EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 23.9.2024

COM(2024) 411 final

2024/0228(NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisen Euroopan ja Välimeren alueen assosiointia koskevalla sopimuksella perustetussa assosiointineuvostossa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan mainitun sopimuksen pöytäkirjan N:o 4 muuttamiseen

PERUSTELUT

1.Ehdotuksen kohde

Tämä ehdotus koskee EU:n ja Tunisian välisen Euroopan ja Välimeren alueen assosiointia koskevan sopimuksen assosiointineuvostossa unionin puolesta otettavaa kantaa mainitun sopimuksen pöytäkirjan N:o 4 muuttamista koskevan päätöksen suunniteltuun hyväksymiseen.

2.Ehdotuksen tausta

2.1.Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisen Euroopan ja Välimeren alueen assosiointia koskeva sopimus

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisen Euroopan ja Välimeren alueen assosiointia koskevan sopimuksen 1 , jäljempänä ’sopimus’, tarkoituksena on luoda edellytykset tavaroiden, palvelujen ja pääoman kaupan asteittaiselle vapauttamiselle. Sopimus tuli voimaan 30. maaliskuuta 1998.

2.2.Assosiointineuvosto

Sopimuksen 78 artiklan määräysten mukaisesti perustettu assosiointineuvosto voi päättää muuttaa käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan N:o 4 määräyksiä (pöytäkirjassa N:o 4 oleva 39 artikla). Assosiointineuvosto laatii päätöksensä ja suosituksensa kahden osapuolen yhteisellä sopimuksella.

2.3.Assosiointineuvoston suunniteltu säädös

Assosiointineuvoston on määrä hyväksyä seuraavassa kokouksessaan tai kirjeenvaihtona päätös, jäljempänä ’suunniteltu säädös’, käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan N:o 4 määräysten muuttamisesta.

Suunnitellun säädöksen tarkoituksena on tehdä kaksi muutosta käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan N:o 4 määräyksiin.

Suunnitellusta säädöksestä tulee osapuolia sitova assosiointisopimuksen 80 artiklan toisen kohdan mukaisesti.

3.Unionin puolesta otettava kanta

Yleinen tausta

Etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevassa alueellisessa yleissopimuksessa, jäljempänä ’yleissopimus’, vahvistetaan sellaisten tavaroiden alkuperää koskevat määräykset, joilla käydään kauppaa sopimuspuolten välillä tehtyjen asiaankuuluvien sopimusten nojalla. EU allekirjoitti yleissopimuksen 15. kesäkuuta 2011 ja Tunisia 16. tammikuuta 2013.

EU talletti hyväksymisasiakirjansa yleissopimuksen tallettajalle 26. maaliskuuta 2012 ja Tunisia 21. marraskuuta 2014. Näin ollen yleissopimus tuli voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti EU:n osalta 1. toukokuuta 2012 ja Tunisian osalta 1. tammikuuta 2015.

Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään, että kukin sopimuspuoli toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen yleissopimuksen tosiasiallisen soveltamisen. Tätä varten Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisellä sopimuksella perustetun assosiointineuvoston olisi hyväksyttävä päätös, jolla yleissopimuksen säännöt sisällytetään käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevaan pöytäkirjaan N:o 4. Tämä tehdään sisällyttämällä muutettavaan pöytäkirjaan yleissopimusta koskeva viittaus, jonka nojalla sitä voidaan soveltaa.

Samalla yleissopimuksen muuttamista koskevassa prosessissa on saavutettu uudet nykyaikaistetut säännöt ja joustavammat alkuperäsäännöt. Sopimuspuolet hyväksyivät yleissopimuksen muuttamisen virallisesti yksimielisesti 7. joulukuuta 2023. Muutetun yleissopimuksen soveltaminen alkaa vasta 1. tammikuuta 2025.

Tätä taustaa vasten Tunisia on pyytänyt, että muutettujen sääntöjen soveltaminen aloitettaisiin mahdollisimman pian vaihtoehtona nykyisten sääntöjen soveltamiselle, kunnes muutosprosessin tulos on selvillä. Pyynnön sisältö esitetään tarkemmin jäljempänä.

Siirtymäkauden alkuperäsääntöjen soveltaminen yleisesti

EU:n ja Tunisian on tarkoitus soveltaa näitä vaihtoehtoisia alkuperäsääntöjä väliaikaisesti ja kahdenvälisesti yleissopimuksen muutoksen voimantuloon asti. Niitä on tarkoitus soveltaa vaihtoehtona yleissopimuksen sääntöjen soveltamiselle, sillä yleissopimuksen määräykset eivät rajoita sopimuspuolten välisissä asiaankuuluvissa sopimuksissa ja muissa asiaankuuluvissa kahdenvälisissä sopimuksissa vahvistettujen periaatteiden noudattamista. Näin ollen näistä säännöistä ei tehdä pakollisia, vaan talouden toimijat voivat soveltaa niitä vapaaehtoisesti, jos ne haluavat saada kyseisten sääntöjen mukaiset etuudet yleissopimusten mukaisten etuuksien sijaan. Niillä ei ole tarkoitus muuttaa yleissopimusta, jota sovelletaan edelleen sopimuspuolten välillä, eikä niillä muuteta yleissopimuksen mukaisia sopimuspuolten oikeuksia ja velvoitteita.

Syyskuun 1 päivästä 2021 alkaen unionin ja yleissopimuksen sopimuspuolten välillä on jo tullut voimaan kahdenvälisten alkuperäsääntöjä koskevien pöytäkirjojen verkosto, jonka nojalla siirtymäsääntöjä voidaan soveltaa. 2 Siirtymäsääntöjen täytäntöönpano muiden sopimuspuolten kanssa etenee edellyttäen, että osapuolet saattavat hyväksymismenettelyt päätökseen, Verkosto mahdollistaa kumulaation käytön siirtymäsääntöjä soveltavien sopimuspuolten kesken.

Vuoden 2021 alussa EU lähetti ehdotuksen näiden vaihtoehtoisten alkuperäsääntöjen hyväksymisestä. Tunisia ilmoitti Brysselissä 12. tammikuuta 2023 pidetyssä tulliyhteistyön ja verotuksen alakomitean 11. kokouksessa EU:lle hyväksyvänsä kyseiset säännöt, jos läpäisevyys varmistetaan. On tarpeen esittää uusi ehdotus, johon sisältyy tämä määräys.

Osapuolet ovat sopineet soveltavansa siirtymäsääntöjä etukäteen kauppavirtojen ja tullikäytäntöjen mukauttamiseksi tulevan yleissopimuksen muutoksen (johon siirtymäsäännöt perustuvat) tulevaan voimaantuloon.

Tunisian pyynnöstä rajoitetulle määrälle Tunisiasta peräisin olevia tekstiilituotteita voidaan tietyin edellytyksin myöntää etuuskohtelu viiden vuoden ajan tämän päätöksen soveltamispäivästä.

Yleissopimuksen sääntöjen ja siirtymäkauden alkuperäsääntöjen välinen läpäisevyys

Siirtymäsäännöissä määrätään näiden kahden alkuperäsääntökokonaisuuden välisestä läpäisevyydestä sallimalla alkuperäselvityksen antaminen taannehtivasti yleissopimuksen sääntöjen mukaisesti annetun todisteen perusteella sillä edellytyksellä, että tuotteet täyttävät molempien sääntökokonaisuuksien vaatimukset. (21 Artiklan 1 kohdan d alakohta).

Sen jälkeen, kun siirtymäkauden alkuperäsäännöt oli pantu täytäntöön muiden PEM-alueen sopimuspuolten välillä yleissopimuksen sääntöjen rinnalla, sidosryhmät ilmoittivat komissiolle, että näiden kahden sääntökokonaisuuden rinnakkaisuus haittaa siirtymäsääntöjen asianmukaista soveltamista, koska siirtymäsäännöksissä vahvistettujen kahden sääntökokonaisuuden läpäisevyysperiaatteen soveltamista koskeva menettely on työläs.

Siirtymäkauden alkuperäsääntöjen tavoitteena on ottaa käyttöön joustavampia sääntöjä, jotta tavarat saisivat etuuskohteluun oikeuttavan alkuperäaseman helpommin. Koska siirtymävaiheen alkuperäsäännöt ovat yleensä joustavampia kuin yleissopimuksen alkuperäsäännöt, yleissopimuksen alkuperäsääntöjen mukaiset tavarat voidaan katsoa myös siirtymäkauden alkuperäsääntöjen mukaisiksi alkuperätuotteiksi, lukuun ottamatta joitakin 2, 4–15, 16 ryhmän (pois lukien jalostetut kalastustuotteet) ja 17–24 ryhmän maataloustuotteita.

Siirtymäsääntöjä soveltavat sopimuspuolet sopivat, että yleissopimuksen alkuperäsääntöjen mukaisesti annettua alkuperäselvitystä olisi pidettävä automaattisesti pätevänä siirtymäkauden alkuperäsääntöjen mukaisesti edellyttäen, että seuraavat kolme edellytystä täyttyvät:

(1)Läpäisevyyden ei pitäisi olla mahdollista, jos alkuperä on saatu soveltamalla kumulaatiota sellaisesta sopimuspuolesta peräisin oleviin aineksiin (tai jalostamalla niitä), joka ei sovella siirtymäsääntöjä tai jonka kanssa kumulaatio ei ole mahdollinen.

(2)Läpäisevyys olisi rajoitettava ainoastaan tuotteisiin, joiden osalta siirtymäsäännöt ovat joustavampia kuin yleissopimuksen säännöt.

(3)Ainoastaan PEM-yleissopimuksen alkuperäsääntöjen mukaisia tuotteita voidaan pitää siirtymäsääntöjen mukaisina alkuperätuotteina.

Soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä 2, 4–15, 16 ryhmä (lukuun ottamatta jalostettuja kalastustuotteita) ja 17–24 ryhmä, koska näihin tuotteisiin sovellettavat yleissopimuksen säännöt eivät ole tiukempia.

Tällainen lähestymistapa edellyttäisi muutosta EU:n ja sen siirtymäkauden alkuperäsääntöjä soveltavien kumppaneiden kahdenvälisten kauppajärjestelyihin eli tarkemmin sanottuna alkuperäsääntöjä koskevien pöytäkirjojen muuttamista (alkuperäsääntöjä koskevan pöytäkirjan lisäyksessä A olevan 8 artiklan 1 kohdan b alakohta).

Tunisia pyysi ottamaan alusta alkaen käyttöön automaattisen läpäisevyyden uusissa vaihtoehtoisissa säännöissä.

Neuvoston olisi vahvistettava assosiointineuvostossa otettava EU:n kanta.

Siltä osin kuin ehdotetut muutokset koskevat nykyistä yleissopimusta, ne ovat luonteeltaan teknisiä eivätkä vaikuta tällä hetkellä voimassa olevan alkuperäsääntöjä koskevan pöytäkirjan sisältöön. Sen vuoksi niistä ei tarvitse tehdä vaikutustenarviointia.

3.1.Vaihtoehtoisten alkuperäsääntöjen yksityiskohdat

Vaihtoehtoisten alkuperäsääntöjen käyttöönottoa koskevilla muutosehdotuksilla alkuperäsäännöistä tehtäisiin joustavampia ja ajantasaisempia samaan tapaan kuin mitä unioni on jo sopinut muissa kahdenvälisissä sopimuksissa (EU:n ja Kanadan välinen laaja-alainen talous- ja kauppasopimus, EU:n ja Vietnamin välinen vapaakauppasopimus, EU:n ja Japanin välinen talouskumppanuussopimus sekä EU:n ja Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön kumppanuusvaltioiden välinen talouskumppanuussopimus) tai etuusjärjestelyissä (yleinen tullietuusjärjestelmä). Tärkeimmät muutokset olisivat seuraavat:

a)Kokonaan tuotetut tuotteet – aluksia koskevat edellytykset

Vaihtoehtoisissa säännöissä olevat ns. aluksia koskevat edellytykset ovat yksinkertaisempia ja joustavampia. Nykyisestä tekstistä (5 artikla) on poistettu tiettyjä edellytyksiä (kuten erityiset miehistöä koskevat vaatimukset); lisäksi muita edellytyksiä on muutettu joustavuuden lisäämiseksi (omistajuus).

b)Riittävä valmistus tai käsittely – keskiarvo

Ehdotetuissa vaihtoehtoisissa säännöissä (4 artikla) viejälle annetaan mahdollisuus pyytää tulliviranomaisilta lupaa laskea noudettuna-hinta ja ei-alkuperäainesten arvo keskiarvon perusteella kustannusten ja valuuttakurssien vaihtelujen huomioon ottamiseksi. Tämä auttaisi viejiä ennakoimaan tilanteet helpommin.

c)Toleranssi

Nykyinen poikkeama (6 artikla) on 10 prosenttia tuotteen noudettuna-hinnasta.

Ehdotetussa tekstissä (5 artikla) maataloustuotteille myönnettäisiin 15 prosentin poikkeama tuotteen nettopainosta ja teollisuustuotteille 15 prosentin poikkeama tuotteen noudettuna-hinnan arvosta.

Painoa koskeva poikkeama tekee arviointiperusteesta objektiivisemman, ja 15 prosentin kynnysarvon katsotaan saavan aikaan riittävän lievennyksen. Sillä varmistetaan myös, että hyödykkeiden kansainvälinen hintavaihtelu ei vaikuta maataloustuotteiden alkuperään.

d)Kumulaatio

Ehdotettu teksti (7 artikla) sisältää edelleen kaikkia tuotteita koskevan diagonaalisen kumulaation sillä edellytyksellä, että kumulaation osallistuvat kumppanit hyväksyvät samat vaihtoehtoiset alkuperäsäännöt. Lisäksi siinä määrätään kaikkia muita tuotteita kuin harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmän tekstiilituotteita ja vaatteita koskevasta yleisestä täyskumulaatiosta.

Ehdotettu teksti sisältää myös harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmän tuotteita koskevan kahdenvälisen täyskumulaation. Unioni ja Tunisia voivat myöhemmin laajentaa yleisen täyskumulaation koskemaan myös harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmän tuotteita.

e)Kirjanpidollinen erottelu

Nykyisissä säännöissä (yleissopimuksen 20 artikla) tulliviranomaiset voivat antaa luvan kirjanpidolliseen erotteluun, jos ”erillisvarastointi aiheuttaa huomattavia kustannuksia tai merkittäviä vaikeuksia”. Muutetun säännön (12 artikla) mukaan tulliviranomaiset voivat antaa luvan kirjanpidolliseen erotteluun, ”jos keskenään korvattavissa olevia alkuperä- ja ei-alkuperäaineksia käytetään”.

Viejän ei enää tarvitse perustella kirjanpidollista erottelua koskevaa pyyntöään sillä, että erillisvarastointi aiheuttaisi huomattavia kustannuksia tai merkittäviä vaikutuksia; keskenään korvattavissa olevien ainesten käyttö on riittävä peruste.

Kun sokeri katsotaan ainekseksi tai valmiiksi tuotteeksi, alkuperä- ja ei-alkuperäainesten varastojen ei enää tarvitse olla fyysisesti erillään.

f)Alueperiaate

Nykyisten sääntöjen (12 artikla) mukaan tietty valmistus tai käsittely voidaan tehdä alueen ulkopuolella tietyin edellytyksin. Tämä ei kuitenkaan koske tekstiilien kaltaisia harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmän tuotteita. Tämä tekstiilejä koskeva rajoitus on poistettu ehdotetuista säännöistä (12 artikla).

g)Muuttumattomuus

Ehdotetussa muuttumattomuussäännössä (14 artiklan) sopimuspuolten välisille alkuperätuotteiden siirroille myönnetään enemmän lievennyksiä. Sen myötä poistuisivat tilanteet, joissa tuotteille, joiden alkuperästä ei ole epäilystä, ei myönnetä tuontietuustullia, koska suoraa kuljettamista koskevat viralliset vaatimukset eivät täyty.

h)Tullinpalautuksen tai tulleista vapauttamisen kieltäminen

Nykyisissä säännöissä (15 artikla) tullinpalautuksen kieltämistä koskevaa yleistä periaatetta sovelletaan kaikkien tuotteiden valmistuksessa käytettäviin aineksiin. Ehdotetuissa säännöissä (16 artikla) kaikkia tuotteita koskeva kielto poistetaan, lukuun ottamatta harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmän tuotteiden valmistuksessa käytettäviä aineksia. Tekstissä on kuitenkin myös eräitä poikkeuksia näitä tuotteita koskevaan tullinpalautuskieltoon.

i)Alkuperäselvitys

Muutoksen myötä käytetään vain yhtä alkuperäselvitystä (EUR.1-tavaratodistus tai alkuperäilmoitus) sen sijaan, että olisi esitettävä sekä EUR.1- että EUR.MED-tavaratodistus. Tämä yksinkertaistaa järjestelmää huomattavasti. Sen uskotaan myös parantavan sääntöjen noudattamista talouden toimijoiden keskuudessa, koska monimutkaisista säännöistä johtuvat virheet poistuisivat, ja helpottavan tulliviranomaisten hallinnointityötä. Sillä ei myöskään uskota olevan vaikutuksia alkuperäselvitysten tarkastuskapasiteettiin, vaan se säilyisi ennallaan.

Ehdotetut säännöt (17 artikla) sisältävät myös mahdollisuuden ottaa käyttöön rekisteröityjen viejien järjestelmä (REX). Tällaiset yhteiseen tietokantaan rekisteröidyt viejät laativat itse alkuperävakuutukset eikä valtuutettuja viejiä koskevaa menettelyä tarvitse noudattaa. Alkuperävakuutuksella on sama oikeudellinen arvo kuin alkuperäilmoituksella tai EUR.1-tavaratodistuksella.

Ehdotetuissa säännöissä annettaisiin myös mahdollisuus sopia sellaisen alkuperäselvityksen käytöstä, joka on annettu ja/tai toimitettu sähköisesti.

Jotta vaihtoehtoisten sääntöjen mukaiset alkuperätuotteet voitaisiin erottaa yleissopimuksen mukaisista alkuperätuotteista, vaihtoehtoisiin sääntöihin pohjautuvissa alkuperätodistuksissa ja kauppalaskuilmoituksissa on oltava maininta sovelletuista säännöistä.

j)Alkuperäselvityksen voimassaolo

Alkuperäselvityksen voimassaoloa ehdotetaan pidennettäväksi nykyisestä 4 kuukaudesta 10 kuukauteen. Tämän uskotaan saavan aikaan osapuolten välillä tapahtuvissa alkuperätuotteiden siirroissa tarvittavat lievennykset.

3.2.Nimikekohtaiset säännöt

3.2.1.Maataloustuotteet

a)Arvo ja paino

Aiemmin alkuperäainesten rajat ilmaistiin ainoastaan arvona. Uudet rajat ilmaistaan painona, jotta hintojen ja valuuttakurssien vaihtelun vaikutukset vältettäisiin (esim. harmonoidun järjestelmän ex 19 ja 20 ryhmä sekä nimikkeet 2105 ja 2106) ja tietyt sokeria koskevat rajat poistettaisiin (esim. 8 ryhmä ja nimike 2202).

Vaihtoehtoisissa säännöissä painoa koskeva kynnysarvo korotetaan nykyisestä 20 prosentista 40 prosenttiin, ja niillä otettaisiin käyttöön tiettyjä nimikkeitä koskeva mahdollisuus ilmaista rajat joko arvona tai painona. Muutokset koskevat erityisesti seuraavia HS-ryhmiä ja -nimikkeitä: ex 1302, 1704 (raja voidaan ilmaista joko arvona tai painona), 18 (1806: raja voidaan ilmaista joko arvona tai painona), 1901.

b)Hankintamallien mukauttaminen

Muille maataloustuotteille (kuten kasviöljyt, pähkinät ja tupakka) vahvistetaan joustavammat säännöt, jotka on mukautettu nykyiseen taloustilanteeseen. Tämä koskee erityisesti harmonoidun järjestelmän 14, 15, 20 (myös nimike 2008), 23 ja 24 ryhmää. Vaihtoehtoisilla säännöillä saavutetaan tasapaino alueellisten ja globaalien hankintojen välillä esim. 9 ja 12 ryhmässä. Sääntöjä on yksinkertaistettu (poikkeusten vähentäminen) 4, 5, 6, 8 ja 11 ryhmässä sekä ex 13 ryhmässä.

3.2.2.Teollisuustuotteet (lukuun ottamatta tekstiilejä)

Ehdotettu kompromissiratkaisu sisältää huomattavia muutoksia nykyisiin sääntöihin

- nykyisessä ryhmäsäännössä asetetaan kaksi kumulatiivista edellytystä useille tuoteluokille. Vastedes tällaisia edellytyksiä on vain yksi (harmonoidun järjestelmän 74, 75, 76, 78 ja 79 ryhmä);

- useat ryhmäsäännöstä poikkeavat erityissäännöt on poistettu (harmonoidun järjestelmän 28, 35, 37, 38 ja 83 ryhmä). Tällainen horisontaalisempi lähestymistapa helpottaa sekä toimijoiden että tullin toimintaa;

- nykyiseen ryhmäsääntöön lisätään vaihtoehtoinen sääntö, jolloin viejällä on enemmän valinnanvaraa alkuperävaatimuksen täyttämiselle (27, 40, 42, 44, 70, 83, 84 ja 85 ryhmä).

Kaikkien näiden muutosten myötä nimikekohtaisista säännöksistä saadaan ajantasaisemmat ja nykyaikaisemmat, mikä yleisesti ottaen helpottaa alkuperäaseman saamista koskevien vaatimusten täyttämistä. Lisäksi edellä mainittu mahdollisuus käyttää tietyn ajan keskiarvoa noudettuna-hinnan ja ei-alkuperäainesten arvon laskemisessa yksinkertaistaa viejien tilannetta entisestään.

3.2.3.Tekstiilit

Tekstiilejä ja vaatteita koskevia uusia vaihtoehtoja on otettu käyttöön ulkoisen jalostuksen ja poikkeamien osalta. Tekstiin on lisätty myös uusia alkuperän saamiseen oikeuttavia prosesseja erityisesti kankaiden osalta. Tämän uskotaan helpottavan tuotteiden saatavuutta. Kahdenvälistä täyskumulaatiota sovellettaisiin vastedes myös näihin tuotteisiin. Tällaisessa kumulaatiossa tekstiiliaineksille suoritetut käsittelyt (esim. neulominen ja kehrääminen) voidaan ottaa huomioon kumulaatiovyöhykkeellä tapahtuvassa tuotantoprosessissa.

4.Oikeusperusta

4.1.Menettelyllinen oikeusperusta

4.1.1.Periaatteet

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 218 artiklan 9 kohdassa määrätään päätöksistä ”sopimuksella perustetussa elimessä unionin puolesta esitettävien kantojen vahvistamisesta, silloin kun tämän elimen on annettava säädöksiä, joilla on oikeusvaikutuksia, lukuun ottamatta säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan sopimuksen institutionaalisia rakenteita”.

Ilmaisu ’säädökset, joilla on oikeusvaikutuksia’ käsittää myös sellaiset säädökset, joilla on oikeusvaikutuksia kyseiseen elimeen sovellettavan kansainvälisen oikeuden nojalla. Se kattaa myös välineet, joilla ei ole sitovaa vaikutusta kansainvälisen oikeuden nojalla mutta jotka ”voivat vaikuttaa ratkaisevasti sen säännöstön sisältöön, jonka unionin lainsäätäjä antaa” 3 .

