EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 12.3.2024

COM(2024) 126 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPPA-NEUVOSTOLLE JA NEUVOSTOLLE

Muuttoliike tasapainoon: oikeudenmukainen ja määrätietoinen toimintamalli

I.    JOHDANTO

Muuttoliike on Euroopalle haaste, johon on vastattava Euroopan tasolla. Tämän Eurooppa on saanut kantapään kautta oppia. Vuoden 2015 pakolaiskriisi ja muut haasteet, joita EU:n ulkorajoilla on kohdattu, ovat paljastaneet puutteita EU:n vanhentuneessa ja vajaaksi jääneessä muuttoliike- ja turvapaikkalainsäädännössä. Ne ovat myös tuoneet esiin, kuinka monimutkaista on hallita tilannetta, joka vaikuttaa jäsenvaltioihin eri tavoin ja jossa yhden jäsenvaltion toimilla on vaikutuksia toisiin. Nämä haasteet ovat osoittaneet myös, että muuttoliike on maailmanlaajuinen realiteetti, jota voidaan tosiasiallisesti hallita vain toimimalla yhtenäisesti eri puolilla maailmaa olevien kumppaneidemme kanssa.

Aloittaessaan toimikautensa von der Leyenin komissio otti tehtäväkseen luoda muuttoliikkeen hallintaa varten uuden kestävän eurooppalaisen kehyksen: kehyksen, jolla voidaan hallita jäsenvaltioiden keskinäistä riippuvuutta, tarjota kunnon ratkaisuja ja antaa eurooppalaisille mahdollisuus luottaa siihen, että muuttoliikettä hallitaan vaikuttavalla ja inhimillisellä tavalla arvojemme mukaisesti.

Tämä oli ajatuksena, kun mittava lainsäädäntöuudistusten kokonaisuus – muuttoliike- ja turvapaikkasopimus – esitettiin. Nyt neljä vuotta myöhemmin Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä aikaansaatu poliittinen yhteisymmärrys näistä uudistuksista luo pitkällä aikavälillä perustan oikeudenmukaiselle, tehokkaalle ja kestävälle muuttoliikkeen hallinnalle. Tässä järjestelmässä kukin EU:n jäsenvaltio saa vastata haasteisiinsa joustavasti, mutta yhtäkään jäsenvaltiota ei jätetä yksin paineen alle.

Kyseessä on merkittävä virstanpylväs. Neljän viime vuoden aikana EU ja sen jäsenvaltiot ovat kuitenkin kohdanneet joukon uusia ja toistuvia haasteita. Ajalle on ollut ominaista jatkuva pyrkimys vastata välittömiin tarpeisiin nopeasti operatiivisin ja kohdennetuin toimin. Moniin muuttoreitteihin kohdistuvasta jatkuvasta ja jopa kasvavasta paineesta huolimatta EU on onnistunut osoittamaan sitä ketteryyttä, jota monimutkaisten haasteiden kohtaaminen ja niihin vastaaminen edellyttää. EU on ollut erityisen vahva ja yhtenäinen puolustaessaan ulkorajojaan maahantulon välineellistämiseltä, jota Valko-Venäjän ja Venäjän hallinnot ovat harjoittaneet. Sitä se on ollut myös suhtautuessaan Ukrainasta Venäjän hyökkäyssotaa pakeneviin henkilöihin periaatteellisesti ja inhimillisesti, evakuoidessaan jäsenvaltioihin suuren määrän Afganistanin kansalaisia ja ylläpitäessään uudelleensijoittamistoimia. EU on näin osoittanut luotettavuutensa maanosana, jossa suojelun tarpeessa oleville taataan suojelu, ja hoitanut osansa maailmanlaajuisena toimijana.

Tämä kaksitahoinen toimintamalli, jossa pyritään kestävään rakenteelliseen uudistukseen ja kohdennettuihin operatiivisiin toimiin, on mahdollistanut sen, että Eurooppa on voinut jättää vanhat säröt taakseen ja vakiinnuttaa muuttoliikettä ja rajaturvallisuutta koskevan yhteisen toimintamallin. Jatkossakin näiden kahden toimintalinjan on edettävä rinnakkain: muuttoliike ei ole ohimenevä ilmiö, ja kaikki viittaa siihen, että se tulee jatkossakin olemaan keskuudessamme ja hallitsemaan tulevaa poliittista asialistaa. Hyvin hallittu ja järjestäytynyt laillinen muuttoliike voi olla Euroopan yhteiskunnille ja talouksille mahdollisuus. Sen avulla voidaan muun muassa torjua työvoimapulaa, ja samalla voidaan estää laitonta muuttoliikettä.

Vaikka lainsäädäntöuudistuksilla voidaan muuttaa asioita, vaikutus ei ole välitön, eikä järjestelmää voida koskaan täysin suojata mahdollisilta ongelmilta. Ratkaisevaa on kuitenkin se, että EU on nyt vakiinnuttanut muuttoliikettä koskevan dynaamisen yhteisen toimintamallin. Tästä seuraa, että EU:n jäsenvaltioilla on nyt paremmat valmiudet vastata jatkuvasti muuttuviin monimutkaisiin haasteisiin ja toimia yhdessä oikeudenmukaisesti ja määrätietoisesti.

Tässä tiedonannossa tarkastellaan saavutuksia ja edistymistä neljän viime vuoden aikana. Tiedonannossa määritetään välittömät painopisteet sovittujen asioiden toteuttamiseksi ja tarkastellaan osa-alueita, joilla tarvitaan lisätoimia uuden järjestelmän täydentämiseksi.

Euroopan parlamentin ja neuvoston historiallinen poliittinen yhteisymmärrys muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksesta merkitsee ratkaisevaa muutosta. Se antaa EU:lle vahvan oikeusperustan muuttoliikkeen kokonaisvaltaiselle ja yhdennetylle hallinnalle. Yhdentoista 1 toisiinsa kytkeytyvän säädöksen avulla varmistetaan yhteinen toimintamalli ulkorajojen turvallisuuden parantamiseksi, oikeudenmukainen ja toimivampi yhteisvastuu- ja vastuunjakojärjestelmä sekä tehokkaat turvapaikkamenettelyt, joissa suojelua tarvitsevien tilanne paranee.

1.Muutokset, joita muuttoliike- ja turvapaikkasopimus tuo tullessaan

Ulkorajojen turvallisuuden parantuminen

Kaikki laittomasti maahan tulevat rekisteröidään ja heihin kohdistetaan henkilöllisyyttä, turvallisuutta ja terveyttä koskevaa seulontaa. Seulonnan jälkeen henkilöt, jotka eivät todennäköisesti tarvitse suojelua, turvallisuusriskin aiheuttavat henkilöt ja viranomaisia harhaan johtavat henkilöt joutuvat rajamenettelyyn. Jokaisella jäsenvaltiolla on oltava kapasiteetti huolehtia tietystä määrästä turvapaikanhakijoita asianmukaisissa olosuhteissa menettelyjen keston ajan. Käytössä on vahvat oikeudelliset takeet, ja ilman huoltajaa olevat alaikäiset vapautetaan rajamenettelystä, elleivät he muodosta turvallisuusuhkaa. Kaikkien jäsenvaltioiden on varmistettava, että rajalla valvotaan riippumattomasti perusoikeuksien toteutumista.

Turvaamalla ulkorajat laittoman maahantulon suitsimiseksi rajoitamme maahan tulleiden edelleen liikkumista ja takaamme yhden EU:n kansalaisten arvostetuimmista oikeuksista eli oikeuden liikkua Schengen-alueella ilman sisärajavalvontaa. Varmistamalla, että rajamenettelyssä hylätyt palautetaan nopeasti, lähetämme selkeän viestin siitä, että uudessa eurooppalaisessa järjestelmässä ei suvaita väärinkäytöksiä.

EU:lla tulee olemaan lainsäädäntökehys, jota sovelletaan kriisitilanteissa, maahantulon välineellistäminen mukaan lukien: uudella lainsäädäntövälineellä luodaan vakaa ja ennakoitavissa oleva unionin tason kehys kriisitilanteiden hallitsemiseksi, ja siihen sisältyy vahvempi yhteisvastuukomponentti, jolla varmistetaan, että asianomaisen jäsenvaltion kaikki tarpeet täytetään. Välineellistämistilanteiden hoitamiseksi tehtävät poikkeukset antavat jäsenvaltioille jämäkät ja kohdennetut keinot suojella ulkorajojamme säilyttäen samalla mahdollisuuden hakea turvapaikkaa ja perusoikeuksien kunnioittamisen.

Nopeat ja tehokkaat turvapaikka- ja palauttamismenettelyt, joissa yksilöä koskevia takeita vahvistetaan

Uusilla säännöillä parannetaan turvapaikkamenettelyjen toimivuutta lyhentämällä määräaikoja ja tiukentamalla perusteettomia hakemuksia tai myöhempiä hakemuksia koskevia sääntöjä. EU:lla on mahdollisuus laatia turvallisista kolmansista maista ja turvallisista lähtömaista luettelot, joita käytetään jäsenvaltioiden omien luetteloiden rinnalla. Näiden tiukentuneiden sääntöjen vastapainona on yksilöiden oikeuksia koskevia tärkeitä takeita, kuten maksuton oikeudellinen neuvonta kaikissa menettelyissä. Erityistä huomiota kiinnitetään haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisryhmiin, kuten ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin ja lapsiperheisiin. Kaikkiin säädöksiin sisältyvillä uusilla velvoitteilla varmistetaan, että ilman huoltajaa oleville lapsille nimitetään nopeasti edustaja, joka huolehtii heidän eduistaan.

Uusilla säännöillä lähennetään jäsenvaltioiden käytäntöjä sen suhteen, kuka voi saada pakolaisaseman tai minkälaista laatua vastaanotto-olosuhteilta vaaditaan. Vastaanotto-olosuhteita koskeviin EU:n laajuisiin normeihin kuuluvat työmarkkinoille pääsyn aikaistaminen, maahanmuuttajalasten koulutukseen pääsyn parantaminen ja haavoittuvassa asemassa olevien suojelu. Samalla parannetaan jäsenvaltioiden valmiuksia hoitaa vastaanottojärjestelmiään tuloksellisesti. Niin ikään on sovittu yhdenmukaisemmista kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevista yhteisistä kriteereistä, joissa selkiytetään edunsaajien oikeuksia ja velvollisuuksia. Täysivaltaisella EU:n turvapaikkavirastolla on uusia välineitä, joilla tuetaan jäsenvaltioita turvapaikka- ja vastaanottokäytäntöjen lähentämisessä. Virasto voi uuden seurantamekanisminsa avulla seurata uuden lainsäädäntökehyksen operatiivista ja teknistä soveltamista.

Oikeudenmukaisempi ja toimivampi yhteisvastuuseen ja vastuunjakoon perustuva järjestelmä

Unioni ottaa ensimmäistä kertaa käyttöön pysyvän yhteisvastuumekanismin, jolla varmistetaan, että yksikään jäsenvaltio, johon kohdistuu paineita, ei jää yksin ja että kaikki osallistuvat. Jäsenvaltiot tukevat toisiaan maahantulijoihin sovellettavalla yhteisvastuulla (sisäiset siirrot tai kompensointi edelleen liikkumisen yhteydessä), operatiivisella tuella ja rahoitusosuuksilla, myös kolmansissa maissa toteutettavien hankkeiden osalta. Jäsenvaltiot valitsevat, minkä tyyppistä yhteisvastuuta ne haluavat pakollisen jakoperusteen perusteella harjoittaa. Yhteisvastuutoimia voidaan korvamerkitä jäsenvaltioille, joihin maahantulijoita saapuu huomattavia määriä etsintä- ja pelastusoperaatioiden seurauksena.

Turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevia sääntöjä on vahvistettu: on lisätty uusi tutkintotodistuksia koskeva vastuuperuste ja tiukennettu perheeseen liittyviä vastuuperusteita. Uusilla vastuun lakkaamissäännöillä tasapainotetaan vastuuta hakemuksista, jotka ensimmäinen maahantulojäsenvaltio käsittelee rajamenettelyssä. Edelleen liikkumisen yhteydessä myös henkilöiden siirtäminen takaisin hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon on tehokkaampaa.

