EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 1.6.2023
COM(2023) 268 final
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE
Meriturvallisuus: puhtaan ja nykyaikaisen merenkulun ydin
EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 1.6.2023
COM(2023) 268 final
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE
Meriturvallisuus: puhtaan ja nykyaikaisen merenkulun ydin
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE
Meriturvallisuus: puhtaan ja nykyaikaisen merenkulun ydin
Meriliikenne on strategisesti tärkeää EU:n taloudelle sekä jäsenvaltioiden välisille ja sisäisille yhteyksille. Koska 75 prosenttia EU:n ulkomaankaupasta kulkee meriteitse, suorituskykyinen, turvallinen ja entistä kestävämpi merenkulkuala on olennaisen tärkeä, jotta voidaan ylläpitää kaupan kilpailukykyä ja EU:n sisämarkkinoille voidaan hankkia tavaroita ja materiaaleja. Meriliikenne on paitsi keskeinen kulkuväylä globalisoituneessa taloudessa myös elinehto saarille ja syrjäisille alueille. Ala osoittautui erityisen häiriönsietokykyiseksi covid‑19-pandemian aikana ja mahdollisti keskeisten tuotteiden, kuten elin- ja lääkintätarvikkeiden, kaupan jatkumisen. Pandemia oli vakava muistutus meriliikenteen ja siinä työskentelevien ihmisten keskeisestä roolista sekä tarpeesta ottaa huomioon alan merkitys EU:n politiikoissa. Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan synnyttämät uudet geopoliittiset olosuhteet ja niistä johtuvat kauppa- ja energiarakenteiden muutokset ovat korostaneet kiireellistä tarvetta vahvistaa EU:n strategista riippumattomuutta, merenkulkuala mukaan lukien.
Merenkulun turvallisuustaso on EU:n vesillä tällä hetkellä erittäin korkea: kuolemantapauksia on ollut vähän, eikä Erika- ja Prestige-öljysäiliöalusten onnettomuuksien 1 suuruusluokkaa vastaavia suuria öljyvuotoja ole enää tapahtunut. Vuosittain ilmoitetaan kuitenkin yli 2 000 merionnettomuudesta ja vaaratilanteesta. 2 Jo yhdelläkin vaarallisia tai haitallisia aineita kuljettavalla matkustaja-aluksella tai lastialuksella sattuneella onnettomuudella voi olla tuhoisia seurauksia työntekijöiden, kansalaisten ja meriympäristön kannalta. Siirtyminen entistä puhtaampaan ja autonomisempaan merenkulkuun aiheuttaa myös uusia haasteita. Liikennejärjestelmän turvallisuus ja ympäristökestävyys ovat ensiarvoisen tärkeitä, eikä niitä saa vaarantaa. EU:n olisi kehitettävä ennakoivia ja ennalta ehkäiseviä politiikkoja ja pysyttävä tällä alalla maailman johtavana toimijana tekemällä jatkuvasti yhteistyötä kansainvälisten, kansallisten ja paikallisten viranomaisten sekä sidosryhmien, myös kansalaisyhteiskunnan, kanssa.
Sekä digitalisaatio että siirtymä kestävään kehitykseen edellyttää meriliikenteessä merkittävää muutosta. Meriliikenteen osuus maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on kolme prosenttia, joten on tärkeää, että alalla siirrytään vähä- ja nollapäästöisiin teknologioihin, käyttövoimajärjestelmiin ja polttoaineisiin. Meriliikennealan olisi myös vähennettävä ilmaan joutuvia epäpuhtauspäästöjä ja meriympäristöön kohdistuvia kokonaisvaikutuksia, mereen joutuvat muoviroskat ja vedenalainen melu mukaan lukien. Samaan aikaan digitalisaatio ja siirtyminen kohti älykästä ja autonomista merenkulkua tuovat mukanaan sekä mahdollisuuksia että haasteita. Nämä muutokset edellyttävät innovointia tukevaa ympäristöä, johon sisältyy muun muassa päästötöntä vesiliikennettä koskevan kumppanuuden 3 puitteissa tarjottava rahoitus. Näiden muutoksen lisäksi tarvitaan laajaa uudelleenkoulutusta ja työvoiman ammatillista kehittämistä sekä toimenpiteitä, joilla alalle houkutellaan työntekijöitä, erityisesti nuoria. Merenkulkijat ja meriliikenteen työntekijät ovat alan arvokkaimpia voimavaroja, ja heidän on oltava turvallisen ja kestävän siirtymän keskiössä.
Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia 4 ja saasteettomuustoimintasuunnitelma 5 ovat määrittäneet suunnan EU:n tasolla – yleisenä tavoitteena on päästötön, saasteeton, vähähiilinen, älykäs ja häiriönsietokykyinen meriliikenne, jossa ei tapahdu onnettomuuksia. Alan kestävyyden edistämisessä on saavutettu huomattavaa edistystä 55-valmiuspaketin myötä. FuelEU Maritime ‑asetuksella 6 , jolla pyritään edistämään kestävien polttoaineiden käyttöönottoa meriliikenteessä, sekä laajentamalla EU:n päästökauppajärjestelmää koskemaan meriliikennettä 7 EU on ottanut käyttöön toimenpiteitä, joilla edistetään investointeja puhtaaseen teknologiaan ja polttoaineisiin ja varmistetaan, että meriliikenneala edistää osaltaan Pariisin sopimuksen mukaista tavoitetta rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 celsiusasteeseen.
Komissio ehdottaa viiden säädöksen tarkistamista meriturvallisuutta ja kestävyyttä koskevien EU:n sääntöjen nykyaikaistamiseksi ja varmistaakseen, että EU:lla on tarvittavat välineet, joilla voidaan tukea puhdasta ja modernia merenkulkua. Tavoitteena on varmistaa, että EU:n merenkulkuala toimii tarkoituksenmukaisesti ja pääsee sille asetettuihin tavoitteisiin. Yhdessä nämä ehdotukset muodostavat perustan komission toimille, jotka tähtäävät meriliikenteen ja ‑kuljetusten tehokkuuteen, kestävyyteen ja turvallisuuteen EU:n vesillä ja sen ulkopuolella kansalaisten, rannikkoyhteisöjen, meriympäristön ja terveiden valtamerten hyväksi. Tämän vankan oikeudellisen kehyksen lisäksi EU on sitoutunut työskentelemään Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kanssa tiukkojen vaatimusten asettamiseksi turvallisuudelle, digitalisaatiolle sekä merenkulun viherryttämiselle ja hiilestä irtautumiselle. EU:n säännöillä ja EU:n samanaikaisella toiminnalla IMO:ssa varmistetaan tasapuolisten toimintaedellytysten säilyminen sisämarkkinoilla ja maailmanlaajuisesti sekä ehkäistään ulosliputusten ja EU:n etujen vahingoittamisen riskiä.
