EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 28.11.2023
COM(2023) 757 final
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE
Verkot, puuttuva lenkki – sähköverkkoja koskeva EU:n toimintasuunnitelma
EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 28.11.2023
COM(2023) 757 final
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE
Verkot, puuttuva lenkki – sähköverkkoja koskeva EU:n toimintasuunnitelma
1.Johdanto
Yhteenliitetyt ja vakaat sähköverkot ovat hyvin toimivien energiamarkkinoiden selkäranka. Euroopan unionilla on yksi maailman laajimmista ja häiriönsietokykyisimmistä sähköverkoista 1 . Se levittäytyy unionin sisämarkkinoilla yli 11 miljoonan kilometrin laajuudelle ja varmistaa, että EU:n kuluttajille toimitetaan päivittäin korkealaatuista sähköä.
Euroopan laajuisia energiaverkkoja (TEN-E) koskevan EU:n asetuksen myötä EU on valinnut yli sata yhteistä etua koskevaa sähköhanketta ja helpottanut niiden lupamenettelyjä ja toteuttamista muun muassa myöntämällä rahoitusta, erityisesti Verkkojen Eurooppa ‑välineestä. Tämä on auttanut luomaan fyysisen energiainfrastruktuurin todellisia sähkön sisämarkkinoita varten ja edistymään sähköverkkoja koskevan 15 prosentin yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisessa vuoteen 2030 mennessä 2 . Energiakriisin aikana hyvin yhteenliitetyt sähkömarkkinat tuottivat merkittäviä hyötyjä parantamalla toimitusvarmuutta, mahdollistamalla kilpailukykyisesti hinnoitellun sähkön saatavuuden naapurimaista ja nopeuttamalla uusiutuvan energian kytkemistä verkkoon. Nyt kun EU:n markkinat ovat täysin integroituneet, infrastruktuuriverkon saattaminen päätökseen on seuraava askel, jolla pyritään varmistamaan, että kuluttajat voivat hyötyä parhaalla mahdollisella tavalla edullisemmasta ja puhtaammasta energiasta
Näistä edistysaskelista huolimatta Euroopan sähköverkoilla on edessään uusia merkittäviä haasteita. Niiden on palveltava kasvavaa kysyntää, joka liittyy puhtaaseen liikkumiseen, lämmitykseen ja jäähdytykseen, teollisuuden sähköistämiseen ja uusiutuvan vedyn tuotannon käynnistämiseen. Sähkönkulutuksen odotetaan kasvavan noin 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Verkkoihin on myös pystyttävä integroimaan merkittävästi uutta vaihtelevan uusiutuvan energian kapasiteettia. Tuuli- ja aurinkovoiman tuotantokapasiteettia on lisättävä 400 gigawatista vuonna 2022 vähintään 1 000 gigawattiin vuoteen 2030 mennessä. Tähän sisältyy myös merellä (offshore) tuotettavan uusiutuvan energian kapasiteetin kasvattaminen 317 gigawattiin 3 . Tätä varten verkot on mukautettava hajautettuun, digitalisoituun ja joustavaan sähköjärjestelmään, jossa on miljoonia aurinkopaneeleja ja jossa paikalliset energiayhteisöt jakavat resursseja.
Euroopan sähkönsiirto- ja jakeluverkkojen suunnittelu ja toiminta on myös sovitettava yhteen uuden vetyinfrastruktuurin, energiavarastojen, sähköisen liikenteen latausinfrastruktuurin ja hiilidioksidi-infrastruktuurin suunnittelun ja toiminnan kanssa.
Näiden kehityssuuntausten vuoksi Euroopan verkkoa on nopeasti parannettava ja laajennettava. Sähkö-ENTSOn kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman mukaan rajatylittävä siirtoinfrastruktuuri olisi kaksinkertaistettava seuraavien seitsemän vuoden aikana siten, että uutta kapasiteettia lisätään 23 gigawattia vuoteen 2025 ja 64 gigawattia vuoteen 2030 mennessä. 4
Rajatylittävien tarpeiden jälkeen suurin osa investoinneista tehdään maiden sisällä sekä siirto- että jakelutasolla. Esimerkiksi jakeluverkkoja kasvatetaan ja muutetaan siten, että niihin voidaan liittää suuria määriä hajautettua uusiutuvan energian tuotantoa sekä uutta joustavaa kysyntää (”kuormia”), kuten lämpöpumppuja ja sähköajoneuvojen latausasemia 5 . Jakeluverkot saavat uusia tehtäviä, ja niistä tulee järjestelmän tarvitsemien uusien ratkaisujen mahdollistaja. Verkoista on tehtävä älykkäitä digitaalisia verkkoja, joita voidaan seurata reaaliaikaisesti ja ohjata etänä ja jotka ovat kyberturvallisia. Tutkimuksella ja innovoinnilla on tässä tärkeä rooli. Lisäksi noin 40 prosenttia Euroopan jakeluverkoista on yli 40 vuotta vanhoja, ja niitä on modernisoitava. Toimialan arvioiden mukaan jakeluverkkoihin on tehtävä noin 375–425 miljardin euron investoinnit vuoteen 2030 mennessä. 6 Komissio arvioi, että tällä vuosikymmenellä sähköverkkoihin on investoitava yhteensä 584 miljardia 7 . Tämä on merkittävä osuus sähköalan puhtaaseen siirtymään tarvittavista kokonaisinvestoinneista.
Jo nyt on selvää, että nämä haasteet edellyttävät ratkaisuja. Monissa maissa uusiutuvan energian tuotantohankkeet joutuvat odottamaan pitkään liitäntäoikeuksien saamista. Verkkojen vahvistamista koskevien lupien odotusaika on 4–10 vuotta ja suurjännitelupien 8–10 vuotta. Jakeluverkkojen liitäntäjonot kasvavat nopeasti, ja yhdelle keskikokoiselle jakeluverkonhaltijalle esitetään tuhansia uusia pyyntöjä kuukausittain. Jos liitäntäaikatauluista ja ‑kustannuksista ei ole selvyyttä tai varmuutta, uudet suunnitellut tuotantohankkeet pysähtyvät tai niistä luovutaan kokonaan. EU:n lainsäädäntö sisältää jo nyt jakeluverkonhaltijoiden kannalta merkittävää sääntelyä, mutta tällä toimintasuunnitelmalla komissio edistää ensimmäistä kertaa erityisesti jakeluverkkoihin kohdistuvia toimia. Tässä yhteydessä saattaa syntyä merkittäviä toimitusketjun pullonkauloja, kun sekä yritykset että kotitaloudet pyrkivät saamaan kohtuuhintaista puhdasta energiaa. Ratkaisut vaihtelevat joustavien energiaresurssien, kuten päästöttömien ajoneuvojen, integroinnista kysyntäjoustoon aina sähköasemiin ja vastaaviin kohteisiin tehtäviin investointeihin. Tämän lisäksi yhteenliittämishankkeet kärsivät kaikkialla Euroopassa inflaatiosta ja nousevista koroista johtuvista kustannusten ylityksistä. Samaan aikaan kaapeleiden ja sähköasemien kaltaisten laitteiden saatavuudessa on vaikeuksia, ja ammattitaitoisen työvoiman puute vain pahentaa näitä ongelmia. Uusien tuotteiden toimituksia voi joutua odottamaan jopa vuoteen 2032 asti.
Ongelma ei koske vain Eurooppaa, vaan verkkojen laajentamisen tarve tunnustetaan maailmanlaajuisesti. Yhdysvallat arvioi, että maan sähkönsiirtojärjestelmiä on laajennettava 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Kiinan valtiollinen sähköverkkoyhtiö on puolestaan ilmoittanut investoivansa 1 020 miljardia juania (132 miljardia euroa) sähköverkkoihin vuosina 2022–2023. Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) arvioi, että vuoteen 2040 mennessä tarvitaan yli 80 miljoonaa kilometriä uutta verkkoa ympäri maailman, mikä vastaa koko nykyistä maailmanlaajuista verkkoa. IEA:n arvion mukaan liitäntäjonoissa olevien edistyneiden uusiutuvan energian hankkeiden kapasiteetti on noin 1 500 gigawattia. 8
EU nostaa verkot keskeiseen asemaan asialistallaan. Tarkistetulla uusiutuvan energian direktiivillä 9 sujuvoitetaan uusiutuvan energian integroimiseksi tarvittavia lupamenettelyjä. Sähkön sisämarkkinoita koskeva asetus ja direktiivi 10 sisältävät verkkojen kehittämisen kannalta oleellisia sääntöjä, jotka koskevat verkkojen suunnittelua, verkkotariffeja sekä Sähkö-ENTSOn ja EU DSO ‑elimen tehtäviä. Lisäksi nettonollateollisuutta koskevan säädösehdotuksen soveltamisala kattaa myös verkkoteknologiat. Verkkoihin liittyvät haasteet ovat kuitenkin niin suuria, että tarvitaan erityisiä politiikkatoimia sen varmistamiseksi, että verkot ovat mahdollistaja eivätkä pullonkaula EU:n nopealle siirtymiselle puhtaaseen energiaan. 11 Myös EU:n kansalaiset ovat esittäneet vaatimuksia tarpeesta parantaa sähköverkkojen modernisointia ja yhteenliitettävyyttä, varmistaa niiden ylläpito ja muuttaa niitä niin, että ne mahdollistavat siirtymisen uusiutuviin energialähteisiin. 12 Näistä syistä komissio on keskustellut myös sidosryhmien kanssa ongelmista ja mahdollisista toimista.
Tämän työn pohjalta komissio esittää tässä tiedonannossa 14-kohtaisen toimintasuunnitelman, jonka tavoitteena on vahvistaa Euroopan sähköverkkoja ja parantaa niiden yhteenliitettävyyttä, digitalisointia ja kyberresilienssiä. Luetelluissa toimenpiteissä keskitytään sovitun oikeudellisen kehyksen täytäntöönpanoon. Toimenpiteet olisi toteutettava ripeästi, jotta vuoden 2030 tavoitteet voidaan saavuttaa aikataulussa.
2.Euroopan sähköverkkoja koskeva toimintasuunnitelma
Komissio on tuonut verkkoihin liittyviä kysymyksiä esiin useilla foorumeilla ja sidosryhmien kuulemisprosesseissa, kuten Kööpenhaminan energiainfrastruktuurifoorumilla 13 ja Brysselissä järjestetyssä PCI Energy Days ‑tapahtumassa 14 sekä hiljattain Ljubljanassa ja Bratislavassa pidetyissä älykkäitä verkkoja käsitelleissä Smart Grid PCI Summit ‑huippukokouksissa 15 , joiden järjestämisestä vastasivat tällaisten yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttajat komission tuella. Lisäksi Sähkö-ENTSO järjesti 9. syyskuuta 2023 komission tuella korkean tason foorumin 16 , jossa keskusteltiin koko toimitusketjun sidosryhmien kanssa verkkojen kehittämisen näkymistä ja haasteista.
Tämän työn tulosten perusteella komissio on yksilöinyt seitsemän horisontaalista haastetta, joihin keskittymällä voidaan vauhdittaa verkkojen kehittämistä Euroopassa, eli 1) nopeutetaan nykyisten yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamista ja kehitetään uusia hankkeita, 2) parannetaan verkkojen pitkän aikavälin suunnittelua, 3) otetaan käyttöön kannustava ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava sääntelykehys, 4) hyödynnetään paremmin olemassa olevia verkkoja ja tehdään verkoista älykkäitä, 5) parannetaan rahoituksen saantia, 6) varmistetaan nopeammat ja kevyemmät lupamenettelyt ja 7) vahvistetaan toimitusketjuja.
Tämän toimintasuunnitelman seuraavissa jaksoissa esitetään kunkin seitsemän osa-alueen osalta yhteenveto ongelmien pääasiallisista syistä ja keskeiset räätälöidyt toimet ja suositukset ongelmien ratkaisemiseksi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.
I.NOPEUTETAAN YHTEISTÄ ETUA KOSKEVIEN HANKKEIDEN TOTEUTTAMISTA JA KEHITETÄÄN UUSIA HANKKEITA
Vuodesta 2013 lähtien TEN-E-kehys on ollut tärkein väline vahvistaa sähköverkkojen yhteenliitäntää sisämarkkinoilla. Se on auttanut tunnistamaan rajatylittäviä infrastruktuuritarpeita, valitsemaan yhteistä etua koskevat hankkeet, varmistamaan poliittisen tuen ja nopeuttamaan hankkeiden toteuttamista yksinkertaistettujen lupamenettelyjen avulla. Yhteistä etua koskevan hankkeen asema on auttanut varmistamaan edulliset rahoitusehdot, sillä se on laajalti tunnustettu merkki, joka antaa rahoituslaitoksille, kuten Euroopan investointipankille (EIP) 17 , lisävarmuutta hankkeen arvosta.
