61992J0023

Siirtotyöläisten sosiaaliturva - Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan j kohdassa tarkoitettu jäsenvaltion lainsäädäntö - Käsite - Yhden ainoan jäsenvaltion ja kolmannen valtion välillä tehty sosiaaliturvasopimus ei kuulu käsitteeseen - Sopimuksen saattamisella lain tasoisena osaksi sisäistä oikeusjärjestystä ei vaikutusta

(Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan j kohta)

$$Asetuksen N:o 1408/71 säännöksistä seuraa, että kansainvälisistä sosiaaliturvasopimuksista asetuksen soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan sellaiset sopimukset, joissa sopimuspuolina on vähintään kaksi jäsenvaltiota, ja että yhden tai useamman kolmannen valtion kanssa tehtyjen sopimusten osalta asetusta sovelletaan ainoastaan jäsenvaltioiden välisten suhteiden osalta. Sitä vastoin asetuksen mikään säännös ei koske yhden ainoan jäsenvaltion ja yhden tai useamman kolmannen valtion välillä tehtyjä sopimuksia siltä osin kuin kyse on siitä, korvataanko sopimukset - ja jos, missä määrin - asetuksen järjestelmällä, eikä myöskään siltä osin kuin kyse on yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisesta. Näin ollen on todettava, että asetuksella on ollut tarkoitus sulkea tällaiset sopimukset asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan j kohtaa on tulkittava siten, että artiklassa tarkoitettuun käsitteeseen "lainsäädäntö" eivät sisälly yhden ainoan jäsenvaltion ja kolmannen valtion välillä tehdyt kansainväliset sosiaaliturvasopimukset. Tulkintaa ei muuta se,

että sopimukset on saatettu lain tasoisina osaksi kyseisen jäsenvaltion sisäistä oikeusjärjestystä.

Asiassa C-23/92,

jonka Bundessozialgericht on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Maria Grana-Novoa

vastaan

Landesversicherungsanstalt Hessen,

läsnä: Landesversicherungsanstalt Baden,

ennakkoratkaisun ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan sekä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on konsolidoituna 2.6.1983 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83 (EYVL L 230, s. 6), 1 artiklan j kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. N. Kakouris, joka hoitaa presidentin tehtäviä, jaostojen puheenjohtajat G. C. Rodríguez Iglesias, M. Zuleeg ja J. L. Murray sekä tuomarit G. F. Mancini, R. Joliet, F. A. Schockweiler, J. C. Moitinho de Almeida, F. Grévisse, M. Díez de Velasco ja P. J. G. Kapteyn,

julkisasiamies: W. Van Gerven,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- Maria Grana-Novoa, edustajanaan asianajaja G. Krutzki, Frankfurt am Main (Saksan liittotasavalta),

- Landesversicherungsanstalt Hessen, edustajanaan johtaja H. Adelmann,

- Saksan hallitus, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön Ministerialrat E. Röder ja saman ministeriön Regierungsdirektor J. Karl,

- Italian hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön diplomaattisten riita-asioiden osaston päällikkö professori L. Ferrari Bravo, avustajaan valtionasiamies F. Guicciardi,

- Portugalin hallitus, asiamiehinään työ- ja sosiaaliturvaministeriön kansainvälisten suhteiden ja sosiaaliturvasopimusten yksikön pääjohtaja S. Pizarro ja ulkoasianministeriön Euroopan yhteisöihin liittyvistä asioista vastaavan keskusviraston oikeudellisen osaston päällikkö L. Fernandes,

- Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään S. Cochrane, Treasury Solicitor's Department,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies M. Patakia, avustajanaan B. Schulte, Max-Planck-Institut für ausländisches und internationales Sozialrecht, München (Saksan liittotasavalta),

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan suulliset huomautukset, jotka sille ovat 2.3.1993 pidetyssä istunnossa esittäneet Saksan hallitus, Alankomaiden hallitus, asiamiehenään ulkoasianministeriön oikeudellinen neuvonantaja J. W. de Zwaan, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään S. Cochrane, avustajanaan barrister N. Paines, sekä komissio,

kuultuaan julkisasiamiehen 28.4.1993 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Bundessozialgericht on esittänyt 28.8.1991 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 28.1.1992, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kaksi ennakkoratkaisukysymystä, jotka koskevat ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan sekä sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on konsolidoituna 2.6.1983 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83 (EYVL L 230, s. 6), 1 artiklan j kohdan ja 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2 Kysymys on esitetty Maria Grana-Novoan ja Landesversicherungsanstalt Hessenin välisessä oikeudenkäyntiasiassa, joka koskee Grana-Novoan työkyvyttömyyseläkehakemuksen hylkäämistä.