Tämä meriliikennepaketti koostuu viidestä tarkistusehdotuksesta, jotka koskevat seuraavia säädöksiä:
-lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta annettu direktiivi 2009/21/EY
-satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta annettu direktiivi 2009/16/EY
-meriliikennealan onnettomuuksien tutkinnan perusperiaatteista annettu direktiivi 2009/18/EY
-alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja säännösten rikkomisista määrättävistä seuraamuksista annettu direktiivi 2005/35/EY
-Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annettu asetus (EY) N:o 1406/2002.
1.EU:n nykyinen merenkulun turvallisuutta ja kestävyyttä koskeva kehys – vankka lainsäädäntö, jota on uudistettava
Lippuvaltiota koskevia vaatimuksia, satamavaltioiden suorittamaa valvontaa ja onnettomuuksien tutkintaa koskevat kolme direktiiviä ovat meriturvallisuuden keskeiset pilarit. Niissä on otettu huomioon Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa (UNCLOS) – jonka sopimuspuoli EU itsekin on – vahvistetut jäsenvaltioita koskevat kansainväliset velvoitteet lippu-, satama- ja rannikkovaltioina. EU:n meriturvallisuuden alalla toteuttamilla toimilla sekä täydennetään kansainvälistä oikeudellista kehystä että pannaan se täytäntöön. Tämä koskee erityisesti IMO:n tärkeimmissä yleissopimuksissa vahvistettuja yksityiskohtaisia sääntöjä ja normeja. Kun nämä säännöt ja normit on sisällytetty EU:n oikeusjärjestelmään, kyseisiä säännöksiä voidaan käsitellä Euroopan unionin tuomioistuimessa, mikä varmistaa niiden yhdenmukaisen täytäntöönpanon kaikkialla EU:ssa ja takaa tasapuoliset toimintaedellytykset niin jäsenvaltioille kuin alan toimijoille. Samalla kansainvälisten sääntöjen sisällyttäminen EU:n lainsäädäntöön eli EU:n lainsäädännön yhdenmukaistaminen kansainvälisten sääntöjen kanssa takaa, että lippuvaltiot ja liikenteenharjoittajat hyötyvät tasapuolisista toimintaedellytyksistä maailmanlaajuisesti ja että EU:n merenkulun kilpailukyky säilyy.
Meriturvallisuuden rakentaminen perustuu kolmeen julkisen toiminnan tasoon. Niiden ohella lähdetään siitä, että alusten omistajilla ja liikenteenharjoittajilla on velvollisuus pitää aluksensa jatkuvasti vaatimusten mukaisina. Ensisijainen vastuu on lippuvaltiolla, jonka on varmistettava, että alus on merikelpoinen ja sillä on tarvittavat todistukset kansainvälisten sääntöjen ja normien noudattamisesta. Näin ollen lippuvaltio muodostaa ensimmäisen toimintatason. Koska lippuvaltion sääntöjä sovelletaan kuitenkin vain aluksiin, jotka purjehtivat kyseisen lipun alla ja koska kaikki lippuvaltiot eivät ole halukkaita tai kykeneviä panemaan täytäntöön laivastoihinsa sovellettavia sääntöjä, satamavaltion valvontaviranomaiset tarkastavat ulkomaisia aluksia niiden ollessa satamissa. Siten satamavaltioiden suorittama valvonta muodostaa toisen toimintatason. Näistä kahdesta ennaltaehkäisyn tasosta huolimatta onnettomuuksia ja velvoitteiden tahallisia tai tuottamuksellisia rikkomuksia voi edelleen tapahtua. Niiden syyt olisi selvitettävä, jotta voidaan varmistaa toiminnan jatkuva parantaminen, välttää vastaavien onnettomuuksien toistuminen ja rangaista laittomaan toimintaan syyllistyneitä. Tämä on kolmas turvallisuuteen liittyvä toimintataso.
Näillä kolmella toimintatasolla pyritään takaamaan sääntöjen asianmukainen täytäntöönpano ja vähentämään siten vaaratilanteita ja onnettomuuksia sekä viime kädessä estämään ihmishenkien menetykset ja ympäristön pilaantuminen.
Vuonna 2018 tehdyssä toimivuustarkastuksessa todettiin, että nämä kolme direktiiviä ovat tuottaneet lisäarvoa erityisesti kansainvälisten sääntöjen yhdenmukaisen täytäntöönpanon ja täytäntöönpanon valvonnan muodossa ja että direktiivit ovat saavuttaneet niille asetetut tavoitteet. Toimivuustarkastuksessa huomautettiin kuitenkin myös, että parantamisen varaa on ja että digitalisaatiota, jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) antamaa tukea on mahdollista lisätä ja laajentaa edelleen.
Sen lisäksi, että merionnettomuudet aiheuttavat henkilövahinkoja ja taloudellisia menetyksiä, ne vaikuttavat myös suoraan ympäristöön. Alusten vahingossa, tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttama pilaantuminen, joka voi johtua esimerkiksi öljystä, jätevedestä tai kemiallisista aineista, vaikuttaa kielteisesti meriympäristöön ja voi saastuttaa pahoin meren ja rannikkoalueiden elinympäristöjä. Siksi tällaista ympäristön pilaamista torjutaan laittomia päästöjä koskevalla erityisellä täydentävällä EU:n lainsäädännöllä eli alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta annetulla direktiivillä.
Direktiivissä ei määritellä tällaisia päästöjä. Päästöjen määrittelyä säännellään kansainvälisesti aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyllä IMO:n yleissopimuksella (MARPOL-yleissopimus), jossa määritellään, onko jokin päästö luvallinen vai laiton. Direktiivin tarkoituksena on puolestaan edellyttää jäsenvaltioita määräämään laittomista päästöistä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, myös rikosoikeudellisia seuraamuksia. Siinä säädetään myös täytäntöönpanon valvonnan osalta tehtävästä yhteistyöstä, jota tehdään EMSAn tuella kaikkialla EU:ssa. Direktiivi täydentää kansainvälistä järjestelmää tukemalla EU:n jäsenvaltioita rikoksentekijöiden tunnistamisessa mahdollisia öljyvuotoja koskevien satelliittiseurantatietojen avulla sekä direktiivissä säädetyllä saastuttajien rankaisemista helpottavalla vastuujärjestelmällä.