Järjestelmään sisältyy toimivia sääntöjä, joiden tarkoituksena on havaita ja ehkäistä edelleen liikkumista, kuten se, että ainoastaan vastuussa olevassa jäsenvaltiossa tarjotaan kaikki aineelliset vastaanotto-olosuhteet. Uusilla säännöillä rajoitetaan myös vastuun lakkaamismahdollisuutta tai mahdollisuutta siirtää vastuuta jäsenvaltioiden välillä. Näin hakija ei voi valita, mikä jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä.

Uusien turvapaikka-asioita, uudelleensijoittamista, tilapäistä suojelua ja palauttamista koskevien toimenpiteiden toteuttamista tuetaan parantamalla yhteistä Eurodac-tietokantaa. Tietokannan avulla jäsenvaltiot voivat myös havaita edelleen liikkumista ja puuttua siihen.

2.Muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen soveltaminen käytännössä

Tämän uuden lainsäädäntökehyksen toimivuus riippuu sen täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta. Se edellyttää uuden lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamista, uutta tai parannettua infrastruktuuria, uusia järjestelmiä ja rahoitussuunnittelun parantamista. Komissio tukee jäsenvaltioiden valmisteluja rahoituksella, puutteiden analysoinnilla, seurannalla ja EU:n virastojen lisätuella. On olennaisen tärkeää, että nämä kaksi vuotta ennen sopimuksen soveltamisen alkamista käytetään hyvin.

Komissio on aloittanut valmistelut muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen täytäntöönpanoa ja käytännön soveltamista varten. Komissio esittää kesäkuuhun 2024 mennessä yhteisen täytäntöönpanosuunnitelman, jossa esitetään EU:n ja jäsenvaltioiden toimia koskeva etenemissuunnitelma, aikataulu ja välitavoitteet. Suunnitelmassa määritetään puutteet ja yksilöidään operatiiviset toimet, joita tarvitaan sen varmistamiseksi, että kaikilla jäsenvaltioilla on oikeudelliset ja operatiiviset valmiudet, joita uuden lainsäädännön soveltamisen aloittaminen vuoteen 2026 mennessä edellyttää.

Muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen logiikkaa noudattaen kunkin jäsenvaltion on tehtävä tämä työ muuttoliikkeen ja turvapaikka-asioiden hallintaa koskevan kansallisen tason strategisen toimintamallin puitteissa. Kaikkien jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä ollakseen valmiita sopimuksen täytäntöönpanoon, mutta kaikilla ei ole samoja haasteita. Komission täytäntöönpanosuunnitelmaan sisällytetään maakohtaisia puuteanalyyseja, joiden pohjalta jäsenvaltiot voivat laatia omat kansalliset täytäntöönpanosuunnitelmansa. Jäsenvaltioiden on myös laadittava kansalliset strategiat, jotka muodostavat perustan viisivuotiselle Euroopan turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintastrategialle, jonka komissio laatii 18 kuukauden kuluessa uusien sääntöjen voimaantulosta.

Onnistunut siirtyminen uusien sääntöjen soveltamiseen on keskeinen yhteinen painopiste seuraavien kahden vuoden aikana. EU:n tukeen sisältyy teknistä, operatiivista ja taloudellista tukea, jota komissio ja EU:n virastot antavat. Käytettävissä on huomattavat määrärahat, joita täydennetään nykyisen turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF) ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen (BMVI) ohjelmien tulevasta väliarvioinnista saatavalla rahoituksella sekä monivuotisen rahoituskehyksen väliarvioinnissa muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen täytäntöönpanon tukemiseen varatuilla 2 miljardin euron lisämäärärahoilla.

Samaan aikaan kun EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot ovat olleet tämän uuden lainsäädäntökehyksen arkkitehteinä, ne ovat tehneet kovasti työtä myös palomiehinä vastatakseen moniin uusiin ja toistuviin haasteisiin.

Näin EU on laajentanut välinevalikoimaansa estääkseen ja ehkäistäkseen laitonta liikkumista ja ihmissalakuljetusta mutta myös reagoidakseen muuttuviin muuttoliikkeen malleihin sitä mukaa kun niitä tulee esiin. Viime vuosina tehdyillä parannuksilla on kehitetty EU:n välineitä ja valmiuksia hoitaa muuttoliikkeen päivittäinen hallinta sekä vastata poikkeuksellisiin ja odottamattomiin haasteisiin.

1.Koko reitin kattava lähestymistapa

Yksi viime vuosien merkittävimmistä uutuuksista on ollut painopisteen siirtyminen koko reitin kattavaan lähestymistapaan, jolla puututaan pakolaisten ja maahanmuuttajien liikkumiseen, ottaen huomioon kaikki erilaiset tilanteet, joihin ihmiset voivat joutua, ja käsitellään niitä yhdessä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa.

Komissio on laatinut neljä EU:n toimintasuunnitelmaa, jotka koskevat Länsi-Balkanin, keskisen Välimeren, Atlantin / läntisen Välimeren sekä itäisen Välimeren reittejä. Tarkoituksena on luoda pohjaa yhteisille operatiivisille toimille näillä reiteillä. Toimintasuunnitelmat sisältävät useita toimia, jotka on jo saatettu päätökseen tai joiden toteuttaminen on täydessä vauhdissa. Tämä kohdennetumpi ja koordinoidumpi toimintamalli, johon kuuluu monenlaisia lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimenpiteitä, on lisännyt unionin reagointikykyä ja ketteryyttä muuttuvien haasteiden edessä.

EU:n toimintasuunnitelmissa otetaan huomioon kunkin reitin erityispiirteet ja vahvistetaan EU:n tukea muuttopaineen kohteena oleville jäsenvaltioille ja kumppanimaille, myös EU:n virastojen työn kautta, toimilla, joilla pyritään vähentämään laitonta ja vaarallista muuttoliikettä.

Tämän toimintamallin ainutlaatuisena lisäarvona on ollut työn keskittäminen ensisijaisiin toimenpiteisiin ja niiden johdonmukaisen seurannan varmistaminen. Tässä hyödynnetään kaikkia EU:n käytettävissä olevia politiikan ja operatiivisen toiminnan välineitä.

2.Ulkorajavalvonnan vahvistaminen

EU on tehnyt huolellista vaiheittain etenevää työtä EU:n ulkorajojen valvonnan parantamiseksi. Teknologian kehityksen ohella on tarkistettu tapaa, jolla EU:n jäsenvaltiot jakavat tietoa rajavalvonnasta.

Jotta muuttuvia muuttoliike- ja turvallisuushaasteita rajoilla ymmärrettäisiin paremmin, komissio on tehnyt tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja virastojen kanssa EU:n yhteisen tilannetietoisuuden aikaansaamiseksi. Kansalliset viranomaiset ovat vuodesta 2021 lähtien saanet ajantasaisen ja kattavan kuvan tilanteesta EU:n ulkorajoilla parannetun Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) avulla. Sen avulla jäsenvaltiot voivat vaihtaa tietoja keskenään, Frontexin ja naapurimaiden kanssa.

Laittoman maahantulon lisääntyessä muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman puitteissa tehtävää työtä on lisätty, jotta muuttoliikkeen kehityssuuntausten varhaista havaitsemista ja seurantaa voidaan parantaa. Työ kohdennetaan jäsenvaltioille huolta aiheuttaviin osa-alueisiin yksityiskohtaisten analyysien ja tietojenvaihdon avulla, jotta ulkorajoihin kohdistuvia uusia paineita voidaan ennakoida.

Kattavan ja tehokkaan tilannetietoisuuden aikaansaaminen ei kuitenkaan pysähdy EU:n ulkorajoilla. Tiivis yhteistyö ja kumppanuus naapurimaiden ja kumppanimaiden kanssa on olennaisen tärkeää. Tällä toimikaudella on saavutettu paljon, muun muassa 17 aktiivista Frontexin työjärjestelyä ja viisi asemaa koskevaa sopimusta. Perusoikeudet otetaan järjestelmällisesti huomioon. Kolmansissa maissa on tällä hetkellä yli 500 yhteyshenkilöä, jotka toimivat yhteisen EU-verkoston puitteissa. Niiden tehtävänä on kerätä ja jakaa tietoa, joka on olennaisen tärkeää yhteisen tilannekuvan luomiseksi Euroopan tasolla.

Rajaturvallisuuden uusi kultainen standardi

EU on jatkanut pyrkimyksiään ottaa käyttöön maailman teknisesti edistynein rajaturvallisuusjärjestelmä. Parannetulla viisumitietojärjestelmällä korjataan aukkoja turvallisuustiedoissa parantamalla jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa. Uudistettu Schengenin tietojärjestelmä on maaliskuusta 2023 lähtien tarjonnut kansallisille viranomaisille kattavampaa ja luotettavampaa tietoa ihmisistä turvallisuuden ja rajavalvonnan parantamiseksi.

Tämä vuosi on merkittävä myös siksi, että käynnistetään yhteentoimivuuskehys, jonka ansiosta kaikki keskeiset tietojärjestelmät voivat olla yhteydessä toisiinsa. Tämä on tärkeää, jotta voidaan korjata mahdolliset aukot, joita väärää henkilöllisyyttä käyttävät rikolliset voivat hyödyntää välttääkseen paljastumisen. Ensimmäinen pala, rajanylitystietojärjestelmä, johon kolmansista maista tulevat matkustajat rekisteröidään, otetaan käyttöön syksyllä. Pian sen jälkeen aletaan rekisteröidä myös viisumipakosta vapautettujen matkustajien ETIAS-matkustuslupia. Kun nämä yhdistetään uuteen Eurodac-tietokantaan, pystytään kattavasti valvomaan sitä, kuka saapuu EU:hun. Jos havaitaan turvallisuusuhka, henkilö otetaan säilöön tai palautetaan lähtömaahansa.

Operatiivisen kapasiteetin lisääminen ulkorajoilla

Viimeisten kymmenen vuoden aikana EU:n ulkorajoja on asteittain vahvistettu lähettämällä henkilöstöä EU:n virastoista jäsenvaltioiden tueksi. Vahvistetun mandaattinsa ansiosta Frontex on pystynyt paremmin tukemaan jäsenvaltioita ulkorajojen valvonnassa Euroopan ulkorajojen yhdennettyä valvontaa noudattaen.

Tällä hetkellä 2 650 raja- ja merivartijaa on lähetettynä pysyviin joukkoihin. He tukevat jäsenvaltioita rajatarkastuksissa, palautusoperaatioissa ja rajavalvonnassa. On olennaisen tärkeää jatkaa viraston tukemista, jotta se voi kaikilta osin täyttää mandaattinsa mm. lähettämällä pysyviin joukkoihin 10 000 raja- ja merivartijaa vuoteen 2027 mennessä. Tämän saavuttamiseksi on olennaisen tärkeää, että Frontex, jäsenvaltiot ja komissio toteuttavat eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen arvioinnin yhteydessä laaditun toimintasuunnitelman. Keskeisiin saapumispaikkoihin lähetetään asiantuntijoita EU:n virastoista, kuten turvapaikkavirastosta, Europolista, Frontexista ja Eurojustista, auttamaan kansallisia viranomaisia unioniin tulevien henkilöiden tunnistamisessa.

Keskeisillä ulkorajoilla (Bulgaria–Turkki, Romania–Serbia) toteutetuilla uusilla pilottihankkeilla on parannettu ulkorajojen valvontaa, vahvistettu yhteistyötä naapurimaiden kanssa ja varmistettu nopeat turvapaikka- ja palauttamismenettelyt. Hankkeista on jo saatu konkreettisia tuloksia. Esimerkiksi Bulgaria on kaksinkertaistanut kapasiteettinsa ottaa vastaan Frontexin pysyvien joukkojen työntekijöitä 124:stä 264:een. Vastaavasti maaliskuusta 2023 lähtien on toteutettu yli 400 Romanian ja Serbian yhteistä partiointioperaatiota, joilla edistetään rajaturvallisuutta Romanian ja Serbian välisellä ulkorajalla. Molempia hankkeita on jatkettu alkuperäistä toteutuskautta (maalis–lokakuu 2023) pidempään. Bulgaria ja Romania kehittävät tämän työn pohjalta pitkän aikavälin yhteistyötä rajaturvallisuuden ja muuttoliikkeen hallinnan parantamiseksi ja ovat allekirjoittaneet tätä varten yhteistyökehykset. Tämän onnistumisen pohjalta voitaisiin sopia laajemmista yhteistyökehyksistä, myös alueellisella tasolla.

