PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Terrorismista on tullut pitkälti maailmanlaajuinen ilmiö, ja se aiheuttaa kasvavan uhan perusoikeuksille, demokratialle ja oikeusvaltioperiaatteelle Euroopassa ja kaikkialla maailmassa. Viime vuosien terrori-iskut Euroopassa ja muualla maailmassa ovat olleet anteeksiantamattomia hyökkäyksiä niitä periaatteita ja arvoja vastaan, joille demokraattiset yhteiskunnat perustuvat.

Tällaisen jatkuvan uhan vuoksi tarvitaan määrätietoisia terrorisminvastaisia toimia paitsi kansallisella myös yleiseurooppalaisella tasolla ja tätäkin laajemmin. Koska terrorismi on usein luonteeltaan rajat ylittävää, tarvitaan vahvaa kansainvälistä yhteistyötä, joka perustuu yhteisymmärrykseen terrorismirikosten ja terroritoimintaan liittyvien rikosten määritelmistä.

Lujittaakseen alan kansainvälistä yhteistyötä Euroopan unioni allekirjoitti 22. lokakuuta 2015 terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus nro 196’, ja terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, jäljempänä ’yleissopimus nro 217’, ja ratifioi ne 26. kesäkuuta 2018. Molemmat yleissopimukset tulivat voimaan Euroopan unionissa 1. lokakuuta 2018. Yleissopimuksen nro 196 oli 27. tammikuuta 2023 mennessä ratifioinut 25 EU:n jäsenvaltiota 1 .

Yleissopimus nro 196 koskee terroritekojen ja terrorismiin liittyvien tekojen säätämistä rangaistaviksi, näihin rikoksiin liittyvää kansainvälistä yhteistyötä sekä suojelua, korvauksia ja tukea terrorismin uhreille. Yleissopimuksen nro 196 1 artiklassa määritellään terrorismirikos viittaamalla yleissopimuksen liitteessä I lueteltuihin asiakirjoihin. Liitteessä I luetellaan seuraavat YK:n terrorisminvastaiset yleissopimukset:

·yleissopimus ilma-alusten laittoman haltuunoton ehkäisemisestä, allekirjoitettu Haagissa 16. joulukuuta 1970;

·siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus, tehty Montrealissa 23. syyskuuta 1971;

·kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä vastaan, mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista koskeva yleissopimus, tehty New Yorkissa 14. joulukuuta 1973;

·kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan, tehty New Yorkissa 17. joulukuuta 1979;

·yleissopimus ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista, tehty Wienissä 3. maaliskuuta 1980;

·kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskeva lisäpöytäkirja, tehty Montrealissa 24. helmikuuta 1988;

·merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus, tehty Roomassa 10. maaliskuuta 1988;

·mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva pöytäkirja, tehty Roomassa 10. maaliskuuta 1988;

·terrorististen pommi-iskujen torjumista koskeva kansainvälinen yleissopimus, tehty New Yorkissa 15. joulukuuta 1997;

·terrorismin rahoituksen torjumista koskeva kansainvälinen yleissopimus, tehty New Yorkissa 9. joulukuuta 1999;

·kansainvälinen yleissopimus ydinterrorismin torjumisesta, tehty New Yorkissa 13. huhtikuuta 2005.

Yleissopimuksessa nro 196 määrätään rangaistaviksi muun muassa seuraavat tahalliset teot: julkinen yllyttäminen terrorismirikokseen (5 artikla), värväys terrorismiin (6 artikla), koulutus terrorismiin (7 artikla) sekä avunanto ja yllytys edellä mainittuihin rikoksiin ja kyseisten rikosten yritys (ns. liitännäisrikokset, 9 artikla).

Yleissopimus nro 217 täydentää yleissopimusta nro 196 määräämällä rangaistavaksi seuraavat teot: osallistuminen yhteenliittymään tai ryhmään terrorismitarkoituksessa (2 artikla), terrorismiin kouluttautuminen (3 artikla), ulkomaille matkustaminen terrorismitarkoituksessa tai sen yritys (4 artikla), tällaisten matkojen rahoittaminen tai varainkeruu tällaisia matkoja varten (5 artikla) sekä ulkomaille terrorismitarkoituksessa matkustamisen järjestäminen tai muu edistäminen (6 artikla).

