EUROOPAN KOMISSIO
Strasbourg 6.2.2024
COM(2024) 60 final
2024/0035(COD)
Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI
lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston sekä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta (uudelleenlaadittu teksti)
{SEC(2024) 57 final} - {SWD(2024) 32 final} - {SWD(2024) 33 final} - {SWD(2024) 34 final}
PERUSTELUT
1.EHDOTUKSEN TAUSTA
•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet
Komissio esitti heinäkuussa 2020 EU:n strategian lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnan tehostamiseksi, jäljempänä ’strategia’. Strategiassa esitettiin kahdeksan aloitetta, joilla pyritään varmistamaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön (’lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta’) ja seksuaalisen riiston torjuntaa koskevan oikeudellisen kehyksen täysipainoinen täytäntöönpano ja tarvittaessa kehyksen kehittäminen. Samalla sen tarkoituksena oli lujittaa lainvalvontatoimia ja käynnistää eri sidosryhmien yhteisiä toimia, jotka liittyvät tämän rikollisuuden ennaltaehkäisyyn ja tutkintaan sekä uhrien ja selviytyjien auttamiseen.
Strategiassa todettiin erityisesti tarve arvioida, onko EU:n nykyinen rikosoikeudellinen kehys eli lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annettu direktiivi 2011/93/EU, jäljempänä ’direktiivi’, tarkoituksenmukainen, kun otetaan huomioon viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana tapahtuneet yhteiskunnalliset ja teknologiset muutokset. Direktiivi annettiin vähimmäisvaatimusten vahvistamiseksi näiden erityisen vakavien, lapsiin kohdistuvien rikollisuuden muotojen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Tällaiset lapset ovat uhreja, joilla on oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon. Direktiivissä vahvistettiin lasten seksuaaliseen riistoon liittyvien rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevat vähimmäissäännöt sekä vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat tehokasta tutkintaa ja syytteeseenpanoa, uhrien auttamista ja tukemista sekä lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ehkäisemistä.
Komissio teki vuonna 2022 arvioinnin, jossa tarkasteltiin direktiivin täytäntöönpanoa ja mahdollisia lainsäädännöllisiä puutteita, parhaita käytäntöjä ja ensisijaisia toimia EU:n tasolla. Arviointitutkimus osoitti, että direktiivin tekstissä on parantamisen varaa: siinä kävi ilmi tiettyjen direktiivissä esitettyjen määritelmien monitulkintaisuus sekä tutkintaan ja rikoksentekijöiden syytteeseenpanoon liittyviä haasteita. Tutkimuksessa tuotiin esiin huolenaiheita, jotka liittyvät lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin verkkovälitteisen jakamisen jyrkkään kasvuun ja rikoksentekijöiden yhä parempiin mahdollisuuksiin salata henkilöllisyytensä (ja laiton toimintansa), erityisesti verkossa, jolloin he välttyvät tutkinnalta ja syytteeseenpanolta. Tutkimuksessa todettiin, että sekä lasten lisääntynyt toiminta verkossa että uusin teknologinen kehitys aiheuttavat haasteita lainvalvonnalle ja luovat samalla uusia seksuaaliväkivallan mahdollisuuksia, joita nykyinen direktiivi ei täysin kata.
Tutkimuksessa havaittiin, että jäsenvaltioissa käytössä olevat tutkintatoimia ja syytteeseenpanoa koskevat erilaiset oikeudelliset kehykset eivät mahdollista lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston tehokasta torjuntaa kaikkialla EU:ssa. Tämä johtuu erityisesti siitä, että uusien ja kehitteillä olevien teknologioiden avulla tehtyjä lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyviä rikoksia ei ole kriminalisoitu riittävässä määrin. Lisäksi tutkimuksessa tuotiin esiin, että jäsenvaltioiden toimet lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemiseksi ja uhrien auttamiseksi ovat edelleen vähäisiä, niiden koordinointi on puutteellista eikä niiden vaikuttavuudesta ole selvyyttä. Täytäntöönpanoon liittyvien puutteiden korjaamiseksi komissio toteutti täytäntöönpanotoimenpiteitä ja käynnisti tarvittaessa rikkomusmenettelyjä. Samalla arvioinnista kävi selvästi ilmi, että EU:n tason lainsäädäntökehystä on tarpeen uudistaa.
Tätä taustaa vasten direktiiviä on tarkistettava kohdennetusti, jotta voidaan
·varmistaa, että kriminalisoidaan kaikki lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston muodot, myös teknologian kehityksen mahdollistamat tai helpottamat muodot;
·varmistaa, että tutkintaa ja syytteeseenpanoa koskevissa kansallisissa säännöissä määrätään lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston tehokkaasta torjunnasta ottaen huomioon viimeaikainen teknologian kehitys;
·parantaa ennaltaehkäisyä ja uhrien auttamista; ja
·edistää lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyn ja torjunnan parempaa koordinointia jäsenvaltioiden kesken ja kansallisella tasolla kaikkien osapuolten kesken.
•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa
Tällä ehdotuksella kehitetään direktiivin nykyisiä säännöksiä, ja se esitetään lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnan tehostamiseksi annetun EU:n vuoden 2020 strategian puitteissa.
Ehdotuksella täydennetään muita EU:n aloitteita, joilla suoraan tai välillisesti vastataan lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvien haasteiden eri osa-alueisiin. Näitä aloitteita ovat muun muassa
–rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annettu direktiivi 2012/29/EU;
–ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annettu direktiivi 2011/36/EU;
–tilapäisestä poikkeuksesta direktiivin 2002/58/EY tiettyihin säännöksiin siltä osin kuin on kyse teknologioista, joita numeroista riippumattomien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen tarjoajat käyttävät henkilötietojen ja muiden tietojen käsittelyyn verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi annettu asetus (EU) 2021/1232 ja äskettäin esitetty ehdotus tilapäisen poikkeuksen jatkamisesta rajoitetuksi ajaksi 1 ; ja
–ehdotus asetukseksi lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä
Viimeksi mainitussa asetettaisiin verkkopalvelujen tarjoajille velvoitteita ottaa vastuuta palvelujaan käyttävien lasten suojelemisesta verkkovälitteiseltä lapsiin kohdistuvalta seksuaaliväkivallalta. Ehdotettu asetus perustuu direktiiviin määriteltäessä, milloin kyseessä on rikos, joka liittyy lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan materiaaliin ja lasten houkutteluun seksuaalisiin tarkoituksiin. Direktiivi muodostaa asetusehdotuksen rikosoikeudellisen pilarin.
Nämä kaksi säädöstä vahvistaisivat toisiaan siten, että ne muodostavat yhdessä nykyistä kattavamman kokonaisuuden lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvien rikosten torjumiseksi sekä verkossa että sen ulkopuolella. Myös ehdotetussa asetuksessa kaavaillulla lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan EU-torjuntakeskuksella olisi tärkeä rooli tuettaessa jäsenvaltioiden toimia, jotka koskevat sekä ennaltaehkäisyä että uhrien auttamista tämän ehdotuksen mukaisesti. EU-keskus tukisi lainvalvontaviranomaisia ja oikeuslaitosta raportoinnin laadun parantamisessa, mutta se ei vaikuta Europolin, Eurojustin ja kansallisten lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten nykyiseen vastuunjakoon.
•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa
Tämä ehdotus on yhdenmukainen asiaan liittyvän unionin politiikan ja erityisesti seuraavien kanssa:
–Se täydentää digitaalisia palveluja sääntelevää EU:n oikeudellista kehystä, erityisesti äskettäin hyväksyttyä digipalvelusäädöstä 2 . Digipalvelusäädöksessä käsitellään verkkopalvelujen tarjoajien vastuuta niiden palveluissa levitettävästä laittomasta sisällöstä. Tällä ehdotuksella varmistetaan, että tietyntyyppisen laittoman sisällön eli verkkovälitteisen lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan määritelmää päivitetään ja että se soveltuu varmistamaan tehokkaat toimet tämän päivän ja huomisen digitaalisessa maailmassa. Samalla edellytetään tiedotusta ja koulutusta. Näin ehdotus sopii täysin yhteen EU:n Parempi internet lapsille -strategian (BIK+) kanssa.
–Se on yhdenmukainen naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjumista koskevan direktiiviehdotuksen kanssa ja täydentää sitä. Kyseisen ehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa koskevien rikosten ja seuraamusten määrittelyä kaikkialla EU:ssa, näiden rikosten uhrien suojelua ja oikeussuojan saatavuutta, uhrien tukemista ja tällaisen väkivallan ennaltaehkäisyä sekä kaikkien keskeisten sidosryhmien välistä koordinointia ja yhteistyötä.
–Se on yhdenmukainen uhrien oikeuksia koskevan direktiivin tarkistamista koskevan ehdotuksen kanssa. Kyseisessä ehdotuksessa esitetään kohdennettuja muutoksia, joilla pyritään varmistamaan, että uhrit voivat kaikilta osin luottaa oikeuksiensa toteutumiseen EU:ssa.
–Se on erityisesti tiedotus- ja koulutuselementtiensä osalta yhdenmukainen EU:n nuorisostrategian 2019–2027 kanssa. Strategiassa tunnustetaan, että nuorilla on EU:ssa erityisiä haasteita ja että on ratkaisevan tärkeää lisätä heidän vaikutusmahdollisuuksiaan, myös koulutuksen välityksellä, jotta heitä voidaan auttaa kohtaamaan nämä haasteet menestyksekkäästi.
–Se on yhdenmukainen lasten oikeuksia koskevan EU:n kattavan strategian kanssa. Strategia hyväksyttiin vuonna 2021, minkä myötä luotiin lasten oikeuksia ja suojelua koskeva EU:n toimintapoliittinen kehys. Komissio aikoo täydentää tätä yhdennettyjä lastensuojelujärjestelmiä koskevalla komission suosituksella.
–Se on yhdenmukainen eurooppalaisen lapsitakuun kanssa, jonka tavoitteena on ehkäistä ja torjua sosiaalista syrjäytymistä takaamalla avun tarpeessa oleville lapsille (myös epävakaasta ja väkivaltaisesta perhetaustasta tulevat lapset) mahdollisuus saada keskeisiä palveluja, kuten koulutusta, terveydenhuoltoa ja asunto.
–Se on ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen mukainen eli sillä ei tueta eikä harjoiteta taloudellista toimintaa, joka aiheuttaisi merkittävää haittaa jollekin asetuksen (EU) 2020/852 3 17 artiklassa tarkoitetulle ympäristötavoitteelle, sillä direktiivillä ei ole kielteistä vaikutusta näihin tavoitteisiin. Lisäksi se on yhdenmukainen eurooppalaisessa ilmastolaissa 4 vahvistetun ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa.
2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE
•Oikeusperusta
Tällä ehdotuksella laaditaan uudelleen direktiivi 2011/93/EU. Sen vuoksi se perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 2 kohtaan ja 83 artiklan 1 kohtaan, jotka ovat direktiivin 2011/93/EU oikeusperustat. Näiden kahden oikeusperustan ansiosta Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat direktiivein vahvistaa vähimmäissäännöt, jotka ovat tarpeen tuomioiden ja tuomioistuinten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen sekä poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön helpottamiseksi rajatylittävissä rikosasioissa, sekä vähimmäissäännöt, jotka koskevat lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyvien rikosten ja seuraamusten määrittelyä.
·Eriytetty yhdentyminen
Eriytetyn yhdentymisen osalta tässä ehdotuksessa noudatetaan samaa lähestymistapaa kuin nykyisessä direktiivissä.
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti Irlanti voi ilmoittaa haluavansa osallistua direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen.
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän säädösehdotuksen hyväksymiseen, säädös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.
·Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)
Lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvien rikosten rajatylittävä luonne, joka oli direktiivin antamisen perusteena, on tullut viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana entistä näkyvämmäksi, kun tällaisten rikosten vaikutuksia mahdollistavien, helpottavien ja voimistavien verkkoteknologioiden käyttö on yleistynyt. Jotta voidaan varmistaa sekä rikoksentekijöiden tehokas syytteeseenpano että uhrien suojelu kaikkialla EU:ssa, tässä ehdotuksessa pyritään vahvistamaan rikosten määrittelyä ja seuraamusten tasoa koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset. Jäsenvaltiot eivät voisi saavuttaa tätä tavoitetta toimimalla yksin, vaan se voidaan saavuttaa vain EU:n tason toimilla. Kun lisäksi otetaan huomioon näiden rikosten jatkuvasti näkyvämmäksi muuttuva verkkoulottuvuus, jäsenvaltiot eivät ilman yhteisiä sääntöjä pystyisi tehokkaasti i) estämään lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyvien rikosten tekemistä alueellaan; ii) tutkimaan lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyviä rajatylittäviä rikoksia ja nostamaan niistä syytteitä eivätkä iii) tunnistamaan uhreja tai antamaan heille asianmukaista apua. Näin ollen ehdotuksessa noudatetaan kaikilta osin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa määrättyä toissijaisuusperiaatetta.
•Suhteellisuusperiaate
Tässä ehdotuksessa esitettävät muutokset direktiiviin ovat rajoitettuja ja kohdennettuja, ja niiden tarkoituksena on korjata tehokkaasti keskeisiä direktiivin täytäntöönpanossa ja arvioinnissa havaittuja puutteita. Vaikutustenarvioinnin mukaan ehdotetut muutokset rajoittuvat niihin näkökohtiin, joissa jäsenvaltiot eivät yksin pysty saavuttamaan tyydyttäviä tuloksia. Erityisesti on tarpeen mukauttaa rikosten määritelmiä EU:n tasolla, jotta voidaan saavuttaa tavoite torjua rajatylittävää lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa. Ennaltaehkäisyä, uhrien auttamista sekä tutkintaa ja syytteeseenpanoa koskevilla muutoksilla vastataan tiettyihin puutteisiin ja haasteisiin, joita on viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana ilmennyt direktiivin 2011/93 täytäntöönpanon seurannassa. Tästä päivityksestä mahdollisesti aiheutuvaa hallinnollista lisärasitetta pidetään oikeasuhteisena, kun otetaan huomioon pitkän aikavälin hyödyt, myös kustannushyödyt, jotka liittyvät uhrien ja koko yhteiskunnan kannalta tämäntyyppisten rikosten ehkäisemiseen ja varhaiseen havaitsemiseen. Lisäksi EU-keskuksen tukirooli ennaltaehkäisyssä ja uhrien auttamisessa minimoisi tällaisen hallinnollisen rasitteen. Edellä esitetyn perusteella ehdotuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
•Toimintatavan valinta
Tämän ehdotuksen tarkoituksena on tehdä lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumista koskevaan direktiiviin kohdennettuja muutoksia, joilla pyritään korjaamaan direktiivin täytäntöönpanon ja arvioinnin yhteydessä havaitut aukot, epäjohdonmukaisuudet ja puutteet. Koska tällä ehdotuksella on tarkoitus laatia lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumista koskeva direktiivi uudelleen, sama säädöstyyppi soveltuu tarkoitukseen parhaiten.
3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET
•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset
Komissio toteutti vuoden 2022 aikana vuoden 2020 strategiassa ilmoitetun mukaisesti arviointitutkimuksen, jossa tarkasteltiin lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumista koskevan direktiivin täytäntöönpanoa ja yksilöitiin lainsäädännön puutteita, parhaita käytäntöjä ja ensisijaisia toimia EU:n tasolla. Arviointitutkimuksessa 5 todettiin, että direktiivillä ei pystytä täysin vastaamaan haasteisiin, jotka johtuvat viime vuosikymmeninä tapahtuneista merkittävistä yhteiskunnallisista ja teknologisista muutoksista. Siinä tuotiin esiin erityisesti huoli verkossa tapahtuvan sisällön jakamisen jyrkästä kasvusta, rikoksentekijöiden lisääntyneistä mahdollisuuksista salata henkilöllisyytensä (ja laiton toimintansa) sekä rikoksentekijöiden välisen juonittelun helpottamisesta vastuuvelvollisuuden välttämiseksi ja uusien rikosten tekemiseksi. Arviointitutkimuksessa huomautettiin myös direktiivin tiettyjen säännösten monitulkintaisuudesta ja jatkuvista haasteista, jotka liittyvät tutkintatoimiin ja rikoksentekijöiden syytteeseenpanoon. Lisäksi siinä havaittiin, että ennaltaehkäisyä ja uhrien auttamista koskevalle kansalliselle eriyttämiselle jätetty erittäin laaja liikkumavara on johtanut monissa jäsenvaltioissa täytäntöönpano-ongelmiin ja epätyydyttäviin tuloksiin. Tutkimuksessa todettiin, että edes nykyisen direktiivin täysimittainen ja yhdenmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ei tarjoaisi riittävää vastausta haasteisiin, jotka liittyvät lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvistä rikoksista ilmoittamiseen sekä niiden tutkintaan ja niihin liittyvään syytteeseenpanoon. Se ei myöskään takaisi, että kaikkialla EU:ssa otettaisiin käyttöön riittävän vankkoja toimenpiteitä ennaltaehkäisyn ja uhrien auttamisen osalta.
•Sidosryhmien kuuleminen
Lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumista koskevan direktiivin arviointi toteutettiin yhtenä prosessina vaikutustenarvioinnin kanssa, jossa tarkasteltiin mahdollisia aloitteita arvioinnissa havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Tämän prosessin yhteydessä järjestettiin laaja kuuleminen. Tähän sisältyi yhdistetty arvioinnin etenemissuunnitelman ja alustavan vaikutustenarvioinnin julkaiseminen komission Kerro mielipiteesi -portaalissa 28. syyskuuta – 26. lokakuuta 2021. Siihen saatiin palautetta 17 sidosryhmältä. Vuoden 2022 alkupuoliskolla järjestettiin kohdennettuja kuulemisia, joissa esitettiin teknisempiä kysymyksiä direktiivin tarkistamisesta. Komissio toteutti niitä sekä itse että ulkopuoliselta toimeksisaajalta tilatun tutkimuksen välityksellä. Tärkeimpiin kuultuihin sidosryhmiin sisältyi seuraavia:
–direktiivin täytäntöönpanoon ja sen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä osallistuvat jäsenvaltioiden viranomaiset (esim. lainvalvontaviranomaiset, vankila-, tutkintavankeus- ja ehdonalaispalvelut; hallinto-, lastensuojelu- ja oikeusviranomaiset) sekä alue- ja paikallisviranomaiset;
–asiaankuuluvat EU:n virastot (kuten Europol, Eurojust ja perusoikeusvirasto);
–EU:n ulkopuolisten maiden asiaan liittyvät järjestöt, kuten Yhdysvaltojen National Centre for Missing and Exploited Children -keskus (NCMEC) ja Kanadan Centre for Child Protection (C3P);
–asiaan liittyvät kansainväliset järjestöt, kuten Euroopan neuvosto;
–merkittävät alan sidosryhmät;
–vihjelinjat, mukaan lukien EU:n rahoittama INHOPE-verkosto, ja muut kansalaisjärjestöt, joiden toiminta kohdistuu lasten suojeluun, lasten oikeuksiin, ennaltaehkäisyyn ja yksityisyydensuojaan; ja
–lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa käsittelevät tutkijat ja tiedeyhteisö.
Lisäksi komissio järjesti suurelle yleisölle suunnatun avoimen julkisen kuulemisen, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoa, näyttöä ja näkemyksiä käsiteltävistä kysymyksistä ja hyödyntää niitä arviointi- ja vaikutustenarviointiprosessissa. Selvityksen yhteydessä julkaistiin kaikilla EU:n virallisilla kielillä kysely lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumista koskevan direktiivin arvioinnista. Alustava keskustelu sen tarkistamista koskevan politiikka-aloitteen tavoitteista käytiin komission EU-Survey -palvelun kautta 20. huhtikuuta 2022 – 13. heinäkuuta 2022. Sidosryhmiltä saatiin yhteensä 49 vastausta 23 maasta, mukaan lukien 18 jäsenvaltiota (AT, BE, CZ, DE, DK, EE, EL, ES, FI, FR, HR, HU, IT, MT, NL, PT, SE ja SI). Komissio sai vastausten lisäksi 21 kirjallista kannanottoa, joista 11 kansalaisjärjestöiltä, kolme elinkeinoelämän järjestöjen edustajilta, neljä tieto- ja viestintätekniikka-alan yrityksiltä, yksi kansallisen oikeusministeriön edustajalta, yksi oikeudelliselta asiantuntijalta ja yksi EU:n kansalaiselta.
Kuulemisprosessi osoitti yleisesti, että lapsille aiheutuu haittaa nykyisen direktiivin puutteista, jotka liittyvät teknologian kehityksen mahdollistamiin tai helpottamiin uusiin suuntauksiin sekä lasten ja nettisaalistajien lisääntyneeseen toimintaan verkossa. Se vahvisti, että näihin uusiin suuntauksiin liittyy uusia tutkinnallisia haasteita, joihin on vastattava. Prosessi toi ilmi myös tarpeen ottaa paremmin huomioon lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvien rikosten erityispiirteet, kuten haasteet, joita uhrit kohtaavat rikoksesta ilmoittamisessa, sekä kohdennetun ennaltaehkäisyn ja uhrien auttamisen tarpeen sekä tarpeen ratkaista seksuaalirikoksiin syyllistyvien matkailijoiden kaltaisten ilmiöiden aiheuttamia ongelmia.
Kaikki kuulemisissa ilmi tulleet tärkeimmät ongelmat on otettu huomioon ja niitä käsitellään ehdotuksessa.
• Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö
Arvioinnin ja vaikutustenarvioinnin tueksi teetettiin selvitys ulkopuolisella toimeksisaajalla. Lisäksi komissio järjesti 17. tammikuuta 2018 – 6. syyskuuta 2019 kuusi asiantuntijaseminaaria, joissa kerättiin tietoa lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvistä haasteista ja uusista ongelmista sekä keskusteltiin direktiivin täytäntöönpanossa todetuista suurimmista vaikeuksista sekä sen hyödystä uusien ja odotettavissa olevien suuntausten ja kehityskulkujen yhteydessä. Kuten direktiivin uudelleenlaadintaehdotukseen liitetyn vaikutustenarvioinnin liitteessä 2 selostetaan, ulkopuolista lisäasiantuntemusta kerättiin seuraavilla sidosryhmien kuulemismenetelmillä: kartoitushaastattelut, asiakirjatutkimus, verkkokysely, julkinen kuuleminen, kohdennetut haastattelut, tapaustutkimushaastattelut ja työpajat.
•Vaikutustenarviointi
Ehdotuksen valmistelua varten tehdyssä vaikutustenarvioinnissa arvioitiin kolmea toimintavaihtoehtoa ja esitettiin joukko tavoitetasoa asteittain nostavia politiikkatoimia, joilla pyritään ratkaisemaan kolme ongelmaa:
–sekä lasten lisääntynyt toiminta verkossa että uusin teknologian kehitys asettavat haasteita lainvalvonnalle ja luovat samalla uusia seksuaaliväkivallan mahdollisuuksia;
–tutkintatoimia ja syytteeseenpanoa koskevat jäsenvaltioiden lainsäädäntökehykset ovat erilaisia, eivätkä ne sisällä tehokkaita lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston torjuntatoimia; ja
–lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemiseen ja uhrien auttamiseen tähtäävät jäsenvaltioiden toimet ovat puutteellisia, sillä ne ovat liian rajattuja, niiden tehosta ei ole selvyyttä ja keskeisten sidosryhmien välinen koordinointi puuttuu.
Tarkastellut kolme toimintavaihtoehtoa olivat seuraavat:
–Vaihtoehto A: Kohdennetut lainsäädännön mukautukset, joilla selkeytetään nykyisen kehyksen monitulkintaisuutta, varmistetaan yhdenmukaisuus uusien välineiden kanssa ja parannetaan saatavilla olevien tietojen määrää ja laatua.
–Vaihtoehto B: Vaihtoehto A ja lainsäädäntömuutokset, joilla muutetaan rikosten määritelmiä tämänhetkisen ja odotettavissa olevan teknologisen kehityksen huomioon ottamiseksi.
–Vaihtoehto C: Vaihtoehto B ja lainsäädäntömuutokset, joilla varmistetaan tehokkaampi ennaltaehkäisy, uhrien auttaminen sekä tutkinta ja syytteeseenpano ottaen huomioon ilmiön rajatylittävä ulottuvuus.
Sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten sekä vaikuttavuuden ja tehokkuuden arvioinnin perusteella parhaaksi arvioitu toimintavaihtoehto on vaihtoehto C. Parhaaksi arvioitu vaihtoehto sisältää laajan joukon politiikkatoimia ennaltaehkäisystä syytteeseenpanoon ja uhrien auttamiseen. Sillä sekä korjattaisiin alkuperäisessä direktiivissä havaittuja monitulkintaisuuksia ja puutteita että vastattaisiin direktiivin päivitystarpeeseen, jotta voidaan pysyä uusien ja kehittyvien suuntausten tasalla ja varmistaa samalla tehokkaampi rajatylittävä yhteistyö. Vaihtoehdolla C virtaviivaistetaan edelleen tutkintatoimia ja syytteeseenpanoa koskevia kansallisia sääntöjä, jotta varmistetaan muun muassa olemassa olevien välineiden hyödyntäminen kaikilta osin, jotta seksuaalirikollisia voidaan estää tekemästä rikoksia ulkomailla, ja huolehditaan tehokkaiden tutkintamenetelmien saatavuudesta kaikissa jäsenvaltioissa. Lisäksi siinä täsmennetään ennaltaehkäisyä ja uhrien auttamiseen liittyviä velvoitteita ja parannetaan jäsenvaltioiden välistä koordinointia muun muassa kansallisten viranomaisten verkoston ja lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan EU-torjuntakeskuksen toiminnan välityksellä.
Tutkintavälineiden tehostaminen ja koordinoinnin parantaminen jäsenvaltioissa ja niiden välillä saattaa johtaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa koskevien syyte- ja tutkintatoimien määrän lisääntymiseen, mistä voi aiheutua jäsenvaltioille hallinnollisia kustannuksia. Sen on kuitenkin määrä johtaa myös merkittäviin hyötyihin, sillä se rajoittaa lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Aloitteen odotetaan vähentävän merkittävästi lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyviä kustannuksia ja tuovan säästöjä, jotka liittyvät erityisesti i) rikoksentekijöihin ja uhreihin (esim. siten, että rikos estetään ja saadaan näin säästöjä rikosoikeudenkäynteihin liittyvistä kustannuksista sekä uhreille annettavasta lyhytaikaisesta ja pitkäaikaisesta avusta); ja ii) koko yhteiskuntaan (esim. siten, että vältetään lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja siihen liittyviin traumoihin liittyviä tuottavuuden menetyksiä).
