61990A0024

1. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Rikkomisen lopettaminen - Komission toimivaltuudet - Perustamissopimuksen 85 artiklan rikkominen - Toimivaltuuksiin ei kuulu se, että yritys velvoitetaan tekemään sopimuksia

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 ja 2 kohta, neuvoston asetuksen N:o 17 3 artikla)

2. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Kantelujen tutkiminen - Komission määrittelemä tärkeysjärjestys - Ei velvollisuutta suorittaa tutkimusta tai antaa päätöstä kilpailusääntöjen rikkomisesta - Käsittelyn lopettamispäätösten perustelut - Tuomioistuinten harjoittama valvonta

(ETY:n perustamissopimuksen 190 artikla, neuvoston asetuksen N:o 17 3 artikla, komission asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artikla)

3. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Kantelujen tutkiminen - Asian tutkintaan liittyvän yhteisön edun huomioon ottaminen - Arviointiperusteet

(ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla)

4. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Kantelujen tutkiminen - Asian käsittelyn lopettaminen sillä perusteella, että kantelun tekijä voi saattaa asian kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi - Laillisuus - Edellytys

1. Perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdassa määrätään nimenomaisesti ainoastaan yhdestä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kiellon rikkomisen siviilioikeudellisesta seuraamuksesta, nimittäin sopimuksen mitättömyydestä. Perustamissopimuksen 85 artiklan rikkomisen muista seurauksista, kuten velvollisuudesta korvata kolmannelle osapuolelle aiheutunut vahinko tai mahdollisesta velvollisuudesta tehdä sopimus, on määrättävä kansallisessa oikeudessa. Näin ollen nimenomaan kansallinen tuomioistuin voi kansallisen oikeuden sääntöjen mukaan tarvittaessa määrätä yrityksen tekemään sopimuksen toisen yrityksen kanssa.

Mitä tulee komissioon, ei periaatteessa voida katsoa - koska sopimusvapautta on edelleen pidettävä pääsääntönä - että sillä olisi osana sille 85 artiklan 1 kohdan rikkomisen lopettamiseksi annettua määräystenantovaltaa valta määrätä yritys solmimaan sopimussuhde, koska yleisesti ottaen komissiolla on käytössään keinoja, joilla yritys voidaan valvoittaa lopettamaan rikkominen.

Tällaista sopimusvapauden rajoittamista ei voida pitää oikeutettuna etenkään silloin kun rikkomisen lopettamiseksi on käytettävissä useita keinoja. Näin on silloin, kun kyse on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta jakelujärjestelmää sovellettaessa. Tällainen rikkominen voidaan nimittäin eliminoida myös luopumalla jakelujärjestelmästä tai muuttamalla sitä. Näissä olosuhteissa komissiolla on toki toimivalta vahvistaa kilpailusääntöjä rikotun ja määrätä asianosaiset lopettamaan rikkominen, mutta komission asiana ei ole velvoittaa niitä valitsemaan tiettyä toimintavaihtoehtoa perustamissopimuksen mukaisten vaihtoehtojen joukosta.

2. Kun komission käsiteltäväksi on saatettu kantelu asetuksen N:o 17 3 artiklan mukaisesti, se ei ole velvollinen ottamaan päätöksellä kantaa siihen, onko kilpailusääntöjä rikottu, ellei kantelun aihe kuulu yksinomaan komissiolla olevan toimivallan piiriin, kuten perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnetyn poikkeuksen peruuttaminen, eikä se ole velvollinen suorittamaan tutkimuksia. Koska komissiolle on annettu laaja ja yleinen seuranta- ja valvontatehtävä kilpailuasioissa, on yhteisön oikeudessa sille asetettujen velvoitteiden mukaista, että se asettaa käsiteltäväkseen saatetut asiat tärkeysjärjestykseen.

Asetuksen N:o 17 3 artiklassa ja asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklassa säädetyt menettelylliset takeet velvoittavat komission kuitenkin tutkimaan huolellisesti kantelun tekijän sen tietoon saattamat tosiseikat ja oikeudelliset seikat sen arvioimiseksi, ilmeneekö niistä käyttäytymistä, joka on omiaan vääristämään kilpailua sisämarkkinoilla ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan; lisäksi kaikkien kantelun käsittelyn lopettamista koskevien päätösten on oltava perusteltuja, jotta yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa niiden laillisuutta.

3. On hyväksyttävää, että komissio vetoaa yhteisön etuun määritellessään käsiteltäväkseen saatettujen asioiden tärkeysjärjestystä. Yhteisön etua arvioidessaan komission on otettava huomioon yksittäistapauksen olosuhteet ja erityisesti sille esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat. Täyttääkseen parhaalla mahdollisella tavalla tehtävänsä valvoa 85 ja 86 artiklan noudattamista komission on erityisesti punnittava sitä, mikä on kantelussa mainitun kilpailusääntöjen rikkomisen merkitys yhteismarkkinoiden toiminnan kannalta, millä todennäköisyydellä kilpailusääntöjen rikkomisesta saadaan hankittua näyttö ja miten laajoja tarpeelliset tutkimukset olisivat.

4. Silloin kun komissio perustelee päätöksensä yrityksen sille tekemän, yhteisön kilpailusääntöjen rikkomista koskevan kantelun käsittelyn lopettamisesta vetoa-malla siihen, että kantelun teh-nyt voi vaatia oikeuksiaan kansallisessa tuomioistuimessa, yhtei-söjen tuomioistuinten, joita on pyydetty tutkimaan käsittelyn lo-pettamisen laillisuusa, on tutkittava, onko komissio arvioinut oi-kein sen suojan laajuuden, jota kansalliset tuomioistuimet voivat antaa perustamissopimuksen pe-rusteella kantelijalle kuuluville oikeuksille.

Asiassa T-24/90,

Automec Srl, Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jonka kotipaikka on Lancenigo di Villorba (Italia), edustajinaan asianajajat Giuseppe Celona, Milano, ja Piero A. M. Ferrari, Rooma, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Georges Margue, 20 rue Philippe II,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Enrico Traversa, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Roberto Hayder, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa vaaditaan kumoamaan 28.2.1990 tehty BMW AG ja BMW Italia SpA -yhtiöitä koskeva komission päätös, jolla hylätään kantajan neuvoston 6.2.1962 antaman ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen N:o 17 (EYVL 1962, 13, s. 204) 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti tekemä pyyntö,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN

TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti J. L. Cruz Vilaça, jaostojen puheenjohtajat H. Kirschner, B. Vesterdorf, R. García-Valdecasas ja K. Lenaerts sekä tuomarit D. Barrington, A. Saggio, C. Yeraris, R. Schintgen, C. P. Briët ja J. Biancarelli,

julkisasiamies: D. A. O. Edward,

kirjaaja: H. Jung,

ottaen huomioon kirjallisen käsittelyn ja 22.10.1991 pidetyn suullisen käsittelyn,

kuultuaan julkisasiamiehen 10.3.1992 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

Kanteen perustana olevat tosiseikat

1 Kantaja on Italian oikeuden mukaan perustettu rajavastuuyhtiö, jonka kotipaikka on Lancenigo di Villorba (Trevison maakunta). Vuonna 1960 se teki BMW Italia SpA:n (jäljempänä BMW Italia) kanssa jälleenmyyntisopimuksen BMW-merkkisten moottoriajoneuvojen jälleenmyymisestä Trevison kaupungissa ja maakunnassa.

2 BMW Italia ilmoitti 20.5.1983 päivätyllä kirjeellä kantajalle aikomuksestaan olla uusimatta sopimusta sen päättyessä 31.12.1984.

3 Kantaja nosti tällöin Tribunale di Milanossa kanteen BMW Italiaa vastaan sen määräämiseksi jatkamaan sopimussuhdetta. Kun kanne hylättiin, kantaja haki päätökseen muutosta Corte d'appello di Milanosta. BMW Italia puolestaan vaati Tribunale di Trevison puheenjohtajaa määräämään kaikki Automecille kuuluvat ja BMW-merkillä varustetut tavarat takavarikoitaviksi. Pyyntö hylättiin.

4 Sillä aikaa kun asia oli vireillä Corte d'appello di Milanossa, kantaja jätti komissiolle 25.1.1988 kantelun neuvoston 6.2.1962 antaman ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäisen täytäntöönpanoasetuksen N:o 17 (EYVL 1962, 13, s. 204, jäljempänä asetus N:o 17) 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

5 Kantelussaan kantaja - kuvattuaan sen ja BMW Italian välisten sopimussuhteiden kehitystä ja sisältöä sekä niiden välisten oikeudenkäyntiasioiden sisältöä - väitti, että BMW Italian ja sen saksalaisen emoyhtiön BMW AG:n käyttäytyminen on vastoin ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklaa. Kantaja väitti, ettei BMW Italialla ollut oikeutta kieltäytyä toimittamasta sille BMW-ajoneuvoja ja -varaosia eikä estää sitä käyttämästä BMW-tavaramerkkejä, koska se katsoi, että BMW:n jakelujärjestelmä, joka Saksan liittotasavallan osalta oli hyväksytty ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamismenettelystä 13 päivänä joulukuuta 1974 tehdyllä komission päätöksellä 75/73/ETY (EYVL 1975, L 29, s. 1, jäljempänä 13.12.1974 tehty päätös), oli valikoiva jakelujärjestelmä, ja että se itse täytti asetetut laatuvaatimukset. Vedoten yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 75/84, Metro vastaan komissio, 22.10.1986 antamaan tuomioon (Kok. 1986, s. 3021, 3091) kantaja katsoi, että BMW Italian oli hyväksyttävä se jälleenmyyjäksi.

6 Kantaja katsoi, että BMW:n oli siten

- toimitettava kantajan sille tekemät ajoneuvo- ja varaosatilaukset jälleenmyyjien osalta voimassa olevin hinnoin ja edellytyksin;

- annettava kantajan käyttää BMW-tavaramerkkejä siinä määrin kuin on tarpeen tavanomaista yleisölle tiedottamista varten ja autoalalla käytössä olevien sääntöjen mukaan.

7 Kantaja vaati näin ollen komissiota tekemään päätöksen, jolla BMW Italia ja BMW AG määrätään lopettamaan kyseinen kilpailusääntöjen rikkominen sekä mukautumaan edellä mainittuihin ja kaikkiin muihin komission tarpeellisiksi tai hyödyllisiksi katsomiin toimenpiteisiin.

8 Kantaja valitti 1.9.1988 päivätyssä kirjeessään BMW:n uudesta Italian jälleenmyyjiä koskeneesta toimenpiteestä, jonka tarkoituksena oli estää niitä myymästä ajoneuvoja mahdollisille jälleenmyyjille välityspalkkion menettämisen uhalla. Kantaja lisäsi joutuneensa BMW:n boikotin kohteeksi, ja että sen oli nyt mahdotonta hankkia kyseisen merkin italialaisilta tai ulkomaalaisilta jälleenmyyjiltä ajoneuvoja, vaikka niitä oli saatavilla. Niinpä se oli viime aikoina joutunut tilanteeseen, jossa se ei ollut voinut toimittaa useita vastaanottamiaan tilauksia.

