EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 5.7.2023

COM(2023) 420 final

2023/0234(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

{SEC(2023) 420 final} - {SWD(2023) 420 final} - {SWD(2023) 421 final} - {SWD(2023) 422 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa 1 ja kiertotalouden toimintasuunnitelmassa 2 kehotetaan tehostamaan ja nopeuttamaan EU:n ja jäsenvaltioiden toimia tekstiili- ja elintarvikealojen ympäristökestävyyden varmistamiseksi, koska ne kuuluvat eniten resursseja vaativiin aloihin, jotka aiheuttavat merkittäviä kielteisiä ulkoisia ympäristövaikutuksia ja joilla rahoituksen niukkuus ja tekniset puutteet haittaavat siirtymistä kohti kiertotaloutta ja hiilestä irtautumista. Elintarviketeollisuus ja tekstiiliteollisuus ovat eniten ja neljänneksi eniten resursseja kuluttavat alat 3 , eivätkä ne noudata kaikilta osin jätehierarkiassa vahvistettuja jätehuoltoa koskevia EU:n perusperiaatteita, joiden mukaan jätteen syntymisen ehkäiseminen on asetettava etusijalle ja jätteen valmistelu uudelleenkäyttöön ja kierrätys toiselle sijalle. Tässä jätepuitedirektiivin 4 muuttamista koskevassa ehdotuksessa keskitytään tehtyjen sitoumusten perusteella kahteen resurssi-intensiiviseen alaan, tekstiiliteollisuuteen ja elintarviketeollisuuteen, ja ehdotuksella on seuraavat yleiset tavoitteet: 

–ympäristö- ja ilmastovaikutusten vähentäminen ja jätehierarkian mukaiseen tekstiilijätteen jätehuoltoon liittyvä ympäristön laadun ja kansanterveyden parantaminen

–elintarvikejärjestelmien elintarvikejätteen syntymiseen liittyvien ympäristö- ja ilmastovaikutusten vähentäminen; ehkäisemällä elintarvikejätteen syntymistä myös edistettäisiin ruokaturvaa.

Tekstiilijäte

Vaikka jätteen syntymisen ehkäiseminen on jätepuitedirektiivin keskeinen tavoite ja vaikka myös yksityiset toimijat toteuttavat toimia kansallisella tasolla, jätettä syntyy yleisesti ottaen yhä enemmän ja havaittavissa on vain jätteen syntymisen ”suhteellista irtikytkentää” talouskasvusta. 5 Tämä kaikkea jätettä koskeva kehityssuuntaus on havaittavissa myös tekstiilijätteen kohdalla. Sen osalta kehitystä kuitenkin kärjistää niin kutsuttu pikamuoti, jolle on ominaista se, että markkinoille saatetaan nopeampaan tahtiin mallistoja 6 , joiden matalahintaisiin tuotteisiin ei ole sisällytetty ympäristökustannuksia 7 . Tämä kannustaa asiakkaita tekemään ostoksia impulsiivisesti ja ostamaan suurempia määriä vaatteita 8 . Tämä tekstiilien kulutuksen kasvu lisää tekstiilijätteen määrää. Yhteisen tutkimuskeskuksen parhaillaan käynnissä olevan tutkimuksen mukaan 9 tekstiilijätteen kokonaismäärä, joka kattaa vaatteet ja jalkineet, kodintekstiilit, tekniset tekstiilit sekä teollisuus- ja tuotantojätteen, oli vuonna 2019 kaikkiaan 12,6 miljoonaa tonnia (10,9 miljoonaa tonnia kulutusjätettä ja 1,7 miljoonaa tonnia teollisuus- ja tuotantojätettä). Vaatteista ja jalkineista syntyi EU:ssa jätettä 5,2 miljoonaa tonnia eli 12 kiloa henkeä kohti vuodessa.

Yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimuksen 10 mukaan tällä hetkellä noin 78 prosenttia kulutusjätteestä, joka kattaa vaatteet ja jalkineet, kodintekstiilit ja tekniset tekstiilit, ei kerätä erikseen, vaan se päätyy sekatalousjätteeseen, joka toimitetaan poltettavaksi tai kaatopaikalle. Resurssitehoton jätehuolto ei ole jätehierarkian mukaista ja aiheuttaa ympäristöhaittoja EU:ssa ja kolmansissa maissa kasvihuonekaasupäästöjen, vedenkulutuksen, pilaantumisen ja maankäytön liiallisen lisääntymisen kautta. Erilliskerätystä tekstiilijätteestä, jonka osuus kotitalouksista tulevasta tekstiilijätteestä on vain 22 prosenttia, noin 32 prosenttia kierrätetään EU:ssa (noin 20 % EU:n ulkopuolella), noin 8 prosenttia käytetään uudelleen EU:ssa (noin 38 % EU:n ulkopuolella) ja loput päätyy vientiin. 

Jätepuitedirektiivissä säädetty tekstiilijätteen erilliskeräystä koskeva velvoite tulee voimaan 1. tammikuuta 2025. Jäsenvaltioilta saatujen tietojen mukaan arvioidaan, että erilliskeräysjärjestelmät sekä lajittelu- ja kierrätysinfrastruktuurit eivät todennäköisesti ole valmiita käsittelemään odotettavissa olevia kerättäviä lisämääriä. Odotettavissa on, että lajittelu tapahtuu useimmissa jäsenvaltioissa lähellä jätteenkeräyspisteitä ja laajemmassa mittakaavassa niissä jäsenvaltioissa, joissa markkinaolosuhteet ovat suotuisat (joissa esimerkiksi jätehuollon kustannukset ovat pienemmät, on olemassa skaalautuvaa infrastruktuuria ja osaamista ja kierrätys-/tuotantokeskukset ja satamat sijaitsevat lähellä). Kierrätystä ei odoteta harjoitettavan kaikissa maissa, vaan se tapahtuu todennäköisesti tekstiilien tuotantokeskusten ja olemassa olevien infrastruktuurien läheisyydessä.

Tekstiiliala on resurssi-intensiivinen. Sekä raaka-aineiden että tekstiilien tuotannon osalta suurin osa EU:ssa tapahtuvaan vaatteiden, jalkineiden ja kodintekstiilien kulutukseen liittyvistä paineista ja vaikutuksista ilmenee muualla maailmassa. Vaikka suurin osa EU:ssa tapahtuvan tekstiilien kulutuksen aiheuttamista ympäristöpaineista kohdistuu kolmansiin maihin 11 , nämä paineet vaikuttavat maailmanlaajuisten vaikutustensa vuoksi myös EU:hun. Euroopan ympäristökeskus arvioi, että EU:ssa vuonna 2020 kulutettujen vaatteiden, tekstiilien ja jalkineiden tuottamiseksi käytetyistä primääriraaka-aineista 80 prosenttia ja vedestä 88 prosenttia kulutettiin kolmansissa maissa ja myös 92 prosenttia tähän liittyvästä maankäytöstä ja 73 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä tapahtui EU:n ulkopuolella. Esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöt ovat maailmanlaajuinen ilmiö, eivätkä ne rajoitu tiettyihin rajoihin tai alueisiin. Lisäksi toimitusketjussa työskenteli koko maailmassa kokoaikavastaavina laskettuna lähes 13 miljoonaa työntekijää. 12  Näin ollen tekstiilijätteen syntymisen ehkäiseminen, uudelleenkäyttö ja kierrätys voivat auttaa pienentämään alan ympäristöjalanjälkeä. 

Käytettyjen vaatteiden ja kodintekstiilien jätehuoltokustannuksia ei myöskään sisällytetä uusien tuotteiden hintaan. Keräys- ja käsittelykustannukset olisivat keskimäärin noin 12 senttiä tuotetta kohden. Kustannukset vaihtelevat kuitenkin tuotetyypeittäin, sillä useita erityyppisiä tekstiilikuituja ja häiriöitä aiheuttavia osia (esimerkiksi nappeja ja vetoketjuja) sisältävien tekstiilien käsittely maksaa enemmän, kun taas vain yhdestä kuitutyypistä valmistettujen tekstiilien, joissa ei ole häiriöitä aiheuttavia osia, kuten t-paitojen, käsittely on halvempaa. Koska suuria määriä tekstiilijätettä loppukäsitellään tällä hetkellä jäännösjätteessä, myöskään loppukäsittelyn kustannuksia ja sen aiheuttamia ympäristövaikutuksia, mukaan lukien polttamisesta ja kaatopaikoille sijoittamisesta aiheutuvat päästöt, ei sisällytetä tuotteiden hintaan. Muita ulkoisvaikutuksia ovat muun muassa kolmansiin maihin valheellisesti uudelleenkäytön varjolla viedyn tekstiilijätteen ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset erityisesti sellaisten vietyjen lajittelemattomien tekstiilien osalta, joista merkittävä osa päätyy (laittomille) kaatopaikoille. 

Tekstiilien ja tekstiilijätteen määritelmien hajanaisuus aiheuttaa hallinnollista rasitusta ja muodostaa esteitä rajat ylittäville siirroille. Jäsenvaltioiden erilaiset politiikka- ja sääntelysignaalit ja tietopuutteet (esimerkiksi raaka-aineiden laadusta) haittaavat kierrätysteollisuuden ja uudelleenkäytön laajentamista ja häiritsevät sisämarkkinoiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä paitsi tekstiilien kierrätyksen monimutkaisuuden myös tekstiilijätteen vaihtelevan koostumuksen vuoksi. Tämä haittaa tekstiilialan siirtymistä kiertotalouteen ja lisäksi estää laadukkaiden työpaikkojen ja lisäarvon luomisen EU:ssa. Riittämättömän lajittelu- ja kierrätysinfrastruktuurin vuoksi tekstiilejä ei todennäköisesti käsitellä jätehierarkian mukaisesti silloinkaan, kun erilliskeräysvelvoite on tullut voimaan. Vähäistä lisäarvoa tuottavaa valmistusta harjoitetaan pääasiassa kolmansissa maissa. Tuodun tekstiilijätteen tuotanto ja loppukäsittely aiheuttavat merkittäviä kielteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia paikallisella, alueellisella ja globaalilla tasolla. 13  

Tämän vuoksi tämän ehdotuksen erityistavoitteina tekstiilijätteen osalta on parantaa tekstiilijätteen jätehuoltoa jätepuitedirektiivissä vahvistetun jätehierarkian 14 mukaisesti, asettaa jätteiden syntymisen ehkäiseminen ja tekstiilien valmistelu uudelleenkäyttöön ja kierrätys etusijalle muihin hyödyntämisvaihtoehtoihin ja loppukäsittelyyn nähden sekä panna täytäntöön saastuttaja maksaa -periaate. Kiertotalouden toimintasuunnitelmassa 15 ja kestäviä, kiertotalouteen perustuvia tekstiilejä koskevassa EU:n strategiassa 16 , jäljempänä ’tekstiilistrategia’, kehotetaan tehostamaan ja nopeuttamaan EU:n ja jäsenvaltioiden toimia tekstiilijätteen ehkäisemiseksi ja tekstiilien kierron parantamiseksi, koska tekstiiliala on resurssi-intensiivinen ala, joka aiheuttaa merkittäviä kielteisiä ulkoisia ympäristövaikutuksia ja jolla rahoituksen niukkuus ja tekniset puutteet haittaavat siirtymistä kiertotalouteen.  

Elintarvikejäte

Elintarvikejäte on yksi merkittävimmistä maatalouselintarvikeketjun tehottomuutta aiheuttavista tekijöistä. Se aiheuttaa kielteisiä ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Elintarvikkeiden kulutus on merkittävin EU:ssa tapahtuvan kulutuksen ympäristövaikutuksia 17 lisäävä ja luonnon monimuotoisuutta koskevaa jalanjälkeä 18 kasvattava tekijä.  

Kun elintarvike heitetään pois, kaikki siihen käytetty energia ja resurssit vapautuvat ja niiden ympäristövaikutukset, kuten elintarvikeketjussa kumuloituvat kasvihuonekaasupäästöt, toteutuvat edelleen ilman, että siitä on hyötyä ihmisten ravinnon kannalta. Jalostettujen, kuljetettujen ja ruoaksi valmistettujen mutta kulutusvaiheessa haaskattujen elintarvikkeiden ympäristövaikutus on suurempi kuin tiloilla menetettyjen jalostamattomien elintarvikkeiden. EU:ssa syntyi vuonna 2020 kaikkiaan 58,5 miljoonaa tonnia elintarvikejätettä 19 , ja tämä aiheutti 252 miljoonan tonnin hiilidioksidiekvivalenttipäästöt 20 . Tämä on 16 prosenttia EU:n elintarvikejärjestelmän yhteenlasketusta kasvihuonekaasuvaikutuksesta. Lisäksi elintarvikejäte kuormittaa tarpeettomasti rajallisia luonnonvaroja. Esimerkiksi lopulta pois heitettävien elintarvikkeiden tuottamiseen kulutetun veden määräksi voidaan määrittää 342 miljardia m3-ekvivalenttia 21 , mikä on 12 prosenttia EU:n elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen kokonaisvaikutuksesta. Lisäksi elintarvikejätteen osuus maankäyttötoiminnan aiheuttamista maaperään kohdistuvista vaikutuksista on 16 prosenttia 22 ja kaikista merten rehevöitymistä aiheuttavista vaikutuksista 15 prosenttia 23 , 24 . 

Taloudellisten seurausten osalta voidaan todeta, että 58,5 miljoonan elintarvikejätetonnin markkina-arvoksi on arvioitu 132 miljardia euroa. 25 Näihin kustannuksiin kuuluvat elintarvikealan toimijoiden elintarvikeketjun kussakin vaiheessa menettämät resurssit mutta myös kotitalouksien tarpeettomat menot. Lisäksi elintarvikejätteen keräys- ja käsittelykustannusten arvioidaan olevan 9,3 miljardia euroa. 26  

Elintarvikkeiden haaskauksella on merkittäviä sosiaalisia seurauksia. Se aiheuttaa sellaisten resurssien tarpeetonta käyttöä, jotka voitaisiin kohdentaa muualle. Elintarvikemenojen (maatalouselintarvikkeiden ja ravitsemispalvelujen) keskimääräinen osuus kotitalouksien kokonaismenoista EU:ssa on noin 19 prosenttia. 27 Ihmisravinnoksi kelpaavien elintarvikkeiden päätyminen jätteeksi sen sijaan, että ne jaettaisiin elintarvikkeita tarvitseville muun muassa elintarvikelahjoitusten kautta, on myös menetetty mahdollisuus, kun otetaan huomioon elintarviketurvaan kohdistuvien haasteiden lisääntyminen. Vaikka elintarvikkeiden saatavuus on Euroopassa varmistettu, elintarvikkeiden kohtuuhintaisuus aiheuttaa huolta yhä useammalle EU:n kansalaiselle: 32,6 miljoonalla ihmisellä ei ole varaa lihaa, kanaa tai kalaa (tai niiden kasvisperäistä vastinetta) sisältävään ateriaan joka toinen päivä. 28 Lisäksi monet kuluttajat katsovat, että elintarvikkeiden haaskaukseen liittyy merkittävä eettinen ulottuvuus. 29  

Tässä yhteydessä EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteen 12.3, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä on puolitettava maailmanlaajuinen elintarvikejätteen määrä henkeä kohti jälleenmyyjä- ja kuluttajatasolla sekä vähennettävä ruokahävikkiä tuotanto- ja jakeluketjuissa sadonkorjuun jälkeinen hävikki mukaan lukien. 

EU on toteuttanut ruokahävikin ja elintarvikejätteen vähentämistä koskevaa toimintasuunnitelmaa, johon sisältyy sekä sääntely- että muita toimia, alun perin osana vuoden 2015 kiertotalouden toimintasuunnitelmaa ja vuodesta 2020 lähtien osana EU:n Pellolta pöytään -strategiaa 30 . Tässä yhteydessä komissio pyrkii paitsi asettamaan jäsenvaltioille selkeitä velvoitteita elintarvikejätteen vähentämiseksi myös luomaan toimintaympäristön, joka tukee jäsenvaltioita tehokkaiden toimien toteuttamisessa.  

Vuonna 2018 tarkistetussa jätepuitedirektiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot laativat erityisiä elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia ohjelmia jätehierarkian mukaisesti. Puitedirektiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot vähentävät elintarvikejätettä elintarvikeketjun jokaisessa vaiheessa, seuraavat elintarvikejätteen määriä ja raportoivat saavutetusta edistyksestä. Komissio hyväksyi vuonna 2019 yhteisen menetelmän elintarvikejätteen määrän määrittämistä varten 31 , jota käytetään elintarvikejätteen EU:n laajuisen seurannan perustana.  