Yleissopimuksessa nro 196 ja yleissopimuksessa nro 217 ei kuitenkaan anneta terrorismirikoksille kattavaa ja selkeää oikeudellista määritelmää.

Direktiivissä (EU) 2017/541 vahvistetaan vähimmäissäännöt, jotka koskevat rikosten määritelmää ja seuraamuksia terrorismirikosten, terroristiryhmään liittyvien rikosten ja terroritoimintaan liittyvien rikosten alalla Euroopan unionissa. Sen 3 artiklassa luetellaan tahalliset teot, jotka voivat aiheuttaa vakavaa haittaa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle ja jotka katsotaan terrorismirikoksiksi silloin kun ne tehdään jossakin kyseisessä artiklassa mainituista terrorismitarkoituksista. Yleissopimuksen nro 196 1 artiklassa oleva tämänhetkinen määritelmä ei sen sijaan sisällä nimenomaista luetteloa teoista, joita pidetään terrorismirikoksina, vaan se sisältää yleisen viittauksen yleissopimuksen liitteessä lueteltuihin YK:n terrorisminvastaisiin sopimuksiin sisältyviin tekoihin. Lisäksi yleissopimuksessa nro 196 oleva tämänhetkinen määritelmä ei sisällä terroristisia tarkoituksia, joiden perusteella tietyt teot luokitellaan EU:n säännöstössä terrorismirikoksiksi. Näin ollen yleissopimuksessa nro 196 olevan terrorismirikosten määritelmän ja direktiiviin (EU) 2017/541 sisältyvän määritelmän välillä on huomattavia eroja.

Ottaakseen huomioon sen, että jatkuvasti muuttuva terrorismin uhka kattaa nykyään yleissopimuksen nro 196 1 artiklassa tarkoitettujen YK:n terrorisminvastaisten sopimusten soveltamisalaan kuuluvia perinteisiä kohteita ja toimintatapoja laajemman alan, Euroopan neuvoston terrorisminvastainen komitea, jäljempänä ’CDCT’, perusti vuonna 2017 työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida, onko tarpeen laatia yleissopimuksen nro 196 sopimuspuolten sovellettavaksi terrorismirikosten oikeudellinen määritelmä ja onko tällaisen määritelmän laatiminen mahdollista. Työryhmä laati useita vaihtoehtoisia määritelmiä ja esitteli loppuraporttinsa 2 yleissopimuksen nro 196 sopimuspuolista koostuvalle CDCT:n täysistunnolle marraskuussa 2019. Työryhmä suositti loppuraportissaan, että CDCT:n täysistunto tekee päätöksen, jonka mukaan yleissopimuksessa nro 196 on mahdollista ja tarpeen vahvistaa terrorismirikosten oikeudellinen määritelmä, ja ehdotti osatekijöitä mahdollisen tulevan oikeudellisen määritelmän tekstiä varten.

Yleissopimuksen sopimuspuolten asiantuntijat esittivät kirjallisia huomautuksia loppuraportista vuosina 2020 ja 2021. Euroopan unioni ei esittänyt kirjallisia huomautuksia. Useat EU:n jäsenvaltiot totesivat kuitenkin kirjallisissa huomautuksissaan, että Euroopan neuvoston tasolla vahvistettavan terrorismirikosten mahdollisen tulevan oikeudellisen määritelmän osatekijät on tarpeen yhdenmukaistaa terrorismin torjumisesta annetussa direktiivissä (EU) 2017/541 3 vahvistetun terrorismirikosten määritelmän kanssa. Euroopan neuvostossa käytävillä neuvotteluilla voitaisiin varmistaa, että terrorismirikosten määritelmä on lähempänä terrorismin torjuntaa koskevaa unionin säännöstöä.

