komissio on suorittanut 25.4.1989 omasta aloitteestaan tutkimuksia useissa jäsenvaltioissa sijaitsevissa, noin kymmenen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän toimistossa. Tutkimuksia suoritettiin seuraavina päivinä ja viikkoina myös muissa yrityksissä tai yritysten yhteenliittymissä.

2 Tutkinnan aikana saatujen asiakirjojen sekä niiden tietojen perusteella, jotka asianmukaiset yritykset ja yritysten yhteenliittymät ovat toimittaneet 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 eli perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen (EYVL 1962, 13, s. 204) (jäljempänä asetus N:o 17) 11 artiklan nojalla, komissio on todennut sekä kansainvälisesti että kansallisesti sellaisten eurooppalaisten sementintuottajien, joita tukevat tietyt kansalliset ja kansainväliset ammatilliset järjestöt, välisen sopimusjärjestelmän tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja koskevan järjestelmän todennäköisen olemassaolon. Komission mukaan mainitun järjestelmän tarkoituksena on erityisesti markkinoiden jakaminen jäsenvaltioissa, näiden markkinoiden eriytymisen ylläpitäminen sekä muista jäsenvaltioista ja kolmansista maista tulevan tuonnin rajoittaminen.

3 Näissä olosuhteissa komissio päätti aloittaa menettelyn ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisen (asiat IV/27.997 - CPMA ja IV/33.126 ja IV/33.322 - Sementti) toteamiseksi 76 sementtiteollisuudenalan yrityksen tai yritysten yhteenliittymän ryhmää vastaan; kantajat kuuluvat mainittuun ryhmään. Mainitussa menettelyssä komissio osoitti vuoden 1991 marraskuussa kaikille yrityksille tai yritysten yhteenliittymille väitetiedoksiannon (jäljempänä väitetiedoksianto), jossa niitä moitittiin ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta ja annettiin tiedoksi, että niille saatetaan määrätä sakkoja.

4 Väitetiedoksiannossaan komissio erottaa erityisesti toisistaan kaksi väitetyyppiä, joista toinen koskee kansainvälistä ja toinen kansallista toimintaa. Ensimmäinen väitetyyppi liittyy kokouksiin, joita väitetään pidetyn eurooppalaisessa yhdistyksessä Cembureaussa, jonka jäseniä ovat eri kansalliset ammattiyhdistykset, sekä sellaisten tiettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanoon, joista mainituissa kokouksissa on päätetty. Toinen väitetyyppi koskee sellaista toimintaa, joiden tarkoituksena on komission mukaan kansallisten markkinoiden jakaminen ainoastaan asianomaisen jäsenvaltion tuottajien välillä sekä tuonnin rajoittaminen.

5 Väitetiedoksianto on jaettu kahteen osaan, jossa kummassakin on useita lukuja. Ensimmäisessä osassa, "tosiseikat", on yhdeksän lukua. Ensimmäiset kaksi luku ovat "sementtimarkkinat" ja "sementintuottajien kansainväliset järjestöt", kun taas seitsemässä muussa luvussa analysoidaan menettelytapoja erillisillä kansallisilla markkinoilla. Toinen osa, "oikeudellinen arviointi", on kolmiosainen; ensimmäisessä osiossa, joka koskee ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan sovellettavuutta riidanalaisiin tosiseikkoihin, on kymmenen lukua. Ensimmäiset kolme lukua koskevat ensimmäisen osan toisessa luvussa ("sementintuottajien kansainväliset järjestöt") esitettyjä sopimuksia ja menettelytapoja, ja seitsemän muuta lukua liittyvät kukin sopimuksiin ja menettelytapoihin, jotka esitetään ensimmäisen osan kansallisten markkinoiden tutkintaa koskevissa luvuissa. Kahdesta muusta osiosta ensimmäinen koskee sitä, että ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohtaa ei voida soveltaa, ja toinen osio taas asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan sovellettavuutta.

6 Vaikka väitetiedoksianto on yksi asiakirja, sen tekstiä ei annettu tiedoksi kokonaisuudessaan kaikille 76 asianomaiselle yritykselle ja yritysten yhteenliittymälle. Kaikille asianomaisille yrityksille ja yritysten yhteenliittymille toimitettiin ainoastaan kansainvälistä toimintaa koskevat luvut (1, 2, 10, 11 ja 12 luvut) ja väitetiedoksiannon toisen osan osiot B ja C. Kansallista toimintaa koskevat luvut (luvut 3-9 ja 13-19) lähetettiin ainoastaan kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneille yrityksille ja yritysten yhteenliittymille. Ne yritykset ja yritysten yhteenliittymät, joille väitetiedoksianto on osoitettu, saivat niitä koskevien lukujen lisäksi väitetiedoksiannon täydellisen sisällysluettelon sekä kaikista asiakirja-aineistoon kuuluvista asiakirjoista luettelon, johon oli merkitty ne asiakirjat, joihin mainituilla yrityksillä ja yritysten yhteenliittymillä oli oikeus tutustua.