9 Komissio lähetti 30.11.1988 kantajalle kirjatun kirjeen, jonka allekirjoittajana oli eräs kilpailuasiain pääosaston (jäljempänä PO IV) johtajista. Kirjeessä kantajalle ilmoitettiin ensinnäkin, että komissio katsoi, ettei sillä ollut valtuuksia suostua kantajan pyyntöön kantajan komissiolle toimittamien tietojen perusteella. Kirjeessä täsmennettiin, että vaikka kansallinen tuomioistuin voisi ottaa tiedot huomioon oikeudenkäyntiasiassa, jossa kantajan tarkoituksena olisi saada korvausta vahingosta, jonka se katsoo kärsineensä, komissio ei kuitenkaan voi vedota kyseisiin tietoihin velvoittaakseen BMW:n aloittamaan uudelleen toimitukset kantajalle. Toiseksi kirjeessä kiinnitettiin kantajan huomio perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta moottoriajoneuvojen jälleenmyyntiä ja huoltopalveluja koskevien sopimusten ryhmiin 12 päivänä joulukuuta 1984 annettuun asetukseen (ETY) N:o 123/85 (EYVL 1985, L 15, s. 16, jäljempänä asetus N:o 123/85), joka tuli voimaan 1.7.1985. Komissio lisäsi, että "vaikuttaa siltä, että useat Euroopan moottoriajoneuvojen valmistajat ovat muuttaneet jälleenmyyntisopimuksiaan saattaakseen ne asetuksen mukaisiksi. Käytettävissä olevat tiedot eivät anna aihetta olettaa, etteikö BMW Italia olisi puolestaan toteuttanut toimenpiteitä saattaakseen oman jakeluverkkonsa mainittujen kilpailua koskevien yhteisön normien mukaiseksi".

10 Kantaja nosti 17.2.1989 kanteen kirjeen kumoamiseksi (asia T-64/89).

11 Komissio lähetti 26.7.1989 kantajalle toisen kirjatun kirjeen, jonka oli tällä kertaa allekirjoittanut kilpailuasiain pääosaston pääjohtaja. Selitettyään, ettei 30.11.1988 päivätty kirje ollut komission lopullinen kannanotto, komissio ilmoitti muodollisesti kantajalle, ettei se aikonut suostua tämän 25.1.1988 päivättyyn pyyntöön. Komissio perusteli kantaansa huomauttamalla, ettei sillä ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan nojalla ole tarvittavia valtuuksia todeta, ettei jälleenmyyntisopimuksen irtisanomisella ole oikeudellisia vaikutuksia, tai määrätä sopimussuhteita palautettaviksi osapuolten välille BMW Italian jälleenmyyjiinsä nykyisin soveltaman vakiosopimuksen perusteella. Komissio lisäsi, että vaikka oletettaisiin, että BMW:n soveltama jälleenmyyntisopimus olisi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastainen, komissio voisi enintään todeta rikkomisen ja siitä johtuvan sopimuksen mitättömyyden. Lisäksi komissio huomautti, ettei sopijapuolella ole oikeutta estää toista sopijapuolta irtisanomasta sopimusta tavanomaisella tavalla siinä määrättyä irtisanomisaikaa noudattaen, kuten käsiteltävänä olevassa tapauksessa. Koska nämä tiedot annettiin neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission asetuksen N:o 99/63/ETY (EYVL 1963, 127, s. 2268, jäljempänä asetus N:o 99/63/ETY) 6 artiklan "nojalla ja sen soveltamiseksi", komissio pyysi kantajaa antamaan asiaa koskevan vastineensa kahden kuukauden määräajassa.

12 Kantaja vastasi pyyntöön 4.10.1989 päivätyssä kirjeessään todeten, että se oli kantelussaan ainoastaan vaatinut oikeutta saada kuulua valikoivaan jakelujärjestelmään, jonka BMW kantajan mukaan oli toteuttanut, eikä aikaisemman jälleenmyyntisopimuksen jatkamista. Kantaja muistutti edustajiensa maininneen, että Italian tuomioistuimissa oli vireillä sopimukseen liittyviä kysymyksiä koskeva oikeudenkäynti. Mitä tulee puolestaan kantajan oikeuteen kuulua jakelujärjestelmään, edustajat olivat todenneet, ettei oikeus perustu kyseiseen sopimukseen vaan "niihin lukemattomiin periaatteisiin, jotka komissio ja yhteisöjen tuomioistuin ovat usein vahvistaneet valikoivan jakelun alalla", koska kantaja oli osoittanut 25 vuoden aikana täyttävänsä BMW:n vaatimukset. Lisäksi kantaja väitti, että vedotessaan 30.11.1988 päivätyssä kirjeessään siihen, ettei sillä ollut todisteita siitä, etteikö BMW:n jakelujärjestelmä olisi ryhmäpoikkeusasetuksen N:o 123/85 mukainen, komissio sovelsi BMW:hen sääntöjen vastaista syyttömyysolettamaa, kun otetaan huomioon ne todisteet, joita kantaja oli BMW:n käyttäytymisestä toimittanut. Lisäksi kantaja ihmetteli komission väitettä, jonka mukaan sillä ei ollut toimivaltaa määrätä kantajan ja BMW:n välisten sopimussuhteiden palauttamisesta, kun kantaja ei ollut vaatinutkaan mitään sellaista. Kantaja vaati "oikeuttaan siihen, että sille jälleen toimitetaan BMW-tuotteita; ei yksinmyyntisopimuksen perusteella vaan jälleenmyyjänä, joka täyttää kaikki vaaditut edellytykset voidakseen tulla valituksi verkon jäseneksi". Kantaja vastusti näin ollen sitä, että komissio katsoo sen pyynnön sisältävän seikkoja, joita siinä ei ole.

13 Kilpailuasioista vastaava komission jäsen lähetti 28.2.1990 komission nimissä kantajalle seuraavan kirjeen:

"Viittaan neuvoston asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdan nojalla 25.1.1988 BMW Italiaa vastaan tekemäänne pyyntöön, jossa viitataan siihen, että kyseinen yhtiö on teidän mukaanne rikkonut ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa.

Komissio on tutkinut kantelussanne esittämänne tosiseikat ja oikeudelliset seikat ja antanut teille mahdollisuuden antaa vastineenne sen johdosta, ettei komissio aikonut suostua pyyntöön. Tieto aikomuksesta annettiin tiedoksenne 30.11.1988 päivätyllä alustavalla kirjeellä ja myöhemmin '6 artiklan mukaisella kirjeellä', joka oli päivätty 26.7.1989.

Vastauksessanne 4.10.1989 ette ilmoittanut uusia tosiseikkoja ettekä esittänyt uusia perusteita tai oikeudellisia viittauksia pyyntönne tueksi. Näin ollen komissio katsoo, ettei sillä ole aihetta muuttaa aikomustaan hylätä pyyntönne seuraavista syistä.

1. Ensinnäkin kantelunne ensimmäisen vaatimuksen osalta (sivu 7, toinen kappale, ensimmäinen ja toinen luetelmakohta: vaatimus BMW:n velvoittamisesta toimittamaan Automecille autoja ja varaosia sekä antamaan Automecille lupa BMW-tavaramerkin käyttöön) komissio katsoo, ettei sillä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan nojalla ole määräysvaltaa, jonka avulla se voisi velvoittaa tuottajan toimittamaan tuotteitaan käsiteltävänä olevan tapauksen kaltaisissa olosuhteissa, ja tämä pätee, vaikka komissio olisi todennut kyseisen tuottajan (BMW Italian) jakelujärjestelmän olevan yhteensoveltumaton 85 artiklan 1 kohdan kanssa. Automec ei myöskään ole toimittanut todisteita siitä, että BMW Italialla olisi määräävä markkina-asema ja että se olisi käyttänyt sitä väärin ja näin rikkonut perustamissopimuksen 86 artiklaa; ainoastaan kyseisen artiklan perusteella komissiolla olisi mahdollisuus velvoittaa BMW Italia tekemään sopimus Automecin kanssa.

2. Automecin toisesta vaatimuksesta (kantelun sivu 7, kolmas kappale: vaatimus sen rikkomisen lopettamisesta, josta Automec syyttää BMW Italiaa) komissio toteaa, että Automec on jo saattanut Italian tuomioistuinten - sekä ensimmäisen oikeusasteen että muutoksenhakutuomioistuimen - käsiteltäväksi sen ja BMW Italian välisen oikeudenkäyntiasian, joka koskee kyseisiä yhtiöitä aiemmin sitoneen jälleenmyyntisopimuksen irtisanomista. Komission käsityksen mukaan mikään ei estä Automeciä esittämästä samalle kansalliselle tuomioistuimelle kysymystä siitä, onko BMW Italian nykyinen jakelujärjestelmä 85 artiklan mukainen. Asian saattaminen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi lienee helppoa siitäkin syystä, että kansallinen tuomioistuin tuntee jo hyvin BMW Italian jälleenmyyjiinsä luomat sopimussuhteet.

Komissio haluaa muistuttaa tässä yhteydessä, että Italian tuomioistuin ei ole ainoastaan yhtä toimivaltainen kuin komissio soveltamaan käsiteltävänä olevaan tapaukseen perustamissopimuksen 85 artiklaa ja erityisesti sen 2 kohtaa, vaan sillä on myös sellaista valtaa, jota komissiolla ei ole, sillä se voi tuomita BMW Italian maksamaan Automecille vahingonkorvauksia, jos Automec kykenee todistamaan, että tuottajan myyntikielto on aiheuttanut sille vahinkoa. Asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklassa annetaan komissiolle valta harkita kantelun tutkimisen johdosta 'sillä olevia tietoja', mikä antaa sille mahdollisuuden asettaa käsiteltäväkseen saatettujen asioiden käsittely tärkeysjärjestykseen.

Tämän kirjeen 2. kohdassa esitettyjen seikkojen vuoksi komissio on tullut siihen tulokseen, ettei käsiteltävänä oleva tapaus koske niin läheisesti yhteisön etua, että pyynnössä esitettyjen tosiseikkojen tarkempi tutkiminen olisi perusteltua.

3. Näin ollen ilmoitan teille, että komissio on 1. ja 2. kohdassa mainituista syistä päättänyt olla suostumatta neuvoston asetuksen N:o 17/62 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti 25.1.1988 tekemäänne pyyntöön."

14 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti 10.7.1990 olla tutkimatta kantajan nostamaa kannetta 30.11.1988 päivätyn komission kirjeen kumoamiseksi (asia T-64/89, Automec v. komissio, tuomio 10.7.1990, Kok. 1990, s. II-367) sillä perusteella, että kirje ei ollut kantajan kantelua koskeva päätös vaan osa epävirallista mielipiteenvaihtoa ensimmäisessä niistä kolmesta peräkkäisestä vaiheesta, jotka sisältyvät asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklassa säädetyn menettelyn kulkuun. Tuomio on saanut lainvoiman.

