EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 21.11.2023
JOIN(2023) 34 final
YHTEINEN KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
yleisestä tullietuusjärjestelmästä vuosina 2020–2022
{SWD(2023) 359 final} - {SWD(2023) 360 final} - {SWD(2023) 361 final} - {SWD(2023) 362 final} - {SWD(2023) 363 final} - {SWD(2023) 364 final} - {SWD(2023) 365 final} - {SWD(2023) 366 final} - {SWD(2023) 367 final} - {SWD(2023) 368 final}
1.Johdanto
EU:n yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP) tarjoaa yksipuolisesti etuuskohteluun perustuvan pääsyn unionin markkinoille alentamalla EU:n tuontitulleja tai poistamalla ne. Sen tarkoituksena on edistää alhaisemman tulotason maiden kestävää kehitystä ja vähentää köyhyyttä kansainvälisen kaupan avulla. GSP-järjestelmän etuudet ovat kytköksissä siihen, että edunsaajamaat noudattavat ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia, ympäristöä ja ilmastoa koskevia kansainvälisiä normeja sekä hyvää hallintoa.
Tämä kertomus on keskeinen osa GSP-asetuksen mukaisia säännöllisiä toimia, joilla valvotaan GSP-järjestelmän täytäntöönpanoa ja raportoidaan siitä Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Se kattaa GSP-järjestelmän täytäntöönpanon ja vaikutukset kaudella 2020–2022, jäljempänä ’raportointijakso’, järjestelmän kolmessa menettelyssä: ”kaikki paitsi aseet” -menettelyssä (Everything But Arms, EBA), jota sovelletaan vähiten kehittyneisiin maihin (LDC-maat), vakio-GSP-menettelyssä ja kestävää kehitystä edistävässä erityisessä kannustusmenettelyssä (GSP+). Edellisen, vuonna 2020 annetun GSP-kertomuksen tapaan myös tähän kertomukseen liittyy kymmenen komission yksiköiden valmisteluasiakirjaa: yksi kustakin raportointijakson yhdeksästä GSP+-menettelyn edunsaajamaasta sekä yksi, joka koskee kolmea tehostetun yhteistyön piiriin kuuluvaa EBA-menettelyn edunsaajamaata.
Koska covid-19-pandemia ja siihen liittyvät rajoitukset vaikeuttivat täytäntöönpanoa ja valvontaa vuosina 2020 ja 2021, tämä kertomus kattaa tavallista kaksivuotista raportointijaksoa pidemmän ajanjakson. Näistä haasteista huolimatta GSP-järjestelmään liittyvää yhteistyötä ja sitä koskevaa valvontaa jatkettiin etämenetelmien avulla kirjallisesti ja virtuaalisesti. Kertomuksessa otetaan huomioon myös edunsaajamaihin tehdyt valvontakäynnit, jotka ovat olleet jälleen mahdollisia vuoden 2021 lopusta alkaen, sekä edunsaajamaissa tapahtunut kehitys sen jälkeen, kun rajoituksia lievennettiin ja resursseja vapautui pandemian ohitettua huippunsa.
Kertomus perustuu Euroopan komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) muun muassa EU:n edustustoissa tekemään yhteistyöhön edunsaajamaiden, kansalaisyhteiskunnan, liike-elämän yhteisöjen sekä YK:n valvontaelinten ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa. Lisäksi 6. syyskuuta 2022 järjestettiin kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelu, jonka tarkoituksena oli tukea kertomuksen laatimista.
Tämä kertomus on merkittävä myös sikäli, että nykyisen GSP-asetuksen voimassaolo päättyy vuoden 2023 lopussa. Kertomuksessa arvioidaan GSP-järjestelmän pitkän aikavälin vaikutuksia sekä talouden että kestävän kehityksen osalta ja sitä, miten varmistetaan GSP-edunsaajamaiden jatkuva sitoutuminen järjestelmään. Lainsäädäntömenettely uuden, tarkistetun GSP-asetuksen antamiseksi on edelleen käynnissä; Euroopan komissio on tällä välin esittänyt ehdotuksen nykyisten sääntöjen voimassaolon jatkamisesta vuoden 2027 loppuun asti jatkuvuuden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi. Kertomuksessa ja siihen liittyvissä komission yksiköiden valmisteluasiakirjoissa annetaan myös arvokasta tietoa ja suosituksia nykyisille GSP+-edunsaajamaille sitä ajatellen, että uudessa GSP-asetuksessa saatetaan edellyttää, että maiden on haettava GSP+-menettelyyn uudelleen voidakseen hyötyä siitä.
2.Poimintoja
GSP-järjestelmä on EU:lle tärkeä kaupan väline, jonka avulla tuetaan kestävää kehitystä alhaisemman tulotason maissa. Sen kolmesta erillisestä menettelystä koostuva rakenne muodostaa objektiivisen ja avoimen kehyksen, jolla vastataan eri edunsaajamaiden erityisiin kehitystarpeisiin ja -tavoitteisiin.
GSP-järjestelmä on taloudellisesti arvokas edunsaajamaille, kuten myös tämän kertomuksen 4.1 jaksossa osoitetaan. Vuosina 2014–2019, eli ennen covid-19-pandemiaa, etuuskohteluun perustuvan tuonninkokonaismäärä GSP-edunsaajamaista EU27-maihin kasvoi 56 prosenttia eli kolme kertaa niin paljon kuin kokonaistuonti kolmansista maista. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että kasvu GSP-maissa on ollut nopeampaa kuin olisi ollut mahdollista ilman GSP-järjestelmän tarjoamia etuuksia. Vaikka vienti ei olekaan pandemian aikana ja sen jälkeen ollut yhtä aktiivista, GSP-järjestelmästä hyötyvien edunsaajamaiden jatkuvalla viennillä EU:hun on myös ratkaiseva merkitys talouden vakaudelle erityisesti kriisiaikoina. Kaiken kaikkiaan kansainvälisen kaupan lisääntyminen ja globaaleihin arvoketjuihin osallistuminen ovat tukeneet GSP-edunsaajamaiden sosioekonomista kehitystä. Todisteita tästä ovat useiden maiden paremmat tulokset Maailmanpankin tulotasoluokituksessa sekä poistamiset LDC-maiden ryhmästä Yhdistyneiden kansakuntien (YK) päätösten perusteella (ja vastaavat muutokset GSP-järjestelmän mukaisiin etuuksiin).
Viime vuosina maailmantaloutta ovat uhanneet useat kriisit, kuten covid-19-pandemia ja sen kielteiset vaikutukset, jotka kohdistuivat terveyden lisäksi myös kestävyyteen, taloudelliseen toimintaan ja kauppaan, sekä Venäjän Ukrainaan kohdistama provosoimaton sotilaallinen hyökkäys laajempine vaikutuksineen ja siihen liittyvät energia-, velka-, ruoka- ja elinkustannuskriisit, jotka pahenivat vuonna 2022. Tässä vaikeassa tilanteessa jatkuva mahdollisuus viedä tuotteita tullivapaasti EU:hun, joka on maailman suurin kaupparyhmittymä, on keskeinen hauraiden talouksien vakautta ylläpitävä tekijä. Vaikka joidenkin edunsaajamaiden taloudet ovat osoittautuneet hyvin häiriönsietokykyisiksi, Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelma (UNDP) on varoittanut, että ainakin 54 kehittyvää taloutta on kärsinyt vakavista velkaongelmista. YK:ssa on lykätty päätöksiä eräiden maiden aiemmin suunnitellusta siirtämisestä pois LDC-maiden ryhmästä, mikä heijastaa näitä haasteita. Sama koskee eräiden muiden GSP-edunsaajamaiden saamaa Maailmanpankin tulotasoluokitusta, joka jäi ennalleen tai jota laskettiin, koska kriisit vaikuttivat niiden talouteen, kauppa mukaan lukien, sekä joihinkin ulkomaisiin investointeihin ja rahalähetyksiin.
GSP+-menettely lisäetuuksineen ja -velvoitteineen on pysynyt edunsaajamaiden kannalta houkuttelevana. Kuten tähän kertomukseen liitetyissä komission yksiköiden valmisteluasiakirjoissa esitetty analyysi GSP+-menettelyn täytäntöönpanosta osoittaa, tämä menettely on osoittautunut onnistuneeksi kannustimeksi, jonka avulla edistetään ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia, ilmaston- ja ympäristönsuojelua sekä hyvää hallintoa koskevien kansainvälisten normien tehokasta täytäntöönpanoa tarjoamalla vakio-GSP-menettelyyn verrattuna enemmän mahdollisuuksia päästä EU:n markkinoille. GSP+-menettelyn houkuttelevuutta osoittaa myös se, että yksi uusi GSP+-edunsaajamaa (Uzbekistan) liittyi menettelyyn raportointijakson aikana, Tadžikistan haki virallisesti GSP+-menettelyyn liittymistä huhtikuussa 2023 ja muutkin maat osoittavat edelleen kiinnostusta liittymistä kohtaan. Nykyiset GSP+-edunsaajamaat ovat ilmaisseet sitoutumisensa EU:n uuden GSP-kehyksen mukaisten etuuksien säilyttämiseen. Useat nykyiset EBA-edunsaajamaat, joiden odotetaan siirtyvän pois LDC-maiden ryhmästä, harkitsevat aktiivisesti keinoja edetä kohti GSP+-menettelyä voidakseen hyötyä vakio-GSP-menettelyä paremmista tullietuuksista niiden poistuessa EBA-menettelystä.