7 Saatuaan väitetiedoksiannon ja luettelon niistä asiakirjoista, joihin niillä oli oikeus tutustua, tietyt yritykset ja yritysten yhteenliittymät, joiden joukossa olivat myös kantajat, pyysivät komissiolta muille osoitettuja väitetiedoksiannon lukuja. Ne pyysivät komissiolta myös oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon kokonaisuudessaan, lukuun ottamatta sisäisiä tai luottamuksellisia asiakirjoja. Vastineena pyyntöihin komissio ilmoitti erityisesti kantajille vuoden 1991 joulukuussa ja vuoden 1992 tammi- ja helmikuussa lähettämissään eri kirjeissä kieltäytyvänsä toimittamasta niille väitetiedoksiannon muille osoitettuja lukuja sekä antamasta niille oikeutta tutustua asiakirja-aineiston muihin asiakirjoihin kuin niihin, joita ne olivat jo voineet tutkia. Fédération de l'industrie cimentière (jäljempänä FIC) pyysi lisäksi komissiolta lupaa vastata samanaikaisesti jo saamaansa väitetiedoksiantoon sekä "Cement en Beton Stichting"-sopimusta (jäljempänä CBS-sopimus) koskevaan tiedoksiantoon, koska FIC katsoi molempien menettelyjen liittyvän toisiinsa; komissio aikoi lähettää FIC:lle CBS-sopimusta koskevan väitetiedoksiannon, jonka se oli antanut tiedoksi FIC:lle 14.1.1975. Komissio ilmoitti kantajalle 27.1. ja 12.2.1992 päivätyillä kirjeillään, että käynnissä oleva menettely ei liittynyt CBS-sopimukseen. Seuraavaksi se hylkäsi FIC:n pyynnön, joka koski toisaalta CBS-sopimusta koskevan menettelyn ja nyt kyseessä olevan riita-asian perustana olevan menettelyn yhdistämistä sekä toisaalta FIC:lle väitetiedoksiantoon vastaamista varten annetun määräajan pidentämistä.

Menettely

8 Tällaisissa olosuhteissa kantajina olevat Cimenteries CBR SA (jäljempänä CBR), Blue Circle Industries plc (jäljempänä Blue Circle), Syndicat national des fabricants de ciments et de chaux (jäljempänä SNFCC) ja FIC ovat 12., 14. ja 17.2.1992 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon saapuneilla kannekirjelmillä nostaneet nyt kyseessä olevat kanteet, joissa vaaditaan edellä mainittuihin komission kirjeisiin sisältyvien päätösten kumoamista. Samaa asiaa koskeva viides kanne, jonka ovat nostaneet Eerste Nederlandse Cement-Industrie NV ja Vereniging Nederlandse Cementindustrie, poistettiin rekisteristä 14.9.1992 annetulla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (toinen jaosto) määräyksellä, koska kantajat luopuivat kanteesta.

9 Nostaessaan kanteensa kaikki kantajat jättivät samanaikaisesti ETY:n perustamissopimuksen 185 ja 186 artiklan ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 2 kohdan mukaisesti välitoimia koskevat hakemukset, joiden tarkoituksena oli keskeyttää komission aloittama menettely, kunnes ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut tuomion pääasiassa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi 23.3.1992 antamallaan määräyksellä välitoimia koskevan hakemuksen, mutta pidensi kantajille vastaamista varten annettua määräaikaa väitetiedoksiantoon 27.3.1992 asti tai, jos kantajat noudattaisivat komission vahvistamia ehtoja esitettävien kopioiden määrästä, 31.3.1992 asti.

10 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian selvittämistoimia ja ilmoittaa asianosaisille, että istunnossa käsitellään ainoastaan kysymystä kanteiden tutkittavaksi ottamisesta. Pyydettyään asianosaisia esittämään huomautuksensa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen jaosto) määräsi 11.11.1992 asiat T-10/92, T-11/92, T-12/92 ja T-15/92 yhdistettäviksi suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.

11 Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, jotka koskevat nyt kyseessä olevien kanteiden tutkittavaksi ottamista kuultiin 24.11.1992 pidetyssä istunnossa. Istunnon päätteeksi presidentti julisti suullisen käsittelyn päättyneeksi.

Asianosaisten vaatimukset

12 Asiassa T-10/92 CBR vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

- toteaa, että kanne otetaan tutkittavaksi ja että se on perusteltu;

- kumoaa 15.1.1992 tehdyn komission päätöksen, jossa komissio kieltäytyy toimittamasta sille väitetiedoksiantoa kokonaisuudessaan ja antamasta sille oikeutta tutustua koko asiakirja-aineistoon, mitä kantaja on vaatinut voidakseen tehokkaasti käyttää puolustautumisoikeuttaan komission sille asioissa IV/33.126 ja IV/33.322 - Sementti ja IV/27.997 - CPMA lähettämää väitetiedoksiantoa vastaan;

- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

13 Asiassa T-11/92 Blue Circle vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

- kumoaa komission päätöksen tai päätökset, joissa komissio kieltäytyy toimittamasta sille väitetiedoksiantoa kokonaisuudessaan ja antamasta sille oikeutta tutustua asiakirja-aineiston kaikkiin asian kannalta merkityksellisiin asiakirjoihin ja joissa vahvistetaan väitetiedoksiantoon vastaamisen määräajaksi 24. tai 28.2.1992;

- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

14 Asiassa T-12/92 SNFCC vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

- toteaa komission loukanneen SNFCC:n puolustautumisoikeuksia kieltäytyessään antamasta sille oikeutta tutustua kaikkiin saamiinsa asiakirja-aineiston asiakirjoihin, joihin muut asianosaiset kuin ne, jotka ovat Ranskan kansalaisia, ovat voineet tutustua;

- kumoaa komission päätöksen, jossa komissio kieltäytyy antamasta sille tällaista oikeutta, sellaisena kuin mainittu päätös ilmenee 23. ja 27.12.1991 ja 10.1.1992 päivätyistä kirjeistä;

- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jotka perustellaan myöhemmin.

