EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 12.5.2023
COM(2023) 249 final
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/92/EU soveltamisesta
SISÄLLYSLUETTELO
1. JOHDANTO
2. MAKSUTILEIHIN LIITTYVIEN MAKSUJEN AVOIMUUS JA VERTAILUKELPOISUUS
3. MAHDOLLISUUS KÄYTTÄÄ MAKSUTILEJÄ
3.1. Syrjimätön mahdollisuus käyttää maksutilejä
3.2. Mahdollisuus käyttää perusmaksutiliä
3.3. Luettelo palveluista
4. MAKSUTILIEN SIIRTÄMINEN
5. SIIRTÄMISTÄ KOSKEVIEN MAHDOLLISTEN LISÄTOIMENPITEIDEN ARVIOINTI
5.1. Mahdollisuus laajentaa 10 artiklan mukainen siirtopalvelu koskemaan myös rajat ylittävää siirtämistä
5.2. Maksujen automaattista uudelleenohjaamista koskevan kehyksen toteutettavuus
5.3. Arvio täysimittaisen maksutilinumeroiden EU:n laajuisen siirrettävyyden toteuttamisen kustannuksista ja hyödyistä
6. VOIMASSA OLEVIEN TOIMENPITEIDEN TEHOKKUUS JA LISÄTOIMENPITEIDEN TARVE TALOUDELLISEN OSALLISUUDEN LISÄÄMISEKSI JA MUITA HEIKOMMASSA ASEMASSA OLEVIEN IHMISTEN TUKEMISEKSI YLIVELKAANTUMISEEN LIITTYVISSÄ ONGELMISSA
7. ESIMERKKEJÄ JÄSENVALTIOISSA KÄYTÖSSÄ OLEVISTA PARHAISTA KÄYTÄNNÖISTÄ, JOILLA VÄHENNETÄÄN MAKSUPALVELUJEN ULKOPUOLELLE JÄÄVIEN KULUTTAJIEN MÄÄRÄÄ
8. PÄÄTELMÄT
LYHENTEET
AML rahanpesun torjunta
AML/CFT rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta
AMLD rahanpesun vastainen direktiivi (direktiivi (EU) 2015/849) 1
BIC-koodi Kansainvälinen pankkikoodi (bank identifier code)
EPV Euroopan pankkiviranomainen
FID maksuja koskeva tietoasiakirja
IBAN Kansainvälinen tilinumero (international bank account number)
PAD maksutilidirektiivi (direktiivi 2014/92/EU) 2
PABF perusmaksutili
PSP maksupalveluntarjoaja
1.JOHDANTO
Maksutilidirektiivi hyväksyttiin 23. heinäkuuta 2014 osana EU:n toimia, joilla pyrittiin parantamaan kuluttajilta maksutileistä veloitettavien maksujen avoimuutta ja vertailukelpoisuutta. Direktiivissä käsitellään myös maksutilien siirtämistä sekä perusmaksutilien avaamista ja käyttämistä EU:ssa.
Maksutilidirektiivi tuli voimaan 17. syyskuuta 2014. Direktiivin avoimuusvaatimusten täytäntöönpanoa koskevia teknisiä täytäntöönpanostandardeja ja teknisiä sääntelystandardeja 3 alettiin soveltaa lokakuussa 2018.
Jäsenvaltioiden oli saatettava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset osaksi kansallista lainsäädäntöään ja julkaistava ne viimeistään 18. syyskuuta 2016. Kuitenkin vain yhdeksän jäsenvaltiota 4 oli ilmoittanut saattaneensa kyseiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset kaikilta osin osaksi kansallista lainsäädäntöään määräajan kuluessa (tai pian sen päätyttyä). Euroopan komissio käynnisti rikkomusmenettelyt niitä 18:aa jäsenvaltiota vastaan, jotka eivät olleet ilmoittaneet täytäntöönpanotoimistaan. Kaikki nämä ilmoittamatta jättämistä koskevat rikkomusmenettelyt lopetettiin sen jälkeen, kun jäsenvaltiot olivat ilmoittaneet komissiolle saattaneensa täytäntöönpanotoimensa päätökseen (ja kun komissio oli arvioinut täytäntöönpanotoimet ja vahvistanut, että direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä). Komissio ei ole vielä käynnistänyt rikkomusmenettelyjä maksutilidirektiivin noudattamatta jättämisen vuoksi.
Tämä kertomus on hyväksytty vastauksena direktiivin 28 artiklaan, jonka mukaan komission on annettava kertomus direktiivin soveltamisesta viimeistään 18. syyskuuta 2019. Kertomuksen toimittaminen viivästyi, koska oli varmistettava, että direktiiviä oli ehditty soveltaa tietyn ajan. Komissio on samanaikaisesti hyväksynyt direktiivin 27 artiklassa edellytetyn kertomuksen (27 artiklan mukainen kertomus).
Komissio käynnisti kaksi tutkimusta tämän kertomuksen tueksi. Ensimmäisessä tutkimuksessa (Deloitten tutkimus 1 5 ) arvioidaan direktiiviä ja annetaan tietoja direktiivin soveltamisen arvioimiseksi. Tutkimus kattoi 16 jäsenvaltiota 6 . Toisessa tutkimuksessa (Deloitten tutkimus 2 7 ) arvioidaan mahdollisia uusia välineitä rajat ylittävän maksutilien siirtämisen helpottamiseksi. Sitä myös käytetään perustana 5 luvussa, jossa arvioidaan mahdollisia lisätoimenpiteitä maksutilien siirtämisen helpottamiseksi. Myös jäsenvaltiot ovat toimittaneet tärkeitä tietoja ja panoksia tätä kertomusta varten. Komissiolla oli tätä kertomusta laatiessaan kuitenkin joitakin vaikeuksia – erityisesti saatavilla olevien ja vertailukelpoisten tietojen puute. Maksutilidirektiivin tavoitteena on edistää vähittäisrahoituspalvelujen, erityisesti maksutilien, sisämarkkinoita. Direktiivillä pyrittiin tähän 1) luomalla avoimuutta ja varmistamalla maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuus, 2) varmistamalla, että kuluttajilla on mahdollisuus käyttää (perus)maksutilejä, ja 3) helpottamalla maksutilien siirtämistä. Seuraavissa luvuissa arvioidaan direktiivin soveltamista sekä 28 artiklan lisävaatimuksia.
2.MAKSUTILEIHIN LIITTYVIEN MAKSUJEN AVOIMUUS JA VERTAILUKELPOISUUS
Direktiivin 7 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot varmistavat, että kuluttajilla on maksuton pääsy vähintään yhdelle vertailusivustolle. Direktiivin 7 artiklan 3 kohdassa luetellaan vertailusivustoja koskevat vaatimukset. Vertailusivustojen on oltava riippumattomasti ylläpidettyjä, ilmoitettava verkkosivuston omistajan henkilöllisyys, asetettava selkeät ja puolueettomat vertailuperusteet, käytettävä selkeää ja yksiselitteistä kieltä, oltava ajan tasalla, katettava merkittävä osa markkinoista ja tarjottava tehokas menettely, jolla voidaan ilmoittaa julkaistuja maksuja koskevista vääristä tiedoista.
Komission yleisvaikutelma sen kuultua jäsenvaltioita asianomaisessa asiantuntijaryhmässä (GEGREFS) on, että direktiivin 7 artiklan 3 kohdassa luetellut vaatimukset ovat riittävät eikä ole kiireellistä tarvetta muuttaa luetteloa. Deloitten tutkimuksessa 1 kuitenkin huomautettiin direktiivin vaatimukset täyttävien yksilöityjen verkkosivustojen arvioinnin perusteella, että seuraavat kaksi 3 kohdassa lueteltua vaatimusta eivät ole täysin toimivia: 1) vaatimus puolueettomien vertailuperusteiden asettamisesta sekä 2) vaatimus ilmoittaa julkaistuja maksuja koskevista vääristä tiedoista. Lisäksi verkkosivuston viimeisen päivitysajankohdan ilmoittaminen on aiheuttanut ongelmia. Deloitten tutkimuksessa 1 ilmoitetut ongelmat liittyvät kuitenkin enemmän verkkosivuston toiminnalliseen puoleen kuin itse luetteloon. Tältä osin komissio seuraa jatkossakin tilannetta tiiviisti varmistaakseen, että kyseiset jäsenvaltioiden verkkosivustot todella täyttävät direktiivin 7 artiklan 3 kohdassa asetetut vaatimukset.
Direktiivin 28 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että kertomuksessa arvioidaan tarvetta vertailusivustojen valtuutukseen. Jäsenvaltiot olivat yleisesti sitä mieltä, että tämä ei toisi juurikaan lisäarvoa, pääasiassa siksi, että nykyiset vaatimustenmukaiset vertailutaulukot ovat julkisia ja siten lähtökohtaisesti luotettavia. Lisäksi sertifiointiprosessi olisi kallis ja aikaa vievä. Useimmissa jäsenvaltioissa ei ole rekisteröity vertailusivustoon liittyviä ongelmia, joten nykyistä järjestelmää ei ole tarpeen muuttaa.
