EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 31.1.2023

COM(2023) 43 final

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE

sosiaalisen suojelun saatavuutta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta koskevan neuvoston suosituksen täytäntöönpanosta

SISÄLLYSLUETTELO

SISÄLLYSLUETTELO    

KESKEISET HAVAINNOT    

1.    Johdanto    

1.1.    Taustan määrittäminen    

1.2.    Suosituksen tavoitteet    

1.3.    Täytäntöönpanon tukeminen    

1.4.    Täytäntöönpanon tarkastelu    

2.    Neuvoston suosituksen täytäntöönpanon edistymisen tarkastelu    

2.1.    Tilannekatsaus kansallisista täytäntöönpanosuunnitelmista: vaihtelevuutta painopisteissä ja tavoitetasoissa    

2.2.    Virallinen kattavuus    

2.2.1.    Puutteet    

2.2.2.    Politiikkatoimet    

2.3.    Tosiasiallinen kattavuus    

2.3.1.    Puutteet    

2.3.2.    Politiikkatoimet    

2.4.    Riittävyys    

2.4.1.    Puutteet    

2.4.2.    Politiikkatoimet    

2.5.    Avoimuus    

2.5.1.    Tiedonsaanti    

2.5.2.    Yksinkertaistaminen    

3.    Yhteenveto edistyksestä    

3.1.    Myönteistä kehitystä sosiaalisen suojelun saatavuudessa kaikille    

3.2.    Haasteita edelleen    

4.    Päätelmät    

LIITE: Sosiaalisen suojelun saatavuutta koskevien kansallisten täytäntöönpanosuunnitelmien pääpiirteet (ja päivitys)    

KESKEISET HAVAINNOT

Virallinen kattavuus

Vuodesta 2019 lähtien 15 jäsenvaltiota on toteuttanut tai suunnitellut merkittäviä uudistuksia, joilla lisätään tiettyjen työmarkkinoilla olevien ihmisryhmien osallistumista sosiaalisen suojelun järjestelmiin. Uudistukset koskevat pääasiassa itsenäisiä ammatinharjoittajia (erityisesti yksinyrittäjiä ja taloudellisesti riippuvaisia itsenäisiä ammatinharjoittajia) ja henkilöitä, joilla on epätyypillinen työsopimus tai jotka työskentelevät tietyillä aloilla (kotitalouden palvelut, kulttuuri), joilla epätyypilliset työmuodot ovat yleisiä. On kuitenkin todennäköistä, että huomattava osa heistä ei jatkossakaan saa virallista pääsyä sosiaalisen suojelun piiriin, koska toimenpiteet eivät kohdistu kaikkiin sosiaalisen suojelun puutteisiin tai aloihin eikä kaikilla jäsenvaltioilla ole suunnitelmia puutteiden korjaamiseksi.

Tietoja toimittaneissa 10 jäsenvaltiossa arvioidaan olevan vähintään 5,6 miljoonaa epätyypillistä työntekijää ja 15,3 miljoonaa itsenäistä ammatinharjoittajaa, jotka eivät ole oikeutettuja työttömyysetuuksiin. Lisäksi niissä jäsenvaltioissa, joissa osallistuminen sosiaaliturvajärjestelmiin on itsenäisille ammatinharjoittajille vapaaehtoista, järjestelmien käyttöaste on yleensä alhainen.

Jäsenvaltioiden raportoimia keskeisiä haasteita näiden puutteiden korjaamisessa ovat tarve säilyttää työmarkkinoiden joustavuus sekä se, että kattavuuden laajentaminen itsenäisiin ammatinharjoittajiin (erityisesti työttömyys- ja työkyvyttömyysvakuutusten osalta) ja tiettyihin ryhmiin, kuten alusta- ja kotitaloustyöntekijöihin sekä maanviljelijöihin, koetaan monimutkaiseksi.

Tosiasiallinen kattavuus

Voimassa olevat sosiaaliturvamaksuja ja -etuuksia koskevat säännöt voivat aiheuttaa tilanteen, jossa sosiaalisen suojelun järjestelmiin osallistuvat eivät saa mitään etuuksia (tosiasiallinen saatavuus). Nämä henkilöt voivat jäädä etuuksien ulkopuolelle esimerkiksi siksi, että sosiaaliturvamaksujen vähimmäisaika tai vähimmäismäärä ei ylity. Vuodesta 2019 lähtien vain harvoissa kansallisissa toimenpiteissä on puututtu tosiasialliseen saatavuuteen esimerkiksi lyhentämällä työttömyys- tai terveydenhuoltoetuuksien kelpoisuusaikoja. Tulotuen erot niiden henkilöiden, jotka ennen työttömyyttä olivat ”tavanomaisessa” työsuhteessa, ja muiden välillä ovat edelleen suuria monissa EU:n jäsenvaltioissa. Yleisesti ottaen itsenäiset ammatinharjoittajat saavat edelleen epätodennäköisemmin etuuksia. Monissa maissa myös määräaikaiset ja osa-aikaiset työntekijät saavat edelleen epätodennäköisemmin etuuksia kuin ne, joilla on vakituinen tai kokoaikainen työsopimus.

Riittävyys

”Riittävät” sosiaalisen suojelun järjestelmät korvaavat riittävällä ja oikea-aikaisella tavalla tulonmenetyksiä. Tällä tavoin ne ylläpitävät ihmisten elintasoa ja suojelevat heitä köyhyydeltä. Noin puolet jäsenvaltioista toteutti tai ilmoitti kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissaan toimenpiteitä sosiaalisen suojelun järjestelmän riittävyyden parantamiseksi erityisesti eläkkeiden osalta itsenäisten ammatinharjoittajien, useampien etuuksien katveeseen jäävien tai tiettyihin ammattiryhmiin kuuluvien henkilöiden ryhmissä. Lisäksi otettiin käyttöön toimenpiteitä työttömyysetuuksien riittävyyden parantamiseksi pidentämällä niiden kestoa ja/tai määrää. Haasteita on kuitenkin edelleen. Määräaikaisilla työntekijöillä on enemmän aineellista ja sosiaalista puutetta kuin vakituisessa työsuhteessa olevilla työntekijöillä. Tilanne on sama, kun osa-aikaisia työntekijöitä verrataan kokoaikatyöntekijöihin. Lisäksi itsenäisillä ammatinharjoittajilla, osa-aikaisilla ja määräaikaisilla työntekijöillä on tavanomaisissa työsuhteissa olevia työntekijöitä suurempi tuloköyhyysriski.

Avoimuus

Avoimuus on ratkaisevan tärkeää, jotta sosiaalisen suojelun saatavuutta voidaan parantaa. Joissakin tapauksissa sosiaalista suojelua koskevat säännöt ovat kuitenkin niin monimutkaisia tai epäselviä, etteivät ihmiset saa asianmukaisesti tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai siitä, miten he voivat käyttää oikeuksiaan ja noudattaa etuuden saamisen edellytyksenä olevia velvoitteitaan. Vaikka digitalisointi ei ole ollut kansallisten täytäntöönpanosuunnitelmien ensisijainen painopiste, monet maat ovat alkaneet digitalisoida sosiaalisen suojelun hallinnointia ja toteuttamista esimerkiksi luomalla yksinkertaistettuja yhden käynnin portaaleja, automatisoimalla joidenkin etuuksien saantia, ottamalla käyttöön eläkesimulaattoreita tai hyödyntämällä esitäytettyjä hakulomakkeita. Tältä osin tarvitaan kuitenkin lisätoimia, muun muassa toimenpiteitä, joilla pyritään kuromaan umpeen digitaalista kuilua haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten osalta, esimerkiksi niiden, joilla on heikko (digitaalinen, hallinnollinen ja talousasioita koskeva) lukutaito tai jokin vamma.

1.Johdanto

1.1.Taustan määrittäminen

EU:n työmarkkinoilla on merkittävä määrä ihmisiä, jotka toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina (yksinyrittäjinä), työsuhteissa, joita ei säännellä vakiosopimuksilla, riippuvaisen ja itsenäisen ammatinharjoittamisen yhdistelmissä tai vuorotellen näiden välillä. Vuonna 2021 lähes 40 prosenttia EU:n 27 jäsenvaltion työvoimasta (76,7 miljoonaa ihmistä) oli vakituisiin kokoaikaisiin työsopimuksiin verrattuna epätyypillisissä työsuhteissa 1 eli määräaikaisessa työsuhteessa (23,7 miljoonaa), osa-aikatyössä (36,4 miljoonaa) ja/tai itsenäisinä ammatinharjoittajina (26,9 miljoonaa, joista 18,4 miljoonaa yksinyrittäjää) 2 . Vaikka epätyypillisissä työsuhteissa olevien henkilöiden kokonaisosuus on pysynyt vakaana viime vuosikymmenen aikana ja eri ryhmät ja niihin kuuluvat ihmiset ovat toisiinsa verrattuna hyvin erilaisissa tilanteissa, EU:n jäsenvaltioissa on alkanut esiintyä yhä enemmän uusia työsuhteen muotoja (kuten tilapäistyöntekijät, portfoliotyöntekijät ja alustatyöntekijät), jotka eivät useinkaan kuulu sosiaalisen suojelun piiriin. 3  

Sosiaalisen suojelun järjestelmät on edelleen usein suunniteltu tavanomaisissa työsuhteissa oleville työntekijöille (kokoaikaisille, vakituisille ja riippuvaisille työntekijöille). Tämän seurauksena suuri osa työvoimasta jää työmarkkina-asemansa tai työsuhteensa luonteen vuoksi kattavan sosiaalisen suojelun ulkopuolelle. Sosiaalisen suojelun kattavuudessa olevat puutteet aiheuttavat taloudellista epävarmuutta ja tällä tavoin heikentävät näiden henkilöiden ja heidän perheidensä hyvinvointia. Ne vaikuttavat myös talouteen ja yhteiskuntaan kotimaisen kysynnän, inhimilliseen pääomaan tehtävien investointien ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden osalta. Puutteet sosiaalisen suojelun kattavuudessa lisäävät yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja kasvattavat sukupolvien, sukupuolten tai yhteiskuntaryhmien välillä olevia kuiluja, sillä nuoria, ulkomailla syntyneitä ja naisia palkataan harvemmin kokoaikaisiin ja toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteisiin. Sosiaalisen suojelun saatavuudessa olevien puutteiden vähentäminen epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien osalta voisi siten auttaa vähentämään eriarvoisuutta, kuten sukupuolten palkkaeroja ja eläke-eroja.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 12 mukaan ”työntekijöillä ja vastaavin ehdoin myös itsenäisillä ammatinharjoittajilla on työsuhteen tyypistä ja kestosta riippumatta oikeus riittävään sosiaaliseen suojeluun” 4 . Tämän poliittisen tavoitteen toteuttamiseksi neuvosto antoi vuonna 2019 suosituksen sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta 5 .

Komissio korosti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa toimintasuunnitelmassa 6 , että covid-19-pandemian aikana toteutetut poikkeukselliset toimenpiteet sosiaalisen suojelun laajentamiseksi sen ulkopuolelle jätettyihin ryhmiin voivat toimia pontimena rakenneuudistuksille, joilla parannetaan työttömien, epätyypillisten työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien suojelua.

Covid-19-pandemian vauhdittama digitaalinen siirtymä muovaa EU:n taloutta ja työmarkkinoita. Erityisesti digitaalisten työnvälitysalustojen käyttöönotto on lisääntynyt 7 . Vaikka alustatyö voi tarjota mahdollisuuksia päästä helpommin työmarkkinoille tai saada lisätuloja sivutoimesta, se tuo mukanaan myös haasteita, esimerkiksi sosiaalisen suojelun kannalta.

Sen lisäksi, että vihreää siirtymää on hallinnoitava oikeudenmukaisesti, vuoden 2022 alkupuolella tuli esiin uusi haaste: Venäjän Ukrainaa vastaan käymän hyökkäyssodan aiheuttama taloudellinen ja geopoliittinen tilanne, joka on johtanut energian ja perustuotteiden hintojen nousuun, inflaatiopaineisiin ja kasvavaan taloudelliseen epävarmuuteen. Tilanne voi johtaa siihen, että jo ennestään haavoittuvassa asemassa olevat kotitaloudet ajautuvat köyhyyteen. Sosiaalisen suojelun järjestelmillä on keskeinen rooli sekä näiden vaikutusten ehkäisemisessä että niihin puuttumisessa, ja sosiaalisia turvaverkkoja onkin tarpeen vahvistaa heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi.

1.2.Suosituksen tavoitteet

Neuvoston suosituksen tavoitteena on varmistaa, että kaikilla työntekijöillä ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on virallinen pääsy tosiasiallisen, riittävän ja avoimen sosiaalisen suojelun piiriin ja että he osallistuvat sen rahoittamiseen. Suositusta sovelletaan kuuteen sosiaalisen suojelun alaan: työttömyysetuudet, sairaus- ja terveydenhuoltoetuudet, äitiys- ja isyysetuudet, työkyvyttömyysetuudet, vanhuus- ja perhe-eläke-etuudet sekä etuudet, jotka kattavat työtapaturmat ja ammattitaudit.

