61988J0202

1. Kilpailu - Julkiset yritykset ja yritykset, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia - Komission toimivalta - Jäsenvaltioiden velvoitteita yleisesti täsmentävien direktiivien antaminen

(ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 1 ja 3 kohta)

2. Kilpailu - Yritykset, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia - Myönnettyjen oikeuksien yhteensopivuus perustamissopimuksen kanssa - Olettamuksen puuttuminen

(ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohta)

3. Kilpailu - Julkiset yritykset ja yritykset, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia - Komission toimivalta sen valvontavelvoitteen nojalla sekä neuvoston lainsäädäntövalta

(ETY:n perustamissopimuksen 87 artikla, 90 artiklan 3 kohta ja 100 a artikla)

4. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Perustamissopimuksen 30 artiklan tulkinta 2 ja 3 artiklan valossa - Telepäätelaitteet - Jäsenvaltioiden myöntämät tuontia ja kaupan pitämistä koskevat yksinoikeudet - Ei hyväksyttävä - Seuraus - Ei hyväksyttävät yksinoikeudet laitteiden verkkoon liittämisessä, käyttöönotossa ja huollossa - Direktiivissä 88/301/ETY säädetty oikeuksien lakkauttaminen - Velvoite siirtää vastuu teknisten eritelmien sekä tyyppihyväksyntien antamisesta riippumattomalle yksikölle taloudellisten toimijoiden yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseksi

(ETY:n perustamissopimuksen 2 artikla, 3 artiklan f alakohta ja 30 artikla, komission direktiivin 88/301/ETY 2, 3 ja 6 artikla)

5. Kilpailu - Yritykset, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia - Perustamissopimuksen 90 artiklaan vetoaminen yritysten aloitteesta toteutetun kilpailua rajoittavan järjestelyn poistamiseksi - Lainvastaisuus - Asianmukainen oikeudellinen perusta - Perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla

(ETY:n perustamissopimuksen 85, 86 ja 90 artikla, komission direktiivin 88/301/ETY 7 artikla)

1. Perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdassa annetaan komissiolle oikeus antaa direktiivejä ja näin oikeus asettaa yleisiä sääntöjä täsmentämään perustamissopimuksesta seuraavia velvoitteita, jotka sitovat jäsenvaltioita saman artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen julkisten yritysten sekä sellaisten yritysten osalta, joille ne myöntävät erityis- tai yksinoikeuksia. Tätä toimivaltaa käytetään ottamatta huomioon eri jäsenvaltioiden erityisiä tilanteita ja se eroaa luonteensa vuoksi toimivallasta, jota komissio käyttää sen toteamiseen, että jäsenvaltio on jättänyt noudattamatta tiettyä sille perustamissopimuksesta aiheutuvaa velvoitetta.

2. Vaikka perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdassa oletetaankin sellaisten yritysten olemassaolo, joilla on erityis- tai yksinoikeuksia, ei siitä seuraa, että mainitut oikeudet välttämättä olisivat yhteensoveltuvia perustamissopimuksen kanssa. Niitä on arvioitava perustamissopimuksen eri sääntöjen valossa, joihin viitataan 90 artiklan 1 kohdassa.

3. Perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdassa komissiolle myönnetty toimivalta, nimittäin jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden valvonta sellaisten yritysten osalta, joiden kanssa niillä on tiettyjä erityisiä yhteyksiä, on erilainen ja erityisempi kuin 100 a tai 87 artiklassa neuvostolle myönnetty toimivalta. Lisäksi neuvoston muiden perustamissopimuksen artiklojen nojalla sille myönnettyä yleistä valtaa soveltaen mahdollisesti antama lainsäädäntö, jossa on 90 artiklan erityisaluetta koskevia säännöksiä, ei estä komissiota harjoittamasta sille 90 artiklan mukaan kuuluvaa toimivaltaa.

4. Se, että jäsenvaltio myöntää telepäätelaitteiden alalla tuontia ja kaupan pitämistä koskevia yksinoikeuksia, on omiaan rajoittamaan yhteisön sisäistä kauppaa ja täten perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitettu määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaava toimenpide. Itse asiassa tällaiset oikeudet estävät taloudellisia toimijoita myymästä tuotteitaan kuluttajille ja toisaalta päätealan tuotteiden moninaisuudesta ja teknisyydestä seuraa, että ei ole varmaa, että monopolin haltija pystyy tarjoamaan koko markkinoilla saatavissa olevaa mallien valikoimaa, tiedottamaan asiakkaille kaikkien päätteiden tilasta ja toiminnasta sekä takaamaan niiden laadun. Tämän vuoksi direktiivin 88/301/ETY 2 artiklassa velvoitetaan perustellusti peruuttamaan mainitut oikeudet ja vahvistetaan kuitenkin 3 artiklassa turvallisuuden, verkkojen suojelun sekä laitteiden yhteistoiminnan edellyttämät rajoitukset.