Direktiivin arvioinnissa viitattiin useisiin puutteisiin, joita ehdotetulla tarkistuksella pyritään korjaamaan. Tähän kuuluu sen varmistaminen, että laittomat päästöt voidaan havaita riittävällä tavalla, rikkomuksiin puututaan, laittomaan toimintaan syyllistyneille määrätään seuraamuksia ja tätä kautta viime kädessä vähennetään laittomia päästöjä ja siten ympäristövaikutuksia. Tarkistuksella – yhdessä satamissa olevista vastaanottolaitteista annetun direktiivin kanssa – pyritään estämään kaikkien laivanvarustajien ja liikenteenharjoittajien (lippuvaltiosta riippumatta) kaikenlaiset laittomat päästöt Euroopan meriin. Kaikki aluksilla syntyvä jäte olisi aina toimitettava EU:n satamissa oleviin vastaanottolaitteisiin.
EMSAlla on keskeinen rooli meriturvallisuutta koskevassa EU:n kehyksessä. Se on vaikuttanut merkittävästi niihin rohkaiseviin tuloksiin, joita EU:ssa on saavutettu laadukkaan merenkulun ja turvallisuuskulttuurin varmistamisessa. EMSA perustettiin vuonna 2002 Prestigen ja Erikan merionnettomuuksien jälkeen. Sen erityisenä tavoitteena on tukea Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita meriturvallisuutta koskevan EU:n lainsäädännön soveltamisessa ja seurannassa. Vierailujensa ja tarkastustensa (auditointivalmiuksiensa) ansiosta EMSA on keskeinen EU:n lisäarvon tuottaja meriturvallisuuden alalla, sillä se auttaa täytäntöönpanon valvonnassa ja helpottaa sääntöjen tehokasta ja vaikuttavaa täytäntöönpanoa. On tärkeää, että EMSA osoittaa jatkossakin riittävästi resursseja tähän ydintehtävään muiden tehtäviensä laajenemisesta huolimatta, jotta se voi tarjota edelleen laadukkaita palveluja jäsenvaltioille, komissiolle ja laajemmalle meriyhteisölle.
EMSAn tehtävät ovat laajentuneet vuodesta 2002 lähtien, ja se tarjoaa nyt teknistä, tieteellistä ja operatiivista apua monilla meriliikenteeseen liittyvillä aloilla, erityisesti vihreään siirtymään ja digitalisaatioon liittyen. EMSAn toimeksiantoa tarkistettiin viimeksi vuonna 2013, rannikkovartiostojen yhteistyön muutosta lukuun ottamatta, ja se on nyt päivitettävä vastaamaan viraston nykyistä toiminta-alaa, kehittyvää sääntelykehystä – erityisesti tätä meriliikennepakettia – ja merenkulkualan kehitystä.
2.Yhdenmukaisuus kansainvälisen säännöstön kanssa ja laajennettu soveltamisala entistä tehokkaamman kehyksen luomiseksi
Yksi tärkeimmistä perusteista viiden säädöksen tarkistamiselle on tarve yhdenmukaistaa ne päivitetyn kansainvälisen säännöstön kanssa ja tämän yhdenmukaistamisen avulla saatavat hyödyt. Epäyhdenmukaiset normit ja säännöt aiheuttavat ylimääräistä rasitetta ja oikeudellista epävarmuutta toimialalle ja kansallisille hallinnoille ja vaarantavat EU:n merenkulun tasapuoliset toimintaedellytykset ja kilpailukyvyn. Kansainvälisen säännöstön sisällyttäminen EU:n lainsäädäntöön olisi toteutettava niin, että varmistetaan säännösten tosiasiallinen sovellettavuus, yhdenmukaisuus ja asianmukainen täytäntöönpano ja siten laadukas merenkulku.
Tarkistuksen kannalta keskeistä on vuonna 2013 hyväksytyn ja vuonna 2016 voimaan tulleen IMO:n oikeudellisten välineiden täytäntöönpanoa koskevan säännöstön (III-säännöstön) sisällyttäminen lippuvaltiodirektiiviin. III-säännöstö oli merkittävä IMO:hon liittyvä muutos, jolla varmistetaan, että kansallisilla viranomaisilla on lippuvaltion kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseen tarvitsemat resurssit ja valtuudet. III-säännöstö teki myös IMO:n seitsemän vuoden välein toteutettavasta säännöstöön liittyvästä kattavasta auditoinnista pakollisen kaikille osapuolille, kuten se on ollut EU:n jäsenvaltioille jo vuodesta 2009.
Merenkulkijoiden työ- ja elinoloihin liittyviä asioita säännellään kansainvälisellä merityöyleissopimuksella, jonka täytäntöönpano sisällytettiin sen tärkeyden vuoksi osaksi EU:n lainsäädäntöä jo lippuvaltioihin sovellettavalla erillisellä säädöksellä 8 , 9 . Sosiaalilainsäädäntö on miehistöjen hyvinvoinnin ja meriturvallisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää, sillä useimmat vaaratilanteet johtuvat inhimillisistä tekijöistä.
Satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta annetun direktiivin tarkistuksella EU:n säännöt saatetaan ajan tasalle ja ne yhdenmukaistetaan uusien sovellettavien kansainvälisten oikeudellisten välineiden eli IMO:n painolastivesien käsittelyä koskevan yleissopimuksen ja hylkyjen poistamista koskevan Nairobin yleissopimuksen kanssa. Tehokkuuden parantamiseksi satamavaltiot, jotka suorittavat satamavaltiovalvontaan liittyviä tarkastuksia, ovat koordinoineet työtään järjestelmällisesti alueittain. Vuonna 1982 tehty satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskeva Pariisin yhteisymmärryspöytäkirja 10 , jäljempänä ’Pariisin yhteisymmärryspöytäkirja’, oli ensimmäinen yhdeksästä tällaisesta hallitustenvälisestä rakenteesta. Kaikki Euroopan talousalueen (ETA) 24 jäsenvaltiota, joilla on merisatamia, sekä Kanada, Venäjän federaatio 11 ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan osapuolia. EU ei kuulu sen osapuoliin.
