EUROOPAN KOMISSIO
Strasbourg 14.3.2023
COM(2023) 146 final
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevasta monivuotisesta strategisesta toimintapolitiikasta
EUROOPAN KOMISSIO
Strasbourg 14.3.2023
COM(2023) 146 final
LIITTEET
asiakirjaan
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevasta monivuotisesta strategisesta toimintapolitiikasta
LIITE I
EIBM:N OSATEKIJÄT
Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden osatekijöiden painopisteet ja strategiset suuntaviivat
Asetuksessa (EU) 2019/1896 luetellaan 15 osatekijää 1 Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden toteuttamiseksi. Ottaen huomioon vuoden 2022 strategisen riskianalyysin ja yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevista kansallisista strategioista vuosina 2019 ja 2020 tehdyn temaattisen arvioinnin tulokset 2 ja kuultuaan Euroopan parlamenttia ja neuvostoa komissio on määrittänyt asetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavat toimintapoliittiset painopisteet ja strategiset suuntaviivat, jotka liittyvät näihin 15 osatekijään. 3
Osatekijä 1: ”Rajavalvonta, johon sisältyvät laillista rajanylitystä helpottavat toimenpiteet sekä tarpeen mukaan rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaan ja havaitsemiseen liittyvät toimenpiteet ulkorajoilla, erityisesti ihmissalakuljetuksen, ihmiskaupan ja terrorismin torjunta ja havaitseminen, ja mekanismit ja menettelytavat haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten tunnistamiseksi ja sellaisten henkilöiden tunnistamiseksi, jotka ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa tai haluavat hakea kansainvälistä suojelua, tietojen tarjoamiseksi tällaisille henkilöille ja tällaisten henkilöiden ohjaamiseksi” 4
Toimintapoliittiset painopisteet
Riskianalyysiin perustuva rajavalvonta (rajatarkastukset rajanylityspaikoilla ja rajanylityspaikkojen välinen rajavalvonta) on Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden ytimessä. Frontexilla ja jäsenvaltioiden rajavalvontaviranomaisilla, jotka muodostavat yhdessä eurooppalaisen raja- ja merivartioston, on oltava oikeudelliset, institutionaaliset, hallinnolliset ja operatiiviset valmiudet sekä tarvittavat resurssit, jotta rajavalvontaa voidaan harjoittaa kaikissa olosuhteissa vaikuttavalla ja tehokkaalla tavalla. 5
Rajavalvonnalla on useita tavoitteita. Ensinnäkin rajatarkastukset nimetyillä rajanylityspaikoilla helpottavat henkilöiden laillisia rajanylityksiä ja rajat ylittävää liikennettä. Samalla rajanylityspaikkojen välisillä raja-alueilla toteutettava rajavalvonta estää ulkorajojen luvattoman ylittämisen. Sillä vahvistetaan EU:n sisäistä turvallisuutta edistämällä rajat ylittävän rikollisuuden eri muotojen, kuten terrorismin, ampuma-aseiden laittoman kaupan tai ihmiskaupan, ehkäisemistä, havaitsemista ja torjumista sekä mahdollistetaan rajan laittomasti ylittäneisiin henkilöihin kohdistuvien toimenpiteiden toteuttaminen.
Tulevaisuudessa, kun seulonta-asetus 6 on hyväksytty, sillä olisi varmistettava, että rajavalvonta kattaa myös maahantuloa edeltävän seulonnan, jota sovelletaan kaikkiin ulkorajalla oleviin kolmansien maiden kansalaisiin, jotka eivät täytä maahantuloedellytyksiä tai ovat tulleet maihin etsintä- ja pelastusoperaatioiden seurauksena. Näin ollen kaikkiin ulkorajoja ylittäviin henkilöihin, jotka eivät täytä maahantuloedellytyksiä, sovelletaan ohjausmekanismeja (eli seulonta- ja kuulemistoimenpiteitä, henkilöllisyyden selvittämistä ja sormenjälkien ottamista).
Frontexin olisi tuettava jäsenvaltioita niiden kanssa erikseen sovitulla tavalla jäsenvaltioiden suorittaessa tehtäviään eurooppalaisen raja- ja merivartioston tarpeiden mukaisesti.
Unionin lainsäädännössä edellytetään, että rajavalvonta toteutetaan kunnioittaen kaikkien ihmisten perusoikeuksia riippumatta siitä, hakevatko he kansainvälistä suojelua. Kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille on tarjottava tosiasiallinen pääsy tällaisen suojelun myöntämismenettelyihin, myös ulkorajalla tai jäsenvaltioiden kauttakulkualueilla. Henkilöt, jotka eivät hae suojelua, kuuluvat kuitenkin sovellettavan EU:n ja kansainvälisen oikeuden tarjoaman suojan piiriin, palauttamiskiellon periaate mukaan lukien.
Strategiset suuntaviivat
1.Lähtökohta on, että jäsenvaltioilla on oltava oikeudelliset, rakenteelliset, hallinnolliset ja tekniset valmiudet suorittaa rajatarkastuksia Schengenin rajasäännöstön 7 mukaisesti ja helpottaa henkilöiden ja ajoneuvojen laillisia rajanylityksiä. Ulkorajoilla sijaitsevien rajanylityspaikkojen määrän yhteydessä olisi otettava huomioon valmiudet (resurssit ja infrastruktuuri), rajatyypit (maa, meri ja ilma) ja horisontaaliset haasteet (kuten matkustajavirta, rajat ylittävä rikollisuus tai muuttoliikkeen välineellistäminen).
2.Jäsenvaltioiden olisi taattava turvalliset ja sujuvat matkustajien ja ajoneuvojen rajanylitykset rajanylityspaikoilla.
3.Tietojen ennakkokeruuta rajatarkastustoimintoa varten (saapumista edeltävät tiedot rajatarkastustoiminnon keskeisenä osana) olisi käytettävä järjestelmällisesti ja kehitettävä edelleen käyttämällä matkustajien ennakkotietojärjestelmää.
4.Rajatarkastusmenettely olisi toteutettava tehokkaasti Schengenin rajasäännöstön mukaisesti. Sitä olisi myös vielä parannettava ja optimoitava toteuttamalla kattavasti muuttoliikettä, rajoja ja turvallisuutta koskevat EU:n tietojärjestelmät (EES, ETIAS, VIS, Eurodac, Schengenin tietojärjestelmä ja ECRIS-TCN) ja varmistamalla niiden yhteentoimivuus. Tämä lisää rajatarkastuksia varten saatavilla olevien tietojen määrää ja parantaa niiden laatua. Lisäksi ulkorajojen ylitysprosessi paranee entisestään, kun matkustusasiakirjoja mahdollisesti digitalisoidaan tulevaisuudessa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uudet ja uudistetut tietojärjestelmät niiden rajoilla toteutetaan oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti. Pysyvän joukon henkilöstöllä olisi oltava pääsy Schengenin tietojärjestelmään, kun heidät on lähetetty operatiivisiin toimiin.
5.Rajoja koskevan tilannekuvan olisi oltava jatkuvasti luotettava ja kattava kaikilla tasoilla, jotta voidaan taata korkeatasoinen kyky ryhtyä tarvittaviin toimiin EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. Kattavaa, lähes reaaliaikaista kansallista ja eurooppalaista tilannekuvaa olisi ylläpidettävä, jaettava ja kehitettävä edelleen jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla oikeudellisen kehyksen ja operatiivisten tarpeiden mukaisesti.
6.Jatkuvan (24/7) tilannetietoisuuden olisi oltava perustana asianmukaiselle reagointikyvylle, jotta voidaan reagoida tehokkaasti kaikkiin rajatapahtumiin, mukaan lukien ennakoimattomat muutokset ulkorajoilla ja tilanteet, joissa laiton maahantulo on laajamittaista. Tällainen reagointikyky olisi varmistettava kaikissa olosuhteissa EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. Kansallista ja EU:n kapasiteettia olisi kehitettävä, jotta rajavalvontaa voidaan tarvittaessa vahvistaa nopeasti millä tahansa rajanylityspaikalla ja ulkorajaosuudella. Reagointikykyä ja varautumissuunnitelmia olisi testattava säännöllisesti ja mukautettava edelleen tilanteeseen, erityisesti jos esiintyy muuttoliikkeen välineellistämistä. Frontexin läsnäoloa ulkorajoilla ja sen henkilöstön lähettämistä ulkorajoille olisi tarkasteltava jatkuvasti uudelleen.
7.Frontexin on lähitulevaisuudessa varmistettava, että FADO-järjestelmä (False and Authentic Documents Online) otetaan sujuvasti haltuun neuvoston pääsihteeristöltä. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi osana eurooppalaista raja- ja merivartiostoa tuettava Frontexia kattavasti tässä pyrkimyksessä ja edistettävä edelleen järjestelmän ja asiakirjaväärennösten torjunnan osaamiskeskuksen kehittämistä vaihtamalla keskuksen kanssa aktiivisemmin tietoa havaituista väärennöksistä ja väärennetyistä asiakirjoista. Frontexin olisi myös pantava toimeksiantonsa kaikilta osin täytäntöön asiakirjojen turvallisuuden alalla parantamalla valmiuksiaan tukea komissiota ja jäsenvaltioita jäsenvaltioiden myöntämien matkustusasiakirjojen arvioinneissa ja vaatimustenmukaisuustesteissä.
8.Riskianalyysiin perustuvilla yhdennetyillä kansallisilla rajavalvontajärjestelmillä olisi oltava vakaat (organisatoriset, hallinnolliset ja tekniset) resurssit, ja niiden olisi oltava jatkuvasti hälytystilassa. Tämä on tarpeen, jotta voidaan ehkäistä ja havaita luvattomat rajanylitykset, ottaa kiinni henkilöt, jotka ovat ylittäneet rajan laittomasti – ja varmistaa, että tällaisiin henkilöihin sovelletaan johdonmukaisia ja kattavia ohjaamismenettelyjä (eli seulontamenettelyjä), joiden yhteydessä kunnioitetaan heidän perusoikeuksiaan –, pysäyttää kulkuvälineitä, kuten laittomaan rajanylitykseen käytettyjä aluksia, torjua rajat ylittävää rikollisuutta, kuten salakuljetusta, ihmiskauppaa ja terrorismia, sekä vastata hybridiuhkiin.
9.Maa- ja meriulkorajojen kullakin osuudella, rajan läheiset alueet mukaan lukien, toteutettavien tehostettujen valvontatoimien olisi vastattava osuudelle osoitettua vaikutustasoa, ja niissä olisi hyödynnettävä yhdennettyjä valvontajärjestelmiä, liikkuvaa kalustoa ja liikkuvia partioita (yksiköitä) riskianalyysin tulosten perusteella. Vaikutustasot olisi määriteltävä yhdenmukaisella tavalla kaikkialla EU:ssa.
10.Ulkorajaa olisi valvottava jatkuvasti (24/7). Rajoilla ja rajan läheisyydessä olisi toteutettava valvontatoimia, joissa hyödynnetään erilaisia välineitä. Tavoitteena on luoda varhaisvaroitusmekanismi, jakaa hyödynnettävissä olevia tietoja ja parantaa reagointikykyä muun muassa jakamalla resursseja siten, että kattavuutta voidaan muuttaa.
11.Kansallisia yhdennettyjä valvontajärjestelmiä olisi tuettava yhteisillä ja yhteentoimivilla eurooppalaisilla valvontavoimavaroilla. Rajavalvonta olisi myös rajan läheisyydessä järjestettävä eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen ja Schengenin rajasäännöstön mukaisesti. Jos rajavartiointiin osallistuu kansallisella tasolla useampi kuin yksi viranomainen, asianomaisen jäsenvaltion olisi nimettävä yleisestä valvonnasta ja tarvittavista johtamis-, yhteistyö- ja koordinointimekanismeista vastaava toimivaltainen kansallinen viranomainen sekä varmistettava, että eri elinten ja virastojen vastuita säännellään lainsäädännöllä tai yhteistyösopimuksilla. Eri viranomaisten kansallisten valvontavoimavarojen käytössä olisi noudatettava eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annettua asetusta ja päivitettyä Eurosur-käsikirjaa.
12.Jos eri viranomaisten EU:n ja kansallisella tasolla keräämät tiedot ovat tarpeen muiden jäsenvaltioiden viranomaisille, ne olisi jaettava kansallisten koordinointikeskusten kautta.
13.Merirajojen valvontajärjestelmän on kyettävä havaitsemaan, tunnistamaan ja tarvittaessa jäljittämään ja pysäyttämään kaikki aluevesille saapuvat alukset ja varmistamaan ihmishenkien suojelu ja pelastaminen merellä kaikissa sääolosuhteissa sekä vähentämään sääntöjenvastaisia saapumisia EU:hun. Jäsenvaltioiden olisi käytettävä Frontexin tarjoamia valvontavoimavaroja kansallisen kapasiteetin ja yleisen tilannetietoisuuden lisäämiseksi. Tiivis virastojen välinen yhteistyö eurooppalaisen raja- ja merivartioston toimintaan osallistuvien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten, Frontexin, Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) ja Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) välillä sekä yhteistyö meripelastuspalvelujen koordinointikeskusten kanssa ovat ratkaisevassa asemassa varmistettaessa tehostettua koordinointia näissä asioissa.
14.Maarajojen valvontajärjestelmän on kyettävä paljastamaan kaikki luvattomat rajanylitykset ja pysäyttämään rajan laittomasti korkean riskin alueilla ylittävät henkilöt kaikissa olosuhteissa. Maarajojen valvontajärjestelmiin voisi kuulua liikkuvia tai kiinteitä voimavaroja ja infrastruktuuria sekä erikoistunutta, koulutettua henkilöstöä. Olisi suosittava uusinta teknologiaa ja erilaisia teknisiä laitteita ja ratkaisuja (kuten miehittämättömien ilma-alusten käyttöä). Tällaisen teknologian avulla tapahtuvasta henkilötietojen keräämisestä ja muusta käsittelystä on säädettävä laissa, ja sitä on toteutettava noudattaen EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, myös henkilötietojen suojan osalta.
15.Ulkorajan ylittäneet henkilöt, joille ei ole tehty rajatarkastuksia, olisi seulottava järjestelmällisesti. Seulonnan tavoitteena on muun muassa tunnistaa henkilöt, tehdä turvallisuus- ja terveystarkastuksia ja ohjata seulotut henkilöt asianmukaisiin menettelyihin.