Tulevaisuudessa TEN-E-kehyksen merkitys kasvaa entisestään rajatylittävien verkkotarpeiden odotettavissa olevan kasvun myötä, jotta verkkoihin voidaan liittää suuria määriä uutta uusiutuvista lähteistä tuotettua sähköä kaikkialla Euroopassa ja siirtää sitä sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Yhteistä etua koskevat hankkeet myös auttavat jäsenvaltioita saavuttamaan sähköverkkojen yhteenliitäntäastetta koskevan 15 prosentin tavoitteen. Rajatylittävien yhteenliitäntöjen parantaminen tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia kustannussäästöihin järjestelmätasolla: rajatylittävät hankkeet voivat vähentää tuotantokustannuksia 9 miljardilla eurolla vuodessa vuoteen 2040 mennessä, kun taas rajatylittävään kapasiteettiin ja varastointiin liittyvät investointitarpeet ovat 6 miljardia euroa vuodessa.
Ensimmäinen tarkistetun TEN-E-asetuksen mukainen unionin luettelo, joka hyväksyttiin 28. marraskuuta 2023, auttaa luomaan vähähiiliseen tulevaisuuteen soveltuvan infrastruktuuriverkon. Luettelossa yksilöidään yhteensä 166 yhteistä tai keskinäistä etua koskevaa hanketta 18 . Luettelon painopisteenä on jälleen sähkö: se sisältää 68 sähköhanketta (joista 12 liittyy varastointiin), viisi älykkäitä verkkoja koskevaa hanketta ja ensimmäistä kertaa uuden offshore-infrastruktuurihankkeiden luokan, johon kuuluu 12 hanketta.
Näillä 85 hankkeella pyritään poistamaan EU:n TEN-E-verkkojen kiireellisimmät pullonkaulat. Hankkeista noin puolet on tarkoitus käynnistää vuosina 2027–2030, ja niiden ripeä toteuttaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta niiden vaikutukset toteutuvat jo tämän vuosikymmenen aikana. Jotta vältettäisiin lipsumiset ja viivästykset, jotka ovat aiemmin haitanneet yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamista, tarvitaan lisätoimia edistymisen seuraamiseksi ja pullonkaulojen ja toteuttamisen esteiden poistamiseksi nopeasti.
Lisäksi TEN-E-kehystä koskevassa kattavassa unionin laajuisessa kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa yksilöidään merkittäviä järjestelmän lisätarpeita vuodelle 2040 ja sen jälkeen. Niihin olisi vastattava uusilla yhteistä etua koskevilla hankkeilla, jotka sisällytetään tuleviin unionin luetteloihin. Tämä edellyttää toimia, joilla vauhditetaan kahden vuoden välein päivitettäviin luetteloihin sisällytettävien uusien hankkeiden suunnittelua ja kehittämistä.
Vaikka suurin osa tulevien hankkeiden rahoitustarpeista on katettava markkinarahoituksella, paine lisätä julkista tukea rajatylittäville hankkeille kasvaa, jotta voitaisiin rajoittaa vaikutuksia tariffeihin ja siten loppukuluttajien energiakustannuksiin. Kasvavat yksilöidyt tarpeet ja käytettävissä olevat EU:n resurssit eivät kuitenkaan vastaa toisiaan. Verkkojen Eurooppa ‑välineen energiaosion määrärahoja vuosille 2021–2027 vähennettiin lopullisessa asetuksessa komission alkuperäiseen ehdotukseen verrattuna. Lisäksi määrärahoilla oli tarkoitus palvella pienempää hankeluokkien määrää aiemman TEN-E-asetuksen mukaisesti. Vuonna 2022 tehdyssä TEN-E-asetuksen tarkistuksessa määrärahojen soveltamisalaa laajennettiin uusiin hankeluokkiin, jotka koskivat offshore-järjestelmiä, elektrolyysilaitteistoja, vetyinfrastruktuuria, energian varastointia, hiilidioksidin varastointia ja älykkäitä kaasuverkkoja. Määrärahojen määrä ei kuitenkaan muuttunut.
Kasvavat verkkotarpeet ja rajallisten määrärahojen jakautuminen useampien luokkien kesken vähentävät välineen vaikutusta ja merkitsevät mahdollista rahoitusvajetta rajatylittäville energiaverkoille. Lisäksi Verkkojen Eurooppa ‑välineen energiaosio rajoittuu yhteistä etua koskeviin hankkeisiin eikä kata paikallisten jakeluverkonhaltijoiden tarpeita. Sähköverkkoja varten on käytettävissä myös muita EU:n rahoitusmahdollisuuksia, kuten koheesiorahasto, EAKR, elpymis- ja palautumistukiväline ja modernisaatiorahasto, mutta joitakin niistä hyödynnetään liian vähän. Elpymis- ja palautumissuunnitelmissa osoitetaan verkkoihin noin 13 miljardia euroa 19 , jolla katetaan verkkoinfrastruktuuriin, älykkäisiin energiajärjestelmiin, energiavarastoihin ja jakelu- ja siirtoverkkojen digitalisointiin liittyvät uudistukset ja investoinnit.
Koska riittämättömät investoinnit jakeluverkkoihin ja varastointiin haittaavat jo nyt kansalaisten ja yritysten toimintaa, uusi lähestymistapa paikallisten verkkohankkeiden tunnistamiseksi ja tukemiseksi vaikuttaa tarpeelliselta, jotta estetään puutteet tulevaisuudessa.
Toimi 1: Komissio, jäsenvaltiot ja siirtoverkonhaltijat vahvistavat tukea yhteistä tai keskinäistä etua koskevien hankkeiden valmistelulle, nopeammalle toteutukselle ja rahoitukselle.
Nopeuttaakseen unionin luettelossa olevien yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamista komissio, jäsenvaltiot ja hankkeiden toteuttajat asettavat etusijalle jo yksilöityjen yhteistä tai keskinäistä etua koskevien hankkeiden toteutuksen. Lisäksi on tarpeen edistää uusien ensisijaisten hankkeiden kehittämistä.
-Hankkeiden toteuttajien olisi hankkeen toteuttamisen tehostetun seurannan perusteella tiedotettava jäsenvaltioille ja komissiolle edistymisestä ja yksilöitävä ratkaistavat kysymykset, myös lupamenettelyjen osalta. Tätä varten kunkin nykyisen korkean tason ryhmän olisi seurattava tiiviisti ensisijaisia hankkeita muun muassa vuotuisissa ministerikokouksissa, jotta varmistetaan poliittinen ohjaus ja toteutuksen edistymisen tiivis seuranta, johon myös kumppanimaat voivat osallistua tarvittaessa. Korkean tason ryhmät tukevat myös mahdollisten tulevien ensisijaisten hankkeiden määrittelyä.
-Komissio aikoo lisäksi arvioida siirto- ja jakeluinfrastruktuurihankkeiden, myös varastointia ja vety- ja hiilidioksidi-infrastruktuuria koskevien hankkeiden, tulevia julkisen rahoituksen tarpeita.
II.PARANNETAAN VERKKOJEN PITKÄN AIKAVÄLIN SUUNNITTELUA UUSIUTUVAN ENERGIAN OSUUDEN KASVATTAMISEKSI JA SÄHKÖISTÄMISEN LISÄÄMISEKSI
Nopeasti muuttuva energiaympäristö edellyttää sähkönsiirtojärjestelmän dynaamista ja kokonaisvaltaista pitkän aikavälin suunnittelua, jotta voidaan varmistaa, että huomioon otetaan merellä ja maalla toteutettavia hankkeita koskevat arvioinnit sekä eri sektorit, kuten vety, liikennealan latausinfrastruktuuri, lämmitys ja jäähdytys, hiilidioksidi, sähköistetyt teollisuusprosessit ja kaasu.
Lisäksi pitkän aikavälin verkkotarpeet eivät ole riittävän hyvin tiedossa, erityisesti jakeluverkonhaltijoiden tasolla, missä tarpeet kasvavat. Tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottava sähköverkko edellyttää, että verkon suunnittelun koordinointiin ja tiedonvaihtoon kiinnitetään enemmän huomiota siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, sähköntuottajien, aggregaattorien, latauspisteiden haltijoiden, vetyinfrastruktuurin haltijoiden ja lämpöpumppujen käyttöönottoa edistävien viranomaisten välillä, jotta saadaan yhteinen käsitys tulevista verkkotarpeista.
Sähköiseen liikkumiseen tarvittavien uusien kuormien lisäksi älykkään ja kaksisuuntaisen latauksen integroinnilla on huomattava vaikutus sähköverkkoihin. Siksi on tarpeen, että tarkistettu uusiutuvan energian direktiivi saatetaan ripeästi osaksi kansallista lainsäädäntöä, että hiljattain annettu asetus vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (AFIR-asetus) pannaan täytäntöön ja että kysyntäpuolen joustavuutta koskeva uusi verkkosääntö 20 hyväksytään. Komissio aikoo kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä 21 kuultuaan tehostaa työtä, jonka tavoitteena on ehdottaa tarvittavia toimintapoliittisia, lainsäädännöllisiä ja standardointiratkaisuja älykkään ja kaksisuuntaisen latauksen toteuttamiseksi Euroopassa.
Toimi 2: Sähkö-ENTSO tehostaa vuoteen 2050 ulottuvaa ylhäältä alaspäin suuntautuvaa suunnittelua ottamalla huomioon merellä ja maalla sijaitsevien järjestelmien tarpeiden määrittelyn sekä vetyyn liittyvät tarpeet.
Rajatylittävän siirtoinfrastruktuurin kehittäminen perustuu kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman avulla tapahtuvasta yleiseurooppalaisesta verkkosuunnittelusta vuosikymmenen aikana saatuun kokemukseen. Vuonna 2022 hyväksytyssä tarkistetussa TEN-E-asetuksessa mentiin askelta pidemmälle, koska siinä asetettiin offshore-verkkojen suunnittelun lähtökohdaksi jäsenvaltioiden asettamat, vuoteen 2050 ulottuvat merialuekohtaiset pitkän aikavälin tavoitteet ja siten kurottiin umpeen poliittisten odotusten ja verkkojen käytännön kehittämisen välinen kuilu. Tämä strateginen pitkän aikavälin toimintalogiikka, jota parhaillaan toteutetaan ensimmäisillä offshore-verkon kehittämissuunnitelmilla, joiden on määrä valmistua tammikuussa 2024, olisi ulotettava koskemaan myös muita eurooppalaisia verkkoja, jotta merellä ja maalla sijaitsevien verkkojen suunnittelu voitaisiin yhdistää seuraavan kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman kautta.
Tältä osin komissio tekee vuoden 2024 ensimmäisestä neljänneksestä alkaen, kun ensimmäiset offshore-verkon kehittämissuunnitelmat on julkaistu, tiivistä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn kanssa kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman kehittämiseksi edelleen. Lisäksi energiajärjestelmän yhdennetyn suunnittelun varmistamiseksi vedyn siirto olisi otettava paremmin huomioon, jotta voidaan saada luotettava käsitys vetyinfrastruktuurin tarpeista. Tältä osin on otettava huomioon myös jäsenvaltioiden vetystrategiat, jos niitä on, mukaan lukien vedyn tuotanto merellä ja sen edelleen kuljettaminen kysyntää varten. Tätä varten vetyalan asiaankuuluvat sidosryhmät olisi otettava tiiviimmin mukaan tulevien offshore-verkon kehittämissuunnitelmien valmisteluun. Sähkö-ENTSOn olisi lisäksi vahvistettava eri energiankantajien välisiä synergioita kymmenvuotisessa verkon kehittämissuunnitelmassa ja varmistettava myös asiaankuuluvien jakelu-, varastointi-, vety-, hiilidioksidi- ja kaasualan sidosryhmien osallistuminen, jotta energiajärjestelmän suunnittelun integrointia voidaan asteittain lisätä, kun nämä alat saavuttavat riittävän kypsyyden.
Lisäksi kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava kansallisella tasolla, että verkonhaltijat arvioivat tarkemmin energiajärjestelmiensä joustotarpeita siirtoverkkoja suunnitellessaan, myös energian varastoinnin 22 mahdollisuuksia. Tämä olisi tehtävä tulevan tarkistetun sähkömarkkinoiden rakennetta koskevan lainsäädäntökehyksen mukaisesti.
