EUROOPAN KOMISSIO

Strasbourg 12.9.2023

COM(2023) 529 final

2023/0322(CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

siirtohinnoittelusta

{SWD(2023) 308-309}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan hintojen asettamista keskenään etuyhteydessä olevien yritysten (eli saman monikansallisen yrityksen jäsenten) välisissä liiketoimissa, joihin liittyy omaisuuden tai palvelujen siirtoa. Merkittävä osa maailmanlaajuisesta kaupasta koostuu tavaroiden ja palvelujen, pääoman ja aineettomien hyödykkeiden (kuten henkisen omaisuuden) kansainvälisistä siirroista monikansallisten yritysten sisällä. Tällaisia siirtoja kutsutaan konsernin sisäisiksi liiketoimiksi.

Konsernin sisäisiä liiketoimia ei välttämättä toteuteta markkinoiden ehdoilla, vaan ne voivat pitkälti perustua koko konsernin yhteisiin etuihin. Koska verot lasketaan yleensä yhteisön tasolla laaditun tilinpäätöksen perusteella, hinnat ja muut ehdot, joilla nämä konsernin sisäiset liiketoimet toteutetaan, vaikuttavat asianomaisten yhteisöjen tällaisista liiketoimista saamiin tuloihin ja/tai niille tällaisista liiketoimista syntyneisiin menoihin, ja siten ne vaikuttavat myös siihen voiton määrään, jonka kunkin konserniyhteisö ilmoittaa verotuksessa. Korkeampi hinta kasvattaa myyjän tuloja ja pienentää ostajan tuloja. Alhaisempi hinta puolestaan pienentää myyjän tuloja ja kasvattaa ostajan tuloja. Näin ollen siirtohinta vaikuttaa sekä rajatylittävässä liiketoimessa osallisena olevan myyjän että ostajan maan veropohjaan.

Tästä syystä on tärkeää määrittää asianmukainen hinta konsernien sisäisille siirroille (tätä hintaa kutsutaan siirtohinnaksi). ’Siirtohinnoittelu’ on yleinen termi keskenään etuyhteydessä olevien osapuolten välisten liiketoimien hinnoittelulle.

Tämänhetkisten, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön 1 (OECD) laatimien kansainvälisten standardien mukaan monikansalliseen konserniin kuuluvien, keskenään etuyhteydessä olevien yhteisöjen väliset rajatylittävät liiketoimet on hinnoiteltava samoin perustein kuin kolmansien osapuolten väliset liiketoimet vastaavissa olosuhteissa. Tätä kutsutaan markkinaehtoperiaatteeksi, joka vahvistetaan OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 2 9 artiklassa (”Etuyhteydessä olevat yritykset”).

Tämän ehdotuksen perusteluna on se, että lähes kaikki 4 jäsenvaltiot ovat myös OECD:n jäseniä ja siten sitoutuneet noudattamaan OECD:n periaatteita ja suosituksia. OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden asema ja rooli kuitenkin vaihtelevat tällä hetkellä jäsenvaltiosta toiseen, vaikka useimmat jäsenvaltiot ovatkin poliittisesti sitoutuneita noudattamaan OECD:n periaatteita ja suosituksia. Siirtohinnoittelusääntöjä ei ole myöskään toistaiseksi yhdenmukaistettu unionin tasolla säädösten avulla, joskin kaikissa jäsenvaltioissa on säädetty kansallista lainsäädäntöä, jonka myötä perusperiaatteiden osalta noudatetaan yhdenmukaista lähestymistapaa. Siirtohinnoittelusäännöt eivät kuitenkaan ole täysin yhdenmukaiset kaikkialla. Kullakin jäsenvaltiolla on laaja harkintavalta OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden tulkinnassa ja soveltamisessa, mikä aiheuttaa monimutkaisuutta ja luo epätasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille.

Rajatylittävää liiketoimintaa harjoittavien yritysten kaksinkertaisen tai liiallisen verotuksen riski heikentää verotuksen oikeusvarmuutta, sillä vaarana ovat veroriidat 5 eri jäsenvaltioiden verohallintojen välillä, mikäli nämä ovat eri mieltä tietyn liiketoimen kohtelusta yhtiöverojärjestelmissään. Maailmantalouden globalisoitumisen kiihtyessä ja kilpailun lisääntyessä jatkuvasti verotuksen oikeusvarmuutta sisämarkkinoilla on parannettava. Parantaakseen verotuksen oikeusvarmuutta omien veroasioidensa osalta yritykset pyrkivät toisinaan saamaan veroviranomaiselta veropäätöksen tiettyjen liiketoimien kohtelusta. Jos veropäätös on kuitenkin tehty yksipuolisesti, muut asianosaiset jäsenvaltiot voivat edelleen riitauttaa liiketoimen osalta sovitun kohtelun. Näin ollen veroriidat ja mahdollinen kaksinkertainen tai liiallinen verotus ovat todellinen riski silloinkin, kun yritys on saanut yksipuolisen veropäätöksen.

Siirtohinnoittelusääntöjen monimutkaisuus ja niiden erilainen täytäntöönpano jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä synnyttävät myös useita muita ongelmia:

–Voitonsiirrot 6 ja veronkierto: Siirtohintoja voidaan helposti manipuloida voittojen siirtämiseksi sekä hyödyntää aggressiiviseen verosuunnitteluun.

–Oikeuskäsittelyt 7 ja kaksinkertainen verotus 8 : Siirtohinnoittelu on subjektiivisempi aihe kuin muut välittömän ja välillisen verotuksen osa-alueet, minkä vuoksi se aiheuttaa herkästi riitoja, sillä eri verohallinnoilla ei aina ole yhteistä etua eivätkä niiden tulkinnat ole aina samanlaiset. Tämä johtuu siitä, että kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi yhden verohallinnon tehtyä perustellun ensioikaisun (eli oikaisun ylöspäin) toisen verohallinnon olisi tehtävä vastaoikaisu (oikaisu alaspäin). Tämä tarkoittaa, että toisen verohallinnon olisi pienennettävä veropohjaansa vastaavasti, mitä kaikki verohallinnot todennäköisesti mieluiten välttäisivät.

–Sääntöjen noudattamisesta aiheutuvat suuret kustannukset: Jo kaksinkertainen verotus itsessään aiheuttaa huomattavia kustannuksia rajatylittävää liiketoimintaa harjoittaville yrityksille. Lisäksi siirtohinnoitteluun liittyvien verosäännösten noudattamisesta aiheutuu merkittäviä kustannuksia 9 . Nämä kustannukset johtuvat yritysten velvoitteesta määrittää, mitä hintoja voidaan pitää markkinaehtoisina, sekä tutkimusten teettämisestä ja asiaan liittyvän dokumentoinnin laatimisesta ja ylläpitämisestä/päivittämisestä.

Nämä yritysten kohtaamat veroesteet haittaavat sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja vaikeuttavat sisämarkkinoiden tehokkuushyötyjen saavuttamista. Tämä puolestaan heikentää sisämarkkinoiden kilpailukykyä.

Tällä ehdotuksella pyritään yksinkertaistamaan verosääntöjä parantamalla EU:n yritysten verotuksen oikeusvarmuutta, mikä pienentää oikeuskäsittelyjen ja kaksinkertaisen verotuksen riskiä sekä sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia. Siten parannetaan sisämarkkinoiden kilpailukykyä ja tehostetaan niiden toimintaa. Sekä kohdennettujen että julkisten kuulemisten tulokset osoittivat selvästi, että yritykset toivovat parempaa oikeusvarmuutta sekä verotuksen alalla että yleisesti. Verotuksen oikeusvarmuus on kautta aikojen ollut yksi yritysten tärkeimpinä pitämistä asioista, joka on usein mainittu veroastettakin tärkeämmäksi seikaksi. Kansainvälisessä yritysverotuksessa viime vuosina tehtyjen lukuisten kunnianhimoisten uudistusten myötä verotuksen oikeusvarmuudesta on tullut yhä kriittisempi kysymys.

Verotuksen oikeusvarmuutta voidaan parantaa 1) sisällyttämällä markkinaehtoperiaate unionin lainsäädäntöön, 2) yhdenmukaistamalla keskeiset siirtohinnoittelusäännöt, 3) selkeyttämällä OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden roolia ja asemaa sekä 4) mahdollistamalla unionin yhteisten sitovien sääntöjen laatiminen tiettyjen siirtohinnoitteluun liittyvien kysymysten osalta OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden puitteissa.

Tämän ehdotuksen myötä jäsenvaltioiden veroviranomaisten tavat tulkita ja soveltaa siirtohinnoittelusääntöjä kehittyisivät asteittain yhteisemmiksi ja yhdenmukaisemmiksi, kun markkinaehtoperiaate sisällytettäisiin unionin lainsäädäntöön ja OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden rooli ja asema selkeytyisivät. Lisäksi odotettavissa on, että yhteisten sitovien sääntöjen vahvistaminen jäsenvaltioille tiettyjen liiketoimien osalta OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden puitteissa parantaa unionin yritysten häiriönsietokykyä, vähentää vääristymiä ja edistää tasapuolisia toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

•Suhteellisuusperiaate

•Toimintatavan valinta

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

•Sidosryhmien kuuleminen

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

•Vaikutustenarviointi

Vaihtoehto 1: OECD:n markkinaehtoperiaate ja siirtohinnoitteluohjeet sisällytetään EU:n lainsäädäntöön

Tässä vaihtoehdossa siirtohinnoittelunormit yhdenmukaistettaisiin unionissa periaatteista koostuvan lainsäädännön muodossa. Markkinaehtoperiaate sisällytettäisiin unionin lainsäädäntöön. Lisäksi lainsäädännössä selkeytettäisiin OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden asemaa ja roolia sekä vahvistettaisiin, että markkinaehtoperiaatetta tulkitaan näiden ohjeiden viimeisimmän version mukaisesti. Tällöin siirtohinnoitteluohjeista tulisi sitova väline, mutta tämä koskisi ainoastaan unionin lainsäädäntöön sisällytettävää (viimeisintä) versiota, ei ohjeiden mahdollisia tarkistuksia. Tavoitteena olisi varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat samaa periaatetta ja yhteistä lähestymistapaa siirtohinnoittelun soveltamiseen.

