61986J0039

1. ETY:n perustamissopimus - Aineellinen soveltamisala - Opiskelijoille myönnetty tuki toimeentuloa ja opiskelua varten - Perustamissopimuksen määräysten soveltumattomuus - Rajoitukset - Opetukseen osallistumisesta aiheutuvat maksut

(ETY:n perustamissopimuksen 7 ja 128 artikla)

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Yhdenvertainen kohtelu - Sosiaaliset edut - Käsite - Tuki, jota myönnetään toimeentuloa ja opiskelua varten ammattipätevyyteen johtavien yliopisto-opintojen jatkamiseksi - Mukaan lukeminen

(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohta)

3. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Käsite - Henkilö, joka aloittaa opinnot tehtyään ensin ansiotyötä - Työntekijän aseman säilyttäminen - Edellytykset

(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohta)

4. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Yhdenvertainen kohtelu - Sosiaaliset edut - Ansiotyön vähimmäiskestoa koskevan myöntämisedellytyksen asettaminen - Ei hyväksyttävissä

(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohta)

1. Vaikka ammatillisen koulutuksen, mukaan lukien yliopisto-opinnot yleensä, aloittamisen edellytykset kuuluvat perustamissopimuksen 7 artiklassa tarkoitettuun mainitun sopimuksen soveltamisalaan, jäsenvaltion omille kansalaisilleen myöntämä tuki heidän aloittaessaan kyseiset opinnot ei kuitenkaan kuulu perustamissopimuksen soveltamisalaan yhteisön oikeuden nykyvaiheessa, paitsi jos kyseisen tuen tarkoituksena on kattaa opetukseen osallistumisesta aiheutuvat kirjoittautumismaksut ja muut maksut, erityisesti lukukausimaksut.

2. Tuki, jota myönnetään toimeentuloa ja opintoja varten, ammattipätevyyteen johtavien yliopisto-opintoja suorittamiseksi on asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu.

3. Toisen jäsenvaltion kansalaisen, joka tehtyään ansiotyötä vastaanottajavaltiossa on aloittanut siellä ammattitutkintotodistuksen saamiseen johtavat yliopisto-opinnot, on katsottava säilyttäneen työntekijän aseman, jonka perusteella häneen sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohtaa, kuitenkin sillä edellytyksellä, että aiemman työskentelyn ja kyseisten opintojen välillä on yhteys.

4. Vastaanottajavaltio ei saa asettaa asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sosiaalisten etujen saamisen edellytykseksi, että kyseisen valtion alueella aikaisemmin tehty ansiotyö on kestänyt tietyn vähimmäisajan.

Asiassa 39/86,

jonka Verwaltungsgericht Hannover on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Sylvie Lair, opiskelija, Ranskan kansalainen, kotipaikka Hannover,

vastaan

Universität Hannover

ennakkoratkaisun erityisesti ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2) 7 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti A. J. Mackenzie Stuart, jaostojen puheenjohtajat J. C. Moitinho de Almeida ja G. C. Rodríguez Iglesias sekä tuomarit T. Koopmans, U. Everling, K. Bahlmann, Y. Galmot, C. Kakouris, R. Joliet, T. F. O'Higgins ja F. Schockweiler,

julkisasiamies: Sir Gordon Slynn,

kirjaaja: hallintovirkamies B. Pastor,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- Sylvie Lair, edustajanaan asianajaja H. Vogt,

- Saksan liittotasavalta, asiamiehenään M. Zuleeg,

- Tanskan kuningaskunta, asiamiehenään L. Mikaelsen,

- Yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehinään R. N. Ricks, H. R. L. Purse ja D. Donaldson, QC,

- komissio, asiamiehinään J. Pipkorn ja J. R. Currall,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen ja 21.5.1987 pidetyn suullisen käsittelyn,

kuultuaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 17.9.1987 pidetyssä istunnossa,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Verwaltungsgericht Hannover on esittänyt 19.11.1985 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 12.2.1986, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kaksi kysymystä erityisesti ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan ja työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2) 7 artiklan tulkinnasta.

2 Kysymykset on esitetty asiassa, jossa pääasian valittaja Sylvie Lair (jäljempänä kantaja) on hakenut muutosta pääasian vastaajan Hannoverin yliopiston (jäljempänä yliopisto) päätökseen evätä kantajalta yliopisto-opintojen jatkamiseen tarvittava toimeentulo- ja opintotuki.

