EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 7.12.2023
COM(2023) 760 final
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE
tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annetun direktiivin uudelleentarkastelusta
{SWD(2023) 760 final}
1.Johdanto
Tämä kertomus perustuu yleiseen uudelleentarkasteluun, jonka komissio on toteuttanut tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2011/65/EU 1 , jäljempänä ’RoHS-direktiivi’ (Restriction of Hazardous Substances). RoHS-direktiivin 24 artiklan 2 kohdan mukaan komission on tarkasteltava direktiiviä yleisesti uudelleen viimeistään 22 päivänä heinäkuuta 2021 ja esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus ja tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, ja tällä kertomuksella komissio täyttää edellä tarkoitetun velvoitteensa.
Riippumattomat konsultit auttoivat komissiota keräämään tietoja ja arvioimaan niitä vuonna 2018 käynnistetyssä arviointitutkimuksessa 2 , joka saatettiin päätökseen maaliskuussa 2021. Siihen mennessä oli käynnistetty toinen selvitys, jonka tarkoituksena oli esittää vaihtoehtoja arviointitutkimuksessa todettujen puutteiden korjaamiseksi ja arvioida ratkaisujen mahdollisia vaikutuksia. Työn edetessä kävi ilmeiseksi, että täydellinen vaikutustenarviointi ei ollut tarpeen, joten työn painopiste siirtyi arvioinnin tietoaukkojen paikkaamiseen. Toinen taustaselvitys 3 saatiin valmiiksi toukokuussa 2023. Osana tätä prosessia kuultiin sidosryhmiä, mihin sisältyi avoin julkinen kuuleminen sekä toimialan sidosryhmiin ja kansallisiin viranomaisiin kohdennettuja kuulemisia. Tässä kertomuksessa tuodaan esiin komission suorittaman arvioinnin tärkeimmät tulokset, joita mainitut kaksi selvitystä tukevat. Tulokset on esitetty kokonaisuudessaan asiaa koskevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa 4 . Edellisten pohjalta on laadittu tulevaisuuteen suuntautuvat päätelmät.
2.Tausta
Ensimmäinen kattava Euroopan unionin säädös tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa on vuonna 2002 annettu direktiivi 5 , jonka uudelleenlaadittua versiota seurasi vuoden 2011 RoHS-direktiivi. 6 Direktiivillä täydennetään sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta samanaikaisesti annettua ja uudelleenlaadittua direktiiviä 7 . RoHS-direktiivin tärkeimpiä tavoitteita ovat vaarallisten aineiden määrän vähentäminen sähkö- ja elektroniikkalaitteissa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromun hyödyntäminen ja loppukäsittely ympäristöä säästävällä tavalla. On erityisesti todettava, että vaikka sähkö- ja elektroniikkalaiteromu kerättäisiin erikseen ja toimitettaisiin kierrätysprosessiin, esimerkiksi romun sisältämät raskasmetallit ja palonestoaineet aiheuttaisivat todennäköisesti terveys- tai ympäristöriskejä, erityisesti jos niitä ei käsitellä parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. 8 Direktiivillä pyritään myös varmistamaan sisämarkkinoiden toiminta 9 yhdenmukaistamalla jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. 10
Delegoiduilla säädöksillä on muutettu direktiivin liitteessä II olevaa rajoitusten kohteena olevien aineiden luetteloa 11 ja liitteissä III ja IV olevia poikkeusten luetteloita 12 . Määräaikaisia poikkeuksia tiettyihin käyttötarkoituksiin voidaan myöntää 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoin määritellyin edellytyksin, muun muassa siitä syystä, että aineen korvaaminen on teknisistä syistä mahdotonta. Jos poikkeus hakemuksesta myönnetään, se sisällytetään liitteeseen III tai IV. Poikkeusten luettelot saatetaan ajan tasalle tekniikan kehityksen mukaan, ja poikkeuksia koskevien hakemusten teknisessä arvioinnissa käytetään apuna ulkoisia konsultteja.
RoHS-direktiiviä on muutettu varsinkin vuonna 2017 13 24 artiklan 1 kohdan noudattamiseksi suoritetun soveltamisalan uudelleentarkastelun tuloksena. Vuodesta 2019 alkaen RoHS-direktiivi kattaa kaikki sähkö- ja elektroniikkalaitteet kodinkoneista lääkinnällisiin laitteisiin (avoin soveltamisala). Soveltamisalan ulkopuolelle on suljettu muun muassa sotilaallisiin tarkoituksiin tarkoitetut laitteet, avaruuteen lähetettävät laitteet, suuret kiinteät teollisuuden työkoneet (kuten painokoneet sekä jyrsin- ja porakoneet) ja kiinteästi asennetut laitteistot (kuten sähkögeneraattorit). Myöskään aurinkosähköpaneelit eivät kuulu direktiivin soveltamisalaan.
Aineiden käyttörajoituksia koskevien RoHS-direktiivin keskeisten säännösten lisäksi direktiiviin sisältyy useita säännöksiä, joiden tarkoituksena on mahdollistaa rajoitusten kohteena olevia aineita sisältävien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden uudelleenkäyttö ja korjaaminen, jotta resurssien käyttöä voidaan tehostaa ja samalla edistää kiertotalouden tavoitteita. Näihin seikkoihin kiinnitettiin erityistä huomiota vuonna 2017 tehtyjen muutosten yhteydessä. Poikkeusten soveltamisalaa laajennettiin rajoitusten kohteena olevista aineista uudelleen käytettäviin varaosiin, joita edelleen tarvitaan tietyissä käytetyissä laitteissa yhteensopivuuden puuttumisen vuoksi, kunhan uudelleenkäyttö tapahtuu suljetussa palautusjärjestelmässä. 14
3.Eri toimintapolitiikan alojen vuorovaikutus
Paitsi sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin kanssa, RoHS-direktiivi toimii vuorovaikutuksessa useiden muiden unionin toimintapolitiikan alojen ja säädösten kanssa. RoHS-direktiivillä edistetään osaltaan kiertotalouden toimintasuunnitelman 15 tavoitteiden saavuttamista osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa 16 muun muassa siten, että varaosat on vapautettu ainekohtaisista käyttörajoituksista. Komissio on äskettäin antanut asetusehdotuksen puitteiden vahvistamisesta kriittisten raaka-aineiden turvatun ja kestävän tarjonnan varmistamiseksi 17 , ja RoHS-direktiivin yhtenä tavoitteena on edesauttaa jätevirtojen puhtautta siten, että jätteet eivät ole rajoitusten kohteena olevien aineiden saastuttamia, ja helpottaa kriittisten raaka-aineiden talteenottoa.