Siirtoverkonhaltijoiden ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että EU:n vuosia 2030, 2040 ja 2050 koskevien infrastruktuuritarpeiden täyttämiseksi suunnitellaan ja kehitetään riittävästi sähkönsiirtohankkeita ottaen huomioon kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat. Jos verkon kehittämistarpeita havaitaan, mutta konkreettisia hankkeita näiden tarpeiden täyttämiseksi ei ole, jäsenvaltioiden ja niiden sääntelyviranomaisten olisi kannustettava siirtoverkonhaltijoita kehittämään uusia hankekonsepteja.
Toimi 3: EU DSO ‑elin tukee jakeluverkonhaltijoiden verkkosuunnittelua kartoittamalla jakeluverkon kehittämissuunnitelmien olemassaoloa ja ominaispiirteitä.
Luotettavat, kattavat, tulevaisuuteen suuntautuvat ja avoimet jakeluverkon kehittämissuunnitelmat ovat olennaisen tärkeitä, jotta uusiutuvat energialähteet ja joustava kysyntä voidaan ottaa huomioon ja jotta voidaan vähentää tulevia liitäntäpyyntöihin liittyviä viivästyksiä. Jakeluverkonhaltijoilla 23 on sähkön sisämarkkinoita koskevan direktiivin nojalla oikeudellinen velvollisuus laatia joka toinen vuosi 5–10-vuotiset verkon kehittämissuunnitelmat ja kaikkia asiaankuuluvia verkonkäyttäjiä kuultuaan toimittaa ne kansallisille sääntelyviranomaisilleen. Lisäksi EU DSO ‑elimellä on sähkön sisämarkkinoita koskevassa asetuksessa vahvistettu oikeudellinen tehtävä edistää jakeluverkkojen suunnittelua koordinoidusti siirtoverkkojen suunnittelun kanssa, tehdä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn kanssa sekä omaksua siirto- ja jakeluverkkojen koordinoitua suunnittelua koskevia parhaita käytäntöjä, kuten verkon suunnittelua koskeva tiedonvaihto verkonhaltijoiden välillä. EU:ssa on noin 2 560 jakeluverkonhaltijaa, jotka kattavat 10 miljoonaa kilometriä jakeluverkkoa 24 . Nämä yritykset ovat hyvin eri kokoisia, ja niiden kansallinen keskittyminen vaihtelee suuresti. Pienet jakeluverkonhaltijat voivat kohdata lisähaasteita rajallisten resurssien vuoksi. EU DSO ‑elimeen kuuluu yli 900 pientä, keskisuurta ja suurta jakeluverkonhaltijaa.
Tämä toimi täydentää ja tukee oikeudellisia vaatimuksia koskevaa alustavaa työtä. EU DSO ‑elimen olisi vuoden 2024 puoliväliin mennessä tutkittava esimerkkitapauksia ja parhaita käytäntöjä ja julkaistava suosituksia jakeluverkon suunnittelun parantamiseksi 25 tiiviissä yhteistyössä Sähkö-ENTSOn ja siirtoverkonhaltijoiden sekä verkonkäyttäjien, kuten uusiutuvan energian, sähköisen liikenteen ja lämmityksen ja jäähdytyksen alojen asiaankuuluvien edustajien, kanssa. Tässä työssä olisi otettava huomioon jakeluverkonhaltijoiden toimintaan eniten vaikuttavat epävarmuustekijät ja jakeluverkonhaltijoiden vaihteleva koko 26 . Avoin ja säännöllinen näkemystenvaihto uusiutuvan energian, sähköisen liikenteen ja lämmityksen ja jäähdytyksen alojen sidosryhmien sekä kuluttajien ja kansalaisyhteiskunnan alueellisten edustajien kanssa on olennaisen tärkeää jakeluverkon kehittämissuunnitelmien valmistelussa. Esimerkiksi sähköajoneuvojen latausinfrastruktuuria, merisatamien maasähkön toimitusta tai lämpöpumppujen tai vaihtoehtoisesti kaukolämmön käyttöönottoa koskevat kansalliset, kunnalliset ja yksityisten yritysten suunnitelmat vaikuttavat merkittävästi jakeluverkkojen vahvistamistarpeeseen, mikä puolestaan luo mahdollisuuksia uusille joustomarkkinoille. Nämä suunnitelmat on otettava huomioon verkon suunnittelussa sen varmistamiseksi, että verkon rakentaminen voidaan toteuttaa nopeasti.
Riittävä tiedonjako tukee myös jakeluverkonhaltijoita verkkotarpeiden suunnittelussa, jotta verkkoliitäntäajat lyhenisivät. Tätä varten verkonkäyttäjien olisi toimitettava tiedot tehokapasiteetistaan ja hankkeidensa sijainnista, jotta jakeluverkonhaltijat saavat paremman käsityksen uusien tehovirtojen suunnista verkoissaan. Lisäksi kansallisten sääntelyviranomaisten olisi yhteistyössä ACERin ja CEERin kanssa annettava vuoden 2024 viimeiseen neljännekseen mennessä jakeluverkonhaltijoille ohjeita suunnittelusta sekä edistettävä suunnitelmien yhdenmukaisuutta 27 . Komissio ja EU DSO ‑elin vahvistavat vuodesta 2024 alkaen myös tukeaan yhteistä etua koskeviin älyverkkohankkeisiin liittyvien hakemusten valmistelua ja toimittamista varten.
Investointipäätösten tärkein taustatekijä on siis se, että on laadittu kattavat verkon kehittämissuunnitelmat. Niiden ohella kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat voivat olla tehokkaita välineitä jakeluverkkojen kehittämisen tukemisessa, erityisesti jäsenvaltioiden toteuttamien uudistusten kautta. Komissio sisällyttää verkkoihin liittyviä toimia jäsenvaltioiden kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevaan monivaiheiseen prosessiin.
III.OTETAAN KÄYTTÖÖN SÄÄNTELYKANNUSTIMIA TULEVAISUUDEN VAATIMUKSET HUOMIOON OTTAVAN VERKON RAKENTAMISEKSI
Sääntelykehys on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka vaikuttavat verkon kehittämiseen tehtävien investointien tasoon ja vaikuttavuuteen. Verkot ovat tyypillisesti säänneltyjä omaisuuseriä, ja investoinnit maksetaan kaikilta kuluttajilta perittävillä verkkotariffeilla. Energiajärjestelmän kehittämiskustannusten kasvu johtaa siksi yleensä verkkotariffien ja siten kuluttajahintojen nousuun. Lopullisten kuluttajahintojen on kuitenkin pysyttävä kohtuullisina. Lisäksi hankekehityksen rajoittaminen pelkästään nykyisiin järjestelmätarpeisiin voi lisätä tulevia järjestelmäkustannuksia ja siten myös kuluttajille aiheutuvia kustannuksia. Siksi on tärkeää, että asianomaiset osapuolet sopivat ennakoivien investointien tarpeesta.
Erityisesti merellä tuotettava uusiutuva energia tuo yhteiskunnalle suuria hyötyjä, jotka ulottuvat todennäköisesti myös hankkeiden isäntämaiden rajojen ulkopuolelle. Tämä vaikeuttaa sopimista kustannusten asianmukaisesta jakamisesta, myös hybridiyhdysjohtojen tapauksessa.
Asianmukaisten sääntelykannustimien luominen alkaa investointivarmuutta lisäävän sääntelykehyksen luomisella. Tämä edellyttää nopeaa sopimista sähkömarkkinoiden rakenteen uudistuksesta ja sen säännöksistä, joissa tunnustetaan ennakoivien investointien merkitys, taataan merellä tuotettavan uusiutuvan energian siirtoyhteydet ja otetaan verkkotariffien osalta huomioon sekä pääoma- että toimintamenot.
Tällainen tariffimenetelmien perusteellinen uudistaminen edellyttää kuitenkin oikeanlaista tasapainoa eri tekijöiden välillä, eli on sovitettava yhteen yhtäältä tulevaisuuden infrastruktuuritarpeiden ennakointi, suuremman epävarmuuden hyväksyminen sen suhteen, että infrastruktuuria ei välttämättä hyödynnetä täysimittaisesti heti käyttöönotosta lähtien, ja kustannusten nopean kattamisen mahdollistaminen sekä toisaalta kustannusten pitäminen kohtuullisina kuluttajille, jotka maksavat kustannukset verkkotariffien kautta. Uusiutuvan energian liittämistä ja kysyntäjoustoa varten tarvittavien verkon parannushankkeiden viivästymisestä aiheutuvat sosioekonomisen hyvinvoinnin menetykset ovat usein suuremmat kuin ennakoivista investoinneista aiheutuvat lisäkustannukset. Lisäksi kun otetaan huomioon verkko-omaisuuden pitkä käyttöikä, tulevaisuudessa voi syntyä merkittäviä kustannussäästöjä, jos nykyiset investoinnit tehdään jo tulevia tarpeita silmällä pitäen.
Toimi 4: Komissio ehdottaa ohjaavia periaatteita edellytyksistä, joiden täyttyessä ennakoivat investoinnin verkkohankkeisiin olisi hyväksyttävä.
Sähkömarkkinoiden rakenteen uudistamista koskevassa komission ehdotuksessa todetaan selvästi, että verkkohankkeissa olisi käytettävä ennakoivia investointeja. Samalla niiden käytön olisi pysyttävä oikeassa suhteessa tarpeisiin.
Ennakoivat investoinnit voivat olla tärkeitä esimerkiksi investoitaessa tulevaisuuden vaatimukset täyttäviin offshore-verkkoihin, jotka mahdollistavat silmukkaverkkojen laajentamisen tulevaisuudessa, tai alueilla, joilla on paljon hyödyntämätöntä aurinkosähköpotentiaalia, kuten uusiutuvan energian direktiivin mukaisesti määritellyillä uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueilla, taikka rakennettaessa verkkoyhteyksiä satamiin maasähkön toimittamista varten tai älykkäitä verkkoja, jotka tukevat sähköajoneuvojen latausinfrastruktuuria koskevia kansallisia suunnitelmia tai lämpöpumppujen käyttöönottoa koskevia kunnallisia suunnitelmia.
Komissio täydentää Kööpenhaminan foorumin 28 puitteissa tehtyä ennakoivia investointeja koskevaa työtä ja ehdottaa vuoden 2025 alkuun mennessä ACERin, Sähkö-ENTSOn ja EU DSO ‑elimen tuella ja tarjonta- ja kysyntäpuolen asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen ohjeita, joissa yksilöidään edellytykset, joiden täyttyessä ennakoivat investoinnit olisi yleensä hyväksyttävä. Ohjeissa otetaan huomioon myös hankkeiden kehittämisvarmuuden eri tasot ja keinot, joilla eri tasoihin voidaan puuttua, kuten ennakoivien investointien ehdollinen tarjoaminen.
Toimi 5: Komissio antaa ohjeita offshore-hankkeiden rajatylittävästä kustannustenjaosta.
Offshore-verkot koostuvat radiaali- ja hybridiyhteyshankkeista, jotka mahdollistavat tulevaisuuden silmukkaverkot. Energiasaarekkeiden yhdistäminen ja muut suuret offshore-hankkeet tuovat yhteiskunnalle suuria hyötyjä, jotka ulottuvat todennäköisesti isäntämaiden rajojen ulkopuolelle. Tämä vaikeuttaa sopimista kustannusten asianmukaisesta jakamisesta, ottaen huomioon kuluttajille ja tuottajille koituvat hyödyt sekä tulevien investointien luontaisen epävarmuuden ja niiden ajoituksen. Hybridihankkeisiin, jotka yhdistävät eri maita ja samalla yhdistävät merellä tuotettavan uusiutuvan energian mantereeseen, liittyy myös muita erityispiirteitä. Lisäksi ne edellyttävät siirtoinfrastruktuurin laajentamista rannikkoalueilta Euroopan sisämaa-alueille, jotta useampia maa- ja merituulivoimahankkeita saadaan toteutettua.