Euroopan neuvoston ministerikomitea valtuutti vuonna 2022 CDCT:n tekemään päätöksen terrorismirikosten oikeudellisen määritelmän laadinnan toteutettavuudesta ja aloittamaan neuvottelut uuden määritelmän tekstistä. CDCT päätti yhdeksännessä täysistunnossaan 2. joulukuuta 2022, että uusi terrorismin määritelmä on laadittavissa. Samalla se päätti yksimielisesti aloittaa viralliset neuvottelut määritelmän tekstistä 23.–25 toukokuuta 2023 pidettävässä kymmenennessä täysistunnossaan. 4

Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi 8. helmikuuta 2023 Euroopan neuvoston terrorisminvastaisen strategian (2023–2027) 5 . Strategian liitteessä I olevassa vuodet 2023–2027 kattavassa terrorisminvastaisessa toimintasuunnitelmassa Euroopan neuvoston terrorisminvastaisten yleissopimusten päivittäminen on mainittu toimena 1.9. Päivittämisen yhteydessä on tarkoitus laatia joulukuuhun 2025 mennessä yleissopimukseen nro 196 lisäpöytäkirja tai muutos, joka sisältää yleissopimuksen 1 artiklassa olevan ’terrorismirikosten’ käsitteen ehdotetun uuden määritelmän.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 3 artiklan 2 kohdassa määrätään, että unionilla on yksinomainen toimivalta ”tehdä kansainvälinen sopimus [...] siltä osin kuin se voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta”. Kansainvälinen sopimus voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta, jos sen soveltamisala on päällekkäinen unionin lainsäädännön soveltamisalan kanssa tai jos unionin lainsäädäntö kattaa sen soveltamisalan suurelta osin. Euroopan unioni on yleissopimuksen nro 196 sopimuspuoli, ja se on käyttänyt toimivaltaansa hyväksymällä terrorismin torjumisesta annetun direktiivin (EU) 2017/541. Yleissopimuksessa nro 196 olevan terrorismirikosten määritelmän suunniteltu tarkistaminen kuuluu terrorismin torjuntaa koskevan unionin lainsäädännön ja erityisesti direktiivin (EU) 2017/541 kattamaan alaan. Tarkistus voi vaikuttaa sekä yleissopimuksen nro 196 että direktiivin (EU) 2017/541 soveltamisalaan. Sen vuoksi unionilla on yksinomainen toimivalta osallistua näihin neuvotteluihin.

Unionin tavoitteena olisi neuvotteluissa oltava eroavuuksien välttäminen, ja Euroopan neuvoston tasolla vahvistetun terrorismirikosten tulevan oikeudellisen määritelmän olisi oltava yhteensopiva terrorismin torjumisesta annetun direktiivin (EU) 2017/541 6 3 artiklassa säädetyn terrorismirikosten oikeudellisen määritelmän kanssa.

Tuloksekkaiden neuvottelujen seurauksena saataisiin yleiseurooppalainen terrorismirikosten määritelmä. Terrorismirikoksen käsitettä koskeva yhteisymmärrys laajennettaisiin näin kattamaan EU:n jäsenvaltioiden lisäksi ne Euroopan neuvoston jäsenvaltiot, jotka ratifioivat yleissopimukseen nro 196 tehdyn terrorismirikosten määritelmän sisältävän muutoksen tai tällaisen määritelmän sisältävän uuden lisäpöytäkirjan, riippuen siitä, mitä välinettä Euroopan neuvosto pitää tarkoituksenmukaisimpana tarkistuksen tekemiseen. Yleiseurooppalaisen määritelmän hyväksyminen voisi myös edistää keskusteluja, joita parhaillaan käydään terrorismirikosten määritelmästä kansainvälistä terrorismia koskevan kattavan yleissopimuksen luonnoksesta YK:n tasolla käytävien neuvottelujen 7 yhteydessä.

Tämä suositus toimitetaan neuvostolle SEUT-sopimuksen 218 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti, jotta voidaan saada lupa neuvotella yleissopimukseen nro 196 terrorismirikosten määritelmän tarkistamiseksi tehtävästä muutoksesta tai siihen tällaisen tarkistuksen tekemiseksi liitettävästä mahdollisesta uudesta lisäpöytäkirjasta Euroopan unionin puolesta, antaa neuvotteluohjeet ja nimetä neuvottelijaksi komissio.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Neuvottelut, jotka koskevat yleissopimukseen nro 196 sisältyvän terrorismirikosten määritelmän tarkistamista kyseiseen sopimukseen tehtävällä muutoksella tai siihen liitettävällä mahdollisella uudella lisäpöytäkirjalla, liittyvät suoraan terrorismin torjuntaa koskeviin EU:n yhteisiin sääntöihin.