15 Asiassa T-15/92 FIC vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

- toteaa, että kanne otetaan tutkittavaksi ja että se on perusteltu;

- näin ollen kumoaa 29.11.1991, 27.1. ja 12.2.1992 tehdyt komission päätökset, joissa kieltäydytään:

a) antamasta kantajalle oikeutta vastata kohtuullisessa, vähintään kahden kuukauden määräajassa samanaikaisesti sekä komission sille asioissa IV/27.997 - CPMA, IV/33.126 ja IV/33.322 - Sementti lähettämään väitetiedoksiantoon että CBS-sopimusta koskevaan väitetiedoksiantoon, jonka komissio aikoo sille lähettää;

b) toimittamasta kantajalle selkeää ja täydellistä selvitystä komission sitä vastaan esittämistä väitteistä;

c) antamasta kantajalle oikeutta tutustua kaikkiin niihin asiakirja-aineiston asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia;

d) lähettämästä kantajalle väitetiedoksiannon tiettyjä lukuja;

- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

16 Komissio puolestaan vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

- hylkää kanteet;

- toissijaisesti, jos kanteet otetaan tutkittaviksi, hylkää ne perusteettomina;

- antaa nyt kyseessä oleville asioille etusijan työjärjestyksen 55 artiklan 2 kohdan nojalla;

- velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut, välitoimia koskevasta menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

Tutkittavaksi ottaminen

A Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

17 Vaikka komissio ei esitä muodollisesti työjärjestyksen 114 artiklassa tarkoitettua oikeudenkäyntiväitettä, se katsoo kuitenkin, ettei kanteita voida ottaa tutkittaviksi. Komission mukaan kanteen tutkimatta jättämisen perusteet vaihtelevat eri kanteissa esitettyjen vaatimusten mukaan. Näin ollen vaatimukset, joilla pyritään saamaan väitetiedoksianto toimitetuksi kokonaisuudessaan ja saamaan oikeus tutustua väitetiedoksiannon sellaisiin lukuihin liittyviin asiakirjoihin, joita ei ole osoitettu kantajalle, ovat ilmeisen perusteettomia, sillä ne on suunnattu väitetiedoksiantoa vastaan, kun taas yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tällainen mahdollisuus on selkeästi poissuljettu (asia 60/81, IBM v. komissio, tuomio 11.11.1981, Kok. 1981, s. 2639). Komission mukaan tällainen päätelmä vahvistetaan lisäksi täysin edellä mainitussa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin 23.3.1992 antamassa välitoimia koskevassa määräyksessä.

18 Vaikka komissio esittää aineellisoikeudellisia seikkoja koskevia väitteitä niiden vaatimusten osalta, jotka koskevat oikeutta tutustua kantajille lähetettyihin väitetiedoksiannon lukuihin, se ottaa esille myös vaatimusten tutkittavaksi ottamista koskevan kysymyksen. Komission mukaan oikeus tutustua asiakirjoihin on hallinnollisen menettelyn vaihe, joka liittyy tiiviisti väitetiedoksiantoon ja ilmentää todellisuudessa pelkästään yhtä niistä yleisperiaatteista, jotka koskevat puolustautumisoikeuksien huomioon ottamista ja erityisemmin oikeutta tulla kuulluksi. Kysymyksiä, jotka liittyvät väitetiedoksiantoon tai siihen, ettei yhtä tai useampaa asiakirjaa ole toimitettu, käsitellään ainoastaan hallinnollisen menettelyn päättävästä päätöksestä nostetun kanteen yhteydessä, lukuun ottamatta poikkeuksellisia tilanteita, kuten sellaista tilannetta, jossa toimenpide on ilmeisen lainvastainen. Tällainen lähestymistapa vahvistetaan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä (asia 107/82, AEG v. komissio, tuomio 25.10.1983, Kok. 1983, s. 3151) ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännössä (yhdistetyt asiat T-68/89, T-77/89 ja T-78/89, SIV ym. v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II-1403).

19 Komissio hylkää myös sen, että yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisen oikeuskäytännön - erityisesti asiassa 53/85, AKZO Chemie vastaan komissio, 24.6.1986 annetun tuomion (Kok. 1986, s. 1965) - mukaan, johon jotkut kantajista vetoavat, muutetaan arviointeja, joita on tehtävä kantajien esittämistä vaatimuksista. Vastaaja korostaa erityisesti, ettei samalle tasolle voida asettaa väitetiedoksiantoa ja päätöstä toimittaa kantajalle, joka ei ole alkuperäinen kantaja, luottamuksellisia tietoja - mainittu päätös on lopullinen, koska tiedon luottamuksellisuus katoaa kun se annetaan tiedoksi kolmannelle osapuolelle - eikä myöskään asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla tehtyä päätöstä, joka, päinvastoin kuin väitetiedoksianto, velvoittaa sitä, jolle se on osoitettu. Komission mukaan kantajat eivät voi myöskään vedota yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön asiassa C-170/89, BEUC vastaan komissio, tuomio 28.11.1991 (Kok. 1991, s. I-5709), sillä päinvastoin kuin ne yritykset, joille väitetiedoksianto on osoitettu kilpailuasioissa ja jotka voivat riitauttaa lopullisen päätöksen, kantajalla, joka ei ole alkuperäinen kantaja, ei polkumyyntiasioissa ole oikeutta nostaa kannetta lopullisen päätöksen kumoamiseksi.

20 Lopuksi komissio korostaa, että missään tapauksessa nyt kyseessä olevista eri riidanalaisista kirjeenvaihdoista ei voida nostaa kannetta ETY:n perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla, koska ne ovat pelkkiä komission virkamiesten lähettämiä kirjeitä, jotka ovat vieläkin valmistelevampia toimenpiteitä kuin väitetiedoksianto eivätkä näin ollen vaikuta mitenkään kantajien oikeudelliseen asemaan.