GSP-järjestelmällä kannustetaan GSP-edunsaajamaita integroitumaan monenvälisiin hallintorakenteisiin siten, että edunsaajamaita vaaditaan noudattamaan kansainvälisten yleissopimusten periaatteita. GSP+-menettelyn osalta tällaisten yleissopimusten ratifiointi ja tehokas täytäntöönpano on asetettu ehdoksi. GSP-edunsaajamaiden ratifiointitoimet menevät nykyisessä GSP-asetuksessa lueteltuja asiaa koskevia yleissopimuksia pidemmälle – esimerkiksi kaikki yhdeksän tässä kertomuksessa tarkasteltavaa GSP+-edunsaajamaata ovat ratifioineet vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Pariisin sopimuksen. GSP-edunsaajamaat edistyvät myös äskettäin tehtyjen Kansainvälisen työjärjestön (ILO) työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien keskeisten yleissopimusten sekä muiden, esimerkiksi työsuojelutarkastuksia ja kolmikantaneuvotteluja koskevien ILO:n yleissopimusten ratifioinnissa.
Raportointijakson aikana monet GSP-edunsaajamaat ovat edistyneet merkittävästi kansainvälisten normien täytäntöönpanossa ja noudattamisessa, vaikka niillä on edelleen haasteita normien noudattamisessa joillakin aloilla. Tyypillisiä aloja, joilla tietyissä edunsaajamaissa on taannuttu tai joilla ei ole edistytty riittävästi, ovat sananvapaus ja kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet, joihin kohdistuva paine on lisääntynyt, naisten ja lasten oikeudet ja suojelu perheväkivallalta covid-19-pandemian aikana sekä korruption torjunta ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden varmistaminen. Edellä mainitut tällä raportointijaksolla puhjenneet maailmanlaajuiset kriisit ovat muodostaneet rasitteen työmarkkinoille ja työntekijöille. Tässä yhteydessä EU:n suorittama GSP-järjestelmän valvonta ja täytäntöönpano auttaa varmistamaan, että työntekijöiden oikeuksia koskevia ILO:n keskeisiä kansainvälisiä normeja noudatetaan.
Varsinkin kansainvälisten ympäristönormien osalta on lisäksi syytä todeta, että monet alhaisen tulotason maat kärsivät erittäin merkittävistä ilmastonmuutoksen kielteisistä seurauksista ja että ne ovat tehneet kunnianhimoisia sitoumuksia ja vaatineet koko kansainvälisen yhteisön yhteisiä toimia ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten torjumiseksi. Valmiuksiin ja resursseihin liittyvät rajoitteet heikentävät kuitenkin usein niiden kykyä siirtyä tavoitteiden asettamisesta niiden kansalliseen täytäntöönpanoon.
GSP-järjestelmä tuottaa edunsaajamaiden taloudellisten ja kestävyyshyötyjen lisäksi merkittäviä etuja myös EU:lle. Ensinnäkin se auttaa vahvistamaan taloudellisia ja poliittisia kumppanuuksia edunsaajamaiden kanssa yhteisten arvojen ja tavoitteiden pohjalta ja siten edistämään kestävyyttä ja kehitystä koskevaa kansainvälistä toimintaohjelmaa. GSP-järjestelmän valvonta edistää toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan välisiä suoria yhteyksiä EU:ssa ja edunsaajamaissa. EU:n sijoittajat ja tuontiyritykset voivat myös edistää kestäviä käytäntöjä ja ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia, ilmastoa ja ympäristöä sekä hyvää hallintoa koskevia kansainvälisiä normeja GSP-maissa. Taloudellisesti GSP-järjestelmä mahdollistaa sen, että tavaroita, joilla käydään kauppaa GSP-järjestelmän mukaisesti, on tarjolla EU:n yrityksille ja kuluttajille kattavammin ja edullisempaan hintaan. Lisäksi EU:n yritykset saavat mahdollisuuden tehdä hankintoja monipuolisemmin ja tehokkaammin. GSP-järjestelmässä myönnettyjen tullietuuksien ansiosta yritysten oli esimerkiksi mahdollista säästää tuontitulleissa yhteensä noin 6,2 miljardia euroa vuonna 2022.
GSP-järjestelmän täysimääräinen hyödyntäminen köyhyyden vähentämisessä, talouden monipuolistamisessa ja kestävässä kehityksessä edellyttää viranomaisten ja sidosryhmien voimakkaita ja jatkuvia uudistustoimia kaikissa GSP-maissa, koska paikallisen tason hyötyjä ei voida saavuttaa eivätkä ne toteudu välittömästi tai automaattisesti. EU on edelleen sitoutunut jatkamaan tällaisten toimien tukemista valmiuksien kehittämisen ja muiden toimenpiteiden avulla.
3.Lainsäädännön kehitys raportointijaksolla
3.1.Täytäntöönpanon kehitys
Komissio antoi raportointijaksolla useita GSP-asetuksen täytäntöönpanoon liittyviä säädöksiä:
·Maiden poistaminen GSP-järjestelmästä: Maailmanpankki luokitteli Naurun, Samoan ja Tongan kolmena peräkkäisenä vuotena ylemmän keskitulotason maiksi, ja tästä syystä ne eivät ole kuuluneet vakio-GSP-menettelyn piiriin 1. tammikuuta 2021 alkaen. Armenia ei samasta syystä ole enää kuulunut GSP+-menettelyn (eikä vakio-GSP-menettelyn) piiriin 1. tammikuuta 2022 alkaen. EU:n ja Vietnamin etuuskohteluun oikeuttavaa vapaakauppasopimusta on sovellettu 1. elokuuta 2020 alkaen, ja sen vuoksi Vietnam on siirretty pois vakio-GSP-menettelystä 1. tammikuuta 2023 alkaen.
·Siirtyminen EBA-menettelystä vakio-GSP-menettelyyn: Vanuatu siirrettiin pois LDC-maiden ryhmästä 4. joulukuuta 2020 YK:n päätöksellä. Kolmivuotisen siirtymäkauden jälkeen ja ottaen huomioon menettelylliset ja tilastolliset näkökohdat Vanuatu lakkaa hyötymästä EBA-menettelystä ja siirtyy vakio-GSP-menettelyn piiriin 1. tammikuuta 2025.
·Siirtyminen vakio-GSP-menettelystä GSP+-menettelyyn: Uzbekistan liittyi GSP+-menettelyyn huhtikuussa 2021
haettuaan virallisesti menetelmään kesäkuussa 2020.
·Tuotteiden graduaatio: Vakio-GSP-menettelyn tullietuudet suspendoitiin vuonna 2023 useiden Intiasta, Indonesiasta ja Keniasta tuotavien tuotteiden osalta sen jälkeen, kun asianomaiset tuonnin kynnysarvot oli saavutettu.
Useiden nykyisten EBA-edunsaajamaiden on määrä siirtyä pois LDC-maiden ryhmästä lähivuosina, joskin YK on tarkistanut tätä aikataulua covid-19-pandemian vaikutusten ja sen laajojen taloudellisten seurausten huomioon ottamiseksi. Joka tapauksessa Bhutan on alustavasti määrä siirtää pois LDC-maiden ryhmästä vuonna 2023 ja Angola, São Tomé ja Príncipe sekä Salomonsaaret vuonna 2024. Nämä maat siirtyisivät näin ollen pois EBA-menettelystä ja voisivat – tulotasoluokituksestaan riippuen – siirtyä vakio-GSP-menettelyyn sen jälkeen, kun niiden poistumisesta LDC-maiden ryhmästä on kulunut kolme vuotta. YK on suositellut viiden muun EBA-edunsaajamaan poistamista LDC-maiden ryhmästä. Nämä maat ovat Bangladesh, Laosin demokraattinen kansantasavalta ja Nepal (odotettavissa vuonna 2026) sekä Tuvalu ja Kiribati (päivämäärää ei ole vielä ilmoitettu).
Jotkin LDC-maiden ryhmästä poistuvat maat ovat ilmaisseet olevansa kiinnostuneita liittymään GSP+-menettelyyn säilyttääkseen vakio-GSP-menettelyä laajempaan etuuskohteluun perustuvan pääsyn EU:n markkinoille sen jälkeen, kun ne ovat menettäneet EBA-menettelyn merkittävät tullietuudet. Tadžikistan, joka tällä hetkellä kuuluu vakio-GSP-menettelyn piiriin, kävi raportointijaksolla hakemusta edeltäviä keskusteluja komission ja korkean edustajan kanssa ja toimitti huhtikuussa 2023 virallisen hakemuksen GSP+-menettelyyn liittymiseksi.
3.2.GSP-järjestelmä vuoden 2023 jälkeen
Nykyisen GSP-asetuksen voimassaolo päättyy vuoden 2023 lopussa. Komissio hyväksyi 22. syyskuuta 2021 lainsäädäntöehdotuksen EU:n yleiseksi tullietuusjärjestelmäksi vuosiksi 2024–2033. Komissio ehdotti, että GSP-järjestelmää jatketaan yhtenä EU:n kauppaa ja kestävää kehitystä koskevan toimintaohjelman pilarina, mutta joitakin nykyisen järjestelmän piirteitä on tarkoitus parantaa. Tavoitteena on erityisesti varmistaa GSP-järjestelmän jatkuvuus, vastata GSP-edunsaajamaiden muuttuviin tarpeisiin ja haasteisiin sekä vahvistaa järjestelmän sosiaalisia ja ympäristöön ja ilmastoon sekä hyvään hallintoon liittyviä näkökohtia.