Unioni hyväksyi 15. maaliskuuta 2017 direktiivin (EU) 2017/541 terrorismin torjumisesta. Direktiivissä vahvistetaan terrorismirikosten ja terroritoimintaan liittyvien rikosten yhdenmukaistetut määritelmät, joita käytetään lähtökohtana kansallisten viranomaisten välisessä yhteistyössä ja tietojenvaihdossa. Direktiiviä soveltavien EU:n jäsenvaltioiden 8 on varmistettava, että direktiivissä määritetyt rikokset on säädetty rangaistaviksi niiden kansallisessa lainsäädännössä. Direktiivin (EU) 2017/541 II osasto sisältää määritelmät terrorismirikoksille (3 artikla) ja terroristiryhmään liittyville rikoksille (4 artikla), ja III osastossa määritellään terroritoimintaan liittyvät rikokset, kuten terrorismiin liittyvä koulutus (7 ja 8 artikla), terrorismitarkoituksessa matkustaminen (9 artikla) ja terrorismin rahoitus (11 artikla).

Terrorismin torjumisesta annetun direktiivin (EU) 2017/541 3 artiklassa vahvistetaan terrorismirikosten oikeudellinen määritelmä. Direktiivin 3 artikla koostuu kahdesta kohdasta: 1 kohdassa luetellaan tahalliset teot, jotka voivat aiheuttaa vakavaa haittaa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle ja jotka määritellään terrorismirikoksiksi silloin kun ne tehdään jossakin 2 kohdassa mainituista terrorismitarkoituksista.

CDCT:n työryhmä laati asiakirjan, jossa esitetään terrorismirikosten mahdollisen tulevan määritelmän tekstin osatekijöitä ja joka jaettiin yleissopimuksen nro 196 sopimuspuolille lokakuussa 2022. Asiakirjassa esitetään alustava ei-sitova esimerkki tulevan määritelmän mahdollisista osatekijöistä. Esimerkkivaihtoehdossa on kaksiosainen rakenne, jonka 1 kohdassa täsmennetään rikokset ja 2 kohdassa terrorismitarkoitukset. Tämä kaksiosainen rakenne vastaa direktiivin (EU) 2017/541 3 artiklassa säädetyn määritelmän rakennetta. Vaikka esimerkkivaihtoehdon 1 kohtaan sisältyvä rikosluettelo ei ole yhtä kattava kuin direktiivin (EU) 2017/541 3 artiklan 1 kohdan rikosluettelo, se on pitkälti yhdenmukainen tämän luettelon kanssa, kun sitä luetaan yhdessä yleissopimuksen nro 196 liitteessä I luetelluissa sopimuksissa olevien terrorismirikosten määritelmien kanssa. Vaikka asiakirja ei ole sitova, se osoittaa, että alustavien pohdintojen perusteella voidaan kohtuudella odottaa, että Euroopan neuvoston määritelmä terrorismirikoksista tuodaan neuvotteluissa lähemmäs EU:n lainsäädäntöä.

Koska neuvottelujen aihe kuuluu EU:n säännöstön kattamaan alaan, unionin olisi pyrittävä varmistamaan, että Euroopan neuvoston tasolla hyväksytty tarkistettu terrorismirikosten määritelmä on yhdenmukainen EU:n lainsäädäntöön sisältyvän terrorismirikosten määritelmän kanssa.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

SEUT-sopimuksen kolmannen osan V osastossa annetaan Euroopan unionille toimivaltaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, mukaan lukien toimivalta säätää rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevista vähimmäissäännöistä erityisen vakavan rikollisuuden alalla 9 . Terrorismin torjumisesta annetun direktiivin (EU) 2017/541 mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä rangaistaviksi terrorismirikokset, ja kyseinen direktiivi sisältää edellä tarkoitetut vähimmäissäännöt. Direktiivin lisäksi Euroopan unioni on hyväksynyt kattavan joukon oikeudellisia välineitä rikosten, kuten terrorismin, torjumiseksi. Näillä EU:n oikeudellisilla välineillä edistetään EU:n terrorisminvastaisen ohjelman 10 neljää pilaria, jotka ovat i) tämänhetkisten ja uusien terroriuhkien ennakoiminen Euroopassa, ii) iskujen ehkäiseminen, iii) eurooppalaisten suojeleminen ja iv) hyökkäyksiin reagoiminen. Seuraavat säädökset ovat osa tätä kattavaa oikeudellista kehystä:

