EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 16.7.2025

COM(2025) 559 final

2025/0235(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

yhteiselle kalastuspolitiikalle, eurooppalaiselle valtamerisopimukselle ja unionin meri- ja vesiviljelypolitiikalle osana asetuksessa (EU) [...] [kumppanuusrahasto] perustettua kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevaa rahastoa vuosiksi 2028–2034 myönnettävän unionin tuen täytäntöönpanoedellytyksistä

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Komissio teki 16. heinäkuuta 2025 ehdotuksen seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä (MRK) vuosiksi 2028–2034. Tähän sisältyy tuki yhteisen kalastuspolitiikan, eurooppalaisen valtamerisopimuksen ja unionin meri- ja vesiviljelypolitiikan täytäntöönpanolle osana kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevaa rahastoa, jäljempänä ’kumppanuusrahasto’.  

Tällainen rahoitus on keskeisessä asemassa, sillä se on kalastusalalla toteutettavan sukupolvenvaihdoksen ja energiasiirtymän, kestävän vesiviljelytoiminnan sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen, rannikko-, saari- ja sisämaa-alueiden kestävän sinisen talouden, meriosaamisen, sinisen talouden toimintoihin liittyvän osaamisen, rannikkoyhteisöjen ja erityisesti pienimuotoisen rannikkokalastuksen selviytymiskyvyn sekä kansainvälisen valtamerten hallinnoinnin ja havainnoinnin vahvistamisen edellytys, ja sillä varmistetaan, että meret ja valtameret ovat turvallisia, turvattuja, puhtaita ja niitä hoidetaan kestävästi. 

Kumppanuusrahasto edistää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa ja YKP-asetuksen 2 artiklassa tarkoitetun yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) sekä eurooppalaisessa valtamerisopimuksessa vahvistettujen toimien täytäntöönpanoa. 

Maailmanlaajuisena valtameritoimijana ja maailman viidenneksi suurimpana kalojen ja äyriäisten tuottajana unionilla on suuri vastuu valtamerten ja niiden resurssien suojelemisesta, säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä.

Turvalliset ja turvatut meret ja valtameret ovat välttämättömiä myös tehokkaan rajavalvonnan ja merenkulkurikosten maailmanlaajuisen torjunnan kannalta, joten tällä puututaan turvallisuuteen liittyviin kansalaisten huolenaiheisiin.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

YKP:tä, eurooppalaista valtamerisopimusta, meripolitiikkaa ja vesiviljelyä koskeva asetus tulee toimimaan kansallisen ja alueellisen kumppanuussuunnitelman, jäljempänä ’kumppanuussuunnitelma’, ja sen yksien sääntöjen puitteissa. Asetuksessa on hyödynnetty EMKVR:n eli Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston näkyvyyttä ja tehokkuutta. Rahasto on auttanut saamaan kalastusta kestävälle pohjalle ja säilyttämään meren elollisia luonnonvaroja. Lisäksi sillä autetaan saavuttamaan YK:n kestävän kehityksen tavoite 14 (”säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä”), johon EU on sitoutunut. YKP:llä, valtamerisopimuksella, meripolitiikalla ja vesiviljelyllä on näin ollen kiinteä yhteys kumppanuussuunnitelmaan, mutta sen SEUT-sopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa vahvistettu itsenäinen oikeusperusta säilyy.   

Kumppanuussuunnitelmasta tuettujen toimien tehokas ja tuloksellinen täytäntöönpano, myös kalastukseen ja valtameriin liittyvien toimien osalta, riippuu hyvästä hallinnosta ja kumppanuudesta alan kaikkien toimijoiden välillä. Tukea on samalla käytettävä tehokkaasti alan energiasiirtymän ohjaamiseen tulevina vuosina, ja on tunnustettava valtamerten ja niiden ekosysteemien kriittinen rooli kalastusalaa laajemmalle ulottuvien palvelujen tarjoamisessa – tältä osin olisi tunnustettava hiilinielutoiminnot ja tehostettava niitä. 

 •Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

YKP:n, valtamerisopimuksen ja meri- ja vesiviljelypolitiikan tavoitteena on parantaa synergiaa ja yhdenmukaisuutta muihin elintarviketurvaa sekä biologisen monimuotoisuuden ja vesiekosysteemien säilyttämistä ja ennallistamista edistäviin toimenpiteisiin sekä kaikkiin valtameriin liittyviin ulottuvuuksiin nähden kumppanuussuunnitelman yhteydessä, erityisesti koheesiopolitiikan, maatalouspolitiikan tuen sekä Euroopan kilpailukykyrahaston ja Globaali Eurooppa -rahaston puitteissa. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat politiikat täydentävät toisiaan pääasiassa siltä osin kuin on kyse investoinneista rannikkoyhteisöjen tukemiseen, osaamiseen, koulutukseen, työoloihin ja alan houkuttelevuuteen. 