4.1.2.Soveltaminen käsillä olevassa asiassa

Assosiointineuvosto on sopimuksella eli Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisen Euroopan ja Välimeren alueen assosiointia koskevalla sopimuksella perustettu elin.

Säädös, joka assosiointineuvoston on määrä antaa, on säädös, jolla on oikeusvaikutuksia. Suunnitellusta säädöksestä tulee sitova kansainvälisen lainsäädännön nojalla sopimuksen 80 artiklan toisen kohdan mukaisesti.

Suunnitellulla säädöksellä ei täydennetä eikä muuteta sopimuksen institutionaalisia rakenteita.

Sen vuoksi ehdotetun päätöksen menettelyllinen oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 218 artiklan 9 kohta.

4.2.Aineellinen oikeusperusta

4.2.1.Periaatteet

SEUT-sopimuksen 218 artiklan 9 kohdan nojalla annettavan päätöksen aineellinen oikeusperusta määräytyy ensisijaisesti sen suunnitellun säädöksen tavoitteen ja sisällön perusteella, jota unionin puolesta otettava kanta koskee.

4.2.2.Soveltaminen käsillä olevassa asiassa

Suunnitellun säädöksen pääasiallinen tavoite ja sisältö koskevat yhteistä kauppapolitiikkaa.

Sen vuoksi päätösehdotuksen aineellinen oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta.

4.3.Päätelmä

Päätösehdotuksen oikeusperustan olisi oltava SEUT-sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta yhdessä sen 218 artiklan 9 kohdan kanssa.

5.Talousarviovaikutukset

Vaihtoehtoisten alkuperäsääntöjen käyttöönottoa koskevat muutosehdotukset perustuvat alkuperäsääntöjen uudistamisen periaatteeseen, ja niiden tarkoituksena on saattaa kyseiset säännöt vastaamaan hiljattain tehdyissä vapaakauppasopimuksissa määrättyjä uusia suuntauksia. Yleissopimuksen muutetuilla säännöillä lähinnä yksinkertaistetaan ja nykyaikaistetaan tullimenettelyjä, kuten

·Riittävä valmistus tai käsittely – keskiarvo: viejien on helpompi ennakoida tilanteita, kun noudettuna-hinta ja ei-alkuperäainesten arvo lasketaan keskiarvon perusteella markkinoiden vaihtelut huomioon ottaen

·Alkuperäselvitys: alkuperäselvityksiä yksinkertaistetaan, koska vastedes vain EUR1-tavaratodistusta käytetään alkuperätodistuksena

·Alkuperäselvityksen voimassaolo: alkuperätuotteiden siirtoja kevennetään pidentämällä alkuperäselvitysten voimassaoloaikaa 4 kuukaudesta 10 kuukauteen.

Näillä yleissopimukseen tehtävillä muutoksilla ei ole mitattavissa olevaa vaikutusta EU:n talousarvioon, koska niiden soveltamisala koskee pääasiassa kaupan helpottamista ja tulliviranomaisten nykyaikaisten käytäntöjen vahvistamista. Niillä otettaisiin käyttöön valinnaisia helpotuksia aloilla, jotka kuuluvat edelleen viranomaisten toimivaltaan, vaikuttamatta sääntöjen sisältöön (kirjanpidollinen erottelu, alkuperäselvitykset, keskiarvotus). Jotkin yksinkertaistukset (kuten alusten arviointiperusteiden lieventäminen) parantavat ennustettavuutta poistamalla edellytykset, joita tulliviranomaisten on tällä hetkellä vaikea valvoa, kun taas muut yksinkertaistukset (muuttamattomuus) koskevat logistiikkaa vaikuttamatta sääntöjen sisältöön.

Vaikka tullinpalautusta koskevia määräyksiä muutetaan, tullinpalautuskieltoa sovelletaan edelleen tekstiili- ja vaatetusalalla, joka on jatkossakin yksi tärkeimmistä PEM-vyöhykkeen kaupan aloista. Muutetuilla säännöillä kodifioitaisiin nykyinen tilanne säilyttämällä joissakin sopimuspuolissa voimassa oleva kielto. Täyskumulaatio ehdotetaan otettavaksi yleisesti käyttöön PEM-vyöhykkeen sisällä. Tämän tarkoituksena on vahvistaa vyöhykkeen nykyisiä kaupparakenteita ja niiden täydentävyyttä, mutta tämän ei uskota vaikuttavan merkittävällä tavalla EU:ssa kannettaviin tulleihin, koska kumulaation soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden on nykyiseen tapaan täytettävä omalla vyöhykkeellä saavutettua arvonlisäystä koskeva vaatimuksensa saadakseen etuudet.

Maatalousalan ja jalostettujen maataloustuotteiden alan nimikekohtaisten sääntöjen muutokset ovat lähinnä menetelmien mukauttamista, joka ei vaikuta sääntöjen sisältöön. Nykyiset arvoina ilmaistavat rajat ilmaistaan vastedes painona. Tämä arviointiperuste on objektiivisempi, ja tulliviranomaisten on helpompi tarkastaa se. Teollisuustuotteiden tuotekohtaisten sääntöjen yksinkertaistaminen vaikuttanee vain vähän tulleista saataviin tuloihin, sillä monissa tapauksissa ne saattavat johtua pikemminkin muutoksista hankintalähteissä eikä niinkään siitä, että PEM-maista tuleva etuuskohteluun oikeutettu tuonti lisääntyisi sellaisen tuonnin kustannuksella, josta kannettiin aiemmin tuontitulleja. Näiden muutosten vaikutusta tuontitulleista saataviin tuloihin ei näin ollen voida ilmaista määrällisesti. Mitä tulee kauppaan ja sen vaikutuksiin etuuksien käyttöön, uusien sääntöjen myötä tapahtuva joustavuuden lisääntyminen korostaisi taloudellista yhdentymistä koko vyöhykkeellä ja esim. tekstiilialalla, jolla etuudet ovat jo nyt erittäin yleisiä. Tekstiilejä ja kumulaatiota koskevien sääntöjen parantamisen tarkoituksena on pääasiassa tehostaa alueellista yhdentymistä entisestään ja helpottaa ainesten saatavuutta vyöhykkeellä eikä se, että vastedes ei-alkuperäaineksia saisi tuoda enemmän vyöhykkeen ulkopuolelta.

6.Suunnitellun säädöksen julkaiseminen

Koska assosiointineuvoston säädöksellä muutetaan sopimusta, on aiheellista julkaista se Euroopan unionin virallisessa lehdessä sen hyväksymisen jälkeen.

2024/0228 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisen Euroopan ja Välimeren alueen assosiointia koskevalla sopimuksella perustetussa assosiointineuvostossa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan mainitun sopimuksen pöytäkirjan N:o 4 muuttamiseen

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan yhdessä sen 218 artiklan 9 kohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Unioni teki Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisen Euroopan ja Välimeren alueen assosiointia koskevan sopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, neuvoston ja komission päätöksellä 98/238/EY, EHTY 4 . Pöytäkirja N:o 4 koskee käsitteen ’alkuperätuotteet’ määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä.

(2)Sopimuksen 78 artiklalla perustettu assosiointineuvosto, jäljempänä ’assosiointineuvosto’, voi päättää muuttaa pöytäkirjan määräyksiä pöytäkirjassa N:o 4 olevan 39 artiklan nojalla. Sopimuksen 80 artiklan 2 kohdan nojalla assosiointineuvoston tekemät päätökset sitovat osapuolia, joiden on toteutettava päätösten täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

(3)Assosiointineuvoston on määrä tehdä seuraavassa kokouksessaan tai kirjeenvaihtona päätös sopimuksen pöytäkirjan N:o 4 muutosehdotuksista.

(4)On aiheellista määrittää kanta, joka otetaan unionin puolesta assosiointineuvostossa, koska assosiointineuvoston päätös sitoo unionia.

(5)Unioni teki etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, neuvoston päätöksellä 2013/93/EU 5 , joka tuli voimaan 1 päivänä toukokuuta 2012. Siinä vahvistetaan sopimuspuolten välillä tehtyjen asiaankuuluvien sopimusten nojalla kaupattavien tavaroiden alkuperää koskevat määräykset, joita sovelletaan rajoittamatta kyseisissä sopimuksissa määrättyjen periaatteiden noudattamista.

(6)Yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään, että kukin sopimuspuoli toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen yleissopimuksen tosiasiallisen soveltamisen. Tämän vuoksi assosiointineuvoston olisi hyväksyttävä päätös, jolla sopimuksen pöytäkirjaan N:o 4 sisällytetään dynaaminen viittaus yleissopimukseen, jotta sopimuksessa viitattaisiin aina yleissopimuksen viimeiseen voimassa olevaan versioon,

(7)Yleissopimuksen muutoksesta käytyjen keskustelujen tuloksena laadittiin uudet nykyaikaistetut ja joustavammat alkuperäsäännöt, jotka on määrä sisällyttää yleissopimukseen. Odotettaessa muutosprosessin lopputulosta unioni ja Tunisia ovat ilmaisseet halukkuutensa soveltaa uusia sääntöjä mahdollisimman pian kahdenvälisesti ja vaihtoehtona nykyisten sääntöjen soveltamiselle.

(8)Brysselissä 5 päivänä helmikuuta 2020 pidetyssä ensimmäisessä siirtymäkauden alkuperäsääntöjä käsitelleessä teknisessä kokouksessa suurin osa yleissopimuksen sopimuspuolista, mukana lukien unioni ja Tunisia, sopivat panevansa täytäntöön yleissopimuksen tarkistetut säännöt, jäljempänä ’siirtymävaiheen alkuperäsäännöt’, rinnakkain yleissopimuksen sääntöjen kanssa kahdenvälisesti siirtymäkauden ajan, kunnes yleissopimuksen tarkistetut säännöt hyväksytään.

(9)Siirtymäkauden alkuperäsääntöjen soveltamisella varmistetaan kauppavirtojen ja tullikäytäntöjen mukauttaminen siihen asti, kun ne yleissopimuksen tarkistetut säännöt, joihin siirtymäkauden alkuperäsäännöt perustuvat, tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2025. 

(10)Syyskuun 1 päivästä 2021 alkaen unionin ja yleissopimuksen sopimuspuolten välillä on jo tullut voimaan kahdenvälisten alkuperäsääntöjä koskevien pöytäkirjojen verkosto, jonka nojalla siirtymäkauden alkuperäsääntöjä voidaan soveltaa. 6 Siirtymäkauden alkuperäsääntöjen täytäntöönpano muiden sopimuspuolten kanssa etenee edellyttäen, että osapuolet saattavat hyväksymismenettelyt päätökseen,

(11)Vuoden 2023 alussa EU lähetti ehdotuksen näiden uusien alkuperäsääntöjen hyväksymisestä. Tunisia ilmoitti hyväksyvänsä kyseiset säännöt, jos läpäisevyys varmistetaan ja jos tekstiilituotteita koskeva poikkeus otetaan osaksi päätöstä. Sen vuoksi EU:n kanta vahvistetaan neuvoston päätöksellä EU–Tunisia-assosiointineuvostossa.

(12)Siirtymäkauden alkuperäsääntöjen tavoitteena on ottaa käyttöön joustavampia sääntöjä, jotta tavarat saisivat etuuskohteluun oikeuttavan alkuperäaseman helpommin. Koska siirtymäkauden alkuperäsäännöt ovat yleensä joustavampia kuin yleissopimuksen alkuperäsäännöt, yleissopimuksen alkuperäsääntöjen mukaiset tavarat voidaan katsoa myös siirtymäkauden alkuperäsääntöjen mukaisiksi alkuperätuotteiksi, lukuun ottamatta joitakin 2, 4–15, 16 ryhmän (pois lukien jalostetut kalastustuotteet) ja 17–24 ryhmän maataloustuotteita.

(13)Siirtymäkauden alkuperäsääntöjä sovelletaan rinnakkain yleissopimuksen alkuperäsääntöjen kanssa, mikä luo kaksi erillistä kumulaatiovyöhykettä. Sen vuoksi yleissopimuksen ja siirtymäkauden alkuperäsääntöjen välisen läpäisevyyden yleinen soveltaminen sallitaan pöytäkirjan N:o 4 lisäyksessä A olevassa 8 artiklassa.

(14)Assosiointineuvostossa otettavan unionin kannan olisi sen vuoksi perustuttava päätösluonnokseen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Assosiointineuvostossa unionin puolesta otettava kanta perustuu tämän päätöksen liitteenä olevaan assosiointineuvoston päätösluonnokseen.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu komissiolle.

Tehty Brysselissä

(1)    EYVL L 97, 30.3.1998, s. 2.

(2)    EUVL C 51, 10.2.2023, s. 1.

(3)    Unionin tuomioistuimen tuomio 7.10.2014, Saksa v. neuvosto, C-399/12, ECLI:EU:C:2014:2258, 61–64 kohta.

(4)    Neuvoston ja komission päätös, tehty 26 päivänä tammikuuta 1998, Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisen Euroopan ja Välimeren alueen assosiointia koskevan sopimuksen tekemisestä (EYVL L 97, 30.3.1998, s. 1).

(5)    Neuvoston päätös 2013/93/EU, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2011, etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta (EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4).

(6)    EUVL C/2024/1637  

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 23.9.2024

COM(2024) 411 final

LIITE

asiakirjaan

Ehdotus: Neuvoston päätös

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisen Euroopan ja Välimeren alueen assosiointia koskevalla sopimuksella perustetussa assosiointineuvostossa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan mainitun sopimuksen pöytäkirjan N:o 4 muuttamiseen

LIITE

LUONNOS

EU-TUNISIA-ASSOSIOINTINEUVOSTON
PÄÄTÖS N:o

annettu ...

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisen Euroopan jaVälimeren alueen assosiointia koskevan sopimuksen muuttamisesta korvaamalla sen käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (”alkuperätuotteet”) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskeva pöytäkirja N:o 4

EU–TUNISIA-ASSOSIOINTINEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisen Euroopan ja Välimeren alueen assosiointia koskevan sopimuksen 1 ja erityisesti sen käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (”alkuperätuotteet”) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevassa pöytäkirjassa N:o 4 olevan 39 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)    Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisen Euroopan ja Välimeren alueen assosiointia koskevan sopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, 29 artiklassa viitataan sopimuksen pöytäkirjaan N:o 4, jäljempänä ’pöytäkirja N:o 4’, jossa vahvistetaan alkuperäsäännöt.

(2)    Pöytäkirjassa N:o 4 olevassa 39 artiklassa määrätään, että sopimuksen 78 artiklalla perustettu assosiointineuvosto voi päättää pöytäkirjan N:o 4 määräysten muuttamisesta.

(3)    Etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen 2 , jäljempänä ’yleissopimus’, tarkoituksena on siirtää yleissopimuksen sopimuspuolten välillä tehdyissä kahdenvälisissä vapaakauppasopimuksissa vahvistetut nykyiset kahdenväliset alkuperäsääntöjärjestelmät monenväliseen kehykseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainituissa kahdenvälisissä sopimuksissa määrättyjen periaatteiden noudattamista.

(4)    Unioni allekirjoitti yleissopimuksen 15 päivänä kesäkuuta 2011 ja Tunisian tasavalta 16 päivänä tammikuuta 2013.

(5)    Unioni talletti hyväksymiskirjansa yleissopimuksen tallettajalle 26 päivänä maaliskuuta 2012 ja Tunisian tasavalta 21 päivänä marraskuuta 2014. Näin ollen ja yleissopimuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti yleissopimus tuli voimaan unionin osalta 1 päivänä toukokuuta 2012 ja Tunisian tasavallan osalta 1 päivänä tammikuuta 2015.

(6)    Unioni ja Tunisian tasavalta ovat sopineet soveltavansa muutetun yleissopimuksen sääntöihin perustuvia vaihtoehtoisia alkuperäsääntöjä, joita voidaan käyttää kahdenvälisesti vaihtoehtona yleissopimuksen alkuperäsäännöille siihen asti, kun yleissopimuksen muutos tulee voimaan.

(7)    Brysselissä 5 päivänä helmikuuta 2020 pidetyssä ensimmäisessä siirtymäkauden alkuperäsääntöjä käsitelleessä teknisessä kokouksessa suurin osa yleissopimuksen sopimuspuolista, mukaan lukien unioni ja Tunisia, sopivat panevansa täytäntöön yleissopimuksen tarkistetut säännöt ( 3 ), jäljempänä ’siirtymäkauden alkuperäsäännöt’, rinnakkain yleissopimuksen sääntöjen kanssa kahdenvälisesti siirtymäkauden ajan, kunnes yleissopimuksen tarkistetut säännöt hyväksytään.

(8)    Syyskuun 1 päivästä 2021 alkaen unionin ja yleissopimuksen sopimuspuolten välillä on jo tullut voimaan kahdenvälisten alkuperäsääntöjä koskevien pöytäkirjojen verkosto, jonka nojalla siirtymäsääntöjä voidaan soveltaa( 4 ).

(9)    Siirtymäkauden alkuperäsääntöjen tavoitteena on ottaa käyttöön joustavampia sääntöjä, jotta helpotettaisiin etuuskohteluun oikeuttavan alkuperäaseman määrittämistä tavaroille. Koska siirtymäkauden alkuperäsäännöt ovat yleensä joustavampia kuin yleissopimuksen alkuperäsäännöt, yleissopimuksen alkuperäsääntöjen mukaiset tavarat voidaan katsoa myös siirtymäkauden alkuperäsääntöjen mukaisiksi alkuperätavaroiksi, lukuun ottamatta joitakin harmonoidun järjestelmän 2, 4–15, 16 ryhmän (pois lukien jalostetut kalastustuotteet) ja 17–24 ryhmän maataloustuotteita.

(10)    Siirtymäkauden alkuperäsääntöjä sovelletaan rinnakkain yleissopimuksen alkuperäsääntöjen kanssa, mikä luo kaksi erillistä kumulaatiovyöhykettä Sen vuoksi pöytäkirjan N:o 4 lisäyksessä A olevaan 8 artiklaan sisältyy määräys, jolla helpotetaan yleissopimuksen ja siirtymäkauden alkuperäsääntöjen välisen läpäisevyyden soveltamista.

(11)    Tunisian pyynnöstä rajoitetulle määrälle Tunisiasta peräisin olevia tekstiilituotteita voidaan tietyin edellytyksin myöntää etuuskohtelu viiden vuoden ajan tämän päätöksen soveltamispäivästä.

(12)    Sen vuoksi pöytäkirja N:o 4 olisi korvattava uudella pöytäkirjalla, jossa vahvistetaan vaihtoehtoiset alkuperäsäännöt. Lisäksi uudessa pöytäkirjassa olisi oltava dynaaminen viittaus yleissopimukseen, jotta siinä viitattaisiin aina yleissopimuksen viimeisimpään voimassa olevaan toisintoon,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Tunisian tasavallan välisen Euroopan ja Välimeren alueen assosiointia koskevan sopimuksen pöytäkirja N:o 4, joka koskee käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (alkuperätuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä, tämän päätöksen liitteessä olevalla tekstillä.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään, ja sitä sovelletaan samasta päivästä alkaen.

Tehty [paikka ja päivämäärä lisätään myöhemmin]...

   Assosiointineuvoston puolesta

   Puheenjohtaja

LIITE

”Pöytäkirja N:o 4

käsitteen ”peräisin olevat tuotteet” (”alkuperätuotteet”) määritelmästä
ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä

1 artikla
Sovellettavat alkuperäsäännöt

1.    Sopimuksen panemiseksi täytäntöön sovelletaan etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen 5 , jäljempänä ’yleissopimus’, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna ja julkaistuna Euroopan unionin virallisessa lehdessä, lisäystä I ja lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä.

2.    Kaikki yleissopimuksen lisäyksessä I ja lisäyksen II asiaankuuluvissa määräyksissä olevat viittaukset ”asiaankuuluvaan sopimukseen” katsotaan viittauksiksi sopimukseen.

2 artikla
Vaihtoehtoisesti sovellettavat alkuperäsäännöt

1.    Sen estämättä, mitä tämän pöytäkirjan 1 artiklassa määrätään, pantaessa sopimusta täytäntöön pidetään tuotteita, jotka saavat etuuskohteluun oikeuttavan alkuperäaseman tämän pöytäkirjan lisäyksessä A olevien vaihtoehtoisesti sovellettavien alkuperäsääntöjen, jäljempänä ”siirtymäsäännöt”, mukaisesti, myös Euroopan unionin tai Tunisian tasavallan alkuperätuotteina.

2.    Siirtymäsääntöjä sovelletaan siihen asti, kun siirtymäsääntöjen perustana oleva yleissopimuksen muutos tulee voimaan.

3 artikla
Riitojen ratkaiseminen

1.    Jos yleissopimuksen lisäyksessä I olevassa 32 artiklassa tai tämän pöytäkirjan lisäyksessä A olevassa 34 artiklassa määrätyistä tarkastusmenettelyistä syntyy riita, jota tarkastusta pyytävät tulliviranomaiset ja kyseisen tarkastuksen tekemisestä vastaavat tulliviranomaiset eivät pysty keskenään sopimaan, asia saatetaan assosiointineuvoston ratkaistavaksi.

2.    Tuojan ja tuojamaan tulliviranomaisten väliset riidat ratkaistaan aina kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti.

4 artikla
Pöytäkirjan muuttaminen

Assosiointineuvosto voi päättää tämän pöytäkirjan määräysten muuttamisesta.

5 artikla Yleissopimuksen irtisanominen

1.    Jos joko Euroopan unioni tai Tunisian tasavalta ilmoittaa kirjallisesti yleissopimuksen tallettajalle aikeestaan irtisanoa yleissopimus sen 9 artiklan mukaisesti, Euroopan unioni ja Tunisian tasavalta aloittavat viipymättä alkuperäsääntöjä koskevat neuvottelut sopimuksen täytäntöön panemiseksi.

2.    Yleissopimuksen lisäyksen I alkuperäsääntöjä ja soveltuvin osin sen lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä, joita sovelletaan eroamishetkenä, sovelletaan edelleen sopimukseen tällaisten uudelleen neuvoteltujen alkuperäsääntöjen voimaantuloon asti. Yleissopimuksen lisäyksen I alkuperäsääntöjä ja soveltuvin osin sen lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä tulkitaan kuitenkin irtisanomishetkestä alkaen siten, että ainoastaan Euroopan unionin ja Tunisian tasavallan välinen kahdenvälinen kumulaatio on sallittua.

6 artikla

Tiettyjen tuotteiden kiintiöissä sovellettavat alkuperäsäännöt

1.    Sen estämättä, mitä yleissopimuksen lisäyksessä I olevassa liitteessä II ja tämän pöytäkirjan lisäyksessä A olevassa liitteessä II määrätään, tämän pöytäkirjan lisäyksen B määräyksiä voidaan kyseisessä lisäyksessä B lueteltujen tuotteiden osalta soveltaa viiden vuoden ajan tämän sopimuksen voimaantulopäivästä.

