1. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Yhteisön oikeuden säännökset ja määräykset - Soveltumattomuus jäsenvaltion puhtaasti sisäisessä asiassa
(Neuvoston asetukset (ETY) N:o 1612/68 ja 1251/70; neuvoston direktiivit 64/221/ETY ja 68/360/ETY)
2. Ennakkoratkaisukysymykset - Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta - Rajoitukset - Kuvitteellinen oikeudenkäyntiasia tai pääasian kohteena olevaan oikeudenkäyntiasiaan soveltumattomia yhteisön oikeuden säännöksiä tai määräyksiä koskeva tulkintapyyntö - Tulkintaa pyydetään sen vuoksi, että yhteisön oikeuden säännöstä tai määräystä sovelletaan kansallisessa lainsäädännössä siihen tehdyn viittauksen takia - Toimivalta antaa tulkintaratkaisu mutta ei tehdä johtopäätöksiä tästä viittauksesta
(ETY:n perustamissopimuksen 177 artikla)
3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Poikkeukset - Ulkomaalaisten valvontaa koskevat päätökset - Oikeudelliset takeet - Kansalaisten hallintotoimia vastaan käytettävissä olevat muutoksenhakukeinot - Muiden jäsenvaltioiden kansalaisille vähemmän edulliset muoto- ja menettelyedellytykset - Ei sallittu - Muutoksenhaun kohteena olevan toimenpiteen täytäntöönpanon lykkääminen - Samanlaiset tutkittavaksi ottamisen edellytykset omien kansalaisten ja muiden jäsenvaltioiden kansalaisten osalta
(Neuvoston direktiivin 64/221/ETY 8 artikla)
4. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Poikkeukset - Ulkomaalaisten valvontaa koskevat päätökset - Karkotus- tai oleskeluluvan epäämistä koskeva päätös - Jäsenvaltioiden velvoite tarjota muutoksenhakumahdollisuus tuomioistuimessa väliaikaistoimenpiteitä koskevan määräyksen saamiseksi - Puuttuminen
(Neuvoston direktiivin 64/221/ETY 9 artikla)
1. Työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia yhteisön oikeuden säännöksiä ja määräyksiä ei sovelleta puhtaasti jäsenvaltion sisäisiin asioihin; tämä on tilanne silloin kun kolmannen maan kansalainen yksinomaan jäsenvaltion kansalaisen puolisona vaatii tämän jäsenvaltion alueeseen ulottuvaa oleskeluoikeutta ja maahanjäämisoikeutta.
2. Perustamissopimuksen 177 artiklassa määritellyn kansallisten tuomioistuinten ja yhteisöjen tuomioistuimen välisen lainkäyttötehtävien jaon mukaisesti yhteisöjen tuomioistuin antaa ennakkoratkaisun ilman, että sen olisi periaatteessa otettava huomioon niitä olosuhteita, jotka ovat antaneet kansalliselle tuomioistuimelle aiheen esittää sille nämä kysymykset ja joissa kyseinen kansallinen tuomioistuin aikoo soveltaa sitä yhteisön oikeussääntöä, jonka tulkintaa se on pyytänyt.
Tilanne olisi toinen ainoastaan, jos ilmenisi, että 177 artiklassa tarkoitettua menettelyä pyritään käyttämään muuhun kuin todelliseen tarkoitukseensa ja että menettelyssä pyritään saamaan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisu keinotekoisessa oikeudenkäyntiasiassa, tai jos on ilmeistä, että yhteisöjen tuomioistuimen tulkittavaksi saatettu yhteisön oikeussääntö ei ole sovellettavissa.
Kun yhteisön oikeus tehdään sovellettavaksi kansallisella lainsäädännöllä, yksinomaan kansallisen tuomioistuimen asiana on arvioida tämän yhteisön oikeuteen tehdyn viittauksen täsmällinen laajuus. Jos se harkitsee, että jonkin yhteisön oikeussäännön sisältö on tämän viittauksen perusteella sovellettavissa sen käsiteltäväksi saatetun asian taustalla olevaan puhtaasti kansalliseen tilanteeseen, kansallinen tuomioistuin voi 177 artiklassa määriteltyjen edellytysten mukaisesti, siten kuin niitä on tulkittu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, saattaa ennakkoratkaisukysymyksen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta rajoittuu kuitenkin yksinomaan yhteisön oikeussääntöjen tutkimiseen. Kansalliselle tuomioistuimelle antamassaan vastauksessa yhteisöjen tuomioistuin ei voi ottaa huomioon niiden kansallisen lainsäädännön säännösten yleistä rakennetta, jotka viitatessaan yhteisön oikeuteen samalla määrittelevät tämän viittauksen laajuuden. Niiden rajoitusten huomioon ottaminen, joita kansallinen lainsäätäjä on voinut säätää yhteisön oikeuden soveltamiselle sellaisiin puhtaasti kansallisiin tilanteisiin, joissa yhteisön oikeutta voidaan soveltaa ainoastaan kansallisen lain välityksellä, kuuluu kansalliseen oikeuteen ja näin ollen jäsenvaltion tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan.
3. Direktiivin 64/221/ETY 8 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille velvoite sallia kaikkien maahantuloa taikka oleskeluluvan epäämistä tai uudistamatta jättämistä taikka maastakarkotusta koskevien päätösten kohteena olevien jäsenvaltioiden kansalaisten käyttää samoja muutoksenhakukeinoja kuin mitä sen omilla kansalaisilla on käytössään hallintotoimia vastaan. Jäsenvaltio rikkoo siis 8 artiklassa asetettua velvoitetta, jos direktiivissä tarkoitetuilla henkilöillä on tässä jäsenvaltiossa käytettävissään pelkästään sellaisia oikeussuojakeinoja, joiden osalta sovelletaan erityisiä menettelyjä, joilla taataan huonommat menettelylliset takeet kuin ne, joita kyseisen jäsenvaltion omilla kansalaisilla on käyttäessään hallintotoimia koskevia oikeussuojakeinoja.
Tästä seuraa, että jos jäsenvaltion hallintotuomioistuimelle ei ole annettu toimivaltaa lykätä hallintopäätöksen täytäntöönpanoa tai ryhtyä tällaisen päätöksen täytäntöönpanoa koskeviin turvaamistoimiin, mutta yleisille oikeusasian tuomioistuimille on annettu tällainen toimivalta, jäsenvaltiolla on velvollisuus antaa direktiivin soveltamisalaan kuuluville henkilöille mahdollisuus ajaa asiaansa näissä tuomioistuimissa samoin edellytyksin kuin omien kansalaistensa.
4. Direktiivin 64/221/ETY 9 artiklassa ei aseteta jäsenvaltioille velvoitetta järjestää direktiivissä tarkoitettujen henkilöiden hyväksi oleskeluoikeuden epäämistä koskevan päätöksen tai maastakarkotusta koskevan toimenpiteen täytäntöönpanoa edeltävää muutoksenhakumenettelyä sellaisessa kiireellisessä menettelyssä ratkaisunsa tekevässä tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen päättämään oleskeluoikeutta koskevista väliaikaistoimenpiteistä.