Vaihtoehto 2: OECD:n markkinaehtoperiaate ja siirtohinnoitteluohjeet sisällytetään EU:n lainsäädäntöön ja lisäksi kehitetään asteittain yhteisiä lähestymistapoja siirtohinnoittelun soveltamiseen

Tämä vaihtoehto pohjautuu vaihtoehtoon 1. Siinä ei pelkästään pyrittäisi varmistamaan, että EU:n jäsenvaltiot soveltavat samaa periaatetta, vaan mentäisiin astetta pidemmälle panemalla täytäntöön mekanismi, jolla varmistettaisiin, että jäsenvaltioilla on samanlaiset näkemykset OECD:n siirtohinnoitteluohjeista ja että ne tulkitsevat niitä samalla tavalla.

Kuten vaihtoehdossa 1, markkinaehtoperiaate sisällytettäisiin unionin lainsäädäntöön ja lainsäädännössä selkeytettäisiin OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden roolia ja asemaa, minkä lisäksi otettaisiin käyttöön mekanismi, jolla siirtohinnoitteluohjeiden tulkintaa ja soveltamista koordinoitaisiin unionin tasolla. Lisäksi tähän vaihtoehtoon sisältyy useita säännöksiä, joissa vahvistettaisiin keskeiset siirtohinnoittelua koskevat säännöt. Tässä vaihtoehdossa vahvistettaisiin myös erityiset väärinkäytösten vastaiset säännöt siirtohinnoittelulle. Lisäksi perustettaisiin asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä olisi keskustella ja sopia markkinaehtoperiaatteen tulkinnasta, jotta voitaisiin varmistaa periaatteen yhdenmukainen tulkinta ja koordinoitu lähestymistapa siirtohinnoittelukäytäntöihin liittyviin käytännön ongelmiin unionissa.

Komissio katsoo, että ehdotus johtaa myönteisiin taloudellisiin vaikutuksiin, kun sääntöjen noudattamisesta koituu sekä verohallinnoille että verovelvollisille vähemmän kustannuksia verotuksen oikeusvarmuuden parantuessa ja veroriitojen vähentyessä. Sosiaalisten ja ympäristövaikutusten odotetaan jäävän melko vähäisiksi.

Perusoikeudet

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

i) Markkinaehtoperiaate

ii) Yleiset keskeiset tekijät

Joissakin tapauksissa hinnoittelumenetelmä tuottaa yhden ainoan tuloksen, joka on tällöin luotettavin markkinaehtoisen tuloksen mittari. Osassa tapauksista menetelmän soveltaminen voi sen sijaan tuottaa useita tuloksia, joiden pohjalta voidaan määrittää luotettavien tulosten vaihteluväli. Direktiivin 12 artiklassa säädetään parhaiden kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti, että jos soveltuvimman menetelmän tuloksena saadaan useita lukuja, markkinaehtoinen vaihteluväli määritetään kvartiilivälin perusteella. Kvartiilivälillä tarkoitetaan riippumattomien yritysten välisten, vertailukohteena käytettävien liiketoimien tulosten 25. ja 75. persentiilin väliin jääviä tuloksia.

Riitojen välttämiseksi ja yhteisen lähestymistavan varmistamiseksi kaikkialla unionissa säännöksessä säädetään lisäksi, että i) verovelvollisen osalta ei pitäisi tehdä oikaisua, mikäli sen tulokset ovat kvartiilivälin sisällä, ellei verohallinto tai verovelvollinen osoita, että kyseisen tapauksen tosiseikkojen ja olosuhteiden vuoksi tuloksen olisi sijoituttava johonkin muuhun kohtaan vaihteluväliä, ja että ii) jos etuyhteystoimen tulokset ovat markkinaehtoisen vaihteluvälin ulkopuolella, verohallinnon on oikaistava niitä kaikkien tulosten mediaaniin, ellei verovelvollinen tai verohallinto osoita, että jokin muu kohta vaihteluvälillä olisi luotettavampi markkinaehtoinen hinta tarkasteltavana olevassa tapauksessa.

Siirtohinnoittelun dokumentointi

Siirtohinnoittelusääntöjen noudattamisessa keskeisessä osassa on dokumentaatio, jolla osoitetaan, että liiketoimet on hinnoiteltu markkinaehtoperiaatteen mukaisesti. Dokumentointisääntöjen perusperiaatteet esitetään liitteessä 2. Komissio täsmentää näitä sääntöjä myöhemmin 13 artiklan säännösten mukaisesti mahdollisesti sisällyttämällä niihin esimerkiksi vakiomallit siirtohinnoittelutietojen tyypistä ja sisällöstä, noudatettavat määräajat, kielivaatimukset ja dokumentointivelvoitteen piiriin kuuluvat verovelvolliset.

iii) Markkinaehtoperiaatteen soveltaminen ja erityisten kysymysten osalta asetettavat tulevat yhteiset säännöt

2023/0322 (CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

siirtohinnoittelusta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 115 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun ehdotus lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon 28 ,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 29 ,

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Siirtohinnoittelulla tarkoitetaan hintojen asettamista monikansalliseen konserniin kuuluvien, keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välisille rajatylittäville liiketoimille. Koska verot lasketaan yleensä yhteisöjen tasolla laaditun tilinpäätöksen perusteella, hinnat ja muut ehdot, joilla keskenään etuyhteydessä olevien yritysten väliset rajatylittävät liiketoimet toteutetaan, vaikuttavat asianomaisten yhteisöjen tällaisista liiketoimista saamiin tuloihin ja/tai niille tällaisista liiketoimista syntyneisiin menoihin, ja siten ne vaikuttavat myös siihen voiton määrään, jonka kunkin konserniyhteisö ilmoittaa verotuksessa oikeudenkäyttöalueella, jolla se toimii.

(2)Markkinaehtoperiaate on maailmanlaajuisesti tunnustettu standardi keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välisten hintojen määrittämiseksi verotuksen yhteydessä. Markkinaehtoperiaatteen mukaan monikansallisten konsernien yksittäisten jäsenten on toteutettava keskinäiset liiketoimensa samalla tavalla kuin jos ne olisivat riippumattomia kolmansia osapuolia. Toisin sanoen kahden keskenään etuyhteydessä olevan yrityksen välisen liiketoimen tuloksen olisi vastattava tulosta, joka olisi saavutettu, jos osapuolet eivät olisi etuyhteydessä keskenään eli jos ne olisivat riippumattomia toisistaan ja tulos (hinta tai marginaali) olisi määräytynyt (avointen) markkinavoimien perusteella.

(3)Silloin kun jäsenvaltiot soveltavat tai tulkitsevat markkinaehtoperiaatetta eri tavoin, ne aiheuttavat tilanteita, jotka voivat vahingoittaa sisämarkkinoita. Sovellettavien siirtohinnoittelusääntöjen epäyhdenmukaisuus voi paitsi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen myös mahdollistaa voitonsiirrot ja veronkierron. Sääntöjen epäyhdenmukaisuus muodostaa merkittävän veroesteen rajatylittävää toimintaa harjoittaville yrityksille, aiheuttaa todennäköisesti talouden vääristymistä ja tehottomuutta sekä vaikuttaa kielteisesti rajatylittäviin investointeihin ja kasvuun.

(4)Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joilla varmistetaan markkinaehtoperiaatteen yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa. Siten pyritään parantamaan verotuksen oikeusvarmuutta sekä vähentämään kaksinkertaista verotusta ja kaksinkertaista verottamatta jäämistä.

(5)Jotta varmistetaan markkinaehtoperiaatteen yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa, jäsenvaltioiden olisi sovellettava ’etuyhteydessä olevien yritysten’ osalta yhteistä määritelmää. Yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi kiinteää toimipaikkaa olisi tässä direktiivissä pidettävä etuyhteydessä olevana yrityksenä, eli päätoimipaikan ja kiinteän toimipaikan väliset sisäiset toimet olisi määritettävä markkinaehtoperiaatteen mukaisesti.

(6)Jotta varmistetaan, että kaksinkertainen verotus korjataan, jäsenvaltioilla olisi oltava käytössään asianmukaiset mekanismit vastaoikaisun tekemiseksi, kun toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannen maan lainkäyttöalueella tehdään ensioikaisu. Jäsenvaltioilla olisi erityisesti oltava mahdollisuus tehdä vastaoikaisuja, eikä niiden pitäisi rajoittaa vastaoikaisujen tekemistä keskinäisiin sopimusmenettelyihin, vaan oikaisuja pitäisi voida tehdä myös seuraavien tuloksena: i) nopeutetut menettelyt, jotka on saatettava päätökseen 180 päivän kuluessa ja joita voidaan soveltaa silloin, kun ei ole epäilystä siitä, ettei ensioikaisu olisi perusteltu; nopeutetun menettelyn tapauksessa ei tarvitse käynnistää keskinäistä sopimusmenettelyä, sekä ii) yhteistarkastukset tai muut kansainvälisen yhteistyön muodot, joihin kuuluvat muun muassa monenväliset riskinarviointiohjelmat, kuten luottamukseen ja yhteistyöhön perustuva eurooppalainen lähestymistapa (European Trust and Cooperation Approach, ETACA) sekä kansainvälinen vaatimustenmukaisuuden varmistusohjelma (International Compliance Assurance Programme, ICAP).

(7)On myös olemassa perusteltuja syitä olla tekemättä vastaoikaisua tai tehdä ensioikaisua pienempi vastaoikaisu. Jäsenvaltion ei pitäisi tehdä vastaoikaisua seuraavissa tapauksissa: i) ensioikaisun ei katsota olevan markkinaehtoperiaatteen mukainen, ii) ensioikaisu ei johda toisella lainkäyttöalueella sellaisen voiton verotukseen, josta kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle on jo määrätty vero, tai iii) tapauksessa on osapuolena kolmannen maan lainkäyttöalue, jonka kanssa ei ole tehty kaksinkertaista verotusta koskevaa sopimusta. Ilman ensioikaisua jäsenvaltio voi tehdä oikaisun alaspäin vain, jos i) alaspäin tehtävä oikaisu on markkinaehtoperiaatteen mukainen, ii) alaspäin tehtävää oikaisua vastaava määrä on sisällytetty etuyhteydessä olevan yrityksen voittoon toisella lainkäyttöalueella eli siitä on kannettu vero, ja iii) asianomaiselle lainkäyttöalueelle on ilmoitettu aikomuksesta tehdä oikaisu alaspäin. Edellä kuvatuilla säännöksillä pyritään varmistamaan, että i) jäsenvaltioilla säilyy oikeus arvioida, onko ensioikaisu markkinaehtoinen, sekä ii) estämään kaksinkertainen verotus ja toisaalta kaksinkertainen verottamatta jääminen. Jäsenvaltioiden ei pitäisi luoda tilanteita, jotka johtavat kaksinkertaiseen verottamatta jäämiseen.