Merirajayhteistyön parantaminen

Välimeren yli on tullut ainakin 1990-luvun puolivälistä lähtien vuosittain tuhansia ihmisiä Eurooppaan hakeakseen turvapaikkaa tai muuttaakseen tänne. Tämän seurauksena Välimerellä kuolleiden määrä on viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt. Tämän 46 000 kilometriä pitkän rantaviivan valvonta edellyttää kaikkien toimijoiden yhteistyön lisäämistä ihmishenkien pelastamisen varmistamiseksi.

EU:n jäsenvaltiot toteuttavat pitkälle meneviä pelastusoperaatioita, jotta ihmisiä ei hukkuisi merellä. Niitä on tuettu vuosien mittaan useilla eurooppalaisen raja- ja merivartioston merioperaatioilla. Joissakin EU:n rannikkovaltioissa mereltä pelastettujen jatkuvalla maahantulolla sekä valtiollisten että yksityisten operaatioiden seurauksena on kuitenkin merkittävä vaikutus maiden turvapaikka-, maahanmuutto- ja rajaturvallisuusjärjestelmiin.

Avun antaminen merihädässä oleville on kansainväliseen oikeuteen perustuva velvollisuus. Euroopan komissiolla ei ole virallista roolia etsintä- ja pelastusoperaatioiden koordinoinnissa eikä sen määrittämisessä, missä avustettujen henkilöiden on turvallista nousta maihin. Tämä kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Komissio kuitenkin edistää edelleen rakenteellisempaa yhteistyötä tällä osa-alueella erityisesti etsintä- ja pelastustoiminnan eurooppalaisen yhteysryhmän kautta. Yhteysryhmä perustettiin vuonna 2021 foorumiksi, jolla EU:n jäsenvaltiot, Schengenin säännöstöön osallistuvat maat ja muut relevantit sidosryhmät voivat käydä jäsenneltyä vuoropuhelua lainsäädäntökehyksen täytäntöönpanosta ja etsintä- ja pelastustoiminnan muuttuvista käytännöistä.

Välimereen ei rajoitu ainoastaan EU:n jäsenvaltioita. Pyrkimyksiä saada Pohjois-Afrikan puolella sijaitsevia kolmansia maita kantamaan osa vastuusta merellä hukkumisen estämiseksi on lisätty. EU:n rahoituksella on tuettu asiantuntemuksen, varusteiden ja koulutuksen tarjoamista sekä keskeisten elinten, kuten Libyan liikkuvan meripelastuskeskuksen, valmiuksien kehittämistä. Libyaan on toimitettu etsintä- ja pelastusaluksia, ja Tunisiaan on toimitettu moottoreita ja varaosia, joiden avulla on ylläpidetty 17:ää rannikkovartioston käyttämää alusta, sekä tutka- ja viestintäjärjestelmiä. Varusteiden lisäksi annetaan koulutusta: tähän kuuluu Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ”humanitaarisen rajaturvallisuuden” konseptin hyödyntäminen ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan edistämiseksi Egyptin rajavalvonnassa sekä Libyan sisäministeriölle ja rajavartijoille suunnattu ihmisoikeuskoulutus ja -seuranta. Tulevaan työhön sisältyy koulutusakatemia Libyassa ja opetussuunnitelman laatiminen tunisialaiselle henkilöstölle. Kaikkia EU:n rahoittamia muuttoliikkeeseen liittyviä ohjelmia seurataan tiiviisti muun muassa ulkoisen arvioinnin avulla, ja Libyaa varten jo käytössä olevaa riippumatonta seurantajärjestelmää vahvistetaan edelleen muualla Pohjois-Afrikassa täytäntöönpanon valvomiseksi, myös ihmisoikeuksien kunnioittamisen osalta.

Valtaosalla merirajojen ylityksiin kohdistuvista EU:n toimista on pyritty ehkäisemään laitonta lähtöä. Keinovalikoimaan on kuulunut ihmissalakuljetuksen torjuntaa, vaikuttamista laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin lähtö- ja kauttakulkumaissa, laajoja tiedotuskampanjoita, joissa kerrotaan meren ylitykseen liittyvästä kuolemanvaarasta, ja laillisiin muuttomahdollisuuksiin liittyvien uskottavien vaihtoehtojen tarjoamista. Palauttamisjärjestelmän parantaminen ja takaisinottoyhteistyön lisääminen kolmansien maiden kanssa toimivat myös vahvana pelotteena, joka estää laittomia meren ylityksiä.

Muuttoliike- ja turvapaikkasopimus on osa ratkaisua. Uudessa lainsäädännössä otetaan hyvin huomioon etsintä- ja pelastusoperaatioilla avustetun maahantulon erityisluonne. Uudella yhteisvastuukehyksellä tullaan varmistamaan, että Välimeren valtiot eivät joudu yksin kantamaan etsintä- ja pelastustoimin avustetusta maahantulosta johtuvaa suhteetonta painetta. Välimeren monimutkainen todellisuus edellyttää kuitenkin kaikilta toimijoilta jatkuvia ponnisteluja, jotta salakuljettajien toimintamahdollisuuksia voidaan vähentää ja tarpeeton ihmishenkien menetys saadaan loppumaan.

3.Ihmissalakuljettajien rikollisverkostoihin kohdistuvat toimet

Yli 90 prosenttia sääntöjenvastaisesti maahan tulevista saapuu EU:hun salakuljettajien avulla. Rikollisjärjestöt saavat valtavia voittoja ihmishenkien vaarantamisesta vaarallisella matkalla. Laittomasti maahan tulevilla voi olla edessään epävarma toimeentulo, ja he ovat jälleen vaarassa joutua hyväksikäytön kohteeksi. Puheenjohtaja Ursula von der Leyen kehotti unionin tilasta vuonna 2023 pitämässään puheessa vahvistamaan kaikkia EU:n käytettävissä olevia välineitä, jotta ihmissalakuljetusta voidaan torjua tuloksellisesti.

Komissio ehdotti marraskuussa 2023 antamassaan salakuljetuksen vastaisessa paketissa 2 20 vuotta vanhan lainsäädäntökehyksen päivittämistä, jossa määritellään maahantulijoiden salakuljetus rikokseksi ja kovennetaan seuraamuksia. Pakettiin sisältyvillä ehdotuksilla vahvistettaisiin myös salakuljetuksen torjuntaan liittyvää EU:n hallintoa, Europolin roolia ja virastojen välistä yhteistyötä ihmissalakuljetuksen torjunnassa. Ihmisten salakuljetusta tutkivan eurooppalaisen keskuksen vahvistaminen pysyvästi lähetetyillä yhteyshenkilöillä, myös Eurojustista, muuttaisi merkittävästi Europolin valmiuksia tukea jäsenvaltioiden operaatioita ja tutkintatoimia kentällä.

Samaan aikaan käynnistettiin ihmissalakuljetuksen vastainen maailmanlaajuinen allianssi ja esitettiin toimintakehotus. Sen keskeisiin pyrkimyksiin kuuluu estää ihmisten joutumista salakuljettajien uhreiksi vahvistamalla rajavalvontaa, järjestää tiedotuskampanjoita ja kiinnittää huomiota digitaalisiin salakuljetuksen näkökohtiin; vastata salakuljetukseen koordinoidulla lainvalvonnalla ja varmistaa, että rikoshyöty takavarikoidaan; sekä puuttua laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin tukemalla pääsyä laadukkaaseen koulutukseen, luomalla kestäviä taloudellisia mahdollisuuksia ja ihmisarvoisia työpaikkoja sekä tarjoamalla enemmän laillisia vaihtoehtoja laittoman lähtemisen estämiseksi. Vuoden 2024 aikana järjestetään näitä kysymyksiä käsitteleviä asiantuntijakokouksia.

Tämä työ perustuu uudistettuun maahanmuuttajien salakuljetuksen vastaiseen toimintasuunnitelmaan (2021–2025), joka on avannut uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön kumppanimaiden kanssa erityisten räätälöityjen salakuljetuksen vastaisten operatiivisten kumppanuuksien avulla. Ne täydentävät Europolin operatiivisissa toimintaryhmissä, erityisesti keskisen Välimeren reitillä, jo käynnissä olevaa työtä.

Erityisillä räätälöidyillä salakuljetuksen vastaisilla operatiivisilla kumppanuuksilla kumppanimaiden, jäsenvaltioiden ja YK:n järjestöjen kanssa torjutaan salakuljetusta keskeisissä paikoissa. Ensimmäinen kumppanuus käynnistettiin Marokon kanssa heinäkuussa 2022. Näin avattiin ovi syvemmälle yhteistyölle Frontexin ja Europolin kanssa, mihin voi sisältyä työjärjestelyistä sopiminen ja yhteyshenkilön lähettäminen. Tunisian kanssa huhtikuussa 2023 sovittu operatiivinen kumppanuus kattaa neuvottelut työjärjestelystä Europolin kanssa ja lisäyhteistyöstä CEPOLin kanssa, ja sitä täydennetään 18 miljoonan euron ohjelmalla ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan torjumiseksi Tunisiassa. Alueellinen operatiivinen kumppanuus Länsi-Balkanin maiden kanssa käynnistettiin marraskuussa 2022, ja sen seurauksena perustettiin 36 miljoonan euron alueellinen salakuljetuksen vastainen ohjelma kesäkuussa 2023. Ohjelmassa keskitytään tukemaan lainvalvonta- ja oikeudellista yhteistyötä rikollisverkostojen torjumiseksi ja hyödynnetään EU:n rahoitusta ja EU:n virastojen osaamista rajavalvonnan valmiuksien lisäämiseksi. Ohjelman avulla on jo saatu lisättyä tutkinta-, pidätys- ja syytetoimia.

Salakuljetuksen vastaisten operatiivisten kumppanuuksien lisäksi komissio tekee kahdenvälistä ja alueellista operatiivista yhteistyötä ihmissalakuljetuksen torjumiseksi Afrikassa ja Aasiassa. Yhteistyöhön sisältyy lainvalvonta- ja oikeudellisen yhteistyön tukeminen, maa- ja merirajavalvonnan valmiuksien kehittäminen sekä tiedotus- ja valistuskampanjat. Keväällä 2023 käynnistettiin EU:n rahoittamia tiedotuskampanjoita, joilla varoitettiin ihmissalakuljettajien avun käyttämisen vaaroista. Kampanjat kohdistuivat lähtö- ja kauttakulkumaihin tärkeimpien muuttoreittien varrella, kuten Nigeriassa, Tunisiassa, Marokossa, Senegalissa, Gambiassa, Pakistanissa ja Irakissa.

Ihmissalakuljetuksessa voidaan usein hyödyntää vakiintuneita kansainvälisiä matkustusreittejä. Komissio hyväksyi kesäkuussa 2023 välineistön, jolla ehkäistään kaupallisen liikenteen käyttöä EU:hun suuntautuvan laittoman muuttoliikkeen helpottamisessa. Välineistöön kuuluu operatiivisten ja diplomaattisten toimenpiteiden kokonaisuus, jolla puututaan siihen, että rikollisverkostot hyödyntävät ihmissalakuljetuksessa kaupallista liikennettä yhä enenevässä määrin. Välineistöä on käytetty kumppanimaiden (Turkki ja Pakistan) kanssa käytävien keskustelujen pohjana, mikä on osaltaan vähentänyt EU:hun – erityisesti Kyprokseen – suuntautuvaa laitonta maahantuloa.

Salakuljetusta helpottaa myös se, että ihmiset voivat ensin matkustaa lähemmäs EU:ta hyödyntämällä laillisia viisumivapausjärjestelyjä EU:n naapurimaissa. Näiden maiden viisumikäytäntöjen yhdenmukaistaminen EU:n viisumivapausjärjestelyjen kanssa voi auttaa vähentämään salakuljettajien mahdollisuuksia. Komission ja jäsenvaltioiden yhteinen aloite, jossa painotettiin, että on yhteisen edun mukaista yhdenmukaistaa viisumipolitiikkaa EU:n kanssa, tuotti merkittäviä tuloksia Länsi-Balkanilla vuosina 2022 ja 2023. Jotta tätä haavoittuvuutta voitaisiin vielä lieventää, komissio on ehdottanut, että toimintavaihtoehtoja näissä kysymyksissä vahvistetaan muuttamalla viisumivapauden keskeyttämismekanismia siten, että viisumipolitiikan yhdenmukaistamisen puute otetaan käyttöön uutena perusteena viisumivapausjärjestelmän keskeyttämiselle.