·neuvoston puitepäätös 2002/465/YOS yhteisistä tutkintaryhmistä 11 ;

·neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 12 ;

·direktiivi 2014/41/EU rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä 13 ;

·yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 14 ;

·neuvoston päätös 2005/671/YOS terrorismirikoksia koskevasta tiedonvaihdosta ja yhteistyöstä 15 ;

·neuvoston puitepäätös 2006/960/YOS, tehty 18 päivänä joulukuuta 2006, Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta 16 ;

·neuvoston päätös 2008/615/YOS, tehty 23 päivänä kesäkuuta 2008, rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi (Prüm-päätös) 17 ;

·Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/794, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastosta (Europol) sekä neuvoston päätösten 2009/371/YOS, 2009/934/YOS, 2009/935/YOS, 2009/936/YOS ja 2009/968/YOS korvaamisesta ja kumoamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä kesäkuuta 2022 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2022/991 18 ;

·Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/784, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2021, verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta 19 ;

·direktiivi 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta 20 ;

·neuvoston direktiivi 2004/80/EY rikoksen uhreille maksettavista korvauksista 21 .

Tämän EU:n oikeudellisten välineiden kattavan kokoelman vuoksi jäsenvaltiot ovat velvollisia toimimaan EU:n toimielinten puitteissa tehdessään terrorismin torjuntaan liittyviä kansainvälisiä sitoumuksia. Näin ollen neuvotteluissa olisi varmistettava, että jäsenvaltiot pystyvät jatkuvasti noudattamaan EU:n lainsäädäntöä, myös kun otetaan huomioon sen tuleva kehitys.

Tämän alan EU:n lainsäädännön tulevan kehityksen osalta olisi otettava huomioon erityisesti seuraavat komission esittämät lainsäädäntöehdotukset:

·ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tietojenvaihdosta ja neuvoston puitepäätöksen 2006/960/YOS kumoamisesta 22 ;

·Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi automaattisesta tietojenvaihdosta poliisiyhteistyössä (Prüm II) sekä neuvoston päätösten 2008/615/YOS ja 2008/616/YOS ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2018/1726, (EU) 2019/817 ja (EU) 2019/818 muuttamisesta 23 ;

·Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisten tutkintaryhmien toimintaa tukevan yhteistyöalustan perustamisesta ja asetuksen (EU) 2018/1726 muuttamisesta 24 ;

·Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1727 ja neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta terroritapauksia koskevan digitaalisen tietojenvaihdon osalta 25 .

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) V osastossa vahvistetaan unionin ulkoisen toiminnan tavoitteet ja päämäärät. Kyseisen osaston 2 luvussa vahvistetaan myös unionin politiikka yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) alalla. Koska terrorismi ja sen torjunta eivät koske ainoastaan sisäistä turvallisuutta vaan myös YUTP:tä, asianomaisten toimijoiden on varmistettava johdonmukaisuus näiden unionin toiminnan alojen välillä (SEU-sopimuksen 21 artiklan 3 kohdan toinen alakohta). Komissio varmistaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan avustamana tämän johdonmukaisuuden ja tekee siinä tarkoituksessa yhteistyötä.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 218 artiklan 3 kohdan mukaan komissio esittää suosituksia neuvostolle, joka tekee päätöksen, jolla annetaan lupa aloittaa neuvottelut ja jossa nimetään unionin neuvottelija. Neuvottelijaksi nimetään komissio. SEUT-sopimuksen 218 artiklan 4 kohdan mukaisesti neuvosto voi antaa neuvottelijalle ohjeita.

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

Ei sovelleta.

