61989J0260

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 18 päivänä kesäkuuta 1991. - Elliniki Radiophonia Tiléorassi AE ja Panellinia Omospondia Syllogon Prossopikou vastaan Dimotiki Etairia Pliroforissis ja Sotirios Kouvelas ja Nicolaos Avdellas ym.. - Thessalonikin Monomeles Protodikeion esittämä ennakkoratkaisupyyntö. - Yksinoikeudet yleisradio- ja televisiolähetysten alalla - Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Kilpailusäännöt - Sananvapaus. - Asia C-260/89.

Oikeustapauskokoelma 1991 sivu I-02925
Ruotsink. erityispainos sivu I-00209
Suomenk. erityispainos sivu I-00221


Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa

Avainsanat


1. Kilpailu - Yritykset, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia - Televisiomonopoli - Yhteensoveltuvuus yhteisön oikeuden kanssa - Edellytykset

(ETY:n perustamissopimuksen 90 artikla)

2. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Sellaisen televisiomonopolin myöntäminen, johon kuuluvat tiettyjä materiaaleja ja tuotteita koskevat yksinoikeudet - Hyväksyttävyys - Edellytykset

(ETY:n perustamissopimuksen 30 artikla ja sitä seuraavat artiklat)

3. Palvelujen tarjoamisen vapaus - Televisiomonopoli - Syrjintä lähetysten alkuperän perusteella - Hylättävyys - Perusteleminen - Edellytykset

(ETY:n perustamissopimuksen 56, 59 ja 66 artikla)

4. Kilpailu - Yritykset, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia - Televisiomonopoli - Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö - Hylättävyys - Perusteleminen - Edellytykset

(ETY:n perustamissopimuksen 86 ja 90 artikla)

5. ETY:n perustamissopimus - 2 artikla - Merkityksettömyys televisiomonopolin hyväksyttävyyden arvioimisessa

(ETY:n perustamissopimuksen 2 artikla)

6. Palvelujen tarjoamisen vapaus - Yleisellä järjestyksellä ja turvallisuudella sekä kansanterveydellä perustellut rajoitukset - Hyväksyttävyys riippuvainen perusoikeuksien noudattamisesta

(ETY:n perustamissopimuksen 56 ja 66 artikla)

Tiivistelmä


1. Yleiseen etuun perustuvista, muista kuin taloudellisista syistä televisiomonopolin myöntäminen ei ole yhteisön oikeuden vastaista. Sillä, miten monopoli järjestetään tai monopoliasemaa käytetään, ei kuitenkaan saa loukata tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä tai kilpailusääntöjä.

2. Perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevissa artikloissa ei estetä televisiolähetysten lähettämistä koskevien yksinoikeuksien myöntämistä eikä tässä tarkoituksessa tapahtuvaa lähetysten lähettämiseen tarvittavien materiaalien tuontia, vuokraamista tai levittämistä koskevan yksinomaisen toimivallan myöntämistä yhdelle ainoalle yritykselle, jos tästä ei seuraa syrjintää kansallisten tuotteiden ja tuontituotteiden välillä jälkimmäisten vahingoksi.

3. Kansallinen säännöstö, jolla luodaan monopoli, joka perustuu omien lähetysten lähettämistä ja muista jäsenvaltioista peräisin olevien lähetysten edelleen lähettämistä koskeviin yksinoikeuksiin, on perustamissopimuksen 59 artiklan vastainen silloin, kun tällaisella monopolilla on syrjiviä vaikutuksia muista jäsenvaltioista peräisin olevien lähetysten vahingoksi, ellei kyseistä säännöstöä perustella jollakin perustamissopimuksen 56 artiklassa, johon 66 artiklassa viitataan, mainitulla syyllä. Tavoite välttää käytettävissä olevien kanavien rajoitetusta määrästä johtuvat häiriöt ei riitä tällaiseksi perusteluksi silloin kun kyseinen yritys käyttää ainoastaan rajoitettua määrää käytettävissä olevista kanavista.

4. Televisiolähetysten lähettämisen yksinoikeuden ja niiden edelleen lähettämisen yksinoikeuden myöntäminen yhdelle ainoalle yritykselle on perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdan vastaista silloin, kun nämä oikeudet ovat omiaan luomaan tilanteen, jossa tämä yritys rikkoo 86 artiklaa omia ohjelmiaan suosivalla syrjivällä lähetyspolitiikalla, paitsi jos 86 artiklan soveltaminen estää yritykselle annetun erityistehtävän hoitamisen.

5. Perustamissopimuksen 2 artiklassa, jossa ilmaistaan Euroopan talousyhteisön päämäärä, ei anneta perusteita sen arvioimiseksi, onko kansallinen televisiomonopoli yhteisön oikeuden mukainen.