Aloitteella on myönteinen vaikutus lasten perusoikeuksiin, myös heidän oikeuteensa fyysiseen terveyteen ja mielenterveyteen sekä heidän hyvinvointinsa kannalta välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Lisäksi aloitteella on myönteinen vaikutus lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta selvinneiden aikuisten oikeuksiin, koska sillä parannetaan uhreille maksettavia korvauksia, apua ja tukea.
Vaikutustenarviointi esitettiin 13. joulukuuta 2022 sääntelyntarkastelulautakunnalle, joka piti kokouksen 18. tammikuuta 2023. Lautakunta antoi 20. tammikuuta 2023 myönteisen lausunnon, joka sisältää varaumia. Lautakunta nosti vaikutustenarvioinnista esiin useita näkökohtia, jotka vaativat tarkennusta. Lautakunta pyysi lisäselvennystä erityisesti dynaamisesta perusskenaariosta, joka kuvattiin eri vaihtoehtojen arvioinnin lähtökohdaksi, ja varsinkin siitä, mikä rooli tässä perusskenaariossa on lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä esitetyllä asetusehdotuksella. Se pyysi myös toimittamaan tarkempia tietoja kustannus-hyötyanalyysin perustana olevasta analyysimenetelmästä ja oletuksista sekä ehdotuksessa esitetystä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa koskevissa asioissa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten roolista. Lisäksi se pyysi komissiota sisällyttämään lopulliseen versioon yksityiskohtaisemman selvityksen toimintavaihtoehtoja rajaavista taustakompromisseista ja selostamaan järjestelmällisemmin eri sidosryhmien näkemyksiä.
Näitä ja muita lautakunnan esittämiä yksityiskohtaisempia huomautuksia käsitellään vaikutustenarvioinnin lopullisessa versiossa. Siinä kuvataan selkeämmin vuorovaikutusta lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä annetun asetusehdotuksen kanssa, selostetaan tarkemmin kustannusten ja hyötyjen arvioinnissa käytettyjä menetelmiä sekä toimintavaihtoehtoja ja sidosryhmien näkemyksiä. Lautakunnan huomautukset on otettu huomioon ehdotetussa uudelleenlaaditussa direktiivissä.
•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen
Sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan komission ohjelman (REFIT) mukaan kaikissa EU-lainsäädännön tarkistamiseen tähtäävissä aloitteissa olisi pyrittävä yksinkertaistamiseen ja jäsenvaltioille aiheutuvan hallinnollisen rasitteen vähentämiseen. Vaikutustenarvioinnissa todetaan, että parhaaksi arvioidusta vaihtoehdosta aiheutuisi kyllä hallinnollista rasitetta, mutta tämän vastapainona olisi toimenpiteiden myönteinen vaikutus lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemiseen ja torjuntaan sekä kyseisen rikoksen uhrien suojeluun.
Direktiiviin esitetyillä kohdennetuilla muutoksilla pyritään parantamaan jäsenvaltioiden valmiuksia torjua näitä rikoksia tehokkaasti suhteessa viime vuosina ilmenneisiin ja kehittyneisiin uhkiin ja suuntauksiin sekä teknologian kehitykseen. Jäsenvaltioihin sovellettavien uusien sääntöjen odotetaan parantavan rajatylittävää yhteistyötä sekä tutkintatoimien ja syytteeseenpanon että uhrien auttamisen ja tukemisen osalta.
Aloitteella selkeytetään lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjuntaa koskevaa lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa. Ehdotukseen liittyvä sääntelyrasite on rajallinen, koska se koostuu pääasiassa nykyisiin normeihin tehtävistä parannuksista eikä täysin uusista velvoitteista. Jäsenvaltiot tutkivat jo nykyisellään lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyviä rikoksia, asettavat niistä syytteeseen ja määräävät niistä rangaistuksia. Ehdotuksessa ainoastaan otetaan käyttöön rajallinen määrä uusia lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyviä määritelmiä ja erillisiä rikoksia, millä on erittäin merkittävä vaikutus tämän rikollisuuden torjuntaan. Jotkut jäsenvaltiot ovatkin jo ottaneet ne käyttöön, mutta eivät kaikki. Suurin osa jäsenvaltioille aiheutuvasta sääntely- ja hallinnollisesta rasitteesta johtuisi koordinointivelvoitteista, selkeiden viitearvojen määrittämisestä ja tiedonkeruun muutoksista. Tältäkin osin on niin, että jäsenvaltiot keräävät jo nyt tietoja lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta. Ehdotuksella pyritään lisäämään nykyisten prosessien yhdenmukaisuutta ja läpinäkyvyyttä sekä parantamaan raportointia.
Odotettavissa ei ole, että pk-yrityksiin ja kilpailukykyyn kohdistuisi vaikutuksia. Kaikki tarkastellut toimintavaihtoehdot aiheuttaisivat kustannuksia jäsenvaltioiden viranomaisille, eivät EU:n kansalaisille ja yrityksille.
•Perusoikeudet
Tämä aloite on yhdenmukainen Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa. Sillä myös lujitetaan tiettyjä perusoikeuksia, erityisesti ihmisarvo (1 artikla), oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen (3 artikla), epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kielto (4 artikla) ja lapsen oikeudet (24 artikla).
4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET
Ehdotuksella ei ole vaikutusta Euroopan unionin talousarvioon.
5.LISÄTIEDOT
•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt
Komissio tarkistaa, että uudelleenlaadittu direktiivi saatetaan asianmukaisesti ja tuloksellisesti osaksi kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä. Komissio järjestää koko täytäntöönpanoajan säännöllisiä yhteyskomitean kokouksia kaikkien jäsenvaltioiden kanssa. Komissio esittää säännöllisin väliajoin Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan uudelleenlaaditun direktiivin täytäntöönpanoa, toimivuutta ja vaikutuksia.
Jotta lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ilmiötä voidaan seurata ja arvioida, jäsenvaltioilla on oltava käytössään tiedonkeruumekanismit tai yhteyspisteet. Näistä syistä direktiiviehdotukseen on sisällytetty 31 artikla, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan ottamaan käyttöön järjestelmä 3–9 artiklassa tarkoitettuja rikoksia koskevien tilastojen keräämistä, kehittämistä, tuottamista ja jakamista varten. Jäsenvaltioiden on tehtävä kolmen vuoden välein väestöpohjainen tutkimus käyttäen komission (Eurostatin) yhdenmukaistettuja menetelmiä tietojen keräämiseksi direktiivissä tarkoitettujen rikosten uhrien määrästä. Niiden on arvioitava sen perusteella kaikkien direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rikosten esiintyvyyttä ja suuntauksia. Jäsenvaltioiden on toimitettava tiedot komissiolle (Eurostatille). Jotta voidaan varmistaa hallinnollisten tietojen vertailukelpoisuus koko EU:ssa, jäsenvaltioiden on kerättävä hallinnollisia tietoja yhteistyössä EU-keskuksen kanssa kehitettyjen yhteisten jaottelujen perusteella ja toimitettava nämä tiedot EU-keskukselle vuosittain. EU-keskus tukee jäsenvaltioita 3–9 artiklassa tarkoitettuja rikoksia koskevien tietojen keruussa muun muassa vahvistamalla laskentayksiköiden, laskentasääntöjen, yhteisten jaottelujen, raportointimuotojen ja rikosten luokittelun yhteiset standardit. Jäsenvaltioiden keräämät tilastot on toimitettava EU-keskukselle ja komissiolle, ja nämä tilastot on asetettava vuosittain yleisön saataville. Lisäksi jäsenvaltioiden on tuettava tutkimusta, joka koskee ehdotuksen kattamien rikosten perimmäisiä syitä, vaikutuksia, esiintyvyyttä, tehokkaita ehkäisytoimenpiteitä, tehokkaita uhrien auttamistoimenpiteitä ja tuomioiden määrää.
•Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta)
Koska ehdotus sisältää voimassa olevaa direktiiviä enemmän oikeudellisia velvoitteita, täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevaan ilmoitukseen on liitettävä selittävät asiakirjat, mukaan lukien kansallisten säännösten ja direktiivin säännösten välinen vastaavuustaulukko. Näin varmistetaan, että täytäntöönpanotoimenpiteet, jotka jäsenvaltiot ovat lisänneet voimassa olevaan lainsäädäntöön, ovat tunnistettavissa selvästi.
Tämän ehdotuksen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä hyväksyttävät toimenpiteet eivät todennäköisesti rajoitu yhteen säädökseen. Tästä syystä jäsenvaltioiden on toimitettava selittävä asiakirja, jossa komissiolle toimitetaan kirjallisina säännökset, jotka on hyväksytty tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Siinä olisi myös osoitettava, miten tällaiset säännökset toimivat vuorovaikutuksessa niiden säännösten kanssa, jotka on jo annettu direktiivin 2011/93/EU saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä muiden asiaan liittyvien EU:n toimintapolitiikkojen kattamien säännösten kanssa.
Komissio valmistelee parhaillaan suuntaviivoja, jotka koskevat ennaltaehkäisyä ja uhrien auttamista koskevien velvoitteiden täytäntöönpanoa. Ne annetaan jäsenvaltioiden käyttöön hyvissä ajoin. Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus on äskettäin julkaissut raportin 6 , jonka tarkoituksena on tukea EU:n jäsenvaltioita ja laajemmin muita maita ottamaan käyttöön vaikuttavia ennaltaehkäisyn aloitteita henkilöille, jotka pelkäävät saattavansa syyllistyä lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin. Tämä työ on perustana toimille, joilla kehitetään EU:n tietotekninen alusta lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemistä koskevien aloitteiden kokoamiseksi yhteen. Sillä tuetaan EU:n jäsenvaltioita ja muita sidosryhmiä räätälöityjen ennaltaehkäisypolitiikkojen laatimisessa ja täytäntöönpanossa niistä kunkin kulttuuristen ja yhteiskunnallisten olosuhteiden ja tarpeiden mukaisesti.
•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset
Direktiivissä käytetty terminologia on saatettu vastaamaan tunnustettuja kansainvälisiä standardeja, kuten virastojen välisen työryhmän Luxemburgissa 28. tammikuuta 2016 hyväksymiä terminologiaohjeita lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliväkivallalta 7 .
Direktiiviin ehdotetaan seuraavia muutoksia:
2 artikla: Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin katselu on usein ensimmäinen askel kohti itse harjoitettua todellista seksuaaliväkivaltaa riippumatta siitä, kuvaako materiaali todellista vai todelliselta näyttävää seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa. 8 Täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden kehittyminen ja mahdollisuus väärinkäyttää tekoälyä ”syväväärennösten” eli synteettisesti luodun mutta todentuntuisen lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin luomiseen ovat jo venyttäneet ”kuvan” määritelmää, sillä tällaisessa materiaalissa voidaan hyödyntää virtuaalihahmoja ja aistipalautetta esimerkiksi kosketusta vastaavan kokemuksen välittävien laitteiden avulla. Direktiivin 2 artiklan 3 alakohdan d alakohtaan sisältyvillä muutoksilla on tarkoitus varmistaa, että lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmä kattaa tämän teknologisen kehityksen riittävän teknologianeutraalilla ja siten tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavalla tavalla. Lisäksi saatavilla on oppaita, joissa annetaan neuvoja lasten löytämisestä, heidän houkuttelustaan seksuaalisiin tarkoituksiin ja heihin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta, tavoista välttyä tunnistetuksi tulemiselta, tutkinnalta ja syytteeseenpanolta ja parhaista tavoista piilottaa kyseisenlaista materiaalia. Tällaisilla ”pedofiilin oppailla” madalletaan kynnystä ja levitetään tarvittavaa taitotietoa. Näin yllytetään rikoksentekijöitä ja tuetaan seksuaaliväkivallan toteuttamista. Sen vuoksi myös ne olisi kriminalisoitava. Lisäksi 2 artiklassa määritellään ’vertaiset’ henkilöiksi, joihin lukeutuvat sekä lapset että aikuiset, jotka ovat iältään ja psyykkiseltä ja fyysiseltä kehitykseltään tai kypsyysasteeltaan lähellä toisiaan.
3 artikla: Direktiivin 3 artiklaan tehtävillä muutoksilla pyritään varmistamaan yhdenmukaisuus ehdotuksessa säädettyjen rangaistusten ja direktiivissä (EU).../... [ehdotettu direktiivi naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjumisesta] vastaavista rikoksista säädettyjen rangaistusten tason välillä. Tähän sisältyy muutos, jonka tarkoituksena on ulottaa määritelmä kattamaan myös seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa nuoremman lapsen saattaminen tilanteeseen, jossa hän joutuu seksuaaliseen kanssakäymiseen toisen henkilön kanssa, kun ei ole kyse painostamisesta, voimakeinoista eikä uhkailusta.
4 artikla: Kun kyseessä on lapsen seksuaalinen riisto prostituutiossa, seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa määrättävän rangaistuksen pituus (4 artiklan 7 kohta) nostetaan kahdeksaan vuoteen, kun kyseessä on seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa nuorempi lapsi, ja neljään vuoteen, kun kyseessä on tätä suojaikärajaa vanhempi lapsi. Rangaistuksen koventaminen on tarpeen, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus viimeaikaisen säännöstön kanssa, mukaan lukien direktiivi (EU).../... [ehdotettu direktiivi naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjumisesta].
5 artikla: On yleisen edun mukaista tukea työtä, jota tekevät lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvat yleishyödylliset järjestöt, kuten INHOPE-verkoston vihjelinjat, sillä ne saavat yleisöltä ilmoituksia lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavasta materiaalista ja edistävät tällaisen materiaalin poistamista ja rikoksen tutkintaa. Jos nämä yleishyödylliset järjestöt tarkastelevat ja analysoivat tai käsittelevät muulla tavoin lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavia kuvia tai videoita käsittävää materiaalia sen poistamista tai tutkintaa varten, tällaista käsittelyä ei tulisi kriminalisoida. Sen vuoksi on tarpeen rajata asiaan liittyvien rikosten määritelmää selventämällä, että tällaista käsittelyä ei katsota ”oikeudettomaksi”, jos tällaisten järjestöjen sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet näille järjestöille luvan tähän toimintaan.
6 artikla: Direktiivin 6 artiklaan tehtävillä muutoksilla varmistetaan, että kaikissa jäsenvaltioissa kriminalisoidaan kaikki seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvan lasten verkkohoukuttelun muodot, mukaan lukien houkuttelu, jonka tarkoituksena on tehdä lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyviä rikoksia verkkoympäristössä.
7 artikla: Uudella 7 artiklalla on tarkoitus varmistaa, että kaikissa jäsenvaltioissa kriminalisoidaan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan reaaliaikainen suoratoisto ja säädetään tehokkaasta tutkinnasta ja syytteeseenpanosta. Tällainen toiminta on lisääntynyt viime vuosina huomattavasti, ja se on nostanut esiin tiettyjä tutkintaan liittyviä haasteita, jotka liittyvät seksuaaliväkivallan reaaliaikaisen suoratoiston väliaikaisuuteen ja siitä aiheutuvaan tutkintaelinten saatavilla olevan näytön puutteeseen.
8 artikla: Uudessa 8 artiklassa kriminalisoidaan verkkoinfrastruktuurin ylläpito lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan tai seksuaalisen riiston mahdollistamiseksi tai siihen kannustamiseksi. Artiklan tarkoituksena on puuttua anonyymiverkon rooliin rikoksentekijöiden tai mahdollisten rikoksentekijöiden yhteisöjen luomisessa ja lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyvän materiaalin levittämisessä.
10 artikla: Direktiivin 10 artiklaan tehtävillä muutoksilla pyritään selventämään direktiivin tekstin nykyistä monitulkintaisuutta muun muassa varmistamalla, että vapaaehtoisuuteen perustuvaa seksuaalista kanssakäymistä koskeva vapautus kriminalisoinnista ymmärretään oikein siten, että sitä sovelletaan vain materiaaliin, joka on tuotettu ja pidetty hallussa lasten tai vertaisten kesken eikä seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneen lapsen ja minkä tahansa ikäisen aikuisen välillä.
12 artikla: Direktiivin 12 artiklaan tehtävillä muutoksilla on tarkoitus torjua riskejä siitä, että rikoksentekijät pääsevät takaisin lasten pariin työn tai vapaaehtoistoiminnan kautta. Muutosten myötä edellytetään, että kun työnantajat ottavat henkilöitä sellaisiin ammatillisiin tehtäviin ja vapaaehtoistoimintaan, joissa olleen läheisesti tekemisissä lasten kanssa, ja rekrytoivat ihmisiä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuviin yleishyödyllisiin järjestöihin, niiden on pyydettävä rekrytoitavien rikosrekisteritietoja. Lisäksi artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot vastaamaan tällaisiin pyyntöihin toimittamalla rikosrekisteritiedot mahdollisimman täydellisinä käyttäen tarvittaessa eurooppalaista rikosrekisteritietojärjestelmää ja muita asianmukaisia tietolähteitä.
14 artikla: Tätä oikeushenkilöille määrättäviä seuraamuksia koskevaa artiklaa muutetaan sen yhdenmukaistamiseksi viimeaikaisen säännöstön kanssa siten, että laajennetaan mahdollisten seuraamusten esimerkkiluetteloa sisällyttämällä siihen nimenomainen viittaus julkisen rahoituksen epäämiseen sekä yhdenmukaistettu menetelmä vähimmäissakkojen laskemiseksi. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöille, jotka hyötyvät muiden tekemistä unionin rajoittavien toimenpiteiden rikkomiseen liittyvistä rikoksista, voidaan määrätä sakkoja. Niiden enimmäismäärä olisi asetettava suhteessa rikoksen vakavuuteen, sellaisena kuin se määritellään sen enimmäisseuraamuksen vähimmäistason perusteella, joka on vähintään 1 tai 5 prosenttia oikeushenkilön maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta sakkopäätöksen tekemistä edeltävänä tilikautena. Oikeushenkilöiden vastuu ei sulje pois mahdollisuutta panna vireille rikosoikeudenkäynti sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka syyllistyvät tässä direktiivissä tarkoitettuihin rikoksiin.
15 artikla: Muutoksilla täydennetään ja selkeytetään tilanteita, joissa jäsenvaltioilla on oikeus olla nostamatta syytettä seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston lapsiuhreja vastaan tai olla määräämättä heille seuraamuksia heidän osallistumisestaan rikolliseen toimintaan, johon heidät on pakotettu. Tämä kattaa myös lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämisen, tarjoamisen, toimittamisen ja saataville asettamisen. Vastaavaa johdanto-osan kappaletta muutetaan sen selventämiseksi, että ilmaisun ”pakottaminen” olisi katsottava kattavan myös houkuttelemisen ilman voimakeinoja tai painostamista.
16 artikla: Direktiivin 16 artiklan 2 kohtaan tehtävillä muutoksilla on tarkoitus varmistaa, että vanhentumisaika ei voi alkaa kulua ennen kuin uhri on tullut täysi-ikäiseksi, ja vahvistaa vanhentumisajat, joiden myötä uhri voi tosiasiallisesti hakea oikeutta. Muutoksilla asetetaan seuraavat vanhentumisaikojen pituutta koskevat vähimmäisvaatimukset:
–Sellaisten rikosten osalta, joista tämän direktiivin nojalla määrättävä enimmäisrangaistus on vähintään kolme vuotta, vanhentumisaika on vähintään 20 vuotta. Tämä tarkoittaa uhrin täysi-ikäisyydestä alkaen laskettuna sitä, että vanhentumisaika päättyy vasta, kun uhri on vähintään 38-vuotias.
–Sellaisten rikosten osalta, joista tämän direktiivin nojalla määrättävä enimmäisrangaistus on vähintään viisi vuotta, vanhentumisaika on vähintään 25 vuotta. Tämä tarkoittaa uhrin täysi-ikäisyydestä alkaen laskettuna sitä, että vanhentumisaika päättyy vasta, kun uhri on vähintään 43-vuotias.
–Sellaisten rikosten osalta, joista tämän direktiivin nojalla määrättävä enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta, vanhentumisaika on vähintään 30 vuotta. Tämä tarkoittaa uhrin täysi-ikäisyydestä alkaen laskettuna sitä, että vanhentumisaika päättyy vasta, kun uhri on vähintään 48-vuotias.
Ehdotetun vanhentumissääntöjä koskevan lähestymistavan perustelut ovat seuraavat:
–Tutkimukset ovat osoittaneet, että lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston uhrit eivät useinkaan pysty ilmoittamaan rikoksesta vuosikymmeniin seksuaaliväkivallan tapahtumisen jälkeen. Heidän on voitettava häpeä, syyllisyydentunne ja itsesyytökset, jotka voivat liittyä muun muassa seksuaaliväkivaltaan yhä kytkeytyvään sosiaaliseen ja kulttuuriseen leimautumiseen, seksuaaliväkivaltaa ympäröivään salailuun, uhkailuun tai syytöksiin rikoksentekijän taholta ja/tai aiheutuneisiin traumoihin, minkä vuoksi useimmat uhrit eivät vuosikymmeniin pysty puhumaan rikoksesta, saati ilmoittamaan siitä viranomaiselle. 9
–Hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta selviytyneet pystyvät kertomaan kokemuksistaan keskimäärin 17,2–21,4 vuoden kuluttua. Noin 60–70 prosenttia selviytyjistä ei mainitse asiasta mitään ennen kuin he ovat aikuisia, ja 27,8 prosenttia ei kerro kokemastaan kenellekään. 10 Ikä ja sukupuoli ennakoivat selvästi asiasta kertomisen lykkäämistä tai jättämistä kokonaan tekemättä: nuoremmat lapset ja pojat kertovat kokemuksistaan muita harvemmin. 11
–Tällä hetkellä vanhentumissäännöt vaihtelevat suuresti jäsenvaltiosta toiseen. Jotkin niistä ovat poistaneet kaikkiin tai useimpiin direktiivin soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin sovellettavat vanhentumisajat kokonaan. Toisilla taas on kaikkien tai useimpien direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta hyvin lyhyet vanhentumisajat, jotka kuluvat umpeen ennen kuin uhri täyttää 40 vuotta. Joissakin jäsenvaltioissa taas sovelletaan kaikkien tai useimpien direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta vanhentumisaikoja, jotka kuluvat umpeen uhrin täytettyä 40 vuotta.
–Nämä jäsenvaltioiden väliset erot johtavat siihen, että eri puolilla EU:ta asuvat uhrit ovat eriarvoisessa asemassa oikeussuojan saatavuuden suhteen, kun on kyse mahdollisuudesta saattaa asianomaiset rikoksentekijät syytteeseen ja saada korvausta. Lisäksi rikoksentekijät voivat käyttää järjestelmää hyväkseen ja välttyä syytteiltä siirtymällä paikkaan, jossa vanhentumisajat ovat lyhyemmät ja ovat näin ollen kuluneet umpeen. Tämä tilanne aiheuttaa riskin siitä, että mahdolliset rikoksentekijät pystyvät välttämään syytteeseenpanon ja voivat olla vaarana lapsille useiden vuosikymmenten ajan.
–Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa selvältä, että lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvien rikosten tehokas tutkinta ja niihin liittyvä syytteeseenpano sekä asianmukainen apu ja tuki uhreille voivat toteutua vain, jos vanhentumissäännöt ovat sellaiset, että uhrit voivat ilmoittaa rikoksesta riittävän myöhäisessä vaiheessa elämäänsä ilman, että tutkinnan käynnistämisen määräaika on päättynyt.
Direktiivin 16 artiklan 3–5 kohtaan sisältyvillä muutoksilla on tarkoitus vastata erityisesti verkkoteknologian käyttöön liittyviin tutkintahaasteisiin, joita on ilmennyt direktiivin arvioinnin ja sen yhteydessä tehtyjen sidosryhmien kuulemisten yhteydessä. Muutoksissa edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että 3–9 artiklassa tarkoitettuja rikoksia tutkivilla ja niihin liittyviä syytetoimia suorittavilla henkilöillä, yksiköillä ja muilla tahoilla on riittävästi henkilöstöä, asiantuntemusta ja tehokkaita tutkintavälineitä sekä myös mahdollisuus suorittaa peitetutkintatoimia anonyymiverkossa.
17 artikla: Pyrittäessä lopettamaan lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta ja estämään sen jatkuminen suurena haasteena on edelleen tällaisen seksuaaliväkivallan aliraportointi. Tämä johtuu muun muassa siitä, että opettajat ja terveydenhuoltopalvelujen tarjoajat sekä muut työssään lasten kanssa tiiviisti tekemisissä olevat ammattihenkilöt saattavat epäröidä väittää, että joku, mahdollisesti kollega tai vertaisryhmään kuuluva henkilö, olisi syyllistynyt lapseen kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan. Direktiivin 17 artiklan 3 kohtaan sisällytetään ilmoitusvelvollisuus oikeusvarmuuden takaamiseksi tällaisille ammattihenkilöille. Artiklan 4 kohdalla varmistetaan, että tällaisen ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jätetään terveydenhuoltoalan ammattihenkilöt, jotka työskentelevät rikoksentekijöiden tai sellaisten henkilöiden kanssa, jotka pelkäävät syyllistyvänsä rikoksiin.
18 artikla: Tämä artikla perustuu rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU (uhrien oikeuksia koskeva direktiivi) [sellaisena kuin sitä muutetaan ehdotuksella direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU muuttamisesta] 5 ja 5 a artiklan mukaisiin rikoksen uhrien oikeuksiin, kun on kyse rikoksista ilmoittamisesta, jotta varmistetaan, että käytettävissä on helposti saatavilla olevia ja lapsiystävällisiä ilmoituskanavia.
21 artikla: Tällä artiklalla parannetaan uhreille annettavan avun ja tuen saatavuutta uhrien oikeuksia koskevan direktiivin [sellaisena kuin sitä muutetaan ehdotuksella direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU muuttamisesta] mukaisesti sen varmistamiseksi, että lapset saavat tarvittavaa ja ikätasolleen sopivaa hoitoa. Jotta voidaan tukea parhaiden käytäntöjen kehittämistä ja levittämistä eri jäsenvaltioissa, EU-keskus tukisi perustamisensa jälkeen jäsenvaltioiden toimia keräämällä tietoja käytettävissä olevista toimenpiteistä ja ohjelmista ja asettamalla tällaiset tiedot laajasti saataville.