2.     Lisäyksen B määräysten täytäntöönpanoa ja sen soveltamisen vaikutusta seurataan säännöllisesti ja sitä tarkastellaan uudelleen assosiointikomiteassa viimeistään 4 vuoden kuluttua lisäyksen B voimaantulosta. Assosiointineuvosto voi kyseisen tutkimuksen perusteella päättää muuttaa lisäystä B.

3.    Osapuolet muistuttavat mahdollisuudesta esittää kaikki tämän artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamiseen tai tulkintaan liittyvät kysymykset muun muassa assosiointineuvostolle tai teollisuuden, kaupan ja palvelujen alakomitealle.

4.    Jos unioni katsoo, että on riittävästi näyttöä siitä, että Tunisia on hyväksynyt tai pitää voimassa toimenpiteen, joka haittaa harmonoidun järjestelmän XI jaksossa lueteltujen tuotteiden (tekstiilit ja vaatteet) kauppaa, unioni voi esittää Tunisialle neuvottelupyynnön ja keskeyttää tämän jälkeen tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisen väliaikaisesti. Keskeyttäminen tulee voimaan 60 päivän kuluessa siitä, kun unioni on esittänyt Tunisialle neuvottelupyynnön.

Lisäys A

VAIHTOEHTOISESTI SOVELLETTAVAT ALKUPERÄSÄÄNNÖT

Säännöt, joita sovelletaan valinnaisesti etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen sopimuspuolissa yleissopimuksen muutoksen tekemiseen ja voimaantuloon asti, jäljempänä ’säännöt, tai ’siirtymäsäännöt’

KÄSITTEEN ”PERÄISIN OLEVAT TUOTTEET” (ALKUPERÄTUOTTEET) MÄÄRITTELY JA HALLINNOLLISEN YHTEISTYÖN MENETELMÄT

SISÄLLYSLUETTELO

TAVOITTEET

I OSASTO    YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla    Määritelmät

II OSASTO    KÄSITTEEN ”PERÄISIN OLEVAT TUOTTEET” (ALKUPERÄTUOTTEET) MÄÄRITELMÄ

2 artikla    Yleiset vaatimukset

3 artikla    Kokonaan tuotetut tuotteet

4 artikla    Riittävä valmistus tai käsittely

5 artikla    Toleranssisääntö

6 artikla    Riittämätön valmistus tai käsittely

7 artikla    Alkuperäkumulaatio

8 artikla    Alkuperäkumulaation soveltamisedellytykset

9 artikla    Kelpuuttamisen yksikkö

10 artikla    Sarjat

11 artikla    Neutraalit tekijät

12 artikla    Kirjanpidollinen erottelu

III OSASTO    ALUEESEEN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

13 artikla    Alueperiaate

14 artikla    Muuttumattomuus

15 artikla    Näyttelyt

IV OSASTO    TULLINPALAUTUS TAI TULLEISTA VAPAUTTAMINEN

16 artikla    Tullinpalautus tai tulleista vapauttaminen

V OSASTO    ALKUPERÄSELVITYS

17 artikla    Yleiset vaatimukset

18 artikla    Alkuperäilmoituksen laatimisedellytykset

19 artikla    Valtuutettu viejä

20 artikla    EUR.1-tavaratodistuksen antamismenettely

21 artikla    Jälkikäteen annetut EUR.1-tavaratodistukset

22 artikla    EUR.1-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen antaminen

23 artikla    Alkuperäselvityksen voimassaolo

24 artikla    Vapaa-alueet

25 artikla    Tuontiin liittyvät vaatimukset

26 artikla    Tuonti osalähetyksinä

27 artikla    Poikkeukset alkuperäselvityksen antamisesta

28 artikla    Poikkeavuudet ja muotovirheet

29 artikla    Tavarantoimittajan ilmoitukset

30 artikla    Euroina ilmaistavat määrät

VI OSASTO    YHTEISTYÖN JA ASIAKIRJANÄYTÖN PERIAATTEET

31 artikla    Asiakirjanäyttö, alkuperäselvitysten ja todistusasiakirjojen säilyttäminen

32 artikla    Riitojen ratkaiseminen

VII OSASTO    HALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ

33 artikla    Ilmoitukset ja yhteistyö

34 artikla    Alkuperäselvitysten tarkastaminen

35 artikla    Tavarantoimittajan ilmoitusten tarkastaminen

36 artikla    Seuraamukset

VIII OSASTO    LISÄYKSEN A SOVELTAMINEN

37 artikla    Euroopan talousalue

38 artikla    Liechtenstein

39 artikla    San Marinon tasavalta

40 artikla    Andorran ruhtinaskunta

41 artikla    Ceuta ja Melilla

Liiteluettelo

LIITE I:    Alkuhuomautukset liitteen II luetteloon

LIITE II:    Luettelo ei-alkuperäaineksiin sovellettavasta valmistuksesta tai käsittelystä, joka on tehtävä, jotta valmistettu tuote voi saada alkuperäaseman

LIITE III:    Alkuperäilmoituksen teksti

LIITE IV:    EUR.1-tavaratodistuksen ja EUR.1-tavaratodistushakemuksen mallit

LIITE V:    Ceutan ja Melillan alkuperätuotteita koskevat erityisedellytykset

LIITE VI:    Tavarantoimittajan ilmoitus

LIITE VII:    Tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitus

TAVOITTEET

Nämä säännöt ovat valinnaiset. Niitä on tarkoitus soveltaa väliaikaisesti Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, muutoksen tekemiseen ja voimaantuloon asti. Näitä sääntöjä sovelletaan kahdenvälisesti sellaisten sopimuspuolten väliseen kauppaan, jotka sopivat viittaavansa niihin tai sisällyttävät ne etuuskohtelukauppaa koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiinsa. Näitä sääntöjä on tarkoitus soveltaa vaihtoehtoisesti sellaisten yleissopimuksen sääntöjen sijaan, jotka yleissopimuksessa määrätyllä tavalla eivät rajoita sopimuspuolten välisissä asiaankuuluvissa sopimuksissa ja muissa niihin liittyvissä kahdenvälisissä sopimuksissa vahvistettujen periaatteiden noudattamista. Tämän mukaisesti näiden sääntöjen soveltaminen ei ole pakollista vaan valinnaista. Niitä voivat soveltaa sellaiset talouden toimijat, jotka haluavat hakea etuuksia näiden sääntöjen perusteella yleissopimuksen sääntöjen sijaan.

Näiden sääntöjen tarkoituksena ei ole muuttaa yleissopimusta. Yleissopimusta sovelletaan edelleen täysimääräisesti yleissopimuksen sopimuspuolten kesken. Näillä säännöillä ei muuteta yleissopimuksen mukaisia sopimuspuolten oikeuksia ja velvollisuuksia.

I OSASTO
YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla
Määritelmät

Näitä sääntöjä sovellettaessa

a)    ’soveltavalla sopimuspuolella’ tarkoitetaan yleissopimuksen sopimuspuolta, joka sisällyttää nämä säännöt yleissopimuksen toisen sopimuspuolen kanssa tekemiinsä etuuskohtelukauppaa koskeviin kahdenvälisiin sopimuksiin, ja se kattaa sopimuksen osapuolet;

b)    ’ryhmillä’, ’nimikkeillä’ ja ’alanimikkeillä’ (neli- tai kuusinumeroisia) ryhmiä, nimikkeitä ja alanimikkeitä, joita käytetään harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän muodostavassa nimikkeistössä, jäljempänä ’harmonoitu järjestelmä’, sellaisena kuin se on muutettuna tulliyhteistyöneuvoston 26 päivänä kesäkuuta 2004 antamalla suosituksella;

c)    ilmaisulla ’luokitella’ tavaran luokittelua harmonoidun järjestelmän tiettyyn nimikkeeseen tai alanimikkeeseen;

d)    ’lähetyksellä’ tuotteita, jotka joko

i)    lähetetään samanaikaisesti yhdeltä viejältä yhdelle vastaanottajalle; tai

(ii)    kuljetetaan yhdellä kuljetusasiakirjalla, joka kattaa lähetyksen viejältä vastaanottajalle, tai jos tällaista asiakirjaa ei ole, yhdellä kauppalaskulla;

e)    ’sopimuspuolen tai soveltavan sopimuspuolen tulliviranomaisilla’ Euroopan unionin osalta kaikkia Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulliviranomaisia;

f)    ’tullausarvolla’ tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 VII artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (WTO:n sopimus tullausarvosta) mukaisesti määritettyä arvoa;

g)    ’noudettuna-hinnalla’ sille osapuolen valmistajalle, jonka yrityksessä viimeinen valmistus tai käsittely on suoritettu, tuotteesta maksettua noudettuna-hintaa, johon sisältyvät kaikkien käytettyjen ainesten arvo ja muut sen tuottamiseen liittyvät kustannukset ja josta on vähennetty mahdolliset sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa valmista tuotetta vietäessä. Jos viimeinen valmistus tai käsittely on annettu alihankkijan tehtäväksi, ilmaisulla ’valmistaja’ tarkoitetaan yritystä, joka on teettänyt toiminnan kyseisellä alihankkijalla.

Jos todellinen maksettu hinta ei vastaa kaikkia tuotteen valmistukseen liittyviä kustannuksia, jotka tosiasiallisesti aiheutuivat osapuolessa, noudettuna-hinnalla tarkoitetaan kaikkien näiden kustannusten summaa, josta on vähennetty mahdolliset sisäiset verot, jotka palautetaan tai voidaan palauttaa valmista tuotetta vietäessä;

h)    ’keskenään korvattavissa olevalla aineksella’ tai ’keskenään korvattavissa olevalla tuotteella’ saman lajin ja saman kauppalaadun aineksia ja tuotteita, joiden tekniset ja fyysiset ominaisuudet ovat samat ja joita ei voida erottaa toisistaan;

i)    ’tavaralla’ sekä ainesta että tuotetta;

j)    ’valmistuksella’ kaikenlaista valmistusta tai käsittelyä, myös kokoamista;

k)    ’aineksella’ kaikkia aineosia, raaka-aineita, komponentteja, osia jne., joita käytetään tuotteen valmistuksessa;

l)    ’ei-alkuperäainesten enimmäismäärällä’ sitä, kuinka paljon enintään ei‑alkuperäaineksia sallitaan valmistuksessa, jotta sitä voidaan pitää riittävänä valmistuksena tai käsittelynä antamaan tuotteelle alkuperäaseman. Tämä voidaan ilmaista prosenttiosuutena tuotteen noudettuna-hinnasta tai prosenttiosuutena sellaisten käytettyjen ainesten nettopainosta, jotka kuuluvat tiettyyn ryhmäkokonaisuuteen, ryhmään, nimikkeeseen tai alanimikkeeseen;

m)    ’tuotteella’ valmistettavaa tuotetta, vaikka se olisi tarkoitettu käytettäväksi myöhemmin toisessa valmistustoimessa;

n)    ’alueella’ aluetta, joka sisältää osapuolen maa-alueen, sisäiset aluevedet ja aluemeren;

o)    ’arvonlisäyksellä’ noudettuna-hintaa, josta on vähennetty kaikkien sellaisten käytettyjen ainesten tullausarvo, jotka ovat sellaisten muiden sopimuspuolten alkuperätuotteita, joiden kanssa kumulaatio on sallittua, tai jos tullausarvoa ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa aineksista viejäosapuolessa maksettua hintaa;

p)    ’ainesten arvolla’ valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten tullausarvoa tuontihetkellä, tai jos sitä ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäistä todennettavissa olevaa aineksista viejäosapuolessa maksettua hintaa. Kun käytettyjen alkuperäainesten arvo on määritettävä, tämän kohdan määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin.

II OSASTO
KÄSITTEEN ”PERÄISIN OLEVAT TUOTTEET” (”ALKUPERÄTUOTTEET”) MÄÄRITELMÄ

2 artikla
Yleiset vaatimukset

Sopimuksen panemiseksi täytäntöön pidetään seuraavia tuotteita osapuolen alkuperätuotteina vietäessä niitä toiseen osapuoleen:

a)    3 artiklan mukaiset osapuolessa kokonaan tuotetut tuotteet;

b)    osapuolessa tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin siellä kokonaan tuotettuja aineksia, jos näille aineksille on tehty kyseisessä osapuolessa 4 artiklan mukainen riittävä valmistus tai käsittely.

3 artikla
Kokonaan tuotetut tuotteet

1.    Seuraavia tuotteita pidetään osapuolessa kokonaan tuotettuina, kun ne viedään toiseen osapuoleen:

a)    sen maaperästä tai merenpohjasta saadut kivennäistuotteet ja luonnonvesi;

b)    siellä kasvatetut tai korjatut kasvit, mukaan lukien vesikasvit, ja kasvistuotteet;

c)    siellä syntyneet ja kasvatetut elävät eläimet;

d)    siellä kasvatetuista elävistä eläimistä saadut tuotteet;

e)    siellä syntyneistä ja kasvatetuista teurastetuista eläimistä saadut tuotteet;

f)    siellä metsästämällä tai kalastamalla saadut tuotteet;

g)    vesiviljelytuotteet, kun kalat, äyriäiset, nilviäiset ja muut vedessä elävät selkärangattomat ovat syntyneet tai ne on kasvatettu siellä munista, toukista tai kalanpoikasista;

h)    sen alusten aluemerten ulkopuolelta pyytämät merikalastustuotteet ja muut sen alusten aluemerten ulkopuolelta saamat tuotteet;

i)    sen tehdasaluksilla ainoastaan h alakohdassa tarkoitetuista tuotteista valmistetut tuotteet;

j)    siellä kerätyt yksinomaan raaka-aineiden talteenottoon soveltuvat käytetyt tavarat;

k)    siellä suoritetuista valmistustoimista syntyneet jätteet ja romu;

l)    sen aluemeren ulkopuolisesta merenpohjasta tai merenpohjan alaisista kerrostumista saadut tuotteet, jos sillä on yksinoikeus hyödyntää tätä merenpohjaa tai sen alaisia kerrostumia;

m)    siellä yksinomaan a–l alakohdassa tarkoitetuista tuotteista tuotetut tavarat.

2.    Edellä 1 kohdan h alakohdassa käytetyllä ilmaisulla ’sen alusten’ ja 1 kohdan i alakohdassa käytetyllä ilmaisulla ’sen tehdasaluksilla’ tarkoitetaan ainoastaan sellaisia aluksia ja tehdasaluksia, jotka täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

a)    ne on rekisteröity viejä- tai tuojaosapuolessa;

b)    ne purjehtivat viejä- tai tuojaosapuolen lipun alla;

c)    ne täyttävät toisen seuraavista edellytyksistä:

i)    ne ovat vähintään puoliksi viejä- tai tuojaosapuolen kansalaisten omistamia, tai

(ii)    ne ovat sellaisten yritysten omistamia,

joiden kotipaikka ja päätoimipaikka ovat viejä- tai tuojaosapuolessa, ja

jotka ovat vähintään puoliksi viejä- tai tuojaosapuolen tai näiden osapuolten julkisyhteisöjen tai kansalaisten omistamia.

3.    Kun edellä olevaa 2 kohtaa sovellettaessa viejä- tai tuojaosapuoli on Euroopan unioni, tarkoitetaan Euroopan unionin jäsenvaltioita.

4.    Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi EFTA-valtioita pidetään yhtenä soveltavana sopimuspuolena.

4 artikla
Riittävä valmistus tai käsittely

1.    Tuotteita, joita ei ole tuotettu kokonaan osapuolessa, pidetään riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä, jos liitteen II luettelossa määrätyt edellytykset täyttyvät asianomaisten tavaroiden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan ja 6 artiklan soveltamista.

2.    Jos tuotetta, joka on saanut alkuperäaseman osapuolessa 1 kohdan mukaisesti, käytetään aineksena toisen tuotteen valmistuksessa, sen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjä ei-alkuperäaineksia ei oteta huomioon.

3.    Kunkin tuotteen osalta on määritettävä, täyttyvätkö 1 kohdan vaatimukset.

Kuitenkin kun asianomainen sääntö perustuu ei‑alkuperäainesten enimmäismäärän noudattamiseen, osapuolten tulliviranomaiset voivat antaa viejille luvan laskea tuotteen noudettuna-hinnan ja ei‑alkuperäainesten arvon 4 kohdan mukaisesti keskiarvon perusteella, jotta kustannus- ja valuuttakurssivaihtelut voidaan ottaa huomioon.

4.    Kun 3 kohdan toista alakohtaa sovelletaan, tuotteen keskimääräinen noudettuna‑hinta on laskettava samojen tuotteiden kaikesta edellisenä verovuonna tapahtuneesta myynnistä veloitettujen noudettuna-hintojen summan perusteella ja käytettyjen ei-alkuperäainesten keskiarvo on laskettava edellisenä verovuonna tapahtuneessa samojen tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäaineisten arvon summan perusteella, sellaisina kuin ne on määritelty viejäosapuolessa, tai, jos koko verovuotta koskevia lukuja ei vielä ole saatavilla, käytetään lyhyempää, kuitenkin vähintään kolmen kuukauden pituista ajanjaksoa.

5.    Jos viejät ovat valinneet keskiarvoihin perustuvat laskelmat, niiden on johdonmukaisesti sovellettava tällaista menetelmää viiteverovuotta seuraavana vuonna tai, soveltuvin osin, viitekautena käytettyä lyhyempää ajanjaksoa seuraavana vuonna. Ne voivat lopettaa tällaisen menetelmän soveltamisen, jos ne toteavat jonkin verovuoden tai vähintään kolmen kuukauden pituisen lyhyemmän edustavan ajanjakson aikana, että tällaisen menetelmän käytön perusteena olleita kustannus- tai valuuttakurssivaihteluja ei enää ole.

6.    Edellä 4 kohdassa tarkoitettua keskimääräistä noudettuna-hintaa on käytettävä noudettuna-hintana ja keskimääräistä arvoa ei-alkuperäaineisten arvona ei-alkuperäainesten enimmäismäärää koskevan vaatimuksen noudattamisen toteamiseksi.

5 artikla
Toleranssisääntö

1.    Poiketen siitä, mitä 4 artiklassa säädetään, sekä tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ei‑alkuperäaineksia, joita liitteen II luettelossa vahvistettujen edellytysten mukaan ei saa käyttää tietyn tuotteen valmistuksessa, voidaan kuitenkin käyttää, jos niiden kokonaisnettopaino tai tuotteen arvioitu arvo on enintään

a)    15 prosenttia 2 tai 4–24 ryhmään kuuluvan tuotteen, lukuun ottamatta 16 ryhmään kuuluvia jalostettuja kalastustuotteita, nettopainosta;

b)    15 % tuotteen, lukuun ottamatta a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita, noudettuna-hinnasta.

Tätä kohtaa ei sovelleta harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmän tuotteisiin, joihin sovelletaan liitteen I huomautuksissa 6 ja 7 mainittuja poikkeamia.

2.    Tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa ei saa ylittää mitään liitteen II luettelossa vahvistetuissa säännöissä eriteltyä ei-alkuperäainesten enimmäismäärää koskevaa prosenttiosuutta.

3.    Tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta tuotteisiin, jotka on tuotettu kokonaan osapuolessa 3 artiklan mukaisesti. Mainituissa määräyksissä määrättyä poikkeamaa sovelletaan kuitenkin tuotteisiin, joiden osalta liitteen II luettelossa vahvistettu sääntö edellyttää, että kyseisten tuotteiden valmistuksessa käytetyt ainekset ovat kokonaan tuotettuja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan ja 9 artiklan 1 kohdan soveltamista.

6 artikla
Riittämätön valmistus tai käsittely

1.    Seuraavia toimia pidetään riittämättömänä valmistuksena tai käsittelynä antamaan alkuperäasema riippumatta siitä, täyttyvätkö 4 artiklan vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista:

a)    toimet tuotteiden hyvän kunnon säilymisen varmistamiseksi kuljetuksen ja varastoinnin aikana;

b)    kollien jakaminen ja yhdistäminen;

c)    pesu, puhdistus; pölyn, oksidin, öljyn, maalin tai muun peiteaineen poistaminen;

d)    tekstiilien silitys tai prässäys;

e)    pelkät maalaus- ja kiillotustoimet;

f)    riisin esikuorinta ja hiominen osittain tai kokonaan; viljan ja riisin kiillotus ja lasitus;

g)    toimet sokerin värjäämiseksi tai maustamiseksi taikka sokeripalojen muodostamiseksi; kidesokerin hienontaminen osittain tai kokonaan;

h)    hedelmien, pähkinöiden ja vihannesten kuoriminen ja kivien poisto;

i)    teroitus, pelkkä hiominen tai pelkkä leikkaaminen;

j)    seulonta, lajittelu, luokittelu, ryhmittely, yhteensovitus; (myös tavaroiden järjestäminen sarjoiksi);

k)    pelkkä pullotus, tölkitys, pussitus, koteloihin tai rasioihin pakkaaminen, kartongille tai levyille kiinnittäminen ja kaikki muut yksinkertaiset pakkaustoimet;

l)    merkkien, nimilappujen, logojen ja muiden vastaavanlaisten tunnusten kiinnittäminen tai painaminen tuotteisiin tai niiden pakkauksiin;

m)    pelkkä tuotteiden sekoittaminen, myös jos ne ovat erilaisia;

n)    sokerin sekoittaminen muun aineksen kanssa;

o)    pelkkä veden lisääminen taikka tuotteiden laimentaminen, dehydratointi tai denaturointi;

p)    pelkkä osien yhdistäminen kokonaiseksi tuotteeksi tai tuotteiden purkaminen osiin;

q)    eläinten teurastus;

r)    kahden tai useamman a–q alakohdassa eritellyn toimen toteuttaminen yhdessä.

2.    Kaikki tietylle tuotteelle viejäosapuolessa suoritetut toimet on otettava huomioon määritettäessä, pidetäänkö tälle tuotteelle suoritettua valmistusta tai käsittelyä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla riittämättömänä.

7 artikla
Alkuperäkumulaatio

1.    Tuotteita pidetään viejäosapuolen alkuperätuotteina vietäessä ne toiseen osapuoleen, jos ne on tuotettu viejäosapuolessa käyttäen minkä tahansa muun soveltavan sopimuspuolen kuin viejäosapuolen alkuperäaineksia, edellyttäen että niitä on valmistettu tai käsitelty viejäosapuolessa 6 artiklassa tarkoitettuja toimia enemmän, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan soveltamista. Tällaisten ainesten ei tarvitse olla riittävästi valmistettuja tai käsiteltyjä.

2.    Jos viejäosapuolessa suoritettu valmistus tai käsittely ei ylitä 6 artiklassa tarkoitettuja toimia, minkä tahansa muun soveltavan sopimuspuolen alkuperäaineksia sisällyttämällä saatua tuotetta pidetään viejäosapuolen alkuperätuotteena ainoastaan, jos siellä syntynyt arvonlisäys on suurempi kuin sellaisten käytettyjen ainesten arvo, jotka ovat jonkin toisen soveltavan sopimuspuolen alkuperäaineksia. Muussa tapauksessa saatua tuotetta pidetään sen soveltavan sopimuspuolen alkuperätuotteena, jonka viejäosapuolessa suoritetussa valmistuksessa käytettyjen alkuperäainesten arvo on korkein.