15 Kantajan ja BMW Italian välisten oikeudenkäyntiasioiden myöhemmistä vaiheista Italian tuomioistuimissa kantaja totesi istunnossa ensinnäkin, että Tribunale ja sittemmin Corte d'appello di Milano hylkäsivät kantajan kanteen, jossa vaadittiin BMW Italian määräämistä jatkamaan sopimussuhteita kantajan kanssa ja että kantaja haki päätökseen muutosta Corte suprema di cassazionesta. Kantaja totesi lisäksi, että Tribunale di Milano hyväksyi BMW Italian kanteen, jossa vaadittiin BMW:n tavaramerkin käytön estämistä rinnakkaistuotujen ajoneuvojen mainostamisessa, sen jälkeen kun Tribunale di Trevison Pretore ja puheenjohtaja olivat hylänneet sen. Kantaja haki muutosta päätökseen Corte d'appello di Milanosta.

Asian käsittelyn vaiheet

16 Näissä olosuhteissa kantaja nosti 3.5.1990 ensimmäisen oikeusasteen tuomio-istuimen kirjaamoon jättämällään kannekirjelmällä käsiteltävänä olevan kanteen.

17 Kirjallinen käsittely tapahtui tavanomaiseen tapaan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siirsi asian käsittelyn ensimmäisen jaoston ehdotuksesta ja asianosaisia kuultuaan täysistuntoon. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti nimesi julkisasiamiehen.

18 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja julkisasiamiestä kuultuaan aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian selvittämistoimia. Se päätti kuitenkin ottaa viran puolesta huomioon seuraavat asiakirjat, jotka asianosaiset olivat toimittaneet asian T-64/89 (Automec I) yhteydessä:

- kantajan asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti 25.1.1988 tekemä pyyntö (asian T-64/89 kanteen liite 5);

- kantajan komissiolle 1.9.1988 lähettämä kirje (asian T-64/89 kanteen liite 18);

- kantajan komissiolle 4.10.1989 lähettämä kirje (liite kantajan komission liitännäisvaatimuksen johdosta esittämiin huomautuksiin asiassa T-64/89).

19 Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 22.10.1991 pidetyssä istunnossa. Julkisasiamiehen esitettyä ratkaisuehdotuksensa kirjallisesti 10.3.1992, presidentti julisti suullisen menettelyn päättyneeksi kyseisenä päivänä.

20 Kanteessaan kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

- määrää käsiteltävänä olevan tapauksen yhdistettäväksi vireillä olevaan asiaan T-64/89;

- toteaa, että kanne voidaan ottaa käsiteltäväksi; kantaja varaa itselleen oikeuden luopua kanteesta sen jälkeen kun 30.11.1988 päivätyn niin kutsutun yksittäistapausta koskevan päätöksen kumoamistuomio on saanut lainvoiman;

- kumoaa kilpailuasiain pääosaston yksittäistapausta koskevan päätöksen ja asetuksen N:o 123/85, siltä osin kuin se on kyseisen päätöksen väistämätön edellytys;

- toteaa, että perustamissopimuksen 176 artiklan nojalla komission on toteutettava annettavasta tuomiosta johtuvat toimenpiteet;

- määrää komission korvaamaan vahingot;

- määrää komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Asiassa T-64/89 annetun tuomion julistamisen jälkeen toimittamassaan vastauksessa kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

- kumoaa komission kilpailuasiain pääosaston 28.2.1990 tekemän päätöksen, tarvittaessa todettuaan, että asetusta N:o 123/85 ei voida soveltaa valikoiviin jakelujärjestelmiin; tai toissijaisesti, jos kyseisen asetuksen katsotaan soveltuvan sekä yksinmyyntijärjestelmiin että valikoiviin jakelujärjestelmiin, kumoamaan asetuksen sen oikeudellisena perustana olevan neuvoston asetuksen N:o 19/65/ETY vastaisena ja joka tapauksessa sillä perusteella, että se on ilmeisen epäoikeudenmukainen, koska siinä säädetään samalla tavoin kahdesta täysin erilaisesta tilanteesta;

- toteaa, että perustamissopimuksen 176 artiklan nojalla komission on toteutettava annettavasta tuomiosta johtuvat toimenpiteet;

- määrää komission korvaamaan vahingot;

- määrää komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21 Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

- hylkää kantajan vaatimuksen käsiteltävänä olevan asian yhdistämiseksi vireillä olleeseen asiaan T-64/89;

- hylkää Automecin kanteen komission 28.2.1990 tekemän päätöksen [SG(90) D/2816] kumoamiseksi;

- hylkää komissioon kohdistetun vahingonkorvausvaatimuksen;

- määrää kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kumoamista koskevat vaatimukset

1. Kantelun tarkoitus

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

22 Kantaja moittii komissiota siitä, että se on käsittänyt väärin kantajan pyynnön tarkoituksen katsoessaan, että pyynnössä ainoastaan vaaditaan komissiota määräämään BMW toimittamaan kantajan tilaukset ja antamaan kantajalle lupa käyttää sen tavaramerkkejä, kun kantajan vaatimien tutkimusten tarkoituksena oli selvittää, aiheutuiko boikotti, jonka kohteeksi se oli joutunut, BMW:n jakelujärjestelmästä vai kyseisen järjestelmän soveltamisesta syrjivällä tavalla.

23 Kantaja väittää, ettei se ollut ainoastaan vaatinut komissiota toteamaan BMW:n rikkoneen 85 artiklan 1 kohtaa ja tekemään päätöstä, jolla BMW velvoitetaan lopettamaan kilpailusääntöjen rikkominen, vaan se oli myös vaatinut peruuttamaan BMW:n valikoivalle jakelujärjestelmälle 13.12.1974 tehdyllä päätöksellä myönnetyn poikkeuksen ja/tai asetuksessa N:o 123/85 säädetyn poikkeuksen.

24 Kantaja korostaa, etteivät komissiota sido kantajan tekemät nimenomaiset vaatimukset, vaan se voi määrittää itse niiden määräysten sisällön, joiden tarkoituksena on lopettaa rikkominen, edellyttäen että määräys on kyseisen tavoitteen ja suhteellisuusperiaatteen mukainen.

25 Komissio vastaa, että Automecin pyynnön päätavoitteena oli saada määräys, jolla BMW velvoitettaisiin jatkamaan toimituksia ja antamaan lupa tavaramerkkiensä käyttöön, ja että BMW:n kieltäytyminen Automecin toimituksista on kantajan kantelun ja kanteen pääsyy. Komission mukaan pyyntö sulautuu vaatimukseen siitä, että komissio on määrättävä hyväksymään kantaja BMW:n jakelujärjestelmään.

26 Vastauksessaan komissio kiistää, että kantaja olisi vaatinut sitä peruuttamaan BMW:n valikoivalle jakelujärjestelmälle myönnetyn poikkeuksen, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksessa N:o 123/85, ja tekemään näin sen yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvan päätöksen.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

27 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kantajan kanteluun sisältyy ensinnäkin vaatimus kahden BMW:tä koskevan erityistoimenpiteen toteuttamisesta eli sellaisten määräysten antamisesta, joilla BMW velvoitettaisiin toimittamaan kantajan tilaukset ja antamaan kantajalle lupa käyttää sen tiettyjä tavaramerkkejä. Lisäksi kanteluun sisältyy yleisempi vaatimus sellaisen päätöksen tekemisestä, jolla BMW velvoitettaisiin lopettamaan ilmoitettu rikkominen ja toteuttamaan kaikki muut komission tarpeellisiksi tai hyödyllisiksi katsomat toimenpiteet.

28 Nämä vaatimukset huomioon ottaen moitittu päätös voidaan jakaa kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa komissio kieltäytyy toimivaltansa puuttumiseen vedoten määräämästä BMW:tä toimittamaan tuotteitaan kantajalle ja antamasta tälle lupaa käyttää BMW-merkkiä. Toisessa osassa komissio kieltäytyy tutkimasta asiaa tarkemmin siltä osin kuin kantelulla pyritään päätökseen, jolla velvoitettaisiin BMW lopettamaan väitetty rikkominen, vedoten Italian tuomioistuimissa kantajan ja BMW:n välillä vireillä oleviin oikeudenkäyntiasioihin, harkintavaltaansa kantelun käsittelyn tärkeysjärjestyksen suhteen sekä siihen, ettei asia koske riittävästi yhteisön etua. Nämä riidanalaisen päätöksen kaksi osaa vastaavat siten kantajan kanteluun sisältyvää kahta näkökohtaa.

29 Kantajalle 26.7.1989 lähetetyssä, asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisessa tiedonannossa oli kyse kantajan pyynnöstä, jossa vaadittiin antamaan määräys kantajan ja BMW:n välisten sopimussuhteiden "palauttamisesta". Kantaja kiisti 4.10.1989 antamassaan vastauksessa pyyntönsä tällaisen tulkinnan täsmentäen, että sen pyrkimyksenä oli vaatia oikeutta saada kuulua, aiemmista sopimussuhteista riippumatta, BMW:n jakelujärjestelmään, jota se piti valikoivana jakelujärjestelmänä. Komissio otti täsmennyksen huomioon poistamalla moititusta päätöksestä kaikki viittaukset kantajan väitettyyn vaatimukseen aiempien sopimussuhteiden palauttamisesta.

30 Mikään moititussa päätöksessä ei myöskään anna aihetta olettaa, että komissio olisi katsonut, että kantajan esittämän kaltainen erityismääräyksiä koskeva vaatimus olisi sitonut sitä, ja että se näin olisi jättänyt käyttämättä mahdollisuuden toteuttaa vaadittujen määräysten sijasta muita sopivia toimenpiteitä mahdollisen rikkomisen lopettamiseksi. Moititun päätöksen ensimmäisessä osassa vastataan ainoastaan erityismääräyksiä koskevaan vaatimukseen, sellaisena kuin kantaja sen oli muotoillut, ilman että oli ennakolta arvioitu, olisiko komissio voinut toteuttaa muita toimenpiteitä.

31 Niinpä komissio on moititun päätöksen toisessa osassa vastannut yleisempään vaatimukseen sellaisen päätöksen tekemisestä, jossa BMW velvoitettaisiin lopettamaan väitetty kilpailusääntöjen rikkominen ja jossa määrättäisiin kaikista tämän vuoksi asianmukaisista toimenpiteistä.