22 artikla: Tätä artiklaa muutetaan sen varmistamiseksi, että rikosoikeudenkäyntiä varten tehtävät lapsiuhrin lääkärintarkastukset, jotka voivat aiheuttaa lapsen uudelleentraumatisoitumisen, rajoitetaan siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä, ja että niiden suorittajina ovat asianmukaisesti koulutetut ammattilaiset.
23 artikla: Tällä uudella artiklalla parannetaan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan uhrien ja siitä selviytyneiden asemaa lujittamalla heidän oikeuttaan hakea korvausta kaikista vahingoista, joita on aiheutunut lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvistä rikoksista, myös vahingoista, jotka aiheutuvat tällaista seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämisestä verkossa. Artiklalla tiukennetaan EU:n vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat sekä korvausten hakemisen aikataulua että näkökohtia, jotka on otettava huomioon korvauksen määrää määritettäessä. Lisäksi sillä laajennetaan uhrien oikeuksia koskevan direktiivin mukaisten EU:n vähimmäisvaatimusten osalta niiden henkilöiden ja yhteisöjen määrää, joiden on katsottava olevan vastuussa tällaisten korvausten myöntämisestä, mukaan lukien oikeushenkilöt ja tarvittaessa rikoksen uhrien tueksi perustetut kansalliset korvausjärjestelmät.
24 artikla: Tällä uudella artiklalla vastataan haasteisiin, joita liittyy lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ehkäisyä ja torjuntaa koskevien kansallisten toimien koordinoinnin puutteeseen. Siinä edellytetään, että jäsenvaltiot perustavat kansallisen viranomaisen, joka vastaa tällaisesta koordinoinnista ja tiedonkeruusta kussakin jäsenvaltiossa.
25 artikla: Tässä uudessa artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot ottamaan käyttöön tarvittavat mekanismit, joilla varmistetaan eri viranomaisten ja sidosryhmien välinen yhteistyö ja koordinointi kansallisella tasolla kaikkien niiden osapuolten kesken, jotka osallistuvat lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevien toimenpiteiden kehittämiseen ja täytäntöönpanoon sekä verkossa että sen ulkopuolella.
26 artikla: Tämän artiklan otsikkoa ja siihen liittyviä johdanto-osan kappaleita päivitetään siten, että käyttöön otetaan terminologiaohjeissa lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliväkivallalta 12 suositeltua terminologiaa aiemmin käytetyn termin ’lapsiseksiturismi’ sijaan.
27 artikla: Ensimmäiseen kohtaan tehtävillä muutoksilla selvennetään, että ennaltaehkäisyohjelmat henkilöille, jotka pelkäävät syyllistyvänsä rikoksiin, olisi kohdennettava kyseiselle henkilöryhmälle ja että jäsenvaltioiden olisi mahdollistettava niiden piiriin pääsy. Uudella 2 kohdalla pyritään varmistamaan näihin ohjelmiin pääsy ja erityisesti se, että ne ovat terveydenhuoltoa koskevien kansallisten normien mukaisia.
28 artikla: Muutoksilla pyritään selventämään, minkä tyyppisiä ennalta ehkäiseviä ohjelmia voitaisiin harkita vähentämään todennäköisyyttä, että lapsi joutuu uhriksi (1 kohta) ja että henkilö syyllistyy rikokseen (2 kohta). Vastaaviin johdanto-osan kappaleisiin lisätään esimerkkejä. Artiklassa edellytetään jäsenvaltioiden edistävän säännöllisen koulutuksen antamista paitsi kentällä toimiville poliiseille, jotka joutuvat todennäköisesti kosketuksiin lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan tai seksuaalisen riiston uhrien kanssa, mutta myös tuomareille ja muille asiaankuuluville ammattihenkilöille, jotta varmistetaan oikeudenkäytön lapsiystävällisyys. Siinä velvoitetaan jäsenvaltiot toimimaan sekä verkkovälitteisen että verkon ulkopuolella tapahtuvan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemiseksi ja ottamaan käyttöön erityisiä ennaltaehkäisyohjelmia, jotka on tarkoitettu erilaisissa yhteisöissä mukana oleville lapsille heidän erityisen haavoittuvuutensa vuoksi. Lisäksi muutoksissa annetaan tulevan EU-keskuksen tehtäväksi toimia merkittävänä koordinointi- ja osaamiskeskuksena.
31 artikla: Tässä uudessa artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot keräämään säännöllisesti tilastotietoja direktiivin soveltamisalaan kuuluvista rikoksista käyttäen yhteistyössä EU-keskuksen kanssa kehitettyä yhteistä menetelmää, jakamaan nämä tilastot EU-keskuksen ja komission kanssa ja asettamaan ne julkisesti saataville. EU-keskuksen olisi puolestaan koottava kaikki saadut tilastotiedot ja asetettava ne julkisesti saataville.
32 artikla: Tämä uusi raportointia koskeva artikla korvaa aiemman vastaavan artiklan, ja siinä asetetaan komissiolle velvoite raportoida direktiivin soveltamisesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle viiden vuoden välein.
33 artikla: Tähän artiklaan tehdyillä muutoksilla selvennetään, mitkä säännökset jäsenvaltioiden on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöään, eli säännökset, joita on muutettu direktiiviin 2011/93 verrattuna.
34 artikla: Tällä uudella artiklalla kumotaan direktiivi 2011/93/EU ja selvennetään ehdotetun direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevia velvoitteita suhteessa direktiiviin 2011/93/EU.
35 artikla: Tässä uudessa artiklassa vahvistetaan direktiivin voimaantulopäivä. Lisäksi siinä määritetään päivä, jona suurinta osaa direktiivistä aletaan soveltaa, sekä EU-keskukseen viittaavien säännösten soveltamisen alkamispäivä, joka riippuu EU-keskuksen perustamispäivästä. Siitä keskustellaan parhaillaan toimielinten välisissä neuvotteluissa, jotka koskevat asetusehdotusta lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä.
36 artikla: Tähän artiklaan tehtävä muutos liittyy ainoastaan siihen, että direktiivin hyväksymispaikka ja -päivä jätetään avoimiksi ja täsmennetään myöhemmin
⇩ uusi
2024/0035 (COD)
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI
lasten seksuaalisen hyväksikäytön⌦ lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin ⌫ torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta ⌦ (uudelleenlaadittu teksti) ⌫
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 2 kohdan ja 83 artiklan 1 kohdan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,
kuultuaan alueiden komiteaa⌦ ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon ⌫
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,
sekä katsovat seuraavaa:
⇩ uusi
(1)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2011/93/EU 13 on syytä tehdä lukuisia muutoksia. Mainittu direktiivi olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(2)Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö⌦ Lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta ⌫ ja seksuaalinen riisto sekä lapsipornografia⇨ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistava materiaali ⇦ loukkaavat vakavasti perusoikeuksia ja erityisesti lasten oikeutta heidän hyvinvointinsa kannalta tarpeelliseen suojeluun ja hoivaan, kuten todetaan Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1989 yleissopimuksessa lapsen oikeuksista ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa 14 .
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 2 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(3)Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan unioni tunnustaa oikeudet, vapaudet ja periaatteet, jotka esitetään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jonka 24 artiklan 2 kohdassa määrätään, että kaikissa lasta koskevissa viranomaisten tai yksityisten laitosten toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Tukholman ohjelmassa – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (4) lasten seksuaalisen hyväksikäytön ⇨ Lisäksi EU:n strategiassa lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnan tehostamiseksi 15 selkeäksi prioriteetiksi nostetaan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ⇦ ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin ⌫ torjuminen nostetaan myös selkeästi prioriteetiksi ⌦ torjumisen tehostaminen ⌫ , ⇨ myös toimin, joilla pyritään varmistamaan voimassa olevan unionin lainsäädännön jatkuva vaikuttavuus, tarvittaessa päivittämällä sitä. Tätä tukee myös lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia, jonka tavoitteena on torjua lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja varmistaa oikeudenkäytön lapsiystävällisyys ⇦.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 3 kappale (mukautettu) (mukautettu)
(4)Lapsipornografia, joka käsittää kuvia lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ⌦ Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistava materiaali ja ⌫ muut erityisen vakavat lasten seksuaalisen hyväksikäytön ⌦ lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston muodot ovat lisääntymässä ja leviävät uusien tekniikoiden ja Internetin käytön myötä.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 4 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(5)Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta 22 päivänä joulukuuta 2003 annetulla neuvoston puitepäätöksellä 2004/68/YOS (5) lähennetään jäsenvaltioiden lainsäädäntöä kriminalisoimalla kaikkein vakavimmat lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston muodot, laajentamalla kansallista lainkäyttövaltaa ja säätämällä uhreille tarjottavan avun vähimmäistasosta. Uhrin asemasta rikosoikeudenkäyntimenettelyissä 15 päivänä maaliskuuta 2001 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2001/220/YOS (6) määritellään useita uhrien oikeuksia rikosoikeudenkäynneissä, kuten oikeus suojeluun ja korvauksiin.⇨ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2012/29/EU 16 vahvistetaan kaikkien rikosten uhrien, myös seksuaaliväkivallan lapsiuhrien oikeudet. Näihin oikeuksiin kuuluvat oikeus saada tietoa, oikeus tukeen ja suojeluun uhrin yksilöllisten tarpeiden mukaisesti, tiettyjä prosessuaalisia oikeuksia ja oikeus saada päätös rikoksentekijän velvoittamisesta maksamaan korvaus. Uhrien oikeuksia koskevan direktiivin tarkistamista koskevalla ehdotuksella 17 lujitetaan entisestään rikosten uhrien oikeuksia EU:ssa muun muassa parantamalla rikoksen uhreiksi joutuneiden lasten oikeutta tukeen ja suojeluun. Tässä direktiivissä hyödynnetään uhrien oikeuksia koskevan direktiivin luomaa perustaa, ja sitä sovelletaan mainitun direktiivin lisäksi. ⇦ Lisäksi lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja ⌦ lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja ⌫ seksuaaliseen riistoon sekä lapsipornografiaan ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan materiaaliin ⌫ liittyvän syytteeseenpanon koordinointia helpottaa rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2009/948/YOS 18 täytäntöönpano. ⇨ Jos tällaiseen toimintaan liittyvä syytteeseenpano kuuluu useamman kuin yhden jäsenvaltion lainkäyttövaltaan, asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä sen määrittämiseksi, millä jäsenvaltiolla on parhaat edellytykset nostaa syyte. Jos asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset päättävät neuvoston puitepäätöksen 2009/948/YOS 19 mukaisen yhteistyön tai suorien neuvottelujen jälkeen keskittää rikosoikeudelliset menettelyt yhteen jäsenvaltioon siirtämällä rikosoikeudelliset menettelyt, tällaiseen siirtoon olisi sovellettava asetusta (EU).../... [ehdotus asetukseksi rikosoikeudellisten menettelyjen siirtämisestä] 20 . ⇦
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 5 kappale
(6)Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen 34 artiklan mukaisesti sopimusvaltiot sitoutuvat suojelemaan lasta kaikilta seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön muodoilta. Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen vuoden 2000 valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta sekä erityisesti Euroopan neuvoston vuoden 2007 yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan ovat keskeisiä edistysaskelia pyrittäessä tehostamaan kansainvälistä yhteistyötä tällä alalla.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 6 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(7)Vakavat rikokset, kuten lasten seksuaalinen riisto ja lapsipornografia ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistava materiaali ⌫, edellyttävät kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka kattaa rikoksentekijöiden syytteeseenpanon, lapsiuhrien suojelun ja rikosten ehkäisyn⇨ , mukaan lukien ilmiön viimeaikaiset ja ennustettavissa olevat kehitys ja suuntaukset, joihin liittyy yhä laajemmin verkkoteknologian käyttö. Sen vuoksi nykyistä oikeudellista kehystä on päivitettävä sen varmistamiseksi, että se pysyy toimivana ⇦. Lapsen etu on asetettava etusijalle kaikissa näitä rikoksia koskevissa torjuntatoimissa Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen mukaisesti. Puitepäätös 2004/68/YOS olisi korvattava uudella välineellä, joka tarjoaa kattavan oikeudellisen kehyksen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 7 kappale (mukautettu)
(8)Tämän direktiivin on täydennettävä kaikilta osin ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5 päivänä huhtikuuta 2011 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2011/36/EU 21 , koska jotkut ihmiskaupan uhreista ovat olleet myös seksuaalisen hyväksikäytöns ⌦ eksuaaliväkivallan ⌫ tai seksuaalisen riiston lapsiuhreja.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 8 kappale (mukautettu)
(9)Tässä direktiivissä pornografiseen ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan ⌫ esitykseen liittyviin kriminalisoitaviin tekoihin luetaan yleisölle tarkoitettuihin, järjestettyihin esityksiin liittyvät teot ja määritelmän ulkopuolelle jätetään kasvotusten tapahtuva, vapaaehtoisuuteen perustuva samanikäisten kumppanien ⌦ vertaisten ⌫ välinen yksityinen kanssakäyminen sekä suojaikärajan saavuttaneet lapset ja heidän kumppaninsa.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 9 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(10)Lapsipornografiassa ⌦ Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavassa materiaalissa ⌫ näytetään usein aikuisia käyttämässä lapsia seksuaalisesti hyväksi ⌦ harjoittamassa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ⌫ . Siihen voi kuulua myös seksuaaliseen tekoon osallistuvan lapsen tai hänen sukupuolielimiensä esittäminen, ja näitä kuvia tuotetaan tai käytetään ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa ja hyödynnetään lapsen tieten tai tietämättä. Lisäksi lapsipornografiaan ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan materiaaliin ⌫ kuuluu todenmukaisiatodenmukaisilta näyttäviä kuvia lapsesta, joka osallistuu seksuaaliseen tekoon tai jonka kuvataan osallistuvan seksuaaliseen tekoon ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa⇨ , sekä niin kutsuttuja pedofiilin oppaita ⇦.
⇩ uusi
(11)Tutkimukset ovat osoittaneet, että on ratkaisevan tärkeää rajoittaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämistä, jotta vältetään tällaista seksuaaliväkivaltaa koskevien kuvien ja videoiden levittämiseen liittyvä uudelleen uhriksi joutuminen, mutta se on olennaista myös rikoksentekijöihin kohdistuvana ennaltaehkäisyn muotona, sillä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin katselu on usein ensimmäinen askel kohti itse harjoitettua todellista seksuaaliväkivaltaa riippumatta siitä, esitetäänkö materiaalissa todellista vai pelkästään todenmukaiselta näyttävää seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa. Koska tekoälysovellukset kehittyvät jatkuvasti ja niillä voidaan luoda todenmukaisilta näyttäviä kuvia, jotka eivät ole erotettavissa todellisista kuvista, odotettavissa on, että lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavien niin kutsuttujen syväväärennöskuvien ja -videoiden määrä kasvaa tulevina vuosina jyrkästi. Nykyinen määritelmä ei myöskään kata kaikkea sellaisen täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden kehitystä, jossa voidaan hyödyntää virtuaalihahmoja ja aistipalautetta esimerkiksi kosketusta vastaavan kokemuksen välittävien laitteiden avulla. Lisäämällä nimenomainen viittaus ’jäljennöksiin ja tallenteisiin’ on tarkoitus varmistaa, että lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmä kattaa tämän ja tulevan teknologisen kehityksen riittävän teknologianeutraalilla ja siten tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavalla tavalla.
(12)Lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyvien rikosten ehkäisemiseksi lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin määritelmän olisi sisällettävä niin kutsutut pedofiilin oppaat. Pedofiilin oppaissa annetaan neuvoja lasten löytämisestä, heidän houkuttelustaan seksuaalisiin tarkoituksiin ja heihin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta sekä tavoista välttää henkilöllisyyden paljastuminen ja syytteeseen joutuminen. Tällaisilla oppailla madalletaan kynnystä ja levitetään tarvittavaa taitotietoa, millä yllytetään rikoksentekijöitä ja tuetaan seksuaaliväkivallan toteuttamista. Niiden levittäminen verkossa on jo saanut eräät jäsenvaltiot muuttamaan rikoslainsäädäntöään ja kriminalisoimaan nimenomaisesti tällaisten oppaiden hallussapidon ja jakelun. Yhdenmukaisuuden puutteen vuoksi suoja ei ole yhtä hyvällä tasolla kaikkialla EU:ssa.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 10 kappale
(13)Pelkkä vammaisuus ei automaattisesti estä ryhtymistä vapaaehtoisesti seksuaaliseen kanssakäymiseen. Vammaisuuden hyväksikäyttäminen seksuaalisen toiminnan harjoittamiseksi lapsen kanssa olisi kuitenkin kriminalisoitava.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 11 kappale (mukautettu)
(14)Hyväksyessään lainsäädäntöä aineellisen rikosoikeuden alalla unionin olisi varmistettava koko tällaisen lainsäädännön yhtenäisyys erityisesti seuraamusten tason osalta. Lissabonin sopimuksen valossa olisi pidettävä mielessä rangaistusten yhdenmukaistamisessa noudatettavasta lähestymistavasta 24 ja 25 päivänä huhtikuuta 2002 annetut neuvoston päätelmät, joissa eritellään neljä seuraamustasoa. Koska tämä direktiivi kattaa poikkeuksellisen suuren määrän erilaisia rikoksia, seuraamusten taso on eriytettävä tavalla, joka menee unionin oikeudellisissa välineissä yleensä säädeltyä pidemmälle, jotta eri vakavuusasteet voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 12 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(15)Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ⌦ Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston vakavista muodoista olisi määrättävä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rangaistuksia. Vakaviin muotoihin luetaan erityisesti lasten seksuaalisen hyväksikäytön ⌦ lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston monenlaiset esiintymismuodot, jotka perustuvat tieto- ja viestintätekniikan käyttöön, kuten lasten verkkohoukuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin sosiaalisilla verkkosivustoilla ja keskusteluryhmissä. Myös lapsipornografian ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin ⌫ määritelmää olisi selkeytettävä ja lähennettävä vastaamaan kansainvälisissä sopimuksissa esiintyvää määritelmää.⇨ Tässä direktiivissä käytetty terminologia laajemminkin olisi saatettava vastaamaan tunnustettuja kansainvälisiä vaatimuksia, kuten virastojen välisen työryhmän Luxemburgissa 28 päivänä tammikuuta 2016 hyväksymiä terminologiaohjeita lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja seksuaaliväkivallalta. ⇦
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 13 kappale
(16)Tässä direktiivissä tarkoitetuista rikoksista säädettyä tämän direktiivin mukaista vankeusrangaistuksen enimmäiskestoa olisi sovellettava ainakin kyseisten rikosten vakavimpiin muotoihin.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 14 kappale (mukautettu)
(17)Tämän direktiivin mukaisen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ⌦ lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ⌫ ja seksuaaliseen riistoon sekä lapsipornografiaan ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan materiaaliin ⌫ liittyvästä rikoksesta määrättävän vankeusrangaistuksen enimmäiskeston saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädäntönsä huomioon ottaen yhdistää näistä rikoksista kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen vankeusrangaistusten kestot.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 15 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(18)Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin johdosta säädettävä ⇨ Jäsenvaltiot olisi tällä direktiivillä velvoitettava säätämään ⇦ kansallisessa lainsäädännössään rikosoikeudellisia seuraamuksia, joilla pannaan täytäntöön unionin oikeuden säännökset lasten seksuaalisen hyväksikäytön ⌦ lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja ⌫ seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin ⌫ torjumisesta. Tällä direktiivillä ei ⇨ tulisi ⇦luoda velvoitteita, jotka koskisivat kyseisten seuraamusten tai muun käytössä olevan lainvalvontajärjestelmän soveltamista yksittäistapauksissa.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 16 kappale
(19)Erityisesti tapauksissa, joissa tässä direktiivissä tarkoitettujen rikosten vaikuttimena on taloudellinen hyöty, jäsenvaltioita kehotetaan harkitsemaan taloudellisten seuraamusten langettamista vankeusrangaistuksen lisäksi.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 17 (mukautettu)
⇨ uusi
(20)Lapsipornografian ⌦ Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin yhteydessä ⌫ ilmaisu ⌦ ”ei katsota tapahtuneen oikeudettomasti” ⌫ ”oikeudeton” antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää pornografiseen aineistoon⇨ materiaaliin, joka saattaa olla lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia, ⇦ liittyvien tekojen perustelemisesta lääketieteellisillä, tieteellisillä tai vastaavilla tarkoituksilla. Se mahdollistaa myös kansalliseen lainsäädäntöön perustuvien valtuuksien nojalla suoritetun toiminnan, kuten viranomaisten oikeuden pitää hallussa lapsipornografiaa ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫ rikosoikeudellisia menettelyjä varten tai rikosten ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi tai tutkimiseksi, ⇨ ja lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen toiminnan, jos kyseiset järjestöt ovat saaneet luvan tähän toimintaan sen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, johon ne ovat sijoittautuneet. Tällaiseen toimintaan kuuluvat erityisesti lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaksi epäiltyä materiaalia koskevien ilmoitusten vastaanottaminen, analysointi ja tekeminen, mukaan lukien sen paikan määrittäminen, jossa verkkokäyttäjien tai muiden lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen toimittamissa ilmoituksissa tarkoitettua materiaalia säilytetään, sekä hakujen tekeminen lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämisen havaitsemiseksi⇦. Se⌦ Ilmaisu ’oikeudettomasti’ ⌫ ei myöskään estä vetoamasta oikeuttamisperusteisiin tai vastaaviin asiaankuuluviin periaatteisiin, jotka tietyissä olosuhteissa vapauttavat henkilön vastuusta, esimerkiksi kun on kyse puhelimen tai Internetin välityksellä toimivien vihjekeskusten toiminnasta tapausten paljastamiseksi .
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 18 kappale (mukautettu)
(21)Tietoinen pääsyn hankkiminen lapsipornografiseen aineistoon ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan materiaaliin ⌫ tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen olisi kriminalisoitava. Ollakseen vastuussa henkilöllä olisi oltava sekä aikomus käydä ⌦ verkkosijainnissa ⌫ sivustolla, jossa on saatavilla lapsipornografista aineistoa ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia, ⌫ että tieto siitä, että ⌦ verkkosijainnissa on tällaista materiaalia ⌫ sivustolla on lapsipornoa. Rangaistuksia ei pitäisi tuomita henkilöille, jotka tahattomasti käyvät lapsipornografiaa ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫ sisältävillä sivuilla ⌦ sisältävissä verkkosijainneissa ⌫ . Rikoksen tahallisuus voidaan päätellä siitä, että rikos on tehty toistuvasti tai maksullisen palvelun kautta.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 19 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(22)Lasten verkkohoukuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin on erityinen uhka, koska Internet tarjoaa käyttäjälle ennennäkemättömän anonyymiyden, ja siten he voivat salata todellisen henkilöllisyytensä ja tuntomerkkinsä, kuten ikänsä. ⇨ Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana tieto- ja viestintätekniikan käyttö on jatkuvasti helpottanut rikoksentekijöiden mahdollisuuksia lähestyä lapsia, ja yhteydenotto alkaa usein siten, että rikoksentekijä houkuttelee lapsen hänet vaarantavaan tilanteeseen esimerkiksi teeskentelemällä olevansa hänen vertaisensa tai käyttäytymällä muutoin vilpillisesti tai imartelevasti. Nämä lisääntyneet mahdollisuudet lähestyä lapsia ovat johtaneet siihen, että ”seksuaalisen kiristämisen” (uhkaaminen uhria kuvaavan intiimin materiaalin jakamisella rahan, lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin tai muun hyödyn saamiseksi) kaltaiset ilmiöt ovat yleistyneet nopeasti, ja ne vaikuttavat sekä seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa nuorempiin että sen saavuttaneisiin lapsiin. Viime vuosina on lisääntynyt nopeasti järjestäytyneiden rikollisryhmien erityisesti teini-ikäisiin poikiin kohdistama taloudellisen hyödyn saamiseksi toteutettava seksuaalinen kiristäminen, mikä on johtanut moniin tapauksiin, joissa lapset ovat riistäneet oman henkensä. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioiden lainsäädännössä otetaan asianmukaisesti huomioon kaikki nämä ilmiöt. ⇦ Toisaalta jäsenvaltiot tunnustavat, että on tärkeää torjua lasten houkuttelemista myös, kun se tapahtuu muuten kuin Internetin kautta ja etenkin kun houkuttelemiseen ei käytetä tieto- ja viestintätekniikkaa. Jäsenvaltioita kannustetaan kriminalisoimaan toiminta, jossa lapsen houkutteleminen tapaamaan rikoksentekijä seksuaalisessa tarkoituksessa tapahtuu lapsen läsnä ollessa tai läheisyydessä niin, että kyseessä on esimerkiksi erityinen rikoksen valmistelu, tässä direktiivissä tarkoitetun rikoksen yritys tai seksuaalisen hyväksikäytön⌦ seksuaaliväkivallan ⌫ erityinen muoto. Riippumatta oikeudellisesta keinosta, jolla lapsen houkuttelu muualla kuin verkossa kriminalisoidaan, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rikoksentekijät asetetaan syytteeseen tavalla tai toisella.