Komission ehdotus perustuu GSP-asetuksen vuonna 2018 toteutettuun väliarviointiin, komission tekemään vaikutustenarviointiin ja sen tueksi teetettyyn ulkoiseen selvitykseen sekä vuonna 2020 järjestettyyn avoimeen julkiseen kuulemiseen. Niissä kaikissa vahvistettiin GPS-järjestelmän tähänastinen merkitys ja saavutukset mutta korostettiin myös kohdennettujen muutosten tarvetta, jotta sitä voidaan parantaa. Nämä arvioinnit ja selvitykset osoittavat, että EU:n GSP-järjestelmällä saavutetaan sen tärkeimmät tavoitteet, jotka ovat köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen edistäminen GSP-edunsaajamaissa sekä EU:n tuottajien asianmukaisen suojan varmistaminen.
Neuvottelut komission ehdotuksesta ovat käynnissä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa. Odotettaessa lainsäätäjien välisen sopimuksen aikaansaamista komissio on ehdottanut voimassa olevan asetuksen muuttamista lykkäämällä asetuksen voimassaolon päättymispäivää oikeusvarmuuden ja vakauden takaamiseksi. Tällainen voimassaolon pidentäminen edellyttää tavallista lainsäätämismenettelyä, joka olisi saatettava päätökseen ennen vuoden 2023 loppua.
4.GSP-järjestelmän vaikutus
GSP-järjestelmän vaikutusta olisi tarkasteltava suhteessa sen yleisiin tavoitteisiin eli alhaisen tulotason maiden kestävän kehityksen edistämiseen ja köyhyyden vähentämiseen kansainvälisen kaupan avulla. Tässä kertomuksessa keskitytään kolmen edellisen kertomuksen tavoin objektiivisesti mitattavissa oleviin indikaattoreihin, kuten kaupan kehitykseen ja GSP-tullietuuksien käyttöön raportointijaksolla. Laajempia vaikutuksia ja syy-yhteyksiä köyhyyden vähentämiseen ja kestävyyteen on vaikea määrittää ja arvioida, kun otetaan huomioon monet tekijät, jotka vaikuttavat kansainvälisen kaupan ja maailmantalouden lisäksi myös kestävän kehityksen edistymiseen juuri tietyissä maissa. Häiritseviä tekijöitä raportointijaksolla olivat covid-19-pandemia ja epävakaa taloudellinen ja poliittinen kehitys sekä maailmanlaajuisesti että tietyissä GSP-edunsaajamaissa.
Tässä luvussa (ks. 4.2 jakso) sovelletaan myös keskipitkän aikavälin näkökulmaa, jonka avulla voidaan arvioida paremmin GSP-järjestelmän vaikutuksen kehitystä pidemmällä aikavälillä, mukaan lukien YK:n ja EU:n suorittamaan valvontaan perustuvat laadulliset arvioinnit GSP-edunsaajamaiden kestävästä kehityksestä. Tähän kertomukseen liitetyissä maakohtaisissa komission yksiköiden valmisteluasiakirjoissa annetaan tätä koskevia lisätietoja.
4.1.Vaikutukset kauppaan vuosina 2020–2022
|
Kaavio 1: EU27-maiden tuonti GSP-maista (2019–2022, miljardia euroa)
|
|
|
|
|
Covid-19-pandemia vaikutti kielteisesti EU:n tuontiin GSP-edunsaajamaista, mutta tuonti elpyi vuodesta 2021 alkaen (ks. kaavio 1). Tuonti supistui huomattavasti vuonna 2020, jolloin se väheni 13,4 prosenttia 157,3 miljardista eurosta (8,8 % kolmansista maista tulevasta kokonaistuonnista) 136,2 miljardiin euroon (8,5 %), mutta elpyi voimakkaasti vuosina 2021 ja 2022 kasvaen 256,7 miljardiin euroon (9,2 %), mikä oli 88 prosenttia enemmän kuin vuonna 2020 ja 63 prosenttia enemmän kuin vuonna 2019. Pandemian vaikutus GSP-etuuksia hyödyntäneeseen EU:n tavaratuontiin oli vielä suurempi, sillä vuodesta 2019 vuoteen 2020 se väheni 15,4 prosenttia 62,1 miljardista eurosta 52,6 miljardiin euroon. Elpyminen oli vahvaa vuonna 2021 ja erityisesti vuonna 2022, jolloin GSP-etuuskohteluun perustuva tuonti oli 80,6 miljardia euroa eli lähes 30 prosenttia enemmän kuin vuonna 2019.
|
Kaavio 2: GSP-etuuskohteluun perustuvan tuonnin osuus EU:n ulkopuolelta tulevan tuonnin kokonaismäärästä
|
|
|
Kaaviosta 2 käy ilmi, että ainoastaan GSP+-maista tulevan tuonnin osuus (0,5 %) EU:n kokonaistuonnista säilyi vuodesta 2019 ennallaan, kun taas EBA-maista peräisin olevan tullittoman ja kiintiöttömän tuonnin osuus pieneni vuonna 2021 1,4 prosentista 1,1 prosenttiin ja elpyi sitten 1,3 prosenttiin, ja vakio-GSP-maista tulevan etuuskohteluun perustuvan tuonnin osuus 1,6 prosentista 1,1 prosenttiin. Mahdollisia selityksiä tälle ovat yhtäältä EBA-edunsaajamaiden suurempi alttius talouden häiriöille ja toisaalta GSP+-tullietuuksien sisällyttäminen entistä suuremmassa määrin edunsaajamaiden vientistrategioihin.
|
Kaavio 3: GSP-maista tulevan etuuskohteluun perustuvan tuonnin ja tullittoman tuonnin osuus EU:n ulkopuolisista maista tulevan tuonnin kokonaismäärästä vuosina 2019–2022
|
|
|
Vaikka EU on ollut merkittävä vientikohde useiden GSP-edunsaajamaiden kannalta, kyseisistä GSP-edunsaajamaista tuleva tuonti on muodostanut vain pienen osan EU:n kokonaistuonnista.
Lisäksi GSP-etuuksia hyödyntäneen EU:n tuonnin osuus pieneni vuosien 2019 ja 2022 välisenä aikana 0,6 prosenttiyksikköä samalla kun muiden etuuskohtelujärjestelyjen, kuten vapaakauppasopimusten ja suosituimmuuskohtelun mukaisten nollatullien, osuus kasvoi (ks. kaavio 3). Vakio-GSP-maiden osalta tämä väheneminen johtui pääasiassa siitä, että GSP-etuuksien käytöstä siirryttiin EU:n kanssa tehtyjen vapaakauppasopimusten mukaiseen etuuskohtelukauppaan (erityisesti Vietnam, ks. jäljempänä), mikä osoittaa, että kahdenväliset kauppa- ja taloussuhteet ovat kehittyneet ja lähentyneet. EBA-edunsaajamaiden osalta tuonnin väheneminen osoittaa, että niiden haavoittuvuus ulkoisille häiriöille on suurempi, kuten edellä on todettu.
Keskeinen syy siihen, että vakio-GSP-menettelyn mukainen etuuskohteluun perustuva tuonti on vähäisempää, on EU:n ja GSP-maiden välisten vapaakauppasopimusten kasvava merkitys: vuosina 2019–2022 vapaakauppasopimusten puitteissa GSP-maista tulevan etuuskohteluun perustuvan tuonnin osuus EU:n kokonaistuonnista kasvoi 0,1 prosentista 0,4 prosenttiin (ks. kaavio 3). Absoluuttisina lukuina tämä oli yli kuusinkertainen lisäys 1,7 miljardista eurosta 11,0 miljardiin euroon, mikä selittää suurelta osin GSP-etuuskohteluun oikeuttavan tuonnin osuuden pienentymisen. Tämä on myös erityisesti Vietnamin kanssa tehdyn vapaakauppasopimuksen vaikutusta. Lisäksi on nähtävissä, että sellaisista GSP-edunsaajamaista, joihin sovelletaan suosituimmuuskohtelun mukaisia nollatulleja, tuleva tavaroiden tuonti EU:hun on kasvanut, kun sitä verrataan pandemiaa edeltäneeseen osuuteen EU:n kokonaistuonnista. Vuonna 2022 tämä osuus oli 4,7 prosenttia. GSP-maista tulevassa EU:n tuonnissa sellaisen tuonnin osuus, johon sovellettiin alennettuja tulleja tai nollatulleja, pysyi raportointijaksolla lähes muuttumattomana (87 prosenttia sekä vuonna 2019 että 2022).