Tukeakseen jäsenvaltioita toimien toteuttamisessa komissio on vuodesta 2015 lähtien tehnyt aloitteita asiaa koskevan lainsäädännön selventämiseksi ja yhdenmukaistamiseksi (esimerkiksi EU:n ohjeet elintarvikkeiden lahjoittamisesta 32 , elintarvikehygieniaa koskevien sääntöjen muuttaminen turvallisten elintarvikelahjoituskäytäntöjen helpottamiseksi sekä ohjeet sellaisten elintarvikkeiden rehukäyttöä varten, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi 33 ). Lisäksi komissio perusti vuonna 2016 usean sidosryhmän EU:n ruokahävikki- ja ruokajätefoorumin 34 , joka tukee kaikkia toimijoita elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseen tähtäävien toimenpiteiden määrittelyssä, parhaiden käytäntöjen jakamisessa ja edistymisen arvioinnissa. Foorumi on myös hyväksynyt omia tuotoksiaan (esimerkiksi suosituksia elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi 35 ) ja tukenut EU:n tasolla tehtyä työtä päiväysmerkintäkäytäntöjen 36 parantamiseksi. Parhaiden käytäntöjen ja ratkaisujen jakamista elintarvikejätteen vähentämiseksi kaikkialla EU:ssa helpotetaan myös EU:n ruokahävikin ja ‑jätteen syntymisen ehkäisemistä käsittelevän verkkoportaalin 37 avulla. RESTwithEU-pilottihankkeessa 38 arvioidaan ja suositellaan digitaalisia välineitä ruokahävikin vähentämiseksi ravintola-alalla. Kuluttajakäyttäytymisen muutoksen tukemista käsitellään sitä koskevassa foorumin alaryhmässä, ja EU:n Eurooppalainen kuluttajien ruokahävikkifoorumi ‑pilottihankkeessa laadittu parhaiden käytäntöjen kokoelma julkaistaan kesäkuun 2023 loppuun mennessä. Elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevan tietopohjan vahvistamiseksi Yhteinen tutkimuskeskus tekee arviointeja elintarvikejätteen syntymistä ehkäisevien toimien tehokkuudesta 39 kaikkien toimijoiden käytettävissä olevaan arviointikehykseen tukeutuen. EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmien Horisontti 2020:n 40 ja Horisontti Euroopan 41 puitteissa käynnistetyt ehdotuspyynnöt ovat tarjonneet uusia tutkimus- ja innovointimahdollisuuksia ruokahävikin ja elintarvikejätteen torjumiseksi. Muita elintarvikejätteen ehkäisemisen rahoitusvälineitä ovat Life-ohjelma ja Interreg Europe ‑ohjelma . Lisäksi komissio myöntää sisämarkkinaohjelmassa avustuksia, joilla tuetaan jäsenvaltioita ja sidosryhmiä 42 näiden parantaessa elintarvikejätteen määrän määrittämiseen ja vähentämiseen tähtäävien toimien täytäntöönpanoa yhteistyössä Euroopan terveys- ja digitaaliasioiden toimeenpanoviraston (HADEA) kanssa. 

Monet elintarvikealan toimijat koko elintarvikeketjussa ovat toteuttaneet merkittäviä toimia elintarvikejätteen syntymisen vähentämiseksi ja resurssitehokkuuden parantamiseksi. Elintarvikealan vastuullista yritystoimintaa ja markkinointia koskevien EU:n käytännesääntöjen 43 mukaisesti elintarvikejalostajat ja vähittäismyyjät ovat tehneet konkreettisia sitoumuksia elintarvikejätteen vähentämisestä toiminnassaan ja koko toimitusketjussa. 

Huolimatta näistä toimista sekä elintarvikejätteen kielteisiä vaikutuksia ja seurauksia koskevan tietoisuuden lisääntymisestä, EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla tehdyistä poliittisista sitoumuksista sekä vuonna 2015 hyväksytyn kiertotalouden toimintasuunnitelman jälkeen toteutetuista EU:n toimenpiteistä elintarvikejätteen syntyminen ei ole vähentynyt riittävästi, jotta kestävän kehityksen tavoitteen 12.3 saavuttamisessa voitaisiin edistyä merkittävästi. Jätepuitedirektiivissä säädetyistä voimassa olevista oikeudellisista velvoitteista ja komission tukitoimista huolimatta EU:ssa tähän mennessä toteutetut toimet ovat olleet hajanaisia eikä niillä ole voitu vähentää elintarvikejätteen määrää merkittävästi.  

Sen vuoksi seuraavaksi on välttämätöntä asettaa tavoitteita. Tämän ehdotuksen erityisenä tavoitteena on asettaa jäsenvaltiot selkeästi vastuuseen elintarvikejätteen vähentämisen nopeuttamisesta koko elintarvikeketjussa ja kotitalouksissa jäsenvaltioiden omalla alueella ja antaa tällä tavoin vahva panos kestävän kehityksen tavoitteen 12.3 saavuttamiseksi sekä varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot toteuttavat riittäviä, johdonmukaisia toimia elintarvikejätteen vähentämiseksi edelläkävijöiden toimien mukaisesti.

Tämän pitäisi johtaa siihen, että kaikki jäsenvaltiot toteuttavat kunnianhimoisia toimia ottamalla käyttöön tehokkaimmat toimenpiteet, jotka on räätälöity kunkin jäsenvaltion erityiseen kansalliseen tilanteeseen, sekä pyrkimällä tukemaan kuluttajakäyttäytymisen muutosta ja tehostamaan toimien koordinointia toimijoiden välillä koko elintarvikkeiden arvoketjussa ja muiden asiaankuuluvien toimijoiden (esimerkiksi tiedeyhteisön, kansalaisjärjestöjen, rahoituslaitosten ja yhteisötalouden toimijoiden) kanssa.

Lisäksi elintarvikejäte valittiin Euroopan tulevaisuutta käsitelleen konferenssin jälkeen eurooppalaisten kansalaispaneelien ensimmäiseksi aiheeksi. Kansalaispaneelin suositukset tukevat komission työtä ja myös jäsenvaltioita niiden laatiessa kansallisia strategioita ja toimintasuunnitelmia elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

•Suhteellisuusperiaate

•Säädöstyypin valinta

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit

Jälkiarviointeja ei tehty, koska jätepuitedirektiiviä muutettiin viimeksi niinkin äskettäin kuin vuonna 2018. Sen vuoksi olisi ollut ennenaikaista tehdä jälkiarviointi viimeaikaisista muutoksista, joiden kokonaisvaltainen vaikutus ei ole vielä toteutunut. Lisäksi jätepuitedirektiivissä on tiettyjä jätevirtoja koskevia erityisiä uudelleentarkastelulausekkeita, joiden perusteella on määrä analysoida nykyisten säännösten vaikutuksia.

•Sidosryhmien kuuleminen

Kansalaispaneeli 

Euroopan tulevaisuutta käsitelleen konferenssin jatkotoimena komissio ilmoitti järjestävänsä uuden kansalaispaneelien kierroksen satunnaisesti valittujen kansalaisten kuulemiseksi ennen tiettyjä keskeisiä ehdotuksia Euroopan tasolla. Yhdeksi kolmesta ensimmäisestä kansalaispaneeleissa käsiteltävästä aiheesta valittiin elintarvikejäte (virtuaalimaailmojen ja oppimiseen liittyvän liikkuvuuden ohella), ja elintarvikejätteen vähentämistä käsittelevä paneeli kokoontui kolme kertaa joulukuun 2022 ja helmikuun 2023 välillä. Vaikka kansalaispaneeli ei ollut mukana tämän vaikutustenarvioinnin yhteydessä järjestetyissä kuulemistoimissa, kansalaisten suositukset 60 tukevat komission elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevaa työtä ja ne on otettu huomioon valmisteltaessa tätä lainsäädäntöehdotusta. Jäsenvaltiot saavat apua myös kansalaisten suosituksista pyrkiessään saavuttamaan elintarvikejätteen vähentämistä koskevat EU:n tavoitteet. 

Kansalaisten esittämissä 23 suosituksessa korostetaan tarvetta soveltaa laajaa elintarvikejärjestelmiä koskevaa lähestymistapaa, jolla osallistetaan kaikki toimijat ja vahvistetaan yhteistyötä koko elintarvikeketjussa. Tätä kokonaisvaltaista lähestymistapaa ehdotetaan myös seuraavissa kolmessa aiheessa, joita paneelin suosituksissa käsitellään: 1) yhteistyö elintarvikkeiden arvoketjussa: pellolta pöytään, 2) elintarviketeollisuutta koskevat aloitteet ja 3) kuluttajakäyttäytymisen muutoksen tukeminen.

Kansalaisten suositukset heijastavat kolmea keskeistä toimintalinjaa, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava nopeuttaakseen elintarvikejätteen vähentämistä kansallisella tasolla ja saavuttaakseen tulevat tavoitteet. Myös jätepuitedirektiivissä vahvistettu elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskeva EU:n yleinen sääntelykehys sekä EU:n tasolla toteutettavat tukitoimenpiteet perustuvat näihin suosituksiin ja tukevat jäsenvaltioita tulevien tavoitteiden saavuttamisessa.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Komissio hankki ulkoisen tutkimuksen jätepuitedirektiivin tarkistamista vuonna 2023 koskevien toimintavaihtoehtojen vaikutustenarvioinnin tueksi – erityissopimus nro 090202/2021/861277/ENV.B.3. Vaikutustenarviointia tuettiin myös useilla asiantuntijoiden tekemillä ja teknistä apua koskevilla tutkimuksilla, jotka luetellaan vaikutustenarvioinnin liitteessä.

–Yhteinen tutkimuskeskus antoi tärkeän tieteellisen panoksen laatimalla kaksi raporttia, joissa esitetyllä analyysillä tuettiin jätepuitedirektiivin tarkistamista koskevan vaikutustenarvioinnin laatimista erityisesti elintarvikejätteen vähentämistavoitteiden asettamisen toteuttamiskelpoisuuden osalta:

–Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, Setting the scene for an EU initiative on food waste reduction targets, 2023 62 ;

–Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, Assessing the economic, social and environmental impacts of food waste reduction targets. A model-based analysis, 2023 63 .

–Eurostat julkaisi 25. lokakuuta 2022 ensimmäisen elintarvikejätteen määrää Euroopan unionissa koskevan tilastollisen seurannan, jota tuettiin lisäselvityksillä elintarvikejätteen määrää EU:ssa koskevista tiedoista. Tietojen kuvaus ja tulkinta sekä menetelmä ovat saatavilla elintarvikejätettä käsittelevältä Eurostatin Statistics Explained -verkkosivulta 64 . Tiedot on päivitetty viimeksi maaliskuussa 2023.

•Vaikutustenarviointi

–Vaihtoehto 1 – Tässä vaihtoehdossa jäsenvaltioita tuetaan nykyisten säännösten täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa siten, että sovelletaan määritelmiä yhdenmukaisemmin, määritellään erilliskeräystä ja jätehuoltoa koskevan vastuun osoittamista koskevia toimintatapoja hyväksymällä ei-sitovia ohjeita ja suosituksia ja käytetään komission nykyisiä valtuuksia antaa sekundäärilainsäädäntöä sekä parannetaan olemassa olevia ohjausta ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa varten perustettuja sidosryhmäfoorumeja. Tällä vaihtoehdolla puututaan kaikkiin ongelmatekijöihin ja edistetään molempia erityistavoitteita, mutta sen vaikutus on todennäköisesti pienempi, koska toimenpiteet rajoittuvat luonteeltaan ei-sitoviin välineisiin. 

–Vaihtoehto 2 – Tässä vaihtoehdossa asetetaan lisää sitovia sääntelyvaatimuksia jätehuollon suorituskyvyn parantamiseksi jätehierarkian mukaisesti muuttamalla jätepuitedirektiiviä kohdennetusti. Muutosten tarkoituksena on asettaa jäsenvaltioille, tekstiilien tuottajille ja jätehuoltotoimijoille uusia toimintaan liittyviä velvoitteita. Niillä selvennettäisiin ja yhdenmukaistettaisiin määritelmiä EU:n tasolla, selkeytettäisiin nykyisten raportointivelvoitteiden soveltamisalaa tietojen luotettavuuden parantamiseksi, samoin kuin erilliskeräysvelvoitteiden soveltamisalaa, ja asetettaisiin jätealan toimijoille uusia toimintaan liittyviä velvoitteita, joilla varmistetaan lajittelu uudelleenkäyttöön ja kierrätys. Tämän vaihtoehdon keskeisessä toimenpiteessä jäsenvaltioille annetaan tehtäväksi perustaa tekstiilialan laajennettua tuottajavastuuta koskevia kansallisia järjestelmiä sekä yhdenmukaistaa niiden soveltamisalaa, tavoitteita ja keskeisiä organisatorisia ja toiminnallisia piirteitä. Vaihtoehdolla puututaan kaikkiin ongelmatekijöihin ja edistetään molempia erityistavoitteita. 

–Vaihtoehto 3 – Jätehuollon suorituskykytavoitteiden asettaminen EU:n tasolla. Tämä vaihtoehto edellyttää jätepuitedirektiivin muuttamista siten, että siinä vahvistetaan jäsenvaltioille ja talouden toimijoille sitovat jätehuollon suorituskykytavoitteet, joilla jätehierarkia toteutetaan. Soveltamisalojen ja määritelmien yhdenmukaistaminen olisi olennainen osa jätepuitedirektiivissä asetettavan tavoitteen määrittelyä ja myöhemmin annettavia täytäntöönpanosäädöksiä, joilla annetaan yksityiskohtaisemmat säännöt kuhunkin tavoitteeseen liittyvistä laskentamenetelmistä. Tällä vaihtoehdolla edistetään molempia erityistavoitteita ja puututaan kaikkiin ongelmatekijöihin, mutta se ei johtaisi vaihtoehdon 2 mukaiseen yhdenmukaistamiseen, koska siinä jätetään päätökset keinoista suoritustasojen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden tehtäviksi. Koska tekstiilijätteen syntymistä koskevat nykyiset tiedot eivät ole riittävän luotettavia, mikä johtuu osittain vaihtelevasta tulkinnasta siitä, ovatko kerätyt tekstiilit jätettä ja mitkä tekstiilit kuuluvat jäsenvaltioiden täytäntöönpanon piiriin, vaikutustenarvioinnissa tehdään selkoa sellaisen mekanismin toteuttamiskelpoisuudesta, jolla tavoitteet voitaisiin tulevaisuudessa asettaa, sekä kyseisen prosessin vaikutuksista (mutta ei varsinaisista tavoitetasoista). Keräystavoitteen asettamisen osalta esitetään tarkempi arvio, joka perustuu tavoitetasoltaan keskitasoa olevaan välitavoitteeseen. Toimenpide 3.6 koskee nimenomaisesti 50 prosentin keräystavoitteen asettamista tekstiileille: tavoitteen saavuttaminen parantaisi tekstiilien erilliskeräysastetta, mikä lisäisi uudelleenkäytön ja kierrätyksen astetta ja vähentäisi loppukäsittelyn astetta, mutta se aiheuttaisi myös hallinnollista rasitusta, ja nykyisellä, vuoteen 2025 ulottuvalla erilliskeräystä koskevalla velvoitteella saattaa olla vastaava vaikutus erilliskeräysasteeseen. Lisäksi eri asteita koskevat ennusteet vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioissa, mikä voi tehdä tavoitteen asettamisesta tässä vaiheessa haastavaa.

–Alkutuotantoa koskeva tavoite – ei tavoitetta  

–Jalostusta ja valmistusta koskeva tavoite – 10 %  

–Vähittäismyynti- ja kulutusvaiheita koskeva tavoite – 15 % 

–Alkutuotantoa koskeva tavoite – ei tavoitetta  

–Jalostusta ja valmistusta koskeva tavoite – 10 %  

–Vähittäismyynti- ja kulutusvaiheita koskeva tavoite – 30 % 

–Alkutuotantoa koskeva tavoite – 10 %  

–Jalostusta ja valmistusta koskeva tavoite – 25 %  

–Vähittäismyynti- ja kulutusvaiheita koskeva tavoite – 50 % 

Määrällisesti ilmaistavissa olevat sosiaaliset vaikutukset liittyvät vahvasti taloudellisiin vaikutuksiin, ja ne noudattavat samaa mallia. Mitä enemmän elintarvikejätettä vähennetään, sitä enemmän vaihtoehdot edistävät elintarvikkeiden kohtuuhintaisuutta ja kotitalouksille syntyviä säästöjä. Toisaalta maatalouselintarvikealan työllisyyteen kohdistuvien kielteisten vaikutusten voimakkuus kasvaa vaihtoehdosta 1 vaihtoehtoon 3, mutta elintarvikealan uusien tehtäväprofiilien ja muilla talouden aloilla saatavien hyötyjen odotetaan kompensoivan ne.

Pk-yrityksiin kohdistuvien vaikutusten odotetaan olevan vähäisiä. Aloitteessa keskitytään asettamaan elintarvikejätteen vähentämistavoitteita jäsenvaltioille, eli sitä ei sovelleta yksittäisiin yrityksiin. Vaikka jäsenvaltioiden viranomaiset todennäköisesti tekevät yhteistyötä kaikkien elintarvikeketjun toimijoiden kanssa, tähän mennessä havaitut toimet niissä maissa, jotka ovat toteuttaneet koordinoituja toimia elintarvikejätteen vähentämiseksi, keskittyvät suuriin yrityksiin ja vapaaehtoisiin toimenpiteisiin, joilla kannustetaan osallistumaan elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseen valtion rahoituksen tuella. Kuulemisprosessissa pk-yritykset eivät ilmaisseet odottavansa tämän aloitteen aiheuttavan suorasti ongelmia, vaikka ne suhtautuvatkin varauksellisesti jäsenvaltioiden mahdollisiin tuleviin täytäntöönpanotoimiin.

Elintarvikejätteen osalta taloudellisten, ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten vaikutusten sekä ehdotettujen vaihtoehtojen teknisen toteutettavuuden vertailun perusteella parhaaksi arvioitu vaihtoehto on vaihtoehto 2. Tämän vaihtoehdon odotetaan antavan jäsenvaltioille vahvan poliittisen sysäyksen ryhtyä toimiin, joilla vähennetään elintarvikejätettä kansallisella tasolla ja saavutetaan merkittäviä ympäristöhyötyjä, mutta se on samalla oikeasuhteinen ja toteuttamiskelpoinen. Asetettaessa oikeudellisesti sitovia elintarvikejätteen vähentämistavoitteita olisi näin ollen noudatettava vaiheittaista lähestymistapaa aloittaen kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista tasoa alhaisemmalta tasolta, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden yhdenmukaiset toimet ja konkreettinen edistyminen tavoitteen 12.3 saavuttamisessa. Elintarvikejätteen määrien vuotuiseen seurantaan perustuva jäsenvaltioiden edistymistä koskeva väliarviointi mahdollistaisi tavoitteiden mahdollisen mukauttamisen, jotta voidaan vahvistaa unionin panosta ja yhdenmukaistaa tavoitteet paremmin kestävän kehityksen tavoitteen 12.3 kanssa sekä osoittaa suunta vuoden 2030 jälkeen saavutettavalle edistymiselle.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

•Perusoikeudet

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

2023/0234 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 67 ,

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 68 ,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ja kiertotalouden toimintasuunnitelmassa 69 kehotetaan tehostamaan ja nopeuttamaan unionin ja jäsenvaltioiden toimia tekstiili- ja elintarvikealojen ympäristökestävyyden varmistamiseksi, koska ne kuuluvat eniten resursseja vaativiin aloihin, jotka aiheuttavat merkittäviä kielteisiä ulkoisia ympäristövaikutuksia. Näillä aloilla rahoituksen niukkuus ja tekniset puutteet haittaavat siirtymistä kiertotalouteen sekä hiilestä irtautumista. Elintarvike- ja tekstiiliteollisuus ovat eniten ja neljänneksi eniten resursseja kuluttavat alat 70 , eivätkä ne noudata kaikilta osin jätehierarkiassa vahvistettuja unionin jätehuollon perusperiaatteita, joiden mukaan jätteen syntymisen ehkäiseminen on asetettava etusijalle ja jätteen valmistelu uudelleenkäyttöön ja kierrätys toiselle sijalle. Nämä haasteet edellyttävät systeemisiä ratkaisuja, joissa sovelletaan elinkaariajattelua.