⇩ uusi
(23)Kun otetaan huomioon viimeaikainen teknologinen kehitys ja erityisesti täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden kehittyminen, seksuaalisiin tarkoituksiin tapahtuvan lasten houkuttelun kriminalisointia ei tulisi rajoittaa ääni-, teksti- tai sähköpostikeskusteluihin, vaan siihen olisi sisällyttävä myös yhteydenpito ja vuorovaikutus täydennetyn, laajennetun ja virtuaalisen todellisuuden ympäristöissä sekä lasten laajamittainen houkuttelu seksuaalisiin tarkoituksiin tätä varten koulutettujen chattibottien avulla, koska tämän ilmiön odotetaan yleistyvän tekoälysovellusten ennakoitavissa olevan kehityksen vuoksi. Sen vuoksi ilmaisu ”tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen” olisi ymmärrettävä riittävän laajasti, jotta se kattaa kaiken tällaisen teknologisen kehityksen.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 20 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(24)Tällä direktiivillä ei säännellä jäsenvaltioiden toimia, jotka koskevat vapaaehtoisuuteen perustuvaa lasten keskinäistä seksuaalista kanssakäymistä, joka on osa ihmisen kehitykseen kuuluvaa normaalia seksuaalista heräämistä, ottaen huomioon monenlaiset kulttuuriset ja oikeudelliset perinteet sekä muun muassa tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntävät lasten ja nuorten uudet kanssakäymisen muodot. Nämä asiat eivät sisälly tämän direktiivin soveltamisalaan. Jäsenvaltioident, jotka käyttävät tässä direktiivissä säädettyjä mahdollisuuksia, tekevät niin oman toimivaltansa nojalla. ⇨ Jäsenvaltioiden olisi erityisesti voitava jättää kriminalisoimatta vapaaehtoisuuteen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen, johon osallistuvat yksinomaan seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneet lapset, sekä vapaaehtoisuuteen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen, johon osallistuvat vertaiset. Asianomaiseen artiklaan tehtävillä muutoksilla pyritään selventämään poikkeuksen soveltamisalaa, koska jotkin jäsenvaltiot näyttävät tulkinneen sen alkuperäistä sanamuotoa liian laajasti (esimerkiksi jättämällä kriminalisoimatta vapaaehtoisuuteen perustuvan seksuaalisen kanssakäymisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneiden alaikäisten ja sellaisten minkä tahansa ikäisten aikuisten välillä, joita pidetään merkittävästä ikäerosta huolimatta näiden alaikäisten ’vertaisina’). ⇦
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 21 kappale
(25)Jäsenvaltioiden olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössään raskauttavista asianhaaroista oikeusjärjestelmänsä raskauttavia asianhaaroja koskevien sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Niiden olisi varmistettava, että tuomarit voivat ottaa raskauttavat asianhaarat huomioon määrätessään rangaistuksia rikoksentekijöille, vaikka heidän ei ole pakko soveltaa näitä raskauttavia asianhaaroja. Jäsenvaltioiden ei olisi säädettävä oikeudessaan raskauttavista asianhaaroista, kun ne yksittäisen rikoksen luonteen huomioon ottaen ovat merkityksettömiä. Tämän direktiivin mukaisten eri raskauttavien seikkojen merkityksellisyys olisi arvioitava kansallisella tasolla kunkin tässä direktiivissä tarkoitetun rikoksen osalta.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 22 kappale
(26)Tässä direktiivissä fyysisen tai psyykkisen toimintakyvyn vajeeseen olisi luettava myös huumeiden tai alkoholin aiheuttama fyysinen tai psyykkinen toimintakyvyn vaje.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 23 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(27)Lasten seksuaalisen riiston torjunnassa olisi käytettävä täysimääräisesti hyväksi rikoksen tuottaman hyödyn takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevia välineitä, kuten ⌦ kansainvälisen ⌫ järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta 22 ja sen pöytäkirjoja, rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevaa Euroopan neuvoston vuoden 1990 yleissopimusta, rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä tai takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta 26 päivänä kesäkuuta 2001 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2001/500/YOS 23 , ja rikoksen tuottaman hyödyn ja rikoksella saadun omaisuuden sekä rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisesta 24 päivänä helmikuuta 2005 tehtyä neuvoston puitepäätöstä 2005/212/YOS 24 ⇨ ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä […/…/…] 25 ⇦. Tässä direktiivissä tarkoitettujen rikosten tekemiseen käytettyjen takavarikoitujen ja menetetyksi tuomittujen rikoksentekovälineiden ja kyseisten rikosten tuottaman hyödyn käyttöä uhrin auttamisen ja suojelun tukemiseen olisi edistettävä.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 24 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(28)Tässä direktiivissä tarkoitettujen rikosten uhrien lisäkärsimyksiä ⌦ toissijaista uhriksi joutumista ⌫ olisi vältettävä.⇨ Vaikuttamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/800 26 säädettyihin takeisiin, esimerkiksi ⇦ Jjäsenvaltioissa, joissa prostituutio tai pornografiassa esiintyminen ovat kansallisen rikoslainsäädännön nojalla rangaistavia tekoja, olisi oltava mahdollista luopua kyseisen lainsäädännön mukaisesta syytteeseenpanosta tai seuraamuksista, jos asianomainen lapsi on syyllistynyt näihin tekoihin seksuaalisen riiston uhrina tai jos lapsi pakotettiin osallistumaan lapsipornografiaan⇨ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan materiaaliin. Ilmaisu ’pakotettiin’ olisi tässä tapauksessa ymmärrettävä siten, että se kattaa niiden tilanteiden lisäksi, joissa lapsi on saatettu toimimaan voimakeinoin tai painostamalla, myös tilanteet, joissa lapsi on houkuteltu toimimaan ilman voimakeinoja tai painostamista. ⇦
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 25 kappale (mukautettu)
(29)Rikoslainsäädännön lähentämisen välineenä tässä direktiivissä säädetään seuraamusten tasoista, joita olisi sovellettava vaikuttamatta kuitenkaan alaikäisiä rikoksentekijöitä ⌦ lapseen kohdistuneen seksuaalirikoksen tekijöitä ⌫ koskeviin jäsenvaltioiden erityisiin kriminaalipolitiikkoihin.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 26 kappale (mukautettu)
(30)Rikosten tutkintaa ja niihin liittyvää syytteeseenpanoa olisi helpotettava, sillä lapsiuhrien on vaikea ilmiantaa hyväksikäyttö ⌦ seksuaaliväkivalta ⌫ ja toisaalta verkkoavaruus suojelee rikoksentekijöiden nimettömyyttä. Jotta voidaan varmistaa tässä direktiivissä tarkoitettujen rikosten tuloksekas tutkinta ja niihin liittyvä syytteeseenpano, niiden aloittamisen ei lähtökohtaisesti pitäisi riippua uhrin tai hänen edustajansa ilmoituksesta tai syytöksestä. Riittävä aika syytteen nostamiselle olisi määritettävä kansallisen oikeuden mukaisesti.
⇩ uusi
(31)Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston uhrit eivät useinkaan pysty ilmoittamaan rikoksesta vuosikymmeniin sen tapahtumisen jälkeen häpeän, syyllisyydentunteen ja itsesyytösten vuoksi, jotka voivat liittyä muun muassa seksuaaliväkivaltaan edelleen kytkeytyvään sosiaaliseen ja kulttuuriseen leimautumiseen, seksuaaliväkivaltaa ympäröivään salailuun, rikoksentekijän harjoittamaan uhkailuun tai syytöksiin ja/tai aiheutuneisiin traumoihin. Toisin kuin muihin väkivaltarikoksiin syyllistyneet, lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon syyllistyneet ovat yleensä aktiivisia vanhuuteen asti ja pysyvät näin uhkana lapsille. Tämän vuoksi lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvien rikosten tehokas tutkinta ja niihin liittyvä syytteeseenpano voidaan toteuttaa ja asianmukaista apua ja tukea uhreille voidaan tarjota vain, jos vanhentumissäännöillä annetaan uhreille huomattavan pitkä aika rikoksesta ilmoittamiseen.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 27 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(32)Tässä direktiivissä tarkoitettujen rikosten tutkinnasta ja ⌦ niihin liittyvästä ⌫syytteeseenpanosta vastaavien tahojen käyttöön olisi annettava tehokkaat tutkintakeinot. Näitä voivat olla telekuuntelu, tarkkailu, myös sähköinen valvonta, pankkitilien seuranta tai muut rahoitusta koskevat tutkintakeinot ottaen huomioon muun muassa suhteellisuusperiaatteen sekä tutkittavien rikosten luonteen ja vakavuuden. Näihin keinoihin olisi tarvittaessa kuuluttava kansallisen lainsäädännön mukaisesti myös lainvalvontaviranomaisten mahdollisuus käyttää peitehenkilöllisyyttä Internetissä ⇨ ja jakaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia tuomioistuimen valvonnassa. Jäsenvaltioiden velvoittaminen mahdollistamaan näiden tutkintatekniikoiden käyttö on olennaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvien rikosten tehokas tutkinta ja niihin liittyvä tehokas syytteeseenpano. Koska useimmissa tapauksissa tällaisia rikoksia helpotetaan tai ne mahdollistetaan verkkotyökaluilla ja ne ovat näin ollen luonnostaan rajatylittäviä, peitetoimintaoperaatiot ja niin kutsuttujen hunajapurkkien käyttö ovat osoittautuneet erityisen tehokkaiksi lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvien rikosten tutkintavälineiksi. Tutkintatoimien ja syytteeseenpanon tehokkuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi myös tehtävä yhteistyötä Europolin ja Eurojustin kautta ja niiden kanssa toimivaltuuksiensa puitteissa ja sovellettavan oikeudellisen kehyksen mukaisesti. Näiden toimivaltaisten viranomaisten olisi myös vaihdettava keskenään ja komission kanssa tietoja tutkintatoimissa ja syytteeseenpanossa esiin tulleista ongelmista. ⇦
⇩ uusi
(33)Jotkin verkkovälitteisen lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan muodot, kuten tällaisen seksuaaliväkivallan reaaliaikainen suoratoisto, jota usein fyysisesti toteuttavat kolmansissa maissa olevat henkilöt EU:ssa olevien siitä maksavien rikoksentekijöiden pyynnöstä, aiheuttavat erityisiä tutkintahaasteita, koska suoratoistona tapahtuva seksuaaliväkivalta ei yleensä jätä kuvia tai tallennettuja jälkiä. Ratkaisevan tärkeää tällaisten rikosten tutkintaa ja niihin liittyvää syytteeseenpanoa koskeviin haasteisiin vastaamisessa voi olla yhteistyö Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/65/EY 27 2 artiklan b alakohdassa määriteltyjen rahoituspalvelujen ja muiden asiaan liittyvien palveluntarjoajien kanssa. Tutkintatoimien ja syytteeseenpanon tehokkuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi harkittava puitteiden luomista rahoituspalvelujen ja muiden asiaan liittyvien palveluntarjoajien, kuten reaaliaikaisten suoratoistopalvelujen tarjoajien, väliselle tiiviille yhteistyölle. Näin vähennettäisiin rankaisemattomuutta ja varmistettaisiin, että kaikki tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat rikokset voidaan tutkia tehokkaasti käyttäen kohdennettuja ja asianmukaisia välineitä ja resursseja.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 28 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(34)Jäsenvaltioiden olisi rohkaistava henkilöitä, jotka tietävät lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ⌦ lapseen kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta ⌫ tai seksuaalisesta riistosta taikka epäilevät sitä, ilmoittamaan asiasta toimivaltaisille yksiköille. ⇨ Jäsenvaltioiden olisi erityisesti tiedotettava lapsille mahdollisuudesta ilmoittaa seksuaaliväkivallasta, mukaan lukien tukipuhelinten kautta. ⇦ Jäsenvaltioiden on itse määritettävä toimivaltaiset viranomaiset, joille näistä epäilyksistä voidaan ilmoittaa. Toimivaltaisia viranomaisia voivat olla muutkin kuin vain lastensuojeluviranomaiset tai asiaankuuluvat sosiaaliviranomaiset. Vaatimuksella epäilyn esittämisestä ”hyvässä uskossa” olisi pyrittävä ehkäisemään täysin kuviteltujen tai perättömien tietojen ilmoittamista säännöksen nojalla vahingoittamistarkoituksessa.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 29 kappale (mukautettu)
(35)Lainkäyttövaltaa koskevia sääntöjä olisi muutettava, jotta lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön⌦ lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ⌫ tai seksuaaliseen riistoon syyllistyneet unionista lähtöisin olevat henkilöt voidaan asettaa syytteeseen, vaikka he tekisivät rikoksensa unionin ulkopuolella, erityisesti ns. seksiturismin puitteissa. ⌦ Matkustamisen ja matkailun yhteydessä tapahtuvalla lasten seksuaalisella riistolla ⌫Lapsiseksiturismilla tarkoitetaan lasten seksuaalista riistoa sellaisen henkilön tai sellaisten henkilöiden toimesta, jotka matkustavat tavanomaisesta ympäristöstään ulkomailla sijaitsevaan määränpäähän, jossa he harjoittavat seksuaalista toimintaa lasten kanssa. Kun lapsiseksiturismia⌦ matkustamisen ja matkailun yhteydessä tapahtuvaa lasten seksuaalista riistoa ⌫ harjoitetaan unionin ulkopuolella, jäsenvaltioita kannustetaan hyödyntämään käytettävissä olevia kansallisia ja kansainvälisiä välineitä, mukaan lukien kahden- ja monenväliset sopimukset rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta, keskinäisestä oikeusavusta tai syytetoimien siirtämisestä, tiivistääkseen yhteistyötään kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa seksiturismin torjumiseksi. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä avointa vuoropuhelua ja tiedonvaihtoa unionin ulkopuolisten maiden kanssa, jotta rikoksentekijät, jotka matkustavat unionin rajojen ulkopuolelle ⌦ matkustamisen ja matkailun yhteydessä tapahtuvaa lasten seksuaalista riistoa ⌫lapsiseksiturismia varten, voidaan asettaa syytteeseen asiaankuuluvan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 30 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(36)Toimenpiteissä lapsiuhrien suojelemiseksi ⌦ kokonaisvaltaisesti ⌫ olisi otettava huomioon lapsen etu ja lapsen tarpeista tehty arviointi. ⇨ Lasten tehokas suojelu edellyttää koko yhteiskunnan kattavaa lähestymistapaa. Kaikkien asiaankuuluvien viranomaisten ja palveluiden olisi asetettava lapsi keskiöön ja tehtävä yhteistyötä lapsen suojelemiseksi tämän etujen mukaisesti. ⇦ ⇨ Tällä hetkellä edistynein esimerkki lapsiystävällisestä lähestymistavasta oikeudenkäyttöön ja uudelleen rikoksen uhriksi joutumisen välttämiseen on lapsiystävällisen ympäristön tarjoamiseen tähtäävä Barnahus-malli, jonka yhteydessä toimintaan osallistuu kaikkien asiaankuuluvien alojen asiantuntijoita. Tämän direktiivin asiaa koskevat säännökset perustuvat kyseisen mallin periaatteisiin. Mallilla pyritään varmistamaan, että kaikkia lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tai seksuaalista riistoa koskeviin tutkintatoimiin osallistuvia lapsia koskeva arviointi toteutetaan laadukkaasti lapsiystävällisissä ympäristöissä ja he saavat asianmukaisia psykososiaalisia tukipalveluja ja lastensuojelupalveluja. Tällä direktiivillä pyritään varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat näitä periaatteita, mutta siinä ei velvoiteta jäsenvaltioita noudattamaan Barnahus-mallia sellaisenaan. Jos lapselle joudutaan tekemään lääkärintarkastuksia rikostutkintaa varten, esimerkiksi seksuaaliväkivaltaa koskevien todisteiden keräämiseksi, lääkärintarkastukset olisi rajoitettava ehdottoman välttämättömään uudelleen traumatisoitumisen ehkäisemiseksi. Tämän velvoitteen ei tulisi estää muita lääkärintarkastuksia, jotka ovat tarpeen lapsen hyvinvoinnin kannalta. ⇦ Lapsiuhreilla olisi oltava ⇨ mahdollisuus päästä vaivattomasti lapsiystävällisen oikeudenkäytön piiriin ja ⇦ helposti käytössään oikeussuojakeinoja ja toimenpiteitä, joilla ratkaistaan eturistiriidat silloin, kun lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö⌦ lapseen kohdistuva seksuaaliväkivalta ⌫ tai seksuaalinen riisto tapahtuu perheen sisällä. Kun lapselle on osoitettava erityinen edustaja rikostutkinnan tai rikosoikeudenkäynnin ajaksi, tehtävä voidaan antaa myös oikeushenkilölle, instituutiolle tai viranomaiselle. Lapsiuhreja olisi myös suojeltava esimerkiksi kansallisessa prostituutiolainsäädännössä säädetyiltä seuraamuksilta, jos he itse ilmoittavat hyväksikäytöstä⌦ seksuaaliväkivallasta ⌫ toimivaltaisille viranomaisille. Myöskään rikosoikeudenkäyntiin osallistumisesta ei mahdollisuuksien mukaan saisi aiheutua lapsiuhrille lisää kärsimystä esimerkiksi silloin, kun lasta kuulustellaan tai kun hän joutuu kohtaamaan rikoksentekijän silmästä silmään. ⇨ Kaikille oikeudenkäynteihin osallistuville viranomaisille olisi annettava koulutusta lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä. ⇦ Lasten ja lasten käyttäytymisen ymmärtäminen traumaattisissa tilanteissa auttaa varmistamaan korkealaatuisen näytön hankkimisen ja vähentää lapsille tarvittavien toimien toteuttamisen yhteydessä aiheutuvaa stressiä. ⇨ Jos lapsiuhrit osallistuvat rikosoikeudenkäyntiin, tuomioistuimen olisi otettava oikeudenkäynnin yhteydessä joka suhteessa huomioon heidän ikänsä ja kypsyysasteensa ja varmistettava, että oikeudenkäynnit ovat lapsen kannalta helppotajuisia ja ymmärrettäviä. ⇦
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 31 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(37)Jäsenvaltioiden olisi harkittava ⇨ annettava räätälöityä ja kokonaisvaltaista ⇦ lyhyt- ja pitkäkestoisen tuenlyhyt- ja pitkäkestoista tukea tarjoamista lapsiuhreille. Kaikki lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ⌦ lapseen kohdistuvan seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston aiheuttamat vauriot ovat merkittäviä, ja niihin olisi tarjottava apua ⇨ mahdollisimman pian sen jälkeen, kun uhri on ensimmäisen kerran ottanut yhteyttä viranomaisiin. On olennaisen tärkeää auttaa uhreja välittömästi ennen rikostutkintaa ja rikosoikeudenkäyntiä sekä niiden aikana, jotta voidaan vähentää seksuaaliväkivaltaan liittyviä pitkäaikaisia traumoja. Jotta voidaan helpottaa tuen nopeaa tarjoamista, mukaan lukien asianmukaisten tukipalvelujen määrittäminen, jäsenvaltioiden olisi laadittava toimintaohjeita ja -käytäntöjä terveydenhuollon, koulutusalan ja sosiaalipalvelujen ammattihenkilöstölle, mukaan lukien tukipuhelinten henkilöstö ⇦ . Seksuaalisen hyväksikäytön ⌦ Seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston aiheuttamien vaurioiden luonteen vuoksi tuen olisi jatkuttava niin pitkään, kuin se on tarpeen lapsen fyysisen ja psyykkisen toipumisen kannalta, ja se voi tarvittaessa jatkua aikuisikään saakka. Jotta lapsiuhrien vanhemmat ⇨ , heistä huolehtivat henkilöt ⇦ tai huoltajat pystyisivät paremmin tukemaan lapsiuhreja rikosoikeudenkäynnin aikana, olisi harkittava tuen ja koulutuksen ⌦ ohjeistuksen ⌫ antamista myös heille, jollei heitä epäillä kyseisestä rikoksesta.
⇩ uusi
(38)Lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta ja seksuaalisesta riistosta johtuvat traumat jatkuvat usein pitkälle aikuisuuteen, ja niillä on pitkäaikaisia vaikutuksia, jotka usein estävät uhreja vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan ilmoittamasta rikoksesta ja hakemasta apua ja tukea. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi tarjottava räätälöityä ja kokonaisvaltaista lyhyt- ja pitkäkestoista tukea lapsiuhrien lisäksi myös lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta ja seksuaalisesta riistosta selvinneille aikuisille.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 32 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(39)Puitepäätöksessä 2001/220/YOS ⌦ Direktiivissä 2012/29/EU ⌫ vahvistetaan tietyt uhrin oikeudet rikosoikeudenkäynnissä, mukaan lukien oikeus suojeluun ja korvaukseen⇨ oikeus saada päätös rikoksentekijän velvoittamisesta korvauksen maksamiseen ⇦. ⇨ Ehdotuksessa uhrien oikeuksia koskevan direktiivin tarkistamiseksi esitetään kohdennettuja muutoksia kaikkien uhrien oikeuksiin. ⇦ Tämän ⌦ Mainitussa direktiivissä vahvistettujen oikeuksien ⌫ lisäksi seksuaalisen hyväksikäytön⌦ lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ⌫, seksuaalisen riiston ja lapsipornografian⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin ⌫ lapsiuhrien olisi saatava oikeudellista neuvontaa ja uhrin asemasta asianomaisessa oikeusjärjestelmässä annettujen säännösten mukaisesti oikeudellinen edustaja, myös korvausten hakemista varten. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarjota oikeudellista neuvontaa ja oikeusapua myös valtiolle osoitettavia korvausvaatimuksia varten. Oikeudellisen neuvonnan tarkoituksena on antaa uhreille tietoa ja neuvoja heille tarjolla olevista vaihtoehdoista. Oikeudellisen neuvonnan antajalla olisi oltava asianmukainen lainopillinen koulutus, mutta hänen ei välttämättä tarvitsisi olla lakimies. Oikeudellisen neuvonnan ja uhrin asemasta asianomaisessa oikeusjärjestelmässä annettujen säännösten mukaisen oikeudellisen edustuksen pitäisi olla maksutonta ainakin vähävaraisille uhreille, ja niissä olisi noudatettava jäsenvaltioiden sisäisiä menettelyjä.
⇩ uusi
(40)[Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä annetulla] asetuksella.../.../EU 28 perustetun lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan EU-torjuntakeskuksen, jäljempänä ’EU-keskus’, olisi tuettava jäsenvaltioita tämän direktiivin mukaisissa ennaltaehkäisyä ja uhrien auttamista koskevissa toimissa ja velvoitteissa. Sen olisi helpotettava parhaiden käytäntöjen vaihtoa unionissa ja sen ulkopuolella. EU-keskuksen olisi kannustettava kaikkia sidosryhmiä käymään keskinäistä vuoropuhelua, jotta voidaan edistää uusimman tietämyksen mukaisten ennaltaehkäisyohjelmien laatimista. Lisäksi EU-keskuksen olisi tehtävä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ja edistettävä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa koskevien tietojen keruun standardointia kaikkialla unionissa ja näin toimittava merkittävänä tukena laadittaessa näyttöön perustuvaa toimintapolitiikkaa, joka koskee sekä ennaltaehkäisyä että uhrien auttamista. Jäsenvaltioiden olisi perustettava kansallisia viranomaisia tai vastaavia yksikköjä, joita ne pitävät asianmukaisimpina sisäisen organisaationsa perusteella, ottaen huomioon, että tarvitaan vähimmäisrakenne, jolla on määritetyt tehtävät ja valmiudet arvioida lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan suuntauksia, kerätä tilastoja, mitata lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisy- ja torjuntatoimien tuloksia ja raportoida säännöllisesti tällaisista suuntauksista, tilastoista ja tuloksista. Tällaisten kansallisten viranomaisten olisi toimittava kansallisena yhteyspisteenä ja omaksuttava työssään eri sidosryhmiä osallistava toimintamalli. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi perustettava kansallisella tasolla tarvittavat mekanismit, joilla varmistetaan toiminnan tehokas koordinointi ja yhteistyö kaikkien asiaankuuluvien julkisten ja yksityisten toimijoiden kesken, sekä helpotetaan yhteistyötä EU-keskuksen ja komission kanssa, kun kehitetään ja toteutetaan toimenpiteitä, joilla ehkäistään ja torjutaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa sekä verkossa että sen ulkopuolella.
⇩ uusi
(41)Jäsenvaltiot voivat päättää nimetä tämän direktiivin mukaisiksi kansallisiksi viranomaisiksi tai vastaaviksi mekanismeiksi olemassa olevia elimiä tai yksiköitä, kuten asetuksen [.../.../EU ehdotettu lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa koskeva asetus] mukaisesti jo nimetyt kansalliset koordinoivat viranomaiset, siinä määrin kuin tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että niiden on voitava suorittaa niille tämän direktiivin nojalla osoitetut tehtävät tehokkaasti ja kaikilta osin.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 33 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(42)Jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimiin lasten seksuaalisen hyväksikäytön⌦ lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ⌫ ja ⌦ matkustamisen ja matkailun yhteydessä tapahtuvan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ⌫lapsiseksiturismin mainostamiseen liittyvien tekojen estämiseksi tai kieltämiseksi. Voitaisiin harkita erilaisia ehkäisytoimia, esimerkiksi matkailualan käytännesääntöjen ja itsesäätelyjärjestelyjen laatiminen ja tiukentaminen taikka eettisten sääntöjen tai ”laatumerkkien” käyttöönotto ⇨ tai nimenomaisten politiikkatoimien laatiminen ⇦niitä matkailuorganisaatioita varten, jotka , jotta matkailuorganisaatiot toteuttavat ⌦ matkustamisen ja matkailun yhteydessä tapahtuvan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ⌫ lapsiseksiturismin vastaisia toimia tai joilla otetaan käyttöön nimenomaiset toimintalinjat lapsiseksiturismin torjumiseksi. ⇨ Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä käytettävissään EU:n lainsäädännön, kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten nojalla olevia välineitä estääkseen lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston alueensa kautta tapahtuvassa tai alueelleen suuntautuvassa matkustamisessa ja matkailussa, erityisesti toteuttamalla asianmukaisia toimia saatuaan asiaan liittyviä tietoja kolmansilta mailta, mukaan lukien lisätarkastusten suorittaminen tai maahantulon epääminen Schengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä rajatarkastuksissa annetun asetuksen (EU) 2018/1861 29 yhteydessä. ⇦
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 34 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(43)Jäsenvaltioiden olisi laadittava ja/tai tehostettava lasten seksuaalisen hyväksikäytön⌦ lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston ehkäisemiseen tähtääviä toimintalinjoja, mukaan lukien toimenpiteet, joilla ⇨ muun muassa lasten vanhemmille ja lapsista huolehtiville henkilöille sekä koko yhteiskunnalle suunnattujen ⇦ tiedon ,ja valistuskampanjoiden ,sekä tutkimuksen ja koulutusohjelmien avulla hillitään ja vähennetään kaikenlaisia ⌦ lasten ⌫ seksuaalisen riiston muotoja edistävää kysyntää ja vähennetään lasten riskiä joutua uhriksi. Tämäntyyppisissä aloitteissa jäsenvaltioiden olisi noudatettava lapsen oikeudet huomioon ottavaa lähestymistapaa. Erityisesti olisi pyrittävä varmistamaan, että lapsille suunnatut valistuskampanjat ovat heille soveltuvia ja riittävän helposti ymmärrettäviä ⇨ ja että ne räätälöidään eri-ikäisten lasten, myös alle kouluikäisten lasten, erilaisiin tarpeisiin. Ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä olisi omaksuttava lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa koskeva kokonaisvaltainen toimintamalli puuttumalla sekä sen verkkoulottuvuuteen että verkon ulkopuoliseen ulottuvuuteen ja aktivoimalla kaikki asianmukaiset sidosryhmät osallistumaan toimintaan. Toimenpiteisiin olisi sisällyttävä erityisesti verkkoulottuvuuden osalta digitaalisen lukutaidon kehittäminen, mukaan lukien kriittinen suhtautuminen digitaaliseen maailmaan, jotta käyttäjiä voidaan auttaa tunnistamaan verkkovälitteisen lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan yritykset ja käsittelemään niitä, etsimään tukea ja ehkäisemään tällaista väkivaltaa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sellaisiin lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ehkäisemiseen, joita hoidetaan perhemäisen yhteisön sijaan ryhmäkodissa ⇦. Olisi harkittava ⇨ tähän aihepiiriin suunnattujen ⇦ päivystyspalvelujen tai vihjekeskusten perustamista⌦ , ellei niitä vielä ole ⌫.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 35 kappale (mukautettu)
(44)Lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä⌦ Lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta ⌫ ja seksuaalisesta riistosta ilmoittamista ja hädänalaisten lasten auttamista varten luotua järjestelmää ja sen ”116”-alkuisen kansallisen numerointialueen varaamisesta yhdenmukaisten yhteiskunnallisten palvelujen yhdenmukaisille puhelinnumeroille 15 päivänä helmikuuta 2007 tehdyllä 30 komission päätöksellä 2007/116/EY käyttöön otettuja vihjenumeroita, joista 116 000 on lasten katoamistapauksia varten, 116 006 rikosten uhreja varten ja 116 111 lapsia varten, olisi edistettävä ja niiden toiminnasta saadut kokemukset olisi otettava huomioon.