Etuuksien käyttö vakio-GSP-menettelyn edunsaajamaista tulevassa tuonnissa väheni vuosina 2019–2022 (kaavio 4). Tämä johti GSP+- ja EBA-maista tulevan etuuskohteluun perustuvan tuonnin suhteellisen osuuden kasvuun kaikkien GSP-edunsaajamaiden keskuudessa (kaavio 5). Vakio-GSP-etuuksien käytön väheneminen johtuu suurelta osin siitä, että GSP-etuuksien lisäksi on saatavilla suosituimmuuskohtelun mukaisia nollatulleja tai muita etuuksia tuotteille, jotka ovat oikeutettuja myös vakio-GSP-etuuksiin, kuten siirtyminen vapaakauppasopimusten piiriin, joilla EU tehostaa yhteistyötään edunsaajamaan kanssa. Muiden GSP-edunsaajamaiden etuuksien käyttö pysyi kyseisenä ajanjaksona ennallaan.
|
Kaavio 4: GSP-etuuksien käyttö menettelyittäin, 2019–2022 (%)
|
Kaavio 5: GSP-etuuskohteluun perustuva tuonti menettelyittäin 2019–2022 (miljardia euroa ja osuus GSP-tuonnista)
|
|
|
|
Suurin osa GSP-edunsaajamaista tulevasta EU:n tuonnista on peräisin vain muutamasta maasta, ja vuodesta 2019 tulokset ovat olleet vaihtelevia eri edunsaajaryhmissä ja edunsaajamaissa (kaavio 6). EU:n tuonnissa, johon on tosiallisesti sovellettu GSP-etuuksia vuosina 2019–2022, on suuria eroja edunsaajamaiden välillä. Joistakin maista tuleva EU:n GSP-tuonti väheni huomattavasti, kun taas toiset onnistuivat lisäämään tuontiaan EU:hun vuosittain kaksinumeroisin kasvuluvuin. Tämä koski erityisesti EBA-maita, kuten Liberiaa (+183 %), Madagaskaria (+149 %) ja Sambiaa (+49 %) sekä uutta GSP+-edunsaajamaata Uzbekistania (+69 %), vaikkakin Liberian ja Madagaskarin osalta lähtötaso oli alhainen.
Kaavio 6: GSP-etuuskohteluun perustuva tuonti toimittajamaittain 2019–2022 (miljardia euroa ja osuus prosentteina GSP-tuonnista)
Jotkin GSP-edunsaajamaiden suurimmista viejistä ovat jo poistuneet tai niiden odotetaan poistuvan järjestelmästä, koska ne ovat tehneet tai tulevat tekemään etuuskohtelukauppaa koskevat sopimukset EU:n kanssa (Vietnam) tai neuvottelevat parhaillaan tällaisista sopimuksista (Intia ja Indonesia).
Vaatteet ja vaatetustarvikkeet ovat edelleen merkittävin ala EU:n GSP-edunsaajamaista tulevassa tuonnissa, mutta muiden alojen suhteellinen merkitys on muuttumassa (kaavio 7). Koneet ja laitteet olivat vuonna 2021 ensimmäistä kertaa toiseksi merkittävin ala, ja sen etuuskohteluun perustuvan tuonnin arvo vuonna 2022 oli 6,4 miljardia euroa (8,0 % kokonaistuonnista). Koneiden ja laitteiden tuonti ohitti jalkineiden tuonnin, joka väheni 7,4 miljardista eurosta 6,1 miljardiin euroon vuosina 2019–2022 (7,6 % kokonaistuonnista). Tämä väheneminen johtuu pääasiassa siitä, että jalkineiden tuonti Vietnamista vakio-GSP-menettelyn puitteissa on vähentynyt, koska Vietnam on alkanut käyttää yhä enemmän vapaakauppasopimuksen etuuksia (eli EU:hun suuntautuneen Vietnamista tulleen jalkineiden kokonaistuonnin arvo laski huomattavasti vähemmän – 3,9 miljardista eurosta 3,5 miljardiin euroon vuosina 2019–2021).
Kaavio 7: GSP-etuuskohteluun perustuva tuonti tuotejaksoittain 2019–2022 (miljoonaa euroa ja osuus prosentteina GSP-tuonnista)
GSP-edunsaajamaiden kanssa käydyn kaupan kehitystä raportointijaksolla kuvataan tarkemmin tämän kertomuksen 5 jaksossa ja sen kutakin kolmea GSP-menettelyä (vakio-GSP, GSP+ ja EBA) koskevissa erityisissä alajaksoissa.
4.2.Pitkän aikavälin näkökulma: vuonna 2012 toteutetusta GSP-uudistuksesta on kulunut kymmenen vuotta
Kahdenvälinen kauppa GSP-edunsaajamaiden kanssa
Nykyisen GSP-asetuksen täytäntöönpanon aikana vuodesta 2014 lähtien kerätyt kauppatilastot osoittavat, että GSP-järjestelmä on vaikuttanut myönteisesti edunsaajamaiden vientiin EU:hun.
Tiedot osoittavat myös, että vuodesta 2014 lähtien GSP+- ja EBA-menettelyjen edunsaajamaat ovat käyttäneet suurimman osan etuuksista ja että tietyt edunsaajamaat ovat käyttäneet valtaosan käytetyistä etuuksista. Lisäksi kaikkien GSP-edunsaajamaiden (vakio-GSP, GSP+ ja EBA) vienti keskittyy yleensä tiettyihin tuotteisiin. GSP-järjestelmän suurin myönteinen vaikutus on ollut sen EBA-etuuksien avulla antama panos kasvuun ja kaupan monipuolistamiseen. Vuoden 2023 jälkeistä GSP-asetusta koskevaan komission ehdotukseen liittyvän komission vaikutustenarvioinnin laatimisen yhteydessä tehtiin malliperusteinen analyysi numeerisen yleisen tasapainon mallin (YTP-malli) pohjalta. Sen tulokset osoittivat, että jos tullietuudet menetetään, GSP+-edunsaajamaiden vienti EU:hun voisi vähentyä jopa 25 prosenttia (Pakistan) ja niiden BKT saattaisi supistua jopa 0,3 prosenttia. Absoluuttisina arvoina mitattuna BKT:n menetys olisi noin 6,6 miljardia euroa. EBA-edunsaajamaille, joiden etuudet ovat vielä avokätisempiä, aiheutuvia menetyksiä ei simuloitu tutkimuksessa, ja ne olisi lisättävä ennakoituihin menetyksiin, jotka ovat 1,6 miljardia euroa GSP+-edunsaajamaiden ja 5 miljardia euroa vakio-GSP-edunsaajamaiden osalta.
Vuosina 2014–2019, eli ennen covid-19-pandemiaa, EU27-maiden etuuskohteluun perustuva kokonaistuonti nykyisistä GSP-edunsaajamaista kasvoi 56 prosenttia, kun taas kokonaistuonti kaikista kolmansista maista kasvoi samana ajanjaksona 17 prosenttia. EBA-menettelyn mukainen tuonti kasvoi tänä aikana vieläkin enemmän eli 81 prosenttia (13,9 miljardista eurosta 25,2 miljardiin euroon vuosina 2014–2019). Samana aikana LDC-maista tulevan EBA-etuuskohteluun perustuvan tuonnin osuus LDC-maista tulevasta EU:n kokonaistuonnista kasvoi alle 50 prosentista yli 66 prosenttiin. Tämä viittaa siihen, että tuonti on monipuolistunut siten, että fossiilisten polttoaineiden ja muiden sellaisten tuotteiden osuus, joille EBA-etuudet eivät tuo lisäetuja (esimerkiksi siksi, että EU:n suosituimmuustullit ovat jo nollatulleja), on pienentynyt.
Covid-19-kriisin vaikutuksista huolimatta ja vaikka Vietnam ja muita edunsaajamaita on poistunut GSP-järjestelmästä vuosina 2019–2022, kuten edellä on todettu, pitkän aikavälin suuntaus on edelleen myönteinen erityisesti GSP+- ja EBA-edunsaajamaiden ja jossain määrin myös vakio-GSP-menettelyn piiriin kuuluvien maiden osalta. Nykyisistä GSP-edunsaajamaista tuleva tuonti saavutti itse asiassa vuonna 2022 kaikkien aikojen korkeimman arvonsa eli 80,6 miljardia euroa (kaavio 8).
Kaavio 8: GSP-etuuskohteluun perustuva tuonti menettelyittäin 2014–2022 (miljardia euroa)
Tulliton ja kiintiötön EBA-menettely on tukenut kotimaisten tulojen lisääntymistä maailman matalimman tulotason talouksissa. EBA-edunsaajamaista EU:hun suuntautuvan viennin kokonaiskasvu oli voimakasta, ja sen tulos oli kaikilla aloilla hyvä. GSP+-edunsaajamaiden kyky selviytyä kriiseistä on osoittautunut keskimäärin paremmaksi kuin vakio-GSP- ja EBA-edunsaajamaiden; GSP+-edunsaajamaiden vienti EU:hun on vuosien mittaan kasvanut tasaisesti, sen supistuminen vuonna 2020 oli vähäisempää ja se elpyi merkittävästi jälleen vuonna 2021.