(2)Kestäviä ja kiertotalouteen perustuvia tekstiilejä koskevan EU:n strategian 71 , mukaan tarvitaan merkittäviä muutoksia, jotta voidaan siirtyä pois nykyisestä lineaarisesta tavasta, jolla tekstiilituotteita suunnitellaan, valmistetaan, käytetään ja poistetaan käytöstä, ja etenkin pikamuotia on rajoitettava. Strategiassa pidetään tärkeänä saattaa tuottajat vastuuseen tuotteidensa aiheuttamasta jätteestä ja ehdotetaan tekstiileille laadittavia laajennettua tuottajan vastuuta koskevia yhdenmukaistettuja EU:n sääntöjä, joihin sisältyy maksujen mukauttaminen ympäristönäkökohtien perusteella. Strategian keskeisenä tavoitteena on kehittää talousjärjestelmä keräystä, lajittelua, uudelleenkäyttöä, uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä varten sekä tarjota kannustimia tuottajille sen varmistamiseksi, että niiden tuotteet suunnitellaan kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Tätä varten siinä ehdotetaan, että merkittävä osa maksuista, joita tuottajat maksavat laajennetun tuottajan vastuun järjestelmiin, kohdennetaan jätteen synnyn ehkäisemiseen ja uudelleenkäyttöön valmisteluun. Lisäksi strategialla tuetaan tehokkaampia ja innovatiivisempia toimintatapoja biologisten luonnonvarojen kestävässä hoidossa, jotta elintarvikejätteen kiertoa ja hyödyntämistä sekä biopohjaisten tekstiilien uudelleenkäyttöä voidaan lisätä.

(3)Elintarvikejätteen kielteisten vaikutusten vuoksi jäsenvaltiot sitoutuivat toteuttamaan toimenpiteitä elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokouksen 25 päivänä syyskuuta 2015 hyväksymän kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman mukaisesti, erityisesti pyrkimään kohti toimintaohjelmaan sisältyvää tavoitetta, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä on puolitettava maailmanlaajuinen elintarvikejätteen määrä henkeä kohti jälleenmyyjä- ja kuluttajatasolla sekä vähennettävä ruokahävikkiä tuotanto- ja jakeluketjuissa (mukaan lukien sadonkorjuun jälkeinen hävikki). Näiden toimenpiteiden tavoitteena oli elintarvikejätteen syntymisen ehkäiseminen ja vähentäminen primäärituotannossa, jalostus- ja valmistusteollisuudessa, vähittäismyynnissä ja muussa elintarvikkeiden jakelutoiminnassa, ravintoloissa ja ravitsemistoiminnassa sekä kotitalouksissa.

(4)Euroopan tulevaisuutta käsitelleen konferenssin jatkotoimena komissio sitoutui antamaan kansalaispaneeleille mahdollisuuden keskustella tietyistä keskeisistä ehdotuksista ja antaa niitä koskevia suosituksia ennen ehdotusten tekemistä. Tässä yhteydessä kutsuttiin koolle eurooppalainen kansalaispaneeli, joka laati joulukuun 2022 ja helmikuun 2023 välisenä aikana luettelon suosituksista 72 keinoiksi tehostaa toimia elintarvikejätteen vähentämiseksi unionissa. Koska kotitalouksien osuus unionissa syntyvästä elintarvikejätteestä on yli puolet, kansalaisten näkemyksillä elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemisestä on erityisen suuri merkitys. Kansalaiset suosittelivat kolmea keskeistä toimintalinjaa: yhteistyön vahvistamista elintarvikkeiden arvoketjussa, elintarvikeyrityksiä koskevia aloitteita ja kuluttajakäyttäytymisen muutoksen tukemista. Paneelin suosituksia käytetään jatkossakin komission yleisen työohjelman tukena elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemisen yhteydessä, ja ne voivat toimia ohjenuorana jäsenvaltioiden auttamiseksi saavuttamaan elintarvikejätteen vähentämistavoitteet.

(5)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/31/EY 73 jätettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/12/EY 74 soveltamisalan ulkopuolelle hiilidioksidi, joka on otettu talteen ja kuljetettu geologista varastointia varten tai varastoitu geologisesti direktiivin 2006/12/EY vaatimusten mukaisesti. Direktiivin 2009/31/EY säännöstä, jolla muutettiin direktiiviä 2006/12/EY, ei kuitenkaan sisällytetty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/98/EY 75 , jolla direktiivi 2006/12/EY kumottiin. Sen vuoksi tähän direktiiviin sisällytetään oikeusvarmuuden varmistamiseksi direktiivin 2009/31/EY muutokset, jotka koskevat geologista varastointia varten talteen otetun ja kuljetetun tai geologisesti varastoidun hiilidioksidin jättämistä direktiivin 2008/98/EY soveltamisalan ulkopuolelle.

(6)Tekstiilituotteiden tuottajien, verkkoalustojen ja tekstiilien laajennetun tuottajan vastuun täytäntöönpanoon liittyvien tuottajavastuujärjestöjen määritelmät on sisällytettävä direktiiviin 2008/98/EY, jotta selkeytetään näiden käsitteiden ja niihin liittyvien velvoitteiden soveltamisalaa.

(7)Jäsenvaltiot ovat jossakin määrin laatineet kuluttajille ja elintarvikealan toimijoille suunnattua elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevaa materiaalia ja toteuttaneet asiaa koskevia kampanjoita. Niissä keskitytään kuitenkin lähinnä tietoisuuden lisäämiseen, ei niinkään käyttäytymisen muuttamiseen. Jotta voidaan hyödyntää kaikki mahdollisuudet vähentää elintarvikejätettä ja varmistaa edistyminen ajan mittaan, on kehitettävä käyttäytymistä muuttavia toimia, jotka räätälöidään jäsenvaltioiden erityisiin tilanteisiin ja tarpeisiin ja sisällytetään kaikilta osin elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskeviin kansallisiin ohjelmiin. Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota alueellisiin kiertotalousratkaisuihin, kuten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin ja kansalaisten sitoutumiseen ja mukautumiseen eri alueiden, kuten syrjäisimpien alueiden tai saarten, erityistarpeisiin.

(8)Huolimatta elintarvikejätteen kielteisiä vaikutuksia ja seurauksia koskevan tietoisuuden lisääntymisestä, EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla tehdyistä poliittisista sitoumuksista ja vuonna 2015 hyväksytyn kiertotalouden toimintasuunnitelman jälkeen toteutetuista EU:n toimenpiteistä elintarvikejätteen syntyminen ei ole vähentynyt riittävästi, jotta YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 12.3 saavuttamisessa voitaisiin edistyä merkittävästi. Jotta voidaan varmistaa merkittävä panos kestävän kehityksen tavoitteen 12.3 saavuttamiseen, jäsenvaltioiden toteuttamia toimenpiteitä olisi tehostettava tämän direktiivin sekä muiden elintarvikejätteen syntymisen vähentämiseksi toteutettavien asianmukaisten toimenpiteiden täytäntöönpanon edistämiseksi.

(9)Jotta tuloksia voitaisiin saavuttaa lyhyellä aikavälillä ja jotta elintarvikealan toimijoille, kuluttajille ja viranomaisille voitaisiin tarjota tarvittava pitkän aikavälin näkökulma, elintarvikejätteen syntymisen vähentämiselle olisi asetettava määrälliset tavoitteet, jotka jäsenvaltioiden olisi saavutettava vuoteen 2030 mennessä.

(10)Unioni on sitoutunut kestävän kehityksen tavoitteessa 12.3 asetettuun tavoitetasoon, ja asettamalla elintarvikejätteen vähentämistavoitteita, jotka jäsenvaltioiden on saavutettava vuoteen 2030 mennessä, luotaisiin voimakas poliittinen kannustin toimien toteuttamiseksi ja varmistettaisiin merkittävät ponnistelut kohti maailmanlaajuisia tavoitteita. Koska nämä tavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia, niiden olisi kuitenkin oltava oikeasuhteisia ja toteuttamiskelpoisia ja niissä olisi otettava huomioon sekä elintarvikeketjun eri toimijoiden (erityisesti mikro- ja pienyritysten) roolit että niiden valmiudet. Asetettaessa oikeudellisesti sitovia tavoitteita olisi näin ollen noudatettava vaiheittaista lähestymistapaa aloittaen kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista tasoa alhaisemmalta tasolta, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden yhdenmukaiset toimet ja konkreettinen edistyminen tavoitteen 12.3 saavuttamisessa.

(11)Elintarvikejätteen vähentäminen tuotanto- ja kulutusvaiheissa edellyttää erilaisia lähestymistapoja ja toimenpiteitä, ja siihen osallistuu eri sidosryhmiä. Siksi toisaalta jalostus- ja valmistusvaiheelle ja toisaalta elintarvikkeiden vähittäismyynnille ja muulle jakelulle, ravintoloille ja ravitsemuspalveluille sekä kotitalouksille tulisi ehdottaa erillisiä tavoitteita.

(12)Kun otetaan huomioon elintarvikeketjun jakelu- ja kulutusvaiheiden keskinäinen riippuvuus, erityisesti vähittäismyyntikäytäntöjen vaikutus kuluttajakäyttäytymiseen sekä kotona ja kodin ulkopuolella tapahtuvan elintarvikkeiden kulutuksen suhde, näille elintarvikeketjun vaiheille on suositeltavaa asettaa yksi, yhteinen tavoite. Erillisten tavoitteiden asettaminen kullekin näistä vaiheista aiheuttaisi tarpeetonta monimutkaisuutta ja rajoittaisi jäsenvaltioiden mahdollisuuksia toimia joustavasti silloin, kun niillä on tarve keskittyä erityisiin ongelmakohtiinsa. Jotta vältettäisiin se, että yhteisestä tavoitteesta aiheutuu kohtuuton rasite tietyille toimijoille, jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan huomioon suhteellisuusperiaate laatiessaan toimenpiteitä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. 

(13)Väestörakenteen muutokset vaikuttavat merkittävästi kulutetun ruoan määrään ja syntyvään elintarvikejätteeseen. Sen vuoksi yhteinen elintarvikejätteen vähentämistavoite, jota sovelletaan elintarvikkeiden vähittäismyyntiin ja muuhun jakeluun, ravintoloihin ja ravitsemispalveluihin sekä kotitalouksiin, olisi ilmaistava prosenttimääräisenä muutoksena elintarvikejätteen määrässä henkilöä kohti, jotta otetaan huomioon väestömuutokset.

(14)Komission delegoidussa päätöksessä (EU) 2019/1597 76 vahvistetun yhdenmukaistetun menetelmän perusteella ensimmäinen vuosi, jolta elintarvikejätteen määrää koskevia tietoja kerättiin, oli vuosi 2020. Sen vuoksi vuotta 2020 olisi käytettävä perustasona asetettaessa elintarvikejätteen vähentämistavoitteita. Niille jäsenvaltioille, jotka voivat osoittaa suorittaneensa elintarvikejätteen määrän määrityksiä ennen vuotta 2020 delegoidun päätöksen (EU) 2019/1597 mukaisilla menetelmillä, olisi sallittava aikaisemman perustason käyttö.

(15)Sen varmistamiseksi, että maailmanlaajuisen tavoitteen saavuttamiseen tähtäävällä vaiheittaisella lähestymistavalla saavutetaan tavoitteet, elintarvikejätteen vähentämistä koskeville oikeudellisesti sitoville tavoitteille asetettuja tasoja olisi tarkasteltava uudelleen ja tarvittaessa tarkistettava jäsenvaltioiden ajan mittaan saavuttaman edistyksen huomioon ottamiseksi. Tämä mahdollistaisi tavoitteiden mahdollisen mukauttamisen, jotta voidaan vahvistaa unionin panosta ja yhdenmukaistaa tavoitteet paremmin vuoteen 2030 mennessä saavutettavan kestävän kehityksen tavoitteen 12.3 kanssa sekä osoittaa suunta vuoden 2030 jälkeen saavutettavalle edistymiselle.

(16)Jotta voidaan varmistaa elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseen liittyvien säännösten parempi, nopeampi ja yhdenmukaisempi täytäntöönpano, ennakoida täytäntöönpanon heikkouksia ja mahdollistaa toimien toteuttaminen ennen tavoitteiden saavuttamisen määräaikoja, vuonna 2018 käyttöön otettu varhaisvaroituskertomuksia koskeva järjestelmä olisi laajennettava kattamaan elintarvikejätteen vähentämistavoitteet.

(17)Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 191 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti on olennaisen tärkeää, että tiettyjä tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita unionin markkinoille saattavat tuottajat ottavat vastuun huolehtia näistä tuotteista niiden elinkaaren lopussa sekä niiden käyttöiän pidentämisestä asettamalla käytetyt tekstiilituotteet, tekstiileihin liittyvät tuotteet ja jalkinetuotteet saataville markkinoilla uudelleenkäyttöä varten. Saastuttaja maksaa -periaatteen noudattamiseksi on syytä asettaa tekstiilituotteista, tekstiileihin liittyvistä tuotteista ja jalkinetuotteista huolehtimista koskevat velvoitteet tuottajille, joilla tarkoitetaan myös valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa, joka käytetystä myyntitavasta riippumatta, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 77 2 artiklan 7 alakohdassa määritellyt etäsopimukset, asettaa tällaisen tuotteen ensimmäistä kertaa saataville ammattimaisesti omalla nimellään tai tavaramerkillään jonkin jäsenvaltion alueella. Laajennetun tuottajan vastuun piiriin kuuluvien tuottajien ulkopuolelle olisi jätettävä mikroyritykset ja itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivat räätälit, jotka tuottavat yksilöllisiä tuotteita, koska näiden rooli tekstiilimarkkinoilla on vähäisempi, sekä toimijat, jotka saattavat markkinoille käytettyjä tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita tai tällaisista käytetyistä tuotteista tai niistä syntyvästä jätteestä saatavia tuotteita, jotta voidaan tukea unionissa muun muassa korjauksen, kunnostamisen ja alkuperäisen tuotteen tiettyjä toiminnallisia ominaisuuksia muuttavan uusiojalostuksen avulla tapahtuvaa uudelleenkäyttöä.

(18)Tekstiilien erilliskeräyksen tosiasiallisessa tai suunnitellussa toteutuksessa on suuria eroja riippumatta siitä, käytetäänkö siinä laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä vai muita lähestymistapoja. Silloinkin, kun harkitaan laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä, niissä on suuria eroja muun muassa niiden piiriin kuuluvien tuotteiden ja tuottajien vastuun sekä hallintomallien suhteen. Sen vuoksi tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden tuottajien laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin järjestelmiin olisi yleisesti sovellettava direktiivissä 2008/98/EY vahvistettuja laajennettua tuottajan vastuuta koskevia sääntöjä. Niitä olisi kuitenkin täydennettävä erityissäännöksillä, joissa otetaan huomioon tekstiilialan erityispiirteet, varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) suuri osuus tuottajista, yhteiskunnallisten yritysten rooli ja uudelleenkäytön merkitys tekstiilialan arvoketjun kestävyyden lisäämisessä. Niiden olisi myös oltava yksityiskohtaisempia ja yhdenmukaistettuja, jotta vältetään markkinoiden pirstoutuminen, jolla voisi olla kielteinen vaikutus alaan ja erityisesti mikroyrityksiin ja pk-yrityksiin, keräykseen, käsittelyyn ja kierrätykseen. Tällöin myös voitaisiin tarjota selkeitä kannustimia tekstiilituotteiden kestävään suunnitteluun ja niitä koskeviin kestäviin toimiin sekä parantaa uusioraaka-aineiden markkinoita. Tässä yhteydessä jäsenvaltioita kannustetaan harkitsemaan lupien myöntämistä useille tuottajavastuujärjestöille, koska tuottajavastuujärjestöjen välinen kilpailu voi hyödyttää kuluttajia, lisätä innovointia, alentaa kustannuksia, parantaa keräysastetta ja lisätä niiden tuottajien valinnanmahdollisuuksia, jotka haluavat tehdä sopimuksen tällaisten järjestöjen kanssa.

(19)Kodintekstiilit ja vaatteet muodostavat suurimman osan unionissa tapahtuvasta tekstiilien kulutuksesta ja aiheuttavat eniten kestävän kehityksen vastaista ylituotantoa ja ylikulutusta. Kodintekstiilit ja vaatteet ovat myös kaikkien jäsenvaltioissa käytössä olevien erilliskeräysjärjestelmien painopisteenä yhdessä muun sellaisen vaatteista, vaatetustarvikkeista ja jalkineista syntyvän kulutusjätteen kanssa, joka ei pääasiallisesti koostu tekstiileistä. Sen vuoksi kodintekstiilituotteiden sekä vaatteiden, vaatetustarvikkeiden ja jalkineiden olisi kuuluttava perustettavan laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän piiriin. Laajennetun tuottajan vastuun piiriin kuuluvien tuotteiden tuottajien oikeusvarmuuden varmistamiseksi kyseiset tuotteet olisi yksilöitävä viittaamalla neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 78 liitteen I mukaisiin yhdistetyn nimikkeistön koodeihin.