EU:n satamavaltioiden suorittama valvonta on perustunut Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan menettelyihin ja välineisiin vuodesta 2009 lähtien, jolloin direktiivi hyväksyttiin. Näin ollen direktiiviin on sisällytettävä myös ne lukuisat Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjaa koskevat muutokset ja parannukset, joista 14 viime vuoden aikana on sovittu. Onnettomuuksien tutkintaa koskevan direktiivin osalta päivitetään useita määritelmiä ja viittauksia, jotta direktiivi vastaa kansainväliseen sääntely-ympäristöön, erityisesti IMO:n onnettomuuksien tutkintasäännöstöön, tehtyjä muutoksia ja jotta otetaan asianmukaisesti huomioon satamissa olevien alusten tilanne sekä mahdolliset satamatyöntekijöihin vaikuttavat onnettomuudet.
Komissio ehdottaa satamavaltioita ja onnettomuuksien tutkintaa koskevien direktiivien soveltamisalan laajentamista kalastusaluksiin, joihin liittyy edelleen merkittäviä turvallisuusongelmia. Jäsenvaltiot, jotka haluavat suorittaa kalastusalusten tarkastuksia, voivat soveltaa vapaaehtoista satamavaltiovalvontajärjestelmää, joka koskee EU:n satamissa käyviä yli 24 metrin pituisia kalastusaluksia. Tämä valvontajärjestelmä tarjoaa toisen toimintatason tämäntyyppisten alusten osalta. Päävastuu kalastusalusten turvallisuudesta on lippuvaltiolla, sillä pienet kalastusalukset eivät yleensä käy ulkomaisissa satamissa eivätkä monissa tapauksissa kuulu kansainvälisten yleissopimusten soveltamisalaan. Onnettomuuksien tutkinta kattaa nyt suurten kalastusalusten lisäksi osittain myös vakavimmat onnettomuudet, joissa on osallisina pieniä, alle 15 metrin pituisia kalastusaluksia. Samalla varmistetaan, että hallinnollinen taakka pysyy mahdollisimman vähäisenä.
Alusten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista koskevan direktiivin soveltamisalaa laajennetaan niin, että se kattaa kokonaan IMO:n MARPOL-yleissopimuksen viisi liitettä 12 . Öljyn ja haitallisten nestemäisten aineiden laittomien päästöjen (jotka kuuluvat nykyiseen soveltamisalaan) lisäksi direktiivi kattaa myös pakattuna kuljetettavien vahingollisten aineiden, jätevesien, jätteen sekä pakokaasujen puhdistusjärjestelmistä (pesureista) peräisin olevien jätevesien ja jäämien laittomat päästöt. Tämä edistää merkittävästi myös EU:n vihreän kehityksen ohjelman saasteettomuutta sekä kestävää ja älykästä liikkuvuutta koskevia tavoitteita, jotka kattavat myös tällaiset muut haitalliset aineet.
Tämä yhdenmukaistaminen MARPOL-yleissopimuksen kanssa on keskeinen osa alusten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista koskevan direktiivin tarkistamista. Euroopan parlamentti ja neuvosto peräänkuuluttivat yhdenmukaistamista vuonna 2019, jolloin hyväksyttiin satamissa olevia lastijäämien ja jätteen vastaanottolaitteita koskeva tarkistettu direktiivi 13 . Tarkoituksena oli täydentää satamien vastaanottolaitteita koskevia sovittuja tiukempia sääntöjä, jotta vältettäisiin tilanne, jossa ne voisivat tahattomasti kannustaa merellä tapahtuvien laittomien päästöjen lisäämiseen.
Edellä kuvailtujen tarkistusten ja yleisessä sääntely-ympäristössä vuoden 2013 jälkeen tapahtuneen laajemman kehityksen vuoksi EMSAn toimeksiantoa on päivitettävä, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon viraston kasvava rooli monien meriliikenteeseen liittyvien alojen tukemisessa. Näitä ovat muun muassa turvallisuus, ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja ympäristönsuojelu, ilmastotoimet, turvatoimet, merialueiden valvonta ja kriisinhallinta sekä digitalisaatio. Tarkistetussa toimeksiannossa otetaan huomioon paitsi tehtävät, joita komissio ja jäsenvaltiot ovat osoittaneet virastolle vuodesta 2013 lähtien, myös nyt käsillä olevasta lainsäädäntöpaketista johtuvat uudet turvallisuuteen ja kestävyyteen liittyvät tehtävät. Näin virastosta tehdään myös tulevaisuuden vaatimusten mukainen ennakoimalla erityisesti digitalisaation ja automaation kehitystä.
3.Kohti parempaa ympäristökestävyyttä
Meriliikenne on tällä hetkellä yksi puhtaimmista liikennemuodoista, kun otetaan huomioon sen määrä ja sen kuljettamien tavaroiden osuus sekä vaikutus EU:n talouteen ja maailmantalouteen. 14 Jotta meriliikenneala säilyy houkuttelevana, on olennaisen tärkeää varmistaa merenkulun laadukkuus ja turvallisuus. Merenkulkuala on kuitenkin myös merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja ja vastuussa huomattavasta osasta ilman ja merten pilaantumisesta, joka on haitallista meriympäristölle, sen biologiselle monimuotoisuudelle ja hiilensietokyvylle sekä rannikkoväestön terveydelle. Koska muilla taloudenaloilla, kuten tieliikenteessä, hiilestä irtaudutaan tai muiden epäpuhtauksien päästöjä vähennetään nopeasti, meriliikenteen on osallistuttava näiden päästöjen ja epäpuhtauksien vähentämiseen suhteellisesti enemmän. Tämä vaatii huomiota ja toimia jatkossakin.
Tällä meriliikennepaketilla komissio pyrkii edistämään laadukasta merenkulkua sekä nykyaikaista, puhdasta ja kukoistavaa merenkulkualaa, jolla noudatetaan asiaankuuluvia kansainvälisiä ja EU:n velvoitteita. EU:n lainsäädäntökehyksen olisi oltava sellainen, että sillä pyritään estämään sääntöjen kiertäminen ja rangaistaan niitä, jotka niin tekevät, ja samanaikaisesti kannustetaan investoimaan puhtaiden teknologioiden käyttöönottoon ja kestävien käytäntöjen soveltamiseen. Tämä on ainoa keino, jolla voidaan auttaa asettamaan tiukkoja maailmanlaajuisia normeja ja säilyttää EU:n maailmanlaajuinen johtoasema merenkulkualalla.