Paketoituja tarjouksia koskevien toimenpiteiden osalta maksuja koskevan tietoasiakirjan 4 artiklassa sekä maksuerittelyä koskevassa 5 artiklassa ja 8 artiklassa viitataan pakettien käsitteeseen. Deloitten tutkimuksessa 1 havaittiin kerättyjen tietojen perusteella, että sidosryhmät ovat tulkinneet termiä ”paketti” kahdella eri tavalla: joko i) maksutilin ja sen käytön mahdollistavien erilaisten palveluiden (esimerkiksi kortti tai tilinylitys) yhdistelmäksi tai ii) maksutilin ja muun tyyppisten rahoitustuotteiden (esimerkiksi vakuutusten ja kiinnelainojen) yhdistelmäksi. Tässä yhteydessä 16 jäsenvaltiota (BE, BG, DE, IE, ES, IT, LV, LU, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SI ja SK) ilmaisi tukevansa ajatusta termin ”paketti” määritelmän sisällyttämisestä direktiiviin selvyyden lisäämiseksi (erityisesti kytkykauppojen ja niputuskäytäntöjen osalta). Jotkin muut jäsenvaltiot kuitenkin varoittivat tällaisesta lähestymistavasta ja perustelivat, että termi on jo riittävän selkeä ja että kysymystä olisi järkevämpää käsitellä direktiivin 4 artiklassa. Tässä yhteydessä maksuja koskevaa tietoasiakirjaa koskevan 4 artiklan osalta maksuja koskevan tietoasiakirjan ”palvelupaketteja” koskeva osuus voisi joissakin tapauksissa olla liian pitkä. Tämä johtuu siitä, että jotkin pankit mainitsevat maksuja koskevassa tietoasiakirjassaan useita paketteja, mikä on johtanut siihen, että maksuja koskevasta tietoasiakirjasta on tullut useiden sivujen pituinen. Tämä tekee tyhjäksi lyhyen, erillisen maksuja koskevan tietoasiakirjan tarkoituksen. Siksi kyseiset jäsenvaltiot katsovat, että pakettien käsitteeseen tehtävät mahdolliset muutokset olisi kohdistettava 4 artiklaan. Direktiivin 4 artiklaan laajemmin liittyvä tahaton seuraus on ollut maksutileihin liittyvien maksujen tasoa koskevien asiakirjojen päällekkäisyys niissä jäsenvaltioissa, joissa on jo olemassa samoja tietoja sisältäviä asiakirjoja. Jäsenvaltioiden huomautusten perusteella merkittävin tahaton seuraus tästä on itse asiassa ollut maksutileihin liittyvien maksujen tasoa koskevien asiakirjojen päällekkäisyys jäsenvaltioissa, joissa on jo olemassa samoja tietoja sisältäviä asiakirjoja. Komissio on pannut nämä kysymykset merkille ja pitää saamansa ehdotukset mielessä direktiivin mahdollisessa tarkistuksessa.
3.MAHDOLLISUUS KÄYTTÄÄ MAKSUTILEJÄ
3.1.Syrjimätön mahdollisuus käyttää maksutilejä
Direktiivin 15 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät luottolaitokset syrji unionissa laillisesti asuvia kuluttajia heidän kansalaisuutensa tai asuinpaikkansa tai minkään muun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitetun syyn vuoksi, kun nämä kuluttajat hakevat tai käyttävät maksutiliä unionissa. Lisäksi 15 artiklassa todetaan, että myöskään perusmaksutilin haltijana olemiseen sovellettavat ehdot eivät saa olla millään tavoin syrjiviä.
Jäsenvaltiot ovat joko saattaneet syrjimättömyyttä koskevan säännöksen nimenomaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään tai todenneet, että niiden voimassa oleva lainsäädäntö kattaa jo tämän näkökohdan. Kuitenkin vain muutamat jäsenvaltiot ovat sisällyttäneet syrjimättömyyden periaatteen kansalliseen lainsäädäntöönsä siten, että se kattaa sekä mahdollisuuden käyttää maksutilejä että sovellettavat ehdot.
Tästä säännöstä huolimatta eri kansalaisuuksia edustavilla tai eri paikoissa asuvilla kuluttajilla saattaa edelleen olla erilaiset mahdollisuudet käyttää maksutilejä. Esimerkiksi vaatimus esittää tietty kansallinen henkilöllisyystodistus voi vaikuttaa muista jäsenvaltioista tuleviin kuluttajiin eri tavalla. Deloitten tutkimuksesta 1 ja komission vastaanottamista valituksista käy ilmi, että myös rajat ylittävässä maksutilien avaamisessa voi olla vaikeuksia. Tämä koskee erityisesti verkossa tehtävää rajat ylittävää tilin avaamista, joka ei aina ole mahdollista muiden jäsenvaltioiden kuluttajille. 8 Komissio on myös vastaanottanut valituksia siitä, että maksujen tasot ovat erilaisia muualla kuin jäsenvaltiossa asuville henkilöille. Korkeampien maksujen veloittaminen perusmaksutilistä ulkomailla asuvilta on syrjivää, jos lisämaksut eivät perustu objektiivisesti perusteltuihin kustannuksiin.
Nämä erilaiset vaatimukset voivat monissa tapauksissa paitsi johtaa erilaiseen kohteluun myös vaikuttaa mahdollisuuteen käyttää maksutilejä, perusmaksutilit mukaan lukien. Tällaisia tapauksia kuvaillaan tarkemmin 3.2 jaksossa.
3.2.Mahdollisuus käyttää perusmaksutiliä
§Oikeus perusmaksutiliin
Taloudellisen osallisuuden edistämiseksi direktiivin 16 artiklassa säädetään kaikkien EU:ssa laillisesti asuvien kuluttajien oikeudesta perusmaksutiliin. Tämä koskee myös turvapaikanhakijoita, kuluttajia, joilla ei ole pysyvää osoitetta, ja kuluttajia, joille ei ole myönnetty oleskelulupaa mutta joiden poistaminen maasta on oikeudellisten tai tosiasiallisten syiden vuoksi mahdotonta. 9 Direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioita edellytetään varmistamaan, että joko kaikki luottolaitokset tarjoavat tai riittävän moni luottolaitos tarjoaa kuluttajille perusmaksutiliä, jotta kaikille kuluttajille niiden alueella taataan mahdollisuus käyttää sellaista.
Jäsenvaltiot ovat saattaneet oikeuden perusmaksutiliin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Useimmissa jäsenvaltioissa perusmaksutiliä tarjotaan erillisenä tuotteena, joka eroaa tavallisesta maksutilistä. Joissakin jäsenvaltioissa 10 (jotkin tai kaikki) luottolaitokset eivät kuitenkaan tarjoa perusmaksutiliä erillisenä tuotteena, vaan ne tarjoavat tavallista tiliä kaikille kuluttajille.
Useimmat jäsenvaltiot vaativat kaikkia maksutilejä tarjoavia luottolaitoksia tarjoamaan myös perusmaksutiliä, mutta muutamat jäsenvaltiot 11 vaativat perusmaksutilin tarjoamista vain joiltakin tietyt kriteerit täyttäviltä luottolaitoksilta. Tällaiset perusmaksutilin tarjoamiseen velvoitetut luottolaitokset tarjoavat kuitenkin yleensä laajan mahdollisuuden käyttää tiliä. Lisäksi joissakin jäsenvaltioissa muutkin maksupalveluntarjoajat tarjoavat myös perusmaksutilejä.
Alakohtaiset järjestöt ja kuluttajajärjestöt ovat näin ollen laajalti samaa mieltä siitä, että niiden kotimaiden kuluttajilla on riittävät mahdollisuudet käyttää perusmaksutilejä. 12
Direktiivin 16 artiklassa säädetään useista (mahdollisista) poikkeuksista oikeuteen käyttää perusmaksutiliä. Käytännössä tärkein poikkeus koskee rahanpesun torjuntaa. Maksutilidirektiivin 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että luottolaitokset hylkäävät hakemuksen, jos tällaisen tilin avaaminen merkitsisi direktiivissä 2005/60/EY 13 säädettyjen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevien säännösten rikkomista. Tämä voi olla ristiriidassa perusmaksutilin käyttämistä koskevan oikeuden kanssa, eikä vuorovaikutus välttämättä ole täysin selvää. Maksutilidirektiivin johdanto-osan 34 kappaleessa korostetaan, että rahanpesun torjuntaa koskevia sääntöjä ei saisi käyttää tekosyynä kieltäydyttäessä tarjoamasta palveluja liiketoiminnan kannalta vähemmän kiinnostaville kuluttajille. Tällä hetkellä ei ole olemassa muita EU:n tason yleisiä ohjeita eri sääntöjen välisistä yhteyksistä.
Perusmaksutilin avaamiseen liittyvät hankaluudet ovat koskeneet erityisesti seuraavia seikkoja:
1)Tiettyjen henkilöllisyystodistusten puuttuminen: Useissa raporteissa 14 on todettu, että tiettyjen henkilöllisyystodistusten puuttuminen aiheuttaa vaikeuksia perusmaksutilin avaamisessa. Myös suuri yleisö on esittänyt asiasta valituksia komissiolle. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien direktiivien edellyttämä asiakkaan henkilöllisyyden todentaminen tehdään yleensä henkilöllisyystodistusten perusteella. Vaatimus jäsenvaltion myöntämästä vakiomuotoisesta henkilöllisyystodistuksesta voi aiheuttaa erityisiä vaikeuksia paitsi turvapaikanhakijoille ja pakolaisille myös (nimenomaisesta vaatimuksesta riippuen) muiden jäsenvaltioiden kansalaisille. Tätä kysymystä on jo osittain käsitelty Euroopan pankkiviranomaisen lausunnossa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltamisesta asiakkaisiin, jotka ovat turvapaikanhakijoita suuririskisemmistä EU:n ulkopuolisista maista tai alueilta sekä huhtikuussa 2022 julkaistussa taloudellista osallisuutta Ukrainan sodan yhteydessä koskevassa Euroopan pankkiviranomaisen lausunnossa. 15 Lisäksi asunnottomilla on joskus vaikeuksia maksutilin avaamisessa (esimerkiksi silloin, kun heitä pyydetään ilmoittamaan osoite).
2)Rajat ylittävä mahdollisuus käyttää maksutilejä: Deloitten tutkimuksessa 1 on raportoitu myös vaikeuksista, joita liittyy perusmaksutilin avaamiseen toisessa jäsenvaltiossa (myös verkossa), ja suuri yleisö on esittänyt asiasta valituksia komissiolle. Tällaiset vaikeudet voivat johtua esimerkiksi tiettyjen asiakirjojen puuttumisesta tai tarpeesta osoittaa aidot perusteet. Ne voivat kuitenkin liittyä myös rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviin syihin, koska maksutilin avaamista toisessa jäsenvaltiossa voidaan pitää epätavallisena asiaintilana, johon liittyy mahdollisesti suurempi riski rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvässä riskinarvioinnissa. 16
3)Rahanpesun torjuntaan perustuvat riskienvähentämiskäytännöt: Myös luottolaitosten riskinvähentämiskäytännöt (eli kun ne päättävät olla avaamatta tai sulkea tiettyjen asiakasryhmien maksutilejä, koska näihin ryhmiin kuuluvilla asiakkailla on suurempi rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvä riski) ovat aiheuttaneet perusmaksutilien avaamiseen liittyviä vaikeuksia. Kuten riskien vähentämistä koskevassa Euroopan pankkiviranomaisen lausunnossa 17 todetaan, riskien vähentäminen voi koskea erityisesti kuluttajia, joilla on yhteyksiä tiettyihin (suuririskisiin) EU:n ulkopuolisiin maihin ja poliittisesti vaikutusvaltaisiin henkilöihin. Komissio on vastaanottanut myös tähän liittyviä valituksia.