(20)Tekstiiliala on resurssi-intensiivinen. Vaikka sekä raaka-aineiden että tekstiilien tuotannon osalta suurin osa vaatteiden, jalkineiden ja kodintekstiilien unionissa tapahtuvan kulutuksen aiheuttamista paineista ja vaikutuksista toteutuu kolmansissa maissa, ne vaikuttavat maailmanlaajuisten ilmasto- ja ympäristövaikutustensa vuoksi myös unioniin. Näin ollen tekstiilijätteen syntymisen ehkäiseminen, valmistelu uudelleenkäyttöön ja kierrätys voivat auttaa pienentämään alan ympäristöjalanjälkeä myös unionissa. Lisäksi tekstiilijätteen nykyinen resurssitehoton jätehuolto ei ole jätehierarkian mukaista ja aiheuttaa ympäristöhaittoja, muun muassa polttamisesta ja kaatopaikoille sijoittamisesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä, sekä unionissa että kolmansissa maissa.

(21)Tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita koskevan laajennetun tuottajan vastuun tarkoituksena on varmistaa korkea ympäristön- ja terveydensuojelun taso unionissa, luoda talousjärjestelmä keräystä, lajittelua, uudelleenkäyttöä, uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä, erityisesti kuitukierrätystä, varten sekä tarjota kannustimia tuottajille sen varmistamiseksi, että niiden tuotteet suunnitellaan kiertotalouden periaatteiden mukaisesti. Tekstiilien ja jalkineiden tuottajien olisi rahoitettava kustannukset, jotka aiheutuvat keräyksestä, lajittelusta uudelleenkäyttöä varten ja uudelleenkäyttöön valmistelusta sekä kerättyjen käytettyjen tekstiilien ja jalkineiden ja tekstiili- ja jalkinejätteen kierrätyksestä ja muusta käsittelystä, mukaan lukien myymättä jääneet ja jätteeksi katsotut kulutustavarat, jotka on toimitettu jäsenvaltioiden alueella tämän muutosdirektiivin voimaantulon jälkeen. Näin voidaan varmistaa, että laajennettua tuottajan vastuuta koskevia velvoitteita ei sovelleta taannehtivasti ja että ne ovat oikeusvarmuuden periaatteen mukaisia. Kyseisten tuottajien olisi myös rahoitettava kustannukset, jotka aiheutuvat kerätyn sekalaisen yhdyskuntajätteen koostumuskartoitusten tekemisestä, lajittelu- ja kierrätystekniikkoja koskevan tutkimuksen ja kehittämisen tukemisesta, erilliskeräystä, uudelleenkäyttöä ja muuta käsittelyä koskevasta raportoinnista sekä tekstiilien vaikutuksia ja kestävää jätehuoltoa koskevasta tiedotuksesta loppukäyttäjille.

(22)Tuottajien olisi vastattava kaikkien käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden ja tällaisista tuotteista syntyvän jätteen keräysjärjestelmien perustamisesta ja sen varmistamisesta, että ne lajitellaan myöhemmin uudelleenkäyttöä, uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä varten, jotta voidaan maksimoida käytettyjen vaatteiden ja jalkineiden saatavuus ja vähentää alempana jätehierarkiassa olevaan käsittelymuotoon päätyvien jätteiden määrää. Sen varmistaminen, että tekstiilituotteita voidaan käyttää ja uudelleenkäyttää pidempään ja että näin myös tapahtuu, on tehokkain tapa vähentää merkittävästi niiden ilmasto- ja ympäristövaikutuksia. Tällä on myös tarkoitus mahdollistaa kestävät, kiertotalouden mukaiset liiketoimintamallit, kuten uudelleenkäyttö, vuokraus ja korjaus, takaisinottopalvelut ja käytettyjen tuotteiden vähittäismyynti, jotka luovat uusia vihreitä laadukkaita työpaikkoja ja tarjoavat kansalaisille kustannussäästömahdollisuuksia. On olennaisen tärkeää saattaa tuottajat vastuuseen tuotteidensa aiheuttamasta jätteestä, jotta tekstiilijätteen syntyminen voidaan irrottaa alan kasvusta. Sen vuoksi tuottajien olisi myös vastattava kierrätyksestä ja asetettava etusijalle erityisesti kuitukierrätyksen laajentaminen sekä muut hyödyntämistoimet ja loppukäsittely.

(23)Tuottajien ja tuottajavastuujärjestöjen olisi rahoitettava tekstiilien kierrätyksen laajentamista, erityisesti kuitukierrätystä, joka mahdollistaa useampien materiaalien kierrätyksen ja luo raaka-aineiden lähteen tekstiilien tuotantoa varten unionissa. On myös tärkeää, että tuottajat tukevat taloudellisesti tutkimusta ja innovointia sellaisten automaattisten lajittelu- ja koostumuksenerotteluratkaisujen tekniseksi kehittämiseksi, jotka mahdollistavat materiaaliseosten erottelun ja kierrätyksen sekä jätteen dekontaminaation ja siten laadukkaat kuitukierrätysratkaisut ja kierrätyskuidun hyödyntämisen. Tämän direktiivin noudattamisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tekstiilialan talouden toimijoiden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, saatavilla on tietoa ja apua, jota olisi annettava ohjeiden, rahoitustuen, rahoituksen saatavuuden, erityisen johdolle ja henkilöstölle tarkoitetun koulutusmateriaalin tai organisatorisen ja teknisen avun muodossa. Jos tuki rahoitetaan valtion varoista, se voi olla SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea siinäkin tapauksessa, että se rahoitetaan kokonaan viranomaisen näille yrityksille määräämillä ja niiltä kantamilla maksuilla; tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtiontukisääntöjä noudatetaan. Yksityisten ja julkisten investointien hankkiminen kiertotalousnäkökohtien ja hiilestä irtautumisen edistämiseen tekstiilialalla on myös painopisteenä useissa unionin rahoitusohjelmissa ja etenemissuunnitelmissa, kuten kiertotalouskeskuksissa ja tietyissä Horisontti Eurooppa ‐puiteohjelman puitteissa järjestettävissä ehdotuspyynnöissä. Lisäksi on tarpeen arvioida tarkemmin, onko mahdollista asettaa tekstiilien kierrätystä koskevia unionin tavoitteita teknologian kehittämiseen ja kierrätysinfrastruktuuriin tehtävien investointien sekä tuotteiden kierrätystä helpottavan ekologisen suunnittelun tukemiseksi ja edistämiseksi.

(24)Käytetyt tekstiilituotteet, tekstiileihin liittyvät tuotteet ja jalkinetuotteet ja niistä syntyvä jäte olisi 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen kerättävä erillään muista jätevirroista, kuten metalleista, paperista ja kartongista, lasista, muovista, puusta ja biojätteestä, jotta säilytetään niiden uudelleenkäytettävyys ja mahdollisuus kierrättää ne korkealaatuisesti. Kun otetaan huomioon ympäristövaikutukset ja materiaalihävikki, jotka johtuvat siitä, että käytettyjä tekstiilejä ja tekstiilijätettä ei kerätä erikseen eikä näin ollen käsitellä ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla, käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden ja niistä syntyvän jätteen keräysverkoston olisi katettava jäsenvaltioiden koko alue, myös syrjäisimmät alueet, ja oltava lähellä loppukäyttäjää, eikä sitä saisi kohdentaa ainoastaan niille alueille ja niihin tuotteisiin, joiden osalta keräys on kannattavaa. Keräysverkosto tulisi järjestää yhteistyössä muiden jätehuollon ja uudelleenkäytön aloilla toimivien toimijoiden, kuten kuntien ja yhteiskunnallisten yritysten, kanssa. Uudelleenkäyttöön liittyvien merkittävien ympäristö- ja ilmastohyötyjen vuoksi keräysverkoston tarkoituksena olisi oltava ensisijaisesti uudelleenkäytettävien ja toissijaisesti kierrätettävien tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden kerääminen. Koska kuluttajia ei ole koulutettu erottamaan uudelleenkäytettäviä ja kierrätettäviä tavaroita, keräysjärjestelmissä olisi logistista tehokkuutta ajatellen tarjottava keräysastioita, joihin kerätään sekä käytettyjä tuotteita että jätettä. Korkea keräysaste edistäisi tehokasta uudelleenkäyttöä ja laadukasta kierrätystä tekstiilien toimitusketjuissa, lisäisi laadukkaiden uusioraaka-aineiden hyödyntämistä ja tukisi tekstiilien lajittelu- ja käsittelyinfrastruktuuriin tehtävien investointien suunnittelua. Keräysverkoston ja tiedotuskampanjoiden tehokkuuden todentamiseksi ja parantamiseksi olisi tehtävä ainakin NUTS 2 -tason säännöllisiä jätekoostumuksen kartoituksia kerätystä sekalaisesta yhdyskuntajätteestä, jotta voidaan määrittää tekstiili- ja jalkinejätteen määrä tässä jätteessä. Lisäksi tuottajavastuujärjestöjen olisi laskettava erilliskeräysjärjestelmien suoritustaso ja saavutettu vuotuinen erilliskeräysaste ja asetettava nämä tiedot vuosittain julkisesti saataville.

(25)Kun otetaan huomioon yhteiskunnallisten yritysten ja yhteisötalouden toimijoiden keskeinen rooli nykyisissä tekstiilinkeräysjärjestelmissä ja niiden mahdollisuudet luoda paikallisia, kestäviä, osallistumiseen perustuvia ja osallistavia liiketoimintamalleja ja laadukkaita työpaikkoja unionissa EU:n yhteisötalouden toimintasuunnitelman 79 tavoitteiden mukaisesti, laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien käyttöönotolla olisi ylläpidettävä ja tuettava käytettyjen tekstiilien hallinnointiin osallistuvien yhteiskunnallisten yritysten ja yhteisötalouden toimijoiden toimintaa. Näitä toimijoita olisi sen vuoksi pidettävä kumppaneina erilliskeräysjärjestelmissä, joilla tuetaan uudelleenkäytön ja korjaamisen laajentamista ja laadukkaiden työpaikkojen luomista kaikille, erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille.

(26)Tuottajien ja tuottajavastuujärjestöjen olisi osaltaan aktiivisesti annettava loppukäyttäjille, erityisesti kuluttajille, tietoa siitä, että käytetyt tekstiilit ja jalkineet ja tekstiili- ja jalkinejäte olisi kerättävä erikseen, että keräysjärjestelmiä on saatavilla ja että loppukäyttäjillä on tärkeä rooli jätteiden syntymisen ehkäisemisessä ja tekstiilijätteen ympäristön kannalta optimaalisen jätehuollon varmistamisessa. Näihin tietoihin olisi sisällytettävä muun muassa tiedot tekstiilien ja jalkineiden uudelleenkäyttöä varten toteutettujen järjestelyjen saatavuudesta, kestävän kulutuksen ympäristöhyödyistä sekä tekstiilivaateteollisuuden ympäristö-, terveys- ja sosiaalisista vaikutuksista. Loppukäyttäjille olisi myös tiedotettava niiden tärkeästä roolista tietoon perustuvien, vastuullisten ja kestävien tekstiilien kulutusta koskevien valintojen tekemisessä ja tekstiili- ja jalkinejätteen ympäristön kannalta optimaalisen jätehuollon varmistamisessa. Näitä tietovaatimuksia sovelletaan kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevassa asetuksessa 80 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1007/2011 81 vahvistettujen, tekstiilituotteita koskevien tietojen antamista loppukäyttäjille koskevien vaatimusten lisäksi. Tietojen antamisessa kaikille loppukäyttäjille olisi hyödynnettävä nykyaikaista tietotekniikkaa. Tiedot olisi annettava sekä perinteisin keinoin, kuten sisä- ja ulkotiloihin esille pantavilla julisteilla ja sosiaalisen median kampanjoilla, että innovatiivisemmilla tavoilla, kuten QR-koodeilla, joiden avulla pääsee verkkosivustoille.

(27)Tekstiilien kierron ja ympäristökestävyyden lisäämiseksi sekä haitallisten ilmasto- ja ympäristövaikutusten vähentämiseksi asetuksessa .../... [julkaisutoimisto lisää kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan asetuksen viitenumeron ja toimielimet ja täydentää alaviitteen] 82 vahvistetaan sitovia tekstiilituotteiden ekologista suunnittelua koskevia vaatimuksia, joilla säännellään tekstiilien ympäristökestävyyttä, uudelleenkäytettävyyttä, korjattavuutta ja kuitujen kierrätettävyyttä sekä tekstiilien pakollista kierrätyskuitupitoisuutta sen mukaan, mikä vaikutustenarvioinnin mukaan on hyödyllistä tekstiilien ympäristökestävyyden lisäämiseksi. Kyseisellä asetuksella säännellään myös huolta aiheuttavien aineiden esiintymistä, jotta ne voidaan minimoida ja jäljittää jätteen syntymisen vähentämiseksi ja kierrätyksen parantamiseksi ja jotta synteettisten kuitujen irtoamista ympäristöön voidaan ehkäistä ja vähentää mikromuovipäästöjen vähentämiseksi. Laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien maksujen mukauttaminen on kuitenkin myös tehokas taloudellinen ohjauskeino, joka kannustaa kestävämpään tekstiilien suunnitteluun ja lisää siten tekstiilien kiertotalouden mukaista suunnittelua. Jotta ekologiselle suunnittelulle voitaisiin tarjota vahva kannustin ottaen samalla huomioon sisämarkkinoiden tavoitteet ja tekstiilialan pk-yritysvaltainen koostumus, on tarpeen yhdenmukaistaa laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien maksujen mukauttamisperusteet asiaa koskevien ekologisen suunnittelun parametrien perusteella, jotta jätehierarkian mukainen tekstiilien jätehuolto olisi mahdollista. Ekosuunnittelukriteerien mukaisen maksujen mukauttamisen olisi perustuttava ekologista suunnittelua koskeviin vaatimuksiin ja niiden mittausmenetelmiin, jotka hyväksytään tekstiilituotteiden osalta kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan asetuksen tai tekstiilituotteiden yhdenmukaistetuista kestävyyskriteereistä ja mittausmenetelmistä annetun muun unionin lainsäädännön nojalla siinä tapauksessa, että tällaista lainsäädäntöä annetaan. On aiheellista valtuuttaa komissio hyväksymään maksujen mukauttamista koskevat yhdenmukaistetut säännöt sen varmistamiseksi, että maksujen mukauttamista koskevat perusteet ovat kyseisten tuotevaatimusten mukaisia.

(28)Jotta voidaan valvoa, että tuottajat täyttävät taloudelliset ja järjestelyjä koskevat velvoitteensa huolehtia jäsenvaltiossa ensimmäistä kertaa markkinoille saattamistaan käytetyistä tekstiilituotteista, tekstiileihin liittyvistä tuotteista ja jalkinetuotteista ja niistä syntyvästä jätteestä, kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on tarpeen perustaa tuottajarekisteri, jota se hallinnoi ja johon tuottajat olisi velvoitettava rekisteröitymään. Rekisteröintiä koskevat vaatimukset ja rekisteröinnin muoto olisi yhdenmukaistettava mahdollisimman pitkälti koko unionissa, jotta rekisteröinti helpottuisi erityisesti silloin, kun tuottajat asettavat tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla eri jäsenvaltioissa. Rekisterissä olevien tietojen olisi oltava niiden toimijoiden saatavilla, jotka osallistuvat laajennettua tuottajan vastuuta koskevien velvoitteiden noudattamisen todentamiseen ja täytäntöönpanoon.

(29)Koska tekstiilialan yrityksistä 99 prosenttia on pieniä ja keskisuuria yrityksiä, tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän täytäntöönpanossa olisi pyrittävä vähentämään hallinnollista rasitusta mahdollisimman paljon. Sen vuoksi laajennetun tuottajan vastuun täyttämisen olisi tapahduttava kollektiivisesti siten, että tuottajavastuujärjestöt kantavat vastuun yritysten puolesta. Tuottajavastuujärjestöjen olisi haettava jäsenvaltiolta lupa toiminnalleen ja dokumentoitava muun muassa se, että niillä on taloudelliset resurssit laajennetusta tuottajan vastuusta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi ja että ne kantavat tämän vastuun.

(30)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2065 83 30 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan tietyt sellaisten verkkoalustojen tarjoajat, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita unionissa sijaitseville kuluttajille tarjoavien tuottajien kanssa, hankkimaan tuottajalta tietyt tunnistustiedot ja tuottajan antama omaehtoinen vakuutus, jossa tämä sitoutuu tarjoamaan ainoastaan sellaisia tuotteita tai palveluja, jotka ovat sovellettavien unionin oikeuden sääntöjen mukaisia, ennen kuin tuottaja voi käyttää verkkoalustan palveluja. Sen varmistamiseksi, että laajennettua tuottajan vastuuta koskevat velvoitteet pannaan tehokkaasti täytäntöön, olisi täsmennettävä, että asetuksen (EU) 2022/2065 3 luvun 4 jakson soveltamisalaan kuuluvien verkkoalustojen tarjoajien olisi saatava kyseisiltä tuottajilta tiedot rekisteröinnistä tekstiilituottajien rekisteriin, jonka jäsenvaltio on velvollinen perustamaan tämän direktiivin nojalla, tuottajan rekisteröintinumero tai -numerot kyseisessä rekisterissä sekä tuottajan antama omaehtoinen vakuutus, jossa tämä sitoutuu tarjoamaan ainoastaan sellaisia tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita, joihin sovelletaan tässä direktiivissä säädettyjä laajennettua tuottajan vastuuta koskevia vaatimuksia. Asetuksen (EU) 2022/2065 IV luvussa vahvistettuja täytäntöönpanon valvontaa koskevia sääntöjä sovelletaan tällaisten alustojen tarjoajiin näiden jäljitettävyyssääntöjen osalta.