3.    Muussa soveltavassa sopimuspuolessa kuin viejäosapuolessa suoritettua valmistusta tai käsittelyä pidetään suoritettuna viejäosapuolessa, jos saaduille tuotteille suoritetaan myöhemmin valmistus tai käsittely kyseisessä viejäosapuolessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan soveltamista ja lukuun ottamatta 50–63 ryhmän tuotteita.

4.    Kun kyseessä on osapuolten kahdenvälinen kauppa, tuojaosapuolessa suoritettua valmistusta tai käsittelyä pidetään suoritettuna viejäosapuolessa, jos tuotteille suoritetaan myöhemmin valmistus tai käsittely kyseisessä viejäosapuolessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan soveltamista ja lukuun ottamatta 50–63 ryhmän tuotteita,

Tätä kohtaa sovellettaessa Euroopan unionin vakautus- ja assosiaatioprosessin osallistujia ja Moldovan tasavaltaa pidetään yhtenä soveltavana sopimuspuolena.

5.    Sopimuspuolet voivat laajentaa tämän artiklan 3 kohdan soveltamisen koskemaan 50–63 ryhmään kuuluvien tuotteiden tuontia. Osapuolen, joka valitsee tällaisen laajentamisen, on ilmoitettava asiasta toiselle osapuolelle ja Euroopan komissiolle 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

6.    Tämän artiklan 3–5 kohdassa tarkoitettua kumulaatiota sovellettaessa alkuperätuotteiden katsotaan olevan viejäosapuolen alkuperätuotteita ainoastaan, jos siellä suoritettu valmistus tai käsittely ylittää 6 artiklassa tarkoitetut toimet.

7.    Edellä 1 kohdassa tarkoitetut soveltavien sopimuspuolten alkuperätuotteet, joille ei suoriteta mitään valmistusta tai käsittelyä viejäosapuolessa, säilyttävät alkuperänsä, jos ne viedään johonkin muuhun soveltavaan sopimuspuoleen.

8 artikla
Alkuperäkumulaation soveltamisedellytykset

1.    Edellä 7 artiklassa määrättyä kumulaatiota voidaan soveltaa ainoastaan, jos

a)    alkuperäaseman saamiseen osallistuvien soveltavien sopimuspuolten ja määräpaikkana olevan soveltavan sopimuspuolen välillä sovelletaan vuonna 1994 tehdyn tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan mukaista etuuskohtelukauppaa koskevaa sopimusta; ja

b)    tavarat ovat saaneet alkuperäaseman sellaisia sääntöjä soveltaen, jotka ovat identtiset näiden sääntöjen kanssa.

1 a.    Sen estämättä, mitä 1 kohdan b alakohdassa määrätään, 7 artiklassa määrättyä kumulaatiota voidaan soveltaa harmonoidun järjestelmän 1, 3, 16 (jalostetut kalastustuotteet) ja 25–97 ryhmään luokiteltuihin tavaroihin, jotka ovat saaneet alkuperäaseman soveltamalla etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen lisäyksen I ja lisäyksen II asiaankuuluvien määräysten mukaisia alkuperäsääntöjä, edellyttäen että ainekset ja tuotteet ovat sellaisten soveltavien sopimuspuolten alkuperätuotteita, joiden osalta kumulaatio on mahdollista.

2.    Ilmoitukset kumulaation soveltamiseksi tarvittavien vaatimusten täyttymisestä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä (C-sarja) sekä Tunisian virallisessa julkaisussa sen omien menettelyjen mukaisesti.

Edellä 7 artiklassa määrättyä kumulaatiota sovelletaan kyseisissä ilmoituksissa ilmoitetusta päivämäärästä alkaen.

Osapuolten on annettava Euroopan komissiolle muiden soveltavien sopimuspuolten kanssa tehtyjä asiaankuuluvia sopimuksia koskevat tiedot, mukaan lukien kyseisten sääntöjen voimaantulopäivät.

3.    Alkuperäselvityksessä olisi oltava englanninkielinen maininta ”CUMULATION APPLIED WITH (asiaankuuluvan soveltavan sopimuspuolen / asiaankuuluvien soveltavien sopimuspuolten nimi englannin kielellä)”, jos tuotteet ovat saaneet alkuperäaseman 7 artiklan mukaista alkuperäkumulaatiota soveltaen.

Jos alkuperäselvityksenä käytetään EUR.1-tavaratodistusta, tämä maininta on tehtävä EUR.1-tavaratodistuksen 7 kohtaan.

4.    Osapuolet voivat päättää, että sellaisten niihin vietävien tuotteiden osalta, jotka ovat saaneet alkuperäaseman viejäosapuolessa 7 artiklan mukaista alkuperäkumulaatiota soveltaen, luovutaan velvoitteesta lisätä alkuperäselvitykseen tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettu maininta 6 .

Osapuolten on annettava luopumisesta Euroopan komissiolle 8 artiklan 2 kohdan mukainen ilmoitus.

9 artikla
Kelpuuttamisen yksikkö

1.    Näitä sääntöjä sovellettaessa kelpuuttamisen yksikkö on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä määritettäessä luokitus harmonoidun järjestelmän nimikkeistöä käyttäen. Tästä seuraa, että

a)    kun tavararyhmästä tai -yhdistelmästä koostuva tuote luokitellaan harmonoidun järjestelmän mukaan yhteen ainoaan nimikkeeseen, tämä kokonaisuus muodostaa kelpuuttamisen yksikön;

b)    kun lähetys koostuu useasta samanlaisesta tuotteesta, jotka luokitellaan samaan harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen, kukin yksittäinen tuote on otettava huomioon näitä sääntöjä sovellettaessa.

2.    Jos harmonoidun järjestelmän yleisen tulkintasäännön 5 mukaan pakkausta pidetään tuotteeseen kuuluvana sitä luokiteltaessa, sitä on pidettävä tuotteeseen kuuluvana myös alkuperää määritettäessä.

3.    Tarvikkeiden, varaosien ja työkalujen, jotka toimitetaan yhdessä laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa, jotka kuuluvat tavanomaisena varustuksena tähän laitteistoon, koneeseen, laitteeseen tai ajoneuvoon ja jotka sisältyvät sen noudettuna‑hintaan, on katsottava muodostavan kyseisen laitteiston, koneen, laitteen tai ajoneuvon kanssa yhden kokonaisuuden.

10 artikla
Sarjat

Harmonoidun järjestelmän yleisen tulkintasäännön 3 mukaisia sarjoja pidetään alkuperätuotteina, jos kaikki sarjaan kuuluvat tuotteet ovat alkuperätuotteita.

Jos sarja koostuu sekä alkuperätuotteista että ei-alkuperätuotteista, sitä on kuitenkin kokonaisuutena pidettävä alkuperätuotteena, jos ei-alkuperätuotteiden arvo on enintään 15 % sarjan noudettuna-hinnasta.

11 artikla
Neutraalit tekijät

Määritettäessä, onko jokin tuote alkuperätuote, huomioon ei oteta sen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjen seuraavien tuotteiden alkuperää:

a)    energia ja polttoaineet;

b)    laitokset ja laitteistot;

c)    koneet ja työkalut;

d)    kaikki muut tavarat, jotka eivät sisälly ja joiden ei ole tarkoitus sisältyä tuotteen lopullisen koostumukseen.

12 artikla
Kirjanpidollinen erottelu

1.    Jos tuotteen valmistuksessa tai käsittelyssä käytetään keskenään korvattavissa olevia alkuperä- ja ei-alkuperäaineksia, talouden toimijat voivat varmistaa ainesten hallinnoinnin käyttämällä kirjanpidollisen erottelun menetelmää ilman ainesten erillisvarastointia.

2.    Talouden toimijat voivat varmistaa korvattavissa olevien nimikkeen 1701 alkuperä- ja ei-alkuperätuotteiden hallinnoinnin käyttämällä kirjanpidollisen erottelun menetelmää ilman tuotteiden erillisvarastointia.

3.    Osapuolet voivat vaatia, että kirjanpidollisen erottelun soveltaminen edellyttää tulliviranomaisten antamaa ennakkolupaa. Tulliviranomaiset voivat vaatia, että luvan saamiseksi on täytettävä kaikki niiden asianmukaisina pitämät edellytykset, ja ne valvovat luvan käyttöä. Tulliviranomaiset voivat peruuttaa luvan, jos luvan saanut käyttää lupaa sääntöjenvastaisesti tai ei täytä jotakin muuta näissä säännöissä vahvistettua edellytystä.

Kirjanpidollisen erottelun avulla on varmistettava, ettei useampia tuotteita voida pitää ”viejäosapuolen alkuperätuotteina” kuin siinä tapauksessa, että varastot olisivat olleet fyysisesti erillään.

Menetelmää on sovellettava ja sen soveltamisesta on pidettävä kirjaa viejäosapuolessa sovellettavien yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti.

4.    Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn käyttäjän on laadittava tai haettava alkuperäselvitykset sellaiselle tuotemäärälle, jonka voidaan katsoa muodostuvan viejäosapuolen alkuperätuotteista. Käyttäjän on tulliviranomaisten pyynnöstä annettava selvitys siitä, kuinka määriä on hallinnoitu.

III OSASTO
ALUEESEEN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

13 artikla
Alueperiaate

1.    Edellä II osastossa vahvistettujen edellytysten on täytyttävä keskeytyksettä asianomaisessa osapuolessa.

2.    Jos osapuolesta toiseen maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan, niitä on pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla voida osoittaa, että

a)    palautetut tuotteet ovat samat kuin viedyt tuotteet; ja

b)    niille ei ole suoritettu kyseisessä maassa tai viennin aikana muita kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavia toimia.

3.    Valmistus tai käsittely, joka suoritetaan kyseisestä osapuolesta viedyille ja sinne myöhemmin jälleentuoduille aineksille viejäosapuolen ulkopuolella, ei vaikuta alkuperäaseman saamiseen II osastossa määrätyillä edellytyksillä, jos

a)    kyseiset ainekset ovat viejäosapuolessa kokonaan tuotettuja tai niitä on valmistettu tai käsitelty 6 artiklassa tarkoitettuja toimia enemmän ennen niiden vientiä; ja

b)    voidaan tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoittaa, että

i)    jälleentuodut tavarat on saatu vietyjä aineksia valmistamalla ja käsittelemällä; ja

ii)    viejäosapuolen ulkopuolella tätä artiklaa soveltamalla yhteensä saavutettu arvonlisäys on enintään 10 % sen valmiin tuotteen noudettuna-hinnasta, jolle alkuperäasemaa haetaan.

4.    Sovellettaessa tämän artiklan 3 kohdan määräyksiä ei II osastossa määrättyjä edellytyksiä alkuperäaseman saamiselle sovelleta viejäosapuolen ulkopuolella suoritettuun valmistukseen tai käsittelyyn. Kuitenkin kun valmiin tuotteen alkuperäaseman määrittämiseksi sovelletaan liitteen II luettelossa olevaa sääntöä, jossa vahvistetaan kaikkien tuotteeseen sisältyvien ei-alkuperäainesten enimmäisarvo, viejäosapuolen alueella sisällytettyjen ei-alkuperäainesten yhteisarvon ja tämän artiklan mukaisesti kyseisen osapuolen ulkopuolella yhteensä saavutetun arvonlisäyksen summa ei saa ylittää mainittua prosenttimäärää.

5.    Sovellettaessa 3 ja 4 kohtaa ilmaisu ’yhteensä saavutettu arvonlisäys’ tarkoittaa kaikkia viejäosapuolen ulkopuolella syntyneitä kustannuksia, mukaan lukien siellä sisällytettyjen ainesten arvo.

6.    Tämän artiklan 3 ja 4 kohtaa ei sovelleta tuotteisiin, jotka eivät täytä liitteen II luettelossa vahvistettuja edellytyksiä tai joita voidaan pitää riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä vain soveltamalla 5 artiklassa määrättyä yleistä poikkeamaa.

7.    Viejäosapuolen ulkopuolella suoritettavan, tämän artiklan mukaisen valmistuksen tai käsittelyn on tapahduttava ulkoisessa jalostusmenettelyssä tai sen kaltaisessa järjestelyssä.

14 artikla
Muuttumattomuus

1.    Sopimuksessa määrättyä etuuskohtelua sovelletaan ainoastaan tuotteisiin, jotka täyttävät näiden sääntöjen vaatimukset ja jotka on ilmoitettu tuotaviksi osapuoleen, edellyttäen että kyseiset tuotteet ovat samat kuin viejäosapuolesta viedyt tuotteet. Niitä ei saa olla muutettu tai muunnettu millään tavalla eikä niille saa olla tehty muita toimia kuin toimet, joilla säilytetään niiden hyvä kunto tai joissa niihin lisätään tai kiinnitetään merkkejä, etikettejä, sinettejä tai asiakirjoja tuojaosapuolen erityisten kotimaisten vaatimusten täyttämiseksi ja jotka suoritetaan tullivalvonnassa kolmannessa passitus- tai jakomaassa (kolmansissa passitus- tai jakomaissa) ennen niiden ilmoittamista kulutukseen luovutettaviksi.

2.    Tuotteet tai lähetykset voidaan varastoida, jos ne pysyvät tullivalvonnassa kolmannessa passitusmaassa (kolmansissa passitusmaissa).

3.    Lähetykset voidaan jakaa osalähetyksiin, jos ne pysyvät tullivalvonnassa kolmannessa jakomaassa (kolmansissa jakomaissa), sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä lisäyksessä olevan V osaston soveltamista.

4.    Epäselvissä tapauksissa tuojaosapuoli voi pyytää tuojaa tai tuojan edustajaa toimittamaan milloin tahansa kaikki asianmukaiset asiakirjat tämän artiklan noudattamisen todistamiseksi, ja tämä voidaan antaa millä tahansa asiakirjanäytöllä ja erityisesti esittämällä

a)    sopimusperusteiset kuljetusasiakirjat, kuten konossementit;

b)    kollien merkintöihin tai numeroihin perustuva tosiasiallinen tai konkreettinen näyttö;

c)    passitus- tai jakomaan (-maiden) tulliviranomaisten antama todistus siitä, ettei tavaroita ole käsitelty, tai mikä tahansa muu asiakirja, joka osoittaa tavaroiden pysyneen tullivalvonnassa passitus- tai jakomaassa (-maissa); tai

d)    kaikki itse tavaroihin liittyvä näyttö.

15 artikla
Näyttelyt

1.    Muussa kuin sellaisessa maassa, jonka kanssa 7 ja 8 artiklan mukaista kumulaatiota voidaan soveltaa, pidettävään näyttelyyn lähetetyille alkuperätuotteille, jotka myydään näyttelyn jälkeen osapuoleen tuotaviksi, myönnetään tuonnissa asiaankuuluvan sopimuksen määräysten mukaiset etuudet, jos tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että

a)    viejä on lähettänyt tuotteet osapuolesta maahan, jossa näyttely pidetään, ja pitänyt niitä näytteillä siellä;

b)    kyseinen viejä on myynyt tai muutoin luovuttanut tuotteet jossakin toisessa osapuolessa olevalle henkilölle,

c)    tuotteet on lähetetty näyttelyn aikana tai välittömästi sen jälkeen siinä tilassa, jossa ne lähetettiin näyttelyyn; ja

d)    tuotteita ei ole niiden näyttelyyn lähettämisen jälkeen käytetty muihin tarkoituksiin kuin näyttelyssä esittelyyn.

2.    Alkuperäselvitys on annettava tai laadittava tässä lisäyksessä olevan V osaston mukaisesti ja toimitettava tavanomaisella tavalla tuojaosapuolen tulliviranomaisille. Siinä on ilmoitettava näyttelyn nimi ja osoite. Tarvittaessa voidaan vaatia lisäasiakirjanäyttöä olosuhteista, joissa tuotteita on pidetty näytteillä.

3.    Edellä 1 kohtaa sovelletaan kaikkiin kaupan, teollisuuden, maatalouden ja käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joita ei ole järjestetty yksityisiin tarkoituksiin kaupoissa tai liiketiloissa ulkomaisten tuotteiden myymiseksi, ja joiden aikana tuotteet pysyvät tullivalvonnassa.

IV OSASTO
TULLINPALAUTUS TAI TULLEISTA VAPAUTTAMINEN

16 artikla
Tullinpalautus tai tulleista vapauttaminen

1.    Jonkin osapuolen ei-alkuperäaineksille, joita on käytetty harmonoidun järjestelmän 50–63 ryhmän tuotteiden valmistuksessa ja joille on annettu tai laadittu alkuperäselvitys tässä lisäyksessä olevan V osaston mukaisesti, ei myönnetä viejäosapuolessa minkäänlaista tullinpalautusta tai vapautusta tulleista.

2.    Kun tullien tai vaikutukseltaan vastaavien maksujen osittaista tai täydellistä palauttamista ja peruuttamista tai niistä vapauttamista sovelletaan nimenomaisesti tai tosiasiallisesti, 1 kohdassa tarkoitettu kielto koskee kaikkia tällaiseen palauttamiseen, peruuttamiseen tai vapauttamiseen liittyviä järjestelyjä, joita sovelletaan viejäosapuolessa valmistuksessa käytettäviin aineksiin, kun näistä aineksista valmistetut tuotteet viedään, mutta ei silloin, kun ne on tarkoitettu kotimaiseen käyttöön siellä.

3.    Alkuperäselvityksessä tarkoitettujen tuotteiden viejän on oltava valmis milloin tahansa tulliviranomaisten pyynnöstä esittämään kaikki asianmukaiset asiakirjat, joilla todistetaan, ettei asianomaisten tuotteiden valmistuksessa käytetyistä ei-alkuperäaineksista ole saatu tullinpalautusta ja että kaikki tällaisiin aineksiin sovellettavat tullit tai vaikutukseltaan vastaavat maksut on tosiasiallisesti maksettu.

4.    Tämän artiklan 1 kohdan kielto ei koske osapuolten välistä kauppaa sellaisilla tuotteilla, jotka ovat saaneet alkuperäaseman 7 artiklan 4 tai 5 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa alkuperäkumulaatiota soveltamalla.

5.    Tämän artiklan 1 kohdassa määrätty kielto ei koske osapuolten välistä kahdenvälistä kauppaa silloin, kun jonkin muun soveltavan sopimuspuolen alkuperäainesten kanssa tapahtuvaa kumulaatiota ei sovelleta.

V OSASTO
ALKUPERÄSELVITYS

17 artikla
Yleiset vaatimukset

1.    Osapuolen alkuperätuotteet saavat toiseen osapuoleen tuotaessa sopimuksen mukaiset etuudet, jos niistä toimitetaan jokin seuraavista alkuperäselvityksistä:

a)    EUR.1-tavaratodistus, jonka malli on tämän lisäyksen liitteessä IV;

b)    18 artiklan 1 kohdassa eritellyissä tapauksissa ilmoitus, jäljempänä ’alkuperäilmoitus’, jonka viejä antaa kauppalaskussa, lähetysluettelossa tai muussa sellaisessa kaupallisessa asiakirjassa, jossa asianomaisten tuotteiden kuvaus on riittävän yksityiskohtainen niiden tunnistamiseksi; alkuperäilmoituksen teksti on tämän lisäyksen liitteessä III.

2.    Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa määrätään, näiden sääntöjen mukaiset alkuperätuotteet saavat 27 artiklassa eritellyissä tapauksissa sopimuksen määräysten mukaiset etuudet ilman tarvetta toimittaa mitään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista alkuperäselvityksistä.

3.    Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista osapuolet voivat sopia, että niiden välisessä etuuskohtelukaupassa 1 kohdan a ja b alakohdassa luetellut alkuperäselvitykset korvataan sähköiseen tietokantaan osapuolten sisäisen lainsäädännön mukaisesti rekisteröityjen viejien laatimilla alkuperävakuutuksilla.

Kahden tai useamman soveltavan sopimuspuolen hyväksymään sähköiseen tietokantaan rekisteröityjen viejien laatimien alkuperävakuutusten käyttö ei estä käyttämästä diagonaalista kumulaatiota muiden soveltavien sopimuspuolten kanssa.

4.    Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa osapuolet voivat sopia sellaisen järjestelmän perustamisesta, jossa 1 kohdan a ja b alakohdassa luetellut alkuperäselvitykset voidaan antaa sähköisesti ja/tai toimittaa sähköisesti.

5.    Jos 8 artiklan 4 kohtaa sovelletaan, soveltavaan sopimuspuoleen sijoittautuneen viejän, joka antaa alkuperäselvityksen tai hakee sitä sellaisen toisen alkuperäselvityksen perusteella, jonka osalta velvoitteesta lisätä 8 artiklan 3 kohdassa muutoin edellytetty maininta on luovuttu, on 7 artiklan soveltamiseksi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kumulaation soveltamisedellytykset täyttyvät, ja oltava valmis toimittamaan kaikki asiaankuuluvat asiakirjat tulliviranomaisille.

18 artikla
Alkuperäilmoituksen laatimisedellytykset

1.    Edellä olevan 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun alkuperäilmoituksen voi laatia

a)    jäljempänä 19 artiklassa tarkoitettu valtuutettu viejä, tai

b)    kuka tahansa viejä, kun lähetys muodostuu yhdestä tai useammasta kollista ja sisältää alkuperätuotteita yhteensä enintään 6 000 euron arvosta.

2.    Alkuperäilmoitus voidaan laatia, jos tuotteita voidaan pitää soveltavan sopimuspuolen alkuperätuotteina ja jos ne täyttävät näiden sääntöjen muut vaatimukset.

3.    Alkuperäilmoituksen laativan viejän on oltava valmis toimittamaan milloin tahansa viejäosapuolen tulliviranomaisten pyynnöstä kaikki asianmukaiset asiakirjat, joilla todistetaan asianomaisten tuotteiden alkuperäasema ja näiden sääntöjen muiden vaatimusten täyttyminen.

4.    Viejä laatii alkuperäilmoituksen kirjoittamalla koneella, leimaamalla tai painamalla kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai muuhun kaupalliseen asiakirjaan tämän lisäyksen liitteessä III olevan tekstin mukaisen ilmoituksen käyttäen jotakin mainitussa liitteessä olevista erikielisistä toisinnoista ja viejämaan kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti. Jos ilmoitus kirjoitetaan käsin, se on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

5.    Alkuperäilmoituksissa on oltava viejän käsin kirjoittama alkuperäinen allekirjoitus. Jäljempänä 19 artiklassa tarkoitettua valtuutettua viejää ei kuitenkaan vaadita allekirjoittamaan tällaisia ilmoituksia, jos hän antaa viejäosapuolen tulliviranomaisille kirjallisen sitoumuksen, että hän ottaa jokaisesta alkuperäilmoituksesta, josta hänet voidaan tunnistaa, täyden vastuun, niin kuin hän olisi itse käsin allekirjoittanut sen.

6.    Viejä voi laatia alkuperäilmoituksen, kun siinä tarkoitetut tuotteet viedään tai viennin jälkeen, jäljempänä ’jälkikäteen laadittu alkuperäilmoitus’, jos se esitetään tuojamaassa kahden vuoden kuluessa siitä, kun siinä tarkoitetut tuotteet on tuotu.

Jos lähetys jaetaan osiin 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja edellyttäen, että samaa kahden vuoden määräaikaa noudatetaan, tuotteiden viejäosapuolen valtuutetun viejän on annettava jälkikäteen laadittu alkuperäilmoitus.