8 Neuvoston suosituksen 19 kohdassa jäsenvaltioita kehotetaan panemaan suosituksessa esitetyt periaatteet täytäntöön niin pian kuin mahdollista ja toimittamaan suunnitelma kansallisella tasolla toteutettavista toimenpiteistä viimeistään 15. toukokuuta 2021. Joulukuussa 2022 kaikki jäsenvaltiot Luxemburgia lukuun ottamatta olivat toimittaneet kansallisen täytäntöönpanosuunnitelmansa. Työllisyydestä, sosiaalipolitiikasta, terveydestä ja kuluttaja-asioista vastaavat ministerit (TSTK) keskustelivat kansallisista täytäntöönpanosuunnitelmista joulukuussa 2021 osana eurooppalaista ohjausjaksoa. Lisäksi suunnitelmia käsiteltiin toukokuussa 2022 sosiaalisen suojelun komiteassa (SPC). Asiaa koskeva eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kuuleminen järjestettiin toukokuussa 2022.

1.3.Täytäntöönpanon tukeminen

Neuvoston suosituksen antamisen jälkeen komissio on toteuttanut erityistoimenpiteitä tukeakseen suosituksen täytäntöönpanoa.

Komissio laati yhdessä sosiaalisen suojelun komiteaan kuuluvan indikaattoreita käsittelevän alaryhmän kanssa seurantakehyksen, jonka avulla arvioidaan edistymistä suosituksen keskeisten tavoitteiden saavuttamisessa. Sosiaalisen suojelun komitea hyväksyi kehyksen ensimmäisen version lokakuussa 2020 9 , ja sen jälkeen komissio on tukenut seurantakehyksen menetelmien parantamista ja vuotuisia päivityksiä 10 . Seurantakehykseen sisältyy indikaattoreita, joilla mitataan virallista kattavuutta, tosiasiallista kattavuutta ja etuuksien riittävyyttä kaikentyyppisten työntekijöiden osalta merkittävillä sosiaalisen suojelun aloilla. Se sisältää myös työmarkkinoita koskevia indikaattoreita, joilla mitataan työmarkkina-asemien monimuotoisuutta, sekä indikaattoreita, jotka koskevat etuusoikeuksia ja maksuja koskevia sääntöjä.

Sosiaalisen suojelun saatavuuden seurantaa on kuitenkin parannettava EU:n jäsenvaltioissa. Esimerkiksi tiedoilla, joita tällä hetkellä on saatavilla EU:n tasolla, ei voida suoraan mitata riskin toteutumisen ja etuuden saamisen välistä suhdetta muiden kuin työttömyys- ja vanhuusetuuksien osalta. Vaikka virallisen kattavuuden puutteiden kvantifioinnissa on edistytty, näitä tietoja ei ole saatavilla kaikista maista eivätkä saatavilla olevat tiedot ole täysin vertailukelpoisia. Lisäksi useiden alojen tavoitteissa on edistyttävä asteittain. Esimerkiksi itsenäisten ammatinharjoittajien taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta (erityisesti heidän tuloistaan) on saatava nykyistä enemmän tietoa, jossa on otettu huomioon sosiaaliturvamaksujen vaihtelevat tasot.

Politiikan alan osalta komissio on edistänyt syvällistä keskustelua 11 suosituksen eri ulottuvuuksien täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden edustajien, työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien välillä. Euroopan komissio seuraa sosiaaliseen suojeluun liittyviä kysymyksiä myös osana eurooppalaista ohjausjaksoa. Covid-19-pandemian sosiaalisten vaikutusten lieventämiseksi komissio suositti vuonna 2020, että yhdeksän jäsenvaltiota (EE, ES, IT, CY, LT, NL, PL, PT ja SI) parantaisi sosiaalisen suojelun kattavuutta epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien osalta. Vuonna 2022 neljälle jäsenvaltiolle (EE, HU, NL ja PL) annettiin maakohtainen suositus vuoden 2019 neuvoston suosituksen kattamilla aloilla. Lisäksi sosiaalisen suojelun komitean seurantakertomuksessa 12  tuodaan vuosittain esiin jäsenvaltiot, joilla on merkittävä sosiaalisen suojelun saatavuuteen liittyvä sosiaalinen haaste 13 .

Komission analyysin mukaan kaksi kolmasosaa elpymis- ja palautumissuunnitelmista sisältää uudistuksia tai investointeja, joilla pyritään parantamaan sosiaalisen suojelun saatavuutta (pääasiassa keskittymällä yksinkertaistamaan saatavuutta digitaalisten investointien avulla sekä parantamaan työttömyys- ja vanhuusetuuksien riittävyyttä) 14 .

Lisäksi komissio on vuodesta 2019 lähtien käynnistänyt useita aloitteita, joilla pyritään esimerkiksi parantamaan vähimmäispalkkojen 15 ja vähimmäistoimeentuloetuuksien 16 kattavuutta ja riittävyyttä sekä alustatyöntekijöiden tilannetta 17 ja puuttumaan vihreän siirtymän sosiaalisiin vaikutuksiin erityisesti niiden työntekijöiden osalta, jotka tarvitsevat tukea uusiin tehtäviin siirtymisessä ja toimeentulotukea 18 . Myös avoimista ja ennakoitavista työoloista annetulla direktiivillä pyritään varmistamaan, että EU:n työntekijät saavat jo varhaisessa vaiheessa olennaisia tietoja työsopimuksestaan, erityisesti sosiaaliturvasta 19 . Nämä aloitteet toimivat yhdessä sen varmistamiseksi, että kaikilla ihmisillä on työn muodosta riippumatta mahdollisuus riittävään sosiaaliseen suojeluun taloudellisten riskien toteutuessa ja että kaikki myös osallistuvat sosiaalisen suojelun rahoittamiseen. Tätä kannatetaan myös maailmanlaajuisella tasolla 20 .    

1.4.Täytäntöönpanon tarkastelu

Neuvoston suosituksessa komissiota kehotetaan tarkastelemaan suosituksen täytäntöönpanon edistymistä ja raportoimaan siitä neuvostolle. Tässä kertomuksessa esitetty analyysi perustuu sosiaalisen suojelun komitean kanssa laadittuun seurantakehykseen. Seurantakehyksen avulla arvioidaan edistymistä suosituksen keskeisten tavoitteiden saavuttamisessa sekä jäsenvaltioiden hiljattain toteuttamia tai ilmoittamia toimenpiteitä ja uudistuksia, sellaisina kuin ne on esitetty kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa, talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä tai elpymis- ja palautumissuunnitelmissa. Kertomus perustuu myös Euroopan sosiaalipolitiikan verkoston (ESPN) laatimaan avoimuutta koskevaan raporttiin 21 , sosiaalisen suojelun komiteassa käytäviin aihekohtaisiin keskusteluihin, työmarkkinaosapuolten kanssa käytyihin keskusteluihin ja komission järjestämien keskinäisen oppimisen tapahtumien päätelmiin.

Kertomuksessa tarkastellaan jäsenvaltioiden edistymistä suosituksessa annetuissa neljässä ulottuvuudessa (virallinen kattavuus, tosiasiallinen kattavuus, riittävyys ja avoimuus) sekä epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden että itsenäisten ammatinharjoittajien osalta. Siinä keskitytään neuvoston suosituksen antamisen jälkeen toteutettuihin tai suunnitteilla oleviin toimenpiteisiin ja uudistuksiin. Koska useimmissa EU:n jäsenvaltioissa tavanomaisissa työsuhteissa olevat työntekijät saavat tukea useimmilla sosiaalisen suojelun aloilla, kertomuksessa keskitytään puutteisiin, jotka koskevat itsenäisiä ammatinharjoittajia ja epätyypillisissä työsuhteissa olevia työntekijöitä. Aina kun mahdollista, kertomuksessa käytetään tietoja, joilla mitataan edistymistä suosituksen antamisesta eli syksystä 2019 alkaen, kun taas joidenkin indikaattoreiden osalta viimeisimmät saatavilla olevat tilastot ovat peräisin vuosilta 2020–2021 22 .

2.Neuvoston suosituksen täytäntöönpanon edistymisen tarkastelu

2.1.Tilannekatsaus kansallisista täytäntöönpanosuunnitelmista: vaihtelevuutta painopisteissä ja tavoitetasoissa

Tarkasteltaessa 23 26:ta kansallista täytäntöönpanosuunnitelmaa voidaan havaita, että lähes kaikissa kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa viitataan implisiittisesti tai eksplisiittisesti kansallisella tasolla olemassa oleviin tai jäljellä oleviin puutteisiin sosiaalisen suojelun saatavuudessa. Kuitenkin vain puolessa jäsenvaltioista kaikki työntekijäryhmät ja puutetyypit on otettu käsittelyyn. Lisäksi kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa keskitytään pääasiassa viralliseen kattavuuteen – muita sosiaalisen suojelun saatavuuden ulottuvuuksia ei ole käsitelty yhtä tarkasti. EU:n tasolla on kuitenkin sovittu indikaattoreista, joilla seurataan myös tosiasiallista saatavuutta tai riittävyyttä. On tärkeää huomata, että jotkin jäsenvaltiot katsovat, että ne ovat jo panneet täytäntöön kaikki suosituksen säännökset (BG ja SE) tai lähes kaikki suosituksen säännökset (CZ, FR, HU, AT ja PL). Ks. myös liitteessä oleva taulukko.

Useimmissa kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa (26 toimitetusta 22:ssa) 24 viitataan kansallisella tasolla toteutettuihin erityistoimenpiteisiin tai tehtyihin uusiin sitoumuksiin suosituksen täytäntöönpanemiseksi. Toimenpiteiden monipuolisuus ja laajuus sekä niiden aikataulut (sekä toteutettujen että suunnitteilla olevien toimenpiteiden osalta) vaihtelevat kuitenkin huomattavasti maittain 25 : Kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmista 10:ssä keskitytään yhteen keskeiseen politiikkaan ja/tai lainsäädäntötoimenpiteeseen, 11:ssä esitetään 3–8 toimenpidekokonaisuutta ja Belgian suunnitelmassa esitetään yli 30 toimenpidettä.

Kansalliset täytäntöönpanosuunnitelmat kattavat useita sosiaalisen suojelun aloja. Kolme useimmin käsiteltyä alaa ovat eläkkeet sekä työttömyys- ja sairausetuudet. Sen sijaan muita aloja (äitiys ja isyys, työtapaturmat ja ammattitaudit, terveydenhuolto ja työkyvyttömyys) käsitellään harvemmin.

Aikatauluja koskevien tietojen osalta 13 jäsenvaltiota viittaa vuoden 2019 jälkeen toteutettuihin toimenpiteisiin ja 18 jäsenvaltiota valmisteilla oleviin tai ”tulevaa varten suunniteltuihin” toimenpiteisiin. Jotkin jäsenvaltiot viittaavat myös toimenpiteisiin, jotka on toteutettu ennen suosituksen antamista.

Kohderyhmien osalta jotkin toimenpiteet koskevat kaikkia työssäkäyviä ihmisiä, mutta useimmissa toimenpiteissä huomioidaan myös erityisryhmien tilanne: 17 jäsenvaltiota mainitsee toimenpiteet, jotka koskevat itsenäisiä ammatinharjoittajia, ja 11 jäsenvaltiota toimenpiteet, jotka koskevat epätyypillisissä työsuhteissa olevia työntekijöitä.

Joidenkin jäsenvaltioiden (kuten Belgian, Viron ja Kyproksen) kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa on annettu kustakin suunnitellusta toimenpiteestä yksityiskohtaiset tiedot. Ne kattavat toimenpiteen osa-alueen, kohderyhmän, odotetun vaikutuksen, aikataulun, talousarvion, täytäntöönpanoelimen ja seuranta-/arviointisuunnitelman. Joidenkin maiden kansalliset täytäntöönpanosuunnitelmat eivät sisällä yksityiskohtaisia tietoja tulevista toimenpiteistä.

Vain muutamassa kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa kerrotaan työmarkkinaosapuolten osallistuneen suunnitelman laatimiseen tai joidenkin toimenpiteiden suunnitteluun. Muihin sidosryhmiin, kuten kansalaisjärjestöihin, ei juuri viitata. EU:n työmarkkinajärjestöt totesivat 26 , että ne osallistuivat prosessiin vain vähäisessä määrin tai hyvin myöhäisessä vaiheessa. Ne kuitenkin toivoivat mahdollisuutta osallistua nykyistä enemmän sellaisten toimenpiteiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, joilla parannetaan epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien mahdollisuuksia saada sosiaalista suojelua.

Sosiaalisen suojelun saatavuuden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden lisäksi joidenkin jäsenvaltioiden kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa viitattiin toimenpiteisiin, joilla pyritään vähentämään epätyypillisten työsuhteiden liikakäyttöä. Esimerkiksi Alankomaat toteuttaa toimia vähentääkseen sosiaalisia ja verotuksellisia kannustimia, joilla työntekijöitä ohjataan ryhtymään itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi (yksinyrittäjäksi) tai joiden vuoksi yritysten kannattaa palkata työntekijöitä määräaikaisilla työsopimuksilla. Saksa ja Puola toteuttivat toimenpiteitä seuratakseen paremmin sosiaalisen suojelun kattavuutta epätyypillisissä työsuhteissa olevien henkilöiden osalta.