3 Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että valittaja on Ranskan kansalainen, joka on asunut 1.1.1979 alkaen Saksan liittotasavallassa, jossa hän työskenteli pankkitoimihenkilönä 30.6.1981 saakka. Ajanjaksona 1.7.1981-30.9.1984 hän oli vuorotellen työttömänä ja uudelleenkoulutuksessa ja näiden jaksojen välillä lyhyitä aikoja työssä. Viimeisin työjakso päättyi 21.7.1983, ja 1.10.1984 alkaen hän on opiskellut yliopistossa romaanisia ja germaanisia kieliä ja kirjallisuutta. Pääasian käsittelyssä ei ole kiistetty sitä, että kyseiset opinnot johtavat ammattipätevyyteen.

4 Koulutustuesta annetun Saksan lain (Bundesausbildungsförderungsgesetz - jäljempänä BAföG) sellaisena kuin se on julkaistuna 6.6.1983 (BGBl. I, s. 645, korjattu versio, s. 1680) ja myöhemmin muutettuna, 8 pykälän nojalla opintotukea, myös yliopisto-opintoja varten, myönnetään saksalaisten lisäksi tietyille ulkomaalaisten ryhmille, erityisesti sellaisille, jotka ovat yhteensä viisi vuotta ennen tukeen oikeuttavan koulutusjakson alkua asuneet Saksan liittotasavallassa ja olleet siellä lainmukaisesti ansiotyössä. Saksalaisilta puolestaan ei edellytetä aiempaa ansiotyön tekemistä.

5 BAföG:n 1 pykälän mukaan hakijalla on oikeus kyseiseen tukeen, jos hänellä ei ole muita keinoja varmistaa toimeentulonsa ja rahoittaa opintojaan. Tukea myönnetään muun ohella "ammattiin kouluttavia" opintoja varten siihen saakka, kun koulutus on päättynyt, mistä on osoituksena ammattitutkintotodistus (ks. BAföG:n 7 pykälä). Tukea myönnetään "toimeentuloa ja opintoja varten", ja se on vahvistettu kiinteämääräiseksi eri edunsaajaryhmille 12-14 a pykälässä, joissa ei erotella toisistaan toimeentulo- ja opintotarvetta. BAföG:n 17 pykälän mukaan yliopisto-opintojen osalta tukea myönnetään korottoman lainan muodossa. Laina on maksettava takaisin porrastettuina maksuina sen koulutuksen, jota varten sitä on myönnetty, enimmäisajan päättymistä seuraavasta viidennestä vuodesta alkaen. BAföG:n 10 pykälän 3 momentin mukaan tukea ei periaatteessa myönnetä lainkaan, jos hakija on täyttänyt 30 vuotta tukeen oikeuttavan koulutusjakson alkaessa.

6 Yliopisto kieltäytyi myöntämästä kantajan hakemaa tukea sillä perusteella, ettei hän ole täyttänyt tuen myöntämistä ulkomaalaisille koskevaa vaatimusta, toisin sanoen vaatimusta siitä, että hakijan on täytynyt olla ansiotyössä Saksan liittotasavallassa vähintään viiden vuoden ajan. Yliopiston mukaan BAföG:n 8 pykälässä tarkoitettuna ansiotyöjaksona huomioon otetaan ainoastaan jaksot, joina ulkomaalainen on ollut ansiotyössä ja maksanut tässä yhteydessä veroja ja sosiaalimaksuja, joiden perusteella Saksan liittotasavalta on viime kädessä voinut tehdä sellaisia sosiaalisia investointeja kuten maksaa toimeentulo- ja opintotukea.

7 Kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi kantajan valitus saatettiin, on epävarma siitä, voiko kantaja hakea tukea BAföG:n 8 pykälän nojalla, kun pykälää tarkastellaan yhdessä ETY:n perustamissopimuksen 48-49 artiklan ja asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan kanssa tai jos vastaus on kieltävä, rikotaanko kyseisen tuen epäämisellä ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrättyä syrjintäkiellon periaatetta.

