1. Lainsäädäntöjen lähentäminen - Julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyt - Direktiivi 71/305/ETY - Urakkasopimuksen tekeminen - Poikkeuksellisen edulliset tarjoukset - Automaattinen poissulkeminen - Hylättävyys - Velvollisuus toteuttaa tarkastusmenettely - Tarkastettavat tarjoukset - Kansallisten tuomioistuinviranomaisten ja hallinnollisten viranomaisten velvollisuudet
(Neuvoston direktiivin 71/305/ETY 29 artiklan 5 kohta)
2. Toimielinten säädökset - Direktiivit - Välitön vaikutus - Edellytykset - Seuraukset
(ETY:n perustamissopimuksen 189 artiklan kolmas kohta)
1. Direktiivin 71/305/ETY 29 artiklan 5 kohdassa, jonka sisällöstä jäsenvaltiot eivät saa olennaisesti poiketa saattaessaan direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä, kielletään jäsenvaltioita antamasta säännöksiä, joissa julkisesta rakennusurakkakilpailusta automaattisesti suljetaan pois tiettyjä matemaattisin perustein määriteltyjä tarjouksia sen sijaan, että hankintaviranomainen velvoitettaisiin soveltamaan direktiivissä säädettyä kontradiktorista tarkastusmenettelyä.
Jäsenvaltiot voivat velvoittaa tarjousten tarkastamiseen silloin, kun tarjoukset vaikuttavat poikkeuksellisen edullisilta, eivätkä ainoastaan silloin, kun ne ovat selkeästi poikkeuksellisen edullisia.
Hallintoviranomaiset, kunnalliset hallintoviranomaiset mukaan lukien, ovat kansallisen tuomioistuimen tavoin velvollisia soveltamaan neuvoston direktiivin 71/305/ETY 29 artiklan 5 kohdan säännöksiä ja olemaan soveltamatta sellaisia kansallisia säännöksiä, jotka eivät ole kyseisen direktiivin kohdan mukaisia.
2. Kaikissa tapauksissa, joissa direktiivin säännökset ovat sisältönsä osalta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, yksityiset oikeussubjektit voivat vedota niihin kansallisessa tuomioistuimessa valtiota vastaan, jos valtio ei ole asetetussa määräajassa saattanut direktiiviä osaksi kansallista oikeusjärjestystä tai jos se ei ole tehnyt sitä asianmukaisesti.
Julkishallinnolla kokonaisuudessaan, kunnat ja muut hajautetut julkisyhteisöt ja elimet mukaan lukien, on velvollisuus soveltaa direktiivin säännöksiä silloin, kun ne edellytykset täyttyvät, joita yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on asetettu sille, että yksityiset oikeussubjektit voivat vedota direktiivin säännöksiin kansallisissa tuomioistuimissa.