6. Kun jäsenvaltio vetoaa perustamissopimuksen 56 ja 66 artiklan määräyksiin perustellakseen yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen taikka kansanterveyteen liittyvillä syillä luonteeltaan palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämistä rajoittavaa säännöstöä, tätä yhteisön oikeudessa tarkoitettua perustelemista on tulkittava yleisten oikeusperiaatteiden ja erityisesti perusoikeuksien valossa. Kyseiseen kansalliseen säännöstöön voidaan siten soveltaa edellä mainituissa määräyksissä tarkoitettuja poikkeuksia ainoastaan silloin kun kansallinen säännöstö on niiden perusoikeuksien mukainen, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo. Televisiota koskevan säännöstön ollessa kysymyksessä tämä tarkoittaa sitä, että säännöstöä arvioidaan ottaen huomioon sananvapaus, joka on Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattu yleisenä oikeusperiaatteena, jonka noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo.

Asianosaiset


Asiassa C-260/89,

jonka Thessalonikin Monomeles Protodikeio (alueellinen tuomioistuin) on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Elliniki Radiophonia Tileorassi Anonimi Etairia (ERT AE),

väliintulijana:

Panellinia omospondia syllogon prossopikou ERT,

vastaan

Dimotiki Etairia Pliroforissis (DEP),

Sotirios Kouvelas,

väliintulijoina:

Nicolaos Avdellas ym.,

ennakkoratkaisun ETY:n perustamissopimuksen, erityisesti sen 2, 9, 30, 36, 85 ja 86 artiklan sekä 3 artiklan f kohdan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti O. Due, jaostojen puheenjohtajat T. F. O'Higgins, G. C. Rodríguez Iglesias ja M. Díez de Velasco sekä tuomarit Sir Gordon Slynn, C. N. Kakouris, R. Joliet, F. A. Schockweiler ja P. J. G. Kapteyn,

julkisasiamies: C. O. Lenz,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- Elliniki Radiophonia Tileorassi Anonimi Etairia, asiamiehinään asianajajat V. Kostopoulus ja K. Kalavros, Ateena,

- Dimotiki Etairia Pliroforissis ja Sotirios Kouvelas, asiamiehinään asianajajat A. Vamvakopoulos, A. Panagopoulos ja P. Ladas, Thessaloniki,

- Ranskan tasavallan hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston apulaispäällikkö E. Belliard ja saman ministeriön johtava apulaisulkoasiainsihteeri G. de Bergues,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja G. Marenco ja oikeudellisen yksikön virkamiehet B. Jansen ja M. Condou-Durande,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Elliniki Radiophonia Tileorassi Anonimi Etairian, Dimotiki Etairia Pliroforissisin ja komission 27.11.1990 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 23.1.1991 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut


1 Thessalonikin Monomeles Protodikeio (alueellinen tuomioistuin) on välitoimimenettelyssä 11.4.1989 tekemällään ja yhteisöjen tuomioistuimeen 16.8.1989 saapuneella päätöksellä esittänyt ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla useita ennakkoratkaisukysymyksiä ETY:n perustamissopimuksen eli erityisesti sen 2, 9, 30, 36, 85 ja 86 artiklan sekä 3 artiklan f kohdan samoin kuin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi 4 päivänä marraskuuta 1950 tehdyn Euroopan yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 10 artiklan tulkinnasta, jotta se voisi arvioida televisioalaa koskevan kansallisen yksinoikeussääntelyn yhteensopivuutta mainittujen määräysten kanssa.

2 Nämä kysymykset on esitetty asiassa, jonka asianosaisina ovat toisaalta kreikkalainen radio- ja televisioyritys Elliniki Radiophonia Tileorassi Anonimi Etairia (jäljempänä ERT), jolle Helleenien tasavalta on luovuttanut yksinoikeudet tämän toiminnan harjoittamiseen, sekä toisaalta Thessalonikin kunnallinen tiedonvälitysyritys Dimotiki Etairia Pliroforissis (jäljempänä DEP), ja mainitun kaupungin kaupunginjohtaja S. Kouvelas. ERT:n nauttimista yksinoikeuksista huolimatta DEP ja kaupunginjohtaja ovat vuonna 1989 perustaneet Thessalonikiin televisioaseman, joka mainitusta vuodesta alkaen on alkanut lähettää televisiolähetyksiä.

3 ERT on perustettu lailla nro 1730/1987 (Helleenien tasavallan virallinen lehti nro 145 A, 18.8.1987, s. 144). Tämän lain 2 pykälän 1 momentin mukaan ERT:n tavoitteena on yleisradiolähetystoiminnan järjestäminen, ylläpitäminen ja kehittäminen sekä Helleenien kansan tiedonvälityksen, kulttuurin ja ajanvietteen tukeminen voittoa tavoittelematta. Lain 2 pykälässä määrätään, että valtio luovuttaa ERT:lle radio- ja televisiotoimintaa koskevan yksinoikeuden kaiken sen toiminnan osalta, joka edistää sen tavoitteen toteutumista. Yksinoikeus kattaa erityisesti kaikenlaisen Kreikan alueelta yleisradio- ja televisiolähetysmenetelmien avulla lähetettävän äänen ja kuvan lähettämisen, joka on tarkoitettu vastaanotettavaksi joko yleisesti tai suljettujen, kaapeli- tai muunlaisten erityisverkkojen välityksellä, sekä yleisradio- ja televisiolähetysasemien perustamisen. Lain 2 pykälän 3 momentin mukaan ERT tuottaa kaikkia keinoja käyttäen yleisradio- ja televisiolähetyksiä ja hyödyntää niitä kaikin tavoin. Saman lain 16 pykälän 1 momentissa kielletään kaikkia henkilöitä ilman ERT:n lupaa ryhtymästä sellaiseen toimintaan, johon ERT:llä on yksinoikeus.

