Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuote-eritelmän muun kuin vähäisen muutoksen hyväksymistä koskevan hakemuksen julkaiseminen

(2022/C 429/08)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa muutoshakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

SUOJATUN ALKUPERÄNIMITYKSEN TAI SUOJATUN MAANTIETEELLISEN MERKINNÄN TUOTE-ERITELMÄN MUUN KUIN VÄHÄISEN MUUTOKSEN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVA HAKEMUS

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus

”Prosciutto di Parma”

EU-nro: PDO-IT-0067-AM05 – 18.12.2020

SAN (X) SMM ( )

1. Hakijaryhmä ja oikeutettu etu

Consorzio del Prosciutto di Parma

Largo Piero Calamandrei, 1/a

43121 Parma

Italia

P. +39 0521 246111

Sähköposti: ufficiolegale@prosciuttodiparma.com

Consorzio del Prosciutto di Parma (Prosciutto di Parma -kinkun suojaamisesta vastaava yhdistys) on 14. lokakuuta 2013 annetun maatalous-, elintarvike- ja metsätalousministeriön asetuksen nro 12511 13 §:n 1 momentin nojalla oikeutettu muutoshakemuksen tekemiseen.

2. Jäsenvaltio tai kolmas maa

Italia

3. Eritelmän kohta, jota / kohdat, joita muutos koskee

☐	Tuotteen nimi

☒	Tuotteen kuvaus

☒	Maantieteellinen alue

☒	Alkuperätodisteet

☒	Tuotantomenetelmä

☒	Yhteys maantieteelliseen alkuperään

☒

Merkinnät

☒	Muu: Valvonta

4. Muutoksen/muutosten tyyppi

☒	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

☐	Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n, jonka yhtenäistä asiakirjaa (tai vastaavaa) ei ole julkaistu, tuote-eritelmän muutos, jota ei voida pitää vähäisenä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

5. Muutos/muutokset

5.1. Toimituksellinen muutos:

Seuraavat on poistettu:

—

Alajaottelu kohtiin on poistettu, koska tuote-eritelmä on jäsennelty uudelleen yksittäin nimetyiksi artikloiksi. Erityisesti:

—	A osaan liittyvien viiteasiakirjojen luettelo on poistettu.

—

B osa (Tuotteen kuvaus – raaka-aineet sekä tärkeimmät fysikaaliset, kemialliset, mikrobiologiset ja aistinvaraiset ominaisuudet) on poistettu. Sen sisältämät tiedot on jäsennelty uudelleen seuraavasti: 1 artikla (Nimi), 2 artikla (Tuotteen ominaisuudet), 3 artikla (Tuotantoalue), 5 artiklan 3 kohdan b alakohta (Tuoreiden sian takajalkojen ominaisuudet), 5 artiklan 5 kohta (Lihan luuttomaksi leikkaaminen), 5 artiklan 6 kohta (Viipalointi ja pakkaaminen) ja 8 artikla (Ulkoasu ja merkinnät). Yhtenäisen asiakirjan 3.2, 3.3, 3.5, 3.6 ja 4 kohtaa on muutettu vastaavasti.

—

C osa on poistettu ja sen sisältämät tiedot on jäsennelty uudelleen seuraavasti: 3 artikla (Tuotanto-alue) 5 artiklan 1 kohta (Sallitut geneettiset tyypit), 5 artiklan 2 kohta (Sikojen kasvatus ja ruokinta), 5 artiklan 3 kohta (Sikojen teurastus ja tuoreiden sian takajalkojen ominaisuudet) ja 5 artiklan 4 kohta (Tuotantoprosessi). Yhtenäisen asiakirjan 3.3 ja 4 kohta on jäsennelty uudelleen niin, että ne vastaavat uuden tuote-eritelmän artikloja, mutta niiden varsinaista merkitystä ei ole muutettu.

—

D ja F osat on poistettu, ja niiden sisältämät tiedot on jäsennelty uudelleen. Ne ovat nyt 6 artiklassa (Yhteys ympäristöön). Tietoja yhteydestä ympäristöön ja todisteita siitä, että tuote on peräisin maantieteelliseltä alueelta, on selvennetty ja päivitetty. Tekstiä on muutettu niin, että se noudattaa aihetta koskevaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, jossa edellytetään, että ulkopuolinen valvontaelin suorittaa tuotannon tarkastuksia. Yhtenäisen asiakirjan 5 ja 5.1 kohtaa on muutettu niin, että ne vastaavat uuden tuote-eritelmän rakennetta, mutta niiden varsinaista merkitystä ei ole muutettu.

