61974J0017

1. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kuulemismenettely - Kirjallinen väitetiedoksianto - Soveltamisala

(Asetuksen N:o 99/63/ETY 2 ja 4 artikla)

2. Kilpailu - Kartellit tai muut yhteisjärjestelyt - Kuulemismenettely - Niiden, joita asia koskee, oikeus tulla kuulluiksi

3. Kilpailu - Kartelleja ja muita yhteisjärjestelyjä koskeva kielto - Poikkeus - Edellytykset - Tiedottaminen niille, joita asia koskee

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohta, asetuksen N:o 17 8 artikla)

1. Komission asetuksen N:o 99/63/ETY 2 ja 4 artiklan mukainen velvollisuus antaa tiedoksi väitteet, joihin se vetoaa tiettyä yritystä vastaan, joko kirjallisesti tai julkaisemalla kuulutus Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, ja ainoastaan näiden väitteiden ottaminen huomioon päätöksessä, koskee lähinnä niitä perusteluita, joiden vuoksi se soveltaa 85 artiklan 1 kohtaa. Komissio ei kuitenkaan ole velvollinen ilmoittamaan etukäteen ehdoista ja velvoitteista, joita sillä on oikeus asettaa 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle poikkeukselle.

2. Kuulemismenettelyn luonteesta ja tavoitteesta kuten myös asetuksen N:o 99/63/ETY 5, 6 ja 7 artiklasta ilmenee kuitenkin, että asetuksessa sovelletaan myös muissa kuin 2 ja 4 artiklassa tarkoitetuissa erityisissä tapauksissa sitä yleistä sääntöä, jonka mukaan henkilölle, jonka etuun julkisten viranomaisten päätökset huomattavasti vaikuttavat, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

3. Koska 85 artiklan 3 kohta merkitsee poikkeusta 85 artiklan 1 kohdan yleisestä kiellosta yritysten hyväksi, komissiolla on oltava mahdollisuus joka tilanteessa valvoa, että poikkeukseen oikeuttavat edellytykset ovat yhä voimassa.

Komissiolla on poikkeusta koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta laaja harkintavalta, mutta sen on noudatettava 85 artiklassa sen toimivallalle asetettuja rajoja.

Toisaalta komission harkintavallan käyttäminen on sidoksissa siihen, että komissiolla on etukäteen runsaasti tietoa väitteistä, joita yritykset voivat esittää.

Asiassa 17/74,

Sadolin og Holmblad A/S, 2300 Kööpenhamina S., Tanska;

F. A. C. van der Linden and Co., 2153 Hampuri - Neu Wulmstorf, Saksa;

Koninklijke Brink/Molyn BV, Rotterdam, Alankomaat;

Storry, Smithson & Co. Ltd, Hull HU5 1 SQ, Yorkshire, Iso-Britannia;

De Coninck NV, B-2060 Merksem, Belgia;

Astral, Société de Peintures, Vernis et Encres d'Imprimerie, Pariisi XVIe, Ranska;

Urruzola SA, Madrid 5, Espanja;

Veneziani Zonca Vernici SpA, Trieste 34147, Italia;

Durmus Yasar Ve Ogullari Paint, Varnish and Resin Works, Izmir, Turkki;

Patterson-Sargent, New Brunswick N.J. 08903, USA;

Antilliaanse Verffabriek NV, Willemstad, Curaçao, Alankomaiden Antillit;

Nippon Paint Co. Ltd, Osaka, Japani;

Nippon Paint (Singapore) Co. Pty Ltd, Singapore 3;

Nippon Paint Co. Ltd, Hongkong;

Pacific Products Inc., Manila, Filippiinit;

Spartan Paints Pty Ltd, Melbourne, Victoria, Australia;

Transocean Marine Paint Associationin jäseniä, Delftse Plein 37, Rotterdam, Alankomaat, edustajinaan F. Salomonson ja P. Vogelenzang, prosessiosoite Luxemburgissa Ernest Arendt, 34b rue Philippe II,

kantajina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, 200 rue de la Loi, Bryssel, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantajansa D. R. Gilmour, prosessiosoite Luxemburgissa c/o komission oikeudellinen neuvonantaja Pierre Lamoureux, 4 boulevard Royal,

vastaajana,

jossa kantajat vaativat yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan osittain komission 21.12.1973 tekemän päätöksen (EYVL N:o L 19, 23.1.1974, s. 18),