4 Katsottuaan, että DEP:n ja Thessalonikin kaupunginjohtajan toiminta kuuluu näiden yksinoikeuksien alaan, ERT on aloittanut Thessalonikin alueellisessa tuomioistuimessa välitoimimenettelyn saadakseen edellä mainitun lain nro 1730/1987 16 pykälän perusteella kaiken lähetystoiminnan kielletyksi sekä teknisen välineistön haltuunotetuksi ja takavarikoiduksi. DEP ja Kouvelas ovat tuomioistuimessa vedonneet pääasiallisesti yhteisön oikeuden määräyksiin ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

5 Arvioituaan, että asiaan liittyy tärkeitä yhteisön oikeutta koskevia kysymyksiä, kansallinen tuomioistuin on lykännyt asian ratkaisua ja esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Onko laki, jolla annetaan yhdelle ainoalle yritykselle oikeus pitää hallussaan televisiomonopolia koko jäsenvaltion alueella ja lähettää kaikenlaisia televisiolähetyksiä, yhteensoveltuva ETY:n perustamissopimuksen ja johdetun oikeuden määräysten ja säännösten kanssa?

2) Jos vastaus kysymykseen on myöntävä, rikotaanko tällöin ETY:n perustamissopimuksen 9 artiklassa tarkoitettua tavaroiden liikkuvuuden perusvapautta, ottaen huomioon sen, että se, että yksi ainoa lähetystoiminnan harjoittaja käyttää yksinomaista erioikeuttaan televisiotoiminnan alalla merkitsee muille yhteisön kansalaisille kieltoa viedä kyseiseen jäsenvaltioon tai siellä vuokrata tai millä tahansa tavoin saattaa levitykseen materiaaleja, äänitallenteita, elokuvia, televisiodokumentteja ja muita tuotteita, joita voidaan käyttää televisiolähetystoimintaan, jos tämä ei tapahdu mainitun televisiotoiminnan yksinoikeutta hallitsevan yrityksen tavoitteiden palvelemiseksi, erityisesti kun kyseisellä yrityksellä on mahdollisuus valita mielensä mukaan kansalliset laitteet ja tuotteet ja suosia niitä muiden yhteisön jäsenvaltioiden laitteisiin ja tuotteisiin nähden?

3) Onko ja missä määrin televisiotoimintaa koskevan yksinomaisen erioikeuden luovuttaminen yhdelle ainoalle yritykselle ETY:n perustamissopimuksen 30 artiklan määräyksessä nimenomaisesti kielletty tuonnin määrällistä rajoittamista vaikutukseltaan vastaava toimenpide?

4) Jos oletetaan, että yhdelle ainoalle yritykselle laissa taattua yksinomaista erioikeutta toteuttaa televisiolähetyksiä ja toimia koko jäsenvaltion alueella kaikenlaisten televisiolähetysten lähettämiseksi pidetään sallittuna siksi, että se kuuluu ETY:n perustamissopimuksen 36 artiklan määräyksen alaan siten kuin yhteisöjen tuomioistuin on sitä tulkinnut, eli sen vuoksi, että mainittu luovutus täyttää pakottavan vaatimuksen ja palvelee yleishyödyllistä tavoitetta kuten televisiojärjestelmää julkisena tehtävänä, eikö ja missä määrin lopputulos mene asetettua tavoitetta pidemmälle, toisin sanoen, onko tämä tavoite, siis yleisen edun suojeleminen, toteutettu vähiten haitallisella, toisin sanoen tavaroiden vapaata liikkuvuutta vähiten rajoittavalla tavalla?

5) Ovatko ja missä määrin jäsenvaltion liikeyritykselle (toiminnanharjoittajalle) luovuttamat televisiolähetyksiä koskevat yksinoikeudet ja näiden oikeuksien käyttäminen yhteensoveltuvia ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan ja 3 artiklan f kohdan määräysten kanssa silloin kun tämän yrityksen toimesta tapahtuva tiettyjen toimenpiteiden suorittaminen ja erityisesti se, että yritys yksin harjoittaa a) mainosten lähettämistä, b) elokuvien, dokumenttien ja muiden yhteisössä tuotettujen televisio-ohjelmien levitykseen saattamista, c) televisiomainosten, elokuvien, dokumenttien ja muiden ohjelmien levittämistä ja lähettämistä oman valintansa mukaan, estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteisön kuluttajien vahingoksi toimintansa alalla ja koko jäsenvaltion alueella, vaikka tämä laissa sallittaisiinkin?