(31)Jotta voitaisiin varmistaa, että tekstiilejä käsitellään direktiivissä 2008/98/EY säädetyn jätehierarkian mukaisesti, tuottajavastuujärjestöjen olisi huolehdittava siitä, että kaikkiin erilliskerättyihin tekstiileihin ja jalkineisiin sovelletaan lajittelutoimia, joiden tuloksena saadaan uudelleenkäyttöön soveltuvia tuotteita, jotka täyttävät niitä vastaanottavien käytettyjen tekstiilien ja kierrätysraaka-aineiden markkinoiden tarpeet unionissa ja maailmanlaajuisesti. Koska tekstiilien käyttöikää pidentämällä saadaan suurempia ympäristöhyötyjä, lajittelutoimien päätavoitteena olisi oltava uudelleenkäyttö ja vasta toissijaisena tavoitteena kierrätys siinä tapauksessa, että tuotteita ei ammattimaisen arvioinnin mukaan voida käyttää uudelleen. Komission olisi laadittava nämä lajittelua koskevat vaatimukset ensisijaisena toimena osana uudelleenkäytettäviä ja kierrätettyjä tekstiilejä koskevia yhdenmukaistettuja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevia unionin kriteerejä. Vaatimusten olisi koskettava myös keräyspisteessä mahdollisesti tapahtuvaa alustavaa lajittelua. Tällaisilla yhdenmukaistetuilla kriteereillä on tarkoitus yhdenmukaistaa kerättyjä jakeita ja sellaisia materiaalien ja uusioraaka-aineiden virtoja, jotka kulkevat maiden rajojen yli lajittelua ja jätteen hyödyntämistä varten, sekä parantaa niiden laatua, mikä puolestaan helpottaisi uudelleenkäytön ja kierrätyksen arvoketjujen laajentamista. Loppukäyttäjiltä kerättyjä käytettyjä vaatteita, jotka uudelleenkäyttöalan toiminnanharjoittajien tai yhteiskunnallisten yritysten ja yhteisötalouden toimijoiden keräyspisteessä suorittaman ammattimaisen arvion mukaan kelpaavat uudelleenkäyttöön, ei tulisi pitää jätteenä. Jos uudelleenkäyttö tai kierrätys ei ole teknisesti mahdollista, olisi edelleen sovellettava jätehierarkiaa ja vältettävä mahdollisuuksien mukaan erityisesti metaanipäästöjä aiheuttavien biohajoavien tekstiilien sijoittamista kaatopaikoille sekä otettava energia talteen, mikäli jäte poltetaan.

(32)Käytettyjen tekstiilien ja tekstiilijätteen vienti EU:n ulkopuolelle on lisääntynyt tasaisesti, ja vienti muodostaa suurimman osan EU:ssa tuotetun kotitalouksista tulevan tekstiilijätteen uudelleenkäytön markkinoista. Koska kerätyn tekstiilijätteen määrä kasvaa merkittävästi sen jälkeen, kun erilliskeräys otetaan käyttöön vuoteen 2025 mennessä, on tärkeää tehostaa toimia, joilla torjutaan muuksi kuin jätteeksi vilpillisesti luokitellun jätteen laittomia siirtoja kolmansiin maihin, jotta varmistetaan korkea ympäristönsuojelun taso. Asetuksen .../... [julkaisutoimisto lisää toimielimet ja viitenumeron sekä täydentää jätteiden siirrosta annetun asetuksen alaviitteen] 84 perusteella ja ottaen huomioon kotitalouksista tulevan tekstiilijätteen kestävää jätehuoltoa ja jätteiden laittomien siirtojen torjumista koskevan tavoitteen olisi säädettävä, että kaikki erilliskerätyt käytetyt tekstiilituotteet, tekstiileihin liittyvät tuotteet ja jalkinetuotteet lajitellaan ennen siirtoa. Lisäksi olisi säädettävä, että kaikkia erilliskerättyjä käytettyjä tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita pidetään jätteenä ja niihin sovelletaan unionin jätelainsäädäntöä, myös jätteiden siirroissa, kunnes niille on suoritettu lajittelutoimenpide, jonka suorittaa uudelleenkäyttöä ja kierrätystä varten tapahtuvaan lajitteluun koulutettu toimija. Lajittelussa olisi noudatettava lajittelua koskevia yhdenmukaistettuja vaatimuksia, jotka tuottavat korkealaatuisen uudelleenkäytettävän jakeen, joka täyttää vastaanottavien käytettyjen tekstiilien markkinoiden tarpeet EU:ssa ja muualla maailmassa, ja lisäksi olisi vahvistettava kriteerit käytettyjen tavaroiden ja jätteen erottamiseksi toisistaan. Käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden siirtoihin olisi liitettävä tiedot, jotka osoittavat, että kyseiset tuotteet on lajiteltu tai valmisteltu uudelleenkäyttöä varten ja että ne soveltuvat uudelleenkäyttöön.

(33)Jotta jäsenvaltiot voisivat saavuttaa tässä direktiivissä asetetut tavoitteet, niiden olisi tarkistettava elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia ohjelmiaan siten, että niihin sisällytetään uusia toimenpiteitä, joihin osallistuu useita julkisen ja yksityisen sektorin kumppaneita. Lisäksi niiden olisi toteutettava koordinoituja toimia, joilla puututaan nimenomaisesti erityisiin ongelmakohtiin sekä elintarvikejätettä synnyttäviin asenteisiin ja käyttäytymiseen. Näiden ohjelmien valmistelussa jäsenvaltiot voisivat hyödyntää elintarvikejätettä käsitelleen kansalaispaneelin suosituksia.

(34)Selkeä vastuuvelvollisuus elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevista toimenpiteistä ja tällaisten toimenpiteiden hallinnointi ovat olennaisen tärkeitä, jotta varmistetaan muutosta edistävien toimien tehokas koordinointi ja tässä direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttaminen. Koska monilla viranomaisilla on yhteinen toimintasuunnitelma ja elintarvikejätteen torjuntaan jäsenvaltioissa osallistuu useita eri sidosryhmiä, tarvitaan nimetty toimivaltainen viranomainen, joka vastaa toimien yleisestä koordinoinnista kansallisella tasolla.

(35)Kuluttajien tuottaman yhdyskuntajätteeseen luettavan tekstiilijätteen jätehuoltoa koskevien tietojen tarkkuutta olisi parannettava unionin tasolla, jotta voidaan seurata tehokkaammin tuotteiden uudelleenkäyttöä, mukaan lukien tekstiilien uudelleenkäyttö ja valmistelu uudelleenkäyttöön. Tämä palvelisi myös suorituskykytavoitteiden mahdollista asettamista tulevaisuudessa. Uudelleenkäyttöä ja uudelleenkäyttöön valmistelua koskevat tiedot ovat keskeisiä tietovirtoja, joiden avulla voidaan seurata jätteen syntymisen irrottamista talouskasvusta ja siirtymistä kestävään, osallistavaan ja kiertotalouden periaatteiden mukaiseen talouteen. Sen vuoksi Euroopan ympäristökeskuksen olisi hallinnoitava näitä tietovirtoja.

(36)Direktiivin 2008/98/EY 9 artiklan 8 kohdassa säädetty valta antaa delegoituja säädöksiä yhteisestä menetelmästä ja laatua koskevista vähimmäisvaatimuksista elintarvikejätteen määrän yhdenmukaista määrittämistä varten olisi siirrettävä vähäisin mukautuksin uuteen artiklaan, jossa käsitellään erityisesti elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä.

(37)Jotta direktiivissä 2008/98/EY luetellut yhdistetyn nimikkeistön koodit olisivat neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteessä 1 lueteltujen koodien mukaisia, komissiolle olisi siirrettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti valta antaa säädöksiä, jotka koskevat direktiivin 2008/98/EY liitteeseen IV c tehtäviä muutoksia. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(38)Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2008/98/EY yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta 22 b artiklan 4 kohdassa säädettyihin tietovaatimuksiin perustuvan rekisteriin rekisteröinnin yhdenmukaistetun muodon, 22 c artiklan 3 kohdan a alakohtaa sovellettaessa käytettävien maksujen mukauttamisperusteiden sekä 22 c artiklan 6 kohdan c alakohdassa tarkoitetun erilliskeräysasteen laskenta- ja todentamismenetelmän osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 85 mukaisesti.

(39)Direktiiviä 2008/98/EY olisi sen vuoksi muutettava.

(40)Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli parantaa elintarvike- ja tekstiilijätteen jätehuollon ympäristökestävyyttä eivätkä varmistaa käytettyjen tekstiilien ja tekstiilijätteen vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla vaan ne voidaan laajuutensa ja vaikutustensa vuoksi saavuttaa ainoastaan unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän toissijaisuusperiaatetta koskevan tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutokset

Muutetaan direktiivi 2008/98/EY seuraavasti:

(1)Korvataan 2 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a) ilmakehään joutuviin kaasumaisiin päästöihin eikä hiilidioksidiin, joka on otettu talteen ja siirretty geologista varastointia varten tai varastoitu geologisesti hiilidioksidin geologisesta varastoinnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY* mukaisesti;

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114).”;

(2)Lisätään 3 artiklaan seuraavat kohdat:

”4 b) ’liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden tuottajalla’ valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa tai muuta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, lukuun ottamatta niitä, jotka toimittavat markkinoille käytettyjä liitteessä IV c lueteltuja tekstiili- ja jalkinetuotteita sekä tällaisista käytetyistä tuotteista tai niistä syntyvästä jätteestä taikka niiden osista saatavia liitteessä IV c lueteltuja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita, yrityksiä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 10 henkilöä ja joiden vuotuinen liikevaihto ja taseen loppusumma on enintään 2 miljoonaa euroa, sekä yksilöllisiä tuotteita tuottavia itsenäisinä ammatinharjoittajina toimivia räätäleitä, jotka käytetystä myyntitavasta riippumatta, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU* 2 artiklan 7 kohdassa määritellyt etäsopimukset, joko

a) ovat sijoittautuneet johonkin jäsenvaltioon ja valmistavat liitteessä IV c lueteltuja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita omalla nimellään tai tavaramerkillään tai suunnitteluttavat tai valmistuttavat niitä ja toimittavat niitä ensimmäistä kertaa omalla nimellään tai tavaramerkillään kyseisen jäsenvaltion alueella;

b) ovat sijoittautuneet johonkin jäsenvaltioon ja jälleenmyyvät kyseisen jäsenvaltion alueella omalla nimellään tai tavaramerkillään a alakohdassa tarkoitettujen muiden tuottajien valmistamia liitteessä IV c lueteltuja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita, joihin ei ole merkitty valmistajan nimeä, tuotenimeä tai tavaramerkkiä;

c) ovat sijoittautuneet johonkin jäsenvaltioon ja toimittavat ensimmäistä kertaa kyseisen jäsenvaltion alueella ammattimaisesti toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta peräisin olevia liitteessä IV c lueteltuja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita; tai

d) myyvät liitteessä IV c lueteltuja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita etäviestintävälineiden välityksellä suoraan loppukäyttäjille, mukaan lukien yksityiset kotitaloudet tai muut käyttäjät kuin yksityiset kotitaloudet, jäsenvaltiossa ja jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan;

4 c) ’asettamisella saataville markkinoilla’ tuotteen toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;

4 d) ’tuottajavastuujärjestöllä’ oikeussubjektia, joka taloudellisesti taikka taloudellisesti ja toiminnallisesti huolehtii laajennettuun tuottajan vastuuseen kuuluvien velvoitteiden täyttämisestä tuottajien puolesta;

4 e) ’verkkoalustalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 2022/2065** 3 artiklan i alakohdassa määriteltyä verkkoalustaa;

4 f) ’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka toimii sellaisessa tarkoituksessa, joka ei liity hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa;

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64).

** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2065, annettu 19 päivänä lokakuuta 2022, digitaalisten palvelujen sisämarkkinoista ja direktiivin 2000/31/EY muuttamisesta (digipalvelusäädös) (EUVL L 277, 27.10.2022, s. 1).”;

(3)Poistetaan 9 artiklan 1 kohdan g ja h alakohta sekä 5, 6 ja 8 kohta.

(4)Lisätään 9 a artikla seuraavasti:

”9 a artikla

Elintarvikejätteen syntymisen ehkäiseminen

1.Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet ehkäistäkseen elintarvikejätteen syntymistä primäärituotannossa, jalostus- ja valmistusteollisuudessa, vähittäismyynnissä ja muussa elintarvikkeiden jakelutoiminnassa, ravintoloissa ja ravitsemispalveluissa sekä kotitalouksissa. Näihin toimenpiteisiin on sisällyttävä seuraavat:

(a)kehitetään ja tuetaan käyttäytymistä muuttavia toimia elintarvikejätteen vähentämiseksi sekä tiedotuskampanjoita, joilla lisätään tietoisuutta elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemisestä;

(b)yksilöidään ja korjataan elintarvikeketjun toiminnan tehottomuusongelmat ja tuetaan kaikkien toimijoiden välistä yhteistyötä varmistaen samalla ehkäisemistoimenpiteiden kustannusten ja hyötyjen oikeudenmukainen jakautuminen;

(c)edistetään elintarvikkeiden lahjoittamista ja muuta uudelleenjakelua ihmisten ravinnoksi siten, että etusijalle asetetaan ihmisravintona käyttö eläinten rehuna käyttöön ja sellaiseen uudelleenkäsittelyyn nähden, jossa tuotetaan muita kuin elintarvikkeita;

(d)tuetaan koulutusta ja osaamisen kehittämistä sekä parannetaan rahoitusmahdollisuuksia erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten ja yhteisötalouden toimijoiden kannalta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki merkitykselliset toimitusketjun toimijat osallistuvat elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseen elintarvikeketjussa oikeassa suhteessa niiden valmiuksiin ja rooliin nähden, ja keskityttävä erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin kohdistuvien suhteettomien vaikutusten estämiseen.

2.Jäsenvaltioiden on seurattava ja arvioitava elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien toimenpiteidensä täytäntöönpanoa, mukaan lukien 4 kohdassa tarkoitettujen elintarvikejätteen vähentämistavoitteiden noudattaminen, määrittämällä elintarvikejätteen määrä 3 kohdan mukaisesti vahvistetun menetelmän perusteella.

3.Siirretään komissiolle valta antaa 38 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän direktiivin täydentämiseksi yhteisellä menetelmällä ja laatua koskevilla vähimmäisvaatimuksilla elintarvikejätteen määrän yhdenmukaista määrittämistä varten.

4.Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat asianmukaiset toimenpiteet, jotta kansallisella tasolla saavutetaan seuraavat elintarvikejätteen vähentämistavoitteet viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030:

(a)vähennetään elintarvikejätteen syntymistä jalostuksessa ja valmistuksessa 10 prosenttia verrattuna vuonna 2020 syntyneeseen määrään;

(b)vähennetään elintarvikejätteen syntymistä henkeä kohti vähittäismyynnissä ja muussa elintarvikkeiden jakelutoiminnassa, ravintoloissa ja ravitsemispalveluissa sekä kotitalouksissa yhteen laskettuna 30 prosenttia verrattuna vuonna 2020 syntyneeseen määrään.

5.Jos jäsenvaltio pystyy toimittamaan vuotta 2020 aikaisempaa viitevuotta koskevia tietoja, jotka on kerätty komission delegoidussa päätöksessä (EU) 2019/1597 elintarvikejätteen määrän yhdenmukaista määrittämistä varten vahvistettuihin menetelmiin ja laatua koskeviin vähimmäisvaatimuksiin verrattavissa olevilla menetelmillä, voidaan käyttää aikaisempaa viitevuotta. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille aikomuksestaan käyttää aikaisempaa viitevuotta 18 kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta ja toimitettava komissiolle tiedot ja niiden keräämisessä käytetyt määrittämismenetelmät.

6.Jos komissio katsoo, että tiedot eivät täytä 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, se tekee kuuden kuukauden kuluessa 5 kohdan mukaisesti tehdyn ilmoituksen vastaanottamisesta päätöksen, jossa jäsenvaltiota pyydetään käyttämään viitevuotena joko vuotta 2020 tai muuta kuin jäsenvaltion ehdottamaa vuotta.

7.Komissio tarkastelee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2027 edellä 4 kohdassa asetettuja tavoitteita, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2030 mennessä, jotta niitä voidaan tarvittaessa muuttaa ja/tai laajentaa koskemaan elintarvikeketjun muita vaiheita ja jotta voidaan harkita uusien tavoitteiden asettamista vuoden 2030 jälkeen. Tätä varten komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.”;

(5)Korvataan 11 artiklan 1 kohdan kolmas virke seuraavasti:

”Jollei 10 artiklan 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on perustettava erilliskeräysjärjestelmät ainakin paperille, metallille, muoville ja lasille.”;

(6)Korvataan 11 b artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Komissio laatii yhteistyössä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa kertomuksia 9 a artiklan 4 kohdassa, 11 artiklan 2 kohdan c–e alakohdassa sekä 11 artiklan 3 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä viimeistään kolme vuotta ennen kutakin niissä säädettyä määräaikaa.”;

(7)Lisätään 22 a – 22 d artikla seuraavasti:

”22 a artikla

Tekstiilialan laajennettua tuottajan vastuuta koskeva järjestelmä

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajilla on laajennettu tuottajan vastuu liitteessä IV c luetelluista kodintekstiilituotteista, vaatteista ja vaatetustarvikkeista sekä jalkineista, vaatteista ja vaatetustarvikkeista, jäljempänä ’tekstiilituotteet, tekstiileihin liittyvät tuotteet ja jalkinetuotteet’, jotka ne asettavat ensimmäistä kertaa saataville jäsenvaltion alueella 8 ja 8 a artiklan mukaisesti.