Lisäksi, koska toisaalta perustamissopimuksen 30 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja on tulkittava perustamissopimuksen 2 ja 3 artiklan mukaisesti, joissa pyritään sellaisten markkinoiden luomiseen, jossa tavarat liikkuvat vapaasti ja jossa kilpailun edellytykset eivät ole vääristyneet, mikä edellyttää, että perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdan kilpailua koskeva näkökohta otetaan huomioon, ja toisaalta jos verkkoon liittämistä, käyttöönottoa ja huoltoa koskevat yksinoikeudet säilytetään, mainittuja laitteita kaupan pitävät taloudelliset toimijat eivät välttämättä voi harjoittaa toimintaansa siten, että kilpailun edellytykset eivät vääristy, sillä ei ole varmaa, että yksinoikeuksien haltija pystyy takaamaan palvelujensa luotettavuuden kaikentyyppisten markkinoilla olemassa olevien päätelaitteiden osalta ja sallimaan näin kaikkien laitteiden käytön, tai että tällä olisi mitään kannustinta toimia näin, ja tämän vuoksi direktiivissä on perustellusti vaadittu oikeuksien peruuttamista.

Sama tarve estää kilpailun vääristymistä ja tarjota eri taloudellisille toimijoille yhtäläiset mahdollisuudet on perusteluna sille, että direktiivin 6 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että teknisten eritelmien laatiminen, niiden soveltamisen valvonta ja tyyppihyväksyntien antaminen on telealalla tavaroita tai palveluja tarjoavista julkisista ja yksityisistä yrityksistä riippumattoman yksikön vastuulla.

5. Kun yritykset, joille jäsenvaltiot ovat myöntäneet erityis- tai yksinoikeuksia, harjoittavat omasta aloitteestaan kilpailua rajoittavaa toimintaa, ei perustamissopimuksen 90 artikla, jossa myönnetään komissiolle toimivalta ainoastaan valtioiden toteuttamien toimenpiteiden osalta, ole asianmukainen oikeudellinen perusta toiminnan lopettamisen vaatimiseksi. Toiminta voidaan riitauttaa ainoastaan perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan mukaisesti tehdyillä yksittäistapausta koskevilla päätöksillä.

Tämän vuoksi direktiivin 88/301/ETY 7 artikla, jolla komissio velvoittaa jäsenvaltiot antamaan mahdollisuuden irtisanoa enintään yhden vuoden irtisanomisajalla sellaisia päätelaitteita koskevat leasing- tai huoltosopimukset, joihin sopimusta tehtäessä kohdistuu yksin- tai erityisoikeuksia, on kumottava, koska ei ole osoitettu, että pitkäaikaisten sopimusten tekeminen, jota pidetään kilpailua rajoittavana, olisi valtion viranomaisten kannustamaa tai velvoittamaa.

Asiassa C-202/88,

Ranskan tasavalta, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston osastopäällikkö Jean-Pierre Puissochet sekä avustavana asiamiehenään saman ministeriön apulaisulkoasiainsihteeri Géraud de Bergues, prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö, 9 boulevard Prince-Henri,

kantajana,

jota tukevat

Italian tasavalta, asiamiehinään diplomaattisten riita-asioiden osaston osastopäällikkö Luigi Ferrari Bravo sekä valtionasiamies Ivo M. Braguglia, prosessiosoite Luxemburgissa Italian suurlähetystö, 5 rue Marie-Adélaïde,

Belgian kuningaskunta, asiamiehenään asianajaja Eduard Marissens, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa Lucy Dupongin toimisto, 14 A rue des Bains,

Saksan liittotasavalta, asiamiehenään liittovaltion talousministeriön Ministerialrat Martin Seidel, prosessiosoite Luxemburgissa Saksan liittotasavallan suurlähetystö, 20-22 avenue Émile-Reuter,

ja

Helleenien tasavalta, asiamiehinään Kreikan Euroopan yhteisöissä toimivan pysyvän edustuston oikeudellinen neuvonantaja Nikos Frangakis, Kreikan Euroopan yhteisöissä toimivan pysyvän edustuston oikeudellisen yksikön virkamies Stamatina Vodina sekä talousministeriön oikeudellinen avustaja asianajaja Galateia Alexaki, prosessiosoite Luxemburgissa Kreikan suurlähetystö, 117 Val Sainte-Croix,

väliintulijoina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön pääjohtaja Jean-Louis Dewost, oikeudellinen neuvonantaja Götz zur Hausen sekä oikeudellisen yksikön virkamies Luís Antunes, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Guido Berardis, Centre Wagner, Kirchberg,