16.Kapasiteettia havaita tai ehkäistä rajat ylittävää rikollisuutta ja terrorismia ulkorajoilla olisi vahvistettava EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. Toimivaltaiset rajavalvontaviranomaiset voivat yhteistyössä muiden asiaankuuluvien lainvalvontaviranomaisten sekä EU:n virastojen, kuten Europolin ja Frontexin, kanssa auttaa havaitsemaan ja ehkäisemään rajat ylittävää rikollisuutta ulkorajoilla. Ne voivat erityisesti auttaa paljastamaan terrorismiin syyllistyviä vierastaistelijoita tai rajat ylittävään rikollisuuteen syyllistyneitä, kuten salakuljettajia ja ampuma-aseiden laittomia kauppiaita.
17.Aseiden havaitsemista koskeva Frontexin käsikirja on keskeinen väline rajavartijoiden ja tulliviranomaisten kouluttamisessa paitsi EU:ssa myös naapurimaissa.
18.Rajavartijoilla olisi myös oltava valmius tunnistaa rikoksen uhrit, erityisesti ihmiskaupan uhrit, antaa heille ensiapua ja ohjata heidät asianmukaisten palvelujen piiriin.
19.Rajavartijoilla olisi oltava riittävä kapasiteetti, koulutus, mekanismit ja menettelyt haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten tunnistamiseksi sekä kansainvälistä suojelua tarvitsevien tai tällaista suojelua hakevien henkilöiden tunnistamiseksi, jotta nämä henkilöt voidaan ohjata asiaankuuluviin menettelyihin ja asiaankuuluvien viranomaisten puheille.
20.Jos jäsenvaltion yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu vakava uhka, Schengenin rajasäännöstö antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden viimeisenä keinona palauttaa sisärajavalvonnan tilapäisesti käyttöön. Jäsenvaltioiden on kuitenkin ensin varmistettava tällaisten toimenpiteiden välttämättömyys ja oikeasuhteisuus muun muassa tarkastelemalla ensisijaisesti vaihtoehtoisia toimenpiteitä, joihin voidaan ryhtyä, kuten poliisitarkastusten suorittamista Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Jos rajavalvonnan tilapäinen palauttaminen on tarpeen, jäsenvaltioiden olisi toteutettava lieventäviä toimenpiteitä Schengen-alueella matkustamiseen kohdistuvien haitallisten vaikutusten minimoimiseksi.
Osatekijä 2: ”Asetuksen (EU) N:o 656/2014 sekä kansainvälisen oikeuden mukaisesti käynnistetyt ja toteutetut merihädässä olevien henkilöiden etsintä- ja pelastusoperaatiot tilanteissa, joita saattaa syntyä merirajojen valvontaoperaatioiden aikana” 8
Toimintapoliittiset painopisteet
Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden keskeinen tavoite on suojella ja pelastaa ihmishenkiä EU:n ulkorajoilla. Etsintä- ja pelastusoperaatioiden toteuttamisen edellyttämien kapasiteetin ja operatiivisen valmiuden sekä niihin osallistuvien tahojen välisen yhteistyön olisi oltava tärkeä ja kiinteä osa meriulkorajoilla toteutettavia valvontaoperaatioita, jotta voidaan täyttää EU:n ja kansainvälisestä oikeudesta johtuvat jäsenvaltioiden etsintä- ja pelastusvelvoitteet. 9
Strategiset suuntaviivat
1.Yhteistyötä jäsenvaltioiden etsintä- ja pelastusviranomaisten välillä ja muiden etsintä- ja pelastusoperaatioihin mahdollisesti osallistuvien viranomaisten kanssa olisi tehostettava muun muassa edistämällä vuoropuhelua kaikkien alan toimijoiden kanssa. Näin pyritään vähentämään kuolonuhrien määrää merellä, säilyttämään merenkulun turvallisuus ja varmistamaan muuttoliikkeen tuloksellinen hallinta asiaa koskevien oikeudellisten velvoitteiden ja komission suosituksen (EU) 2020/1365 10 mukaisesti.
2.Etsintää ja pelastusta olisi lähestyttävä koordinoidummin, ja etsintä- ja pelastustoiminnan eurooppalaisen yhteysryhmän olisi parannettava lippu- ja rannikkovaltioiden välisen yhteistyön ja koordinoinnin keinoja sekä kehitettävä parhaita käytäntöjä, jotka liittyvät tietojen oikea-aikaiseen ja kattavaan jakamiseen. 11
3.EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisten olisi vahvistettava yhteistyötään ensisijaisten kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa muun muassa tehostamalla kolmansien maiden viranomaisten operatiivista yhteistyötä EU:n virastojen kanssa.
4.Jäsenvaltioiden etsintä- ja pelastusvastuu olisi otettava kokonaisuudessaan huomioon viraston ja jäsenvaltioiden toteuttamien merirajojen valvontaoperaatioiden operatiivisen suunnittelun ja toteuttamisen kaikissa vaiheissa. Jäsenvaltioiden etsintä- ja pelastusviranomaisten (meripelastuskeskus), kansallisen koordinointikeskuksen ja kansainvälisen koordinointikeskuksen kanssa olisi vahvistettava standardoidut järjestelyt ja vakiotoimintamenettelyt, ja niitä olisi testattava säännöllisesti. Olisi myös tutkittava vaihtoehtoja luoda samankaltaisia koordinointimekanismeja jäsenvaltioiden ja kumppanimaiden välille. Lisäksi kaikkien merirajojen valvontaan, myös Frontexin koordinoimiin yhteisiin operaatioihin tai nopeisiin merirajainterventioihin, osallistuvien partioiden olisi oltava asianmukaisesti koulutettuja, myös perusoikeuksien osalta. Niillä olisi oltava asianmukaisesti varustetut tekniset voimavarat mahdollisia etsintä- ja pelastusoperaatioita varten, mukaan lukien kapasiteetti toimia tarvittaessa tapahtumapaikan koordinaattoreina.
5.Etsintä- ja pelastustoimien tukemiseen liittyvää kapasiteettia olisi edelleen parannettava tarjoamalla tarvittavaa koulutusta henkilöstölle, joka osallistuu merirajojen valvontaoperaatioihin EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. Viraston olisi tehtävä tarvearviointia ja annettava jäsenvaltioille toimeksiantonsa mukaisesti lisää operatiivista ja teknistä tukea, mukaan lukien kaluston käyttöön antaminen, jäsenvaltioiden voimavarojen parantamiseksi ja siten edistettävä ihmishenkien pelastamista merellä.
6.Eurosurin kapasiteettia tukea etsintä- ja pelastusoperaatioita ja ihmishenkien pelastamista merellä tilanteissa, joita voi ilmetä merirajojen valvontaoperaatioiden aikana, olisi hyödynnettävä täysin ja sovellettava eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/581 12 mukaisesti.
Osatekijä 3: ”Sisäisen turvallisuuden riskien analysointi ja ulkorajojen toimintaan tai turvallisuuteen mahdollisesti vaikuttavien uhkien analysointi” 13
Toimintapoliittiset painopisteet
Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden olisi perustuttava riskianalyysiin. EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla olisi oltava saatavilla luotettavia, kattavia ja yhdennettyjä riskianalyysejä, ja niitä olisi käytettävä poliittisessa, strategisessa ja operatiivisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Riskianalyysissä olisi esitettävä analyyttisiä havaintoja ja suosituksia (oikeudellisiksi, teknisiksi ja operatiivisiksi) konsepteiksi ja konkreettisiksi toimiksi, jotta voidaan ajoissa lieventää olemassa olevia ja mahdollisia riskejä ja haavoittuvuuksia Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden koko laajuudelta EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla.
Strategiset suuntaviivat
1.Frontexin hallintoneuvoston hyväksymää yhteistä yhdennettyä eurooppalaista riskianalyysimallia 14 on päivitettävä säännöllisesti, ja kaikkien jäsenvaltioiden on sovellettava sitä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla.
2.Jotta voidaan tukea yhtenäistä EU:n toimintaa ulkorajojen valvonnan parantamiseksi ja sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseksi, jäsenvaltioiden olisi luotava tarvittavat kansalliset (organisatoriset, hallinnolliset ja tekniset) valmiudet tehdä yhtenäisiä riskianalyysejä, valmiussuunnitelmia ja haavoittuvuusarviointeja. Frontexin tarjoamat riskianalyysituotteet ja -menettelyt olisi otettava huomioon laadittaessa kansallista yhdennettyyn rajaturvallisuuteen liittyvää riskianalyysiä, joka kattaa kaikki neliportaisen maahanpääsyn valvontamallin portaat.
3.Olisi tarpeen perustaa erityisiä riskianalyysin rakenteita, joilla on valtuudet kerätä, käsitellä ja koota asiaankuuluvia tietoja kaikilta yhdennettyyn rajaturvallisuuteen osallistuvilta kansallisilta viranomaisilta, ja niiden käytön olisi oltava riittävän monen erikoistuneen, koulutetun työntekijän vastuulla.
4.Vaikka riskinarvioinnit olisi aina suoritettava ennen Frontexin koordinoimia yhteisiä operatiivisia toimia ja niiden aikana, viraston olisi edelleen kehitettävä kapasiteettiaan laatia tilapäisiä riskianalyysituotteita, jotka kattavat uudet uhat ja tukevat kriisinhallintaprosesseja.
5.Yhteistyötä asiaankuuluvien EU:n ja kansallisten elinten, kuten tulliviranomaisten, erityisesti Frontexin, Europolin, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan Euroopan unionin viraston (eu-LISA), perusoikeusviraston, EU:n turvapaikkaviraston ja komission (tarvittaessa myös OLAFin), kanssa ja välillä olisi vahvistettava edelleen riskien analysoinnin alalla. Näin varmistetaan kattavampi analyysi riskeistä, jotka kohdistuvat ulkorajojen koskemattomuuteen ja sisäiseen turvallisuuteen, Schengen-alueen moitteeton toiminta mukaan lukien. Europolin ja Frontexin olisi tehtävä tiiviimpää yhteistyötä valmisteltaessa vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevaa Euroopan unionin uhkakuva-arviota (EU SOCTA) 15 ja muita raportteja, koska Frontexin riskianalyysit voivat tuoda lisäarvoa rajat ylittävän rikollisuuden tunnistamiseen ja tutkimiseen ulkorajoilla. Ampuma-aseiden laitonta kauppaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa vuosiksi 2020–2025 ilmoitettiin asetuksen (EU) N:o 258/2012 16 muuttamisesta. Komissio hyväksyi lokakuussa 2022 ehdotuksen tämän asetuksen uudelleenlaatimisesta siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden tuonnin, viennin ja kauttakulun käsittelemiseksi paremmin. Uudelleenlaatimista koskevassa ehdotuksessa keskitytään muun muassa parempaan riskianalyysiin, jota voidaan tehdä vaihtamalla tietoja siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden, olennaisten komponenttien ja ampumatarvikkeiden tuontiin, vientiin ja kauttakulkuun osallistuvien eri viranomaisten välillä. EU:n huumausainestrategiassa ja huumeidenvastaisessa toimintasuunnitelmassa vuosiksi 2021–2025 otetaan käyttöön näyttöön perustuva, yhdennetty, tasapainoinen ja monialainen lähestymistapa huumausaineilmiöön kansallisella, EU:n ja kansainvälisellä tasolla. Lisäksi siinä esitetään vahvoja tarjonnan vähentämistoimenpiteitä, jotta voidaan muun muassa lisätä huumausaineiden ja niiden lähtöaineiden laittoman tukkukaupan havaitsemista EU:n saapumis- ja poistumispisteissä ja käsitellä yhteyksiä, joita huumausaineilla on muihin turvallisuusuhkiin.
6.Viraston olisi vahvistettava ennakointikykyään käyttämällä mahdollisimman laajoja luotettavien ja merkityksellisten tietojen lähteitä.
7.Kun tilannetta tarkastellaan strategisemmassa kontekstissa, kahden vuoden välein laadittava strateginen riskianalyysi on keskeinen väline, jonka on määrä auttaa virastoa kehittämään pitkän aikavälin ymmärrystä EU:hun suuntautuvista ja EU:n sisäisistä muuttovirroista trendien, määrien ja reittien osalta. Se auttaa myös tunnistamaan ulkorajoilla ja Schengen-alueella sekä palauttamisen alalla esiintyviä haasteita, mukaan lukien väärät ja väärennetyt matkustusasiakirjat. Siten se tukee poliittista päätöksentekoa ja pitkän aikavälin voimavarojen kehittämistä. Tunnistetuissa haasteissa olisi myös keskityttävä epätodennäköisiin mutta vaikutuksiltaan merkittäviin ilmiöihin, kuten pandemioihin ja niistä johtuviin terveysuhkiin. Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevan monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin toteuttamisessa olisi aina otettava huomioon viimeisin saatavilla oleva analyysi. Viraston tulee ottaa se huomioon EIBM:n teknisessä ja operatiivisessa strategiassa, jäsenvaltioiden taas kansallisissa strategioissaan.
8.Kunkin strategisen riskianalyysin julkaisemisen jälkeen viraston olisi keskusteltava jäsenvaltioiden ja komission kanssa siitä, miten tämän kahden vuoden välein laadittavan analyysin laatua ja toimivuutta voidaan parantaa.
9.Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen mukaisesti ja noudattaen kaikilta osin EU:n tietosuojalainsäädännön vaatimuksia olisi perustettava virallinen mekanismi tiedustelu- ja muiden tietojen vaihtamiseksi kolmansien maiden, erityisesti mahdollisten alkuperämaiden ja kauttakulkumaiden, kanssa. Jäsenvaltioiden ja Frontexin olisi ylläpidettävä ja kehitettävä mekanismia riskianalyysin ja kohdennetumpien operatiivisten toimien parantamiseksi.
Osatekijä 4: ”Tietojenvaihto ja yhteistyö eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla jäsenvaltioiden välillä sekä tietojenvaihto ja yhteistyö jäsenvaltioiden ja Euroopan raja- ja merivartioviraston välillä, mukaan lukien Euroopan raja- ja merivartioviraston koordinoima tuki” 17
Toimintapoliittiset painopisteet
Jotta voidaan taata eurooppalaisen yhdennetyn rajaturvallisuuden kaikkien näkökohtien tuloksellinen, yhtenäinen toteuttaminen kaikissa olosuhteissa ja kaikilla neliportaisen maahanpääsyn valvontamallin portailla, olisi luotava eurooppalaisia ja kansallisia voimavaroja sekä käytettävä ja kehitettävä niitä koordinoidulla ja yhdennetyllä tavalla. Eurooppalaisella raja- ja merivartiostolla, joka koostuu virastosta sekä jäsenvaltioiden rajavartijoista ja palauttamisviranomaisista, olisi oltava jatkuva, testattu valmius reagoida kaikkiin mahdollisiin poikkeamiin ulkorajoilla ja mahdollisiin uusiin ilmiöihin, jotka vaikuttavat rajavalvonnan ja palauttamisten toimintaan. Käytössä olisi oltava nopean toiminnan kapasiteetti ja tarvittavat voimavarat, jotta erityyppisiä yhteisiä operaatioita voidaan toteuttaa tuloksellisesti kaikilla ulkorajojen osuuksilla. Tässä osatekijässä tarkoitetun tietojenvaihdon olisi tapahduttava oikea-aikaisesti.