6) Ovatko ja missä määrin 85 artiklan ja 3 artiklan f kohdan kilpailumääräykset yhteensoveltumattomia yksin tietylle yritykselle annettujen tehtävien suorittamisen kanssa tilanteessa, jossa jäsenvaltio pitää yritystä, jolle on annettu hoidettavaksi televisiopalvelu, yleistä taloudellista merkitystä omaavana yrityksenä myös sen kaupallisen toiminnan - erityisesti mainonnan - osalta?$

7) Voidaanko katsoa, että tällaisella yrityksellä, jolle jäsenvaltion lailla on annettu televisiotoimintaa koskeva yksinoikeus lähettää koko mainitun valtion alueella kaikenlaisia televisiolähetyksiä, on määräävä asema merkittävällä osalla yhteismarkkinoita?

8) Jos vastaus on myöntävä, onko se, että tämä yritys asettaa yhteisön kuluttajille (kaiken kilpailun puuttuessa markkinoilta) monopolistisia hintoja mainoslähetyksille ja harjoittaa harkintansa mukaan etuuskohtelua, sekä se, että yritys suorittaa edellä mainitussa viidennessä kysymyksessä mainittuja, kilpailun poistamiseen yrityksen toimialalta johtavia toimenpiteitä, määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä?

9) Onko se, että tietylle yksittäiselle toiminnanharjoittajalle luovutetaan nykyään lailla televisiotoiminnan monopoli jonkin jäsenvaltion koko alueella ja yksinomainen etuoikeus lähettää kaikenlaisia televisiolähetyksiä, sopusoinnussa toisaalta sen ETY:n perustamissopimuksessa (sen johdanto-osassa ja 2 artiklassa) ilmaistun sosiaalisen tavoitteen kanssa, johon kuuluu Euroopan kansojen elinolojen jatkuva parantaminen ja elintason nopea nouseminen, ja toisaalta ihmisoikeuksien suojaamiseksi 4.11.1950 tehdyn Euroopan yleissopimuksen 10 artiklan määräysten kanssa?

10) Asettavatko ihmisoikeuksien suojaamiseksi 4.11.1950 tehdyn Euroopan yleissopimuksen 10 artiklassa taattu sananvapaus ja ETY:n perustamissopimuksen edellä ilmaistu ja perustamissopimuksen johdanto-osassa sekä sen 2 artiklassa mainittu sosiaalinen tavoite itsessään velvoitteita jäsenvaltioille yhteisön oikeuden voimassa olevien kirjoitettujen säännösten olemassaolosta riippumatta; jos näin on, mitä nämä velvoitteet ovat?"

6 Pääasiaa koskevia oikeudellisia seikkoja ja termejä, menettelyn kulkua sekä yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä kirjallisia huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

7 Ennakkoratkaisupyynnön sisältävästä päätöksestä ilmenee pääasiallisesti, että kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko sellaisen televisiotoiminnan monopolin olemassaolo, jota pitää hallussaan yksi ainoa yritys, jolle jäsenvaltio on tässä tarkoituksessa myöntänyt yksinoikeudet, yhteisön oikeuden vastaista. Toisella, kolmannella ja neljännellä kysymyksellä pyritään selvittämään, estävätkö tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat säännöt, erityisesti perustamissopimuksen 9 artikla sekä 30 ja 36 artikla tällaisen monopolin olemassaolon. Koska nämä kysymykset koskevat monopolia palvelujen alalla, on todettava, ettei niillä tarkoiteta ainoastaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia perustamissopimuksen sääntöjä, vaan myös saman sopimuksen palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia sääntöjä ja erityisesti perustamissopimuksen 59 artiklaa.

8 Viides, kuudes, seitsemäs ja kahdeksas kysymys koskevat yrityksiin sovellettavien kilpailusääntöjen tulkintaa. Tältä osin kansallinen tuomioistuin pyrkii ensinnäkin selvittämään, onko jäsenvaltion toimesta tapahtuva yksinoikeuksien myöntäminen televisioalalla perustamissopimuksen 3 artiklan f kohdan ja 85 artiklan vastaista. Toiseksi, kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, onko yrityksellä, jolla on televisiotoimintaa koskeva yksinoikeus koko jäsenvaltion alueella, määräävä markkina-asema merkittävällä osalla yhteismarkkinoita perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja ovatko tietyt käyttäytymismuodot tämän määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Kolmanneksi, kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, estääkö kilpailusääntöjen soveltaminen tällaiselle yritykselle annetun erityistehtävän harjoittamisen.

9 Yhdeksännessä ja kymmenennessä kysymyksessä tarkoitetaan televisioalan monopolitilanteen tarkastelua suhteessa perustamissopimuksen 2 artiklaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan.