1 Komissio on 21.12.1973 tekemällään päätöksellä uudistanut ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla, asettaen kuitenkin uusia ehtoja, 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kieltoa koskevan poikkeuksen, joka myönnettiin 27.6.1967 tehdyllä päätöksellä Transocean Marine Paint Association -nimisen yritysten yhteenliittymän, jäljempänä 'yhteenliittymä', muodostavien yritysten väliselle kilpailua aluksissa käytettävien maalien markkinoilla rajoittavalle sopimukselle.

2 Muun muassa päätöksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa velvoitetaan yhteenliittymän jäsenet ilmoittamaan viipymättä komissiolle "kaikista rahoitusosuuksista ja kaikista henkilökohtaisista yhteyksistä yhteenliittymän jäsenen ja minkä tahansa muun maalialan yrityksen välillä, jotka ovat seurausta niiden hallintoelinten jäsenten nimityksistä, sekä kaikista jo olemassa olevien osuuksien tai henkilökohtaisten yhteyksien muutoksista".

3 Kanne koskee tämän yksittäisen määräyksen kumoamista.

4 Kantajat vetoavat ensiksi siihen, että riidanalaista velvoitetta ei mainittu 27.7.1973 annetussa väitetiedoksiannossa eikä kuulemistilaisuudessa 27.9.1973, eikä se sisälly yhteenkään komission päätöstä edeltävään kirjeeseen tai muistioon, joten kantajilla ei ole missään vaiheessa ollut tilaisuutta esittää huomautuksiaan tämän osalta.

Kanteen mukaan komissio on riidanalaisen lausekkeen osalta rikkonut 25.7.1963 annetussa komission asetuksessa N:o 99/63/ETY (EYVL N:o 127, 20.8.1963) kuvattuja menettelysääntöjä, jotka koskevat 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 (EYVL N:o 13, 21.2.1962) 19 artiklassa säädettyä kuulemista, ja erityisesti mainitun asetuksen N:o 99/63/ETY 2 ja 4 artiklaa.

5 Kantajat vetoavat toiseksi perustamissopimuksen 85 artiklan sekä asetuksen N:o 17 8 artiklan 1 kohdan rikkomiseen, koska yrityksille asetettu velvoite yleisluonteisuudessaan ylittää sen, mitkä 85 artiklassa sallitaan niille asetettavaksi.

6 Komissio ilmoitti 27.7.1973 päivätyssä hollannin kielellä laaditussa tiedonannossa, jossa oli maininta "väitetiedoksianto", että poikkeuksen pelkkä uudistaminen ei voinut olla odotettavissa, koska yhteenliittymän jäsenten asema aluksissa käytettävien maalien markkinoilla oli muuttunut siihen kuuluvien yritysten määrän lisäännyttyä, niistä joidenkin merkityksen lisäännyttyä sekä kahden jäsenen, Astralin ja Urruzolan, solmittua yhteyksiä kemian teollisuuden merkittäviin yritysryhmiin.

7 Komissio ilmoitti lisäksi, että se oli kaikesta huolimatta valmis uusimaan poikkeuksen viiden vuoden määräajaksi lisäämällä kuitenkin uusia ehtoja ja velvoitteita, joista yksi muotoiltiin sisältämään yhteenliittymän jäsenille 27.6.1967 tehdyn päätöksen 4 artiklassa esitettyjen velvoitteiden lisäksi velvoitteen ilmoittaa viipymättä komissiolle "iedere wijziging in de deelnemingsverhoudingen van de leden" (sanatarkasti: kaikki muutokset jäsenten osakkuussuhteissa).

8 Kantajat vetosivat siihen, etteivät ne missään vaiheessa olleet voineet tästä maininnasta päätellä, että komissio aikoi asettaa niille sellaisen ehdon kuin päätöksen riidanalaisessa määräyksessä, sillä ne eivät toisaalta pystyisi noudattamaan ehtoa sen yleisluonteisuuden vuoksi ja joka perusteettomasti vahingoittaisi niiden etua.