—

Tuote-eritelmän E osa on jäsennelty uudelleen 5 artiklan 4 kohtaan (Tuotantoprosessi) ja muutettu seuraavasti: Selvyyden vuoksi italian kielen termi, jota on käytetty kinkkujen kypsytyksestä riiputtamalla, on muutettu termistä stagionatura [”kuivatus” tai ”kypsytys”] termiksi maturazione [”kypsytys”], koska stagionatura on itse asiassa termi, joka tarkoittaa koko kypsytysaikaa kinkun valmistusprosessin alusta lähtien. Maturazione tarkoittaa sen sijaan yhtä kypsytyksen vaihetta, joka seuraa sitä, kun kinkku on siirretty kylmätilasta kuivatettavaksi. Sana ”haalea” on poistettu sen vaiheen kuvauksesta, jossa kinkut huuhdotaan ja kuivataan, koska se oli epätarkka ja sitä oli mahdotonta mitata. Se on korvattu termillä ”juotavaksi tarkoitettu”, koska kinkut on huuhdeltava vesijohdosta saatavalla juomavedellä. Nämä termien muutokset on tehty myös yhtenäisen asiakirjan 3.4 kohtaan.

—

G osan tiedot on jäsennelty uudelleen, ja ne ovat nyt 4 artiklassa uuden otsikon alla (Alkuperätodisteet). Koska tuotantoketjuun kuuluvat, tuotantoalueella toimivat eri osapuolet on määriteltävä selvemmin, jotta varmistetaan Prosciutto di Parma -kinkun seuranta ja jäljitettävyys, termi ”annostelulaitokset” on muutettu termiksi ”viipalointi- ja pakkauslaitokset”. Siinä on tehty selväksi, että viipaloitu Prosciutto di Parma -kinkku myös pakataan viipalointilaitoksissa, koska pakkaaminen tapahtuu heti viipaloinnin jälkeen ja kumpikin prosessi suoritetaan samassa tilassa. Tällä muutoksella ei ole vaikutusta yhtenäiseen asiakirjaan.

—

Teurastamon kokonaisiin luullisiin ja luuttomiin Prosciutto di Parma -kinkkuihin kiinnittämän pysyvän leiman tiedot, jotka olivat aiemmin tuote-eritelmän H kohdassa, on jäsennelty uudelleen, ja ne ovat nyt 5 artiklan 3 kohdan b alakohdassa, 8 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 2 kohdassa. Yhtenäisen asiakirjan 3.6 kohtaa on muutettu vastaavasti.

—	Tuote-eritelmän edellisen version liitteet (Liitteet – A/B/C/D/E/F/H osan viiteasiakirjat) on poistettu, koska niissä viitattiin lainsäädäntöön ja sääntöihin, jotka eivät enää ole voimassa.

—	Menetelmiä koskeva johdanto-osa on poistettu, koska siinä kuvattiin tuote-eritelmän edellisen version rakennetta.

—	Terminologia on yhtenäistetty aihetta koskevan sovellettavan lainsäädännön kanssa.

—	Valvontaelimen vastuualueeseen kuuluviin toimiin viittaavat osat on poistettu, koska tiedot on esitetty valvontasuunnitelmassa.

—	Viittaukset kansalliseen ja EU:n lainsäädäntöön, jotka on kumottu samaa aihetta koskevalla uudemmalla lainsäädännöllä, on poistettu.

—	Terminologia on yhtenäistetty aihetta koskevan sovellettavan lainsäädännön kanssa.

5.2. Muutokset, jotka eivät vaikuta mihinkään tärkeään osatekijään:

Nyt 2 (Tuotteen ominaisuudet), 5 (Prosciutto di Parma -kinkun tuotantomenetelmä) ja 8 (Ulkoasu ja merkinnät) artiklassa viitataan mahdollisuuteen käyttää kinkkuihin merkityn, alkuperästä kertovan lapamerkinnän, teurastamon leiman, sinetin ja ”herttuan kruunu” -logon tavoin tai sijasta vaihtoehtoisia keinoja, joiden avulla saa tietoja kinkun alkuperästä sekä seurannasta ja jäljitettävyydestä.