32 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa lopuksi, että kantajan tekemällä kantelulla ei pyritty peruuttamaan asetuksessa N:o 123/85 säädettyä ryhmäpoikkeusta. Asiaa T-64/89 koskevassa kannekirjelmässään kantaja tosin syyttää komissiota siitä, että se oli rikkonut asetuksen N:o 123/85 10 artiklan 1 kohtaa, jossa sille annetaan mahdollisuus peruuttaa asetuksen soveltamisesta aiheutuva etu, siltä osin kuin asetusta voitiin soveltaa. Tällä viittauksella, joka on tehty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle eikä komissiolle osoitetussa asiakirjassa, ei voida laajentaa aiemmin tehdyn kantelun tavoitetta. Tässä yhteydessä on todettava, että kantajalla oli tilaisuus sille 4.10.1989 lähetettyyn kirjeeseen vastatessaan täsmentää kantelunsa sisältöä asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisesti. Vastauksessa, joka annettiin asiassa T-64/89 nostetun kanteen jälkeen, ei kuitenkaan viitata mahdolliseen poikkeuksen peruuttamiseen. Näin ollen komissio ei ole voinut ymmärtää kantelua siten, että sillä olisi pyritty asetuksessa N:o 123/85 säädetyn ryhmäpoikkeuksen peruuttamiseen.

33 Kerrotusta seuraa, ettei komissio ole jättänyt ottamatta huomioon kantajan tekemän kantelun kohdetta.

2. Moititun päätöksen ensimmäinen osa

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

34 Kantaja esittää moititun päätöksen ensimmäistä osaa, jossa komissio toteaa, ettei sillä ole toimivaltaa antaa kantajan vaatimia erityismääräyksiä, vastaan ainoastaan yhden perusteen, joka koskee yhteisön oikeuden, ja erityisesti asetuksen N:o 17 3 artiklan rikkomista.

35 Kantaja kiistää kanteessaan komission sille kyseisen artiklan nojalla kuuluvien valtuuksien välillä tekemän erottelun toisaalta perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomistapauksessa, toisaalta 86 artiklan rikkomistapauksessa. Kantaja korostaa, että asetuksen N:o 17 3 artiklan sanamuodossa ei tällaista eroa tehdä ja että siinä annetaan kummassakin tapauksessa komissiolle valtuudet "päätöksellään määrätä yritykset - - lopettamaan (todettu) rikkominen". Kuitenkin käsiteltävänä olevassa tapauksessa ainoa keino lopettaa 85 artiklan rikkominen, joka perustuu toimituksista kieltäytymiseen, olisi määrätä tilaukset toimitettaviksi.

36 Vastauksessaan kantaja korostaa ensinnäkin, ettei sen ja BMW:n välisen sopimuksen puuttuminen estä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamista. Kantajan mukaan näennäisesti yksipuolinen käyttäytyminen voi kuulua 85 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, erityisesti silloin kun se tapahtuu jakelujärjestelmän yhteydessä.

37 Kantaja väittää BMW:n soveltavan valikoivaa jakelujärjestelmää. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (asia 210/81, Demo-Studio Schmidt v. komissio, tuomio 11.10.1983, Kok. 1983, s. 3045) seuraa, että jälleenmyyjä, joka on perusteettomasti suljettu valikoivan jakelujärjestelmän ulkopuolelle, voi vaatia komissiolta toimenpiteitä asetuksen N:o 17 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan perusteella, ja jos komissio kieltäytyy, kyseinen jälleenmyyjä voi saattaa kieltäytymispäätöksen yhteisöjen tuomioistuinten käsiteltäväksi. Kantaja katsoo, että koko tuomiossa mainittu rikkomisen tunnusmerkistö täyttyy käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

38 Kantaja väittää lisäksi, että on epäloogista katsoa komission voivan - jos näin on - todeta koko jakelujärjestelmä sääntöjen vastaiseksi ja kieltää BMW:tä soveltamasta sitä tulevaisuudessa, jos se ei voisi vastustaa tuottajan eri jälleenmyyjiin kohdistuvaa käyttäytymistä. Jos näin olisi, olisi helppoa laatia "paperilla" kilpailun kannalta hyvin myönteisiä sopimusjärjestelmiä ja sitten olla soveltamatta niitä, kun voitaisiin olla varmoja siitä, ettei komissiolla ole käytännössä minkäänlaisia toimenpidevaltuuksia. Väitteensä tueksi kantaja vetoaa yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa 25/84 ja 26/84, Ford vastaan komissio, 17.9.1985 antamaan tuomioon (Kok. 1985, s. 2725), josta seuraa, että tarkastellessaan jälleenmyyntisopimusta mahdollisen poikkeuksen myöntämistä varten komissio voi ottaa huomioon kaikki sopimuksen soveltamiseen liittyvät seikat, joihin voi kuulua toimituksista kieltäytyminen. Komission ei näin ollen pitäisi tarkastella pelkästään "järjestelmiä kokonaisuudessaan" vaan myös niiden käytännön soveltamista ja vieläpä soveltamatta jättämistä.

39 Kantaja katsoo, ettei mahdollisen poikkeuksen olemassaolo estä tällaista jakelujärjestelmän konkreettisten soveltamistapojen tarkastelua. Kantaja myöntää, ettei komissio voi pakkokeinoin taata sellaisen päätöksen täytäntöönpanoa, jolla velvoitettaisiin BMW aloittamaan toimituksensa uudelleen, mutta väittää, että komissiolla on kuitenkin varoittavaa valtaa - erityisesti valta määrätä sakkoja - jonka avulla päätöksen noudattaminen voidaan turvata.

40 Komissio puolestaan väittää, että perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan taustalla olleiden erilaisten lähtökohtien - joita korostettiin komission mukaan asiassa T-51/89, Tetra Pak vastaan komissio, 10.7.1990 annetussa tuomiossa (Kok. 1990, s. II-309) - vuoksi sen asetuksen N:o 17 3 artiklan nojalla käytettävissä olevien valtuuksien soveltamisala on erilainen sen mukaan, kumman määräyksen rikkomisesta on kyse. Komissio muistuttaa, että 86 artiklassa kielletään määräävässä asemassa olevan yrityksen yksipuolinen käyttäytyminen, joka rajoittaa kilpailua ja joka voi koostua joko tarkoituksellisista toimista tai laiminlyönneistä. Juuri tästä syystä yhteisöjen tuomioistuin on asioissa 6/73 ja 7/73, Commercial Solvents vastaan komissio, 6.3.1974 antamassaan tuomiossa (Kok. 1974, s. 223) vahvistanut, että asetuksen N:o 17 3 artiklaa on sovellettava todetun rikkomisen luonteen mukaan, ja siihen voi kuulua myös määräys toteuttaa tiettyä toimintaa tai tiettyjä palveluja, jotka on lainvastaisesti laiminlyöty, sekä kielto jatkaa tiettyjä menettelytapoja, tiettyjä toimenpiteitä tai tiettyä tilannetta, jotka ovat ristiriidassa perustamissopimuksen kanssa.

41 Sitä vastoin komissio katsoo, että jos kyseessä on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkominen, sen toimenpidevaltuudet ovat sekä sisältönsä että laajuutensa puolesta erilaiset. Mitä tulee sisältöön eli rikkomisiin, jotka komissio voi lopettaa, se korostaa, että 85 artiklassa kielletään kahden tai useamman yrityksen väliset sopimukset, joiden tarkoituksena on vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu vääristyy. Komission mukaan ainoa sopimus, johon käsiteltävänä olevassa tapauksessa voitaisiin soveltaa perustamissopimuksen 85 artiklaa, on BMW Italian ja sen nykyisten jälleenmyyjien välinen sopimus, ja komissio voisi käyttää sille asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdassa myönnettyjä toimenpidevaltuuksia ainoastaan tämän sopimuksen osalta. Komission mukaan yhteisöjen tuomioistuin on yhdistetyissä asioissa 228/82 ja 229/82, Ford vastaan komissio, 28.2.1984 antamassaan tuomiossa (Kok. 1984, s. 1129, jäljempänä tuomio asiassa Ford II) vahvistanut, että jakelujärjestelmässä ainoastaan jälleenmyyntisopimukseen sisältyvä sopimus voi merkitä perustamissopimuksen 85 artiklan rikkomista.

42 Mitä tulee komission valtuuksien laajuuteen perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomistapauksessa, komissio väittää mainittuun tuomioon nojautuen, että ainoa päätös, jonka se voisi asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan nojalla tehdä, olisi päätös, jossa se toteaisi tarvittaessa kyseisen jakelujärjestelmän yhteensoveltumattomaksi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kanssa ja velvoittaisi toimittajan lopettamaan tehdyn jälleenmyyntisopimuksen soveltamisen kokonaisuudessaan. Komissio lisää, ettei siltä - edelleen asiassa Ford II annetun tuomion mukaan - ole kuitenkaan evätty kaikkia mahdollisuuksia reagoida jakelujärjestelmässä toteutettuun kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, koska se voi esimerkiksi määrätä sakon, jos jälleenmyyntisopimuksen soveltamista jatketaan.

43 Komissio huomauttaa, ettei Automec pyri jakelujärjestelmän poistamiseen vaan vaatii päinvastoin oikeutta saada kuulua siihen. Tällainen oikeus on kuitenkin erityinen ja yksilöllinen oikeus, jonka täytäntöönpanosta komissiolla ei ole valtuuksia määrätä muutoin kuin perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisen yhteydessä.

44 Vastauksessaan komissio lisää, että edellä mainitussa yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 210/81 11.10.1983 antamassa tuomiossa, johon kantaja vetoaa, viitataan tapaukseen, jossa rikotaan sekä perustamissopimuksen 85 että 86 artiklaa, ja että kummatkin ennakkotapaukset, jotka yhteisöjen tuomioistuin mainitsee kyseisessä tuomiossa - em. yhdistetyt asiat 6/73 ja 7/73, tuomio 6.3.1974, ja asia 792/79, Camera Care vastaan komissio, yhteisöjen tuomio-istuimen määräys 17.1.1980 (Kok. 1980, s. 119) - koskevat joko 86 artiklan rikkomista (Commercial Solvents) tai sekä 85 että 86 artiklan rikkomista (Camera Care).

45 Komissio väittää, että yritysten välisten järjestelyjen kielto ja sille tämän kiellon noudattamisen turvaamiseksi annetut valtuudet eivät anna sille mahdollisuutta rajoittaa taloudellisten toimijoiden sopimusvapautta niin laajasti, että tuottaja voitaisiin velvoittaa hyväksymään tietty jälleenmyyjä jakelujärjestelmäänsä. Tässä yhteydessä komissio viittaa julkisasiamies Rozèsin lausuntoon edellä mainitussa asiassa 210/81 (s. 3067).

46 Lopuksi komissio tähdentää, ettei moititussa päätöksessä arvioida ennakolta millään tavoin sitä, onko BMW Italian jakelujärjestelmä valikoiva jakelujärjestelmä vai valikoiva yksinmyyntijärjestelmä, jollaista tarkoitetaan asetuksessa N:o 123/85, eikä sitä, onko kyseinen järjestelmä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan mukainen. Komissio toteaa, että vaikka se toteasi BMW Italian toteuttaman jakelujärjestelmän olevan vastoin 85 artiklan 1 kohtaa, sille ei 85 artiklassa eikä asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdassa anneta valtuuksia velvoittaa BMW Italiaa tekemään sopimusta Automecin kanssa.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

47 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että on syytä määrittää, onko komissio rikkonut yhteisön oikeutta ja erityisesti asetuksen N:o 17 3 artiklaa hylätessään edellä mainittujen erityismääräysten antamista koskevan pyynnön sillä perusteella, ettei sillä ollut toimivaltaa toteuttaa sellaisia toimenpiteitä käsiteltävänä olevassa tapauksessa.