4)Yhdysvaltojen ulkomaisia tilejä koskevasta verosäännösten noudattamislaista (FATCA) johtuvat riskienvähentämiskäytännöt: Myös kuluttajilla, joilla on EU:n ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalaisuus, on ollut vaikeuksia. He ovat esittäneet vetoomuksia Euroopan parlamentille ja valittaneet komissiolle. Kuten Euroopan pankkiviranomainen totesi riskien vähentämistä koskevassa lausunnossaan, jotkin luottolaitokset ovat saattaneet päättää olla tarjoamatta maksutilejä Yhdysvaltojen kansalaisille FATCA-lainsäädännön mukaisten velvoitteiden ja mahdollisten seuraamusten vuoksi.
Euroopan pankkiviranomainen on jo antanut ohjeita, jotka voivat auttaa vähentämään ei-toivottuja riskien vähentämistoimenpiteitä. 18 Euroopan pankkiviranomainen on erityisesti selventänyt, että riskiperusteisen lähestymistavan soveltaminen ei edellytä, että yritykset kieltäytyvät solmimasta liikesuhteita tai katkaisevat liikesuhteensa kokonaisiin asiakasryhmiin, joiden katsotaan aiheuttavan suuremman rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvän riskin. Joidenkin jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat siksi sisällyttäneet tämän omiin ohjeisiinsa.
Rahanpesun torjuntaan perustuvan riskien vähentämisen lieventämiseksi komissio ehdotti erityisiä säännöksiä heinäkuussa 2021 esittelemässään rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevassa lainsäädäntöpaketissa. 19 Jotta valvontaviranomaiset voisivat arvioida, ovatko laitokset kalibroineet asianmukaisesti asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia käytäntöjään, rahanpesun torjuntaa koskevaan asetusehdotukseen 20 sisältyy erityisesti vaatimus, jonka mukaan laitosten, jotka päättävät olla solmimatta liikesuhdetta mahdollisen asiakkaan kanssa, on pidettävä kirjaa tällaisen päätöksen perusteista. Lisäksi ehdotukseen kuudenneksi rahanpesun torjuntaa koskevaksi direktiiviksi 21 sisältyy vaatimus, jonka mukaan rahanpesun torjuntaa valvovien viranomaisten on tehtävä yhteistyötä maksupalveludirektiivin 22 ja maksutilidirektiivin täytäntöönpanosta vastaavien valvojien kanssa.
Perusmaksutilin saatavuutta koskevan oikeuden täytäntöönpanoon liittyvät hankaluudet voivat johtua myös siitä, että huolimatta maksutilidirektiivin 16 artiklan 7 kohdan yleisestä velvoitteesta, jonka mukaan kuluttajalle on ilmoitettava välittömästi hakemuksen hylkäämisestä ja täsmällinen syy siihen, tämä ei useinkaan johdu rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen ”rahanpesuilmoituksesta kertomista” koskevasta kiellosta, joka on poikkeus tähän yleiseen velvoitteeseen.
Muita maksutilidirektiivissä säädettyjä poikkeuksia on muun muassa mahdollisuus edellyttää, että kuluttajat, jotka haluavat avata perusmaksutilin, osoittavat, että siihen on aidot perusteet (16 artiklan 2 kohta). Vain muutama jäsenvaltio 23 on käyttänyt tätä vaihtoehtoa. Sitä vastoin monet jäsenvaltiot ovat käyttäneet 16 artiklan 5 kohdassa säädettyä mahdollisuutta sallia, että luottolaitokset hylkäävät perusmaksutiliä koskevan hakemuksen, jos kuluttajalla on jo maksutili jäsenvaltion alueella sijaitsevassa luottolaitoksessa.
Lisäksi useat jäsenvaltiot ovat käyttäneet mahdollisuutta määritellä rajoitetussa määrin muitakin erityistapauksia, joissa hakemukset voidaan tai pitäisi hylätä edellyttäen, että näiden poikkeusten tarkoituksena on helpottaa kuluttajan mahdollisuuksia käyttää perusmaksutiliä veloituksetta maksutilidirektiivin 25 artiklassa säädetyn mekanismin mukaisesti tai välttää kuluttajien väärinkäytökset (maksutilidirektiivin 16 artiklan 6 kohta). Jotkin jäsenvaltiot ovat esimerkiksi asettaneet kriteerejä, joilla hakijoita vaaditaan esittämään todisteet siitä, että he eivät ole syyllistyneet petoksiin tai muihin rikoksiin, tai ne ovat ottaneet käyttöön kansalliseen turvallisuuteen perustuvan poikkeuksen. Monet jäsenvaltiot ovat käyttäneet samanlaisissa (ja muissakin) tapauksissa (esimerkiksi tahallisten rikosten tai kaupallisen toiminnan osalta) 19 artiklan 3 kohdassa säädettyä mahdollisuutta määrittää rajoitettu määrä muita erityistapauksia, joissa luottolaitos voi yksipuolisesti irtisanoa perusmaksutiliä koskevan puitesopimuksen.
§Perusmaksutileistä perittävät keskimääräiset vuosimaksut
Maksutilidirektiivin 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että luottolaitokset tarjoavat perusmaksutilit ”maksutta tai kohtuullista maksua vastaan”. Jäsenvaltiot ovat panneet tämän vaatimuksen täytäntöön eri tavoilla. Jotkin jäsenvaltiot 24 ovat päättäneet, että perusmaksutili on tarjottava maksutta, tai asettaneet maksulle selvät rajat tai määrittäneet tarkat parametrit sen laskemista varten. Jotkin jäsenvaltiot edellyttävät, että tilit on tarjottava maksutta tai kohtuullista maksua vastaan, mutta eivät ole asettaneet muita kriteereitä (paitsi 18 artiklan 3 kohdassa säädetyt kriteerit sille, mitä voidaan pitää ”kohtuullisena”).
Perusmaksutileistä perittävien maksujen taso vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain. 25 Lisäksi halvimman ja kalleimman tarjouksen välillä on joskus suurikin ero jopa saman jäsenvaltion sisällä. Perusmaksutileistä perittävät maksut saattavat yleisesti ottaen olla alhaisempia kuin tavallisista maksutileistä perittävät maksut 26 , mutta erot eivät ole kovin suuria.
Deloitten tutkimuksessa 1 alakohtaiset järjestöt ja osa kuluttajajärjestöistä 27 ilmoittivat kuitenkin, että perusmaksutilit olisivat yleensä kohtuuhintaisia kaikille.
§Soveltaminen käytäntöön / perusmaksutilien käyttöönotto
Kuten 27 artiklan mukaisesta kertomuksesta käy ilmi, vuosina 2016–2021 perusmaksutilejä otettiin käyttöön huomattavassa määrin joissakin jäsenvaltioissa. Esimerkiksi joissakin jäsenvaltioissa 28 , joiden väestöstä suurempi osuus oli aiemmin ilman maksutiliä, perusmaksutilejä on otettu käyttöön merkittävässä määrin. Joissakin toisissa jäsenvaltioissa 29 käyttöönotto oli kuitenkin melko vähäistä. Lisäksi viimeisimmästä Global Findex ‑tietokannasta 30 vuodelta 2021 käy ilmi, että pankkijärjestelmän piirissä olevan väestön (vähintään 15-vuotiaiden) osuus kasvoi useimmissa jäsenvaltioissa vuosina 2017–2021, ja että vuonna 2021 osassa jäsenvaltioista tämä osuus oli 100 prosenttia.
Perusmaksutilien suhteellisen vähäiselle määrälle voi olla useita syitä. Ensinnäkin niiden henkilöiden osuus, joilla on maksutili, oli jo maksutilidirektiivin hyväksymisajankohtana monissa jäsenvaltioissa erittäin suuri. Toiseksi joissakin jäsenvaltioissa oli jo käytössä vastaavia välineitä. Kolmanneksi kun otetaan huomioon, että tavalliset tilit (mukaan lukien maksuttomat verkkotilit) ovat erittäin helposti saatavilla, perusmaksutilit eivät välttämättä ole merkityksellisiä kuluttajille, joilla on mahdollisuus käyttää tällaisia tilejä. Syynä vähäiseen käyttöönottoon voi olla myös kuluttajien tietoisuuden puute. Kuluttajat voivat saada tarvittavat tiedot eri kanavien, kuten verkkosivustojen tai tiedotuskampanjoiden, kautta, mutta kuluttajajärjestöt katsovat, että kuluttajien tietoisuus oikeudesta perusmaksutiliin on edelleen melko vähäistä ja että monet pankit eivät aktiivisesti tarjoa perusmaksutilejä kuluttajille. Joissakin tapauksissa myös perusmaksutilin kustannukset voivat rajoittaa käyttöönottoa. Muita syitä sille, ettei kuluttajilla ole maksutiliä, voivat olla varojen riittämättömyys, vähäinen luottamus rahoituslaitoksia kohtaan tai se, että rahoituslaitokset sijaitsevat liian kaukana. Tämä käy ilmi Global Findex -tietokannassa olevista tiedoista, jotka on kerätty kuluttajilta itseltään sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa pankkijärjestelmän piiriin kuuluvien henkilöiden osuus on alhainen.