Kansainvälisten normien noudattaminen
GSP-järjestelmän tuomien taloudellisten etujen ohella edunsaajamaat ovat edistyneet kestävässä kehityksessä ja kansainvälisten normien noudattamisessa. GSP+-menettelyyn liittymisen edellytyksenä kaikki GSP+-edunsaajamaat ovat ratifioineet asiaankuuluvat 27 kansainvälistä yleissopimusta ja pitäneet ratifioinnin voimassa eivätkä ne ole esittäneet varaumia, jotka olisivat ristiriidassa yleissopimusten periaatteiden kanssa. YK:n ja ILO:n valvontaelinten kanssa tehtävään yhteistyöhön ja niille suoritettavaa raportointia koskeviin velvoitteisiin liittyviä GSP+-vaatimuksia on yleisesti ottaen noudatettu suhteellisen hyvin, sillä useimmat raportit toimitettiin ajoissa. Niissä harvoissa tapauksissa, joissa raportit toimitettiin joko myöhässä tai niitä ei toimitettu ollenkaan, komissio ja EUH ottivat asian esiin asianomaisten maiden kanssa. Lisäksi GSP+-edunsaajamaat ovat sitoutuneet panemaan yleissopimukset tehokkaasti täytäntöön ja osallistuneet tämän sitoumuksen yksityiskohtaiseen valvontaan EU:n kanssa. GSP+-menettelyn tarjoamat erityiset kannustimet ovat olleet tässä suhteessa ratkaisevan tärkeitä.
Euroopan komissio on luonut yhteistyölle GSP+-edunsaajamaiden kanssa perusteellisen prosessin, jossa hyödynnetään kaikkia poliittisia ja teknisiä yhteistyö- ja vuoropuhelukanavia. GSP+-edunsaajamaihin tehtävät erityiset valvontakäynnit mahdollistavat näytön keräämisen paikan päällä ja tiedottamisen noudatettavista velvoitteista. Tällainen yhteistyö perustuu YK:n ja ILO:n valvontaelinten esiin tuomiin ongelmiin ja niiden raportteihin ja suosituksiin, ja sen tavoitteena on edistää näiden ongelmien ratkaisemista ajan mittaan. EU antaa myös merkittävää taloudellista ja teknistä tukea edunsaajamaille niiden pyrkiessä panemaan kansainväliset yleissopimukset tehokkaasti täytäntöön.
Tehokkaassa täytäntöönpanossa saavutettiin käytännön tasolla merkittävää edistystä ihmisoikeuksien alalla, erityisesti keskipitkän ja pitkän aikavälin näkökulmasta, ja useissa edunsaajamaissa toteutettiin lainsäädäntöuudistuksia keskeisten haasteiden ratkaisemiseksi. Myönteistä kehitystä on havaittavissa erityisesti naisten ja lasten oikeuksien edistämisessä, kidutuksen ja kaltoinkohtelun torjunnassa sekä lapsi- ja pakkotyön poistamisessa. Esimerkiksi Pakistan hyväksyi vuonna 2022 lain, joka kieltää kidutuksen sekä pidätyskuolemien aiheuttamisen, ja Bolivia teki lakiesityksen, jossa määritellään kidutus kansainvälisten normien mukaisesti, ja perusti kansallisen ennaltaehkäisymekanismin. Vaikka suotuisan oikeudellisen kehyksen luomisessa on saavutettu myönteistä edistystä, tehokkaassa täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa on kuitenkin edelleen haasteita. Kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien ja sananvapauden rajoittaminen ovat myös yleisiä huolenaiheita useissa GSP-edunsaajamaissa. Sukupuoleen perustuva väkivalta on ollut yleinen ongelma, jota covid-19-kriisi ja siihen liittyvät rajoitukset ovat pahentaneet.
Edistystä on saavutettu myös työntekijöiden oikeuksien ja työolojen osalta. Kaikki GSP+-edunsaajamaat ovat antaneet uutta tai muuttaneet voimassa olevaa lainsäädäntöä noudattaakseen paremmin kansainvälisiä normeja. Esimerkiksi Sri Lanka on edistynyt merkittävästi lapsityövoiman käytön torjunnassa, ja Uzbekistan on poistanut puuvillankorjuuseen liittyvän pakko- ja lapsityövoiman käytön vuodesta 2016 lähtien toteutetuilla jatkuvilla toimilla. Useissa maissa tarvitaan kuitenkin lisätoimia, koska yleissopimuksia ei edelleenkään noudateta riittävästi tai ILO:n kanssa ei tehdä tehokasta yhteistyötä eikä sille tiedoteta toimien täytäntöönpanosta ja vaikutuksista.
Kaiken kaikkiaan edunsaajamaat edistyvät keskeisiin ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyvien haasteiden ratkaisemisessa. Kaikissa GSP+-edunsaajamaissa on tapahtunut myönteistä kehitystä Montrealin pöytäkirjan ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanossa. Myös kunnianhimoisemmat kansallisesti määritellyt panokset ja yhteistyö ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuutta käsittelevillä monenvälisillä foorumeilla ovat myönteisiä kehitysaskeleita. Sitä vastoin yleissopimusten tehokas täytäntöönpano on ollut haastavaa, ja raportointivelvoitteiden noudattamisessa on useimmissa edunsaajamaissa edelleen parantamisen varaa uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES), vaarallisten jätteiden maanrajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevan Baselin yleissopimuksen ja Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan osalta.
Hyvän hallinnon osalta on havaittu myönteistä kehitystä sekä huumausaineiden että korruption torjuntatoimissa. Vaikka toimilla on yleisesti ottaen saatu aikaan selvästi havaittavissa olevia vaikutuksia, jäljellä on pitkän aikavälin haasteita, kuten toiminnallisesti ja poliittisesti riippumattomien korruptiontorjuntaelinten perustaminen.
5.GSP-järjestelmän kolme menettelyä
5.1.Vakio-GSP
Vakio-GSP-menettelyn edunsaajamaita on tällä hetkellä kymmenen: Cookinsaaret, Indonesia, Intia, Kenia, Kongon tasavalta, Mikronesia, Nigeria, Niue, Syyria ja Tadžikistan. Niiden määrä on vähentynyt vuosien mittaan, myös raportointijaksolla, kun vakio-GSP-edunsaajamaiden tulotaso on noussut ja/tai ne ovat tehneet etuuskohtelukauppaa koskevia sopimuksia EU:n kanssa eivätkä siksi enää täytä GSP-edunsaajamaan edellytyksiä tai koska ne ovat hakeneet ja ne on hyväksytty GSP+-menettelyyn.
Kuten edellä 3 jaksossa on jo todettu, Vietnam poistui järjestelmästä 1. tammikuuta 2023 sen ja EU:n välisen vapaakauppasopimuksen tultua voimaan 1. elokuuta 2020, ja Intia ja Indonesia neuvottelevat parhaillaan etuuskohtelukauppaa koskevista sopimuksista EU:n kanssa.
Vakio-GSP-edunsaajamaiden osuus GSP-järjestelmän kokonaiskäytöstä oli raportointijaksolla edelleen huomattava, ja eniten GSP-järjestelmää käyttivät Intia ja Indonesia (kaavio 9). Pääasialliset tuotteet, joihin vakio-GSP-menettelyä käytetään ovat vaatteet (S-11b), koneet (S-16) ja jalkineet (S-12): niiden yhteenlaskettu osuus kaikesta vakio-GSP-tuonnista oli lähes 50 prosenttia vuonna 2022.
Kaavio 9: Vakio-GSP – Etuuskohtelua hyödyntänyt tuonti edunsaajamaittain, 2019–2022 (miljoonaa euroa)
Koska eräiden tietyistä vakio-GSP-edunsaajamaista peräisin olevien tuotteiden tuonti on erittäin keskittynyttä, tiettyjen kolmesta vakio-GSP-menettelyn edunsaajamaasta – Intiasta, Indonesiasta ja Keniasta – peräisin olevien tuotteiden osalta on käynnistetty raportointijakson aikana ja vuonna 2023 graduaatiomenettelyjä, minkä vuoksi kyseisistä maista peräisin olevat tuotteet eivät enää hyödy etuuksista. Tämä on osoitus asianomaisten tuote- ja teollisuussektorien kilpailukyvyn paranemisesta näissä vakio-GSP-edunsaajamaissa.
Valko-Venäjä oli muodollisesti oikeutettu vakio-GSP-menettelyyn, mutta EU peruutti sen GSP-etuudet jo vuonna 2006 työntekijöiden oikeuksien vakavien loukkausten vuoksi. Valko-Venäjä ilmaisi ennen vuoden 2020 vilpillisiä vaaleja kiinnostuksensa ottaa tämä kysymys uudelleen esille. Koska Valko-Venäjän tilanne sekä EU:n ja Valko-Venäjän suhteet ovat sen jälkeen jatkuvasti heikentyneet muun muassa Venäjän Ukrainaan kohdistaman provosoimattoman ja perusteettoman sotilaallisen hyökkäyksen yhteydessä, Valko-Venäjän etuudet pysyvät peruttuina.
5.2.GSP+
Kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa edistävä erityinen kannustusmenettely eli GSP+ on edelleen keskeinen väline, jonka avulla tehdään yhteistyötä heikossa asemassa olevien kehitysmaiden kanssa ja tuetaan niitä. Raportointijakson aikana yhdeksän GSP+-edunsaajamaata olivat Armenia, Bolivia, Filippiinit, Kap Verde, Kirgisia, Mongolia, Pakistan, Sri Lanka ja Uzbekistan.
Maailmanlaajuisista taloudellisista haasteista huolimatta yksi GSP+-edunsaajamaa (Armenia) poistui menettelystä 1. tammikuuta 2022 maan taloudellisen kehityksen ja tulotason nousun ansiosta.