Strategiset suuntaviivat
1.Jäsenvaltioiden olisi perustettava toimiva kansallinen koordinointimekanismi ja työprosessit kaikkia eurooppalaisen raja- ja merivartioston tehtäviä ja toimia varten, jotta voidaan taata sekä kansallisen tason että Frontexin kanssa tehtävän yhteistyön tehokkuus. Jäsenvaltioilla olisi oltava kansallinen yhteyspiste (24/7), joka vastaa kaikista viraston toimintaan liittyvistä asioista, kuten eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetään. Kansallisen yhteyspisteen olisi edustettava kaikkia rajaturvallisuuteen ja palauttamiseen osallistuvia kansallisia viranomaisia. Kansallisen yhteyspisteen olisi oltava erillään kansallisesta koordinointikeskuksesta, joka vastaa Eurosurissa tapahtuvasta tietojenvaihdosta.
2.Tilannetietoisuutta, reaktiokykyä ja kansallisen koordinointikeskuksen roolia olisi edelleen vahvistettava ja yhdennettävä eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/581 mukaisesti. Jokaisella jäsenvaltiolla on oltava täysin toimiva kansallinen koordinointikeskus eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 21 artiklan mukaisesti.
3.Valvontavälineiden avulla kerättyjä, kansallisten koordinointikeskusten koostamia ja jakamia tietoja olisi käytettävä sekä reaaliaikaisen reaktiokyvyn (esim. telekuuntelun) vahvistamiseen että riskien analysointiin.
4.Nykyisiä ja tulevia tietojenvaihtovälineitä, erityisesti Eurosuria, olisi hyödynnettävä kaikilta osin. Tässä yhteydessä olisi varmistettava toimiva yhteistyö ja koordinointi eurooppalaisen raja- ja merivartioston toimintaan osallistuvien kansallisten viranomaisten kesken ja itse Frontexin kanssa. Tällainen yhteistyö ja koordinointi olisi toteutettava Eurosurin puitteissa, erityisesti kunkin kansallisen koordinointikeskuksen toimesta.
5.Jäsenvaltioiden olisi säännöllisesti jaettava viraston kanssa kaikki tarvittavat tiedot tilanteesta, kehityskuluista ja mahdollisista uhkista ulkorajoilla ja palauttamisen alalla. Näitä tietoja ei pidä toistaa. Sen vuoksi käytössä olisi oltava mekanismi, jolla varmistetaan eri tiedotuskanavien yhteentoimivuus tietojenvaihdon helpottamiseksi ja tilannetietoisuuden parantamiseksi.
6.Jotta jäsenvaltiot voivat täyttää oikeudellisen velvollisuutensa, joka koskee Frontexin koordinoimiin yhteisiin eurooppalaisiin voimavaroihin, erityisesti eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvään joukkoon ja kalustoreserviin, annettavia pakollisia panoksia sekä vapaaehtoisia panoksia, niiden olisi osoitettava tähän riittävät henkilöstö- ja taloudelliset resurssit ja pidettävä yllä jatkuvaa operatiivista valmiutta.
7.Jäsenvaltioiden ja viraston olisi varmistettava pysyvän joukon asteittainen kasvu, jotta se saavuttaa täyden 10 000 hengen kapasiteettinsa vuoteen 2027 mennessä. Riittävä henkilöstö ja riittävä toimintakapasiteetti ovat keskeisiä tekijöitä torjuttaessa tehokkaasti laitonta muuttoliikettä ja rajaturvallisuuteen kohdistuvia uhkia, jotta voidaan reagoida nopeasti ja lisätä kapasiteettia niillä rajaosuuksilla, joihin vaikutukset kohdistuvat.
8.Viraston olisi kehitettävä kattava toimintakonsepti, johon olisi sisällyttävä vähintään pysyvän joukon lähettämisen konsepti, sen operatiiviset suorituskyky- ja valmiusvaatimukset erilaisten uhkien ja toimintaympäristöjen yhteydessä, selkeät johtamis- ja hallintorakenteet, logistinen tuki ja sisäinen laadunvalvontamekanismi eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 62 artiklan 10 kohdan mukaisesti.
9.Viraston tehokkuuden lisäämiseksi Frontexin hallintoneuvoston olisi hyväksyttävä pysyvän joukon toiminta-ajatus ja tarkistettava sitä säännöllisesti. Näin voidaan ohjata paremmin viraston operatiivisten ja teknisten tehtävien toteuttamista erityisesti nopeiden rajainterventioiden käynnistämiseksi tietyissä kriisitilanteissa, mukaan lukien välineellistämistapaukset, sekä varmistaa, että pysyvä joukko ja kalusto otetaan käyttöön hyvissä ajoin aina, kun tällaisia kriisejä ilmenee.
10.Jäsenvaltioilla olisi oltava testattu vastaanottokapasiteetti, jotta ne voivat tarvittaessa saada tukea eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvän joukon lähettämisen kautta.
11.Jäsenvaltioilla ja virastolla olisi oltava toimiva suunnittelu-, koordinointi- ja toteuttamiskapasiteetti, jotta ne voivat järjestää riskianalyysiin perustuvia operaatioita ulkorajoilla ja/tai kolmansissa maissa eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetussa asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Viraston ja jäsenvaltioiden olisi koordinoitava ja synkronoitava tiedusteluun perustuvaa suunnitteluprosessia resurssien tuloksellisen käytön varmistamiseksi.
12.Viraston olisi kehitettävä edelleen yhteisten operaatioiden käsitettä ja varmistettava riittävä joustavuus ja kapasiteetti soveltaa erilaisia malleja kulloisestakin operatiivisesta skenaariosta riippuen.
13.Frontexin olisi edelleen parannettava haavoittuvuusarviointien tulosten sisällyttämistä valmistautumiseen, varautumissuunnitteluun ja tarvearviointiin. Näin varmistetaan, että jäsenvaltioilla on kapasiteetti paitsi turvata ulkorajansa myös antaa osuutensa pysyvään joukkoon, mukaan lukien osallistuminen nopeisiin interventioihin ja kalustoreserviin. Tässä prosessissa viraston olisi myös otettava huomioon Schengenin arviointimekanismin ja haavoittuvuusarvioinnin välinen synergia.
14.Tietojenvaihto on yksi jäsenvaltioiden välisen sekä jäsenvaltioiden ja Frontexin välisen operatiivisen yhteistyön keskeisistä osatekijöistä. Se on toteutettava suojatusti erityisen viestintäverkon kautta etenkin silloin, kun tietojenvaihto kattaa turvallisuusluokitellut tiedot CONFIDENTIEL UE/EU CONFIDENTIAL -tasolle saakka. Jäsenvaltioiden ja Frontexin on kaikkina aikoina noudatettava kaikilta osin EU:n tietosuoja- ja tietoturvallisuuslainsäädännön vaatimuksia viraston vahvistamien turvallisuussääntöjen mukaisesti.
15.Viraston on varmistettava jatkuva seuranta ja tilannetietoisuus ja jaettava nämä tiedot kansallisten koordinointikeskusten kanssa Eurosuria hyödyntäen, erityisesti jotta voidaan raportoida reaaliaikaisesti kriisitilanteeseen liittyvästä raja-alueesta ja vastaavasta rajan läheisestä alueesta.
16.Viraston teknisten voimavarojen kehittämistä ja hankintaa koskevan monivuotisen strategian ja siihen liittyvän toteuttamissuunnitelman on toimittava joustavana välineenä, joka tarjoaa pitkän aikavälin ratkaisuja pysyvän joukon varustamiseksi teknisillä voimavaroilla, mukaan lukien mahdollisuus aktivoida vaihtoehtoja kaikkein kriittisimpiin tarpeisiin (ilmavalvonta).
17.Yhteyspisteiden konseptia olisi kehitettävä edelleen keskittymällä tuloksellisen operatiivisen reagoinnin varmistamiseen, myös kapasiteetin kehittämiseen, erityisesti hotspot-alueilla ulkorajoilla ja rajanylityspaikoilla.
18.Viraston teknisiä standardeja, jotka koskevat kalustoa ja tietojenvaihtoa, mukaan lukien järjestelmien ja verkkojen yhteenliittäminen, olisi sovellettava yhdenmukaisesti koko eurooppalaisessa raja- ja merivartiostossa. Eurooppalaisen raja- ja merivartioston olisi tehtävä yhteistyötä standardointiprosessissa, jolla varmistetaan käytettävän kaluston yhteentoimivuus ja yhteensopivuus asiaankuuluvien tieto- ja viestintäjärjestelmien sekä Eurosurin kanssa.
19.Frontexin ja jäsenvaltioiden olisi eu-LISAn avulla kehitettävä toimivaltansa puitteissa asianmukaiset menetelmät (tilastot, profiilit, toimintatapojen vaihto) laillisten kanavien väärinkäytön estämiseksi ja viisumivapauden jälkiseurannan toteuttamiseksi muun muassa hyödyntämällä tehokkaasti asiaankuuluvia välineitä uusissa tietojärjestelmissä (esim. VIS, ETIAS ja EES).
Osatekijä 5: ”Virastojen välinen yhteistyö rajavalvonnasta tai muista rajalla toteutettavista tehtävistä kussakin jäsenvaltiossa vastaavien kansallisten viranomaisten kesken ja palauttamisesta kussakin jäsenvaltiossa vastaavien viranomaisten välillä, mukaan lukien säännöllinen tietojenvaihto olemassa olevien tietojenvaihtovälineiden kautta, mukaan lukien tarvittaessa yhteistyö perusoikeuksien suojaamisesta vastaavien kansallisten elinten kanssa” 18
Toimintapoliittiset painopisteet
Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden olisi perustuttava yhteistyöhön. Virastojen välisen yhteistyön olisi oltava vakiintunutta kansallisella tasolla, jotta voidaan taata yhdennetyn rajaturvallisuuden kattava, monialainen, yhtenäinen ja kustannustehokas toteuttaminen, myös perusoikeuksien suojelusta vastaavien kansallisten elinten kesken. Näitä elimiä ovat esimerkiksi kansalliset ihmisoikeusorganisaatiot, oikeusasiamieslaitokset, kansalliset ennaltaehkäisymekanismit ja soveltuvin osin kansalliset valvontamekanismit. Työnjako, yhteistyörakenteet, voimavarojen yhteiskäyttö, viestintäkanavat ja synkronoidut työmenetelmät olisi määriteltävä tarkasti, ja niitä olisi vahvistettava.
Strategiset suuntaviivat
1.Virastojen välinen yhteistyö kaikkien rajavalvontaan osallistuvien kansallisten viranomaisten välillä olisi toteutettava selkeästi määriteltyjen sääntöjen ja prosessien mukaisesti. Tällaista yhteistyötä säätelevässä kehyksessä olisi otettava huomioon kunkin jäsenvaltion institutionaaliset ja hallinnolliset erityispiirteet. Se olisi toteutettava sellaisten yhteistyösopimusten avulla, joissa määritellään konkreettiset yhteistyön muodot ja konkreettiset toimet.
2.Yhteistyön keskeisiin aloihin olisi kuuluttava tehokas tietojenvaihto, yhteinen riskien analysointi, yhteiset operaatiot, eurooppalaisten ja kansallisten voimavarojen yhteiskäyttö toimijoiden toimivaltuuksien mukaisesti, koulutus sekä perusoikeuksien suojelu ja edistäminen kaikissa rajavalvontatoimissa ja -operaatioissa. Merirajojen osalta myös operatiivisen merivalvontaa koskevan yhteisen tietojenvaihtoympäristön (CISE) luominen vuodeksi 2024 on tärkeää merialueita koskevan tietoisuuden ylläpitämiseksi. CISE mahdollistaa EU:n ja EFTAn jäsenvaltioiden eri merivalvontaviranomaisten, kuten rannikkovartijoiden, rajavartijoiden, tullin, yleisen lainvalvonnan ja kalastuksen valvonnan, välisen monialaisen, rajat ylittävän ja turvallisen tietojenvaihdon.
3.Kussakin kansallisessa strategiassa olisi otettava käyttöön keskitetty mekanismi, jolla varmistetaan tehokas koordinointi yhdennetyn rajaturvallisuuden yleisestä valvonnasta vastaavan kansallisen viranomaisen ja kaikkien rajaturvallisuudesta vastaavien kansallisten viranomaisten ja muiden jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten välillä.
Jäsenvaltioiden kahdenvälistä alueellista ja monenvälistä operatiivista yhteistyötä olisi kehitettävä edelleen, jos tällainen yhteistyö on yhteensopivaa viraston tehtävien kanssa. Viraston tukea sekä eurooppalaisia yhteisiä voimavaroja ja välineitä (esim. Eurosur) olisi hyödynnettävä kaikilta osin.
4.Tullivalvonta ei ole osa Schengenin säännöstöä, eivätkä kaikki Schengenin säännöstöön osallistuvat maat ole tulliliiton jäseniä. Tullivalvonta ei näin ollen ole suoraan osa EIBM:n konseptia. Tullitehtävät sisäisen turvallisuuden alalla ja muut ulkorajoilla toimivat viranomaiset osallistuvat kuitenkin Euroopan yhdennettyyn rajavalvontaan virastojen välistä yhteistyötä koskevan osatekijän kautta. Rajavartijoiden ja tullin välistä yhteistyötä strategisina kumppaneina olisi kehitettävä edelleen kaikilla tasoilla, jotta voidaan sovittaa henkilöiden ja tavaroiden valvonta paremmin yhteen ja taata rajanylitysten sujuvuus ja turvallisuus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rajavartijoiden ja tulliviranomaisten väliselle yhteistyölle olisi luotava selkeästi vahvistettu oikeudellinen kehys, johon sisältyvät tarkoin määritelty työnjako, toiminnalliset yhteistyörakenteet ja yhteentoimiva tekninen ympäristö ja jolla varmistetaan tiivis käytännön yhteistyö kaikilla tasoilla.