vastaajana,

jossa vaaditaan kilpailusta telepäätelaitemarkkinoilla 16 päivänä toukokuuta 1988 annetun komission direktiivin 88/301/ETY kumoamista osittain,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti O. Due, jaostojen puheenjohtajat G. F. Mancini, T. F. O'Higgins, J. C. Moitinho de Almeida ja G. C. Rodríguez Iglesias sekä tuomarit C. N. Kakouris, R. Joliet, F. A. Schockweiler ja M. Zuleeg,

julkisasiamies: G. Tesauro,

kirjaaja: J.-G. Giraud,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan asianosaisten suulliset lausumat 26.10.1989 pidetyssä istunnossa,

kuultuaan julkisasiamiehen 13.2.1990 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Ranskan tasavalta on yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 22.7.1988 jättämällään kannekirjelmällä vaatinut ETY:n perustamissopimuksen 173 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla kilpailusta telepäätelaitemarkkinoilla 16 päivänä toukokuuta 1988 annetun komission direktiivin 88/301/ETY (EYVL L 131, s. 73) 2, 6 ja 7 artiklan sekä, siinä määrin kuin on tarpeen, myös 9 artiklan kumoamista. Italian tasavalta, Belgian kuningaskunta, Saksan liittotasavalta sekä Helleenien tasavalta tukevat väliintulijoina Ranskan tasavallan vaatimuksia.

2 Direktiivi 88/301/ETY on annettu perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdan nojalla. Direktiivin 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden, jotka ovat myöntäneet yrityksille erityis- tai yksinoikeuden telepäätelaitteiden tuontiin, pitämiseen kaupan, verkkoon liittämiseen, käyttöönottoon tai tällaisten laitteiden huoltoon, on varmistettava, että nuo oikeudet peruutetaan, ja niiden on toimitettava komissiolle tieto tätä varten toteutetuista tai valmisteltavina olevista toimenpiteistä.

3 Direktiivin 3 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että taloudellisilla toimijoilla on oikeus tuoda, pitää kaupan, liittää verkkoon, ottaa käyttöön ja huoltaa päätelaitteita. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin:

- jollei teknisiä eritelmiä ole, kieltää päätelaitteiden verkkoon liittämisen ja käyttämisen, jos tällaiset laitteet eivät 6 artiklassa tarkoitetun yksikön perustellun lausunnon mukaan täytä telepäätelaitteiden tyyppihyväksynnän vastavuoroisen tunnustamisen ensimmäisestä vaiheesta 24 päivänä heinäkuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/361/ETY (EYVL L 217, s. 21) 2 artiklan 17 kohdassa tarkoitettuja olennaisia vaatimuksia;

- vaatia taloudellisia toimijoita hankkimaan sellaiset tekniset valmiudet, jotka puolueettomien, ketään syrjimättömien ja julkisten perusteiden mukaan ovat tarpeen, kun päätelaitteita liitetään verkkoon, otetaan käyttöön ja huolletaan.

4 Direktiivin 6 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivästä heinäkuuta 1989 alkaen vastuu eritelmien laatimisesta, niiden soveltamisen valvonnasta ja tyyppihyväksyntien antamisesta on telealalla tavaroita tai palveluja tarjoavista julkisista ja yksityisistä yrityksistä riippumattomalla yksiköllä.

5 Direktiivin 7 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille velvoite toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yritykset antavat asiakkailleen mahdollisuuden irtisanoa enintään yhden vuoden irtisanomisajalla sellaisia päätelaitteita koskevat leasing- tai huoltosopimukset, joihin sopimusta tehtäessä kohdistuu yksin- tai erityisoikeuksia.

6 Lopuksi, 9 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kunkin vuoden lopussa kertomus, jotta se voi valvoa 2, 3, 4, 6 ja 7 artiklan säännösten noudattamista.

7 Pääasiaa koskevia tosiseikkoja, menettelyn kulkua sekä asianosaisten oikeudellisia perusteita ja perusteluita koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

8 Ranskan hallitus vetoaa neljään kanneperusteeseen, jotka koskevat menettelysääntöjen rikkomista, komission toimivallan puuttumista, suhteellisuusperiaatteen rikkomista sekä olennaisten menettelymääräysten rikkomista. Toimivallan puuttumisen osalta Ranskan hallitus syyttää komissiota myös siitä, että tämä on soveltanut väärin perustamissopimuksen määräyksiä. Väite on tosiasiassa erillinen kanneperuste ja sen vuoksi se käsitellään erikseen.