Direktiivillä on luja yhteys kemikaalilainsäädäntöön, kuten kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoituksia koskevaan asetukseen, jäljempänä ’REACH-asetus’ (Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals) 18 , ja pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevaan asetukseen 19 . Se liittyy myös kestävyyttä edistävään kemikaalistrategiaan 20 , jonka tavoitteena on ”turvallinen ja kestäväksi suunniteltu” ‑lähestymistapa ja myrkyttömät materiaalikierrot myös sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.
RoHS-direktiivillä säännellään tuotteita, joten se on osa tuotelainsäädäntöä, joka sisältää vaatimustenmukaisuuden arviointia ja markkinavalvontaa koskevia yhdenmukaisia säännöksiä. Tiettyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden ekologiselle suunnittelulle on ekologista suunnittelua koskevan direktiivin 21 22 puitteissa asetettu vaatimukset, jotka liittyvät läheisesti RoHS-direktiivin mukaisiin aineiden käyttörajoituksiin.
4.Arvioinnissa tehdyt havainnot
Arvioinnissa noudatettiin Euroopan komission paremman sääntelyn suuntaviivoja 23 , ja siinä otettiin huomioon seuraavat arviointikriteerit: merkityksellisyys, tuloksellisuus, tehokkuus, johdonmukaisuus ja EU:n tasolla saatava lisäarvo.
4.1.Tuloksellisuus
On ollut vaikeaa määrittää määrällisesti direktiivin suoraa vaikutusta vaarallisten aineiden vähentämiseen EU:n markkinoille saatetuissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että useat aloitteet ja säädökset vaikuttavat vaarallisten aineiden määrään sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Taustatutkimuksessa arvioitiin, että RoHS-direktiivin voimaantulo on saattanut vähentää rajoituksen kohteena olevia aineita sähkö- ja elektroniikkalaitteissa ajanjaksolla 2003–2016 noin kahdella kolmanneksella. Vaikka tämä arvio on tehty tietyin edellytyksin eikä se kattanut kaikkia aineita, jotka RoHS-direktiivin liitteessä II nykyisin on lueteltu, voidaan kuitenkin todeta, että direktiivi on auttanut vähentämään vaarallisten aineiden suhteellista määrää EU:n markkinoille saatetuissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.
Vaarallisten aineiden vähentämisellä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa on tarkoitus edistää ihmisten terveyden suojelun tavoitetta. Erityisesti sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelyssä työskentelevät ovat vaarassa altistua luetteloiduille vaarallisille aineille. Kun vaarallisten aineiden määrää sähkö- ja elektroniikkalaitetta kohden on kyseisessä jätevirrassa vähennetty, jätehuoltoprosessista on kokonaisuudessaan tullut alan työntekijöille entistä turvallisempi. Vaikutus on kuitenkin osittain ollut tulosta myös työterveyden ja ‑turvallisuuden parantamiseksi unionissa toteutetuista toimenpiteistä.
Vaarallisten aineiden määrän vähentäminen sähkö- ja elektroniikkalaiteissa vaikuttaa myönteisesti myös ympäristöön pienentämällä vaaraa, että kyseiset aineet päästetään ympäristöön. Sitä paitsi aineisiin kohdistetut rajoitukset pienentävät haitallisten ympäristö- ja terveysvaikutusten vaaraa myös siinä tapauksessa, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromua ei kerätä ja käsitellä asianmukaisesti. Tällä on merkitystä, kun otetaan huomioon, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keskimääräinen keruuaste vuonna 2020 oli 45,9 prosenttia. 24
Myös vaarallisten aineiden korvaaminen toisilla on edistänyt kierrätetyn materiaalin käyttöönottoa, sillä ”puhdas” uusioraaka-aine täyttää todennäköisemmin tuotetta koskevat vaatimukset.
Vaarallisia aineita sisältävien liitäntäjohtojen ja varaosien käyttö on tietyin edellytyksin edelleen sallittua. Liitäntäjohtoja ja varaosia saa käyttää laitteissa, jotka on saatettu markkinoille ennen niiden sisällyttämistä direktiivin soveltamisalaan. Lisäksi talteen otettuja varaosia voidaan tietyin edellytyksin käyttää sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, jotka on saatettu markkinoille enintään kymmenen vuotta sen jälkeen, kun laitteet on sisällytetty direktiivin soveltamisalaan. Lisäksi vaarallisia aineita sisältäviä varaosia on liitteen III tai IV luetteloon otetun määräaikaisen poikkeuksen perusteella mahdollista käyttää laitteissa, joissa niitä edelleen välttämättä tarvitaan. Samalla edistetään resurssien mahdollisimman tehokasta käyttöä ja vältetään sähkö- ja elektroniikkalaitteiden ennenaikainen käytöstä poisto. Tältä osin direktiivillä on tuloksellisesti edistetty kiertotalouden tavoitteiden saavuttamista.
Vaarallisten aineiden kokonaismäärän vähentämisestä sähkö- ja elektroniikkalaiteromussa saadut myönteiset vaikutukset ovat kuitenkin osittain mitätöityneet siitä syystä, että Euroopassa tuotetun sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrä on yhä suurempi, niin että sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta aiheutuva jätevirta kasvaa nykyisin 2 prosentilla vuodessa. 25 Arvioinnin tueksi teetetyssä tutkimuksessa todettiin myös, että samalla kun markkinoille saatetaan yhä enemmän sähköistettyjä laitteita (esim. älykotien alalla), sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keskimääräinen käyttöikä on lyhentynyt.