Tulevien kuukausien ja vuosien aikana on olennaisen tärkeää täydentää salakuljetusta koskevaa lainsäädäntöpakettia, jota komissio on ehdottanut keskeisiin haasteisiin vastaamiseksi. Paketti sisältää ehdotukset, joiden tarkoituksena on mahdollistaa ihmissalakuljettajien tuloksellinen jäljittäminen ja syytteeseenpano. Keskeisenä painopisteenä on myös ihmissalakuljetuksen vastaisen maailmanlaajuisen allianssin toimintakehotuksen yhteiset jatkotoimet. Ensimmäisen, digitaalista salakuljetusta käsittelevän temaattisen asiantuntijaryhmän on määrä kokoontua huhtikuussa 2024. Tarkoituksena on tehdä yhteistyötä verkkopalvelujen tarjoajien ja yksityisten yritysten kanssa ihmissalakuljetuksen verkkoulottuvuuden torjumiseksi. Tanska isännöi toukokuussa kumppanuuskonferenssia, joka on tärkeä tilaisuus tarkastella ja työstää seuraavia vaiheita. Käytännön yhteistyön vahvistaminen EU:n virastojen, jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja ulkoisten kumppanien välillä on perusta ihmissalakuljetuksen taustalla olevien rikollisryhmien vastaisille toimille.

4.Määrätietoisempi suhtautuminen palautuksiin

Palautusten tuloksellisuuden lisääminen on tärkeä osa EU:n toimia laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi, ja se vähentää myös kannustimia niiltä, jotka vasta harkitsevat luvatonta maahantuloa. Toimivan yhteisen palauttamisjärjestelmän luominen EU:lle on muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen keskeinen pilari, joka on vahvistettu myös vapaaehtoista paluuta ja uudelleenkotouttamista koskevassa EU:n strategiassa.

Ensimmäinen edellytys on, että jäsenvaltioissa on toimivat järjestelmät palauttamispäätösten täytäntöönpanemiseksi. EU on tukenut jäsenvaltioita tässä prosessissa sekä virastojensa antaman rahoituksen että niiden tarjoaman operatiivisen tuen avulla. Tällä hetkellä palauttamispäätöksistä pannaan tosiasiallisesti täytäntöön kuitenkin edelleen vähemmän kuin yksi viidestä.

Palauttamistoimien vahvistaminen ja palauttamispäätösten vastavuoroinen tunnustaminen

Jäsenvaltioille voidaan nyt tarjota kohdennettua tukea perustettujen erityisrakenteiden avulla. EU:n palauttamisasioiden koordinaattori työskentelee tiiviissä yhteistyössä korkean tason palauttamisverkoston kanssa parantaakseen suoriutumista tällä osa-alueella.

Äskettäin laadittu palautusten edistämissuunnitelma tarjoaa joustavan kehyksen, jossa keskitytään nyt viiteen avaintoimeen: matkustusasiakirjojen myöntämiseen johtavat Frontexin tukemat yhteiset tunnistamistoimet, jotka koskevat seitsemää ensisijaista kohdetta (Irak, Bangladesh, Pakistan, Tunisia, Nigeria, Senegal ja Gambia); avustettu vapaaehtoinen paluu, kestävä uudelleenkotouttaminen ja yhteiset palauttamisoperaatiot Frontexin kanssa; palauttamispäätösten tekeminen samanaikaisesti kielteisten turvapaikkapäätösten kanssa; palauttamispäätösten vastavuoroinen tunnustaminen ja jatkotoimien toteuttaminen; ja turvallisuusuhan aiheuttavien laittomasti maahan tulleiden palauttamisten asettaminen etusijalle.

Edistämissuunnitelman toteuttamisen onnistuminen perustuu hyvien käytäntöjen jakamiseen, ja tätä varten järjestetään erityisiä työpajoja, joita isännöivät Kypros, Alankomaat ja Belgia. Vuoden 2024 ensimmäisellä puoliskolla järjestetään Frontexin johdolla kutakin ensisijaisena pidettyä kolmatta maata koskevia koordinointikokouksia, jotta jäsenvaltioita voidaan auttaa hoitamaan palauttamistapauksiaan.

Toinen väline, jolla parannetaan palauttamisten tehokkuutta koko EU:n tasolla, on palauttamispäätösten vastavuoroinen tunnustaminen. Maaliskuussa 2023 annetut komission suositukset ovat johtaneet siihen, että jäsenvaltiot ovat lisänneet palauttamiskuulutusten käyttöä Schengenin tietojärjestelmässä: jäsenvaltiot tekivät kuuden kuukauden aikana yli 200 000 uutta palauttamiskuulutusta. Nyt kun jäsenvaltioiden viranomaiset voivat nähdä, onko niiden alueella kiinni otetusta henkilöstä jo tehty palauttamispäätös toisessa jäsenvaltiossa, näitä tietoja voidaan käyttää palauttamisen nopeuttamiseen. Asiantuntijakontakteja ollaan luomassa, jotta tätä mahdollisuutta voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. 3  

Yksi menetetty tilaisuus on ensimmäisen kerran vuonna 2018 ehdotettu palauttamisdirektiivin uudistus, josta ei ole vielä sovittu muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen puitteissa. Uudistuksen avulla toteutettaisiin olennaisia parannuksia palauttamispolitiikan hallinnointiin. Se auttaisi ehkäisemään ja vähentämään pakenemista ja luvatonta liikkumista muiden jäsenvaltioiden alueelle, kun käytössä olisi yhteiset kriteerit kunkin tapauksen arvioimiseksi ja mahdollisuus hyödyntää säilöönottoa yleiseen järjestyksen ja turvallisuuteen liittyvistä syistä.

Palauttamisen ja uudelleenkotouttamisen tukeminen

Jäsenvaltioita autetaan palauttamisessa ja uudelleenkotouttamisessa sekä EU:n rahoituksella että Frontexin tuella muun muassa kannustamalla vapaaehtoiseen paluuseen ja pitämällä mahdolliset palautettavat henkilöt mukana palauttamisprosessissa. Tähän sisältyy käytännön apua, kuten lentojen varaaminen, pakkotoimin tapahtuvassa palauttamisessa avustavien saattajien maksaminen ja uudelleenkotouttamista koskeva yhteistyö Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) kanssa.

Palautuksia EU:sta tuetaan sekä jäsenvaltioiden kahdenvälisillä ohjelmilla että Frontexin yhteisillä uudelleenkotouttamispalveluilla, jotka tarjoavat tukea palautettavien uudelleenkotouttamiseen yli 35:ssä kolmannessa maassa (lähitulevaisuudessa noin 50 maassa). Sen jälkeen, kun palvelu käynnistettiin huhtikuussa 2022, tuensaajia on ollut yli 5 500, ja vauhti on kiihtynyt vuonna 2023. Palvelua on käyttänyt 24 jäsenvaltiota ja Schengenin säännöstöön osallistuvaa maata, ja kaikki palvelun piiriin kuuluvat kolmannet maat ovat katettuina. Kumppanimaat ovat suhtautuneet myönteisesti uudelleenkotouttamistuen säännölliseen tarjoamiseen erityisesti pakkoon perustuvaan paluuseen liittyvissä tapauksissa, ja tuki on auttanut helpottamaan palauttamisoperaatioiden toteuttamista ja hyväksyttävyyttä. Esimerkkinä voidaan mainita 13 miljoonan euron tuki EU:sta palautettavien kestävään uudelleenkotouttamiseen Marokossa, Egyptissä ja Tunisiassa. Se muodostuu sekä suorasta tuesta palaajille itselleen että rakenteellisesta tuesta asiasta vastaaville kansallisille viranomaisille.

Toinen keskeinen tavoite on tukea avustettua vapaaehtoista paluuta kumppanimaista ja kestävää uudelleenkotouttamista lähtömaihin. EU on vuodesta 2021 lähtien osoittanut lähes 400 miljoonaa euroa Saharan eteläpuolisen Afrikan kauttakulkumaista tulleiden vapaaehtoisen paluun ja uudelleenkotouttamisen tukemiseen. Elokuun 2022 ja tammikuun 2024 välisenä aikana EU tuki tämän ohjelman puitteissa yli 17 000:ta henkilöä vapaaehtoiseen paluuseen liittyvillä toimenpiteillä ja merkittävillä uudelleenkotouttamistoimenpiteillä. Pohjois-Afrikasta tulleiden vapaaehtoista paluuta tukevassa 68 miljoonan euron ohjelmassa palautettujen määrä lähes kolminkertaistui vuosina 2020–2023 (yli 13 000 vuonna 2023). Tukea annettiin merkittävästi suojeluun ennen palauttamista.

Palautusten lisääminen on yksi Länsi-Balkania koskevan EU:n toimintasuunnitelman pääpilareista. Uudella 13 miljoonan euron alueellisella palauttamisohjelmalla tuetaan edelleen Länsi-Balkanin kumppaneita, jotta ne voivat ottaa käyttöön järjestelmiä, joilla ne voivat hallinnoida toimivia oikeuksiin perustuvia palauttamisia, sekä vapaaehtoiset että ei-vapaaehtoiset paluut mukaan lukien. IOM on toteuttanut Bosnia ja Hertsegovinan viranomaisten kanssa pilottihankkeen, jolla on niin ikään tuettu laittomasti maahan tulleiden ei-vapaaehtoista palauttamista pääasiassa Bangladeshiin ja Turkkiin.

5. Akuutteihin tarpeisiin ja kriiseihin vastaaminen

EU on vastannut erilaisiin odottamattomiin paineisiin ja kriiseihin, joita on ilmaantunut neljän viime vuoden aikana. Komissio on tässä yhteydessä toistuvasti osoittanut, miten EU:n tuki voi auttaa jäsenvaltioita, joihin kohdistuu erityisiä maahantulopaineita ulkorajoilla tai jotka kärsivät laittoman maahantulon äkillisestä lisääntymisestä. Yhdistämällä EU:n virastojen – EU:n turvapaikkaviraston, Europolin ja Frontexin – tukea, rahoitusta ja operatiivista tukea EU voi nopeasti kohdentaa apua yksittäisiin tarpeisiin vastaamiseksi.

Kohdennettua tukea jäsenvaltioille, joihin kohdistuu painetta

Kyproksessa tuki perustuu Kyproksen kanssa helmikuussa 2022 sovittuun yhteisymmärryspöytäkirjaan. Se kattaa kaikki muuttoliikkeen hallinnan näkökohdat, mukaan lukien huomattavan rahoituksen vastaanottokapasiteetin parantamiseen. Tuki on parantanut Kyproksen rajavalvontavalmiuksia ja auttanut sitä kaikilta osin hyödyntämään vapaaehtoisen yhteisvastuumekanismin tarjoamia mahdollisuuksia sekä palauttamiskapasiteettiaan.

Kreikassa Euroopan komissio on tukenut muuttoliikkeen hallintajärjestelmän vahvistamista keskittyen vastaanottotilojen parantamiseen sekä turvapaikka- ja palauttamismenettelyjen tehostamiseen. Merkittävä taloudellinen, operatiivinen ja tekninen tuki on auttanut maan viranomaisia näillä osa-alueilla, mikä on parantanut merkittävästi vastaanottokapasiteettia ja -olosuhteita, sujuvoittanut turvapaikkamenettelyjä ja edistänyt sekä sisäisiä siirtoja että palautuksia.