Vähäinen käyttöönotto ei sen sijaan näytä johtuvan siitä, että perusmaksutilejä ei olisi tarjottu riittävästi. Yksittäisissä jäsenvaltioissa perusmaksutilejä tarjoavat kaikki luottolaitokset tai suuri määrä luottolaitoksia. Deloitten tutkimuksen 1 mukaan alakohtaiset järjestöt ja kuluttajajärjestöt ovat laajalti samaa mieltä siitä, että perusmaksutilit ovat riittävän hyvin kuluttajien saatavilla. Vähäinen käyttöönotto ei myöskään näytä johtuvan ensisijaisesti siitä, että luottolaitokset kieltäytyisivät tarjoamasta perusmaksutilejä. Kuten 27 artiklan mukaisessa kertomuksessa todetaan, yksittäisissä jäsenvaltioissa hylättyjen hakemusten määrä vaikuttaa yleisesti ottaen olevan vähäinen 31 , vaikka joitakin poikkeuksiakin on.
Maksutilidirektiivin tarkoituksena ei välttämättä ole se, että perusmaksutilejä otetaan käyttöön suuressa määrin. Tavoitteena on pikemminkin lisätä taloudellista osallisuutta ja varmistaa, että kaikilla kuluttajilla on mahdollisuus saada käyttöönsä perusmaksutili. Kun otetaan huomioon, että perusmaksutilit ovat yleisesti saatavilla, näyttää siltä, että tämä tavoite on yleisesti ottaen saavutettu. Viimeisimmästä Global Findex -tietokannasta vuodelta 2021 käy myös ilmi, että maksutiliä käyttävän väestön osuus on noussut jäsenvaltioissa keskimäärin 95 prosenttiin, joissakin jäsenvaltioissa lähes 100 prosenttiin.
Edellä mainituissa erityistapauksissa voi kuitenkin olla vaikeuksia. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevan lainsäädäntöpaketin tarkoituksena on lieventää riskien vähentämisen riskiä. Euroopan pankkiviranomainen on antanut lisäohjeita maksutilidirektiivin ja rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen välisestä vuorovaikutuksesta. 32
3.3.Luettelo palveluista
Direktiivin 17 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että perusmaksutili sisältää useita eri palveluja (mukaan lukien käteisen nostaminen, tilisiirrot, suoraveloitukset ja maksutapahtumien toteuttaminen maksukortilla), joita on tarjottava yhtä laajasti kuin niitä jo tarjotaan kuluttajille, joilla on tavallinen maksutili. Useimmissa jäsenvaltioissa perusmaksutili sisältää kaikki 17 artiklan 1 kohdassa luetellut palvelut. Muutamissa jäsenvaltioissa 33 joitakin 17 artiklan 1 kohtaan sisältyvistä palveluista (pysyväistoimeksiannot ja suoraveloitukset) ei kuitenkaan tarjottu osana perusmaksutiliä, koska näitä palveluja ei kyseisissä jäsenvaltioissa tarjottu osana tavallista tiliä. Joissakin tapauksissa luottolaitokset tarjoavat perusmaksutileille lisäpalveluja (mukaan lukien tilinylitysmahdollisuus, luottokortit ja pikamaksut), vaikka lainsäädäntö ei tätä edellytä.
Jos jäsenvaltioita vaaditaan velvoittamaan luottolaitokset tarjoamaan perusmaksutileihin lisäominaisuuksia, se olisi perusteltava taloudelliseen osallisuuteen liittyvillä syillä. Tätä on myös punnittava huolellisesti suhteessa lisäkustannuksiin, joita luottolaitoksille aiheutuu perusmaksutilin tarjoamisesta, koska tämä voisi puolestaan lisätä perusmaksutilin kustannuksia ja siten heikentää taloudellista osallisuutta. Pikamaksuista voi tulevaisuudessa tulla perusmaksutilien ominaisuus, mutta vaikka pikamaksuja käytetään yhä enemmän, ne eivät ole vielä vakiomuotoisia. 34 Yksi mahdollinen lisäominaisuus voisi liittyä käteisvarojen saatavuuden varmistamiseen. Direktiivin 17 artiklan 1 kohdassa edellytetään jo, että perusmaksutilien on sisällettävä palvelut, jotka mahdollistavat käteisen nostamisen luottolaitoksen toimipisteessä tai pankkiautomaateista, mutta sivuliikkeiden ja pankkiautomaattien määrän väheneminen voi (esimerkiksi joillakin syrjäisillä alueilla) heikentää taloudellista osallisuutta yleisemminkin (eikä vain suhteessa perusmaksutileihin). Kuten EU:n vähittäismaksustrategiassa 35 todetaan, komissio jakaa huolen siitä, että palvelujen lisääntyvän digitalisoinnin myötä riskinä on, että ihmiset, joilla ei ole pääsyä digitaalisiin palveluihin, syrjäytyvät entistä enemmän. Käteisen saatavuuteen ja hyväksymiseen liittyvää kysymystä arvioitiin eri foorumeilla (komission tasolla Euro Legal Tender Expert Group ‑asiantuntijaryhmässä (ELTEG) 36 ja euromaksualueen vähittäismaksuneuvostossa). ELTEGin 6. heinäkuuta 2022 antaman kertomuksen jälkeen komissio arvioi mahdollisia tapoja varmistaa, että eurokäteistä on saatavilla ja että se hyväksytään. 37
Sekä kuluttajat että alakohtaiset järjestöt näyttävät olevan sitä mieltä, että kuluttajat ovat tyytyväisiä kansallisten vaatimusten mukaisesti nykyisin tarjottaviin palveluihin. 38 Monet jäsenvaltiot eivät myöskään vaikuta näkevän tarvetta maksutilidirektiivin muuttamiselle.
4.MAKSUTILIEN SIIRTÄMINEN
Useissa jäsenvaltioissa oli jo ennen maksutilidirektiivin voimaantuloa käytössä Euroopan pankkialan komitean pankkitilien siirtämistä koskeviin yhteisiin periaatteisiin 39 perustuva siirtopalvelu, mutta 10 artiklassa edellytetään, että kaikkien jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on pakollinen siirtopalvelu. 40 Deloitten tutkimuksen 1 mukaan maksutilidirektiivin ansiosta kaikilla EU:n kuluttajilla on näin ollen mahdollisuus siirtää tilinsä kotimaassa helposti ja usein maksutta. Menettelyä käyttäneet kuluttajat pitivät sitä tyydyttävänä. Kuluttajajärjestöjen ilmoittamat puutteet liittyvät teknisiin ongelmiin menettelyn soveltamisessa yksittäisissä tapauksissa mutta eivät itse menettelyyn. 41
Kuten 27 artiklan mukaisesta kertomuksesta käy ilmi, vuosittaisten siirtojen määrä vaihtelee huomattavasti eri jäsenvaltioiden välillä. Joissakin jäsenvaltioissa 42 siirtoja tehdään huomattavassa määrin, ja joissakin niistä suuntaus on nouseva, kun taas joissakin jäsenvaltioissa 43 siirtojen määrä on hyvin pieni.
Siirtojen määrään voivat vaikuttaa useat tekijät. 44 Siirtopalvelua sovelletaan esimerkiksi maksutileihin mutta ei muihin rahoitustuotteisiin (esimerkiksi kiinnelainoihin tai sijoituksiin), joihin maksutili voi olla liitetty. Lisäksi kuluttajilla voi olla vain rajallinen tietoisuus palvelusta, eikä heille välttämättä aina ilmoiteta siitä – tai heitä voidaan jopa kannustaa olemaan käyttämättä sitä. Muita mahdollisia syitä ovat riittämätön finanssiosaaminen ja olettamus siitä, että siirtäminen johtaisi vain vähäisiin säästöihin, halu olla menettämättä oman maksutilin tilinumeroa sekä riski, että maksut menisivät harhaan. 45
Maksutilidirektiivin siirtämistä koskevien säännösten tavoitteena ei kuitenkaan välttämättä ollut lisätä siirtojen määrää vaan pikemminkin helpottaa siirtämistä kilpailun lisäämiseksi. Kun otetaan huomioon (hyvin toimivan) siirtopalvelun yleinen saatavuus, näyttää siltä, että siirtämisen helpottamista koskeva tavoite on saavutettu. Voisi kuitenkin olla hyödyllistä toteuttaa lisätoimenpiteitä erityisesti kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi oikeudesta siirtää maksutili.
Toisin kuin maan sisäisissä tapauksissa, siirtopalvelua ei tällä hetkellä ole saatavilla tapauksissa, joissa on osallisena eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita maksupalveluntarjoajia. Sen sijaan 11 artiklassa siirtävä maksupalveluntarjoaja velvoitetaan antamaan kuluttajille apua (esimerkiksi antamaan tietoa ja siirtämään varoja) ainoastaan silloin, kun kuluttaja ilmoittaa aikovansa avata toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen maksupalveluntarjoajan ylläpitämän maksutilin. Deloitten tutkimus 1 osoittaa, että kuluttajien kiinnostus mahdollisuuteen käyttää maksutiliä toisessa jäsenvaltiossa on vähäistä, vaikka se voikin olla kasvussa uuspankkien yleistymisen vuoksi. 46 Halu olla fyysisesti lähellä pankkia, kielimuuri ja se, että kotimaisia tilejä voidaan käyttää kaikkialla EU:ssa, voivat olla tekijöitä, jotka vaikuttavat kiinnostukseen.
5.SIIRTÄMISTÄ KOSKEVIEN MAHDOLLISTEN LISÄTOIMENPITEIDEN ARVIOINTI
5.1.Mahdollisuus laajentaa 10 artiklan mukainen siirtopalvelu koskemaan myös rajat ylittävää siirtämistä
Siirtopalvelun laajentaminen koskemaan myös rajat ylittäviä tapauksia helpottaisi maksutilien siirtämistä muihin jäsenvaltioihin ja tekisi siitä yhtä helppoa kuin tilin siirtämisestä yhden ja saman jäsenvaltion sisällä.