Suosituksessa myös kannustetaan jäsenvaltioita parantamaan sosiaalisen suojelun saatavuutta koskevien kansallisten tilastojen saatavuutta. Kuitenkin, vaikka määrällisiä tietoja on saatavilla suhteellisen vähän, vain muutamassa jäsenvaltiossa (26 jäsenvaltiosta 5:ssä, ks. liite) on suunnitteilla tietojen saatavuuden parantamista koskevia erityistoimenpiteitä. Vaikka monilla jäsenvaltioilla on asiaa koskevia tietoja, joista suurin osa on peräisin hallinnollisista lähteistä, tietoja ei ole aina eritelty työsuhteen tyypin, sukupuolen tai iän mukaan eikä tietojen avulla ole pyritty arvioimaan sosiaalisen suojelun eri alojen kattavuusastetta 27 . Saatavilla olevia tietoja ei myöskään käytetä päätöksenteossa järjestelmällisellä tavalla. Kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa tai työmarkkinaosapuolten kannanotoissa ei tuotu esiin erityisiä kysymyksiä täytäntöönpanotoimenpiteiden vaikutuksesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Työnantajajärjestöt ovat kuitenkin ilmoittaneet, että sosiaalisen suojelun tärkeimpien alojen perustasojen olisi oltava itsenäisten ammatinharjoittajien saavilla kohtuullisin kustannuksin, kun taas vahvemman suojan olisi oltava vapaaehtoista.

Kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa esitetyt toimenpiteet voisivat olla paremmin kytköksissä elpymis- ja palautumissuunnitelmien mukaisiin politiikkatoimiin ja talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyviin jatkotoimenpiteisiin. Tällä tavoin toimenpiteiden vaikutus voitaisiin maksimoida. Useimmissa kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa ei esimerkiksi mainita toimenpiteitä, jotka liittyvät sosiaalisen suojelun järjestelmien avoimuuden parantamiseen. Samaan aikaan monissa elpymis- ja palautumissuunnitelmissa keskitytään sosiaalisen suojelun digitalisointiin, jonka tavoitteena on parantaa sosiaaliturvapalvelujen saatavuutta, yksinkertaistaa menettelyjä ja tarjota yksinkertaisia ja tehokkaita digitaalisia ratkaisuja ihmisille ja yrityksille. Lisäksi jäsenvaltiot voisivat ottaa käyttöön teknisen tuen välineen (Technical Support Instrument, TSI) rakenneuudistusten kansallisen täytäntöönpanon tukemiseksi.

2.2.Virallinen kattavuus

”Sosiaalisen suojelun tietyn alan voidaan katsoa virallisesti kattavan työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat, jos voimassa olevan lainsäädännön tai työehtosopimuksen mukaan heillä on oikeus kuulua sosiaalisen suojelun järjestelmään kyseisellä alalla. Virallista kattavuutta voidaan tarjota pakollisten tai vapaaehtoisten järjestelmien kautta.” (Neuvoston suosituksen johdanto-osan 15 kappale.)

Jäsenvaltioita kehotettiin parantamaan virallista kattavuutta (kaikkien suosituksessa mainittujen sosiaalisen suojelun alojen osalta) ja laajentamaan se a) pakollisena kaikkiin työntekijöihin työsuhteen tyypistä riippumatta sekä b) itsenäisiin ammatinharjoittajiin vähintään vapaaehtoisena, tarvittaessa pakollisena.

2.2.1.Puutteet

Seurantakehyksen mukaisen virallisen kattavuuden kartoitus 28 osoittaa, että EU:n jäsenvaltioissa on edelleen merkittäviä puutteita virallisessa kattavuudessa sekä epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden että itsenäisten ammatinharjoittajien osalta, vaikkakin edistystä on tapahtunut jonkin verran vuoden 2019 jälkeen 29 .

Vuoden 2022 tietojen mukaan 17 jäsenvaltiossa 30 on virallista kattavuutta koskevia puutteita vähintään yhden epätyypillisten työntekijöiden ryhmän osalta ainakin yhdellä tarkastellulla sosiaalisen suojelun alalla. Sosiaalisen suojelun alat, joilla on eniten puutteita, ovat työttömyys- (13 jäsenvaltiota), sairaus- (11 jäsenvaltiota) ja äitiysetuudet (9). Ryhmät, jotka jäävät näiden etuuksien ulkopuolelle, ovat tilapäistyöntekijät tai yksinkertaistetuissa lyhytaikaisissa määräaikaisissa työsuhteissa olevat työntekijät, kausityöntekijät ja työntekijät, joilla on muunlaisia maakohtaisia työsopimuksia 31 . Viidessä jäsenvaltiossa 32 puutteet koskevat ainoastaan oppisopimuskoulutettavien ja harjoittelijoiden erityisryhmää (ja usein tähän ryhmään kuuluvaa alaryhmää) 33 . Lisäksi noin puolessa jäsenvaltioista epätyypillisessä työsuhteessa olevien työntekijöiden pääsy vähintään yhden sosiaalisen suojelun alan piiriin pohjautuu vapaaehtoisuuteen. Nämä järjestelmät perustuvat usein valinnaiseen liittymiseen (opt-in) ja koskevat erityisesti työttömyys-, vanhuus-, työkyvyttömyys-, sairaus- ja äitiysetuuksia.

Muutamissa jäsenvaltioissa saatavilla olevien tietojen perusteella arvioidaan 34 , että noin 5,6 miljoonalla epätyypillisessä työsuhteessa olevalla työntekijällä ei ole mahdollisuutta saada työttömyysetuuksia (11 jäsenvaltiossa), 366 000 työntekijällä ei ole mahdollisuutta saada sairausetuuksia (6 jäsenvaltiossa) ja 413 000 työntekijällä ei ole mahdollisuutta äitiysetuuksiin (5 jäsenvaltiossa). Nämä luvut on katsottava pienimmiksi arvioiksi, koska kaikki jäsenvaltiot eivät raportoi tällaisista puutteista, vaikka niitä olisi.

 Itsenäisten ammatinharjoittajien osalta virallisessa kattavuudessa oli puutteita ainakin yhdellä sosiaalisen suojelun alalla kaikkiaan 19 jäsenvaltiossa (vuonna 2022). Puutteita oli etenkin seuraavilla sosiaalisen suojelun aloilla: työttömyysetuudet (13 jäsenvaltiota), työtapaturmiin ja ammattitauteihin liittyvät etuudet (9), isyysetuudet (5) ja sairausetuudet (3). Virallista kattavuutta tarjotaan myös vapaaehtoisten järjestelmien kautta neuvoston suosituksen mukaisesti. Kuitenkin se, että itsenäisten ammatinharjoittajien pääsy järjestelmään on vapaaehtoista (vähintään yhdellä alalla 19 jäsenvaltiossa 35 ) pääasiassa liittymisen mahdollistavien opt-in-järjestelmien kautta, johtaa yleensä näiden järjestelmien alhaiseen käyttöasteeseen 36 . Joissakin jäsenvaltioissa tämä saattaa johtua siitä, että työntekijän pitää päättää nopeasti liittymisestään vapaaehtoisiin järjestelmiin, sekä järjestelmissä vaadituista pitkistä sitoutumisajoista.

2.2.2.Politiikkatoimet

Useimmat kansalliset täytäntöönpanosuunnitelmat vahvistavat edellä kuvatut virallisen kattavuuden puutteet, ja useimmat jäsenvaltiot esittivät (tulevia) toimenpiteitä niiden korjaamiseksi. Monet näistä toimenpiteistä toteutettiin kuitenkin covid-19-kriisin vaikutusten torjumiseksi; niiden tarkoituksena oli ulottaa kattavuus tilapäisesti ja poikkeuksellisesti tiettyihin työntekijäryhmiin, jotka eivät aiemmin olleet kuuluneet (tai olivat kuuluneet vain osittain) suojelun piiriin (epävarmoissa työsuhteissa oleviin työntekijöihin, kotitaloustyöntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin), tai työntekijöihin, jotka työskentelivät tietyillä aloilla tai tietyissä ammateissa (kuten kulttuurialalla ja terveydenhuollossa) 37 .

Hieman yli puolessa jäsenvaltioista (15:ssä) vuodesta 2019 lähtien toteutetut tai ilmoitetut virallista kattavuutta koskevat toimenpiteet ovat rakenneuudistuksia, joiden tarkoituksena on korjata pysyvällä tavalla suosituksen kattamilla aloilla esiintyviä puutteita 38 . Toimenpiteet liittyvät useimmiten itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevien virallisen kattavuuden puutteiden korjaamiseen. Tämä selittyy sillä, että monissa jäsenvaltioissa itsenäiset ammatinharjoittajat jäävät edelleen useiden sosiaalisen suojelun alojen ulkopuolelle. Muut epätyypillisen työn muodot (esim. määräaikaiset/osa-aikaiset työsopimukset) jäävät vähemmälle huomiolle. 

Taulukko 1: Virallista kattavuutta koskevat rakenneuudistukset vuodesta 2019 lähtien

	Rakenneuudistukset 15 jäsenvaltiossa:			Ei rakenneuudistuksia (12 jäsenvaltiossa)
Kohderyhmät	Itsenäisten ammatinharjoittajien osalta	Epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden osalta	Molempien ryhmien osalta
Jäsenvaltiot	EL, FR, IT, LT, MT, NL	ES, PL, PT	BE, EE, IE, CY, LU, RO	AT, BG, CZ, DK, DE, HR, LV, HU, SI, SK, FI ja SE

Lähde: Kansalliset täytäntöönpanosuunnitelmat ja sosiaalisen suojelun komitean päivittämät tiedot. Huom. Kursiivilla merkityt maat: ehdotettuja tai ilmoitettuja uudistuksia, joita ei ole vielä hyväksytty.

Itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevista uudistuksista osa on jo toteutettu, monet ovat valmisteilla ja jotkin ovat suunnitteilla tulevaisuutta varten (ks. laatikko 2).

Epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden osalta on toteutettu muun muassa seuraavia uudistuksia: Espanjassa kotitaloustyöntekijöille on avattu mahdollisuus saada maksuihin perustuvia työttömyysetuuksia (lokakuusta 2022 alkaen). Portugalissa kulttuurialan ammattilaisten asemaa on parannettu, ja heille on perustettu erityinen sosiaaliturvarahasto (lokakuusta 2022 alkaen erittäin lyhytaikaisissa työsuhteissa olevat työntekijät on katettu useimpien riskien osalta ja heillä on oikeus uuteen tukeen taiteellisen toiminnan keskeytyessä). Lisäksi sekä EU:n tasolla 42 että kansallisella tasolla on tapahtunut merkittävää kehitystä taiteilijoiden ja kulttuurialan ja luovien alojen ammattilaisten aseman ja työolojen parantamiseksi. Alalla esiintyy runsaasti epätyypillisiä työmuotoja 43 .

Muita uudistuksia valmistellaan parhaillaan. Puola aloitti elpymis- ja palautumistukivälineen tuella vuoden 2021 lopussa uudistuksen pakollisen vakuutuksen laajentamiseksi ja kattavuuden parantamiseksi. Uudistukset koskevat erityisesti siviilioikeudellisia sopimuksia, ja niiden tarkoituksena on varmistaa kuuluminen vanhuus-, eläke- ja tapaturmavakuutuksen piiriin. Muita uudistuksia ovat muun muassa Irlannin lakiesitys, jossa annetaan vähimmäissuoja (sairausetuudet) pienipalkkaisille työntekijöille, joilla ei välttämättä ole oikeutta yrityksen etujärjestelmään, sekä Luxemburgin ehdotus yleisestä sairausvakuutusturvasta (lokakuu 2021), jossa sairausvakuutusta tarjotaan vakuutuksen piiriin kuulumattomille, haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille.

Romania aikoo varmistaa kausi- ja päivätyöntekijöiden sekä alustatyöntekijöiden virallisen pääsyn kaikille sosiaalisen suojelun aloille. Belgia arvioi parhaillaan tapoja parantaa virallista kattavuutta (työttömyysetuudet ja työtapaturmat) alustatyöntekijöiden ja tiettyjen työntekijäryhmien (esim. lastenhoitajat) osalta. Tšekki ei aio muuttaa ”sopimuksia työn suorittamisesta” työsuhteiksi. Se aikoo kuitenkin muuttaa vakuutuksen saamisen edellytyksiä, parantaa epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden sairausvakuutusturvaa ja kattaa myös muita terveyteen liittyviä riskejä (ml. äitiys).