21 Kantajat puolestaan katsovat, että nyt kyseessä oleva tilanne on täysin erilainen kuin asiassa IBM (edellä mainittu 11.11.1981 annettu yhteisöjen tuomioistuimen tuomio) oleva tilanne, koska päinvastoin kuin väitetiedoksianto, joka on väliaikaista näkökantaa ilmaiseva valmisteleva toimenpide, nyt kyseessä olevat riidanalaiset päätökset ovat toimenpiteitä, joissa komissio on ilmaissut lopullisesti kantansa ja joiden oikeusvaikutukset velvoittavat niitä, joille ne on osoitettu, ja vaikuttavat näiden etuihin.

22 Lisäksi kantajat esittävät, että yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut (edellä mainittu asia AKZO Chemie v. komissio, tuomio 24.6.1986; asia 374/87, Orkem v. komissio, tuomio 18.10.1989, Kok. 1989, s. 3283 ja edellä mainittu asia BEUC v. komissio, tuomio 28.11.1991) että puolustautumisoikeuksien huomioon ottamiseksi komission alustavassa hallinnollisessa menettelyssä tekemistä päätöksistä nostetut kanteet voidaan ottaa tutkittaviksi - vaikka olisi mahdollista nostaa kanne sellaisesta päätöksestä, jossa todetaan rikkominen - silloin kun tällaiset päätökset muuttavat kantajien oikeudellista asemaa ja kun ne ovat lopullisia, kuten nyt kyseessä olevassa tapauksessa.

23 Kantajana oleva CBR katsoo erityisesti, että koska oikeuteen tutustua asiakirja-aineistoon kokonaisuudessaan on sisällyttävä paitsi oikeus tutustua kaikkiin asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia, myös - ja ensisijaisesti - oikeus tutustua kaikkiin väitetiedoksiannon lukuihin, on keinotekoista pyrkiä erottamaan toisistaan nämä kanteen kaksi aspektia ja näin ollen tällainen pyrkimys on suljettava pois. Se korostaa myös, että päinvastoin kuin asiassa IBM, jossa oikeudellisen menettelyn tarkoituksena oli suojata kantajan etua siinä, ettei tämän tarvitse puolustautua täysin lainvastaisena pitämässään hallinnollisessa menettelyssä, CBR toivookin, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa annetaan hallinnolliselle menettelylle täysi vaikutus ja säilytetään sen kontradiktorisuus, jonka voi taata ainoastaan oikeus tutustua asiakirja-aineistoon ja väitetiedoksiantoon kokonaisuudessaan. Kantaja pohtii myös, mitä etua komissiolla on vastustaa nyt kyseessä olevien kanteiden tutkittavaksi ottamista, koska jos päätökset, jotka komission on annettava hallinnollisen menettelyn päätyttyä, kumotaan myöhemmin, se joutuu aloittamaan hallinnollisen menettelyn uudelleen ja antamaan asianmukaisille yrityksille ja yritysten yhteenliittymille mahdollisuuden esittää huomautuksensa sitä vastaan esitetyistä väitteistä sellaisten uusien tietojen perusteella, joihin niillä olisi alunperinkin pitänyt olla oikeus tutustua.

24 Blue Circle, CBR ja FIC katsovat, että päinvastoin kuin edellä mainitussa asiassa BEUC vastaan komissio 28.11.1991 annettua tuomiota koskevan komission tulkinnan mukaan, BEUC:n kanne otettiin tutkittavaksi huolimatta siitä, että BEUC:llä ei ollut oikeutta nostaa kannetta komission lopullisesta päätöksestä eikä, kuten komissio väittää, koska BEUC:lle ei ollut tunnustettu tätä oikeutta. Blue Circle katsoo myös, että mahdollisuus riitauttaa komission lopullinen päätös ei anna oikeuksille riittävää suojaa siten, että sillä voitaisiin korvata nyt kyseessä oleva kanne, sillä tuomioistuimen suorittaman valvonnan lykkääminen siihen asti, kunnes komissio tekee lopullisen päätöksen perustamissopimuksen 85 artiklan nojalla, vahingoittaisi sen oikeutta saada tällainen päätös tehdyksi saatavilla olevien todisteiden oikeellisen arvioinnin perusteella.

25 SNFCC väittää, että oikeus tutustua asiakirja-aineistoon on itsessään erillinen ja erityinen menettely perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomisen toteamista koskevassa hallinnollisessa menettelyssä, päinvastoin kuin väitetiedoksianto, joka on valmisteleva toimenpide. Kantajan mukaan se, että oikeus tutustua asiakirja-aineistoon evätään, tuottaa kahdenlaista vahinkoa: ensimmäinen vahinko, joka on välitön, vaikuttaa jo kontradiktorisessa hallinnollisessa menettelyssä sen oikeudelliseen asemaan, jolle päätös on osoitettu; toinen vahinko, joka on potentiaalinen, voi konkretisoitua komission tekemässä lopullisessa päätöksessä, jolla todetaan rikkominen.

26 FIC taas väittää, että komissio ei voi katsoa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin antamassa välitoimia koskevassa määräyksessä vahvistetaan sen perustelujen asianmukaisuus kumoamiskanteiden tutkimatta jättämisen osalta, koska vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimista päättävän tuomioistuimen suorittama tutkinta on väliaikainen eikä sido ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta pääasian osalta. Lisäksi kantajan mukaan riidanalaisilla päätöksillä muutetaan selvästi kantajan oikeudellista asemaa, koska niissä vahvistetaan lopullisesti se, miten puolustautumisoikeuksia voidaan käyttää, ja vaikutetaan välittömästi mainittujen oikeuksien sisältöön ja tehokkaaseen käyttöön.