Televisiotoiminnan monopoli

10 On muistettava, että yhteisöjen tuomioistuin on asiassa 155/73, Sacchi, 30.4.1974 antamansa tuomion (Kok. 1974, s. 409) 14 kohdassa todennut, että mikään perustamissopimuksessa ei estä jäsenvaltioita pitämästä yleiseen etuun perustuvista, muista kuin taloudellisista syistä televisiolähetyksiä, kaapelilähetykset mukaan lukien, kilpailun ulkopuolella myöntämällä niiden lähettämistä koskevan yksinoikeuden yhdelle tai useammalle yritykselle.

11 Perustamissopimuksen 90 artiklan 1 ja 2 kohdasta seuraa kuitenkin, että se tapa, jolla monopoli järjestetään tai monopoliasemaa hyödynnetään, voi loukata perustamissopimuksen määräyksiä ja niistä erityisesti tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia määräyksiä sekä kilpailusääntöjä.

12 Kansalliselle tuomioistuimelle on näin ollen vastattava, että yleiseen etuun perustuvista, muista kuin taloudellisista syistä televisiomonopolin myöntäminen ei ole yhteisön oikeuden vastaista. Sillä, miten monopoli järjestetään tai monopoliasemaa käytetään, ei kuitenkaan saa loukata tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä tai kilpailusääntöjä.

Tavaroiden vapaa liikkuvuus

13 On ensiksi huomattava, että edellä mainitusta asiassa Sacchi 30.4.1974 annetusta tuomiosta ilmenee, että televisiolähetysten lähettäminen kuuluu palvelujen tarjoamista koskevien perustamissopimuksen sääntöjen alaan ja että televisiotoiminnan monopoli palvelujen tarjoamisen monopolina ei sellaisenaan ole tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteiden vastainen.

14 Samasta tuomiosta ilmenee kuitenkin, että kaikki materiaaleja, äänitallenteita, elokuvia ja muita televisiolähetysten lähettämiseen käytettyjä tuotteita koskeva liiketoiminta kuuluu tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien sääntöjen alaan.

15 Tältä osin on täsmennettävä, että televisiolähetyksiä koskevien yksinoikeuksien luovuttaminen yhdelle ainoalle yritykselle ja lähetysten lähettämiseksi tarvittavien materiaalien ja tuotteiden tuontia, vuokraamista tai levittämistä koskevan yksinomaisen toimivallan myöntäminen tälle yritykselle tässä tarkoituksessa ei sellaisenaan ole perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitettu vaikutukseltaan tuonnin määrällistä rajoitusta vastaava toimenpide.

16 Toisin kuitenkin olisi, jos tästä välittömästi tai välillisesti seuraisi syrjintää kotimaisten tuotteiden ja tuontituotteiden välillä jälkimmäisten vahingoksi. Kansallisen tuomioistuimen, joka yksin on toimivaltainen arvioimaan tapaukseen liittyviä tosiasioita, asiana on tutkia, onko tilanne tällainen käsiteltävänään olevassa tapauksessa.

17 Perustamissopimuksen 9 artiklan osalta riittää, että todetaan mainitun artiklan sisältävän jäsenvaltioiden välisiä vienti- ja tuontitulleja ja kaikkia vaikutukseltaan vastaavia maksuja koskevan kiellon. Koska esitettyjen asiakirjojen perusteella ei vaikuta siltä, että kysymyksessä olevassa lainsäädännössä edellytettäisiin tuonti- tai vientitullin kantamista, 9 artiklalla ei näyttäisi olevan merkitystä arvioitaessa kyseistä monopolia suhteessa tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskeviin sääntöihin.

18 Näin ollen on syytä vastata, että perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevissa artikloissa ei estetä televisiolähetysten lähettämistä koskevien yksinoikeuksien myöntämistä eikä tässä tarkoituksessa tapahtuvaa lähetysten lähettämiseen tarvittavien materiaalien tuontia, vuokraamista tai levittämistä koskevan yksinomaisen toimivallan myöntämistä yhdelle ainoalle yritykselle, jos tästä ei seuraa syrjintää kansallisten tuotteiden ja tuontituotteiden välillä jälkimmäisten vahingoksi.

Palvelujen tarjoamisen vapaus

19 Perustamissopimuksen 59 artiklan nojalla poistetaan siirtymäkauden aikana rajoitukset, jotka koskevat muuhun yhteisön valtioon kuin palvelujen vastaanottajan jäsenvaltioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja yhteisössä. Tässä määräyksessä edellytetään erityisesti kaiken syrjinnän poistamista suhteessa sellaiseen palvelujen tarjoajaan, joka on sijoittautunut muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa palvelu on tarkoitus suorittaa.

20 Vaikka palvelujen tarjoamisen monopolin olemassaolo ei sellaisenaan, kuten tämän tuomion 12 kohdassa on todettu, ole yhteensoveltumaton yhteisön oikeuden kanssa, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että monopoliasemaa käytettäisiin palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia sääntöjä loukkaavalla tavalla. Näin on asia erityisesti silloin, kun monopoli johtaa kansallisten televisiolähetysten ja muista jäsenvaltioista peräisin olevien televisiolähetysten väliseen syrjintään jälkimmäisten vahingoksi.