(8)Jotta unionissa noudatettaisiin yhteistä lähestymistapaa Hyvittäviin oikaisuihin ja vältettäisiin oikeuskäsittelyjä, tässä direktiivissä säädetään edellytyksistä, joiden täyttyessä jäsenvaltioiden olisi tunnustettava hyvittävä oikaisu. Kyseistä säännöstä olisi tulkittava yhdessä komission vuonna 2013 julkaistun, EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin laatiman hyvittäviä oikaisuja käsittelevän kertomuksen 30 kanssa.

(9)Sen varmistamiseksi, että siirtohinnoittelun lopputulokset määräytyvät keskenään etuyhteydessä olevien osapuolten tosiasiallisen käyttäytymisen mukaan, tässä direktiivissä edellytetään, että keskenään etuyhteydessä olevien yritysten tosiasiallinen liiketoimi rajataan tarkasti analysoimalla sekä osapuolten sopimussuhdetta että niiden käyttäytymistä. Tässä yhteydessä siirtohinnoitteluanalyysin kriittisenä ensimmäisenä vaiheena on yritysten välisten liiketoimien tarkka määrittäminen analysoimalla liiketoimien taloudellisesti merkityksellisiä erityispiirteitä paitsi osapuolten välisten sopimusten myös niiden käyttäytymisen ja muiden olennaisten tosiseikkojen perusteella. Analyysin lähtökohtana olisi oltava sopimusehdot, mutta siltä osin kuin osapuolten käyttäytyminen tai muut tosiseikat ovat ristiriidassa kirjallisen sopimuksen kanssa parhaana näyttönä tosiasiallisesti toteutetuista liiketoimista olisi pidettävä osapuolten käyttäytymistä (ei kirjallisia sopimusehtoja).

(10)Keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välisten liiketoimien markkinaehtoisten hintojen määrittämiseksi käytetään siirtohinnoittelumenetelmiä. Tässä direktiivissä luetellut menetelmät ovat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) monikansallisia yhtiöitä ja verohallintoja varten laadittujen, vuonna 2022 julkaistujen siirtohinnoittelua koskevien toimintaohjeiden (”OECD Transfer Pricing Guidelines for Multinational Enterprises and Tax Administrations”), jäljempänä ’OECD:n siirtohinnoitteluohjeet’, III luvun mukaiset. Tässä direktiivissä ei suosita mitään näistä hyväksytyistä siirtohinnoittelumenetelmistä. Sen sijaan olisi sovellettava direktiivissä säädettyä soveltuvimman menetelmän sääntöä, eli menetelmistä olisi valittava soveltuvin ottaen huomioon kuhunkin tapaukseen liittyvät tosiseikat ja olosuhteet. Tässä direktiivissä säädetään myös, että siirtohinnoittelumenetelmänä voidaan soveltaa muita kuin OECD:n hyväksymiä menetelmiä vain, jos voidaan osoittaa, että i) etuyhteystoimen (keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välisen liiketoimen) markkinaehtojen määrittämiseksi ei voida soveltaa kohtuudella mitään OECD:n hyväksymistä menetelmistä ja että ii) tällaisella muulla menetelmällä aikaansaatu tulos vastaa tulosta, jonka riippumattomien yritysten välisiin vertailukelpoisiin liiketoimiin osallistuvat yritykset saavuttaisivat vastaavissa olosuhteissa. Jos verovelvollinen tai verohallinto päättää käyttää muuta kuin OECD:n hyväksymiä menetelmiä, sen on osoitettava, että nämä edellytykset täyttyvät. Jos edellytykset täyttyvät ja markkinaehtoisen hinnan määrittämiseksi sovelletaan taloudellista arvonmääritysmenetelmää, olisi otettava asianmukaisesti huomioon komission vuonna 2017 julkaistun, EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin laatiman taloudellisten arvonmääritysmenetelmien käyttöä siirtohinnoittelussa koskevan kertomuksen 31 sisältö ja suositukset.

(11)Siirtohinnoittelumenetelmää valittaessa olisi pyrittävä aina löytämään kuhunkin tapaukseen parhaiten soveltuva menetelmä. Soveltuvimman siirtohinnoittelumenetelmän valinnassa olisi otettava huomioon i) kunkin siirtohinnoittelumenetelmän vahvuudet ja heikkoudet, ii) kunkin menetelmän soveltuvuus etuyhteystoimen luonteeseen nähden (mikä määritetään erityisesti toimintoanalyysin perusteella), iii) valitun menetelmän tai muiden menetelmien soveltamiseksi tarvittavien luotettavien tietojen saatavuus (erityisesti vertailukohteina käytettävistä riippumattomien yritysten välisistä liiketoimista) sekä iv) se, missä määrin etuyhteystoimi ja riippumattomien yritysten väliset liiketoimet ovat keskenään vertailukelpoisia ja miten luotettavia ovat oikaisut, joita vertailukelpoisuuteen voidaan joutua tekemään liiketoimien olennaisten erojen poistamiseksi. Mikään menetelmistä ei sovellu kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, eikä ole tarpeen osoittaa, että jokin tietty menetelmä ei sovellu käytettäväksi tarkasteltavana olevissa olosuhteissa. On syytä huomata, että yksipuolisia menetelmiä, kuten jälleenmyyntihintamenetelmää, kustannusvoittolisämenetelmää ja liiketoiminettomarginaalimenetelmää, ei pidetä luotettavina silloin, kun kumpikin liiketoimiosapuoli antaa ainutlaatuisen ja arvokkaan panoksen etuyhteystoimeen tai kun osapuolet harjoittavat pitkälle integroitunutta toimintaa. Tällaisessa tapauksessa soveltuvin menetelmä on voitonjakamismenetelmä, jolla riippumattomat osapuolet voivat tehokkaasti määrittää liiketoimen hinnan suhteessa omiin panoksiinsa, jolloin on tarkoituksenmukaisempaa käyttää kaksipuolista menetelmää. Yksipuoliset menetelmät soveltuvat tapauksiin, joissa toinen osapuolista tekee kaikki etuyhteystoimeen liittyvät ainutlaatuiset, arvokkaat panostukset eikä toinen osapuoli tee tällaisia panostuksia lainkaan. Tällöin testattavan osapuolen (eli etuyhteystoimen sen osapuolen, joka testataan taloudellisen indikaattorin määrittämiseksi) tulisi olla se, johon siirtohinnoittelumenetelmää voidaan soveltaa luotettavimmin ja jolle löytyvät luotettavimmat vertailukohteet. Yksipuolista siirtohinnoittelumenetelmää voidaan useimmiten soveltaa luotettavimmin siihen osapuoleen, joka ei tee liiketoimessa ainutlaatuisia, arvokkaita panostuksia.

(12)Markkinaehtoperiaatteen soveltamiseksi on ensin tehtävä vertailukelpoisuusanalyysi, joka koostuu karkeasti seuraavista kahdesta päävaiheesta: i) keskenään etuyhteydessä olevien yritysten kaupallisten tai rahoituksellisten suhteiden sekä näihin suhteisiin liittyvien ehtojen ja taloudellisesti merkityksellisten olosuhteiden määrittäminen sekä ii) keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välisten liiketoimien (eli etuyhteystoimien) ehtojen ja taloudellisesti merkityksellisten olosuhteiden vertaaminen riippumattomien yritysten välisten vertailukelpoisten liiketoimien ehtoihin ja olosuhteisiin. Tarkasteltavat vertailukelpoisuuteen vaikuttavat tekijät ovat i) liiketoimessa noudatettavat sopimusehdot, ii) toimintoanalyysi (kunkin yrityksen suorittamat toiminnot ottaen huomioon käytetty omaisuus ja otetut riskit), iii) liiketoimen kohteena olevan tuotteen tai palvelun ominaispiirteet, iv) taloudelliset olosuhteet sekä v) liiketoimintastrategiat. Etuyhteystoimeen liittyvien olosuhteiden määrittämisen jälkeen olisi tehtävä varsinainen vertailu ja arvioitava liiketoimen markkinaehtoisuus. Tätä varten tarkasteltavana olevan etuyhteystoimen ehtoja olisi verrattava riippumattomien yritysten välisen vertailukelpoisen liiketoimen ehtoihin. Etuyhteystoimea ja riippumattomien yritysten välistä liiketoimea pidetään keskenään vertailukelpoisina, jos niiden taloudellisesti olennaiset erityispiirteet ja niihin liittyvät olosuhteet ovat riittävän samanlaiset markkinaehtoisen tuloksen määrittämiseksi luotettavasti. Näiden kahden liiketoimen ei tarvitse olla täsmälleen samanlaisia ollakseen vertailukelpoisia. Mikään niiden eroista ei kuitenkaan saisi olennaisesti vaikuttaa markkinaehtoiseen hintaan tai voittoon; jos niiden välillä on tällaisia olennaisia eroja, olisi tehtävä kohtuullisen tarkat oikaisut erojen vaikutuksen poistamiseksi. Riippumattomien yritysten välisiä vertailukelpoisia liiketoimia haettaessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon komission vuonna 2016 julkaistun, EU:n yhteisen siirtohinnoittelufoorumin laatiman vertailukohteiden käyttöä EU:ssa koskevan kertomuksen 32 suositukset.