EU antoi välitöntä tukea, kun Lampedusaan saapui syyskuussa 2023 72 tunnin kuluessa lähes 10 000 tuhatta ihmistä. Puheenjohtaja von der Leyenin laatimaa 10-kohtaista suunnitelmaa on viety tuloksellisesti eteenpäin. Taloudellisen tuen lisäksi EU:n virastot auttoivat maahantulijoiden rekisteröinnissä ja ohjaamisessa eri viranomaisten luo sekä antoivat lisähenkilöstöä ja valvontaresursseja. Myös EU:n hätäavulla rahoitetut saarelta ilmateitse toteutetut siirrot auttoivat lieventämään painetta. Tätä kentällä tehtyä työtä täydennettiin ryhtymällä jälleen toimiin ihmissalakuljetusverkostojen torjumiseksi. Diplomaattiset toimet Tunisian ja lähtömaiden kanssa vaikuttivat nopeasti laittoman maahantulon vähenemiseen.

EU on tukenut myös Espanjaa sekä taloudellisesti että operatiivisesti rajavalvonnan parantamiseksi ja vastaanottotilojen ja -menettelyjen vahvistamiseksi niin Kanariansaarilla kuin mantereellakin. Tukeen sisältyy Frontexin yhteisiä operaatioita, joilla tuetaan Espanjan kykyä valvoa ulkorajojaan turvallisesti ja tuloksellisesti sekä meri- että ilmarajoilla.

Maahantulon välineellistämisen torjunta

Vaikka ulkorajoja valvovilla onkin aina oltava välineet ja valmius käsitellä muotoaan muuttavaa liikkumista, kun ihmissalakuljettajat muuttavat reittejään ja käytäntöjään, EU on kohdannut viime vuosina uusia haasteita niiden tapausten lisääntyessä, joissa maahantuloa on välineellistetty poliittisessa tarkoituksessa.

EU on toiminut nopeasti suojellakseen sekä kyseisiä ihmisiä että unionin ulkorajoja. Kun Valko-Venäjän hallinto välineellisti ihmisiä vuoden 2021 jälkipuoliskolla, EU teki tiivistä yhteistyötä Liettuan, Puolan ja Latvian viranomaisten kanssa tarjotakseen rajojen suojeluun vahvistusta ja rahoitusta turvapaikka- ja vastaanottokapasiteetin tukemiseksi. Tiivistetyllä diplomaattisella yhteydenpidolla autettiin estämään ihmisten hyväksikäytön jatkuminen ja helpotettiin heidän ihmisarvoista paluutaan.

Jotta tulevissa maahantulon välineellistämistilanteissa ei tarvitsisi turvautua tapauskohtaisiin toimenpiteisiin, muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksessa esitetään EU:n turvapaikka- ja palauttamissääntöjen puitteissa määritelmä ja vakaa kehys sen selventämiseksi, miten jäsenvaltiot voivat hallita tällaisia tilanteita kaikilta osin EU:n lainsäädäntöä, perusoikeuksia ja kansainvälisiä velvoitteita noudattaen.

Ukrainasta Venäjän hyökkäyssotaa pakenevien tukeminen

Yksi merkittävimmistä EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikan vaiheista viimeisten neljän vuoden aikana on ollut tilapäistä suojelua koskevan direktiivin aktivointi maaliskuussa 2022 komission ehdotuksesta. Direktiiviä on tähän mennessä hyödyntänyt yli neljä miljoonaa ihmistä, jotka ovat Venäjän hyökkäyssodan vuoksi paenneet Ukrainasta. Vaikka tulijoita on ollut lyhyessä ajassa ennennäkemättömän paljon, EU on auttanut varmistamaan, että sekä EU:hun pakenevia että heitä vastaanottavia jäsenvaltioita on tuettu kunnolla. Sotaa paenneille on tilapäisen suojelun puitteissa tarjottu asunto, pääsy työmarkkinoille, sairaanhoito ja lasten koulunkäynti. Tällä on vältetty jäsenvaltioiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuva hallitsematon paine.

Koordinointivälineet, joilla jäsenvaltioiden toimia kytketään toisiinsa, ovat keskeisessä asemassa yhteisten tulosten aikaansaamisessa. Tukeakseen jäsenvaltioita tilapäistä suojelua koskevan direktiivin täytäntöönpanossa komissio on perustanut Ukrainan solidaarisuusfoorumin 4 , joka kokoaa yhteen kaikki keskeiset toimijat. Solidaarisuusfoorumi on seurannut Ukrainasta EU:hun siirtymään joutuneilla ilmeneviä tarpeita ja tukenut operatiivisten toimien koordinointia. Lisäksi komissio on perustanut tilapäisen suojelun rekisteröintialustan, jolla jäsenvaltiot voivat vaihtaa reaaliajassa tietoja tilapäistä suojelua ja kansallisen lainsäädännön mukaista asianmukaista suojelua saavista henkilöistä.

Nopeasti uudelleen mitoitettu EU:n rahoitus on ollut keskeisessä asemassa tuettaessa jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan toimia sekä niitä lukuisia yhteisöjä ja eurooppalaisia yksityishenkilöitä, jotka ovat tukeneet avun tarpeessa olevia. Komissio ehdotti maaliskuussa 2022 koheesiopoliittista tukitoimea Euroopan pakolaisten auttamiseksi (CARE), jota vahvistettiin myöhemmin (CARE +) niin, että on mahdollista tukea majoittamista, terveydenhuoltoa, työllistymistä sekä lääketieteellistä, sosiaalista ja psykologista tukea. Rahoituksella täydennetään EU:n rahoittamaa vakiintunutta kotouttamistukea. Myös EU:n virastot ovat antaneet suoraa tukea Ukrainaan rajoittuville jäsenvaltioille ja Moldovalle. Päätös jatkaa tilapäisen suojelun soveltamista maaliskuuhun 2025 saakka osoittaa, että EU on vakaasti sitoutunut tukemaan Ukrainaa.

Edelleen liikkumisen vähentäminen ja yhteisvastuun osoittaminen

Neljän viime vuoden aikana on toteutettu huomattavia toimia niiden jäsenvaltioiden tukemiseksi, joihin kohdistuu painetta joko maahantulosta ulkorajoilla tai luvattomasta liikkumisesta EU:n sisällä. Näin on pystytty korjaamaan nykyisen Dublin-järjestelmän puutteita ennen muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen täytäntöönpanoa.

Niiden jäsenvaltioiden tukemiseksi, joihin kohdistuu painetta erityisesti meriteitse maahan saapuvien vuoksi, on perustettu vapaaehtoinen yhteisvastuumekanismi. Komissio koordinoi mekanismia, ja sen tukena on Euroopan unionin turvapaikkavirasto, joka arvioi ensimmäisten maahantulojäsenvaltioiden tarpeita ja seuraa sekä sisäisiä siirtoja että taloudellista yhteisvastuuta koskevien sitoumusten noudattamista. Tällä väliaikaisella mekanismilla on tähän mennessä toteutettu yli 4 000 sisäistä siirtoa, minkä lisäksi on saatu arvokasta kokemusta, jota voidaan hyödyntää, kun pannaan täytäntöön muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen puitteissa toteutettava pysyvä, jäsennelty ja ennustettava yhteisvastuumekanismi, jossa sisäiset siirrot ovat yksi mahdollinen tukimuoto paineen alla oleville jäsenvaltioille.

Edelleen liikkumiseen puuttumiseksi komissio on esittänyt Dublinin etenemissuunnitelman toteuttamista koskevia hyviä käytäntöjä, joilla pyritään kehittämään jäsenvaltioiden välistä viestintää, parantamaan EU:n lainsäädännön noudattamista ja rajoittamaan pakenemista. Yleisenä tavoitteena on lisätä Dublin-asetuksen mukaisten siirtojen määrää ja sitä kautta rajoittaa luvatonta liikkumista jäsenvaltioiden välillä. Dublinin etenemissuunnitelman tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että jäsenvaltiot pitävät sen toteuttamista edelleen ensisijaisena tavoitteena ja osoittavat Dublin-yksiköille tarvittavan henkilöstön ja taloudelliset resurssit. Etenemissuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden toteuttaminen on edelleen keskeistä paitsi nykyisiin haasteisiin vastaamiseksi myös muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen tuloksellisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Komissio tukee edelleen jäsenvaltioita kaikkien Dublinin etenemissuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.

Eurooppa on maanosa, jonka historiaa monet kansat ovat muovanneet. Muuttoliike ei ole uusi ilmiö, eikä se vaikuta yksin Eurooppaan. Muuttomatkoilla on aina alkunsa ja loppunsa, ja eri mailla kaikkialla maailmassa on monia samoja haasteita kuin meilläkin. Euroopan muuttoliikepolitiikka on otettava kiinteäksi osa ulkopolitiikkaamme. Toimiva muuttoliikepolitiikka on kumppanimaiden, EU:n sekä itse pakolaisten ja muuttajien edun mukaista.

1.Kattavaan kumppanuuteen perustuva uusi ajattelutapa

Aloittaessaan tehtävänsä von der Leyenin komissio sitoutui tarkastelemaan uudelleen painopisteitään, kuten muuttoliikkeen asemaa sen ulkosuhteissa ja muussa politiikassa sekä tämän laajempaa merkitystä unionin suhteille tiettyjen kumppaneiden kanssa.

Muuttoliike on yksi unionin keskeisistä painopisteistä ja tärkeä poliittinen aihe kumppanuuksissa, joten sillä on olennainen rooli EU:n ja sen kumppaneiden välisten suhteiden syventämisessä kaikkialla maailmassa. Nyt on selkeästi tarvetta syventää keskeisten kolmansien maiden kanssa kumppanuuksia, joissa muuttoliikettä koskeva yhteistyö nostetaan muiden painopisteiden rinnalle.

Kattavilla muuttoliikettä käsittelevillä kumppanuuksilla on onnistuttu saavuttamaan kaikkia osapuolia hyödyttäviä tuloksia. Tätä lähestymistapaa pitäisi kehittää ja ottaa mukaan lisää kumppaneita. Unionin on omaksuttava pragmaattisempi ja määrätietoisempi tapa varmistaa, että oma etumme otetaan huomioon ylläpitämissämme kumppanuuksissa, käyttäen niin positiivisia kuin negatiivisiakin vaikutuskeinoja.

Perimmäisiin syihin puuttuminen

EU on yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa edelleen maailman suurin virallisen kehitysavun antaja. EU:n kestäviä infrastruktuuri-investointeja tukevalla Global Gateway -investointistrategialla mobilisoidaan jopa 300 miljardia euroa vuoteen 2027 mennessä yhteyksien parantamiseksi ja vihreän ja digitaalisen siirtymän tukemiseksi. Kokonaismäärästä yli puolet investoidaan Afrikkaan, ja 77 miljardia euroa osoitetaan itäisen kumppanuuden, eteläisen naapuruston ja Länsi-Balkanin talous- ja investointisuunnitelmiin.

Sen lisäksi, että kyseessä on huomattava sitoumus taloudelliseen kehitykseen yleisellä tasolla, EU:n toimilla keskitytään erityisesti tukemaan kumppaneita laittoman muuttoliikkeen estämisessä puuttumalla sen perimmäisiin syihin. Kestävät taloudelliset mahdollisuudet, ammatillinen koulutus erityisesti nuorille, sosiaalipalvelut, pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen ja rahoituksen saatavuuden parantaminen voivat merkittävästi vähentää painetta turvautua laittomaan muuttoliikkeeseen. Myös maahanmuuttajayhteisöjen investoinnit lähtömaihin voivat auttaa vähentämään tätä painetta, ja rahalähetyksiä voidaan hyödyntää kehityksen edistämisessä. Yhdessä kumppaneidensa kanssa EU pyrkii vaikuttamaan muuttoliikkeen ja pakkomuuton eri taustatekijöihin, kuten köyhyyteen ja huonoon hallintoon, katastrofeihin, ilmastonmuutoksen ja ympäristön tilan heikkenemisen kielteisiin vaikutuksiin, konflikteihin ja epävakauteen, sekä lähtö- että kauttakulkumaissa.

Paikan päällä tapahtuva yhteistyö

EU osallistuu kumppaneidensa kanssa monenlaisiin vuoropuheluihin auttaakseen kolmansia maita tehostamaan ja/tai kehittämään omaa muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikkaansa ja -järjestelmiään, parantamaan valmiuksiaan rajaturvallisuuden ja muuttoliikkeen hallinnan osalta, tarjoamaan kansainvälistä suojelua ja vastaamaan erityistarpeisiin, kuten paluun jälkeiseen tehokkaaseen uudelleenkotouttamiseen.