4.2.Tehokkuus
RoHS-direktiivillä on saatu aikaan ympäristö- ja terveyshyötyjä muun muassa vähentämällä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa olevien vaarallisten aineiden ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheuttamia riskejä. Myös taloudellista hyötyä on saatu, kun direktiivin avulla on luotu oikeusvarmuutta kaikille sidosryhmille ja perustettu sisämarkkinoille tasapuoliset toimintaedellytykset sähkö- ja elektroniikkalaitteiden alalla toimiville liikeyrityksille. Lisäksi RoHS-direktiivi on kannustanut investoimaan työhön korvaavien aineiden löytämiseksi vaarallisille aineille. Tämä on monissa tapauksissa johtanut vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittämiseen, joten direktiivillä on ollut myönteinen vaikutus hyödylliseen innovointiin.
Toisaalta RoHS-direktiivin täytäntöönpanoon liittyy luonnollisesti myös kustannuksia sidosryhmille, kuten säännösten noudattamisesta aiheutuvia tietovaatimuksiin ja suunnitteluun liittyviä kustannuksia sekä täytäntöönpanon valvonta- ja täytäntöönpanokustannuksia. Kustannukset ovat tiukasti yhteydessä talouden toimijoiden tilanteeseen, eivätkä saatavilla olevat tiedot mahdollista kustannusten arviointia luotettavasti.
Säännösten noudattamisesta aiheutuvien tietovaatimuksiin liittyvien kustannusten tärkein aihe on tietojen hallinta toimitusketjussa ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn jälkeen. Siihen kuuluvat tietojen keruu, teknisten asiakirjojen toimittaminen ja tietojärjestelmän ylläpito. Suurin osa RoHS-direktiivissä asetettujen velvoitteiden kannalta merkityksellisistä säännösten noudattamisesta aiheutuvista kustannuksista johtuu tuotteiden markkinoille saattamista koskevista yleisistä vaatimuksista, joilla on merkitystä myös muun sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin sovellettavan tuotelainsäädännön, kuten pienjännitedirektiivin 26 , kannalta. Direktiivin muuttaminen esimerkiksi lisäämällä uusia aineita rajoitusten kohteena olevien aineiden luetteloon vaikuttaa kuitenkin kustannuksiin.
Määräaikaisia poikkeuksia tarvitseville yrityksille tämä voi merkitä kustannustekijää. Kustannukset syntyvät hakemuksen valmistelusta, RoHS-direktiivin liitteen V mukaisesti tarvittavien tietojen keräämisestä ja lisänäytön toimittamisesta arvioinnin aikana. Sen jälkeen, kun RoHS-direktiivin mukainen poikkeus on myönnetty, se koskee kaikkia talouden toimijoita, eivätkä kaikki poikkeusta hyödyntävät yritykset siis joudu jakamaan kustannuksia.
Kun rajoitukset tulivat voimaan, tarvittiin investointeja korvaavien aineiden tai teknisten vaihtoehtojen kehittämiseksi ja validoimiseksi, ja sama koskee uusia rajoituksia. Tällaisia säännösten noudattamisesta aiheutuvia uudelleensuunnitteluun ja tekniseen suunnitteluun liittyviä kustannuksia syntyi pääosin vuoden 2003 vaiheilla ensimmäisen RoHS-direktiivin myötä, ja jälleen vuonna 2011, kun direktiivin soveltamisalaa laajennettiin, sekä viimeksi vuonna 2015, kun rajoitusten kohteena olevien aineiden luetteloon lisättiin neljä pehmitettä. Monet yritykset pyrkivät kaikesta huolimatta jatkuvasti kehittämään uusia malleja.
Markkinavalvontaa koskevat säännökset ovat direktiivin täytäntöönpanon ja sen valvonnan kannalta keskeisiä. Markkinavalvontaa on lujitettu markkinavalvonta-asetuksen 27 mukaisella säädöskehyksellä. Asetuksen vaikutuksiin kuuluu muun muassa, että RoHS-direktiivi sisällytettiin tuotteiden vaatimustenmukaisuutta käsittelevän unionin verkoston piiriin ja perustettiin hallinnollisen yhteistyön ryhmä yhdenmukaistamaan täytäntöönpanon valvontaa eri maissa. Jäsenvaltioille täytäntöönpanon valvontakustannukset ovat täytäntöönpanokustannuksia suuremmat. Täytäntöönpanokustannuksia syntyy lähinnä siitä, että monien jäsenvaltioiden on siirrettävä yksittäisillä delegoiduilla direktiiveillä liitteisiin tehdyt muutokset osaksi kansallista lainsäädäntöä. Vuodesta 2012 joulukuuhun 2022 ulottuvana ajanjaksona on annettu noin 80 komission delegoitua direktiiviä, jotka koskevat pääosin liitteiden III ja IV mukaisia poikkeuksia. Joillekin jäsenvaltioille tarve siirtää muutoksia tiuhaan osaksi kansallista lainsäädäntöä merkitsee hallinnollista rasitusta.
Täytäntöönpanon valvontakustannusten osalta jäsenvaltioilla on käytössään erilaisia resursseja ja strategioita ja ne käyttävät RoHS-direktiivin noudattamisen tarkastamiseen erilaisia toimenpiteitä. Taloudellisimmaksi ja vähiten rasitusta aiheuttavaksi valvontatavaksi on todettu CE-merkintää koskevien velvoitteiden ja teknisen dokumentaation pätevyyden tarkastaminen. RoHS-direktiivin mukaisten käyttörajoitusten noudattaminen pystytään tarkastamaan vain murto-osasta markkinoille tulevista sähkö- ja elektroniikkalaitteista. Arvioiden mukaan tarkastetuista sähkö- ja elektroniikkalaitteista noin 23–28 prosenttia on vaatimustenvastaisia, vaikka moniin kysymyksiin on tiedonpuutteen takia mahdotonta vastata.