I Asiaa koskevat oikeussäännöt

9 Asiassa esitetyt kanneperusteet ja väitteet koskevat erityisesti perustamissopimuksen 90 artiklan tulkintaa. Artiklan 3 kohdan mukaan, jonka nojalla riidanalainen direktiivi on annettu, "komissio valvoo, että tämän artiklan määräyksiä noudatetaan, ja antaa, jos se on tarpeen, jäsenvaltioille osoitetut aiheelliset direktiivit tai tekee niille osoitetut aiheelliset päätökset".

10 Artiklan 1 kohdassa kielletään yleisesti jäsenvaltioita toteuttamasta tai pitämästä voimassa mitään toimenpidettä, joka koskee julkisia yrityksiä taikka yrityksiä, joille ne myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia ja joka on ristiriidassa perustamissopimuksen, etenkin sen 7 ja 85-94 artiklan määräysten kanssa.

11 Artiklan 2 kohdassa määrätään, että yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja sovelletaan perustamissopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä, kuitenkin sillä varauksella, että kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa.

12 Kun viimeksi mainitulla määräyksellä sallitaan tietyin edellytyksin poikkeukset perustamissopimuksen yleisistä määräyksistä, sillä pyritään sovittamaan yhteen toisaalta jäsenvaltioiden intressi käyttää tiettyjä, erityisesti julkiseen sektoriin kuuluvia yrityksiä talous- tai veropolitiikan välineinä sekä toisaalta yhteisön intressi siihen, että kilpailusääntöjä noudatetaan ja yhteismarkkinoiden yhtenäisyys säilytetään.

13 Riidanalaisen direktiivin johdanto-osan yhdennessätoista perustelukappaleessa komissio toteaa, että perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan poikkeuksen soveltamisen edellytykset eivät täyty. Ranskan hallitus tai väliintulijat eivät ole kiistäneet tätä. Tämän vuoksi kiista asiassa koskee perustamissopimuksen 90 artiklan 1 ja 3 kohtien määräyksiä.

14 Perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdassa annetaan komissiolle oikeus antaa direktiivejä ja näin oikeus antaa yleisiä sääntöjä, joilla täsmennetään perustamissopimuksesta johtuvia velvoitteita, jotka sitovat jäsenvaltioita saman artiklan kahdessa ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen yritysten osalta.

15 Tämän vuoksi asianosaisten kanneperusteet ja väitteet on tutkittava sen selvittämiseksi, onko komissio tässä tapauksessa pysytellyt sille perustamissopimuksessa myönnetyn sääntelyvallan rajoissa.

II Menettelysääntöjen rikkominen

16 Ensimmäisessä kanneperusteessaan Ranskan hallitus moittii komissiota siitä, että komissio on antanut riidanalaisen direktiivin perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdan nojalla eikä aloittanut 169 artiklassa tarkoitettua menettelyä. Ranskan hallituksen mukaan 90 artiklan 3 kohdan tarkoituksena on antaa komissiolle mahdollisuus osoittaa jäsenvaltioille tilanteessa, jossa yhdenmukaisuus perustamissopimuksen kanssa ei ole selkeästi saavutettavissa, toteutettavat keinot yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi. Jos toimenpide kuitenkin on selkeästi ja kokonaisuudessaan perustamissopimuksen vastainen, ja se on lopetettava välittömästi, on turvauduttava 169 artiklaan.

17 Tämän osalta on todettava, että perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdassa annetaan komissiolle valta täsmentää yleisesti artiklan 1 kohdasta johtuvia velvoitteita antamalla direktiivejä. Komissio käyttää tätä toimivaltaansa, kun se, ottamatta huomioon eri jäsenvaltioissa vallitsevia erityisiä tilanteita, määrittää konkreettisesti perustamissopimuksesta jäsenvaltioille seuraavia velvoitteita. Tätä valtaa ei sen luonteen vuoksi voida käyttää sen toteamiseksi, että jäsenvaltio on jättänyt noudattamatta tiettyä sille perustamissopimuksen nojalla kuuluvaa velvoitetta.

18 Kyseisen direktiivin sisällöstä tässä tapauksessa kuitenkin ilmenee, että komissio on siinä ainoastaan määrittänyt yleisellä tavalla perustamissopimuksesta aiheutuvat jäsenvaltioita sitovat velvoitteet. Tämän vuoksi direktiiviä ei voida tulkita siten, että siinä todettaisiin tiettyjen jäsenvaltioiden tosiasiassa jättäneen noudattamatta perustamissopimuksesta aiheutuvia velvoitteitaan, ja Ranskan hallituksen esittämä kanneperuste on tämän vuoksi hylättävä perusteettomana.