Offshore-verkon kehittämistarpeet huomioon ottaen jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten olisi käytävä keskusteluja yhteistyöperiaatteista, myös kustannuksista, jo verkkotarpeiden määrittelyvaiheessa, jotta uusien rajatylittävien hankkeiden kehittämistä voidaan nopeuttaa. Sähkö-ENTSOn olisi kehitettävä edelleen tehokkaita mallintamisvälineitä, jotta jäsenvaltioiden tietotarpeet voidaan huomioida paremmin tällaisten keskustelujen käynnistämiseksi. Lisäksi nykyisissä kustannusten kohdentamistavoissa olisi otettava huomioon uudet haasteet, kuten merellä toteutettavat hybridihankkeet. Komissio aikoo käsitellä näitä haasteita antamalla kesäkuuhun 2024 mennessä ohjeita, joiden tarkoituksena on tukea jäsenvaltioita ja kansallisia sääntelyviranomaisia tällaisissa toimissa. Kustannusten jakamista koskevaa työtä ohjataan jäsenvaltioiden kanssa järjestettävillä poliittisen ja teknisen tason tapaamisilla. Lisäksi komissio järjestää jäsenvaltioiden kanssa kokouksia, joissa vaihdetaan ajatuksia ja tuetaan jäsenvaltioita yksittäisiä hankkeita koskevien sopimusten tekemisessä.
IV.KANNUSTETAAN VERKKOJEN PAREMPAAN KÄYTTÖÖN
Verkkoliitäntäjonot aiheuttavat pitkiä viivästyksiä uusiutuvien energialähteiden saamisessa verkkoon. Ne johtuvat usein hankkeiden toteuttajien riittämättömästä tiedottamisesta mutta myös lupamenettelyjä koskevista säännöistä. Näkyvyyden lisääminen käytettävissä olevasta verkkokapasiteetista auttaa ohjaamaan liitäntäpyynnöt sinne, missä ne voidaan käsitellä helpoimmin. Monet verkonhaltijat ovat asettaneet saataville verkkokapasiteettikarttoja, mutta näiden karttojen selkeys ja laatu vaihtelevat. 29 Toisaalta jotkin viranomaiset ovat luoneet uusia tapoja priorisoida hakemuksia tai vähentää perusteettomia pyyntöjä, mikä auttaa vähentämään ruuhkaa ja lyhentämään odotusaikoja.
Nykyisten verkkojen käytön parantamiseksi on tarpeen lisätä hankkeiden toteuttajien tietämystä älykkäiden ja tehokkaiden verkkoteknologioiden nopeasta kehityksestä, myös Horisontti Eurooppa ‑puiteohjelmassa edistettävistä teknologioista, niiden käyttöasteesta kaikkialla Euroopassa sekä muissa hankkeissa jo saavutetuista hyödyistä.
Älykkäiden verkkojen, verkon tehokkuuden ja innovatiivisten teknologioiden lisäämiseen ei ole riittäviä kannustimia, koska nykyisissä tariffirakenteissa keskitytään pääomamenoihin. Toimintamenojen korvaaminen, joka perustuu pitkälti henkilöstökustannuksiin, ei riitä kattamaan digitalisaation, tietojenkäsittelyn ja joustavan hankinnan kasvavia kustannuksia.
Toimi 6: Sähkö-ENTSO ja EU DSO ‑elin sopivat verkonhaltijoiden käytettävissä olevan verkon vastaanottokapasiteetin yhdenmukaistetuista määritelmistä ja laativat koko EU:n kattavan yleiskatsauksen.
Verkonhaltijoiden olisi annettava avoimia, ymmärrettäviä, yksityiskohtaisia ja säännöllisesti päivitettäviä tietoja verkon vastaanottokapasiteetista ja liitäntäpyyntöjen määristä, kuten sähkömarkkinoiden rakenteen tarkistamista koskevassa komission ehdotuksessa esitetään. Lisäksi sääntelyviranomaisten olisi tarvittaessa laadittava puitteet muita kuin kiinteitä liitäntäsopimuksia varten.
Tämän toimintasuunnitelman julkaisemisesta lähtien Sähkö-ENTSOn ja EU DSO ‑elimen olisi yhteistyössä komission ja sääntelyviranomaisten kanssa pyrittävä yhdenmukaistamaan käytettävissä olevan verkon vastaanottokapasiteetin määritelmiä. Tämän perusteella olisi laadittava koko EU:n kattava yleiskatsaus uusien verkonkäyttäjien käytettävissä olevasta verkon vastaanottokapasiteetista 30 sekä käsiteltävien liitäntäpyyntöjen määristä. Katsauksessa olisi tarvittaessa otettava huomioon myös siirtoverkon- ja jakeluverkonhaltijoiden jo toteuttamat kapasiteetin kartoitukset. Lisäksi Sähkö-ENTSOn ja EU DSO -elimen olisi vuoden 2025 puoliväliin mennessä laadittava koko EU:n kattava yleiskatsaus, jonka olisi annettava hankkeiden toteuttajille tietoa niiden suunnitellessa hankkeitaan, kuten uusia uusiutuvan energian hankkeita tai sähköajoneuvojen lataushankkeita, ja auttaa toteuttajia arvioimaan liitäntäpyyntöjen viivästymisen riskiä ja siten saamaan selkeämmän ennusteen siitä, milloin hankkeet alkavat tuottaa tuloja. Tämä hyödyttää uusia uusiutuvaan energiaan ja kysyntäjoustoon liittyviä hankkeita, kuten varastointi- tai sähköajoneuvohankkeita. Jotkut verkonhaltijat tarjoavat jo nyt tällaista tietoa paikallisesti. Lisäksi Sähkö-ENTSOn ja EU DSO ‑elimen olisi tuettava verkonhaltijoita verkkoliitäntäpyyntöjä koskevien menettelyjen digitalisoinnissa ja sujuvoittamisessa esimerkiksi antamalla ohjeita ja suosituksia vuoden 2025 puoliväliin mennessä.
Tällainen yleiskatsaus voi auttaa kansallisia sääntelyviranomaisia saamaan käsityksen siitä, missä verkon osissa järjestelmä voisi hyötyä joustavista (ei-kiinteistä) liitännöistä, kunnes tarvittava verkko toteutetaan. Jos verkon kehittäminen on sopivin rakenteellinen ratkaisu kapasiteettiongelmaan, muita kuin kiinteitä liitäntöjä koskevat kehykset olisi suunniteltava siten, että verkonhaltijat eivät viivytä verkon rakentamista. Tapauksissa, joissa verkon kehittäminen ei välttämättä ole taloudellisesti järkevin ratkaisu, pitkän aikavälin ratkaisuiksi voitaisiin harkita myös muita kuin kiinteitä liitäntöjä. 31
Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi myös luotava selkeät puitteet, joilla estetään liitäntäpyyntöjen tekeminen, jos pyyntöä ei ole perusteltu konkreettisella hankkeella, jos hankkeen toteuttaja ei ole riittävällä tavalla sitoutunut hankkeeseen tai jos pyydetty kapasiteetti ylittää hankkeen tarpeen. Tällä pyritään välttämään se, että liitäntäkapasiteettia varataan hankkeille, joiden toteutuminen on epätodennäköistä tai joiden pääasiallisena liiketoimintasuunnitelmana on myydä liittymäoikeudet, jos tämä on sallittua. Esimerkiksi tuotantohankkeen toteuttaminen on todennäköisempää silloin, kun hankkeeseen on sitouduttu taloudellisesti tai kun hankkeen liitäntäkustannukset maksetaan heti liitäntäpyynnön yhteydessä.
Toimi 7: Sähkö-ENTSO ja EU DSO ‑elin edistävät älykkäiden verkkojen, verkon tehokkuuden ja innovatiivisten teknologioiden lisäämistä.
Kaupallista teknologiaa, jolla voidaan merkittävästi parantaa sähköverkkojen toimintaa, on laajalti saatavilla, mutta sitä ei käytetä riittävästi. 32 Tällaiset teknologiat voisivat kuitenkin alentaa kuluttajille aiheutuvia kustannuksia vähentämällä verkkohäviöitä 33 . Tietoisuus aiemmista demonstrointihankkeista ja näiden teknologioiden tuomista määrällisistä hyödyistä voi tarjota hyviä perusteluja hankkeiden toteuttajille, jotka vielä harkitsevat niiden käyttöä Sen vuoksi olisi lisättävä tietoisuutta nopeaa käyttöönottoa edistävistä teknisistä resursseista sekä innovatiivisista ratkaisuista verkkojen älykkyyden ja tehokkuuden lisäämistä varten. Tällaisia ratkaisuja ovat esimerkiksi dynaaminen kuormittavuus (DLR), korkean lämpötilan suprajohdekaapelit (HTS-kaapelit), staattiset synkronikompensaattorit (STATCOM), HVDC-järjestelmien jännitelähdesuuntaajat (VSC), HVDC-katkaisijat ja vaiheensiirtomuuntajat (PST). 34
Sähkö-ENTSOn ja EU DSO ‑elimen olisi yhdessä päivitettävä Technopedia 35 antamalla tietoa näistä resursseista sekä teknologioista, joita käytetään älykkäiden sähköverkkojen ja verkon tehokkuuden lisäämistä koskevissa pilottihankkeissa kaikkialla Euroopassa, myös Horisontti Eurooppa- ja Horisontti 2020 ‑ohjelmissa kehitetyistä teknologioista. Technopediassa olisi annettava tietoa myös käyttötapauksista ja hyödyistä. Päivitys olisi toteutettava vuoden 2024 loppuun mennessä ja sen jälkeen vähintään kerran vuodessa, jotta hankkeiden toteuttajat voivat ottaa uudet teknologiat asianmukaisesti huomioon hankkeidensa suunnittelussa ja jotta sääntelyviranomaiset voivat kannustaa hankkeiden toteuttajia käyttämään niitä. Päivitettyä tietoa olisi levitettävä komission ja EU DSO ‑elimen tuella järjestettävissä tulevissa älykkäitä sähköverkkoja käsittelevissä huippukokouksissa.
Edistääkseen älykkäiden verkkojen, verkon tehokkuuden ja innovatiivisten teknologioiden lisäämistä komissio aikoo tulevien verkkosääntöjen avulla helpottaa edelleen hajautettujen energiaresurssien osallistumista markkinoille.
Toimi 8: ACER suosittaa seuraavassa tariffiraportissaan parhaita käytäntöjä älykkäiden verkkojen ja verkon tehokkuutta lisäävien teknologioiden edistämiseksi tariffisuunnittelun avulla kiinnittäen huomiota myös toimintakustannuksiin pääomakustannusten ja hyötyjen jakamisen lisäksi.
Verkkoja rahoitetaan tyypillisesti verkkotariffeilla, joita täydennetään rajatylittävistä siirtohankkeista saatavilla pullonkaulatuloilla. Siirto- ja jakeluverkkotariffeja olisi päivitettävä säännöllisesti kiinnittäen huomiota sekä toiminta- että pääomakustannuksiin, jotta voidaan ottaa huomioon energiajärjestelmän muutos kohti hiilestä irtautumista ja jakeluverkonhaltijoiden entistä aktiivisempi rooli. On tunnustettava, että verkkojen käyttöönottoon ja toimintaan liittyvät toimintakustannukset ovat kasvaneet, myös fyysiset ja kyberturvallisuuskustannukset. Tehokkuusvaatimukset kannustavat verkonhaltijoita vähentämään kustannuksia ja tehostamaan toimintaansa. 36 Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi säännöllisesti tarkasteltava verkkotariffien asettamista ja menetelmiään, myös sitä, miten ne asettavat pitkän aikavälin kannustimia, tukevat kysyntähuippujen siirtämistä ja kannustavat verkkojen tehokkuutta ja toimivuutta lisäävien teknologioiden käyttöönottoon (ks. edellinen toimi) esimerkiksi tuotokseen tai suorituskykyyn perustuvien palkkiojärjestelmien avulla. Verkkotariffien on siten kehityttävä energiajärjestelmän myötä. Innovatiiviset lähestymistavat, kuten hyötyjen jakaminen 37 , voivat edistää energiajärjestelmän häiriönsietokykyä kohtuuhintaan. Jotkin jäsenvaltiot ovat ottamassa käyttöön uusia käytäntöjä. Esimerkiksi Italian kansallinen sääntelyviranomainen 38 on siirtymässä panosperusteisesta sääntelystä palkkioihin, joilla pyritään lisäämään siirtokapasiteettia ja pääomamenojen tehokkuutta lisääviä kannustimia. Lisäksi se aikoo vuonna 2024 ottaa huomioon sekä toiminta- että pääomamenot. ACERin olisi tuettava kansallisia sääntelyviranomaisia suosittelemalla parhaita käytäntöjä seuraavassa tariffiraportissaan 39 , joka on määrä antaa tammikuussa 2025. Käytäntöjen olisi perustuttava kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien perusteelliseen kuulemiseen, ja niillä olisi tuettava kansallisia sääntelyviranomaisia niiden täytäntöönpanotoimissa.