Tämä ehdotus on myös yhdenmukainen elintarvikkeiden tarjontaa koskeviin yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteisiin nähden, ja se edistää merkittävästi elintarviketurvaa koskevien yleisten tavoitteiden saavuttamista, kalastus- ja vesiviljelytuotteiden hyvin toimivien sisämarkkinoiden ylläpitämistä ja kestävyyttä (YMJ, kuten maatalouden alalla). Maaseudun kehittämisen osalta synergiavaikutukset ja päällekkäisyydet ovat mahdollisia, kun on kyse vesiviljelytoiminnasta ja/tai rannikkoalueista, mutta tällainen tuki on edelleen vähäistä, ja näiden synergiavaikutusten vahvistamiseksi tarvitaan lisätoimia. 

Ehdotus ja sen tavoitteet ovat yhdenmukaisia unionin politiikkoihin ja erityisesti ympäristö-, ilmasto-, koheesio-, maatalous-, sosiaali-, markkina- ja kauppapolitiikkoihin nähden. 

Tämä ehdotus on yhdenmukainen valtamerisopimuksessa esitettyihin aloitteisiin nähden, sillä niissä on omaksuttu yhdennetty lähestymistapa rahoitukseen ja valtamerten kannalta merkityksellisiin politiikkoihin, joiden piiriin kuuluu monenlaisia osatekijöitä: meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen yhtenä viidestä alasta, joilla EU:lla on yksinomainen toimivalta, merten biologisen monimuotoisuuden ennallistaminen, kalastuksen hallinta ja kalastusalan innovointi sekä kestävä vesiviljelytoiminta, YKP:n täytäntöönpano, valtameritietous, meriturvallisuus, elintarviketurva, kilpailukykyisen ja kestävän sinisen talouden kehittäminen ja laajentaminen, mukaan lukien merellä tapahtuva energiantuotanto ja valtamerienergia, bioteknologia ja suolanpoisto, vedenalaisen kulttuuriperinnön turvaaminen, muiden sinisen talouden alojen tukeminen ilmastoneutraaliuden saavuttamisessa, älykkäiden ratkaisujen käyttöönotto sekä merten aluesuunnittelun tukeminen.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 42 artikla, 43 artiklan 2 kohta, 91 artiklan 1 kohta, 100 artiklan 2 kohta, 173 artiklan 3 kohta, 175 artikla, 188 artikla, 192 artiklan 1 kohta, 194 artiklan 2 kohta, 195 artiklan 2 kohta ja 349 artikla. Erityisesti on mainittava seuraavat:

SEUT-sopimuksen 38 artiklassa ja 42 artiklan 3 kohdassa annetaan unionille valtuudet määritellä ja panna täytäntöön yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) ja yhteinen kalastuspolitiikka (YKP). SEUT-sopimuksen 39 artiklassa asetetaan YMP:n tavoitteet, joihin kuuluvat maatalouden tuottavuuden lisääminen, maatalousväestön kohtuullinen elintaso, markkinoiden vakauttaminen, tarvikkeiden saatavuuden varmistaminen ja kohtuulliset kuluttajahinnat. SEUT-sopimuksen 42 artiklan mukaan unioni voi määrittää, missä määrin unionin kilpailusääntöjä ja valtiontukea koskevia sääntöjä sovelletaan SEUT-sopimuksen liitteessä I lueteltujen maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan.

SEUT-sopimuksen 175 artiklassa luetellaan rakennerahastot, joilla tuetaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamista eli Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (ohjausosasto), Euroopan sosiaalirahasto ja Euroopan aluekehitysrahasto. SEUT-sopimuksen 177 artiklassa määrätään, että ”Euroopan parlamentti ja neuvosto [...] määrittelevät rakennerahastojen tehtävät, ensisijaiset tavoitteet ja rakenteet, joihin voi sisältyä rahastojen uudelleenryhmittely”.

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

Koska meren luonnonvarojen säilyttäminen kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan, unioni on vastuussa politiikan laatimisesta ja rahoituksesta. Ehdotuksen säännökset pannaan varainhoitoasetuksen mukaisesti täytäntöön yhteistyöhön perustuvan hallinnoinnin, suoran hallinnoinnin ja välillisen hallinnoinnin puitteissa.