(13)Riitojen välttämiseksi ja yhteisen lähestymistavan varmistamiseksi kaikkialla unionissa tässä direktiivissä säädetään lisäksi, ettei verovelvollisen osalta pitäisi tehdä oikaisua, mikäli sen tulokset ovat kvartiilivälin sisällä, ellei verohallinto tai verovelvollinen osoita, että kyseisen tapauksen tosiseikkojen ja olosuhteiden vuoksi tuloksen olisi sijoituttava johonkin muuhun kohtaan vaihteluväliä. Jos etuyhteystoimen tulokset ovat markkinaehtoisen vaihteluvälin ulkopuolella, verohallinnoilla olisi oltava velvollisuus oikaista niitä kaikkien tulosten mediaaniin, ellei verovelvollinen tai verohallinto osoita, että jokin muu kohta vaihteluvälillä olisi luotettavampi markkinaehtoinen hinta tarkasteltavana olevassa tapauksessa.

(14)Jotta voidaan keventää rasitetta, joka rajatylittävää toimintaa unionissa harjoittaville verovelvollisille aiheutuu sääntöjen noudattamisesta, olisi myös yhdenmukaistettava siirtohinnoittelun dokumentointia. Yhden vakiomallin sekä sisältöä ja kielijärjestelyjä koskevien sääntöjen vahvistaminen, määräaikojen asettaminen sekä näiden vaatimusten soveltamisalaan kuuluvien verovelvollisten määrittäminen ottaen huomioon OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden V luku (”Dokumentointi”) sekä etuyhteydessä keskenään olevien yritysten siirtohinnoitteluasiakirjoja Euroopan unionissa koskevat menettelysäännöt 33 yksinkertaistaisivat järjestelmää ja voisivat tuoda kustannussäästöjä.

(15)Tässä direktiivissä säädettyjä sääntöjä olisi sovellettava yhdenmukaisesti OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kanssa.

(16)Verotuksen oikeusvarmuuden parantamiseksi verovelvollisten kannalta ja kaksinkertaisen verotuksen riskin pienentämiseksi tässä direktiivissä säädetään, että siirtohinnoittelun alalla voidaan vahvistaa lisää yhteisiä sitovia sääntöjä täytäntöönpanosäädöksillä. Näillä täytäntöönpanosäädöksillä olisi annettava verovelvollisille selkeä kuva siitä, mitä unionin veroviranomaiset pitävät hyväksyttävänä tiettyjen liiketoimien osalta, ja niissä olisi myös säädettävä niin sanotuista safe harbour ‑järjestelyistä, jotka vähentävät säännösten noudattamisesta aiheutuvaa rasitetta ja riitoja. Kun otetaan huomioon tällaisten toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset kansallisiin täytäntöönpano- ja toimivaltuuksiin välittömän verotuksen alalla ja sellaisten verotusoikeuksien käyttö, jotka on myönnetty kaksinkertaisen verotuksen tai kaksinkertaisen verottamatta jäämisen estävien kahden- tai monenvälisten verosopimusten nojalla, sekä mahdolliset vaikutukset jäsenvaltioiden veropohjiin, neuvostolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä komission ehdotuksesta tämän direktiivin nojalla tehdyt päätökset.

(17) Komission olisi laadittava arviointi jäsenvaltioiden toimittamien ja saatavilla olevien muiden tietojen perusteella tässä direktiivissä vahvistettujen uusien sääntöjen tuloksellisuuden arvioimiseksi.

(18)Jotta pk-yritykset voisivat hyötyä suoraan sisämarkkinoiden eduista ilman tarpeetonta hallinnollista lisärasitetta, tiedot tässä direktiivissä vahvistetuista verosäännöksistä olisi asetettava saataville yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta asetuksen (EU) 2018/1724 34 mukaisesti. Yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta rajatylittävät käyttäjät voivat yhden luukun periaatteella saada verkossa tietoja, hoitaa menettelyjä ja käyttää neuvontapalveluja, jotka ovat sisämarkkinoiden toiminnan kannalta olennaisia.

(19)Tämän direktiivin mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 35 . Jäsenvaltiot voivat käsitellä henkilötietoja tämän direktiivin nojalla 5 artiklassa tarkoitettujen etuyhteydessä olevien yritysten määrittämiseksi.

(20)Lisäksi säädetään kymmenen vuoden säilytysajasta, jotta jäsenvaltiot voivat noudattaa suurinta osaa vanhentumisajoista. (21) Verovelvollisten hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat siirtohinnoittelun dokumentointia ja joissa vahvistetaan yhteiset mallit ja kielivaatimukset sekä määritetään ne verovelvolliset, joiden on käytettävä näitä malleja, ja noudatettavat määräajat. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(22)Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla siirtohinnoittelusääntöjen rajatylittävän luonteen vuoksi sekä säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten alentamiseksi koko sisämarkkinoilla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(23)Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja se antoi lausuntonsa [lisätään myöhemmin],

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla
Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt jäsenvaltioiden siirtohinnoittelusääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja markkinaehtoperiaatteen yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi unionissa.

2 artikla
Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan verovelvollisiin, jotka ovat rekisteröityneet yhteen tai useampaan jäsenvaltioon tai jotka ovat veron alaisia yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, mukaan lukien yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevat kiinteät toimipaikat.

3 artikla
Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1.’markkinaehtoperiaatteella’ kansainvälistä standardia, jonka mukaan keskenään etuyhteydessä olevien yritysten on toteutettava keskinäiset liiketoimensa samalla tavalla kuin jos ne olisivat riippumattomia kolmansia osapuolia; toisin sanoen kahden keskenään etuyhteydessä olevan yrityksen välisen liiketoimen tuloksen olisi vastattava tulosta, joka olisi saavutettu, jos osapuolet eivät olisi etuyhteydessä keskenään eli jos ne olisivat riippumattomia toisistaan ja tulos (hinta tai marginaali) olisi määräytynyt (avointen) markkinavoimien perusteella;

2.’markkinaehtoisella tuloksella’ etuyhteystoimen tulosta, jos keskenään etuyhteydessä olevien yritysten kaupallisissa tai rahoituksellisissa suhteissa sovitut tai asetetut ehdot olisivat olleet samat kuin riippumattomien yritysten välillä sovitut ehdot;

3. ’markkinaehtoisella vaihteluvälillä’ lukujen vaihteluväliä, joka muodostaa hyväksyttävän perustan etuyhteystoimen ehtojen määrittämiseksi markkinaehtoisiksi ja jonka luvut on johdettu soveltamalla samaa siirtohinnoittelumenetelmää useisiin vertailukelpoisiin tietoihin;

4.’kiinteällä toimipaikalla’ pysyvää liikepaikkaa, sellaisena kuin se määritellään kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevassa kahdenvälisessä sopimuksessa tai, jos sopimusta ei ole, kansallisessa lainsäädännössä;

5.’riippumattomilla yrityksillä’ yrityksiä, jotka eivät ole 5 artiklassa tarkoitettuja keskenään etuyhteydessä olevia yrityksiä;

6.’ensioikaisulla’ ylöspäin tehtävää oikaisua, jonka yhden lainkäyttöalueen verohallinto tekee yrityksen verotettavaan voittoon sovellettuaan markkinaehtoperiaatetta liiketoimeen, johon on osallistunut toisella veroalueella sijaitseva etuyhteydessä oleva yritys;

7. ’vastaoikaisulla’ alaspäin tehtävää oikaisua, jonka toisen lainkäyttöalueen verohallinto tekee yrityksen verotettavaan voittoon ensimmäisen lainkäyttöalueen verohallinnon tekemän ensioikaisun johdosta, jotta voittojen kohdentuminen näiden kahden lainkäyttöalueen kesken on johdonmukaista;

8. ’hyvittävällä oikaisulla’ oikaisua, jossa verovelvollinen ilmoittaa verotusta varten siirtohinnan, joka on sen mielestä markkinaehtoinen hinta keskenään etuyhteydessä olevien yritysten väliselle liiketoimelle, vaikka kyseisten yritysten välillä onkin tosiasiallisesti maksettu eri hinta;

9. ’markkinahintavertailumenetelmällä’ siirtohinnoittelumenetelmää, jossa verrataan keskenään etuyhteydessä olevien osapuolten välisessä liiketoimessa siirretystä omaisuudesta tai palveluista veloitettua hintaa riippumattomien osapuolten vastaavissa olosuhteissa toteuttamassa vertailukelpoisessa liiketoimessa siirretystä omaisuudesta tai palveluista veloitettuun hintaan;

10. ’jälleenmyyntihintamenetelmällä’ siirtohinnoittelumenetelmää, joka perustuu hintaan, jolla etuyhteydessä olevalta yritykseltä ostettu tuote jälleenmyydään riippumattomalle yritykselle; jälleenmyyntihintaa alennetaan jälleenmyyntihintamarginaalilla, ja jäljelle jäävää määrää jälleenmyyntihintamarginaalin vähentämisen jälkeen voidaan sen jälkeen, kun on tehty tarvittavat oikaisut tuotteen ostoon liittyvien muiden kustannusten (esimerkiksi tullien) huomioon ottamiseksi, pitää alkuperäisen keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välisen omaisuuden siirron markkinaehtoisena hintana;

11.’kustannusvoittolisämenetelmällä’ siirtohinnoittelumenetelmää, jossa käytetään omaisuuden (tai palvelujen) toimittajalle etuyhteystoimessa aiheutuneita kustannuksia; näihin kustannuksiin lisätään asianmukainen voittomarginaali, jotta saavutetaan markkinaolosuhteisiin ja suoritettuihin toimintoihin nähden (käytetty omaisuus ja otetut riskit huomioon ottaen) asianmukainen voitto; hintaa, joka muodostuu, kun oikeaan kustannusperustaan lisätään voittomarginaali, voidaan pitää alkuperäisen etuyhteystoimen markkinaehtoisena hintana;

12.’liiketoiminettomarginaalimenetelmällä’ liiketoimen tuottamaan voittoon perustuvaa menetelmää, jossa tarkastellaan verovelvollisen sellaisesta etuyhteystoimesta saamaa nettovoittomarginaalia, joka on tarkoituksenmukaista yhdistää tarkasteltavaksi yhdessä toisen liiketoimen kanssa, suhteessa asianmukaiseen perustaan (kuten kustannuksiin, myyntiin tai omaisuuteen);

13.’voitonjakamismenetelmällä’ liiketoimen tuottaman voiton jakamismenetelmää, jossa määritetään keskenään etuyhteydessä olevien yritysten etuyhteystoimesta (tai etuyhteystoimista, jotka on tarkoituksenmukaista yhdistää) saamat jaettavat voitot, jotka jaetaan sitten kyseisten yritysten kesken taloudellisesti pätevällä perusteella samalla tavalla kuin olisi tehty markkinaehdoilla;