•Suhteellisuusperiaate

Aloitteessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Unionilla on parhaat edellytykset toimia, sillä unioni on jo käyttänyt sisäistä toimivaltaansa tällä alalla antamalla direktiivin (EU) 2017/541 terrorismin torjumisesta. Direktiivissä säädetään terrorismirikosten EU:n tason määritelmästä, joka muodostaa vähimmäissäännöt, joita EU:n jäsenvaltioiden on sovellettava yhdenmukaisesti. Sen vuoksi neuvotteluissa olisi omaksuttava EU:n yhteinen lähestymistapa, jotta vältetään eroavaisuudet Euroopan neuvoston tasolla vahvistetun terrorismirikosten oikeudellisen määritelmän ja EU:n lainsäädännössä vahvistetun vastaavan määritelmän välillä.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

Ei sovelleta.

•Sidosryhmien kuuleminen

Ei sovelleta.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Komissio on ottanut huomioon näkemykset, joita jäsenvaltioiden asiantuntijat esittivät asiaa käsittelevissä neuvoston työryhmissä käytyjen keskustelujen aikana neuvottelujen valmistelun yhteydessä.

•Vaikutustenarviointi

Ei sovelleta.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

Ei sovelleta.

•Perusoikeudet

Useat Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, vahvistetut perusoikeudet ja -vapaudet on otettava huomioon neuvoteltaessa yleissopimuksessa nro 196 ja yleissopimuksessa nro 217 olevan terrorismirikosten oikeudellisen määritelmän tarkistamisesta. Erityisen merkityksellisiä neuvottelujen kannalta ovat muun muassa seuraavat oikeudet: perusoikeuskirjan I osastoon sisältyvät oikeudet, jotka koskevat ihmisarvoa, oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen (perusoikeuskirjan 6 artikla), ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta (perusoikeuskirjan 10 artikla), sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta (perusoikeuskirjan 11 artikla), kokoontumis- ja yhdistymisvapautta (perusoikeuskirjan 12 artikla), syrjintäkieltoa, mukaan lukien rotuun, ihonväriin tai etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen tai poliittisiin tai muihin mielipiteisiin perustuvan syrjinnän kielto (perusoikeuskirjan 21 artikla), oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen (perusoikeuskirjan 47 artikla), syyttömyysolettamaa ja oikeutta puolustukseen (perusoikeuskirjan 48 artikla), laillisuusperiaatetta ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaatetta (perusoikeuskirjan 49 artikla) sekä kieltoa syyttää ja rangaista oikeudenkäynnissä kahdesti samasta rikoksesta (ne bis in idem -periaate, perusoikeuskirjan 50 artikla). Koska osallistuminen neuvotteluihin Euroopan unionin puolesta ei saisi vaarantaa perusoikeuksien suojan tasoa unionissa, tässä aloitteessa ehdotetaan pyrkimistä perusoikeuksien suojan korkeaan tasoon.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia unionin talousarvioon.

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi 8. helmikuuta 2023 Euroopan neuvoston terrorisminvastaisen strategian (2023–2027) 26 . Strategiaan liitetyssä vuodet 2023–2027 kattavassa terrorisminvastaisessa toimintasuunnitelmassa Euroopan neuvosto on sitoutunut päivittämään terrorisminvastaisia yleissopimuksiaan. Päivittämisen yhteydessä on tarkoitus laatia joulukuuhun 2025 mennessä yleissopimukseen nro 196 lisäpöytäkirja- tai muutosluonnos, joka sisältää yleissopimuksen 1 artiklassa olevan ’terrorismirikosten’ käsitteen ehdotetun uuden määritelmän. Aloitteessa ehdotetaan avointa, osallistavaa ja läpinäkyvää neuvotteluprosessia.

Suositus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

luvan antamisesta Euroopan komissiolle osallistua Euroopan unionin puolesta neuvotteluihin terrorismin ennaltaehkäisyä koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen (CETS nro 196) terrorismirikosten määritelmän tarkistamiseksi tehtävästä muutoksesta tai liitettävästä lisäpöytäkirjasta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 218 artiklan 3 ja 4 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission suosituksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)Euroopan neuvoston ministerikomitea valtuutti vuonna 2022 Euroopan neuvoston terrorisminvastaisen komitean (CDCT) aloittamaan neuvottelut terrorismin ennaltaehkäisyä koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus nro 196’, sopimuspuolten sovellettavaksi tulevan terrorismirikosten oikeudellisen määritelmän tarkistamisesta.