27 Suullisessa käsittelyssä kantajat vetosivat myös niiden vaatimusten tueksi, jotka koskevat nyt kyseessä olevien kanteiden tutkittavaksi ottamista, kahteen yhteisöjen tuomioistuimen valtion tukien alalla antamaan tuomioon (asia C-312/90, Espanja v. komissio, tuomio 30.6.1992, Kok. 1992, s. I-4117 ja asia C-47/91, Italia v. komissio, tuomio 30.6.1992, Kok. 1992, s. I-4145), joissa yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että valmistelevista toimenpiteistä eli perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn aloittamista koskevista kirjeistä nostetut kanteet otetaan tutkittaviksi.

B Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

28 Jotta voidaan ratkaista, otetaanko nyt kyseessä olevat kanteet tutkittaviksi, on syytä ensinnäkin muistuttaa, että perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi. Silloin kun on kyse toimista tai päätöksistä, jotka tehdään monivaiheisessa menettelyssä, kannekelpoisia toimia ovat pääsääntöisesti yleensä ainoastaan sellaiset toimenpiteet, joissa lopullisesti vahvistetaan toimielimen kanta kyseisen menettelyn päätteeksi; sen sijaan menettelyn kuluessa tehdyt toimenpiteet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä, eivät ole kannekelpoisia (katso yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa IBM v. komissio 11.11.1981 annettu tuomio, 8 kohta ja sitä seuraavat kohdat, sekä asia T-64/89, Automec v. komissio, tuomio 10.7.1990, Kok. 1990, s. II-367, 42 kohta).

29 Nyt kyseessä olevassa tapauksessa on syytä katsoa, että kantajat moittivat pääasiallisesti komissiota puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta siltä osin kuin komissio on kieltäytynyt toimittamasta niille väitetiedoksiannon kaikkia lukuja ja toisaalta antamasta niille oikeutta tutustua asiakirja-aineiston kaikkiin asiakirjoihin, pois lukien liikesalaisuuksiin liittyvät tiedot, komission sisäiset asiakirjat ja muut luottamukselliset tiedot. FIC arvostelee komissiota lisäksi siitä, ettei komissio ole riittävän selvästi täsmentänyt FIC:tä vastaan esittämiänsä väitteitä eikä ole antanut FIC:lle mahdollisuutta vastata samanaikaisesti nyt kyseessä olevan riidan perustana olevaan väitetiedoksiantoon ja CBS-sopimusta koskevaan väitetiedoksiantoon, jonka komissio aikoo sille piakkoin lähettää.

30 Kantajien niiden väitteiden osalta, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon, on huomattava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esitetyistä asiakirjoista ja asianosaisten suullisista selityksistä ilmenee, että niille, joille väitetiedoksianto oli osoitettu, ei ollut annettu oikeutta tutustua komission tutkinnan aikana hankkimista asiakirjoista kahden tyyppisiin asiakirjoihin. Toisaalta kyseessä ovat asiakirjat, jotka koskevat kansallisiin markkinoihin liittyviä väitetiedoksiannon lukuja, jotka toimitettiin ainoastaan niille yrityksille ja yritysten yhteenliittymille, joille väitetiedoksiannon vastaavat luvut oli osoitettu. Toisaalta kyseessä olivat tietyt asiakirjat, joita - vaikka ne liittyvätkin tiedoksi annettuihin väitteisiin - komission mukaan koskee liikesalaisuus, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen N:o 17 20 artiklassa, siltä osin kuin ne on saatu komission käyttäessä asetuksella N:o 17 sille siirrettyä tutkintavaltaa ja siltä osin kuin asiakirjoja ei ole käytetty niitä yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä vastaan, joille väitteet on osoitettu.

31 Nyt kyseessä olevassa tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tutkittava, muuttavatko kantajien riitauttamat toimenpiteet selvästi kantajien oikeudellista asemaa. Onkin arvioitava, voivatko riidanalaiset toimet itsessään tuottaa sellaisia oikeusvaikutuksia, jotka ovat omiaan vahingoittamaan kantajien etua, vai ovatko ne ainoastaan valmistelevia toimenpiteitä, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota komission lopullisista päätöksistä nostettavalla kanteella, jolla varmistetaan riittävä suoja (edellä mainittu asia AKZO Chemie v. komissio, tuomio 24.6.1986, 19 kohta).

32 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kaikki kantajat saivat väitetiedoksiannon ja että komissio on asettanut määräajan huomautusten esittämiselle neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission asetuksen N:o 99/63/ETY (EYVL 1963, 127, s. 2269) (jäljempänä asetus N:o 99/63/ETY) 2 artiklan 1 ja 4 kohdan säännösten mukaisesti.

33 Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että komission on väitetiedoksiannossa selkeästi esitettävä tosiseikat, joihin komissio nojautuu, ja tosiseikkojen oikeudellinen luonnehdinta (asia C-62/86, AKZO Chemie v. komissio, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 3.7.1991, Kok. 1991, s. I-3359, 29 kohta), sillä komissio saa asetuksen N:o 99/63/ETY 4 artiklan nojalla ottaa huomioon ainoastaan sellaiset yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä vastaan esittämänsä väitteet, joiden osalta näille on varattu tilaisuus esittää huomautuksensa.

34 On kuitenkin muistettava, että "menettelyn aloittamista ja väitetiedoksiantoa ei voida luonteidensa ja oikeusvaikutustensa perusteella pitää ETY:n perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoitettuina päätöksinä, joita vastaan voidaan nostaa kumoamiskanne. Menettelyn aloittaminen ja väitetiedoksianto ovat asetusten N:o 17 ja N:o 99/63/ETY mukaisessa hallinnollisessa menettelyssä toteutettuja toimia, jotka ovat valmistelevia suhteessa menettelyn päättävään lopulliseen päätökseen" (edellä mainittu asia IBM v. komissio, tuomio 11.11.1981, 21 kohta).