Kuten sähköasetuksessa säädetään, tariffimenetelmien on tarjottava asianmukaisia kannustimia, myös pitkällä aikavälillä, ja varmistettava kustannusvastaavuus, jota tehostetaan tarkastelemalla huolellisesti kustannusten jakautumista tuottajien ja kuluttajien kesken. Tämä on erityisen tärkeää, kun otetaan huomioon, että verkon kehittämistä ohjaa yhä enemmän tarve liittää verkkoon alueita, joilla voidaan tuottaa uusiutuvaa energiaa. Tämä suuntaus olisi otettava huomioon myös syöttö- ja liityntämaksujen asianmukaisessa tasossa asiaan liittyvien kustannusten kattamiseksi.
V.PARANNETAAN RAHOITUKSEN SAANTIA
Tarvittavien verkkojen vahvistamis- ja mukauttamistoimien rahoittaminen edellyttää valtavien, lähes puolen biljoonan euron suuruisten varojen mobilisointia tilanteessa, jossa julkiset varat ovat rajalliset ja inflaatio ja korkojen nousu vaikuttavat hankkeisiin. Hankkeiden toteuttajien luottoluokitukseen ja pääoman saantiin liittyy myös uusia haasteita. Sekä siirto- että jakeluverkonhaltijoiden pääomamenot kasvavat ennennäkemättömällä tavalla. Esimerkiksi yrityksen investointiohjelman koko tai nopea laajentuminen voivat vaikuttaa yrityksen luottoluokitukseen ja vaikeuttaa rahoituksen saantia. Nämä haasteet edellyttävät uusia toimia verkkoinvestointeja tukevien räätälöityjen rahoitustuotteiden ja -välineiden yksilöimiseksi.
Toimi 9: Komissio kartoittaa räätälöityjä rahoitusmalleja ja vahvistaa näkemystenvaihtoa yksityisen rahoituksen esteiden poistamiseksi.
Komissio käynnistää vuoden 2023 loppuun mennessä Investors Dialogue on Energy -aloitteen pohjalta tiiviin näkemystenvaihdon sijoittajien, luottolaitosten, rahoituslaitosten, sääntelyviranomaisten ja verkonhaltijoiden kanssa rahoituksen esteiden tunnistamiseksi ja poistamiseksi muun muassa lainojen, markkinapohjaisten välineiden (lainojen ja pääoman) sekä takausten ja sekarahoituksen kautta. Verkonhaltijoiden liiketoimintamallien erityispiirteet huomioon ottaen komissio tutkii asiaankuuluvien sidosryhmien tuella myös sopivia rahoitusvälineitä investointitarpeiden täyttämiseksi, kuten takauksia tai vastaavia mekanismeja, joilla voidaan saada liikkeelle yksityistä rahoitusta.
Lisäksi komissio ja EIP selvittävät tarkemmin tarvetta rahoitusvälineille, joilla verkkoinvestointeja voitaisiin tukea laajemmin InvestEU-ohjelman yhteydessä.
Komissio varmistaa koordinoinnin ja synergiat tämän työn sekä tuulivoimaa koskevan toimintasuunnitelman (toimi 8) mukaisen rahoituksen saantia koskevan työn ja muiden uusiutuviin energialähteisiin perustuvien teknologioiden välillä, jotta voidaan varmistaa tulevan sähköjärjestelmän johdonmukainen integrointi.
Toimi 10: Komissio lisää tietoisuutta älykkäitä verkkoja ja jakeluverkkojen modernisointia koskevien EU:n rahoitusohjelmien tarjoamista mahdollisuuksista.
Jakeluverkkoihin voidaan myöntää rahoitusta EU:n eri rahoitusvälineistä. Tärkeimpiä rahoituslähteitä ovat alueelliset (EAKR) ja koheesiorahastot sekä elpymis- ja palautumistukiväline, mukaan lukien sen REPowerEU-komponentti. EAKR ja koheesiorahastot voivat yhteisrahoittaa älykkäiden energiajärjestelmien, verkkojen ja varastointihankkeiden kehittämistä. Jäsenvaltiot ovat kauden 2021–2027 toimenpideohjelmissaan osoittaneet näihin toimiin toistaiseksi vain 4,7 miljardia euroa, mikä on johtanut 6 miljardin euron investointeihin. Myönnetyt määrät vaihtelevat suuresti jäsenvaltioiden välillä myös siitä syystä, että jotkin jäsenvaltiot ovat tukeneet tällaisia investointeja elpymis- ja palautumistukivälineestä. Modernisaatiorahasto, jota rahoitetaan osalla EU:n päästökauppajärjestelmästä saatavista tuloista 40 , ja elpymis- ja palautumistukiväline voivat kattaa osan näistä investointitarpeista.
Jos jäsenvaltiot, joilla on suuri tarve jakeluverkkojen modernisointiin ja paikallisten älykkäiden verkkojen käyttöönottoon, muuttavat alueellisten tai koheesiorahastojen mukaisia toimenpideohjelmiaan, niiden olisi tässä yhteydessä pohdittava keinoja lisätä tälle alalle myönnettäviä määrärahoja. Komissio käynnistää vuoden 2024 ensimmäisellä neljänneksellä prosessin, jossa käsitellään jäsenvaltioiden kanssa jakeluverkkojen rahoitusmahdollisuuksia. Se aikoo muun muassa järjestämää asiaa koskevan korkean tason kokouksen. Komissio aikoo myös tarjota teknisen tuen välineen puitteissa kohdennettua teknistä apua yrityksille rahoitushakemusten valmisteluun ja tehdä yhteistyötä EU DSO ‑elimen kanssa lisätäkseen tietoisuutta tästä toimesta elimen jäseninä olevien jakeluverkonhaltijoiden keskuudessa.
VI.VAUHDITETAAN KÄYTTÖÖNOTTOA NOPEUTTAMALLA LUPAMENETTELYJÄ JA PARANTAMALLA YLEISÖN OSALLISTUMISTA
Infrastruktuurihankkeiden lupamenettelyt ovat monimutkaisia ja pitkiä, koska verkot kulkevat usein usean lainkäyttöalueen kautta. Tämä edellyttää useita eri lupamenettelyjä useilla eri kielillä ja erilaisin järjestelyin ja määräajoin. Osa ongelmista liittyy toimivaltaisten viranomaisten henkilöstöön ja digitalisointiin liittyviin rajoitteisiin. Tarvittavien ympäristölupien saaminen rajatylittäville hankkeille on toisinaan vaikeaa, erityisesti kun on kyse hankkeista, jotka kulkevat suojeltujen luontoalueiden tai tiettyjen lajien elinympäristöjen kautta, etenkin silloin, kun tiedot suojelluista luontotyypeistä ja lajeista eivät ole täydellisiä. Lisäksi infrastruktuurihankkeiden toteuttaminen herättää usein yleisön keskuudessa huolta, mikä voi pahimmillaan johtaa pitkiin oikeudenkäynteihin. Lakisääteiset vähimmäisvaatimukset eivät useinkaan riitä vastaamaan niiden paikallisyhteisöjen huolenaiheisiin, joihin hankkeiden toteuttaminen vaikuttaa. Siksi yleisö olisi pyrittävä ottamaan mukaan tiiviimmin kuin mitä ehdottomasti edellytetään.
TEN-E-asetus ja hiljattain annettu neuvoston hätätilanneasetus (EU) 2022/2577 tarjoavat ratkaisuja näihin kysymyksiin, mutta niitä ei ole vielä otettu riittävästi käyttöön.
Toimi 11: Komissio tukee lupamenettelyjen nopeuttamista antamalla ohjeita ja teknistä tukea nykyisten lainsäädäntövälineiden täytäntöönpanoon ja jäsenvaltiot toteuttavat nopeuttamistoimenpiteitä.
Jäsenvaltiot voivat hyödyntää neuvoston hätätilanneasetuksen 41 vapaaehtoisia säännöksiä (6 artikla), ja niitä kannustetaan saattamaan tarkistettu uusiutuvan energian direktiivi nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöään, jotta voidaan vauhdittaa uusiutuvan energian integroimiseksi tarvittavien siirto- ja jakeluverkkojen kehittämistä. Verkon kehittämistä ohjaa yhä enemmän tarve liittää suuria määriä uusiutuvan energian tuotantoa järjestelmään, ja jäsenvaltioilla voi olla merkittävää potentiaalia nimetä erityisiä infrastruktuurialueita mainittujen asetuksen ja direktiivin mukaisesti.
Vuonna 2022 perustettu lupamenettelyistä vastaavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten foorumi on osoittautunut hyödylliseksi alustaksi, jolla vaihdetaan parhaita käytäntöjä, annetaan selvennyksiä ja tarjotaan ohjausta. Foorumin toimintaa aiotaan lisätä muun muassa järjestämällä ministerikokous, jotta varmistetaan poliittinen ohjaus yksilöityjen lupakysymysten ratkaisemiseksi. Lisäksi komissio toteuttaa vuonna 2024 tutkimuksen, jossa arvioidaan TEN-E-asetuksen lupasäännösten täytäntöönpanoa. Tämä mahdollistaa erityisesti parhaiden käytäntöjen tunnistamisen ja levittämisen. Jäsenvaltioiden olisi tutkimuksen tulosten perusteella määritettävä erityiset toimenpiteet lupamenettelyjensä nopeuttamiseksi. Komissio tukee tätä arviointia ja sen toteuttamista lupamenettelyistä vastaavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten foorumin kautta.
Komissio tekee yhteistyötä asiaankuuluvien ministeriöiden ja lupaviranomaisten kanssa, myös kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen yhteydessä, edistääkseen ja tukeakseen RED III -direktiivin ja neuvoston hätätilanneasetuksen ja tarkistetun uusiutuvan energian direktiivin soveltamista jakeluverkkojen osalta. Lisäksi kansallisten toimivaltaisten viranomaisten foorumi jatkaa tiedonvaihtoa älykkäiden sähköverkkojen lupamenettelyjen erityispiirteistä, jotta menettelyjä voidaan sujuvoittaa.
Puuttuakseen energiainfrastruktuurihankkeiden kohtaamiin lupaesteisiin komissio antaa viimeistään vuoden 2025 puoliväliin mennessä ohjeita erityisten infrastruktuurialueiden nimeämisestä uusiutuvan energian integroimiseksi tarvittavia verkkohankkeita varten, kuten tarkistetussa uusiutuvan energian direktiivissä säädetään. Komissio päivittää tarvittaessa vuoden 2024 viimeiseen neljännekseen mennessä nykyisiä ohjeita, jotka koskevat yhteistä tai keskinäistä etua koskevien hankkeiden ympäristövaikutusten arviointien yksinkertaistamista 42 , sekä tarvittaessa energiansiirtoinfrastruktuurista ja EU:n luonnonsuojelusäännöksistä annettuja ohjeita 43 mukauttaakseen ne TEN-E-asetuksen ja uusiutuvan energian direktiivin tarkistettuihin lainsäädäntökehyksiin ja lupasäännöksiin.
Lisäksi komissio tukee vuodesta 2024 alkaen verkkohankkeiden lupamenettelyjen digitalisointia teknisen tuen välineen avulla. Teknisen tuen välineestä annetussa asetuksessa 44 säädetään, että jäsenvaltiot voivat saada joko erillisiä tai useita maita kattavia hankkeita varten teknistä asiantuntemusta lupamenettelyjen nopeuttamiseksi. Jäsenvaltioita kannustetaan hyödyntämään komission tarjoamaa teknisen tuen välinettä lupa- ja liitäntähakemusten käsittelyjärjestelmiensä parantamiseksi esimerkiksi digitalisaation avulla. Lisäksi kuten Euroopan tuulivoimaa koskevassa toimintasuunnitelmassa 45 ilmoitettiin, komissio ottaa vuoden loppuun mennessä käyttöön erityisen verkkotyökalun, jolla tuetaan jäsenvaltioita muun muassa antamalla vastauksia jäsenvaltioiden usein esittämiin kysymyksiin, jotka liittyvät tarkistettujen lupasäännösten käytännön täytäntöönpanoon.
Toimi 12: Komissio ottaa käyttöön yhteistyösopimuksen, jolla varmistetaan sidosryhmien varhainen, säännöllinen ja mielekäs osallistuminen sekä sääntelyyn perustuva tuki.
Konfliktien ja viivästysten onnistuneen välttämisen määrällinen tai rahallinen määrittäminen voi olla vaikeaa, kun otetaan huomioon monimutkainen sääntelykehys infrastruktuurihankkeissa, joihin liittyy useita lainkäyttöalueita ja osaamistarpeita. Vaikka parhaita käytäntöjä edistetään ja jaetaan hankkeiden toteuttajien kesken, sidosryhmien osallistumista koskevia puitteita on vahvistettava tekemällä osallistumisesta säännöllistä ja yhteistä toimintaa, jolla lievennetään yhteisöihin ja luontoon kohdistuvia vaikutuksia, samalla kun jaetaan hyötyjä myös yhteisöille ja parannetaan luonnon suojelua.
