1. Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Vilja - Yhteisvastuumaksu - Oikeudellinen perusta
(ETY:n perustamissopimuksen 39, 40 ja 43 artikla; neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2727/75 4 artiklan 4 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1579/86)
2. Euroopan yhteisöjen omat varat - Perustamissopimuksen 201 artikla - Soveltamisala - Tietyllä maatalouden alalla sen kustannusten kattamiseksi kannettu maksu - Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen - Neuvoston 21.4.1970 tekemä päätös - Ulottuvuus
(ETY:n perustamissopimuksen 201 artikla; 21.4.1970 tehdyn neuvoston päätöksen 2 artiklan toinen kohta)
3. Yhteisön oikeus - Periaatteet - Perusoikeudet - Omaisuudensuoja - Ammatin harjoittamisen vapaus - Rajoitukset - Sallittavuus - Edellytykset - Vilja-alan yhteisvastuumaksu - Hyväksyttävyys
4. Yhteisön oikeus - Periaatteet - Suhteellisuusperiaate - Toimenpiteet, joilla asetetaan taloudellisia velvoitteita - Niiden suhteellisuus - Arviointiperusteet - Yhteisön lainsäätäjän harkintavalta yhteisen maatalouspolitiikan osalta - Tuomioistuinten suorittama valvonta - Rajat
(ETY:n perustamissopimuksen 40 ja 43 artikla)
5. Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Vilja - Yhteisvastuumaksu - Yhteisen järjestelyn toiminnan tarpeisiin soveltuva toimenpide - Suhteellisuusperiaatteen loukkaus - Sen puuttuminen
(ETY:n perustamissopimuksen 39 artiklan 1 kohdan c alakohta; neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2727/75 4 artikla, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1579/86)
6. Maatalous - Yhteinen markkinajärjestely - Tuottajien tai kuluttajien syrjintä - Vilja-alan yhteisvastuumaksu - Maksusta vapauttaminen, jos vilja käytetään jalostuksen jälkeen tuottajan tilalla - Vapautuksen myöntämisen edellytyksenä viljan jalostaminen tilalla - Laittomuus - Vaikutukset - Kiistanalaisen menettelyn pitäminen voimassa väliaikaisesti sellaisin yksityiskohtaisin säännöin, joista ei aiheudu syrjintää
(ETY:n perustamissopimuksen 40 artiklan 3 kohdan toinen alakohta ja 177 artikla; komission asetuksen (ETY) N:o 2040/86 1 artiklan 2 kohdan toinen alakohta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2572/86)
1. Vilja-alan yhteisvastuumaksun kaltainen toimenpide, jolla pyritään osaltaan vakauttamaan markkinoita, joille rakenteelliset ylijäämät ovat ominaisia, ja jolla on näin ollen vastaavanlainen tehtävä kuin muilla kyseisellä alalla toteutettaviksi säädetyillä interventioilla, kuuluu perustamissopimuksen 39 ja 40 artiklan soveltamisalaan, minkä vuoksi perustamissopimuksen 43 artikla muodostaa sille asianmukaisen ja riittävän oikeudellisen perustan, olipa maksun suuruus mikä tahansa.
2. Perustamissopimuksen 201 artiklassa tarkoitetaan ainoastaan niitä tuloja, joita käytetään yhteisön talousarvion yleiseen rahoittamiseen, kun taas maatalousmaksut, joita sovelletaan tietyllä maatalouden alalla ja jotka käytetään yksinomaan kyseisen alan kustannusten kattamiseen, jäävät sen soveltamisalan ulkopuolelle. Tähän soveltamisalan ulkopuolelle jäämiseen ei vaikuta se, mitä jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien korvaamisesta yhteisöjen omilla varoilla 21.4.1970 tehdyn neuvoston päätöksen 2 artiklan toisessa kohdassa määrätään. Tosiasiallisesti kyseisen määräyksen tarkoituksena on ainoastaan mahdollistaa uusien omien varojen hankkiminen osana jotain yhteistä politiikkaa, jolloin edellytyksenä on 201 artiklan menettelyn noudattaminen, eikä määräystä voida tulkita siten, että siinä velvoitettaisiin käyttämään mainittua menettelyä jonkin yhteisen politiikan mukaisen toimenpiteen toteuttamiseksi yksinomaan sen vuoksi, että toimenpiteeseen sisältyy maksujen kantoa.