Yhtenäisen asiakirjan 3.2 ja 3.6 kohtaa on muutettu vastaavasti.

5.3. Muutokset, jotka eivät vaikuta mihinkään tärkeään osatekijään: tuotteen ominaisuudet

Tuote-eritelmän 2 artiklan f kohdassa esitetään nyt merisuolan kemiallinen nimi, mikä osoittaa, että minkään muun tyyppinen suola ei ole sallittua.

Yhtenäisen asiakirjan 3.2 kohtaa on muutettu vastaavasti.

5.4. Toimituksellinen muutos: Tuotteen ominaisuudet

Tuote-eritelmän edellisen version B osaan on tehty seuraavat muutokset:

—

Kinkun pyöreän muodon kuvaus kyseisen osan a alakohdassa on nyt 2 artiklan a alakohdassa, kun taas a alakohdassa olevat, paljaana olevan lihasosan enimmäismäärää reisiluun päästä mitattuna koskevat tiedot on siirretty 5 artiklan 3 kohdan b alakohtaan. Tiedot valmiin tuotteen painosta, jotka olivat aiemmin saman osan b alakohdassa, ovat nyt 2 artiklan b alakohdassa. Tiedot kypsytyksen vähimmäiskestosta ovat nyt 2 artiklan c alakohdassa, ja c alakohdassa ollut kuvaus leikatun kinkun lihan väristä on nyt d alakohdassa. Aromia ja makua koskevat tiedot, jotka olivat d alakohdassa, ovat nyt 2 artiklan e alakohdassa.

—	Tietoja suola- ja kosteuspitoisuuden hyväksytyistä vaihteluväleistä ja proteiinin hajoamisindeksistä on muutettu niin, että sana ”tuotantolaitos” on vaihdettu ilmaukseksi ”kypsytyslaitos”, joka on valvontajärjestelmään rekisteröityä Prosciutto di Parma -kinkun tuotantolaitosta koskeva erityistermi.

—

Viittaus kinkkunäytteiden keskimääräisiin arvoihin on poistettu kohdasta, jossa esitetään tiedot suola- ja kosteuspitoisuuden ja proteiinin hajoamisindeksin hyväksytyistä vaihteluväleistä, koska ne olivat yleisiä tietoja. Osassa, jossa käsitellään sitä, milloin olisi tarkistettava kosteus- ja suolapitoisuuden ja proteiinin hajoamisindeksin hyväksyttyjen vaihteluvälien noudattaminen, ilmaus ”määräaikaan mennessä” on korvattu tarkemmalla ilmauksella.

Yhtenäisen asiakirjan 3.2 kohtaa on myös muutettu niin, että se on tuote-eritelmän uuden version mukainen, mutta sen tosiasiallista sisältöä ei ole muutettu.

5.5. Muutokset, jotka vaikuttavat johonkin tärkeään osatekijään: tuotteen ominaisuudet

Aiemmin tuote-eritelmän B osassa olleet tiedot tuotteen painosta, kypsytyksen vähimmäiskestosta ja analyyttisistä vaatimuksista on jäsennelty uudelleen, ja ne ovat nyt 2 artiklassa (Tuotteen ominaisuudet). Tekstiin on tehty seuraavat muutokset:

—

B alakohdan painotietoihin on tehty muutoksia. Tämä oli välttämätöntä, koska siat, joista Prosciutto di Parma -kinkkua valmistetaan, ovat entistä painavampia, ja siten myös niiden ruhot, tuoreet sian takajalat ja itse kinkut ovat painavampia. Tarkemmin sanottuna, kuten on todettu, kinkun valmistukseen käytettyjen tuoreiden sian takajalkojen painon on oltava 11,8 kilogramman (vähintään) ja 18 kilogramman (enintään) välillä, ja koska niiden paino laskee kypsytysprosessin aikana keskimäärin 30 prosenttia, lopullisen tuotteen painon on oltava 8,2 kilogramman (vähintään) ja 12,5 kilogramman (enintään) välillä.

—	Kypsytyksen vähimmäiskesto on pidentynyt 12 kuukaudesta 14 kuukauteen, koska käytettyjen tuoreiden sian takajalkojen vähimmäispainon nousu tarkoittaa, että Prosciutto di Parma -kinkun aistinvaraisten ominaisuuksien, kuten leikkauspinnan värin, aromin ja maun, saavuttaminen kestää kauemmin.