Lippuvaltiodirektiivin tarkistuksella otetaan käyttöön tehokkaampi kehys, joka peruselementtejä ovat alustarkastusten ja alusten yleisen valvonnan riittävä taso ja laatu, lippuvaltion hallintojen valmiuksien kehittäminen ja niiden suorituskyvyn parempi mittaaminen. Tarkistuksen ensisijaisena tarkoituksena on edistää turvallisuutta, mutta sen uskotaan tuottavan hyötyjä myös ympäristönsuojelun kannalta. Kun kansainvälisten yleissopimusten nojalla tulee voimaan tiukempia ympäristösääntöjä, lippuvaltiolle tulee automaattisesti vastuu myös niiden noudattamisen valvonnasta. Satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan direktiivin tarkistaminen parantaa myös entisestään jäsenvaltioiden valmiuksia havaita ja korjata sekä turvallisuutta että ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevien sääntöjen ja normien noudattamatta jättäminen.
Satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan direktiivin tarkistuksella muutetaan myös aluksen riskiprofiilia, johon tarkastusten kohdentaminen aluksiin perustuu, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon ympäristötekijät. Yli 5 000 bruttotonnin lasti- ja matkustaja-alusten (joita pidetään saastuttavimpina) riskiprofiilissa otetaan huomioon aluksen IMO:n hiili-intensiteetti-indikaattori. Kaikkien satamavaltiovalvonnan piiriin kuuluvien alusten painotuskerrointa mukautetaan niin, että siinä otetaan paremmin huomioon tarkastettavan aluksen aiemmin havaitut ympäristöön liittyvät puutteet ja pysäytykset (MARPOL-yleissopimuksen sekä painolastivesiä ja alusten haitallisia kiinnittymisenestojärjestelmiä koskevien yleissopimusten nojalla).
Alusten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista koskevan direktiivin tarkistaminen parantaa meriympäristön suojelua yhdenmukaistamalla sen soveltamisalaa kansainvälisten normien kanssa ja tehostamalla alusten aiheuttamaa rajat ylittävää ympäristön pilaantumista koskevien kansainvälisten sääntöjen täytäntöönpanoa. Uuden direktiivin tarkoituksena on, että pilaantumisen, erityisesti laittomien päästöjen, havaitsemisesta ja todentamisesta vastaavat kansalliset viranomaiset voivat toimia paremmin ja koordinoidummin. Tämä saavutetaan parannettujen digitaalisten välineiden, valmiuksien kehittämisen ja räätälöidyn koulutuksen avulla sekä ottamalla käyttöön velvoite ladata raportit EMSAn ylläpitämään järjestelmään. Tarkistuksen pitäisi myös mahdollistaa riittävät kansalliset toimet rikkomistapauksissa luomalla vankempi kehys seuraamuksille ja niiden soveltamiselle ilman, että vaikutetaan mahdollisuuteen määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia ympäristörikosdirektiivin 15 nojalla.
Ilman epäpuhtauksien päästöt eivät kuulu alusten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista koskevan direktiivin nykyiseen soveltamisalaan. Koska ne kuitenkin vaikuttavat ilmanlaatuun satamissa ja rannikkoalueilla, komissio aikoo arvioida, miten ne voitaisiin sisällyttää direktiiviin tulevaisuudessa. Arvion perustana käytetään uusia tietoja ja kokemuksia, joita EMSA kerää MARPOL-yleissopimuksen liitteessä VI vahvistettujen, rikin oksidien (SOx) ja typen oksidien (NOx) aiheuttamaa ilman pilaantumista koskevien asiaankuuluvien oikeudellisten vaatimusten täytäntöönpanosta. Tätä varten ehdotetussa EMSAn toimeksiantoa koskevan asetuksen tarkistetussa keskitytään entistä enemmän viraston valmiuksiin antaa teknistä apua alalla sovellettavien typen oksideja ja rikin oksideja koskevien sääntöjen noudattamisen valvonnassa.
Komissio ja jäsenvaltiot ovat vuosien mittaan tukeutuneet entistä enemmän EMSAn apuun meriliikenteen ympäristökestävyyden parantamisessa. Viraston tehtäviin ovat sen perustamisesta lähtien kuuluneet merten pilaantumiseen liittyvät asiat, ja se on tarjonnut tehokasta operatiivista apua öljyntorjunta-aluksilla, jotka ovat toimintavalmiudessa öljyvahinkojen varalta. Vuonna 2012 tehdyn rikkidirektiivin tarkistuksen myötä EMSA sai keskeisen roolin alusten ilmansaastepäästöjä koskevien EU:n sääntöjen täytäntöönpanossa ja sen valvonnassa. EMSA antaa sekä teknistä apua ylläpitämällä jäsenvaltioiden suorittamaa valvontaa tukevia tietokantoja että operatiivista apua tuottamalla RPAS-teknologian 16 avulla päästöjen seurantapalveluja, joita jäsenvaltiot joko pyytävät tai jotka täydentävät niiden nykyisiä valvontavalmiuksia. Alusten kasvihuonekaasupäästöjen osalta EMSA ylläpitää EU:n raportointi-, seuranta- ja todentamisjärjestelmää. 17 EMSA auttaa jäsenvaltioita myös aluskierrätystä sekä vedenalaista melua ja muovisaasteita koskevien velvoitteiden täytäntöönpanossa.
EMSA tarjoaa komissiolle ja jäsenvaltioille myös erittäin tärkeää teknistä ja tieteellistä asiantuntemusta, jotta ne voivat edistää IMO:n työtä kaikissa vihreän kehityksen ohjelmaan sisältyvissä ympäristökysymyksissä. Lisäksi EMSA julkaisee uusinta tekniikkaa koskevia raportteja, tutkimuksia kehittyvistä kestävyyskysymyksistä (esimerkiksi konttien katoaminen, lastin kaasunpoisto ja musta hiili) sekä meri- ja satamaviranomaisille tarkoitettuja ohjeita (esimerkiksi maasähköä koskevat ohjeet).
Tässä paketissa esitetyt uudet tehtävät on otettava paremmin osaksi tarkistettua toimeksiantoa, ja niihin on osoitettava riittävät resurssit. Myös 55-valmiuspakettiin sisältyvä meriliikennettä koskeva uusi oikeudellinen kehys vahvistaa entisestään kestävyyspyrkimystä. Komissio tukeutuu jatkossakin EMSAan FuelEU Maritime ‑asetuksen täytäntöönpanossa ja EU:n päästökauppajärjestelmän laajentamisessa meriliikenteeseen. Yhtä tärkeää on EMSAn apu sääntelyn kehittämisessä IMO:n puitteissa. Tulevaisuudessa keskeisenä painopisteenä on laatia ennakoiva analyysi turvallisuusriskeistä, jotka liittyvät vaihtoehtoisten, vähän tai ei lainkaan kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavien polttoaineiden käyttöön. Samanaikaisesti on tärkeää jatkaa näiden polttoaineiden käyttöönoton ja käytön tukemista ja helpottamista suuntaviivojen ja tutkimuksen avulla.