On olemassa useita eri tapoja laajentaa nykyinen siirtopalvelu yhden jäsenvaltion sisäisistä siirroista kahden jäsenvaltion välisiin siirtoihin (esimerkiksi eri siirtopalvelujen liittäminen yhteen kansallisella tasolla tai olemassa olevat kotimaisen siirtämisen järjestelmät korvaavan EU:n laajuisen standardoidun siirtopalvelun luominen). Jälkimmäinen vaihtoehto tarkoittaisi kevyempää prosessia, mutta se edellyttäisi eri sidosryhmiltä syvällisempää tietoteknistä muutosta. 47
Molemmat vaihtoehdot olisivat teknisesti toteutettavissa. Arvioitujen siirtomäärien perusteella odotetut kustannukset (kertakustannukset ja toistuvat kustannukset) olisivat kuitenkin huomattavasti suuremmat kuin odotetut hyödyt: molempien vaihtoehtojen kertakustannusten on arvioitu olevan noin 840 miljoonaa euroa ja toistuvien kustannusten noin 158 miljoonaa euroa vuodessa. 48 (Toistuvat) hyödyt (jotka tulisivat pääasiassa kuluttajille) 49 olisivat kuitenkin vain noin 41 miljoonaa euroa vuodessa. 50 Kun otetaan lisäksi huomioon rajat ylittävien siirtojen (odotettu) vähäinen määrä, kuluttajajärjestöt eivät pidä siirtopalvelun laajentamista rajat ylittäviin tapauksiin ensisijaisena (luottolaitokset taas eivät näe, että tästä olisi hyötyä, ja viittaavat kielimuuriin, fyysiseen etäisyyteen ja muihin esteisiin).
5.2.Maksujen automaattista uudelleenohjaamista koskevan kehyksen toteutettavuus
Maksujen automaattista uudelleenohjaamista koskevalla kehyksellä varmistettaisiin, että edelliselle (”vanhalle”) tilille suoritetut maksut ohjattaisiin uudelle tilille tietyn ajan sen jälkeen, kun kuluttaja on siirtänyt maksutilinsä. Tämä vähentäisi mahdollisia kuluttajien huolia, koska se antaisi lisävarmuutta siitä, että saapuvat maksut päätyvät oikealle tilille. Tämä myös helpottaisi siirtämistä ja lisäisi siten kilpailua. Tällainen automaattinen uudelleenohjaamispalvelu on jo olemassa Alankomaissa kotimaisen siirtopalvelun lisäominaisuutena. Maksujen automaattista uudelleenohjaamista koskeva kehys voitaisiin perustaa maan sisäisesti yksittäisissä jäsenvaltioissa tai koko EU:n laajuisesti. Tällaisen kehyksen perustaminen EU:n tasolla edellyttäisi ensin rajat ylittävän siirtopalvelun perustamista. Kehys voitaisiin toteuttaa useilla eri tavoilla. Se voisi olla esimerkiksi järjestelmä, jossa uudet tilitiedot sisällytettäisiin virheilmoituksiin, jotka lähetetään pankeille, jotka yrittävät tehdä tilisiirron suljetulle tilille, järjestelmä, jossa uudelleenohjaamistaulukot integroitaisiin pankkien tilisiirtojen ohjaamisen järjestelmiin, tai erillinen keskitetty selvitysmekanismi, jolla hallitaan siirtotietoja.
Maksutilien siirtojen arvioitujen määrien perusteella odotetut kustannukset (kertakustannukset ja toistuvat kustannukset) olisivat kuitenkin huomattavasti suuremmat kuin odotetut hyödyt. Minkä tahansa vaihtoehdon kertakustannuksiksi on arvioitu 1–5 miljardia euroa. Vaihtoehtojen vuotuiset toistuvat kustannukset vaihtelevat 228 miljoonasta eurosta 782 miljoonaan euroon automaattisen kotimaisen uudelleenohjaamisen osalta ja 461 miljoonasta eurosta miljardiin euroon siirtopalveluun yhdistetyn EU:n tason automaattisen uudelleenohjaamisen osalta. 51 Sen sijaan (toistuvat vuotuiset) hyödyt (jotka tulisivat pääasiassa kuluttajille) olisivat kuitenkin vain noin 80 miljoonaa euroa automaattisen kotimaisen uudelleenohjaamisen osalta ja 154 miljoonaa euroa EU:n tason automaattisen uudelleenohjaamisen osalta. 52
5.3.Arvio täysimittaisen maksutilinumeroiden EU:n laajuisen siirrettävyyden toteuttamisen kustannuksista ja hyödyistä
Täysimittainen tilinumeroiden EU:n laajuinen siirrettävyys tarkoittaisi sitä, että sama maksutilinumero olisi mahdollista säilyttää siirrettäessä maksutiliä EU:n sisällä. Kuluttajien ei enää tarvitsisi ilmoittaa uutta maksutilinumeroaan lainanantajille ja/tai velallisille, joiden kanssa heillä on toistuvia maksutapahtumia, eikä heidän lainanantajiensa ja/tai velallistensa tarvitsisi päivittää kirjanpitojärjestelmiään. Saman tilinumeron säilyttäminen antaisi kuluttajille varmuuden siitä, että kaikki saapuvat maksut päätyvät oikealle maksutilille. Tämä vähentäisi mahdollisia huolenaiheita ja helpottaisi siirtämistä paitsi kotimaassa myös rajojen yli. Tämä edistäisi kilpailua.
Maksutilinumeroiden siirrettävyys voitaisiin järjestää eri tavoin. Yksi vaihtoehto olisi uuteen IBAN-tilinumeroon taustajärjestelmässä liitettävän olemassa olevan IBAN-tilinumeron siirrettävyys (kuluttaja ei edes välttämättä tietäisi tästä). Toinen vaihtoehto olisi, että luodaan sellainen alias, joka voitaisiin liittää olemassa olevaan IBAN-tilinumeroon ja ilmoittaa velallisille ja/tai lainanantajille. Tiliä siirrettäessä alias (eli järjestelmän edusta) voitaisiin liittää uuteen IBAN-tilinumeroon taustajärjestelmässä (tässäkään tapauksessa kuluttaja ei välttämättä tietäisi tästä). Kolmas, perustavampaa laatua oleva vaihtoehto olisi korvata kaikki olemassa olevat IBAN-tilinumerot uusilla EU:n IBAN-tilinumeroilla (uusi siirrettävä tilinumero). Tämä on ainoa vaihtoehto, jossa tilinumero olisi aidosti siirrettävä. Se edellyttäisi taustajärjestelmän tunnisteena vain BIC-koodia, jonka avulla pankit voivat tunnistaa, missä tili sijaitsee.
Arvioitujen siirtomäärien perusteella odotetut kustannukset (kertakustannukset ja toistuvat kustannukset) olisivat huomattavasti suuremmat kuin odotetut hyödyt. Näiden vaihtoehtojen kertakustannuksiksi on arvioitu 7–22 miljardia euroa 53 ja toistuviksi kustannuksiksi noin miljardi euroa vuodessa. 54 Toisaalta (toistuvat) hyödyt (jotka tulisivat pääasiassa kuluttajille sekä lainanantajille ja velallisille) olisivat vain 151–242 miljoonaa euroa vuodessa. 55
Kuten Deloitten tutkimus 1 osoittaa, alakohtaiset järjestöt eivät näe, että tilinumeroiden siirrettävyys muuttaisi tilien siirtämisen tilannetta ratkaisevasti. Kuluttajajärjestöjen näkemykset vaihtelevat 56 , mutta ne eivät pidä rajat ylittävän siirtopalvelun luomista ensisijaisena.
Tutkimuksen tulosten perusteella on selvää, että nämä mahdolliset lisätoimenpiteet voisivat edelleen helpottaa maksutilien siirtämistä EU:ssa. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että tällaisten toimenpiteiden kustannukset olisivat tällä hetkellä merkittävästi suuremmat kuin niiden odotetut hyödyt, ne eivät tässä vaiheessa välttämättä vaikuta perustelluilta.
6.VOIMASSA OLEVIEN TOIMENPITEIDEN TEHOKKUUS JA LISÄTOIMENPITEIDEN TARVE TALOUDELLISEN OSALLISUUDEN LISÄÄMISEKSI JA MUITA HEIKOMMASSA ASEMASSA OLEVIEN IHMISTEN TUKEMISEKSI YLIVELKAANTUMISEEN LIITTYVISSÄ ONGELMISSA
Mahdollisuus käyttää maksutiliä on välttämätöntä, jotta ihmiset voivat osallistua talouteen ja yhteiskuntaan. Se on elintärkeä väline taloudellisen osallisuuden edistämiseksi. Niiden kuluttajien osuus, joilla on maksutili, on EU:ssa yleisesti ottaen (hyvin) korkea. Viimeisimmän, vuoden 2021 Global Findex -tietokannan mukaan keskimäärin 95 prosentilla 15 vuotta täyttäneistä EU:n kansalaisista on vähintään yksi maksutili. 57 Osuus on kasvanut viime vuosina (neljä prosenttiyksikköä vuodesta 2017). Tämä voi johtua eri tekijöistä, joita ovat muun muassa digitaalinen rahoitus, maksuttomien digitaalisten tilien saatavuus sekä se, että maksutilidirektiivillä taataan oikeus peruspankkitiliin.
Global Findex 2021 -tietokannasta käy kuitenkin ilmi, että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja. Vaikka monissa jäsenvaltioissa yli 95 prosentilla (15 vuotta täyttäneestä) väestöstä on maksutili, toisissa jäsenvaltioissa 58 tämä osuus on huomattavasti pienempi. Global Findex -tietokannassa korostuvat myös eri kuluttajatyyppien, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, väliset erot. 59 Deloitten tutkimus 1 osoitti myös, että alakohtaiset järjestöt ja kuluttajajärjestöt katsovat, että asunnottomilla ja maahanmuuttajilla on suurin riski jäädä ilman maksutiliä. Maksutilidirektiivissä säädetään jo laillisesta oikeudesta perusmaksutiliin kohtuullista maksua vastaan (tämä oikeus koskee myös haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä). Kysymystä siitä, olisiko maksutilidirektiiviä muutettava – esimerkiksi perusmaksutilistä perittävien maksujen osalta – taloudellisen osallisuuden vahvistamiseksi edelleen, arvioidaan yksityiskohtaisemmin paremman sääntelyn standardien mukaisesti. Myös muut kuin lainsäädäntötoimenpiteet, kuten Euroopan pankkiviranomaisen ohjeet rahanpesunvastaisen direktiivin ja maksutilidirektiivin välisestä vuorovaikutuksesta sekä tiedotustoimenpiteet joissakin jäsenvaltioissa, voisivat olla hyödyllisiä.