19 artikla
Valtuutettu viejä

1.    Jollei kansallisista vaatimuksista muuta johdu, viejäosapuolen tulliviranomaiset voivat valtuuttaa kyseiseen osapuoleen sijoittautuneen viejän, jäljempänä ’valtuutettu viejä’, laatimaan alkuperäilmoituksia asianomaisten tuotteiden arvosta riippumatta.

2.    Tällaista valtuutusta hakevan viejän on annettava kaikki tulliviranomaisten tarpeellisina pitämät takeet tuotteiden alkuperäaseman ja muiden näissä säännöissä asetettujen vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi.

3.    Tulliviranomaiset antavat valtuutetulle viejälle tullin lupanumeron, joka merkitään alkuperäilmoitukseen.

4.    Tulliviranomaisten on tarkastettava valtuutuksen asianmukainen käyttö. Ne voivat peruuttaa valtuutuksen, jos valtuutettu viejä käyttää sitä väärin, ja niiden on tehtävä niin, jos valtuutettu viejä ei enää anna 2 kohdassa tarkoitettuja takeita.

20 artikla
EUR.1-tavaratodistuksen antamismenettely

1.    Viejäosapuolen tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen viejän tai tämän valtuuttaman edustajan viejän vastuulla tekemästä kirjallisesta hakemuksesta.

2.    Tätä varten viejä tai tämän valtuuttama edustaja täyttää sekä EUR.1-tavaratodistuksen että hakemuslomakkeen, joiden mallit ovat tämän lisäyksen liitteessä IV. Kyseiset lomakkeet täytetään jollakin niistä kielistä, jolla sopimus on laadittu ja viejämaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos lomakkeet täytetään käsin, ne on täytettävä musteella painokirjaimin. Tuotteiden kuvaus on merkittävä sille varattuun kohtaan jättämättä väliin tyhjiä rivejä. Jos kohtaa ei täytetä kokonaan, kuvauksen viimeisen rivin alle on vedettävä vaakasuora viiva ja täyttämätön tila on suljettava viivalla.

3.    EUR.1-tavaratodistuksen 7 kohtaan on lisättävä englanninkielinen maininta ”TRANSITIONAL RULES”.

4.    EUR.1-tavaratodistuksen antamista hakevan viejän on oltava valmis toimittamaan milloin tahansa EUR.1-tavaratodistuksen antavan viejäosapuolen tulliviranomaisten pyynnöstä kaikki asianmukaiset asiakirjat, joilla todistetaan asianomaisten tuotteiden alkuperäasema sekä näissä säännöissä asetettujen muiden vaatimusten täyttyminen.

5.    Viejäosapuolen tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen, jos asianomaisia tuotteita voidaan pitää alkuperätuotteina ja jos ne täyttävät näissä säännöissä asetetut muut vaatimukset.

6.    EUR.1-tavaratodistuksia antavien tulliviranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimet tuotteiden alkuperäaseman ja näissä säännöissä asetettujen muiden vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi. Tätä varten niillä on oikeus vaatia näyttöä ja tarkastaa viejän tilejä tai tehdä muita tarpeelliseksi katsomiaan tarkastuksia. Ne myös varmistavat, että tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut lomakkeet täytetään asianmukaisesti. Ne tarkastavat erityisesti, että tavaran kuvaukselle varattu kohta on täytetty siten, että siihen on mahdotonta tehdä vilpillisiä lisäyksiä.

7.    EUR.1-tavaratodistuksen antamispäivä merkitään EUR.1-tavaratodistuksen 11 kohtaan.

8.    Tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen, ja se annetaan viejän käyttöön heti, kun vienti on tosiasiallisesti tapahtunut tai varmistunut.

21 artikla
Jälkikäteen annetut EUR.1-tavaratodistukset

1.    Sen estämättä, mitä 20 artiklan 8 kohdassa säädetään, EUR.1-tavaratodistus voidaan antaa siihen merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, jos:

a)    sitä ei ollut annettu vientihetkellä erehdysten, tahattomien laiminlyöntien tai erityisolosuhteiden vuoksi;

b)    tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla osoitetaan, että EUR.1-tavaratodistus oli annettu, mutta sitä ei ole tuonnissa hyväksytty teknisistä syistä; tai

c)    asianomaisten tuotteiden lopullinen määräpaikka ei ollut tiedossa vientihetkellä, vaan se määritettiin niiden kuljetuksen tai varastoinnin aikana ja sen jälkeen, kun ne oli mahdollisesti jaettu osalähetyksiin 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

d)    EUR.1- tai EUR.MED-tavaratodistus on annettu yleissopimuksen määräysten mukaisesti sellaisille tuotteille, jotka ovat myös näiden sääntöjen mukaisia alkuperätuotteita; viejän on toteutettava kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että kumulaation soveltamisedellytykset täyttyvät, ja oltava valmis toimittamaan tulliviranomaisille kaikki asiaankuuluvat asiakirjat, joilla todistetaan, että tuotteet ovat näiden sääntöjen mukaisia alkuperätuotteita; tai

e)    EUR.1-tavaratodistus on annettu 8 artiklan 4 kohdan perusteella, ja 8 artiklan 3 kohdan soveltamista vaaditaan tuonnin yhteydessä toisessa soveltavassa sopimuspuolessa.

2.    Sovellettaessa 1 kohtaa viejän on ilmoitettava hakemuksessaan EUR.1-tavaratodistukseen merkittyjen tuotteiden vientipaikka ja -päivä sekä perusteet pyynnölleen.

3.    Tulliviranomaiset voivat antaa EUR.1-tavaratodistuksen jälkikäteen kahden vuoden kuluessa vientipäivästä ja vasta todettuaan viejän hakemuksessa annettujen tietojen olevan vastaavien asiakirjojen mukaisia.

4.    Edellä olevan 20 artiklan 3 kohdan vaatimuksen lisäksi jälkikäteen annettuihin EUR.1-tavaratodistuksiin on merkittävä seuraava englanninkielinen maininta: ”ISSUED RETROSPECTIVELY”.

5.    Edellä 4 kohdassa tarkoitettu maininta tehdään EUR.1-tavaratodistuksen 7 kohtaan.

22 artikla
EUR.1-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen antaminen

1.    Jos EUR.1-tavaratodistus varastetaan tai se katoaa tai tuhoutuu, viejä voi pyytää todistuksen antaneilta tulliviranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella.

2.    Edellä olevan 20 artiklan 3 kohdan vaatimuksen lisäksi tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti annettuun kaksoiskappaleeseen on merkittävä seuraava englanninkielinen maininta: ”DUPLICATE”.

3.    Edellä 2 kohdassa tarkoitettu maininta merkitään EUR.1-tavaratodistuksen kaksoiskappaleen 7 kohtaan.

4.    Kaksoiskappale, johon on merkittävä alkuperäisen EUR.1-tavaratodistuksen antopäivämäärä, on voimassa kyseisestä päivästä alkaen.

23 artikla
Alkuperäselvityksen voimassaolo

1.    Alkuperäselvitys on voimassa kymmenen kuukautta siitä päivästä, jona se on annettu viejäosapuolessa, ja se on toimitettava mainitun ajan kuluessa tuojaosapuolen tulliviranomaisille.

2.    Alkuperäselvitykset, jotka toimitetaan tuojaosapuolen tulliviranomaisille 1 kohdassa tarkoitetun voimassaoloajan päätyttyä, voidaan hyväksyä tullietuuksien myöntämiseksi, jos kyseiset asiakirjat ovat jääneet toimittamatta ennen määräajan päättymistä poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

3.    Muissa myöhästymistapauksissa tuojaosapuolen tulliviranomaiset voivat hyväksyä alkuperäselvitykset, jos tuotteet on esitetty tullille ennen mainitun määräajan päättymistä.

24 artikla
Vapaa-alueet

1.    Osapuolet toteuttavat kaikki tarpeelliset toimet varmistaakseen, että kaupan kohteena olevia tuotteita, joista on annettu alkuperäselvitys ja joita kuljetuksen aikana pidetään niiden alueella sijaitsevalla vapaa-alueella, ei vaihdeta toisiin tuotteisiin eikä niille tehdä muita toimintoja kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarkoitetut tavanomaiset toiminnot.

2.    Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa määrätään, kun soveltavan sopimuspuolen alkuperätuotteita, joista on annettu alkuperäselvitys, tuodaan vapaa-alueelle ja niille suoritetaan valmistus tai käsittely, uusi alkuperäselvitys voidaan antaa tai laatia, jos kyseinen valmistus tai käsittely on näiden sääntöjen mukaista.

25 artikla
Tuontiin liittyvät vaatimukset

Alkuperäselvitykset on toimitettava tuojaosapuolen tulliviranomaisille kyseisessä osapuolessa sovellettavia menettelyjä noudattaen.

26 artikla
Tuonti osalähetyksinä

Jos harmonoidun järjestelmän XVI tai XVII jaksoon taikka nimikkeeseen 7308 tai 9406 kuuluvat, harmonoidun järjestelmän 2 yleisen tulkintasäännön a alakohdassa tarkoitetut osiin puretut tai kokoamattomat tuotteet tuodaan osalähetyksinä tuojan pyynnöstä ja tuojaosapuolen tulliviranomaisten määräämin edellytyksin, tulliviranomaisille toimitetaan tällaisista tuotteista yksi alkuperäselvitys ensimmäistä osalähetystä tuotaessa.

27 artikla
Poikkeukset alkuperäselvityksen antamisesta

1.    Yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pikkulähetyksinä lähettämät tuotteet ja matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet voidaan tuoda alkuperätuotteina ilman alkuperäselvityksen toimittamista, jos kyseessä ei ole kaupallinen tuonti ja tuotteiden on ilmoitettu täyttävän näissä säännöissä asetetut vaatimukset ja kun ei ole syytä epäillä tällaisen ilmoituksen todenmukaisuutta.

2.    Tuontia ei pidetä kaupallisena tuontina, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)    tuonti on satunnaista;

b)    tuonti koostuu ainoastaan vastaanottajien tai matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista;

c)    tuotteiden luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen.

3.    Kyseisten tuotteiden yhteisarvo ei saa olla yli 500 euroa pikkulähetysten osalta eikä yli 1 200 euroa matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvien tuotteiden osalta.

28 artikla
Poikkeavuudet ja muotovirheet

1.    Pienet poikkeavuudet alkuperäselvityksen merkintöjen ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa esitettyjen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee alkuperäselvityksestä mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että kyseinen asiakirja vastaa toimitettuja tuotteita.

2.    Alkuperäselvityksessä olevat lyöntivirheiden kaltaiset selvät muotovirheet eivät saa johtaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen hylkäämiseen, elleivät kyseiset virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä kyseisten asiakirjojen merkintöjen oikeellisuutta.

29 artikla
Tavarantoimittajan ilmoitukset

1.    Kun osapuolessa annetaan EUR.1-tavaratodistus tai laaditaan alkuperäilmoitus alkuperätuotteille, joiden valmistuksessa on käytetty 7 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti muusta soveltavasta sopimuspuolesta tulevia tavaroita, joille on suoritettu siellä valmistus tai käsittely mutta jotka eivät ole saaneet etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperäasemaa, kyseisille tavaroille tämän artiklan mukaisesti annettu tavarantoimittajan ilmoitus on otettava huomioon.

2.    Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tavarantoimittajan ilmoitus on asianomaisille tavaroille soveltavassa sopimuspuolessa suoritettua valmistusta tai käsittelyä koskeva näyttö määritettäessä, voidaanko tuotteita, joiden valmistuksessa kyseisiä tavaroita käytetään, pitää viejäosapuolen alkuperätuotteina ja täyttävätkö ne näissä säännöissä asetetut muut vaatimukset.

3.    Jäljempänä 4 kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta tavarantoimittajan on laadittava erillinen tavarantoimittajan ilmoitus jokaisesta tavaralähetyksestä liitteessä VI määrätyssä muodossa paperille, joka liitetään kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai muuhun sellaiseen kaupalliseen asiakirjaan, jossa tavaroiden kuvaus on riittävän yksityiskohtainen niiden tunnistamiseksi.

4.    Jos tavarantoimittaja toimittaa tietylle asiakkaalle säännöllisesti tavaroita, joille soveltavassa sopimuspuolessa suoritettavan valmistuksen tai käsittelyn oletetaan pysyvän jonkin aikaa muuttumattomana, tavarantoimittaja voi antaa yhden tavarantoimittajan ilmoituksen, joka koskee myös kyseisten tavaroiden myöhempiä lähetyksiä, jäljempänä ’tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitus’. Tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitus voi tavallisesti olla voimassa enintään kahden vuoden ajan päivästä, jona se on laadittu. Sen soveltavan sopimuspuolen tulliviranomaiset, jossa ilmoitus laaditaan, vahvistavat edellytykset, joilla pidempiä ajanjaksoja voidaan käyttää. Tavarantoimittajan on laadittava tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitus liitteessä VII määrätyssä muodossa ja kuvattava asianomaiset tavarat riittävän yksityiskohtaisesti niiden tunnistamiseksi. Ilmoitus on toimitettava asianomaiselle asiakkaalle ennen ensimmäistä tavaralähetystä, jota kyseinen ilmoitus koskee, tai ensimmäisen tavaralähetyksen yhteydessä. Jos tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitusta ei voida enää soveltaa toimitettuihin tavaroihin, tavarantoimittajan on ilmoitettava asiasta välittömästi asiakkaalleen.

5.    Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut tavarantoimittajan ilmoitukset on kirjoitettava koneella tai painettava yhdellä sopimuksen kielellä sen soveltavan sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jossa ilmoitus laaditaan, ja siinä on oltava tavarantoimittajan alkuperäinen omakätinen allekirjoitus. Ilmoitus voidaan kirjoittaa myös käsin; siinä tapauksessa se on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

6.    Ilmoituksen laativan tavarantoimittajan on oltava valmis toimittamaan milloin tahansa ilmoituksen laatineen soveltavan sopimuspuolen tulliviranomaisten pyynnöstä kaikki asiaankuuluvat asiakirjat, joilla todistetaan ilmoituksessa annetut tiedot oikeiksi.

30 artikla
Euroina ilmaistavat määrät

1.    Edellä 18 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 27 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi tapauksissa, joissa tuotteet laskutetaan muuna valuuttana kuin euroina, kukin asianomainen maa vahvistaa vuosittain euroina ilmaistavia määriä vastaavat määrät osapuolten kansallisena valuuttana.

2.    Lähetykseen sovelletaan 18 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tai 27 artiklan 3 kohtaa sen valuutan perusteella, jona kauppalasku on laadittu, asianomaisen maan vahvistaman määrän mukaisesti.

3.    Kansallisena valuuttana käytettävät määrät ovat euroina ilmaistujen määrien vasta-arvot kyseisenä valuuttana lokakuun ensimmäisen arkipäivän euron kurssin mukaisesti. Nämä määrät on annettava tiedoksi Euroopan komissiolle viimeistään 15 päivänä lokakuuta, ja niitä sovelletaan seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta. Euroopan komissio ilmoittaa asiaankuuluvat määrät kaikille asianomaisille maille.

4.    Osapuoli voi pyöristää ylöspäin tai alaspäin määrän, joka saadaan muunnettaessa euroina ilmaistava määrä sen kansalliseksi valuutaksi. Pyöristyksen tuloksena saatu määrä voi poiketa muuntamisen tuloksena saadusta määrästä enintään viisi prosenttia. Osapuoli voi pitää euroina ilmaistavan määrän kansallisena valuuttana ilmaistavan vasta-arvon muuttumattomana, jos kyseisen määrän muuntaminen 3 kohdassa määrättynä vuotuisen tarkistuksen ajankohtana ennen mahdollista pyöristystä korottaisi kansallisena valuuttana ilmaistavaa vasta-arvoa alle 15 prosenttia. Kansallisena valuuttana ilmaistava vasta-arvo voidaan pitää samana, jos kyseinen vasta-arvo alenisi muuntamisen tuloksena.

5.    Assosiointineuvosto tarkastelee osapuolen pyynnöstä uudelleen euroina ilmaistavia määriä. Kyseistä uudelleentarkastelua tehdessään assosiointineuvosto harkitsee, onko toivottavaa säilyttää asianomaisten arvorajojen reaalivaikutus entisellään. Tätä tarkoitusta varten se voi päättää muuttaa euroina ilmaistavia määriä.

VI OSASTO
YHTEISTYÖN JA ASIAKIRJANÄYTÖN PERIAATTEET

31 artikla
Asiakirjanäyttö, alkuperäselvitysten ja todistusasiakirjojen säilyttäminen

1.    Viejän, joka on laatinut alkuperäilmoituksen tai hakenut EUR.1-tavaratodistusta, on säilytettävä kyseisten alkuperäselvitysten ja kaikkien tuotteen alkuperäasemaa koskevien todistusasiakirjojen paperituloste tai sähköinen versio vähintään kolmen vuoden ajan alkuperäilmoituksen antamis- tai laatimispäivästä.

2.    Tavarantoimittajan ilmoituksen laativan tavarantoimittajan on säilytettävä jäljennös ilmoituksesta ja kaikista niistä kauppalaskuista, lähetysluetteloista tai muista kaupallisista asiakirjoista, joiden liitteenä kyseinen ilmoitus on, sekä 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta.

Tavarantoimittajan, joka laatii tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoituksen, on säilytettävä ilmoituksen jäljennös sekä kaikkien siinä mainittuja asianomaiselle asiakkaalle lähetettyjä tavaroita koskevien kauppalaskujen, lähetysluetteloiden ja muiden kaupallisten asiakirjojen jäljennökset sekä 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta. Tämä ajanjakso alkaa tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoituksen voimassaolon päättymispäivänä.

3.    Tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa ilmaisu ’alkuperäasemaa koskevat todistusasiakirjat’ kattaa muun muassa seuraavat:

a)    viejän tai tavarantoimittajan tileihin tai sisäiseen kirjanpitoon sisältyvä suora näyttö käsittelyistä, jotka tämä on suorittanut tavaroiden tuottamiseksi;

b)    asiakirjat, joilla todistetaan käytettyjen ainesten alkuperäasema ja jotka on annettu tai laadittu asiaankuuluvassa soveltavassa sopimuspuolessa sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

c)    asiakirjat, joilla todistetaan ainesten valmistus tai käsittely asiaankuuluvassa osapuolessa ja jotka on laadittu tai julkaistu kyseisessä osapuolessa sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

d)    alkuperäilmoitukset tai EUR.1-tavaratodistukset, joilla todistetaan käytettyjen ainesten alkuperäasema ja jotka on laadittu tai annettu osapuolissa näiden sääntöjen mukaisesti;

e)    osapuolten ulkopuolella 14 ja 13 artiklaa soveltaen suoritettua valmistusta tai käsittelyä koskevat asianmukaiset todisteet, joilla todistetaan näiden artiklojen vaatimusten täyttyminen.

4.    EUR.1-tavaratodistuksia antavien viejäosapuolen tulliviranomaisten on säilytettävä 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuslomake vähintään kolme vuotta.

5.    Tuojaosapuolen tulliviranomaisten on säilytettävä niille toimitetut alkuperäilmoitukset ja EUR.1-tavaratodistukset vähintään kolme vuotta.

6.    Tavarantoimittajan ilmoituksia, joilla todistetaan käytetyille aineksille jossakin soveltavassa sopimuspuolessa suoritettu valmistus tai käsittely ja jotka on laadittu kyseisessä soveltavassa sopimuspuolessa, on käsiteltävä 18 artiklan 3 kohdassa, 20 artiklan 4 kohdassa ja 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuna asiakirjana, jota käytetään todisteena siitä, että EUR.1-tavaratodistuksessa tai alkuperäilmoituksessa tarkoitettuja tuotteita voidaan pitää kyseisen soveltavan sopimuspuolen alkuperätuotteina ja että ne täyttävät muut näissä säännöissä asetetut vaatimukset.

32 artikla
Riitojen ratkaiseminen

Jos 34 ja 35 artiklassa määrätyistä tarkastusmenettelyistä tai lisäyksen tulkinnasta syntyy riita, jota tarkastusta pyytävät tulliviranomaiset ja kyseisen tarkastuksen tekemisestä vastaavat tulliviranomaiset eivät pysty keskenään sopimaan, asia saatetaan assosiointineuvoston ratkaistavaksi.

Tuojan sekä tuojaosapuolen tulliviranomaisten väliset riidat ratkaistaan aina kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti.

VII OSASTO
HALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ

33 artikla
Ilmoitukset ja yhteistyö

1.    Osapuolten tulliviranomaisten on annettava toisilleen tullitoimipaikkojensa EUR.1-tavaratodistusten antamisessa käyttämien leimasinten leimanäytteet ja valtuutetuille viejille myönnettyjen lupanumeroiden mallit sekä niiden tulliviranomaisten osoitteet, jotka vastaavat kyseisten todistusten ja alkuperäilmoitusten tarkastamisesta.

2.    Sen varmistamiseksi, että tätä näitä sääntöjä sovelletaan asianmukaisesti, osapuolet avustavat toisiaan toimivaltaisten tulliviranomaisten välityksellä tarkastaessaan EUR.1-tavaratodistusten, alkuperäilmoitusten, tavarantoimittajan ilmoitusten sekä kyseisissä asiakirjoissa annettujen tietojen oikeellisuutta.

34 artikla
Alkuperäselvitysten tarkastaminen

1.    Alkuperäselvitysten jälkitarkastukset tehdään pistokokein tai aina kun tuojaosapuolen tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä tällaisten asiakirjojen aitoutta, asianomaisten tuotteiden alkuperäasemaa tai näissä säännöissä asetettujen muiden vaatimusten täyttymistä.

2.    Kun tuojaosapuolen tulliviranomaiset esittävät jälkitarkastuspyynnön, ne palauttavat viejäosapuolen tulliviranomaisille EUR.1-tavaratodistuksen ja kauppalaskun, jos se on annettu, sekä alkuperäilmoituksen tai kyseisten asiakirjojen jäljennökset ja esittävät tarvittaessa syyt jälkitarkastuspyyntöön. Tarkastuspyynnön tueksi annetaan kaikki asiakirjat ja saadut tiedot, joiden perusteella alkuperäselvityksessä olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi.

3.    Viejäosapuolen tulliviranomaiset tekevät tarkastuksen. Tätä varten niillä on oikeus vaatia näyttöä ja tarkastaa viejän tilejä tai tehdä muita tarpeelliseksi katsomiaan tarkastuksia.

4.    Jos tuojaosapuolen tulliviranomaiset päättävät lykätä etuuskohtelun myöntämistä asianomaisille tuotteille tarkastuksen tulosten saamiseen asti, niiden on tarjottava tuojalle mahdollisuutta tavaroiden luovutukseen, jos tarpeellisiksi katsotut varotoimenpiteet toteutetaan.

5.    Tarkastuksen tulokset ilmoitetaan tarkastusta pyytäneille tulliviranomaisille mahdollisimman pian. Kyseisistä tuloksista on käytävä selvästi ilmi, ovatko asiakirjat aitoja ja voidaanko asianomaisia tuotteita pitää jonkin osapuolen alkuperätuotteina ja täyttävätkö ne näissä säännöissä asetetut muut vaatimukset.

