1. Yhteinen kauppapolitiikka - Suojatoimet kolmansien maiden tukikäytäntöjä vastaan - Komission harkintavalta - Tuomioistuimen suorittaman sellaisen valvonnan ulottuvuus, jonka voi aloittaa suojatoimenpiteitä koskevan hakemuksen hylkäämispäätöksen saanut yritys
(Neuvoston asetus (ETY) N:o 2176/84)
2. Yhteinen kauppapolitiikka - Suojatoimet kolmansien maiden tukikäytäntöjä vastaan - Tuki - Käsite - Taloudellisen edun myöntäminen julkisista varoista maksettavan maksun muodossa
(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2176/84 3 artikla)
3. Yhteinen kauppapolitiikka - Suojatoimet kolmansien maiden tukikäytäntöjä vastaan - Tuet, jotka eivät oikeuta tasoitustullin käyttöön ottamiseen - Alakohtaisesti erikoistumaton sisäinen tuki - Yritysten toimintaa vahvistava vientituki, joka on kuitenkin myönnetty jollekin toiselle kuin yhteisön tuotannolle vahinkoa aiheuttaneelle tuotteelle
(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2176/84 3 artikla)
4. Yhteinen kauppapolitiikka - Suojatoimet kolmansien maiden tukikäytäntöjä vastaan - Yhteisön etujen arvioiminen - Menettelyn lopettaminen - Komission harkintavalta
(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2176/84 9 artiklan 1 kohta ja 12 artikla)
1. Vaikka kolmansien maiden tukikäytäntöjen vastaisten suojatoimenpiteiden käyttöön ottamista koskevassa asetuksessa (ETY) N:o 2176/84 annetaan komissiolle harkintavaltaa, yhteisöjen tuomioistuimen on tutkittava, onko komissio noudattanut valituksen tekijöille asiaa koskevissa yhteisön säännöksissä ja määräyksissä myönnettyjä menettelyllisiä takeita, onko komissio tehnyt ilmeisiä virheitä tosiseikkoja arvioidessaan tai jättänyt ottamatta huomioon sellaisia olennaisia seikkoja, joiden perusteella tukivaikutusta olisi pidettävä todennäköisenä, tai sisällyttänyt perusteluihinsa toteamuksia, jotka merkitsevät harkintavallan väärinkäyttöä.
2. Asetuksen (ETY) N:o 2176/84 3 artiklassa tarkoitettua käsitettä tuki ei ole täsmällisesti määritelty kyseisessä asetuksessa eikä muissa yhteisön toimissa. Kyseisen asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa mainittu vientitukia koskeva "esimerkkiluettelo" on kuitenkin asetuksen liitteenä. Tämän luettelon viimeisessä alakohdassa luokitellaan tullitariffeja ja kauppaa koskevan GATT-sopimuksen 16 artiklassa tarkoitetuksi vientitueksi "kaikki muut julkisista varoista maksettavat maksut". Sekä tämän yleissäännöksen että muiden luettelossa mainittujen esimerkkien sanamuodosta ilmenee, että yhteisön lainsäätäjä on tarkoittanut vientituella tukea, josta välttämättä aiheutuu julkiseen tahoon välittömästi tai välillisesti kohdistuva taloudellinen rasitus. Lisäksi asetuksen 3 artiklan 3 kohdasta, jossa nimenomaisesti suljetaan pois vientituen käsitteestä tuotteiden vapauttaminen tietyistä maksuista ja veroista viennin yhteydessä, ilmenee, että taloudellisella rasituksella ei tarkoiteta ainoastaan sellaista tapausta, jossa valtio on varojen maksajana, vaan myös tapausta, jossa valtio luopuu verosaatavistaan ja poikkeaa siten yleisesti sovellettavasta verotussäännöstä.
Tällä tavoin ymmärretty tuen käsite, jossa edellytetään taloudellisen edun myöntämistä siten, että julkisiin varoihin kohdistuu rasitus, ei ole ristiriidassa niiden yhteisön velvoitteiden kanssa, jotka aiheutuvat kansainvälisestä oikeudesta ja erityisesti GATT-sopimuksesta ja sen yhteydessä tehdyistä sopimuksista.
3. Jotta tuki voisi olla yhteisön toimenpiteet oikeuttava, asetuksen (ETY) N:o 2176/84 3 artiklassa tarkoitettu valtion sisäinen tuki, sen on oltava suunnattu erityisesti tietylle alalle eli annettava etua ainoastaan tietyille yrityksille ja vääristettävä siten kilpailua.
Jotta tuki voisi olla suojatoimenpiteet oikeuttava, edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettu vientituki, siitä on oltava etua tuotteelle, jonka tuonti vahingoittaa yhteisön tuotantoa, ja tämä tapaus eroaa tapauksesta, jossa tukea myönnetään kyseistä tuotetta vieville yrityksille, mutta kuitenkin jonkin toisen tuotteen viennin vuoksi, ja jossa yritykset hyötyvät tuen mahdollistamasta tuotosta kokonaistoiminnassaan.
4. Vaikka komissio on velvollinen objektiivisesti toteamaan seikat, jotka koskevat kolmansien maiden tukikäytäntöjen olemassaoloa ja tuesta yhteisön yrityksille mahdollisesti aiheutuvaa vahinkoa, sillä on asetuksen (ETY) N:o 2176/84 9 artiklan 1 mukaisesti laaja harkintavalta arvioida yhteisön etuja ja päättää suojatoimenpiteiden aiheettomuudesta ja menettelyn lopettamisesta.