2.Siirretään komissiolle valta antaa 38 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän direktiivin liitteen IV c muuttamiseksi, jotta tämän direktiivin liitteessä IV c luetellut yhdistetyn nimikkeistön koodit saatetaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87* liitteessä 1 lueteltujen koodien mukaisiksi.

3.Jäsenvaltioiden on määriteltävä selkeästi 1 kohdassa tarkoitetun laajennettua tuottajan vastuuta koskevan järjestelmän täytäntöönpanoon, seurantaan ja todentamiseen osallistuvien asiaankuuluvien toimijoiden roolit ja vastuut.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden tuottajat kattavat kustannukset, jotka aiheutuvat seuraavista:

(a)käytettyjen liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden ja niistä syntyvän jätteen keräys ja myöhempi jätehuolto, joka sisältää seuraavat:

(1)kyseisten käytettyjen tuotteiden keräys uudelleenkäyttöön ja jätetuotteiden erilliskeräys uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä varten 22 c ja 22 d artiklan mukaisesti;

(2)edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kerättyjen kuormien kuljettaminen lajiteltaviksi uudelleenkäyttöä, uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä varten 22 d artiklan mukaisesti;

(3)edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kerättyjen kuormien lajittelu, uudelleenkäyttöön valmistelu, kierrätys ja muut hyödyntämistoimet sekä loppukäsittely;

(4)jäljempänä 22 c artiklan 5 ja 11 kohdassa tarkoitettuun keräysjärjestelmään kuuluvien yhteiskunnallisten yritysten ja muiden jätealan ulkopuolisten toimijoiden tuottaman jätteen 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu keräys, kuljetus ja käsittely;

(b)kerätyn sekalaisen yhdyskuntajätteen jätekoostumuksen kartoitus 22 d artiklan 6 kohdan mukaisesti;

(c)tietojen antaminen tekstiili- ja jalkinetuotteiden kestävästä kulutuksesta, jätteen syntymisen ehkäisemisestä, uudelleenkäytöstä, valmistelusta uudelleenkäyttöön, kierrätyksestä, muusta hyödyntämisestä ja loppukäsittelystä 22 c artiklan 13, 14 ja 17 kohdan mukaisesti;

(d)tietojen kerääminen ja raportointi toimivaltaisille viranomaisille 37 artiklan mukaisesti;

(e)tutkimuksen ja kehittämisen tukeminen lajittelu- ja kierrätysprosessien parantamiseksi erityisesti kuitukierrätyksen laajentamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin valtiontukisääntöjen soveltamista.

5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden tuottajat kattavat tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetut kustannukset 22 c artiklan 5 ja 11 kohdan mukaisesti perustettuihin keräyspisteisiin jätettyjen käytettyjen liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden sekä tällaisista tuotteista syntyvän jätteen osalta, jos kyseiset tuotteet on asetettu ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla jäsenvaltion alueella [julkaisutoimisto lisää tämän muutosdirektiivin voimaantulopäivän] jälkeen.

6.Edellä 4 kohdassa tarkoitetut katettavat kustannukset eivät saa ylittää kustannuksia, jotka ovat välttämättömiä kyseisessä kohdassa tarkoitettujen palvelujen tarjoamiseksi kustannustehokkaasti, ja ne on vahvistettava asianomaisten toimijoiden kesken läpinäkyvällä tavalla.

7.Noudattaakseen asetuksen (EU) 2022/2065 30 artiklan 1 kohdan d ja e alakohtaa jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisen asetuksen 3 luvun 4 jakson soveltamisalaan kuuluvat verkkoalustojen tarjoajat, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia sellaisten tuottajien kanssa, jotka tarjoavat liitteessä IV c lueteltuja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita unionissa oleville kuluttajille, saavat tuottajilta seuraavat tiedot:

(a)tiedot 22 b artiklassa tarkoitetusta tuottajan rekisteröinnistä rekisteriin siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttaja sijaitsee, sekä tuottajan rekisterinumero(t) kyseisessä rekisterissä;

(b)tuottajan antama omaehtoinen vakuutus, jossa se sitoutuu tarjoamaan ainoastaan sellaisia liitteessä IV c lueteltuja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita, joiden osalta tämän artiklan 1 ja 4 kohdassa sekä 22 c artiklan 1 kohdassa tarkoitetut laajennettua tuottajan vastuuta koskevat vaatimukset täyttyvät siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttaja sijaitsee.

8.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt laajennettua tuottajan vastuuta koskevat järjestelmät perustetaan [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kolmekymmentä kuukautta tämän muutosdirektiivin voimaantulosta] 8, 8 a ja 22 a–22 d artiklan mukaisesti.

22 b artikla

Rekisteri tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden tuottajista

1.Jäsenvaltioiden on perustettava liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden tuottajia koskeva rekisteri valvoakseen, että kyseiset tuottajat noudattavat 22 a artiklaa ja 22 c artiklan 1 kohtaa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rekisterissä on muiden jäsenvaltioiden kansallisiin rekistereihin tuottajien rekisteröinnin helpottamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajien on rekisteröidyttävä 1 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin. Tätä varten jäsenvaltioiden on edellytettävä, että tuottajat toimittavat rekisteröintihakemuksen kuhunkin jäsenvaltioon, jossa ne asettavat liitteessä IV c lueteltuja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita saataville markkinoilla ensimmäisen kerran.

3.Jäsenvaltiot voivat sallia tuottajien asettavan liitteessä IV c lueteltuja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla jäsenvaltion alueella ainoastaan, jos tuottajat tai valtuutuksen tapauksessa niiden laajennettua tuottajan vastuuta varten valtuutetut edustajat on rekisteröity kyseisessä jäsenvaltiossa.

4.Rekisteröintihakemuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:

(a)nimi, jolla tuottaja toimii jäsenvaltiossa, sen kyseisessä jäsenvaltiossa mahdollisesti käyttämät tavaramerkit ja tuotenimet sekä tuottajan osoite, mukaan lukien postinumero ja paikkakunta, katuosoite, maa, mahdollinen puhelinnumero, internet-osoite ja sähköpostiosoite sekä yhden yhteyspisteen nimi;

(b)tuottajan kansallinen tunnistuskoodi, mukaan lukien sen kaupparekisterinumero tai vastaava virallinen rekisterinumero, sekä unionin tai kansallinen verotunnistenumero;

(c)niiden liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden yhdistetyn nimikkeistön koodit, jotka tuottaja aikoo asettaa ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla kyseisen jäsenvaltion alueella;

(d)tuottajavastuujärjestön nimi, postinumero ja paikkakunta, katuosoite, maa, puhelinnumero, internet-osoite, sähköpostiosoite ja kansallinen tunnistuskoodi, kaupparekisterinumero tai vastaava virallinen rekisterinumero, unionin tai kansallinen verotunnistenumero sekä tuottajavastuujärjestön edustaman tuottajan toimeksianto;

(e)tuottajan tai tuottajavastuujärjestön ilmoitus siitä, että annetut tiedot pitävät paikkansa.

5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajavastuujärjestö voi täyttää tämän artiklan mukaiset velvoitteet tuottajan puolesta.

Jos tuottaja on nimennyt tuottajavastuujärjestön, kyseisen järjestön on soveltuvin osin täytettävä tämän artiklan mukaiset velvoitteet, jollei jäsenvaltio toisin määrää.

6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen

(a)vastaanottaa 2 kohdassa tarkoitetut tuottajien rekisteröintihakemukset sähköisen tietojenkäsittelyjärjestelmän kautta, jonka yksityiskohtaiset tiedot on asetettava saataville toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustolla;

(b)myöntää rekisteröinnin ja antaa rekisteröintinumeron 12 viikon kuluessa siitä, kun kaikki 4 kohdassa säädetyt tiedot on toimitettu;

(c)voi vahvistaa rekisteröintivaatimuksiin ja ‑prosessiin liittyvät yksityiskohtaiset järjestelyt lisäämättä olennaisia vaatimuksia 4 kohdassa säädettyihin vaatimuksiin;

(d)voi periä tuottajilta kustannuksiin perustuvia, oikeasuhteisia maksuja 2 kohdassa tarkoitettujen hakemusten käsittelystä.

7.Toimivaltainen viranomainen voi evätä tai peruuttaa tuottajan rekisteröinnin, jos 4 kohdassa esitettyjä tietoja tai niihin liittyviä asiakirjoja ei toimiteta tai ne ovat puutteellisia tai jos tuottaja ei enää täytä 4 kohdan d alakohdassa säädettyjä vaatimuksia.

8.Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että tuottaja tai tapauksen mukaan tuottajavastuujärjestö ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle ilman aiheetonta viivytystä kaikista rekisteröintiinsä sisältyvien 4 kohdan d alakohdan mukaisten tietojen muutoksista ja mahdollisesta rekisteröinnissä yksilöityjen tekstiili- ja jalkinetuotteiden ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asettamisen pysyvästä lopettamisesta jäsenvaltion alueella. Jos tuottaja lakkaa olemasta, se poistetaan tuottajarekisteristä.

9.Jos tuottajarekisterin tiedot eivät ole julkisesti saatavilla, jäsenvaltioiden on varmistettava, että verkkoalustojen tarjoajat, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia tuottajien kanssa, voivat tarkastella rekisteriä maksutta.

10.Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan rekisteriin rekisteröinnin yhdenmukaistettu muoto tämän artiklan 4 kohdassa säädettyjen tietovaatimusten perusteella. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

22 c artikla

Tekstiilialan tuottajavastuujärjestöt

1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden tuottajat nimeävät tuottajavastuujärjestön, joka täyttää 22 a artiklassa säädetyt laajennettua tuottajan vastuuta koskevat velvoitteet niiden puolesta.

2.Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että tuottajavastuujärjestöt, joiden on tarkoitus täyttää laajennettua tuottajan vastuuta koskevat velvoitteet tuottajien puolesta 8 a artiklan 3 kohdan, 22 a artiklan, 22 b artiklan, 22 d artiklan ja tämän artiklan mukaisesti, saavat luvan toimivaltaiselta viranomaiselta.

3.Jäsenvaltioiden on edellytettävä tuottajavastuujärjestöjen varmistavan, että liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden tuottajien niille maksamat rahoitusosuudet

(a)perustuvat kyseisten tuotteiden painoon ja että niitä mukautetaan liitteessä IV c olevassa 1 osassa lueteltujen tekstiilituotteiden osalta niiden Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen .../... [julkaisutoimisto lisää kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan asetuksen viitenumeron, kun se on hyväksytty]** nojalla hyväksyttyjen ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten perusteella, jotka ovat merkityksellisimpiä siltä osin kuin on kyse tekstiilijätteen syntymisen ehkäisemisestä ja tekstiilien käsittelystä jätehierarkian ja kyseisiä perusteita koskevien, mainitun asetuksen nojalla tai tekstiilituotteiden yhdenmukaistetuista kestävyyskriteereistä ja mittausmenetelmistä annetun muun unionin lainsäädännön perusteella hyväksyttyjen vastaavien mittausmenetelmien mukaisesti ja joilla varmistetaan tekstiilien ympäristökestävyyden ja kiertotalouden parantaminen;

(b)mukautetaan siten, että niissä otetaan huomioon tuottajavastuujärjestöjen uudelleenkäytöstä, uudelleenkäyttöön valmistelusta tai kierrätetystä tekstiilijätteestä peräisin olevien uusioraaka-aineiden arvosta mahdollisesti saamat tulot;

(c)varmistavat tuottajien yhdenvertaisen kohtelun alkuperään tai kokoon katsomatta eivätkä aiheuta kohtuutonta rasitetta liitteessä IV c lueteltuja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita vain pieninä määrinä tuottaville tuottajille, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuina.

4.Sisämarkkinoiden vääristymisen välttämiseksi ja yhdenmukaisuuden varmistamiseksi 4 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten kanssa, luettuna yhdessä asetuksen .../... [julkaisutoimisto lisää kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan asetuksen viitenumeron, kun se on hyväksytty] 5 artiklan kanssa, komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan maksujen mukauttamista koskevat perusteet tämän artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamiseksi. Tällainen täytäntöönpanosäädös ei koske rahoitusosuuksien tarkkaa määrittämistä, ja se hyväksytään tämän direktiivin 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajavastuujärjestöt perustavat erilliskeräysjärjestelmän liitteessä IV c lueteltuja käytettyjä tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita sekä tällaisista tuotteista syntyvää jätettä varten sen jäsenvaltion alueella, jossa ne asettavat kyseiset tuotteet ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla, riippumatta tuotteiden luonteesta, materiaalikoostumuksesta, kunnosta, nimestä, tuotenimestä, tavaramerkistä tai alkuperästä. Erilliskeräysjärjestelmän on

(a)mahdollistettava käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden sekä tällaisista tuotteista syntyvän jätteen keräys 6 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille toimijoille ja sisällettävä tarvittavat käytännön järjestelyt tällaisten käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden sekä niistä syntyvän jätteen keräämiseksi ja kuljettamiseksi, mukaan lukien sopivien keräys- ja kuljetussäiliöiden tarjoaminen maksutta keräysverkostoon liitetyissä keräyspisteissä;

(b)varmistettava, että keräysverkostoon liitetyissä keräyspisteissä kerätyt käytetyt tekstiilituotteet, tekstiileihin liittyvät tuotteet ja jalkinetuotteet sekä niistä syntynyt jäte kerätään maksutta sopivan tiheästi suhteessa keräyspisteiden kattamaan alueeseen ja kyseisissä keräyspisteissä yleensä kerättävään käytettyjen tekstiili- ja jalkinetuotteiden ja niistä syntyvän jätteen määrään;

(c)varmistettava, että yhteiskunnallisten yritysten ja muiden jätealan ulkopuolisten toimijoiden tuottama tekstiilituotteista, tekstiileihin liittyvistä tuotteista ja jalkinetuotteista syntynyt jäte kerätään maksutta keräysverkostoon liitetyistä keräyspisteistä.

Tuottajavastuujärjestöjen väliseen koordinointiin sovelletaan unionin kilpailusääntöjä.

6.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5 kohdassa tarkoitettu keräysjärjestelmä

(a)koostuu keräyspisteistä, jotka tuottajavastuujärjestöt ja niiden puolesta toimivat jätehuoltotoimijat perustavat yhteistyössä yhden tai useamman seuraavan toimijan kanssa: yhteiskunnalliset yritykset ja yhteisötalouden toimijat, jakelijat, viranomaiset tai niiden puolesta käytettyjä liitteessä IV c lueteltuja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita sekä tällaisista tuotteista syntynyttä jätettä keräävät kolmannet osapuolet sekä muut vapaaehtoiset keräyspisteet;

(b)kattaa jäsenvaltion koko alueen, kun otetaan huomioon väestön koko ja väestötiheys, käytettyjen liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden sekä tällaisista tuotteista syntyvän jätteen odotettu määrä sekä järjestelmän käytettävyys ja läheisyys loppukäyttäjien kannalta, eikä rajoitu vain alueisiin, joilla kyseisten tuotteiden keräys ja myöhempi jätehuolto on kannattavaa;

(c)pitää yllä erilliskeräysasteen jatkuvaa kasvua, jotta saavutetaan teknisesti toteuttamiskelpoinen taso ottaen huomioon hyvät käytännöt.

7.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 6 kohdan c alakohdassa tarkoitettu keräysaste lasketaan 8 ja 9 kohdan mukaisesti.

8.Edellä 6 kohdan c alakohdassa tarkoitettu erilliskeräysaste lasketaan prosenttiosuutena, joka saadaan jakamalla 5 kohdan mukaisesti jäsenvaltiossa tiettynä kalenterivuonna kerättyjen liitteessä IV c luetelluista tekstiilituotteista, tekstiileihin liittyvistä tuotteista ja jalkinetuotteista syntyneiden jätteiden paino sekalaisena yhdyskuntajätteenä tuotetun ja kerätyn tekstiilituotteista, tekstiileihin liittyvistä tuotteista ja jalkinetuotteista syntyneen jätteen painolla.

9.Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan menetelmät tämän artiklan 6 kohdan c alakohdassa vahvistetun erilliskeräysasteen laskemiseksi ja todentamiseksi. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

10.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajavastuujärjestöt eivät saa evätä yhteiskunnallisten yritysten eivätkä muiden uudelleenkäyttöalan toiminnanharjoittajien osallistumista 5 kohdan nojalla perustettuun erilliskeräysjärjestelmään.

11.Rajoittamatta 5 kohdan a ja b alakohdan sekä 6 kohdan a alakohdan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteiskunnalliset yritykset saavat ylläpitää ja käyttää omia erilliskeräyspisteitään ja että niitä kohdellaan yhdenvertaisesti tai suosivasti erilliskeräyspisteiden sijainnin suhteen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhteiskunnallisten yritysten ja yhteisötalouden toimijoiden, jotka kuuluvat 6 kohdan a alakohdan mukaisten keräysverkostoon liitettyjen keräyspisteiden piiriin, ei tarvitse luovuttaa kerättyjä käytettyjä liitteessä IV c lueteltuja tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita tai niistä syntynyttä jätettä tuottajavastuujärjestöille.

12.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 5, 6 ja 11 kohdan mukaisesti perustettuihin keräyspisteisiin ei sovelleta tässä direktiivissä säädettyjä rekisteröinti- tai lupavaatimuksia.