Arvioinnissa todettiin useita poikkeusten myöntämisprosessiin liittyviä tekijöitä, jotka eivät ole läpinäkyviä eivätkä tehokkaita. Samalla nimettiin aloja, joilla prosessia on mahdollista parantaa. Sidosryhmät ovat erityisesti huomauttaneet, että 5 artiklan 1 kohdan a alakohta koetaan epäselväksi. Siinä annetaan kriteerit, joiden perusteella poikkeuksia myönnetään, uusitaan tai peruutetaan.
Tämän ongelman ratkaisemiseksi ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi laadittiin poikkeusten käsittelyssä käytettävä menetelmä sekä poikkeuksia koskeva hakulomake ja ohjeasiakirja, jotka on julkaistu asiaa koskevalla komission verkkosivustolla 28 . Poikkeushakemusten arviointiprosessissa kuullaan sidosryhmiä, asiaa koskevat tiedot julkaistaan, ja delegoituja säädöksiä koskevista ehdotuksista on mahdollista antaa julkista palautetta paremman sääntelyn suuntaviivojen mukaisesti.
Menettelyn toinen heikko kohta on poikkeuksia koskevan prosessin pitkä kesto hakemuksen päivämäärästä delegoidun direktiivin antamiseen. Poikkeusten arviointi ja siihen liittyvä päätöksenteko kestää keskimäärin yli 24 kuukautta, ja vireillä on yli 60 poikkeushakemusta (tilanne joulukuussa 2022).
Tässä asiassa merkityksellisiä tekijöitä on useita. Ensinnäkin hakemusten tekninen monimutkaisuus ja yksityiskohtaisuus ovat vuosien mittaan lisääntyneet, kun poikkeukset kohdennetaan yhä tarkemmin. Sen sijaan, että poikkeukset koskisivat suurehkoja yleisiä käyttöaloja, niissä keskitytään erityisiin käyttötarkoituksiin, joissa aineen korvaamista toisella ei ole helppo toteuttaa. Sen takia poikkeukset on jaettu osapoikkeuksiin. Toiseksi direktiivin liitteessä I olevilla sähkö- ja elektroniikkalaitteiden eri luokilla saattaa olla merkitystä yhdenkin poikkeuksen (ts. yhden käyttötarkoituksen) kannalta, koska poikkeuksella voi olla monta eri päättymispäivää, mikä moninkertaistaa hakemusten ja arviointien lukumäärän. Kolmanneksi direktiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan muutokset on hyväksyttävä yksittäisillä delegoiduilla direktiiveillä, mikä lisää hallinnollista työtä merkittävästi. Neljäs tekijä koskee poikkeushakemusten käsittelyprosessin hallintaan tarvittavien resurssien saatavuutta. Se ei koske pelkästään komissiota vaan myös hakijoita: hakemusten valmistelu ja tarvittaessa lisätietojen antaminen arviointiprosessin aikana vaikuttaa resursseihin, ja toisaalta puutteellisesti dokumentoidut hakemukset pitkittävät prosessia.
Lisäksi arvioinnissa todettiin, että rajoituksista vapautetuissa käyttötarkoituksissa oli vähemmän potentiaalia vähentää edelleen tiettyjen vaarallisten aineiden käyttöä verrattuna ajankohtaan, jona rajoitus oli äskettäin otettu käyttöön. Tämä merkitsee, että vapautuksen soveltamisalan kaventamisesta saatava hyöty on vältettävien aineiden määrän kannalta yleensä pienempi kuin se oli alussa. Lisäksi monilla poikkeuksilla, vaikkakaan ei kaikilla, on nykyisin käytännössä merkitystä vain pienelle määrälle yrityksiä.
Sitä paitsi hakijan antamien teknisten tietojen perusteellinen arviointi on yhä vaikeampaa, mikä johtuu siitä, että prosessi on yhä monimutkaisempi ja yhä harvempi sidosryhmä osallistuu siihen, eivät varsinkaan yritykset ja kansalaisjärjestöt. Tämän takia arviointiin saatavat tiedot voivat olla yksipuolisia, ja se voi vaikuttaa arvioinnin tieteelliseen luotettavuuteen. Teknisen tuen hankkiminen ulkoisilta konsulteilta tuo tiettyjä etuja, mutta se merkitsee usein, että keskustelukumppanit vaihtuvat, minkä takia jatkuvuus voi vaarantua. Lisäksi sopimusjärjestelyt voivat haitata työtä siten, että muutoksiin, kuten peruutettuihin poikkeushakemuksiin, ei voida reagoida joustavasti.
Poikkeusmenettelyn ohella sidosryhmät totesivat menettelystä rajoitusten kohteena olevien aineiden luettelon uudelleen tarkastelemiseksi ja muuttamiseksi, että se ei ole läpinäkyvä eikä ennakoitavissa. RoHS-direktiivissä ei ole tässä suhteessa mitään muita menettelyvaatimuksia kuin velvoite kuulla eri osapuolia. Ulkoiset konsultit ovat valmistelleet aineiden käyttörajoituksia koskevan menetelmän, joka julkaistiin taustatutkimuksen 29 osana. Todettiin myös, että vaatii runsaasti resursseja ja aikaa hankkia kaikki merkitykselliset tiedot aineesta ja vastaavasta sähkö- tai elektroniikkalaitteesta koko sen elinkaaren ajalta sekä arvioida erilaisia ristiriitaisia tietoja. Nykyisen menettelyn tieteellinen luotettavuus vaatii parannusta erityisesti siten, että tietolähteet ja arviointitahot olisi pyrittävä keskittämään.
4.3.Johdonmukaisuus
Arvioinnissa todettiin RoHS-direktiivin ulkoisesta johdonmukaisuudesta (eli sen yhdenmukaisuudesta muiden asiaan kuuluvien sääntöjen kanssa), että parantamismahdollisuuksia on ja että aineita koskevissa rajoituksissa oli päällekkäisyyksiä RoHS-direktiivin ja REACH-asetuksen välillä. Myös yhdenmukaisuudessa ekologista suunnittelua koskevan direktiivin ja pysyvistä orgaanisista yhdisteistä annetun asetuksen kanssa katsottiin olevan ongelmia. Kaikissa näissä säädöksissä on menettelyjä, joilla rajoitetaan tiettyjen aineiden käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa tai niihin liittyvissä materiaalivirroissa tai vaikutetaan aineiden käyttöön niissä.