4.Digitalisaatio mahdollistajana
Digitalisaatio on meriliikennepaketin keskiössä. Tietotekniikan kehitys ja älykkäät teknologiat ovat keskeisiä tietojen jakamisen ja avoimuuden lisäämisen ja siten sääntöjen noudattamisen valvonnan mahdollistajia. Digitalisaatio keventää toimijoihin ja hallintoon kohdistuvaa taakkaa, parantaa yleisesti ottaen EU:n kehyksen vaikuttavuutta ja tehostaa logistiikkaketjun toimintaa. EMSA on keskeisessä roolissa yhteentoimivuuden ja yhteensopivuuden varmistavien merenkulun tieto- ja seurantajärjestelmien ja ‑palvelujen ylläpitäjänä ja teknisenä kehittäjänä. Nämä järjestelmät ja palvelut parantavat tukea jäsenvaltioille, joilla on vastuita lippu-, satama- ja/tai rannikkovaltioina.
Paperipohjaisten menettelyjen käyttö osoittautui riittämättömäksi erityisesti covid-19-pandemian aikana, koska todistuskirjoja ei voitu tarkistaa eikä niiden voimassaoloa voitu jatkaa väliaikaisesti. Lippuvaltioita ja satamavaltiovalvontaa koskevissa ehdotuksissa säädetään digitaalisten ratkaisujen käyttöönoton lisäämisestä ja kannustetaan siihen. Tarkistetun lippuvaltiodirektiivin tarkoituksena on, että jäsenvaltioiden liput digitalisoidaan sähköisten todistuskirjojen jakamiseen käytettävien sähköisten todistuskirjarekisterien avulla. Tässä hyödynnetään EMSAn tietoteknisiä ratkaisuja ja yleisesti saatavilla olevaa teknistä protokollaa, joka mahdollistaa yhteentoimivuuden EU:n tasolla.
Satamavaltiovalvontaa koskevassa direktiivissä kannustetaan sähköisten todistuskirjojen käyttöön (erityisesti yhdistämällä niiden käyttö aluksen riskiprofiiliin) ja säädetään EU:n tason yhteisestä tietovälineestä, validointivälineestä ja tietorekisteristä. Lippuvaltioita (tai niiden puolesta toimivia hyväksyttyjä laitoksia) kannustetaan sähköisten todistuskirjojen antamiseen lisäämällä aluksen riskiprofiiliin uusi parametri, jonka avulla satamavaltiovalvontaan liittyviä tarkastuksia voidaan kohdistaa harvemmin näihin todistuskirjan saaneisiin aluksiin.
Nykyisten ja uusien teknologioiden käyttöönotto voi myös auttaa meriliikennealaa edistämään vihreää siirtymää. Alusten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista koskevan direktiivin soveltamisen varmistamiseen liittyvien menettelyjen digitalisointi lisää direktiivin vaikuttavuutta. Väitettyjen saastuttajien tunnistamista helpottaa EMSAn ylläpitämien eri järjestelmien integroitu kapasiteetti (CleanSeaNet-maanhavainnointijärjestelmä 18 ympäristön pilaantumisen havaitsemiseksi, satamatarkastusväline THETIS-EU 19 sekä alusliikenteen seurantaan ja tiedonvaihtoon tarkoitettu SafeSeaNet-järjestelmä 20 , joka auttaa väitettyjen saastuttajien tunnistamisessa). Järjestelmällinen tietojen raportointi ja kohdennettu tiedonvaihto kansallisten viranomaisten kanssa parantavat täytäntöönpanon valvontaa, mikä viime kädessä vähentää ympäristön pilaantumista.
EMSA on jo edistynyt viime vuosina merkittävästi komissiolle, jäsenvaltioille ja laajemmalle meriyhteisölle tarjoamiensa toimintojen ja palvelujen digitalisoinnissa. Sen digitaalisista järjestelmistä ja välineistä on tullut maailmanlaajuinen esikuva. Viraston toimeksiantoa tarkistetaan vastaamaan sen jo laajennettua digitaalista valmiutta. Tähän sisältyy eurooppalaisen merenkulkualan yhdennetyn palveluympäristön täytäntöönpano käyttäen tietokokonaisuutta, johon kuuluvat yhteiset eritelmät jäsenvaltioiden raportointivelvoitteille satamissa, alustietokanta, joka sisältää alusten tunnistetiedot, sekä alusten vapauttamista ilmoitusten antamisesta koskevat tiedot. Virasto myös kehittää jatkuvasti yhdennettyjä meriliikennepalvelujaan, joilla tuetaan jäsenvaltioiden ja muiden EU:n virastojen suorittamaa valvontaa monissa rannikkovartiostojen tehtävissä.
EMSA sai 55-valmiuspaketin myötä uusia tehtäviä, joihin kuuluu muun muassa vaatimustenmukaisuusvälineiden perustaminen EU:n päästökauppajärjestelmää ja FuelEU Maritime ‑asetusta varten viraston nykyisten järjestelmien ja palvelujen pohjalta. Kuten EU:n merellistä turvallisuusstrategiaa koskevassa yhteisessä tiedonannossa ja toimintasuunnitelmassa 21 todetaan, virastolla on tärkeä rooli tehostettujen valvontavalmiuksien tarjoamisessa yhdennettyjen meriliikennepalvelujensa ja vapaaehtoisen yhteisen tietojenvaihtoympäristön (CISE) kautta, samoin kuin kyberuhkien sietokyvyn tukemisessa. Venäjän sota Ukrainaa vastaan ja covid-19-pandemia ovat osoittaneet, millaista lisäarvoa EMSA tuottaa tukemalla EU:n merivalvontatoimia, valmiussuunnittelua ja kriisivalmiutta sekä merenkulun tilanteisiin reagointia tehostetun ympärivuorokautisen meritilannetietoisuuskeskuksen avulla. Tällaisten palvelujen jatkuva laadukas tarjoaminen edellyttää, että virastolla on riittävät resurssit.