35 Edellä esitetystä seuraa, että kantajana oleva FIC voi komission lopullisesta päätöksestä mahdollisesti nostamansa kumoamiskanteen yhteydessä saattaa tutkittavaksi sen kysymyksen, vahingoittaako nyt kyseessä olevassa tapauksessa toteutettava menettely puolustautumisoikeuksia ja onko se näin ollen lainvastainen siitä syystä, että komissio ei toisaalta ole selvästi täsmentänyt niitä vastaan esitettyjä väitteitä, joille väitetiedoksianto on osoitettu, ja on toisaalta varannut itselleen mahdollisuuden toimittaa uusia, CBS-sopimusta koskevia väitetiedoksiantoja, eikä tällä päätelmällä voida katsoa loukattavan kantajan oikeusturvaa.

36 Lisäksi on todettava, että hallinnollisen menettelyn nykyisessä vaiheessa ratkaisun tekeminen niistä väitteistä, jotka komissio on esittänyt niitä yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä vastaan, jolle väitetiedoksianto on osoitettu, vaikuttaisi - koska mainittu menettely on vielä käynnissä - komission mahdollisuuteen muuttaa kantaansa asianomaisten yritysten ja yritysten yhteenliittymien suhteen tutkittuaan näiden väitetiedoksiannosta esittämät kirjalliset ja suulliset huomautukset sekä ennakoisi näin pääasian argumentointia (edellä mainittu asia IBM v. komissio, tuomio 11.11.1981, 18 ja 20 kohta). Näin ollen FIC:n esittämät väitteet ovat tältä osin ennenaikaisia, ja ne on hylättävä.

37 Niiden toimenpiteiden osalta, joilla komissio kieltäytyi toimittamasta kantajille väitetiedoksiannon kaikkia lukuja ja antamasta niille oikeutta tutustua asiakirja-aineiston kaikkiin asiakirjoihin - mukaan lukien ne väitetiedoksiannon osat, jotka on osoitettu muille yrityksille ja yritysten yhteenliittymille - ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että on syytä analysoida sitä menettelyä, jossa mainitut toimenpiteet toteutettiin.

38 Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo ensinnäkin, että menettelyn, joka koskee oikeutta tutustua kilpailuasioissa asiakirja-aineistoihin, tarkoituksena on antaa niille, joille väitetiedoksianto on osoitettu, mahdollisuus tutustua komission asiakirja-aineistossa oleviin todisteisiin, jotta ne voivat tehokkaasti esittää kantansa päätelmistä, jotka komissio on väitetiedoksiannossaan tehnyt mainittujen todisteiden perusteella. Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon kuuluu siis menettelyllisiin takeisiin, joiden tarkoituksena on suojata puolustautumisoikeuksia ja taata erityisesti se, että oikeutta tulla kuulluksi, josta säädetään asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä asetuksen N:o 99/63/ETY 2 artiklassa, voidaan tosiasiallisesti käyttää. Tästä seuraa, että oikeus tutustua komission kokoamaan asiakirja-aineistoon on annettava siksi, että kyseessä oleville yrityksille on annettava mahdollisuus puolustautua tehokkaasti niitä väitteitä vastaan, jotka niitä vastaan on esitetty väitetiedoksiannossa.

39 Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että puolustautumisoikeuksien huomioon ottaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia, on yhteisön oikeuden perusperiaate, jota on noudatettava aina, myös luonteeltaan hallinnollisessa menettelyssä. Jotta tätä perusperiaatetta tosiasiallisesti noudatettaisiin, asianomaiselle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle on jo hallinnollisen menettelyn aikana annettava tilaisuus esittää asianmukaisesti näkemyksensä komission esiin tuomien tosiseikkojen, väitteiden ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksestä (asia 85/76, Hoffmann-La Roche v. komissio, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 13.2.1979, Kok. 1979, s. 461, 9 ja 11 kohta).

40 Lisäksi on syytä katsoa, että komissio on itse todennut 12. kertomuksessa kilpailupolitiikasta (s. 40 ja 41) mainittujen periaatteiden toteutumisesta seuraavaa: "Komissio antaa sellaisille yrityksille, joita menettely koskee, oikeuden tutustua niitä koskeviin asiakirjoihin. Yrityksille annetaan tieto komission asiakirjojen sisällöstä liittämällä väitetiedoksiantoon tai kirjeeseen, jossa valitus hylätään, luettelo kaikista asiakirja-aineistoon kuuluvista asiakirjoista ja tieto kaikista asiakirjoista tai asiakirjojen osista, joihin mainituilla yrityksillä on oikeus tutustua. Yritykset voivat tutkia saatavilla olevia asiakirjoja komission tiloissa. Jos yritys haluaa tutkia vain muutamia asiakirjoja, komissio voi lähettää sille niistä kopiot. Komissio pitää luottamuksellisina, ja näin ollen sellaisina, joihin tietyllä yrityksellä ei ole oikeutta tutustua, seuraavia asiakirjoja: sellaisia asiakirjoja ja asiakirjojen osia, jotka sisältävät muiden yritysten liikesalaisuuksia; komission sisäisiä asiakirjoja, kuten kirjelmiä, luonnoksia ja muita työasiakirjoja; kaikkia muita luottamuksellisia tietoja, kuten tiedot, joiden perusteella voi tunnistaa kantelijat, jotka haluavat pysyä tuntemattomina, sekä tietoja, jotka on toimitettu komissiolle sillä ehdolla, että niiden luottamuksellisuus säilyy."