⇩ uusi
(45)Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjunnan parissa toimivat yleishyödylliset järjestöt, kuten INHOPE-vihjelinjaverkoston jäsenet, ovat toimineet useissa jäsenvaltioissa jo vuosia yhteistyössä lainvalvontaviranomaisten ja palveluntarjoajien kanssa helpottaakseen verkossa olevan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin poistamiseen ja siitä ilmoittamiseen liittyvää prosessia. Tällä työllä torjutaan uudelleen uhriksi joutumista rajoittamalla laittoman materiaalin levittämistä verkossa, ja sen välityksellä lainvalvontaviranomaiset voivat saada todisteita tapahtuneista rikoksista. Oikeudellinen kehys, jossa tällaiset järjestöt toimivat, vaihtelee kuitenkin huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, eikä siinä useinkaan ole määritelty, mitä tehtäviä nämä järjestöt voivat laillisesti ja minkälaisin edellytyksin suorittaa. Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa näille järjestöille lupa suorittaa sopivia tehtäviä ja erityisesti käsitellä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia, jolloin käsittelyn ei tulisi katsoa tapahtuvan ”oikeudettomasti”. Tällaiset luvat ovat suositeltavia, koska niillä lisätään oikeusvarmuutta, maksimoidaan kansallisten viranomaisten ja muiden lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjuntaan osallistuvien toimijoiden välinen synergia ja tuetaan uhrien oikeuksia, kun niiden myötä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia poistetaan julkisesta digitaalisesta ympäristöstä.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 36 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(46)Henkilöiden, jotka työssään todennäköisesti kohtaavat seksuaalisen hyväksikäytön⌦ seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston uhriksi joutuneita lapsia, olisi saatava riittävä koulutus uhrien tunnistamiseen ja siihen, miten heidän kanssaan tulee menetellä. ⇨ Jotta voidaan varmistaa lapsiystävällinen oikeudenkäyttö koko lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan ja seksuaaliseen riistoon liittyvien tapausten tutkinnan ja niihin liittyvän syytteeseenpanon ajan, ⇦Erityisesti olisi edistettävä koulutuksen tarjoamista seuraavien ryhmien jäsenille silloin, kun he työssään todennäköisesti kohtaavat lapsiuhreja: poliisit, yleiset syyttäjät, lakimiehet, tuomioistuimen jäsenet ja virkailijat sekä lasten⌦ hoito ⌫- ja terveydenhuoltohenkilöstö, ⇨ koulutusalan, mukaan lukien varhaiskasvatus, ja sosiaalipalvelujen ammattihenkilöstö, uhrien tukipalvelujen ja korjaavan oikeuden palvelujen tarjoajat, ⇦ mutta myös muut henkilöryhmät, jotka työssään todennäköisesti kohtaavat seksuaalisen hyväksikäytän⌦ seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston lapsiuhreja.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 37 kappale (mukautettu)
(47)Lasten seksuaalisen hyväksikäytön⌦ Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston ehkäisemiseksi seksuaalirikollisille olisi tarjottava interventio-ohjelmia tai -toimia. Näissä interventio-ohjelmissa tai -toimissa olisi noudatettava laaja-alaista ja joustavaa toimintamallia, jossa keskitytetään lääketieteellisiin ja psykososiaalisiin seikkoihin, ja niiden olisi perustuttava vapaaehtoisuuteen. Nämä interventio-ohjelmat tai -toimet eivät vaikuta toimivaltaisten oikeusviranomaisten määräämien interventio-ohjelmien tai -toimien soveltamiseen.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 38 kappale
⇨ uusi
(48)Interventio-ohjelmia tai -toimia ei tarjota automaattisena oikeutena. Kunkin jäsenvaltion on päätettävä, mitkä interventio-ohjelmat tai -toimet ovat asianmukaisia. ⇨ Kun on kyse henkilöistä, jotka pelkäävät voivansa syyllistyä rikokseen, näiden ohjelmien tai toimien olisi oltava saatavilla kansallisten terveydenhuollon normien mukaisesti. ⇦
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 39 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(49)Jotta voitaisiin ehkäistä ja minimoida rikosten uusiminen, olisi arvioitava rikoksentekijöiden vaarallisuutta sekä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten uusimisen riskiä. Arviointijärjestelyissä olisi noudatettava jäsenvaltioiden sisäisiä menettelyjä esimerkiksi sen suhteen, mikä viranomainen voi tilata ja toteuttaa tämän arvioinnin, missä vaiheessa rikosoikeudenkäynnin aikana tai sen jälkeen arviointi olisi toteutettava sekä järjestelyt, joiden mukaan arvioinnin seurauksena tarjottavat tehokkaat interventio-ohjelmat tai -toimet olisi toteutettava. Rikosten uusimisen ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi rikoksentekijöillä olisi lisäksi oltava mahdollisuus osallistua tehokkaisiin interventio-ohjelmiin tai -toimiin vapaaehtoispohjalta. Näiden interventio-ohjelmien tai -toimien ei tulisipidä vaikuttaa mielenterveyshäiriöistä⌦ mielenterveyden ongelmista ⌫ kärsivien henkilöiden hoitamiseksi perustettuihin kansallisiin järjestelmiin ⇨ , ja niiden olisi oltava helposti saatavilla ja kohtuuhintaisia kansallisten terveydenhuollon normien mukaisesti, esimerkiksi siltä osin kuin on kyse niiden korvauskelpoisuudesta jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmissä ⇦.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 40 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(50)Jos se on rikoksentekijöiden vaarallisuuden ja rikosten uusimisen riskin takia perusteltua, tuomittuja rikoksentekijöitä olisi estettävä tilapäisesti tai pysyvästi osallistumasta ainakaan sellaiseen ammatilliseen toimintaan, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa ⇨ tai jota tehdään lasten parissa työskentelevissä järjestöissä taikka lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan torjumiseksi toimivissa yleishyödyllisissä järjestöissä ⇦ . Työnantajilla on ottaessaan Työnantajien ottaessa palvelukseen henkilöitä tehtäviin, joissa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, oikeus tietoihin ⇨ niiden olisi pyydettävä ⇦ tietoja rikosrekisteriin merkityistä lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista annetuista tuomioista tai voimassa olevista oikeudenmenetyksistä. Tämän direktiivin soveltamiseksi työnantajiin olisi luettava myös sellaisten organisaatioiden johtohenkilöt, joissa tehdään lasten kaitsemiseen ja/tai hoitoon liittyvää vapaaehtoistyötä, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa⇨ , ja joihin luetaan myös koulujen, sairaaloiden, sosiaalihuollon palvelujen, urheiluseurojen ja uskonnollisten yhteisöjen kaltaiset yhteisöt ⇦. Tietojen toimittamistapa, kuten tietoihin pääsy asianomaisen henkilön kautta, ja tietojen yksityiskohtainen sisältö, järjestäytyneen vapaaehtoistoiminnan sisältö sekä suora ja säännöllinen kanssakäyminen lasten kanssa olisi määriteltävä kansallisen oikeuden mukaisesti. ⇨ Toimivaltaiselta viranomaiselta toiselle toimitettavien tietojen olisi kuitenkin sisällettävä ainakin kaikki merkitykselliset tiedot, jotka jokin jäsenvaltio on tallentanut kansalliseen rikosrekisteriinsä, sekä kaikki merkitykselliset tiedot, jotka ovat helposti saatavissa kolmansista maista, kuten tiedot, jotka voidaan saada Yhdistyneestä kuningaskunnasta Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välisen kauppa- ja yhteistyösopimuksen 31 kolmannen osan IX osaston mukaisesti perustetun kanavan kautta. ⇦
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 41 kappale
⇨ uusi
(51)⇨ Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan yhteydessä esiintyy erityisen yleisenä ja huolestuttavana ilmiönä, että rikoksentekijät muuttavat tuomion tai oikeudenmenetyksen jälkeen toiselle lainkäyttöalueelle ja pääsevät uudelleen tekemisiin lasten kanssa. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet tällaisen toiminnan estämiseksi. ⇦ Tässä direktiivissä otetaan jäsenvaltioiden erilaisia oikeudellisia perinteitä kunnioittaen huomioon se seikka, että rikosrekisteristä voi saada tietoja vain toimivaltaisten viranomaisten tai asianomaisen henkilön luvalla. Tässä direktiivissä ei säädetä velvollisuudesta muuttaa kansallisia rikosrekisterijärjestelmiä tai kansallisia rikosrekisterien tietoihin pääsyä koskevia määräyksiä.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 42 kappale
⇨ uusi
(52)⇨ Kun on kyse tiedoista, jotka eivät ole tai eivät vielä ole saatavilla ECRIS-järjestelmässä, esimerkiksi tiedoista kolmansien maiden kansalaisista, jotka syyllistyvät rikokseen ennen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/816 32 täyttä täytäntöönpanoa, jäsenvaltioiden olisi käytettävä muita kanavia toimittaakseen kaikki merkitykselliset tiedot työnantajille, jotka ottavat palvelukseensa henkilöitä tehtäviin, joissa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa. ⇦Tällä direktiivillä ei pyritä yhdenmukaistamaan sääntöjä siitä, tarvitaanko rikosrekisterin tietojen vaihtamista varten asianomaisen henkilön suostumus. Riippumatta siitä, edellytetäänkö kansallisessa lainsäädännössä asianomaisen henkilön suostumusta vai ei, tässä direktiivissä ei vahvisteta uusia velvollisuuksia muuttaa asiaan liittyvää kansallista lainsäädäntöä ja kansallisia menettelyjä.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 43 kappale (mukautettu)
(53)Jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan hyväksyä rikoksentekijöitä koskevia hallinnollisia lisätoimenpiteitä, kuten tässä direktiivissä tarkoitetuista rikoksista tuomittujen henkilöiden merkitseminen seksuaalirikollisten rekisteriin. Pääsyä tällaiseen rekisteriin olisi rajoitettava jäsenvaltion perustuslaillisten periaatteiden ja sovellettavien tietosuojanormien mukaisesti esimerkiksi rajaamalla pääsy oikeus- ja/tai lainvalvontaviranomaisiin.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 44 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(54)Jäsenvaltioita kannustetaan perustamaan ⌦ Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet luodakseen ⌫ kansallisella,tai paikallisella ⌦ tai alueellisella ⌫ tasolla ja yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa tiedonkeruumekanismeja ja tietokeskuksia, joiden tehtävänä on seurata ja arvioida lasten seksuaalisen hyväksikäytön⌦ lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston ilmiötä ⇨ , myös direktiivissä […/…] [uhrien oikeuksia koskevan direktiivin uudelleenlaadittu teksti] ja asetuksessa (EU) [lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskeva asetus] säädettyjen laajempien tiedonkeruuvelvoitteiden pohjalta ⇦. Jotta lasten seksuaalisen hyväksikäytön⌦ lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston ja lapsipornografian ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin ⌫ torjuntatoimien onnistumista voidaan arvioida asianmukaisesti, unionin olisi jatkettava pyrkimyksiään kehittää metodiikkaa ja tiedonkeruumenetelmiä vertailukelpoisten tilastotietojen tuottamiseksi. ⇨ Tässä yhteydessä keskeinen rooli olisi oltava lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa käsittelevänä unionin tietokeskuksena toimivalla EU-keskuksella. ⇦
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 45 kappale (mukautettu)
(55)Jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin tiedotuspalvelujen perustamiseksi, jotta voidaan tarjota tietoa siitä, miten tunnistaa seksuaalisen hyväksikäytön⌦ seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston merkit.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 46 kappale (mukautettu)
(56)Lapsipornografia, jota ovat lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä esittävät kuvat, ⌦ Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistava materiaali ⌫ on tietynlainen sisällön tyyppi, jota ei voida tulkita mielipiteen ilmaisuksi. Jotta lapsipornografiaa⌦ sitä ⌫ voidaan torjua, on rajoitettava lasten hyväksikäyttöä esittävän aineiston⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin ⌫ levittämistä siten, että rikoksentekijöiden on entistä vaikeampi lähettää tällaista sisältöä julkiseen verkkoon. Sen vuoksi lapsipornografinen⌦ tällainen ⌫ sisältö on poistettava Internetistä, ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittäviä kuvia⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia tuottavat, ⌫ levittävät tai lataavat henkilöt on saatava kiinni. Tukeakseen unionin pyrkimyksiä torjua lapsipornografiaa ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫ jäsenvaltioiden olisi tehtävä parhaansa mukaan yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan varmistaa lapsipornografisen aineiston⌦ tällaisen sisällön ⌫ poistaminen kolmansien maiden alueella olevilta palvelimilta.
⇩ uusi
(57)Jäsenvaltioiden toimien lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämisen vähentämiseksi, mukaan lukien tämän direktiivin mukainen yhteistyö kolmansien maiden kanssa, ei tulisi vaikuttaa asetukseen (EU) 2022/2065, asetukseen (EU) 2021/1232 eikä [.../.../..., asetus lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä]. Verkkosisältöön, joka on tässä direktiivissä tarkoitettu rikos tai jolla helpotetaan tällaista rikosta, sovelletaan laittoman sisällön osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2065 33 mukaisia toimenpiteitä.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 47 kappale (mukautettu)
⇨ uusi
(58)Lapsipornografisen sisällön⌦ Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin ⌫ poistaminen ⌦ sen lähteellä ⌫ on kuitenkin usein mahdotonta kaikista ⌦ jäsenvaltioiden ⌫ pyrkimyksistä huolimatta silloin, kun alkuperäinen aineisto⌦ materiaali ⌫ sijaitsee unionin ulkopuolella, joko siksi, että valtio, jossa palvelimia ylläpidetään, on yhteistyöhaluton tai koska aineiston⌦ materiaalin ⌫ poistattaminen asianomaisen valtion toimesta kestää erityisen kauan. Voidaan myös ottaa käyttöön keinot, joilla estetään pääsy Euroopan unionin alueelta Internetsivuille, joiden todetaan sisältävän tai levittävän lapsipornografiaa ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫. Jäsenvaltioiden tämän direktiivin mukaisesti toteuttamat toimet, joilla poistetaan lapsipornografiaa⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫ sisältäviä verkkosivustoja tai tarvittaessa estetään niille pääsy, voivat perustua erityyppisiin julkisiin toimiin, esimerkiksi lainsäädännöllisiin, muihin kuin lainsäädännöllisiin, oikeudellisiin tai muihin toimiin. Tämä direktiivi ei rajoita Internetpalveluntarjoajien vapaaehtoisia toimia, joilla estetään tarjottujen palvelujen väärinkäyttö, eikä jäsenvaltioiden tukea tällaisille toimille. Riippumatta valitusta toiminnan perustasta tai menetelmästä kunkin jäsenvaltion olisi varmistettava, että se tarjoaa käyttäjille ja palveluntarjoajille asianmukaisen tasoisen oikeusvarmuuden ja ennustettavuuden. Jotta lasten hyväksikäyttöä esittävä sisältö⌦ lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan liittyvä ⌫ sisältö voidaan poistaa Internetistä ja estää pääsy kyseiseen aineistoon⌦ materiaaliin ⌫, tarvitaan entistä vahvempaa viranomaisten yhteistyötä erityisesti sitä varten, että saataisiin aikaan mahdollisimman kattavat kansalliset luettelot lapsipornografiaa⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫ sisältävistä verkkosivustoista ja estettäisiin kaksinkertainen työ. Kaikissa toimissa olisi otettava huomioon loppukäyttäjien oikeudet, noudatettava voimassa olevia oikeudellisia menettelyjä sekä Euroopan neuvoston yleissopimusta ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi ja Euroopan unionin perusoikeuskirjaa. Verkkoteknologian käyttöturvallisuutta koskevassa ohjelmassa on luotu vihjelinjaverkosto, jonka avulla varmistetaan, että laittoman sisällön tärkeimmät lajit katetaan ja niistä raportoidaan. ⇨ EU:n osarahoittama vihjelinjajärjestelmäverkosto 34 käsittelee yleisön nimettömästi tekemiä ilmoituksia väitetystä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavasta materiaalista ja tekee yhteistyötä lainvalvontaviranomaisten ja toimialan kanssa kansallisella, Euroopan ja maailmanlaajuisella tasolla varmistaakseen tämäntyyppisen sisällön nopean poistamisen. ⇦
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 48 kappale
48. Tämän direktiivin tarkoituksena on muuttaa puitepäätöksen 2004/68/YOS säännöksiä ja laajentaa niiden soveltamisalaa. Koska muutoksia on tehtävä paljon ja ne ovat merkittäviä, puitepäätös olisi selvyyden vuoksi korvattava kokonaan niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka osallistuvat tämän direktiivin hyväksymiseen.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 49 kappale (mukautettu)
(59)Koska jäsenvaltiot yksin eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli torjua lasten seksuaalista hyväksikäyttöä⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ⌫ ja seksuaalista riistoa sekä lapsipornografiaa ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫, vaan tavoite voidaan toimien laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin Euroopan unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 50 kappale
(60)Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, varsinkin oikeutta ihmisarvon suojeluun, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kieltoa, lapsen oikeuksia, oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen, oikeutta sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, oikeutta henkilötietojen suojaan, oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä laillisuusperiaatetta ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaatetta. Tällä direktiivillä pyritään varmistamaan, että kaikkia edellä mainittuja oikeuksia ja periaatteita kunnioitetaan täysimääräisesti, myös sen täytäntöönpanossa.
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 51 kappale
51. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn pöytäkirjan (N:o 21) 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen.
⇩ uusi
(61)[Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Irlanti on [... päivätyllä kirjeellä] ilmoittanut haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen.]
TAI
[Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.]
🡻 2011/93/EU, johdanto-osan 52 kappale (mukautettu)
|
(62)Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan (N:o 22) 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan, |
⇩ uusi
(63)Velvollisuuden saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoituttava säännöksiin, joilla muutetaan aiemman direktiivin säännöksiä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aiempaan direktiiviin.
⇩ uusi
(64)Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevaa määräaikaa, jonka kuluessa niiden on saatettava siinä mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä,
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Kohde
Tällä direktiivillä säädetään rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä, jotka koskevat lasten seksuaalista hyväksikäyttöä⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ⌫ ja seksuaalista riistoa, lapsipornografiaa ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫ ja lasten houkuttelemista seksuaalisiin tarkoituksiin. Lisäksi direktiivillä otetaan käyttöön säännökset, joilla vahvistetaan rikosten ehkäisyä ja uhrien suojelua.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
2 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan
1)’lapsella’ alle 18-vuotiasta henkilöä;
2)’seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevalla suojaikärajalla’ ikää, jota nuoremman lapsen kanssa seksuaalinen kanssakäyminen on kansallisen lainsäädännön mukaisesti kielletty;
3)’lapsipornografialla ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavalla materiaalilla ⌫’
a)kaikkea aineistoa⌦ materiaalia ⌫, joka esittää kuvallisesti joko todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lasta;tai
b)lapsen sukupuolielinten kuvaamista ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa;tai
c)kaikkea aineistoa ⌦ materiaalia ⌫, joka esittää kuvallisesti joko todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon osallistuvaa lapselta näyttävää henkilöä, tai lapselta näyttävän henkilön sukupuolielinten kuvaamista ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa; tai
d)todenmukaisiatodenmukaisilta näyttäviä kuvia ⇨ , jäljennöksiä tai tallenteita ⇦ lapsesta, joka osallistuu seksuaalisen tekoon, tai todenmukaisia kuvia lapsen sukupuolielimistä ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa;
⇩ uusi
e)missä tahansa muodossa olevaa materiaalia, jonka tarkoituksena on antaa neuvoja, ohjeistusta tai opastusta siitä, kuinka harjoittaa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tai seksuaalista riistoa tai lapsen houkuttelua seksuaalisiin tarkoituksiin;
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
4)⌦ ’lapsen seksuaalisella riistolla prostituutiossa’ ⌫’lapsiprostituutiolla’ lapsen käyttämistä seksuaaliseen toimintaan tilanteessa, jossa rahaa tai mitä tahansa muuta korvausta tai vastiketta annetaan tai luvataan maksuna seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa riippumatta siitä, annetaanko maksu, lupaus tai vastike lapselle vai kolmannelle osapuolelle;
5)’pornografisella⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavalla ⌫ esityksellä’ muun muassa tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen tapahtuvaa yleisölle tarkoitettua esitystä, jossa
a)lapsi osallistuu todelliseen tai simuloituun seksuaaliseen tekoon; tai
b)lapsen sukupuolielimiä näytetään ensisijaisesti seksuaalisessa tarkoituksessa;
6)’oikeushenkilöllä’ yhteisöä, jolla on oikeushenkilön asema sovellettavan lain nojalla, lukuun ottamatta valtioita tai julkisia elimiä niiden käyttäessä julkista valtaa sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä;.
⇩ uusi
7)’tietoyhteiskunnan palvelulla’ direktiivin (EU) 2015/1535 35 1 artiklan b alakohdassa määriteltyä palvelua;
8)’vertaisilla’ iältään ja psyykkiseltä ja fyysiseltä kehitykseltään tai kypsyysasteeltaan toisiaan lähellä olevia henkilöitä.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
3 artikla
Seksuaaliseen hyväksikäyttöön⌦ Seksuaaliväkivaltaan ⌫ liittyvät rikokset
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–6 ⇨ 8 ⇦ kohdassa tarkoitetut tahalliset teot on säädetty rangaistaviksi.
2.Seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa nuoremman lapsen saattamisesta seksuaalisessa tarkoituksessa tilanteeseen, jossa hän joutuu näkemään seksuaalista kanssakäymistä, myös silloin, kun lapsi ei itse joudu osallistumaan siihen, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään yksi vuosi.
3.Seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa nuoremman lapsen saattamisesta seksuaalisessa tarkoituksessa tilanteeseen, jossa hän joutuu näkemään seksuaalista hyväksikäyttöä⌦ seksuaaliväkivaltaa ⌫, myös silloin, kun lapsi ei itse joudu osallistumaan siihen, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kaksi vuotta.
4.Seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa, joka ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ⇨ tai tällaisen lapsen saattamisesta tilanteeseen, jossa hän joutuu seksuaaliseen kanssakäymiseen toisen henkilön kanssa, ⇦ säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään viisi ⇨ kahdeksan ⇦vuotta.
|
5.Seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa |
a)käyttämällä väärin tunnustettua luottamus- tai auktoriteettiasemaa tai vaikutusvaltaa lapseen säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdeksan ⇨ 10 ⇦ vuotta, jos lapsi ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ja vähintään kolme ⇨ kuus ⇦ i vuotta, jos lapsi on tätä vanhempi; tai
b)käyttämällä väärin lapsen erityisen haavoittuvaa asemaa, varsinkin psyykkistä tai fyysistä vammaa tai riippuvuusasemaa, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdeksan ⇨ 10 ⇦ vuotta, jos lapsi ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ja vähintään kolme ⌦ kuusi ⌫ vuotta, jos lapsi on tätä vanhempi; tai
c)pakottamalla⌦ painostamalla ⌫, voimakeinoin tai uhkailemalla säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 10 ⌦ 12 ⌫ vuotta, jos lapsi ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ja vähintään viisi ⌦ seitsemän ⌫ vuotta, jos lapsi on tätä vanhempi.
6.Lapsen saattamisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen kolmannen henkilön kanssa pakottamalla⌦ painostamalla ⌫, voimakeinoin tai uhkailemalla säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 10 ⌦ 12 ⌫ vuotta, jos lapsi ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ja vähintään viisi ⇨ seitsemän ⇦ vuotta, jos lapsi on tätä vanhempi.
⇩ uusi
7.Seuraavista tahallisista teoista säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 12 vuotta:
a)seksuaalinen tunkeutuminen lapsen, joka ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, emättimeen, peräsuoleen tai suuhun jonkin ruumiinosan tai esineen avulla;
b)lapsen, joka ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, saattaminen alistumaan siihen, että toinen henkilö tunkeutuu seksuaalisesti kyseisen lapsen emättimeen, peräsuoleen tai suuhun jonkin ruumiinosan tai esineen avulla.
8.Jos lapsi on saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan eikä anna suostumustaan tekoon, 7 kohdassa tarkoitetusta teosta säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 10 vuotta.