8 Edellä esitetty huomioon ottaen kansallinen tuomioistuin on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kysymykset:

"1) Onko lähtökohtana yhteisön oikeuden mukaan pidettävä periaatetta, että Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden kansalaiset, jotka ovat tulleet työntekijöinä toisen jäsenvaltion alueelle ja luovuttuaan ansiotyöstä suorittavat siellä ammattipätevyyteen johtavia yliopisto-opintoja (tässä tapauksessa: romaanisten ja germaanisten kielten ja kirjallisuuden opintoja), voivat hakea opintotukea sellaisena kuin sitä myönnetään sosiaalisen edun muodossa kaikille toisen jäsenvaltion kansalaisille heidän asemansa ja tarpeittensa mukaan?

2) Onko kysymyksessä ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan vastainen syrjintä, jos jäsenvaltio myöntää kyseistä tukea ammattipätevyyteen johtavien yliopisto-opintojen jatkamista varten omille kansalaisilleen heidän asemansa ja tarpeittensa mukaan, mutta edellyttää toisen jäsenvaltion kansalaisilta kyseisen tuen saamiseksi vastaavia yliopisto-opintoja varten, että nämä ovat tehneet kyseisen jäsenvaltion alueella ennen koulutuksen aloittamista ansiotyötä vähintään viisi vuotta?"

9 Pääasiaa koskevia oikeussääntöjä ja tosiseikkoja sekä yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä kirjallisia huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä ainoastaan, jos se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

10 Ensimmäiseksi on käsiteltävä kansallisen tuomioistuimen toista kysymystä, jossa esitetään yleinen ongelma, onko opiskelijalla pelkästään toisen jäsenvaltion kansalaisena oikeus kyseiseen tukeen.

ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan tulkinta (toinen kysymys)

11 Tällä kysymyksellä tiedustellaan pääasiallisesti, onko ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan ensimmäinen kohta sovellettavissa toimeentulo- ja opintotukeen, jota jäsenvaltio myöntää omille kansalaisilleen yliopisto-opintoja varten.

12 Aluksi on huomautettava, että asiassa 293/83, Gravier, 13.2.1985 antamassaan tuomiossa (Kok. 1985, s. 593) yhteisöjen tuomioistuin on lausunut toisaalta, että kansalaisuuteen perustuvaa eriarvoista kohtelua on pidettävä ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklassa kiellettynä syrjintänä, jos se kuuluu mainitun sopimuksen soveltamisalaan, ja toisaalta, että ammatilliseen koulutuksen saamisen edellytykset kuuluvat kyseiseen soveltamisalaan. Yhteisöjen tuomioistuin on tarkentanut asiassa 24/86, Blaizot, 2.2.1988 antamassaan tuomiossa (Kok. 1988, s. 379), että yliopisto-opinnot yleensä täyttävät edellytykset, jotka vaaditaan siihen, että niiden voidaan katsoa olevan osa ETY:n perustamissopimuksessa tarkoitettua ammatillista koulutusta.

13 Sitä vastoin yhteisöjen tuomioistuin ei ole joutunut lausumaan edellä mainituissa tuomioissa, onko toisen jäsenvaltion kansalaisella kyseiset opinnot aloittaessaan oikeus maan omille kansalaisille myönnettävään valtion tukeen.

14 Kyseinen tuki kuuluu ammatilliseen koulutuksen saannin edellytysten osalta ETY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan, kuten edellä mainitusta 13.2.1985 annetusta tuomiosta käy ilmi, ainoastaan jos sen tarkoituksena on kattaa opetukseen osallistumisesta johtuvat kirjoittautumismaksut tai muut maksut, erityisesti lukukausimaksut. Näin ollen ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklassa määrättyä kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltävää periaatetta on sovellettava.

15 Edellä mainitulla varauksella on todettava, että yhteisön oikeuden nykyisessä kehitysvaiheessa opiskelijoille myönnetty toimeentulo- ja opintotuki ei periaatteessa kuulu ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklassa tarkoitettuun mainitun sopimuksen soveltamisalaan. Kyseinen tuki kuuluu nimittäin yhtäältä koulutuspolitiikan alaan, joka sellaisenaan ei kuulu yhteisön toimielinten toimivaltaan (ks. edellä mainittu 13.2.1985 annettu tuomio), ja toisaalta sosiaalipolitiikan alaan, joka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, siinä määrin kuin siitä ei määrätä ETY:n perustamissopimuksen erityismääräyksissä (ks. yhdistetyt asiat 281/85, 283-285/85 ja 287/85, Saksa ym. v. komissio, tuomio 9.7.1987, ns. siirtolaisuuspolitiikka-tuomio, Kok. 1987, s. 3203).