Eräät jäsenvaltiot ilmoittivat, että ne eivät aio tarjota (täyttä) kattavuutta tietyille ryhmille, jotka eivät tällä hetkellä kuulu kattaviin sosiaalisen suojelun järjestelmiin. Näihin ryhmiin kuuluvat erityisesti itsenäiset ammatinharjoittajat. Tämä lähestymistapa johtuu muun muassa aiheutuvista kustannuksista, mahdollisista vaikutuksista työmarkkinoiden joustavuuteen sekä itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevan täyden kattavuuden tarjoamisen monimutkaisuudesta (erityisesti työttömyys-, sairaus- tai työkyvyttömyysvakuutusten osalta). Joissakin tapauksissa virallisessa kattavuudessa olevan puutteen korjaamiseksi ei ole ryhdytty toimiin, koska suojelun piiriin kuulumattomien ryhmät ovat pieniä tai koska jotkin riskit voidaan kattaa muilla sosiaalisen suojelun aloilla tai henkilön pääasialliseen työhön kuuluvalla vakuutuksella (kun puute liittyy joihinkin vähän käytettyihin työsopimuksiin).

Työmarkkinaosapuolet ovat ilmaisseet eriäviä näkemyksiä virallisesta kattavuudesta erityisesti itsenäisten ammatinharjoittajien osalta. Työnantajajärjestöt ovat katsoneet, että pakollinen, täysimittainen kattavuus ja pakolliset, täysimittaiset maksut kaikkien kuuden sosiaalisen suojelun alan osalta hämärtäisivät itsenäisen ammatinharjoittamisen käsitettä ja että valinnallisuus sosiaalisen suojelun alojen ja maksujen tasojen välillä on säilytettävä 44 . Työntekijäjärjestöt taas ovat kehottaneet hallituksia varmistamaan, että itsenäiset ammatinharjoittajat kuuluvat pakollisen vakuutusjärjestelmän piiriin kaikilla sosiaalisen suojelun aloilla, ja puuttumaan näennäisyrittäjyyteen 45 .

2.3.Tosiasiallinen kattavuus

Vaikka virallinen kattavuus on välttämätön edellytys sosiaalisen suojelun järjestelmiin pääsylle, se ei ehkä riitä, ellei tosiasiallista kattavuutta ole turvattu kaikille työntekijöille työsuhteen tyypistä riippumatta sekä itsenäisille ammatinharjoittajille. Neuvoston suosituksen mukaan ’tosiasiallisella kattavuudella’ jonkin ryhmän osalta tarkoitetaan ”sellaista tilannetta tietyllä sosiaalisen suojelun alalla, jossa ryhmään kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus kerryttää etuuksia ja vastaavan riskin toteutuessa mahdollisuus saada tietyntasoisia etuuksia”. Se voidaan saavuttaa mukauttamalla sosiaaliturvamaksuja ja -etuuksia koskevia sääntöjä siten, että yksityishenkilöt voivat kerryttää ja saada etuuksia riippumatta siitä, mikä heidän työsuhteensa tyyppi tai työmarkkina-asemansa on. Tosiasiallinen kattavuus tarkoittaa myös sitä, että oikeudet säilyvät ja kertyvät ja/tai niitä voidaan siirtää työnteon ja itsenäisen ammatinharjoittamisen muodosta riippumatta pitkällä aikavälillä ja eri järjestelmien välillä tietyllä sosiaalisen suojelun alalla.

2.3.1.Puutteet

Seurantakehyksessä tosiasiallinen kattavuus arvioidaan sen perusteella, kuinka monet (yksilötasolla) köyhyysriskissä ennen sosiaalisia tulonsiirtoja olevat työikäiset saavat sosiaalietuuksia, jaoteltuna työmarkkina-aseman mukaan. 46 Vuonna 2021 sosiaalietuuksien kattavuus vaihteli suuresti EU-27:ssä eri työmarkkina-asemien välillä. 47

·Tilapäiset työntekijät saavat EU:ssa keskimäärin todennäköisemmin etuuksia kuin vakituisessa työsuhteessa olevat 48 (kyseiset osuudet ovat 47,9 % ja 39,1 %) ja osa-aikaiset työntekijät todennäköisemmin kuin kokoaikaiset työntekijät (43,3 % ja 37,9 %), koska tällaisten työntekijöiden epäsuotuisa sosiaalinen tilanne edellyttää enemmän sosiaalisista tulonsiirroista saatavaa tukea. Näin ei kuitenkaan ole kaikissa jäsenvaltioissa. Lisäksi itsenäiset ammatinharjoittajat saavat eri työmarkkina-asemista edelleen epätodennäköisimmin 49 etuuksia ollessaan köyhyysriskissä (31,2 %, kun kaikentyyppisten työntekijöiden osuus EU-27:ssä oli 41,8 %). Näin oli useimmissa jäsenvaltioissa covid-19-pandemian aikana toteutetuista poikkeuksellisista tulotukitoimenpiteistä huolimatta, joiden seurauksena tämän työmarkkinaryhmän etuuksien saantiaste lähes kolminkertaistui.

·Kaiken kaikkiaan 14 jäsenvaltiossa tavanomaisessa (vakituisessa ja kokoaikaisessa) työsuhteessa olevat henkilöt saivat todennäköisemmin etuuksia kuin kaikki muut palkatut työntekijät (osa-aikaiset ja tilapäiset työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat), ja neljässä jäsenvaltiossa 50 ero oli suurempi kuin 10 prosenttiyksikköä. Kuudessa jäsenvaltiossa 51 noin 10 prosenttia muista kuin vakituisista kokoaikaisista työntekijöistä sai sosiaalietuuksia.

·Työttömistä hieman yli puolet (52,7 %) sai (minkä tahansa tyyppisiä) sosiaalietuuksia vuonna 2021. Bulgariassa, Kreikassa, Kroatiassa, Puolassa, Romaniassa ja Slovakiassa tämä osuus oli kuitenkin alle 25 prosenttia. Kaikista rekisteröidyistä lyhytaikaisista työttömistä (jotka olivat olleet työttöminä alle vuoden) 57,3 prosenttia sai EU:ssa työttömyysetuuksia/-tukea vuonna 2021 52 , mutta kuudessa jäsenvaltiossa 53 tämä osuus oli alle 50 prosenttia ja Kroatiassa, Puolassa ja Slovakiassa vain kolmannes tai vähemmän.

Ansionmenetykseen perustuvien tulonsiirtojen (tavallisesti työttömyysetuuksien) osalta OECD:n äskettäinen tutkimus 54 osoittaa, että toimeentulotuen erot sellaisten henkilöiden, jotka ennen työttömyyttä olivat ”tyypillisessä” työsuhteessa, ja muiden henkilöiden välillä ovat EU:n jäsenvaltioissa usein merkittäviä. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että aiemmin itsenäisinä ammatinharjoittajina toimineiden ja usein ansiosidonnaisten työttömyysetuuksien ulkopuolelle jäävien henkilöiden mahdollisuudet saada toimeentulotukea ovat rajalliset. Esimerkiksi Italiassa ja Portugalissa ”tavanomaiset työntekijät” saivat 50 prosenttia todennäköisemmin toimeentulotukea menetettyään työnsä, ja erot olivat suuria myös Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Puolassa (todennäköisyys oli 20–30 % suurempi).

Epätyypillisissä työsuhteissa olevilta evätään muita todennäköisemmin tosiasiallinen pääsy sosiaalisen suojelun järjestelmiin, kun he tarvitsevat sitä. Nykyiset sosiaaliturvamaksuja ja -etuuksia koskevat säännöt voivat vaikeuttaa epätyypillisten työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien tosiasiallisia mahdollisuuksia saada etuuksia. Esimerkiksi vuonna 2022 työttömyysetuuksia koskeva kelpoisuusaika oli 12 jäsenvaltiossa yksi vuosi ja kahdessa jäsenvaltiossa jopa kaksi vuotta. 55 Tällaisilla perusteilla, joilla usein pyritään turvaamaan järjestelmän rahoituksen kestävyys, estetään useiden määräaikaisessa tai epävarmassa työsuhteessa olevien henkilöiden etuuksien saanti, vaikka he olisivat maksaneet maksuja järjestelmään ja ovat köyhyysriskissä. Tämä koskee myös sairausetuuksia, joiden kelpoisuusajat ovat kymmenessä jäsenvaltiossa palkattujen työntekijöiden osalta jopa kuusi kuukautta tai enemmän ja viidessä jäsenvaltiossa itsenäisten ammatinharjoittajien osalta pidemmät kuin palkattujen työntekijöiden osalta. Lisäksi kolmasosassa jäsenvaltioista ne, jotka eivät ole olleet työsuhteessa vähintään kahdeksaan kuukauteen, eivät voi saada maksuihin perustuvia äitiysetuuksia.

2.3.2.Politiikkatoimet

Useat jäsenvaltiot katsovat kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissaan, että nykyiset etuusoikeuksia koskevat säännöt ovat asianmukaiset ja että maksukausien on oltava riittävän pitkiä. Näin voidaan tarjota kannustimia työntekoon sekä ”säilytetään järjestelmän kestävyys ja toteutetaan suojatoimia väärinkäytösten estämiseksi”. Tämä osoittaa, että maksuja ja etuusoikeuksia koskevien sääntöjen muuttaminen on edelleen haastava poliittinen kysymys, joka edellyttää vaikutusten arvioimista, poliittista yksimielisyyttä ja kaikkien sidosryhmien osallistumista.

Suurin osa ilmoitetuista toimenpiteistä toteutettiin poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti covid-19-pandemian torjumiseksi. Työttömyysetuuksien kelpoisuusehtoja helpotettiin useissa valtioissa. Esimerkiksi Italia ja Liettua laajensivat mahdollisten edunsaajien luokkia, ja Suomi salli lomautettujen saavan työttömyysetuuksia. Latvia otti käyttöön tilapäisen työttömyystuen niille, joiden oikeudet olivat päättyneet, sekä nuorille, vastavalmistuneille työttömille. Saksa hyväksyi sosiaalisen suojelun paketin, jolla helpotettiin sosiaalisen perussuojelun etuuksien saatavuutta työnhakijoiden kannalta.

2.4.Riittävyys

Neuvoston suosituksessa määritellään riittävä sosiaalisen suojelun järjestelmä järjestelmäksi, ”jonka taso riittää säilyttämään kohtuullisen elintason ja korvaa menetetyt tulot asianmukaisesti samalla kun se ehkäisee [järjestelmän] jäseniä ajautumista köyhyyteen”. Tämän saavuttamiseksi jäsenvaltioille ”suositellaan sen varmistamista, että sosiaaliturvamaksut ovat oikeassa suhteessa työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien maksuvalmiuteen” ja että ”itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvamaksujen ja etuuksia koskevien oikeuksien laskenta perustuu objektiiviseen ja avoimeen arvioon kyseisten henkilöiden tuloperustasta”. Etuuksien riittävyyden arvioimiseksi seurantakehykseen sisältyy indikaattoreita, joilla mitataan köyhyyden ja aineellisen ja sosiaalisen puutteen yleisyyttä sekä sosiaalisten tulonsiirtojen köyhyyttä vähentävää vaikutusta.

2.4.1.Puutteet

Aineellinen ja sosiaalinen puute on tilapäisillä työntekijöillä yleisempää kuin vakituisilla työntekijöillä ja osa-aikatyöntekijöillä yleisempää kuin kokoaikaisilla työntekijöillä. Lisäksi itsenäisillä ammatinharjoittajilla ja määräaikaisilla työntekijöillä on myös tavanomaisissa työsuhteissa olevia työntekijöitä suurempi köyhyysriski.

Kuten jäljempänä olevasta kaaviosta käy ilmi, työttömien keskimääräinen osuus aineellista ja sosiaalista puutetta kärsivistä on suurin (36,2 % EU:ssa vuonna 2021). Seuraavalla sijalla ovat määräaikaiset työntekijät (13,1 %, kun vakituisten työntekijöiden vastaava osuus on 6,4 %). 60 Myös osa-aikatyöntekijöiden osuus puutteesta kärsivistä on suurempi (10,6 %) kuin kokoaikaisten työntekijöiden osuus (6,7 %). Korkeita köyhyysriskiasteita on havaittavissa itsenäisten ammatinharjoittajien (21,4 %), määräaikaisten työntekijöiden (17,2 %) ja osa-aikaisten työntekijöiden (15,5 %) keskuudessa.

Aineellinen ja sosiaalinen puute, EU-27 – 2021 (%)

Lähde: Eurostat, EU-SILC, 16–64 vuotiaat

Monissa jäsenvaltioissa sosiaaliset tulonsiirrot ovat keskeisessä asemassa köyhyyden lievittämisessä, ja kuten voidaan olettaa, niillä on suurempi vaikutus epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kuin tavanomaisten työntekijöiden keskuudessa. Esimerkiksi vuonna 2021 määräaikaisissa työsuhteissa olevien köyhyysriskiaste oli 30,0 prosenttia alhaisempi sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen kuin ennen niitä. Vaikutus oli suuri myös osa-aikaisten työntekijöiden (27,4 %) ja itsenäisten ammatinharjoittajien (29,2 %) osalta.

Viimeisimmät riittävyyttä kuvaavat indikaattorit viittaavat siihen, että aineellisen ja sosiaalisen puutteen asteet ovat vakiintuneet kaikissa ryhmissä laskettuaan tasaisesti vuosina 2014–2020 erityisesti työttömien ja itsenäisten ammatinharjoittajien keskuudessa. Lisäksi köyhyysriskiaste (sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen) on edelleen yli neljä kertaa korkeampi itsenäisten ammatinharjoittajien kuin tavanomaisten työntekijöiden keskuudessa ja yli 3,5 kertaa korkeampi määräaikaisten kuin tavanomaisten työntekijöiden keskuudessa.