9.Edellä olevan 8 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että
a)ilman suostumusta tapahtuvalla teolla tarkoitetaan tekoa, joka suoritetaan ilman lapsen vapaaehtoista, ympäröivien olosuhteiden yhteydessä arvioitua lapsen vapaasta tahdosta annettua suostumusta tai silloin, kun lapsi ei kykene muodostamaan ja ilmaisemaan vapaata tahtoaan 5 kohdassa tarkoitettujen olosuhteiden tai muiden olosuhteiden vuoksi, mukaan lukien lapsen fyysinen tai psyykkinen tila, kuten se, että hän on tiedoton, päihtynyt, pelosta lamaantunut, sairas tai loukkaantunut fyysisesti;
b)suostumuksen voi peruuttaa milloin tahansa ennen tekoa ja sen aikana;
c)suostumuksen puuttumista ei voida kumota yksinomaan vetoamalla lapsen vaikenemiseen tai sanallisen tai fyysisen vastustamisen puutteeseen tai aiempaan seksuaaliseen käyttäytymiseen.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
4 artikla
Seksuaaliseen riistoon liittyvät rikokset
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–7 kohdassa tarkoitetut tahalliset teot on säädetty rangaistaviksi.
2.Lapsen saattamisesta tai värväämisestä osallistumaan pornografiseen⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan ⌫ esitykseen tai taloudellisen hyödyn saamisesta tai lapsen muusta riistosta tässä tarkoituksessa säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään viisi vuotta, jos lapsi ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ja vähintään kaksi vuotta, jos lapsi on tätä vanhempi.
3.Lapsen saattamisesta pakottamalla⌦ painostamalla ⌫ tai voimakeinoin osallistumaan pornografiseen⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan ⌫ esitykseen tai lapsen uhkailemisesta tässä tarkoituksessa säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdeksan vuotta, jos lapsi ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ja vähintään viisi vuotta, jos lapsi on tätä vanhempi.
4.Tietoisesta sellaisen pornografisen⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan ⌫ esityksen seuraamisesta, johon osallistuu lapsi, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kaksi vuotta, jos lapsi ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ja vähintään yksi vuosi, jos lapsi on tätä vanhempi.
5.Lapsen saattamisesta tai värväämisestä osallistumaan ⌦ seksuaaliseen riistoon prostituutiossa ⌫lapsiprostituutioon tai taloudellisen hyödyn saamisesta tai lapsen muusta riistosta tässä tarkoituksessa säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdeksan vuotta, jos lapsi ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ja vähintään viisi vuotta, jos lapsi on tätä vanhempi.
6.Lapsen saattamisesta ⌦ seksuaalisen riiston kohteeksi prostituutiossa ⌫ lapsiprostituutioon pakottamalla⌦ painostamalla ⌫ tai voimakeinoin tai lapsen uhkailemisesta tässä tarkoituksessa säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 10 vuotta, jos lapsi ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ja vähintään viisi vuotta, jos lapsi on tätä vanhempi.
7.Seksuaalisesta kanssakäymisestä lapsen kanssa ⌦ prostituutiossa tapahtuvan seksuaalisen riiston ⌫lapsiprostituution puitteissa säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään viisi⇨ kahdeksan ⇦ vuotta, jos lapsi ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, ja vähintään kaksi ⇨ neljä ⇦ vuotta, jos lapsi on tätä vanhempi.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
5 artikla
Lapsipornografiaan⌦ Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan materiaaliin ⌫ liittyvät rikokset
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2–6 kohdassa tarkoitetut tahalliset ja oikeudettomat teot on säädetty rangaistaviksi.
2.Lapsipornografian⌦ Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin ⌫ hankkimisesta tai hallussapidosta säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään yksi vuosi.
3.Pääsyn hankkimisesta lapsipornografiaan⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan materiaaliin ⌫ tietoisesti, tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään yksi vuosi.
4.Lapsipornografian⌦ Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin ⌫ jakelusta, levittämisestä tai välittämisestä säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kaksi vuotta.
5.Lapsipornografian⌦ Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin ⌫ tarjoamisesta, toimittamisesta tai saatavilla pitämisestä säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kaksi vuotta.
6.Lapsipornografian⌦ Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin ⌫ tuottamisesta säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kolme vuotta.
⇩ uusi
7.Sovellettaessa 1 kohtaa 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tekojen ei saa katsoa tapahtuneen oikeudettomasti erityisesti tapauksissa, joissa ne on toteuttanut jäsenvaltioon sijoittautunut, lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuva yleishyödyllinen järjestö, jonka toiminnalle kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet luvan, tai ne on toteutettu tällaisen järjestön puolesta ja vastuulla, ja kun tällaiset toimet on toteutettu tällaisessa luvassa vahvistettujen ehtojen mukaisesti.
Näihin ehtoihin voi kuulua vaatimus, jonka mukaan tällaisen luvan saavilla järjestöillä on oltava tarvittava asiantuntemus ja riippumattomuus, käytössä on oltava asianmukaiset raportointi- ja valvontamekanismit sen varmistamiseksi, että järjestö toimii nopeasti, huolellisesti ja yleisen edun mukaisesti, ja järjestön on käytettävä suojattuja viestintäkanavia luvan kattamien toimien toteuttamiseksi.
8.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 7 kohdassa tarkoitetun lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvan yleishyödyllisen järjestön luvat mahdollistavat jotkin tai kaikki seuraavat toimet:
a)vastaanotetaan ja analysoidaan uhrien, verkkokäyttäjien tai muiden lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen toimittamia ilmoituksia epäillystä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavasta materiaalista;
b)ilmoitetaan ilmoitetusta laittomasta sisällöstä viipymättä sen jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle, jossa materiaalia säilytetään;
c)tehdään yhteistyötä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvien yleishyödyllisten järjestöjen kanssa, joilla on a alakohdan mukaisesti lupa vastaanottaa ilmoituksia epäillystä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavasta materiaalista siinä jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa, jossa materiaalia säilytetään;
d)tehdään hakuja säilytyspalveluissa olevasta julkisesti saatavilla olevasta materiaalista lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämisen havaitsemiseksi hyödyntäen a alakohdassa tarkoitettuja ilmoituksia epäillystä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavasta materiaalista tai uhrin pyynnöstä.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
9.Jäsenvaltiot voivat käyttää harkintavaltaansa sen suhteen, sovelletaanko tätä artiklaa 2 artiklan ⌦ c3 alakohdan ciii⌫ alakohdassa tarkoitettuihin lapsipornografiatapauksiin⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan materiaaliin liittyviin tapauksiin ⌫, joissa lapselta vaikuttava henkilö oli tosiasiassa tapahtumahetkellä 18 vuotta täyttänyt.
10.Jäsenvaltiot voivat käyttää harkintavaltaansa sen suhteen, sovelletaanko tämän artiklan 2 ja 6 kohtaa tapauksiin, joissa on osoitettu, että 2 artiklan c alakohdan iv alakohdassa tarkoitetun pornografisen aineiston tuottaja on tuottanut aineiston ja pitänyt sitä hallussaan ainoastaan omaa yksityiskäyttöään varten, jos tuottamiseen ei ole käytetty 2 artiklan c alakohdan i, ii tai iii alakohdassa tarkoitettua pornografista aineistoa ja edellyttäen, että tekoon ei liity aineiston levittämisen riskiä.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
6 artikla
Lasten houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraava tahallinen tekoseuraavat tahalliset teot on ⌦ aikuisen tekeminä ⌫ säädetty rangaistaviksi ⌦ seuraavasti ⌫:
a)aikuisentieto- ja viestintätekniikan välityksellä 3 artiklan 4⇨, 5, 6 ja 7⇦ kohdassa ja 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen rikosten tekemistä varten ⇨ joko verkossa tai henkilökohtaisesti ⇦ esittämästä⌦ esitetystä ⌫ tapaamisehdotuksesta lapselle, joka ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa, jos ehdotusta on seurannut tapaamiseen johtavia konkreettisia tekoja, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään yksi vuosi.
⇩ uusi
b)Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun teon yhteydessä käytetään painostamista, voimakeinoja tai uhkailua, siitä säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kaksi vuotta.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että aikuisen tieto- ja viestintätekniikan välityksellä tekemästä 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun rikoksen yritysyrityksestä, jossa aikuinen houkuttelee lasta , joka ei ole saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa,tarjoamaan tätä lasta esittävää lapsipornografiaa⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫, on säädetty rangaistavaksi ⇨ säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kuusi kuukautta ⇦.
⇩ uusi
Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun teon yhteydessä käytetään painostamista, voimakeinoja tai uhkailua, siitä säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään yksi vuosi.
3.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että tieto- ja viestintätekniikan välityksellä tehdystä 4 artiklan 2 ja 5 kohdassa tarkoitetun rikoksen yrityksestä, jossa aikuinen saattaa lapsen osallistumaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaan esitykseen ja lapsen seksuaaliseen riistoon prostituutiossa, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kuusi kuukautta.
Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun teon yhteydessä käytetään painostamista, voimakeinoja tai uhkailua, siitä säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään yksi vuosi.
⇩ uusi
7 artikla
Seksuaaliväkivaltaan houkutteleminen
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että rahan tai muun korvauksen tai vastikkeen tarkoituksellisesta lupaamisesta tai antamisesta kenelle tahansa henkilölle heidän saattamisekseen tekemään jonkin 3 artiklan 4, 5, 6, 7 ja 8 kohdassa, 4 artiklan 2 ja 3 kohdassa tai 5 artiklan 6 kohdassa mainitun rikoksen, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kolme vuotta.
⇩ uusi
8 artikla
Verkkopalvelun toiminnan ylläpitäminen lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tai seksuaalista riistoa varten
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sellaisen tietoyhteiskunnan palvelun tarkoituksellisesta ylläpidosta tai hallinnoinnista, jonka tarkoituksena on helpottaa jonkin 3–7 artiklassa tarkoitetun rikoksen tekemistä tai kannustaa siihen, säädetään vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään yksi vuosi.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
9 artikla
Yllytys, avunanto ja yritys
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3–6 ⇨ 8 ⇦ artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin yllyttäminen ja avunanto niihin on säädetty rangaistaviksi.
2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklan 4, 5 ja⌦ , ⌫ 6 ⇨, 7 ja 8 ⇦ kohdassa, 4 artiklan 2, 3, 5, 6 ja 7 kohdassa, sekä 5 artiklan 4, 5 ja 6 kohdassa⇨ , 7 artiklassa sekä 8 artiklassa ⇦ tarkoitettujen rikosten yritys on säädetty rangaistavaksi.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
10 artikla
Vapaaehtoisuuteen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen
1.Jäsenvaltiot voivat käyttää harkintavaltaansa sen suhteen, sovelletaanko 3 artiklan 2 ja 4 kohtaa ⌦ vertaisten ⌫iältään ja psyykkiseltä ja fyysiseltä kehitykseltään tai kypsyysasteeltaan toisiaan lähellä olevien henkilöiden kesken tapahtuvaan vapaaehtoisuuteen perustuvaan seksuaaliseen kanssakäymiseen edellyttäen, että toimintaan ei liity minkäänlaista hyväksikäyttöä⌦ seksuaaliväkivaltaa ⌫.
2.Jäsenvaltiot voivat käyttää harkintavaltaansa sen suhteen, sovelletaanko 4 artiklan 4 kohtaa vapaaehtoisuuteen perustuvan kanssakäymisen puitteissa järjestettyyn pornografiseen esitykseen, kun kanssakäymiseen osallistuva lapsi on saavuttanut seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan tai kun kanssakäyminen tapahtuu ⌦ vertaisten ⌫ iältään ja psyykkiseltä ja fyysiseltä kehitykseltään tai kypsyysasteeltaan toisiaan lähellä olevien henkilöiden kesken edellyttäen, että toimintaan ei liity minkäänlaista hyväksikäyttöä⌦ seksuaaliväkivaltaa ⌫ tai riistoa eikä pornografisesta esityksestä anneta rahaa tai muuta korvausta tai vastiketta.
3.Jäsenvaltiot voivat käyttää harkintavaltaansa sen suhteen, sovelletaanko 5 artiklan 2⇨ , 3, 4 ⇦ ja 6 kohtaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneita lapsia esittävän sen aineiston ⌦ sellaisen materiaalin ⌫ tuottamiseen, hankkimiseen tai hallussapitoon, ⇨ , taikka siihen pääsyyn, ⇦⇨ johon osallistuu ainoastaan ⇦
⌦ a) ⌫seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneita lapsia⌦, tai ⌫
⇨ b)seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneita lapsia ja heidän vertaisiaan, ⇦
kun kyseinen aineisto⌦ materiaali ⌫ on tuotettu ja pidetty hallussa asianomaisten⌦ siihen osallistuvien ⌫ lasten suostumuksella ja ainoastaan asianomaisten henkilöiden yksityiskäyttöä varten edellyttäen, että toimintaan ei liity minkäänlaista hyväksikäyttöä⌦ seksuaaliväkivaltaa ⌫.
⇩ uusi
4.Jäsenvaltiot voivat käyttää harkintavaltaansa sen suhteen, sovelletaanko 6 artiklaa vertaisten välisiin ehdotuksiin, keskusteluihin, yhteydenpitoon ja vuorovaikutukseen.
5.Sovellettaessa 1–4 kohtaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevan suojaikärajan saavuttaneen lapsen voidaan katsoa antaneen suostumuksensa toimintaan vain, jos suostumus on annettu vapaaehtoisesti ympäröivien olosuhteiden yhteydessä arvioidun lapsen vapaan tahdon perusteella.
Suostumuksen voi peruuttaa milloin tahansa.
Suostumuksen puuttumista ei voida kumota yksinomaan vetoamalla lapsen vaikenemiseen tai sanallisen tai fyysisen vastustamisen puutteeseen tai aiempaan käyttäytymiseen.
6.Yhteisymmärrykseen perustuvaa omien intiimien kuvien tai videoiden jakamista ei voida tulkita suostumukseksi saman kuvan tai videon edelleen jakamiseen tai levittämiseen.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
11 artikla
Raskauttavat seikat
Elleivät seuraavat seikat jo sisälly 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettujen rikosten tunnusmerkistöön, jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne voidaan kansallisen lainsäädännön asiaankuuluvien säännösten mukaisesti katsoa raskauttaviksi asianhaaroiksi 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettujen rikosten yhteydessä:
a)rikos kohdistuu lapseen, joka on erityisen haavoittuvassa asemassa, esimerkiksi psyykkisen tai fyysisen vamman tai riippuvuusaseman taikka fyysisen tai psyykkisen toimintakyvyn vajeen takia;
b)rikoksen tekijä on lapsen perheenjäsen, asuu lapsen kanssa tai on käyttänyt väärin tunnustettua luottamus-⌦ , ⌫ tai auktoriteetti⇨ - tai vaikutusvalta- ⇦asemaansa;
c)rikoksen ovat tehneet useat henkilöt yhdessä;
d)rikos on tehty osana järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2008 tehdyssä ⌦ neuvoston ⌫ puitepäätöksessä 2008/841/YOS 36 tarkoitetun rikollisjärjestön toimintaa;
e)rikoksentekijä on tuomittu aiemmin samanlaisista rikoksista;
f)rikoksentekijä on tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta vaarantanut lapsen hengen; tai
g)rikoksen teossa on käytetty törkeää väkivaltaa tai rikoksesta on aiheutunut lapselle vakavaa vahinkoa⌦ ; ⌫ .
⇩ uusi
h)rikos on tehty toistuvasti;
i)rikos on tehty käyttämällä asetta tai uhkaamalla käyttää asetta; tai
j)rikos on tehty siten, että uhri on saatettu ottamaan tai käyttämään huumeita, alkoholia tai muita päihdyttäviä aineita tai muuten saatu huumeiden, alkoholin tai muiden päihdyttävien aineiden vaikutuksen alaiseksi.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
12 artikla
Tuomiosta aiheutuva oikeudenmenetys
1.Vähentääkseen rikosten uusimisen riskiä jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitetuista rikoksista tuomittua luonnollista henkilöä voidaan estää tilapäisesti tai pysyvästi harjoittamasta ainakaan sellaista ammatillista toimintaa, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa.
2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että työnantajilla on ottaessaan palvelukseen henkilöä ammatillisiin tehtäviin tai järjestäytyneeseen vapaaehtoistyöhön, joissa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, ⇨ ja lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa torjuvilla yleishyödyllisillä järjestöillä ottaessaan palvelukseen henkilöstöä, ⇦ oikeus ⇨ velvollisuus ⇦ pyytää kansallisen lainsäädännön mukaisesti millä tahansa asianmukaisella tavalla, kuten mahdollisuus tutustua tietoihin pyynnöstä tai asianomaisen henkilön kautta, tiedot rikosrekisteriin merkityistä 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitetuista rikoksista annetuista tuomioista tai kyseisistä rikostuomioista johtuvista oikeudenmenetyksistä, joilla poistetaan oikeus harjoittaa toimintaa, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa.
3.Jäsenvaltioiden on tämän artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ⇨ toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä välitetään ⇦ tiedot 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitetuista rikoksista annetuista tuomioista tai kyseisistä rikostuomioista johtuvista oikeudenmenetyksistä, joilla poistetaan oikeus harjoittaa toimintaa, jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa, välitetään jäsenvaltioiden välisen rikosrekisteritietojen vaihdon järjestämisestä ja sisällöstä 26 päivänä helmikuuta 2009 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2009/315/YOS [13] vahvistettujen menettelyjen mukaisesti, kun sitä pyydetään kyseisen puitepäätöksen 6 artiklan mukaisesti asianomaisen henkilön suostumuksella. ⇨ ja varmistetaan, että välitetyt tiedot ovat mahdollisimman kattavat ja sisältävät vähintään minkä tahansa jäsenvaltion hallussa olevat tiedot rikostuomioista tai rikostuomioista johtuvista oikeudenmenetyksistä. Tällaiset tiedot on toimitettava ECRIS-järjestelmän tai kolmansien maiden kanssa perustetun rikosrekisteritietojen vaihtojärjestelmän kautta. ⇦
🡻 2011/93/EU
11 artikla
Takavarikointi ja menetetyksi tuomitseminen
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus 3, 4 ja 5 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekemiseen käytettyjen rikoksentekovälineiden ja tällaisten rikosten tuottaman hyödyn takavarikoimiseen ja menetetyksi tuomitsemiseen.
🡻 2011/93/EU
⇨ uusi
13 artikla
Oikeushenkilöiden vastuu
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitetuista rikoksista, jotka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen jäsenenä toimien henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu
a)valtaan edustaa oikeushenkilöä;
b)valtuuksiin tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta; tai
c)valtuuksiin harjoittaa valvontaa oikeushenkilön sisällä.
2.Jäsenvaltioiden on lisäksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen, jos 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut sen, että oikeushenkilön alainen henkilö on tehnyt oikeushenkilön 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitetuista rikoksista, jotka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen jäsenenä toimien henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu
a)valtaan edustaa oikeushenkilöä;
b)valtuuksiin tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta; tai
c)valtuuksiin harjoittaa valvontaa oikeushenkilön sisällä.
2.Jäsenvaltioiden on lisäksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen, jos 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut sen artiklassa tarkoitetun rikoksen.
3.Mitä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään oikeushenkilön vastuusta, ei rajoita rikosoikeudenkäyntiä sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka ovat tekijöinä, yllyttäjinä tai avunantajina 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitetuissa rikoksissa.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
14 artikla
Oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ⌦ 13 artiklan ⌫12 artiklan 1 kohdan nojalla vastuussa olevalle oikeushenkilölle voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, joihin kuuluvat rikosoikeudelliset tai muut sakot ja joihin voi kuulua myös muita seuraamuksia, kuten
a)oikeuden menettäminen julkisista varoista myönnettäviin etuisuuksiin tai tukiin;
b)⇨ julkisen rahoituksen epääminen, myös kielto osallistua tarjouskilpailumenettelyihin sekä avustusten ja käyttöoikeuksien epääminen; ⇦
c)väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa liiketoimintaa;
d)tuomioistuimen valvontaan asettaminen;
e)tuomioistuimen määräys purkaa oikeushenkilö; tai
f)rikoksen tekemiseen käytettyjen tilojen sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi.
2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 12 artiklan 2 kohdan nojalla vastuussa olevalle oikeushenkilölle voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia tai toimenpiteitä.
⇩ uusi
2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 13 artiklan nojalla vastuuseen saatettujen oikeushenkilöiden osalta rikoksista, joista luonnollisille henkilöille määrättävä enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, määrätään seuraamukseksi sakkoja, joiden enimmäismäärä on vähintään 1 prosentti oikeushenkilön maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta sakkopäätöksen tekemistä edeltävänä tilikautena.
3.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 13 artiklan nojalla vastuuseen saatettujen oikeushenkilöiden osalta rikoksista, joista luonnollisille henkilöille määrättävä enimmäisrangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta, määrätään seuraamukseksi sakkoja, joiden enimmäismäärä on vähintään 5 prosenttia oikeushenkilön maailmanlaajuisesta kokonaisliikevaihdosta sakkopäätöksen tekemistä edeltävänä tilikautena.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
15 artikla
Uhrin syyttämättä jättäminen tai uhriin kohdistuvien seuraamusten soveltamatta jättäminen
Jäsenvaltioiden on oikeusjärjestelmiensä perusperiaatteita noudattaen toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla on mahdollisuus luopua seksuaalisen hyväksikäytön ⌦ seksuaaliväkivallan ⌫ ja seksuaalisen riiston lapsiuhrin syytteeseenpanosta ja seuraamuksista, kun lapsi on osallistunut rikolliseen toimintaan, johon hänet on pakotettu suorana seurauksena 4 artiklan 2, 3, 5 ja 6 kohdassa sekä 5 artiklan ⇨ 4, 5 ja ⇦ 6 kohdassa tarkoitettujen tekojen kohteeksi joutumisesta.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
16 artikla
Tutkinta, ja syytteeseenpano ⇨ ja vanhentumisajat ⇦
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettujen rikosten tutkinta tai niistä syytteeseenpano eivät edellytä uhrin tai hänen edustajansa tekemää ilmoitusta tai nostamaa syytettä ja että rikosoikeudenkäyntiä voidaan jatkaa myös siinä tapauksessa, että kyseinen henkilö on peruuttanut lausuntonsa.
2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta syytteeseenpano 3 artiklassa ja 4 artiklan 2, 3, 5, 6 ja 7 kohdassa ⌦ tarkoitetuista rikoksista ⌫ sekä⌦ , ⌫ 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista vakavista rikoksista, kun on käytetty 2 artiklan ⌦ 3 alakohdan a ja b ⌫c alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettua lapsipornografiaa⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫, ⇨ ja mistä tahansa 7 ja 8 artiklassa tarkoitetuista rikoksista ⇦syytteeseenpano on mahdollista riittävän pitkän ajan sen jälkeen, kun uhri on tullut täysi-ikäiseksi, rikoksen vakavuus huomioon ottaen.
⇩ uusi
Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun ajanjakson on oltava
a)vähintään 20 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä enimmäisrangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta;
b)vähintään 25 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä enimmäisrangaistus on vähintään viisi vuotta vankeutta;
c)vähintään 30 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta.
🡻 2011/93/EU
⇨ uusi
3.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3–7 ⇨ 9 ⇦ artiklassa tarkoitettuja rikoksia tutkivilla tai niistä syytteeseen panevilla henkilöillä, yksiköillä ja muilla tahoilla on käytettävissä tehokkaat, esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden tai muiden vakavien rikosten tutkinnassa käytettävät keinot.
⇩ uusi
4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3–9 artiklassa tarkoitettuja rikoksia tutkivilla ja niistä syytteitä nostavilla henkilöillä, yksiköillä tai muilla tahoilla on riittävästi henkilöstöä, asiantuntemusta ja tehokkaat tutkintakeinot tällaisten rikosten, mukaan lukien tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäen tehdyt rikokset, tehokkaan tutkinnan ja niihin liittyvän syytteeseenpanon toteuttamiseksi unionin ja kansallisen lainsäädännön sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Näihin keinoihin on tarvittaessa sisällyttävä erityisiä tutkintakeinoja, joita käytetään esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden tai muiden vakavien rikosten torjunnassa, kuten mahdollisuus suorittaa peitetutkintaa.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
5.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta tutkintaryhmät tai ‑yksiköt voivat tunnistaa 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettujen rikosten uhrit erityisesti analysoimalla lapsipornografista aineistoa ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫, kuten valokuvia tai audiovisuaalisia nauhoitteita, jotka on toimitettu tai ovat saatavilla tieto- ja viestintätekniikan välityksellä.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
17 artikla
Ilmoituksen tekeminen epäillystä seksuaalisesta hyväksikäytöstä⌦ seksuaaliväkivallasta ⌫ tai seksuaalisesta riistosta
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät kansalliseen lakiin sisältyvät salassapitoa koskevat säännöt, joita sovelletaan eräisiin pääasiallisesti lasten kanssa työskenteleviin ammattiryhmiin, estä kyseisiä ammattilaisia ilmoittamasta lastensuojelusta vastaaville yksiköille tilanteesta, jossa heillä on perusteltu syy uskoa, että lapsi on 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitetun rikoksen uhri.
2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kannustaakseen henkilöitä, jotka tietävät tai epäilevät hyvässä uskossa, että jokin 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitetuista rikoksista on tapahtunut, ilmoittamaan tietonsa toimivaltaisille yksiköille⇨ , sanotun kuitenkaan vaikuttamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2065 37 18 artiklan ja asetuksen (EU) …/… 38 [asetus lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä] 12 artiklan soveltamiseen. ⇦
⇩ uusi
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainakin lastensuojelu-, opetus-, lastenhoito- ja terveydenhuoltoalalla toimivat työssään lasten kanssa läheisesti tekemisissä olevat ammattihenkilöt ovat velvollisia ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, jos heillä on perusteltu syy uskoa, että on tehty tai todennäköisesti tehdään tämän direktiivin nojalla rangaistava rikos.
4.Jäsenvaltioiden on vapautettava 3 kohdassa säädetystä ilmoitusvelvollisuudesta terveydenhuoltoalalla sellaisten ohjelmien parissa työskentelevät ammattihenkilöt, jotka on tarkoitettu henkilöille, jotka on tuomittu tämän direktiivin nojalla rangaistavasta rikoksesta, tai henkilöille, jotka pelkäävät voivansa syyllistyä johonkin tämän direktiivin nojalla rangaistavaan rikokseen.
5.Jäsenvaltioiden on annettava, EU-keskuksen tuella, kun se on perustettu, 3 kohdassa tarkoitetuille henkilöille ohjeistusta sen määrittämisestä, onko tehty tai onko todennäköistä, että tehdään tämän direktiivin nojalla rangaistava rikos, ja asiasta toimivaltaisille viranomaisille ilmoittamisesta. Tällaisessa ohjeistuksessa on käsiteltävä myös sitä, miten uhrien tarpeisiin voidaan vastata.