21 Pääasiassa kyseenalaiseksi saatetun monopolin osalta lain nro 1730/1987 2 pykälän 2 momentista sekä Helleenien tasavallan korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännöstä ilmenee, että ERT:n yksinoikeuteen kuuluu sekä oikeus lähettää omia lähetyksiä (jäljempänä lähettäminen), että oikeus vastaanottaa ja lähettää edelleen muista jäsenvaltioista peräisin olevia lähetyksiä (jäljempänä edelleen lähettäminen).

22 Kuten komissio on todennut, sekä lähettämisen että edelleen lähettämisen monopolien antaminen samalle yritykselle tarjoaa tälle yritykselle mahdollisuuden samalla kertaa lähettää omia ohjelmiaan ja rajoittaa muiden jäsenvaltioiden ohjelmien edelleen lähettämistä. Tämä mahdollisuus voi, muiden jäsenvaltioiden ohjelmien edelleen lähettämistä koskevien takeiden puuttuessa, johtaa siihen, että yritys suosii omia ohjelmiaan muiden jäsenvaltioiden ohjelmien vahingoksi. Tällaisessa järjestelmässä yhtäläiset mahdollisuudet omien ohjelmien lähettämisen ja muiden jäsenvaltioiden ohjelmien edelleen lähettämisen välillä saattavat näin ollen vakavasti vaarantua.

23 Sen selvittäminen, johtaako lähettämisen ja edelleen lähettämisen yksinoikeuden yhdistäminen todella syrjintään muista jäsenvaltioista peräisin olevien lähetysten vahingoksi, kuuluu sellaiseen tosiasioiden arvioimiseen, johon yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen.

24 On vielä korostettava, että kansallinen säännöstö, jolla on tällaisia syrjiviä vaikutuksia, on palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien sääntöjen vastainen, ellei tähän säännöstöön voida soveltaa perustamissopimuksen 56 artiklaan sisältyvää poikkeusmääräystä, johon viitataan 66 artiklassa. Perustamissopimuksen 56 artiklasta, jota on tulkittava suppeasti, ilmenee, että syrjivät oikeussäännöt voidaan perustella yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen liittyvillä syillä.

25 Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä huomautuksista ilmenee kuitenkin, että kyseisen säännöstön ainoana tavoitteena on välttää häiriöt, jotka johtuvat käytettävissä olevien kanavien rajallisesta määrästä. Tällaisella tavoitteella ei kuitenkaan voida perustamissopimuksen 56 artiklan tarkoituksessa perustella tätä säännöstöä, kun kysymyksessä oleva yritys käyttää ainoastaan suppeaa määrää käytettävissä olevista kanavista.

26 Kansalliselle tuomioistuimelle on näin ollen vastattava, että kansallinen säännöstö, jolla luodaan monopoli, joka perustuu omien lähetysten lähettämistä ja muista jäsenvaltioista peräisin olevien lähetysten edelleen lähettämistä koskeviin yksinoikeuksiin, on perustamissopimuksen 59 artiklan vastainen silloin, kun tällaisella monopolilla on syrjiviä vaikutuksia muista jäsenvaltioista peräisin olevien lähetysten vahingoksi, ellei kyseistä säännöstöä perustella jollakin perustamissopimuksen 56 artiklassa, johon 66 artiklassa viitataan, mainitulla syyllä.

Kilpailusäännöt

27 On alustavasti muistettava, että perustamissopimuksen 3 artiklan f kohdassa mainitaan ainoastaan yksi yhteisön tavoite, jota on täsmennetty useissa kilpailusääntöjä koskevissa perustamissopimuksen määräyksissä eli erityisesti 85, 86 ja 90 artiklassa.

28 Yrityksen itsenäistä käyttäytymistä on arvioitava ottaen huomioon yrityksiin sovellettavat perustamissopimuksen määräykset, erityisesti 85 ja 86 artikla sekä 90 artiklan 2 kohta.

29 Perustamissopimuksen 85 artiklan osalta riittää toteamus, että sitä sovelletaan sen oman sanamuodon mukaan "yritysten välisiin" sopimuksiin. Ennakkoratkaisupyynnön sisältävä päätös ei kuitenkaan viittaa minkäänlaisen yritysten välisen sopimuksen olemassaoloon. Tätä määräystä ei näin ollen ole syytä tulkita.

30 Perustamissopimuksen 86 artiklan mukaan määräävän aseman väärinkäyttö yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla on yhteismarkkinoille soveltumatonta, jos se on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

31 Tältä osin on muistettava, että yrityksen, jolla on lakisääteinen monopoli, voidaan katsoa olevan perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa (katso asia 311/84, CBEM, tuomio 3.10.1985, Kok. 1985, s. 3261, 16 kohta), ja se jäsenvaltion alue, jolle monopoli ulottuu, voi olla yhteismarkkinoiden merkittävä osa (katso asia 322/81, Michelin, tuomio 9.11.1983, Kok. 1983, s. 3461, 28 kohta).