3. Sekä omaisuudensuoja että ammatin harjoittamisen vapaus kuuluvat yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo. Kyseiset periaatteet eivät kuitenkaan ole ehdottomia vaan niitä suojattaessa on otettava huomioon niiden yhteiskunnallinen tehtävä. Näin ollen omaisuudensuojaa ja ammatin harjoittamisen vapautta voidaan rajoittaa erityisesti yhteisen markkinajärjestelyn yhteydessä, jos kyseiset rajoitukset tosiasiallisesti palvelevat yleisen edun mukaisia yhteisön tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä.
Nämä arviointiperusteet huomioon ottaen vilja-alan yhteisvastuumaksua ei voida pitää viljan jalostajien perusoikeuksia loukkaavana.
4. Suhteellisuusperiaatteen mukaan sellaisten toimenpiteiden, joilla toimijoille asetetaan taloudellisia velvoitteita, lainmukaisuuden edellytyksenä on, että toimenpiteillä voidaan saavuttaa ne tavoitteet, joihin kyseisellä säännöstöllä laillisesti pyritään, ja että ne ovat näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellisia; jos on mahdollista valita usean tavoitteiden saavuttamiseen soveltuvan toimenpiteen välillä, näistä on valittava se, josta aiheutuu toimijoille vähiten velvoitteita, eivätkä asetetut velvoitteet saa olla toimenpiteen tavoitteeseen nähden suhteettomia. Näiden edellytysten noudattamista valvovat tuomioistuimet, mutta tältä osin on kuitenkin syytä täsmentää, että yhteisön lainsäätäjällä on yhteisen maatalouspolitiikan alalla harkintavaltaa, joka perustuu siihen, että sille on perustamissopimuksen 40 ja 43 artiklassa annettu poliittisluonteisia tehtäviä. Näin ollen ainoastaan tällä alalla toteutetun toimenpiteen ilmeinen soveltumattomuus sen tavoitteen saavuttamiseen, johon toimivaltaisen toimielimen tarkoituksena on ollut pyrkiä, voi vaikuttaa tällaisen toimenpiteen lainmukaisuuteen.
5. Ottaessaan käyttöön vilja-alan yhteisvastuumaksun ja vahvistaessaan sen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt yhteisön lainsäätäjä valitsi useista mahdollisista keinoista sen, jonka se katsoi parhaiten soveltuvan viljamarkkinoiden rakenteellisten ylijäämien pienentämiseen, eli välittömän joskin kohtuullisen paineen kohdentamisen viljan tuottajille maksettaviin hintoihin. Tällaista toimenpidettä, jonka tarkoituksena on tarjonnan rajoittaminen tuottajahintaa alentamalla, on pidettävä periaatteessa tarkoituksenmukaisena perustamissopimuksen 39 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun maatalousmarkkinoiden vakauttamistavoitteeseen nähden, vaikkei se tiettyjen vapautusten vuoksi koske kaikkia kyseisiä tuotteita. Yhteisön lainsäätäjä ei ole kyseisen toimenpiteen osalta ylittänyt sille maatalousasioissa kuuluvaa harkintavaltaa eikä loukannut suhteellisuusperiaatetta.
6 Asetuksen (ETY) N:o 2040/86 1 artiklan 2 kohdan toinen alakohta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2572/86, on pätemätön siltä osin kuin siinä vapautetaan tuottajan tilalla kyseisen tilan laitteilla toteutettu viljan ensimmäisen asteen jalostus yhteisvastuumaksusta, jos näin jalostettu tuote käytetään samalla tilalla, mutta siinä ei säädetä muualla kuin tuottajan tilalla tai muilla kuin kyseisen tilan maatalouslaitteistoon kuuluvilla laitteilla toteutetun ensimmäisen asteen jalostuksen vapauttamisesta maksusta, vaikka näin jalostettu tuote käytettäisiin kyseisellä tilalla. Kunnes yhteisön lainsäätäjä toteuttaa tarvittavat toimenpiteet toimijoiden yhdenvertaisuuden takaamiseksi, toimivaltaisten viranomaisten on jatkettava kiistanalaisen vapautuksen soveltamista, mutta ulotettava se koskemaan myös todetun syrjinnän kohteena olleita toimijoita.