Digitalisaatio voi luoda lisäesteitä taloudelliselle osallisuudelle. Digitalisaatio voi joissakin suhteissa auttaa lisäämään taloudellista osallisuutta (esimerkiksi pankkipalvelujen saatavuus verkossa milloin tahansa), mutta digitalisaation lisääntymiseen voi liittyä myös fyysisen saatavuuden heikkenemistä (sivuliikkeiden ja pankkiautomaattien väheneminen). Tämä voi aiheuttaa vaikeuksia kuluttajille, jotka eivät ole digilukutaitoisia tai joilla ei ole mahdollisuutta käyttää digitaalisia laitteita. Itse asiassa pankkiautomaattien ja sivuliikkeiden määrän väheneminen viime vuosina on heikentänyt perusmaksupalvelujen saatavuutta. 60 Komissio pyrkii käsittelemään näitä kysymyksiä useilla eri tavoilla. Komissio pyrkii erityisesti edistämään finanssiosaamista (perussopimuksiin perustuvan toimivaltansa rajoissa). Komissio on yhdessä OECD:n kanssa kehittänyt aikuisten finanssiosaamista koskevan kehyksen 61 , joka kattaa erityisesti digitaalisen finanssiosaamisen. Komissio ja OECD kehittävät parhaillaan vastaavaa osaamiskehystä nuorille. Kuten pääomamarkkinaunionia koskevassa toimintasuunnitelmassa 62 todetaan, komissio arvioi myös mahdollisuutta ottaa käyttöön vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on edistettävä talousvalistusta tukevia oppimistoimenpiteitä. Lisäksi komissio on valmis jatkamaan jäsenvaltioiden tukemista finanssiosaamisen ja taloudellisen osallisuuden alalla teknisen tuen välineen avulla. 63 Tähän mennessä se on toteuttanut noin 20 teknisen tuen hanketta, jotka vaihtelevat laajemmista aiheista – kuten kansallisten finanssiosaamisstrategioiden täytäntöönpanon tukeminen – väestön ikääntymistä, vähittäissijoittajia tai digitaalista lukutaitoa koskeviin kohdennetumpiin aiheisiin. 64 Kuten edellä (3.3 jaksossa) todetaan, käteisen saatavuutta ja hyväksymistä koskevaa työtä tehdään parhaillaan eri foorumeilla.
Komissio on hiljattain käynnistänyt tutkimuksen EU:n kuluttajien ylivelkaantumisesta ja sen vaikutuksista. Tutkimuksessa esitetään yleiskatsaus EU:n kotitalouksien ja kuluttajien ylivelkaantumisesta ottaen huomioon covid-19-pandemian vaikutukset kotitalouksien ylivelkaantumiseen.
7.ESIMERKKEJÄ JÄSENVALTIOISSA KÄYTÖSSÄ OLEVISTA PARHAISTA KÄYTÄNNÖISTÄ, JOILLA VÄHENNETÄÄN MAKSUPALVELUJEN ULKOPUOLELLE JÄÄVIEN KULUTTAJIEN MÄÄRÄÄ
Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet maksutilidirektiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöään, maksupalvelujen ulkopuolelle jäävien kuluttajien määrän vähentämiseksi ja taloudellisen syrjäytymisen välttämiseksi useita erilaisia toimenpiteitä, jotka voivat toimia parhaina käytäntöinä.
Perusmaksutilin saatavuuden helpottamiseksi ja syrjäytymisen välttämiseksi ainakin yhdellä jäsenvaltiolla on mekanismi, jolla nimetään tietty luottolaitos tarjoamaan perusmaksutili kuluttajalle, jonka perusmaksutiliä koskevat hakemukset on hylätty. Tällainen mekanismi voi helpottaa huomattavasti perusmaksutilin saamista käytännössä. Tämä koskee erityisesti kuluttajia, jotka ovat haavoittuvassa asemassa tai joihin jotkin pankit kohdistavat riskienvähentämistoimenpiteitä. Vain harvat jäsenvaltiot ovat antaneet luottolaitoksille ohjeita maksutilidirektiivin ja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten vuorovaikutuksesta tapauksissa, joissa asiakkailla ei ole pysyvää osoitetta tai vakiomuotoisia asiakirjoja. Henkilöasiakirjoihin liittyvän kysymyksen käsittelemiseksi eräässä jäsenvaltiossa perustettiin järjestelmä, jonka avulla sosiaalityöntekijät voivat mennä takuuseen maksutilin avaamista haluavan asunnottoman henkilön henkilöllisyydestä.
Perusmaksutilin kustannusten rajoittamiseksi jotkin jäsenvaltiot vaativat, että perusmaksutiliä tarjotaan maksutta kaikille tai vain erityisen haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille. Jotkin toiset jäsenvaltiot ovat asettaneet maksuille selvät, alhaiset rajat – esimerkiksi absoluuttisesti tai suhteellisesti (esimerkiksi suhteessa muihin maksutileihin). Toiset jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön erilaisia hinnoittelujärjestelmiä, joilla haavoittuvassa asemassa oleville kuluttajille voidaan tarjota edullisemmat ehdot.
Tietoisuuden lisäämiseksi useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet toimia tiedottaakseen kuluttajille ja lisätäkseen heidän tietoisuuttaan perusmaksutileistä erityisesti esitteiden, oppaiden ja verkkosivustoilla olevien tietojen avulla. Jäsenvaltiot ovat myös kehittäneet monia aloitteita taloudellisen osallisuuden parantamiseksi erilaisten finanssiosaamista koskevien ohjelmien avulla. 65
8.PÄÄTELMÄT
Maksutilidirektiivin tavoitteena on 1) saada aikaan avoimuutta ja varmistaa maksutilien tilinhoitomaksujen vertailukelpoisuus, 2) varmistaa, että kuluttajilla on mahdollisuus saada käyttöönsä maksutili (perusmaksutili), ja 3) helpottaa maksutilien siirtämistä.
Yleisesti ottaen maksutilidirektiivi on auttanut lisäämään maksutileihin liittyvien tilinhoitomaksujen avoimuutta ja vertailukelpoisuutta. Se on erityisesti varmistanut yhdenmukaistamisen vähimmäistason, erityisesti siksi, että siinä otetaan käyttöön standardoitu terminologia (joka on osittain yhdenmukainen EU:n tasolla), yhteiset mallit maksutileihin liittyvistä maksuista ilmoittamista varten, yhtenäinen siirtoprosessi ja EU:n tason oikeus perusmaksutiliin. Jotkin jäsenvaltiot ovat kuitenkin luoneet lainsäädäntöönsä uuden tason saattaessaan maksutilidirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään sen sijaan, että ne olisivat korvanneet olemassa olevan lainsäädäntönsä. Tämä tekee kansallisesta ja EU:n tason sääntelykehyksestä hajanaisemman. Tämän merkittävin tahaton seuraus on ollut maksutileihin liittyvien maksujen tasoa koskevien asiakirjojen päällekkäisyys niissä jäsenvaltioissa, joissa on jo olemassa samoja tietoja sisältäviä asiakirjoja. Maksutilidirektiivissä esitetyt toimenpiteet (erityisesti vertailusivustot) voivat lisätä avoimuutta ja parantaa kuluttajien mahdollisuutta vertailla maksuja. Joitakin osatekijöitä on kuitenkin vielä parannettava. Myöskään rajat ylittävä avoimuus ja vertailu eivät ole vielä mahdollisia erilaisen terminologian ja kielimuurin vuoksi.
Maksutilidirektiivillä on myös varmistettu, että kuluttajilla on mahdollisuus saada käyttöönsä perusmaksutili, jollaista kaikki tai monet luottolaitokset tarjoavat kussakin jäsenvaltiossa. Niiden EU:n kuluttajien osuus, joilla on maksutili, on yleisesti ottaen (erittäin) korkea. Se on vielä noussut entisestään maksutilidirektiivin voimaantulon jälkeen. Joissakin jäsenvaltioissa perusmaksutilejä on otettu käyttöön huomattavan paljon. Esimerkiksi joissakin jäsenvaltioissa, joiden väestöstä suurempi osuus oli aiemmin ilman maksutiliä, perusmaksutilejä on otettu käyttöön merkittävässä määrin. Joissakin toisissa jäsenvaltioissa käyttöönotto on kuitenkin ollut melko vähäistä. Suhteellisen alhaiseen käyttöönottoon voi olla erilaisia syitä (esimerkiksi tavallisten tilien helppo saatavuus, ilmaiset verkkotilit, kuluttajien vähäinen määrä ja joissakin tapauksissa perusmaksutilistä aiheutuvat kustannukset). Maksutilidirektiivin tarkoituksena ei kuitenkaan välttämättä ollut se, että perusmaksutilejä otettaisiin käyttöön suuressa määrin. Tavoitteena oli pikemminkin parantaa taloudellista osallisuutta ja varmistaa, että kaikilla kuluttajilla on mahdollisuus saada käyttöönsä perusmaksutili. Kun otetaan huomioon, että perusmaksutilit ovat yleisesti saatavilla, näyttää siltä, että tämä tavoite on yleisesti ottaen saavutettu. Erityistapauksissa voi kuitenkin olla vaikeuksia. Euroopan pankkiviranomainen on antanut lisäohjeita maksutilidirektiivin ja rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen välisestä vuorovaikutuksesta. Myös lisätoimenpiteet voisivat olla hyödyllisiä, erityisesti kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi heidän oikeudestaan perusmaksutiliin.
Maksutilidirektiivin ansiosta kaikki EU:n kuluttajat voivat myös siirtää tilinsä helposti kotimaassa, usein ilmaiseksi. Kuten 27 artiklan mukaisesta kertomuksesta käy ilmi, eri jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja vuosittaisten siirtojen määrässä. Joissakin jäsenvaltioissa on tehty jonkin verran siirtoja (ja suuntaus on useissa tapauksissa ollut kasvussa), mutta toisissa jäsenvaltioissa siirtäminen on ollut hyvin vähäistä. Tämä voi johtua useista tekijöistä, kuten siitä, että siirtopalvelu koskee vain maksutilejä (mutta ei muita rahoitustuotteita, kuten kiinnelainoja ja sijoituksia), tai siitä, että kuluttajien tietoisuus siirtopalvelusta on vähäistä. Syynä voi kuitenkin olla myös se, että kuluttajat ovat tyytyväisiä nykyiseen palveluntarjoajaansa, tai se, että jotkut kuluttajat eivät ole koskaan harkinneet siirtämistä. Maksutilidirektiivin siirtämistä koskevien säännösten tavoitteena ei välttämättä ollut lisätä siirtojen määrää vaan pikemminkin lisätä kilpailua tekemällä maksutilin siirtämisestä helpompaa kuluttajille. Kun otetaan huomioon (hyvin toimivan) siirtopalvelun yleinen saatavuus, näyttää siltä, että siirtämisen helpottamista koskeva tavoite on saavutettu. Myös lisätoimenpiteet voisivat olla hyödyllisiä, erityisesti kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi heidän oikeudestaan tilin siirtämiseen.