—

Kosteus- ja suolapitoisuuden hyväksyttyjä vaihteluvälejä on muutettu, koska ehdotettu kypsytyksen vähimmäiskeston pidentäminen tarkoittaa aiemmin vahvistettua alhaisempaa kosteuspitoisuutta ja suurempaa proteiinin hajoamisindeksiä. Suolapitoisuuden ylärajaa on alennettu sillä perusteella, että eri elinten, kuten Maailman terveysjärjestön, ravitsemusneuvoissa suositellaan suolansaannin vähentämistä.

Lisäksi valmiin tuotteen painoa, kypsytyksen vähimmäiskestoa ja analyyttisten arvojen hyväksyttyjä vaihteluvälejä koskevia tietoja on muutettu yhtenäisen asiakirjan 3.2 kohdassa.

5.6. Muutokset, jotka vaikuttavat johonkin tärkeään osatekijään: tuotantoala

Raaka-aineiden alkuperää koskevassa C osassa olevia tietoja on muutettu, ja niille on annettu uusi otsikko ottaen huomioon asetuksen (EU) No 1151/2012 7 artikla. Tämä muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

Alueiden luetteloon on lisätty Friuli-Venezia Giulia, koska siellä kasvatetut siat ovat geneettisesti samankaltaisia kuin Prosciutto di Parma -kinkun muun tuotantoalueen siat ja niitä kasvatetaan sekä ruokinnan että muiden hoitomenetelmien suhteen vastaavalla tavalla. Kyseisellä alueella kasvatetuista sioista niiden teurastamisen jälkeen saatujen ruhojen ja takajalkojen ominaisuudet ovat samat kuin muilla alueilla, jotka jo kuuluvat Prosciutto di Parma -kinkun tuotantoalueeseen.

Siksi yhtenäisen asiakirjan 4 ja 5 kohtaa on täydennetty niin, että myös Friuli-Venezia Giulian alue kuuluu tuotantoalueeseen.

5.7. Toimituksellinen muutos: prosciutto di parma -kinkun tuotantomenetelmä – sallitut geneettiset tyypit

Aiemmin C osassa olleet tiedot on jäsennelty uudelleen 5 artiklan 1 kohtaan (Sallitut geneettiset tyypit), 5 artiklan 2 kohtaan (Sikojen kasvatus ja ruokinta) ja 5 artiklan 3 kohdan a alakohtaan (Teurastus).

Tarkemmin sanottuna tekstiin on tehty seuraavat muutokset:

—	Tuotantoketjun perusteellisemman valvonnan helpottamiseksi tekstissä viitataan nyt ”sallittujen geneettisten tyyppien luetteloon”, jota julkaisee ja päivittää maatalous-, elintarvike- ja metsätalousministeriö.

—

Termi ”H – Heavy” (eli painava) on lisätty käsitteen ”painava sika” selventämiseksi. Tekstissä viitataan edelleen EU:n lainsäädännössä vahvistetun asteikon keskellä oleviin lihakkuusluokkiin (”U”, ”R” ja ”O”) kuuluviin ruhoihin, koska Prosciutto di Parma -kinkkua voidaan valmistaa vain tuoreista sian takajaloista, jotka on irrotettu johonkin näistä luokista kuuluvista ruhoista. Geneettisen tyypin merkitys sellaisten raskaiden ruhojen tuottamisessa, jotka soveltuvat Prosciutto di Parma -kinkun valmistukseen, on nyt ilmaistu selvästi, koska geneettiset ominaisuudet ovat yksi ratkaisevista tekijöistä Prosciutto di Parma -kinkun tuotannossa.

Yhtenäisen asiakirjan 3.3 kohtaa on siksi muutettu niin, että se on tuote-eritelmän uuden version mukainen, mutta sen tosiasiallista sisältöä ei ole muutettu.