Tässä yhteydessä merkityksellisimpiä ja vertailukelpoisimpia REACH-asetuksen menettelyjä ovat rajoitus- ja lupamenettelyt. Vaikkakin menettelyissä on merkittäviä eroja säädösten erilaisen luonteen ja erilaisten perustelujen vuoksi, 30 menettelyjä voidaan verrata RoHS-direktiivin mukaisiin rajoitus- ja poikkeusmenettelyihin, joita ne laajasti katsottuna vastaavat. Menetelmälliset erot REACH-asetuksen ja RoHS-direktiivin toisiaan vastaavissa menettelyissä voivat hankaloittaa koordinointia näiden kahden säädöksen mukaisesti tehtyjen päätösten yhdenmukaistamiseksi.
RoHS-direktiivin mukaisten rajoitusten ja poikkeusten sisällössä todettiin samaten olevan johdonmukaisuusongelmia suhteessa muihin säädöksiin. Säännösten todettiin eroavan enimmäispitoisuuksien, lainsäädännön soveltamisalan, varaosia ja ainekohtaisia rajoituksia koskevien poikkeusten, päättymispäivien ja dokumentointivaatimusten osalta. Liitteessä II annetut enimmäispitoisuudet eivät esimerkiksi enää vastaa muissa säädöksissä vahvistettuja arvoja (mm. polybromidifenyylieetterien osalta). Toinen esimerkki epäjohdonmukaisuuksista juontuu varaosia koskevista säännöksistä. Nämä säännökset otettiin käyttöön RoHS-direktiivin erityisluonteen vuoksi, ja niissä käytetty lähestymistapa poikkeaa muusta kemikaalilainsäädännöstä, tai ainakin se on vähemmän näkyvä.
Kun sidosryhmien monia yleisiä väittämiä kuitenkin tarkastellaan perusteellisemmin, useimpiin huolenaiheisiin on vastattu lainsäädännössä tai muissa asiakirjoissa. Niitä ei vain ole muotoiltu riittävän ymmärrettävällä ja läpinäkyvällä tavalla. Sitä paitsi esitetyt huolenaiheet liittyvät usein pelkästään yksittäisiin osa-alueisiin, eikä niiden yleisempää vaikutusta ole perusteltu.
4.4.EU:n lisäarvo
RoHS-direktiivin uudelleenlaadinta vuonna 2011 tehtiin aiemmin saavutetun yhdenmukaistamisen pohjalta, ja se kasvatti EU:n tasolla saatavaa lisäarvoa. Alkuperäisen vuonna 2002 annetun RoHS-direktiivin avulla luotiin tasapuoliset toimintaedellytykset ja tasoitettiin ennen direktiivin antamista syntyneitä eroavuuksia, jotka johtuivat siitä, että jotkin jäsenvaltiot olivat ottaneet käyttöön toisistaan poikkeavia vaarallisten aineiden käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskevia sääntöjä. Lisäksi koko unionissa yhdenmukaistettu säädöskehys tukee innovointia ja korvaavien aineiden ja vaihtoehtoisten ratkaisujen käyttöä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa vaarallisten aineiden käytön sijasta.
Kaikki jäsenvaltiot ovat antaneet lainsäädäntöä, jolla RoHS-direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Uudelleenlaaditussa direktiivissä otettiin vuonna 2011 käyttöön yleisten täytäntöönpanosäännösten yhdenmukainen soveltaminen (esim. CE-merkintä ja vaatimustenmukaisuusvakuutus) uuden lainsäädäntökehyksen 31 mukaisesti. RoHS-direktiivin mukaisesti yhdenmukaistetut sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevat vaatimukset yhdessä muiden lukuisia tuotteita koskevien yhdenmukaistettujen sääntöjen kanssa auttavat siis luomaan sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevat tasapuoliset toimintaedellytykset ja pitämään niitä yllä, mikä vuorostaan parantaa sisämarkkinoiden toimintaa. Uuden lainsäädäntökehyksen arviointi 32 tukee tätä havaintoa, koska siinä vahvistettiin, että uudella lainsäädäntökehyksellä tuetaan tasapuolisten toimintaedellytysten lisäksi myös unionin yhdenmukaistamislainsäädännön yhtäpitävyyttä ja johdonmukaisuutta.
Uudelleenlaadittu direktiivi ja sen myöhemmät muutokset direktiivin soveltamisalan laajentamiseksi ovat edistäneet niitä laitteita koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista, jotka eivät aiemmin olleet kuuluneet direktiivin soveltamisalaan, kuten lääkinnälliset laitteet. Sen ansiosta ympäristön ja terveyden suojelun taso unionissa on parantunut. Toinen näkökohta liittyy siihen, että yhdessä RoHS-direktiivin kanssa annettiin sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskeva direktiivi, jossa vahvistettiin säännöt sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräämistä, käsittelyä, kierrätystä ja loppukäsittelyä varten kestävän tuotannon ja kulutuksen edistämiseksi. Säädösten vuorovaikutus on tuloksellista, ja jos ne olisi erotettu toisistaan kansallisella ja unionin tasolla, tulos ei varmaankaan olisi ollut yhtä johdonmukainen.
4.5.Merkityksellisyys
RoHS-direktiivi vastaa yleisesti edelleen sen tavoitteissa mainittuihin tarpeisiin, joita ovat ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun hyödyntäminen ja loppukäsittely ympäristöä säästävällä tavalla. Direktiivissä asetetut aineiden käyttörajoitukset ovat tärkeä tekijä ympäristöystävällisten sähkö- ja elektroniikkalaitteiden suunnittelussa. Sitä paitsi jokaisen on helppo ymmärtää rajoitukset senkin takia, ettei direktiivissä ole annettu pitkää tyhjentävää luetteloa yhdisteistä, vaan monet nimikkeet kattavat kokonaisia aineryhmiä (esim. ”lyijy” kattaa lyijyn ja kaikki lyijy-yhdisteet).