⇩ uusi
18 artikla
Ilmoittaminen lapsiin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta tai seksuaalisesta riistosta
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden oikeuksien lisäksi, jotka uhreilla on direktiivin 2012/29/EU 5 artiklan ja direktiivin (EU).../... [ehdotus direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29 muuttamisesta] 5 a artiklan mukaisesti rikosilmoituksen tekemisen yhteydessä, uhrit voivat ilmoittaa tämän direktiivin 3–9 artiklassa tarkoitetuista rikoksista toimivaltaisille viranomaisille vaivattomasti ja helposti saatavilla olevalla tavalla. Tähän on sisällyttävä mahdollisuus ilmoittaa näistä rikoksista ja esittää todisteita mahdollisuuksien mukaan helposti saatavilla olevan ja käyttäjäystävällisen tieto- ja viestintätekniikan avulla.
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitusmenettelyt ovat turvallisia ja luottamuksellisia ja että ne on suunniteltu lasten käyttöön soveltuviksi ja että niissä käytetään lapsille soveltuvaa kieltä heidän ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoittaminen ei edellytä vanhempien suostumusta.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisia viranomaisia, jotka ovat yhteydessä lapsiin kohdistuvaan seksuaaliväkivaltaan tai seksuaaliseen riistoon liittyvistä rikoksista rikosilmoituksen tekeviin uhreihin, kielletään siirtämästä uhrin oleskeluoikeutta koskevia henkilötietoja toimivaltaisille maahanmuuttoviranomaisille vähintään siihen asti, että direktiivin 2012/29/EU 22 artiklan mukainen uhrin suojelutarpeiden ensimmäinen henkilökohtainen arviointi on tehty.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
19 artikla
Lainkäyttövalta ja syytteeseenpanon yhteensovittaminen
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa arkoitettuihin rikoksiin, jos
a)rikos on tehty kokonaan tai osittain jäsenvaltion alueella; tai
b)rikoksentekijä on jäsenvaltion kansalainen.
2.Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle, jos se päättää ulottaa lainkäyttövaltansa myös alueensa ulkopuolella tehtyyn 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettuun rikokseen, muun muassa jos
a)rikoksen uhri on kyseisen jäsenvaltion kansalainen tai henkilö, jonka vakinainen asuinpaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella;
b)rikos on tehty kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön puolesta tai hyväksi; tai
c)rikoksentekijällä on vakinainen asuinpaikka kyseisen jäsenvaltion alueella.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat myös tapaukset, joissa 5 ja⌦ , ⌫ 6 ⇨ ja 8 ⇦ artiklassa ja soveltuvin osin 3 ja ⇨ , 4, ⇦ 7 ⇨ ja 9 ⇦ artiklassa tarkoitettu rikos on tehty tieto- ja viestintätekniikan välityksellä kyseisen jäsenvaltion alueelta, riippumatta siitä, sijaitseeko tieto- ja viestintätekniikka kyseisen valtion alueella vai ei.
4.Jäsenvaltion on jäsenvaltion alueen ulkopuolella tehtyjen, 3 artiklan 4, 5 ⌦ , ⌫ ja 6⇨ , 7 ja 8 ⇦ kohdassa, 4 artiklan 2, 3, 5, 6 ja 7 kohdassa⌦ , ⌫sekä 5 artiklan 6 kohdassa ⇨ , 7 artiklassa ja 8 artiklassa ⇦ tarkoitettujen rikostentarkoitettuihin rikoksiin liittyvää syytteeseenpanoa varten toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion lainkäyttövalta tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ei edellytä, että kyseiset teot katsotaan rikoksiksi niiden tekopaikassa.
5.Jäsenvaltion on jäsenvaltion alueen ulkopuolella tehtyjen, 3–7 ⇨ 9 ⇦ artiklassa tarkoitettujen rikostentarkoitettuihin rikoksiin liittyvää syytteeseenpanoa varten toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jäsenvaltion lainkäyttövalta tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ei edellytä, että syyte voidaan nostaa vain uhrin rikoksen tekopaikassa tekemän ilmoituksen perusteella tai sen valtion tekemän ilmiannon perusteella, jossa rikos tehtiin.
⇩ uusi
6.Jos jokin 3–9 artiklassa tarkoitettu rikos kuuluu useamman jäsenvaltion lainkäyttövaltaan, näiden jäsenvaltioiden on määritettävä yhteistyössä, mikä jäsenvaltio ottaa rikosoikeudelliset menettelyt hoitaakseen. Asia on tarvittaessa annettava Eurojustin käsiteltäväksi puitepäätöksen 2009/948/YOS 12 artiklan mukaisesti.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
20 artikla
Yleiset säännökset lapsiuhrien auttamisesta, tukemisesta ja suojelemisesta
1.Edellä 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhreille on annettava 19 ja 20⌦ 21 ja 22 ⌫ artiklan mukaista apua, tukea ja suojelua lapsen etu huomioon ottaen.
2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että lapselle annetaan apua ja tukea heti, kun toimivaltaisilla viranomaisilla on perusteltua syytä epäillä, että tämä on saattanut joutua jonkin 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitetun rikoksen kohteeksi.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että silloin kun jonkin 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettujen rikosten kohteeksi joutuneen henkilön iästä ei ole varmuutta ja on syytä epäillä, että kyseessä on lapsi, henkilö katsotaan lapseksi, jotta hän voi saada välittömästi apua, tukea ja suojelua 19 ja 20⌦ 21 ja 22 ⌫ artiklan mukaisesti.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
21 artikla
Uhrien auttaminen ja tukeminen
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uhrit saavat apua ja ⇨ erikoistunutta ja asianmukaista ⇦ tukea ennen rikosoikeudenkäyntiä, sen aikana ja riittävän pitkään sen jälkeen, jotta he voivat käyttää puitepäätöksessä 2001/220/YOS ⌦ direktiivissä 2012/29/EU, ⌫ ⇨ direktiivissä (EU) …/… [ehdotus direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29 muuttamisesta] ⇦ ja tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia. ⇨ Jäsenvaltioiden on varmistettava erityisesti, että 3–9 artiklassa tarkoitettujen rikosten uhreilla on mahdollisuus käyttää kohdennettuja ja yhdennettyjä lasten tukipalveluja direktiivin (EU).../... [ehdotus direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29 muuttamisesta] 9 a artiklan mukaisesti. ⇦ Jäsenvaltioiden on ennen kaikkea toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että perhepiirissä tapahtuneesta hyväksikäytöstä⌦ seksuaaliväkivallasta ⌫ ilmoittavia lapsia suojellaan.
⇩ uusi
2.Uhreille on annettava koordinoitua, ikätasoa vastaavaa lääketieteellistä hoitoa, emotionaalista, psykososiaalista, psykologista ja kasvatuksellista tukea sekä muuta soveltuvaa tukea, joka on räätälöity erityisesti seksuaaliväkivaltatilanteisiin.
3.Jos on tarpeen järjestää väliaikainen majoitus, lapset on ensisijaisesti majoitettava muiden perheenjäsenten kanssa, tarvittaessa väliaikaiseen tai pysyvään asuntoon, jossa on tukipalveluja.
4.Tämän direktiivin nojalla rangaistavien rikosten uhrien on voitava käyttää direktiivin [.../.../EU ehdotettu naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva direktiivi] 39 28 artiklan mukaisesti perustettuja tukikeskuksia.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
5.2.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että lapsiuhrille annettavan avun ja tuen ehtona ei ole lapsiuhrin halukkuus toimia yhteistyössä rikostutkinnassa, syytteeseenpanossa ja oikeudenkäynnissä.
6.3.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen kuin käynnistetään toimia, joilla pyritään auttamaan ja tukemaan lapsiuhreja tämän direktiivin mukaisten oikeuksiensa hyödyntämisessä, lapsiuhrin tilanne arvioidaan yksilöllisesti ⇨ direktiivin (EU) …/… [ehdotus direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29 muuttamisesta] 22 artiklan mukaisesti ja ⇦ ottaen asianmukaisesti huomioon lapsen näkemykset, tarpeet ja huolenaiheet.
7.4.Edellä 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhreja on pidettävä puitepäätöksen 2001/220/YOS 2 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 4 kohdan ja 14 artiklan 1 kohdan⇨ direktiivin 2012/29/EU 22 artiklan 2 kohdan ja direktiivin (EU) …/… [ehdotus direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29 muuttamisesta] ⇦ mukaisesti erityisen haavoittuvina.
8.5.Jäsenvaltioiden on, mikäli se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista, toteutettava toimenpiteitä lapsiuhrin perheen auttamiseksi ja tukemiseksi tämän direktiivin mukaisten oikeuksien hyödyntämisessä, jos perhe oleskelee asianomaisen jäsenvaltion alueella. Jäsenvaltioiden on erityisesti, mikäli se on tarkoituksenmukaista ja mahdollista, sovellettava lapsiuhrin perheeseen puitepäätöksen 2001/220/YOS ⌦ direktiivin 2012/29/EU ⌫ 4 artiklaa ⇨ ja direktiiviä (EU) …/… [ehdotus direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29 muuttamisesta] ⇦.
⇩ uusi
9.Kun EU-keskus on perustettu, se tukee ennakoivasti jäsenvaltioiden toimia uhrien auttamiseksi seuraavasti:
a)se kehottaa unionin muita toimielimiä, elimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioiden asiaankuuluvia viranomaisia, elimiä tai virastoja toimittamaan EU-keskukselle tietoja lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston uhreille annettavasta avusta aina kun se on tarkoituksenmukaista ja vähintään kerran vuodessa;
b)se kerää omasta aloitteestaan tietoja lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston uhrien auttamiseen liittyvistä toimenpiteistä ja ohjelmista, mukaan lukien kolmansissa maissa toteutettavat toimenpiteet ja ohjelmat;
c)se helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä pitämällä yllä julkista tietokantaa kussakin jäsenvaltiossa ja kolmansissa maissa toteutetuista uhrien auttamiseen tähtäävistä toimenpiteistä ja ohjelmista; tietokantaan ei sisällytetä mitään henkilötietoja;
d)se helpottaa 10 kohdassa tarkoitettujen toimintaohjeiden ja -käytäntöjen laatimista.
10.Jäsenvaltioiden on annettava EU-keskuksen tuella, kun se on perustettu, terveydenhuollon, koulutusalan ja sosiaalipalvelujen ammattihenkilöstölle ohjeistusta asianmukaisen tuen antamisesta lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan tai seksuaalisen riiston uhreille, mukaan lukien uhrien ohjaaminen sopiviin tukipalveluihin sekä tehtävien ja vastuiden selkeyttäminen. Tässä ohjeistuksessa on käsiteltävä myös sitä, miten voidaan vastata uhrien erityistarpeisiin.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
22 artikla
Lapsiuhrien suojelu rikostutkinnassa ja rikosoikeudenkäynnissä
1.Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset viranomaiset nimeävät lapsiuhrille uhrin asemasta asianomaisessa oikeusjärjestelmässä annettujen säännösten mukaisesti erityisedustajan rikostutkintaa ja rikosoikeudenkäyntiä varten, jos vanhempainvastuunkantajat eivät kansallisen lain perusteella voi edustaa lasta heidän ja lapsiuhrin välisen eturistiriidan vuoksi tai jos lapsi on ilman huoltajaa taikka erossa perheestään.
2.Jäsenvaltion on varmistettava, että lapsiuhri saa viipymättä oikeudellista neuvontaa ja uhrin asemasta asianomaisessa oikeusjärjestelmässä annettujen säännösten mukaisesti oikeudellisen edustajan, myös korvausten hakemista varten. Oikeudellisen neuvonnan ja oikeudellisen edustajan on oltava vähävaraiselle uhrille maksuttomia.
3.Jäsenvaltion on puolustuksen oikeuksia rajoittamatta toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettujen rikosten tutkinnassa
a)lapsiuhrin kuulustelu tehdään ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun tosiasiat on ilmoitettu toimivaltaisille viranomaisille;
b)lapsiuhria kuulustellaan tarvittaessa tähän tarkoitukseen suunnitelluissa tai muunnetuissa tiloissa;
c)lapsiuhria kuulustelevat tai siihen osallistuvat ammattihenkilöt, joilla on tähän sopiva koulutus;
d)samat henkilöt hoitavat kaikki lapsiuhrin kuulustelut, jos se on mahdollista ja asianmukaista;
e)kuulustelujen lukumäärä pidetään mahdollisimman pienenä ja kuulusteluja järjestetään vain, jos se on ehdottoman välttämätöntä rikostutkinnan ja rikosoikeudenkäynnin kannalta;
f)lapsiuhrin mukana voi olla hänen oikeudellinen edustajansa tai tarvittaessa lapsen valitsema aikuinen, ellei kyseisen henkilön osalta ole tehty päinvastaista päätöstä perustelluista syistä.;
⇨ g)rikosoikeudenkäyntiä varten suoritettavat lapsiuhrin lääkärintarkastukset rajataan mahdollisimman vähäisiksi, ja niiden suorittajina ovat ammattihenkilöt, joilla on tähän sopiva koulutus. ⇦
4.Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyvässä tutkinnassa voidaan kaikki lapsiuhrin tai tarvittaessa lapsitodistajan kuulustelut taltioida audiovisuaalisesti ja että audiovisuaalisesti taltioituja kuulusteluja voidaan käyttää todistusaineistona rikosoikeudenkäynnissä asianomaisen valtion kansallisen lain säännösten mukaisesti.
5.Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettuja rikoksia koskevissa rikosoikeudenkäynneissä voidaan määrätä, että
a)asia käsitellään suljetuin ovin;
b)lapsiuhria voidaan kuulla oikeudessa ilman hänen henkilökohtaista läsnäoloaan, erityisesti asianmukaisen viestintätekniikan avulla.
6.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lapsiuhrien edun mukaisesti ja ottaen huomioon muut ehdottoman välttämättömät edut lapsiuhrien yksityisyyden, henkilöllisyyden ja kuvan suojaamiseksi sekä kaiken sellaisen tiedon julkisen levittämisen estämiseksi, joka voisi mahdollistaa heidän tunnistamisensa.
⇩ uusi
7.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jos lapsen osallistuminen 3–9 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyviin rikosoikeudenkäynteihin on tarpeen, tuomioistuin ottaa kyseisissä oikeudenkäynneissä huomioon lapsen iän ja kypsyysasteen.
⇩ uusi
23 artikla
Uhrin oikeus korvaukseen
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin 3–9 artiklassa tarkoitettujen rikosten uhreilla on oikeus saada korvausta kärsimästään vahingosta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että korvausta voidaan hakea 3–9 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekijöiltä, 13 ja 14 artiklan nojalla tällaisista rikoksista vastuussa olevilta oikeushenkilöiltä ja, jos se on tarkoituksenmukaista, rikosten uhrien auttamiseksi perustetuista kansallisista korvausjärjestelmistä.
2.Niiden oikeuksien lisäksi, joita uhreilla on direktiivin (EU).../... [ehdotus direktiiviksi rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29 muuttamisesta] 16 a artiklan nojalla, uhrin on voitava täysi-ikäiseksi tultuaan hakea rikoksen vakavuuteen suhteutettuna riittävän pitkän ajan kuluessa rikosoikeudenkäynnin ja siviilioikeudellisen menettelyn yhteydessä korvausta vahingoista, joita hänelle on aiheutunut jostakin tämän direktiivin nojalla rangaistavasta rikoksesta.
3.Edellä olevassa 1 alakohdassa tarkoitetut määräajat ovat seuraavat:
a)vähintään 20 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä vankeusrangaistuksen enimmäiskesto on vähintään kolme vuotta;
b)vähintään 25 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä vankeusrangaistuksen enimmäiskesto on vähintään viisi vuotta;
c)vähintään 30 vuotta päivästä, jona uhri on tullut täysi-ikäiseksi, kun on kyse rikoksista, joista tämän direktiivin nojalla säädettävä vankeusrangaistuksen enimmäiskesto on vähintään kahdeksan vuotta.
4.Jotta voidaan huolehtia siitä, että tämän direktiivin nojalla rangaistavien rikosten uhreille maksettavat korvaukset ovat riittävät, jäsenvaltioiden on varmistettava, että huomioon otetaan kaikki merkitykselliset seikat, mukaan lukien seuraavat:
a)rikoksen aiheuttama fyysinen tai henkinen kipu ja kärsimys, mukaan lukien kipu ja kärsimys, joka liittyy kyseistä uhria koskevan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin levittämiseen verkossa;
b)hoitokustannukset, jotka liittyvät tällaisesta kivusta ja kärsimyksestä toipumiseen, mukaan lukien mielenterveyteen ja fyysiseen terveyteen ja niiden hoitoon liittyvät kustannukset sekä tällaiseen hoitoon pääsystä mahdollisesti aiheutuneet matkakustannukset; ja
c)rikoksen aiheuttamat tulonmenetykset.
⇩ uusi
24 artikla
Kansalliset viranomaiset tai vastaavat yksiköt
Jäsenvaltioiden on perustettava kansalliset viranomaiset tai vastaavat yksiköt, joilla on seuraavat tehtävät:
1)helpottaa ja tarvittaessa koordinoida ennaltaehkäisyä ja uhrien auttamista koskevia kansallisen tason toimia;
2)arvioida lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan suuntauksia verkossa ja sen ulkopuolella;
3)arvioida ennaltaehkäisevien ohjelmien ja toimenpiteiden sekä uhrien auttamiseen ja tukemiseen tarkoitettujen ohjelmien ja toimenpiteiden tuloksia, mukaan lukien tilastotietojen kerääminen tiiviissä yhteistyössä alalla toimivien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa;
4)raportoida tällaisista suuntauksista, tuloksista ja tilastoista.
Kansallisten viranomaisten on vastattava erityisesti 31 artiklassa tarkoitetuista tiedonkeruu-, tutkimus- ja raportointivelvoitteista.
⇩ uusi
25 artikla
Virastojen ja sidosryhmien välinen koordinointi ja yhteistyö
Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön asianmukaiset mekanismit, joilla varmistetaan tehokas koordinointi ja yhteistyö asiaankuuluvien viranomaisten, virastojen ja elinten, mukaan lukien paikallis- ja alueviranomaiset, lainvalvontaviranomaisten, oikeuslaitoksen, syyttäjien ja tukipalvelujen tarjoajien, sekä tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien, valtiosta riippumattomien järjestöjen, sosiaalipalvelujen, mukaan lukien lastensuojeluviranomaiset ja sosiaaliviranomaiset, koulutuksen ja terveydenhuollon tarjoajien ja työmarkkinaosapuolten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden riippumattomuutta, sekä muiden asiaan liittyvien organisaatioiden ja yhteisöjen kesken, jotta kansallisella tasolla voidaan kehittää ja toteuttaa toimenpiteitä, joilla torjutaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa ja seksuaalista riistoa sekä verkossa että sen ulkopuolella. Näillä mekanismeilla on varmistettava myös tehokas koordinointi ja yhteistyö EU-keskuksen ja komission kanssa.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
26 artikla
Toimenpiteet hyväksikäyttö⌦ seksuaaliväkivalta ⌫mahdollisuuksien ja ⌦ matkustamisen ja matkailun yhteydessä tapahtuvan lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ⌫ lapsiseksiturismin mainonnan torjumiseksi
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarkoituksenmukaiset toimenpiteet, joilla estetään tai kielletään
a)sellaisen aineiston levittäminen, jossa mainostetaan mahdollisuutta tehdä 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettu rikos; ja
b)sellaisten matkojen järjestäminen muille – tapahtui se kaupallisessa tarkoituksessa tai ei – joiden päämääränä on 3–⌦ , 4 ja ⌫ 5 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekeminen.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
27 artikla
Ehkäisevät interventio-ohjelmat tai -toimet
⌦ 1. ⌫ Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilöt, jotka pelkäävät syyllistyvänsä 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, voivat tarvittaessa osallistua ⇨ aihetta koskeviin ⇦ tehokkaisiin interventio-ohjelmiin tai -toimiin, joilla pyritään arvioimaan ja ehkäisemään sellaisen rikoksenteon riskiä.
⇩ uusi
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut ohjelmat tai toimenpiteet ovat saatavilla ilman aiheettomia rajoituksia kansallisten terveydenhuollon normien mukaisesti.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
28 artikla
Ennaltaehkäisy
1.⇨ Hillitäkseen ja vähentääkseen kysyntää, joka edistää kaikenlaista lasten seksuaalista riistoa, ⇦ Jjäsenvaltioiden on toteutettava tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, kuten koulutusta, ⇨ tiedotus- ja valistuskampanjoita lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston elinikäisistä vaikutuksista, sen lainvastaisuudesta ja niiden henkilöiden, jotka pelkäävät voivansa syyllistyä asiaan liittyviin rikoksiin, käytettävissä olevista aihetta koskevista tehokkaista interventio-ohjelmista tai -toimista ⇦ hillitäkseen ja vähentääkseen kysyntää, joka edistää kaikenlaista lasten seksuaalista riistoa.
2.Jäsenvaltioiden on toteutettava, myös Internetiä hyödyntäen ja tarvittaessa yhteistyössä asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen ja muiden sidosryhmien kanssa, tarkoituksenmukaisia toimia, kuten tiedotus- ja valistuskampanjoita sekä tutkimus- ja koulutusohjelmia ⇨ tai aineiston laadintaa ⇦, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta ja vähentämään lasten riskiä joutua seksuaalisen hyväksikäytön⌦ seksuaaliväkivallan ⌫ tai ⇨ seksuaalisen ⇦ riiston uhriksi.
3.Jäsenvaltioiden on edistettävä säännöllisen koulutuksen järjestämistä ⇨ , myös lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä, ammattihenkilöstölle, tuomareille ja ⇦ viranomaisille, myös ⇨ muun muassa lastensuojelun ammattihenkilöstölle, oikeusalan ammattihenkilöille, opettajille ja kouluttajille, perheoikeuden tuomareille ja ⇦ kentällä toimiville poliiseille, jotka joutuvat todennäköisesti kosketuksiin seksuaalisen hyväksikäytön⌦ seksuaaliväkivallan ⌫ tai ⌦ seksuaalisen ⌫ riiston lapsiuhrien kanssa, jotta he osaisivat tunnistaa seksuaalisen hyväksikäytön⌦ seksuaaliväkivallan ⌫ tai ⌦ seksuaalisen ⌫ riiston lapsiuhrit ja potentiaaliset lapsiuhrit ja tietäisivät, miten menetellä heidän kanssaan.
⇩ uusi
4.Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ehkäisemisen parantamiseksi yhteisöissä, mukaan lukien koulut, sairaalat, sosiaalihuollon palvelut, urheiluseurat ja uskonnolliset yhteisöt.
Näihin toimenpiteisiin on sisällyttävä seuraavat:
a)aihetta koskevat koulutus- ja valistustoimet tällaisissa yhteisöissä työskentelevälle henkilöstölle;
b)aihetta koskevat ohjeistukset, sisäiset toimintakäytännöt ja standardit, joissa yksilöidään hyviä käytäntöjä, kuten tällaisissa yhteisöissä työssään lasten kanssa läheisesti tekemisissä olevaan henkilöstöön sovellettavien valvonta- ja vastuumekanismien käyttöönotto;
c)sellaisten turvallisten tilojen luominen, joita ylläpitää erikoistunut ja asianmukaisesti koulutettu henkilöstö ja joissa lapset, vanhemmat, lapsista huolehtivat henkilöt ja yhteisön jäsenet voivat ilmoittaa sopimattomasta käytöksestä.
Ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä on kiinnitettävä erityistä huomiota tarpeeseen suojella erityisen haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, mukaan lukien lapset, joilla henkisiä tai fyysisiä toimintarajoitteita.
5.Kun EU-keskus on perustettu, se tukee jäsenvaltioiden ennaltaehkäisytoimia ennakoivasti seuraavin tavoin:
a)se kehottaa unionin muita toimielimiä, elimiä ja laitoksia sekä jäsenvaltioiden asiaankuuluvia viranomaisia, elimiä tai virastoja jakamaan tietoa lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ennaltaehkäisytoimista ja -ohjelmista aina kun se on tarkoituksenmukaista ja vähintään kerran vuodessa;
b)se kerää tietoa lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston ennaltaehkäisytoimista ja -ohjelmista, mukaan lukien kolmansissa maissa toteutetut toimenpiteet ja ohjelmat;
c)se helpottaa parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kesken pitämällä yllä julkista tietokantaa kussakin jäsenvaltiossa sekä kolmansissa maissa toteutetuista ennaltaehkäisytoimenpiteistä ja -ohjelmista.
🡻 2011/93/EU
⇨ uusi
29 artikla
Vapaaehtoiset interventio-ohjelmat tai -toimet rikosoikeudenkäynnin aikana tai jälkeen
1.Rajoittamatta toimivaltaisten oikeusviranomaisten kansallisen lainsäädännön nojalla määräämien interventio-ohjelmien tai -toimien soveltamista jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tarjolla on ⇨ aihetta koskevia ⇦ tehokkaita interventio-ohjelmia tai -toimia lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten uusimisen riskin ehkäisemiseksi tai minimoimiseksi. Tällaisten ohjelmien tai toimien on oltava käytettävissä koko rikosoikeudellisen menettelyn ajan, ⇨ ja niitä on oltava saatavilla sekä ⇦ vankilassa jaettä sen ulkopuolella, kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
2.Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen interventio-ohjelmien tai -toimien on vastattava seksuaalirikoksiin syyllistyneiden lasten kehitystarpeita.
3.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat henkilöt voivat osallistua 1 kohdassa tarkoitettuihin interventio-ohjelmiin tai -toimiin:
a)henkilöt, joita vastaan on käynnistetty rikosoikeudenkäynti 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitetun rikoksen johdosta, ja sellaisin ehdoin, jotka eivät heikennä puolustamisoikeuksia tai oikeudenmukaisen ja puolueettoman oikeudenkäynnin vaatimuksia taikka ole näiden kanssa ristiriidassa, ottaen huomioon varsinkin syyttömyysolettama; ja
b)henkilöt, jotka on tuomittu 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta.
4.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden osoittama vaarallisuus ja riski uusia 3–⇨ 9 ⇦ 7 artiklassa tarkoitettu rikos arvioidaan, jotta voidaan löytää sopivat interventio-ohjelmat tai -toimet.