5.8. Muutokset, jotka vaikuttavat johonkin tärkeään osatekijään: Prosciutto di Parma -kinkun tuotantomenetelmä – Sallitut geneettiset tyypit

Tuote-eritelmän edellisen version C osaan on tehty seuraavat muutokset:

—

Tiedot sallituista geneettisistä tyypeistä on tarkistettu teknisestä näkökulmasta, minkä tarkoituksena on selventää, mitkä kaikki mahdolliset risteytykset ovat sallittuja. Lisäksi yleinen viittaus ”eläimiin” on korvattu urospuolisiin sikoihin viittaavalla termillä ”karjut” ja naaraspuolisiin sikoihin viittaavalla termillä ”emakot”. On päätetty, että on koko alan edun mukaista tehdä etukäteen vaatimustenmukaisuustarkastus, jotta voidaan tunnistaa Prosciutto di Parma -kinkun valmistukseen sopivat geneettiset tyypit. Jotta olisi vielä selvempää, mitkä risteytykset ovat sallittuja, on laadittu taulukko, jossa esitetään sallitut geneettiset yhdistelmät.

Siksi yhtenäisen asiakirjan 3.3 kohtaa on muutettu niin, että se sisältää viittauksen sallittuihin geneettisiin yhdistelmiin.

5.9. Toimituksellinen muutos: prosciutto di parma -kinkun tuotantomenetelmä – sikojen kasvatus ja ruokinta

Tuote-eritelmän kohtaan C on tehty seuraavat muutokset:

—

Sikojen hoitokäytäntöjä koskevaa lausetta on tarkistettu niin, että se sisältää nimenomaisen viittauksen eläinten hyvinvointiin. Tekstissä määritellään nyt myös, että porsaisiin on tehtävä lapamerkintä, jossa on tiedot niiden alkuperästä, kun ne ovat vielä porsimistilassa emakon imetettävänä, mikä antaa lisävarmistuksen Prosciutto di Parma -kinkun seurannasta ja jäljitettävyydestä.

—	Viittaus ”rehuaineet, jotka on sallittu 80 kilogramman elopainoon asti” on poistettu, ja sen sijaan on lisätty taulukko, joka sisältää sallitut rehuaineet.

—	Termin ”kuivattu valkuaisen sisältävä rankki” määritelmä on lisätty huomautuksena 2 sikojen ruokintaan sallittujen rehuaineiden yhdistettyyn taulukkoon, joka on 5 artiklan 2 kohdassa.

—	Loppukasvatusvaiheen kuvauksessa viitataan nyt yhdeksän kuukauden vähimmäisteurastusikään, joka esitettiin aiemmin C osassa.

Yhtenäisen asiakirjan 3.3 kohtaa on siksi muutettu niin, että se on tuote-eritelmän uuden version mukainen, mutta sen tosiasiallista sisältöä ei ole muutettu.

5.10. Muutokset, jotka vaikuttavat johonkin tärkeään osatekijään: Prosciutto di Parma -kinkun tuotantomenetelmä – Sikojen kasvatus ja ruokinta

Joitakin muutoksia on tehty tuote-eritelmän edellisen version C osan tietoihin, jotka koskevat sikojen kasvatuksen vaiheita. Niihin on lisätty objektiivisempia perusteita, jotka parantavat valvontaa ja mahdollistavat lähestymistavan räätälöinnin eri vaiheiden mukaan. Vieroitus- ja välikasvatusvaiheisiin on sisällytetty ikä- ja painovaatimukset niiden keston selventämiseksi. Loppukasvatusvaiheesta on poistettu viittaus elopainoon, koska uudessa tekstissä sian sopivuus tuotteen valmistukseen ei enää perustu eräkohtaiseen keskimääräiseen elopainoon vaan yksittäiseen teuraspainoon.

Tuote-eritelmän 5 artiklan 2 kohtaan on tehty seuraavat muutokset:

—

Porsaiden imetysvaiheen määritelmä sisältää nyt sanan ”vähintään”, joka osoittaa, että porsaat voidaan vieroittaa 28 päivän ikäisinä. Kohtaan on myös lisätty neuvoston direktiivissä 2008/120/EY säädetty mahdollisuus varhaiseen vieroittamiseen 21 päivän ikäisenä, mikä on saatettu osaksi Italian lainsäädäntöä asetuksen N:o 122/2011 liitteessä I olevassa osassa II. Tekstissä mainitaan porsaiden ruokintavaihtoehtona myös se, että emakko imettää niitä tai että niille annetaan maitoa keinoruokintana, että niitä ruokitaan tietyillä sallituilla rehuaineilla ja että käytetään kivennäisaineita, vitamiinilisiä ja lisäaineita.