Mahdollisen julkisen vastustuksen käsittelemiseksi ja jotta voidaan varmistaa sidosryhmien mahdollisimman laaja osallistuminen, komissio käynnistää vuoden 2023 PCI Energy Days -tapahtumassa jäsenvaltioiden, kansallisten sääntelyviranomaisten, verkonhaltijoiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan sopimuksen (Pact for Engagement), jolla varmistetaan sidosryhmien varhainen, säännöllinen ja mielekäs osallistuminen sekä riittävä sääntelyyn perustuva tuki (ks. liite II).
VII.VAHVISTETAAN VERKKOJEN TOIMITUSKETJUJA
EU:n teollisuus on maailmanlaajuisesti johtava toimija sähköjärjestelmien komponenttien, kuten HVDC-kaapeleiden ja sähköasemien, valmistuksessa. Ne ovat EU:n offshore-tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeisiä tekijöitä.
Verkkohankkeiden toteuttajien mukaan joidenkin verkkokomponenttien toimitusajat ovat kuitenkin yhä pidempiä, toisinaan useita vuosia jopa kiireellisimmissä yhteistä etua koskevissa hankkeissa. Tämä johtuu muun muassa joidenkin komponenttien niukasta tarjonnasta ja raaka-aineiden hintojen noususta. Samaan aikaan EU:n valmistajilla on vaikeuksia saavuttaa mittakaavaetuja tuotteiden erityispiirteiden erojen takia. Lisäksi sähköverkkoteknologian kysynnän voimakas maailmanlaajuinen kasvu voi pidentää toimitusaikoja entisestään. Siksi EU:n valmistuskapasiteetin odotetaan kasvavan merkittävästi, ja EU:n kumppanuudet vahvistavat arvoketjuja entisestään.
Maailmanlaajuisen kilpailun lisääntyminen HVDC- ja HVAC-kaapeleiden ja -järjestelmien markkinoilla, jotka Euroopassa perustuvat edelleen pääasiassa EU:n sisäisiin toimituksiin, on erittäin myönteistä, edellyttäen että toimintaedellytykset ovat tasapuoliset. Energiajärjestelmän häiriönsietokyvyn lisäämiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseen, että tasapuoliset toimintaedellytykset säilyvät eikä epäterveille kaupan käytännöille jää tilaa.
Lisäksi on varmistettava, että turvallisuusriskejä ei synny. EU:n kriittisten energiainfrastruktuurien tarpeiden täyttäminen erityisesti sellaisten kolmansien maiden toimittajien tuotteilla, jotka eivät jaa EU:n arvoja ja kantoja, voi kuitenkin aiheuttaa turvallisuusriskejä 46 . Nämä riskit voivat liittyä suoraan kyberturvallisuuteen 47 taikka toimitusketjuihin liittyvien riippuvuussuhteiden mahdolliseen käyttöön aseena.
Riippuvuus suuririskisten kolmansien maiden toimittajista kriittisten komponenttien osalta voi lisätä verkkojen ja kolmansien maiden yhdysjohtojen kyberhaavoittuvuutta. Tarkistetussa verkko- ja tietoturvadirektiivissä (NIS 2) 48 edellytetään, että energia-alan toimijat toteuttavat toimitusketjuihinsa liittyviä turvallisuustoimenpiteitä osana kyberturvallisuusriskien hallintatoimenpiteitä. Tuleva kyberresilienssisäädös, josta lainsäätäjät parhaillaan neuvottelevat, parantaa huomattavasti toimitusketjujen turvallisuutta, koska siinä edellytetään, että EU:n markkinoille saapuvissa digitaalisia ominaisuuksia sisältävissä laitteistoissa ja ohjelmistotuotteissa sovelletaan sisäänrakennetun kyberturvallisuuden periaatetta. Lisäksi siinä asetetaan valmistajille velvoite varmistaa, että kyberturvallisuusvaatimuksia noudatetaan tuotteen koko elinkaaren ajan.
EU:n verkonhaltijoilla on myös vaikeuksia saada riittävästi raaka-aineita, kuten kuparia tai terästä. Kun otetaan huomioon kunnianhimoiset käyttöönottotavoitteet, EU:n sisäisen tuotantokapasiteetin lisäämiseen ja raaka-aineiden ja keskeisten komponenttien tarjonnan monipuolistamiseen on pyrittävä sekä sisäisesti että EU:n sopimuksilla tai kumppanuuksilla luotettavien kolmansien maiden kanssa. Kriittisiä raaka-aineita koskeva säädös auttaa varmistamaan, että Eurooppa saavuttaa nämä tavoitteet muun muassa sisäisen tuotannon ja strategisten kumppanuuksien avulla. Komissio pyrkii varmistamaan kriittisten ja strategisten raaka-aineiden saatavuuden. Tätä tavoitetta edistetään myös vapaakauppasopimuksilla ja muilla kahdenvälisillä sopimuksilla, jotka kattavat energian, raaka-aineiden ja puhtaan teknologian toimitusketjut, sekä Global Gateway -strategialla.
On myös korostettava, että kolmansien maiden kanssa toteutettavat sähkön yhteenliitäntähankkeet, kuten keskinäistä etua koskevat hankkeet, joiden tavoitteena on viedä merkittäviä määriä uusiutuvaa sähköä EU:hun, eivät saisi luoda uusia riippuvuuksia energian toimitusvarmuuden kannalta.
Lisäksi ammattitaitoisen työvoiman puute vaikuttaa siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden, HVDC-kaapelien valmistajien ja muiden sähköjärjestelmien toimittajien kasvavien henkilöstötarpeiden täyttämiseen. Tämä koskee myös tarvetta lisätä digitaalisia ja teknisiä taitoja, jotka liittyvät muun muassa automaatioon, verkkojen hallintaan, massadataan ja edistyneeseen analytiikkaan, jotta voidaan havaita ja hallita verkkoon liittyviä haasteita sekä kehittää tarvittavaa teknologiaa. 49
Edellä mainittuihin joustavien ja tehokkaiden verkkovalmistuksen toimitusketjujen tarpeisiin on vastattu ehdotuksessa nettonollateollisuutta koskevaksi säädökseksi (ehdotettuihin strategisiin nettonollateknologioihin sisältyy myös verkkoteknologioita, ja osaamishaasteisiin pyritään vastaamaan Net-Zero Academies -yhteenliittymillä) sekä Euroopan tuulivoimaa koskevassa toimintasuunnitelmassa (verkon kysyntävarmuutta pyritään lisäämään perustamalla EU:n digitaalinen alusta tuulivoimaa koskevien huutokauppojen suunnittelua ja kansallisia sitoumuksia varten). Nettonollateollisuutta koskevan säädöksen nopea hyväksyminen ja täytäntöönpano mahdollistaa joustavan verkkotoimitusketjun tukemisen erityisesti nopeuttamalla uuden valmistuskapasiteetin lupamenettelyjä ja lisäämällä ammattitaitoista työvoimaa sekä asianmukaisesti suunnitelluilla julkisilla tarjouskilpailuilla ja huutokaupoilla.
EU:n teollisuudella on käytettävissään myös muita komission täytäntöönpanovälineitä, joilla edistetään tasapuolisia toimintaedellytyksiä, torjutaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä 50 taikka poistetaan julkisten hankintojen markkinoille pääsyyn liittyviä epäsuhtaisuuksia EU:n ja kolmansien maiden välillä (kansainvälisten julkisten hankintojen väline). Turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen liittyvien riskien osalta ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaa koskeva asetus 51 mahdollistaa ulkomaisten suorien sijoitusten turvallisuusriskien arvioinnin. Lisäksi EU:n kauppasopimuksilla pyritään edistämään uusiutuvaan energiaan tehtäviä investointeja muun muassa energiaverkkoihin pääsyn kautta, jotta hankintoja voidaan monipuolistaa ja jotta voidaan mahdollistaa pääsy kolmansien maiden markkinoille samalla kun säilytetään toimitusvarmuus.
Tähän toimintasuunnitelmaan sisältyvillä kohdennetuilla ja täydentävillä toimilla tuetaan verkkojen toimitusketjujen parantamista edelleen. Tuotteiden suunnittelun yhdenmukaistaminen EU:ssa antaisi toimittajille mahdollisuuden keskittyä volyymiin sen sijaan, että aikaa ja henkilöresursseja käytetään räätälöityyn suunnitteluun ja valmistukseen. Tällainen yhdenmukaistaminen paitsi helpottaisi toimittajien pääsyä sisämarkkinoille myös lisäisi kilpailua, alentaisi kustannuksia ja lisäisi tuotantoa samalla valmistuskapasiteetilla.
Toimi 13: Sähkö-ENTSO ja EU DSO ‑elin tekevät yhteistyötä teknologiatoimittajien kanssa yhdenmukaistettujen teknologiaeritelmien kehittämiseksi ja verkkohankkeiden kehittämisen näkyvyyden parantamiseksi, jotta helpotetaan investointeja valmistuskapasiteettiin ja turvataan toimitusketjut.
Standardit, jotka koskevat sähköverkkojen ja -laitteiden koko arvoketjua, ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan varmistaa sähkölaitteistojen turvallisuus, helpottaa toimitusketjun turvaamista, varmistaa yhteentoimivuus, mahdollistaa investoinnit sähköverkkoon, säästää kustannuksia ja siten nopeuttaa käyttöönottoa ja nykyaikaistamista.
Ensisijainen ja kiireellisin tarve liittyy siihen, että siirtoverkonhaltijoiden verkkovalmistajille laatimat nykyiset tarjouspyyntöeritelmät ovat usein pitkälle räätälöityjä, mikä tarkoittaa, että lähes jokaisen eurooppalaisen siirtoverkonhaltijan kohdalla toimitusketjun voimavaroja ja resursseja on käytettävä erityisiin suunnittelupyyntöihin. Siirtoverkonhaltijoiden yhteisesti sopimat eritelmät alentaisivat kustannuksia, nopeuttaisivat hankkeiden toteuttamista, lisäisivät jo olemassa olevien tuotantolaitosten tuotantoa ja helpottaisivat toimittajien pääsyä myös muille markkinoille kaikkialla EU:ssa. Ensimmäiset pyrkimykset yhteisistä vaatimuksista sopimiseksi on jo käynnistetty Horisontti Eurooppa -puiteohjelmassa 52 ja joissakin tapauksissa joidenkin siirtoverkonhaltijoiden aloitteesta 53 . Eri siirtoverkonhaltijat kuitenkin soveltavat vaatimuksia edelleen eri tavoin. Verkkojen tulevaisuutta käsitelleessä korkean tason tapahtumassa käydyissä keskusteluissa Sähkö-ENTSO korosti tarvetta jatkaa yhteistyötä tältä osin ja yksinkertaistaa eritelmiä. 54
Komissio pyytää eurooppalaisia standardointiorganisaatioita laatimaan yhteisymmärrykseen perustuvan sopimuksen yhdessä kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien (Sähkö-ENTSO, siirtoverkonhaltijat ja valmistajat) kanssa yhteisistä tuote-eritelmistä, jotka olisi hyväksyttävä vuoden 2024 loppuun mennessä. Siirtoverkonhaltijoiden olisi käytettävä näitä tuote-eritelmiä hankinnoissaan kaikkialla EU:ssa, ja sääntelyviranomaisten olisi edistettävä niiden käyttöä tariffien suunnittelussa. Työtä olisi koordinoitava tiiviisti standardointia käsittelevän korkean tason foorumin vihreää sähköjärjestelmää käsittelevän työryhmän kanssa. Tämä voisi tarvittaessa olla ensimmäinen askel kohti koko sähköverkon arvoketjua koskevien teknisten eritelmien ja EU-standardien kehittämistä.
Korkean tason foorumi kartoittaa yhteistyössä edellä mainittujen eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kanssa standardoinnin puutteet ja ehdottaa etenemissuunnitelmaa vuoden 2024 ensimmäiseen neljännekseen mennessä. Painopiste on strategisissa kysymyksissä, jotka perustuvat nykyisiin markkina- ja liiketoimintasuuntauksiin, mukaan lukien geopoliittiset rajoitteet, vaikutukset eurooppalaisiin yrityksiin ja maailmanlaajuisen kaupan helpottaminen.