48 On otettava huomioon, että kantajan pyynnön tarkoituksena oli, että BMW Italia määrätään toimittamaan kantajan sille tekemät tilaukset ja antamaan kantajalle lupa käyttää tiettyjä BMW-tavaramerkkejä. Vaatimuksia perusteltiin sillä, että kantaja katsoi täyttävänsä kaikki BMW:n jakeluverkostoon kuulumiselle asetetut edellytykset. Kantaja vaati näin ollen komissiota antamaan kaksi BMW:tä koskevaa erityismääräystä, jotta kantajan oikeus tulla hyväksytyksi BMW:n toteuttamaan jakeluverkostoon turvattaisiin.

49 Koska komissio hylkäsi päätöksensä ensimmäisessä osassa näiden kahden erityismääräyksen antamista koskevan vaatimuksen, on syytä tarkastella, olisiko asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohta, jolla komissio valtuutetaan velvoittamaan yritykset, joita asia koskee, lopettamaan todettu kilpailuoikeuden rikkominen, tarkasteltuna yhdessä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kanssa voinut muodostaa oikeudellisen perustan päätökselle, jossa pyyntöön suostuttaisiin.

50 Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa kielletään tietyt kilpailunvastaiset sopimukset ja menettelytavat. Perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohdassa määrätään nimenomaisesti ainoastaan yhdestä tämän kiellon rikkomisen siviilioikeudellisesta seuraamuksesta, nimittäin sopimuksen mitättömyydestä. Perustamissopimuksen 85 artiklan rikkomisen muista seurauksista, kuten velvollisuudesta korvata kolmannelle osapuolelle aiheutunut vahinko tai mahdollisesta velvollisuudesta tehdä sopimus, on määrättävä kansallisessa oikeudessa (katso kansallisten tuomioistuinten käytettävissä olevien mahdollisuuksien osalta yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 126/89, Salonia, 16.6.1981 antamaan tuomioon, Kok. 1981, s. 1563, 1774, ja asiassa 243/83, Binon, 3.7.1985 antamaan tuomioon, Kok. 1985, s. 2015, 2035, liittyvät kansalliset oikeudenkäynnit). Näin ollen nimenomaan kansallinen tuomioistuin voi kansallisen oikeuden sääntöjen mukaan määrätä tarvittaessa taloudellisen toimijan tekemään sopimuksen toisen taloudellisen toimijan kanssa.

51 Mitä tulee komissioon, ei periaatteessa voida katsoa - koska sopimusvapautta on edelleen pidettävä pääsääntönä - että sillä olisi osana sille 85 artiklan 1 kohdan rikkomisen lopettamiseksi annettua määräystenantovaltaa valta määrätä yritys solmimaan sopimussuhde, koska yleisesti ottaen komissiolla on käytössään keinoja, joilla yritys voidaan valvoittaa lopettamaan rikkominen.

52 Tällaista sopimusvapauden rajoittamista ei voida pitää oikeutettuna etenkään silloin kun rikkomisen lopettamiseksi on käytettävissä useita keinoja. Näin on silloin, kun kyse on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta jakelujärjestelmää sovellettaessa. Tällainen rikkominen voidaan nimittäin eliminoida myös luopumalla jakelujärjestelmästä tai muuttamalla sitä. Näissä olosuhteissa komissiolla on toki toimivalta vahvistaa kilpailusääntöjä rikotun ja määrätä asianosaiset lopettamaan rikkominen, mutta komission asiana ei ole velvoittaa niitä valitsemaan tiettyä toimintavaihtoehtoa perustamissopimuksen mukaisten vaihtoehtojen joukosta.

53 Niinpä komissiolla ei käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteissa ollut valtuuksia antaa erityismääräyksiä, joilla BMW velvoitettaisiin toimittamaan tuotteitaan kantajalle ja antamaan kantajalle lupa käyttää sen tavaramerkkejä. Tästä seuraa, ettei komissio loukannut yhteisön oikeutta hylätessään kyseisten määräysten antamista koskevan pyynnön sillä perusteella, ettei sillä ollut siihen toimivaltaa.

54 Tätä johtopäätöstä ei muuta se, että komissiolla on toimivalta tehdä päätös, jolla voisi olla kantajan vaatimien määräysten vaikutuksia vastaavat käytännön vaikutukset, eikä se, että komissiolla oli mahdollisuus määritellä kantajan pyyntö uudelleen sellaisen päätöksen tekemistä koskevaksi vaatimukseksi. Komissio ei vedonnut toimivallan puuttumiseen perustellakseen kantelun hylkäämisen kokonaisuudessaan vaan ainoastaan perustellakseen kieltäytymisensä vaadittujen erityistoimenpiteiden toteuttamisesta. Siltä osin kuin kantelun aihe koskee muuta kuin tätä nimenomaista pyyntöä, kysymystä ei käsitellä päätöksen ensimmäisessä vaan toisessa osassa.

3. Moititun päätöksen toinen osa

55 Kantaja esittää pääasiallisesti neljä perustetta moititun päätöksen toista osaa vastaan. Ensimmäinen koskee sitä, että komissio on kantajan mukaan rikkonut perustamissopimuksen 155 artiklaa, asetuksen N:o 17 3 artiklaa ja asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklaa kieltäytyessään käyttämästä omaa toimivaltaansa. Toinen peruste, joka esitettiin istunnossa, koskee perustamissopimuksen 190 artiklassa määrätyn perusteluvelvollisuuden laiminlyömistä. Kantajan vastauksessaan esittämä kolmas peruste perustuu asetuksen N:o 123/85 soveltumattomuuteen ja lainvastaisuuteen. Neljäs peruste koskee harkintavallan väärinkäyttöä.

a) Perustamissopimuksen 155 artiklan, asetuksen N:o 17 3 artiklan ja asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan rikkomista koskeva ensimmäinen peruste sekä moititun päätöksen perusteluihin liittyvä toinen peruste

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

56 Kantaja moittii komissiota ensinnäkin siitä, että se on luopunut toimivaltansa käytöstä kansallisten tuomioistuinten hyväksi 85 artiklan täytäntöönpanon osalta, vaikka se on kilpailualan lehdistössä todennut, että "85 artiklan 2 kohdan vuoksi kansallisilta tuomioistuimilta ei voida vaatia lainsuojaa" jakelusopimuksissa olevia kilpailunvastaisia lausekkeita vastaan.

57 Kantaja väittää, että yhteisön oikeudessa säädetään rikkomisten eliminoimismenettelystä ja ettei komissio voi välttyä käyttämästä siihen liittyvää toimivaltaansa. Kantaja viittaa tässä yhteydessä komissiolle perustamissopimuksen nojalla kuuluvaan velvollisuuteen sekä muun muassa asetuksen N:o 123/85 säännöksiin perustuvaan komission yksinomaiseen ja erityiseen toimivaltaan kilpailusääntöjen rikkomista, poikkeuksia ja valikoivaa jakelua koskevissa asioissa. Kantaja korostaa, että on sen itsensä asia valita, haluaako se kääntyä kansallisten tuomioistuinten vai toimivaltaisten yhteisön elinten puoleen, eikä komission tehtävänä ole tyrkyttää sille omaa kantaansa. Kantaja lisää, että Italian tuomioistuimissa vireillä olevat asiat koskevat eri asiaa kuin sen kantelu.

58 Toiseksi kantaja väittää, ettei komissio voi käsiteltävänä olevassa tapauksessa vedota siihen, että sen valta on harkinnanvaraista. Asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklassa komissiolle annetulla mahdollisuudella hylätä kantelu tarkoitetaan ainoastaan mahdollisuutta hylätä asia asiallisella perusteella sellaisen tutkimuksen jälkeen, jonka avulla komissio on voinut koota tarvittavat tiedot harkintavaltansa käyttämiseksi. Komission on siten aloitettava jokaisen kantelun osalta tutkimusmenettely, ilmeisen perusteettomia kanteluja lukuun ottamatta. Mainitussa 6 artiklassa, jonka mukaan komissio voi olla suostumatta pyyntöön, tarkoitetaan näin ollen määräystä rikkomisen lopettamisesta eikä menettelyn aloittamisesta. Kantaja vetoaa väitteensä tueksi yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa 210/81 11.10.1983 antaman tuomion 19 kohtaan.

59 Kolmanneksi kantaja kiistää vastauksessaan väitteen siitä, ettei asia koske niin läheisesti yhteisön etua, että kantelussa esitettyjä seikkoja olisi tutkittava tarkemmin. BMW Italian 7.7.1988 kaikille jälleenmyyjilleen lähettämä kiertokirje, jonka tarkoituksena oli ehkäistä myyntiä muille kuin valtuutetuille jälleenmyyjille sekä myyntiä "alueen ulkopuolelle" "välittäjien tai välikäsien" avulla, on yhteisön oikeuden sekä valikoivaa jakelua että yksinmyyntiä koskevien vaatimusten samoin kuin asetuksen N:o 123/85 3 artiklan 11 kohdan vaatimusten vastainen. Kantajan mukaan komissio on itse vahvistanut kahteen otteeseen - asetusta N:o 123/85 koskevassa tiedonannossaan (EYVL 1985, C 17, s. 4, 1 kohdan 3 alakohta) ja 16. kertomuksessaan kilpailupolitiikasta (30 kohta, s. 45) - että tällainen käyttäytyminen on vastoin perussääntöjä.

60 Komissio puolestaan katsoo, että perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan välittömän sovellettavuuden vuoksi komissiolla ja kansallisella tuomioistuimella on tosiasiassa rinnakkainen toimivalta soveltaa kyseistä määräystä, kuten yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 127/73, BRT, 30.1.1974 antama tuomio (Kok. 1974, s. 51) ja asiassa 37/79, Lauder, 10.7.1980 antama tuomio (Kok. 1980, s. 2481) osoittavat.

61 Komissio lisää, että vaikka niillä, joita asia koskee, on oikeus valita, kääntyvätkö ne yhteisön viranomaisten vai kansallisten viranomaisten puoleen turvatakseen perustamissopimuksen 85 artiklasta niille johtuvien oikeuksien noudattamisen, oikeudelliset seuraukset ovat erilaiset viranomaisesta riippuen. Tältä osin kantaja ei myöskään kiistä sitä, että Italian tuomioistuimella on - toisin kuin komissiolla - valtuudet määrätä BMW Italia korvaamaan vahinko, jonka sen päätös olla myymättä kantajalle on voinut tälle aiheuttaa.