6.    Jos perustellun epäilyn tapauksessa vastausta ei ole saatu kymmenen kuukauden kuluessa tarkastuspyynnön päivämäärästä tai saadussa vastauksessa ei ole riittävästi tietoja sen ratkaisemiseksi, ovatko kyseiset asiakirjat aitoja tai mikä on tuotteiden tosiasiallinen alkuperä, tarkastusta pyytäneet tulliviranomaiset epäävät etuuskohtelun, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa.

35 artikla
Tavarantoimittajan ilmoitusten tarkastaminen

1.    Tavarantoimittajan ilmoitusten tai tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitusten jälkitarkastus voidaan tehdä pistokokein tai aina, kun sen osapuolen tulliviranomaisilla, jossa nämä ilmoitukset on otettu huomioon EUR.1-tavaratodistuksen antamiseksi tai alkuperäilmoituksen laatimiseksi, on perusteltu syy epäillä kyseisen asiakirjan aitoutta tai siinä annettujen tietojen oikeellisuutta.

2.    Sovellettaessa 1 kohdan määräyksiä 1 kohdassa tarkoitetun osapuolen tulliviranomaiset palauttavat tavarantoimittajan ilmoituksen tai tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoituksen ja siinä tarkoitettuja tavaroita koskevan kauppalaskun (koskevat kauppalaskut), lähetysluettelon (lähetysluettelot) tai muun kaupallisen asiakirjan (muut kaupalliset asiakirjat) sen soveltavan sopimuspuolen tulliviranomaisille, jossa ilmoitus on laadittu, ja esittävät tarvittaessa sisältöä tai muotoa koskevat syyt tarkastuspyynnölle.

Ne toimittavat jälkitarkastuspyynnön tueksi kaikki asiakirjat ja saadut tiedot, joiden perusteella tavarantoimittajan ilmoituksessa tai tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoituksessa olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi.

3.    Tarkastuksen suorittavat sen soveltavan sopimuspuolen tulliviranomaiset, jossa tavarantoimittajan ilmoitus tai tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitus on laadittu. Tätä varten niillä on oikeus vaatia näyttöä ja tarkastaa tavarantoimittajan tilit tai tehdä muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia.

4.    Tarkastuksen tulokset ilmoitetaan tarkastusta pyytäneille tulliviranomaisille mahdollisimman pian. Kyseisistä tuloksista on käytävä selvästi ilmi, ovatko tavarantoimittajan ilmoituksessa tai tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoituksessa olevat tiedot oikein, ja niiden perusteella tulliviranomaisten on voitava määritellä, voidaanko tällainen ilmoitus ottaa huomioon EUR.1-tavaratodistusta annettaessa tai alkuperäilmoitusta laadittaessa ja missä määrin tämä voidaan tehdä.

36 artikla
Seuraamukset

Kumpikin osapuoli määrää, että sen näistä säännöistä antaman kansallisen lainsäädännön rikkomisesta langetetaan rikosoikeudellisia, siviilioikeudellisia tai hallinnollisia seuraamuksia.

VIII OSASTO
LISÄYKSEN A SOVELTAMINEN

37 artikla
Euroopan talousalue

Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa 4 tarkoitettuja Euroopan talousalueen (ETA) alkuperätavaroita pidetään Euroopan unionin, Islannin, Liechtensteinin tai Norjan, jäljempänä ’ETA-osapuolet’, alkuperätuotteina, kun ne viedään Euroopan unionista, Islannista, Liechtensteinista tai Norjasta Tunisiaan, edellyttäen että näiden sääntöjen perusteella tehtyjä vapaakauppasopimuksia sovelletaan Tunisian ja ETA-osapuolten välillä.

38 artikla
Liechtenstein

Liechtensteinista peräisin olevaa tuotetta pidetään Sveitsin ja Liechtensteinin välisen tulliliiton vuoksi Sveitsin alkuperätuotteena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan soveltamista.

39 artikla
San Marinon tasavalta

Euroopan unionin ja San Marinon tasavallan välisen tulliliiton vuoksi San Marinon tasavallan alkuperätuotetta pidetään Euroopan unionin alkuperätuotteena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan soveltamista.

40 artikla
Andorran ruhtinaskunta

Euroopan unionin ja Andorran ruhtinaskunnan välisen tulliliiton vuoksi harmonoidun järjestelmän 25–97 ryhmään kuuluvaa Andorran ruhtinaskunnan alkuperätuotetta pidetään Euroopan unionin alkuperätuotteena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan soveltamista.

41 artikla
Ceuta ja Melilla

1.    Näitä sääntöjä sovellettaessa ilmaisu ’Euroopan unioni’ ei sisällä Ceutaa ja Melillaa.

2.    Ceutaan ja Melillaan tuotaviin Tunisian alkuperätuotteisiin sovelletaan kaikilta osin samaa tullikohtelua, jota sovelletaan Euroopan unionin tullialueen alkuperätuotteisiin Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisehdoista ja perustamissopimusten mukautuksista tehdyn asiakirjan 7 pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti. Kun Tunisia tuo asiaankuuluvan sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia Ceutan ja Melillan alkuperätuotteita, se myöntää niille saman tullikohtelun kuin Euroopan unionista tuotaville Euroopan unionin alkuperätuotteille.

3.    Ceutan ja Melillan alkuperätuotteita koskevaa tämän artiklan 2 kohtaa sovellettaessa näitä sääntöjä sovelletaan soveltuvin osin liitteessä V määrättyjä erityisedellytyksiä noudattaen.

LIITE I

ALKUHUOMAUTUKSET LIITTEEN II LUETTELOON

Huomautus 1 – Yleistä

Luettelossa asetetaan edellytykset, jotka kaikkien tuotteiden on täytettävä, jotta niitä voitaisiin pitää tässä lisäyksessä olevan II osan 4 artiklan mukaisesti riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä. Tuotteesta riippuen sääntöjä on neljä erilaista

a)    valmistuksessa tai käsittelyssä ei ylitetä ei-alkuperäainesten enimmäismäärää;

b)    valmistuksen tai käsittelyn seurauksena valmistettujen tuotteiden harmonoidun järjestelmän nelinumeroinen nimike muuttuu muuksi kuin käytettyjen ainesten nelinumeroinen nimike tai valmistettujen tuotteiden kuusinumeroinen alanimike muuttuu muuksi kuin käytettyjen ainesten kuusinumeroinen alanimike;

c)    erityinen valmistus- tai käsittelytoimi toteutetaan;

d)    valmistus tai käsittely tehdään tietyille kokonaan tuotetuille aineksille.

Huomautus 2 – Luettelon rakenne

2.1.    Luettelon kahdessa ensimmäisessä sarakkeessa kuvataan tuotettu tuote. Sarakkeessa (1) on harmonoidussa järjestelmässä käytetty nimikkeen tai ryhmän numero ja sarakkeessa (2) harmonoidussa järjestelmässä tästä nimikkeestä tai ryhmästä käytetty tavaran kuvaus. Jokaista kahdessa ensimmäisessä sarakkeessa olevaa merkintää koskeva sääntö on (3) sarakkeessa. Jos sarakkeen (1) numeron edellä on maininta ”ex”, tämä tarkoittaa, että sarakkeen (3) sääntöä sovelletaan ainoastaan sarakkeessa (2) mainittuun nimikkeen osaan.

2.2.    Kun (1) sarakkeessa on koottu yhteen useita nimikkeitä tai mainittu ryhmän numero ja (2) sarakkeessa on tämän vuoksi yleisluonteinen tavaran kuvaus, vastaavaa (3) sarakkeen sääntöä sovelletaan kaikkiin niihin tuotteisiin, jotka harmonoidussa järjestelmässä luokitellaan kyseisen ryhmän nimikkeisiin tai johonkin nimikkeistä, jotka on koottu (1) sarakkeeseen.

2.3.    Kun luettelossa on eri sääntöjä, joita sovelletaan samaan nimikkeeseen kuuluviin eri tuotteisiin, jokaisessa luetelmakohdassa on sen nimikkeen osan tavaran kuvaus, jota vastaavat (3) sarakkeen säännöt koskevat.

2.4.    Kun sarakkeessa (3) on kaksi vaihtoehtoista sääntöä ”tai”-sanalla erotettuina, viejä voi itse valita, kumpaa käyttää.

Huomautus 3 – Esimerkkejä sääntöjen soveltamisesta

3.1.    Tässä lisäyksessä olevan II osaston 4 artiklaa alkuperäaseman saaneista, muiden tuotteiden valmistuksessa käytettävistä tuotteista sovelletaan riippumatta siitä, onko kyseinen asema saatu siinä tehtaassa, jossa kyseiset tuotteet käytetään, vai jossakin muussa osapuolen tehtaassa.

3.2.    Suoritetun valmistuksen tai käsittelyn on tämän lisäyksen II osan 6 artiklan mukaisesti ylitettävä mainitussa artiklassa luetellut toimet. Jos näin ei tapahdu, tavarat eivät täytä tullietuuskohtelun myöntämisen edellytyksiä, vaikka jäljempänä luetellut edellytykset täyttyisivät.

Jollei tässä lisäyksessä olevan II osan 6 artiklasta muuta johdu, luettelon säännöissä vahvistetaan vaadittavan valmistuksen tai käsittelyn vähimmäismäärä, jonka ylittävä valmistus tai käsittely antaa myös alkuperäaseman; sen sijaan sitä vähäisempi valmistus tai käsittely ei voi antaa alkuperäasemaa.

Näin ollen jos säännössä määrätään, että tietyllä valmistusasteella olevia ei-alkuperäaineksia saadaan käyttää, sitä aiemmalla valmistusasteella olevien tällaisen ainesten käyttö on myös sallittua, mutta sen sijaan myöhemmällä valmistusasteella olevien ainesten käyttö ei ole.

Jos säännössä määrätään, että tietyllä valmistusasteella olevia ei-alkuperäaineksia ei voida käyttää, sitä aiemmalla valmistusasteella olevien ainesten käyttö on sallittua, mutta sen sijaan myöhemmällä valmistusasteella olevien ainesten käyttö ei ole.

Esimerkki: kun 19 ryhmää koskevassa luettelon säännössä vaaditaan, että ”nimikkeiden 1101–1108 ei-alkuperäainesten osuus saa olla enintään 20 painoprosenttia”, 10 ryhmän viljojen (aiemman valmistusasteen ainekset) käyttöä (eli tuontia) ei ole rajoitettu.

3.3.    Rajoittamatta huomautuksen 3.2 soveltamista, kun säännössä käytetään ilmaisua ’Valmistus minkä tahansa nimikkeen aineksista’, minkä tahansa nimikkeen aineksia voidaan käyttää (myös sellaisia, joiden kuvaus ja nimike ovat samat kuin tuotteella), jollei sääntöön mahdollisesti sisältyvistä erityisrajoituksista muuta johdu.

Ilmaisu ’Valmistus minkä tahansa nimikkeen aineksista, myös muista nimikkeen ... aineksista’ tai ’Valmistus minkä tahansa nimikkeen aineksista, myös muista samaan nimikkeeseen kuin tuote luokiteltavista aineksista’ tarkoittaa kuitenkin, että minkä tahansa nimikkeen aineksia voidaan käyttää paitsi niitä, joiden kuvaus on sama kuin luettelon (2) sarakkeessa oleva tuotteen kuvaus.

3.4.    Kun luettelon säännössä määrätään, että tuote voidaan valmistaa useammasta kuin yhdestä aineksesta, tämä tarkoittaa, että yhtä tai useampaa ainesta voidaan käyttää. Se ei tarkoita, että niitä kaikkia olisi käytettävä.

3.5.    Kun luettelon säännössä määrätään, että tuote on valmistettava tietystä aineksesta, tämä edellytys ei estä käyttämästä muita aineksia, jotka eivät luonteensa vuoksi voi sitä täyttää.

3.6.    Jos luettelon säännössä määrätään kaksi prosenttimäärää enimmäisarvoksi ei-alkuperäaineksille, joita voidaan käyttää, kyseisiä prosenttimääriä ei saa laskea yhteen. Toisin sanoen kaikkien käytettyjen ei-alkuperäainesten enimmäisarvo ei saa koskaan olla suurempi kuin korkeampi kyseisistä prosenttimääristä. Lisäksi yksittäisiä prosenttimääriä ei saa ylittää niiden nimenomaisten ainesten osalta, joita ne koskevat.

Huomautus 4 – Tiettyjä maataloustuotteita koskevat yleiset säännökset

4.1.    Osapuolen alueella kasvatettuja tai siellä korjattuja 6, 7, 8, 9, 10 ja 12 ryhmän sekä nimikkeen 2401 maataloustuotteita on kohdeltava kyseisen osapuolen alueen alkuperätuotteina, vaikka ne olisi kasvatettu tuoduista siemenistä, sipuleista, juurakoista, pistokkaista, varttamisoksista, versoista, nupuista tai kasvien muista elävistä osista.

4.2.    Jos jonkin tuotteen sisältämään ei-alkuperäsokerin pitoisuuteen sovelletaan rajoituksia, valmiin tuotteen valmistuksessa ja valmiiseen tuotteeseen sisällytettyjen ei-alkuperätuotteiden valmistuksessa käytetyn, nimikkeeseen 1701 (sakkaroosi) tai 1702 (esim. fruktoosi, glukoosi, laktoosi, maltoosi, isoglukoosi ja inverttisokeri) kuuluvan sokerin paino otetaan huomioon tällaisia rajoituksia laskettaessa.

Huomautus 5 – Tiettyjä tekstiilituotteita koskeva terminologia

5.1.    Luettelossa käytetyllä ilmaisulla ’luonnonkuidut’ tarkoitetaan muita kuituja kuin muunto- ja synteettikuituja. Se rajoittuu kehruuta edeltävillä valmistusasteilla oleviin kuituihin ja siihen kuuluvat myös jätteet ja, jollei toisin mainita, kuidut, jotka on karstattu, kammattu tai muulla tavoin valmistettu, mutta joita ei ole kehrätty.

5.2.    Ilmaisuun ’luonnonkuidut’ kuuluvat nimikkeen 0511 jouhi, nimikkeiden 5002 ja 5003 silkki, nimikkeiden 5101–5105 villakuidut ja hieno ja karkea eläimenkarva, nimikkeiden 5201–5203 puuvillakuidut ja nimikkeiden 5301–5305 muut kasvitekstiilikuidut.

5.3.    Ilmaisuja ’tekstiilimassa’, ’kemialliset aineet’ ja ’paperinvalmistusaineet’ käytetään luettelossa kuvaamaan 50–63 ryhmään kuulumattomia aineksia, joita voidaan käyttää muunto-, synteetti- tai paperikuitujen tai -lankojen valmistukseen.

5.4.    Luettelossa käytettyyn ilmaisuun ’katkotut tekokuidut’ kuuluvat nimikkeiden 5501–5507 synteetti- tai muuntokuitufilamenttitouvi, synteetti- ja muuntokatkokuidut ja niiden jätteet.

5.5.    Painaminen (yhdessä kehruun, neulomisen/virkkaamisen, tuftauksen tai nukkaamisen kanssa) määritellään tekniikaksi, jolla tekstiilialustalle annetaan rasteri-, rulla-, digitaalista tai muuta siirtotekniikkaa käyttäen pysyvä objektiivisesti arvioitu funktio, kuten väri, kuvio tai tekninen suorituskyky.

5.6.    Painaminen (itsenäisenä toimena) määritellään tekniikaksi, jolla tekstiilialustalle annetaan asteri-, rulla-, digitaalista tai muuta siirtotekniikkaa käyttäen pysyvä objektiivisesti arvioitu funktio, kuten väri, rakenne ja tekninen suorituskyky, ja sille tehdään vähintään kaksi valmistelu- tai viimeistelytoimea (kuten pesu, valkaisu, merserointi, lämpökiinnitys, nukitus, kalanterointi, kutistumisen estävä käsittely, kestoviimeistely, dekatointi, kyllästäminen, parsinta ja noppaus), edellyttäen että käytettyjen ainesten arvo on enintään 50 % tuotteen noudettuna‑hinnasta.

Huomautus 6 – Tekstiiliaineiden sekoituksista valmistettuihin tuotteisiin sovellettavat poikkeamat

6.1.    Kun luettelossa mainittuun tuotteeseen liittyy viittaus tähän huomautukseen, luettelon (3) sarakkeessa vahvistettuja edellytyksiä ei sovelleta kyseisen tuotteen valmistuksessa käytettyihin perustekstiiliaineisiin, joiden paino yhteensä on enintään 15 prosenttia kaikkien käytettyjen perustekstiiliaineiden yhteispainosta. (Katso myös huomautukset 6.3 ja 6.4.)

6.2.    Huomautuksessa 6.1 mainittua poikkeamaa voidaan kuitenkin soveltaa ainoastaan sekoitetuotteisiin, jotka on tehty kahdesta tai useammasta perustekstiiliaineesta.

Perustekstiiliaineet ovat seuraavat:

–silkki,

–villa,

–karkea eläimenkarva,

–hieno eläimenkarva,

–jouhet,

–puuvilla,

–paperinvalmistusaineet ja paperi,

–pellava,

–hamppu,

–juutti ja muut niinitekstiilikuidut,

–sisali ja muut Agave-sukuisista kasveista saadut tekstiilikuidut,

–kookoskuidut, manilla, rami ja muut kasvitekstiilikuidut,

–polypropeenista valmistetut synteettiset filamenttikuidut,

–polyesteristä valmistetut synteettiset filamenttikuidut,

–polyamidista valmistetut synteettiset filamenttikuidut,

–polyakryolonitriilistä valmistetut synteettiset filamenttikuidut,

–polyimidistä valmistetut synteettiset filamenttikuidut,

–polytetrafluorieteenistä valmistetut synteettiset filamenttikuidut,

–poly(fenyleenisulfidista) valmistetut synteettiset filamenttikuidut,

–poly(vinyylikloridista) valmistetut synteettiset filamenttikuidut,

–muut synteettiset filamenttikuidut,

–viskoosista valmistetut muuntofilamenttikuidut,

–muut muuntofilamenttikuidut,

–sähköä johtavat filamentit,

–polypropeenista valmistetut synteettikatkokuidut,

–polyesteristä valmistetut synteettikatkokuidut,

–polyamidista valmistetut synteettikatkokuidut,

–polyakryylinitriilistä valmistetut synteettikatkokuidut,

–polyimidistä valmistetut synteettikatkokuidut,

–polytetrafluorieteenistä valmistetut synteettikatkokuidut,

–poly(fenyleenisulfidista) valmistetut synteettikatkokuidut,

–poly(vinyylikloridista) valmistetut synteettikatkokuidut,

–muut synteettikatkokuidut,

–viskoosista valmistetut muuntokatkokuidut,

–muut muuntokatkokuidut,

–segmentoitu polyuretaania oleva lanka, jossa on joustavia polyeetterisegmenttejä, myös kierrepäällystetty,

–nimikkeen 5605 tuotteet (metalloitu lanka), joissa on kaistaleita, jotka koostuvat enintään 5 mm leveästä kahden muovikelmun väliin joko värittömällä tai värillisellä liimalla kiinnitetystä, alumiinifoliota tai muovikelmua, myös alumiinijauheella peitettyä, olevasta sydämestä,

–muut nimikkeen 5605 tuotteet,

–lasikuidut,

–metallikuidut,

–mineraalikuidut.

6.3.    Tuotteissa, joissa on ”segmentoitua polyuretaania olevaa lankaa, jossa on joustavia polyeetterisegmenttejä, myös kierrepäällystettyä”, tämä poikkeama on tällaisen langan osalta 20 prosenttia.

6.4.    Tuotteissa, joissa on ”kaistaleita, jotka koostuvat enintään 5 mm leveästä kahden muovikelmun väliin joko värittömällä tai värillisellä liimalla kiinnitetystä, alumiinifoliota tai muovikelmua, myös alumiinijauheella peitettyä, olevasta sydämestä”, tämä poikkeama on tällaisen kaistaleen osalta 30 prosenttia.

Huomautus 7 – Tiettyihin tekstiilituotteisiin sovellettavat muut poikkeamat

7.1.    Kun luettelossa on viittaus tähän huomautukseen, sellaisia tekstiiliaineita voidaan käyttää (vuoria ja välivuoria lukuun ottamatta), jotka eivät täytä kyseistä sovitettua tuotetta koskevaa luettelon (3) sarakkeen sääntöä, jos ne luokitellaan eri nimikkeeseen kuin tuote ja jos niiden arvo on enintään 15 % tuotteen noudettuna-hinnasta.

7.2.    Aineksia, joita ei luokitella 50–63 ryhmään, voidaan käyttää vapaasti tekstiilituotteiden valmistuksessa riippumatta siitä, sisältävätkö ne tekstiiliainetta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta huomautuksen 7.3 soveltamista.

7.3.    Kun prosenttisääntöä sovelletaan, on käytettyjen ei-alkuperäainesten arvoa laskettaessa otettava huomioon niiden ainesten arvo, joita ei luokitella 50–63 ryhmään.

Huomautus 8 – Tiettyjen käsittelyjen määritelmä ja tietyille 27 ryhmän tuotteille tehdyt yksinkertaiset toiminnot

8.1.    Nimikkeissä ex 2707 ja 2713 ilmaisu ’tietty käsittely’ tarkoittaa seuraavia toimia:

a)    tyhjötislaus;

b)    toistotislaus perusteellisen jakotislausmenetelmän avulla;

c)    krakkaus;

d)    reformointi;

e)    uuttaminen valikoivien liuottimien avulla;

f)    käsittely, jossa yhdistyvät kaikki seuraavat toiminnot: käsittely tiivistetyllä rikkihapolla, oleumilla tai rikkitrioksidilla; neutralointi emäksisillä aineilla; värinpoisto ja puhdistus luonnostaan aktiivisilla maalajeilla, aktivoiduilla maalajeilla, aktiivihiilellä tai bauksiitilla;

g)    polymerointi;

h)    alkylointi;

i)    isomerointi.