Muuttoliikettä koskevassa vuoropuhelussa ensisijaisten kumppanimaiden kanssa otetaan huomioon tämä kokonaisvaltainen lähestymistapa muuttoliikettä koskevassa yhteistyössä. Esimerkiksi EU:n ja Egyptin välinen muuttoliikettä koskeva vuoropuhelu kattaa rajaturvallisuuden, palauttamiset ja uudelleenkotouttamisen, suojelun ja työvoiman muuttoliikkeen. Tärkeänä painopisteenä on myös sudanilaisten pakolaisten tukeminen. Turkin kanssa marraskuussa 2023 järjestetyssä toisessa muuttoliikettä koskevassa korkean tason vuoropuhelussa vahvistettiin molempien osapuolten halukkuus lujittaa kahdenvälistä yhteistyötä. EU:n ja Turkin julkilausuman ja EU:n ja Turkin takaisinottosopimuksen täytäntöönpano on edelleen keskeistä yhteistyön kannalta. Syyriasta tulevien pakolaisten vastaanottamisen lisäksi keskeisiä toimintalinjoja ovat muun muassa laittoman maahantulon ja maasta poistumisen estäminen sekä salakuljetusverkostojen torjunta. Aasiassa komissio käynnisti maaliskuussa 2023 kattavat muuttoliikettä ja liikkuvuutta koskevat vuoropuhelut Bangladeshin ja Pakistanin kanssa. Muiden kumppaneiden, kuten Nigerian, Irakin, Tunisian, Marokon ja Mauritanian, kanssa meneillään oleva työ mahdollistaa jokaisen kumppanin etujen edistämisen kaikissa kysymyksissä.

Länsi-Balkanilla valmiuksien kehittämiseen kuuluu myös ehdokasmaiden lainsäädännön valmistelu koskien niiden tulevaa vastuuta jäsenvaltioina maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa. Muita keskeisiä teemoja ovat vastaanottovalmiudet, EU:n virastoilta saatava operatiivinen tuki ja rahoitus, jolla autetaan Länsi-Balkanin kumppaneita parantamaan maahanmuutto- ja rajaturvallisuusjärjestelmiään. Frontexin rajavartijoiden ja yhteisten partioiden lähettämistä rajaturvallisuuden tukemiseksi on laajennettu tekemällä uusia asemaa koskevia sopimuksia (lisätietoa jäljempänä).

EU:n merkittävä rahoitus mahdollistaa tämän yhteistyön. Kymmenen prosenttia naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön Globaali Eurooppa -välineestä (NDICI) on varattu muuttoliikkeeseen ja pakkomuuttoon liittyviin toimiin, ja käynnissä on yli 190 hanketta, jotka ovat arvoltaan noin 5,3 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vuosina 2021–2023 Pohjois-Afrikassa toteutettaviin toimiin on osoitettu 691 miljoonaa euroa, joista lähes kaksi kolmasosaa on kohdennettu muuttoliikkeen ja turvapaikka-asioiden hallinnoinnin vahvistamiseen. Muuttoliikkeen ja ulkoisten haasteiden kokonaisvaltaista käsittelyä eteläisessä naapurustossa vahvistetaan edelleen Eurooppa-neuvoston äskettäisellä päätöksellä 5 lisätä muuttoliikeasioihin osoitettua rahoitusta.

EU:n rahoitusta täydennetään ja vahvistetaan myös EU:n jäsenvaltioiden ja muiden Team Europe -aloitteisiin osallistuvien kumppaneiden tarjoamalla tuella. Aloitteissa keskitytään muuttoliikettä koskeviin kriittisiin painopisteisiin tietyssä maassa tai tietyllä alueella, jossa koordinoiduilla ja johdonmukaisilla toimilla voidaan vaikuttaa asioihin. Keskisen Välimeren reittiä sekä Atlantin ja läntisen Välimeren reittejä koskevat Team Europe -aloitteet käynnistettiin poliittisella tasolla joulukuussa 2022 tavoitteena tukea toimia keskeisillä unioniin suuntautuvilla reiteillä sekä tunnistaa puutteita ja päällekkäisyyksiä, vahvistaa paikallista koordinointia ja priorisoida yhteisiä toimia. Myös Afganistanin alueellista pakkomuuttomuuttotilannetta käsitellään erillisessä Team Europe -aloitteessa.

Maailmanlaajuisen suojelun tukeminen

Joka vuosi miljoonat ihmiset joutuvat jättämään kotinsa konfliktien, väkivallan, ihmisoikeusloukkausten, vainon, katastrofien ja ilmastonmuutoksen vaikutusten vuoksi. Kotiseudultaan siirtymään joutuneiden ihmisten määrä kasvoi ennennäkemättömän suureksi vuonna 2023. Eri puolilla maailmaa on tällä hetkellä 110 miljoonaa pakenemaan joutunutta ihmistä. Kehitysmaat ovat ottaneet vastaan suurimman osan näistä ihmistä, ja EU on edelleen sitoutunut auttamaan.

EU ja sen jäsenvaltiot ovat yhdessä maailman suurin avunantaja pakolaisten tukemisessa 42 prosentin osuudella maailmanlaajuisesta rahoituksesta. 6 Vuonna 2022 EU yksin antoi 2,4 miljardia euroa pakolaisille ja vastaanottaville maille kohdistettua tukea humanitaariseen työhön, kehitysapuun ja rauhan edistämiseen. Viime vuosina noin 80 prosenttia EU:n humanitaarisen avun määrärahoista on osoitettu hankkeisiin, joilla vastataan kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden ja heitä vastaanottavien yhteisöjen tarpeisiin eri puolilla maailmaa.

Tähän sisältyy EU:n merkittävä tuki Turkille, joka on ottanut vastaan yli neljä miljoonaa pakolaista ja jolle Syyrian kriisi on aiheuttanut valtavan haasteen. Vuoden 2011 jälkeen tukea on annettu yhteensä 10 miljardia euroa. EU on tukenut myös Jordaniaa, Libanonia ja Irakia Syyrian kriisin vaikutusten käsittelemisessä ja ottanut merkittävän roolin tuen mobilisoinnissa muilta avunantajilta.

Libyassa, Tunisiassa, Marokossa ja Egyptissä toteutettuihin suojeluun liittyviin toimiin osoitettiin vuosina 2021–2023 lähes 150 miljoonaa euroa. Näillä pyrittiin muun muassa varmistamaan erittäin haavoittuvassa asemassa olevien muuttajien parempi saavutettavuus ja hoito paikallistasolla, helpottamaan peruspalvelujen saatavuutta, parantamaan toimeentuloa ja Libyan osalta mahdollistamaan rekisteröityjen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden siirto säilöönottokeskuksista kaupunkiympäristöihin.

Lisäksi EU on rahoittanut huomattavasti humanitaarista apua Afganistanissa, Iranissa ja Pakistanissa; yhteensä yli 665 miljoonaa euroa vuodesta 2019 lähtien. Se on myös osoittanut yli 400 miljoonaa euroa rohingyaväestön pakkomuuttoon liittyvien ratkaisujen etsimiseen pääasiassa Bangladeshissa. Humanitaarista apua ja kehitysyhteistyötä tuetaan myös muissa vastaanottavissa maissa Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, esimerkiksi Kolumbiassa, Ugandassa, Tšadissa ja Mosambikissa.

Monenvälinen sitoutuminen

EU:n yhteistyö YK:n järjestöjen kanssa on edelleen erittäin arvokasta molemmille osapuolille. Monitahoinen ja tiivis kumppanuus Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) ja Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) kanssa kattaa kaikki muuttoliikkeeseen ja pakkomuuttoon liittyvät näkökohdat, ja se on syventynyt entisestään Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen aiheuttaman pakkomuuttokriisin myötä. EU ja sen jäsenvaltiot ovat yhdessä IOM:n suurimpia ja UNHCR:n toiseksi suurimpia avunantajia. Yhteistyötä on laajennettu myös tilannetietoisuuden ja varautumisen osalta, ja UNHCR ja IOM ovat nyt mukana EU:n muuttoliikkeeseen liittyvää varautumista ja kriisinhallintaa koskevan mekanismin verkostossa. Ukrainan pakkomuuttokriisi vahvisti myös EU:n yhteistyötä Unicefin kanssa lasten auttamiseksi. 7 Yhdistyneiden kansakuntien huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimistosta (UNODC) tuli EU:n läheinen kumppani muuttajien salakuljetuksen vastaisen maailmanlaajuisen allianssin puitteissa esitetyn toimintakehotuksen myötä.

EU tukee useita alueellisia prosesseja, joilla edistetään koko reitin kattavaa lähestymistapaa. Näitä ovat muuttoliikkeestä ja kehityksestä Euroopan ja Afrikan välillä käytävä vuoropuhelu (Rabatin prosessi), EU:n ja Afrikan sarven muuttoreittejä koskeva aloite (Khartumin prosessi), muuttoliikettä koskeva silkkitien maiden kumppanuus (Budapestin prosessi) ja Prahan prosessi (Länsi-Balkan, itäinen naapurialue ja Keski-Aasia). EU on vuodesta 2018 tukenut myös Niameyn prosessia Länsi- ja Pohjois-Afrikassa ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi.

EU:n ja sen jäsenvaltioiden marraskuussa 2023 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden järjestön jäsenten kanssa allekirjoittamalla uudella Samoan sopimuksella luotiin osapuolten suhteita koskeva oikeudellinen kehys seuraaviksi 20 vuodeksi, ja siihen sisältyy erityinen muuttoliikettä ja liikkuvuutta koskeva osio.

Yhteinen AU–EU–YK-kolmikantatyöryhmä jatkaa työtään Libyan muuttoliikehaasteisiin vastaamiseksi paikan päällä. Sovittuihin prioriteetteihin 8 kuuluvat muun muassa toimet, joilla pyritään lopettamaan muuttajien mielivaltainen vangitseminen Libyassa, kehittämään vaihtoehtoja säilöönotolle sekä torjumaan salakuljetusta ja ihmiskauppaa.

EU tukee kansainvälisten kumppaneidensa kanssa heinäkuussa 2023 käynnistettyä Välimeren aluetta, Lähi-itää ja Afrikkaa koskevaa Rooman kehitys- ja muuttoliiketoimintasuunnitelmaa sekä edelleen jatkuvaa Rooman prosessia, jossa hyödynnetään kokonaisvaltaista lähestymistapaa laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi. Tähän sisältyy muun muassa taloudellisia investointeja, laillisia väyliä, suojelua ja salakuljetuksen vastaisia toimenpiteitä.

2.Laillisten väylien tarjoaminen vaihtoehtona laittomalle muuttoliikkeelle

Laillista muuttoliikettä koskeva yhteistyö on yksi räätälöityjen, kaikkia osapuolia hyödyttävien kumppanuuksien osatekijä, jonka avulla voidaan vastata yhteisiin haasteisiin ja edistää takaisinottovelvoitteiden tehokasta täytäntöönpanoa.

Osaamiskumppanuudet

Muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksessa ilmoitetut osaamiskumppanuudet lisäävät laillisia väyliä EU:hun, ja kumppanimaat osallistuvat strategisesti muuttoliikkeen hallintaan erityisesti auttamalla vähentämään laitonta muuttoliikettä ja kannustamalla kumppaneita tekemään yhteistyötä palauttamiseen ja takaisinottoon liittyvissä asioissa. Komission ohjelmat, jotka tuovat kumppanimaiden kansalaisia opiskelemaan, kouluttamaan tai työskentelemään EU:ssa, edistävät näitä kumppanuuksia sen lisäksi, että niillä tarjotaan rahoitukseen ja valmiuksien kehittämiseen liittyvää apua eri osa-alueilla, kuten työmarkkinoiden ennakoinnissa, osaamisen kehittämisessä, työvoiman muuttoliikkeen hallinnoinnin vahvistamisessa ja ammatillisessa koulutuksessa. Kukin ohjelma on räätälöity EU:n, jäsenvaltioiden ja kyseisen kumppanimaan määrittelemien painopisteiden mukaisesti. Tämän välineen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi kaikilta osin jäsenvaltioiden osallistuminen EU:n tasolla on olennaisen tärkeää, jotta voidaan maksimoida työvoiman muuttoliikettä koskevan yhteistyön mahdollinen vipuvaikutus takaisinottoon.