5.Luottamuksen ja yhteistyön edistäminen
EU:n meriturvallisuuspolitiikka on aina perustunut kaikkien asianomaisten toimijoiden – komission, EU:n jäsenvaltioiden ja sidosryhmien – väliseen tiiviiseen yhteistyöhön. Sitä on myös laajennettu ajan mittaan ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan. Luottamus merenkulkualaan on olennaisen tärkeää, sillä ilman sitä ei voida harjoittaa turvallista ja laadukasta merenkulkua eikä siten myöskään käydä kauppaa meritse.
EMSA perustettiin helpottamaan komission ja EU:n jäsenvaltioiden yhteistä työtä, jolla varmistetaan korkein mahdollinen turvallisuustaso EU:n vesillä ja rannikoilla. EMSAn vierailut merenkulkuhallinnoissa auttavat komissiota täyttämään velvollisuutensa varmistaa, että jäsenvaltiot soveltavat EU:n lainsäädäntöä ja valvovat sen noudattamista asianmukaisesti. Nämä vierailut mahdollistavat myös parhaiden käytäntöjen sekä haasteiden jakamisen jäsenvaltioiden välillä. EMSAn toimet ja palvelut parantavat tietojenvaihtoa ja lisäävät yhteistyötä sekä edistävät luottamusta Euroopan merenkulkuhallintojen välillä, naapurimaiden kanssa ja maailmanlaajuisesti erityisesti EU:n jäsenvaltioiden IMO:n puitteissa toteuttamien yhteisten toimien myötä.
Meriliikennepakettiin sisältyvillä aloitteilla pyritään syventämään entisestään kaikkien osapuolten välistä luottamusta ja yhteistyötä. Lippuvaltiodirektiivi helpottaa lippuvaltioiden välistä tietojenvaihtoa tarkastusten tuloksista, yhteisistä huolenaiheista, hyväksyttyjen laitosten valvonnasta ja lippuvaltioiden vaatimustenmukaisuutta koskevista kysymyksistä yleensä. Tätä helpottavat EMSAn ylläpitämät järjestelmät, kuten THETIS, sekä komissio, joka perustaa asiantuntijaryhmän erityisesti tätä tarkoitusta varten.
Satamavaltiovalvontaa koskevan direktiivin tarkistuksella tehostetaan koordinointia, joka perustuu pitkälti tarkastustaakan jakamisen ja yhdenmukaistamisen periaatteeseen. EMSA tukee täytäntöönpanoa uudella ja tehostetulla (tutkinnon jälkeistä) ammatillista kehitystä ja koulutusta koskevalla ohjelmalla, joka on tarkoitettu sekä satamavaltion tarkastajille että lippuvaltioiden tarkastajille, katsastajille ja auditoijille.
Satamavaltioiden suorittaman valvonnan tavoin onnettomuuksien tutkintaa koskevassa direktiivissä säädettiin alusta alkaen jäsenvaltioiden yhteistyöjärjestelmästä tietojen vaihtamiseksi saaduista kokemuksista ja parhaista käytännöistä. EMSA lisää edelleen tukeaan kansallisille onnettomuustutkintaelimille asettamalla saataville eri alojen asiantuntijapoolin, joka olisi käytettävissä pyynnöstä. Virasto voi myös lainata erityisvälineitä ja ‑laitteita lisätukea tarvitseville jäsenvaltioille, mikä mahdollistaa EU:n laajuiset mittakaavaedut.
EMSA tehostaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä myös alusten aiheuttamaa ympäristön pilaantumista koskevan direktiivin täytäntöönpanossa ja täytäntöönpanon tehokkaammassa valvonnassa. Direktiivin arvioinnissa havaittiin merkittävä puute: tietoja ei vaihdeta johdonmukaisesti eikä asiantuntemus ole riittävää, jotta ympäristön pilaamisen havaitsemisen, todentaminen ja valvonta ja siitä rankaiseminen olisi tehokasta. EMSA tarjoaa ympäristön pilaamisen havaitsemisesta ja todentamisesta ja sitä koskevien todisteiden keräämisestä vastaaville viranomaisille tehostettuja seurantavälineitä tietojenvaihtoa, ohjausta ja koulutusta varten. Direktiivin tarkistukseen sisältyy myös erityisen asiantuntijaryhmän perustaminen yhteistyön helpottamiseksi. Lisäksi tarkistuksella varmistetaan ilman ja veden pilaantumista sekä aluskierrätystä koskevan muun ympäristölainsäädännön täytäntöönpano.
Satama-, lippu- ja rannikkovaltioille osoitetaan yhä enemmän tehtäviä ja vastuussa olevilta tahoilta vaaditut taidot lisääntyvät etenkin digitalisaation ja vihreän siirtymän vuoksi. Samaan aikaan jäsenvaltioiden yhä niukentuvat resurssit on venytetty äärirajoilleen. Sen vuoksi EMSAn ohjauksen, teknisen avun ja asiantuntemuksen tarve kasvaa entisestään, ja virastolla olisi oltava riittävät resurssit tähän kasvavaan tarpeeseen vastaamiseksi.
EMSA myös auttaa komissiota yhä enemmän EU:n ratkaisujen ja normien maailmanlaajuisessa edistämisessä. Yksi esimerkki tästä on se, että EU:ssa kehitetystä satamavaltiovalvontaa koskevasta vankasta kehyksestä on tullut maailmanlaajuinen esikuva. EMSAn ja muiden satamavaltiovalvontaa koskevien alueellisten yhteisymmärryspöytäkirjojen, kuten Tokion yhteisymmärryspöytäkirjan ja Välimeren yhteisymmärryspöytäkirjan, ympärille on syntynyt yhteistyötä, jonka myötä jaetaan tietoja tarkastuksista. Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjaa koskevan työnsä lisäksi EMSA hallinnoi Välimeren yhteisymmärryspöytäkirjaan liittyvää tietokantaa, jota käytetään tarkastusten kohdentamiseen ja niistä raportoimiseen.
EMSA edistää teknisen tukensa avulla EU:n koordinointia IMOn puitteissa sekä maailmanlaajuista yhteistyötä turvallisen, puhtaan ja nykyaikaisen merenkulun puolesta. Myös kolmansien maiden merenkulkuhallinnoille voidaan antaa tilapäistä ulkoista apua EMSAn valmiuksien kehittämispalvelujen pohjalta. Tarkistetulla toimeksiannolla helpotetaan tällaisen avun tarjoamista, jota jo annetaan pysyväisluontoisesti naapuri- ja ehdokasvaltioille.