16 Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että yhteisön oikeuden nykyisessä kehitysvaiheessa ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan ensimmäistä kohtaa sovelletaan toimeentulo- ja opintotukeen, jota jäsenvaltio myöntää omille kansalaisilleen yliopisto-opintoja varten, ainoastaan siltä osin kuin kyseisen tuen tarkoituksena on kattaa opetukseen osallistumisesta aiheutuvat kirjoittautumismaksut ja muut maksut, erityisesti lukukausimaksut.

Asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan tulkinta (ensimmäinen kysymys)

17 Asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan tulkintaa koskevaan ensimmäiseen kysymykseen kuuluu seuraavat kolme eri osaa:

- onko toimeentulo- ja opintotuki ammattipätevyyteen johtavien yliopisto-opintojen suorittamista varten asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu "sosiaalinen etu"

- onko toisen jäsenvaltion kansalaisen, joka oltuaan vastaanottajavaltiossa ansiotyössä aloittaa yliopisto-opinnot, katsottava säilyttäneen asemansa "työntekijänä" ja voidaanko häneen näin ollen soveltaa asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohtaa

- voiko jäsenvaltio asettaa asetuksen (ETY) N:o 1612/68 2 kohdassa tarkoitetulle oikeudelle saada "samat sosiaaliset edut" sen edellytyksen, että edunsaajan ansiotyö sen alueella on ensin kestänyt tietyn vähimmäisajan?

Käsite "sosiaalinen etu"

18 Jotta voitaisiin määrittää asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sosiaalisen edun käsite, on muistettava ensin, että kyseisen asetuksen avulla on saavutettava ETY:n perustamissopimuksen 48 ja 49 artiklassa vahvistetut työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevat tavoitteet. Ala kuuluu ETY:n perustamissopimuksen 3 artiklan c alakohdassa tarkoitettuun henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen ja mainitussa sopimuksessa varmistettuihin perusvapauksiin.

19 Tätä perusvapautta käyttäneen jäsenvaltion kansalaisen on saatava vastaanottajavaltiossa asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdan mukaan "samat sosiaaliset - - edut kuin kotimaisten työntekijöiden".

20 "Sosiaalisiin etuihin" kuuluu mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa mainitun erityisoikeuden - eli oikeuden saada sama kohtelu kuin maan omat kansalaiset työ- ja palvelussuhteen ehtojen suhteen eli erityisesti saman alan työhön paluun tai uudelleentyöllistämisen suhteen - lisäksi kaikki muut edut, jotka takaavat siirtotyöläiselle mainitun asetuksen johdanto-osan kolmannen perustelukappaleen mukaan mahdollisuuden parantaa elin- ja työolojaan ja helpottaa sosiaalista etenemistään.

21 Yhteisöjen tuomioistuin on lausunut, että asetuksen (ETY) N:o 1612/68 näistä säännöksistä ja tavoitellusta päämäärästä johtuu, että niitä etuja, jotka myös sellaisten työntekijöiden, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, on asetuksen perusteella saatava, ovat kaikki sellaiset edut, jotka - liittyivätpä ne työsopimukseen tai ei - yleisesti myönnetään kotimaisille työntekijöille pääasiallisesti sen tilanteen perusteella, että he ovat työntekijöitä, tai ainoastaan sen perusteella, että he asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa, ja joiden myöntäminen myös sellaisille työntekijöille, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, on näin ollen omiaan helpottamaan heidän liikkuvuuttaan yhteisössä (asia 249/83, Hoeckx, tuomio 27.3.1985, Kok. 1985, s. 973 ja asia 122/84, Scrivner, tuomio 27.3.1985, Kok. 1985, s. 1027).

22 Edellä esitetystä seuraa, että työntekijällä, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen ja käyttänyt sellaisenaan oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, on sama oikeus kuin kyseisen valtion omilla kansalaisilla kaikkiin etuihin, joilla helpotetaan näiden työntekijöitten ammattipätevyyden hankkimista ja sosiaalista etenemistä.