Komissio on tähän mennessä priorisoinut tällaisten kumppanuuksien käynnistämisiä Marokon, Tunisian, Egyptin, Pakistanin ja Bangladeshin kanssa. Myös Nigerian ja Senegalin kanssa suunnitellaan osaamiskumppanuuksia, joiden edellytyksenä on yhteistyön parantaminen kaikissa muuttoliikekysymyksissä. Ensimmäiset osaamiskumppanuutta koskevat pyöreän pöydän keskustelut järjestettiin kunkin kumppanimaan kanssa vuonna 2023, ja vuoden 2024 alkupuoliskolla järjestetään uusia pyöreän pöydän keskusteluja.

Osaajien houkutteleminen

EU:n talouskasvua haittaa vakava työvoimapula, joka vaikuttaa lukuisiin aloihin eri jäsenvaltioissa. Vaikka ensisijainen tavoite on EU:n sisäisen työvoiman potentiaalin maksimointi, työvoiman muuttoliike on välttämätön osa ratkaisua. Kilpailukykynsä säilyttämiseksi EU:n on houkuteltava osaamista ja lahjakkuuksia kehittämällä edelleen jo toteutettuja toimenpiteitä, kuten tarkistettua EU:n sinistä korttia koskevaa direktiiviä ja yhdistelmälupadirektiiviä. Pitkään oleskelleita henkilöitä koskevan direktiivin uudistus vaatii vielä työstämistä, jotta pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen aseman saamista voidaan helpottaa yksinkertaistamalla menettelyjä. Komissio ehdotti marraskuussa 2023 EU:n osaajareservin perustamista. Se on ensimmäinen EU:n laajuinen foorumi, jolla helpotetaan kansainvälistä rekrytointia työvoimapulasta kärsiville aloille. Sen kehittäminen tulevina vuosina on tärkeää, kuten myös kotouttamistoimenpiteet, joilla varmistetaan, että maahantulijat voivat tarjota täyden potentiaalinsa työmarkkinoille.

Maailmanlaajuisten uudelleensijoittamistoimien edistäminen

EU:n uudelleensijoittamisohjelmien ansiosta kaikkein heikoimmassa asemassa olevat pakolaiset ovat voineet saapua Eurooppaan käyttämättä rikollisia salakuljetusverkostoja tai vaarantamatta henkeään vaarallisilla reiteillä. EU on jatkossakin sitoutunut tarjoamaan turvallisia ja laillisia väyliä suojelua tarvitseville. Muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen mukaisen EU:n uuden uudelleensijoittamiskehyksen myötä EU:lla on pysyvä järjestelmä, joka vahvistaa unionin saavutuksia maailmanlaajuisten uudelleensijoittamistoimien edistämisessä. Jäsenvaltiot ovat luvanneet ottaa vuosina 2024–2025 vastaan yli 60 000 ihmistä EU:n uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevan järjestelmän kautta. Kolmen viime vuoden aikana EU:n rahoitustuki jäsenvaltioille on kasvanut yli 318 miljoonaan euroon. Lisäksi EU tukee edelleen ihmisten humanitaarista evakuointia Libyasta Nigerin ja Ruandan hätäsiirtomekanismeihin, jotta heidät voidaan uudelleensijoittaa, ja näin auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia pois epätoivoisista tilanteista.

3.Kollektiivisen vipuvaikutuksen käyttö takaisinotossa

Jotta palauttaminen ja takaisinotto toimisivat tehokkaasti, lähtömaiden on tehtävä yhteistyötä kansalaistensa tunnistamiseksi, myönnettävä matkustusasiakirjoja ja hyväksyttävä palauttamisoperaatioita. Kyseessä on velvoite, joka perustuu kansainväliseen oikeuteen sekä useisiin monenvälisiin välineisiin ja kahdenvälisiin takaisinottosopimuksiin ja -järjestelyihin. Käytännössä yhteistyö on kuitenkin usein riittämätöntä, ja sitä on tuettava strategisesti olemalla mukana kaikilla tasoilla hyödyntämällä Team Europe -lähestymistapaa ja käyttämällä strategisesti kaikkia asiaankuuluvia politiikkoja ja välineitä.

Komissio ja EU:n ulkosuhdehallinto ovat lisänneet diplomatian käyttöä ja vahvistaneet EU:n kollektiivista painoarvoa, jotta EU:n toimenpiteitä voidaan hyödyntää palauttamis- ja takaisinottotoimien tukemisessa. Viisumipolitiikka on tarjonnut uusia välineitä yhteistyön edistämiseksi tällä osa-alueella.

Viisumisäännöstön 25 a artiklaa noudattaen komissio arvioi säännöllisesti kolmansien maiden yhteistyötä takaisinottoon liittyvissä kysymyksissä ja raportoi siitä neuvostolle. Jos takaisinottoa koskeva yhteistyö on riittämätöntä, ja kun otetaan huomioon unionin yleiset suhteet asianomaiseen kolmanteen maahan, komissiolla on mahdollisuus ehdottaa viisumeihin liittyviä rajoittavia toimenpiteitä. Tällä prosessilla on ollut keskeinen merkitys haasteiden tunnistamisessa ja ratkaisemisessa, ja se on johtanut takaisinottoa koskevan vuoropuhelun vahvistumiseen useiden kumppaneiden kanssa sekä parantanut vuoropuhelua ja yhteistyötä eräiden kumppaneiden, kuten Irakin, Bangladeshin ja Gambian, kanssa. Neljäs raportti esitettiin heinäkuussa 2023, minkä lisäksi hyväksyttiin uusi ehdotus Etiopiaa koskevista viisumeihin liittyvistä rajoittavista toimenpiteistä, samoin kuin ehdotus Gambiaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden osittaisesta peruuttamisesta.

Viisumisäännöstön 25 a artiklan mekanismi kattaa ainoastaan ne maat, joilta vaaditaan viisumi. Viisumivapauden keskeyttämismekanismi suojaa EU:n viisumivapausjärjestelmän piiriin kuuluvia 64 maata viisumivapaan matkustamisen väärinkäytöltä, joka voi johtaa laittomaan muuttoliikkeeseen. Vaikka tämä mekanismi voi toimia vahvana pelotteena, sitä on käytetty vain yhden kerran. Mekanismin uudistuksen päätökseen saattaminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan helpottaa sen käyttöä ja puuttua laajemmin viisumivapaaseen matkustamiseen liittyviin väärinkäytöksiin, kuten viisumipolitiikan puutteellisesta yhdenmukaistamisesta EU:n viisumipolitiikan kanssa johtuvaan lisääntyneeseen laittomaan maahantuloon, sijoittajien kansalaisuusjärjestelyihin viisumivapaissa maissa ja hybridiuhkiin, kuten valtioiden tukemaan muuttajien välineellistämiseen. Uudistuksella otetaan myös käyttöön tiukempia sääntöjä, joilla puututaan perusteettomiin turvapaikkahakemuksiin liittyviin väärinkäytöksiin (vuonna 2023 kaikista EU:n turvapaikkahakemuksista 23 prosenttia tuli viisumivapaista maista).

Toinen mahdollinen väline palauttamista ja takaisinottoa koskevan yhteistyön turvaamiseksi voisi olla tarkistettu yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP-asetus). Komissio on ehdottanut asetukseen uutta säännöstä, jolla otettaisiin käyttöön uusi EU:n yksipuolisesti myöntämän tullietuuskohtelun peruuttamista koskeva kriteeri, joka liittyy vakaviin puutteisiin omien kansalaisten takaisin ottamista koskevan velvoitteen täytäntöönpanossa. Tämä kannustaisi kolmansia maita noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan ja edistäisi osaltaan muuttoliikkeen parempaa hallintaa. Asetuksesta käydään parhaillaan neuvotteluja.

Ajattelutavan muutos, jonka EU on saanut aikaan suhteissaan kolmansiin maihin, on jo alkanut tuottaa hyviä tuloksia, ja tämä teema pysyy keskeisenä EU:n tulevien vuosien toiminnassa. Myönteisiä kannustimia esimerkiksi kaupan, kehitysyhteistyön ja laillisen maahanmuuton osa-alueilla on käytettävä strategisesti ja johdonmukaisesti, jotta niistä syntyvä myönteinen dynamiikka parantaisi takaisinottoa koskevaa yhteistyötä.

Jotta EU:n ja kansallisen tason muuttoliikepolitiikkaan voidaan luottaa, avaintekijä on toteutuksen johdonmukaisuus, joka edellyttää seurannan parantamista ja operatiivista tukea EU:n virastoilta. EU:n rajaturvallisuudesta ja muuttoliikkeen hallinnasta vastaavien virastojen toimeksiantojen laajentaminen viimeisten kymmenen vuoden aikana on mahdollistanut jäsenvaltioille annettavan tuen laajentamisen sekä henkilöstön ja asiantuntijoiden lähettämisen avustamaan rajavalvonnan, palauttamisten ja turvapaikkahakemusten käsittelyn kaltaisissa tehtävissä.

Frontex

Vahvistetun mandaattinsa myötä Frontex on lisännyt tukeaan jäsenvaltioille ulkorajojen valvonnassa ja tarjoamalla palveluja, tietoja, varusteita, välineitä ja asiantuntemusta, joiden avulla jäsenvaltiot pystyvät vastaamaan muuttoliikkeeseen liittyviin haasteisiin. Kuten edellä todettiin, tähän kuuluu myös kasvava rooli palauttamisten käsittelyssä. Asteittaisessa pysyvien joukkojen perustamisessa ollaan saavuttamassa 10 000 henkilön tavoite vuoteen 2027 mennessä, jolloin joukoilla tulisi olla täydet valmiudet ja koulutus antaa merkittävää tukea rajavalvonnassa ja palauttamisissa. Tämä riippuu kuitenkin osittain siitä, täyttävätkö jäsenvaltiot velvollisuutensa tarjota henkilöstöä sekä pitkäaikaisiin tehtäviin että lyhytaikaisille komennuksille.

Frontex on myös lisännyt kykyään reagoida paremmin äkillisiin tarpeisiin ja hybridiuhkiin, kuten sen Suomessa vuoden 2023 lopussa toteuttamat nopeat toimet osoittivat. Operatiivisen tuen lisäksi Frontexilla on keskeinen rooli Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden toteuttamisessa.

Frontex tukee myös kolmansien maiden kumppaneiden valmiuksien kehittämistä ja rajavalvontaa. EU:n ja kolmansien maiden välisten asemaa koskevien uuden sukupolven sopimusten nojalla on mahdollista lähettää tehtäviin Frontexin pysyviä joukkoja, joilla on valtuudet toimia kahden EU:n ulkopuolisen maan välillä, mikä mahdollistaa yhteisen rajavalvontatyön ilmassa, merellä ja maalla. Tällaisia sopimuksia on tähän mennessä allekirjoitettu EU:n ja Albanian, Moldovan, Montenegron sekä Pohjois-Makedonian välillä. Sopimus Serbian kanssa on suunnitelmissa allekirjoittaa pian, ja Bosnia ja Hertsegovinan kanssa käytävien neuvottelujen viralliseksi aloituspäiväksi sovittiin 12. helmikuuta.

Frontexilla on myös työjärjestelyjä, jotka mahdollistavat yhteistyön kolmansien maiden viranomaisten kanssa muun muassa tietojenvaihdon, valmiuksien kehittämisen ja riskianalyysin osa-alueilla. Tällaisia järjestelyjä on tällä hetkellä voimassa Albanian, Georgian, Bosnia ja Hertsegovinan, Kosovon 9*, Pohjois-Makedonian, Azerbaidžanin, Turkin, Armenian, Nigerian, Kap Verden, Kanadan, Montenegron, Yhdysvaltojen, Moldovan, Ukrainan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa. 10 Frontex neuvottelee parhaillaan 16 uudesta työjärjestelystä muun muassa Pohjois- ja Länsi-Afrikan kumppaneiden kanssa, ja se päivittää nykyisiä järjestelyjä muiden kumppaneiden kanssa.

Frontex on hyväksynyt ja pannut täytäntöön kaikkien näiden uusien tehtävien osalta perusoikeusstrategian, jolla varmistetaan, että virasto noudattaa EU:n oikeutta ja kansainvälistä oikeutta, palauttamiskiellon periaate mukaan lukien.