III Komission toimivalta

19 Toisena kanneperusteenaan Ranskan hallitus, jota väliintulijat tukevat, väittää, että komissio on ylittänyt sille perustamissopimuksen 90 artiklan 3 kohdassa myönnetyn toimivallan valvonnan osalta antaessaan direktiivin, jonka mukaan jäsenvaltioiden on ehdottomasti peruutettava erityis- tai yksinoikeudet telepäätelaitteiden tuontiin, pitämiseen kaupan, verkkoon kytkemiseen, käyttöönottoon tai huoltoon. Ranskan hallituksen mukaan määräyksessä otetaan lähtökohdaksi tällaisten erityis- tai yksinoikeuksien olemassaolo. Se, että oikeuksien säilyttämisen sinänsä katsotaan olevan 90 artiklassa tarkoitettu toimenpide, on artiklan ulottuvuuden väärin tulkitsemista.

20 Ranskan ja Belgian hallitukset arvioivat lisäksi, että direktiivin tavoitteena oleva televiestinnän alan uudelleenjärjestely kuuluu neuvoston yksinomaiseen toimivaltaan 100 a artiklan nojalla. Belgian ja Italian hallitukset väittävät vielä, että direktiivi on perustamissopimuksen 87 artiklan vastainen, koska ainoastaan neuvostolla on valta antaa sääntöjä perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamiseksi erityisillä aloilla.

21 Ensimmäisen väitteen osalta on todettava aluksi, että komissiolle myönnettyyn valvontavaltaan sisältyy 90 artiklan 3 kohdan perusteella mahdollisuus täsmentää perustamissopimuksesta johtuvia velvoitteita. Valvontavallan laajuus riippuu siis niiden sääntöjen ulottuvuudesta, joiden noudattamisen valvomisesta on kyse.

22 Seuraavaksi on todettava, että vaikka artiklassa otetaankin lähtökohdaksi sellaisten yritysten olemassaolo, joilla on tiettyjä erityis- tai yksinoikeuksia, siitä ei seuraa, että kaikki erityis- ja yksinoikeudet olisivat välttämättä yhteensoveltuvia perustamissopimuksen kanssa. Tätä yhteensoveltuvuutta on arvioitava niiden oikeussääntöjen perusteella, joihin viitataan 90 artiklan 1 kohdassa.

23 Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan komissio on loukannut perustamissopimuksen 87 ja 100 a artiklan nojalla neuvostolle kuuluvaa toimivaltaa, on määräyksiä tarkasteltava yhdessä 90 artiklan kanssa ottaen huomioon määräysten tarkoitus ja päämäärä.

24 Perustamissopimuksen 100 a artikla koskee sellaisia toimenpiteitä, joilla lähennetään jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ja joiden tavoitteena on sisämarkkinoiden toteuttaminen ja toiminta. Perustamissopimuksen 87 artikla koskee 85 ja 86 artiklassa eli kaikkiin yrityksiin sovellettavissa kilpailusäännöissä vahvistettujen periaatteiden soveltamiseksi tarpeellisten asetusten ja direktiivien antamista. Perustamissopimuksen 90 artikla puolestaan koskee jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä sellaisten yritysten suhteen, joihin niillä on erityisiä sidoksia, joihin artiklassa viitataan. Ainoastaan näiden toimenpiteiden osalta 90 artiklassa komissiolle määrätään valvontatehtävä, jota se toteuttaa tarvittaessa antamalla direktiivejä ja tekemällä päätöksiä, jotka osoitetaan jäsenvaltioille.

25 Tämän vuoksi on todettava, että 90 artiklan 3 kohdassa komissiolle myönnetty toimivalta on erilainen ja erityisempi kuin 100 a tai 87 artiklassa neuvostolle myönnetty toimivalta.

26 Lisäksi on muistettava, kuten 6.7.1982 annetusta tuomiosta (yhdistetyt asiat 188/80, 189/80 ja 190/80, Ranska, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta v. komissio, Kok. 1982, s. 2545, 14 kohta) ilmenee se, että neuvosto muiden perustamissopimuksen artiklojen nojalla sille kuuluvaa yleistä toimivaltaa käyttäen mahdollisesti antaa lainsäädäntöä, jossa on 90 artiklan erityisaluetta koskevia säännöksiä, ei estä komissiota käyttämästä sille 90 artiklan mukaan kuuluvaa toimivaltaa.

27 Tämän vuoksi komission toimivallan puuttumista koskeva kanneperuste hylätään.

IV Suhteellisuusperiaate

28 Ranskan hallitus väittää, että komissio ei ole käyttänyt asianmukaisia keinoja lopettaakseen telealan yritysten erityis- ja yksinoikeuksien väärinkäyttöä ja on näin rikkonut suhteellisuusperiaatetta. Väite liittyy yhteen edellä hylättyihin menettelysääntöjen rikkomista ja toimivallan puuttumista koskevien väitteiden kanssa, eikä sitä tämän vuoksi tarvitse tutkia erikseen.