32 Vaikkei perustamissopimuksen 86 artiklassa kielletäkään monopolia sellaisenaan, on monopolin väärinkäyttö kuitenkin tämän artiklan vastaista. Tässä suhteessa 86 artiklassa luetellaan esimerkinomaisesti tiettyjä väärinkäytöksenä pidettäviä menettelytapoja.

33 Tältä osin on täsmennettävä, että perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan mukaan yrityksiin, joiden hoidettavaksi on annettu palveluja, joilla on yleistä taloudellista merkitystä, sovelletaan kilpailusääntöjä, siltä osin kuin ne eivät estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä (katso erityisesti edellä mainitun 30.4.1974 asiassa Sacchi annetun tuomion 15 kohta).

34 Näin ollen kansallisen tuomioistuimen asiana on arvioida tällaisen yrityksen menettelytapojen yhteensopivuutta 86 artiklan kanssa ja tutkia, ovatko nämä menettelytavat tilanteessa, jossa ne ovat kyseisen määräyksen vastaisia, perusteltavissa yritykselle annetusta erityistehtävästä johtuvilla vaatimuksilla.

35 Valtiollisten toimenpiteiden ja erityisesti yksinoikeuksien myöntämisen osalta on todettava, että vaikka 85 ja 86 artiklassa tarkoitetaan yksinomaan yrityksiä, asetetaan perustamissopimuksessa kuitenkin velvoite olla toteuttamatta tai pitämättä voimassa sellaisia toimenpiteitä, jotka saattavat estää näiden määräysten tehokkaan vaikutuksen (katso asia 13/77, INNO, tuomio 16.11.1977, Kok. 1977, s. 2115, 31 ja 32 kohta).

36 Samoin 90 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot eivät toteuta eivätkä pidä voimassa mitään toimenpidettä, joka koskee yrityksiä, joille ne myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia, ja joka on ristiriidassa perustamissopimuksen määräysten kanssa.

37 Tältä osin on todettava, että perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdan vastaista on se, että jäsenvaltio myöntää yksinoikeuden televisiolähetysten edelleen lähettämiseen yritykselle, jolla on lähetysten lähettämisen yksinoikeus, silloin kun nämä oikeudet ovat omiaan luomaan tilanteen, jossa tämä yritys rikkoo perustamissopimuksen 86 artiklaa omia ohjelmiaan suosivalla syrjivällä lähetyspolitiikalla.

38 Ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle on näin ollen vastattava, että televisiolähetysten lähettämisen yksinoikeuden ja televisiolähetysten edelleen lähettämisen yksinoikeuden myöntäminen yhdelle ainoalle yritykselle on perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdan vastaista silloin, kun nämä oikeudet ovat omiaan luomaan tilanteen, jossa tämä yritys rikkoo 86 artiklaa omia ohjelmiaan suosivalla syrjivällä lähetyspolitiikalla, paitsi jos 86 artiklan soveltaminen estää yritykselle annetun erityistehtävän hoitamisen.

Perustamissopimuksen 2 artikla

39 Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (katso erityisesti asia C-339/89, Alsthom, tuomio 24.1.1991, Kok. 1991, s. I-107) perustamissopimuksen 2 artiklassa, joka mainitaan yhdeksännessä ja kymmenennessä ennakkoratkaisukysymyksessä, ilmaistaan Euroopan talousyhteisön päämäärä. Tässä määräyksessä mainitut tavoitteet liittyvät yhteisön olemassaoloon ja toimintaan, ja ne on saavutettava yhteismarkkinoiden luomisella ja jäsenvaltioiden talouspolitiikan asteittaisella lähentämisellä.

40 Kansalliselle tuomioistuimelle on näin ollen vastattava, että 2 artiklassa ei anneta perusteita sen arvioimiseksi, onko kansallinen televisiomonopoli yhteisön oikeuden mukainen.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artikla

41 Yhdeksännessä ja kymmenennessä kysymyksessä mainitun Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan osalta on ensiksi muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeudet ovat erottamaton osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo. Tältä osin yhteisöjen tuomioistuin tukeutuu jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja -asiakirjoihin, joiden syntyyn jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet tai joihin ne ovat liittyneet (katso erityisesti asia 4/73, Nold, tuomio 14.5.1974, Kok. 1974, s. 491, 13 kohta). Euroopan ihmisoikeussopimuksella on tässä suhteessa erityinen merkitys (katso erityisesti asia 222/84, Johnston, tuomio 15.5.1986, Kok. 1986, s. 1651, 18 kohta). Tästä seuraa, kuten yhteisöjen tuomioistuin on 13.7.1989 asiassa 5/88, Wachauf, antamansa tuomion (Kok. 1989, s. 2609) 19 kohdassa vahvistanut, ettei yhteisössä hyväksytä näin tunnustettujen ja taattujen ihmisoikeuksien kunnioittamisen kanssa ristiriitaisia toimenpiteitä.