Viimeisimmät luvut ovat vuodelta 2021, ja ne perustuvat yleisesti vuoden 2020 tulotilanteeseen. Sosiaalisen suojelun järjestelmien tunnustetaan yleisesti auttaneen ihmisiä selviytymään covid-19-kriisistä. Ne eivät erittäin voimakkaiden politiikkatoimien ansiosta (kuten kattavuuden lisääminen sekä poikkeukselliset tukitoimenpiteet ja menot) kuitenkaan lisänneet merkittävästi köyhyysriskejä tai tuloeroja. Ukrainan tilanteen aiheuttamalla uudella kriisillä on kuitenkin alkanut olla merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia erityisesti inflaation ja kasvavan energiaköyhyyden vuoksi. Kun otetaan huomioon, että tietoja saadaan tietyllä viipeellä, on vielä liian aikaista mitata näiden kriisien vaikutusten voimakkuutta.

2.4.2.Politiikkatoimet

Riittävyyteen liittyviä seikkoja käsitellään kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa jossakin määrin (16 jäsenvaltiota esittää toimenpiteitä riittävyyden parantamiseksi). Vain harvoissa jäsenvaltioissa keskitytään epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden sosiaaliturvan riittävyyteen. Monet jäsenvaltiot ovat kuitenkin hyväksyneet tai aikovat toteuttaa riittävyyden parantamiseksi toimenpiteitä, joissa keskitytään itsenäisten ammatinharjoittajien tai erityisten työntekijäryhmien eläkkeisiin. Toimenpiteitä otetaan käyttöön myös työttömyysetuuksien riittävyyden parantamiseksi.

Itsenäisten ammatinharjoittajien ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien työntekijöiden tulevat etuudet määräytyvät sen mukaan, missä määrin nämä ryhmät osallistuvat eläkkeiden rahoittamiseen. Itsenäisten ammatinharjoittajien osalta työn määrän ja ansioiden vaihtelu tekee eläkemaksujen säännöllisestä maksamisesta haastavaa. Espanjassa ja Latviassa päätettiin mukauttaa itsenäisten ammatinharjoittajien eläkemaksuja koskevaa laskentamenetelmää tulevien eläkkeiden riittävyyden tukemiseksi. Belgiassa on tarkoitus yhdenmukaistaa itsenäisten ammatinharjoittajien ja palkansaajien eläkejärjestelmät ja mukauttaa itsenäisten ammatinharjoittajien eläkemaksuja siten, että ne vastaisivat paremmin heidän maksukykyään. Samasta syystä ja järjestelmään osallistumisen kannustamiseksi Portugali alensi eläkemaksuja ja laskee nyt maksupohjan neljännesvuosittain edellisellä vuosineljänneksellä ansaittujen tulojen perusteella. Itävalta ja Viro toteuttivat toimenpiteitä eläkkeiden riittävyyden parantamiseksi erityisesti niiden osalta, joilla on pienet eläkeoikeudet. Näin tehtiin myös Saksassa, jossa toimenpiteiden pääasiallisina edunsaajina ovat naiset. Tšekissä käsiteltiin eläkeuudistusta, jolla parannetaan eläkejärjestelmän oikeudenmukaisuutta (mm. puuttumalla sukupuolieroihin). Ranskassa hyväksyttiin vuonna 2021 lainsäädäntötoimenpiteitä maanviljelijöiden avustajien eläketason nostamiseksi, ja Suomi teki vuonna 2022 muutoksia itsenäisten ammatinharjoittajien eläkevakuutukseen. 61

Työttömyysetuuksien kattavuuden lisääminen tai keston pidentäminen auttaa parantamaan niiden riittävyyttä. Viro ja Liettua toteuttivat tämän suuntaisia toimenpiteitä. Belgia taas korotti työttömyysetuuksien sekä muiden sosiaaliturvaetuuksien ja -avustuksien vähimmäistasoa. Erityisesti tällä alalla on toteutettu monia toimia osana covid-19-pandemiaa koskevaa politiikkaa. Esimerkkeinä voidaan mainita, että työttömyysetuuksien kestoa pidennettiin väliaikaisesti vuosina 2020 ja 2021 (joissakin tapauksissa myös vuonna 2022) Bulgariassa, Tanskassa, Saksassa, Kreikassa, Espanjassa, Portugalissa, Romaniassa, Slovakiassa ja Ruotsissa. Belgia, Ranska ja Italia keskeyttivät etuuksien asteittaisen alenemisen ajan mittaan (degressiivisyys). Etuuksien tasoa nostettiin Irlannissa, Luxemburgissa (osittain työttömänä olevien osalta) ja Maltassa (lisätuen avulla) tilapäisesti ja joissakin valtioissa (Belgiassa, Bulgariassa, Virossa ja osittain Portugalissa) pysyvästi. Vaikka suurin osa näistä toimenpiteistä on nyt lopetettu tai lopetetaan, jotkin jäsenvaltiot ovat päättäneet tehdä niistä rakenteellisia. Erityisesti kulttuurialalla useissa jäsenvaltioissa on toteutettu uusia toimenpiteitä. Muutamissa toimenpiteissä keskityttiin muiden sosiaalisen suojelun alojen kuin eläkkeiden tai työttömyysturvan riittävyyteen. Esimerkkejä tästä on Belgian kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa (sairaus, työkyvyttömyys) ja Maltan kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa (terveydenhuollossa uusien kroonisten sairauksien hoidot ovat maksuttomia vuodesta 2023 alkaen).

Laatikko 4: Nuoria haittaavat sosiaalisen suojelun puutteet 62 Työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalisen suojelun saatavuudessa olevat puutteet ovat erityisen korostuneita tietyissä ryhmissä, esimerkiksi nuorten keskuudessa. Vuonna 2021 sellaisten nuorten osuus (16–29-vuotiaat), jotka olivat työttömiä ja köyhyysriskissä (ennen sosiaalisia tulonsiirtoja) ja saivat sosiaalietuuksia, oli EU:ssa paljon pienempi (38 %) kuin vastaava osuus 30–64-vuotiaiden keskuudessa (57 %). Äskettäin julkaistussa selvityksessä vahvistetaan, että nuorilla työntekijöillä ei useinkaan ole virallista mahdollisuutta saada työttömyys-, sairaus- tai äitiysetuuksia. 63 Useimmissa tapauksissa nämä puutteet eivät johdu suoraan ikään liittyvistä säännöistä. Pikemminkin ne johtuvat virallisen kattavuuden puutteesta tietyissä ryhmissä (harjoittelijat, oppisopimuskoulutettavat, tilapäiset työntekijät, alustatyöntekijät, riippuvaiset itsenäiset ammatinharjoittajat), joissa on paljon nuoria, tai tosiasiallista kattavuutta koskevista ongelmista (erityisesti silloin, kun säännöt – vähimmäiskelpoisuusaika tai suoritettuja vähimmäismaksuja tai tehtyjä työtunteja koskevat rajoitukset – sulkevat sosiaaliturvaetuuksien ulkopuolelle nuoret, joilla on lyhyt työhistoria ja joiden työsopimukset ovat epävarmoja). Nuorten työntekijöiden on esimerkiksi vaikeampi täyttää työttömyysetuuksien kelpoisuusvaatimukset, kun he menettävät työpaikkansa. Sama koskee sairausetuuksia. Mielenkiintoista on, että Itävalta, Belgia ja Slovenia soveltavat nuoriin lyhyempiä vähimmäismaksukausia. Näin tehdään myös Espanjassa äitiysetuuksien osalta. Vaikka nimenomaan nuoria koskevia uudistuksia sisältyy vain harvoihin kansallisiin täytäntöönpanosuunnitelmiin, tästä on joitakin poikkeuksia, kuten opiskelijoiden ja harjoittelijoiden sosiaalivakuutusta koskevan lain muuttaminen Kreikassa ja opiskelijoiden äitiysvapaan uudistaminen Kroatiassa. Lisäksi joissakin covid-19-kriisin johdosta toteutetuissa toimenpiteissä keskityttiin nuoriin, kuten opiskelijoihin. Itävallassa otettiin käyttöön koulutuslisä työttömyysetuuksien lisäksi ja laajennettiin avustusrahasto koskemaan opiskelijoita. Belgiassa otettiin käyttöön työttömyyskorvaukset opiskelijoille, jotka olivat menettäneet työpaikkansa pandemian vuoksi. Latviassa otettiin käyttöön tilapäinen työttömyysetuus työttömiksi rekisteröityneille vastavalmistuneille nuorille. Lisäksi jotkin yleiset toimenpiteet (joita ei ole tarkoitettu nimenomaisesti nuorille) ovat erityisen merkittäviä nuorten kannalta heidän erityisen tilanteensa vuoksi (esim. väliaikaiset työntekijät tai alustatyöntekijät). Esimerkkejä ovat edellä mainitut uudistukset, joilla puututaan viralliseen kattavuuteen (tai sosiaalisen suojelun tosiasialliseen saatavuuteen) epätyypillisten työntekijöiden kannalta, Virossa toteutettu sairausvakuutuksen laajentaminen koskemaan kaikkia asukkaita, myös opiskelijoita, sekä Espanjassa tilapäisesti (covid-19-pandemian aikana) väliaikaisille työntekijöille myönnetty tuki, jolla helpotettiin heidän mahdollisuuksiaan saada maksuihin perustuvia työttömyysetuuksia.

2.5.Avoimuus

Avoimuus on neljäs neuvoston suosituksessa käsiteltävistä ulottuvuuksista. 64  Avoimuus on ratkaiseva tekijä, kun halutaan taata sosiaalisen suojelun saatavuus työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta. Ihmiset eivät välttämättä ole riittävän tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan eivätkä erilaisista tavoista käyttää ja noudattaa niitä. Säännöt voivat olla liian monimutkaisia tai liian epäselviä. Tämä voi vähentää sosiaalisen suojelun järjestelmiin osallistumista ja edistää joidenkin sosiaalietuuksien alhaista käyttöastetta. Vaikutus saattaa olla suurempi itsenäisten ammatinharjoittajien ja epätyypillisissä työsuhteissa olevien henkilöiden kohdalla, koska heihin sovelletaan usein erityisiä sääntöjä ja monimutkaisempia menettelyjä, kuten edellä on todettu. Lisäksi näillä ryhmillä ei useinkaan ole etujaan ajavia järjestöjä, kuten muilla ryhmillä, joiden etuja ajavat työmarkkinaosapuolet.

Jäsenvaltioiden sosiaalisen suojelun järjestelmien hyvin laaja kirjo selittää myös erilaisia lähestymistapoja sosiaalisen suojelun järjestelmien ja etuuksien avoimuuteen. Joissakin maissa on esimerkiksi hyvin yleisiä, (lähes) kaikkiin sovellettavia järjestelmiä, kun taas toisissa maissa on juuri alettu siirtyä hyvin eriytyneistä suojelujärjestelmistä yleisempiin. Toinen merkittävä ero on se, että jotkin maat aloittivat digitaalisen siirtymän jo kauan sitten, kun taas toiset saivat vauhtia vasta covid-19-pandemiasta. Jotkin jäsenvaltiot toteavat kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassaan, että sosiaalisen suojelun saatavuutta koskevat säännöt ovat jo nyt selkeät ja avoimet ja että tietoa on saatavilla (esim. BE, EE, FR, HR, MT ja SE). Jotkin niistä myös korostavat tämän tilanteen ylläpitämisen tai parantamisen merkitystä (BE, MT, NL ja SE). Joissakin maissa oikeus tiedonsaantiin (ml. tieto sosiaalisen suojelun kuudesta alasta) on vahvistettu lainsäädännössä (esim. BE, CZ, EE, LV, RO, SI ja SK). Eräät maat ovat sisällyttäneet avoimuuden ja yksinkertaistamisen tavoitteina elpymis- ja palautumissuunnitelmiinsa. Tämä pätee esimerkiksi Kyproksen suunnittelemaan sosiaalivakuutusjärjestelmän uudistukseen sekä sosiaalivakuutuspalvelujen rakenneuudistukseen ja digitalisointiin. 65  Yleisesti ottaen avoimuus ei silti näy hyvin kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa. Eri puolilla EU:ta on kuitenkin toteutettu tai ollaan toteuttamassa useita uudistuksia ja toimenpiteitä. Niillä tuetaan selkeän ja ajantasaisen tiedon saatavuutta ja tietoisuutta sosiaalisista oikeuksista sekä yksinkertaistetaan menettelyjä, monissa tapauksissa myös elpymis- ja palautumissuunnitelmien avulla.

2.5.1.Tiedonsaanti

Sosiaalista suojelua koskevan tiedon saaminen on välttämätöntä, jotta ihmiset tietäisivät, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia heillä on. Tiedottamista voidaan tehdä ”passiivisesti”, esimerkiksi tietolehtisillä tai verkkoportaaleissa, tai ”aktiivisemmin” lähinnä yleisten tai kohdennettujen tiedotuskampanjoiden avulla.