5.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 kohdassa tarkoitetut henkilöt, joille on ehdotettu interventio-ohjelmia tai -toimia 4 kohdan mukaisesti,
a)saavat kaikki tiedot syistä, joiden vuoksi tätä ehdotetaan;
b)suostuvat osallistumaan ohjelmiin tai toimiin täysin tietoisina kaikista asiaan liittyvistä seikoista;
c)voivat kieltäytyä osallistumasta ja, kun on kyse tuomituista henkilöistä, ovat tietoisia kieltäytymisen mahdollisista seurauksista.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
30 artikla
Lapsipornografiaa⌦ Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫ sisältävien tai levittävien verkkosivustojen vastaiset toimet
1.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että niiden alueella ylläpidetyt lapsipornografiaa ⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫ sisältävät tai levittävät verkkosivut poistetaan ripeästi, ja pyrittävä siihen, että niiden alueen ulkopuolella ylläpidetyt vastaavat verkkosivut saadaan poistatettua.
2.Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimia, joilla estetään niiden alueella olevien Internetin käyttäjien pääsy lapsipornografiaa⌦ lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavaa materiaalia ⌫ sisältäville tai levittäville verkkosivuille. Nämä toimet on toteutettava avoimia menettelyjä noudattaen ja samalla on riittävin suojatoimin varmistettava erityisesti, että rajoittaminen on rajattu ehdottoman välttämättömään ja oikeasuhteiseen ja että käyttäjille ilmoitetaan rajoittamisen syistä. Suojatoimiin on kuuluttava myös muutoksenhakuoikeus.
⇩ uusi
31 artikla
Tiedonkeruu
1.Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön järjestelmä 3–9 artiklassa tarkoitettuja rikoksia koskevien julkisten tilastojen keräämiseksi, kehittämiseksi, tuottamiseksi ja levittämiseksi.
2.Tilastotietojen on sisällettävä seuraavat tiedot jaoteltuina sukupuolen, uhrin ja rikoksentekijän iän, uhrin ja rikoksentekijän välisen suhteen ja rikostyypin mukaan:
a)niiden henkilöiden lukumäärä, jotka ovat joutuneet jonkin 3–9 artiklassa tarkoitetun rikoksen uhriksi viimeksi kuluneiden 12 kuukauden, viimeksi kuluneiden viiden vuoden ja koko elämänsä aikana;
b)kansallisista hallinnollisista lähteistä saadut tiedot niiden henkilöiden vuotuisesta lukumäärästä, jotka on asetettu syytteeseen ja tuomittu 3–9 artiklassa tarkoitetuista rikoksista;
c)niiden 27, 28 ja 29 artiklan mukaisten ennaltaehkäisyaloitteiden tulokset ilmoitettuna sellaisten rikoksentekijöiden ja mahdollisten rikoksentekijöiden määränä, jotka ovat osallistuneet ennaltaehkäisyohjelmiin, sekä sellaisten rikoksentekijöiden ja mahdollisten rikoksentekijöiden prosenttiosuutena, jotka on tuomittu jostakin 3–9 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta tällaisiin ohjelmiin osallistumisen jälkeen.
3.Jäsenvaltioiden on tehtävä kolmen vuoden välein väestöpohjainen tutkimus käyttäen komission (Eurostatin) yhdenmukaistettuja menetelmiä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tietojen keräämisen edistämiseksi ja arvioitava tällä perusteella kaikkien tämän direktiivin 3–9 artiklassa tarkoitettujen rikosten yleisyyttä ja suuntauksia. Ensimmäisellä kerralla jäsenvaltioiden on toimitettava nämä tiedot komissiolle (Eurostatille) viimeistään [kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta].
4.Jäsenvaltioiden on kerättävä 2 kohdan mukaiset hallinnolliset tiedot yhteistyössä EU-keskuksen kanssa kehitettyjen yhteisten jaottelujen mukaisesti. Niiden on toimitettava nämä tiedot EU-keskukselle vuosittain. Toimitetut tiedot eivät saa sisältää henkilötietoja.
5.EU-keskus tukee jäsenvaltioita 2 kohdassa tarkoitetussa tietojenkeruussa muun muassa edistämällä laskentayksiköitä, laskentasääntöjä, yhteisiä jaotteluja, raportointimuotoja ja rikosten luokittelua koskevien yhteisten vapaaehtoisten standardien kehittämistä.
6.Jäsenvaltioiden on toimitettava tilastot EU-keskukselle ja komissiolle ja asetettava kerätyt tilastot julkisesti saataville vuosittain. EU-keskus kokoaa tilastot ja asettaa ne julkisesti saataville. Tilastot eivät saa sisältää henkilötietoja.
7.Jäsenvaltioiden on tuettava tutkimusta, joka koskee tämän direktiivin 3–9 artiklassa tarkoitettujen rikosten perimmäisiä syitä, vaikutuksia, esiintyvyyttä, tehokkaita ehkäisytoimenpiteitä, tuloksellisia uhrien auttamistoimenpiteitä ja tuomioiden määrää.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
32 artikla
Raportointi
1.Komissio antaa viimeistään 18 päivänä joulukuuta 2015 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tämän direktiivin noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet, ja johon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.
2.Komissio antaa viimeistään 18 päivänä joulukuuta 2015 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan 25 artiklassa tarkoitettujen toimien täytäntöönpanoa.
⇩ uusi
Komissio antaa viimeistään [viiden vuoden kuluttua soveltamisen alkamispäivästä] ja sen jälkeen viiden vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta [jäsenvaltioissa] ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia.
🡻 2011/93/EU
26 artikla
Puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaaminen
Korvataan puitepäätös 2004/68/YOS tämän direktiivin hyväksymiseen osallistuvien jäsenvaltioiden osalta rajoittamatta kuitenkaan näiden jäsenvaltioiden velvollisuutta noudattaa määräaikoja, joihin mennessä puitepäätös on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Tämän direktiivin hyväksymiseen osallistuvien jäsenvaltioiden osalta viittauksia puitepäätökseen 2004/68/YOS pidetään viittauksina tähän direktiiviin.
🡻 2011/93/EU (mukautettu) (mukautettu)
⇨ uusi
33 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1.Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ⇨ 2 artiklan 3 alakohdan d alakohdan, 4, 5, 6, 8 ja 9 alakohdan, 3 artiklan 1 kohdan ja 4–9 kohdan, 4 artiklan 4–7 kohdan, 5 artiklan 2–10 kohdan, 6–10 artiklan, 11 artiklan johdantokappaleen ja b, h, i ja j alakohdan, 12 artiklan, 13 artiklan, 14 artiklan 1 kohdan johdantokappaleen ja b alakohdan sekä 2 ja 3 kohdan, 15–20 artiklan, 21 artiklan 1–4 kohdan ja 6–10 kohdan, 22 artiklan 3 kohdan johdantokappaleen ja g alakohdan sekä 4, 5 ja 7 kohdan, 23–28 artiklan, 29 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan sekä 30–32 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään ⇦ ⇨ [kahden vuoden kuluttua voimaantulosta]. ⇦18 päivänä joulukuuta 2013. ⌦ Niiden on viipymättä toimitettava kyseiset säännökset kirjallisina komissiolle. ⌫
2.Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina säännökset, joilla niille tässä direktiivissä asetetut velvoitteet saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.
2.3.Näissä jäsenvaltioiden antamissa toimenpiteissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. ⌦ Niissä on myös mainittava, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininta tehdään. ⌫ Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
⇩ uusi
3.Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle, mukaan lukien tällaisten kansallisten säännösten ja tässä direktiivissä säädettyjen vastaavien velvoitteiden välinen vastaavuustaulukko.
⇩ uusi
34 artikla
Kumoaminen
Kumotaan [32 artiklan ensimmäisessä kohdassa mainittua toista päivää seuraavasta päivästä] direktiivi 2011/93/EU, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevaa määräaikaa, jonka kuluessa niiden on saatettava siinä mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
🡻 2011/93/EU (mukautettu)
⇨ uusi
35 artikla
Voimaantulo ⇨ ja soveltaminen ⇦
Tämä direktiivi tulee voimaan ⌦ kahdentenakymmenentenä ⌫ päivänä, jona se julkaistaan ⌦ sen jälkeen, kun se on julkaistu ⌫ Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
⇩ uusi
Edellä 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita sovelletaan [... päivästä 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräajan jälkeen], lukuun ottamatta 21 artiklan 9 kohtaa, 28 artiklan 5 kohtaa ja 31 artiklan 4, 5 ja 6 kohtaa, joita sovelletaan [päivämäärä yhdenmukaistetaan lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa koskevan asetuksen kanssa].
🡻 2011/93/EU
36 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.
Tehty Strasbourgissa
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja
EUROOPAN KOMISSIO
Strasbourg 6.2.2024
COM(2024) 60 final
LIITTEET
asiakirjaan
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi
lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ja seksuaalisen riiston sekä lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavan materiaalin torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta (uudelleenlaadittu teksti)
{SEC(2024) 57 final} - {SWD(2024) 32 final} - {SWD(2024) 33 final} - {SWD(2024) 34 final}
LIITE I
Määräaika saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä
(35 artiklassa tarkoitettu)
|
Direktiivi |
Määräaika |
|
2011/93/EU |
18. joulukuuta 2013 |
_____________
LIITE II
Direktiivin 2011/93/EU ja tämän direktiivin artiklojen välinen vastaavuustaulukko
|
Direktiivi 2011/93/EU |
Tämä direktiivi |
|
1 artikla |
1 artikla |
|
2 artiklan johdantokappale |
2 artiklan johdantokappale |
|
2 artiklan a alakohta |
2 artiklan 1 alakohta |
|
2 artiklan b alakohta |
2 artiklan 2 alakohta |
|
2 artiklan c alakohdan johdantokappale |
2 artiklan 3 alakohdan johdantokappale |
|
2 artiklan c alakohdan i alakohta |
2 artiklan 3 alakohdan a alakohta |
|
2 artiklan c alakohdan ii alakohta |
2 artiklan 3 alakohdan b alakohta |
|
2 artiklan c alakohdan iii alakohta |
2 artiklan 3 alakohdan c alakohta |
|
2 artiklan c alakohdan iv alakohta |
2 artiklan 3 alakohdan d alakohta |
|
– |
2 artiklan 4 alakohta |
|
2 artiklan d alakohta |
2 artiklan 5 alakohta |
|
2 artiklan e alakohdan i alakohta |
2 artiklan 6 alakohdan a alakohta |
|
2 artiklan e alakohdan ii alakohta |
2 artiklan 6 alakohdan b alakohta |
|
2 artiklan f alakohta |
2 artiklan 7 alakohta |
|
– |
2 artiklan 8 alakohta |
|
– |
2 artiklan 9 alakohta |
|
3 artiklan 1 kohta |
3 artiklan 1 kohta |
|
3 artiklan 2 kohta |
3 artiklan 2 kohta |
|
3 artiklan 3 kohta |
3 artiklan 3 kohta |
|
3 artiklan 4 kohta |
3 artiklan 4 kohta |
|
3 artiklan 5 kohdan i alakohta |
3 artiklan 5 kohdan a alakohta |
|
3 artiklan 5 alakohdan ii alakohta |
3 artiklan 5 kohdan b alakohta |
|
3 artiklan 5 kohdan iii alakohta |
3 artiklan 5 kohdan c alakohta |
|
3 artiklan 6 kohta |
3 artiklan 6 kohta |
|
– |
3 artiklan 7 kohta |
|
– |
3 artiklan 8 kohta |
|
– |
3 artiklan 9 kohdan a alakohta |
|
– |
3 artiklan 9 kohdan b alakohta |
|
– |
3 artiklan 9 kohdan c alakohta |
|
4 artiklan 1 kohta |
4 artiklan 1 kohta |
|
4 artiklan 2 kohta |
4 artiklan 2 kohta |
|
4 artiklan 3 kohta |
4 artiklan 3 kohta |
|
4 artiklan 4 kohta |
4 artiklan 4 kohta |
|
4 artiklan 5 kohta |
4 artiklan 5 kohta |
|
4 artiklan 6 kohta |
4 artiklan 6 kohta |
|
4 artiklan 7 kohta |
4 artiklan 7 kohta |
|
5 artiklan 1 kohta |
5 artiklan 1 kohta |
|
5 artiklan 2 kohta |
5 artiklan 2 kohta |
|
5 artiklan 3 kohta |
5 artiklan 3 kohta |
|
5 artiklan 4 kohta |
5 artiklan 4 kohta |
|
5 artiklan 5 kohta |
5 artiklan 5 kohta |
|
5 artiklan 6 kohta |
5 artiklan 6 kohta |
|
– |
5 artiklan 7 kohta |
|
– |
5 artiklan 8 kohdan a alakohta |
|
– |
5 artiklan 8 kohdan b alakohta |
|
– |
5 artiklan 8 kohdan c alakohta |
|
– |
5 artiklan 8 kohdan d alakohta |
|
5 artiklan 7 kohta |
5 artiklan 9 kohta |
|
5 artiklan 8 kohta |
5 artiklan 10 kohta |
|
6 artiklan 1 kohta |
6 artiklan 1 kohta |
|
6 artiklan 2 kohta |
6 artiklan 2 kohta |
|
– |
6 artiklan 3 kohta |
|
– |
7 artikla |
|
– |
8 artikla |
|
7 artiklan 1 kohta |
9 artiklan 1 kohta |
|
7 artiklan 2 kohta |
9 artiklan 2 kohta |
|
8 artiklan 1 kohta |
10 artiklan 1 kohta |
|
8 artiklan 2 kohta |
10 artiklan 2 kohta |
|
8 artiklan 3 kohta |
10 artiklan 3 kohta |
|
– |
10 artiklan 4 kohta |
|
– |
10 artiklan 5 kohta |
|
– |
10 artiklan 6 kohta |
|
9 artiklan johdantokappale |
11 artiklan johdantokappale |
|
9 artiklan a alakohta |
11 artiklan a alakohta |
|
9 artiklan b alakohta |
11 artiklan b alakohta |
|
9 artiklan c alakohta |
11 artiklan c alakohta |
|
9 artiklan d alakohta |
11 artiklan d alakohta |
|
9 artiklan e alakohta |
11 artiklan e alakohta |
|
9 artiklan f alakohta |
11 artiklan f alakohta |
|
9 artiklan g alakohta |
11 artiklan g alakohta |
|
– |
11 artiklan h alakohta |
|
– |
11 artiklan i alakohta |
|
– |
11 artiklan j alakohta |
|
10 artiklan 1 kohta |
12 artiklan 1 kohta |
|
10 artiklan 2 kohta |
12 artiklan 2 kohta |
|
10 artiklan 3 kohta |
12 artiklan 3 kohta |
|
11 artikla |
– |
|
12 artiklan 1 kohdan a alakohta |
13 artiklan 1 kohdan a alakohta |
|
12 artiklan 1 kohdan b alakohta |
13 artiklan 1 kohdan b alakohta |
|
12 artiklan 1 kohdan c alakohta |
13 artiklan 1 kohdan c alakohta |
|
12 artiklan 2 kohta |
13 artiklan 2 kohta |
|
12 artiklan 3 kohta |
13 artiklan 3 kohta |
|
13 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
14 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
|
13 artiklan 1 kohdan a alakohta |
14 artiklan 1 kohdan a alakohta |
|
– |
14 artiklan 1 kohdan b alakohta |
|
13 artiklan 1 kohdan b alakohta |
14 artiklan 1 kohdan c alakohta |
|
13 artiklan 1 kohdan c alakohta |
14 artiklan 1 kohdan d alakohta |
|
13 artiklan 1 kohdan d alakohta |
14 artiklan 1 kohdan e alakohta |
|
13 artiklan 1 kohdan e alakohta |
14 artiklan 1 kohdan f alakohta |
|
13 artiklan 2 kohta |
– |
|
– |
14 artiklan 2 kohta |
|
– |
14 artiklan 3 kohta |
|
14 artikla |
15 artikla |
|
15 artiklan 1 kohta |
16 artiklan 1 kohta |
|
15 artiklan 2 kohta |
16 artiklan 2 kohta |
|
– |
16 artiklan 2 kohdan a alakohta |
|
– |
16 artiklan 2 kohdan b alakohta |
|
– |
16 artiklan 2 kohdan c alakohta |
|
15 artiklan 3 kohta |
16 artiklan 3 kohta |
|
– |
16 artiklan 4 kohta |
|
15 artiklan 4 kohta |
16 artiklan 5 kohta |
|
16 artiklan 1 kohta |
17 artiklan 1 kohta |
|
16 artiklan 2 kohta |
17 artiklan 2 kohta |
|
– |
17 artiklan 3 kohta |
|
– |
17 artiklan 4 kohta |
|
– |
18 artiklan 1 kohta |
|
– |
18 artiklan 2 kohta |
|
– |
18 artiklan 3 kohta |
|
17 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
19 artiklan 1 kohdan johdantokappale |
|
17 artiklan 1 kohdan a alakohta |
19 artiklan 1 kohdan a alakohta |
|
17 artiklan 1 kohdan b alakohta |
19 artiklan 1 kohdan b alakohta |
|
17 artiklan 2 kohdan johdantokappale |
19 artiklan 2 kohdan johdantokappale |
|
17 artiklan 2 kohdan a alakohta |
19 artiklan 2 kohdan a alakohta |
|
17 artiklan 2 kohdan b alakohta |
19 artiklan 2 kohdan b alakohta |
|
17 artiklan 2 kohdan c alakohta |
19 artiklan 2 kohdan c alakohta |
|
17 artiklan 3 kohta |
19 artiklan 3 kohta |
|
17 artiklan 4 kohta |
19 artiklan 4 kohta |
|
17 artiklan 5 kohta |
19 artiklan 5 kohta |
|
– |
19 artiklan 6 kohta |
|
18 artiklan 1 kohta |
20 artiklan 1 kohta |
|
18 artiklan 2 kohta |
20 artiklan 2 kohta |
|
18 artiklan 3 kohta |
20 artiklan 3 kohta |
|
19 artiklan 1 kohta |
21 artiklan 1 kohta |
|
– |
21 artiklan 2 kohta |
|
– |
21 artiklan 3 kohta |
|
– |
21 artiklan 4 kohta |
|
19 artiklan 2 kohta |
21 artiklan 5 kohta |
|
19 artiklan 3 kohta |
21 artiklan 6 kohta |
|
19 artiklan 4 kohta |
21 artiklan 7 kohta |
|
19 artiklan 5 kohta |
21 artiklan 8 kohta |
|
– |
21 artiklan 9 kohdan a alakohta |
|
– |
21 artiklan 9 kohdan b alakohta |
|
– |
21 artiklan 9 kohdan c alakohta |
|
– |
21 artiklan 9 kohdan d alakohta |
|
– |
21 artiklan 10 kohta |
|
20 artiklan 1 kohta |
22 artiklan 1 kohta |
|
20 artiklan 2 kohta |
22 artiklan 2 kohta |
|
20 artiklan 3 kohdan johdantokappale |
22 artiklan 3 kohdan johdantokappale |
|
20 artiklan 3 kohdan a alakohta |
22 artiklan 3 kohdan a alakohta |
|
20 artiklan 3 kohdan b alakohta |
22 artiklan 3 kohdan b alakohta |
|
20 artiklan 3 kohdan c alakohta |
22 artiklan 3 kohdan c alakohta |
|
20 artiklan 3 kohdan d alakohta |
22 artiklan 3 kohdan d alakohta |
|
20 artiklan 3 kohdan e alakohta |
22 artiklan 3 kohdan e alakohta |
|
20 artiklan 3 kohdan f alakohta |
22 artiklan 3 kohdan f alakohta |
|
– |
22 artiklan 3 kohdan g alakohta |
|
20 artiklan 4 kohta |
22 artiklan 4 kohta |
|
20 artiklan 5 kohdan johdantokappale |
22 artiklan 5 kohdan johdantokappale |
|
20 artiklan 5 kohdan a alakohta |
22 artiklan 5 kohdan a alakohta |
|
20 artiklan 5 kohdan b alakohta |
22 artiklan 5 kohdan b alakohta |
|
20 artiklan 6 kohta |
22 artiklan 6 kohta |
|
– |
22 artiklan 7 kohta |
|
– |
23 artiklan 1 kohta |
|
– |
23 artiklan 2 kohta |
|
– |
23 artiklan 3 kohdan johdantokappale |
|
– |
23 artiklan 3 kohdan a alakohta |
|
– |
23 artiklan 3 kohdan b alakohta |
|
– |
23 artiklan 3 kohdan c alakohta |
|
– |
23 artiklan 4 kohdan johdantokappale |
|
– |
23 artiklan 4 kohdan a alakohta |
|
– |
23 artiklan 4 kohdan b alakohta |
|
– |
23 artiklan 4 kohdan c alakohta |
|
– |
24 artikla |
|
– |
25 artikla |
|
21 artiklan johdantokappale |
26 artiklan johdantokappale |
|
21 artiklan a alakohta |
26 artiklan a alakohta |
|
21 artiklan b alakohta |
26 artiklan b alakohta |
|
22 artikla |
27 artikla |
|
– |
27 artiklan 2 kohta |
|
23 artiklan 1 kohta |
28 artiklan 1 kohta |
|
23 artiklan 2 kohta |
28 artiklan 2 kohta |
|
23 artiklan 3 kohta |
28 artiklan 3 kohta |
|
– |
28 artiklan 4 kohdan johdantokappale |
|
– |
28 artiklan 4 kohdan a alakohta |
|
– |
28 artiklan 4 kohdan b alakohta |
|
– |
28 artiklan 4 kohdan c alakohta |
|
– |
28 artiklan 5 kohdan johdantokappale |
|
– |
28 artiklan 5 kohdan a alakohta |
|
– |
28 artiklan 5 kohdan b alakohta |
|
– |
28 artiklan 5 kohdan c alakohta |
|
24 artiklan 1 kohta |
29 artiklan 1 kohta |
|
24 artiklan 2 kohta |
29 artiklan 2 kohta |
|
24 artiklan 3 kohdan johdantokappale |
29 artiklan 3 kohdan johdantokappale |
|
24 artiklan 3 kohdan a alakohta |
29 artiklan 3 kohdan a alakohta |
|
24 artiklan 3 kohdan b alakohta |
29 artiklan 3 kohdan b alakohta |
|
24 artiklan 4 kohta |
29 artiklan 4 kohta |
|
24 artiklan 5 kohdan johdantokappale |
29 artiklan 5 kohdan johdantokappale |
|
24 artiklan 5 kohdan a alakohta |
29 artiklan 5 kohdan a alakohta |
|
24 artiklan 5 kohdan b alakohta |
29 artiklan 5 kohdan b alakohta |
|
24 artiklan 4 kohta |
29 artiklan 4 kohta |
|
24 artiklan 5 kohdan johdantokappale |
29 artiklan 5 kohdan johdantokappale |
|
24 artiklan 5 kohdan a alakohta |
29 artiklan 5 kohdan a alakohta |
|
24 artiklan 5 kohdan b alakohta |
29 artiklan 5 kohdan b alakohta |
|
24 artiklan 5 kohdan c alakohta |
29 artiklan 5 kohdan c alakohta |
|
25 artiklan 1 kohta |
30 artiklan 1 kohta |
|
25 artiklan 2 kohta |
30 artiklan 2 kohta |
|
– |
31 artiklan 1 kohta |
|
– |
31 artiklan 2 kohdan johdantokappale |
|
– |
31 artiklan 2 kohdan a alakohta |
|
– |
31 artiklan 2 kohdan b alakohta |
|
– |
31 artiklan 2 kohdan c alakohta |
|
– |
31 artiklan 3 kohta |
|
– |
31 artiklan 4 kohta |
|
– |
31 artiklan 5 kohta |
|
– |
31 artiklan 6 kohta |
|
– |
31 artiklan 7 kohta |
|
26 artikla |
– |
|
27 artiklan 1 kohta |
33 artiklan 1 kohta |
|
27 artiklan 2 kohta |
– |
|
27 artiklan 3 kohta |
33 artiklan 2 kohta |
|
– |
33 artiklan 3 kohta |
|
28 artikla |
32 artikla |
|
– |
34 artikla |
|
29 artikla |
35 artikla |
|
30 artikla |
36 artikla |
_____________
LIITE III
Tämän direktiivin johdanto-osan kappaleiden ja artiklojen välinen vastaavuustaulukko
|
Johdanto-osan kappaleet |
Artiklat |
|
(1), (7) |
Yleistä (uudelleenlaadinnan tarve) |
|
(2), (3), (4) |
1 artikla |
|
(5), (6), (8) |
Yleistä (muut oikeudelliset välineet) |
|
(9) |
4 ja 10 artikla |
|
(10), (11), (12) |
2 artiklan c alakohta |
|
(13) |
3 artiklan 5 kohdan b alakohta; 11 artiklan a alakohta |
|
(14), (16), (17), (18), (19), (29) |
3–9 artikla |
|
(15) |
2 artiklan c alakohta, 3–9 artikla |
|
(20) |
5 artiklan 1 ja 7 kohta |
|
(21) |
5 artiklan 3 kohta |
|
(22), (23) |
6 artikla |
|
(24) |
10 artikla |
|
(25), (26) |
11 artikla |
|
(27) |
21 ja 23 artikla |
|
(28) |
15 artikla |
|
(30), (31), (32), (33) |
16 artikla |
|
(34) |
17 ja 18 artikla |
|
(35) |
19 artikla |
|
(36), (37), (38) |
20, 21 ja 22 artikla |
|
(39) |
23 artikla |
|
(40) |
21, 24, 25 ja 28 artikla |
|
(41) |
24 artikla |
|
(42) |
26 artikla |
|
(43) |
27, 28 ja 29 artikla |
|
(44) |
17 ja 18 artikla |
|
(45) |
5 artiklan 1, 7 ja 8 kohta |
|
(46) |
28 artiklan 3 ja 4 kohta |
|
(47), (48) |
27, 28 ja 29 artikla |
|
(49) |
29 artikla |
|
(50), (51), (52), (53) |
12 artikla |
|
(54) |
31 artikla |
|
(55) |
17 artikla |
|
(56), (57), (58) |
30 artikla |
|
(59), (60), (61), (62) |
Yleistä (oikeusperusta, perusoikeuskirjan noudattaminen, osallistuvat jäsenvaltiot) |
|
(63), (64) |
33 artikla |
_____________