YKP:tä, valtamerisopimusta ja meri- ja vesiviljelypolitiikkaa koskevassa asetuksessa noudatetaan toissijaisuusperiaatetta. Yhteistyöhön perustuvalla hallinnoinnilla komissio siirtää strategiseen ohjelmasuunnitteluun ja toteutukseen liittyviä tehtäviä EU:n jäsenvaltioille ja alueille. EU:n toimet eivät myöskään ylitä sitä, mikä on tarpeen sen perussopimuksissa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhteistyöhön perustuvalla hallinnoinnilla pyritään varmistamaan, että päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia ja että EU:n tason toiminta on perusteltua kansallisen, alueellisen tai paikallisen tason mahdollisuuksien ja erityispiirteiden pohjalta. Yhteistyöhön perustuva hallinnointi tuo unionia lähemmäs kansalaisiaan ja kytkee paikalliset tarpeet EU-tavoitteisiin. Lisäksi se lisää EU:n tavoitteiden omaksumista jäsenvaltioiden ja komission jakaessa päätösvallan ja vastuun. 

•Suhteellisuusperiaate

Ehdotetun asetuksen säännökset eivät suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ylitä sitä, mikä on tarpeen kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevaa rahastoa koskevassa asetusehdotuksessa (EU) [...] mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Ehdotetut säännökset ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia, koska ne ovat asianmukaisia ja tarpeellisia eikä käytettävissä ole vähemmän rajoittavia toimenpiteitä, joilla päästäisiin haluttuihin politiikan tavoitteisiin.

Ehdotuksella pyritään tehostamaan aiempia yksinkertaistamispyrkimyksiä yhtenäistämällä ja konsolidoimalla sääntöjä edelleen. 

•Toimintatavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus YKP:tä, eurooppalaista valtamerisopimusta, meripolitiikkaa ja vesiviljelyä koskevien edellytysten vahvistamisesta. Tulevan kumppanuusrahaston olisi jatkossakin oltava tärkein väline, jolla myönnetään rahoitusta YKP:n kunnianhimoisen täytäntöönpanon ja toteuttamisen tueksi ja pyritään edelleen saavuttamaan konkreettisesti unionin tavoitteet niin EU:ssa kuin kansainvälisellä tasolla. Yhteinen kalastuspolitiikka on unionille hyvin tärkeä, sillä se on yksi unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvista viidestä politiikanalasta: sen sääntelykehys yhdessä siirtymälle annettavan tuen kanssa on osoittautunut tehokkaaksi kalakantojen säilyttämisessä tai niiden palauttamisessa terveille tasoille erityisesti silloin, kun edistyminen on ollut hitaampaa, ja kestävän vesiviljelyn edistämisessä. Koska meren luonnonvarojen säilyttäminen kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan, unioni on vastuussa politiikan laatimisesta ja rahoituksesta. Tämä edellyttää jatkuvaa tukea, jotta voidaan luoda näyttöpohja kalakantojen säilyttämistoimenpiteitä ja hoitoa, tiedonkeruuta sekä tieteellisten lausuntojen ja tiedon tuottamista varten ja samalla myös edistää tarkistetun valvonta-asetuksen täytäntöönpanoa. Koska negatiiviset ulkoisvaikutukset ja vaihtelevat ympäristötekijät ovat kalastusalalla yleinen ilmiö, on erityisen tärkeää, että käytössä on asianmukaiset rahoituskeinot, joilla voidaan tukea tarvittaessa sopeutumista sekä toteuttaa strategisempaa suunnittelua innovoinnin alalla ja edistää kalastuksen ja vesiviljelyn kestävyysohjelmaa. Tätä on ohjattava ja tuettava asianmukaisesti. Kalastus ja vesiviljely ovat olennainen osa EU:n elintarviketuotantoa.

EU:n jäsenvaltiot muodostavat yhdessä maailman suurimman talousvyöhykkeen, joten meillä on velvollisuus ja mahdollisuus ottaa johtoasema. Meidän on näin ollen edistettävä lippulaivatavoitteitamme ja -toimiamme Eurooppaa laajemmin. Tämän vuoksi kansainvälisen yhteistyön rahoittamiseen tarvitaan jatkuvaa rahoitusta: kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten ja alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen avulla luodaan asianmukaiset keinot ja mahdollistetaan tulokset sekä edistetään korkeita maailmanlaajuisia normeja ja valtamerten hallinnointia koskevaa EU:n toimintaohjelmaa. EU:n rannikkoyhteisöt ovat kaikkein altteimpia ja haavoittuvimpia ilmastonmuutokselle, joten ne tarvitsevat tukea ja ohjausta – rannikkoalueiden ja sosiaalinen selviytymiskyky ovat tältä osin avainasemassa (erityisesti ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen kannalta). Sinisessä taloudessa, olipa kyse liikenne-, energia- tai matkailualasta, toimivilla yrityksillä on yhteisiä tarpeita. 