Jos ne olisivat voineet ottaa huomioon komission aikomukset, ne eivät olisi jättäneet tekemättä huomautuksia tämän osalta ja kiinnittämättä komission huomiota riidanalaisesta velvoitteesta seuraaviin haittoihin ja velvoitteen lainvastaisuuteen.

Koska niillä ei ollut tätä mahdollisuutta, päätös on riidanalaisen velvoitteen osalta kumottava sitä rasittavan menettelyvirheen vuoksi.

9 Vastaaja vastaa ensiksi, että asetuksen N:o 99/63/ETY 2 artiklassa tarkoitettu velvoite, jonka mukaan "komission on annettava yrityksille ja yritysten yhteenliittymille kirjallisesti tiedoksi niitä vastaan esitetyt väitteet", sekä sille saman asetuksen 4 artiklassa asetettu velvoite ottaa huomioon ainoastaan "väitteet, joiden osalta [yrityksille tai yritysten yhteenliittymille, joita vastaan väitteet on esitetty,] on varattu tilaisuus esittää huomautuksensa", eivät koske ehtoja, joita komissio aikoo liittää poikkeuspäätökseen.

10 Se lisää, että riidanalaisessa lausekkeessa ilmaistu huoli on ollut kantajien tiedossa erityisesti sen vuoksi, että Astral- ja Urruzola-yritysten tapauksen merkitystä korostettiin sekä 27.7.1973 annetussa tiedonannossa että kuulemisessa.

11 Neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan mukaisesti komission on ennen asetuksen 2, 3, 6, 7, 8, 15 ja 16 artiklassa tarkoitettua päätöksentekoa varattava yrityksille, joita asia koskee, tilaisuus esittää huomautuksensa sen esittämien väitteiden osalta.

Kun tässä määräyksessä viitataan 6 artiklaan, siinä tarkoitetaan päätöksiä, jotka on tehty 85 artiklan 3 kohdan soveltamisvaatimuksien perusteella.

12 Saman asetuksen 24 artiklan mukaan komissiolla on tässä yhteydessä toimivalta antaa täytäntöönpanosäännöksiä, kuten se on tehnyt asetuksessa N:o 99/63/ETY.

13 Asetuksen nimestä sekä johdanto-osan ensimmäisestä perustelukappaleesta ilmenee selvästi, että se koskee kaikkia asetuksen N:o 17 19 artiklassa tarkoitettuja kuulemisia ja että sitä sovelletaan vastaavasti myös 85 artiklan 3 kohtaan liittyvissä menettelyissä.

Asetuksen N:o 99/63/ETY 2 ja 4 artiklassa komissiolle asetettu velvollisuus antaa tiedoksi väitteet, joihin se vetoaa tiettyä yritystä vastaan, joko kirjallisesti tai julkaisemalla kuulutus Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, ja ainoastaan näiden väitteiden ottaminen huomioon päätöksessä koskee lähinnä niitä perusteluita, joiden vuoksi se soveltaa 85 artiklan 1 kohtaa joko määräämällä rikkomisen lopetettavaksi tai asettamalla yrityksille sakon tai kieltäytymällä antamasta puuttumattomuustodistusta tai soveltamasta saman määräyksen 3 kohtaan.

14 Toisaalta komissio ei ole velvollinen ilmoittamaan etukäteen ehdoista ja velvoitteista, joita sillä on oikeus asettaa 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle poikkeukselle.

Poikkeuslupapyynnön tutkimisessa voi näet ilmetä erilaisia yritysten välisen yhteisjärjestelyn toteutusta tai toteutuksen valvontaa koskevia menettelytapoja, joiden seurauksena komissio voi peruuttaa pyyntöä vastaan esittämänsä väitteet ja joiden perusteella voidaan myöntää, mahdollisesti tietyin ehdoin, 85 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu poikkeus.