41 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa T-7/89, Hercules vastaan komissio, 17.12.1991 antamassaan tuomiossa (Kok. 1991, s. II-1711) katsonut, että komission on annettava sellaisille yrityksille, jota ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan nojalla aloitettu menettely koskee, oikeus tutustua kaikkiin tutkinnan aikana saatuihin, näiden yritysten kannalta epäsuotuisiin tai suotuisiin asiakirjoihin, pois lukien muiden yritysten liikesalaisuudet, komission sisäiset asiakirjat ja muut luottamukselliset tiedot.

42 Edellä esitetystä seuraa, että vaikka komission toimenpiteillä, joilla evätään

oikeus tutustua asiakirja-aineistoon, voidaan loukata puolustautumisoikeuksia, ne tuottavat periaatteessa ainoastaan sellaisia rajallisia vaikutuksia, jotka ovat ominaisia hallinnolliseen menettelyyn kuuluville valmisteleville toimenpiteille. Kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen ennen hallinnollisen menettelyn päättymistä on perusteltua ainoastaan sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka vaikuttavat välittömästi ja peruuttamattomasti asianomaisten yritysten oikeudelliseen asemaan.

43 Tällaista päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajien esittämällä väitteellä, joka perustuu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön asioissa AKZO Chemie (edellä mainittu tuomio 24.6.1986) ja BEUC (edellä mainittu tuomio 28.11.1991). Molemmissa tapauksissa on kyse komission päätöksistä, jotka koskevat tiettyjen asiakirjojen toimittamista kolmansille osapuolille. Näin ollen riidanalaiset päätökset olivat riippumattomia päätöksestä, joka annettaisiin komission aloittaman menettelyn päätyttyä, sekä samoin riittävän erillisiä lopullisesta päätöksestä. Asiassa AKZO Chemie, jossa komissio katsoi, etteivät tietyt asiakirjat olleet luottamuksellisia ja että ne voitiin siis luovuttaa kantelun tehneelle kolmannelle osapuolelle, komission antama päätös oli luonteeltaan lopullinen eikä liittynyt päätökseen, joka mahdollisesti annettaisiin kantajaa vastaan 86 artiklan nojalla aloitetun menettelyn päätteeksi. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, menettelyn päätteeksi tehdystä päätöksestä nostettu kanne ei takaa riittävää yrityksen oikeuksien suojaa, sillä niitä peruuttamattomia vaikutuksia, jotka aiheutuisivat yrityksen tiettyjen asiakirjojen sääntöjenvastaisesta luovuttamisesta kolmansille osapuolille, ei voida poistaa kumoamalla tällainen päätös. Asiassa BEUC se, jolta kiellettiin oikeus tutustua asiakirja-aineistoon, ei ollut asianosaisena menettelyssä. Koska polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä heinäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2423/88 perusteella toteutettu menettely ei ollut mainitussa tapauksessa omiaan johtamaan kuluttajille tai BEUC:n kaltaisille järjestöille vastaiseen päätökseen, sellainen toimenpide, jolla kielletään BEUC:ltä oikeus tutustua komission asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia, vahingoitti välittömästi BEUC:n etuja, joten mainittu toimenpide voitiin riitauttaa ainoastaan sen määräajan kuluessa, jona sitä koskeva kanne voidaan nostaa.

44 Mainittua päätelmää ei voida myöskään kyseenalaistaa sen yhteisöjen tuomio-istuimen oikeuskäytännön perusteella, joka koskee toisaalta komission asetuksen N:o 17 11 artiklan 5 kohdan nojalla tekemiä tietojensaantipyyntöjä koskevia päätöksiä tai saman asetuksen 14 artiklan 3 kohdan nojalla tekemiä tarkastuksia koskevia päätöksiä, ja toisaalta perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa määrätyn, valtion tukea koskevan menettelyn aloittamista koskevia kirjeitä.

45 Tietojensaantipyyntöjä tai tarkastuksia koskevien päätösten osalta on syytä korostaa, että sen lisäksi, että mainittuja päätöksiä koskevasta kanteesta säädetään nimenomaisesti sovellettavassa säännöstössä, mainitut toimenpiteet liittyvät alustavaan tutkimusmenettelyyn, joka ei ole kontradiktorinen ja joka eroaa sellaisesta menettelystä, jossa väitetiedoksiannon lähettämisen jälkeen komissio tekee päätöksen, jossa todetaan perustamissopimuksen kilpailusääntöjen rikkominen (katso edellä mainittu asia Orkem v. komissio, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 18.10.1989, 20-25 kohta).

46 Toisaalta perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn aloittamista koskevien kirjeiden osalta on katsottava edellä mainituissa 30.6.1992 annetuissa tuomioissa Espanja vastaan komissio ja Italia vastaan komissio yhteisöjen tuomioistuimen todenneen, että mainituissa tapauksissa päätökseen menettelyn aloittamisesta sisältyy komission ratkaisu siitä, onko tukea pidettävä uutena vai olemassa olevana tukena, joihin kumpaankin sovelletaan erilaisia menettelysääntöjä; näin ollen päätöksestä seuraa lopullisia oikeusvaikutuksia, erityisesti väliaikainen kielto maksaa suunniteltuja tukia. Yhteisöjen tuomioistuin on nimittäin katsonut, että komission myöhempi päätös, jossa todetaan tuen yhteensoveltuvuus perustamissopimuksen kanssa, tai sellaisesta komission päätöksestä nostettu kanne, jossa todetaan tuen yhteensoveltumattomuus, ei poistaisi sellaisia peruuttamattomia seurauksia, jotka johtuvat tuen maksamisen viivästymisestä.