23 Tämän jälkeen on tarkasteltava, kattaako sosiaalisen edun käsite, sellaisena kuin se on edellä tulkittu, tässä tapauksessa tarkoitetun tuen. Tältä osin on todettava, että kyseinen opiskelijan toimeentuloa ja opintoja varten myönnetty tuki sopii erityisesti työntekijän kannalta katsoen erittäin hyvin edistämään hänen ammattipätevyyttään ja helpottamaan hänen sosiaalista etenemistään. Lisäksi tuki ja saatujen palvelujen takaisinmaksu liittyvät kansallisessa oikeudessa varoihin, jotka henkilöllä, jota asia koskee, on käytettävissään, ja perustuvat sosiaalisiin kriteereihin.

24 Edellä esitetystä seuraa, että tällainen tuki on asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu.

25 Yhteisöjen tuomioistuimessa on väitetty, että mainitun 2 kohdan soveltaminen on poissuljettu asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 3 kohdalla viimeksi mainitun määräyksen erityissisällön vuoksi. Mainitussa kohdassa säädetään, että työntekijällä, joka on jäsenvaltion kansalainen, "on oltava sama oikeus ja yhtäläiset edellytykset kuin kotimaisilla työntekijöillä osallistua koulutukseen ammatillisissa oppilaitoksissa sekä uudelleen- ja jatkokoulutuskeskuksissa".

26 Tältä osin on todettava, että jotta oppilaitos voitaisiin katsoa kyseisessä määräyksessä tarkoitetuksi ammatilliseksi oppilaitokseksi, ei riitä, että siellä annetaan tiettyä ammatillista koulutusta. Ammatillisen oppilaitoksen käsite on suppeampi, ja sillä tarkoitetaan yksinomaan laitoksia, joissa annetaan ainoastaan joko työskentelyyn yhdistettyä opetusta tai siihen läheisesti liittyvää opetusta erityisesti harjoittelukausien aikana. Tämä ei päde yliopistoihin.

27 Vaikka mainitun asetuksen 7 artiklan 3 kohdassa säädetäänkin erityisestä sosiaalisesta edusta, siitä ei kuitenkaan seuraa, että toimeentulo- ja koulutustukea opintojen jatkamista varten sellaisessa laitoksessa, joka ei kuulu 3 kohdassa tarkoitetun ammatillisen oppilaitoksen käsitteen piiriin, ei voitaisi pitää 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna sosiaalisena etuna.

28 Ensimmäisen kysymyksen ensimmäiseen osaan on näin ollen vastattava, että tuki, jota myönnetään toimeentuloa ja opintoja varten ammattipätevyyteen johtavien yliopisto-opintojen suorittamiseksi, on asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu.

Käsite "työntekijä"

29 Tältä osin kolme huomautuksia esittänyttä jäsenvaltiota katsoo, että henkilö menettää työntekijän aseman, josta sosiaaliset edut ovat riippuvaisia, jos hän luopuu aikaisemmasta ansiotyöstään vastaanottajavaltiossa tai työttömäksi jouduttuaan jättää etsimästä työtä seuratakseen kokopäiväistä opetusta. Komissio kiistää tämän näkemyksen.

30 Aivan aluksi on todettava, ettei asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa eikä ETY:n perustamissopimuksen 48 ja 49 artiklassa anneta nimenomaista vastausta siihen, onko katsottava, että siirtotyöläinen, joka on keskeyttänyt ansiotyön tekemisen vastaanottajavaltiossa aloittaakseen siellä ammattipätevyyteen johtavat yliopisto-opinnot, on säilyttänyt mainitussa 7 artiklassa tarkoitetun siirtotyöläisen asemansa.

31 Vaikka edellä mainittujen oikeussääntöjen sanamuodossa ei anneta nimenomaista vastausta tähän kysymykseen, yhteisön oikeudesta on löydettävissä tukea sille näkemykselle, etteivät siirtotyöläiselle taatut oikeudet välttämättä ole riippuvaisia työsuhteen olemassaolosta tai jatkumisesta.