3 Yhteisöjen tuomioistuimelle toimitetuista oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että Grana-Novoa on Espanjan kansalainen, joka ei ole koskaan työskennellyt lähtömaassaan. Sitä vastoin hän on tehnyt pakollisen sosiaaliturvan piiriin kuuluvaa työtä ensin Sveitsissä joulukuusta 1970 kesäkuuhun 1975 ja sittemmin Saksan liittotasavallassa helmikuusta 1979 lokakuuhun 1982.

4 Grana-Novoa tuli Saksan liittotasavallassa pysyvästi työkyvyttömäksi ja haki sillä perusteella elokuussa 1983 työkyvyttömyyseläkettä Saksassa. Landesversicherungsanstalt Hessen kuitenkin kieltäytyi myöntämästä hänelle kyseistä eläkettä sillä perusteella, että hän ei ollut työskennellyt Saksan liittotasavallassa riittävän monta vuotta, jotta kyseisen jäsenvaltion säännöstössä säädetty odotusaikaa koskeva edellytys olisi täyttynyt. Grana-Novoa haki päätökseen muutosta Saksan tuomioistuimissa.

5 On riidatonta, että vaikka Grana-Novoalla ei ole oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen yksinomaan Saksan oikeuden mukaan, hän voisi kuitenkin saada eläkkeen Saksan liittotasavallassa, jos hänen Sveitsissä täyttämänsä vakuutuskaudet otettaisiin huomioon.

6 Tämän vuoksi Grana-Novoa vetosi saksalaisissa tuomioistuimissa Saksan liittotasavallan ja Sveitsin valaliiton sekä Saksan liittotasavallan ja Espanjan kuningaskunnan välillä tehtyjen kahdenvälisten sosiaaliturvasopimusten määräyksiin.

7 Vuonna 1964 tehdyssä ja vuonna 1975 muutetussa Saksan ja Sveitsin välisessä sopimuksessa määrätään tietyin edellytyksin Saksan liittotasavallassa ja Sveitsissä täytettyjen vakuutuskausien yhteenlaskemisperiaatteen soveltamisesta, mutta rajoitetaan tämä koskemaan ainoastaan sopimusvaltioiden kansalaisia. Vuonna 1973 tehdyssä ja vuonna 1975 muutetussa Saksan ja Espanjan välisessä sopimuksessa määrätään, että sopimusta sovellettaessa Saksan ja Espanjan kansalaisia kohdellaan samalla tavoin. Saksan perustuslain mukaisesti sopimukset saatettiin osaksi kansallista oikeusjärjestystä liittovaltion lailla.

8 Saksan ja Sveitsin välisen sopimuksen loppupöytäkirjassa on seuraava suojalauseke:

"Mikäli tämän sopimuksen soveltamisen edellytyksenä olevien ehtojen lisäksi täyttyvät myös ehdot, jotka ovat edellytys jonkin toisen sopimuksen tai ylikansallisen säännöstön soveltamiselle, Saksan laitos ei ota sopimusta soveltaessaan huomioon toista sopimusta tai ylikansallista säännöstöä, ellei niissä toisin säädetä."

9 Saksan tuomioistuinten mukaan lausekkeella estetään Grana-Novoaa vetoamasta samanaikaisesti sekä Saksan ja Sveitsin väliseen että Saksan ja Espanjan väliseen sopimukseen.

10 Ensimmäisen ja toisen oikeusasteen tuomioistuinten hylättyä Grana-Novoan vaatimuksen hän saattoi asian käsiteltäväksi Bundessozialgerichtissä, joka pohti, onko kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltävä yhteisön periaate estänyt 1.1.1986 alkaen eli Espanjan kuningaskunnan liityttyä Euroopan yhteisöihin Saksan ja Sveitsin väliseen sopimukseen sisältyvän kaltaisen suojalausekkeen soveltamisen, mikäli sillä saatetaan estää muiden jäsenvaltioiden kansalaisten vapaa liikkuminen sopimuspuolena olevassa jäsenvaltiossa.

11 Bundessozialgericht esitti tässä tilanteessa yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Onko sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohtaa ja 1 artiklan j kohtaa tulkittava siten, että 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käsitteeseen 'lainsäädäntö' kuuluvat myös sellaisten jäsenvaltion ja kolmannen maan välillä tehtyjen sopimusten määräykset, joista on lakeina tullut erottamaton osa kyseisen jäsenvaltion sisäistä oikeusjärjestystä?

2) Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä:

Onko ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklaa ja asetuksen (ETY) N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että niillä ei anneta jäsenvaltiolle mahdollisuutta määrätä kolmannen maan kanssa tekemässään sopimuksessa, että ylikansallisia määräyksiä ei oteta huomioon kyseistä sopimusta sovellettaessa, mikäli kansallisen eläkevakuutusjärjestelmän ja kolmannen maan eläkevakuutusjärjestelmän mukaan täyttyneiden vakuutuskausien yhteenlaskemista, joka on kyseisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaan tarpeen sovellettaessa sopimusta jäsenvaltion omiin kansalaisiin, ei tällaisen lausekkeen vaikutuksesta sovelleta Euroopan yhteisön muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin?"

12 Pääasiaa koskevia tosiseikkoja, menettelyn kulkua sekä yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

Ensimmäinen kysymys

13 Kysymykseen vastaamiseksi on ensinnäkin otettava huomioon, että asetuksen N:o 1408/71 (jäljempänä asetus) 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että "jollei tämän asetuksen erityisistä säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltion alueella asuvat henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaan samojen velvoitteiden alaisia ja nauttivat samoja etuja kuin tämän valtion kansalaiset".

14 Edellä mainitussa säännöksessä käytetty ilmaisu "lainsäädäntö" määritellään asetuksen 1 artiklan j kohdassa siten, että sillä tarkoitetaan kyseisessä asetuksessa "jokaisen jäsenvaltion osalta lakeja, asetuksia ja muita määräyksiä sekä kaikkia muita täytäntöönpanotoimenpiteitä, nykyisiä tai tulevia," jotka liittyvät asetuksessa tarkoitettuihin sosiaaliturvan aloihin, järjestelmiin tai etuuksiin.

15 Tässä yhteydessä on korostettava, että määritelmässä ei mainita kansainvälisiä sosiaaliturvasopimuksia.

16 On kuitenkin otettava huomioon, että asetuksessa on näitä sopimuksia koskevia erityissäännöksiä.

17 Asetuksen 6 artiklassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan asetuksella korvataan kaikki sosiaaliturvasopimukset, jotka sitovat joko yksinomaan kahta tai useampaa jäsenvaltiota tai ainakin kahta jäsenvaltiota ja yhtä tai useampaa muuta valtiota, jos viimeksi mainitussa tapauksessa kyseessä olevien tapausten ratkaiseminen ei koske viimeksi mainittujen valtioiden laitoksia.

18 Periaatteesta poiketen asetuksen 7 artiklassa säädetään, että asetuksella ei vaikuteta tiettyihin voimassa oleviin kansainvälisiin järjestelyihin eikä näin ollen myöskään jäsenvaltioiden välillä tehtyjen, asetuksen liitteessä III lueteltujen kahdenvälisten sosiaaliturvasopimusten määräyksiin.

19 Asetuksen 8 artiklassa säädetään, että kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio voivat tehdä toistensa kanssa sopimuksia, jotka ovat asetuksen periaatteiden ja hengen mukaisia.

20 Asetuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan kahden jäsenvaltion välillä tehtyjen, liitteessä III lueteltujen ja 7 artiklan mukaisesti voimaan jäävien sosiaaliturvasopimusten määräyksiä sekä 8 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden välillä tehtyjen sopimusten määräyksiä sovelletaan kaikkiin henkilöihin, joihin asetusta sovelletaan, jollei liitteen III säännöksistä muuta johdu.

21 Edellä mainittujen säännösten soveltamista varten asetuksen 1 artiklan k kohdassa säädetään, että "'sosiaaliturvasopimuksella' tarkoitetaan kaikkia kahden- tai monenvälisiä järjestelyjä, jotka sitovat tai tulevat sitomaan kahta tai useampaa jäsenvaltiota yksinomaisesti ja kaikkia muita monenvälisiä järjestelyjä, jotka sitovat tai tulevat sitomaan ainakin kahta jäsenvaltiota ja yhtä tai useampia muita valtioita sosiaaliturvan alalla kaikkien [asetuksessa] määriteltyjen alojen ja järjestelmien tai sellaisen osan suhteen, yhdessä kaikenlaisten sopimusten kanssa, jotka on tehty mainittujen järjestelyjen perusteella".

22 Edellä esitetystä ilmenee, että kansainvälisten sosiaaliturvasopimusten osalta asetus perustuu periaatteeseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden välisissä suhteissa, jollei tyhjentävästi luetelluista poikkeuksista muuta johdu, olemassa olevilla sopimuksilla ei voida estää asetuksella luodun kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisjärjestelmän soveltamista kyseisten valtioiden kansalaisiin, eikä uusilla jäsenvaltioiden välillä tehdyillä sopimuksilla voida myöskään poiketa asetuksen säännöistä ja hengestä, joten yhteisöjen kansalaisilla on aina oltava mahdollisuus vedota asetuksen säännöksiin kyseessä olevien jäsenvaltioiden sosiaaliturvalaitoksia vastaan.