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

•Sidosryhmien kuuleminen

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

•Vaikutustenarviointi

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

•Perusoikeudet

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

•Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta)

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

2025/0235 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

yhteiselle kalastuspolitiikalle, eurooppalaiselle valtamerisopimukselle ja unionin meri- ja vesiviljelypolitiikalle osana asetuksessa (EU) [...] [kumppanuusrahasto] perustettua kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevaa rahastoa vuosiksi 2028–2034 myönnettävän unionin tuen täytäntöönpanoedellytyksistä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 artiklan, 43 artiklan 2 kohdan, 91 artiklan 1 kohdan, 100 artiklan 2 kohdan, 173 artiklan 3 kohdan, 175 artiklan, 188 artiklan, 192 artiklan 1 kohdan, 194 artiklan 2 kohdan, 195 artiklan 2 kohdan ja 349 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 1 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 2 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Tätä unionin tukea myönnetään kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevasta rahastosta kyseistä rahastoa koskevien [[kumppanuusrahastosta annetussa] asetuksessa (EU)] vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(2)Unionin tuella edistetään myös eurooppalaisessa valtamerisopimuksessa esitettyjä toimia sekä valtamerten kestävyyttä ja ilmastoneutraaliutta koskevaa unionin tavoitetta, Euroopan unionin kalastus- ja vesiviljelyalan kestävyyttä, kilpailukykyä ja häiriönsietokykyä, Euroopan sinisen talouden kestävyyttä, häiriönsietokykyä ja kilpailukykyä, rannikko- ja saariyhteisöjen sekä syrjäisimpien alueiden selviytymiskykyä sekä valtamerten hallinnoinnin ja havainnoinnin tehostamista, myös Copernicus-ohjelman, unionin maanseurantaohjelman ja sen mereen liittyvien palvelujen avulla.

(3)Kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevan rahaston olisi edistettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 3 2 artiklassa vahvistettujen yhteisen kalastuspolitiikan, jäljempänä ’YKP’, ekologisten, talouteen ja työllisyyteen liittyvien sekä sosiaalisten tavoitteiden saavuttamista. Tuella olisi varmistettava, että kalastustoimet ovat kestäviä pitkällä aikavälillä ja että niitä hoidetaan YKP-asetuksen 2 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti.

(4)Eurooppalaisen valtamerisopimuksen mukaisia aloitteita on tuettava ja edistettävä yksityisistä ja julkisista lähteistä saatavilla investoinneilla ja rahoituksella. Yhdennetty lähestymistapa rahoitukseen ja valtamerten kannalta merkityksellisiin politiikkoihin kattaa monenlaisia osatekijöitä, kuten: meren elollisten luonnonvarojen säilyttäminen yhtenä viidestä alasta, joilla EU:lla on yksinomainen toimivalta, merten biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja ennallistaminen, kalastus- ja vesiviljelyalojen kestävyyteen ja häiriönsietokykyyn tähtäävän kalastus- ja vesiviljelytoiminnan hallinta ja innovointi näillä aloilla, YKP:n täytäntöönpanotoimet, sukupolvenvaihdos, valtameritietous ja valtamerten havainnointi, meriturvallisuus, elintarviketurva, kilpailukykyisen ja kestävän sinisen talouden kehittäminen ja laajentaminen, mukaan lukien muun muassa merellä tapahtuva energiantuotanto ja valtamerienergia, bioteknologia ja suolanpoisto, vedenalaisen ja rannikkoalueiden kulttuuriperinnön turvaaminen, muiden sinisen talouden alojen tukeminen ilmastoneutraaliuden saavuttamisessa, älykkäiden ja päästöttömien ratkaisujen käyttöönotto tieteen ja valtameriä koskevan EU:n tutkimus- ja innovointistrategian pohjalta sekä merten aluesuunnittelun ja merialuetasolla tapahtuvan alueellisen merialan yhteistyön sekä rannikkoyhteisöjen, saarten ja syrjäisimpien alueiden kestävän ja selviytymiskykyisen aluekehityksen tukeminen.