(2)Euroopan neuvoston terrorisminvastainen komitea päätti 2 päivänä joulukuuta 2022 tarkistaa terrorismirikosten määritelmää ja aloittaa viralliset neuvottelut määritelmän tekstistä kokouksessaan 23–25 päivänä toukokuuta 2023.

(3)Unioni on yleissopimuksen nro 196 sopimuspuoli. Se on käyttänyt toimivaltaansa tällä alalla antamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/541 27 , jossa vahvistetaan vähimmäissäännöt, jotka koskevat rikosten oikeudellista määritelmää ja seuraamuksia terrorismirikosten ja terroritoimintaan liittyvien rikosten alalla.

(4)Terrorismirikosten määritelmä kuuluu unionin lainsäädännön, erityisesti direktiivin (EU) 2017/541 3 artiklan soveltamisalaan. Yleissopimuksessa nro 196 olevan terrorismirikosten määritelmän tarkistaminen voi vaikuttaa direktiivillä (EU) 2017/541 annettuihin yhteisiin sääntöihin tai muuttaa kyseisen direktiivin soveltamisalaa. Sen vuoksi unionilla on yksinomainen toimivalta osallistua näihin neuvotteluihin,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Annetaan komissiolle lupa neuvotella unionin puolesta terrorismin ennaltaehkäisyä koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen (CETS nro 196) terrorismirikosten määritelmän tarkistamiseksi tehtävä muutos tai liitettävä lisäpöytäkirja.

2 artikla

Neuvotteluohjeet ovat tämän päätöksen liitteessä.

3 artikla

Neuvottelut käydään [neuvosto lisää erityiskomitean nimen] kuullen.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu komissiolle.

Tehty Brysselissä

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) Kaikki EU:n jäsenvaltiot Kreikkaa ja Irlantia lukuun ottamatta ovat ratifioineet yleissopimuksen nro 196.

(2) Terrorismin määritelmän laatimisen toteutettavuuden tarkastelemiseksi perustetun CDCT:n työryhmän 26. syyskuuta 2019 antama loppuraportti CDCT-DEF (2019)03rev .

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/541 terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta (EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6).

(4) CDCT:n yhdeksännen täysistunnon pöytäkirjan tiivistelmä ja luettelo päätöksistä, 2.12.2022, s. 4 CDCT(2022)16

(5) Euroopan neuvoston terrorisminvastainen strategia (2023–2027), CM(2023)2-add-final .

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/541 terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta (EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6).

(7) 17. joulukuuta 1996 annetulla yleiskokouksen päätöslauselmalla 51/210 perustettu tilapäiskomitea – tilapäiskomitean työn tulokset , viimeisin päivitys 17.2.2022.

(8) Direktiiviä (EU) 2017/541 ei sovelleta Tanskaan eikä Irlantiin.

(9) SEUT-sopimuksen 83 artikla.

(10) COM(2020) 795 final.

(11) EYVL L 162, 20.6.2002, s. 1.

(12) EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1.

(13) EUVL L 130, 1.5.2014, s. 1.

(14) Neuvoston säädös, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisen yleissopimuksen tekemisestä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä, EYVL C 197, 12.7.2000, s. 1.

(15) EUVL L 253, 29.9.2005, s. 22.

(16) EUVL L 386, 29.12.2006, s. 89.

(17) EUVL L 210, 6.6.2008, s. 1.

(18)

EUVL L 169, 27.6.2022, s. 1.

(19) EUVL L 172, 17.5.2021, s. 79.

(20) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57.

(21) EUVL L 261, 6.8.2004, s. 15.

(22) COM/2021/782 final.

(23) COM(2021) 784 final.

(24) COM(2021) 756 final.

(25) COM(2021) 757 final.

(26) Euroopan neuvoston terrorisminvastainen strategia (2023–2027), CM(2023)2-add-final .

(27) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/541 terrorismin torjumisesta sekä neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS korvaamisesta sekä neuvoston päätöksen 2005/671/YOS muuttamisesta (EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6).