—

Vieroitusvaihetta koskevia tietoja on tarkistettu, jotta ne vastaavat nykyaikaisia tuotanto-olosuhteita, ja niihin on sisällytetty ikä- ja painovaatimukset tämän vaiheen keston selventämiseksi ja toisena valvonnan osana. Tekstissä viitataan nyt myös mahdollisuuteen ruokkia sikoja tietyillä rehuaineilla sekä kivennäisaineiden, vitamiinilisien ja lisäaineiden käyttöön.

—	Sikojen tavoitepaino välikasvatusvaiheessa on muutettu vastaamaan nykyistä sianhoitokäytäntöä. Vieroitusvaiheen tavoin on otettu käyttöön myös ikäraja valvonnan toisena osana.

—

Ymmärtämisen helpottamiseksi 5 artiklan 2 kohdan kaksi taulukkoa (”Rehuaineet, jotka on sallittu 80 kilogramman elopainoon asti” ja ”Loppukasvatuksessa oleville sioille sallitut rehuaineet”) on yhdistetty yhdeksi taulukoksi, jossa on tiedot sekä välikasvatuksessa että loppukasvatuksessa oleville sioille sopivista rehuaineista.

—

Sikojen ruokkimiseen käytettyjen raaka-aineiden olisi oltava peräisin siltä maantieteelliseltä alueelta, jolla ne kasvatetaan, mutta ilmastoon liittyvistä ja kaupallisista syistä joinakin vuosina ei ole teknisesti mahdollista hankkia näitä raaka-aineita täysin paikallisesti. Siinä tapauksessa komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 664/2014 1 artiklan nojalla Prosciutto di Parma -kinkun laatu ja sen yhteys paikalliseen alueeseen voidaan aina taata varmistamalla, että vuositasolla vähintään 50 prosenttia sikojen kuiva-aineen saannista on peräisin sikojen kasvatusalueelta (Emilia-Romagna, Veneto, Friuli-Venezia Giulia, Lombardia, Piemonte, Molise, Umbria, Toscana, Marche, Abruzzo ja Lazio).

—

Luetteloon on lisätty joitakin raaka-aineita – ja kuiva-aineen prosenttiosuuksia on tarvittaessa muutettu –, koska raaka-aineet tulevat samalta alueelta kuin siat. Esimerkiksi joidenkin raaka-aineiden prosenttiosuuksia on nostettu, koska ne ovat olleet sikojen perinteisen ruokavalion pääasiallisia osia, niitä kasvatetaan yleisesti sikojen kasvatusalueella ja niitä kasvattavat usein siankasvattajat itse omaan käyttöönsä. Näiden aineiden tarjoaminen ei muuta Prosciutto di Parma -kinkun ominaisuuksia vaan vahvistaa yhteyttä ”tyypilliseen alueeseen”.

—	Yhteyttä sikojen alkuperäalueeseen on pyritty vahvistamaan poistamalla luettelosta joitakin raaka-aineita, jotka eivät ole peräisin kyseiseltä alueelta.

—	Luettelossa on joitakin raaka-aineita, jotka eivät tule sikojen alkuperäalueelta, koska on teknisesti mahdotonta varmistaa, että kaikkia raaka-aineita saadaan kyseiseltä alueelta – alueella ei ole kapasiteettia tuottaa raaka-aineita tarvittavia määriä.

—	Näissä raaka-aineluetteloon tehdyissä muutoksissa otettiin aina huomioon raaka-aineiden saatavuus 11 alueella, joilta siat hankitaan, ja kaikki rehua koskevan tieteellisen tutkimuksen tulokset.

—

Tekstiin on tehty myös seuraavat erityiset muutokset:

—

Maissigluteenirehun prosenttiosuutta on lisätty, ja ”maissigluteenirehusta” käytetty italian kielen termi semola glutinata di mais on muutettu termiksi farina glutinata di granturco komission asetuksen (EU) 2017/1017 1.2.9 kohdassa käytetyn terminologian mukaisesti. Tämän rehuaineen sallittua määrää on lisätty 5 prosentista kuiva-ainetta 10 prosenttiin, koska se on hyvä proteiininlähde, joka on ruokavaliossa hyödyllistä (raakavalkuaista) ja helposti sulavaa.