RoHS-direktiivin merkityksellisyys saattaa osaltaan olla syy siihen, että direktiivi on merkittävästi vaikuttanut vaarallisia aineita sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskevien sääntelykehysten kehittämiseen kolmansissa maissa. Monikansalliset yritykset ovat usein päättäneet soveltaa yhtä standardia menettelyjensä viimeistelyyn ja säästäneet siten tuotantokustannuksissa maailmanlaajuisesti. Niinpä ensimmäisestä yhdenmukaistetusta standardista 33 , jolla RoHS-direktiivin mukaiset rajoitukset pantiin täytäntöön, tuli asianomaisen kansainvälisen standardin 34 perusta. Sen jälkeen yhä useammat lainkäyttöalueet ovat antaneet RoHS-direktiiviä vastaavaa lainsäädäntöä, mikä helpottaa kaupankäyntiä näillä laitteilla.
Unionin politiikassa on direktiivin antamisen jälkeen tapahtunut kehitystä, joka on jopa entisestään vahvistanut direktiivin merkityksellisyyttä: Tästä esimerkkejä ovat
·vuoden 2020 kiertotalouden toimintasuunnitelman tavoitteet ja suunnitelman sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevat painotukset uusioraaka-aineiden korostamisen yhteydessä
·kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia, jonka tavoitteena on ”turvallinen ja kestäväksi suunniteltu” ‑lähestymistapa ja myrkyttömät materiaalikierrot myös sähkö- ja elektroniikkalaitteissa
·kriittisten raaka-aineiden talteenotto sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta. Materiaalivirrat halutaan suunnata kriittisten aineiden talteenottoon, kunhan muut, mahdollisesti vaaralliset aineet eivät saastuta jätevirtaa ja estä niiden taloudellisesti kannattavaa talteenottoa.
Säännösten tärkeys käy entistäkin ilmeisemmäksi, kun otetaan huomioon, että ihmiset käyttävät arjessaan sähkö- ja elektroniikkalaitteita lisääntyvässä määrin. Unionin markkinoille saatettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden määrä nousi 7,6 miljoonasta tonnista vuonna 2012 huippulukemaan eli 12,4 miljoonaan tonniin vuonna 2020. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden määrän kasvaessa tarve pienentää ympäristövaikutuksia tuotetasolla korostuu, ja vaarallisten aineiden välttämisellä on siinä ratkaiseva osa.
Toinen huomioon otettava tekijä direktiivin merkityksellisyyttä tarkasteltaessa on aikajänne sähkö- ja elektroniikkalaitteen markkinoille saattamisen ja kyseisen laitteen käytöstä poistamisvaiheen välillä. Siihen mennessä, kun nyt markkinoille saatettavista sähkö- ja elektroniikkalaitteista tulee sähkö- ja elektroniikkalaiteromua, kierrätystahto on kasvanut, mutta mahdollisesti vaarallisia aineita koskeva tieteellinen tieto on samaten lisääntynyt, ja se voi estää kierrätyksen tai ainakin nostaa tällaisia aineita sisältävien jätevirtojen kierrätyksen hintaa.
Muutkin tekijät voivat vaikuttaa RoHS-direktiivin merkityksellisyyteen. Ellei rajoitusten kohteena olevien aineiden luetteloa tarkastella uudelleen ja muuteta säännöllisesti, direktiivi menettää osittain merkitystään, vaikka sähkö- ja elektroniikkalaitteissa olevia aineita koskevia rajoituksia voidaan sisällyttää myös muihin kemikaalisäädöksiin, kuten REACH-asetukseen. Myös muunlaiset kannustimet kuin sääntelytoimenpiteet voivat yleensä tukea sähkö- ja elektroniikkalaitteissa olevien vaarallisten aineiden määrän vähentämistä. Tällä on merkitystä silloin, kun on kyse uusista mahdollisesti vaarallisista aineista tai toistaiseksi rajoituksista vapautetuista käyttötarkoituksista. Tällaisten aineiden korvaamista toisilla voivat edesauttaa esimerkiksi julkisia hankintoja koskevat vaatimukset tai sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetun direktiivin mukaista laajennettua tuottajan vastuuta koskevien maksujen mukauttaminen.
Direktiivin ja varsinkin sen soveltamisalan merkityksellisyys voi kärsiä myös siinä tapauksessa, että tieteellistä ja teknistä edistystä ei oteta asianmukaisesti huomioon. Esimerkiksi kaupalliset aurinkosähköpaneelit on alun perin jätetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, jottei uusiutuvan energian kasvua estettäisi, mutta sen takia on vähemmän kannustimia kehittää vaihtoehtoja, joissa ei ole vaarallisia aineita. Toinen esimerkki on määräaikaista poikkeusjärjestelmää koskeva menettely, jossa ei oteta huomioon sitä, missä suhteessa mahdollisen poikkeuksen merkityksellisyys ja soveltamisala ovat poikkeuksen hakemiseen, arviointiin ja täytäntöönpanoon tarvittaviin resursseihin ja työhön. Kuten edellä todetaan, hakemuksista on tullut yhä yksityiskohtaisempia ja monimutkaisempia, mikä osittain johtuu vaarallisten aineiden pienestä määrästä, mutta kehys tieteelliseen ja tekniseen edistykseen sopeutumiseksi ei ole muuttunut. Järjestelmän tuloksellisuutta heikentää tehoton menettely, jossa poikkeuksia myönnetään tarvittaessa ja samaan aikaan tuetaan työtä kyseisten aineiden korvaamiseksi toisilla. Menettelyä voi viivästyttää se, ettei säännöksiä ole mukautettu yksityiskohtaiseen poikkeusjärjestelmään (esimerkiksi ottamalla käyttöön suhteellisuusperiaate). Esimerkki tästä ovat poikkeukset, joiden uusimista haetaan ja jotka pysyvät voimassa, kunnes komissio on tehnyt päätöksen. Päätöksenteon viivästyessä tämä voi johtaa poikkeuksen suhteellisen pitkään tosiasialliseen jatkamiseen. Se voi haitata alan edelläkävijöitä ja mahdollisesti vaikuttaa siihen, kuinka suuri merkitys poikkeusjärjestelmällä on vaarallisten aineiden vähentämisessä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.