5.Rajaturvallisuuden tukemiseen ja rajat ylittävän rikollisuuden torjuntaan liittyvää lainvalvontayhteistyötä on kehitettävä edelleen kansallisella tasolla. Näin varmistetaan parempi koordinointi sekä tietojen, voimavarojen ja järjestelmien tuloksellinen ja kustannustehokas käyttö. Tämä on tarpeen rajat ylittävän rikollisuuden, terrorismin ja sääntöjenvastaisen maahanmuuton ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi sekä maahantulijoiden hengen pelastamiseksi. Tällä yhteistyöllä on oltava selkeä oikeusperusta yhteistyösopimusten tai sopimusten ja vakiotoimintamenettelyjen muodossa. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen olisi aina hoidettava rajavalvontatehtävät.
6.Yhteistyötä olisi helpotettava myös Euroopan monialaisen rikosuhkien torjuntafoorumin (EMPACT) 19 avulla ja kehitettävä sen puitteissa. EMPACT on pysyvä väline ja vankka kehys, joka kokoaa yhteen jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaiset, EU:n toimielimet, elimet ja virastot sekä monenlaiset kumppanit monilta aloilta torjumaan vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta.
Osatekijä 6: ”Yhteistyö asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen kesken [eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun] asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, myös säännöllisen tietojenvaihdon kautta” 20
Toimintapoliittiset painopisteet
Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden olisi perustuttava yhteistyöhön. Eurooppalaisen raja- ja merivartioston ja muiden eurooppalaisten sidosryhmien välisen yhteistyön olisi oltava vakiintunutta, jotta voidaan taata Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden kattava, monialainen, yhtenäinen ja kustannustehokas toteuttaminen.
Strategiset suuntaviivat
1.Ensinnäkin virastojen välinen yhteistyö EU:n tasolla on toteutettava yhteistyöjärjestelyillä, erityisesti työjärjestelyillä, joista Frontex on sopinut eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 68 artiklassa tarkoitettujen asiaankuuluvien EU:n toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen kanssa. Yhteistyön keskeiset alat liittyvät toimivaan tietojenvaihtoon, yhteiseen riskien analysointiin, yhteisiin operaatioihin sekä eurooppalaisten voimavarojen yhteiskäyttöön toimijoiden toimivaltuuksien mukaisesti. Riskianalyysiin perustuvaa EU:n tason monialaisten operaatioiden konseptia olisi kehitettävä edelleen ottaen täysin huomioon tällaisiin operaatioihin osallistuvien EU:n tason toimijoiden keskeiset tehtävät ja vastuut.
2.Nykyisten ja tulevien tietojenvaihtovälineiden, erityisesti Eurosurin, koko potentiaalin olisi oltava operatiivisessa käytössä EU:n tasolla. Eurosurin fuusiopalvelujen suorittamaa tiedonkeruuta olisi kehitettävä edelleen soveltamalla Frontexin ja asianomaisten EU:n toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen välisiä työjärjestelyjä, jotta jäsenvaltioille ja Frontexille voidaan tarjota Euroopan yhdennettyyn rajaturvallisuuteen liittyviä ja lisäarvoa tuottavia tietopalveluja.
3.Rannikkovartioinnissa tehtävää eurooppalaista yhteistyötä olisi kehitettävä edelleen, jotta voidaan lisätä meritilannetietoisuutta ja reagointikykyä sekä tukea johdonmukaisia ja kustannustehokkaita toimia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. Rannikkovartioinnissa tehtävää eurooppalaista yhteistyötä koskevaa käsikirjaa olisi sovellettava laajasti tämän yhteistyön yhdenmukaisen toteuttamisen edistämiseksi EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. 21
4.Asiaankuuluvien EU:n laajuisten tietojärjestelmien (EES, ETIAS, SIS, VIS, Eurodac ja ECRIS-TCN) yhteentoimivuutta olisi edistettävä oikea-aikaisesti ja tarvittaessa kehitettävä edelleen, jotta taataan eri välineiden tuloksellisempi käyttö. Neljällä uudella yhteentoimivuuskomponentilla, jotka ovat eurooppalainen hakuportaali (ESP), yhteinen biometrinen tunnistuspalvelu (sBMS), yhteinen henkilöllisyystietovaranto (CIR) ja rinnakkaishenkilöllisyyksien tunnistin (MID), yhdennetään järjestelmien arkkitehtuuri niiden tavoitteiden tukemiseksi. Samalla varmistetaan henkilöiden virheetön tunnistaminen, torjutaan henkilöllisyyspetoksia ja yksinkertaistetaan ehtoja, joiden mukaan nimetyt viranomaiset voivat käyttää järjestelmiä.
5.Hotspot-toimintamallia, mukaan lukien vakiotoimintamenettelyt, olisi sovellettava tarvittaessa. Kaikkien asiaankuuluvien virastojen (Frontex, EU:n turvapaikkavirasto, Europol ja perusoikeusvirasto) olisi oltava jatkuvasti valmiita tukemaan hotspot-alueita hyväksytyn toiminta-ajatuksen mukaisesti. 22 Jäsenvaltioilla olisi oltava tarvittavat oikeudelliset puitteet ja operatiivinen valmius perustaa omalle alueelleen eurooppalaisia järjestelykeskuksia (hotspot) tai tukea niitä. Kun muuttoliikkeen hallinnan tukiryhmiä voidaan perustaa ja perustetaan eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 40 artiklan mukaisesti, komissio koordinoi ryhmiä asetuksessa säädetyllä tavalla.
6.Europolin, Eurojustin ja Frontexin sekä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välistä koordinointia ja yhteistyötä EMPACTin eli Euroopan monialaisen rikosuhkien torjuntafoorumin 23 puitteissa olisi parannettava prosessin kaikissa vaiheissa. Frontexin ja Europolin yhteistyöllä olisi pyrittävä helpottamaan rajat ylittävästä rikollisuudesta epäiltyjen tunnistamista noudattaen kaikilta osin näiden kahden viraston tehtäviä määritteleviä sääntöjä ja henkilötietojen suojaa koskevaa EU:n lainsäädäntöä.
7.Frontexin ja kansallisten rajavartioviranomaisten aktiivisen osallistumisen olisi keskityttävä niihin strategisiin painopisteisiin, jotka liittyvät suoraan ulkorajoihin ja ovat yhteydessä rajavalvontatehtäviin, ja siinä olisi aina noudatettava kunkin toimijan tehtävänantoa ja sääteleviä määräyksiä.
8.Frontexin olisi tehtävä yhteistyötä komission (ja OLAFin) kanssa, erityisesti neuvojen antamiseksi rajaturvallisuustoimien kehittämisessä kolmansissa maissa, ja tarvittaessa jäsenvaltioiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa tullialueeseen liittyvissä toimissa, mukaan lukien riskinhallinta ja petosten torjunta, jos nämä toimet täydentävät toisiaan.
Osatekijä 7: ”Yhteistyö kolmansien maiden kanssa [eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun] asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla keskittyen erityisesti naapureina oleviin kolmansiin maihin ja niihin kolmansiin maihin, jotka on riskianalyysin avulla määritetty laittoman maahanmuuton lähtö- tai kauttakulkumaiksi” 24
Toimintapoliittiset painopisteet
Jäsenvaltioiden ja viraston olisi tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden ja EU:n muuttoliikepolitiikan toteuttamiseksi. Käytännön yhteistyön, jota EU ja jäsenvaltiot tekevät kolmansien maiden kanssa Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden alalla, olisi oltava linjassa yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) kanssa ja EU:n ja kansainvälisen oikeuden mukaista, mukaan lukien perusoikeudet ja palauttamiskiellon periaate, jotta voidaan ehkäistä ja torjua sääntöjenvastaista maahanmuuttoa, lisätä palauttamisen tuloksellisuutta, ehkäistä rajat ylittävää rikollisuutta ja helpottaa laillista matkustamista.
Yhteistyöllä kolmansien maiden kanssa Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden edistämiseksi pyritään erityisesti kehittämään niiden strategisia, operatiivisia ja yhteistyövalmiuksia rajavalvonnan, riskianalyysin sekä palauttamisen ja takaisinoton aloilla samalla, kun otetaan huomioon EU:n yleiset suhteet näihin maihin. Tässä yhteydessä eurooppalaisten arvojen ja normien edistäminen kolmansissa maissa on keskeistä. Etusijalle olisi asetettava naapurimaat sekä laittoman maahanmuuton lähtö- ja kauttakulkumaat. Näiden maiden kyky ja halu ehkäistä laitonta muuttoliikettä sekä ylläpitää tehokasta rajavalvontaa ja EU:hun suuntautuvien muuttovirtojen valvontaa on olennaisen tärkeää, jotta muuttoliikkeeseen voidaan puuttua tehokkaasti. Tämä edistää keskinäisten ja kattavien muuttoliikekumppanuuksien kehittämistä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa.
Strategiset suuntaviivat
1.Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden alalla kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön olisi perustuttava sopimuksiin ja/tai järjestelyihin. Yhteistyön on oltava täysin yhdenmukaista unionin lainsäädännön kanssa, mukaan lukien henkilötietojen suojaa koskeva lainsäädäntö, ja siinä on kunnioitettava perusoikeuksia ja noudatettava kansainvälistä oikeutta, kuten palauttamiskiellon periaatetta. Näissä sopimuksissa (ml. asemaa koskevat sopimukset ja työjärjestelyt) olisi määriteltävä toimivaltaiset viranomaiset, yhteistyörakenteet ja yhteistyön laajuus sekä vahvistettava vastuunjakoa koskevat säännöt.
2.Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen operatiiviseen yhteistyöhön kannustetaan aina, kun tällainen yhteistyö on yhteensopivaa Frontexin toimeksiannon ja tehtävien sekä sen tavoitteiden saavuttamisen kanssa ja sopii myös EU:n yleisiin suhteisiin näiden maiden kanssa.
3.Tietojenvaihdosta – erityisesti Eurosur-tietojenvaihdosta – jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä olisi määrättävä kahden- tai monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen puitteissa. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi noudatettava eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 76 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettua komission suositusta mallimääräyksistä Eurosur-puitteissa toteutettavaa tietojenvaihtoa varten. 25
4.Avoimuuden lisäämiseksi Frontexin olisi aina laadittava EU:n tason katsaus kolmansien maiden kanssa tehtävästä operatiivisesta yhteistyöstä rajaturvallisuus- ja palauttamisasioissa viraston kansainvälisen yhteistyöstrategian mukaisesti. Katsauksen olisi perustuttava erityisesti jäsenvaltioilta, komissiolta ja EU:n virastoilta saatuihin tietoihin.
5.Laatiessaan kolmansien osapuolten kanssa Eurosurille erityisiä tilannekuvia jäsenvaltioiden ja Frontexin olisi noudatettava ja edistettävä Frontexin kehittämiä tietojenvaihtoa koskevia teknisiä ja operatiivisia standardeja.
6.Frontexin operatiiviset toimet kolmansissa maissa on suunniteltava ja toteutettava EU:n ja asianomaisen kolmannen maan välillä tehtyjen asemaa koskevien sopimusten mukaisesti ja/tai Frontexin ja kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten sopimien työjärjestelyjen mukaisesti. Sekä asemaa koskevien sopimusten että työjärjestelyjen olisi perustuttava komission hyväksymiin niitä koskeviin malleihin. 26
7.Kolmansien maiden kanssa tehtävässä yhteistyössä on noudatettava EU:n ja kansainvälistä oikeutta, mukaan lukien normit ja standardit, jotka ovat osa EU:n voimassa olevaa oikeutta, myös silloin, kun kolmansien maiden kanssa tehdään yhteistyötä Euroopan unionin alueen ulkopuolella. Henkilötietojen vaihdossa kolmansien maiden kanssa on noudatettava EU:n henkilötietojen suojaa koskevan lainsäädännön vaatimuksia.
8.Monenvälistä ja alueellista yhteistyötä kolmansien maiden kanssa olisi vahvistettava. Jäsenvaltioiden kansallisia koordinointikeskuksia olisi käytettävä yhteyspisteinä tietojenvaihdossa naapurimaiden ja muiden asiaankuuluvien maiden kanssa.
9.Uudistetun maahanmuuttajien salakuljetuksen vastaisen EU:n toimintasuunnitelman 27 mukaisesti keskeisten kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä maahanmuuttajien salakuljetuksen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi olisi vahvistettava muun muassa käynnistämällä salakuljetuksen vastaisia operatiivisia kumppanuuksia 28 . Tätä yhteistyötä tukevat EU:n virastot, erityisesti Frontex, Europol, Eurojust ja Euroopan unionin lainvalvontakoulutusvirasto (CEPOL), toimeksiantojensa mukaisesti sekä operatiivinen yhteistyö, jota tuetaan EU:n rahoitustuella.
10.Jos yhteyshenkilöiden verkostoilla on tunnistettavia mahdollisuuksia osallistua erilaisiin Euroopan yhdennettyyn rajaturvallisuuteen liittyviin tehtäviin EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla, verkostojen työtä olisi koordinoitava tuloksellisesti ja niiden olisi saatava asianmukaista tukea virastolta operatiivisten voimavarojen ja vaikuttavuuden maksimoimiseksi. Yhteistyö- ja raportointikanavien ja -muotojen olisi oltava selkeitä kaikilla tasoilla. Operatiivisten tarpeiden ilmetessä olisi oltava pysyvää ja joustavaa kapasiteettia, josta voidaan lähettää paikalle yhteyshenkilöitä tai asiantuntijaryhmiä, joilla on asiaankuuluvaa osaamista. Frontexilla olisi oltava kattava tilannekuva erityyppisistä eurooppalaisista yhteyshenkilöistä (Frontexin yhteyshenkilöt, Euroopan muuttoliikeyhteyshenkilöt, Euroopan palauttamisasioiden yhteyshenkilöt, muiden virastojen yhteyshenkilöt) ja kansallisista maahanmuuttoalan yhteyshenkilöistä jäsenvaltioiden ja muiden asiaankuuluvien EU:n elinten toimittamien tietojen perusteella. Kerätyt tiedot olisi otettava huomioon riskianalyysissä ja tilannetietoisuudessa EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla, mukaan lukien rajan läheisen alueen tiedustelutilannekuva. Frontexin yhteyshenkilöiden olisi myös vaihdettava kaikkea asiaankuuluvaa tietoa toimintamaassaan sijaitsevan EU:n edustuston kanssa kyseisessä maassa toteutettavan EU:n politiikan yleisen koordinoinnin puitteissa. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostoa olisi hyödynnettävä kaikin tavoin kolmansien maiden maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden välisen yhteistyön ja koordinoinnin tehostamiseksi.