Kuten neuvoston suosituksen johdanto-osan 22 kappaleessa todetaan, ”erityisesti digitalisaatio voi osaltaan lisätä avoimuutta yksilöiden kannalta”. Digitaalinen tiedottaminen onkin keskeinen osa jäsenvaltioiden pyrkimyksiä parantaa tiedonsaantia. Vaikka käytäntöjä on edelleen hyvin monenlaisia, kaikissa jäsenvaltioissa on nyt niin kutsuttuja portaaleja. Ne voivat olla keskitettyjä yleisiä / valtion ylläpitämiä tai yhdennettyjä sosiaaliturvaportaaleja tai sosiaalisen suojelun tiettyjä aloja koskevia portaaleja. 66

Jos tietoa annetaan eri työmarkkina-asemien osalta, itsenäisten ammatinharjoittajien tilanteeseen kiinnitetään yleensä (eri määrä) erityistä huomiota (riippuen osittain siitä, onko itsenäisillä ammatinharjoittajilla virallinen mahdollisuus saada sosiaalista suojelua eri aloilla ja jos on, ovatko ehdot samat vai erilaiset kuin muiden ryhmien kohdalla). Useissa jäsenvaltioissa on kuitenkin tietovajeita ja -puutteita, jotka vaikuttavat erityisesti epätyypillisiin työntekijöihin (tai näiden alaryhmiin) ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin, joista joskus annetaan yksityiskohtaista tietoa ja joskus ei (erityisesti yleisillä viranomaissivustoilla). Itsenäisille ammatinharjoittajille ja epätyypillisissä työsuhteissa oleville henkilöille räätälöity tieto on edelleen yleensä vähäistä (Romania), eri ryhmiä ei ole eroteltu hyvin (Kypros) tai tiettyjä järjestelmiä koskeva tieto puuttuu, esimerkiksi tieto vapaaehtoisista järjestelmistä (Itävalta). 67 Yleisesti ottaen vajeet ja puutteet sosiaalisen suojelun eri aloilla toimivien julkishallintojen ja/tai (julkisten tai yksityisten) palveluntarjoajien tarjoamassa tiedossa on selvästi määritetty ongelmaksi 17 jäsenvaltiossa (BE, CZ, DE, EE, IE, EL, FR, HR, CY, LT, NL, AT, RO, SI, SK, FI ja SE). 68 Toinen mahdollinen puute liittyy vanhentuneisiin verkkosivustoihin, jotka luotiin tiettyjen tapahtumien (kuten covid-19-kriisin) käynnistämien ohjelmien tai hankkeiden seurauksena. Niitä rahoitettiin väliaikaisesti, mutta myöhemmin niitä ei ole ylläpidetty eikä päivitetty.

Yksilöllistä tietoa on saatavilla parhaiten vanhuusetuuksien kohdalla, usein verkkolaskureiden kautta. Jäsenvaltioista 21 (BE, CZ, DK, DE, EE, ES, FR, IT, CY, LV, LT, HU, MT, AT, NL, PL, PT, SI, SK, FI ja SE) ilmoittaa tarjoavansa eläkelaskureita (tai ‑simulaattoreita), jotka ovat suoraan kansalaisten saatavilla. Niiden avulla voi saada arvion tulevista eläkeoikeuksistaan tosiasiallisten maksujen ja jaksojen perusteella. 69 Ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä ja vapaaehtoisia järjestelmiä koskeva tieto näyttää kuitenkin vaihtelevan paljon jäsenvaltioiden välillä. Vaikka vanhuusetuuksien alalla on edistytty pidemmälle, niidenkään kohdalla ei ole selvää, onko epätyypillisissä työsuhteissa oleville tarjolla riittävästi tietoa.

Digitalisaation lisääntyminen ja siirtyminen fyysisistä palveluista verkko- ja digitaalisiin palveluihin voivat aiheuttaa vaikeuksia tiedonsaannissa erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille (esim. henkilöille, joilla on heikot digitaaliset taidot, näkö- tai kuulovammaisille henkilöille, ikääntyneille tai asunnottomille henkilöille). 70 Samaan aikaan monet sosiaalisesta suojelusta tiedottavat verkkosivustot ovat näkövammaisten (esim. BE, DK, EE, IE, EL, LT, LU ja SI) tai kuulovammaisten (esim. CZ, DK, EE, IE, EL, HR, LT, LU, RO ja SI) saatavilla. 71 Joissakin tapauksissa sosiaaliturvaetuuksia koskevan tiedon saatavuuden varmistamiseksi on käynnissä uudistuksia. Esimerkiksi Ruotsissa verkkosivuilla on jo saatavilla tietoa eri tavoin vammaisille henkilöille sopivassa muodossa, kuten selkokielellä tai viittomakielellä. Ruotsin viranomaisten on myös tarjottava tulkin palveluja maksutta. Suomessa Kansaneläkelaitos on vuodesta 2019 lähtien laajentanut viittomakielisiä verkkopalveluitaan ja tarjoaa vammaisille tulkkipalvelua.

Fyysisillä toimipaikoilla voi olla tärkeä rooli vammaisten henkilöiden ja henkilöiden, joilla on heikko digitaalinen lukutaito, tiedonsaannin parantamisessa. Monissa maissa fyysiset tiedonsaantimahdollisuudet ovat kuitenkin vähentyneet merkittävästi, ja covid-19-kriisi on usein nopeuttanut niiden katoamista. Joissakin jäsenvaltioissa (kuten BE, EE ja IT) on ilmoitettu ohjelmista, joilla parannetaan digitaalista lukutaitoa ja kavennetaan digitaalista kuilua. Huomionarvoista on myös se, että jotkin digitaalisesti edistyneimmistä maista kehittävät jo (uudelleen) fyysistä tiedonsaantia tai perustavat keskitettyjä palvelukeskuksia (EE ja LV). Virossa otettiin vuonna 2020 käyttöön eläke-etuuksien kotiinkuljetuspalvelu, jonka hintaa alennettiin vuoden 2022 alussa.

Kun otetaan huomioon sosiaalietuuksien saantia koskevien järjestelmien ja menettelyjen monimutkaisuus, yksi tiedonsaannin kannalta keskeinen näkökohta on tavoittaminen. Sen avulla voidaan lisätä ihmisten tietoisuutta oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä sosiaalisen suojelun järjestelmiin kuulumisen merkityksestä. Vuosien 2017–2021 osalta 14 jäsenvaltiota ilmoitti sosiaalisen suojelun järjestelmiä tai sosiaaliturvaetuuksia yleisesti tai useita etuuksia koskevista tiedotuskampanjoista näiden haasteiden ratkaisemiseksi. Useissa maissa toteutettiin kampanjoita, joilla pyrittiin lisäämään yleistä tietoisuutta sosiaaliturvaetuuksien saamisen edellytyksistä sosiaaliturvamaksujen ja säännöllisen työnteon merkityksen osalta. Tämä on erityisen tärkeää itsenäisille ammatinharjoittajille ja epätyypillisissä työsuhteissa oleville henkilöille. Esimerkiksi Suomessa työttömyyskassat ja ammattiliitot toteuttavat säännöllisesti tiedotuskampanjoita, joilla pyritään saamaan työntekijöitä liittymään työttömyyskassoihin. Näin he olisivat paremmin turvassa tulonmenetyksiltä joutuessaan työttömiksi. Useimmissa jäsenvaltioissa järjestettiin myös erityisiä sosiaalisen suojelun aloja koskevia kampanjoita. Erityisen kiinnostavia ovat epätyypillisille työntekijöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille suunnatut vanhuusetuuksia koskevat kampanjat (CZ, DE, HR ja HU) ja kampanjat, jotka koskevat etuuksien tulevaa saatavuutta ja riittävyyttä (CZ, EL, LT, HU, MT, NL, PL ja FI).

2.5.2.Yksinkertaistaminen

Avoimuutta voidaan parantaa erityyppisillä yksinkertaistamistoimilla: yksinkertaistamalla sosiaalisen suojelun järjestelmän muodollisia sääntöjä (käsitelty edellä), yksinkertaistamalla itse hallintorakennetta (instituutiota) tai yksinkertaistamalla etuuksien hakemis- tai vastaanottamisprosessia. Useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tai suunnitelleet uudistuksia yleisten tai yksittäisten järjestelmien yksinkertaistamiseksi ja laajentaneet tai parantaneet epätyypillisissä työsuhteissa olevien henkilöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmien mahdollisuuksia saada useammanlaisia etuuksia. Itävalta ja Portugali ottivat käyttöön selkeämmät säännöt, jotka koskevat etuuksien saatavuutta itsenäisten ammatinharjoittajien (ryhmien) kannalta. Muita käyttöön otettavia yksinkertaistamistoimenpiteitä ovat tiedonkeruun kertaluonteisuuden periaate 72 (BE, IE, EL, ES, LV, LU ja PL), keskitettyjen sosiaalisen suojelun portaalien luominen tai parantaminen (IE, LV, HU, MT, NL, SI, SK ja SE) sekä tietojenvaihdon osittainen automatisointi (DE ja EL). 73

Toinen uudistustyyppi liittyy hakumenettelyjen yksinkertaistamiseen. Uudistuksia ovat muun muassa sellaisten verkkoportaalien käynnistäminen, joissa on integroituja toimintoja käyttäjille ja tietoja jaetaan eri instituutioiden välillä (BG, CZ, IT, LV, LT, MT, NL ja FI), sähköiset ja esitäytettyihin lomakkeisiin perustuvat hakumenettelyt (DE, IT ja SK) sekä etuuksien automaattinen myöntäminen tietyillä aloilla tukikelpoisille henkilöille.

3.Yhteenveto edistyksestä

Neuvoston suosituksen täytäntöönpanokausi osui samaan aikaan pandemian kanssa. Vuosina 2020 ja 2021 toimintapolitiikassa kiinnitettiin huomiota lähinnä hätätoimenpiteisiin pandemian sosiaalisten ja taloudellisten seurausten käsittelemiseksi. Toimia kohdistettiin vähemmän systeemisiin uudistuksiin sosiaalisen suojelun alojen mukauttamiseksi työmarkkinoiden uusiin, yhä muuttuviin realiteetteihin. Hätätoimenpiteet auttoivat ulottamaan sosiaalisen suojelun ryhmiin, jotka olivat aiemmin olleet kokonaan tai osittain suojelun ulkopuolella. Muutos oli kuitenkin pääasiassa väliaikainen. Kriisi toi samalla esiin vakavia rakenteellisia puutteita ja tarpeen puuttua niihin, mutta vain harvat maat toteuttivat rakenneuudistuksia.

3.1.Myönteistä kehitystä sosiaalisen suojelun saatavuudessa kaikille

Vuodesta 2019 lähtien toteutettuihin tai tuleviksi ilmoitettuihin toimenpiteisiin sisältyy useita lainsäädäntöön (tai käytäntöihin) tehtyjä muutoksia, jotka helpottavat neuvoston suosituksen kattamien keskeisten sosiaalisen suojelun alojen konkreettista saatavuutta lukuisten työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta. On tärkeää seurata tiiviisti toimenpiteiden täytäntöönpanoa ja vaikutuksia sekä varmistaa jatkotoimet niiden osalta, joita ei ole vielä toteutettu.

Monissa uudistuksissa keskitytään viralliseen kattavuuteen itsenäisten ammatinharjoittajien (erityisesti yksinyrittäjien ja riippuvaisten itsenäisten ammatinharjoittajien) sosiaalisen suojelun laajentamisen ja parantamisen osalta. Useimmissa tapauksissa siirrytään suojelun puuttumisesta pakolliseen suojeluun. Uudistuksia toteutettiin tai suunnitellaan parhaillaan myös virallisen kattavuuden parantamiseksi niiden työntekijöiden osalta, joilla on erityisiä työsopimusmuotoja tai jotka työskentelevät tietyillä aloilla. Kahdeksassa jäsenvaltiossa covid-19-pandemian aikana toteutetut hätätoimenpiteet turvaverkon tarjoamiseksi niille, jotka eivät olleet virallisesti suojelun piirissä, aiheuttivat systeemisiä muutoksia viralliseen saatavuuteen.

Myös tosiasiallisessa saatavuudessa tapahtui jonkin verran myönteistä kehitystä, esimerkiksi työttömyysetuuksien edellyttämien vähimmäismaksuaikojen lyhentämisessä sekä riittävyydessä, joka liittyi pääasiassa itsenäisten ammatinharjoittajien tai henkilöiden, joilla on vähäiset oikeudet etuuksiin, vanhuusetuuksiin ja vähemmässä määrin työttömyysetuuksiin. Avoimuuden osalta saatavilla olevat tiedot osoittavat EU:n jäsenvaltioiden monet hyvät käytännöt mutta myös lisäedistyksen tarpeen.

3.2.Haasteita edelleen

Yleinen tavoitetaso vaihtelee merkittävästi kansallisten täytäntöönpanosuunnitelmien välillä erityisesti toimenpiteiden (toteutettujen tai ilmoitettujen) laajuuden, lukumäärän ja ajoituksen osalta. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta useimmilla suunnitelmilla ei pyritä korjaamaan kaikkia seurantakehyksessä tai talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä havaittuja kattavuuspuutteita.