Frontexin joukkojen lähettäminen Vuoden 2024 alussa Frontexilla on käynnissä 22 operatiivista toimea, joilla tuetaan jäsenvaltioita ja Schengenin säännöstöön osallistuvia maita rajavalvonnassa ja palauttamisissa sekä myös kumppanimaiden kanssa. Tällä hetkellä Frontexilla on pysyvistä joukoista tehtäviin lähetettyinä yli 2 700 henkilöä. Näillä operaatioilla tuetaan maa-, meri- ja ilmarajojen valvontaa. Joukot avustavat muun muassa rajatarkastuksissa rajanylityspaikoilla sekä palauttamisoperaatioissa. Edellä mainitut luvut sisältävät Frontexin operaatiot kolmansissa maissa. Vuoden 2024 alussa Frontexilla oli yli 500 virkamiestä Länsi-Balkanilla, Albaniassa, Montenegrossa, Pohjois-Makedoniassa ja Serbiassa sekä Moldovassa avustamassa kansallisia viranomaisia rajaturvallisuudessa, rajojen valvonnassa, väärennettyjen asiakirjojen tunnistamisessa ja rajatylittävän rikollisuuden torjunnassa sekä toimittamassa asianmukaisia ajoneuvoja.

EU:n turvapaikkavirasto

Tammikuussa 2022 Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastosta (EASO) tuli EU:n turvapaikkavirasto (EUAA) – täysivaltainen virasto, jolla on käytössään aiempaa enemmän välineitä jäsenvaltioiden tukemiseksi turvapaikka-asioiden ja vastaanoton hallinnoinnissa. Seurantamekanismilla, jonka menetelmä valmisteltiin vuonna 2023, seurataan EU:n oikeudellisten velvoitteiden operatiivista ja teknistä soveltamista ja edistetään siten yhdenmukaisempaa EU:n turvapaikkajärjestelmää. Sen lisäksi, että turvapaikkavirasto auttaa jäsenvaltioita suoraan niiden työssä, sen oma työ operatiivisten normien, ohjauksen ja koulutuksen käyttämisessä jäsenvaltioiden turvapaikka- ja vastaanottokäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi edistää lähentymistä ja vähentää edelleen liikkumista.

Turvapaikkavirasto on tukenut komission työtä, jonka tarkoituksena on auttaa muuttopaineen kohteena olevia jäsenvaltioita kehittämään turvapaikka-asioiden vahvaa hallinnointia antamalla jäsenvaltioille niiden turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmiin liittyvää operatiivista ja teknistä apua.

Turvapaikkavirasto tarjoaa myös joillekin kolmansille maille tukea valmiuksien kehittämiseen keskittyen jäsenehdokasmaihin. Virasto on erityisesti sopinut kaikkien Länsi-Balkanin kumppaneiden kanssa kahdenvälisistä etenemissuunnitelmista, joilla helpotetaan yhdenmukaistamista EU:n säännöstön kanssa ja jotka räätälöidään paikallisiin erityistarpeisiin sopiviksi.

EU:n turvapaikkaviraston henkilöstön lähettäminen Turvapaikkaviraston turvapaikka-asioiden tukiryhmät kaikkialla EU:ssa tukevat kansallisia turvapaikka- ja vastaanottoviranomaisia hallinnoinnissa, strategisessa suunnittelussa, laadunvalvonnassa ja menettelyissä. Turvapaikkavirastolla oli 3. maaliskuuta 2024 1 141 työntekijää lähetettynä 12 jäsenvaltioon.

Europol

Henkilöstön lähettäminen jäsenvaltioihin ja kumppanimaihin on keskeinen osa Europolin työtä, jolla helpotetaan tietojenvaihtoa ja tuetaan tutkintaa. Tähän sisältyy asiantuntijoiden ja vierailevien virkamiesten lähettäminen paikallisten lainvalvontaviranomaisten tueksi 12 jäsenvaltioon ja kumppanimaahan. Operatiivisen työn osalta Europol on rakentanut 20 sopimukseen perustuvan verkostonsa, joka mahdollistaa vakavaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja terrorismiin liittyvien henkilötietojen vaihdon kolmansien maiden kanssa. 11 Nämä tiedot ovat olennaisen tärkeitä ihmissalakuljetusta koskevan uuden mandaatin ja ihmisten salakuljetusta tutkivan eurooppalainen keskuksen tehokkaan toiminnan kannalta.

Europolin henkilöstön lähettäminen Europolilla oli 4. maaliskuuta 2024 79 työntekijää lähetettynä 11 jäsenvaltioon. Nämä Europolin asiantuntijoista ja vierailevista virkamiehistä koostuvat ryhmät tukevat kansallisia viranomaisia ylemmän tason turvallisuustarkastuksissa ja tutkinnassa. Ne tekevät myös kenttätyötä keräten tietoja, joita käytetään Euroopan tason rikosuhkien arviointien laatimiseen ja tutkinnan tukemiseen.

eu-LISA

eu-LISA on EU:n virasto, joka vastaa useista EU:n oikeus- ja sisäasioiden toiminnoissa käytettävistä tärkeistä tietojärjestelmistä. Sen työ on keskeisessä asemassa jo käytössä olevien tai käyttöön otettavien rajaturvallisuuden kannalta kriittisten tietoteknisten välineiden soveltamisessa ja niiden yhteentoimivuuden varmistamisessa. Se on onnistunut toteuttamaan EU:n ja kansallisen tason järjestelmien verkoston, jonka avulla on mahdollista saada kattava yhteenveto EU:hun tulevista ihmisistä.

Eurojust

Eurojust on unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virasto, joka on keskeinen toimija muuttajien salakuljetuksen torjunnassa. Se avustaa rajatylittävissä oikeudellista koordinointia edellyttävissä monitahoisissa tapauksissa ja tukee muuttajien salakuljetuksia selvittäviä yhteisiä tutkintaryhmiä sekä organisoi fokusryhmää, joka keskittyy muuttajien salakuljetukseen ja joka kokoaa yhteen oikeusalan toimijoita jäsenvaltioista analysoimaan järjestäytyneiden rikollisryhmien muuttuvia taktiikoita ja jakamaan parhaita käytäntöjä tapausten tutkinnassa ja syytteeseenpanossa.

 

EU on yhteistyöllään osoittanut, että se pystyy toteuttamaan aidosti yhteisen muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan, ja lupaa myös tehdä sen. Äskettäin tehdyssä muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksessa esitetään kaikki tasot kattava toimintatapa, jota tarvitaan, jotta muuttoliikkeen hallinta Euroopassa olisi oikeudenmukaista, tehokasta ja kestävää. Kyseessä on EU:n maahanmuutto- ja rajaturvallisuussääntöjen mittavin uudistus sitten Schengen-alueen ja sisämarkkinoiden syntymisen. Sen ansiosta tulevat sukupolvet voivat edelleen hyötyä ainutlaatuisista eurooppalaisista vapauksista.

Jatkossa on painotettava väsymättömästi täytäntöönpanoa, jotta kaikilla jäsenvaltioilla on toimivat järjestelmät ja voimme rakentaa keskinäistä luottamusta, mikä on edellytys muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksen uuden, tasapainoisen lähestymistavan toiminnalle. Komissio johtaa tähän liittyvää kollektiivista työtä yhteisestä täytäntöönpanosuunnitelmasta lähtien ja tukee jäsenvaltioita kaikissa vaiheissa antamalla taloudellista, teknistä ja operatiivista tukea, jota myös EU:n virastot osaltaan tarjoavat. Lainsäädäntöpaketin valmistuminen vaatii vielä lisätyötä palautuksia ja pitkään oleskelleita henkilöitä koskevien puuttuvien elementtien osalta sekä ihmissalakuljetusta, kaupallisten kulkuvälineiden käyttöä ja viisumeja koskevien täydentävien aloitteiden osalta.

Muuttoliike- ja turvapaikkasopimus muuttaa merkittävästi tapaa, jolla Eurooppa hallinnoi muuttoliikettä, mutta se ei voi toimia tyhjiössä. Jotta onnistuisimme tässä, EU:n on voitava luottaa kaksitahoiseen lähestymistapaan rakenneuudistusten toteuttamisessa. Lisäksi tarvitaan jatkuvaa ponnistelua akuuttien paineiden ja kriisien hallitsemiseksi päivittäisessä työssä. Edeltävien vuosien tapaan komissio toteuttaa jatkossakin operatiivisia toimia, joilla kehitetään EU:n reagointia yhteisiin haasteisiin ja varmistetaan, että kriiseihin vastataan nopeasti, jäsenvaltiot saavat kattavaa tukea ja maahantulijoita kohdellaan oikeudenmukaisesti, käytettävissä olevia taloudellisia resursseja ja EU:n virastojen tukea hyödyntäen.

Jäsenvaltioiden kohtaamiin uusiin ja vanhoihin haasteisiin vastaaminen on jatkuva prosessi. EU:n on edelleen kehitettävä käytännöllisiä tapoja vastata muuttoliikkeeseen liittyviin vaikeisiin kysymyksiin tiedostaen, että ihmishenkiä vaarantavien matkojen estäminen on maailmanlaajuinen vastuu. Tässä onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeä tekijä on muuttoliikepolitiikan ulkoinen ulottuvuus, ja kestävät ratkaisut edellyttävät jatkuvia ponnisteluja, joissa muuttoliike on prioriteettina kaikkia osapuolia hyödyttävissä kumppanuuksissa.

EU on osoittanut, että ankkuroimalla toimet arvoihin ja toimimalla yhdessä oikeudenmukaisesti ja määrätietoisesti voimme saavuttaa tavoitteita muuttoliikkeen osalta. Tulevaa toimintaamme olisi jatkossakin ohjattava tällä tavoin.

(1)

     Seulonta-asetus ja muutosasetus seulonnan helpottamiseksi (ECRIS-TCN), turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintaa koskeva asetus, turvapaikkamenettelyasetus (rajalla tapahtuva palauttamismenettely on siirretty erilliseen säädökseen), kriisi- ja force majeure -tilanteita koskeva asetus (ml. välineellistämistä koskevat säännökset), Eurodac-asetus, vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi, aseman määrittelyä koskeva asetus, uudelleensijoittamiskehystä koskeva asetus, asetus Euroopan unionin turvapaikkaviraston perustamisesta, yhdistelmälupadirektiivi ja sinistä korttia koskeva direktiivi.

(2)

     Yhteenveto: EU stepping up the fight against migrant smuggling (europa.eu)

(3)

     Palauttamisen ja SIS-järjestelmän asiantuntijoiden välillä pidettiin kokous 7. maaliskuuta 2024, jotta käytännön yhteistyötä voidaan parantaa ja SIS-järjestelmässä tehtävien palauttamiskuulutusten tarjoamia mahdollisuuksia kaikin tavoin hyödyntää palauttamisprosessin tehostamiseksi.

(4)

     Foorumi kokoaa yhteen jäsenvaltiot, Schengenin säännöstöön osallistuvat maat, Euroopan ulkosuhdehallinnon, EU:n turvapaikkaviraston, Frontexin ja Europolin, Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön ja YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n sekä Ukrainan, Moldovan ja kansainväliset kumppanit, erityisesti Yhdysvallat, Kanadan ja Yhdistyneen kuningaskunnan.

(5)

   Eurooppa-neuvoston ylimääräinen kokous 1. helmikuuta 2024.

(6)

   OECD:n kehitysapukomitean tutkimus, 2022.

(7)

Muut YK:n järjestöt, kuten Kansainvälinen työjärjestö (ILO), Yhdistyneiden kansakuntien teollisen kehityksen järjestö (UNIDO) ja Yhdistyneiden kansakuntien hankepalveluiden toimisto (UNOPS), toteuttavat EU:n rahoittamia ohjelmia paikan päällä avustuskohteissa.

(8)

      EU, AU and UN push for urgent action to address the pressing needs of migrants and refugees in Libya - European Commission (europa.eu)

(9)

*     Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.

(10)

   Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa tehtyjen järjestelyjen mukaiset toimet on keskeytetty.

(11)

   Europolilla on myös 16 työjärjestelyä ja strategista sopimusta, jotka mahdollistavat jäsennellyn yhteistyön ilman henkilötietojen vaihtoa.