EUROOPAN KESKUSPANKIN LAUSUNTO,

annettu 6 päivänä kesäkuuta 2023,

ehdotuksesta direktiiviksi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta

(CON/2023/15)

(2023/C 249/03)

Johdanto ja oikeusperusta

Euroopan komissio julkaisi 23 päivänä helmikuuta 2022 ehdotuksen direktiiviksi yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja direktiivin (EU) 2019/1937 muuttamisesta (1) (jäljempänä ’ehdotettu direktiivi’).

Euroopan keskuspankki (EKP) on päättänyt omasta aloitteestaan antaa lausunnon ehdotetusta direktiivistä. EKP:n toimivalta antaa lausunto perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 4 kohtaan ja 282 artiklan 5 kohtaan, koska ehdotettu direktiivi sisältää säännöksiä, jotka vaikuttavat perussopimuksen 127 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua luottolaitosten toiminnan vakauden valvontaa koskeviin EKP:n tehtäviin sekä perussopimuksen 127 artiklan 5 kohdan mukaisiin Euroopan keskuspankkijärjestelmän erityistehtäviin myötävaikuttaa rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvän toimivaltaisten viranomaisten politiikan moitteettomaan harjoittamiseen. Tämän lausunnon on antanut EKP:n neuvosto Euroopan keskuspankin työjärjestyksen 17.5 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisesti.

1. Yleiset huomiot

1.1.

Ehdotetussa direktiivissä asetetaan tietyille suurille yrityksille ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskeva huolellisuusvelvoite (2), joka käsittää toteutuneiden ja mahdollisten haittavaikutusten tunnistamisen (3), huolellisuusvelvoitteen sisällyttämisen yritysten toimintaperiaatteisiin (4), haitallisten vaikutusten ehkäisemisen tai lieventämisen (5), valitusmenettelyn käyttöönoton (6), seurantatoimenpiteet ja -menettelyt (7) sekä raportoinnin (8). Tätä varten ehdotetussa direktiivissä määritellään sen soveltamisalaan kuuluva yritys siten, että se kattaa ”säännellyt rahoitusalan yritykset” (9), jotka puolestaan käsittävät muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (10) määritellyt luottolaitokset (jäljempänä ’luottolaitos’ ja yhteisesti ”luottolaitokset”).

1.2.

Lisäksi ehdotetussa direktiivissä edellytetään, että sen soveltamisalaan kuuluvat yritykset toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet tunnistaakseen toteutuneet ja mahdolliset haitalliset ihmisoikeusvaikutukset ja haitalliset ympäristövaikutukset, jotka johtuvat niiden omasta tai niiden tytäryritysten toiminnasta ja niiden arvoketjuihin liittyvissä tapauksissa niiden vakiintuneista liikesuhteista (11). Säänneltyjen rahoitusalan yritysten osalta, mukaan lukien luottolaitokset, termi ”arvoketju” määritellään ehdotetussa direktiivissä siten, että se kattaa lainaa, luottoa ja muita rahoituspalveluja saavien asiakkaiden toiminnan (12). Vaikka ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskeva huolellisuusvelvoite ei kuulu EKP:n toimivaltaan, ehdotetulla direktiivillä voisi olla merkittäviä käytännön vaikutuksia luottolaitosten kannalta. Tästä näkökulmasta on suositeltavaa, että ehdotetussa direktiivissä suunnitellaan yhteistyö- ja tietojenvaihtojärjestelyjä niiden viranomaisten välillä, joiden tehtävänä on valvoa, että luottolaitokset noudattavat ehdotettua direktiiviä, ja luottolaitosten vakavaraisuusvalvonnasta vastaavien viranomaisten välillä, EKP mukaan luettuna. Tältä osin EKP panee merkille, että unionin lainsäätäjät ovat ottaneet käyttöön yhteistyö- ja tietojenvaihtojärjestelyjä yhtäältä vakavaraisuusvalvontaviranomaisten ja toisaalta niiden toimivaltaisten valvontaviranomaisten välillä, joiden tehtävänä on valvoa unionin lainsäädännön noudattamista luottolaitoksissa, myös sellaisilla muilla aloilla, jotka eivät kuulu EKP:n toimivaltaan luottolaitosten vakavaraisuusvalvojana. Tällaisia järjestelyjä on otettu käyttöön esimerkiksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien vaatimusten (13), rahoitusvälineiden markkinoiden (14) ja markkinainfrastruktuurien (15) aloilla.

1.3.

