61977J0156

1. Liikenne - Liikenteelle myönnetty tuki - Yleinen tukijärjestelmä - Soveltaminen

(ETY:n perustamissopimuksen 77 artikla ja 92-94 artikla)

2. Oikeudenkäyntimenettely - Lainvastaisuusväite - Toimenpiteet, joita vastaan voidaan tehdä lainvastaisuusväite

(ETY:n perustamissopimuksen 184 artikla)

3. Jäsenvaltiot - Velvoitteet - Noudattamatta jättäminen - Perustamissopimuksen 93 ja 169 artiklassa tarkoitettu kanne - Vastaava tarkoitus

(ETY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan toinen alakohta sekä 169 ja 170 artikla)

1. Perustamissopimuksen 77 artiklassa katsotaan liikenteelle myönnetty tuki yhteensoveltuvaksi perustamissopimuksen kanssa ainoastaan sellaisissa tarkoin määritetyissä tapauksissa, joissa se ei vahingoita yhteisön yleisiä etuja. Kyseisen artiklan soveltamisen oikeusvaikutuksena ei voi olla se, että liikenteelle myönnettyyn tukeen ei voitaisi soveltaa perustamissopimuksen valtiontukea koskevaa yleisjärjestelmää eikä siinä määrättyjä valvontatoimenpiteitä ja menettelyjä.

2. Perustamissopimuksen 184 artiklan mukaan siinä määrätty lainvastaisuusväite on rajoitettu koskemaan riitaa, joka koskee neuvoston tai komission asetusta eikä jäsenvaltio, jolle yksittäinen päätös on osoitettu, voi vedota kyseiseen artiklaan perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan perusteella nostetun kanteen yhteydessä.

3. Perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan toisesta alakohdasta, erityisesti sanamuodosta "169 ja 170 artiklan määräyksistä poiketen", käy ilmi, että siinä tarkoitetun kanteen kohteena voi olla ainoastaan se, että asianomainen jäsenvaltio on jättänyt noudattamatta komission päätöstä, jossa

se velvoitetaan poistamaan tuki tai muuttamaan sitä asetetussa määräajassa. Perustamissopimuksen 169 ja 170 artiklassa esitetyssä tapauksessa taas kanne kohdistuu minkä tahansa jäsenvaltiolle perustamissopimuksen nojalla kuuluvan jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämiseen.

Asiassa 156/77,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään komission oikeudellinen neuvonantaja George L. Close, avustajanaan oikeudellisen yksikön virkamies Charles Lux, prosessiosoite Luxemburgissa c/o komission oikeudellinen neuvonantaja Mario Cervino, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

kantajana,

vastaan

Belgian kuningaskunta, jota edustaa ulkoasiainministeri, asiamiehenään ulko- asiain-, ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeriön johtaja Robert Hoebaer, neuvonantajinaan asianajajat W. van Gerven ja P. Derom, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa Belgian suurlähetystö, 4 rue des Girondins, résidence Champagne,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut jäsenyysvelvoitteitaan, koska se ei ole noudattanut komission asettamassa määräajassa Belgian hallituksen Société nationale des chemins de fer belgesille (SNCB) antamasta tuesta hiili- ja teräskuljetuksia koskevien suorien kansainvälisten rautatietariffien osalta 4.5.1976 tehtyä komission päätöstä,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti H. Kutscher, jaostojen puheenjohtajat J. Mertens de Wilmars ja A. J. Mackenzie Stuart sekä tuomarit A. M. Donner, P. Pescatore, M. Sørensen, A. O'Keeffe, G. Bosco ja A. Touffait,

julkisasiamies: H. Mayras,

kirjaaja: A. Van Houtte,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Komissio on 21.12.1977 nostanut kanteen, jossa vaaditaan yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole noudattanut Belgian hallituksen Société nationale des chemins de fer belgesille (SNCB) antamasta tuesta hiili- ja teräskuljetuksia koskevien suorien kansainvälisten rautatietariffien osalta 4.5.1976 tehtyä komission päätöstä komission antamassa määräajassa.

2 Komissio on todennut 4.5.1976 tehdyn päätöksen (EYVL 1976, N:o L 229, s. 24) 1 artiklassa, että Belgian kuningaskunnan SNCB:lle tuen myöntämisestä rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen 4 päivänä kesäkuuta 1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1107/70, sellaisena kuin se on muutettuna 20.5.1975 annetulla asetuksella (ETY) N:o 1473/75 (EYVL 1975, N:o L 152, s. 1), 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti myöntämä rahoitustuki soveltuu yhteismarkkinoille ainoastaan, jos se on myönnetty edellä mainitun asetuksen 4 artiklan mukaisesti.

3 Komissio on myös päättänyt, että Belgian kuningaskunnan on toteutettava viivyttelemättä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa tarvittavat toimenpiteet joko kyseisen tuen lopettamiseksi tai sen oikeudellisen perustan muuttamiseksi, jotta kyseinen tuki olisi myönnetty asetuksen (ETY) N:o 1107/70 4 artiklan mukaisesti.

4 Koska Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut kyseistä päätöstä, komissio on perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan nojalla nostanut käsiteltävänä olevan kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa.