V Perustamissopimuksen sääntöjen soveltaminen

29 Ranskan hallitus sekä väliintulijat väittävät direktiivin 2, 6, 7 ja 9 artiklan olevan lainvastaisia, koska säännökset perustuvat virheellisesti jäsenvaltioiden perustamissopimuksen 30, 37, 59 ja 86 artiklan rikkomiseen.

30 Edellä esitettyjen toteamusten perusteella väitteen on katsottava koskevan komission toimesta tapahtunutta perustamissopimuksen mainittujen määräysten virheellistä soveltamista. Direktiivin 88/301/ETY 2, 6, 7 ja 9 artiklaa on siis tutkittava niiden perusteiden valossa, joihin ne pohjautuvat.

1. Direktiivin 88/301/ETY 2 artiklan laillisuus (erityis- ja yksinoikeuksien poistaminen)

31 Riidanalaisen direktiivin 2 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot, jotka ovat myöntäneet yrityksille erityis- tai yksinoikeuden telepäätelaitteiden tuontiin, kaupan pitämiseen, verkkoon kytkemiseen, käyttöönottoon tai tällaisten laitteiden huoltoon, poistamaan oikeudet ja toimittamaan komissiolle tiedon tätä varten toteutetuista tai valmisteltavina olevista toimenpiteistä.

32 Tästä seuraa, että direktiivi koskee toisaalta yksinoikeuksia ja toisaalta erityisoikeuksia. Tätä jaottelua on asianmukaista käyttää väitettä tutkittaessa.

33 Tuonnin ja kaupan pitämisen yksinoikeuksien osalta on muistettava, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (ks. erityisesti asia 8/74, Procureur du Roi v. Dassonville, tuomio 11.7.1974, Kok. 1974, s. 837, 5 kohta) perustamissopimuksen 30 artiklassa esitetty määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden kielto koskee kaikkia kauppaa koskevia jäsenvaltioiden säännöksiä, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti.

34 Tältä osin on todettava aluksi, että tuontia tai kaupan pitämistä koskevat erityis- ja yksinoikeudet estävät taloudellisia toimijoita myymästä tuotteitaan kuluttajille.

35 Toiseksi on huomattava, että päätelaitealalle on ominaista tuotteiden moninaisuus ja teknisyys ja näistä seuraavat rajoitukset. Tämän vuoksi ei ole varmaa, että monopolin haltija pystyy tarjoamaan koko markkinoilla saatavissa olevaa mallien valikoimaa, tiedottamaan asiakkaille kaikkien päätteiden tilasta ja toiminnasta sekä takaamaan niiden laadun.

36 Tuontia ja kaupan pitämistä koskevat yksinoikeudet telepäätelaitteiden markkinoilla voivat siis rajoittaa yhteisön sisäistä kauppaa.

37 Sen selvittämiseksi, ovatko oikeudet perusteltuja, on muistettava, että riidanalaisen direktiivin 3 artiklassa komissio on täsmentänyt erityis- ja yksinoikeuksien ulottuvuutta ja rajoja ottaen huomioon tiettyjä vaatimuksia, kuten edellä mainitun direktiivin 86/361/ETY 2 artiklan 17 kohdassa luetellut vaatimukset, nimittäin käyttäjäturvallisuuden, yleisten televerkkojen työntekijöiden turvallisuuden, yleisten televerkkojen suojelun vahingoilta sekä päätelaitteiden yhteistoiminnan perustelluissa tapauksissa.

38 Ranskan hallitus ei ole riitauttanut kiistan kohteena olevan direktiivin 3 artiklaa, eikä ole väittänyt olevan olemassa muita olennaisia vaatimuksia, joita komission olisi tässä tapauksessa pitänyt noudattaa.

39 Tämän vuoksi komissio on oikein perustein todennut, että telepäätelaitteiden alan tuontia ja kaupan pitämistä koskevat yksinoikeudet ovat perustamissopimuksen 30 artiklan vastaisia.

40 Telepäätelaitteiden verkkoon liittämistä, käyttöönottoa ja huoltoa koskevien yksinoikeuksien osalta direktiivin johdanto-osan kuudennessa kappaleessa esitetään, että

" - - yksinoikeuksien hallinta vastaisi myynnin yksinoikeuksien hallintaa - - ".

41 Tältä osin on muistettava aluksi, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 2 ja 3 artiklassa pyritään sellaisten markkinoiden luomiseen, joilla tavaroiden vapaa liikkuminen on mahdollista vääristymättömissä kilpailuolosuhteissa (ks. erityisesti asia 229/83, Leclerc, tuomio 10.1.1985, Kok. 1855, s. 1, 9 kohta). Perustamissopimuksen 30 artiklaa ja sitä seuraavia artikloja on siis tulkittava tämän periaatteen valossa, mikä edellyttää, että perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdassa tarkoitettu kilpailunäkökohta otetaan huomioon.

