1 Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne - Komission toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin - Toimivallan käyttäminen riippumaton erityisen oikeussuojan tarpeen olemassaolosta
(ETY:n perustamissopimuksen 169 artikla)
2 Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne - Komission toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin - Määräaika toimivallan käyttämiselle - Ei määräaikaa - Harkintavalta kanteen nostamisen ajankohdasta
(ETY:n perustamissopimuksen 169 artikla)
3 Lainsäädännön lähentäminen - Jätteet - Direktiivit 75/442/ETY ja 78/319/ETY - Käsite - Tiettyjen kierrätettävien aineiden jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle - Ei voida hyväksyä
(Neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artikla ja neuvoston direktiivin 78/319/ETY 1 artikla)
4 Lainsäädännön lähentäminen - Jätteet - Vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävät siirrot - Direktiivi 84/631/ETY - Yleinen ja ehdoton jätteiden vientikielto - Ei voida hyväksyä - Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään jätehuollosta kotimaassa, vaikkei luvanvaraisia maan rajan ylittäviä siirtoja kielletä - Hyväksyttävyys
(ETY:n perustamissopimuksen 130 r artiklan 2 kohta, neuvoston direktiivi 84/631/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 86/279/ETY)
5 Erityistä oikeussuojan tarvetta ei edellytetä, jotta komissio voisi nostaa perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla kanteen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Perustamissopimuksen 169 artiklalla ei pyritä komission oikeuksien suojaamiseen, vaan artiklan mukainen menettely on yksi niistä keinoista, joita komissio käyttää valvoessaan, että jäsenvaltiot noudattavat perustamissopimuksen määräyksiä ja toimielinten niiden nojalla antamia säädöksiä.
6 Komissiolla ei ole velvollisuutta nostaa tietyssä määräajassa jäsenvaltiota vastaan perustamissopimuksen 169 artiklan mukaista kannetta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Komissiolla on täten valta harkita, minä ajankohtana kanne voidaan nostaa, eikä tuomioistuimen kuulu valvoa tämän harkintavallan käyttämistä.
7 Direktiivien 75/442/ETY ja 78/319/ETY 1 artiklan mukaan jätteen käsitteestä ei eroteta aineita tai tavaroita, joita voidaan hyödyntää taloudellisesti, joten jäsenvaltio ei ole saattanut näitä direktiivejä osaksi kansallista oikeusjärjestystään asianmukaisella tavalla, kun se on jättänyt tietyt kierrätettävät jätteet jätehuoltoa koskevan lainsäädäntönsä soveltamisalan ulkopuolelle.
8 Vaarallisten jätteiden rajan yli tapahtuvien siirtojen valvonnasta ja tarkastamisesta Euroopan yhteisössä annetulla direktiivillä 84/631/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 86/279/ETY, on luotu järjestelmä, joka koskee erityisesti sellaisia vaarallisten jätteiden maan rajan ylittäviä siirtoja, joiden tarkoituksena on huolehtia jätteistä tarkoin määrätyissä laitoksissa, ja tämä järjestelmä perustuu jätteen haltijan velvollisuuteen antaa jätteen siirroista yksityiskohtainen ennakkoilmoitus. Tämän järjestelmän mukaan toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla on oikeus esittää vastustuksensa ja siten kieltää tietyn vaarallisen jätteen siirto välttyäkseen ongelmilta, jotka liittyvät toisaalta ympäristön suojeluun ja terveyden turvaamiseen sekä toisaalta yleisen järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseen, mutta tämä järjestelmä ei jätä jäsenvaltiolle mitään mahdollisuutta kieltää tällaisia siirtoja kokonaan.
Tämän direktiivin kanssa ei ole ristiriidassa sellainen kansallinen lainsäädäntö, jossa on säännös jätehuollosta kotimaassa täydennettynä soveltamisohjeilla, joiden mukaan vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävät siirrot voidaan sallia tietyin edellytyksin, ja jossa tätä varten on luotu hallinnollinen menettely, joka vastaa direktiivissä säädettyä menettelyä. Tällaisen säännön, jonka tavoite on perustamissopimuksen 130 r artiklan 2 kohdassa olevan ympäristövahinkojen torjumista ensisijaisesti niiden lähteellä koskevan periaatteen mukainen, ei voida katsoa olevan yleinen ja täydellinen vaarallisen jätteen vientikielto, joka olisi ristiriidassa direktiivin 84/631/ETY kanssa.
Tämän direktiivin kanssa eivät ole ristiriidassa myöskään sellaiset kansalliset säännökset, joissa asetetaan kyseiset siirrot luvanvaraisiksi, jos lupa vastaa direktiivin käsitettä "vastaanottovahvistus" ja jos kielteisen lupapäätöksen perustelut koskevat yleistä etua ja liittyvät ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseen eli täsmälleen samoihin perusteisiin, jotka direktiivissä on lueteltu.