Ehdotetulla direktiivillä otetaan käyttöön sellaisia yrityksiä koskeva siviilioikeudellinen korvausvastuu, jotka eivät noudata velvoitteitaan estää mahdolliset haittavaikutukset ja lopettaa toteutuneet haittavaikutukset, jos laiminlyönti aiheuttaa vahinkoja (16). Vaikka siviilioikeudellista korvausvastuuta koskevan järjestelmän yksityiskohdat on vielä määriteltävä tarkemmin (esim. katettujen vahinkojen määritelmän ja todistustaakan osalta), on odotettavissa, että pankkien oikeudenkäyntiriskit voivat kasvaa huomattavasti tämän vastuujärjestelmän seurauksena. EKP odottaa, että valvottavat luottolaitokset hallitsevat näitä riskejä EKP:n ilmoittamien, vakavaraisuusvalvontaa koskevien EKP:n valvontaodotusten mukaisesti. Tässä yhteydessä on huomattava, että EKP on tähän mennessä omaksunut riskiperusteisen lähestymistavan arvioidessaan pankkien altistumista ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan (ESG) liittyville riskeille. EKP on esimerkiksi todennut, että pankkien on ymmärrettävä seuraukset, joita siirtymä kestävämpään talouteen aiheuttaa niiden transaktioiden ja vastuiden kannalta, ja otettava tällaiset riskit huomioon yleisessä riskienhallintastrategiassaan (17). Tästä näkökulmasta lainanannon jatkamista sellaisten toimien rahoittamiseksi, joihin kohdistuu suuria siirtymäriskejä, voidaan pitää järkevän riskienhallinnan mukaisena vain, jos lainanottajalla on uskottava, tieteeseen perustuva ja Pariisin sopimuksen mukainen siirtymäsuunnitelma (18) siirtymäriskien hallitsemiseksi ja vähentämiseksi ajan mittaan. Järkevä siirtymäriskien hallinta käsittää erityisesti myös oikeudenkäyntiriskien järkevän hallinnan. Tässä yhteydessä EKP korostaa, että tällaisen luotonannon haitallisiin vaikutuksiin liittyvän siviilioikeudellisen korvausvastuun käyttöönotossa olisi otettava huomioon ja tunnustettava siirtymäsuunnittelun merkitys yrityksissä. Edellä mainitun valvontalinjauksen mukaisesti lainananto sellaisten toimintojen rahoittamiseksi, joihin kohdistuu suuria siirtymäriskejä, voidaan kuitenkin katsoa järkevän riskienhallinnan periaatteiden mukaiseksi, kunhan suunniteltujen tai toteutettujen toimien marginaalinen vaikutus pysyy johdonmukaisena uskottaviin siirtymäsuunnitelmiin nähden. Tämä on ratkaisevan tärkeää sen varmistamiseksi, että pankit pystyvät rahoittamaan sellaisten asiakkaiden siirtymätoimia, jotka eivät vielä noudata EU:n ilmastotavoitteita ja Pariisin sopimusta, mutta jotka suunnittelevat toimivansa näin.

1.4.

Ehdotetussa direktiivissä asetetaan sen soveltamisalaan kuuluville yrityksille velvoite hyväksyä suunnitelma, jolla varmistetaan, että yrityksen liiketoimintamalli ja -strategia ovat linjassa niiden tavoitteiden kanssa, jotka koskevat kestävään talouteen siirtymistä ja ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 celsiusasteeseen Pariisin sopimuksen mukaisesti (19). Yrityksen on erityisesti sisällytettävä suunnitelmaansa päästövähennystavoitteet, jos se tunnistaa ilmastonmuutoksen pääasialliseksi riskiksi. Vaikka ehdotetussa direktiivissä asetetaan velvoite hyväksyä siirtymäsuunnitelma, suunnitelman julkistamisen sisältö ja käytännön vaatimukset täsmennetään erikseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2022/2464 (20) (jäljempänä ’yritysten kestävyysraportointia koskeva direktiivi’). Ehdotetun direktiivin ja yritysten kestävyysraportointia koskevan direktiivin määritelmien ja vaatimusten tiivis koordinointi ja johdonmukaisuus on siksi olennaisen tärkeää. EKP korostaa tarvetta varmistaa näiden kahden säädöksen johdonmukaisuus ja yhteentoimivuus siirtymäsuunnitelmien osalta. On tärkeää huomata, että ehdotetussa direktiivissä ja yritysten kestävyysraportointia koskevassa direktiivissä edellytetyt siirtymäsuunnitelmat voivat tavoitteeltaan ja tarkoitukseltaan poiketa parhaillaan tarkasteltavana olevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (21) (jäljempänä ’vakavaraisuusdirektiivi’) siirtymäsuunnitelmista, joita edellytetään vakavaraisuuden näkökulmasta. Vakavaraisuusdirektiivillä pyritään varmistamaan, että luottolaitokset arvioivat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät riskit kattavasti ja sisällyttävät näitä riskejä koskevat ennakoivat näkökohdat strategioihin, hinnoitteluun sekä jatkuvaan riskien seurantaan ja hallintaan, jotta voidaan varmistaa luottolaitoksen häiriönsietokyky.