14.’vertailukelpoisuusanalyysilla’ etuyhteystoimen ja riippumattomien yritysten välisen liiketoimen vertailua;

15.’etuyhteystoimella’ kahden keskenään etuyhteydessä olevan yrityksen välistä liiketoimea;

16.’riippumattomien yritysten välisellä vertailukelpoisella liiketoimella’ riippumattomien yritysten välistä liiketoimea, joka on vertailukelpoinen tarkasteltavana olevan etuyhteystoimen kanssa;

17. ’monikansallisella konsernilla’ keskenään etuyhteydessä olevien yritysten muodostamaa monikansallista konsernia, jolla on liikepaikkoja kahdella tai useammalla lainkäyttöalueella;

18.’OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla’ vuonna 2022 julkaistuja siirtohinnoittelua koskevia OECD:n toimintaohjeita monikansallisia yhtiöitä ja verohallintoja varten (OECD Transfer Pricing Guidelines for Multinational Enterprises and Tax Administrations 2022), jotka OECD:n neuvosto on hyväksynyt keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välisen siirtohinnoittelun määrittämisestä annetulla OECD:n neuvoston suosituksella C(95)126/Final, sellaisina kuin ne ovat muutettuina 20 päivänä tammikuuta 2022 ja sellaisina kuin ne esitetään liitteessä I, sekä mahdollisia OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin tehtäviä tulevia muutoksia, jotka unioni hyväksyy OECD:n veroasiain komitean yhteydessä vahvistamalla unionin kannan SEUT-sopimuksen 218 artiklan 9 kohdan mukaisesti;

19.’kustannustenjakamisjärjestelyllä’ yritysten välistä sopimusjärjestelyä, jossa sovitaan aineettomien hyödykkeiden, aineellisten hyödykkeiden tai palvelujen yhteiseen kehittämiseen, tuottamiseen tai hankintaan liittyvien panostusten ja riskien jakamisesta ja jonka yhteydessä odotetaan, että nämä aineettomat hyödykkeet, aineelliset hyödykkeet tai palvelut tuottavat hyötyjä järjestelyn kunkin osallistujan liiketoiminnalle.

II LUKU

SIIRTOHINNOITTELUSÄÄNNÖT

4 artikla
Markkinaehtoperiaatteen soveltamista koskeva yleinen sääntö

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset, jotka osallistuvat yhteen tai useampaan etuyhteydessä olevan yrityksen kanssa toteutettavaan rajatylittävään kaupalliseen tai rahoitukseen liittyvään liiketoimeen, määrittävät verotettavat voittonsa markkinaehtoperiaatteen mukaisesti.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välisissä rajatylittävissä kaupallisissa tai rahoitukseen liittyvissä liiketoimissa sovitut tai asetetut ehdot eivät ole markkinaehtoperiaatteen mukaiset, kaikki voitot, joita kummalle tahansa yritykselle olisi kertynyt ja joista kyseiselle yritykselle olisi määrätty veroa jäsenvaltiossa, jos liiketoimen ehdot olisivat olleet markkinaehtoperiaatteen mukaiset, mutta joita kyseiselle yritykselle ei kertynyt, koska liiketoimen ehdot eivät olleet markkinaehtoperiaatteen mukaiset, sisällytetään kyseisen yrityksen verotettavaan voittoon ja niistä verotetaan asiaankuuluvalla tavalla.

5 artikla
Keskenään etuyhteydessä olevat yritykset

1.Tässä direktiivissä ’etuyhteydessä olevalla yrityksellä’ tarkoitetaan henkilöä, joka liittyy toiseen henkilöön ainakin yhdellä seuraavista tavoista:

a)henkilö osallistuu toisen henkilön johtamiseen olemalla asemassa, jossa voi käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa tähän toiseen henkilöön;

b) henkilö osallistuu toisen henkilön määräysvaltaan hallitsemalla yli 25:tä prosenttia äänioikeuksista;

c)henkilö osallistuu toisen henkilön pääomaan omistusoikeudella, joka suoraan tai välillisesti ylittää 25 prosenttia pääomasta;

d)henkilöllä on oikeus 25 prosenttiin tai enempään toisen henkilön voitoista.

2.Jos useampi kuin yksi henkilö osallistuu saman 1 kohdassa tarkoitetun henkilön johtamiseen, määräysvaltaan, pääomaan tai voittoihin, kaikkien kyseisten henkilöiden katsotaan olevan etuyhteydessä olevia yrityksiä.

3.Jos samat henkilöt osallistuvat useamman kuin yhden 1 kohdassa tarkoitetun henkilön johtoon, määräysvaltaan, pääomaan tai voittoihin, kaikkien kyseisten henkilöiden katsotaan olevan etuyhteydessä olevia yrityksiä.

4.Sovellettaessa 1 ja 2 kohtaa henkilöllä tarkoitetaan sekä oikeushenkilöitä että luonnollisia henkilöitä. Henkilöllä, joka toimii yhdessä toisen henkilön kanssa jonkin yhteisön äänioikeuksien tai pääomaomistuksen suhteen, katsotaan olevan osuus kaikista toisen henkilön hallitsemista äänioikeuksista tai koko pääomaomistuksesta kyseisessä yhteisössä.

5.Välillisessä osallistumisessa 1 kohdan b ja c alakohdassa säädettyjen perusteiden täyttyminen määritetään kertomalla osallistumisen osuudet omistusketjussa. Henkilöllä, jolla on yli 50 prosenttia äänioikeuksista, on katsottava olevan 100 prosenttia äänioikeuksista.

6.Luonnollista henkilöä, hänen aviopuolisoaan tai sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaista virallistettua kumppaniaan, hänen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevaa sukulaistaan ja hänen sisarustaan on pidettävä yhtenä henkilönä.

7.Kiinteää toimipaikkaa pidetään siihen yritykseen etuyhteydessä olevana yrityksenä, johon kyseinen toimipaikka kuuluu.

6 artikla
Vastaoikaisut

1.Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että ne tekevät ensioikaisun jälkeen vastaoikaisun kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi, mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)jäsenvaltio, jota pyydetään tekemään vastaoikaisu, on samaa mieltä siitä, että ensioikaisu on markkinaehtoperiaatteen mukainen sekä periaatteessa että määrän osalta;

b)ensioikaisu johtaa toisella lainkäyttöalueella sellaisen voiton verotukseen, josta vastaoikaisupyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle etuyhteydessä olevalle yritykselle on jo määrätty vero tässä jäsenvaltiossa;

c)jos kyseessä on kolmannen maan lainkäyttöalue, voimassa on verosopimus taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi.

2.Jäsenvaltio voi tehdä vastaoikaisun kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen, kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta vuonna 1990 tehdyn hallitustenvälisen yleissopimuksen 36 , jäljempänä ’välimiesmenettely-yleissopimus’, tai direktiivin (EU) 2017/1852 37 mukaisen keskinäisen sopimusmenettelyn tuloksena.

3.Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastaoikaisu voidaan tehdä verovelvollisen pyynnöstä toisella lainkäyttöalueella tehdyn ensioikaisun johdosta. Tämän kohdan nojalla tehtäviin vastaoikaisuihin sovelletaan seuraavaa menettelyä:

a)Verovelvollisen on pyynnössään esitettävä

i)kaikki tarvittavat tosiseikat ja oikeudelliset olosuhteet toisella lainkäyttöalueella suoritetun ensioikaisun arvioimiseksi markkinaehtoperiaatteen kannalta;

ii)todistus (tai vastaava asiakirja), josta käy ilmi toisessa maassa tehdyn ensioikaisun lopullisuus; jos ensioikaisu ei ole vielä pyynnön esittämispäivänä lopullinen, tämä sekä edellytykset sille, että oikaisusta tulee lopullinen, on mainittava pyynnössä; todistus ensioikaisun lopullisuudesta on kuitenkin esitettävä asianomaiselle jäsenvaltiolle ennen kuin vastaoikaisu voidaan tehdä.

b)Jäsenvaltion on otettava hakemus käsiteltäväksi ja ilmoitettava tästä verovelvolliselle 30 päivän kuluessa, mikäli kaikki 3 kohdan a alakohdassa luetellut tiedot on toimitettu. Jos tarvittavia tietoja puuttuu, jäsenvaltion on ilmoitettava tästä verovelvolliselle saman määräajan kuluessa ja myönnettävä tälle vähintään 30 päivää aikaa toimittaa tiedot. Jos verovelvollinen ei toimita pyydettyjä tietoja asetetussa määräajassa, pyyntö voidaan hylätä.

c)Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kun toisessa jäsenvaltiossa tehty ensioikaisu johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, menettely saatetaan päätökseen 180 päivän kuluessa verovelvollisen pyynnön vastaanottamisesta hyväksymällä tai hylkäämällä pyyntö asianmukaisin perusteluin.

d)Jos pyyntö hyväksytään, jäsenvaltion on ilmoitettava vastaoikaisun tekemisestä toisen lainkäyttöalueen veroviranomaiselle.

e)Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos vastaoikaisua ei tehdä, verovelvollinen voi silti pyytää kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen, välimiesmenettely-yleissopimuksen tai direktiivin (EU) 2017/1852 mukaisen keskinäisen sopimusmenettelyn käynnistämistä.

4.Sen estämättä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastaoikaisu voidaan tehdä yhteistarkastuksen tai muiden kansainvälisen hallinnollisen yhteistyön muotojen tuloksena, mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)asianomaiset verohallinnot ovat samaa mieltä määritetystä markkinaehtoisesta hinnasta;

b)ensi- ja vastaoikaisu tehdään symmetrisesti ja samansuuruisena kaikilla asianomaisilla lainkäyttöalueilla.