On myös otettava huomioon, että lähtökohdat ovat hyvin erilaiset EU:n 27 jäsenvaltiossa. Erityisesti joidenkin edistyneimpien hyvinvointivaltioiden, joilla on yleiset ja avokätiset sosiaalisen suojelun järjestelmät, kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa on suhteellisen vähän sitoumuksia uusiin rakenneuudistuksiin. Toisaalta on huolestuttavaa, että jotkin jäsenvaltiot, joissa epätyypillisillä työntekijöillä ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla ei vieläkään ole (riittävää) sosiaaliturvaa, eivät ole esittäneet kunnianhimoisia uudistussuunnitelmia. Lisäksi muutamat jäsenvaltiot katsovat, että ne noudattavat suosituksen säännöksiä heti, kun kaikki työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat kuuluvat virallisesti sosiaalisen suojelun järjestelmiin, ja jättävät huomiotta tosiasiallisen saatavuuden, riittävyyden ja avoimuuden.

Vaikka useilla toimenpiteillä pyritään parantamaan virallista kattavuutta itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta, harvemmissa toimenpiteissä keskitytään niihin, joilla on epätyypillisiä työsopimuksia. Virallisessa ja tosiasiallisessa kattavuudessa on edelleen merkittäviä puutteita molempien ryhmien kannalta, ja ilman lisäuudistuksia niiden olemassaolo todennäköisesti jatkuu.

Monien jäsenvaltioiden tiedostamia täytäntöönpanohaasteita ovat muun muassa seuraavat: virallisen kattavuuden parantamisen monimutkaisuus itsenäisten ammatinharjoittajien kohdalla, puuttuminen tiettyjen epätyypillisten työntekijöiden ryhmien, kuten alusta- ja kotitaloustyöntekijöiden sekä maanviljelijöiden, tilanteeseen sekä vaikea tasapaino etuuksien tosiasiallisen saatavuuden ja järjestelmän rahoituksen välillä.

4.Päätelmät

Neuvoston suositus on osaltaan vauhdittanut muutosten tekemistä vakiintuneisiin kansallisiin sosiaalisen suojelun järjestelmiin olemassa olevien (tai pahenevien) puutteiden korjaamiseksi. Se on lisännyt työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalisen suojelun kattavuutta ja riittävyyttä sekä siitä saatavaa tietoa koskevien kysymysten näkyvyyttä monissa jäsenvaltioissa. Lisäksi monet täytäntöönpanotoimenpiteet ovat olennainen osa talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson ja elpymis- ja palautumissuunnitelmien yhteydessä toteutettavia kansallisia uudistusohjelmia. Täytäntöönpanoon liittyy kuitenkin edelleen paljon haasteita.

Koska sosiaalisen suojelun yleensä vähemmän suojaamien työmuotojen leviäminen on nopeutunut entisestään ja koska digitaalista ja vihreää siirtymää on hallinnoitava oikeudenmukaisesti, suositus on olennaisempi kuin koskaan. Näin varmistetaan, että sosiaalisen suojelun järjestelmät pystyvät lieventämään taloudellisten häiriöiden vaikutuksia suurella osalla aktiivisesta väestöstä. Sosiaalisen suojelun saatavuuden parantaminen merkitsee myös suurempia julkisiin talousarvioihin siirrettäviä maksuja, mikä edistää sosiaalisen suojelun järjestelmien taloudellista ja poliittista kestävyyttä.

Neuvoston suosituksen täytäntöönpano on liitettävä laajempiin sosioekonomisiin toimintapolitiikkoihin sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Tärkeää on, että jotkin jäsenvaltiot käyttivät suositusta ja siihen liittyvää kansallista täytäntöönpanoprosessia tilaisuutena pohtia, toteuttaa tai valmistella sosiaalisen suojelun järjestelmiensä yleisiä uudistuksia sekä mukauttaa järjestelmiään työmarkkinoiden ja yhteiskunnan muuttuviin realiteetteihin, kuten alustatyön lisääntymiseen, suosituksen kattamilla aloilla mainittujen erityistoimenpiteiden lisäksi.

Mielenkiintoista on, että muutaman viime vuoden aikana useat jäsenvaltiot ovat myös ryhtyneet toimiin epätyypillisten sopimusmuotojen käytön vähentämiseksi seuraamalla niitä paremmin ja vähentämällä sosiaalisia ja verotuksellisia kannustimia palkata ihmisiä hyvin lyhytaikaisiin työsuhteisiin tai näennäisesti itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi sekä uudistaneet työlainsäädäntöä segmentoitumisen ehkäisemiseksi. Nämä toimet ovat tärkeitä, sillä ne täydentävät toimenpiteitä, joilla tarjotaan kertomuksessa kuvatuille epätyypillisissä työsuhteissa oleville parempi kattavuus. Toimia olisikin jatkettava.

Sosiaalisen suojelun saatavuuden kehittyminen on vaikuttanut sosiaalisen suojelun ja hyvinvointivaltion tulevaisuutta EU:ssa käsittelevän korkean tason työryhmän pohdintoihin. Tässä kertomuksessa havaittujen täytäntöönpanopuutteiden korjaaminen auttaa myös vastaamaan Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin kehotuksiin vahvemmasta sosiaalipolitiikasta ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täysimittaisesta täytäntöönpanosta sosiaalisen suojelun ja osallisuuden alalla.

Järjestelmien mukauttaminen sosiaalisen suojelun saatavuuden parantamiseksi kaikkien kannalta on pitkäaikainen prosessi, johon osallistuvat työmarkkinaosapuolet ja muut asiaankuuluvat kansalliset organisaatiot. On myönteistä, että useissa jäsenvaltioissa on jo toteutettu joitakin toimia. Silti sosiaalisen suojelun saatavuuden puutteisiin on vieläkin puututtava. Komission kertomuksen olisi käynnistettävä keskustelu siitä, miten jäljellä oleviin haasteisiin voidaan vastata ja miten EU voisi tukea näitä toimia.

LIITE: Sosiaalisen suojelun saatavuutta koskevien kansallisten täytäntöönpanosuunnitelmien pääpiirteet (ja päivitys) 74

[K: Kyllä; E: Ei]

AT

BE

BG

CY

CZ

DE

DK

EE

ES

FI

FR

EL

HR

HU

IE

IT

LT

LV

MT

NL

PL

PT

RO

SE

SI

SK

Yhteensä (Kyllä)

1.Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma sisältää diagnoosin sosiaalisen suojelun saatavuuden puutteista.

K

K

K

K

K

K

E

K

K

K

K

E

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

E

23/26

2.Kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa jäsenvaltio ilmoittaa noudattavansa jo useimpia/kaikkia suosituksen säännöksistä.

K

E

K

E

K

E

E

E

E

E

K

E

E

K

E

E

E

E

E

E

K

E

E

K

E

E

7/26

3.Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma sisältää toimenpiteitä/uudistuksia virallisen kattavuuden parantamiseksi.

E

K (S)

K (S)

K (S)

E

E

E

K (S)

K (T)

E

K (T)

K (S)

K (S)

E

K (T)

K (T)

K (S)

E

K (T)

K (S)

K (S)

K (T)

K (S)

E

E

E

16/26

4.Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma sisältää toimenpiteitä/uudistuksia tosiasiallisen kattavuuden parantamiseksi.

E

K (T)

E

K (T)

E

E

E

E

K (S)

E

K (T)

E

E

E

E

K (T)

K (S)

E

K (T)

E

E

K (T)

E

E

K (S)

E

9/26

5.Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma sisältää toimenpiteitä/uudistuksia riittävyyden parantamiseksi.

K (S)

K (T)

K (T)

K (T)

E

K (S)

K (S)

K (T)

E

K (S)

K (T)

E

E

K (T)

E

E

E

K (T)

K (T)

K (S)

E

K (T)

E

E

E

E

14/26

6.Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma sisältää toimenpiteitä/uudistuksia avoimuuden parantamiseksi.

E

K (S)

K (T)

K (S)

K (T)

K (S)

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

K (T)

E

E

E

E

6/26

7.Toimenpiteillä/uudistuksilla puututaan kaikkiin tai useimpiin sosiaalisen suojelun saatavuuden puutteisiin.*

E

K

E

E

E

E

K~

K

E

K~

K

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

K~

E

E

6/26

[K: Kyllä; E: Ei]

AT

BE

BG

CY

CZ

DE

DK

EE

ES

FI

FR

EL

HR

HU

IE

IT

LT

LV

MT

NL

PL

PT

RO

SE

SI

SK

Yhteensä (Kyllä)

8.Kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa viitataan covid-19-pandemian johdosta toteutettuihin toimenpiteisiin.

K

K

E

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

K

E

K

24/26

9.Kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa viitataan ainoastaan/lähinnä covid-19-pandemian johdosta toteutettuihin toimenpiteisiin.

E

E

E

E

E

E

K

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

E

K

E

K

3/26

10.Kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa viitataan covid-19-pandemian aikana toteutettuihin toimenpiteisiin, joista tuli pysyviä.

K

K

E

E

E

K

E

E

K

E

K

E

E

E

E

K

K

E

E

E

E

E

E

E

E

K

8/26

11.Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma sisältää erityisiä toimenpiteitä nuoria varten.

K

K

E

E

E

E

K

E

E

E

K

K

K

E

K

E

E

K

E

E

E

E

E

E

E

E

8/26

12.Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma sisältää erityisiä toimenpiteitä alustatyöntekijöitä varten.

E

K

E

K

E

E

E

E

K+

E

E

E

K+

E

E

K

E

E

E

E

E

K+

K

E

K

E

8/26

13.Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma sisältää toimenpiteitä kansallisen tason tilastojen parantamiseksi.

E

K

E

E

E

E

K

E

E

K

E

E

E

E

E

E

E

E

K

E

K

E

E

E

E

E

5/26

14.Kansallisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa viitataan nimenomaisesti työmarkkinaosapuolten kuulemiseen kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman tai joidenkin siihen kuuluvien toimenpiteiden valmistelussa.

E

K

E

E

K

E

E

K

E

K

K

E

E

E

K

K

E

E

E

K

E

E

K

E

E

E

9/26

15.Elpymis- ja palautumissuunnitelma sisältää uudistuksia/investointeja sosiaalisen suojelun saatavuuden parantamiseksi.

K

K

E

K

K

K

E

K

K

E

E

K

K

–

E

K

K

E

K

K

K

K

K

E

K

K

18/25

Lähteet: Kansalliset täytäntöönpanosuunnitelmat ja elpymis- ja palautumissuunnitelmat. Huom. Mukana on vain 26 jäsenvaltiota, koska Luxemburg ei ollut joulukuussa 2022 vielä toimittanut kansallista täytäntöönpanosuunnitelmaansa. Huom. * Komission ja sosiaalisen suojelun komitean sosiaalisen suojelun saatavuutta koskevan seurantakehyksen indikaattoreilla mitatut puutteet: (T) = toteutettu, (S) = suunniteltu; K~: näiden jäsenvaltioiden kohdalla on puututtava vain vähäisiin puutteisiin (sosiaalisen suojelun saatavuutta koskevan seurantakehyksen indikaattoreiden mukaisesti); K+: näiden jäsenvaltioiden osalta kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa ei ole erityisiä toimenpiteitä, mutta niitä on kansallisissa elpymis- ja palautumissuunnitelmissa.

(1)

   Lähde: Eurostat, EU Labour Force Survey (EU:n työvoimatutkimus, LFS).

(2)

   Lisäksi vuonna 2017 noin 800 000 henkilöä toimi ”riippuvaisena itsenäisenä ammatinharjoittajana” eli itsenäisenä ammatinharjoittajana, jolla ei ollut työntekijöitä ja joka työskenteli viimeisten 12 kuukauden aikana vain yhdelle asiakkaalle tai yhdelle hallitsevassa asemassa olevalle asiakkaalle, joka määritti henkilön työajan (lähde: Itsenäistä ammatinharjoittamista koskeva EU-LFS-moduuli).

(3)

   Eurofound (2017), Non-standard forms of employment: recent trends and future prospects , ja Euroopan komissio (2018), ESDE, Access and sustainability of social protection in a changing world of work .

(4)

Neuvoston suosituksessa ja tässä kertomuksessa ’epätyypillisillä työntekijöillä’ tarkoitetaan työntekijöitä, joilla on epätyypillinen (tilapäinen, osa-aikainen) työsopimus, kun taas ’epätyypillisissä työsuhteissa olevilla henkilöillä’ tarkoitetaan sekä epätyypillisissä työsuhteissa olevia työntekijöitä että itsenäisiä ammatinharjoittajia.

(5)

    2019/C 387/01 .

(6)

   COM(2021) 102 final.

(7)

Vuonna 2021 annetussa komission direktiiviehdotuksessa käytettyjen tietojen mukaan 28 miljoonaa ihmistä EU:ssa työskentelee digitaalisten työnvälitysalustojen kautta ja 1,7–4,1 miljoonan henkilön ammattiasema on mahdollista määritellä uudelleen työntekijäksi direktiivin mukaisesti.

(8)

  https://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=1312&langId=fi

(9)

   Monitoring framework on access to social protection for workers and the self-employed (työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalisen suojelun saatavuuden seurantakehys).