—

Italian kielen ”maissia” tarkoittava termi mais on muutettu termiksi granturco (komission asetuksen (EU) 2017/1017 1.2.1 kohta), ja sallittua määrää on nostettu 55 prosentista 65 prosenttiin sen varmistamiseksi, että rasvakerros on tuote-eritelmän vaatimuksen mukainen. Rasvakerroksen laatu on lisäksi varmistettu asettamalla taulukon jälkeen olevissa selittävissä huomautuksissa seuraava lisävaatimus: ruoassa saa olla enintään 5 prosenttia rasvaa kuiva-aineesta.

—	Durran prosenttiosuutta sikojen ruokinnassa on nostettu 40 prosentista 55 prosenttiin kuiva-aineesta sen varmistamiseksi, että rasvakerros on tuote-eritelmän vaatimuksen mukainen.

—	Ohran prosenttiosuutta on nostettu 40 prosentista 55 prosenttiin kuiva-aineesta sen varmistamiseksi, että rasvakerros on tuote-eritelmän vaatimuksen mukainen.

—	Vehnän prosenttiosuutta on nostettu 25 prosentista 55 prosenttiin kuiva-aineesta sen varmistamiseksi, että rasvakerros on tuote-eritelmän vaatimuksen mukainen.

—	Ruisvehnän prosenttiosuutta on nostettu 25 prosentista 55 prosenttiin kuiva-aineesta sen varmistamiseksi, että rasvakerros on tuote-eritelmän vaatimuksen mukainen.

—

Maissisäilörehu ja kuivattu valkuaisen sisältävä rankki on lisätty luetteloon: näitä aineksia voidaan nyt käyttää loppukasvatuksessa oleville sioille, koska ne ovat erinomaisia ruoka-aineita, jotka varmistavat tuote-eritelmässä vaaditun rasvapitoisuuden ja sulavat suuren kuitupitoisuutensa ansiosta aikuisilla sioilla helpommin kuin nuoremmilla.

—	Rehuaineiden luetteloon on lisätty jauhetut kokonaiset maissintähkät, koska ne ovat hyvin kuitupitoisia ja niitä käytetään kuidunlähteenä leseiden vaihtoehtona.

—	Jauhettujen maissinjyvien ja/tai -tähkien prosenttiosuutta ei ole muutettu, mutta ”maissintähkää” tarkoittava italiankielinen termi pannocchia on muutettu termiksi pannocchia di granturco, jotta se olisi tarkempi, koska pannocchia yksinään voi viitata myös muihin jauhettuihin viljoihin.

—	”Kaura” on poistettu luettelosta, koska sen kattaa luokka ”vähempiarvoiset viljat”, jonka prosenttiosuutta ei ole muutettu.

—

Kohdan ”pellavansiemenpuriste, pellavansiemenpuristerehu, pellavansiemenrouhe, pellavansiemenrouherehu” sallittu prosenttiosuus ei ole muuttunut, mutta ”puristetta” tarkoittava italiankielinen termi on muutettu englanninkielisestä sanasta ”expeller” italiankieliseksi käännökseksi panello, jotta se vastaa komission asetuksen (EU) 2017/1017 2.8.2 kohdassa käytettyä terminologiaa. Pellavansiemenpuristerehu (komission asetuksen (EU) 2017/1017 2.8.4 kohta), pellavansiemenrouhe (2.8.3 kohta) ja pellavansiemenrouherehu (2.8.5 kohta) on lisätty, koska ne ovat asetuksen kattamia rehuaineita, jotka ovat samankaltaisia kuin pellavansiemenpuriste.

—	Kuivatun sokerijuurikasmassan sallittua prosenttiosuutta on suurennettu 4 prosentista 10 prosenttiin kuiva-aineesta, koska se on erinomainen rehuaine, joka on hyvin kuitupitoista ja sulaa siten helposti paksusuolessa ja sopii näin aikuisille sioille.

—	Kohdassa ”hedelmäliha ja tomaattimassa (tomaattipulppa) rehun kantaja-aineina” käytettyjä termejä on yhdenmukaistettu komission asetuksessa (EU) 2017/1017 (5.22.2 ja 5.35.1 kohta) käytetyn terminologian kanssa. Tämän rehuaineen prosenttiosuus pysyy muuttumattomana.