5.Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos ei ole tehty ensioikaisua, jäsenvaltio voi tehdä oikaisun alaspäin vain seuraavien edellytysten täyttyessä:

a)alaspäin tehtävä oikaisu on markkinaehtoperiaatteen mukainen sekä periaatteessa että määrän osalta;

b)alaspäin tehtävää oikaisua vastaava määrä on sisällytetty etuyhteydessä olevan yrityksen voittoon toisella lainkäyttöalueella ja siitä on määrätty vero sekä asianomaisessa jäsenvaltiossa että toisella lainkäyttöalueella eli siitä verotetaan kaksinkertaisesti;

c)jäsenvaltio, jota on pyydetty tekemään oikaisu alaspäin, on ilmoittanut asianomaisen lainkäyttöalueen verohallinnolle aikomuksestaan tehdä oikaisun alaspäin sekä esittänyt kaikki tarvittavat tosiseikat ja oikeudelliset olosuhteet alaspäin tehtävän oikaisun arvioimiseksi markkinaehtoperiaatteen perusteella.  

7 artikla
Hyvittävä oikaisu

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että verovelvollisen vuoden lopun oikaisuna tekemä hyvittävä oikaisu hyväksytään, mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)verovelvollinen on kohtuullisin keinoin pyrkinyt saavuttamaan markkinaehtoisen lopputuloksen ennen asianomaisen liiketoimen tai asianomaisten liiketoimien sarjan kirjaamista;

b)verovelvollinen tekee oikaisun kirjanpitoon symmetrisesti kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa;

c)verovelvollinen on soveltanut koko ajan johdonmukaisesti samaa lähestymistapaa;

d)verovelvollinen tekee oikaisun ennen veroilmoituksen antamista;

e)verovelvollinen pystyy selittämään, miksi sen ennuste ei vastannut saavutettua tulosta.

8 artikla
Kaupallisten tai rahoituksellisten suhteiden määrittäminen

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että markkinaehtoperiaatteen soveltamisen ensimmäisessä vaiheessa määritetään ja rajataan tarkasti ensinnäkin keskenään etuyhteydessä olevien yritysten kaupalliset ja rahoitukselliset suhteet ja toiseksi kyseisten yritysten välinen tosiasiallinen liiketoimi tai tosiasialliset liiketoimet.

2.Keskenään etuyhteydessä olevien yritysten kaupallisten ja rahoituksellisten suhteiden ja tosiasiallisten liiketoimien määrittäminen ja tarkka rajaaminen on tehtävä seuraavien perusteella:

a)alustava yleinen käsitys toimialasta, jolla kyseiset yritykset toimivat, ja tällä alalla toimivien yritysten tulokseen vaikuttavista tekijöistä;

b)analyysi kunkin etuyhteydessä olevan yrityksen toiminnasta, jotta voidaan määrittää keskenään etuyhteydessä olevien yritysten keskinäiset kaupalliset tai rahoitukselliset suhteet;

c)analyysi etuyhteystoimien taloudellisesti olennaisista erityispiirteistä ottaen huomioon sekä niiden muoto että sisältö.

9 artikla
Siirtohinnoittelumenetelmät

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välisten etuyhteystoimien markkinaehtoiset hinnat määritetään jollakin seuraavista siirtohinnoittelumenetelmistä:

a)markkinahintavertailumenetelmä;

b)jälleenmyyntihintamenetelmä;

c)kustannusvoittolisämenetelmä;

d)liiketoiminettomarginaalimenetelmä;

e)voitonjakamismenetelmä.

2.Edellä 1 kohdassa lueteltujen menetelmien lisäksi jäsenvaltioiden on sallittava muiden arvonmääritysmenetelmien- ja tekniikoiden käyttö markkinaehtoisen hinnan arvioimiseksi vain, jos voidaan tyydyttävällä tavalla osoittaa, että

a)mikään 1 kohdassa tarkoitetuista menetelmistä ei ole tarkoituksenmukainen eikä toimiva käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteissa;

b)valittu arvonmääritysmenetelmä on markkinaehtoperiaatteen mukainen ja tuottaa luotettavamman arvion markkinaehtoisesta tuloksesta kuin 1 kohdassa luetellut menetelmät.

10 artikla
Soveltuvimman menetelmän sääntö

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että markkinaehtoinen hinta määritetään soveltamalla parhaiten soveltuvaa siirtohinnoittelumenetelmää tapaukseen liittyviin olosuhteisiin.

2.Soveltuvin siirtohinnoittelumenetelmä valitaan 9 artiklassa esitettyjen siirtohinnoittelumenetelmien joukosta ottaen huomioon seuraavat perusteet:

a)kunkin siirtohinnoittelumenetelmän vahvuudet ja heikkoudet;

b)kunkin siirtohinnoittelumenetelmän soveltuvuus etuyhteystoimen luonteeseen nähden, mikä määritetään erityisesti analysoimalla kunkin yrityksen etuyhteystoimessa suorittamia toimintoja ottaen huomioon käytetyt varat ja otetut riskit;

c)etuyhteystoimen ja riippumattomien yritysten välisten liiketoimien vertailukelpoisuus, mukaan lukien liiketoimien mahdollisten erojen poistamiseksi tarvittavien vertailukelpoisuuteen tehtävien oikaisujen luotettavuus;

d)valitun siirtohinnoittelumenetelmän soveltamiseksi tarvittavien luotettavien tietojen saatavuus.

11 artikla
Vertailukelpoisuusanalyysi

1.Jäsenvaltioiden on arvioitava, onko etuyhteystoimen tulos markkinaehtoinen, vertaamalla etuyhteystoimen ehtoja ehtoihin, jotka keskenään etuyhteydessä olevat yritykset olisivat asettaneet, jos ne olisivat olleet riippumattomia yrityksiä ja jos ne olisivat toteuttaneet vastaavan liiketoimen vastaavissa olosuhteissa.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että analysoitavat liiketoimet ovat keskenään vertailukelpoisia. Kahden tai useamman liiketoimen vertailukelpoisuutta määritettäessä on otettava huomioon seuraavat tekijät siltä osin kuin ne ovat liiketoimeen liittyvien tosiseikkojen ja olosuhteiden kannalta taloudellisesti merkityksellisiä:

a)liiketoimen sopimusehdot;

b)liiketoimen kunkin osapuolen suorittamat toiminnot ottaen huomioon käytetty omaisuus ja otetut riskit, mukaan lukien se, miten nämä toiminnot liittyvät sen monikansallisen konsernin, johon osapuolet kuuluvat, laajempaan arvon tuottamiseen, sekä liiketoimeen liittyvät olosuhteet ja alan käytännöt;

c)siirretyn omaisuuden tai tarjottujen palvelujen erityispiirteet;

d)osapuolten taloudellinen tilanne sekä taloudellinen tilanne markkinoilla, joilla osapuolet toimivat;

e)osapuolten noudattamat liiketoimintastrategiat.

3.Riippumattomien yritysten välinen liiketoimi on etuyhteystoimen kanssa vertailukelpoinen, mikäli jompikumpi seuraavista ehdoista täyttyy:

a)mikään vertailtavien liiketoimien tai kyseiset liiketoimet suorittaneiden yritysten välisistä (mahdollisista) eroista ei voisi olennaisesti vaikuttaa hintaan avoimilla markkinoilla;

b)on mahdollista tehdä kohtuullisen tarkkoja oikaisuja tällaisten erojen olennaisten vaikutusten poistamiseksi.

4.Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että riippumattomien yritysten välisten vertailukelpoisten liiketoimien haku tehdään avoimesti ja että se on toistettavissa.

12 artikla
Markkinaehtoisen vaihteluvälin määrittäminen

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos siirtohinnoittelumenetelmän tuloksena saadaan useita lukuja, markkinaehtoinen vaihteluväli määritetään riippumattomien yritysten välisten, vertailukohteena käytettävien liiketoimien tulosten kvartiilivälin perusteella.

2.Kvartiilivälillä tarkoitetaan riippumattomien yritysten välisten, vertailukohteena käytettävien liiketoimien tulosten 25. ja 75. persentiilin väliin jääviä tuloksia.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että verovelvollisen osalta ei tehdä oikaisua, mikäli sen tulokset ovat kvartiilivälin sisällä, ellei osoiteta, että kyseisen tapauksen tosiseikkojen ja olosuhteiden vuoksi tuloksen olisi sijoituttava johonkin muuhun kohtaan vaihteluväliä.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos etuyhteystoimen tulokset ovat markkinaehtoisen vaihteluvälin ulkopuolella, oikaisu tehdään kaikkien tulosten mediaaniin, ellei osoiteta, että kyseiseen tapaukseen liittyvien olosuhteiden vuoksi markkinaehtoinen hinta on jokin muu kohta vaihteluvälillä. Mediaani on riippumattomien yritysten välisten vertailukelpoisten liiketoimien tulosten vaihteluvälin 50. persentiili.

13 artikla
Siirtohinnoittelun dokumentointi

1.Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että verovelvollisella on käytettävissään riittävästi tietoa ja analyyseja sen varmistamiseksi, että sen liiketoimet etuyhteydessä olevien yritysten kanssa ovat 4 artiklan 1 kohdan mukaisia. Näihin tietoihin ja analyyseihin olisi sisällyttävä ainakin 8–12 artiklassa tarkoitetut tiedot.

2.Komissiolle siirretään valta antaa 18 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään 1 kohdassa tarkoitettua sääntöä dokumentoinnin osalta vahvistamalla yhteiset mallit ja kielivaatimukset sekä määrittämällä ne verovelvolliset, joiden on käytettävä näitä malleja, ja noudatettavat määräajat.

III LUKU

SOVELTAMISEN JÄRJESTÄMINEN

14 artikla
Markkinaehtoperiaatteen soveltaminen

1.Jäsenvaltioiden on sisällytettävä kansallisiin sääntöihin, joilla tämän direktiivin II luvussa vahvistetut siirtohinnoittelusäännöt saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, säännöksiä, joilla varmistetaan, että siirtohinnoittelusääntöjä sovelletaan yhdenmukaisesti OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kanssa.

2.Neuvosto voi vahvistaa lisää OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaisia sääntöjä siitä, miten markkinaehtoperiaatetta ja muita tämän direktiivin II luvun säännöksiä on sovellettava tiettyihin liiketoimiin, verotuksen oikeusvarmuuden parantamiseksi ja kaksinkertaisen verotuksen riskin vähentämiseksi. Näitä tiettyjä toimia tai liiketoimia ovat seuraavat:

a)aineettomien hyödykkeiden tai niitä koskevien oikeuksien siirto keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välillä, mukaan lukien vaikeasti arvioitavat aineettomat hyödykkeet;

b)palvelujen tarjoaminen keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välillä, mukaan lukien markkinointi- ja jakelupalvelujen tarjoaminen;

c)kustannustenjakamisjärjestelyt keskenään etuyhteydessä olevien yritysten välillä;

d)keskenään etuyhteydessä olevien yritysten väliset liiketoimet rakenneuudistusten yhteydessä;

e)rahoitustoimet;

f)päätoimipaikan ja sen alaisten kiinteiden toimipaikkojen väliset toimet.