42 Seuraavaksi on huomattava, että markkinoilla, joilla on edellä kuvatut piirteet (katso 35 kohta), ei ole varmaa, että verkkoon liittämistä, käyttöönottoa ja huoltoa koskevien yksinoikeuksien haltija pystyy takaamaan palvelujensa luotettavuuden kaikentyyppisten markkinoilla olemassa olevien päätelaitteiden osalta ja sallimaan näin kaikkien laitteiden käytön tai että tällä olisi mitään kannustinta toimia näin. Tämän vuoksi, kun kaupan pitämisen yksinoikeus poistetaan, on taloudellisen toimijan voitava tarjota itse verkkoon liittämiseen, käyttöönottoon ja huoltoon liittyviä palveluja voidakseen harjoittaa liiketoimintaa sellaisissa kilpailuolosuhteissa, jotka eivät ole vääristyneet.

43 Tämän vuoksi komissio on perustellusti todennut telepäätelaitteiden verkkoon liittämistä, käyttöönottoa ja huoltoa koskevien yksinoikeuksien olevan yhteensopimattomia perustamissopimuksen 30 artiklan kanssa.

44 Edellä esitetystä seuraa, että komissiolla oli perusteet vaatia telepäätelaitteiden tuontia, kaupan pitämistä ja verkkoon liittämistä sekä näiden laitteiden huoltoa koskevien yksinoikeuksien poistamista.

45 Erityisoikeuksien osalta on todettava, että direktiivin säännöksissä tai sen johdanto-osan perustelukappaleissa ei täsmennetä, millaisia oikeuksia siinä tosiasiassa tarkoitetaan tai miltä osin tällaiset oikeudet ovat perustamissopimuksen määräysten vastaista.

46 Tästä seuraa, että komissio ei ole perustellut velvoitetta poistaa telepäätelaitteiden tuontia, kaupan pitämistä, verkkoon liittämistä, käyttöön ottamista tai huoltoa koskevat erityisoikeudet.

47 Tämän vuoksi 2 artikla on kumottava, niiltä osin kuin siinä velvoitetaan poistamaan nämä oikeudet.

2. Direktiivin 88/301/ETY 6 artiklan laillisuus (eritelmien laatiminen, niiden soveltamisen valvonta sekä telepäätelaitteiden tyyppihyväksyntä)

48 Riidanalaisen direktiivin 6 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivästä heinäkuuta 1989 alkaen vastuu 5 artiklassa tarkoitettujen eritelmien laatimisesta, niiden soveltamisen valvonnasta ja tyyppihyväksyntien antamisesta on telealalla tavaroita tai palveluja tarjoavista julkisista ja yksityisistä yrityksistä riippumattomalla yksiköllä.

49 Johdanto-osan 9 perustelukappaleessa todetaan tältä osin seuraavaa:

"Jotta voidaan varmistaa, että teknisiä eritelmiä ja tyyppihyväksyntämenettelyjä sovelletaan avoimesti, puolueettomasti ja syrjintää harjoittamatta, tällaisten sääntöjen laatiminen ja soveltaminen tulisi antaa kyseisten markkinoiden kilpailijoista riippumattomien elinten tehtäväksi."

50 Johdanto-osan 17 perustelukappaleessa todetaan, että

"tyyppihyväksyntäeritelmien ja -sääntöjen valvontaa ei voida antaa päätelaitemarkkinoihin osallistuvan kilpailijan tehtäväksi selvän eturistiriidan vuoksi. Jäsenvaltioiden on sen vuoksi varmistettava, että tyyppihyväksyntäeritelmien ja -sääntöjen laatiminen annetaan verkkojen operaattoreista ja päätelaitemarkkinoihin osallistuvista kilpailijoista riippumattomalle elimelle - - ".

51 On huomattava, että perustamissopimuksessa tarkoitettu vääristymättömän kilpailun järjestelmä voidaan taata ainoastaan turvaamalla taloudellisten toimijoiden yhtäläiset mahdollisuudet. Jos telepäätelaitteita myyvä yritys saa tehtäväkseen laatia eritelmät, joita laitteiden on vastattava, valvoa niiden noudattamista sekä tyyppihyväksyä laitteet, tälle yritykselle annetaan oikeus määrittää mielensä mukaan yleiseen verkkoon liitettävät päätelaitteet ja sille annetaan näin ilmeinen etu sen kilpailijoihin nähden.

52 Tämän vuoksi komissiolla oli perusteet vaatia, että teknisten eritelmien laatimisesta, niiden noudattamisen valvonnasta ja tyyppihyväksynnästä vastaa yksikkö, joka on kilpailevia tavaroita tai palveluja telealalla tarjoavista julkisista ja yksityisistä yrityksistä riippumaton.