8.2.    Nimikkeissä 2710, 2711 ja 2712 ilmaisu ’tietty käsittely’ tarkoittaa seuraavia toimia:

a)    tyhjötislaus;

b)    toistotislaus perusteellisen jakotislausmenetelmän avulla;

c)    krakkaus;

d)    reformointi;

e)    uuttaminen valikoivien liuottimien avulla;

f)    käsittely, jossa yhdistyvät kaikki seuraavat toiminnot: käsittely tiivistetyllä rikkihapolla, oleumilla tai rikkitrioksidilla; neutralointi emäksisillä aineilla; värinpoisto ja puhdistus luonnostaan aktiivisilla maalajeilla, aktivoiduilla maalajeilla, aktiivihiilellä tai bauksiitilla;

g)    polymerointi;

h)    alkylointi;

i)    isomerointi;

j)    ainoastaan nimikkeen ex 2710 raskasöljyjen osalta rikinpoisto vedyn avulla, jonka tuloksena valmistettujen tuotteiden rikkipitoisuus vähenee vähintään 85 prosenttia (ASTM D 1266–59 T -menetelmä);

k)    ainoastaan nimikkeeseen 2710 kuuluvien tuotteiden osalta parafiinin poisto muulla käsittelyllä kuin suodattamalla;

l)    ainoastaan nimikkeen ex 2710 raskasöljyjen osalta vetykäsittely yli 20 baarin paineessa ja yli 250 °C:n lämpötilassa katalysaattoria käyttäen, muussa kuin rikinpoistotarkoituksessa, kun vety on aktiivisena aineena kemiallisessa reaktiossa. Nimikkeen ex 2710 voiteluöljyjen jatkokäsittelyä vedyn avulla (esimerkiksi vedyn avulla tapahtuva viimeistely eli ”hydrofinishing” tai värinpoisto) erityisesti värin tai stabiliteetin parantamiseksi ei kuitenkaan pidetä tiettynä käsittelynä;

m)    ainoastaan nimikkeen ex 2710 polttoöljyjen osalta ilmatislaus, jos alle 30 tilavuusprosenttia näistä tuotteista (hävikki mukaan lukien) tislautuu 300 °C:n lämpötilassa ASTM D 86 -menetelmän avulla määritettynä;

n)    ainoastaan nimikkeen ex 2710 raskasöljyjen, lukuun ottamatta kaasuöljyjä ja polttoöljyjä, osalta käsittely suurtaajuudella toimivan sähköisen huiskupurkauksen avulla;

o)    ainoastaan nimikkeen ex 2712 raakatavaroiden (lukuun ottamatta vaseliinia, otsokeriittia, ruskohiilivahaa, turvevahaa ja alle 0,75 painoprosenttia öljyä sisältävää parafiinia) osalta rasvanpoisto kiteyttämällä jakotislausmenetelmän avulla.

8.3.    Nimikkeissä ex 2707 ja 2713 yksinkertaiset toimet, kuten puhdistus, dekantointi, suolan poisto, veden erotus, suodatus, värjäys, merkintä ja rikkipitoisuuden lisääminen sekoittamalla rikkipitoisuudeltaan erilaisia tuotteita taikka kyseisten toimien tai niitä vastaavien toimien yhdistelmät, eivät anna alkuperäasemaa.

Huomautus 9 – Tiettyjen käsittelyjen määritelmä ja tietyille tuotteille tehdyt yksinkertaiset toiminnot

9.1.    Osapuolessa soluviljelmiä käyttämällä saatuja 30 ryhmän tuotteita pidetään kyseisen osapuolen alkuperätuotteina. Ilmaisulla ’soluviljely’ tarkoitetaan ihmisen, eläimen ja kasvin solujen viljelyä valvotuissa olosuhteissa (lämpötila, kasvualusta, kaasuseos, pH jne. on määritelty) elävän organismin ulkopuolella.

9.2.    Käymällä osapuolessa saatuja 29 ryhmän (lukuun ottamatta nimikkeitä 2905 43–2905 44), 30, 32 ja 33 ryhmän (lukuun ottamatta nimikkeitä 3302 10 ja 3301), 34 ja 35 ryhmän (lukuun ottamatta nimikkeitä 3501, 3502 11–3502 19, 3502 20 ja 3505), 36, 37 ja 38 ryhmän (lukuun ottamatta nimikkeitä 3809 10, 3823, 3824 60 ja 3826) sekä 39 ryhmän (lukuun ottamatta nimikkeitä 3916–3926) tuotteita pidetään kyseisen osapuolen alkuperätuotteina. Ilmaisulla ’käyminen’ tarkoitetaan bioteknistä prosessia, jossa käytetään ihmisten, eläinten tai kasvien soluja taikka bakteereita, hiivoja, sieniä tai entsyymejä 29–39 ryhmän tuotteiden tuottamiseksi.

9.3.    Seuraavia käsittelytoimia pidetään 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti riittävinä 28 ja 29 ryhmän (lukuun ottamatta nimikkeitä 2905 43–2905 44), 30, 32 ja 33 ryhmän (lukuun ottamatta nimikkeitä 3302 10 ja 3301), 34 ja 35 ryhmän (lukuun ottamatta nimikkeitä 3501, 3502 11–3502 19, 3502 20 ja 3505), 36, 37 ja 38 ryhmän (lukuun ottamatta nimikkeitä 3809 10, 3823, 3824 60 ja 3826) sekä 39 ryhmän (lukuun ottamatta nimikkeitä 3916‑3926) tuotteille:

–Kemiallinen reaktio: Ilmaisulla ’kemiallinen reaktio’ tarkoitetaan (myös biokemiallista) prosessia, jossa syntyy uusi molekyyli siten, että atomienväliset sidokset katkeavat ja muodostuu uusia sidoksia tai atomien avaruusjärjestys molekyylissä muuttuu. Kemiallinen reaktio voidaan ilmaista ’CAS-numeron’ muutoksella.

Seuraavat prosessit olisi jätettävä huomiotta alkuperää määritettäessä: a) veteen tai muihin liuottimiin liuottaminen; b) liuottimien, myös liuotinveden, poistaminen; tai c) kideveden lisääminen tai poistaminen. Edellä määritellyn kemiallisen reaktion katsotaan antavan alkuperäaseman.

–Seokset ja sekoitukset: Ainesten tarkoituksellista ja mittasuhteiden osalta kontrolloitua toimea (myös dispergointi), ei kuitenkaan laimentimen lisääminen, ennalta määritettyjen eritelmien mukaisesti siten, että saadaan tuote, jonka fysikaaliset tai kemialliset ominaisuudet ovat merkitykselliset tuotteen tarkoituksen tai käytön kannalta ja eroavat tuotantopanoksista, pidetään alkuperäaseman antavana.

–Puhdistus: Puhdistuksen katsotaan antavan alkuperäaseman, jos puhdistus tapahtuu toisen tai kummankin osapuolen alueella ja johtaa siihen, että jokin seuraavista arviointiperusteista täyttyy:

a)    tavaran puhdistaminen johtaa siihen, että vähintään 80 prosenttia sen epäpuhtauspitoisuudesta poistuu; tai

b)    epäpuhtauksien väheneminen tai poistuminen johtaa siihen, että tavara soveltuu yhteen tai useampaan seuraavista käyttötarkoituksista:

i)    lääkeaine taikka lääkkeenkaltainen, kosmeettinen, eläinlääketieteellinen tai elintarvikelaatuinen aine;

ii)    analyyttiseen käyttöön taikka taudinmääritys- tai laboratoriokäyttöön tarkoitettu kemiallinen tuote tai reagenssi;

iii)    mikroelektroniikassa käytettävä osa tai komponentti;

iv)    erityinen optinen käyttötarkoitus;

v)    biotekninen käyttö (esimerkiksi solujen viljelyssä, geeniteknologiassa tai katalysaattorina);

vi)    erotusprosessissa käytettävä kantaja-aine; tai

vii)    laadultaan ydintekniseen käyttöön sopiva käyttötarkoitus.

–Hiukkaskoon muutos: Alkuperäasema myönnetään tavaralle, jolle on toteutettu tarkoituksellinen ja kontrolloitu toimi (ei kuitenkaan pelkkä murskaaminen tai puristaminen) sen hiukkaskoon muuttamiseksi, minkä tuloksena saadaan tavara, jolla on tuloksena olevan tavaran kannalta merkittäväksi katsottava määritelty hiukkaskoko, hiukkaskokojakauma tai pinta-ala ja jonka fyysiset tai kemialliset ominaisuudet poikkeavat tuotantopanosten ominaisuuksista.

–Standardiainekset: Standardiainekset (mukaan lukien standardiliuokset) ovat valmisteita, jotka soveltuvat analyyttisiin tarkoituksiin taikka kalibrointi- tai viitekäyttötarkoituksiin ja joiden täsmälliset puhtausasteet ja määräsuhteet valmistaja on todentanut. Standardiaineisten tuotannon katsotaan antavan alkuperäaseman.

–Isomeerien erottaminen: Isomeerien eristämisen tai erottamisen isomeerien seoksesta katsotaan antavan alkuperäaseman.

LIITE II

LUETTELO EI-ALKUPERÄAINEKSIIN SOVELLETTAVASTA VALMISTUKSESTA TAI KÄSITTELYSTÄ, JOKA ON TEHTÄVÄ, JOTTA VALMISTETTU TUOTE VOI SAADA ALKUPERÄASEMAN

________________

(1)    Katso ”tiettyä käsittelyä” koskevat erityisedellytykset alkuhuomautuksissa 8.1–8.3.

(2)    Katso tekstiiliaineiden sekoituksista valmistettuja tuotteita koskevat erityisedellytykset alkuhuomautuksessa 6.

(3)    Katso alkuhuomautus 7.

(4)    Katso alkuhuomautus 9.

LIITE III

ALKUPERÄILMOITUKSEN TEKSTI

Alkuperäilmoitus, jonka teksti on jäljempänä, on laadittava alaviitteiden mukaisesti. Alaviitteitä ei kuitenkaan tarvitse sisällyttää ilmoitukseen.

Albaniankielinen toisinto

Eksportuesi i produkteve të mbuluara nga ky dokument (autorizim doganor Nr. ..............(1)) deklaron që përveç rasteve kur tregohet qartësisht ndryshe, këto produkte janë me origjine preferenciale ……………..(2) n në përputhje me Rregullat kalimtare të origjinës.

Arabiankielinen toisinto

Bosniankielinen toisinto

Izvoznik proizvoda obuhvaćenih ovom ispravom (carinsko ovlaštenje br. ....(1)) izjavljuje da su, osim ako je to drugačije izričito navedeno, ovi proizvodi .......(2) preferencijalnog porijekla u skladu sa prijelaznim pravilima porijekla.

Bulgariankielinen toisinto

Износителят на продуктите, обхванати от този документ (митническо разрешение №………(1)), декларира, че освен където ясно е отбелязано друго, тези продукти са с ……………..(2) преференциален произход съгласно преходните правила за произход.

Kroaatinkielinen toisinto

Izvoznik proizvoda obuhvaćenih ovom ispravom (carinsko ovlaštenje br. ………(1)) izjavljuje da su, osim ako je drukčije izričito navedeno, ovi proizvodi ……………..(2) preferencijalnog podrijetla prema prijelaznim pravilima o podrijetlu.

Tšekinkielinen toisinto

Vývozce výrobků uvedených v tomto dokumentu (číslo povolení ………(1)) prohlašuje, že podle přechodných pravidel původu mají tyto výrobky kromě zřetelně označených preferenční původ v …………….(2).

Tanskankielinen toisinto

Eksportøren af varer, der er omfattet af nærværende dokument (toldmyndighedernes tilladelse nr. ………(1)) erklærer, at varerne, medmindre andet tydeligt er angivet, har præferenceoprindelse i ……………..(2) i henhold til overgangsreglerne for oprindelse.

Hollanninkielinen toisinto

De exporteur van de goederen waarop dit document van toepassing is (douanevergunning nr. ………(1)), verklaart dat, behoudens uitdrukkelijke andersluidende vermelding, deze goederen van preferentiële …………….(2) oorsprong zijn in overeenstemming met de overgangsregels van oorsprong.

Englanninkielinen toisinto

The exporter of the products covered by this document (customs authorization No………(1)) declares that, except where otherwise clearly indicated, these products are of ……………..(2) preferential origin according to the transitional rules of origin.

Vironkielinen toisinto

Käesoleva dokumendiga hõlmatud toodete eksportija (tolli kinnitus nr. ………(1)) deklareerib, et need tooted on päritolureeglite üleminekueeskirjade kohaselt ……………..(2) sooduspäritoluga, välja arvatud juhul, kui on selgelt näidatud teisiti.

Fäärinkielinen toisinto

Útflytarin av vørunum, sum hetta skjal fevnir um (tollvaldsins loyvi nr. …(1)) váttar, át um ikki nakað annað er tilskilað, eru hesar vørur upprunavørur …(2) sambært skiftisreglunum um uppruna.

Suomenkielinen toisinto

Tässä asiakirjassa mainittujen tuotteiden viejä (tullin lupa n:o ………(1)) ilmoittaa, että nämä tuotteet ovat, ellei toisin ole selvästi merkitty, etuuskohteluun oikeutettuja……………..(2) alkuperätuotteita siirtymäkauden alkuperäsääntöjen nojalla.

Ranskankielinen toisinto

L'exportateur des produits couverts par le présent document (autorisation douanière nº ………(1)) déclare que, sauf indication claire du contraire, ces produits ont l'origine préférentielle ……………..(2) selon les règles d'origine transitoires.

Saksankielinen toisinto

Der Ausführer (Ermächtigter Ausführer; Bewilligungs-Nr. ………(1)) der Waren, auf die sich dieses Handelspapier bezieht, erklärt, dass diese Waren, soweit nicht anders angegeben, präferenzbegünstigte ……………..(2) Ursprungswaren gemäß den Übergangsregeln für den Ursprung sind.

Georgiankielinen toisinto

Kreikankielinen toisinto

Ο εξαγωγέας των προϊόντων που καλύπτονται από το παρόν έγγραφο (άδεια τελωνείου υπ’ αριθ. ………(1)) δηλώνει ότι, εκτός εάν δηλώνεται σαφώς άλλως, τα προϊόντα αυτά είναι προτιμησιακής καταγωγής .................(2) σύμφωνα με τους μεταβατικούς κανόνες καταγωγής.

Hepreankielinen toisinto

Unkarinkielinen toisinto

A jelen okmányban szereplő termékek exportőre (vámfelhatalmazási szám: ………(1)) kijelentem, hogy eltérő egyértelmű jelzés hiányában a termékek az átmeneti származási szabályok szerint preferenciális ……………..(2) származásúak.

Islanninkielinen toisinto

Útflytjandi framleiðsluvara sem skjal þetta tekur til (leyfi tollyfirvalda nr. ............(1)), lýsir því yfir að vörurnar séu, ef annars er ekki greinilega getið, af ..........................(2) uppruna samkvæmt upprunareglum á umbreytingartímabili.

Italiankielinen toisinto

L'esportatore delle merci contemplate nel presente documento (autorizzazione doganale n. ………(1)) dichiara che, salvo indicazione contraria, le merci sono di origine preferenziale ……………..(2) conformemente alle norme di origine transitorie.

Latviankielinen toisinto

To produktu eksportētājs, kuri ietverti šajā dokumentā (muitas atļauja Nr. .…………(1)), deklarē, ka, izņemot tur, kur ir citādi skaidri noteikts, šiem produktiem ir……………..(2) preferenciāla izcelsme saskaņā ar pārejas noteikumiem par izcelsmi.

Liettuankielinen toisinto

Šiame dokumente nurodytų produktų eksportuotojas (muitinės leidimo Nr. .………(1)) deklaruoja, kad, jeigu aiškiai nenurodyta kitaip, šie produktai turi ……………..(2) lengvatinės kilmės statusą pagal pereinamojo laikotarpio kilmės taisykles.

Makedoniankielinen toisinto

Извозникот на производите што ги покрива овоj документ (царинскo одобрение бр. …………(1)) изjавува дека, освен ако тоа не е jасно поинаку назначено, овие производи се со .........………….(2) преференциjaлно потекло, во согласност со преодните правила за потекло.

Maltankielinen toisinto

L-esportatur tal-prodotti koperti minn dan id-dokument (awtorizzazzjoni tad-dwana nru………(1)) jiddikjara li, ħlief fejn indikat mod ieħor b’mod ċar, dawn il-prodotti huma ta’ oriġini preferenzjali …………….(2) skont ir-regoli ta’ oriġini tranżitorji.

Montenegronkielinen toisinto

Извозник производа обухваћених овом исправом (царинско овлашћење бр. ......(1) ) изјављује да су, осим ако је другачије изричито наведено, ови производи ..........(2) преференцијалног пориjекла, у складу са транзиционим правилима поријекла.

Izvoznik proizvoda obuhvaćenih ovom ispravom (carinsko ovlašćenje br. ....(1)) izjavljuje da su, osim ako je drugačije izričito navedeno, ovi proizvodi ……….(2) preferencijalnog porijekla u skladu sa tranzicionim pravilima porijekla.

Norjankielinen toisinto

Eksportøren av produktene omfattet av dette dokument (tollmyndighetenes autorisasjonsnr……(1)) erklærer at disse produktene, unntatt hvor annet er tydelig angitt, har … preferanseopprinnelse i henhold til overgangsreglene for opprinnelse(2).

Puolankielinen toisinto

Eksporter produktów objętych tym dokumentem (upoważnienie władz celnych nr………(1)) deklaruje, że z wyjątkiem gdzie jest to wyraźnie określone, produkty te mają ……………..(2) preferencyjne pochodzenie zgodnie z przejściowymi regułami pochodzenia.

Portugalinkielinen toisinto

O exportador dos produtos cobertos pelo presente documento (autorização aduaneira n.º.........(1)) declara que, salvo expressamente indicado em contrário, estes produtos são de origem preferencial ……………..(2) de acordo com as regras de origem transitórias.

Romaniankielinen toisinto

Exportatorul produselor care fac obiectul prezentului document (autorizația vamală nr. ………(1)) declară că, exceptând cazul în care se indică altfel în mod clar, aceste produse sunt de origine preferențială ……………...(2) în conformitate cu regulile de origine tranzitorii.

Serbiankielinen toisinto

Извозник производа обухваћених овом исправом (царинско овлашћење бр. ......(1)) изјављује да су, осим ако је другачије изричито наведено, ови производи ..........(2) преференцијалног порекла, у складу са прелазним правилима о пореклу.

Izvoznik proizvoda obuhvaćenih ovom ispravom (carinsko ovlašćenje br................(1)) izjavljuje da su, osim ako je drugačije izričito nаvedeno, ovi proizvodi ..................................(2) preferencijalnog porekla, u skladu sa prelaznim pravilima o poreklu.

Slovakinkielinen toisinto

Vývozca výrobkov uvedených v tomto dokumente (číslo povolenia ………(1)) vyhlasuje, že pokiaľ nie je zreteľne uvedené inak, tieto výrobky majú v súlade s prechodnými pravidlami pôvodu preferenčný pôvod v ……………...(2).

Sloveeninkielinen toisinto

Izvoznik blaga, zajetega s tem dokumentom (pooblastilo carinskih organov št ...................(1)), izjavlja, da, razen če ni drugače jasno navedeno, ima to blago preferencialno ..........................................(2) poreklo v skladu s prehodnimi pravili o poreklu.

Espanjankielinen toisinto

El exportador de los productos incluidos en el presente documento (autorización aduanera n.º………(1)) declara que, excepto donde se indique claramente lo contrario, estos productos son de origen preferencial……………..(2) con arreglo a las normas de origen transitorias.

Ruotsinkielinen toisinto

Exportören av de varor som omfattas av detta dokument (tullmyndighetens tillstånd nr. ………(1)) försäkrar att dessa varor, om inte annat tydligt markerats, har förmånsberättigande …………….(2) ursprung i enlighet med övergångsreglerna om ursprung.

Turkinkielinen toisinto

Bu belge kapsamındaki ürünlerin ihracatçısı (gümrük yetki No: ................(1)), aksi açıkça belirtilmedikçe, bu ürünlerin geçiş menşe kurallarına göre ...........................................(2) tercihli menşeli olduğunu beyan eder.

Ukrainankielinen toisinto

Експортер продукції, на яку поширюється цей документ (митний дозвіл № ……….(1)) заявляє, що, за винятком випадків, де це явно зазначено, ця продукція має …………….(2) преференційне походження згідно з перехідними правилами походження.

..........................................................................................................................................................

(Paikka ja päiväys)(3)

..........................................................................................................................................................

(Viejän allekirjoitus, lisäksi ilmoituksen allekirjoittajan nimi on selvennettävä)(4)

(1)    Kun alkuperäilmoituksen laatii valtuutettu viejä, tähän kohtaan on merkittävä valtuutetun viejän lupanumero. Kun alkuperäilmoitusta ei laadi valtuutettu viejä, suluissa olevat sanat jätetään pois tai kohta jätetään tyhjäksi.

(2)    Merkittävä tuotteiden alkuperä. Kun alkuperäilmoitus koskee kokonaan tai osittain Ceutan ja Melillan alkuperätuotteita, viejän on selvästi osoitettava ne tunnuksella ”CM” asiakirjassa, jolle ilmoitus laaditaan.

(3)    Nämä merkinnät voidaan jättää pois, jos tiedot sisältyvät itse asiakirjaan.

(4)    Kun viejän allekirjoitusta ei vaadita, vapautus allekirjoituksesta merkitsee myös vapautusta allekirjoittajan nimen merkitsemisestä.

LIITE IV

EUR.1-TAVARATODISTUKSEN JA EUR.1-TAVARATODISTUSHAKEMUKSEN MALLIT

PAINO-OHJEET

1.    Kummankin lomakkeen koon on oltava 210 × 297 mm; lomakkeen pituus saa kuitenkin olla enintään 5 mm määrämittaa pienempi tai enintään 8 mm sitä suurempi. Käytettävän paperin on oltava valkoista, liimakäsiteltyä, hiokkeetonta kirjoituspaperia, joka painaa vähintään 25 g/m2. Siinä on oltava vihreä painettu aaltomainen taustakuvio, joka tekee kaikki mekaanisin tai kemiallisin keinoin tehdyt väärennykset havaittaviksi.

2.    Osapuolten toimivaltaiset viranomaiset voivat pidättää itselleen lomakkeiden paino-oikeuden tai antaa niiden painamisen hyväksymiensä kirjapainojen tehtäväksi. Jälkimmäisessä tapauksessa jokaisessa lomakkeessa on oltava maininta tästä hyväksymisestä. Jokaisessa lomakkeessa on oltava kirjapainon nimi ja osoite tai merkki, josta kirjapaino voidaan tunnistaa. Siinä on myös oltava painettu tai muulla tavoin tehty sarjanumero, josta se voidaan tunnistaa.

TAVARATODISTUS

HUOMAUTUKSIA

1.    Todistuksesta ei saa pyyhkiä pois merkintöjä eikä siihen saa tehdä uusia merkintöjä vanhojen päälle. Mahdolliset muutokset on tehtävä viivaamalla yli virheelliset merkinnät ja tarvittaessa lisäämällä halutut merkinnät. Lomakkeen täyttäneen on varmennettava näin tehdyt muutokset ja antomaan tai -alueen tulliviranomaisen on vahvistettava ne.

2.    Tavarat on merkittävä todistukseen jättämättä väliin tyhjää tilaa, ja kunkin tavaran eteen on merkittävä järjestysnumero. Välittömästi viimeisen rivin alle on vedettävä vaakasuora viiva. Käyttämättömät tilat on viivattava siten, että niihin on mahdotonta tehdä myöhemmin lisäyksiä.

3.    Tavarat ilmaistaan tavanomaisin kauppanimityksin ja riittävän yksityiskohtaisesti, että ne voidaan tunnistaa.

TAVARATODISTUSHAKEMUS

VIEJÄN ILMOITUS

Allekirjoittanut kääntöpuolella mainittujen tavaroiden viejä

ILMOITTAA, että nämä tavarat täyttävät oheisen todistuksen saamiseksi vaadittavat edellytykset;

MAINITSEE seuraavassa seikat, joiden nojalla nämä tavarat täyttävät mainitut edellytykset:

TOIMITTAA seuraavat todistusasiakirjat(1):

SITOUTUU esittämään asianomaisten viranomaisten pyynnöstä kaiken sen lisätodistusaineiston, jonka ne mahdollisesti katsovat tarpeelliseksi oheisen todistuksen antamiseksi, sekä tarvittaessa hyväksymään kaikki mainittujen viranomaisten suorittamat, kirjanpitoonsa ja yllä mainittujen tavaroiden valmistusolosuhteisiin kohdistuvat tarkastukset;

PYYTÄÄ, että näille tavaroille annettaisiin oheinen todistus.