47 Toisin kuin edellä mainituissa tilanteissa, se, että mahdollisesti loukataan yritysten tai yritysten yhteenliittymien oikeutta esittää asianmukaisesti huomautuksensa väitteistä, jotka komissio on esittänyt niitä vastaan, joille väitetiedoksianto on osoitettu, sekä sellaisista todisteista, joiden tarkoituksena on tukea kyseisiä väitteitä, voi aiheuttaa sitovia oikeusvaikutuksia, joilla loukataan asianomaisten yritysten ja yritysten yhteenliittymien etuja, ainoastaan komission mahdollisesti tehtyä päätöksen tai päätöksiä, joissa todetaan syyllistyminen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Komissio voi lopullisen päätöksen tekemiseen asti hylätä erityisesti asianosaisten kirjallisten ja suullisten huomautusten perusteella tietyt tai jopa kaikki niitä vastaan aluksi esittämänsä väitteet. Se voi myös korjata mahdollisia menettelyvirheitä antamalla aiemmin epäämänsä oikeuden tutustua asiakirja-aineistoon, jotta ne, joille väitetiedoksianto on osoitettu, voivat uudelleen, täysin tietoisina kaikista asiaseikoista esittää huomautuksensa väitetiedoksiannossa mainituista väitteistä. Kuitenkin siinä tilanteessa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomio-istuin toteaisi sellaisen kanteen yhteydessä, joka on nostettu menettelyn päättävästä päätöksestä, että täydellistä oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon on loukattu, ja näin ollen kumoaisi komission lopullisen päätöksen puolustautumisoikeuksien rikkomisen perusteella, koko menettely olisi lainvastainen. Tällaisissa olosuhteissa komission olisi joko kokonaan luovuttava menettelystä kyseessä olevia yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä vastaan tai aloitettava menettely uudelleen ja annettava asianomaisille yrityksille ja yritysten yhteenliittymille mahdollisuus esittää uudelleen huomautuksensa niitä vastaan esitetyistä väitteistä kaikkien sellaisten uusien tietojen perusteella, joihin niillä olisi pitänyt olla oikeus tutustua. Tällaisessa tapauksessa sääntöjenmukainen kontradiktorinen menettely riittäisi palauttamaan täysin kantajien oikeudet.

48 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ne toimenpiteet, joilla komissio kieltäytyi toisaalta toimittamasta kantajille väitetiedoksiannon kaikkia lukuja ja toisaalta antamasta kantajille oikeutta tutustua kaikkiin asiakirja-aineistonsa asiakirjoihin, eivät tuota sellaisia oikeusvaikutuksia, jotka vaikuttaisivat kantajien etuihin välittömästi ja ennen sellaisen päätöksen mahdollista tekemistä, jossa todetaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkominen ja mahdollisesti määrätään kantajille seuraamus.

49 Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo joka tapauksessa, etteivät mitkään edellä mainitussa asiassa IBM vastaan komissio 11.11.1981 annetussa tuomiossa tarkoitetut (katso 23 kohta) poikkeukselliset olosuhteet mahdollista nyt kyseessä olevassa tapauksessa sitä, että riidanalaisia toimenpiteitä pidetään ilmeisen lainvastaisina. Vaikka asianosaiset ovatkin erimielisiä siitä, missä määrin asetuksen N:o 17 20 artiklan 2 kohdassa määrättyä luottamuksellisuuden takaamista voidaan ulottaa kaikkiin tietoihin, jotka komissio on saanut käyttäessään sille asetuksella N:o 17 siirrettyä toimivaltaa ja joita se ei esitä jotakin yritystä vastaan, on syytä katsoa, että vaikka komissio olisi nyt kyseessä olevassa tapauksessa soveltanutkin virheellisesti asetuksen N:o 17 20 artiklan 2 kohtaa, tällainen seikka ei tekisi riidanalaisista toimenpiteistä ilmeisen lainvastaisia, erityisesti koska tällaista oikeuskysymystä yhteisöjen tuomioistuimet eivät ole vielä ratkaisseet.

50 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanteita ei oteta tutkittaviksi.

Oikeudenkäyntikulut

51 Kantajat esittivät suullisessa käsittelyssä, että komissio olisi velvoitettava vastaamaan oikeudenkäyntikuluista työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti, vaikka nyt kyseessä olevat kanteet jätettäisiinkin tutkimatta, koska nyt kyseessä oleva menettely on pelkästään seurausta siitä, että komissio ei ole toiminut järkevällä tavalla ja on näin loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia. Vaatimuksensa tueksi kantajat vetoavat erityisesti asiassa 248/86, Brüggemann, 7.10.1987 annettuun yhteisöjen tuomioistuimen määräykseen (Kok. 1987, s. 3963).

52 On huomattava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 87 artiklan 3 kohdan nojalla määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä. Saman kohdan mukaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi velvoittaa asian voittaneen osapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jotka tuomioistuin katsoo asianosaisen tarpeettomasti tai haitantekona aiheuttaneen toiselle asianosaiselle.

53 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että nyt kyseessä olevia kanteita ei oteta tutkittaviksi, koska riidanalaiset toimenpiteet eivät tuota välittömiä oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajien etuihin, eikä niitä voida pitää ilmeisen lainvastaisina. Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa, kuten tämän tuomion 49 kohdasta seuraa ja toisin kuin yhteisöjen tuomioistuimen määräyksessä tarkoitetussa tilanteessa, johon kantajat vetoavat, komissiota ei voida moittia siitä, että se olisi toiminut yhteisöjen tuomioistuimen tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaisesti. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa ei siis ole syytä soveltaa työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohtaa.

54 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian ja komissio on vaatinut velvoittamaan kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut, kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimia koskevasta menettelystä aiheutuneet kulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

(toinen jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Kanteet jätetään tutkimatta.

2) Kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lu-kien välitoimia koskevasta menettelystä aiheutuneet kulut.