15 Kuulemismenettelyn luonteesta ja tavoitteesta kuten myös asetuksen N:o 99/63/ETY 5, 6 ja 7 artiklasta ilmenee kuitenkin, että asetuksessa sovelletaan myös muissa kuin 2 ja 4 artiklassa tarkoitetuissa erityisissä tapauksissa sitä yleistä sääntöä, jonka mukaan henkilölle, jonka etuun julkisten viranomaisten päätökset huomattavasti vaikuttavat, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Tämä sääntö merkitsee sitä, että yrityksille on ilmoitettava selkeästi hyvissä ajoin olennaisimmat ehdot, joita komissio aikoo asettaa poikkeukselle, ja niillä on oltava mahdollisuus esittää huomautuksensa.

Tämä koskee erityisesti ehtoja, joilla, kuten tässä tapauksessa, asetetaan huomattavia ja vaikutukseltaan laajoja velvoitteita.

16 Koska 85 artiklan 3 kohta merkitsee poikkeusta 85 artiklan 1 kohdan yleisestä kiellosta yritysten hyväksi, komissiolla on oltava mahdollisuus joka tilanteessa valvoa, että poikkeukseen oikeuttavat ehdot ovat yhä voimassa.

Komissiolla on poikkeusta koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta laaja harkintavalta, mutta sen on noudatettava 85 artiklassa sen toimivallalle asetettuja rajoja.

Toisaalta komission harkintavallan käyttäminen on sidoksissa siihen, että komissiolla on etukäteen runsaasti tietoa väitteistä, joita yritykset voivat esittää.

17 Esitetyistä asiakirjoista ilmenee, että tätä vaatimusta ei ole noudatettu riidanalaisen velvoitteen osalta.

18 Kyseisen 27.7.1973 päivätyn tiedonannon sisältämää mainintaa voitiin tulkita eri tavoin, muun muassa siten, että 27.6.1967 tehdyn päätöksen 4 artiklassa vaadittuja tietoja tulisi täydentää ilmoittamalla yhteenliittymän jäsenyritysten välisistä mahdollisista yhteyksistä.

Maininnan moniselitteisyyttä korostaa myös se, että tuomioistuinkäsittelyn aikana komissio ehdotti useita versioita sekä englanniksi, joka oli kantajien valitsema oikeudenkäyntikieli, että vastineen ja siihen suullisen käsittelyn aikana tehtyjen korjausten ranskankieliseksi käännökseksi.

19 Vaikka käsittelyn pöytäkirjoista ilmenee, että kahden yhteenliittymän jäsenen, Astral- ja Urruzola-yhtiöiden sekä kahden merkittävän kemian teollisuuden yritysryhmän väliset yhteydet tutkittiin perusteellisesti - mikä johti siihen, että komissio luopui näiden kahden yrityksen eroamista yhteenliittymästä koskevasta vaatimuksestaan - mainituista pöytäkirjoista ilmenee myös, ettei päätökseen sittemmin otetusta yleisestä ehdosta missään vaiheessa ollut keskustelua.

Tämä seikka vahvistaa kantajien väitteen, jonka mukaan ne olivat vakuuttuneita siitä, että velvoite, sellaisena kuin se oli esitettynä väitetiedoksiannossa, koski ainoastaan yhteenliittymän jäsenten välisiä suhteita eikä kaikkia yhteyksiä ulkopuolisten yritysten kanssa, mukaan lukien yhteismarkkinoiden ulkopuolella ja muiden kuin aluksissa käytettävien maalien alalla toimivat yritykset.

20 Päätöksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu ehto on asetettu menettelysääntöjen vastaisesti, ja komission on tehtävä asian osalta uusi päätös kuultuaan yhteenliittymän jäsenten huomautukset ja ehdotukset.

21 Päätöksen tämän osan tavoitteen tärkeydestä huolimatta se voidaan väliaikaisesti erottaa muista määräyksistä, joten osittainen kumoaminen on mahdollista ja perusteltua siksi, että kokonaisuutena päätös on kyseisten yritysten edun kannalta suotuisa.

22 Riidanalainen määräys on kumottava ja asia palautettava komission uudelleen käsiteltäväksi.

23 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24 Tässä tapauksessa vastaaja on hävinnyt asian.

25 Vastaaja velvoitetaan kantajan vaatimusten mukaisesti korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) 21.12.1973 tehdyn päätöksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohta kumotaan.

2) Asia palautetaan komission uudelleen käsiteltäväksi.

3) Euroopan yhteisöjen komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.