1.5.

Ehdotetussa direktiivissä annetaan jäsenvaltioille tehtävä nimetä yksi tai useampi valvontaviranomainen, joka valvoo direktiivissä säädettyjen velvoitteiden noudattamista (22). Tässä yhteydessä viranomaiset, jotka on tällä hetkellä nimetty säänneltyjen rahoitusalan yritysten valvonnasta vastaaviksi toimivaltaisiksi viranomaisiksi, voitaisiin nimetä ehdotetussa direktiivissä tarkoitetuiksi valvontaviranomaisiksi myös niiden rahoitusalan yritysten osalta, jotka kuuluvat ehdotetun direktiivin soveltamisalaan (23). EKP korostaa, että ehdotetussa direktiivissä säädettyjen velvoitteiden noudattamisen valvonta on tehtävä, joka eroaa vakavaraisuusvalvontaa koskevista tehtävistä, joita kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on yhteisessä valvontamekanismissa (YVM) (24). Jos jäsenvaltiot nimeävät YVM:ään kuuluvat kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ehdotetun direktiivin mukaisiksi valvontaviranomaisiksi, niille olisi osoitettava keinot ja resurssit näiden uusien tehtävien hoitamiseksi siten, etteivät uudet tehtävät haittaa nykyisten vakavaraisuusvalvontaan liittyvien vastuiden hoitamista. Lisäksi EKP toistaa, että tarvitaan asianmukaisia koordinointi-, yhteistyö- ja tietojenvaihtojärjestelyjä yhtäältä niiden viranomaisten välillä, joilla on tehtävänä valvoa, että luottolaitokset noudattavat ehdotetun direktiivin mukaisia velvoitteitaan, ja toisaalta luottolaitosten vakavaraisuusvalvonnasta vastaavien viranomaisten, myös EKP:n, välillä. Tällaisten järjestelyjen avulla olisi mahdollisuuksien mukaan estettävä tarpeettomat kaksinkertaiset raportointivaatimukset ja epäjohdonmukainen päätöksenteko valvottavien luottolaitosten osalta.

1.6.

Komissio perustaa jäsenvaltioiden nimeämien valvontaviranomaisten edustajista koostuvan valvontaviranomaisten eurooppalaisen verkoston, johon komissio voi kutsua EU:n virastoja osallistumaan tietojen vaihtamiseksi, keskinäisen avun antamiseksi ja tehokasta yhteistyötä koskevien toimenpiteiden toteuttamiseksi (25). Ehdotetussa direktiivissä suljetaan perustellusti pois mahdollisuus, että EKP:lle annettaisiin tehtäväksi valvoa, että EKP:n suorassa valvonnassa olevat merkittävät luottolaitokset noudattavat ehdotettua direktiiviä. Tämä vastaa EKP:n käsitystä siitä, ettei tämä tehtävä kuulu sellaisten vakavaraisuusvalvontaa koskevien tehtävien piiriin, jotka EKP:lle voidaan antaa perussopimuksen 127 artiklan 6 kohdan nojalla. EKP pitää kuitenkin erittäin tärkeänä, että ehdotettua Euroopan valvontaviranomaisten verkostoa laajennetaan siten, että se kattaa myös EKP:n luottolaitosten vakavaraisuusvalvojana. Näin varmistettaisiin yhteistyö- ja tietojenvaihtojärjestelyihin liittyvä koordinointi ja luotaisiin vankka oikeusperusta näille järjestelyille EKP:n ja ehdotetun direktiivin nojalla nimettyjen valvontaviranomaisten välillä erityisesti niiden säänneltyjen rahoitusalan yritysten osalta, jotka kuuluvat EKP:n suoran vakavaraisuusvalvonnan piiriin (eli merkittävät luottolaitokset), mutta jotka samanaikaisesti kuuluisivat ehdotetussa direktiivissä tarkoitettujen, jäsenvaltioiden nimeämien kansallisten valvontaviranomaisten valvontaan.

1.7.