GSP+-menettely on edelleen houkutteleva vakio-GSP-edunsaajamaiden kannalta. Tämä käy ilmi GSP-edunsaajamaiden pyrkimyksistä tehdä lisäsitoumuksia, jotka liittyvät asiaankuuluvien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointiin ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Tätä havainnollistavat esimerkiksi Uzbekistanin hyväksytty hakemus ja liittyminen GSP+-menettelyyn 1. huhtikuuta 2021 alkaen ja Tadžikistanin osallistuminen raportointijaksolla käytyyn hakemusta edeltävään vuoropuheluun, joka johti GSP+-menettelyyn liittymistä koskevaan viralliseen pyyntöön huhtikuussa 2023 (ks. myös edellä 3.1 jakso).
EU:hun suuntautuvan viennin arvon suhteen kolmen merkittävimmän GSP+-edunsaajamaan (Pakistanin, Filippiinien ja Sri Lankan) osuus kaikesta EU:hun suuntautuvasta GSP+-tuonnista oli raportointijaksolla yli 90 prosenttia. Uusi GSP+-edunsaajamaa (Uzbekistan) oli tässä suhteessa neljännellä sijalla ja sen etuuksien käyttö lisääntyi (kaavio 10). Tuotteiden osalta tekstiilien ja vaatteiden (S-11a ja S-11b) osuus EU:hun vuonna 2022 suuntautuneesta GSP+-tuonnista oli lähes 60 prosenttia. Seuraavaksi eniten tuotiin sähkökoneita (S-16) sekä öljyjä, rasvoja ja vahoja (S-3).
Kaavio 10: GSP+ – Etuuskohtelua hyödyntänyt tuonti edunsaajamaittain, 2019–2022 (miljoonaa euroa)
|
|
EU valvoi GSP+-edunsaajamaiden velvoitteiden noudattamista raportointijaksolla kirjallisen tietojenvaihdon avulla sekä erityisillä henkilökohtaisilla valvontakäynneillä heti, kun maailmanlaajuinen terveystilanne ne salli: raportointijaksolla voitiin tehdä valvontakäyntejä Filippiineille, Kirgisiaan, Pakistaniin, Sri Lankaan ja Uzbekistaniin. GSP+-velvoitteisiin liittyvistä kysymyksistä keskusteltiin säännöllisesti myös muissa korkean tason kokouksissa, kuten kauppakomiteassa ja muissa komiteoissa sekä ihmisoikeusvuoropuheluissa. Tähän kertomukseen liitetään kutakin yhdeksää GSP+-edunsaajamaata koskevat erityiset komission yksiköiden valmisteluasiakirjat, joissa käsitellään yksityiskohtaisemmin GSP-järjestelmän kannalta merkityksellisten 27 yleissopimuksen täytäntöönpanoa kussakin massa sekä valvontatoimia, GSP+-menettelyn taloudellisia vaikutuksia ja GSP-järjestelmän laajempaa poliittista kontekstia näissä maissa.
5.3.Kaikki paitsi aseet -menettely (EBA)
EBA-maat muodostavat suurimman ryhmän kaikista GSP-edunsaajamaista – tällä hetkellä 47 vähiten kehittynyttä maata (LDC-maat) hyötyy tullittomasta ja kiintiöttömästä pääsystä EU:n markkinoille tämän menettelyn mukaisesti. Vuonna 2019 LDC-maista tulevan tuonnin osuus EU:n kokonaistuonnista oli 2 prosenttia ja kaikista GSP-maista tulevasta tuonnista 40 prosenttia. Tästä LDC-maista tulevasta tuonnista 69 prosenttia hyötyi EBA-etuuksista. EBA-menettelyssä eniten tuodut tuotteet (kumpiakin tuotteita tuotiin yli miljardin euron arvosta) olivat vuonna 2022 vaatteet ja jalkineet (S-11b ja S-12a), ja seuraavilla sijoilla olivat epäjalot metallit ja niistä valmistetut tavarat (S-15b) sekä kalat ja äyriäiset (S-1b).
Etuuksien käyttö EBA-maissa pysyi raportointijaksolla lähes samalla tasolla, keskimäärin 93 prosentissa. Etuuskohteluun perustuvan tuonnin väheneminen vuosina 2020 ja 2021 (ks. edellä 4 jakso) johtuu suurelta osin covid-19-pandemiaan liittyvästä talouskriisistä, joka käänsi aluksi vuosien 2014–2019 tulokset päälaelleen: EBA-edunsaajamaista tulevan tavaratuonnin keskimääräinen vuotuinen kasvuvauhti oli aiemmalla jaksolla huomattavasti suurempi (12,6 %) kuin EU:n kokonaistuonnin kasvu (3,2 %). Vuosina 2019–2021 EU:n tavaroiden tuonnin kokonaismäärä kasvoi kuitenkin keskimäärin 10,6 prosenttia vuodessa, kun taas EBA-edunsaajamaista tuleva etuuskohteluun perustuva tuonti supistui keskimäärin 5,9 prosenttia vuodessa. Vahva tulos vuonna 2022 merkitsi kuitenkin sitä, että EBA-edunsaajamaat onnistuivat saamaan takaisin kilpailuasemansa, jonka ne olivat saavuttaneet ennen pandemiaa.
On tärkeää huomata, että suuri osa tuonnin supistumisesta vuosina 2020 ja 2021 johtui Kambodžasta, Bangladeshista ja Myanmarista (tässä järjestyksessä) EU:hun tulevan tuonnin vähenemisestä. Näiden maiden yhteenlaskettu osuus kaikista LDC-maista tulevan EU:n etuuskohteluun perustuvan tuonnin vähenemisestä vuosina 2019–2021 oli 90 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että muiden LDC-maiden vienti EU:hun väheni tuskin lainkaan, ja 19 LDC-maan vienti itse asiassa lisääntyi. Kambodžan ja Myanmarin tapauksessa väheneminen selittyy suurelta osin maakohtaisilla poliittisilla ja taloudellisilla tekijöillä – Kambodžan osalta EBA-etuuksien osittaisella peruuttamisella ja Myanmarin osalta vuoden 2021 sotilasvallankaappauksen seurauksilla.
Komission vuonna 2019 käyttöön ottamia riisin tuontia Kambodžasta ja Myanmarista koskevia suojatoimenpiteitä sovellettiin raportointijaksolla tammikuuhun 2022 asti.
Kolmen suurimman EBA-edunsaajamaan (Bangladeshin, Kambodžan ja Myanmarin) kanssa on raportointijaksolla tehty tehostettua yhteistyötä. Kyseisenä ajanjaksona Kambodžan EBA-etuudet peruutettiin osittain 12. elokuuta 2020 alkaen, koska maata epäillään vakavista ja järjestelmällisistä ihmisoikeusrikkomuksista. Tämän kertomuksen liitteenä on komission yksiköiden valmisteluasiakirja, jossa annetaan yksityiskohtaisempia tietoja tästä tehostetusta yhteistyöstä ja näiden kolmen maan kehityksestä tässä suhteessa.
Euroopan komission yksiköt ja Euroopan ulkosuhdehallinto voivat tarvittaessa tiukentaa myös muiden EBA-maiden ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevan tilanteen valvontaa entisestään nykyisen ja tulevan kehityksen mukaan. On tärkeää muistaa, että EBA-etuuksien jatkuva nauttiminen edellyttää, että myös EBA-edunsaajamaat noudattavat kaikissa GSP-asetuksen liitteessä VIII luetelluissa ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia koskevissa YK:n ja ILO:n yleissopimuksissa vahvistettuja periaatteita.
6.Kumppanuudet ja yhteistyö
6.1.Tuki GSP-edunsaajamaille
GSP-järjestelmä on kattava väline, jonka avulla tuetaan pitkän aikavälin kestävää kehitystä edunsaajamaissa, kuten 1 jaksossa todettiin. Tätä tavoitetta tuetaan myös laatimalla suuntaa-antavia monivuotisia ohjelmia, joissa määritellään kunkin maan kanssa tehtävää kehitysyhteistyötä koskevat EU:n painopistealueet ja erityistavoitteet (ne määriteltiin viimeksi vuosiksi 2021–2027). Tämä tapahtuu kumppanimaan hallitusta, kansalaisyhteiskuntaa ja muita sidosryhmiä kuullen ja yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen ja valvontaelinten kanssa, jotta maat voivat täyttää vaatimukset ja maksimoida GSP-etuuksien käytön ja hyödyt.
Useimpiin suuntaa-antaviin monivuotisiin ohjelmiin sisältyy kestävän kasvun ja ihmisarvoisten työpaikkojen sekä oikeudenmukaisten ja kohtuullisten työolojen ja ‑ehtojen tukeminen, minkä ansiosta komissio voi tarvittaessa suunnitella erityisiä toimia ja toimenpiteitä, joilla edistetään GSP-maille annettavaa asiaankuuluvaa tukea. Hyvään hallintoon, ihmisoikeuksiin, muuttoliikkeeseen ja ympäristöön liittyvien yleissopimusten ja sitoumusten ratifiointia ja tehokasta täytäntöönpanoa koskevat toimet saavat myös yleensä runsaasti tukea suuntaa-antavista monivuotisista ohjelmista. Koska GSP+-maille on asetettu erityisiä vaatimuksia, jotka niiden on täytettävä lisätullietuuksien saamiseksi, niihin kiinnitetään tavallisesti erityistä huomiota.