Voitaisiin toteuttaa lisätoimenpiteitä, joilla tilin siirtämistä EU:n sisällä helpotetaan tulevaisuudessa entisestään (eli ulotetaan siirtopalvelu rajat ylittäviin tapauksiin, varmistetaan maksujen automaattinen uudelleenohjaaminen saman jäsenvaltion sisällä tai toiseen jäsenvaltioon ja toisesta jäsenvaltiosta tai varmistetaan täysimittainen maksutilinumeroiden EU:n laajuinen siirrettävyys). Kun kuitenkin otetaan huomioon, että tällaisten toimenpiteiden kustannukset olisivat tällä hetkellä merkittävästi suuremmat kuin niiden odotetut hyödyt, ne eivät tässä vaiheessa välttämättä vaikuta perustelluilta.
Edellä esitetyn perusteella komissio ei esitä lainsäädäntöehdotuksia tämän kertomuksen yhteydessä. Sitä, onko maksutilidirektiiviä tarpeen muuttaa, on tarkasteltava yksityiskohtaisemmin ja paremman sääntelyn standardien mukaisesti myöhemmässä vaiheessa ottaen erityisesti huomioon Euroopan pankkiviranomaisen ohjeet maksutilidirektiivin ja rahanpesun torjuntaa koskevien sääntöjen välisestä vuorovaikutuksesta. Komissio jatkaa direktiivin täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan seurantaa jäsenvaltioissa.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73–117).
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/92/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 214–246).
Komission delegoitu asetus (EU) 2018/32, annettu 28 päivänä syyskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/92/EU täydentämisestä maksutiliin liittyviä edustavimpia palveluja käsittelevää unionin standardoitua terminologiaa koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla (EUVL L 6, 11.1.2018, s. 3–25); komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/34, annettu 28 päivänä syyskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/92/EU mukaisista maksuja koskevan tietoasiakirjan ja sen yhteisen tunnuksen standardoituun esitystapaan sovellettavista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 6, 11.1.2018, s. 37–44); komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/33, annettu 28 päivänä syyskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/92/EU mukaisista maksuerittelyn ja sen yhteisen tunnuksen standardoituun esitystapaan sovellettavista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 6, 11.1.2018, s. 26–36).
Kaikilla tässä kertomuksessa olevilla viittauksilla jäsenvaltioihin tarkoitetaan EU:n 27:ää jäsenvaltiota.
Deloitte, Study on the Payment Accounts Market, 2020, https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/0854f727-6117-11eb-8146-01aa75ed71a1/language-en .
Belgia, Bulgaria, Tšekki, Saksa, Irlanti, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Latvia, Luxemburg, Unkari,
Alankomaat, Puola, Suomi ja Ruotsi.
Deloitte, Study on tools designed to facilitate switching and cross-border opening of payment account on the EU payment accounts market, 2021, https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/70d1fcb7-f338-11eb-aeb9-01aa75ed71a1
Deloitten tutkimuksen 1 mukaan jotkin pankit katsovat, että ne eivät pysty täyttämään AML/DFT-vaatimuksiaan tai selviytymään vaaditusta monimutkaisuuden tasosta tai kustannuksista.
Tämä oikeus perusmaksutiliin on ollut ratkaisevan tärkeä väline ukrainalaisten pakolaisten taloudellisen osallisuuden varmistamiseksi. Kun ukrainalaiset pakolaiset ovat päässeet tilapäisen suojelun piiriin, heillä on ollut oikeus perusmaksutiliin.
Deloitten tutkimuksen 1 mukaan viidessä jäsenvaltiossa ei tehdä eroa tavallisten maksutilien ja perusmaksutilien välillä (ks. lisätietoja kaaviosta 31).
Seuraavissa jäsenvaltioissa vain osa luottolaitoksista tarjoaa perusmaksutilejä: Kreikka, Kroatia, Kypros, Luxemburg, Malta, Alankomaat ja Slovakia (ks. lisätietoja 27 artiklan mukaisesta kertomuksesta).
Kaikki alakohtaiset järjestöt ja 70 prosenttia kuluttajajärjestöistä oli samaa mieltä siitä, että kaikilla kuluttajilla on niiden kotimaassa mahdollisuus käyttää perusmaksutiliä (ks. lisätietoja Deloitten tutkimuksen 1 liitteessä D olevasta kaaviosta 5).
Direktiivi 2005/60 on sittemmin kumottu ja korvattu rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20 päivänä toukokuuta 2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2015/849 (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73–117), https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex%3A32015L0849
Deloitten tutkimus 1, Euroopan pankkiviranomaisen lausunto turvapaikanhakijoista, Euroopan pankkiviranomaisen kuluttajatrendejä koskeva kertomus 2021 EBA Consumer Trend Report (europa.eu) .
EBA-Op-2016-07 (Opinion on Customer Due Diligence on Asylum Seekers).pdf (europa.eu) ; ja
EBA calls on financial institutions and supervisors to provide access to the EU’s financial system | Euroopan pankkiviranomainen (europa.eu) .
Ks. rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen 20 päivänä toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 liite III. Mainitussa liitteessä on ei-tyhjentävä luettelo, jossa esitetään kyseisen direktiivin 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun mahdollisesti suuremman riskin osatekijät ja näyttötyypit.
EBA Opinion and annexed report on de-risking.pdf (europa.eu) .
Final Report on Guidelines on revised ML TF Risk Factors.pdf (europa.eu) ja EBA Opinion and annexed report on de-risking.pdf (europa.eu) .
COM(2021) 420 final, https://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:0a4db7d6-eace-11eb-93a8-01aa75ed71a1.0001.02/DOC_1&format=PDF
COM(2021) 423 final, https://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:05758242-ead6-11eb-93a8-01aa75ed71a1.0001.02/DOC_1&format=PDF
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).
Tätä vaihtoehtoa on käyttänyt viisi jäsenvaltiota (ks. Deloitten tutkimuksen 1 sivu 72).
Yhdeksän jäsenvaltiota (ks. yksityiskohdat Deloitten tutkimus 1, sivu 35, taulukko 5). Ks. myös joulukuussa 2022 julkaistu Euroopan pankkiviranomaisen kertomus vähittäispankkituotteiden läpinäkyvyyden sekä niihin liittyvien palkkioiden ja maksujen tason temaattisesta arvioinnista ( Report on the thematic review on fees and charges.pdf (europa.eu) ).
Ks. Deloitten tutkimuksen 1 sivulta 34 yksityiskohtaiset tiedot valituissa jäsenvaltioissa tarjottavista perusmaksutileistä perittävien maksujen tasosta. Maksut vaihtelevat nollasta yli 90 euroon vuodessa.
Deloitten tutkimuksen 1 mukaan maksutileistä perittävät kiinteät vakiomaksut (joihin voidaan joutua lisäämään muuttuvia maksuja) voivat olla joissakin jäsenvaltioissa suhteellisen korkeat (jopa 160 euroa vuodessa), joissakin jäsenvaltioissa taas suhteellisen alhaiset (alle 20 euroa vuodessa). Useissa jäsenvaltioissa vähintään yksi tärkeimmistä luottolaitoksista tarjoaa kuitenkin tavallisia tilejä, joista ei peritä lainkaan kiinteitä maksuja. Tavalliset digitaaliset tilit ovat yleensä maksuttomia. Lisäksi joissakin jäsenvaltioissa tietyistä tileistä (esimerkiksi nuorille tai ikääntyneille tarkoitetuista tileistä) voidaan periä alennettuja maksuja. Eri pankkien maksutasot myös vaihtelevat huomattavasti joissakin jäsenvaltioissa. Huolimatta siitä, että markkinoille on tullut uusia toimijoita, maksut eivät yleisesti ottaen ole laskeneet viime vuosina. Ks. Deloitten tutkimuksen 1 sivulta 32 yksityiskohtaiset tiedot valituissa jäsenvaltioissa tarjottavista tavallisista maksutileistä perittävien maksujen tasosta.
Kuluttajajärjestöistä 23 prosenttia oli eri mieltä siitä, että kaikilla olisi varaa avata perusmaksutili ja käyttää sitä (ks. lisätietoja Deloitten tutkimus 1, liite D, kaavio 14).
Esimerkiksi Tšekki, Kreikka, Kypros ja Liettua. Ks. lisätietoja 27 artiklan mukaisen kertomuksen taulukosta 4: Kunakin vuonna avattujen perusmaksutilien kokonaismäärä.
Esimerkiksi Bulgaria, Kroatia, Latvia, Puola ja Romania. Ks. lisätietoja 27 artiklan mukaisen kertomuksen taulukosta 4: Kunakin vuonna avattujen perusmaksutilien kokonaismäärä.
Useimmista jäsenvaltioista ei ole saatavilla tietoja perusmaksutilin avanneiden kuluttajien ominaisuuksista.
Ks. lisätietoja 27 artiklan mukaisen kertomuksen taulukosta 5: Perusmaksutilejä koskevien hylättyjen hakemusten määrä ja osuus.
Guidelines on MLTF risk management and access to financial services.pdf (europa.eu)
Kolmessa jäsenvaltiossa (ks. lisätietoja Deloitten tutkimus 1, sivu 76).
Tämä voi kuitenkin muuttua, jos pikamaksuja koskeva lainsäädäntöehdotus ( ehdotus asetukseksi asetusten (EU) N:o 260/2012 ja (EU) 2021/1230 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse euromääräisistä pikatilisiirroista (europa.eu) ) hyväksytään.