(5)Pienimuotoista rannikkokalastusta harjoitetaan kokonaispituudeltaan alle 12 metrin pituisilla meri- ja sisävesikalastusaluksilla, joissa ei käytetä vedettäviä pyydyksiä, ja sitä harjoittavat myös rantakalastajat, mukaan lukien äyriäisten kerääjät. Ala kattaa lähes 75 prosenttia kaikista unionissa rekisteröidyistä kalastusaluksista ja lähes puolet kaikista kalastusalan työpaikoista ja on tärkeä osa rannikkoalueiden taloudellista rakennetta. Pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittavat toimijat ovat pääasiallisena tulonlähteenään erityisen riippuvaisia terveistä kalakannoista. Sen vuoksi pienimuotoisen rannikkokalastuksen erityistarpeet ja YKP-asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 määritelty kalastustoimien ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden edistäminen olisi otettava huomioon kansallisissa ja alueellisissa kumppanuussuunnitelmissa, jäljempänä ’kumppanuussuunnitelma’, kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevan asetusehdotuksen (EU) [...] 22 artiklan mukaisesti.

(6)Kestävien kalastuskäytäntöjen edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi pyrittävä myöntämään pienimuotoista rannikkokalastusta harjoittaville toimijoille etuuskohtelu ja sovellettava niihin tuki-intensiteetin 100 %:n enimmäismäärää.

(7)Jäsenvaltioiden olisi kumppanuussuunnitelmassaan otettava huomioon eurooppalaisessa valtamerisopimuksessa vahvistetut toimet, jotka koskevat meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja ennallistamista, merten biologisen monimuotoisuuden ennallistamista, kestävän kalastus- ja vesiviljelytoiminnan hallintaa ja innovointia tutkimuksen ja tieteen tuottamien innovatiivisten ratkaisujen pohjalta, meriturvallisuutta, kilpailukykyisen ja kestävän sinisen talouden kehittämistä, rannikkoyhteisöjen ja saarten suojelua ja niiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä sekä merialuetasolla tapahtuvan alueellisen yhteistyön edistämistä.

(8)Olisi oltava mahdollista tukea kalastukseen, vesiviljelyyn ja siniseen talouteen liittyviä toimia, joilla edistetään unionin ympäristötavoitteiden sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen liittyvien tavoitteiden saavuttamista, mukaan lukien kaikkien alojen energiasiirtymä.

(9)Asetuksella (EU) N:o 1379/2013 perustettu kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteinen markkinajärjestely on yhteisen kalastuspolitiikan keskeinen pilari, ja sillä on keskeinen rooli EU:n kalastus- ja vesiviljelymarkkinoiden vakauden ja avoimuuden varmistamisessa. Jäsenvaltioiden on tätä varten kumppanuussuunnitelmassaan huomioitava erityisesti tuki, joka myönnetään tuottajaorganisaatioiden perustamiseen ja vahvistamiseen, kaupan pitämistä koskevien vaatimusten täytäntöönpanoon ja niiden noudattamisen valvontaan sekä markkinatietojen keräämiseen ja levittämiseen kansallisella tasolla.

(10)Yhteinen kalastuspolitiikka pohjautuu tieteeseen perustuvaan päätöksentekoon ja asianmukaisen valvonnan toteuttamiseen, eikä siinä suvaita laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta. Jäsenvaltioita olisi tuettava asiaa koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanossa, ja niiden olisi varmistettava, että näillä aloilla suunnitellaan toimia,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

1.Tässä asetuksessa vahvistetaan unionin tuen täytäntöönpanoa koskevat erityisedellytykset asetuksen XX [kansallista ja alueellista kumppanuutta koskeva rahasto] 2 artiklassa ja erityisesti sen d alakohdassa vahvistettujen yleistavoitteiden mukaisesti. Unionin tuella edistetään eurooppalaisessa valtamerisopimuksessa vahvistettuja toimia ja yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanoa.

Tätä unionin tukea myönnetään kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevasta rahastosta, EU-väline mukaan luettuna, kyseistä rahastoa koskevien [kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevasta rahastosta annetussa] asetuksessa (EU) […] vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

2 artikla

Tuki yhteiselle kalastuspolitiikalle, eurooppalaiselle valtamerisopimukselle ja unionin meri- ja vesiviljelypolitiikalle

1.Yhteiselle kalastuspolitiikalle, eurooppalaiselle valtamerisopimukselle ja unionin meri- ja vesiviljelypolitiikalle myönnettävällä tuella tuetaan kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevan asetusehdotuksen (EU) [...] 2 artiklan d alakohdassa vahvistettuja yleistavoitteita.