Tutkittavaksi ottaminen

5 Belgian kuningaskunta väittää, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi sillä perusteella, ettei sille ole perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaista oikeudellista perustaa.

6 Väitteensä tueksi se toteaa, että korvaukset, joista on kysymys asetuksen (ETY) N:o 1107/70 3 artiklan 2 kohdassa ja 4 artiklassa ja jotka ovat perustamissopimuksen 77 artiklassa tarkoitettua tukea, eivät kuulu 77 artiklan nojalla perustamissopimuksen 92 artiklan soveltamisalaan. Viimeksi mainitun artiklan 1 kohdassa on nimenomaan tarkennettu, että sitä sovelletaan "jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä".

7 Koska tässä tapauksessa komission toimenpidettä ei voida perustella vetoamalla perustamissopimuksen 92 artiklaan, 93 artikla ei anna pätevää oikeudellista perustaa käsiteltävänä olevalle kanteelle.

8 Vaikka Belgian hallitus on esittänyt kyseisen väitteen vastineessaan "pelkkänä huomautuksena", jota ei ole käytetty "puolustautumisperusteena vaan ainoastaan asiaan liittyvien ongelmien paremmaksi kartoittamiseksi", väitteen aiheellisuutta on kuitenkin tarkasteltava.

9 Kyseisellä väitteellä Belgian kuningaskunta katsoo pääasiallisesti, että 4.5.1976 tehtyyn komission päätökseen vaikuttaa toimivallan puuttuminen, joka kuuluu perustamissopimuksen 173 artiklan soveltamisalaan eikä sitä jäljempänä esitettävistä syistä voida tarkastella käsiteltävänä olevan menettelyn yhteydessä.

10 Perustamissopimuksen 77 artiklassa katsotaan liikenteelle myönnetty tuki yhteensoveltuvaksi perustamissopimuksen kanssa ainoastaan sellaisissa tarkoin määritetyissä tapauksissa, jos se ei vahingoita yhteisön yleisiä etuja. Kyseisen artiklan soveltamisen oikeusvaikutuksena ei voi olla se, että liikenteelle myönnettyyn tukeen ei voitaisi soveltaa perustamissopimuksen valtion tukea koskevaa yleisjärjestelmää eikä siinä määrättyjä valvontatoimenpiteitä ja menettelyjä.

11 Tässä mielessä asetuksen (ETY) N:o 1107/70 3 artiklan 1 kohdassa - jota ei ole muutettu asetuksella (ETY) N:o 1473/75 - luetellaan ne tapaukset, joissa perustamissopimuksen 77 artiklan nojalla myönnetty tuki voi perustua kyseiseen säännökseen, sekä tämän edellytykset, ja kyseisen asetuksen 2 artiklassa tarkennetaan, että "perustamissopimuksen 92-94 artiklaa sovelletaan rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen myönnettävään tukeen".

12 Koska komission toimenpidettä tässä tapauksessa on perusteltu toteamuksella, että kyseinen tuki kuuluu perustamissopimuksen 92 artiklassa määrätyn kiellon soveltamisalaan, kyseisestä toimenpiteestä nostetun kanteen oikeudellinen perusta on perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa.

Näin ollen Belgian hallituksen esittämä oikeudenkäyntiväite on perusteeton.

Pääasia

13 Belgian kuningaskunta katsoo pääasiallisesti, että menettelyn aloittaminen riidanalaista tukea vastaan perustamissopimuksen 93 artiklan perusteella on tässä tapauksessa erityisen perusteeton, koska komissio ei ole selvittänyt, että kyseinen tuki täyttäisi 92 artiklan 1 kohdassa ilmoitetut soveltumattomuusedellytykset.

14 Näin ollen Belgian kuningaskunta kiistää käsiteltävänä olevan kanteen perusteen asettamalla kyseenalaiseksi 4.5.1976 tehdyn päätöksen laillisuuden. Mainitussa päätöksessä komissio on todennut kyseisen tuen olevan yhteismarkkinoille soveltumaton.

15 Komissio katsoo, että koska Belgian hallitus ei ole nostanut kumoamiskannetta kyseisestä päätöksestä perustamissopimuksen 173 artiklan kolmannessa kohdassa asetetussa kahden kuukauden määräajassa, Belgian hallitus on menettänyt oikeutensa kiistää päätöksen laillisuus käsiteltävänä olevan menettelyn yhteydessä.

16 Perustamissopimuksen 93 artiklassa annetaan komissiolle tarvittava valta valvoa 92 artiklan periaatteiden täytäntöönpanoa ja noudattamista. Kyseisen 93 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan erityismenettely, jolla komissio voi, jollei kyseisen määräyksen kolmannessa alakohdassa tarkoitetusta erityisestä poikkeustapauksesta muuta johdu, lausua mielipiteensä valtion tuen tai valtion varoista myönnetyn tuen yhteensoveltuvuudesta perustamissopimuksen kanssa sekä 3 kohdan nojalla tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta, ja päättää kyseisen tuen mahdollisesta poistamisesta tai muuttamisesta.