32 Toisen jäsenvaltion kansalaisista, joilla ei vielä ole työsuhdetta vastaanottajavaltiossa, on todettava ensin, että ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa heille taataan oikeus hakea tosiasiallisesti tarjottua työtä ja liikkua tässä tarkoituksessa vapaasti jäsenvaltioiden alueella. Nämä määräykset on pantu täytäntöön asetuksen (ETY) N:o 1612/68 I osalla.

33 Henkilöitä, jotka ovat ensin harjoittaneet vastaanottajavaltiossa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettua todellista ja aitoa palkkatyötä (asia 53/81, Levin, tuomio 23.3.1982, Kok. 1982, s. 1035 ja asia 139/85, Kempf, tuomio 3.6.1986, Kok. 1986, s. 1741) mutta joilla ei enää ole työsuhdetta, pidetään tästä huolimatta yhteisön tiettyjen määräysten mukaan työntekijöinä.

34 Ensiksi ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 3 kohdan d alakohdassa työntekijöiksi katsotaan henkilöt, jotka jäävät jäsenvaltion alueelle työsuhteen päätyttyä. Työntekijöiden oikeudesta jäädä jäsenvaltion alueelle työskenneltyään siinä valtiossa 29 päivänä kesäkuuta 1970 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 1251/70 (EYVL L 142, s. 24), jolla kyseinen perustamissopimuksen määräys on pantu täytäntöön, taataan ansiotyönsä päättäneelle työntekijälle ja hänen perheelleen oikeus tietyin edellytyksin jäädä pysyvästi jäsenvaltion alueelle. Toiseksi jäsenvaltioiden työntekijöiden ja heidän perheidensä liikkumista ja oleskelua yhteisön alueella koskevien rajoitusten poistamisesta 15 päivänä lokakuuta 1968 annetussa neuvoston direktiivissä 68/360/ETY (EYVL L 257, s. 13) kielletään jäsenvaltioita tietyin edellytyksin peruuttamasta siirtotyöläisten oleskelulupaa ainoastaan sillä perusteella, että he eivät enää ole työssä. Kolmanneksi asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 1 kohdan mukaan työttömäksi joutunutta siirtotyöläistä ei saa kohdella eriarvoisesti paluussa saman alan työhön tai uudelleen työllistämisessä samassa asemassa olevien kotimaisten työntekijöiden kanssa.

35 On todettava vielä, että asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 3 kohdassa taataan siirtotyöläisille sama oikeus ja yhtäläiset edellytykset kuin kotimaisille työntekijöille osallistua koulutukseen ammatillisissa oppilaitoksissa sekä uudelleen- ja jatkokoulutuskeskuksissa. Yhteisön lainsäädännössä taattu oikeus erityisopetukseen ei ole riippuvainen jatkuvasta työsuhteesta.

36 Näin ollen on todettava, että tietyt työntekijän asemaan liittyvät oikeudet taataan siirtotyöläisille, vaikka he eivät olisikaan enää työsuhteessa.

37 Yliopisto-opetusta koskevan tuen osalta tällainen suhde työntekijän aseman ja yliopisto-opintojen jatkamista varten myönnetyn toimeentulo- ja opintotuen välillä edellyttää kuitenkin jatkuvuutta aikaisemmin tehdyn ansiotyön ja käynnissä olevien opintojen välillä siten, että opintojen kohteen on liityttävä aikaisempaan ansiotyöhön. Tällaisen jatkuvuutta koskevan edellytyksen täyttämistä ei kuitenkaan voida vaatia siirtotyöläiseltä, joka on joutunut tahtomattaan työttömäksi ja jonka on työmarkkinatilanteen vuoksi siirryttävä toiselle alalle.

38 Tällainen siirtotyöläisten vapaan liikkuvuuden käsite vastaa lisäksi nykyistä ammatillista urakehitystä. Uran jatkuvuus on nykyään harvinaisempaa kuin ennen. Näin ollen on mahdollista, että koulutus-, uudelleenkoulutus- tai jatkokoulutusjaksot keskeyttävät ansiotyön tekemisen.

39 Näin ollen ensimmäisen kysymyksen toiseen osaan on vastattava, että toisen jäsenvaltion kansalaisen, joka tehtyään ansiotyötä vastaanottajavaltiossa on aloittanut siellä ammattitutkintotodistuksen saamiseen johtavat yliopisto-opinnot, on katsottava säilyttäneen työntekijän aseman, jonka perusteella häneen sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohtaa, kuitenkin sillä edellytyksellä, että aiemman työskentelyn ja kyseisten opintojen välillä on yhteys.