Vuonna 2020 EU ja sen jäsenvaltiot myönsivät yhdessä 22,9 miljardia euroa kauppaa tukevaa kehitysapua (Aid for Trade, AfT) eli 40 prosenttia koko maailmassa annetusta kauppaa tukevasta kehitysavusta, mikä teki niistä yhdessä maailman suurimman kauppaa tukevan kehitysavun antajan. EU:n antamaa kauppaa tukevaa kehitysapua koordinoidaan tiiviisti unionin kauppapolitiikan kanssa. Näin ollen 96 prosenttia kauppaa tukevasta kehitysavusta suunnataan maihin, joilla on etuuskohteluun perustuva pääsy EU:n markkinoille muun muassa GSP-järjestelmän kautta. GSP-edunsaajamaat saivat yli kolmanneksen EU:n kauppaa tukevasta kehitysavusta, jos huomioon ei oteta muun tyyppisiin etuuskohteluihin mahdollisesti oikeutettuja maita. Suurin osa GSP-edunsaajamaille annettavasta kauppaa tukevasta kehitysavusta myönnetään niille maille, joilla on pääsy EU:n markkinoille EBA-menettelyn puitteissa.
Vuonna 2020 GSP-edunsaajamaihin suunnattu EU:n kauppaa tukeva kehitysapu painottui suhteellisesti tarkasteltuna kahdelle alalle. Ensinnäkin tukea annettiin kauppapolitiikkaan ja kaupan sääntelyyn. Tähän sisältyi usein kauppapolitiikan suunnittelu- ja täytäntöönpanovalmiuksien tukeminen, mukaan lukien erityiset osa-alueet, kuten terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevat puitteet, teollis- ja tekijänoikeudet, tekniset määräykset, kaupan helpottaminen ja tulliuudistukset. Lisäksi tuettiin kaupan kehitykseen liittyvien valmiuksien luomista. Tällaisessa tuessa keskitytään usein vahvistamaan GSP-järjestelmän ja muiden menettelyjen käyttöä muun muassa tukemalla yritysten vientikilpailukykyä ja luomalla yhteyksiä ostajiin.
EU:n kauppaa tukeva kehitysapu, GSP-järjestelmän noudattamiselle ja käytölle annettava tuki mukaan lukien, muodostavat yhden Global Gateway -strategian toteuttamisvälineen. Global Gateway on joulukuussa 2021 käynnistetty uusi strategia, jolla mobilisoidaan yhteensä 300 miljardin euron investoinnit vuosina 2021–2027. Puolet tästä määrästä on korvamerkitty EU:n ja Afrikan Global Gateway -investointipakettiin. EU:n geopoliittisten tavoitteiden ja kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa koskevan sitoumuksen mukaisesti Global Gateway -strategialla pyritään edistämään älykkäitä, puhtaita ja turvallisia investointeja digitaali-, energia- ja liikennealalla sekä vahvistamaan terveydenhuolto-, koulutus- ja tutkimusjärjestelmiä kaikkialla maailmassa. Näin voidaan tukea kestävää maailmanlaajuista elpymistä ja edistää samalla yleismaailmallisia arvoja ja korkeaa vaatimustasoa, hyvää hallintoa ja läpinäkyvyyttä. Global Gateway toteutetaan noudattamalla Team Europe -lähestymistapaa, joka kokoaa yhteen EU:n ja sen jäsenvaltiot sekä niiden täytäntöönpanovirastot ja julkiset kehityspankit ja eurooppalaiset kehitysrahoituslaitokset. Sillä pyritään myös saamaan liikkeelle yksityisen sektorin investointeja todellisen muutoksen aikaansaamiseksi.
Tämän yleisen kehyksen lisäksi GSP-tavoitteiden tukemiseksi on myös muita erityisiä mahdollisuuksia, joista muutamia esitetään jäljempänä. Muita mahdollisuuksia hyödyntää EU:n rahoittamaa valmiuksien kehittämistä GSP-edunsaajamaille ovat esimerkiksi Socieux+ ja TAIEX.
EU:n ja Suomen yhdessä rahoittamalla ja ILO:n toteuttamalla ihmisarvoista työtä edistävää kauppaa koskevalla hankkeella (2019–2021, 6 miljoonaa euroa) edistettiin ILO:n keskeisten yleissopimusten täytäntöönpanoa tietyissä EU:n GSP+- ja EBA-menettelyjen piiriin kuuluvissa maissa. Hankkeen toiminta perustui kahteen kehykseen: 1) maailmanlaajuiseen välineeseen, jolla toteutetaan kansainvälisiä työelämän perusnormeja koskevia maailmanlaajuisia aloitteita ja annetaan tapauskohtaista tukea kumppanimaiden erityistarpeisiin, ja 2) maakohtaiseen koordinointivälineeseen, josta annetaan vuosittain tukea valituille kohdemaille. Hankkeeseen kuului useita GSP-edunsaajamaita (Bangladesh, Kap Verde, Mongolia, Madagaskar, Mosambik, Pakistan ja Filippiinit). Hankkeen toteutus jatkuu vuosina 2022–2024.
Vuosina 2020–2021 saatiin päätökseen kolme GSP+-menettelyyn liittyvää hanketta, joita rahoitettiin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä yhteensä 5,7 miljoonalla eurolla. Näiden hankkeiden yleisenä tavoitteena oli antaa kansalaisyhteiskunnan toimijoille, myös ammattiliitoille, mahdollisuus valvoa GSP+-menettelyyn liittyvien yleissopimusten tehokasta noudattamista ja täytäntöönpanoa maissa, joihin sovelletaan erityistä kannustusmenettelyä. Tarkemmin sanottuna näillä hankkeilla pyrittiin lisäämään kansalaisyhteiskunnan toimijoiden tietoisuutta ja valmiuksia valvonnan suorittamiseksi sekä myös edistämään oikeudellisia ja poliittisia uudistuksia, joilla puolustetaan työntekijöiden oikeuksia ja laajempia ihmisoikeuksia GSP+-edunsaajamaissa. Tämä tapahtui esimerkiksi perustamalla valvontatyöryhmiä seuraamaan YK:n ja ILO:n yleissopimuksiin liittyvien keskeisten sopimusten täytäntöönpanoa, luomalla rakentavaa poliittista vuoropuhelua näistä aiheista kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja valtiollisten toimijoiden välillä tai toteuttamalla tiedotustoimia ulkopuoliselle yleisölle laajan medianäkyvyyden, kansallisten ihmisoikeuksia koskevien valistuskampanjoiden tai YK:n sopimuselimille annettavien tietojen ja yleisten määräaikaisarviointien avulla. Esimerkiksi Boliviassa EU:n rahoittamissa toimissa keskityttiin kansalaisyhteiskunnan järjestöjen suorittamaan ratifioitujen ihmisoikeussopimusten valvontaan ja edistämiseen kansallisissa ja kansainvälisissä elimissä, kuten Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnassa (IACHR) ja YK:ssa. Useissa arvioinneissa on korostettu näiden hankkeiden suurta merkitystä ja laajaa vaikutusta. Erityisesti on mainittu GSP+-menettelyä koskevan yleisen ymmärryksen parantuminen, valtiollisten toimijoiden kanssa käytävän vuoropuhelun ja yhteistyön lisääntyminen sekä se, että kansalaisjärjestöillä on paremmat valmiudet arvioida ja raportoida menettelyn noudattamista.
EU on myös tukenut edunsaajamaille, yrityksille kansalaisyhteiskunnalle ja päätöksentekijöille annettavaa GSP-järjestelmää koskevaa kattavaa, avointa ja keskitettyä tiedotusta GSP Hub -hankkeen avulla. GSP Hub -hankkeen (2019–2021, 400 000 euroa) tavoitteena oli lisätä GSP-järjestelmää, siitä saatavia taloudellisia hyötyjä ja sen valvontaa koskevaa tietoisuutta ja avoimuutta erityisen verkkosivuston, kirjallisten julkaisujen sekä Euroopassa ja GSP-edunsaajamaissa järjestettyjen tiedotustapahtumien avulla. Verkkosivuston ylläpitoa ja päivittämistä jatketaan vuoden 2024 loppuun asti.
Sen lisäksi, että EU on tukenut GSP+-menettelyn kannalta merkittävien sopimusten täytäntöönpanoa, se on myös antanut edunsaajamaille alakohtaista tukea GSP+-etuuksien käytön maksimoimiseksi. EU:n ja Sri Lankan välisessä kauppaan liittyvää apua koskevassa hankkeessa (8 miljoonaa euroa) annettiin alakohtaista tukea esimerkiksi terveys- ja kasvinsuojeluvaatimusten noudattamiseen, pakkaamiseen ja merkintöihin, viennin hallintaan ja markkinointiin sekä markkinayhteyksiin mausteiden ja jalostettujen elintarvikkeiden aloilla. Lisäksi hankkeen avulla helpotettiin kansallisen vientistrategian laatimista ja edistettiin laatuinfrastruktuuria koskevan kansallisen strategian ja toimintasuunnitelman hyväksymistä sekä GSP+-yritysoppaan julkaisemista.