11.EU:n olisi koordinoitava ja seurattava yhdennettyyn rajaturvallisuuteen liittyvien valmiuksien kehittämistä, työvierailuja kolmansiin maihin, suoraa rahoitusta, teknistä neuvontaa, koulutusta ja teknisten laitteiden avulla annettavaa tukea. Frontexin olisi jatkettava EU:n rahoittamien yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevien valmiuksien kehittämishankkeiden ja -ohjelmien toteuttamista EU:n ehdokasmaissa ja muissa ensisijaisissa kolmansissa maissa ja tiedotettava niistä komissiolle erityisesti silloin, kun näitä hankkeita ja ohjelmia toteutetaan kolmansien maiden valmiuksien kehittämiseksi rajavalvonnan, riskien analysoinnin sekä palauttamisen ja takaisinoton aloilla. 29 Frontexin olisi myös tehtävä tiivistä yhteistyötä komission toteutuskumppaneiden kanssa neuvojen antamiseksi koko rajavalvontatoimien toteuttamisen ajan naapurimaissa ja muissa ensisijaisissa kolmansissa maissa. Komission toteutuskumppaneita kehotetaan kuulemaan virastoa näistä asioista koko hankkeen ajan. Jäsenvaltioiden johtamat hankkeet olisi toteutettava tiiviissä yhteistyössä Frontexin kanssa, ja viraston asiantuntemusta olisi hyödynnettävä kaikin tavoin hankkeiden kaikissa vaiheissa. Viraston olisi myös laadittava kattava katsaus käynnissä olevista ja suunnitelluista yhdennettyyn rajaturvallisuuteen liittyvistä valmiuksien kehittämishankkeista ja työvierailuista kolmansissa maissa.
12.Rajaturvallisuuteen liittyvien yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) siviilioperaatioiden ja Frontexin välistä yhteistyötä ja täydentävyyttä olisi kehitettävä edelleen tilannetietoisuuden varmistamiseksi sekä riskien analysoinnin ja EIBM-normien edistämisen tukemiseksi toteuttaen samalla toimenpiteitä toimien päällekkäisyyden välttämiseksi. Yhteistyössä olisi myös varmistettava säännöllinen tietojenvaihto ja koordinointi liittyen kaikkien asianomaisten toimijoiden, kuten komission, Frontexin, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja paikan päällä toimivien YTPP:n siviilitoimijoiden, hankkimaan rahoitukseen.
Osatekijä 8: ”Schengen-alueella toteutettavat tekniset ja operatiiviset toimenpiteet, jotka liittyvät rajavalvontaan ja joiden tarkoituksena on puuttua laittomaan maahanmuuttoon ja torjua rajat ylittävää rikollisuutta paremmin” 30
Toimintapoliittiset painopisteet
Ulkorajojen valvonnan ja teknisten ja operatiivisten toimenpiteiden välinen toiminnallinen jatkuvuus ja yhteentoimivuus Schengen-alueella olisi vakiinnutettava, jotta voidaan taata luvattoman edelleen liikkumisen, laittoman muuttoliikkeen ja ulkorajoihin liittyvän rajat ylittävän rikollisuuden tuloksellinen torjunta.
Käyttöön olisi otettava kansallista kapasiteettia (valmius) vahvistaa sääntöjenvastaiseen muuttoliikkeeseen liittyviä poliisitarkastuksia alueella, myös sisäraja-alueilla, ja tukea tätä muilla jäsenvaltioiden käytettävissä olevilla vaihtoehtoisilla toimenpiteillä, mikä rajoittaa tarpeen ottaa sisärajatarkastukset uudelleen käyttöön mahdollisimman vähäiseksi.
Strategiset suuntaviivat
1.Sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla on laadittava lähtökohtana toimiva kattava tilannekuva ja riskianalyysi kolmansien maiden kansalaisten sääntöjenvastaisesta maahantulosta ja edelleen liikkumisesta EU:n sisällä, jotta voidaan toteuttaa kohdennettuja ja oikeasuhteisia toimenpiteitä. Frontex laatii eurooppalaisen tilannekuvan jäsenvaltioiden täydellä tuella ja yhteistyössä muiden asiaankuuluvien EU:n virastojen kanssa. Tässä olisi käytettävä pääasiallisena foorumina Eurosuria yhdessä muiden toimivien ja yhtenäisten tiedonkeruujärjestelmien kanssa. Tiivistettyä yhteistyötä, kuten Frontexin, Europolin ja EU:n turvapaikkaviraston välistä yhteistyötä säännöllisten raporttien laatimiseksi, ja koordinointia olisi kehitettävä edelleen, mukaan lukien yhteinen riskianalyysi, operatiiviset käytännöt ja sujuva tietojenvaihto rajavartijoiden ja muiden ulkorajoilla työskentelevien viranomaisten välillä. Toiminnassa on noudatettava virastojen toimeksiantoja ja tietosuojalainsäädäntöä. Muita viranomaisia ovat kansalliset koordinointikeskukset, Schengen-alueella toimivat viranomaiset sekä poliisi- ja tulliyhteistyökeskukset ja muut asiaankuuluvat keskukset. Erilaisten EU:n laajuisten tietojärjestelmien olisi oltava tosiasiallisesti kaikkien sellaisten vastuuviranomaisten käytössä, joille on lain mukaan myönnetty pääsy tällaisiin järjestelmiin.
2.Frontexin koordinoimien yhteisten operaatioiden ja poliisi- ja tulliyhteistyökeskusten välistä operatiivista yhteistyötä olisi kehitettävä ja vahvistettava edelleen.
3.Kansallisella tasolla olisi oltava riittävä kapasiteetti vahvistaa sääntöjenvastaiseen maahanmuuttoon liittyviä poliisitarkastuksia koko alueella ja suorittaa poliisitarkastuksia ja muuttoliikkeen valvontaa tärkeimmillä liikenneväylillä, myös raja-alueilla, riskianalyysin perusteella.
Osatekijä 9: ”Sellaisten laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen, joista jokin jäsenvaltio on tehnyt palautuspäätöksen” 31
Toimintapoliittiset painopisteet
Palauttamispäätöksen kohteena olevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamisella olisi varmistettava, että kaikki henkilöt, joilla ei ole oikeutta jäädä EU:hun, todella poistuvat. Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden avulla olisi myös varmistettava, että palauttamismenettelyn toteuttavat asianmukaisesti koulutetut asiantuntijat inhimillisellä, ihmisarvoa kunnioittavalla ja kestävällä tavalla palautettavien henkilöiden perusoikeuksia, erityisesti palauttamiskiellon periaatetta, täysin kunnioittaen EU:n perusoikeuskirjan sekä kansainvälisen ja EU:n lainsäädännön mukaisesti.
EU:n ja kansallisella tasolla olisi oltava hallinnolliset, tekniset ja operatiiviset valmiudet panna täytäntöön palauttamisprosessit, mukaan lukien pakkoon perustuvat ja vapaaehtoiset palautukset, tehokkaasti ja yhdenmukaisesti. Tämä edistää muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksessa 32 vahvistettua EU:n yhteistä palauttamisjärjestelmää. Vahvemmat EU:n sisäiset rakenteet on yhdistettävä tehokkaampaan yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa. Tähän sisältyvät myös huhtikuussa 2021 hyväksytyssä vapaaehtoista paluuta ja uudelleenkotouttamista koskevassa EU:n strategiassa 33 määritetyn suunnan noudattaminen ja esitettyjen toimien toteuttaminen. Strategiassa edistetään vapaaehtoista paluuta ja uudelleenkotouttamista olennaisena osana EU:n yhteistä palauttamisjärjestelmää.
Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä kaikin tavoin Frontexin palauttamisen alalla tarjoamaa operatiivista, teknistä ja käytännön tukea, erityisesti Frontexin palauttamissovellusta reitti- ja tilauslentoja varten, digitaalista RECAMAS-välinettä (palauttamistapausten hallintajärjestelmää), Frontexin yhteisiä uudelleenkotouttamispalveluja ja Frontexin palauttamis- ja uudelleenkotouttamisneuvontaan liittyvä tukea.
Strategiset suuntaviivat
1.Frontexin kapasiteettia ja roolia operatiivisena välineenä jäsenvaltioiden tukemisessa palauttamisprosessin kaikissa vaiheissa olisi edelleen vahvistettava käytännössä, ja jäsenvaltioiden olisi käytettävä Frontexin palveluja enemmän.
2.Jäsenvaltioiden kapasiteettia palauttaa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia yksin tai yhdessä olisi lisättävä kehittämällä yhdennetty ja koordinoitu kansallinen digitaalinen palauttamisjärjestelmä, joka perustuu viraston tietojenvaihtoa varten kehittämään palauttamistapausten hallintajärjestelmään (RECAMAS) ja on yhteensopiva eurooppalaisen palauttamispolitiikan kanssa. Kansallisissa palauttamisjärjestelmissä käytettävistä erilaisista teknologioista johtuviin kotouttamisen ja yhteentoimivuuden jatkuviin haasteisiin olisi puututtava, ja yhteydet EU:n tason digitaalisiin välineisiin olisi mahdollistettava.
3.Laittoman muuttoliikkeen hallintasovellusta (IRMA) olisi kehitettävä edelleen palauttamisoperaatioita ja takaisinottoa koskevien tietojen keruun parantamiseksi. Tämä auttaa jäsenvaltioita palauttamis-, takaisinotto- ja uudelleenkotouttamistoimien suunnittelussa, olennaisten operatiivisten tietojen vaihdossa sekä toimien järjestämisessä ja toteuttamisessa. Lisäksi se antaa Frontexille mahdollisuuden toimia ennakoivammin palauttamisoperaatioiden suunnittelun ja järjestämisen tukemisessa, mukaan lukien palauttamisen valmisteluun liittyvä tuki ja uudelleenkotouttaminen.
4.Laittoman muuttoliikkeen hallintasovellusta (IRMA) olisi kehitettävä edelleen, jotta se olisi yhteentoimiva jäsenvaltioiden tietoteknisten palautusjärjestelmien ja muiden palauttamis-, takaisinotto- ja uudelleenkotouttamistoimien toteuttamisessa käytettävien tietoteknisten välineiden kanssa.
5.Kaikkien sidosryhmien (komission, Frontexin, jäsenvaltioiden) olisi pyrittävä tehostamaan palauttamiseen, uudelleenkotouttamiseen ja takaisinottoon liittyvien tietojen keruuta ja kehittämään palauttamisen toimivuutta koskevaa tarkoituksenmukaista analytiikkaa, analyysejä ja tilannetietoisuutta, jotka mahdollistavat palauttamisen ja takaisinoton ennakoivan suunnittelun.
6.Jäsenvaltioiden olisi investoitava palauttamis- ja uudelleenkotouttamisneuvontaan liittyviin rakenteisiin ja varmistettava, että neuvontaa on saatavilla palauttamisprosessin kaikissa vaiheissa ja että neuvojat on koulutettu asianmukaisesti. Paluuneuvontaa koskevan EU:n kehyksen mukaista neuvontaa olisi tarjottava vapaaehtoisten ja pakkoon perustuvien palauttamismenettelyjen aikana (myös säilöönoton yhteydessä), jotta voidaan kannustaa paluuseen ja järjestää se. Frontex on laatinut työsuunnitelman, jolla tuetaan jäsenvaltioita palauttamis- ja uudelleenkotouttamisneuvonnan alalla ja joka pannaan täytäntöön tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.
7.Vapaaehtoisen paluun ja uudelleenkotouttamisen edistäminen ja käytön lisääminen ovat olennainen osa EU:n yhteistä palauttamisjärjestelmää vapaaehtoista paluuta ja uudelleenkotouttamista koskevan EU:n strategian 34 mukaisesti. Uudelleenkotouttamistuki kannustaa palautettavia henkilöitä yhteistyöhön ja myös edistää yhteistyötä kolmansien maiden kanssa lisäten niiden omavastuullisuutta kansalaistensa palauttamisen, takaisinoton ja uudelleenkotouttamisen suhteen.
8.Frontex on kehittänyt yhteiset uudelleenkotouttamispalvelut, joiden puitteissa tarjotaan jäsenvaltioille yhteisiä palauttamis- ja uudelleenkotouttamispalveluja. Yhteisten uudelleenkotouttamispalvelujen kattamien maiden määrää olisi laajennettava vastaamaan jäsenvaltioiden tarpeita. Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä näitä palveluja kaikin tavoin ja tarjottava niitä sekä vapaaehtoisesti palaaville että pakosta palaamaan joutuville henkilöille. Frontexin yhteisten uudelleenkotouttamispalvelujen tarjoamien palvelujen ja asianomaisten kolmansien maiden mahdollisten kansallisten rakenteiden ja mekanismien välillä olisi pyrittävä synergiaan ja jatkuvuuteen.
9.Jäsenvaltioiden olisi varmistettava kaikilta osin kapasiteettinsa osallistua Frontexin koordinoimiin tai järjestämiin eurooppalaisiin palauttamisoperaatioihin, myös palauttamisten valvonnan alalla. Jäsenvaltioiden ja Frontexin olisi kehitettävä edelleen valmiuksiaan valvoa kaikkia palautusoperaatioita.
10.Jäsenvaltioiden on varmistettava riittävät valmiudet kerätä tietoja pakenemisen riskistä ja laatia riskianalyysi säilöönoton ja sen vaihtoehtojen soveltamiseksi edelleen liikkumisen vähentämiseksi sekä kehitettävä säilöönoton ja sen vaihtoehtojen teknisiä valmiuksia. Säilöönotto-olosuhteiden olisi oltava kansainvälisen ja EU:n oikeuden mukaiset. Palauttamisprosessin helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi jäsenvaltioita kannustetaan varmistamaan toistensa palauttamispäätösten tunnustaminen. 35
11.Kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien olisi myös komission 24. tammikuuta 2023 hyväksymän toimintapoliittisen asiakirjan Kohti operatiivista strategiaa palautusten tehostamiseksi 36 perusteella hyödynnettävä kaikin tavoin palauttamisasioiden koordinaattoria ja korkean tason palauttamisverkostoa edistääkseen ja tehostaakseen käytännön yhteistyötä jäsenvaltioiden, komission ja Frontexin välillä.
12.Uudistettu Schengenin tietojärjestelmä sisältää kuulutuksia kolmansien maiden kansalaisista, joista on tehty palauttamispäätökset. Se on tärkeä uusi väline, jonka avulla jäsenvaltiot voivat seurata ja panna täytäntöön palauttamispäätöksiä. Tämä taas tasoittaa tietä tulevalle yhteistyölle, myös palauttamispäätösten vastavuoroiselle tunnustamiselle, ja estää laitonta edelleen liikkumista Schengen-alueella. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava tämän toimenpiteen asianmukainen täytäntöönpano komission suosituksen mukaisesti.