Sähkö-ENTSOn ja EU DSO ‑elimen olisi yhdessä verkonhaltijoiden kanssa luotava vuoden 2024 viimeiseen neljännekseen mennessä mekanismeja, joilla valmistajille annetaan enemmän näkyvyyttä tulevista laitteiden ja järjestelmien hankintasuunnitelmista kaikilla jännitetasoilla. Tämä voisi auttaa verkkoteknologioiden valmistajia valmistelemaan paremmin tuotantokapasiteettiaan ja ammattitaitoista työvoimaansa tai suunnittelemaan tuotantoaan verkon laajennustarpeiden perusteella. Näin voitaisiin välttää mahdolliset pullonkaulat teknologian toimitusketjuissa. Toimen toteutuksessa olisi otettava mallia EU:n vuorovaikutteisesta digitaalisesta alustasta, jolla jäsenvaltioiden huutokauppasuunnitelmat tullaan julkaisemaan, kuten tuulivoimaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa ilmoitettiin.
Toimi 14: Komissio edistää yhteisiä teknisiä vaatimuksia uuden tuotannon ja kysynnän liittämistä varten.
Uuden kysynnän ja uusien tuotantohankkeiden liittämistä varten laadituilla tuote-eritelmillä on merkittäviä vaikutuksia tuotesuunnitteluun ja -vaatimuksiin. Tällä hetkellä tekniset vaatimukset vaihtelevat suuresti eri puolilla Eurooppaa, ja valmistajien on mukautettava tuotteensa paikallisiin vaatimuksiin. Tämä vaikeuttaa valmistajien pääsyä EU:n sisämarkkinoille. Komissio arvioi ja ehdottaa vuoteen 2025 mennessä toimenpiteitä, joilla edistetään yhteisiä teknisiä vaatimuksia tuottajien ja kulutuksen verkkoon liittämistä koskevien verkkosääntöjen tarkistuksen yhteydessä. Tällä pyritään varmistamaan, että valmistajat voivat hyötyä täysimittaisesti sisämarkkinoista.
1.PÄÄTELMÄT
Sähköverkot ovat todellinen eurooppalainen menestystarina yhdentymisen, yhteistyön ja keskinäisen tuen alalla. Koska sähköverkoilla on korvaamaton rooli energiasiirtymässä, on erittäin tärkeää varmistaa oikeiden kannustimien käyttöönotto ja sekä tarpeettomien esteiden ja riskien minimointi. Verkkojen modernisointi, laajentaminen ja tekeminen älykkäämmiksi on tarpeen sekä siirto- että jakelutasolla, jotta energiasiirtymä voidaan toteuttaa kaikilla talouden aloilla. Verkkojen on oltava valmiita uusiin järjestelmätarpeisiin, erityisesti uusiutuvan energian ja joustavan kysynnän integrointiin. Nämä verkon kehittämiseen liittyvät haasteet edellyttävät merkittäviä investointeja, jotka ovat yhteensä puoli biljoonaa euroa vuoteen 2030 mennessä.
Tässä Euroopan sähköverkkoja koskevassa toimintasuunnitelmassa yksilöidään useita toisiinsa liittyviä toimenpiteitä, jotka voidaan toteuttaa seuraavien 18 kuukauden aikana riittävän investointikehyksen luomiseksi sähköverkoille. Esimerkiksi luotettava ja laadukas verkkosuunnittelu yhdistettynä ennakoivat investoinnit mahdollistaviin puitteisiin alueilla, jotka aikovat toteuttaa uusiutuvaan energiaan, sähköiseen liikenteeseen tai lämpöpumppujen käyttöönottoon liittyviä hankkeita, sekä verkkohankkeiden lupamenettelyjen sujuvoittaminen voivat lisätä merkittävästi verkon vastaanottokapasiteettia uuden uusiutuvan energian tuotannon ja joustolähteiden integroimiseksi järjestelmään.
Asiaankuuluvien organisaatioiden olisi käynnistettävä yksilöidyt toimet ehdotetussa aikataulussa, mutta toimien täysi vaikutus voidaan saada aikaan vain, jos kaikki asiaankuuluvat julkiset ja yksityiset toimijat sitoutuvat vahvasti ja pitkällä aikavälillä yhteistyöhön toimien täytäntöönpanossa. Vain tekemällä yhteistyötä voimme kehittää verkkojamme niin, että ne selviävät tulevista haasteista.
Tästä syystä komissio perustaa Kööpenhaminan energiainfrastruktuurifoorumin yhteyteen yhteistyössä jäsenvaltioiden, ACERin, Sähkö-ENTSOn ja EU DSO ‑elimen, EIP:n, valmistajien ja kansalaisjärjestöjen kanssa erityisen foorumin, jonka tehtävänä on seurata säännöllisesti edistymistä tämän toimintasuunnitelman toteuttamisessa ja raportoida siitä foorumin vuosikokouksessa.
LIITE I – EUROOPAN SÄHKÖVERKKOJA KOSKEVA TOIMINTASUUNNITELMA LYHYESTI
|
LUOKKA |
TOIMET |
AJANJAKSO |
|
Nopeutetaan yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamista ja kehitetään uusia hankkeita |
1.Komissio, jäsenvaltiot ja siirtoverkonhaltijat vahvistavat tukea yhteistä tai keskinäistä etua koskevien hankkeiden valmistelulle, nopeammalle toteutukselle ja rahoitukselle. |
Vuodesta 2024 alkaen |
|
Parannetaan verkkojen pitkän aikavälin suunnittelua uusiutuvan energian osuuden kasvattamiseksi ja sähköistämisen lisäämiseksi |
2.Sähkö-ENTSO tehostaa vuoteen 2050 ulottuvaa ylhäältä alaspäin suuntautuvaa suunnittelua ottamalla huomioon merellä ja maalla sijaitsevien järjestelmien tarpeiden määrittelyn sekä vetyyn liittyvät tarpeet |
Vuoden 2024 ensimmäisestä neljänneksestä alkaen |
|
|
3.EU DSO ‑elin tukee jakeluverkon suunnittelua kartoittamalla jakelun kehittämissuunnitelmien olemassaoloa ja ominaispiirteitä. |
Vuoden 2024 puoliväli |
|
Otetaan käyttöön sääntelykannustimia tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavan verkon rakentamiseksi |
4.Komissio ehdottaa ohjaavia periaatteita edellytyksistä, joiden täyttyessä ennakoivat investoinnin verkkohankkeisiin olisi hyväksyttävä. |
Vuoden 2025 ensimmäinen neljännes |
|
|
5.Komissio antaa ohjeita offshore-hankkeiden rajatylittävästä kustannustenjaosta. |
Vuoden 2024 puoliväli |
|
Kannustetaan verkkojen parempaan käyttöön |
6.Sähkö-ENTSO ja EU DSO ‑elin sopivat verkonhaltijoiden käytettävissä olevan verkon vastaanottokapasiteetin yhdenmukaistetuista määritelmistä ja laativat koko EU:n kattavan yleiskatsauksen. |
Toimintasuunnitelman hyväksymisestä alkaen |
|
|
7.Sähkö-ENTSO ja EU DSO ‑elin edistävät älykkäiden verkkojen, verkon tehokkuuden ja innovatiivisten teknologioiden lisäämistä. |
Vuoden 2024 viimeinen neljännes |
|
|
8.ACER suosittaa seuraavassa tariffiraportissaan parhaita käytäntöjä älykkäitä verkkoja ja verkon tehokkuutta lisäävien teknologioiden edistämiseksi tariffisuunnittelun avulla kiinnittäen huomiota myös toimintakustannuksiin pääomakustannusten ja hyötyjen jakamisen lisäksi. |
Vuoden 2025 ensimmäinen neljännes |
|
Parannetaan rahoituksen saantia |
9.Komissio kartoittaa räätälöityjä rahoitusmalleja ja vahvistaa näkemystenvaihtoa rahoituksen esteiden poistamiseksi. |
Toimintasuunnitelman hyväksymisestä alkaen |
|
|
10.Komissio lisää tietoisuutta älykkäitä verkkoja ja jakeluverkkojen modernisointia koskevien EU:n rahoitusohjelmien tarjoamista mahdollisuuksista. |
Vuoden 2024 ensimmäisestä neljänneksestä alkaen |
|
Vauhditetaan käyttöönottoa nopeuttamalla lupamenettelyjä ja parantamalla yleisön osallistumista |
11.Komissio tukee lupamenettelyjen nopeuttamista antamalla ohjeita ja teknistä tukea nykyisten lainsäädäntövälineiden täytäntöönpanoon ja jäsenvaltiot toteuttavat nopeuttamistoimenpiteitä. |
2024–2025 |
|
|
12.Komissio ottaa käyttöön yhteistyösopimuksen, jolla varmistetaan sidosryhmien varhainen, säännöllinen ja mielekäs osallistuminen sekä sääntelyyn perustuva tuki. |
Toimintasuunnitelman hyväksymisestä alkaen |
|
Vahvistetaan verkkojen toimitusketjuja |
13.Sähkö-ENTSO ja EU DSO ‑elin tekevät yhteistyötä teknologiatoimittajien kanssa yhdenmukaistettujen teknologiaeritelmien kehittämiseksi ja verkkohankkeiden kehittämisen näkyvyyden parantamiseksi, jotta helpotetaan investointeja valmistuskapasiteettiin ja turvataan toimitusketjut. |
Vuoden 2024 viimeinen neljännes |
|
|
14.Komissio edistää yhteisiä teknisiä vaatimuksia uuden tuotannon ja kysynnän liittämistä varten. |
Vuoteen 2025 mennessä |
LIITE II – YHTEISTYÖSOPIMUS
Varmistetaan sidosryhmien varhainen, säännöllinen ja merkityksellinen osallistuminen verkkojen kehittämiseen
Euroopan energiasiirtymän ja talouden elpymisen kulmakivenä on sähköjärjestelmä, jossa uusiutuvan energian osuus tuotannosta on noin puolet vuonna 2030 ja joka on täysin hiiletön hyvissä ajoin ennen vuotta 2050. Uusiutuvan energian kapasiteettia otetaan käyttöön huomattavasti nykyistä nopeammalla tahdilla, mikä edellyttää integroitua ja yhteenliitettyä eurooppalaista infrastruktuuria. Sähköverkkojen kehittämisen nopeuttaminen samanaikaisesti uusiutuvan energian laajamittaisen lisäämisen kanssa on avainasemassa, jotta Eurooppa voi saavuttaa energiavarmuuteen ja ilmastoon liittyvät tavoitteensa.
Näitä tavoitteita ei voida kuitenkaan saavuttaa yksin tai haavoittuvimpien luontotyyppiemme suojelun kustannuksella. Tarkistettu TEN-E-asetus toimii edelleen ohjaavana kehyksenä yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittämiselle ja toteuttamiselle, jos ne ovat tarpeen kysynnän ja tarjonnan yhdistämiseksi kaikkialla Euroopassa. Päätöksentekomenettelyjä on vahvistettu sekä yhteistä etua koskevien hankkeiden valintavaiheessa että myöhemmin verkkojen reitityksen ja rakentamisen aikana, jotta menettelyt olisivat osallistavampia ja avoimempia ja ottaisivat huomioon niiden yhteisöjen näkemykset ja tarpeet, joihin rakentaminen vaikuttaa. Vaikka parhaita käytäntöjä edistetään ja jaetaan hankkeiden toteuttajien kesken, verkon kehittämisessä on edelleen viivästyksiä sekä siirto- että jakelutasolla, koska yhteisöt, joihin energiainfrastruktuurihankkeet vaikuttavat, eivät hyväksy niitä. Sidosryhmien onnistuneen osallistamisen ja viivästysten välttämisen määrällinen tai rahallinen määrittäminen voi olla vaikeaa, kun otetaan huomioon monimutkainen sääntelykehys infrastruktuurihankkeissa, joihin liittyy useita lainkäyttöalueita ja osaamistarpeita. Yleisön osallistumista koskevaa kehystä on vahvistettava tekemällä yhteisestä toiminnasta säännöllistä ja mielekästä. Pyrkimyksenä on lisätä yleisön luottamusta ja osallistumista verkon kehittämiseen, lieventää yhteisöihin ja luontoon kohdistuvia vaikutuksia, jakaa hyödyt uudelleen sekä tehostaa luonnonsuojelua.