3. Direktiivin 88/301/ETY 7 artiklan laillisuus (leasing- ja huoltosopimusten irtisanominen)

53 Riidanalaisen direktiivin 7 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yritykset antavat asiakkailleen mahdollisuuden irtisanoa enintään yhden vuoden irtisanomisajalla sellaisia päätelaitteita koskevat leasing- tai huoltosopimukset, joihin sopimusta tehtäessä kohdistuu yksin- tai erityisoikeuksia.

54 Direktiivin johdanto-osan 18 perustelukappaleessa todetaan tämän osalta, että

"kyseisiin päätelaitteisiin liittyvien erityis- tai yksinoikeuksien haltijat ovat voineet teettää asiakkaillaan pitkäaikaisia sopimuksia, jotka estävät sen, että vapaan kilpailun käyttöönotolla olisi käytännön vaikutusta kohtuullisen ajan kuluessa. Käyttäjille on sen vuoksi annettava oikeus tarkistaa sopimustensa kestoa."

55 Tältä osin on muistettava, että perustamissopimuksen 90 artiklassa annetaan komissiolle toimivaltaa ainoastaan jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden osalta (katso 24 kohta) ja että yritysten omasta aloitteestaan toteuttamiin kilpailunrajoituksiin voidaan puuttua ainoastaan perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamisesta tehdyillä yksittäispäätöksillä.

56 Direktiivin säännöksistä tai sen johdanto-osan perustelukappaleista ei ilmene, että erityis- tai yksinoikeuksien haltijoita olisi pakotettu tai kannustettu valtiollisilla säännöksillä tekemään kestoltaan pitkiä sopimuksia.

57 Tämän vuoksi 90 artiklaa ei voida pitää asianmukaisena perustana direktiivissä tarkoitetuista pitkäkestoisista sopimuksista aiheutuvien kilpailuesteiden poistamiseksi. Tämän vuoksi 7 artikla on kumottava.

4. Direktiivin 88/301/ETY 9 artiklan laillisuus (vuosittainen raportti)

58 Myös 9 artikla, joka velvoittaa jäsenvaltiot toimittamaan komissiolle kunkin vuoden lopussa raportin, jotta komissio voi valvoa tiettyjen direktiivin säännösten noudattamista, on kumottava niiltä osin kuin se koskee riidanalaisen direktiivin 2 artiklan erityisoikeuksia koskevia säännöksiä ja 7 artiklaa.

VI Olennaisten menettelymääräysten rikkominen

59 Ranskan hallitus väittää vielä, että komissio ei ole riittävästi perustellut riidanalaista direktiiviä.

60 Aluksi on korostettava, että peruste on tutkittava ainoastaan niiltä osin kuin se koskee riitautetun direktiivin niitä osia, joita ei ole jo julistettu pätemättömiksi.

61 Tältä osin on todettava, että direktiivin johdanto-osan perustelukappaleissa esitetään riittävän selvästi syyt, joiden vuoksi komissio vaati päätelaitteiden tuontia, kaupan pitämistä, verkkoon liittämistä, käyttöönottoa ja huoltoa koskevien yksinoikeuksien peruuttamista. Sama koskee myös riidanalaisen direktiivin 6 artiklasta jäsenvaltioille seuraavia velvoitteita.

62 Väitettä olennaisten menettelymääräysten rikkomisesta ei siis voida hyväksyä.

VII Oikeudenkäyntikulut

63 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Saman artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, yhteisöjen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan. Koska ainoastaan osa Ranskan tasavallan vaatimuksista on hyväksytty, kukin asianosainen, mukaan lukien väliintulijat, määrätään vastaamaan omista kuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Kilpailusta telepäätelaitemarkkinoilla 16 päivänä toukokuuta 1988 annetun komission direktiivin 88/301/ETY 2 artikla kumotaan niiltä osin kuin siinä velvoitetaan jäsenvaltiot, jotka myöntävät yrityksille päätelaitteiden tuontia, kaupan pitämistä, verkkoon liittämistä, käyttöönottoa tai huoltoa koskevia erityisoikeuksia, peruuttamaan nämä oikeudet sekä toimittamaan komissiolle tieto tätä varten toteutetuista tai valmisteltavina olevista toimenpiteistä.

2) Direktiivin 7 artikla kumotaan.

3) Direktiivin 9 artikla kumotaan niiltä osin kuin siinä viitataan saman direktiivin 2 artiklassa mainittuihin erityisoikeuksiin ja 7 artiklaan.

4) Kanne hylätään muilta osin.

5) Asianosaiset vastaavat omista kuluistaan.