13.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 8 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi tuottajavastuujärjestöt antavat loppukäyttäjille, erityisesti kuluttajille, seuraavat tiedot tekstiilien ja jalkineiden kestävästä kulutuksesta, uudelleenkäytöstä ja käytön jälkeisestä käsittelystä tuottajien jäsenvaltion alueella markkinoilla saataville asettamien liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden osalta:

(a)kuluttajien jätteen syntymisen ehkäisemistä edistävä rooli, mukaan lukien parhaat käytännöt, erityisesti edistämällä kestäviä kulutustottumuksia ja tuotteiden hyvää hoitoa käytön aikana;

(b)käytettävissä olevat järjestelyt tekstiilien ja jalkineiden uudelleenkäyttöä ja korjaamista varten;

(c)kuluttajien rooli käytettyjen tekstiilien ja jalkineiden sekä tekstiili- ja jalkinejätteen erilliskeräyksen edistämisessä;

(d)tekstiilituotannon, erityisesti pikamuodin käytäntöjen ja kulutuksen, tekstiili- ja jalkinejätteen kierrätyksen ja muun hyödyntämisen, loppukäsittelyn sekä epäasianmukaisen käytöstä poistamisen, kuten roskaamisen tai hävittämisen lajittelemattomana yhdyskuntajätteenä, ympäristöön, ihmisten terveyteen sekä sosiaalisiin ja ihmisoikeuksiin kohdistuvat vaikutukset.

14.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajavastuujärjestö toimittaa 13 kohdassa tarkoitetut tiedot säännöllisesti, että tiedot ovat ajan tasalla ja että ne toimitetaan

(a)verkkosivustolla tai muun sähköisen viestintävälineen kautta;

(b)julkisissa tiloissa tapahtuvan tiedotuksen avulla;

(c)tiedotusohjelmien ja ‑kampanjoiden yhteydessä;

(d)käyttäjien ja kuluttajien helposti ymmärtämällä kielellä laadittujen opasteiden avulla.

15.Jos useilla tuottajavastuujärjestöillä on jäsenvaltiossa lupa täyttää laajennettua tuottajan vastuuta koskevat velvoitteet tuottajien puolesta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajavastuujärjestöt kattavat sen jäsenvaltion koko alueen, jossa olevasta käytettyjen liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden sekä niistä syntyvän jätteen erilliskeräysjärjestelmästä on kyse. Jäsenvaltioiden on annettava toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi valvoa tai nimettävä riippumaton kolmas osapuoli valvomaan, että tuottajavastuujärjestöt täyttävät velvoitteensa koordinoidusti unionin kilpailusääntöjä noudattaen.

16.Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että tuottajavastuujärjestöt varmistavat hallussaan olevien tietojen luottamuksellisuuden, kun on kyse yritysten sisäisistä tiedoista tai yksittäisiin tuottajiin tai niiden valtuutettuihin edustajiin suoraan liittyvistä tiedoista.

17.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajavastuujärjestöt julkaisevat verkkosivustoillaan 8 a artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi

(a)vähintään vuosittain, jollei liikesalaisuudesta muuta johdu, tiedot jäsenvaltion alueella ensimmäisen kerran markkinoilla saataville asetettujen tuotteiden määrästä, käytettyjen liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden ja niistä syntyvän jätteen erilliskeräysasteesta, mukaan lukien myymättä jääneet tuotteet, tuottajavastuujärjestön saavuttamista uudelleenkäytetyn, uudelleenkäyttöön valmistellun ja kierrätetyn jätteen määristä mainiten erikseen kuitukierrätysasteen sekä muulla tavoin hyödynnetyn, loppukäsitellyn tai viedyn jätteen määristä;

(b)tiedot 18 kohdan mukaisesti valittujen jätehuoltotoimijoiden valintamenettelystä.

18.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajavastuujärjestöt järjestävät syrjimättömän, avoimiin sopimuksentekoperusteisiin perustuvan valintamenettelyn, jolla ei aiheuteta kohtuutonta rasitetta pienille eikä keskisuurille yrityksille, hankkiakseen jätehuoltopalveluja 6 kohdan a alakohdassa tarkoitetuilta jätehuoltotoimijoilta ja muilta jätehuoltotoimijoilta jätteen myöhempää käsittelyä varten.

19.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajavastuujärjestöt edellyttävät markkinoilla saataville asetettujen liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden tuottajien raportoivan tiedot vuosittain.

22 d artikla

Tekstiilijätteen jätehuolto

1.Jollei 10 artiklan 2 ja 3 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on varmistettava 1 päivään tammikuuta 2025 mennessä tekstiilien erilliskeräys uudelleenkäyttöä, uudelleenkäyttöön valmistelua ja kierrätystä varten.

2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekstiilijätteen keräyksen, lastaamisen, purkamisen, kuljetuksen ja varastoinnin infrastruktuuri ja toiminnot sekä jätteen muu käsittely myös myöhemmissä lajittelu- ja käsittelytoimissa suojataan säältä ja muilta saastumislähteiltä, jotta estetään kerättyjen tekstiilien vahingoittuminen ja ristikontaminaatio. Erilliskerätyt käytetyt tekstiilit ja tekstiilijäte on seulottava erilliskeräyspisteessä muiden kuin kerättävien esineiden tai materiaalien tai saastumislähteitä olevien aineiden havaitsemiseksi ja poistamiseksi.

3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 22 c artiklan 5 kohdan mukaisesti erilliskerättävät käytetyt tekstiilituotteet, tekstiileihin liittyvät tuotteet ja jalkinetuotteet sekä niistä syntynyt jäte katsotaan kerättäessä jätteeksi.

Muiden tekstiilien kuin liitteessä IV c lueteltujen tuotteiden sekä myymättä jääneiden liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että tekstiilimateriaalien ja tekstiilituotteiden eri jakeet pidetään jätteen syntypaikassa erillään, jos tällainen erottaminen helpottaa myöhempää uudelleenkäyttöä, uudelleenkäyttöön valmistelua tai kierrätystä, mukaan lukien kuitukierrätys, mikäli se on teknologisen kehityksen perusteella mahdollista.

4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 22 c artiklan 5 kohdan mukaisesti erilliskerättyihin käytettyihin tekstiilituotteisiin, tekstiileihin liittyviin tuotteisiin ja jalkinetuotteisiin sekä niistä syntyvään jätteeseen sovelletaan lajittelutoimia 4 artiklan 1 kohdassa vahvistetun jätehierarkian mukaisen käsittelyn varmistamiseksi.

5.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 22 c artiklan 5 kohdan mukaisesti erilliskerättyjen käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden sekä niistä syntyvän jätteen lajittelutoimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

(a)lajittelutoimen on tuotettava tekstiilejä uudelleenkäyttöä ja uudelleenkäyttöön valmistelua varten;

(b)uudelleenkäyttötoimia varten tehtävässä lajittelussa tekstiilituotteet lajitellaan riittävän tarkasti siten, että suoraan uudelleenkäyttöön soveltuvat jakeet erotetaan niistä jakeista, jotka on tarkoitus valmistella uudelleenkäyttöön, ja tekstiilit kohdennetaan tietyille uudelleenkäyttömarkkinoille soveltamalla ajantasaisia, vastaanottavien markkinoiden kannalta merkityksellisiä lajitteluperusteita;

(c)tuotteet, joiden katsotaan olevan soveltumattomia uudelleenkäyttöön, lajitellaan kierrätystä ja, jos se on teknologisen kehityksen perusteella mahdollista, erityisesti kuitukierrätystä varten;

(d)uudelleenkäyttöä varten toteutettavien lajittelutoimien ja myöhempien hyödyntämistoimien tuotos täyttää 6 artiklassa tarkoitetut jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat kriteerit.

6.Jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 ja sen jälkeen joka viides vuosi tehtävä kerätystä sekalaisesta yhdyskuntajätteestä jätekoostumuksen kartoitus tällaisen jätteen sisältämän tekstiilijätteen osuuden määrittämiseksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset voivat saatujen tietojen perusteella vaatia tuottajavastuujärjestöjä toteuttamaan korjaavia toimia keräyspisteverkostonsa laajentamiseksi ja tiedotuskampanjoiden järjestämiseksi 22 c artiklan 13 ja 14 kohdan mukaisesti.

7.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettyjen tekstiilien ja tekstiilijätteen erottamiseksi toisistaan jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkastaa sellaisten käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden siirrot, joiden epäillään olevan jätettä, käytettyjen liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden siirtoja koskevien 8 ja 9 kohdassa säädettyjen vähimmäisvaatimusten noudattamiseksi, ja että tällaisia siirtoja valvotaan tämän mukaisesti.

8.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden ammattimaisesti järjestetyt siirrot täyttävät 9 kohdassa säädetyt tietojen kirjaamista koskevat vähimmäisvaatimukset ja että niihin liitetään vähintään seuraavat tiedot:

(a)jäljennös laskusta ja sopimuksesta, joka liittyy tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden myyntiin tai omistusoikeuden siirtoon ja jossa todetaan, että kyseiset tuotteet on tarkoitettu uudelleenkäytettäväksi suoraan ja että ne ovat täysin käyttökelpoisia tähän tarkoitukseen; 

(b)todiste tämän artiklan mukaisesti ja mahdollisesti 6 artiklan 2 kohdan nojalla vahvistettujen perusteiden mukaisesti suoritetusta ennakkolajittelusta tietojen jäljennöksen muodossa kunkin lähetyksessä olevan paalin osalta ja pöytäkirja, jossa on kaikki 9 kohdan mukaisesti kirjatut tiedot;

(c)luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jolla on hallussaan käytettyjä tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita tai jalkinetuotteita ja joka järjestää ammattimaisesti käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden kuljetuksia, antama ilmoitus siitä, että mikään lähetyksen sisältämistä materiaaleista ei ole 3 artiklan 1 kohdassa määriteltyä jätettä;  

(d)todiste asianmukaisesta suojasta vahingoittumista vastaan kuljetuksen, lastaamisen ja purkamisen aikana, erityisesti riittävästä pakkausmateriaalista ja kuorman asianmukaisesta lastaamisesta. 

9.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden siirrot täyttävät seuraavat tietojen kirjaamista koskevat vähimmäisvaatimukset:

(a)lajittelua tai uudelleenkäyttöön valmistelua koskevat tiedot on kiinnitettävä turvallisesti mutta ei pysyvästi pakkaukseen;

b)    näihin tietoihin on sisällytettävä seuraavat tiedot:

(1)paalissa olevien tuotteiden kuvaus, joka vastaa suurinta tekstiilituotteiden lajittelun tai uudelleenkäyttöön valmistelun yhteydessä käytettyä lajittelutarkkuutta, kuten vaatteiden tyyppi, koko, väri, se, kummalle sukupuolelle vaatteet on tarkoitettu ja materiaalikoostumus;

(2)lopullisesta lajittelusta tai uudelleenkäyttöön valmistelusta vastaavan yrityksen nimi ja osoite.

10.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat suunnitellun käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden siirron koostuvan jätteestä, kustannukset, jotka aiheutuvat tarvittavista käytettyjen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden analyyseistä, tarkastuksista ja varastoinnista, voidaan veloittaa liitteessä IV c lueteltujen tekstiilituotteiden, tekstiileihin liittyvien tuotteiden ja jalkinetuotteiden tuottajilta, niiden puolesta toimivilta kolmansilta osapuolilta tai muilta siirtoa järjestäviltä henkilöiltä.

* Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).

** Asetus .../... (EUVL ...., s. ) [julkaisutoimisto lisää kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevan asetuksen julkaisutiedot].”;

(8)Kumotaan 29 artiklan 2 a kohta.

(9)Lisätään 29 a artikla seuraavasti:

”29 a artikla

Elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevat ohjelmat

1.Jäsenvaltioiden on viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kaksi vuotta tämän muutosdirektiivin voimaantulosta] tarkistettava ja mukautettava elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia ohjelmiaan 9 a artiklan 4 kohdassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelmiin on sisällytettävä vähintään 9 artiklan 1 kohdassa ja 9 a artiklan 1 kohdassa säädetyt toimenpiteet sekä tarvittaessa liitteissä IV ja IV a luetellut toimenpiteet.

2.Kunkin jäsenvaltion on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat elintarvikejätteen vähentämistoimenpiteiden koordinoinnista 9 a artiklan 4 kohdassa asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, ja ilmoitettava asiasta komissiolle viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kolmen kuukauden kuluessa tämän muutosdirektiivin voimaantulosta]. Tämän jälkeen komissio julkaisee nämä tiedot asiaa koskevalla EU:n verkkosivustolla.”;

(10)Muutetaan 37 artikla seuraavasti:

(a)Korvataan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan ympäristökeskukselle 9 artiklan 4 kohdan täytäntöönpanoa koskevat tiedot ja 22 c artiklan 17 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot joka vuosi. Jäsenvaltioiden ei tarvitse toimittaa 9 artiklan 4 kohdan mukaisia määrällisiä tietoja tekstiilien uudelleenkäytöstä. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 9 a artiklan 2 kohdan täytäntöönpanoa koskevat tiedot joka vuosi.”;

(b)Korvataan 7 kohta seuraavasti:

”7. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään, missä muodossa tämän artiklan 1 ja 3–5 kohdassa tarkoitetut tiedot toimitetaan. Toimittaessaan tietoja 11 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden on käytettävä jätteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY täytäntöönpanoa koskevien jäsenvaltioiden kertomusten pohjana käytettävästä kyselylomakkeesta 18 päivänä huhtikuuta 2012 annetussa komission täytäntöönpanopäätöksessä vahvistettua muotoa. Kehitettäessä muotoa elintarvikejätettä koskevien tietojen toimittamiselle on otettava huomioon 9 a artiklan 3 kohdan mukaisesti kehitetty menetelmä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän direktiivin 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”;

(11)Muutetaan 38 artikla seuraavasti:

(a)Korvataan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2. Siirretään komissiolle 4 päivästä heinäkuuta 2018 viiden vuoden ajaksi 7 artiklan 1 kohdassa, 9 a artiklan 3 kohdassa, 11 a artiklan 10 kohdassa, 27 artiklan 1 ja 4 kohdassa sekä 38 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Siirretään komissiolle [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka on kahdeksantoista kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä] viiden vuoden ajaksi 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 7 artiklan 1 kohdassa, 9 a artiklan 3 kohdassa, 11 a artiklan 10 kohdassa, 22 a artiklan 2 kohdassa, 27 artiklan 1 ja 4 kohdassa sekä 38 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan kyseisessä päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.”;

(b)Korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6. Edellä olevan 7 artiklan 1 kohdan, 9 a artiklan 3 kohdan, 11 a artiklan 10 kohdan, 22 a artiklan 2 kohdan, 27 artiklan 1 ja 4 kohdan sekä 38 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”;

(12)Lisätään liite IV c tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [julkaisutoimisto lisää päivämäärän, joka kahdeksantoista kuukautta tämän muutosdirektiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säädökset komissiolle kirjallisina.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2.Toimintalohko(t)

1.3.Ehdotus/aloite liittyy

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)

1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)

1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

1.4.4.Tulosindikaattorit

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset

1.7.Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat

2.HALLINNOINTI

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)

2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin

3.2.2.Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset

3.2.3.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin

3.2.3.1.Henkilöresurssien arvioitu tarve

3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet

3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin

1.PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi

1.2.Toimintalohko(t) 

1.3.Ehdotus/aloite liittyy

 uuteen toimeen 

 uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen 86  

 käynnissä olevan toimen jatkamiseen 

 yhden tai useamman toimen sulauttamiseen tai uudelleen suuntaamiseen johonkin toiseen/uuteen toimeen 

1.4.Tavoite (Tavoitteet)

1.4.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)

1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)

1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen

1.4.4.Tulosindikaattorit

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen etenemistä ja tuloksia seurataan.

1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu

1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.

1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset

1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin

1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen

1.6.Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset

 kesto on rajattu

–    toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy [PP/KK]VVVV.

–    maksusitoumusmäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset koskevat vuosia VVVV–VVVV ja maksumäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset vuosia VVVV–VVVV.

 kestoa ei ole rajattu

–Käynnistysvaihe alkaa vuonna 2024 ja päättyy vuonna 2028,

–minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.

1.7.Suunniteltu talousarvion toteuttamistapa / Suunnitellut talousarvion toteuttamistavat 87

 Suora hallinnointi, jonka komissio toteuttaa käyttämällä

– yksiköitään, myös unionin edustustoissa olevaa henkilöstöään

– toimeenpanovirastoja

 Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

 Välillinen hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

– kolmansille maille tai niiden nimeämille elimille

– kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille (tarkennettava)

– Euroopan investointipankille tai Euroopan investointirahastolle

– varainhoitoasetuksen 70 ja 71 artiklassa tarkoitetuille elimille

– julkisoikeudellisille yhteisöille

– sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille, joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

– sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano ja joille annetaan riittävät rahoitustakuut;

– sellaisille elimille tai henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa SEU-sopimuksen V osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä.

–Jos käytetään useampaa kuin yhtä hallinnointitapaa, olisi annettava lisätietoja kohdassa ”Huomautukset”.

Huomautukset:

2.HALLINNOINTI

2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset.

2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)

2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle

2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä

2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista

2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut ehkäisy- ja suojatoimenpiteet, esimerkiksi petostentorjuntastrategian pohjalta

3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

·Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

·Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat

Ei sovelleta

3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin

3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin

–    Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

–    Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tämän osan täyttämisessä on käytettävä rahoitusselvityksen liitteessä (Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamista koskevista sisäisistä säännöistä (Euroopan komissiota koskeva pääluokka) annetun komission päätöksen liite 5) olevaa hallintomäärärahoja koskevaa selvitystä, joka on laadittava ennen rahoitusselvityksen laatimista. Liite ladataan DECIDE-tietokantaan komission sisäistä lausuntokierrosta varten.

Ympäristöasioiden pääosasto		2023	2024	2025	2026	2027	YHTEENSÄ
□ Henkilöresurssit		0,171	0,358	0,358	0,358	0,358	1,603
□ Muut hallintomenot
Ympäristöasioiden pääosasto YHTEENSÄ	Määrärahat	0,171	0,358	0,358	0,358	0,358	1,603

Ympäristöasioiden pääosaston kustannukset johtuvat yhteispäätösmenettelystä ja täytäntöönpanosta sekä ehdotetuissa muutoksissa ehdotetuista eri täytäntöönpanosäädöksistä.  