Tiedonannossaan Verkot, puuttuva lenkki – sähköverkkoja koskeva EU:n toimintasuunnitelma komissio ilmoittaa ottavansa käyttöön yhdessä jäsenvaltioiden, ACERin ja kansallisten sääntelyviranomaisten, Sähkö-ENTSOn ja siirtoverkonhaltijoiden, EU DSO -elimen ja jakeluverkonhaltijoiden, hankkeiden toteuttajien ja kansalaisyhteiskunnan kanssa yhteistyötä koskevan sopimuksen (Pact for Engagement), jolla varmistetaan sidosryhmien varhainen, säännöllinen ja mielekäs osallistuminen verkkojen kehittämiseen. Sopimuksessa olisi käsiteltävä seuraavia aiheita:
1.Kansallisten ja Euroopan tason viestintätoimien suunnittelu ja toteuttaminen, jotta voidaan tiedottaa siirto- ja jakeluverkkojen keskeisestä roolista energiasiirtymän mahdollistajina.
2.Kansallisten ja paikallisten viranomaisten yhteistyö sen varmistamiseksi, että verkkoja ja uusiutuvan energian hankkeita koskevat lupasäännökset sekä paikallisella, kansallisella ja EU:n tasolla hyväksytyt tai suositellut parhaat käytännöt pannaan tehokkaasti täytäntöön.
3.Jäsenvaltioiden sitoutuminen lisäämään osallistumistaan alueellisiin yhteistyöfoorumeihin, kuten korkean tason työryhmiin, jotta voidaan vauhdittaa yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamista ja asettaa etusijalle kaikkein kypsimmät ja konkreettisimmat hankkeet. Tähän työhön osallistuvat myös siirtoverkonhaltijat ja hankkeiden toteuttajat sekä kansalliset sääntelyviranomaiset ja sidosryhmät.
4.Ministeriöiden, sääntelyviranomaisten ja siirto- ja jakeluverkonhaltijoiden välinen avoin vuoropuhelu riittävästä sääntelytuesta toimenpiteille, joilla varmistetaan sidosryhmien varhainen, säännöllinen ja mielekäs osallistuminen ja jotka perustuvat verkkoinvestointisuunnitelmiin liitettäviin sidosryhmien osallistamista käsitteleviin lukuihin.
5.Tarvittavien organisatoristen olosuhteiden järjestäminen kaikille osapuolille, jotka osallistuvat lupamenettelyihin tai sidosryhmien osallistamiseen. Näiden olosuhteiden on vastattava verkkokapasiteetin merkittäviä lisäämistarpeita.
Komissio tekee tiivistä yhteistyötä kaikkien yhteistyösopimusta noudattavien osapuolten kanssa asianmukaisilla verkkoja käsittelevillä yhteistyöfoorumeilla, kuten PCI Energy Days ‑tapahtumassa, energiainfrastruktuurifoorumilla (Kööpenhaminan foorumi) ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten foorumilla, tukeakseen sopimuksen neljän pilarin täytäntöönpanoa. Näillä foorumeilla komissio myös seuraa näiden aloitteiden edistymistä ja edistää sellaisten käytänteiden vaihtoa, jotka innostavat osapuolia kehittämään ja ylläpitämään sitouttamismenettelyjä, jotka auttavat vastaamaan EU:n verkkohaasteisiin.
Komissio kehottaa jäsenvaltioita, kansallisia sääntelyviranomaisia, siirto- ja jakeluverkonhaltijoita, hankkeiden toteuttajia ja kansalaisyhteiskuntaa liittymään yhteistyösopimukseen ja edistämään yhteisillä toimilla puitteita, jotka mahdollistavat sidosryhmien varhaisen, säännöllisen ja mielekkään osallistumisen verkon kehittämiseen.
https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/speech_23_4377
Energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annettu asetus (EU) 2018/1999, 2 artiklan 11 kohta.
Jäsenvaltiot sopivat tammikuussa 2023 aluekohtaisista yhdistetyistä tavoitteista, joiden perusteella offshore-tuotannon kumulatiivinen tavoite olisi noin 111 gigawattia vuoteen 2030 mennessä ja 317 gigawattia vuoteen 2050 mennessä. Vuonna 2023 asennettu kapasiteetti maalla ja merellä oli yhteensä noin 971 megawattia (komission arvio 971,452 megawattia perustuu Sähkö-ENTSOn avoimuusfoorumin maakohtaisiin tietoihin).
Sähkö-ENTSOn vuoden 2022 kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma, ”System needs study – Opportunities for a more efficient European power system in 2030 and 2040” , toukokuu 2023.
Komission kertomus sähköisen liikkuvuuden edistämisestä kiinteistöpolitiikan avulla , helmikuu 2023.
Ks. Eurelectricin yhteistyössä E.DSO:n kanssa toteuttama ”Connecting the Dots” ‑selvitys. Verkkojen osuus energiantoimitusten kokonaiskustannuksista on kasvanut keskimäärin 27 prosentista 37 prosenttiin tällä vuosikymmenellä; ks. komission laatima investointitarpeiden arviointi (SWD(2023) 68 final).
REPowerEU-toimintasuunnitelman täytäntöönpano (SWD(2022) 230 final).
IEA, ”Electricity Grids and Secure Energy Transitions” , lokakuu 2023.
https://www.ft.com/content/4c843612-1890-49bb-83eb-ddbe4495d6c9
Euroopan tulevaisuuskonferenssin päätelmät , ehdotus nro 3 ilmastonmuutoksesta, energiasta ja liikenteestä, toimenpide 4 (s. 45).
https://energy.ec.europa.eu/topics/infrastructure/energy-infrastructure-forum_en
https://energy.ec.europa.eu/topics/infrastructure/projects-common-interest/pci-energy-days_en
2023: https://www.pcisummit.eu/live-stream/ ; 2022: https://www.sincrogrid.eu/en/News/ArticleID/442/Recordings-of-the-Smart-Grid-PCIs-Summit
EIP, ”Cross-border infrastructure projects – The European Investment Bank’s role in cross-border infrastructure projects” , toukokuu 2023.
Keskinäistä etua koskevilla hankkeilla kytketään EU:n jäsenvaltiot naapurimaihin, mikä osaltaan edistää unionin vuodelle 2030 asetettujen energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista. Tällaisilla hankkeilla voidaan esimerkiksi tukea energiayhteisön sopimuspuolten antamia hiilestä irtautumista koskevia sitoumuksia.
Perustuu elpymis- ja palautumissuunnitelmiin, mukaan lukien 21 jäsenvaltion (HR, EE, EL, HU, IT, PL, RO, MT, AT, ES, SI, SK, CZ, PT, LT, LV, CY, DE, BE, BG, FI) RePowerEU-luvut.
Tarkistettuun uusiutuvan energian direktiiviin sisältyy vaatimuksia, joiden mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että latauspisteet voivat tukea älykkäitä lataustoimintoja ja tarvittaessa kaksisuuntaista latausta. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että sähköajoneuvot ja akut voivat osallistua syrjimättömällä tavalla joustopalveluihin. AFIR-asetuksessa asetetaan yleisesti saatavilla olevalle latausinfrastruktuurille pakolliset käyttöönottotavoitteet ja edellytetään, että vuoden 2024 alusta alkaen kaikkien uusien tai kunnostettujen yleisesti saatavilla olevien latauspisteiden on tuettava älylatausta. Jäsenvaltioiden olisi arvioitava vuoden 2024 loppuun mennessä kaksisuuntaisen latauksen mahdollista vaikutusta käyttäjä- ja järjestelmäkustannusten vähentämiseen ja uusiutuvan sähkön osuuden kasvattamiseen sähköjärjestelmässä ja tarvittaessa toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä. Tuleva kysyntäpuolen joustavuutta koskeva verkkosääntö, jota ollaan parhaillaan laatimassa, luo sääntelykehyksen kaksisuuntaisen latauksen osallistumiselle verkkopalveluihin yhdessä muiden joustoa tarjoavien teknologioiden kanssa. Tällä toimenpiteellä pyritään poistamaan jäljellä olevat sääntelyesteet. Komissio pyrkii hyväksymään verkkosäännön vuoden 2025 aikana.
Kuten kestävän liikenteen foorumi ja älykkään energian asiantuntijaryhmä .
Komission suositus, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2023, energian varastoinnista (C/2023/1729).
Pienet jakeluverkonhaltijat, joilla on alle 100 000 asiakasta, taikka pienet erilliset verkot voidaan vapauttaa tästä velvoitteesta.
Komission arvio 2 558 jakeluverkonhaltijasta perustuu Eurelectricin tietoihin ( ”Distribution grids in Europe, Facts and Figures 2020” , joulukuu 2020).
Esimerkiksi muuntajien, invertterien ja kuluttajien pienjännitejärjestelmien mittaustietoja voidaan käyttää syöttötietoina tehonjakolaskelmissa, joiden avulla on mahdollista laskea uusien aurinkosähköliitäntöjen vaikutus jännitteeseen ja kuormiin vastaavan verkko-osuuden yksittäisten reservien perusteella ja rajoittaa verkon kehittämisen suunnittelu siihen, mikä on tosiasiallisesti tarpeen (Geode, ”Distribution grids: The energy transition’s backbone” , toukokuu 2023).
Ks. esimerkiksi JRC:n selvitys ”Distribution System Operator Observatory 2022” (luku 4.7), huhtikuu 2023.
CEER, ”CEER Views on Electricity Distribution Network Development Plans” , marraskuu 2021.
https://energy.ec.europa.eu/system/files/2023-06/Conclusions%209th%20EIF_13%20June%20FINAL.pdf
Eurelectric, ”Power System of the Future: Keys to delivering capacity on the distribution grid” , syyskuu 2023.
Ks. jakelutasoa koskevat esimerkit Espanjasta ja Tšekistä .
CEERin asiakirja vaihtoehtoisista liitäntäsopimuksista , toukokuu 2023.
CurrENT, ”The benefits of innovative grid technologies” , joulukuu 2021.
Esimerkiksi verkkohäviö on siirtoverkoissa suhteellisesti pienempi kuin jakeluverkoissa korkeamman jännitetason (ja alhaisemman virtatason) vuoksi, noin 0,5–3 % siirtoverkoissa ja 2–14 % jakeluverkoissa. CEERin raportti tehohäviöistä , maaliskuu 2020.
JRC, ”Clean Energy Technology Observatory: Smart grids in the European Union” , lokakuu 2023.
CEERin raportti Euroopan energiaverkkojen sääntelypuitteista vuonna 2022 , tammikuu 2023.
Florence School of Regulation, ”Benefit-based incentive regulation to promote efficiency and innovation in addressing system needs” , kesäkuu 2023.
https://energy.ec.europa.eu/events/9th-energy-infrastructure-forum-2023-06-12_en
https://www.acer.europa.eu/Publications/ACER_electricity_network_tariff_report.pdf
Modernisaatiorahasto käyttää osan EU:n päästökauppajärjestelmästä saatavista tuloista energiaverkkojen modernisointiin tehtävien investointien tukemiseen 13:ssa alhaisemman tulotason EU-maassa. Vuosina 2021–2030 modernisaatiorahaston käytettävissä olevat varat ovat 57 miljardia euroa, kun oletetaan, että päästöoikeuden hinta on 75 euroa hiilidioksiditonnilta.
Neuvoston asetus (EU) 2022/2577, annettu 22 päivänä joulukuuta 2022, kehyksestä uusiutuvan energian käyttöönoton nopeuttamiseksi (EUVL L 335, 29.12.2022, s. 36–44, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2022/2577/oj).
Euroopan komissio, 2013, ”Streamlining environmental assessment procedures for energy infrastructure Projects of Common Interest (PCIs)” .
Euroopan komissio, 2018, ”Energiansiirtoinfrastruktuuri ja EU:n luonnonsuojelusäädökset” .
Asetus (EU) 2021/240 teknisen tuen välineen perustamisesta (EUVL L 57, 18.2.2021, s. 1–16, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2021/240/oj).
Euroopan tuulivoimaa koskeva toimintasuunnitelma (COM(2023) 669 final).
Direktiivi (EU) 2022/2557 kriittisten toimijoiden häiriönsietokyvystä .
IndustriAll European Trade Union, Euroopan julkisten palvelujen ammattiliittojen federaatio (EPSU) ja Eurelectric, ”Skills needs developments, vocational education and training systems in the changing electricity sector” (toteutettu EU:n tuella).
Ks. hiljattain aloitettu valokaapeleiden kauppaa koskeva tutkimus C/2023/891 ( Valokaapeleita koskeva vireillepanoilmoitus ).
Esim. TenneT:n 2 gigawatin offshore-verkko-ohjelma ( https://www.tennet.eu/about-tennet/innovations/2gw-program ).
Sähkö-ENTSOn järjestämän Euroopan sähköverkkojen tulevaisuutta käsitelleen tapahtuman päätelmät (istunto 3: ihmiset ja hankinnat).