3 artikla

Yhteisen kalastuspolitiikan, eurooppalaisen valtamerisopimuksen ja unionin meri- ja vesiviljelypolitiikan tukeminen

1.Jäsenvaltioiden on kumppanuussuunnitelmassaan otettava huomioon kalastuksen, vesiviljelyn ja rannikkoyhteisöjen sekä erityisesti pienimuotoisen rannikkokalastuksen erityistarpeet kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevan asetusehdotuksen (EU) [...] 22 artiklan 2 kohdan i alakohdassa esitetyn mukaisesti.

2.Jäsenvaltioiden on kumppanuussuunnitelmassaan otettava huomioon vaikutus kalastustoimien ekologiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen sekä laivastojen kalastuskapasiteetin ja käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien välinen tasapaino, josta jäsenvaltiot antavat vuosittain selvityksen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

3.Jäsenvaltioiden on kumppanuussuunnitelmassaan vahvistettava tuki-intensiteetin enimmäismäärät kumppanuussuunnitelmasta tuettavien eri toimiluokkien osalta. Pienimuotoiseen rannikkokalastukseen liittyvien toimien osalta jäsenvaltiot voivat myöntää tuki-intensiteetin 100 %:n enimmäismäärän.

4.Hakijan jättämä tukihakemus ei ole hyväksyttävä ainakaan asetuksen XX [kansallista ja alueellista kumppanuutta koskeva rahasto] XX artiklassa (Vastuullista tilanhoitoa ja yhteistä kalastuspolitiikkaa koskeva valvontajärjestelmä) tarkoitetussa delegoidussa säädöksessä määriteltynä ajanjaksona, jos toimivaltainen viranomainen on todennut, että asianomainen hakija

a)on syyllistynyt neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008(30) 42 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1224/2009 90 artiklan tai muun Euroopan parlamentin ja neuvoston antaman lainsäädännön nojalla vakaviin rikkomuksiin YKP:n puitteissa;

b)on osallistunut asetuksen (EY) N:o 1005/2008 40 artiklan 3 kohdassa säädetyllä tavalla unionin LIS-alusluetteloon merkittyjen kalastusalusten toimintaan tai hallinnointiin tai ollut niihin omistussuhteessa taikka osallistunut kyseisen asetuksen 33 artiklassa säädetyllä tavalla sellaisen kolmannen maan, joka on todettu yhteistyöhön osallistumattomaksi kolmanneksi maaksi, lipun alla purjehtivan aluksen toimintaan tai hallinnointiin tai ollut siihen omistussuhteessa; tai

c)on syyllistynyt johonkin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY(31) 3 ja 4 artiklassa vahvistetuista ympäristörikoksista, kun tukihakemus jätetään vesiviljelyyn kuuluvien tukitoimien osalta.

Tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetun todentamisen toteuttamiseksi jäsenvaltion on toisen jäsenvaltion pyynnöstä annettava asetuksen (EY) N:o 1224/2009 93 artiklassa tarkoitetun rikkomuksia koskevan kansallisen rekisterinsä sisältämät tiedot.

4 artikla

Tuen antamista koskevat säännöt

1.Tukea ei myönnetä kalastuslaivastolle tai -toimijoille, jotka eivät noudata kalastustukia koskevaa WTO:n sopimusta eivätkä SEUT-sopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa ja YKP-asetuksen 2 artiklassa tarkoitettuja YKP:n tavoitteita.

2.Tuensaajien edellytetään edelleen noudattavan YKP:tä ja olevan syyllistymättä mihinkään 3 artiklan 4 kohdan a–c alakohdassa luetelluista rikkomuksista ja rikoksista viiden vuoden aikana.

3.Tukeen eivät ole oikeutettuja kalastusalusten siirtäminen tai lippuvaltion vaihto kolmansiin maihin, mukaan luettuna yhteisyritysten perustaminen kolmansien maiden kumppaneiden kanssa, ja yrityksen omistuksen siirtäminen.

4.Syvänmeren kaivostoimintaa ei tueta.

5 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan kansallista ja alueellista kumppanuutta koskevan rahaston perustamisesta vuosiksi 2028–2034 annetun asetuksen (EU) [...] soveltamispäivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä

(1)    EUVL C , , s. .

(2)    EUVL C , , s. .

(3)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2013/1380/oj).