(Paikka ja päiväys)

(Allekirjoitus)

________________

(1)    Esimerkiksi tuontiasiakirjat, tavaratodistukset, kauppalaskut, valmistajan ilmoitukset jne., jotka koskevat valmistuksessa käytettyjä tuotteita tai samassa tilassa jälleenvietyjä tavaroita.

LIITE V

CEUTAN JA MELILLAN ALKUPERÄTUOTTEITA KOSKEVAT ERITYISEDELLYTYKSET

Ainoa artikla

1.    Jos tuotteet ovat tässä lisäyksessä olevan 14 artiklan muuttumattomuussäännön mukaisia, ne katsotaan

1)    Ceutan ja Melillan alkuperätuotteiksi

a)    Ceutassa ja Melillassa kokonaan tuotetut tuotteet;

b)    Ceutassa ja Melillassa tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty muita tuotteita kuin Ceutassa ja Melillassa kokonaan tuotettuja tuotteita, jos

i)    näille tuotteille on suoritettu tässä lisäyksessä olevan 4 artiklan mukainen riittävä valmistus tai käsittely; tai

ii)    kyseiset tuotteet ovat Tunisian tai Euroopan unionin alkuperätuotteita, edellyttäen että niitä on valmistettu tai käsitelty tämän lisäyksen 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän;

2)    Tunisian alkuperätuotteiksi:

a)    Tunisiassa kokonaan tuotetut tuotteet;

b)    Tunisiassa tuotetut tuotteet, joiden valmistuksessa on käytetty muita kuin Tunisiassa kokonaan tuotettuja tuotteita, jos

i)    näille tuotteille on suoritettu tässä lisäyksessä olevan 4 artiklan mukainen riittävä valmistus tai käsittely; tai

ii)    kyseiset tuotteet ovat Ceutan ja Melillan tai Euroopan unionin alkuperätuotteita ja niitä on valmistettu tai käsitelty tässä lisäyksessä olevassa 6 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä enemmän.

2.    Ceutaa ja Melillaa pidetään yhtenä alueena.

3.    Viejän tai tämän valtuuttaman edustajan on merkittävä viejäosapuolen nimi sekä tehtävä merkintä ”Ceuta ja Melilla” EUR.1- tavaratodistusten 2 kohtaan tai alkuperäilmoituksiin. Kun kyseessä ovat Ceutan ja Melillan alkuperätuotteet, on lisäksi tehtävä alkuperäasemaa koskeva merkintä EUR.1-tavaratodistuksen 4 kohtaan tai alkuperäilmoitukseen.

4.    Espanjan tulliviranomaisten on vastattava näiden säännösten soveltamisesta Ceutassa ja Melillassa.

LIITE VI

TAVARANTOIMITTAJAN ILMOITUS

Tavarantoimittajan ilmoitus, jonka teksti on jäljempänä, on laadittava alaviitteiden mukaisesti. Alaviitteitä ei kuitenkaan tarvitse sisällyttää ilmoitukseen.

TAVARANTOIMITTAJAN ILMOITUS
tavaroille, joita on valmistettu tai käsitelty soveltavissa sopimuspuolissa niiden saamatta etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperäasemaa

Allekirjoittanut, oheisessa asiakirjassa mainittujen tavaroiden toimittaja, ilmoittaa että:

1.    Seuraavia aineksia, jotka eivät ole [asiaankuuluvien soveltavien sopimuspuolten] alkuperätuotteita, on käytetty [asiaankuuluvissa soveltavissa sopimuspuolissa] näiden tavaroiden tuottamiseksi:

2.    Kaikki muut kyseisten tavaroiden tuottamiseksi [asiaankuuluvissa soveltavissa sopimuspuolissa] käytetyt ainekset ovat [asiaankuuluvien soveltavien sopimuspuolten] alkuperäaineksia;

3.    Seuraavia tavaroita on valmistettu tai käsitelty [asiaankuuluvan soveltavan sopimuspuolen / asiaankuuluvien soveltavien sopimuspuolten] ulkopuolella tässä lisäyksessä olevan 13 artiklan mukaisesti, ja ne ovat saavuttaneet siellä yhteensä seuraavan arvonlisäyksen:

________________

(1)    Kun kauppalasku, lähetysluettelo tai muu kaupallinen asiakirja, johon ilmoitus liittyy, koskee erilaisia tavaroita tai tavaroita, joiden valmistuksessa ei ole käytetty samassa suhteessa ei‑alkuperäaineksia, tavarantoimittajan on selvästi eriteltävä ne.

Esimerkki:

Asiakirja koskee erimallisia nimikkeen 8501 sähkömoottoreita, joita käytetään nimikkeen 8450 pesukoneiden valmistuksessa. Kyseisten moottoreiden valmistuksessa käytettyjen ei‑alkuperäainesten luonne ja arvo vaihtelee mallista toiseen. Mallit on sen vuoksi eriteltävä ensimmäisessä sarakkeessa ja muihin sarakkeisiin on tehtävä eri merkinnät kunkin mallin osalta, jotta pesukoneiden valmistaja voi arvioida oikein tuotteidensa alkuperäaseman sen mukaan, mitä sähkömoottorimallia hän käyttää.

(2)    Kyseisiin sarakkeisiin pyydetyt merkinnät tehdään vain tarvittaessa.

Esimerkkejä:

Ex 62 ryhmän vaatteita koskevassa säännössä todetaan, että kutominen yhdessä kankaan sovittamisen, mukaan lukien leikkaaminen, kanssa on sallittua. Jos tällaisten vaatteiden valmistaja soveltavassa sopimuspuolessa käyttää Euroopan unionista tuotua kangasta, joka on tuotettu siellä kutomalla ei-alkuperätuotetta olevasta langasta, Euroopan unionin tavarantoimittajan osalta riittää, että hän merkitsee ilmoitukseensa ei-alkuperäainekseksi langan eikä hänen tarvitse ilmoittaa langan nimikettä eikä arvoa.

Nimikkeen 7217 rautalangan valmistajan, joka on valmistanut langan ei-alkuperätuotteita olevista rautatangoista, on merkittävä toiseen sarakkeeseen ”rautatankoja”. Jos tätä lankaa on määrä käyttää sellaisen koneen valmistuksessa, jota koskevassa säännössä kaikkien valmistuksessa käytettyjen ei‑alkuperäainesten arvo rajoitetaan tiettyyn prosenttimäärään, kolmannessa sarakkeessa on ilmoitettava ei‑alkuperätuotteita olevien tankojen arvo.

(3)    Ilmaisulla ’ainesten arvo’ tarkoitetaan valmistuksessa käytettyjen ei‑alkuperäainesten tullausarvoa tuontihetkellä tai, jos sitä ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa aineksista [asiaankuuluvassa soveltavassa sopimuspuolessa/asiaankuuluvissa soveltavissa sopimuspuolissa] maksettua hintaa;

Jokaisen valmistuksessa käytetyn ei-alkuperäaineksen tarkka arvo on ilmoitettava ensimmäisessä sarakkeessa kyseisen tavaran yksikköä kohti.

(4)    Ilmaisulla ’arvonlisäys yhteensä’ tarkoitetaan kaikkia [asiaankuuluvien soveltavien sopimuspuolten] ulkopuolella kertyneitä kustannuksia, mukaan lukien kaikkien siellä lisättyjen ainesten arvo. [Asiaankuuluvan soveltavan sopimuspuolen / asiaankuuluvien soveltavien sopimuspuolten] ulkopuolella saavutetun arvonlisäyksen tarkka yhteisarvo on merkittävä ensimmäiseen sarakkeeseen kyseisen tavaran yksikköä kohti.

LIITE VII

TAVARANTOIMITTAJAN PITKÄAIKAISILMOITUS

Tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitus, jonka teksti on jäljempänä, on laadittava alaviitteiden mukaisesti. Alaviitteitä ei kuitenkaan tarvitse sisällyttää ilmoitukseen.

TAVARANTOIMITTAJAN PITKÄAIKAISILMOITUS
tavaroille, joita on valmistettu tai käsitelty soveltavassa sopimuspuolessa niiden saamatta etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperäasemaa

Allekirjoittanut, oheisessa asiakirjassa mainittujen (1)……………. säännöllisesti toimitettavien tavaroiden toimittaja ilmoittaa, että

1.    Seuraavia aineksia, jotka eivät ole [asiaankuuluvien soveltavien sopimuspuolten] alkuperätuotteita, on käytetty [asiaankuuluvissa soveltavissa sopimuspuolissa] näiden tavaroiden tuottamiseksi:

2.    Kaikki muut kyseisten tavaroiden tuottamiseksi [asiaankuuluvissa soveltavissa sopimuspuolissa] käytetyt ainekset ovat [asiaankuuluvien soveltavien sopimuspuolten] alkuperäaineksia;

3.    Seuraavia tavaroita on valmistettu tai käsitelty [asiaankuuluvan soveltavan sopimuspuolen / asiaankuuluvien soveltavien sopimuspuolten] ulkopuolella tässä lisäyksessä olevan 13 artiklan mukaisesti, ja ne ovat saavuttaneet siellä yhteensä seuraavan arvonlisäyksen:

Tämä ilmoitus on voimassa näiden tavaroiden kaikkien seuraavien lähetysten osalta, jotka lähetetään (mistä lähtien)………………………………………………………………

(mihin asti) ………………………………………………(6)

Sitoudun ilmoittamaan …………………………………………….(1) välittömästi, jos tämä ilmoitus ei ole enää voimassa.

________________

(1)    Asiakkaan nimi ja osoite.

(2)    Kun kauppalasku, lähetysluettelo tai muu kaupallinen asiakirja, johon ilmoitus liittyy, koskee erilaisia tavaroita tai tavaroita, joiden valmistuksessa ei ole käytetty samassa suhteessa ei‑alkuperäaineksia, tavarantoimittajan on selvästi eriteltävä ne.

Esimerkki:

Asiakirja koskee erimallisia nimikkeen 8501 sähkömoottoreita, joita käytetään nimikkeen 8450 pesukoneiden valmistuksessa. Kyseisten moottoreiden valmistuksessa käytettyjen ei‑alkuperäainesten luonne ja arvo vaihtelee mallista toiseen. Mallit on sen vuoksi eriteltävä ensimmäisessä sarakkeessa ja muihin sarakkeisiin on tehtävä eri merkinnät kunkin mallin osalta, jotta pesukoneiden valmistaja voi arvioida oikein tuotteidensa alkuperäaseman sen mukaan, mitä sähkömoottorimallia hän käyttää.

(3)    Näihin sarakkeisiin pyydetyt merkinnät tehdään vain tarvittaessa.

Esimerkkejä:

Ex 62 ryhmän vaatteita koskevassa säännössä todetaan, että kutominen yhdessä kankaan sovittamisen, mukaan lukien leikkaaminen, kanssa on sallittua. Jos tällaisten vaatteiden valmistaja soveltavassa sopimuspuolessa käyttää Euroopan unionista tuotua kangasta, joka on tuotettu siellä kutomalla ei-alkuperätuotetta olevasta langasta, Euroopan unionin tavarantoimittajan osalta riittää, että hän merkitsee ilmoitukseensa ei-alkuperäainekseksi langan eikä hänen tarvitse ilmoittaa langan nimikettä eikä arvoa.

Nimikkeen 7217 rautalangan valmistajan, joka on valmistanut langan ei-alkuperätuotteita olevista rautatangoista, on merkittävä toiseen sarakkeeseen ”rautatankoja”. Jos tätä lankaa on määrä käyttää sellaisen koneen valmistuksessa, jota koskevassa säännössä kaikkien valmistuksessa käytettyjen ei-alkuperäainesten arvo rajoitetaan tiettyyn prosenttimäärään, kolmannessa sarakkeessa on ilmoitettava ei-alkuperätuotteita olevien tankojen arvo.

(4)    Ilmaisulla ’ainesten arvo’ tarkoitetaan valmistuksessa käytettyjen ei‑alkuperäainesten tullausarvoa tuontihetkellä tai, jos sitä ei tiedetä tai voida todeta, ensimmäistä todettavissa olevaa aineksista [asiaankuuluvassa soveltavassa sopimuspuolessa/asiaankuuluvissa soveltavissa sopimuspuolissa] maksettua hintaa;

Jokaisen valmistuksessa käytetyn ei-alkuperäaineksen tarkka arvo on ilmoitettava ensimmäisessä sarakkeessa kyseisen tavaran yksikköä kohti.

(5)    Ilmaisulla ’arvonlisäys yhteensä’ tarkoitetaan kaikkia [asiaankuuluvien soveltavien sopimuspuolten] ulkopuolella kertyneitä kustannuksia, mukaan lukien kaikkien siellä lisättyjen ainesten arvo. [Asiaankuuluvan soveltavan sopimuspuolen / asiaankuuluvien soveltavien sopimuspuolten] ulkopuolella saavutetun arvonlisäyksen tarkka yhteisarvo on merkittävä ensimmäiseen sarakkeeseen kyseisen tavaran yksikköä kohti.

(6)    Merkitään päiväykset. Tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoituksen voimassaoloaika ei yleensä saisi olla yli 24 kuukautta, jollei sen soveltavan sopimuspuolen, jossa tavarantoimittajan pitkäaikaisilmoitus laaditaan, tulliviranomaisten määräämistä ehdoista muuta johdu.

Lisäys B

TIETTYJEN TUNISIAN ALKUPERÄTUOTTEIDEN KIINTIÖISSÄ SOVELLETTAVAT ALKUPERÄSÄÄNNÖT

1 artikla

Yhteiset määräykset

1. Kaikille tässä lisäyksessä luetelluille tuotteille annetaan EUR.1-tavaratodistus. Todistuksessa on oltava seuraava ranskankielinen maininta: ”Dérogation – Appendice B du Protocole 4 ”. Kyseinen maininta on merkittävä EUR.1-tavaratodistuksen 7 kohtaan (Huomautuksia).

2. Tässä artiklassa ja kiintiöitä hallinnoitaessa ilmaisulla ’vuosi’ tarkoitetaan ensimmäisenä vuonna tämän sopimuksen voimaantulopäivänä alkavaa 12 kuukauden ajanjaksoa ja sitä seuraavina vuosina edellisen vuoden lopussa alkavaa 12 kuukauden ajanjaksoa.

3. EU:ssa kaikkia tässä lisäyksessä tarkoitettuja paljouksia hallinnoi Euroopan komissio, joka toteuttaa kaikki EU-osapuolessa sovellettavan lainsäädännön tehokkaan hallinnoinnin kannalta asianmukaisina pitämänsä hallinnolliset toimenpiteet.

4. Jäljempänä olevassa taulukossa esitettäviä kiintiöitä hallinnoi Euroopan komissio ensin tullutta palvellaan ensin -periaatetta noudattaen. Tunisiasta Euroopan unioniin näiden poikkeusten nojalla viedyt paljoudet lasketaan Euroopan unioniin suuntautuvan tuonnin perusteella.

5. Kiintiöön lukeminen lopetetaan kunkin vuotuisen kiintiön osalta komission kahdentenakymmenentenä työpäivänä sen jälkeen, kun vuosijakso päättyy. Jos alkuperäisen kiintiön määrästä on käytetty alle 85 prosenttia kiintiövuoden N aikana, kiintiövuoden N kiintiöstä voidaan jakaa kyseessä olevan tullinimikkeen osalta enintään 15 prosenttia seuraavalle kiintiövuodelle N+ 1.

6. Kiintiön alaisia tuotteita hallinnoitaessa vuodeksi N+ 1 vahvistetun kiintiön alkuperäistä kokonaismäärää voidaan ilman eri toimenpiteitä korottaa 10 prosentilla, kun kiintiö on käytetty loppuun. Vuoden N+ 1 kiintiön määrä rajoitetaan tämän jälkeen 90 prosenttiin, johon lisätään vuonna N käyttämättä jääneet määrät.

7. Tätä lisäystä sovelletaan viiden vuoden ajan tämän pöytäkirjan voimaantulopäivästä.

2 artikla

Luettelo tuotteista sekä vaadituista valmistus- ja käsittelytoimista

1. Tämän lisäyksen kahdessa ensimmäisessä sarakkeessa lueteltujen tuotteiden valmistusta tai käsittelyä koskevat säännöt määritellään sarakkeessa 3 sarakkeessa 4 ilmoitettujen paljouksien (kiintiö) rajoissa (ensimmäisestä vuodesta kolmannen vuoden loppuun) ja sarakkeessa 5 ilmoitettujen paljouksien rajoissa (neljännestä vuodesta viidennen vuoden loppuun).

2. Yleissopimuksen lisäyksessä I olevaa liitettä I, sellaisena kuin se on 1. tammikuuta 2022 päivätyssä toisinnossa, joka sisältää yleissopimuksen lisäyksessä I olevassa liitteessä II vahvistetun luettelon alkuhuomautukset, sovelletaan soveltuvin osin jäljempänä olevaan luetteloon.

#	Yhdistetty nimikkeistö (HS 2022)	Tavaran kuvaus (vain tiedoksi)	Ei-alkuperäainesten valmistus tai käsittely, joka antaa alkuperäaseman	Tunisiasta EU:hun suuntautuvan viennin vuotuinen kiintiö: ensimmäisestä vuodesta kolmannen vuoden loppuun	Tunisiasta EU:hun suuntautuvan viennin vuotuinen kiintiö: neljännestä vuodesta viidennen vuoden loppuun
	(1)	(2)	(3)	(4)	(5)
1	61034200	Miesten ja poikien pitkät housut, lappuhaalarit, polvihousut ja shortsit, puuvillaa	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	139 000 yksikköä	108 000 yksikköä
2	61034900	Miesten ja poikien pitkät housut, lappuhaalarit, polvihousut ja shortsit, muuta tekstiiliainetta kuin villaa, puuvillaa tai synteettikuitua	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	101 700 yksikköä	71 100 yksikköä
3	61046200	Naisten ja tyttöjen pitkät housut, lappuhaalarit, polvihousut ja shortsit, puuvillaa	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	310 000 yksikköä	213 000 yksikköä
4	61046300	Naisten ja tyttöjen pitkät housut, lappuhaalarit, polvihousut ja shortsit, synteettikuitua	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	248 600 yksikköä	174 200 yksikköä
5	61051000	Miesten ja poikien paidat, puuvillaa, neulosta	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	235 000 yksikköä	160 500 yksikköä
6	61062000	Naisten ja tyttöjen puserot, myös paitapuserot, tekokuitua, neulosta	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	71 200 yksikköä	51 600 yksikköä
7	61082200	Naisten ja tyttöjen pikkuhousut ja muut alushousut, tekokuitua	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	610 500 yksikköä	416 000 yksikköä
8	61083100	Naisten ja tyttöjen yöpaidat ja pyjamat, puuvillaa	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	113 000 yksikköä	76 800 yksikköä
9	61091000, 61099020	T-paidat, aluspaidat ja muut aluspaitojen kaltaiset paidat, puuvillaa, villaa tai hienoa eläimenkarvaa, tekokuitua, neulosta	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	4 764 080 yksikköä	2 635 800 yksikköä
10	61123190	Miesten tai poikien tekokuiduista valmistetut uimahousut	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	237 300 yksikköä	160,400 yksikköä
11	61124190	Naisten tai tyttöjen tekokuiduista valmistetut uimapuvut	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	768 400 yksikköä	595 900 yksikköä
12	62013010	Miesten ja poikien päällystakit, autoilutakit, viitat, kaavut, anorakit, tuulipuserot, tuulitakit ja niiden kaltaiset tavarat, puuvillaa	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	45 000 yksikköä	33 000 yksikköä
13	62014010	Miesten ja poikien päällystakit, autoilutakit, viitat, anorakit, tuulipuserot, tuulitakit ja niiden kaltaiset tavarat, tekokuitua	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	54 000 yksikköä	42 000 yksikköä
14	62019000	Miesten ja poikien päällystakit, autoilutakit, viitat, kaavut, anorakit, tuulipuserot, tuulitakit ja niiden kaltaiset tavarat, tekstiiliainetta	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	26 000 yksikköä	20 000 yksikköä
15	62032310	Miesten ja poikien työssä ja ammatissa käytettävät yhdistelmäasut, synteettikuitua	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	113 000 yksikköä	88 300 yksikköä
16	62033210	Miesten ja poikien takit ja bleiserit, puuvillaa, työssä ja ammatissa käytettävät	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	84 750 yksikköä	65 300 yksikköä
17	62033310	Miesten ja poikien takit ja bleiserit, synteettikuitua, työssä ja ammatissa käytettävät	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	120 000 yksikköä	94 000 yksikköä
18	62034211	Miesten tai poikien työssä ja ammatissa käytettävät pitkät housut ja polvihousut, puuvillaa	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	237 300 yksikköä	194 800 yksikköä
19	62034231	Miesten tai poikien pitkät housut ja polvihousut, puuvillaa, denimiä	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	3 220 000 yksikköä	2 540 000 yksikköä
20	62034235	Miesten ja poikien pitkät housut ja polvihousut, puuvillaa (ei kuitenkaan denimiä eikä vakosamettia)	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	791 000 yksikköä	630 000 yksikköä
21	62034290	Miesten ja poikien paidat, puuvillaa	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	140 000 yksikköä	100 000 yksikköä
22	62034311	Miesten tai poikien työhousut ja polvihousut, synteettikuitua	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	240 000 yksikköä	170 000 yksikköä
23	62034990	Miesten ja poikien pitkät housut, lappuhaalarit, polvihousut ja shortsit, muuta tekstiiliainetta kuin villaa, puuvillaa tai tekokuitua	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	60 500 yksikköä	56 000 yksikköä
24	62044200	Naisten tai tyttöjen puuvillaleningit	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	90 400 yksikköä	71 000 yksikköä
25	62044300	Naisten ja tyttöjen leningit, synteettikuitua	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	210 000 yksikköä	160 000 yksikköä
26	62044400	Naisten ja tyttöjen leningit, muuntokuitua	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	150 000 yksikköä	122 000 yksikköä
27	62046231	Naisten ja tyttöjen pitkät housut ja polvihousut, puuvilladenimiä	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	1 515 000 yksikköä	1 390 000 yksikköä
28	62046239	Naisten ja tyttöjen pitkät housut ja polvihousut, puuvillaa (ei kuitenkaan denimiä eikä vakosamettia)	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	580 000 yksikköä	470 000 yksikköä
29	62052000	Miesten ja poikien paidat, puuvillaa	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	247 000 yksikköä	170 000 yksikköä
30	62064000	Naisten ja tyttöjen puserot, myös paitapuserot, tekokuitua	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	280 000 yksikköä	200 000 yksikköä
31	62111200	Naisten ja tyttöjen uimapuvut	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	300 000 yksikköä	240 000 yksikköä
32	62121090	Rintaliivit, mitä tahansa tekstiiliainetta	Kankaan leikkaaminen ja sovittaminen	995 000 yksikköä	800 000 yksikköä