42 Oikeuskäytäntönsä mukaan (katso yhdistetyt asiat 60/84 ja 61/84, Cinéthèque, tuomio 11.7.1985, Kok. 1985, s. 2605, 26 kohta, ja asia 12/86, Demirel, tuomio 30.9.1987, Kok. 1987, s. 3719, 28 kohta) yhteisöjen tuomioistuin ei voi arvioida Euroopan ihmisoikeussopimuksen kannalta sellaista kansallista säännöstöä, joka ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan. Sitä vastoin silloin, kun tällainen säännöstö kuuluu yhteisön oikeuden soveltamisalaan ja yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu ennakkoratkaisupyyntö, yhteisöjen tuomioistuimen on esitettävä kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset tulkintaan liittyvät seikat, jotka kansallinen tuomioistuin tarvitsee arvioidakseen kyseisen säännöstön yhteensopivuutta niiden perusoikeuksien kanssa, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo ja jotka johtuvat erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksesta.

43 Erityisesti silloin kun jäsenvaltio vetoaa 56 ja 66 artiklan määräyksiin sellaisen kansallisen lainsäädännön perustelemiseksi, joka on omiaan rajoittamaan palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämistä, näiden yhteisön oikeudessa sallittujen oikeuttamisperusteiden osalta tulkinnassa on otettava huomioon yleiset oikeusperiaatteet ja erityisesti perusoikeudet. Kyseiseen kansalliseen säännöstöön voidaan siten soveltaa 56 ja 66 artiklan määräyksissä tarkoitettuja poikkeuksia ainoastaan silloin, kun se on niiden perusoikeuksien mukainen, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo.

44 Tästä seuraa, että tällaisessa tapauksessa kansallisen tuomioistuimen ja tilanteen mukaan yhteisöjen tuomioistuimen asiana on arvioida näiden määräysten soveltamista ottaen arvioinnissaan huomioon kaikki yhteisön oikeussäännöt, joihin kuuluu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa taattu sananvapaus yleisenä oikeusperiaatteena, jonka noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo.

45 Kansalliselle tuomioistuimelle on näin ollen vastattava, että niitä rajoituksia, joita asetetaan jäsenvaltioiden toimivallalle soveltaa perustamissopimuksen 66 ja 56 artiklassa tarkoitettuja määräyksiä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä kansanterveyden perusteella, on arvioitava Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa taatun sananvapauden yleisen periaatteen valossa.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista


Oikeudenkäyntikulut

Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Ranskan hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Päätöksen päätösosa


Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Thessalonikin Monomeles Protodikeion 11.4.1989 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Yleiseen etuun perustuvista, muista kuin taloudellisista syistä televisiomonopolin myöntäminen ei ole yhteisön oikeuden vastaista. Sillä, miten monopoli järjestetään tai monopoliasemaa käytetään, ei kuitenkaan saa loukata tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta koskevia perustamissopimuksen määräyksiä tai kilpailusääntöjä.

2) Perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevissa artikloissa ei estetä televisiolähetysten lähettämistä koskevien yksinoikeuksien myöntämistä eikä tässä tarkoituksessa tapahtuvaa lähetysten lähettämiseen tarvittavien materiaalien tuontia, vuokraamista tai levittämistä koskevan yksinomaisen toimivallan myöntämistä yhdelle ainoalle yritykselle, jos tästä ei seuraa syrjintää kansallisten tuotteiden ja tuontituotteiden välillä jälkimmäisten vahingoksi.

3) Kansallinen säännöstö, jolla luodaan monopoli, joka perustuu omien lähetysten lähettämistä ja muista jäsenvaltioista peräisin olevien lähetysten edelleen lähettämistä koskeviin yksinoikeuksiin, on perustamissopimuksen 59 artiklan vastainen silloin, kun tällaisella monopolilla on syrjiviä vaikutuksia muista jäsenvaltioista peräisin olevien lähetysten vahingoksi, ellei kyseistä säännöstöä perustella jollakin perustamissopimuksen 56 artiklassa, johon 66 artiklassa viitataan, mainitulla syyllä.

4) Televisiolähetysten lähettämisen yksinoikeuden ja niiden edelleen lähettämisen yksinoikeuden myöntäminen yhdelle ainoalle yritykselle on perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdan vastaista silloin, kun nämä oikeudet ovat omiaan luomaan tilanteen, jossa tämä yritys rikkoo 86 artiklaa omia ohjelmiaan suosivalla syrjivällä lähetyspolitiikalla, paitsi jos 86 artiklan soveltaminen estää yritykselle annetun erityistehtävän hoitamisen.

5) ETY:n perustamissopimuksen 2 artiklassa ei anneta perusteita sen arvioimiseksi, onko kansallinen televisiomonopoli yhteisön oikeuden mukainen.

6) Niitä rajoituksia, joita asetetaan jäsenvaltioiden toimivallalle soveltaa perustamissopimuksen 66 ja 56 artiklassa tarkoitettuja määräyksiä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä kansanterveyden perusteella, on arvioitava Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa taatun sananvapauden yleisen periaatteen valossa.