3.Edellä 2 kohdassa tarkoitetut säännöt otetaan käyttöön neuvoston täytäntöönpanosäädöksillä, jotka perustuvat komission ehdotukseen.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

15 artikla
Arviointi

1.Komissio tarkastelee ja arvioi tämän direktiivin soveltamista viiden vuoden välein ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen arvioinnistaan. Ensimmäinen kertomus toimitetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2031.

2.Jäsenvaltioiden on toimitettava 3 kohdan mukaisesti komissiolle direktiivin arviointia varten tarvittavat tiedot, jotta voidaan parantaa markkinaehtoperiaatteen soveltamista kaksinkertaisen verotuksen vähentämiseksi ja verotukseen liittyvien väärinkäytösten torjumiseksi.

3.Komissio täsmentää täytäntöönpanosäädöksillä tiedot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava 2 kohdan mukaisesti, sekä kyseisten tietojen toimittamismuodon ja ‑edellytykset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 17 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.Komissio pitää sille 2 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot luottamuksellisina unionin toimielimiin sovellettavien säännösten ja tämän direktiivin 16 artiklan mukaisesti.

5.Jäsenvaltion komissiolle 2 kohdan mukaisesti toimittamia tietoja sekä kaikkia komission tällaisia tietoja käyttäen laatimia kertomuksia tai asiakirjoja voidaan lähettää muille jäsenvaltioille. Tietoja koskee salassapitovelvollisuus, ja niihin on sovellettava tiedot vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä samankaltaisille tiedoille säädettyä suojaa.

16 artikla
Tietosuoja

1.Jäsenvaltiot voivat käsitellä henkilötietoja tämän direktiivin nojalla 5 artiklan soveltamiseksi. Kun jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät henkilötietoja tämän direktiivin soveltamiseksi, niitä on pidettävä asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 7 alakohdassa tarkoitettuina rekisterinpitäjinä niiden tämän direktiivin mukaisten toimien yhteydessä.

2.Tämän direktiivin mukaisesti käsiteltyjä tietoja, henkilötiedot mukaan lukien, on säilytettävä vain niin kauan kuin on tarpeen tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi kunkin rekisterinpitäjän kansallisten vanhentumisaikoja koskevien sääntöjen mukaisesti, joka tapauksessa enintään kymmenen vuotta.

17 artikla
Komiteamenettely

1.Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 38 tarkoitettu komitea.

2.Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

18 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.Siirretään komissiolle 13 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoitu säädös tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.Neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 13 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevan delegoidun säädöksen pätevyyteen.

3.Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

4.Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi neuvostolle.

5.Edellä olevan 13 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan viipymättä, ja sitä sovelletaan niin kauan kuin neuvosto ei vastusta sitä. Neuvosto voi vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi. Neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. Tällaisessa tapauksessa komissio kumoaa säädöksen välittömästi sen jälkeen, kun neuvoston päätös vastustaa sitä on annettu tiedoksi.

19 artikla
Euroopan parlamentille ilmoittaminen

Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille delegoitujen säädösten antamisesta ja siitä, jos neuvosto on vastustanut niitä tai kumonnut säädösvallan siirron.

6.

20 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [31 päivänä joulukuuta 2025]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä [1 päivästä tammikuuta 2026].

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

21 artikla
Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

22 artikla
Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2.Toimintalohko(t) 

1.3.Ehdotus/aloite liittyy

 uuteen toimeen 

 uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen 39  

 käynnissä olevan toimen jatkamiseen 

 yhden tai useamman toimen sulauttamiseen tai uudelleen suuntaamiseen johonkin toiseen/uuteen toimeen 

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)

1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)

1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen

1.4.4.Tulosindikaattorit

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen etenemistä ja tuloksia seurataan.

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset

 kesto on rajattu

–    toiminta alkaa VVVV ja päättyy VVVV.

–    maksusitoumusmäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset koskevat vuosia VVVV–VVVV ja maksumäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset vuosia VVVV–VVVV.

 kestoa ei ole rajattu

–Käynnistysvaihe alkaa vuonna VVVV ja päättyy vuonna VVVV,

–minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.

1.7.Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat 41

 Suora hallinnointi, jonka komissio toteuttaa käyttämällä

– yksiköitään, myös unionin edustustoissa olevaa henkilöstöään

– toimeenpanovirastoja

 Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

 Välillinen hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

– kolmansille maille tai niiden nimeämille elimille

– kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille (tarkennettava)

– Euroopan investointipankille tai Euroopan investointirahastolle

– varainhoitoasetuksen 70 ja 71 artiklassa tarkoitetuille elimille

– julkisoikeudellisille yhteisöille

– sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille, joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

– sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano ja joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

– sellaisille elimille tai henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa SEU-sopimuksen V osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä.

–Jos käytetään useampaa kuin yhtä hallinnointitapaa, olisi annettava lisätietoja kohdassa ”Huomautukset”.

Huomautukset:

2.HALLINNOINTI

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset.

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)

2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut ehkäisy- ja suojatoimenpiteet, esimerkiksi petostentorjuntastrategian pohjalta

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

·Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

·Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin

–    Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Pääosasto: TAXUD				Vuosi  2025 45	Vuosi  2026	Vuosi  2027	Vuosi	Vuosi	Vuosi	YHTEENSÄ
□ Toimintamäärärahat
Budjettikohta 46	Sitoumukset	(1a)		0,065	0,065	0,065				0,195
	Maksut	(2 a)		0,065	0,065	0,065				0,195
Budjettikohta	Sitoumukset	(1b)
	Maksut	(2b)
Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat 47
Budjettikohta		(3)
Pääosaston TAXUD määrärahat YHTEENSÄ	Sitoumukset	=1a+1b +3		0,065	0,065	0,065				0,195
	Maksut	=2a+2b +3		0,065	0,065	0,065				0,195

Jos ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia useampaan otsakkeeseen, toistetaan edellä oleva osa:

Tämän osan täyttämisessä on käytettävä rahoitusselvityksen liitteessä (Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamista koskevista sisäisistä säännöistä (Euroopan komissiota koskeva pääluokka) annetun komission päätöksen liite 5) olevaa hallintomäärärahoja koskevaa selvitystä, joka on laadittava ennen rahoitusselvityksen laatimista. Liite ladataan DECIDE-tietokantaan komission sisäistä lausuntokierrosta varten.

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ

(Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä)

1,078

1,078

1,078

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.2.2.Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset

maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.2.3.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin

–    Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 7
Henkilöresurssit	1,026	1,026	1,026					3,078
Muut hallintomenot	0,052	0,052	0,052					0,156
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 7, välisumma	1,078	1,078	1,078					3,234

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät 52
Henkilöresurssit
Muut hallintomenot
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät, välisumma

YHTEENSÄ

1,078

1,078

1,078

3,234

Henkilöresursseja ja muita hallintomenoja koskeva määrärahatarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetuilla pääosaston määrärahoilla ja/tai pääosastossa toteutettujen uudelleenjärjestelyjen tuloksena saaduilla määrärahoilla sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

3.2.3.1.Henkilöresurssien arvioitu tarve

–    Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

Arvio kokoaikaiseksi henkilöstöksi muutettuna

XX viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon.

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

Ehdotus/aloite

–    voidaan rahoittaa kokonaan kohdentamalla menoja uudelleen monivuotisen rahoituskehyksen kyseisen otsakkeen sisällä.

–    edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen kyseiseen otsakkeeseen sisältyvän kohdentamattoman liikkumavaran ja/tai monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa määriteltyjen erityisvälineiden käyttöä.

–    edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.

3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet

Ehdotus/aloite

–    rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja

–    rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):

Määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin

–    Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

–    Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

–    vaikutukset omiin varoihin

–    vaikutukset muihin tuloihin

–tulot on kohdennettu menopuolen budjettikohtiin    

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen tapauksessa:

Muita huomautuksia (esim. tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmä/-kaava tai muita lisätietoja).

(1)    Ks. OECD:n verkkosivusto: https://www.oecd.org/

(2)    OECD:n tuloa ja varallisuutta koskeva malliverosopimus (OECD Model Tax Convention on Income and Capital): https://www.oecd.org/ctp/treaties/model-tax-convention-on-income-and-on-capital-condensed-version-20745419.htm

(3)    Siirtohinnoittelua koskevat OECD:n toimintaohjeet monikansallisia yhtiöitä ja verohallintoja varten (OECD Transfer Pricing Guidelines for Multinational Enterprises and Tax Administrations): https://www.oecd.org/tax/transfer-pricing/oecd-transfer-pricing-guidelines-for-multinational-enterprises-and-tax-administrations-20769717.htm

(4)    Bulgaria, Kypros, Malta ja Romania eivät ole OECD:n jäseniä.

(5)    Eräs suuri yritys huomautti, että myös EU:n sisäiseen siirtohinnoitteluun ja lähdeveron poistamiseen liittyvät veroriidat ovat lisääntyneet.

(6)    OECD arvioi veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoja koskevan BEPS-hankkeen alussa vuonna 2013 (menettelyyn ja tietoihin liittyvät rajoitukset huomioon ottaen), että veropohjan rapautumiseen ja voitonsiirtoihin liittyvien käytäntöjen eli ns. BEPS-käytäntöjen vuoksi yhtiöverotuloja menetetään maailmanlaajuisesti 100–240 miljardia dollaria vuodessa (ks. https://www.oecd.org/tax/beps-project-explanatory-statement-9789264263437-en.htm ). Siirtohinnoittelun manipulointi yksilöitiin yhdeksi BEPS-käytännöistä. Erityisesti BEPS-hankkeen toimilla 8–10 pyrittiin parantamaan markkinaehtoperiaatetta koskevaa ohjeistusta sen varmistamiseksi, että tulokset määräytyvät taloudellisten tosiseikkojen eivätkä kirjallisten sopimusten mukaan. Tältä osin toimia 8–10 koskevassa loppuraportissa pyritään siihen, että siirtohinnoittelun lopputulokset määräytyvät monikansallisen konsernin arvonmuodostuksen perusteella.