Osatekijä 10: ”Uusimman teknologian käyttäminen, mukaan lukien laajat tietojärjestelmät” 37
Toimintapoliittiset painopisteet
Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta, erityisesti rajatarkastuksia ja rajavalvontaa, olisi tuettava edistyneillä liikkuvilla ja yhteentoimivilla eurooppalaisilla teknisillä järjestelmillä ja ratkaisuilla, jotka ovat yhteentoimivia EU:n laaja-alaisten tietojärjestelmien kanssa. Näin varmistetaan tehokkaampi ja luotettavampi rajavalvonta. Eurooppalaisella raja- ja merivartiostolla olisi oltava valmiudet hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla uusinta teknologiaa, mukaan lukien tietoturvan mekanismit.
Strategiset suuntaviivat
1.Niiden tietojen laatua, joita olemassa olevissa järjestelmissä käytetään rajatarkastuksissa, olisi parannettava toteuttamalla käytännön toimenpiteitä tietojen tarkkuuden varmistamiseksi, muun muassa arvioimalla niitä säännöllisin väliajoin ja ottamalla käyttöön uusinta teknologiaa.
2.Kuten EU:n tason yhteistyötä koskevaa osatekijää koskevassa strategisessa suuntaviivassa 5 todetaan, nykyisten ja uusien tietojärjestelmien (EES, VIS, ETIAS, uudistettu Schengenin tietojärjestelmä) yhteentoimivuus ja erityisesti äskettäin uudistettujen järjestelmien kokonaisvaltainen, kattava toteuttaminen olisi varmistettava.
3.Tietojärjestelmien keskeisten osien kehittäminen, ylläpito ja käyttö on vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan Euroopan unionin viraston eu-LISAn päätavoite.
4.Uusien älykkäiden teknisten ratkaisujen (esim. automaattiset rajatarkastukset / rajatarkastusautomaatit) ja erilaisten raja- ja turvallisuustietojärjestelmien (esim. FADO ja Frontexin ja Europolin elektronisen kirjaston asiakirjajärjestelmä FIELDS) yhteentoimivuuden mahdollisuudet olisi hyödynnettävä, jotta voidaan parantaa kansalaisten turvallisuutta, helpottaa rajatarkastuksia ja ulkorajojen ylittämistä sekä torjua rajat ylittävää rikollisuutta ja terrorismia tavalla, joka takaa sekä EU:n kansalaisten että kolmansien maiden kansalaisten oikeuksien kokonaisvaltaisen kunnioittamisen.
5.Nykyaikaisen teknologian koko potentiaalia olisi hyödynnettävä Euroopan valvonta- ja reagointikyvyn parantamiseksi ulkorajoilla. Eurooppalaisen valvontakapasiteetin (esim. satelliittipalvelujen) käyttöä olisi kehitettävä edelleen kattavan tilannekuvan luomiseksi.
6.Meri- ja maarajoilla käytettävien integroitujen, yhteentoimivien ja mukautettavien teknisten (kiinteiden ja liikkuvien) valvontajärjestelmien valvontakapasiteettia olisi kehitettävä edelleen. Tähän olisi sisällyttävä eri operatiivisissa keskuksissa (kansalliset koordinointikeskukset, pelastuskeskukset ja paikalliset koordinointikeskukset) ja liikkuvissa yksiköissä käytettäviä teknisiä ratkaisuja ja työprosesseja.
7.Edistäessään Euroopan kriittistä teknologista riippumattomuutta 38 eurooppalaisen raja- ja merivartioston on varmistettava, että sen voimavarojen kehittämissuunnittelussa otetaan huomioon tavoite vähentää riippuvuutta kolmansista maista peräisin olevista kriittisistä teknologioista, muun muassa hyödyntämällä rajavalvontaa koskevan eurooppalaisen tutkimuksen ja innovoinnin tuloksia.
8.Uusia teknologioita käyttämällä tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn on täytettävä henkilötietojen suojaa koskevan EU:n lainsäädännön vaatimukset, myös uusimman teknologian käytön yhteydessä, henkilötietojen suojaamiseksi. Komission olisi yhteistyössä eu-LISAn kanssa laadittava toimintasuunnitelma ja tekniset ratkaisut, joilla tuetaan jäsenvaltioita niiden käsitellessä suuria tietomääriä uusimman teknologian avulla.
Osatekijä 11: ”Laadunvalvontamekanismi ja erityisesti Schengenin arviointimekanismi, haavoittuvuusarviointi ja mahdolliset kansalliset mekanismit, joilla varmistetaan unionin lainsäädännön täytäntöönpano rajaturvallisuuden alalla” 39
Toimintapoliittiset painopisteet
Käytössä olisi oltava kattava eurooppalainen laadunvalvontajärjestelmä, jolla taataan jatkuva tietoisuus Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden toteuttamisesta ja laadusta strategisella ja operatiivisella tasolla. Laadunvalvonnan tuloksia olisi käytettävä perustana kehitettäessä edelleen eurooppalaisia ja kansallisia järjestelmiä ja toimintoja.
Strategiset suuntaviivat
1.Eurooppalainen laadunvalvontamekanismi, joka koostuu Schengenin arviointimekanismista, Frontexin toteuttamista haavoittuvuusarvioinneista ja kansallisista laadunvalvontamekanismeista, olisi otettava kokonaisuudessaan käyttöön. Tässä yhteydessä Frontexin olisi kehitettävä teknisiä valmiuksia tehdä jäsenvaltioiden myöntämien matkustusasiakirjojen arviointeja ja vaatimustenmukaisuuden tarkastuksia varmistaakseen turvatekijöiden yhdenmukaisuuden unionin tasolla vahvistettujen standardien kanssa.
2.Haavoittuvuusarvioinnin ja Schengenin arviointimekanismin väliset synergiat olisi maksimoitava säännöllisen tietojenvaihdon pohjalta, jotta saadaan parempi tilannekuva Schengen-alueen toiminnasta. Näin vältetään tiettyyn pisteeseen asti jäsenvaltioiden toimien päällekkäisyys ja varmistetaan ulkorajojen valvontaa ja palautuksia tukevien EU:n rahoitusvälineiden käytön parempi koordinointi.
3.Laadunvalvontamekanismin tuloksia olisi hyödynnettävä kehitettäessä kansallista rajavalvontajärjestelmää ja priorisoitaessa asiaankuuluvien EU:n rahoitusvälineiden (esim. turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto, kansalliset ohjelmat yhdennetyn rajaturvallisuuden rahastoon kuuluvan rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitustukivälineen (BMVI) puitteissa tai satunnaisesti BMVI:n temaattiset välineet) käyttöä erityisesti arvioitaessa komission mahdollisesti myöntämää muuta rahoitusta.
4.Jäsenvaltioiden olisi perustettava kansallinen laadunvalvontamekanismi (kansallinen Schengen-arviointi), joka kattaa kaikki kansallisen yhdennetyn rajaturvallisuuden järjestelmän osat ja toiminnot ja jossa ovat mukana kaikki yhdennettyyn rajaturvallisuuteen osallistuvat viranomaiset.
5.Jäsenvaltioiden on Schengen-arvioinneista annetussa asetuksessa 40 ja eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetussa asetuksessa tarkoitettujen velvollisuuksiensa mukaisesti osallistuttava aktiivisesti komission koordinoimiin Schengen-arviointikäynteihin ja annettava ajoissa laadukas panoksensa Frontexin tekemiin haavoittuvuusarviointeihin.
6.Schengen-arvioinneista annetun asetuksen mukaisesti Schengen-arviointeihin olisi sisällyttävä koko eurooppalaisen raja- ja merivartioston operatiiviset tulokset, joten niiden olisi katettava myös viraston jäsenvaltioissa toteuttamien operatiivisten toimien arviointi.
Osatekijä 12: ”Yhteisvastuumekanismit, erityisesti unionin rahoitusvälineet” 41
Toimintapoliittiset painopisteet
EIBM-strategian tuloksellista toteuttamista tuetaan erityisellä EU:n rahoituksella, erityisesti rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitustukivälineestä (BMVI) ja turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta. EU:n varoilla tuetaan Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden alan toimia EU:ssa ja kansallisella tasolla kunkin EU:n rahaston säännösten mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä asettamaan rahoituksen painopisteet varmistaen, että ne kattavat kaikki Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden osatekijät, jotka perustuvat EU:n toimivaltaan ja jotka määritellään EU:n lainsäädännössä, jotta saadaan tuotettua mahdollisimman paljon EU:n tason lisäarvoa. Kansallisella lainsäädännöllä säännellyt Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden osat olisi mieluiten katettava kansallisilla varoilla.
Frontexin toimintaa tuetaan EU:n kokonaistalousarviosta osoitetuin määrärahoin. Virasto voi saada EU:n rahoitusta myös kolmansissa maissa toteutettaviin teknisen avun hankkeisiin EU:n ulkoisen muuttoliikepolitiikan toteuttamista tukevien asiaankuuluvien välineiden (naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön väline – Globaali Eurooppa (NDICI-GE) ja liittymistä valmisteleva tuki (IPA III)) mukaisesti.
Strategiset suuntaviivat
1.EU:n rahoitusvälineiden (esim. BMVI:n mukaisten kansallisten ohjelmien) käyttö olisi yhdenmukaistettava kansallisten strategioiden, toimintasuunnitelmien ja voimavarojen suunnittelun kanssa. Tarvitaan selkeitä ja hyvin yksityiskohtaisia kansallisia painopisteitä (esim. Eurosur, voimavarojen kehittäminen), jotka perustuvat EU:n painopisteisiin ja maksimoivat EU:n varojen täydentävyyden ja lisäarvon.
2.Schengenin arviointimekanismin ja haavoittuvuusarvioinnin tulokset olisi otettava huomioon EU:n varojen käytön priorisoimiseksi kansallisella tasolla.
3.Komission ja Frontexin välisellä tiiviillä yhteistyöllä olisi varmistettava synergia Frontexin toiminnan ja muista EU:n rahoitusvälineistä rahoitettujen toimien välillä ja vältettävä päällekkäistä rahoitusta.
4.BMVI-erityistoimiin kuuluvalla kohdennetulla EU:n rahoituksella olisi tuettava jäsenvaltioita tarvittavan kaluston hankinnassa, jotta se voidaan asettaa Frontexin käyttöön eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 64 artiklan 14 kohdan mukaisesti. Tämä vahvistaa viraston kapasiteettia tukea apua tarvitsevia jäsenvaltioita.
Osatekijä 13: ”Perusoikeudet” 42
Toimintapoliittiset painopisteet
Perusoikeuksien kunnioittaminen, suojelu ja edistäminen ovat Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden ytimessä. Toteuttaessaan Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta eurooppalaisen raja- ja merivartioston on taattava perusoikeuksien suojelu yleisenä oikeudellisena velvoitteena toimeksiantonsa mukaisia tehtäviä suorittaessaan.
EU:n ja kansallisten toimijoiden olisi eurooppalaisessa raja- ja merivartiostossa toimiessaan noudatettava täysin EU:n lainsäädäntöä, Euroopan unionin perusoikeuskirja ja asiaankuuluva kansainvälinen oikeus mukaan lukien. Viimeksi mainittuihin kuuluvat 28. heinäkuuta 1951 tehty pakolaisten oikeusasemaa koskeva Geneven yleissopimus ja sen vuonna 1967 tehty pöytäkirja sekä yleissopimus lapsen oikeuksista. Myös kansainvälisen suojelun saamiseen liittyviä velvoitteita, erityisesti palauttamiskiellon periaatetta, on noudatettava kokonaisvaltaisesti.
Ehdotuksessaan asetukseksi kolmansien maiden kansalaisten seulonnasta 43 komissio ehdotti, että kunkin jäsenvaltion olisi perustettava riippumaton seurantamekanismi sen varmistamiseksi, että ulkorajoilla tehtävässä seulonnassa noudatetaan perusoikeuksia ja että kaikki siihen liittyvät perusoikeuksien loukkaamista koskevat väitteet tutkitaan asianmukaisesti. Tämä seurantamekanismi on osa muuttoliiketilanteen ohjausta ja seurantaa, joista säädetään komission ehdotuksessa uudeksi asetukseksi turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallinnasta. 44
Strategiset suuntaviivat
1.Frontexin hallintoneuvoston hyväksymää perusoikeusstrategiaa 45 ja siihen liittyvää toimintasuunnitelmaa 46 olisi noudatettava tiukasti kaikissa eurooppalaisen raja- ja merivartioston toimissa EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. Kansallisella tasolla tämä tavoite voidaan saavuttaa kehittämällä räätälöity kansallinen perusoikeusstrategia ja toimintasuunnitelma tai sisällyttämällä ne kattavasti EIBM:ää koskevaan kansalliseen strategiaan.
2.Frontexin ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden kulttuuria, jolle on ominaista, että siinä noudatetaan EU:n ja kansainvälistä oikeutta, palauttamiskiellon periaate mukaan luettuna, kunnioitetaan kaikkia perusoikeuksia sekä suojellaan ja edistetään tasa-arvon, syrjimättömyyden, keskinäisen kunnioituksen, avoimuuden, hyvän hallinnon ja keskinäisen yhteistyön periaatteita. Koska perusoikeuksien kunnioittaminen on Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden horisontaalinen tai läpileikkaava osatekijä, Frontexin ja jäsenvaltioiden asianomaisten viranomaisten olisi sisällytettävä perusoikeuksia koskevat takeet kaikkiin toimiinsa, myös operatiivisiin toimiin, analyyseihin ja riskinarviointeihin, suunnittelutoimiin, palauttamistoimiin, koulutuksiin ja kehittämiseen sekä yhteistyöhön ja toimintaan ulkoisten kumppanien kanssa. Lisäksi Frontexin ja jäsenvaltioiden olisi noudatettava kaikin osin perusoikeuksia kaikkien rajaturvallisuuteen ja palauttamiseen liittyvien toimien koko operatiivisen syklin ajan.
3.Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden tai ryhmien, kuten lasten ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten, oikeuksiin ja tarpeisiin. Varhaisen tunnistamisen, tuen, kulttuurisen välitystoiminnan, tulkkauksen ja asianmukaisen oikeussuoja- tai suojelumekanismeihin ohjaamisen yhteydessä olisi painotettava valmiuksien kehittämistä. Lasten osalta Frontexin ja jäsenvaltioiden olisi aina otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu kaikissa lapsiin vaikuttavissa päätöksissä. Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä rajaturvallisuuteen ja palauttamisiin liittyvä kansallinen perusoikeuksien seurantamekanismi ja pidettävä sitä yllä. Tällä mekanismilla olisi oltava voimavarat ja valmiudet antaa neuvontaa perusoikeuksien noudattamisesta, suorittaa tutkimuksia väitetyistä rikkomuksista, tarjota perusoikeuskoulutusta, valvoa tai edistää käytössä olevia oikeussuojamekanismeja (kuten erityistapahtumista ilmoittamista tai valitusmekanismeja) sekä varmistaa, että toimet ovat yleisesti ottaen EU:n perusoikeuskirjan sekä EU:n ja kansainvälisen oikeuden mukaisia, perusoikeuslainsäädäntö mukaan luettuna. Jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia olisi kannustettava nimeämään perusoikeuksien yhteyspisteitä kaikille osastoille, jotta varmistetaan perusoikeuksia koskevan neuvonnan, koulutuksen ja valvonnan tehokkuus, koordinointi ja yksinkertaistaminen.