(10)

Vuoden 2021 seurantakehyksen päivitys . Yhteinen tutkimuskeskus pyrkii myös parantamaan sitä. Ks. esim. Antón & Grande (2022), Monitoring the effective coverage and adequacy of social protection in the EU.

(11)

Siihen kuuluvat muun muassa keskinäisen oppimisen tapahtumat (ks. vuonna 2020 julkaistu kertomus ) ja itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvaa koskeva tilaisuus, joka järjestettiin kesäkuussa 2022.

(12)

   Sosiaalisen suojelun komitean kanssa kehitetty seurantaväline EU:n keskeisten sosiaalisten suuntausten tunnistamiseksi vuosittain.

(13)

Sosiaalisen suojelun komitean vuoden 2022 vuosikertomuksessa seuraavan kahdeksan jäsenvaltion ”keskeisen sosiaalisen haasteen” katsottiin liittyvän sosiaalisen suojelun saatavuuteen: EL, ES, IT, NL, PL, PT, RO ja SK.

(14)

Ks. myös elpymisen ja palautumisen tulostaulun aihekohtainen analyysi sosiaalisen suojelun osalta.

(15)

   Direktiivi (EU) 2022/2041.

(16)

   COM(2022) 490 final.

(17)

   COM(2021) 762 final.

(18)

   COM(2021) 801 final.

(19)

   Direktiivi (EU) 2019/1152. Ks. myös direktiivi (EU) 2016/2102 julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta.

(20)

ILO:n vuonna 2012 antama suositus sosiaalisen suojelun vähimmäistasosta ja vuoden 2021 maailmanlaajuinen kehotus ryhtyä toimiin ihmislähtöisen elpymisen edistämiseksi.

(21)

Spasova, S. ym. (2023), Making access to social protection for workers and the self-employed more transparent through information and simplification, ESPN, EU:n julkaisutoimisto.

(22)

Virallista kattavuutta tai maksuja ja etuusoikeuksia koskevia tietoja (MISSOC) on saatavilla vuoden 2022 alusta, kun taas muiden indikaattoreiden (esim. EU-SILCin) tiedot koskevat vuotta 2021 (eli vuoden 2020 tuloja).

(23)

Ensimmäinen katsaus syyskuun 2021 jälkeen toimitettuihin 21 kansalliseen täytäntöönpanosuunnitelmaan julkaistiin sosiaalisen suojelun komitean vuoden 2021 vuosikertomuksessa ja vuoden 2022 yhteisessä työllisyys- ja sosiaaliraportissa .

(24)

BG, HU, SE ja SK eivät viitanneet kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissaan tällaisiin toimenpiteisiin.

(25)

Ainoastaan rakenteelliset toimenpiteet on huomioitu. Covid-19-kriisin johdosta toteutetut väliaikaiset toimenpiteet on näin ollen jätetty huomiotta.

(26)

EU:n työmarkkinaosapuolten kuuleminen (toukokuu 2022) suosituksen täytäntöönpanosta.

(27)

Tieto perustuu sosiaalisen suojelun komitean indikaattoreita käsittelevässä alaryhmässä lokakuussa 2022 käytyyn keskusteluun.

(28)

Virallista kattavuutta koskevien tietojen keruu (sosiaalisen suojelun komitea), viimeisin päivitys: kevät 2022.

(29)

Koska virallisen kattavuuden parantamiseksi on käynnistetty tai suunniteltu useita uudistuksia (ks. laatikko 2), voidaan olettaa, että tällä alueella yksilöityjen puutteiden määrä pienenee hieman lähivuosina.

(30)

   CZ, DK, DE, EL, ES, FR, IT, LV, LU, HU, NL, AT, PL, PT, RO, SI ja SK. Huom. Tiedot kuvastavat tilannetta keväällä 2022. Lokakuusta 2022 lähtien jäljelle jääneet virallisen kattavuuden puutteet täytettiin Espanjassa, kun kotitaloustyöntekijät saivat oikeuden työttömyysetuuksiin.

(31)

Tällaisia ovat muun muassa ”minityöpaikat” Saksassa, (jotkin) ”siviilioikeudelliset sopimukset” (eli epätyypilliset sopimukset, joita käytetään työvoiman palkkaamiseen) Puolassa, ”sopimukset työn suorittamisesta” Tšekissä sekä työsopimukset, jotka koskevat epäsäännöllisesti korvattua työtä Slovakiassa.

(32)

DK, EL, FR, IT ja NL.

(33)

Tilanne on harjoittelun laatupuitteista annetun neuvoston suosituksen täytäntöönpanon arvioinnista saatujen alustavien tulosten mukainen.

(34)

Tiedot on koottu eri lähteistä ja eri menetelmillä saaduista kansallisista arvioista eivätkä kata kaikkia jäsenvaltioita, joissa on asiaa koskevia puutteita.

(35)

Nämä alat koskivat etenkin sairaus-, vanhuus- ja perhe-eläke-etuuksia sekä äitiysetuuksia.

(36)

Ks. seurantakehyksen päivitys vuonna 2021 ja Schoukens (2022), Improving access to social protection for the self-employed in the EU .

(37)

Lisätietoja muista maista on vuoden 2022 yhteisessä työllisyys- ja sosiaaliraportissa , ehdotuksessa vuoden 2023 yhteiseksi työllisyys- ja sosiaaliraportiksi ja Euroopan sosiaalipolitiikan verkoston (ESPN) koronaviruskriisin torjumiseksi toteutettuja sosiaalipoliittisia toimenpiteitä koskevassa julkaisussa Social protection and inclusion policy response to the COVID-19 crisis (2021).

(38)

Joissakin maissa tiettyjä oikeuksia, esimerkiksi oikeutta isyysvapaaseen, on laajennettu koskemaan kaikkia työntekijöitä (BG ja HR) vuoden 2019 työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan direktiivin mukaisesti. Näitä toimenpiteitä ei käsitellä erikseen tässä kertomuksessa.

(39)

Eurostat, työvoimatutkimus.

(40)

Eurostat; EU-SILC 2019, jota käytettiin työssäkäyvien köyhyyttä koskevassa Working Yet Poor -EU-hankkeessa.

(41)

Virallista kattavuutta koskevien tietojen keruu (EC-SPC), viimeisin päivitys: kevät 2022.

(42)

EU:n kulttuurialan työsuunnitelma vuosiksi 2023–2026; Euroopan parlamentin päätöslauselma taiteilijoiden tilanteesta ja kulttuurisesta elpymisestä EU:ssa; komission vuoden 2020 tutkimus taiteilijoiden sekä kulttuurialan ja luovien alojen ammattilaisten asemasta ja työoloista.

(43)

Belgiassa keskustellaan parhaillaan taiteilijoiden aseman uudistamisesta, ja Irlanti pilotoi taiteilijoiden perustulotakuujärjestelmää. Tšekki, Espanja, Kreikka ja Romania sisällyttivät kulttuurialaa koskevat uudistukset elpymis- ja palautumissuunnitelmiinsa.

(44)

Euroopan laajuinen työnantajien lausunto seurantakehyksestä, joka koskee sosiaalisen suojelun saatavuutta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta, maaliskuu 2021.

(45)

Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) lausunnot EU:n työmarkkinaosapuolien kuulemisen yhteydessä (toukokuu 2022) ja kesäkuussa 2022 järjestetyssä Euroopan komission tapahtumassa itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalisen suojelun saatavuuden parantamisesta.

(46)

   Se kuvastaa sitä, missä määrin sosiaalisen suojelun järjestelmät tavoittavat köyhyysriskissä ennen sosiaalisia tulonsiirtoja olevat ryhmät (mitä voitaisiin pitää suosituksen soveltamisalaan kuuluvien riskien sijaisindikaattorina). Vaikka kattavuuden ihanteellinen indikaattori olisi etuuksia saavien henkilöiden osuus kunkin riskityypin osalta jaoteltuna aikaisemman työmarkkina-aseman perusteella, nykyisissä EU:n laajuisissa selvityksissä on vaikeaa kerätä tietoa väestöstä, jonka osalta riski toteutuu.

(47)

   Kaikki tehokkaan saatavuuden ja riittävyyden indikaattorit perustuvat Eurostatin EU-SILC-tutkimukseen (2021), ellei toisin mainita.

(48)

   Tilanne oli päinvastainen kahdeksassa jäsenvaltiossa (BE, BG, EE, ES, IT, CY, LV ja MT).

(49)

   Avustavat perheenjäsenet saivat sosiaalietuuksia vielä epätodennäköisemmin, mutta tämän ryhmän arvot ovat tilastollisesti luotettavia vain muutamissa jäsenvaltioissa.

(50)

   BG, LV, LT ja SI.

(51)

   EL, HR, HU, PL, PT ja RO.

(52)

   Eurostat, EU-LFS, lfsa_ugadra .

(53)

   BG, CZ, EL, ES, CY ja SI.

(54)

   OECD (2022), De-facto gaps in social protection for standard and non-standard workers: An approach for monitoring the accessibility and levels of income support .

(55)

   Lähde: MISSOC (1. tammikuuta 2022).

(56)

   Business Europen lausunto EU:n työmarkkinaosapuolten kuulemisen yhteydessä (toukokuu 2022) ja maaliskuussa 2021 annettu Euroopan alojen välisten työnantajajärjestöjen lausunto .

(57)

   DE, EE, ES, FR, LU ja AT.

(58)

   Ks. ESPN (2021).

(59)

   Lähde: MISSOC.

(60)

   Eurostat, EU-SILC-tutkimus (2021) (ikäryhmä 16–64).

(61)

   Nämä ovat kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman toimittamisen jälkeen hyväksyttyjä toimenpiteitä.

(62)

   Ks. myös tiivistelmä sosiaalisen suojelun komiteassa huhtikuussa 2022 käydystä temaattisesta keskustelusta, joka koski sosiaalisen suojelun saatavuutta nuorten kannalta, sosiaalisen suojelun komitean vuosikertomuksessa 2022.

(63)

   Ghailani, D. ym. (2021), Access to social protection for young people. An analysis of policies in 35 countries, ESPN.

(64)

   Suosituksessa jäsenvaltioille suositellaan ”sen varmistamista, että kaikkien sosiaalisen suojelun järjestelmien ehdot ja säännöt ovat avoimia ja että kaikki saavat maksutta ajantasaistettua, kattavaa, saavutettavissa olevaa, käyttäjäystävällistä ja selkeästi ymmärrettävää tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan” (15 kohta) ja ”että ne yksinkertaistavat tarvittaessa työntekijöiden, itsenäisten ammatinharjoittajien ja työnantajien, erityisesti mikro- ja pk-yritysten, sosiaalisen suojelun järjestelmien hallinnollisia vaatimuksia” (16 kohta).

(65)

   Avoimuuden lisäämiseksi tehtäviä uudistuksia esitetään 12:ssa elpymis- ja palautumissuunnitelmassa (BE, CZ, DE, EL, HR, CY, IT, LT, PT, RO, SI ja SK), erityisesti digitalisaatiota koskevissa osioissa.

(66)

   Tarkempia tietoja avoimuustilanteesta ja -toimenpiteistä eri jäsenvaltioissa on asiaa koskevassa ESPN:n raportissa: Spasova ym. (tulossa).

(67)

   Ks. edellinen alaviite.

(68)

   Ks. edellinen alaviite.

(69)

   Tällaisista laskureista on ilmoitettu sairausetuuksien osalta vain kolmessa jäsenvaltiossa ja työkyvyttömyysetuuksien osalta vain Belgiassa.

(70)

   Äskettäin julkaistussa ESPN:n raportissa viitataan tietyille ryhmille tarkoitettuja sosiaaliturvaetuuksia koskevan digitaalisen tiedon saatavuuteen liittyviin ongelmiin (BE, DK, EE, EL, ES, FR, LV, LT ja RO). Ongelmat koskevat muun muassa henkilöitä, joilla on heikko digitaalinen lukutaito (DK, EL ja LT), asunnottomia (DK), henkilöitä, joilla on kognitiivisia tai fyysisiä vammoja (erityisesti näkövammaisia) (DK, EE, LT ja RO) ja ikääntyneitä (EE ja LV).

(71)

   Spasova ym. (tulossa).

(72)

   Tiedonkeruun kertaluonteisuuden periaatteella tarkoitetaan kattavien digitaalisten, keskitettyjen rakenteiden luomista tietojen keräämiseksi useilta viranomaisilta yhdessä paikassa ja niiden vaihtamiseksi (esim. digitaaliset rekisterit/tietokannat ja sosiaaliturvakortit).

(73)

   Lisääntynyt/laaja digitalisaatio voi tuoda esiin useita henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan liittyviä ongelmia. Kolme maata on ilmoittanut viimeaikaisista tai suunnitelluista uudistuksista näiden ongelmien ratkaisemiseksi (DK, IE ja NL).

(74)

   Jäsenvaltioita pyydettiin sosiaalisen suojelun komitean edustajien välityksellä toimittamaan komissiolle (kesällä 2022) ajantasaiset tiedot sosiaaliturvan saatavuutta koskevista toimenpiteistään ja uudistuksistaan.