Arvioinnissa todettiin, että määräaikaisten poikkeusten voimassaoloajat, samoin kuin siirtymäkaudet voimassaolon päättyessä ovat liian lyhyitä sähkö- ja elektroniikkalaitteille, joiden kehittäminen, testaus ja validointi vaativat runsaasti aikaa, samoin kuin lääkinnälliset laitteet. Kummatkin ajanjaksot ovat nykyisin lyhyitä. Määräaikaisten poikkeusten voimassaoloaika on enintään seitsemän vuotta, ja jos poikkeus peruutetaan, siirtymäkauden pituus on vähintään 12 ja enintään 18 kuukautta.
5. Päätelmät
RoHS-direktiivin avulla unionissa on voitu vähentää vaarallisia aineita sähkö- ja elektroniikkalaitteissa ja suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä arvoketjun eri vaiheissa.
Arvioinnin mukaan RoHS-direktiivi toimii todetuista puutteista huolimatta kokonaisuudessaan hyvin. Direktiivillä rajoitetaan yksinkertaisella tavalla vaarallisten aineiden osuutta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa ja sitä kautta myös sähkö- ja elektroniikkalaiteromussa. Samaan aikaan poikkeukset ovat tarvittaessa sallittuja. Direktiivillä on edistetty myös yhdenmukaistamista ja sisämarkkinoiden toimintaa tarjoamalla sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajille tasapuoliset toimintaedellytykset. Samaa yhdenmukaistamisen tasoa ei olisi ollut mahdollista saavuttaa ilman RoHS-direktiiviä. Siitä on tullut myös kansainvälisesti merkityksellinen maailmanlaajuisena viitearvona vaarallisten aineiden vähentämiseksi sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, joten siitä koituu mahdollisesti merkittäviä hyötyjä ympäristölle ja terveydelle ympäri maailmaa.
Arvioinnissa korostettiin sitä, että poikkeuksia ja ainerajoitusten ajantasaistamista koskeva RoHS-direktiivin mukainen päätöksentekomenettely on jossain määrin epäselvä ja tehoton ja että tieteellisen luotettavuuden kannalta siinä on parannettavaa. RoHS-direktiivin mukaisessa aineiden käyttörajoituksia koskevassa valmistelutyössä ja REACH-asetuksen mukaisissa aineiden rajoitus- ja lupamenettelyissä todettiin myös olevan joitakin menetelmään ja menettelyihin liittyviä eroja.
Komissio ehdottaa, että näiden ongelmien ratkaisemiseksi ja johdonmukaisen kokonaisuuden edistämiseksi vastuu määräaikaisten poikkeuksien teknisestä arvioinnista ja rajoitusten kohteena olevien aineiden luettelon uudelleentarkastelusta annetaan Euroopan kemikaalivirastolle. Tämä poikkeaisi nykykäytännöstä, jossa ulkoiset konsultit avustavat komissiota antamalla teknisiä lausuntoja. Teknisen arvioinnin luovuttaminen Euroopan kemikaaliviraston ja sen teknisten komiteoiden vastuulle asianmukaisen siirtymäkauden jälkeen lisäisi yhdenmukaisuutta ja tuloksellisuutta erityisesti ajatellen vuorovaikutusta muun kemikaalilainsäädännön kanssa. Komissio olisi edelleen vastuussa direktiivin vastaaviin liitteisiin mahdollisesti tehtäviä muutoksia koskevasta päätöksenteosta antamiensa delegoitujen säädösten kautta.
Arviointitehtävien siirtäminen Euroopan kemikaalivirastolle ei vaikuttaisi aineita koskevien rajoitusten tai niitä vastaavien poikkeusten perustana oleviin aineellisiin vaatimuksiin.
Tehtävien siirtäminen lujittaisi kestävyyttä edistävässä kemikaalistrategiassa asetettua ”yksi aine, yksi arviointi” ‑periaatetta ja johtaisi viimeistellympään menettelyyn. Jos kemikaalivirasto tekee tekniset arvioinnit, lienee mahdollista käyttää jo saatavilla olevia muiden säädösten mukaisesti kerättäviä tietoja ja arviointeja, jotka koskevat samaa, kemikaaliviraston vastuualueeseen kuuluvaa ainetta. Se lisää yhdenmukaisuutta muun kemikaalilainsäädännön kanssa ja auttaa siten täyttämään RoHS-direktiivin mukaisen seuraavan vaatimuksen: ”uudelleentarkastelun ja muuttamisen on oltava johdonmukaista muun kemikaalilainsäädännön, erityisesti asetuksen (EY) N:o 1907/2006, kanssa”. Jos Euroopan kemikaalivirasto ja sen tiedekomiteat käsittelevät tulevaisuudessa kaikki poikkeushakemukset, varmistuu myös niiden suositusten yhdenmukaisuus, joista komissio tekee päätöksen, edellyttäen, että vaadittavien asianmukaisten resurssien lisäksi kemikaalivirasto laajentaa asiantuntemustaan sähkö- ja elektroniikkalaitteisen alalla, myös sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käytöstäpoistamisen osalta.
Toinen synergiavaikutus lienee mahdollisuus käyttää sidosryhmille tiedottamiseen kemikaaliviraston hallinnoimia vakiintuneita tietoteknisiä työkaluja (REACH-asetuksesta) tutulla, modernilla tavalla, jolloin käytössä on yksi ainoa digitaalinen käyttöliittymä poikkeushakemusten ja rajoituksia koskevien asiakirjojen toimittamiseen. Siinä vaiheessa, kun tehtävät näiden muutosten pohjalta siirretään Euroopan kemikaalivirastolle, komissio antaa poikkeushakemuksia ja rajoitusten kohteena olevien aineiden luettelon uudelleentarkastelua koskevaa opastusta.