Ehdotetussa direktiivissä määritellään säänneltyjen rahoitusalan yritysten arvoketju. Tällä voisi olla vaikutusta tulevan lainsäädännön kannalta, kuten Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän laatimien eurooppalaisten kestävyysraportointistandardien (26) kannalta, jotka komission on määrä hyväksyä yritysten kestävyysraportointia koskevan direktiivin yhteydessä. Määritelmää olisi arvioitava huolellisesti vakavaraisuussääntelyyn nähden, koska se ei välttämättä ole sopiva vakavaraisuussääntelyn yhteydessä käytettäväksi. Tämä johtuu siitä, että vakavaraisuusvalvonnan näkökulmasta on tärkeää, että säännellyillä rahoitusalan yrityksillä on kattava yleiskuva niiden arvoketjuun olennaisesti kuuluvista siirtymäriskeistä. Näin ollen saattaa olla tarpeen analysoida perusteellisemmin ja punnita tarkemmin arvoketjun määritelmää siltä osin kuin se liittyy säänneltyihin rahoitusalan yrityksiin.

1.8.

Lopuksi EKP korostaa ehdotetun direktiivin asteittaisen ja hallitun voimaantulon merkitystä, jotta yrityksillä olisi mahdollisuus mukauttaa sisäiset prosessinsa ja liikesuhteensa uusien vaatimusten mukaisiksi. Tämä on erityisen tärkeää, jotta säännellyt rahoitusalan yritykset voivat varmistaa riskien asianmukaisen uudelleenarvioinnin ja välttää äkilliset vaikutukset, jotka saattaisivat aiheuttaa äkillisiä rahoituspalvelujen irtisanomisia ja edelleen kielteisiä vaikutuksia rahoitusvakauden kannalta.

Niiltä osin kuin EKP suosittaa ehdotettua direktiiviä muutettavaksi, tarkat muutosehdotukset perusteluineen on esitetty teknisessä työasiakirjassa. Tekninen työasiakirja on luettavissa englanninkielisenä EUR-Lex-verkkosivustolla.

Tehty Frankfurt am Mainissa 6 päivänä kesäkuuta 2023.

EKP:n puheenjohtaja

Christine LAGARDE

(1) COM(2022) 71 final.

(2) Ks. ehdotetun direktiivin 4 artikla.

(3) Ks. ehdotetun direktiivin 6 artikla.

(4) Ks. ehdotetun direktiivin 5 artikla.

(5) Ks. ehdotetun direktiivin 7 ja 8 artikla.

(6) Ks. ehdotetun direktiivin 9 artikla.

(7) Ks. ehdotetun direktiivin 10 artikla.

(8) Ks. ehdotetun direktiivin 11 artikla.

(9) Ks. ehdotetun direktiivin 3 artiklan a alakohdan iv alakohta.

(10) Ks. luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohta.

(11) Ks. ehdotetun direktiivin 6 artiklan 1 kohta.

(12) Ks. ehdotetun direktiivin 3 artiklan g alakohta.

(13) Ks. rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta 20 päivänä toukokuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73) 49 artikla sekä EKP:n lausunnon CON/2022/4 3.1–3.8 kohta. Kaikki EKP:n lausunnot ovat saatavilla EUR-Lex-sivustolla.

(14) Ks. rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349) 79 artikla.

(15) Ks. OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä 4 päivänä heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1) 84 artikla.

(16) Ks. ehdotetun direktiivin 22 artikla.

(17) Ks. EKP:n ilmasto- ja ympäristöriskien hallintaopas, luettavissa EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla www.bankingsupervision.europa.eu. Ks. myös lehdistötiedote ympäristöriskien käsittelyyn liittyvistä määräajoista (ECB sets deadlines for banks to deal with climate risks). Luettavissa EKP:n pankkivalvonnan verkkosivuilla www.bankingsupervision.europa.eu

(18) Ks. Frank Eldersonin puhe ilmasto- ja ympäristöriskien valtavirtaistumisesta pankkivalvonnassa ja pankkien riskienhallintakäytäntöihin liittyvistä toimista (Running up that hill” – how climate-related and environmental risks turned mainstream in banking supervision and next steps for banks’ risk management practices), luettavissa EKP:n verkkosivuilla www.ecb.europa.eu

(19) Ks. ehdotetun direktiivin 15 artikla.

(20) Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2464, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, asetuksen (EU) N:o 537/2014, direktiivin 2004/109/EY, direktiivin 2006/43/EY ja direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta yritysten kestävyysraportoinnin osalta (EUVL L 322, 16.12.2022, s.15).

(21) Ks. oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338) 76 artikla.

(22) Ehdotetun direktiivin 17 artiklan 1 kohta.

(23) Ehdotetun direktiivin 17 artiklan 5 kohta.

(24) Ks. luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15 päivänä lokakuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63) 2 artiklan 2 kohta.

(25) Ehdotetun direktiivin 21 artikla.

(26) Ks. European Financial Reporting Advisory Group, ”First Set of draft ESRS”, marraskuu 2022, luettavissa EFRAGin verkkosivuilla www.efrag.org