(7)    OECD:n virallisten tilastojen mukaan siirtohinnoittelusta johtuvan kaksinkertaisen verotuksen ratkaisemiseksi käynnistettyjä keskinäisiä sopimusmenettelyjä (MAP-menettelyjä) oli vuoden 2021 lopussa vireillä 33 prosenttia enemmän kuin vuonna 2016 (vuoden 2021 lopussa MAP-menettelyjä oli vireillä 6 000, kun vuoden 2016 lopussa tämä luku oli 4 500). MAP-menettelyjä koskevat OECD:n tilastot ovat saatavilla osoitteessa https://www.oecd.org/tax/dispute/mutual-agreement-procedure-statistics-2021-inventory-trends.htm#tpcases Välimiesmenettely-yleissopimuksen mukaisia MAP-menettelyjä koskevien EU:n virallisten tilastojen mukaan jäsenvaltioiden välisten siirtohinnoittelua koskevien riita-asioiden määrä lisääntyi 17 prosenttia vuonna 2020 edellisvuoteen verrattuna (vuoden 2020 lopussa jäsenvaltioiden välisten MAP-menettelyjen kokonaismäärä oli 2 213, kun vuoden 2019 lopussa se oli 1 889). MAP-menettelyjä koskevat EU:n tilastot ovat saatavilla osoitteessa https://taxation-customs.ec.europa.eu/taxation-1/statistics-apas-and-maps-eu_en

(8)    Ernst & Youngin julkaiseman siirtohinnoittelua koskevan tutkimuksen (saatavilla osoitteessa http://www.ey.com/global/content.nsf/International/2007-2008_Transfer_Pricing_Global_Survey) mukaan yritykset pitävät siirtohinnoittelua verotuksen alalla ensisijaisena kysymyksenä muun muassa siksi, että se on yhteydessä kaksinkertaiseen verotukseen. Tutkimuksessa haastateltiin 850:tä monikansallista yritystä 24 maasta (muun muassa 11:stä EU:n jäsenvaltiosta). Haastateltujen yritysten mukaan 42 prosenttia oikaisutapauksista johti pysyvään kaksinkertaiseen verotukseen. Syynä tähän on pääasiassa se, etteivät yritykset yleensä hakeudu tällaisten tapausten johdosta keskinäiseen sopimusmenettelyyn, koska ne pitävät näitä menettelyjä liian pitkinä ja kalliina.

(9)    Euroopan komission vuonna 2001 tekemän yritysverotutkimuksen ”Taxation in the Single Market” (SEC(2001) 582 final) mukaan keskisuurten monikansallisten yritysten kerrotaan käyttävän siirtohinnoittelusääntöjen noudattamiseen vuosittain noin 1–2 miljoonaa euroa. Suurille monikansallisille yrityksille siirtohinnoitteluun liittyvien sääntöjen noudattamisesta aiheutuu kustannuksia noin 4–5,5 miljoonaa euroa vuodessa.

(10)    Ks. tiedonanto 2000-luvun yritysverotus: https://taxation-customs.ec.europa.eu/communication-business-taxation-21st-century_fi

(11)    Neuvoston direktiivi (EU) 2016/1164, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta ( https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex%3A32016L1164 ).

(12)    Neuvoston direktiivi (EU) 2017/952, annettu 29 päivänä toukokuuta 2017, direktiivin (EU) 2016/1164 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse verokohtelun eroavuuksista kolmansien maiden kanssa (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32017L0952).

(13)    Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX%3A32011L0016).

(14)    Neuvoston direktiivi (EU) 2015/2376, annettu 8 päivänä joulukuuta 2015, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla ( https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX%3A32015L2376 ).

(15)    Neuvoston direktiivi (EU) 2018/822, annettu 25 päivänä toukokuuta 2018, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse raportoitavia rajatylittäviä järjestelyjä koskevasta pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla ( https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex%3A32018L0822 ).

(16)    Ennakkohinnoittelusopimuksella tarkoitetaan sopimusta tai tiedonantoa, joka määrittelee ennen keskenään etuyhteydessä olevien yritysten rajatylittäviä liiketoimia asianmukaiset perusteet kyseisten liiketoimien siirtohinnoittelun määrittämiseksi tai voittojen kohdentumisen kiinteille toimipaikoille, tai muuta asiakirjaa tai toimea, jolla on vastaava vaikutus.

(17)    Ks. lisätietoa EU:n yhteisestä siirtohinnoittelufoorumista osoitteessa https://taxation-customs.ec.europa.eu/joint-transfer-pricing-forum_fi

(18)    Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 27.6.2006, etuyhteydessä keskenään olevien yritysten siirtohinnoitteluasiakirjoja Euroopan unionissa koskevista menettelysäännöistä, 2006/C 176/01 ( https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv%3AOJ.C_.2006.176.01.0001.01.FIN&toc=OJ%3AC%3A2006%3A176%3AFULL ).

(19)    Yleissopimus kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä (90/436/ETY).

(20)    Neuvoston direktiivi (EU) 2017/1852, annettu 10 päivänä lokakuuta 2017, veroriitojen ratkaisumekanismeista Euroopan unionissa ( https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX%3A32017L1852 ).

(21)    Ks. ETACA:n verkkosivusto osoitteessa https://taxation-customs.ec.europa.eu/eu-cooperative-compliance-programme/european-trust-and-cooperation-approach-etaca-pilot-project-mnes_fi

(22)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/240, annettu 10 päivänä helmikuuta 2021, teknisen tuen välineen perustamisesta (EUVL L 57, 18.2.2021, s. 1).

(23)    Ks. verotusta ja pk-yrityksiä käsittelevä verkkosivusto: https://single-market-economy.ec.europa.eu/smes/sme-strategy/taxation-and-smes_fi  

(24)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus).

(25)    ”EU Joint Transfer Pricing Forum Report on compensating adjustments” (JTPF/009/FINAL/2013/EN): https://taxation-customs.ec.europa.eu/system/files/2016-09/jtpf_009_final_2013_en.pdf

(26)    ”EU Joint Transfer Pricing Forum Report on the use of economic valuation techniques in transfer pricing” (JTPF/003/2017/FINAL/EN): https://taxation-customs.ec.europa.eu/system/files/2017-10/2017_10_16_jtpf_003_2017_en_final_en.pdf  

(27)    ”EU Joint Transfer Pricing Forum Report on the use of comparables in the EU” (JTPF/007/2016/FINAL/EN): https://taxation-customs.ec.europa.eu/system/files/2017-04/jtpf0072017encomps.pdf  

(28)    EUVL C , , s. .

(29)    EUVL C , , s. .

(30)    JTPF/009/FINAL/2013/EN (5.11.2013 pidetty kokous): https://taxation-customs.ec.europa.eu/system/files/2016-09/jtpf_009_final_2013_en.pdf

(31)    JTPF/003/2017/FINAL/EN (22.6.2017 pidetty kokous):  https://taxation-customs.ec.europa.eu/system/files/2017-10/2017_10_16_jtpf_003_2017_en_final_en.pdf   

(32)    Komission vuonna 2016 julkaistu kertomus ”EU Joint Transfer Pricing Forum Report on the use of comparables in the EU” (JTPF/007/2016/FINAL/EN): https://taxation-customs.ec.europa.eu/system/files/2017-04/jtpf0072017encomps.pdf  

(33)    Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselma, annettu 27.6.2006, etuyhteydessä keskenään olevien yritysten siirtohinnoitteluasiakirjoja Euroopan unionissa koskevista menettelysäännöistä, 2006/C 176/01 ( https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv%3AOJ.C_.2006.176.01.0001.01.FIN&toc=OJ%3AC%3A2006%3A176%3AFULL ).

(34)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1724, annettu 2 päivänä lokakuuta 2018, tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja saataville tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 1).

(35)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(36)    Yleissopimus 90/463/ETY, tehty 23 päivänä heinäkuuta 1990, kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä (EYVL L 225, 20.8.1990, s. 10).

(37)    Neuvoston direktiivi (EU) 2017/1852, annettu 10 päivänä lokakuuta 2017, veroriitojen ratkaisumekanismeista Euroopan unionissa (EUVL L 265, 14.10.2017, s. 1).

(38)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13–18).

(39)    Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 58 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa.

(40)    Ks. EU:n yhteinen siirtohinnoittelufoorumi: https://taxation-customs.ec.europa.eu/joint-transfer-pricing-forum_en .

(41)    Kuvaukset talousarvion eri toteuttamistavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston BUDGpedia-verkkosivuilla osoitteessa: https://myintracomm.ec.europa.eu/corp/budget/financial-rules/budget-implementation/Pages/implementation-methods.aspx

(42)    JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.

(43)    EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

(44)    Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

(45)    Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. ”N” korvataan oletetulla ensimmäisellä toteutusvuodella (esimerkiksi: 2021). Seuraavat vuodet täydennetään vastaavasti.

(46)    Virallisen budjettinimikkeistön mukaisesti.

(47)    Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

(48)    Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. ”N” korvataan oletetulla ensimmäisellä toteutusvuodella (esimerkiksi: 2021). Seuraavat vuodet täydennetään vastaavasti.

(49)    Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita (esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit).

(50)    Kuten kuvattu kohdassa 1.4.2 ”Erityistavoitteet”.

(51)    Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. ”N” korvataan oletetulla ensimmäisellä toteutusvuodella (esimerkiksi: 2021). Seuraavat vuodet täydennetään vastaavasti.

(52)    Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

(53)    Sopimussuhteiset toimihenkilöt, paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat, vuokrahenkilöstö ja nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa.

(54)    Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).

(55)    Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. ”N” korvataan oletetulla ensimmäisellä toteutusvuodella (esimerkiksi: 2021). Seuraavat vuodet täydennetään vastaavasti.

(56)    Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 20 prosentin osuus.

EUROOPAN KOMISSIO

Strasbourg 12.9.2023

COM(2023) 529 final

LIITE

ehdotukseen neuvoston direktiiviksi

siirtohinnoittelusta

EMPTY

LIITE

OECD:n siirtohinnoitteluohjeet