62 Komissio esittää lisäksi, ettei kantaja kiistä sitäkään, että Italian tuomioistuimet ovat paremmassa asemassa ratkaistaessa mahdollista oikeudenkäyntiasiaa, joka koskee BMW Italian väitettyä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomista, siltä osin kuin Milanon ja Vicenzan tuomioistuimilla on paremmat edellytykset kuin komissiolla tutkia Automecin vaatimuksia ja soveltaa 85 artiklan 1 kohtaa, ja tarpeen mukaan asetuksen N:o 123/85 säännöksiä, BMW Italian jakelujärjestelmään. Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa 63/75, Roubaix, 3.2.1976 antamassaan tuomiossa (Kok. 1976, s. 111) vahvistanut kansallisten tuomioistuinten olevan toimivaltaisia ratkaisemaan, oikeuttaako tietty sopimus ryhmäpoikkeukseen.

63 Komission mukaan se, onko sillä harkintavaltaa hylätä käsiteltäväkseen saatettuja kanteluja edeltäviä tutkimuksia tekemättä, on tärkeä periaatekysymys sen valvontavallan käytön kannalta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun yhteisöjen tuomioistuimet käsittelevät päätöstä, jossa komissio hylkää kantelun tutkimatta tarkemmin kantelun tehneen osapuolen esittämiä tosiseikkoja tai arvioimatta niitä. Päätös perustuu komission valtuuksiin asettaa kantelujen tutkiminen tärkeysjärjestykseen yhteisön yleisen edun vuoksi.

64 Komissio ei kiistä kantajan oikeutta saada vastaus eli lopullinen päätös, jossa toimielin ottaa kantaa kanteluun. Komissio väittää kuitenkin, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön (asia 125/78, GEMA v. komissio, tuomio 18.10.1979, Kok. 1979, s. 3173, 3179) mukaan se ei ole velvollinen antamaan lopullista päätöstä väitetyn rikkomisen olemassaolosta. Kun sillä näin on paljon harkintavaltaa kantelun asiasisältöä koskevan päätöksen tekemisen suhteen, sillä on vielä paremmin perustein harkintavaltaa lopullisen päätöksen valmistelutoimien toteuttamisen, kuten tutkimusten aloittamisen, suhteen. Komissio myöntää kuitenkin olevansa velvollinen tutkimaan kantelut tasapuolisesti, kuten se väittää tehneensä käsiteltävänä olevassa tapauksessa. Tässä yhteydessä komissio väittää, että sen selvittämiseksi, onko BMW Italian jakelujärjestelmä perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 123/85 säännösten mukainen, olisi tarvittu erittäin laajoja ja mutkikkaita tutkimuksia, jotka se olisi joutunut suorittamaan lähes ex nihilo, kun taas tuomioistuimet, joiden käsiteltäväksi sekä Automec että BMW Italia olivat saattaneet asioita, tunsivat BMW Italian ja sen jälleenmyyjien väliset sopimussuhteet ja erityisesti BMW Italian ja kantajan väliset aiemmat sopimussuhteet. Näin ollen kyseiset tuomioistuimet voivat komission mukaan hoitaa helpommin tarvittavat tutkimukset sen arvioimiseksi, onko BMW Italian jakelujärjestelmä yhteisön kilpailusääntöjen mukainen.

65 Komissio korostaa, että nämä seikat sekä prosessiekonomiset syyt saivat sen toteamaan, ettei Automecin kantelu koskenut yleistä etua niin läheisesti, verrattuna sen käsiteltävinä oleviin tuhansiin menettelyihin, että lisätutkimusten aloittaminen olisi perusteltua Italian tuomioistuinten - joiden käsiteltäväksi kyseiset yritykset olivat asian jo "valinnanvapauttaan käyttäen" saattaneet - jo tekemien tutkimusten lisäksi.

66 Mitä tulee yleisperiaatteeseen, jonka mukaan komissiolla on tällaisen tärkeysjärjestykseen asettamisen mahdollistava harkintavalta, komissio väittää ensinnäkin, ettei missään yhteisön oikeuden säännöksessä tai määräyksessä velvoiteta sitä aloittamaan tutkimuksia joka kerran, kun sen käsiteltäväksi saatetaan kantelu. Vastauksessaan komissio huomauttaa, ettei kantaja voi vedota väitteensä tueksi edellä mainittuun yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 210/81 11.10.1983 antamaan tuomioon, joka on yksittäinen tuomio ja jonka yhteydessä ei näin ollen voida puhua vakiintuneesta oikeuskäytännöstä.

67 Toiseksi komissio huomauttaa, että asetuksen N:o 99/63/ETY italiankielisen version 6 artiklan mukaan komissio voi olla suostumatta pyyntöön (sillä olevien) tietojen perusteella "di cui dispone", ei siis sellaisten tietojen perusteella, jotka se voisi saada vain pitkien, mutkikkaiden ja kalliiden tutkimusten avulla. Kolmanneksi komissio väittää olevansa velvollinen valvomaan yleisen edun noudattamista puuttumalla ensisijaisesti käyttäytymiseen, joka laajuutensa, vakavuutensa tai kestonsa vuoksi vaarantaa vakavasti vapaan kilpailun. Komissio väittää, että jos sen olisi aloitettava tutkimukset jokaisen kantelun vuoksi, tutkittavaksi päätyvien asioiden valinnan suorittaisivat pikemminkin kantelun tehneet yritykset kuin komissio, ja valintaperusteena olisi tällöin pikemminkin yksityinen kuin yleinen etu.

68 Komissio vetoaa sen käsiteltävänä olevia kilpailumenettelyjä koskeviin tilastotietoihin osoittaakseen, että komission rajoitetun henkilöstömäärän vuoksi on tarpeen määritellä tärkeysjärjestys erilaisia asioita tutkittaessa. Komissio selittää, että asioiden suuren määrän vuoksi se määritteli 17. kertomuksessaan kilpailupolitiikasta (9 kohta, s. 24) seuraavat ensisijaisuuskriteerit:

"Yleisesti ottaen komissio antaa etusijan poliittisesti erittäin merkittäviä kysymyksiä koskeville asioille. Viran puolesta käsittelemiensä asioiden ja kantelujen osalta komissio tarkastelee väitettyjen rikkomisten vakavuutta. Lisäksi kantelujen ja ilmoitusten osalta on otettava huomioon, että päätös on tehtävä nopeasti. Näin on etenkin silloin, kun kansallisia oikeudenkäyntejä on vireillä. Asioille, joissa vaaditaan ryhmäpoikkeusasetuksissa säädetyn vastustusmenettelyn soveltamista, on aina annettava etusija kuuden kuukauden määräajan vuoksi. Muuten asiat käsitellään aikajärjestyksessä."

69 Komission mukaan on ilmeistä, ettei kantajan kantelu täytä mitään mainituista ensisijaisuuskriteereistä sen enempää väitetyn rikkomisen vakavuuden suhteen kuin sen suhteen, että komission päätös olisi kansallisen tuomioistuimen ratkaisun edellytys. Jälkimmäisen perusteen osalta komissio muistuttaa ensinnäkin, ettei sen päätös ollut tarpeen, jotta Italian tuomioistuimet kykenivät ratkaisemaan asianosaisten niiden käsiteltäväksi jo saattamat oikeudenkäyntiasiat. Komissio selittää lisäksi, että kyseinen peruste koskee ennen kaikkea tapauksia, joissa kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa on kyse sellaisen sopimuksen pätevyydestä tai täytäntöönpanosta, josta on ilmoitettu komissiolle ja jonka osalta vaaditaan perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen soveltamista, sillä kyseisen määräyksen soveltaminen kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan. Tällaisesta ei ole kyse käsiteltävänä olevassa tapauksessa, koska 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta moottoriajoneuvoalalla säädetään asetuksessa N:o 123/85. Asetuksen soveltaminen kuuluu kuitenkin täysin Italian tuomioistuinten toimivaltaan, ja jos asetuksen säännösten pätevyydestä on epäilyjä, Italian tuomioistuinten on saatettava asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti (asia 314/85, Foto-Frost, tuomio 22.10.1987, Kok. 1987, s. 4225).

70 Komissio väittää lisäksi, ettei se, ettei kansallisella tuomioistuimella ole toimivaltaa päättää poikkeuksen peruuttamisesta, vaikuta mitenkään komission omaan väitteeseen, koska kantaja väittää pääasiallisesti, ettei asetuksessa N:o 123/85 säädettyä ryhmäpoikkeusta voida soveltaa BMW Italian jakelujärjestelmään, ja toissijaisesti, että asetus on pätemätön.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

71 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tässä perusteessa on kyse pääasiallisesti siitä, mitkä ovat komission velvollisuudet silloin kun luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on saattanut sen käsiteltäväksi asetuksen N:o 17 3 artiklan mukaisen pyynnön.

72 On syytä huomauttaa, että asetuksissa N:o 17 ja N:o 99/63/ETY myönnetään komissiolle pyynnön tehneille henkilöille menettelyllisiä oikeuksia, kuten oikeus saada tietää perusteet, joiden vuoksi komissio aikoo hylätä pyynnön, ja oikeus antaa vastine tässä yhteydessä. Yhteisön lainsäädännössä on näin asetettu komissiolle tiettyjä täsmällisiä velvoitteita. Asetuksissa N:o 17 ja N:o 99/63/ETY ei ole kuitenkaan nimenomaisia säännöksiä, jotka koskisivat kantelun sisällön vuoksi toteutettavia toimia tai komission mahdollisia velvollisuuksia suorittaa tutkimuksia.

73 Määriteltäessä komission velvollisuuksia tässä yhteydessä on ensinnäkin muistutettava, että komissio vastaa yhteisön kilpailupolitiikan toimeenpanosta ja suuntaamisesta (ks. asia C-234/89, Delimitis, tuomio 28.2.1991, Kok. 1991, s. 935, 991). Tämän vuoksi perustamissopimuksen 89 artiklan 1 kohdassa komission tehtäväksi annetaan 85 ja 86 artiklassa määrättyjen periaatteiden soveltamisesta huolehtiminen, ja 87 artiklan perusteella annetuilla säännöksillä ja määräyksillä on annettu sille laajat toimivaltuudet.

74 Komission velvollisuuksien laajuutta kilpailuoikeuden alalla on tarkasteltava perustamissopimuksen 89 artiklan 1 kohdan perusteella. Kyseinen määräys on komissiolle tällä alalla perustamissopimuksen 155 artiklassa myönnetyn yleisen valvontatehtävän nimenomainen ilmaisu. Kuitenkin kuten yhteisöjen tuomioistuin on perustamissopimuksen 169 artiklan yhteydessä todennut (asia 247/87, Star Fruit v. komissio, tuomio 14.2.1989, Kok. 1989, s. 291, 301), tämä tehtävä ei merkitse, että komissiolla olisi velvollisuus aloittaa menettelyjä yhteisön oikeuden mahdollisten rikkomisten toteamiseksi.