6.Päätelmät
EU:n meriturvallisuuskehys takaa laadukkaan merenkulun EU:n vesillä. Kehyksellä suojellaan kauppaa ja matkustajia, kaikkia kansalaisia sekä ympäristöä, tuetaan sisämarkkinoita ja vahvistetaan EU:n johtavaa kansainvälistä roolia ja strategista riippumattomuutta. EU:n meriliikennepolitiikalla parannetaan EU:n jäsenvaltioiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä ottaen samalla huomioon tarve suojella EU:n teollisuuden kilpailukykyä ja etuja maailmanlaajuisesti. Tietyt EU:n säädökset vaikuttavat meriturvallisuuteen maailmanlaajuisesti. Tästä ovat esimerkkinä hyväksyttyjen laitosten vähimmäisvaatimuksia sekä merenkulkijoiden koulutusta ja pätevyyskirjoja koskevat EU:n säädökset. Lisäksi EU on asiantuntemuksensa, kokemuksensa ja poliittisen kunnianhimonsa ansiosta keskeisessä asemassa IMO:ssa ja auttaa järjestöä korkeampien turvallisuus- ja ympäristönormien saavuttamisessa.
Merenkulkuala on käännekohdassa. Alalla on käynnistetty merkittävä muutos ympäristökestävyyden parantamiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemistoimien edistämiseksi. EU on Euroopan vihreän kehityksen ohjelman myötä toteuttanut ennakoivia toimia 55-valmiuspakettinsa muodossa ja jatkanut toimia IMO:ssa varmistaakseen, että merenkulkuala tekee maailmanlaajuisesti oman osansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ympäristön pilaantumisen vähentämiseksi. On ensiarvoisen tärkeää tehostaa kansainvälisen ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa mukauttamalla vaatimusten noudattamista koskevia sääntöjä sekä laitonta toimintaa ja ympäristön pilaantumista koskevia vastuita. Digitalisaatio tarjoaa valtavia mahdollisuuksia turvallisuuden ja kestävyyden parantamiseen, ja sitä on hyödynnettävä kaikin tavoin. Automatisoitujen alusten ja älykkäiden järjestelmien avaamat näkymät edellyttävät valmistelua, testausta, sääntelyn päivittämistä, koulutusta ja uudelleenkoulutusta. Myös merenkulkijoiden ja kaikkien meriliikennealan työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen sekä työ- ja elinoloihin on kiinnitettävä enemmän huomiota.
Covid-19-pandemia ja Venäjän Ukrainaa vastaan käynnistämän sodan seurauksena muodostunut uusi geopoliittinen ympäristö ovat korostaneet komission, jäsenvaltioiden ja kaikkien sidosryhmien välisen tiiviin yhteistyön tarvetta ja hyötyjä. EU:n vankka meriturvallisuuskehys ja hyvin resursoitu EMSA helpottavat ja tehostavat tällaista yhteistyötä ja auttavat EU:n merenkulkuhallintoja täyttämään velvollisuutensa. Tämä auttaa myös vahvistamaan EU:n maailmanlaajuista asemaa ja lisäämään sen painoarvoa IMO:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla.
Komissio kehottaa EU:n lainsäätäjiä hyväksymään nopeasti tähän pakettiin sisältyvät lainsäädäntöaloitteet EU:n korkealaatuisen, puhtaan ja nykyaikaisen merenkulun tukemiseksi.
Ranskassa vuonna 1999 tapahtunut MV Erikan onnettomuus (20 000 tonnia öljyä) ja Espanjassa vuonna 2002 tapahtunut MV Prestigen onnettomuus (63 000 tonnia öljyä).
Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSAn vuosikatsaus merillä sattuneista onnettomuuksista ja vaaratilanteista sekä merionnettomuuksia koskeva eurooppalainen tietojärjestelmä EMCIP (European Marine Casualty Information Platform).
https://transport.ec.europa.eu/system/files/2021-04/2021-mobility-strategy-and-action-plan.pdf
COM(2019) 640 ja COM(2021) 400 final.
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden käytöstä meriliikenteessä sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (COM(2021) 562 final).
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa annetun direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (COM(2021) 551 final).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/54/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, merityötä koskevan vuoden 2006 yleissopimuksen noudattamiseen ja täytäntöönpanon valvontaan liittyvistä tietyistä lippuvaltion velvollisuuksista (EUVL L 329, 10.12.2013, s. 1).
Sekä tarkistamalla satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta annetun direktiivin osaa, joka koskee satamavaltioiden täytäntöönpanotoimia – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/38/EU, annettu 12 päivänä elokuuta 2013, satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta annetun direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (EUVL L 218, 14.8.2013, s. 1).
Venäjän hyökättyä Ukrainaan sen asema Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan osapuolena keskeytettiin toukokuussa 2022.
Kuudennessa liitteessä käsitellään ilman epäpuhtauspäästöjä, ja se kuuluu jo osittain EU:n lainsäädännön (rikkidirektiivin) soveltamisalaan tai sitä tarkastellaan myöhemmin, ja lisäksi siihen sovelletaan alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta annetun tarkistetun direktiivin uudelleentarkastelulauseketta (typen oksidit, merten roskaantuminen ja vedenalainen melu).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/883, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, aluksilta peräisin olevan jätteen toimittamiseen tarkoitetuista satamassa olevista vastaanottolaitteista, direktiivin 2010/65/EU muuttamisesta sekä direktiivin 2000/59/EY kumoamisesta (EUVL L 151, 7.6.2019, s. 116).
Rail and waterborne - best for low-carbon motorised transport, Euroopan ympäristökeskuksen tutkimus, 2021.
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin ja direktiivin 2008/99/EY korvaamisesta (COM(2021) 851 final).
Kauko-ohjatut ilma-alusjärjestelmät (RPAS).
MRV Thetis module – https://www.emsa.europa.eu/tackling-air-emissions/greenhouse-gas.html
Satellite based Services - CleanSeaNet service - EMSA - European Maritime Safety Agency (europa.eu) .
THETIS EU - EMSA - European Maritime Safety Agency (europa.eu) .
SafeSeaNet - EMSA - European Maritime Safety Agency (europa.eu) .
Yhteinen tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle EU:n merellisen turvallisuusstrategian ja sen toimintasuunnitelman päivittämisestä ”Tehokkaammalla EU:n merellisellä turvallisuusstrategialla muuttuvia uhkia vastaan” (JOIN(2023) 8).