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n vähittäismaksustrategiasta (COM(2020) 592 final).
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52020DC0592&rid=2
ELTEG on komission asiantuntijaryhmä, joka koostuu jäsenvaltioiden asiantuntijoista ja Euroopan keskuspankista (EKP). Sen päätarkoituksena on keskustella eurokäteisen hyväksymisestä ja saatavuudesta. ELTEGin viimeisimmässä raportissa, joka julkaistiin heinäkuussa 2022, todettiin, että jäsenvaltioiden olisi seurattava pankkiautomaattiverkkoja ja muita pankkien sivuliikkeissä olevia käteisnostopisteitä varmistaakseen, että niiden kattavuus on riittävä erityisesti silloin, kun tällaisia palveluita suljetaan. Raportissa todettiin myös, että eurokäteisen saatavuuden varmistamiseksi olisi toteutettava politiikkatoimia.
Ks. komission vuoden 2023 työohjelmassa oleva komission aloite euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineaseman soveltamisalasta ja vaikutuksista ( 2023 Commission work programme – key documents (europa.eu) ).
83 prosenttia alakohtaisista järjestöistä ja 77 prosenttia kuluttajajärjestöistä oli samaa mieltä siitä, että kuluttajat ovat tyytyväisiä perusmaksutilin sisältämiin palveluihin (loput vastaajat vastasivat ”en osaa sanoa”). Ks. lisätietoja Deloitten tutkimuksen 1 sivulta 77.
Euroopan pankkialan komitean pankkitilien siirtämistä koskevat yhteiset periaatteet . Pankkitilien siirtämistä koskevat yhteiset periaatteet oli pantu täytäntöön vuoden 2009 loppuun mennessä. Euroopan pankkialan komitea on todennut, että kaikki jäsenvaltiot ovat panneet ne täytäntöön. Täytäntöönpano oli kuitenkin puutteellista ja riittämätöntä. Ks. lisätietoja https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=CELEX:52013SC0127&from=EN
Deloitten tutkimuksen 1 mukaan kymmenen jäsenvaltion oli tehtävä vain pieniä muutoksia olemassa olevaan kehykseensä. Kahden jäsenvaltion oli tehtävä merkittävämpiä muutoksia, ja kolmessa jäsenvaltiossa otettiin käyttöön uusi siirtopalvelu (ks. lisätietoja tutkimuksen sivulta 53).
Näitä yksittäisissä tapauksissa esiintyneitä teknisiä ongelmia olivat esimerkiksi aiemman tilin sulkeminen ennen kuin uusi tili oli käytettävissä, uusien pankki-/luottokorttien toimittaminen aiempien korttien käytöstä poistamisen jälkeen ja se, että kaupoissa pankkikorteilla suoritetut maksutapahtumat ja/tai suoraveloitusmaksut veloitettiin vasta viikkojen kuluttua maksutapahtumasta, mikä johti velanperintään.
Esimerkiksi Tanska ja Ranska. Ks. lisätietoja 27 artiklan mukaisen kertomuksen taulukosta 1: Vuosittaisten siirtojen määrä.
Esimerkiksi Bulgaria, Kreikka, Kypros, Malta, Portugali ja Romania. Ks. lisätietoja 27 artiklan mukaisen kertomuksen taulukosta 1: Vuosittaisten siirtojen määrä. Vähittäisrahoituspalveluja ja -tuotteita koskevan vuoden 2022 Eurobarometri-tutkimuksen mukaan siirtojen määrä on ollut suurempi. https://europa.eu/eurobarometer/surveys/detail/2666
Käyttäytymisnäkökulma syihin, joiden vuoksi tiliä ei haluta siirtää, ks. tutkimus Applying behavioural insight to encourage consumer switching of financial products - Publications Office of the EU (europa.eu) .
Rahoitustuotteiden ja -palvelujen siirtämistä koskevassa vuoden 2016 Eurobarometri-tutkimuksessa raportoitiin yleisemmin, että tilin siirtämättä jättämisen kaksi tärkeintä syytä ovat se, että kuluttajat ovat tyytyväisiä nykyiseen palveluntarjoajaansa, sekä se, että he eivät ole koskaan harkinneet siirtämistä ( Financial Products and Services - July 2016 - - Eurobarometer survey (europa.eu) ).
Lisätietoja uuspankeista on Deloitten tutkimuksen 1 sivulla 120.
Tutkimuksessa tarkasteltiin seuraavia sidosryhmiä: kuluttajat, toimivaltaiset viranomaiset (kansalliset toimivaltaiset viranomaiset tai EU:n tason toimivaltainen viranomainen), luotonantajat/velalliset (kaikki kolmannet osapuolet, joiden kanssa kuluttajilla voi olla toistuvia maksuja, suoraveloituksia tai pysyväistoimeksiantoja), maksupalveluntarjoajat ja muut (joko yhteisesti toimivat maksupalveluntarjoajat, kansalliset toimivaltaiset viranomaiset tai EU:n toimivaltaiset viranomaiset, jos ei ole selvää, mikä sidosryhmä vastaisi kustannuksista). Ks. lisätietoja Deloitten tutkimuksen 2 sivulta 76.
Nämä luvut koskevat vain kuluttajia kaikkien vaihtoehtojen (5.1, 5.2 ja 5.3) osalta. Maksupalveluntarjoajat vastaisivat suurimmasta osasta kertakustannuksia (835 miljoonaa euroa) ja suurimmasta osasta toistuvia kustannuksia (150 miljoonaa euroa). Ks. lisätietoja Deloitten tutkimuksen 2 sivulta 84.
Kuluttajille tulevien toistuvien hyötyjen laskemiseksi Deloitten tutkimuksessa 2 otettiin huomioon hyödyt, jotka saadaan siitä, että siirtämiseen kuluu vähemmän aikaa, hyödyt, jotka liittyvät siihen, ettei kuluttajan tarvitse käsitellä yhä useampia epäonnistuneita maksuja, sekä hyödyt, jotka liittyvät (uusien) tiliä siirtävien kuluttajien mahdollisiin säästöihin tilinhoitomaksuissa. Ks. lisätietoja Deloitten tutkimuksen 2 sivulta 77.
Rajat ylittävän siirtoasteen olisi oltava yli 4,2 prosenttia (kun sen tosiasiassa arvioidaan olevan 0,2 %), jotta kannattavuusraja saavutettaisiin 20 vuoden kuluttua. Ks. lisätietoja Deloitten tutkimuksen 2 sivulta 97. Vaihtoehtoja 5.1 ja 5.3 ei pidettäisi tehokkaina edes vähittäisrahoituspalveluja ja -tuotteita koskevassa vuoden 2022 Eurobarometri-tutkimuksessa ilmoitettujen korkeampien siirtoasteiden perusteella.
Maksupalveluntarjoajat vastaisivat suurimmasta osasta kertakustannuksia ja toistuvia kustannuksia. Toimivaltaisille viranomaisille aiheutuisi vain kertaluonteisia kustannuksia (2–12 miljoonaa euroa), lainanantajille ja velallisille puolestaan vain toistuvia kustannuksia (20–40 miljoonaa euroa).
Deloitten tutkimuksen 2 mukaan kannattavuusrajan saavuttaminen ei olisi mahdollista näillä vaihtoehdoilla, vaikka siirtoaste olisi korkea.
Uuteen, siirrettävään tilinumeroon perustuvan vaihtoehdon kertakustannukset olisivat noin 22 miljardia euroa.
Maksupalveluntarjoajat vastaisivat suurimmasta osasta kertakustannuksia ja toistuvia kustannuksia, ellei tätä vaihtoehtoa toteutettaisi siten, että kaikki olemassa olevat IBAN-tilinumerot korvattaisiin EU:n IBAN-tilinumeroilla. Tässä tapauksessa lainanantajat ja/tai velalliset vastaisivat yli puolesta kertakustannuksista (12 miljardia euroa).
Deloitten tutkimuksen 2 mukaan kannattavuusrajan saavuttaminen 20 vuoden jälkeen edellyttäisi, että kansallinen siirtoaste olisi 8 prosenttia (kun tosiasiallisen siirtoasteen arvioidaan olevan 1 %) ja että rajat ylittävä siirtoaste olisi 2,4 prosenttia (kun tosiasiallisen siirtoasteen arvioidaan olevan 0,3 %).
Kuluttajajärjestöistä 42 prosenttia vastasi kielteisesti kysymykseen siitä, muuttaisiko maksutilien EU:n laajuinen siirrettävyys merkittävästi erityisesti rajat ylittävää siirtämistä. Ks. lisätietoja Deloitten tutkimuksen 1 sivulta 59.
Vähittäisrahoituspalveluja ja -tuotteita koskevan vuoden 2022 Eurobarometri-tutkimuksen luvut ovat hieman alhaisemmat kuin Global Findex 2021 -tietokannan luvut.
Esimerkiksi 69 prosenttia Romaniassa, 84 prosenttia Bulgariassa ja 88 prosenttia Unkarissa.
Haavoittuvuus (esimerkiksi työttömyys tai matala koulutus- tai tulotaso) ei juurikaan vaikuta siihen, onko henkilöllä maksutiliä, niissä jäsenvaltioissa, joissa maksutiliä käyttävien osuus on hyvin suuri. Tällaisilla haavoittuvassa asemassa olevilla henkilöillä on kuitenkin epätodennäköisemmin maksutili niissä jäsenvaltioissa, joissa maksutiliä käyttävien osuus on pienempi.
Ks. myös Euroopan pankkiviranomaisen kuluttajatrendejä koskeva kertomus (europa.eu) .
The Commission and OECD-INFE publish a joint framework for adults to improve individuals’ financial skills (europa.eu) .
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=COM:2020:590:FIN .
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/240, annettu 10 päivänä helmikuuta 2021, teknisen tuen välineen perustamisesta (EUVL L 57, 18.2.2021, s. 1–16).
Esimerkki teknisen tuen hankkeesta, jolla tuetaan finanssiosaamista jäsenvaltioissa: Protecting consumers and enhancing financial literacy (europa.eu) .
Yleiskatsaus kansallisista toimenpiteistä, ks. Financial education | Euroopan pankkiviranomainen (europa.eu) .