75 Tässä yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomauttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (em. asia GEMA, tuomio 18.10.1979, s. 3173, 3189) ilmenee, että kantelun tekijöille asetuksissa N:o 17 ja N:o 99/63/ETY myönnettyihin oikeuksiin ei kuulu oikeutta saada väitetyn rikkomisen olemassaolosta perustamissopimuksen 189 artiklassa tarkoitettua päätöstä. Tästä seuraa, ettei komissiolla ole velvollisuutta tehdä asiassa päätöstä, ellei kantelun aihe kuulu yksinomaan sillä olevan toimivallan piiriin, kuten perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnetyn poikkeuksen peruuttaminen.

76 Koska komissiolla ei ole velvollisuutta ottaa kantaa siihen, onko kilpailusääntöjä rikottu, sillä ei voi olla velvollisuutta suorittaa tutkimuksia, koska tutkimuksilla ei voi olla muuta tavoitetta kuin todisteiden etsiminen siitä, onko kilpailusääntöjä rikottu, minkä vahvistamiseen komissiolla ei siis ole velvollisuutta. Tässä yhteydessä on muistutettava, että toisin kuin perustamissopimuksen 89 artiklan 1 kohdassa, jossa säädetään jäsenvaltioiden tekemistä pyynnöistä, asetuksissa N:o 17 ja N:o 99/63/ETY ei nimenomaisesti velvoiteta komissiota tutkimaan sen käsiteltäväksi saatettuja kanteluja.

77 Tässä yhteydessä on todettava, että hallintotoiminnan olennaisena osana on julkisen palvelun tarjoajan toimivalta toteuttaa kaikki sille annetun tehtävän hoitamiseksi tarvittavat organisointitoimenpiteet, mukaan lukien tärkeysjärjestyksen määritteleminen laissa vahvistetuissa rajoissa, silloin kun tärkeysjärjestystä ei ole määritelty lainsäädännössä. Näin on oltava etenkin silloin, kun viranomaiselle on annettu niin laaja ja yleinen seuranta- ja valvontatehtävä kuin komissiolle kilpailuasioissa. Niinpä se, että komissio asettaa käsiteltäväkseen saatetut kilpailuasiat tärkeysjärjestykseen, on komissiolle yhteisön oikeudessa asetettujen velvoitteiden mukaista.

78 Näkemys ei ole ristiriidassa yhteisöjen tuomioistuimen edellä mainitun asiassa 210/81 11.10.1983 antaman tuomion, asiassa 298/83, CICCE, 28.3.1985 antaman tuomion (Kok. 1985, s. 1105) eikä yhdistetyissä asioissa 142/84 ja 156/84, BAT ja Reynolds vastaan komissio, 17.11.1987 antaman tuomion (Kok. 1987, s. 4487) kanssa. Asiassa Demo-Studio Schmidt antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että "komission oli tutkittava (kantelun tekijän) esittämiä tosiseikkoja", mutta se ei kuitenkaan arvioinut sitä, voiko komissio jättää kantelun tutkimatta, koska kyseisessä yksittäistapauksessa komissio oli tutkinut kantelussa esitetyt tosiseikat ja hylännyt kantelun sillä perusteella, ettei ollut olemassa seikkoja, joiden perusteella rikkominen olisi voitu todeta. Kysymys ei myöskään tullut esiin edellä mainittujen asioiden 298/83, CICCE, sekä 142/84 ja 156/84, BAT ja Reynolds, yhteydessä.

79 Vaikka komissiolla ei ole velvollisuutta suorittaa tutkintaa, asetuksen N:o 17 3 artiklassa ja asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklassa säädetyt menettelylliset takeet edellyttävät kuitenkin, että komissio tutkii huolellisesti kantelijan sen tietoon saattamat tosiseikat ja oikeudelliset seikat sen arvioimiseksi, ilmeneekö niistä käyttäytymistä, joka on omiaan vääristämään kilpailua sisämarkkinoilla ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (ks. em. asia Demo-Studio Schmidt, tuomio 11.10.1983, asia CICCE, tuomio 28.3.1985, ja asia BAT ja Reynolds, tuomio 17.11.1987).

80 Silloin kun - kuten käsiteltävänä olevassa tapauksessa - komissio on päättänyt lopettaa asian käsittelyn suorittamatta tutkimuksia, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtäviin kuuluvalla laillisuusvalvonnalla pyritään selvittämään, ettei kiistanalainen päätös perustu paikkansapitämättömiin tosiseikkoihin, ja ettei siihen liity oikeudellista virhettä, ilmeistä arviointivirhettä tai harkintavallan väärinkäyttöä.

81 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on näiden periaatteiden valossa tutkia ensinnäkin, onko komissio suorittanut siltä vaaditun kantelun tutkimisen arvioimalla riittävän huolellisesti kantajan kantelussaan esittämät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, sekä toiseksi, onko komissio perustellut asianmukaisesti päätöksensä lopettaa asian käsittely toisaalta vedotessaan valtuuksiinsa "asettaa käsiteltäväkseen saatettujen asioiden käsittely tärkeysjärjestykseen", toisaalta viitatessaan asiaa koskevaan yhteisön etuun ensisijaisuuskriteerinä.

82 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa tässä suhteessa, että komissio on tutkinut kantelun huolellisesti ja on tutkimuksissa paitsi ottanut huomioon kantelussa itsessään esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat, myös vaihtanut epävirallisesti näkemyksiä ja tietoja kantajan ja tämän asianajajien kanssa. Vasta saatuaan tässä yhteydessä kantajan tekemät täsmennykset ja vastineen asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisesti lähetettyyn kirjeeseen komissio hylkäsi kantelun. Komissio on näin ollen tutkinut kantelun asianmukaisesti ottaen huomioon kanteluun sisältyneet tosiseikat ja oikeudelliset seikat, eikä sitä voida syyttää huolimattomuudesta.

83 Menettelyn lopettamista koskevan kiistanalaisen päätöksen osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa ensinnäkin, että komissiolla on oikeus asettaa käsiteltäväkseen saatettujen asioiden tutkiminen tärkeysjärjestykseen.

84 Seuraavaksi on syytä tarkastella, onko asiaa koskevaan yhteisön etuun vetoaminen ensisijaisuuskriteerinä oikeutettua, kuten komissio väittää.

85 On otettava huomioon, että toisin kuin siviilituomioistuinten, joiden tehtävänä on turvata yksityishenkilöiden subjektiiviset oikeudet heidän keskinäisissä suhteissaan, hallintoviranomaisen on toimittava yleisen edun nimissä. Niinpä on hyväksyttävää, että komissio viittaa yhteisön etuun määritellessään käsiteltäväkseen saatettujen asioiden tärkeysjärjestystä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö komission toiminta kuuluisi tuomioistuinten harjoittaman valvonnan piiriin, koska perustamissopimuksen 190 artiklaan kirjatun perusteluvelvollisuuden vuoksi komissio ei voi ainoastaan tyytyä viittaamaan abstraktisti yhteisön etuun. Sen on esitettävä ne oikeudelliset seikat ja tosiseikat, joiden perusteella se on tehnyt sen päätelmän, ettei asia koske siinä määrin yhteisön etua, että sen tutkiminen olisi perusteltua. Juuri kyseisten perusteiden laillisuusvalvonnan kautta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin valvoo komission toimintaa.

86 Asian tutkimisen jatkamista koskevaa yhteisön etua arvioidessaan komission on otettava huomioon yksittäistapauksen olosuhteet ja erityisesti sen käsiteltäväksi saatetussa kantelussa sille esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat. Täyttääkseen parhaalla mahdollisella tavalla tehtävänsä valvoa 85 ja 86 artiklan noudattamista komission on erityisesti punnittava sitä, mikä on kantelussa mainitun kilpailusääntöjen rikkomisen merkitys yhteismarkkinoiden toiminnan kannalta, millä todennäköisyydellä kilpailusääntöjen rikkomisesta saadaan hankittua näyttö ja miten laajoja tarpeelliset tutkimukset olisivat.

87 Tässä yhteydessä on tutkittava, oliko komissio oikeassa todetessaan, ettei asia koskenut niin läheisesti yhteisön etua, että lisätutkimukset olisivat olleet tarpeen, sillä perusteella, että kantaja, joka jo oli saattanut jälleenmyyntisopimuksen irtisanomista koskevan kiistan Italian tuomioistuinten käsiteltäväksi, voi saattaa niiden käsiteltäväksi myös kysymyksen BMW Italian jakelujärjestelmän yhteensopivuudesta perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kanssa.

88 On huomautettava, että näin tehdessään komissio ei ainoastaan todennut, että sen olisi yleisesti ottaen luovuttava asian käsittelystä pelkästään sillä perusteella, että kansallisella tuomioistuimella on toimivalta tutkia kyseinen asia. Kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi oli jo saatettu läheisesti asiaan liittyviä Automecin ja BMW Italian välisiä oikeudenkäyntiasioita, joissa on kyse BMW Italian jakelujärjestelmästä, eikä kantaja ole kiistänyt Italian tuomioistuinten tuntevan jo BMW Italian ja sen jälleenmyyjien välisiä sopimussuhteita. Käsiteltävänä olevan asian erityisissä olosuhteissa prosessiekonomiaan ja hyvään lainkäyttöön liittyvät syyt puhuvat sen puolesta, että asian käsittelee tuomioistuin, jota on jo pyydetty käsittelemään siihen läheisesti liittyviä asioita.

89 Menettelyn lopettamista koskevan kiistanalaisen päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa on kuitenkin määritettävä, onko komissio katsoessaan, että kantelun tehneen yrityksen asia kuuluu kansallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, jättänyt ottamatta huomioon sen suojan laajuuden, jota kansallinen tuomioistuin voi antaa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan perusteella yritykselle kuuluville oikeuksille.

90 Tässä yhteydessä on huomautettava, että 85 ja 86 artikla tuottavat välittömiä oikeusvaikutuksia yksityisten oikeussubjektien välisissä suhteissa, ja niissä perustetaan yksityisten oikeussubjektien hyväksi oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava (ks. em. asia 127/73, tuomio 30.1.1974). Toimivalta soveltaa näitä määräyksiä kuuluu sekä komissiolle että kansallisille tuomioistuimille (ks. erityisesti em. asia C-234/89, tuomio 28.2.1991). Toimivallan jakamiselle on lisäksi ominaista komission ja kansallisten tuomioistuinten välisen vilpittömän yhteistyön velvoite, joka perustuu perustamissopimuksen 5 artiklaan (ks. em. asia C-234/89, tuomio 28.2.1991).

91 On siten tarkasteltava sitä, saattoiko komissio luottaa tähän yhteistyöhön sen turvaamiseksi, että BMW Italian jakelujärjestelmän yhdenmukaisuus perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kanssa arvioidaan.