4.Perusoikeusvalvojien on oltava aktiivisesti mukana perusoikeuksien suojelemisessa ja niiden kunnioittamisen edistämisessä keskeisenä osana kaikkea eurooppalaisen raja- ja merivartioston toimintaa EIBM:n kaikkien osatekijöiden puitteissa. Valvojille olisi annettava sama pääsy toiminta-alueille kuin koko lähetetylle henkilöstölle. Kaikkien valvojien olisi oltava saatavilla ja annettava ennakoivasti neuvontaa, palautetta ja tukea eurooppalaisen raja- ja merivartioston yhteisissä pyrkimyksissä ylläpitää EU:n ja kansainvälisen oikeuden, perusoikeudet mukaan lukien, noudattamista.
5.Perusoikeuksien olisi oltava olennainen osa kaikille rajavalvonta- tai palauttamistoimiin osallistuville henkilöille tarkoitettua EU:n ja kansallisen tason koulutusohjelmaa. Näissä koulutustoimenpiteissä olisi keskityttävä erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten lasten ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten, suojeluun.
6.Tarkistetun Schengenin valvonta- ja arviointimekanismin puitteissa tehtävissä arvioinneissa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sen tarkistamiseen, että perusoikeuksia noudatetaan Schengenin säännöstöä sovellettaessa.
Osatekijä 14: ”Koulutus” 47
Toimintapoliittiset painopisteet
EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla olisi varmistettava, että kaikilla Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden aloilla on käytettävissä riittävä määrä pätevää, erityiskoulutettua henkilöstöä, tekemällä tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden koulutuslaitosten ja Frontexin välillä.
Koulutuksen olisi perustuttava pysyvän joukon yhdenmukaisiin, korkealaatuisiin yhteisiin koulutusvaatimuksiin, joissa otetaan huomioon operatiiviset tarpeet, tehtävät ja oikeudellinen toimivalta sekä painotetaan perussopimuksissa vahvistettujen arvojen selkeää ymmärtämistä. Koulutuksen olisi edistettävä tiukimpia normeja ja parhaita käytäntöjä unionin rajaturvallisuutta ja palauttamisia koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa. Siinä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota kansainvälistä suojelua koskevaan merkitykselliseen tietoon, haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten lasten ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten, suojeluun ja perusoikeuksien kunnioittamiseen, ja sillä olisi luotava perusoikeuksien kunnioittamiseen perustuva yhteinen kulttuuri.
Strategiset suuntaviivat
1.Rajaturvallisuutta ja palauttamista koskevan koulutuksen yhteistä ydinsisältöä ja tarvittavia koulutusvälineitä olisi kehitettävä edelleen. Niiden olisi katettava muun muassa lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden suojelu sekä rajavartijoiden tietämys, jonka avulla he voivat havaita rajatarkastusten aikana väärät ja väärennetyt asiakirjat sekä huijarit ja toisia muistuttavat henkilöt. Niiden olisi perustuttava alaa varten kehitettyyn yhteiseen yleiseen tutkintojen viitekehykseen (raja- ja rannikkovartiostojen alakohtainen tutkintojen viitekehys). Näissä koulutustuotteissa olisi otettava huomioon eurooppalaisen raja- ja merivartioston suorituskykyä koskeva kehittämissuunnitelma, jonka hallintoneuvosto hyväksyy vuosittain. Lisäksi olisi tarjottava yhdennettyyn rajaturvallisuuteen liittyviä tehtäviä koskevia täydennyskoulutuskursseja ja -seminaareja, jotka on suunnattu sekä pysyvälle joukolle että toimivaltaisten kansallisten organisaatioiden henkilöstölle.
2.Frontexin ja sen perusoikeusvastaavan olisi edelleen kehitettävä ja jalostettava eurooppalaista raja- ja merivartiostoa varten erityistä koulutusvälinettä tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden, komission, perusoikeusviraston, muiden asiaankuuluvien EU:n virastojen ja muiden sidosryhmien kanssa ottaen huomioon asiaankuuluvat tutkimustulokset ja parhaat käytännöt.
3.Operatiivisten tarpeiden täyttämiseksi olisi kehitettävä edelleen erikoiskoulutustoimenpiteitä, jotka ovat merkityksellisiä pysyvän joukon jäsenten, pakkotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojien ja perusoikeusvalvojien tehtävien ja valtuuksien kannalta. Näille rajavartijoille ja muille tiimien jäsenille olisi järjestettävä säännöllisesti harjoituksia erikoiskoulutusaikataulun mukaisesti.
4.EU:n tasolla ja kansallisella tasolla olisi tarjottava samantasoista rajavartiointiin ja palauttamiseen liittyvää koulutusta kaikille operatiivisiin toimiin lähetettäville pysyvän joukon jäsenille riippumatta siitä, mihin kategoriaan he kuuluvat. Näin varmistetaan, että kaikki eurooppalaiset raja- ja merivartijat ovat ammattilaisia ja että heillä on asiaankuuluva, erikoisalansa mukainen koulutus.
5.Frontexin olisi otettava käyttöön koulutusta koskevien eurooppalaisten normien ja ohjeiden mukainen sisäinen laadunvalvontamekanismi, jotta varmistetaan viraston operatiiviseen toimintaan osallistuvan, henkilöstösääntöjen alaisen henkilöstön korkeatasoinen koulutus, asiantuntemus ja ammattilaisuus. Mekanismin toteuttamisen tilasta olisi raportoitava vuotuisessa arviointikertomuksessa, joka olisi liitettävä vuotuiseen toimintakertomukseen.
6.Henkilöstöä olisi kannustettava hankkimaan tietoa tai erityisasiantuntemusta muiden maiden kokemuksista ja hyvistä käytännöistä toisessa jäsenvaltiossa toteutettavien virkamatkojen ja palauttamiseen liittyvien operaatioiden yhteydessä. Tämä olisi toteutettava erityisesti vaihto-ohjelmalla, joka on suunnattu Frontexin palautusinterventioihin osallistuville rajavartijoille.
7.Viraston olisi kehitettävä kestävä ja kattava koulutuskonsepti, jossa olisi harkittava mahdollisen koulutuskeskuksen perustamista Frontexiin sekä otettava asianmukaisesti huomioon laajempi yhteistyö ja synergia jäsenvaltioiden kansallisten koulutuslaitosten kanssa ja hyödynnettävä sitä. Tavoitteena on koordinoida ja virtaviivaistaa raja- ja merivartioston koulutuksen kehittämistä, toteuttamista ja sertifiointia laadunvarmistusta koskevien eurooppalaisten standardien pohjalta sekä helpottaa edelleen yhteisen eurooppalaisen kulttuurin sisällyttämistä tarjottavaan koulutukseen.
Osatekijä 15: ”Tutkimus ja innovointi” 48
Toimintapoliittiset painopisteet
Tutkimus ja innovointi (T&I) on ratkaisevan tärkeää yhdennetyn rajaturvallisuuden tukemiseksi uusimmilla ratkaisuilla, teknologialla ja tietämyksellä.
Horisontti Eurooppa -puiteohjelman ”Kansalaisturvallisuus yhteiskunnassa” -klusterista rahoitettavan eurooppalaisen tutkimuksen ja innovoinnin puitteissa on kehitetty ja kehitetään edelleen valmiuksia, joilla tuetaan Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden 12:ta temaattista osatekijää, kuten kykyä suorittaa henkilöllisyys-, terveys- ja turvallisuustarkastuksia rajoilla, Schengen-alueen toiminnan turvaamista helpottaen samalla vilpittömässä mielessä matkustavien henkilöiden matkustamista sekä yksilöiden oikeuksien ja mahdollisten haavoittuvuuksien kunnioittamista. 49 Tutkimuksessa ja innovoinnissa kehitetään myös valmiuksia hoitaa rajavalvontaa ja tarjota tilannekuvia, 50 torjua henkilöllisyys- ja asiakirjapetoksia 51 , tukea eurooppalaisen raja- ja merivartioston uusimpia ratkaisuja, yhteentoimivuutta ja EU:n tietojenvaihdon ja analyysin toimivuutta, 52 parantaa riskien havaitsemista, erityistapahtumiin reagointia ja rikosten ennaltaehkäisyä 53 sekä parantaa Euroopan siviilivalmiuksia meriturvallisuuden alalla, mukaan lukien etsintä- ja pelastustoiminta 54 . Se on myös ratkaisevan tärkeää torjuttaessa järjestäytyneitä rikollisryhmiä ja terroristeja, jotka ovat usein innovatiivisia ja omaksuvat teknologiaa varhain.
Rajaturvallisuutta koskevalla tutkimus- ja innovointitoiminnalla on merkitystä myös Euroopan avoimen strategisen riippumattomuuden kannalta, myös kriittisten teknologioiden aloilla, jotka on hahmoteltu siviili-, puolustus- ja avaruusteollisuuden synergioita koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa ja jotka EU:n kriittisten teknologioiden seurantakeskus on arvioinut.
EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla olisi varmistettava oikea-aikaiset, hyvin koordinoidut investoinnit rajaturvallisuutta koskevaan tutkimukseen ja innovointiin. Tämä koskee erityisesti Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaa, Euroopan aluekehitysrahastoa, Frontexin tutkimuksia ja pilottihankkeita sekä kansallisia T&I-ohjelmia. Synergiamahdollisuuksia olisi hyödynnettävä rajaturvallisuutta koskevan EU:n tutkimuksen ja innovoinnin sekä muiden sellaisten EU:n ja kansallisten välineiden välillä, joista tuetaan eurooppalaisia toimittajia ja käyttäjiä, jotta ne voivat ottaa käyttöön innovatiivisia ratkaisuja rajaturvallisuuden alalla. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä (BMVI) mutta myös esimerkiksi teknisen tuen välinettä ja Digitaalinen Eurooppa -ohjelmaa.
Strategiset suuntaviivat
1.Rajavalvontaoperaatioissa olisi hyödynnettävä tutkimusta ja innovointia ja osallistuttava niihin, jotta operaatioista tulee yhteentoimivampia, kustannustehokkaampia ja kestävämpiä. Jäsenvaltioiden rajaviranomaisten, Frontexin ja eu-LISAn olisi seurattava (kansallisella, EU:n ja teollisuuden tasolla sekä kolmansien maiden ja muiden organisaatioiden tasolla toteutettavaa) tutkimusta ja innovointia yhdennetyn rajaturvallisuuden kattamilla aloilla sekä teknologian kehitystä ja ennakoituja haasteita ja hyödynnettävä saatavilla olevia innovatiivisia ratkaisuja.
2.EU:n virastojen ja jäsenvaltioiden rajaviranomaisten tutkimus- ja innovaatioyksiköiden välistä yhteistyötä olisi kehitettävä edelleen painopistealoilla muun muassa EU:n sisäisen turvallisuuden innovaatiokeskuksen työn kautta. Innovaatiokeskus on innovaatiolaboratorioiden yhteistyöverkosto, joka tukee EU:n ja sen jäsenvaltioiden sisäisten turvallisuustoimijoiden työtä.
3.Suunnitellessaan rajaturvallisuuteen liittyvää tutkimusta ja innovointia komissio ja jäsenvaltiot ottavat huomioon eurooppalaisen raja- ja merivartioston suorituskykyjen kehittämissuunnitelman pitkän aikavälin osatekijät.
4.Frontexin olisi autettava jäsenvaltioita ja komissiota laatimaan ja panemaan täytäntöön yhdennettyyn rajaturvallisuuteen liittyviä unionin puiteohjelmia, joissa toteutetaan tutkimus- ja innovointitoimia, eli Horisontti Eurooppa ‑puiteohjelman ”Kansalaisturvallisuus yhteiskunnassa” -klusteria.
5.Frontexin olisi autettava jäsenvaltioita tunnistamaan ja arvioimaan tutkimuksen ja innovoinnin tuottamia innovatiivisia ratkaisuja ja edistämään niiden hyödyntämistä (validointia, testausta, siirtoa, integrointia ja/tai käyttöönottoa) muun muassa ottamalla jäsenvaltiot mukaan innovaatioverkostoihin.
6.Komissio tiedottaa EU:n rajaturvallisuutta koskevan tutkimuksen ja innovoinnin tuloksista muun muassa turvallisuuteen liittyvän eurooppalaisen tutkimuksen ja innovoinnin yhteisön (CERIS) ja vuotuisen turvallisuustutkimustapahtuman (SRE) yhteydessä.
7.EU:n kriittisten teknologioiden seurantakeskuksen olisi seurattava ja analysoitava Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden kannalta kriittisiä teknologioita, niiden mahdollisia sovelluksia, arvoketjuja, tarvittavaa testausinfrastruktuuria ja olemassa olevia puutteita ja riippuvuuksia sekä toimitettava materiaalia teknologian etenemissuunnitelmiin.
8.Rajaturvallisuuteen liittyvien innovatiivisten ratkaisujen, jotka otetaan käyttöön tutkimuksen ja innovoinnin jälkeen, on täytettävä EU:n ja kansallisen lainsäädännön vaatimukset sekä edistettävä ja kunnioitettava matkustajien (sekä EU:n kansalaisten että kolmansien maiden kansalaisten) perusoikeuksia, mukaan lukien henkilötietojen suoja, ja tutkimusetiikkaa. Lisäksi kansalaisten on ymmärrettävä ja hyväksyttävä ne.
9.Tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia olisi hyödynnettävä ja ratkaisuja ja parhaita käytäntöjä vaihdettava. Tekoälyä hyödyntävät ratkaisut voidaan kokea arkaluontoisiksi, monimutkaisiksi ja mahdollisesti riskialttiiksi. Tekoälyä hyödyntävien välineiden etiikan ja luotettavuuden olisi oltava etusijalla EU:n rahoittamassa rajavalvontaa koskevassa tutkimuksessa ja innovoinnissa. Tekoälyä käyttävissä rajavalvontaratkaisuissa olisi sovellettava kaikkia tarvittavia suojatoimia, myös ehdotetussa tekoälysäädöksessä säädettyjä, kunhan lainsäädäntövallan käyttäjät ovat sopineet niistä.