Nykyinen henkilöstö (0,75 kokoaikavastaavaa, AD) työllistetään täysimääräisesti muutettua direktiiviä koskeviin neuvotteluihin ja sen yleiseen täytäntöönpanoon sekä täytäntöönpanosäädösten eri valmistelu- ja laadintatöihin muutossäädöksessä ehdotettujen määräaikojen mukaisesti. Viimeksi mainittu edellyttää 0,33:a kokoaikavastaavaa (AD). 

Lisäksi tarvitaan kolme sopimussuhteista työntekijää teknisten tehtävien suorittamiseen, mukaan lukien seuraavat: 

- täytäntöönpanosäädökset, joilla vahvistetaan yhdenmukaistettu malli rekisteriin rekisteröimistä varten 

- mahdolliset delegoidut säädökset liitteessä IV c lueteltujen yhdistetyn nimikkeistön koodien muuttamiseksi niiden mukauttamiseksi neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteessä I lueteltuihin koodeihin ja oikeusvarmuuden takaamiseksi laajennetun tuottajan vastuun piiriin kuuluvien tuotteiden osalta 

- mahdollinen täytäntöönpanosäädös, jossa vahvistetaan tuottajavastuujärjestöjä koskevat perusteet tuottajien niille maksamien maksuosuuksien osalta 

- täytäntöönpanosäädös, jossa vahvistetaan erilliskeräysasteen laskenta- ja todentamismenetelmä 

- 37 artiklan kohdan nojalla hyväksytyt täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamismuoto niiden mukauttamiseksi sen 3 kohdassa säädettyihin vaatimuksiin. 

Terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston kustannukset johtuvat yhteispäätösmenettelystä ja jäsenvaltioiden suoriutumisen seurannasta. Ne vastaavat nykyistä henkilöstöä (AD).

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) 

3.2.2.Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset

maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.2.3.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista henkilöresursseihin ja hallintomäärärahoihin

Hallintomäärärahojen arvioitu tarve komissiossa

–    Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja. 

–    Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)  

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 7
Henkilöresurssit	0,257	0,444	0,444	0,444	0,444	2,033
Muut hallintomenot
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 7, välisumma	0,257	0,444	0,444	0,444	00,444	2,033

YHTEENSÄ

0,257

0,444

0,444

0,444

0,444

2,033

Henkilöresursseja ja muita hallintomenoja koskeva määrärahatarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetuilla pääosaston määrärahoilla ja/tai pääosastossa toteutettujen uudelleenjärjestelyjen tuloksena saaduilla määrärahoilla sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

3.2.3.3.Henkilöstöresurssien arvioitu tarve komissiossa 

–    Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.  

–    Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti: 

				2023	2024	2025	2026	2027
20 01 02 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa)				1,5	1	1	1	1
20 01 02 03 (EU:n ulkopuoliset edustustot)
01 01 01 01 (epäsuora tutkimustoiminta)
01 01 01 11 (suora tutkimustoiminta)
Muu budjettikohta (mikä?)
20 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö)					3	3	3	3
20 02 03 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat, vuokrahenkilöstö ja nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa)
XX 01 xx yy zz   94			– päätoimipaikassa
			– EU:n ulkopuolisissa edustustoissa
01 01 01 02 (sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö - epäsuora tutkimustoiminta)
01 01 01 12 (sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö - suora tutkimustoiminta)
Muu budjettikohta (mikä?)
YHTEENSÄ				1,5	4	4	4	4

XX viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon.

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

Ehdotus/aloite

–    voidaan rahoittaa kokonaan kohdentamalla menoja uudelleen monivuotisen rahoituskehyksen kyseisen otsakkeen sisällä.

–    edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen kyseiseen otsakkeeseen sisältyvän kohdentamattoman liikkumavaran ja/tai monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa määriteltyjen erityisvälineiden käyttöä.

–    edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.

3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet

Ehdotus/aloite

–    rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja

–    rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):

Määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

3.3.Arvioidut vaikutukset tuloihin

–    Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

–    Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

    vaikutukset omiin varoihin

    vaikutukset muihin tuloihin

tulot on kohdennettu menopuolen budjettikohtiin    

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen tapauksessa:

Muita huomautuksia (esim. tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmä/-kaava tai muita lisätietoja).

(1)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Euroopan neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (COM(2019) 640 final).

(2)    Uusi kiertotaloutta koskeva toimintasuunnitelma. Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta (COM(2020) 98 final, 11.3.2020).

(3)     EU Transition Pathways (europa.eu) .

(4)    EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.

(5)    Euroopan ympäristökeskus, Waste prevention in Europe, 2021,  Waste prevention in Europe – Euroopan ympäristökeskus (europa.eu) .

(6)    Lai, O., What is fast fashion, Earth.org, 2021,  https://earth.org/what-is-fast-fashion

(7)    Sidosryhmien työpaja.

(8)    Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, 2021,  https://data.europa.eu/doi/10.2760/858144

(9)    Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, Techno-scientific assessment of the management options for used and waste textiles, 2023 (laadittavana).

(10)    Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, Techno-scientific assessment of the management options for used and waste textiles, 2023 (laadittavana).

(11)    Euroopan ympäristökeskus, 2019.

(12)    EEA, Textiles and the environment: the role of design in Europe’s circular economy (2022). Saatavilla osoitteessa https://www.eea.europa.eu/publications/textiles-and-the-environment-the

(13)    Ellen Mac Arthur Foundation, 2017, https://ellenmacarthurfoundation.org/a-new-textiles-economy

(14)    Jätehierarkia on jätepuitedirektiivin keskeinen käsite, jossa jätehuolto- ja loppukäsittelytoimet asetetaan etusijajärjestykseen: ensimmäisellä sijalla on jätteen syntymisen ehkäiseminen (mukaan lukien uudelleenkäyttö), sen jälkeen tulevat jätehuoltotoiminnot eli uudelleenkäyttöön valmistelu, kierrätys ja hyödyntäminen, ja viimeisellä sijalla on loppukäsittely. Se on toteutettu erityisillä säännöillä ja suorituskykytavoitteilla, muun muassa asettamalla erilliskeräystä koskevia velvoitteita sekä jätteen syntymisen ehkäisemistä, kierrätystä tai jätteen ohjaamista muualle kuin kaatopaikoille koskevia tavoitteita.

(15)    COM(2020) 98 final.

(16)    COM(2022) 141 final.

(17)    Sanyé-Mengual, E. ja Sala, S. (2023), Consumption Footprint and Domestic Footprint: Assessing the environmental impacts of EU consumption and production. 

(18)    Sanyé-Mengual, E., Biganzoli, F., Valente, A., Pfister, S. ja Sala, S. (2023), What are the main environmental impacts and products contributing to the biodiversity footprint of EU consumption? A comparison of life cycle impact assessment methods and models.

(19)     https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/env_wasfw/default/table?lang=en

(20)    Laskettu käyttämällä seuraavassa julkaisussa esitettyä kulutusjalanjälkimenetelmää: Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, Sanyé Mengual, E. ja Sala, S., Consumption footprint and domestic footprint: assessing the environmental impacts of EU consumption and production: life cycle assessment to support the European Green Deal, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2023, https://data.europa.eu/doi/10.2760/218540

(21)    Maailmanlaajuinen m3-ekvivalentti tarkoittaa maailmassa keskimäärin kulutettua kuutiometriä. Keskiarvo tarkoittaa kulutuksella painotettua keskiarvoa, joten se edustaa niitä paikkoja, joissa vettä tällä hetkellä kulutetaan.

(22)    Tämä on arvioitu ottaen huomioon vaikutukset neljään maaperän ominaisuuteen – bioottiseen tuotantoon, eroosionkestävyyteen, pohjavesien uusiutumiseen ja mekaaniseen suodatukseen –, jotka on esitetty seuraavassa artikkelissa: De Laurentiis, V., Secchi, M., Bos, U., Horn, R., Laurent, A. ja Sala, S., Soil quality index: Exploring options for a comprehensive assessment of land use impacts in LCA, Journal of Cleaner Production, 215, s. 63–74, 2019.

(23)    Kulutusjalanjälki kattaa ympäristöjalanjäljen 16 vaikutusluokkaa (Euroopan komissio, 2021), mukaan lukien pääasiassa fosforipäästöistä johtuva makean veden rehevöityminen.

(24)    EUVL L 471, 30.12.2021, s. 1–396.

(25)    Eurostat, 2022 (ks. sivulla 32 oleva alaviite 92).

(26)    Manfredi, S. ja Cristobal, J., Towards more sustainable management of European food waste: Methodological approach and numerical application, Waste Management and Research, 34(9), 957–968, 2016, https://doi.org/10.1177/0734242X16652965

(27)    Euroopan komissio, maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto, EU agricultural outlook for markets, income and environment 2022–2032, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2023, s. 43, https://data.europa.eu/doi/10.2762/29222. Huom. Vaihtelu on hyvin vähäistä (alle 1 %), koska MAGNET-mallissa käytettiin hieman eri perustasoa.

(28)    Eurostat, lokakuu 2022, Living conditions in Europe – material deprivation and economic strain – Statistics Explained.

(29)    Tarve varmistaa elintarvikkeiden saatavuus ja elintarvikeketjun solidaarisuus korostuu myös elintarvikejätteen vähentämistä käsitelleen eurooppalaisen kansalaispaneelin suosituksissa. Suositukset esitetään kokonaisuudessaan vaikutustenarvioinnin liitteessä 16.

(30)    COM(2020) 381 final.

(31)    EUVL L 248, 27.9.2019, s. 77–85.

(32)    EUVL C 361, 25.10.2017, s. 1–29.

(33)    EUVL C 133, 16.4.2018, s. 2–18.

(34)    https://food.ec.europa.eu/safety/food-waste/eu-actions-against-food-waste/eu-platform-food-losses-and-food-waste_en

(35)    https://food.ec.europa.eu/system/files/2021-05/fs_eu-actions_action_platform_key-rcmnd_en.pdf

(36)    https://ec.europa.eu/food/safety/food_waste/eu_actions/date_marking_en

(37)    https://ec.europa.eu/food/safety/food_waste/eu-food-loss-waste-prevention-hub/eu-member-state-page/show/FI

(38)    https://restwith.eu/

(39)    Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, Caldeira, C., Sala, S. ja De Laurentiis, V., Assessment of Food waste prevent actions. Development of an evaluation framework to assess the performance of food waste prevention actions, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2019. 

(40)    Ks.  CHORIZO - ja  ToNoWaste -hankkeet.

(41)    Ks.  FOLOU - ja  WASTELESS -hankkeet.

(42)    Esimerkki:  HADEAn vuonna 2022 käynnistämä ehdotuspyyntö, jolla autetaan sidosryhmiä toteuttamaan toimia elintarvikejätteen torjumiseksi .

(43)    Euroopan komissio, elintarviketurvallisuus, EU Code of Conduct on Responsible Food Business and Marketing Practices, 2021.

(44)    COM(2022) 66 final.

(45)    COM(2021) 709 final.

(46)    COM(2022) 142 final.

(47)    EUVL L 272, 18.10.2011, s. 1.

(48)    EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1.

(49)    COM(2020) 562 final.

(50)    COM(2012) 60 final.

(51)    https://op.europa.eu/fi/publication-detail/-/publication/404a8144-8892-11ec-8c40-01aa75ed71a1

(52)     https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-15441-2022-INIT/fi/pdf

(53)    SWD(2023) 4 final, Drivers of food security.

(54)    EUVL C 326, 26.10.2012, s. 47. 

(55)    Euroopan komissio, Kerro mielipiteesi, Julkaistut aloitteet, Jätehuollon ympäristövaikutukset – EU:n jätepuitedirektiivin tarkistaminen, https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/13225-Jatehuollon-ymparistovaikutukset-EUn-jatepuitedirektiivin-tarkistaminen_fi

(56)    Euroopan komissio, Kerro mielipiteesi, Julkaistut aloitteet, Ruokahävikki – vähentämistavoitteet, https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/13223-Ruokahavikki-vahentamistavoitteet_fi

(57)    Verkkosivun Jätehuollon ympäristövaikutukset – EU:n jätepuitedirektiivin tarkistaminen (europa.eu)  mukaan vastaajia oli 198, koska yksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromua käsittelevän foorumin vastaus on laskettu mukaan kahdesti.

(58)    Kaikki saadut vastaukset katsottiin päteviksi. 

(59)    Belgiasta tulevien vastaajien suuren määrän oletetaan johtuvan siitä, että monien eri eturyhmiä EU:n toimielimissä edustavien järjestöjen, kuten toimialajärjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja kuluttajajärjestöjen, kotipaikka on Brysselissä.

(60)    Elintarvikejätteen vähentämistä käsittelevän eurooppalaisen kansalaispaneelin loppusuositukset , helmikuu 2023.

(61)     Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus, Circular economy perspectives in the EU Textile sector, 2021 ja Euroopan komissio, Yhteinen tutkimuskeskus: Techno-scientific assessment of the management options for used and waste textiles, 2023 (laadittavana).

(62)    De Laurentiis, V., Mancini, L., Casonato, C., Boysen-Urban, K., De Jong, B., M’Barek, R., Sanyé-Mengual, E. ja Sala, S., Setting the scene for an EU initiative on food waste reduction targets. Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2023, doi: 10.2760/13859, JRC133967.

(63)    De Jong, B., Boysen-Urban, K., De Laurentiis, V., Philippidis, G., Bartelings, H., Mancini, L., Biganzoli, F., Sanyé Mengual, E., Sala, S., Lasarte-López, J., Rokicki, B. ja M’Barek, R., Assessing the economic, social and environmental impacts of food waste reduction targets. A model-based analysis. Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2023, doi: 10.2760/77251, JRC133971.

(64)     https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Food_waste_and_food_waste_prevention_-_estimates . Tietokanta löytyy Eurostatin verkkosivustolta koodilla ( env_wasfw ).

(65)    Yleiskatsaus kanavista, joiden kautta kiertotalous vaikuttaa kilpailukykyyn, esitetään julkaisuissa Flachenecker, F. (2018), The causal impact of material productivity on macroeconomic competitiveness in the EU, Environmental Economics and Policy Studies 20, s. 17–46, https://doi.org/10.1007/s10018-016-0180-3 , sekä Flachenecker, F. ja Kornejew, M. (2019), The causal impact of material productivity on microeconomic competitiveness and environmental performance in the EU, Environmental Economics and Policy Studies 21, s. 87–122, https://doi.org/10.1007/s10018-018-0223-z

(66)    COM(2014) 397 final.

(67)    EUVL C , , s. .

(68)    EUVL C , , s. .

(69)    COM(2020) 98 final, 11.3.2020.

(70)    EU Transition Pathways (europa.eu).

(71)    COM(2022) 141 final, 30.3.2022.

(72)    Luettelo suosituksista esitetään kokonaisuudessaan vaikutustenarvioinnin liitteessä 16.

(73)    EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114.

(74)    EUVL L 114, 27.4.2006, s. 9.

(75)    EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.

(76)    Komission delegoitu päätös (EU) 2019/1597, annettu 3 päivänä toukokuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY täydentämisestä yhteisellä menetelmällä ja laatua koskevilla vähimmäisvaatimuksilla elintarvikejätteen määrän yhdenmukaista määrittämistä varten (EUVL L 248, 27.9.2019, s. 77).

(77)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64).

(78)    EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1.

(79)    COM(2021) 778 final, 9.12.2021.

(80)    EUVL lisää viitenumeron, kun asetus on hyväksytty.

(81)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1007/2011, annettu 27 päivänä syyskuuta 2011, tekstiilikuitujen nimityksistä ja niitä vastaavista tekstiilituotteiden kuitukoostumuksen selosteista ja merkinnöistä sekä neuvoston direktiivin 73/44/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 96/73/EY ja 2008/121/EY kumoamisesta (EUVL L 272, 18.10.2011, s. 1).

(82)    EUVL lisää viitenumeron, kun asetus on hyväksytty.

(83)    EUVL L 277, 27.10.2022, s. 1.

(84)    EUVL lisää viitenumeron, kun asetus on hyväksytty.

(85)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(86)    Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 58 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa.

(87)    Kuvaukset talousarvion eri toteuttamistavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston BUDGpedia-verkkosivuilla osoitteessa: https://myintracomm.ec.europa.eu/corp/budget/financial-rules/budget-implementation/Pages/implementation-methods.aspx

(88)    JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.

(89)    EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

(90)    Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

(91)    Tuotokset ovat tuloksena olevia tuotteita ja palveluita (esim. rahoitettujen opiskelijavaihtojen määrä tai rakennetut tiekilometrit).

(92)    Kuten kuvattu kohdassa 1.4.2 ”Erityistavoitteet”.

(93)    Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

(94)    Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).

(95)    Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi. ”N” korvataan oletetulla ensimmäisellä toteutusvuodella (esimerkiksi: 2021). Seuraavat vuodet täydennetään vastaavasti.

(96)    Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 20 prosentin osuus.

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 5.7.2023

COM(2023) 420 final

LIITE

asiakirjaan

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta

{SEC(2023) 420 final} - {SWD(2023) 420 final} - {SWD(2023) 421 final} - {SWD(2023) 422 final}

LIITE IV c

Tuotteet, jotka kuuluvat tiettyjä tekstiilituotteita, tekstiileihin liittyviä tuotteita ja jalkinetuotteita koskevan laajennetun tuottajan vastuun piiriin 

1 osa

22 a artiklan soveltamisalaan kuuluvat kodintekstiilituotteet sekä tekstiileistä valmistetut vaatteet ja vaatetustarvikkeet

2 osa

22 a artiklan soveltamisalaan kuuluvat jalkineet sekä vaatteet ja vaatetustarvikkeet, jotka eivät pääasiassa koostu tekstiileistä