Komissio saattaa silloin ajan tasalle myös usein kysyttyjä kysymyksiä koskevan asiakirjan vuodelta 2012 vastatakseen todettuun tarpeeseen selkeyttää termistöä ja ottaa huomioon tekninen ja tieteellinen edistys tai poistaa vanhentuneet tulkinnat.
Edellä sanottu ja muut kiertotalouden toimintasuunnitelman mukaiset ensisijaiset aloitteet huomioon ottaen tässä vaiheessa tähän 24 artiklan 2 kohdassa edellytettyyn yleiseen uudelleentarkasteluun ei liitetä direktiivin tarkistusta vaan kohdennettu muutos, joka koskee tieteellisten ja teknisten tehtävien siirtämistä Euroopan kemikaalivirastolle 35 .
Tulevaa tarkistusta koskevia näkökohtia
On selvää, että kaikkia todettuja puutteita ei voida ratkaista edellä kuvatuilla toimilla, joten korostetaan, että tulevaisuudessa tehtävässä yleisessä tarkistuksessa on otettava arvioinnin tulokset huomioon.
Säännökset on mahdollista saattaa ajan tasalle ja tulevaisuuden vaatimuksia vastaaviksi. Se on aloitettava ajantasaistamalla soveltamisala (esim. tarkastelemalla uudelleen aurinkosähköpaneeleja), ja sen jälkeen poistetaan monet siirtymäsäännökset, jotka olivat tarpeen, kun avoin soveltamisala otettiin käyttöön, mutta enää niitä ei tarvita. Samalla liitteistä III ja IV voidaan poistaa poikkeukset, jotka eivät enää ole voimassa, ja todetut hallinnolliset rasitukset, jotka liittyvät sähkö- ja elektroniikkalaitteiden eri luokkiin.
Vaikka näihin kahteen prosessiin liittyvät menettelyvaiheet muuttuvat, jos ne siirretään kemikaalivirastolle, säädöskehys poikkeusten myöntämiseen ja uusien aineiden arviointiin pysyy entisellään. Kehys on kuitenkin mukautettava tieteelliseen ja tekniseen edistykseen, jotta se vastaisi tarkoitustaan ja jotta teknologian ja markkinoiden kehittymiseen voidaan reagoida joustavasti. Poikkeuksia koskevissa päätöksentekokriteereissä voidaan esimerkiksi ottaa huomioon, missä tapauksissa poikkeusten voimassaolon olisi päätyttävä, koska niillä ei ole markkinoilla merkitystä. Lisäksi poikkeusten voimassaoloaikoja ja siirtymäkausia koskevia vähäisiä vaihtoehtoja voidaan mukauttaa siten, että yksittäistapauksissa voidaan sallia yksilölliset ajanjaksot. Sitä paitsi tehokkaan menettelyn esteet voidaan poistaa.
Toinen mahdollinen toimenpide olisi tarkastella, olisiko asianmukaista ottaa määräaikaisessa poikkeusjärjestelmässä käyttöön maksuja, kun on kyse käyttötarkoituksista, joissa käytetään rajoitusten kohteena olevia vaarallisia aineita.
RoHS-direktiiviä voidaan myös tehostaa, kun otetaan huomioon, että sähkö- ja elektroniikkalaitteissa olevat vaaralliset aineet ovat edelleen tärkeä aihe kiertotalouden ja saasteettomuuden tavoitteiden kannalta. Tarve arvioida ja mahdollisesti rajoittaa tiettyjä vaarallisia aineita on edelleen suuri. Tällöin on kyse esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkalaitteissa käytettävistä, direktiivin tavoitteiden vastaisista uusista aineista.
Samaan aikaan lienee mahdollista lujittaa kiertotaloutta sähkö- ja elektroniikkalaitteiden osalta. RoHS-direktiivissä on mahdollista yksinkertaistaa säännöksiä, jotka koskevat sähkö- ja elektroniikkalaitteiden varaosia (esim. määräaikaiseen käyttöön). Kierrätysmateriaalin käyttöönottoa voidaan lisätä ottamalla käyttöön ensiömateriaaliin verrattuna edullisia ehtoja.
Tulevaan tarkistukseen kannustaa myös vuorovaikutus muiden, parhaillaan tarkistettavien säädösten kanssa, sillä (esim. REACH-asetuksen) tarkistukset voivat mahdollisesti johtaa RoHS-direktiivin muuttamiseen. Se on kuitenkin myös syy siihen, miksi nyt ei ole oikea aika tehdä direktiiviin laajamittaista tarkistusta.
Sähkö- ja elektroniikkalaiteromussa olevilla vaarallisilla aineilla on erittäin suuri merkitys kyseisen romun käsittelyn kannalta, ja sitä asiaa käsitellään sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetussa direktiivissä. Tätä direktiiviä arvioidaan parhaillaan, ja näiden kahden säädöksen tiukka koordinointi voisi tarjota paljon myönteistä synergiaa. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta annetussa direktiivissä voidaan esimerkiksi lisätä kannustimia poistaa vaaralliset aineet käytöstä asteittain mukauttamalla laajennettua tuottajan vastuuta, ja vastaavasti RoHS-direktiivissä voidaan tilapäisesti sallia varaosat tiettyjen laitteiden uudelleenkäytön ja korjaamisen tukemiseksi. Lisäksi RoHS-direktiivin avulla voidaan estää kriittisiä raaka-aineita sisältävien materiaalivirtojen saastumista ajantasaistamalla teknisen ja tieteellisen edistyksen tilaa koskevat direktiivin säännökset tai sallimalla vaaralliset aineet sähkö- ja elektroniikkalaitteissa suljetussa kierrossa määräaikaisten poikkeusten käytöllä.
Suunnan asettamiseksi ja riittävän valmisteluajan varmistamiseksi tulevalle kehitystyölle direktiivin mahdollisessa tulevassa tarkistuksessa olisi tarkasteltava lainsäädäntöä pitkän aikavälin perspektiivillä ja direktiivin asemaa jäte-, tuote-, ympäristö- ja kemikaalilainsäädännössä.