17 Tätä tarkoitusta varten 93 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa määrätään, että jos komissio vaadittuaan niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa, toteaa, että tuki ei 92 artiklan mukaan sovellu yhteismarkkinoille taikka että tällaista tukea käytetään väärin, "se tekee päätöksensä siitä, että asianomaisen valtion on komission asettamassa määräajassa poistettava tuki tai muutettava sitä".

18 Perustamissopimuksen 189 artiklan neljännen kohdan mukaan kyseinen päätös "velvoittaa kaikilta osiltaan niitä, joille se on osoitettu".

19 Jos jäsenvaltio, jolle päätös on osoitettu, katsoo, ettei se voi noudattaa kyseistä päätöstä, koska päätös on oikeudellisesti perusteeton, se voi kiistää päätöksen laillisuuden käyttämällä sille perustamissopimuksen 173 artiklassa annettuja muutoksenhakukeinoja samassa artiklassa määrätyin edellytyksin.

20 Kanteen nostamiselle asetettujen määräaikojen tarkoituksena on oikeusvarmuuden turvaaminen ja sen estäminen, että yhteisön toimet tai säädökset, joilla on oikeusvaikutuksia, voidaan loputtomasti asettaa kyseenalaisiksi. Jäsenvaltio, joka on antanut 173 artiklan kolmannessa kohdassa asetetun määräajan päättyä kiistämättä kyseisessä artiklassa annetuin keinoin sille osoitetun komission päätöksen laillisuutta, ei näin ollen voi asettaa päätöstä kyseenalaiseksi perustamissopimuksen 184 artiklaan nojautuen komission perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan perusteella nostaman kanteen yhteydessä.

21 Yhtäältä perustamissopimuksen 184 artiklan mukaan siinä määrätty lainvastaisuusväite on rajoitettu koskemaan riitaa, "joka koskee neuvoston tai komission asetusta" eikä jäsenvaltio, jolle yksittäinen päätös on osoitettu, voi missään tapauksessa vedota kyseiseen artiklaan.

22 Toisaalta perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan toisesta alakohdasta, erityisesti sanamuodosta "169 ja 170 artiklan määräyksistä poiketen", käy ilmi, että siinä tarkoitetun kanteen kohteena voi olla ainoastaan se, että asianomainen jäsenvaltio on jättänyt noudattamatta komission päätöstä, jossa se velvoitetaan poistamaan tuki tai muuttamaan sitä asetetussa määräajassa. Perustamissopimuksen 169 ja 170 artiklassa esitetyssä tapauksessa taas kanne kohdistuu minkä tahansa jäsenvaltiolle perustamissopimuksen nojalla kuuluvan jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämiseen.

23 Näin ollen olisi perustamissopimuksessa määrättyjä muutoksenhakukeinoja koskevien periaatteiden vastaista sekä perustamissopimuksen rakennetta ja sen perustana olevaa oikeusvarmuuden periaatetta horjuttavaa, jos jäsenvaltio, jolle 93 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla tehty päätös on osoitettu, voisi asettaa kyseenalaiseksi päätöksen pätevyyden saman määräyksen toisessa alakohdassa tarkoitetun kanteen käsittelyn yhteydessä, vaikka perustamissopimuksen 173 artiklan kolmannessa kohdassa asetettu määräaika olisi päättynyt.

24 Vaikka yhteisön säädöksen pätevyys voidaan asettaa kyseenalaiseksi 173 artiklan kolmannessa kohdassa asetetun määräajan päätyttyäkin perustamissopimuksen 177 artiklassa tarkoitetun ennakkoratkaisumenettelyn avulla, kyseisellä menettelyllä, joka koskee kaikkia toimielinten säädöksiä ja vastaa ainoastaan kansallisten tuomioistuinten tarpeita, on kuitenkin eri tavoitteet, ja sitä koskevat eri säännöt kuin perustamissopimuksen 173 artiklassa tarkoite-tuilla kanteilla. Kyseisellä menettelyllä ei voida perustella poikkeamista oikeuden menettämisen periaatteesta, joka johtuu kanteiden nostamiselle asetettujen määräaikojen päättymisestä ilman, että 173 artikla menettäisi samalla oikeudellisen merkityksensä.

25 Tässä tapauksessa Belgian kuningaskunta ei kiistä sitä, että se ei ole noudattanut 4.5.1976 tehtyä komission päätöstä.

26 Näin ollen Belgian kuningaskunta on jättänyt noudattamatta sille perustamissopimuksen 93 artiklan nojalla yhdessä 189 artiklan kanssa kuuluvia velvoitteitaan.

27 Näin ollen käsiteltävänä oleva kanne on perusteltu.

Oikeudenkäyntikulut

28 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

29 Vastaaja on hävinnyt asian.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut perustamissopimuksen mukaisia velvoitteitaan, koske se ei ole noudattanut Belgian hallituksen Société nationale des chemins de fer belgesille (SNCB) antamasta tuesta hiili- ja teräskuljetuksia koskevien suorien kansainvälisten rautatietariffien osalta 4.5.1976 tehtyä komission päätöstä komission asettamassa määräajassa.

2) Belgian kuningaskunta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.