23 Asetuksen säännöksistä seuraa näin ollen, että kansainvälisistä sosiaaliturvasopimuksista asetuksen soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan sellaiset sopimukset, joissa sopimuspuolina on vähintään kaksi jäsenvaltiota, ja että yhden tai useamman kolmannen valtion kanssa tehtyjen sopimusten osalta asetusta sovelletaan ainoastaan jäsenvaltioiden välisten suhteiden osalta.

24 Sitä vastoin asetuksen mikään säännös ei koske yhden ainoan jäsenvaltion ja yhden tai useamman kolmannen valtion välillä tehtyjä sopimuksia siltä osin kuin kyse on siitä, korvataanko sopimukset - ja jos, missä määrin - asetuksen järjestelmällä, eikä myöskään siltä osin kuin kyse on yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisesta. Näin ollen on todettava, että asetuksella on ollut tarkoitus sulkea tällaiset sopimukset asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

25 Jollei näin olisi, asetuksen soveltamisesta tällaisiin sopimuksiin olisi säädetty erikseen, kuten asetuksessa on tehty kahta tai useampaa jäsenvaltiota sitovien sopimusten sekä vähintään kahden jäsenvaltion ja yhden tai useamman kolmannen valtion välillä tehtyjen sopimusten aseman määrittämiseksi. Olisi epäjohdonmukaista sisällyttää kokonaisuudessaan asetuksen soveltamisalaan sopimukset, jotka yksi ainoa jäsenvaltio on tehnyt yhden tai useamman kolmannen valtion kanssa, kun asetukseen sisältyy nimenomaisesti tiettyjä varauksia, jotka koskevat asetuksen soveltamista kahden tai useamman jäsenvaltion välillä tehtyihin sopimuksiin.

26 Näin ollen asetuksessa tarkoitettuun ilmaisuun "lainsäädäntö" ei voida sisällyttää yhden ainoan jäsenvaltion kolmannen valtion kanssa tekemiä sosiaaliturvasopimuksia, jollaisista on kyse ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

27 On syytä lisätä, ettei tähän tulkintaan vaikuta se, että sopimus on saatettu lakina osaksi tiettyjen jäsenvaltioiden oikeusjärjestystä ja kuuluu näin ollen niiden sisäiseen oikeuteen. Asetuksen soveltamisalan on oltava samanlainen kaikissa jäsenvaltioissa asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen turvaamiseksi koko yhteisössä, eikä soveltamisala voi näin ollen riippua menetelmästä, jolla eri jäsenvaltiot saattavat tekemänsä kansainväliset sosiaaliturvasopimukset osaksi oikeusjärjestystään.

28 Näin ollen se, että kansainvälinen sopimus on saatettu lain tasoisena osaksi jäsenvaltion sisäistä oikeutta, ei ole riittävä peruste sille, että se kuuluisi kyseisen jäsenvaltion "lainsäädännön" käsitteeseen asetusta sovellettaessa.

29 Edellä esitetystä ilmenee, että Bundessozialgerichtin esittämään ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohtaa ja 1 artiklan j kohtaa on tulkittava siten, että artikloissa tarkoitettuun käsitteeseen "lainsäädäntö" eivät sisälly yhden ainoan jäsenvaltion ja kolmannen valtion välillä tehdyt kansainväliset sosiaaliturvasopimukset. Tulkintaa ei muuta se, että sopimukset on saatettu lain tasoisina osaksi kyseisen jäsenvaltion sisäistä oikeusjärjestystä.

Toinen kysymys

30 Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, ei toiseen kysymykseen ole tarpeen vastata.

Oikeudenkäyntikulut

31 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Saksan, Italian, Alankomaiden, Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille sekä Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Bundessozialgerichtin 28.8.1991 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71, sellaisena kuin se on konsolidoituna 2.6.1983 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2001/83, 3 artiklan 1 kohtaa ja 1 artiklan j kohtaa on tulkittava siten, että artikloissa tarkoitettuun käsitteeseen "lainsäädäntö" eivät sisälly yhden ainoan jäsenvaltion ja kolmannen valtion välillä tehdyt kansainväliset sosiaaliturvasopimukset. Tulkintaa ei muuta se, että sopimukset on saatettu lain tasoisina osaksi kyseisen jäsenvaltion sisäistä oikeusjärjestystä.