6.2.Jatkotoimet
Lähivuosina GSP+-edunsaajamaille annettavan tuen yleistä suuntaa määrittää NDICI – Globaali Eurooppa -välineen soveltamisen jatkaminen. Se on EU:n tärkein uusi ulkoisten toimien rahoitusväline vuosina 2021–2027, kuten 6.1 jaksossa on selostettu. Vuonna 2024 valmistuu väliarviointi, joka tarjoaa mahdollisuuden mukauttaa tarvittaessa painopisteitä ja resursseja vuosiksi 2024–2027. Suuntaa antavien monivuotisten ohjelmien perusteella laaditaan vuotuisia toimintasuunnitelmia ja muita toimenpiteitä, joissa määritellään toteutettavat konkreettiset toimet. GSP-edunsaajamaille suunnattujen suuntaa antavien monivuotisten ohjelmien ja toimien valmistelussa otetaan huomioon maiden kaupan helpottamista koskevat tarpeet, muun muassa GSP-järjestelmän käytön lisääminen, sekä GSP+-menettelyn valvonnassa ja EBA-menettelyn tehostetussa yhteistyössä vahvistetut painopisteet. Lisäksi GSP-edunsaajamaille annettavassa tuessa otetaan huomioon GSP-järjestelmän muutokset vuoden 2023 jälkeen, kun uuden asetuksen odotetaan tulleen voimaan, ja tuetaan erityisesti nykyisten GSP+-edunsaajamaiden ja tulevaisuudessa LDC-maiden ryhmästä poistuvien maiden pyrkimyksiä osallistua uuteen GSP+-menettelyyn esimerkiksi tukemalla ratifiointi- ja täytäntöönpanotoimia.
Näitä toimia tuetaan lisäksi edellä kuvatulla EU:n Global Gateway -strategialla. Kauppaan liittyvällä tuella tuotetaan näin innovatiivisia riskienvähentämisvälineitä yksityisen sektorin investointien vauhdittamiseksi. Global Gateway -strategialla pyritään edistämään älykkäitä, puhtaita ja turvallisia investointeja digitaali-, energia- ja liikennealalla sekä vahvistamaan terveydenhuolto-, koulutus- ja tutkimusjärjestelmiä kaikkialla maailmassa. Näin voidaan tukea kestävää maailmanlaajuista elpymistä ja edistää samalla yleismaailmallisia arvoja ja korkeaa vaatimustasoa, hyvää hallintoa ja läpinäkyvyyttä.
7.Päätelmät
Kuten lukuisat todisteet osoittavat ja kuten tässä kertomuksessa on selostettu, GSP-järjestelmästä on merkittävää taloudellista hyötyä edunsaajamaille ja sen suurin vaikutus kohdistuu EBA-edunsaajamaihin. Etuuskohteluun perustuva tuonti EBA-edunsaajamaista kasvoi 81 prosenttia vuosina 2014–2019 (13,9 miljardista eurosta 25,2 miljardiin euroon vuonna 2019). Ilman GSP+-etuuksia GSP+-edunsaajamaiden BKT saattaisi supistua jopa 0,3 prosenttia – absoluuttisesti mitattuna jopa 6,6 miljardia euroa – ja niiden vienti EU:hun voisi vähentyä jopa 25 prosenttia.
Lisäksi GSP-järjestelmä on tehokas väline, jonka avulla voidaan tehdä yhteistyötä kehitysmaiden kanssa ja auttaa niitä käynnistämään tarvittavat uudistukset ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia, ympäristön- ja ilmastonsuojelua sekä hyvää hallintoa koskevien kansainvälisten normien tehokasta täytäntöönpanoa varten.
YK:n ja ILO:n valvontaelimille suoritettavaa raportointia koskeviin velvoitteisiin liittyviä GSP+-vaatimuksia noudatetaan yleisesti ottaen suhteellisen hyvin , mikä on selkeä osoitus siitä, että edunsaajamaat ovat sitoutuneet tähän järjestelmään osallistumisen keskeiseen edellytykseen ja kansainvälisten normien noudattamiseen. Tämä sitoutuminen muodostaa myös perustan sopimusten valvontaelinten suorittamalle arvioinnille, joka puolestaan on keskeinen osa EU:n harjoittamaa valvontaa ja yhteistyötä.
Tämän perusteella komission yksiköt ja EUH valvovat kaikkien edunsaajamaiden – erityisesti GSP+-edunsaajamaiden ja joidenkin EBA-edunsaajamaiden – osalta, kuinka ne noudattavat GSP-velvoitteita, joiden mukaan edunsaajamaiden on noudatettava kansainvälisiä normeja. Valvonnassa keskitytään YK:n ja ILO:n laatimien, niiden yleissopimuksia koskevien kansainvälisten normien täytäntöönpanoon. Edunsaajamaiden kanssa käytävässä vuoropuhelussa hyödynnetään kaikkia käytettävissä olevia viestintämahdollisuuksia ja -keinoja, myös nykyisiä virallisia foorumeita, kuten vuoropuheluja ja sekakomiteoita, sekä valvontakäyntejä ja muita epävirallisempia tiedonvaihtokeinoja. Tässä prosessissa kansalaisyhteiskunnan kumppanien sekä edunsaajamaassa että kansainvälisesti antama palaute on ensisijaisen tärkeässä asemassa. Teknisillä yhteistyöhankkeilla ja kehitysyhteistyöhankkeilla edistetään myös kestävän kehityksen tavoitetta ja kansainvälisten normien täytäntöönpanoa.
Tähän kertomukseen liitetyistä valmisteluasiakirjoista käy ilmi, että nykyisten velvoitteiden täytäntöönpanon lisäksi, edunsaajamaat ovat sitoutuneet muihinkin kansainvälisiin normeihin kuin GSP-asetuksessa olevaan viralliseen luetteloon sisältyviin yleissopimuksiin. GSP+-edunsaajamaat ovat esimerkiksi ratifioineet vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ja Pariisin sopimuksen, joita ei ole lueteltu GSP-asetuksessa. Lisäksi useat GSP-edunsaajamaat edistyvät äskettäin tehtyjen työturvallisuuteen ja -terveyteen liittyvien ILO:n keskeisten yleissopimusten sekä työsuojelutarkastuksia ja kolmikantaneuvotteluja koskevien ILO:n yleissopimusten ratifioinnissa; näitä yleissopimuksia ei myöskään ole lueteltu GSP-asetuksessa.
Tällaisten kannustimien ja valvonnan ansiosta monissa edunsaajamaissa on viime vuosina edistytty merkittävästi naisten ja lasten oikeuksien, kidutuksen ja kaltoinkohtelun torjunnan sekä työntekijöiden oikeuksien ja työolojen aloilla, mukaan lukien lapsi- ja pakkotyövoiman käytön lopettaminen GSP-edunsaajamaissa. Esimerkiksi Sri Lanka on edistynyt merkittävästi lapsityövoiman käytön torjunnassa, ja Uzbekistan on poistanut puuvillankorjuuseen liittyvän pakko- ja lapsityövoiman käytön vuodesta 2016 lähtien toteutetuilla jatkuvilla toimilla. Edunsaajamaat edistyvät keskeisiin ympäristö- ja ilmastonmuutoshaasteisiin vastaamisessa sekä huumausaineiden ja korruption vatsaisten toimien toteuttamisessa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että EU:n GSP-järjestelmä edistää myönteistä taloudellista ja kestävää kehitystä edunsaajamaissa tukemalla GSP-maiden integroitumista kansainvälisiin globaaleihin arvoketjuihin ja niiden GSP-velvoitteiden noudattamista. EU:n GSP-järjestelmän kannustimiin perustuva yhteistyömalli on osoittautunut onnistuneeksi, ja tästä syystä sitä olisi jatkettava. Tämä edellyttää tehokasta ja luottamukseen perustuvaa vuorovaikutusta GSP-maiden hallintoviranomaisten kanssa kysymyksissä, jotka ovat usein poliittisesti arkaluonteisia ja joiden menestyksekäs ratkaiseminen vie aikaa. EU:n GSP-järjestelmän avulla helpotetaan paikan päällä aikaan saatavaa edistymistä pitkällä aikavälillä kestävällä tavalla EU:n ja edunsaajamaiden tiiviimpien suhteiden ja myönteisen sitoutumisen avulla.
Jatkuvuuden ja oikeusvarmuuden takaaminen GSP-edunsaajamaille ja yrityksille on olennaisen tärkeää. Koska GSP-asetuksen voimassaolo päättyy pian – vuoden 2023 lopussa – ja neuvottelut uudesta asetuksesta ovat yhä käynnissä, komissio on ehdottanut nykyisten sääntöjen voimassaolon jatkamista, mihin Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat suhtautuneet myönteisesti. Nykyisten sääntöjen voimassaolon jatkoaikana valvonta ja yhteistyö jatkuvat tavalliseen tapaan ja edunsaajamaiden olisi jatkettava uudistustoimia. Kun nykyisten sääntöjen voimassaolon jatkoaika päättyy, tarkistetun GSP-asetuksen odotetaan tarjoavan jatkuvuutta ja säilyttävän järjestelmän keskeiset piirteet ja kykenevän samalla vastaamaan joustavasti tuleviin poliittisiin haasteisiin, kuten GSP-maiden taloudellisen aseman muutoksiin ja uusiin kestävyyttä koskeviin vaatimuksiin, sekä parantavan GSP-järjestelmän valvonta- ja raportointityöhön liittyvää viestintää ja avoimuutta.