92 Tätä varten Italian tuomioistuin voi ensinnäkin tutkia, sisältyykö kyseiseen järjestelmään 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kilpailunrajoituksia. Jos se ei ole varma asiasta, se voi esittää yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen. Jos Italian tuomioistuin toteaa kilpailua rajoitetun 85 artiklan 1 kohdan vastaisella tavalla, sen on seuraavaksi tutkittava, sovelletaanko järjestelmään ryhmäpoikkeusta asetuksen N:o 123/85 nojalla. Tämä tutkiminen kuuluu myös sen toimivaltaan (ks. em. asia C-234/89, tuomio 28.2.1991). Mikäli asetuksen pätevyydestä tai tulkinnasta on epäilyjä, kansallinen tuomioistuin voi myös saattaa yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisukysymyksen perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti. Kummassakin tapauksessa kansallinen tuomioistuin kykenee ratkaisemaan jakelujärjestelmän yhdenmukaisuuden perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kanssa.

93 Vaikkei kansallisella tuomioistuimella ole toimivaltaa määrätä toteamaansa rikkomista lopetettavaksi tai määrätä sakkoja rikkomiseen syyllistyneille yrityksille, kuten komissiolla, sen on kuitenkin sovellettava perustamissopimuksen 85 artiklan 2 kohtaa yksityisten oikeussubjektien välisissä suhteissa. Kun perustamissopimuksessa määrätään nimenomaisesti tällaisesta siviilioikeudellisesta seuraamuksesta, siinä edellytetään, että kansallisessa oikeudessa annetaan kansallisille tuomioistuimille toimivaltuudet turvata sellaisten yritysten oikeudet, jotka ovat joutuneet kilpailunrajoitusten kohteeksi.

94 Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kantaja ei ole esittänyt mitään todisteita, joista voitaisiin päätellä, ettei Italian oikeudessa säädettäisi minkäänlaisista oikeudellisista keinoista, joiden avulla kansallinen tuomioistuin voi turvata kantajan oikeudet tyydyttävällä tavalla.

95 Lisäksi on todettava, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa poikkeusasetuksen olemassaolo - edellyttäen että sitä voidaan soveltaa - oli seikka, jonka komissio saattoi oikeutetusti ottaa huomioon arvioidessaan tämänkaltaista jakelujärjestelmää koskevaa yhteisön yleistä etua. Kuten komissio on oikein huomauttanut, ryhmäpoikkeusasetuksen pääasiasiallisena tavoitteena on rajoittaa kyseisellä toimialalla tehtyjen jakelusopimusten ilmoittamista ja tapauskohtaista tutkimista. Asetuksen avulla kansallisten tuomioistuinten on lisäksi helpompi soveltaa kilpailuoikeutta.

96 Näin ollen osoittaessaan kantajan asian kansallisen tuomioistuimen ratkaistavaksi komissio ei ole jättänyt ottamatta huomioon sen suojan laajuutta, jonka kansallinen tuomioistuin voi turvata perustamissopimuksen 85 artiklan 1 ja 2 kohdan perusteella tälle kuuluville oikeuksille.

97 Edellä esitetystä seuraa kaiken kaikkiaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittamassa kiistanalaisen päätöksen tutkimuksessa ei ole paljastunut oikeudellista virhettä eikä ilmeistä arviointivirhettä. Tämän vuoksi yhteisön oikeuden, ja erityisesti perustamissopimuksen 155 artiklan, asetuksen N:o 17 3 artiklan ja asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan, rikkomista koskeva peruste on perusteeton.

98 Edellä esitetyistä seikoista seuraa lisäksi väistämättä, että kiistanalainen päätös on riittävästi perusteltu, sillä kantaja on voinut laillisesti vedota oikeuksiinsa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, joka puolestaan on voinut suorittaa sille kuuluvaa laillisuusvalvontaa.

b) Asetuksen N:o 123/85 lainvastaisuutta koskeva peruste

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

99 Kantaja vaatii kanteessaan asetuksen N:o 123/85 kumoamista siltä osin kuin se on moititun päätöksen väistämätön edellytys, muttei kuitenkaan esitä perusteita vaatimuksensa tueksi. Vastauksessaan kantaja väittää, ettei asetusta voida soveltaa käsiteltävänä olevaan tapaukseen, koska siinä säädetään ainoastaan yksinmyynnistä eikä valikoivasta jakelusta. Kantaja lisää, että vaikkei näin olisi, asetus on pätemätön, koska olisi ilmeisen epäloogista ja epäoikeudenmukaista asettaa kaksi niin täysin erilaista taloudellista ilmiötä kuin mainitut jakeluvaihtoehdot yhden ja ainoan säännöstön alaisiksi.

100 Komissio toistaa, ettei se ole ottanut kantaa siihen, voidaanko kyseistä asetusta soveltaa BMW Italian toteuttamaan jakelujärjestelmään, joten kantaja on väärässä väittäessään komission katsoneen, että asetusta voidaan soveltaa käsiteltävänä olevaan tapaukseen ja että sitä voidaan soveltaa sekä yksinmyyntijärjestelmiin että valikoiviin jakelujärjestelmiin. Komissio painottaa, että se olisi voinut määritellä kyseisen jakelujärjestelmän luonteen vasta tutkittuaan kanteessa esitetyt tosiseikat tarkasti ja asianmukaisesti, mutta että se katsoi, ettei asia koske niin läheisesti yhteisön etua, että tämä olisi tarpeen.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

101 Koska on kiistatonta, että moititussa päätöksessä, jossa kaiken lisäksi ei viitata lainkaan asetukseen N:o 123/85 tai BMW Italian jakelujärjestelmän yhdenmukaisuuteen asetuksen kanssa, ei oteta lainkaan kantaa siihen, voidaanko asetusta N:o 123/85 soveltaa käsiteltävänä olevaan tapaukseen, peruste on tehoton. Se on näin ollen joka tapauksessa hylättävä.

c) Harkintavallan väärinkäyttöä koskeva neljäs peruste

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

102 Kanteensa tällä perusteella kantaja väittää, että komissio on käyttänyt yhteisön sääntöjä suojellakseen pikemminkin yhtä yritystä kuin kilpailua yleensä. Vastauksessaan kantaja lisää, että se, että komissio kieltäytyi aloittamasta tutkimuksia - edes sen 7.7.1988 päivätyn kiertokirjeen esittämisen jälkeen, jossa BMW vaati jälleenmyyjiään olemaan myymättä ajoneuvoja jälleenmyyjille, jotka eivät ole valtuutettuja, taikka "välittäjille tai välikäsille" - vahvistaa, että komission tarkoituksena oli suosia BMW:tä "säästämällä siltä jopa perustelemisen vaivan". Lisäksi kantaja väittää, ettei komissio yhdessäkään sille lähettämästään kolmesta kirjeestä ilmoita niitä tosiasiallisia perusteita, joiden vuoksi se päätti olla ottamatta huomioon kantajan kantelua ja sen esittämiä todisteita.

103 Komissio kiistää laiminlyöneensä velvollisuutensa tutkia kantelu täysin puolueettomasti. Se katsoo käyttäneensä harkintavaltaansa puolueettomasti tutkiessaan käsiteltäväkseen saatettuja kanteluja ja huomauttaa, että ei riitä, että kantaja väittää, vaan sen on myös todistettava, että komissio on käyttänyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa harkintavaltaansa väärin ja/tai puolueellisesti ja pyrkinyt muuhun tavoitteeseen kuin siihen, mitä varten sille on tämä valta yhteisön lainsäädännössä annettu. Komissio vakuuttaa, ettei sen tarkoituksena ollut "puhdistaa" BMW Italiaa kilpailusääntöjen rikkomisepäilyksistä etukäteen eikä etenkään soveltaa siihen niin kutsuttua syyttömyysolettamaa.

104 Vastauksessaan komissio lisää, että kantajan väite, jonka mukaan komission peräkkäisissä kirjeissä ei olisi mainittu päätöksen tosiasiallisia perusteita, merkitsee komission vaikuttimien kiistämistä tavalla, jota ei voida hyväksyä, ja että 28.2.1990 päivätyssä kirjeessä mainitut perusteet ovat ainoat "tosiasialliset perusteet", joihin moititun päätöksen toinen osa perustuu.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

105 On huomautettava, että harkintavallan väärinkäyttö voidaan ottaa huomioon ainoastaan, jos kantaja esittää objektiivisia, asiaankuuluvia ja yhtäpitäviä seikkoja, joiden vuoksi sen väärinkäyttö vaikuttaa ilmeiseltä (ks. esimerkiksi asia 36/87, Caturla-Poch ja De la Fuente v. parlamentti, tuomio 13.7.1989, Kok. 1989, s. 2471, 2489, ja asia T-156/89, Valverde v. yhteisöjen tuomio-istuin, tuomio 27.6.1991, Kok. 1991, s. II-407, II-453).

106 On näin ollen tutkittava, voidaanko kantajan esittämien tietojen perusteella arvioida komission käyttäneen käsiteltävänä olevassa tapauksessa sille asetuksessa N:o 17 myönnettyä päätöksentekovaltaa muuhun kuin siihen tarkoitukseen, jota varten se on myönnetty eli perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklassa vahvistettujen periaatteiden soveltamisen valvomiseen.

107 Tässä yhteydessä on todettava, ettei kantaja ole esittänyt mitään konkreettisia seikkoja, joista voitaisiin päätellä, että komission esittämät syyt kantelun käsittelemättä jättämiseksi olisivat olleet ainoastaan tekosyitä ja että todellisena tavoitteena olisi ollut välttää kilpailusääntöjen soveltamista BMW-yritykseen. Se, ettei komissio arvioinut BMW:n käyttäytymisen yhdenmukaisuutta 85 artiklan kanssa, ei merkitse, että komissio olisi toiminut mielivaltaisesti, ennen kaikkea koska kantaja ei ole kiistänyt, että arviointi olisi edellyttänyt laajoja ja mutkikkaita tutkimuksia. BMW Italian 7.7.1988 päivätty kiertokirje, johon kantaja myös viittaa, ei millään tavoin osoita komission käyttäneen väärin harkintavaltaansa. Kirjeessä on ainoastaan BMW Italian kaikille jälleenmyyjilleen antamia ohjeita, eikä se missään tapauksessa merkitse, että komissio olisi halunnut suojella BMW-yritysryhmään kuuluvia yhtiöitä tekemällä moititun päätöksen. Lisäksi kantaja esittää väitteitä, joilla pyritään osoittamaan BMW:n rikkoneen 85 artiklaa. Väitteet eivät kuitenkaan ole todisteita, joista voitaisiin päätellä komission toimineen lainvastaisten seikkojen perusteella, kun se päätti olla tutkimatta syytösten aiheellisuutta.

108 Näin ollen on syytä todeta, ettei harkintavallan väärinkäyttöä ole osoitettu, joten tämä peruste on hylättävä.

109 Edellä esitetystä seuraa, että kumoamisvaatimukset on hylättävä. Koska vahingonkorvausvaatimukset perustuvat yksinomaan niihin samoihin perusteisiin, joihin vedotaan kumoamisvaatimuksen yhteydessä, on myös korvausvaatimus hylättävä, sillä komissio ei ole syyllistynyt lainvastaisuuksiin, eikä korvausvaatimuksen tutkittavaksi ottamisesta ole tarpeen tehdä ratkaisua.

Oikeudenkäyntikulut

110 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Kanne hylätään.

2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.