LIITE II
EIBM:n monivuotisen toimintapoliittisen syklin toteuttaminen
EIBM:n strateginen toimintapolitiikka on pantava täytäntöön Frontexin hallintoneuvoston hyväksymän EIBM:n teknisen ja operatiivisen strategian sekä jäsenvaltioiden vahvistamien kansallisten strategioiden avulla. 55 Kuviossa 1 esitetään EIBM:n monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin eri vaiheet.
Kuvio 1: EIBM:n monivuotinen strateginen toimintapoliittinen sykli
a) Frontexin tekninen ja operatiivinen EIBM-strategia
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 8 artiklan 5 kohdassa Frontexille annetaan tehtäväksi vahvistaa pääjohtajansa ehdotukseen perustuvalla hallintoneuvoston päätöksellä tekninen ja operatiivinen strategia Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta varten. Strategia on laadittava tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa, ja sen on oltava eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan mukainen. Viraston on perustelluissa tapauksissa otettava huomioon jäsenvaltioiden erityistilanne, erityisesti niiden sijainti. Teknisen ja operatiivisen strategian on perustuttava tähän tiedonantoon, mutta siinä on myös otettava huomioon voimassa olevan Schengen-lainsäädännön asiaa koskevat vaatimukset.
|
Frontexin teknisen ja operatiivisen EIBM-strategian vaatimukset |
|
·Frontexin hallintoneuvoston ja EIBM-työryhmän olisi ohjattava ja valvottava strategian kehittämistä ja toteuttamisprosessia. ·Neuvoston vuonna 2020 antamien päätelmien mukaisesti teknisen ja operatiivisen EIBM-strategian olisi perustuttava havaintoihin ja suosituksiin, jotka esitettiin kansallisista EIBM-strategioista vuosina 2019–2020 tehdyssä temaattisessa Schengen-arvioinnissa. ·Strategian olisi rakennuttava eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklassa vahvistettujen 15 osatekijän ympärille. ·Strategian olisi oltava EU:n toimielinten antaman poliittisen ohjauksen mukainen. ·Eurooppalaista raja- ja merivartiostoa koskevan yhtenäisen strategian olisi koskettava sekä Frontexia että jäsenvaltioiden rajavalvontaviranomaisia. ·Strategian olisi katettava sekä unionin että kansallisen tason toimet, joilla muun muassa pyritään yhdenmukaistamaan käytäntöjä sekä standardoimaan teknisiä resursseja ja operatiivista yhteentoimivuutta. ·Strategian olisi katettava viisi vuotta, ja siinä olisi otettava huomioon monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmakausi. ·Strategiaan olisi liitettävä toimintasuunnitelma, jossa esitetään keskeiset toimenpiteet, aikataulu, välitavoitteet, tarvittavat resurssit ja seurantajärjestelyt. |
b) Yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevat kansalliset strategiat
Jäsenvaltioilla on edelleen ensisijainen vastuu ulkorajojensa turvallisuudesta oman etunsa ja kaikkien jäsenvaltioiden edun vuoksi. Sen vuoksi Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden tuloksellinen toteuttaminen edellyttää EU:n tasolla laadittujen strategioiden sopeuttamista kansalliselle tasolle. Tästä syystä eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 8 artiklan 6 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot vahvistavat kansalliset strategiansa Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta varten.
|
Kansallisten EIBM-strategioiden vaatimukset |
|
|
·Kutakin jäsenvaltiota varten olisi laadittava yksi kansallinen strategia. ·Siinä olisi vahvistettava kansallinen keskitetty EIBM-hallintorakenne, jolla koordinoidaan kaikkien rajaturvallisuuteen ja palauttamiseen osallistuvien viranomaisten työtä ja jossa otetaan huomioon muiden sellaisten EU:n politiikkojen vaikutukset, joita toimivaltaiset viranomaiset, kuten poliisi-, tulli- ja terveysvalvontaviranomaiset, toteuttavat toimivaltuuksiensa puitteissa jäsenvaltioiden ulkorajoilla. ·Kansallinen strategia on laadittava EU:n toimielinten päättämän toimintapoliittisen strategian, viraston teknisen ja operatiivisen strategian sekä Schengenin säännöstön vaatimusten mukaisesti. ·Sen on perustuttava kansallisista EIBM-strategioista vuosina 2019–2020 tehdyssä temaattisessa Schengen-arvioinnissa esitettyihin havaintoihin ja suosituksiin. ·Kansallisen strategian olisi perustuttava eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklassa vahvistettuihin 15 osatekijään, mutta se voi kattaa myös kansalliseen toimivaltaan kuuluvia asioita, jos tämä katsotaan aiheelliseksi. ·Kansallisessa strategiassa olisi vahvistettava kansalliset rajavalvonnan koordinointirakenteet ja jäsenvaltion osallistuminen Frontexin ja muiden asiaankuuluvien EU:n toimijoiden koordinoimiin EU:n mekanismeihin. ·Strategiassa olisi vahvistettava selkeästi nykyiset ja suunnitellut henkilöstö- ja taloudelliset resurssit sekä tarvittavan infrastruktuurin kehittämisen tärkeimmät vaiheet. ·Siinä olisi perustettava arviointi- ja valvontamekanismi. ·Kansallisen strategian olisi katettava useita vuosia, ja ihannetapauksessa siinä otettaisiin huomioon monivuotisen rahoituskehyksen ohjelmakausi. ·Strategiaan olisi liitettävä toimintasuunnitelma, jossa hahmotellaan keskeiset toimenpiteet, aikataulu, välitavoitteet, tarvittavat resurssit ja seurantajärjestelyt. |
|
c) EIBM-syklin arviointi
Neljä vuotta sen jälkeen, kun tämä tiedonanto on hyväksytty, komissio tekee seuraavan monivuotisen strategisen toimintapoliittisen syklin valmistelemiseksi perusteellisen arvioinnin siitä, miten kaikki sidosryhmät EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla toteuttavat toimintapolitiikkaa. Arvioinnissa tutkitaan, miten tuloksellisesti virasto ja jäsenvaltiot ovat toteuttaneet EIBM:n monivuotista strategista toimintapolitiikkaa, noudattaen johdonmukaista, yhdennettyä ja järjestelmällistä lähestymistapaa ja ottaen huomioon EU:n tason lisäarvon. Tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeää on yhdenmukaisuus EIBM:n osatekijöiden toimintapoliittisten painopisteiden ja strategisten suuntaviivojen kanssa. Arvioinnissa hyödynnetään Schengenin sykliä koskevaa työtä, mukaan lukien Schengen-alueen tilaa koskeva kertomus, jota täydennetään jäsenvaltioiden ja viraston toimittamilla tiedoilla.
-
(1)
Niistä 12 on temaattisia osatekijöitä: 1) rajavalvonta, mukaan lukien rajat ylittävän rikollisuuden torjuminen, 2) etsintä- ja pelastusoperaatiot tilanteissa, joita saattaa syntyä merirajojen valvontaoperaatioiden aikana, 3) riskien analysointi, 4) tietojenvaihto jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden ja Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) välillä, 5) virastojen välinen yhteistyö kansallisella tasolla, 6) yhteistyö asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen kesken, 7) yhteistyö kolmansien maiden kanssa, 8) Schengen-alueella toteutettavat toimenpiteet, 9) laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen, 10) uusimman teknologian käyttäminen, 11) Schengenin laadunvalvontamekanismi ja 12) yhteisvastuumekanismit, erityisesti unionin rahoitusvälineet. Lisäksi on määritelty kolme laaja-alaista osatekijää: 13) perusoikeudet, 14) tutkimus ja innovointi sekä 15) koulutus.
-
(2)
Komission ja jäsenvaltioiden suorittama arviointi, jota Frontex ja Euroopan unionin perusoikeusvirasto tukivat.
-
(3)
Osatekijöiden täytäntöönpanon kannalta merkityksellistä teknistä tukea voidaan tarvittaessa pyytää 10 päivänä helmikuuta 2021 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/240 (EUVL L 57, 18.2.2021, s. 1) perustetusta teknisen tuen välineestä.
-
(4)
Asetuksen (EU) 2019/1896 3 artiklan 1 kohdan a alakohta.
-
(5)
Schengenin rajasäännöstön 15 artiklassa todetaan: ”Jäsenvaltioiden on osoitettava riittävästi asianmukaista henkilökuntaa ja voimavaroja [...] rajavalvontaan ulkorajoilla, jotta ne voivat varmistaa ulkorajojensa valvonnan tehokkuuden ja yhtenäisen korkean tason.”
-
(6)
COM(2020) 612 final, 23.9.2020.
-
(7)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö).
-
(8)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohta.
-
(9)
Kansainvälinen yleissopimus etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä (SAR-yleissopimus), 1979.
-
(10)
Komission suositus (EU) 2020/1365 yksityisten yhteisöjen omistamien tai käyttämien alusten suorittamaa etsintä- ja pelastustoimintaa koskevasta jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä.
-
(11)
Keskistä Välimerta koskeva EU:n toimintasuunnitelma, komission ehdotus 21. marraskuuta 2022.
-
(12)
Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/581, annettu 9 päivänä huhtikuuta 2021, Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) tilannekuvista.
-
(13)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohta.
-
(14)
Frontexin hallintoneuvoston päätös 50/2021, annettu 21 päivänä syyskuuta 2021, yhteisen yhdennetyn riskianalyysimallin hyväksymisestä.
-
(15)
Vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva uhkakuva-arvio (SOCTA) | Europol (europa.eu) .
-
(16)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 258/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta täydentävän, ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan (YK:n ampuma-asepöytäkirja) 10 artiklan täytäntöönpanosta ja ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden vientiluvasta ja tuonti- ja kauttakuljetusmenettelyistä, (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 1).
-
(17)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohta.
-
(18)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan e alakohta.
-
(19)
https://www.consilium.europa.eu/fi/policies/eu-fight-against-crime/
-
(20)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan f alakohta.
-
(21)
Commission Recommendation establishing a ‘Practical Handbook’ on European cooperation on coast guard functions (komission suositus rannikkovartioinnissa tehtävää eurooppalaista yhteistyötä koskevan käsikirjan laatimisesta) (C(2021) 5310 final, 20.7.2021).
-
(22)
Komission tiedonanto: Euroopan muuttoliikeagenda (COM(2015) 240 final).
-
(23)
Neuvoston päätelmät järjestäytynyttä ja vakavaa kansainvälistä rikollisuutta koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin pysyvästä jatkamisesta: EMPACT 2022 + (6481/21).
-
(24)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan g alakohta.
-
(25)
C(2022) 300 final, 24.5.2022.
-
(26)
COM(2021) 829 final ja COM(2021) 830 final.
-
(27)
COM(2021) 591 final, 29.9.2021.
-
(28)
Salakuljetuksen vastaisia operatiivisia kumppanuuksia on käynnistetty tähän mennessä Marokon, Nigerin ja Länsi-Balkanin kanssa.
-
(29)
Esimerkiksi kolmansille maille suunnatut teknisen avun hankkeet palauttamisen, takaisinoton ja uudelleenkotouttamisen alalla – TAP4RRR.
-
(30)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan h alakohta.
-
(31)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan i alakohta.
-
(32)
COM(2020) 609 final, 23.9.2020.
-
(33)
COM(2021) 120 final.
-
(34)
Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle: Vapaaehtoista paluuta ja uudelleenkotouttamista koskeva EU:n strategia (COM(2021) 120 final).
-
(35)
Komission suositus palauttamispäätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta ja palauttamisten nopeuttamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 200/115/EY täytäntöönpanon yhteydessä (C(2023) 1763).
-
(36)
Toimintapoliittinen asiakirja Kohti operatiivista strategiaa palautusten tehostamiseksi (COM(2023) 45 final, 24.1.2023).
-
(37)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan j alakohta.
-
(38)
Eurooppa-neuvoston jäsenten julkilausuma 25. ja 26. helmikuuta 2021 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa .
-
(39)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan k alakohta.
-
(40)
Neuvoston asetus (EU) 2022/922, annettu 9 päivänä kesäkuuta 2022, arviointi- ja valvontamekanismin perustamisesta ja toiminnasta Schengenin säännöstön soveltamisen varmistamista varten ja asetuksen (EU) N:o 1053/2013 kumoamisesta (EUVL L 160, 15.6.2022, s. 1).
-
(41)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 1 kohdan l alakohta.
-
(42)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 2 kohta.
-
(43)
COM(2020) 612 final, 23.9.2020.
-
(44)
COM(2020) 610 final, 23.9.2020.
-
(45)
Eurooppalaisen raja- ja merivartioviraston perusoikeusstrategia, 2021.
-
(46)
Hallintoneuvoston päätös 61/2021, annettu 9 päivänä marraskuuta 2021, perusoikeusstrategian täytäntöönpanoa koskevan perusoikeustoimintasuunnitelman hyväksymisestä.
-
(47)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 2 kohta.
-
(48)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 3 artiklan 2 kohta.
-
(49)
Esimerkkejä: ABC4EU ( https://cordis.europa.eu/project/id/312797 ), BODEGA ( https://cordis.europa.eu/project/id/653676 ), D4FLY ( https://cordis.europa.eu/project/id/833704 ), FASTPASS ( https://cordis.europa.eu/project/id/312583 ) ja XP-DITE ( https://cordis.europa.eu/project/id/285311 ).
-
(50)
Esimerkkejä: ALFA ( https://cordis.europa.eu/project/id/700002 ), EWISA ( https://cordis.europa.eu/project/id/608174 ) ja FOLDOUT ( https://cordis.europa.eu/project/id/787021 ).
-
(51)
Esimerkkejä: FIDELITY ( https://cordis.europa.eu/project/id/284862 ) ja iMARS ( https://cordis.europa.eu/project/id/607379 ).
-
(52)
Esimerkki: ANDROMEDA ( https://cordis.europa.eu/project/id/833881 ).
-
(53)
Esimerkki: TRESSPASS ( https://cordis.europa.eu/project/id/787120 ).
-
(54)
Esimerkkejä: CLOSEYE ( https://cordis.europa.eu/project/id/313184 ), COMPASS2020 ( https://cordis.europa.eu/project/id/833650 ), EFFECTOR ( https://cordis.europa.eu/project/id/883374 ), EUCISE2020 ( https://cordis.europa.eu/project/id/883374 ), MARISA ( https://cordis.europa.eu/project/id/740698 ) ja SAFESHORE ( https://cordis.europa.eu/project/id/700643 ).
-
(55)
Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetun asetuksen 8 artiklan 5 ja 6 kohta.