Vähimmäiskeston vahvistaminen ansiotyölle samojen sosiaalisten etujen saamisen edellytyksenä

40 Tältä osin kolme huomautuksensa esittänyttä jäsenvaltiota katsoo, että kukin jäsenvaltio voi vaatia yliopisto-opintojen jatkamista varten toimeentulo- ja opintotukea hakevalta toisen jäsenvaltion kansalaiselta, että hän on ensin tehnyt vähimmäisajan ansiotyötä kyseisen valtion alueella. Komissio kiistää tämän näkemyksen.

41 Tältä osin on korostettava, että opiskelija, joka on toisen jäsenvaltion kansalainen, voi hakea kyseistä tukea yliopisto-opintoja varten ainoastaan ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklassa ja asetuksessa (ETY) N:o 1612/68 tarkoitettuna työntekijänä. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (ks. asia 75/63, Unger, tuomio 19.3.1964, Kok. 1964, s. 347 ja asia 53/81, Levin, tuomio 23.3.1982, Kok. 1982, s. 1035) seuraa, että käsitteellä työntekijä on yhteisön oikeudessa oma sisältönsä ja ettei sitä voida määrittää kansallisessa lainsäädännössä määrätyillä perusteilla.

42 Näin ollen jäsenvaltiot eivät voi yksipuolisesti asettaa mainitun asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa määrättyjen sosiaalisten etujen saamisen edellytykseksi sitä, että ansiotyö on kestänyt tietyn vähimmäisajan (ks. asia 157/84, Frascogna, tuomio 6.6.1985, Kok. 1985, s. 1739).

43 Siinä tapauksessa, että kolmen kyseisen jäsenvaltion väite perustuu haluun estää tiettyjä väärinkäyttöjä, joita voisi esiintyä esimerkiksi, jos voidaan todeta objektiivisten seikkojen perusteella, että työntekijä menee jäsenvaltioon ainoastaan päästäkseen erittäin lyhyen työskentelykauden jälkeen osalliseksi opintotukijärjestelmästä, on todettava, että asiaa koskevat yhteisön säännökset, määräykset ja toimet eivät kata kyseisiä väärinkäyttöjä.

44 Näin ollen ensimmäisen kysymyksen kolmanteen osaan on vastattava, että vastaanottajavaltio ei saa asettaa asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen samojen sosiaalisten etujen saamisen edellytykseksi, että kyseisen valtion alueella tehty ansiotyö on kestänyt tietyn vähimmäisajan.

Oikeudenkäyntikulut

45 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Saksan liittotasavallalle, Tanskan kuningaskunnalle, Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Verwaltungsgericht Hannoverin 19.11.1985 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Yhteisön oikeuden nykyisessä kehitysvaiheessa ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan ensimmäistä kohtaa sovelletaan toimeentulo- ja opintotukeen, jota jäsenvaltio myöntää omille kansalaisilleen yliopisto-opintoja varten, ainoastaan siltä osin kuin kyseisen tuen tarkoituksena on kattaa opetukseen osallistumisesta aiheutuvat kirjoittautumismaksut ja muut maksut, erityisesti lukukausimaksut.

2) Tuki, jota myönnetään toimeentuloa ja opintoja varten ammattipätevyyteen johtavien yliopisto-opintojen suorittamiseksi, on työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu.

3) Toisen jäsenvaltion kansalaisen, joka tehtyään ansiotyötä vastaanottajavaltiossa on aloittanut siellä ammattitutkintotodistuksen saamiseen johtavat yliopisto-opinnot, on katsottava säilyttäneen työntekijän aseman, jonka perusteella häneen sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohtaa, kuitenkin sillä edellytyksellä, että aiemman työskentelyn ja kyseisten opintojen välillä on yhteys.

4) Vastaanottajavaltio ei saa asettaa asetuksen (ETY) N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen samojen sosiaalisten etujen saamisen edellytykseksi, että kyseisen valtion alueella tehty ansiotyö on kestänyt tietyn vähimmäisajan.