—

Kohtaa ”kuivattu valkuaisen sisältävä rankki” on yhdenmukaistettu komission asetuksessa (EU) 2017/1017 (1.12.9 kohta) käytetyn terminologian kanssa. Tämän rehuaineen prosenttiosuus pysyy muuttumattomana. Sitä saa nyt myös käyttää loppukasvatuksessa olevien sikojen ruokavaliossa, koska se sisältää runsaasti B-vitamiinia ja auttaa sallittuina määrinä varmistamaan, että rasvakerros on tuote-eritelmän vaatimuksen mukainen.

—	Tuotantoalueella kasvavien raaka-aineiden – sinimailasen (lämpökuivattu), herneiden ja muiden palkokasvien siementen – prosenttiosuudet ovat kasvaneet.

—	Sinimailasta koskevassa kohdassa lukee nyt ”lämpökuivattu sinimailanen”, jotta se vastaa komission asetuksen (EU) 2017/1017 6.10.3 kohdassa käytettyä terminologiaa. Koska sinimailasta kasvaa tuotantoalueella, sallittua prosenttiosuutta on nostettu 2 prosentista 4 prosenttiin kuiva-aineesta.

—

Soijapapujen uuttamisesta syntyvien tuotteiden osalta 5 artiklan 2 kohdassa olevan sallittujen rehuaineiden taulukon (Sikojen kasvatus ja ruokinta) selittävissä huomautuksissa on nyt uusi sääntö, jonka mukaan näistä tuotteista peräisin olevan raakarasvan määrä saa olla enintään 2,5 prosenttia kokonaismäärästä. Tämä johtuu siitä, että rehuaineen raakarasvapitoisuus on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan varmistaa, että rasvakerros on tuote-eritelmän vaatimuksen mukainen. Nämä tuotteet kattoi aiemmin komission asetuksen (EU) N:o 575/2011 yksi kohta, ”soija(papu)rouhe”, joka jaettiin sitten komission asetuksessa (EU) N:o 68/2013, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EU) 2017/1017, kahteen osaan: ”soijarouhe” ja ”soija(papu)rouherehu”. Komission asetuksessa (EU) 1017/2017 on lueteltu useita eri tuotteita, joita saadaan soijapapujen uuttamisesta, eikä niiden kaikkien luetteleminen rehutaulukossa ole mahdollista. Ne voivat myös muuttua, jos komission asetukseen (EU) 1017/2017 tehdään muutoksia tai päivityksiä.

—

Auringonkukansiementen uuttamisesta syntyvien tuotteiden osalta 5 artiklan 2 kohdassa (Sikojen kasvatus ja ruokinta) olevan sallittujen rehuaineiden taulukon selittävissä huomautuksissa on nyt uusi sääntö, jonka mukaan näistä tuotteista peräisin olevan raakarasvan määrä saa olla enintään 2,5 prosenttia kokonaismäärästä. Tämä johtuu siitä, että rehuaineen raakarasvapitoisuus on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan varmistaa, että rasvakerros on tuote-eritelmän vaatimuksen mukainen. Nämä tuotteet kattoi aiemmin komission asetuksen (EU) N:o 575/2011 yksi kohta, ”auringonkukkarouhe”, joka jaettiin sitten komission asetuksessa (EU) N:o 68/2013, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EU) 1017/2017, kahteen osaan: ”auringonkukkarouhe” ja ”auringonkukkarouherehu”. Komission asetuksessa (EU) 1017/2017 luetellaan useita eri tuotteita, joita saadaan auringonkukansiemenien uuttamisesta. Niitä kaikkia ei ole mahdollista luetella rehutaulukossa, ja ne voivat muuttua, jos komission asetukseen (EU) 1017/2017 tehdään muutoksia tai päivityksiä.

—

Seuraava kohta on lisätty uutena: rapsinsiementen uuttamisesta saatavat tuotteet. Rapsinsiementen sisällyttäminen vastaa sitä, että geneettinen parannus on mahdollistanut sen, että valittavana on uusia lajikkeita, jotka eivät sisällä glukosinolaatteja eivätkä erukahappoa (antinutritionaalisia tekijöitä). Kohdan sanamuodon on tarkoitus vastata soija- ja auringonkukkatuotteissa käytettyä rakennetta. Nämä tuotteet kattoi aiemmin komission asetuksen (EU) N:o 575/2011 yksi kohta, ”rapsirouhe”, joka jaettiin sitten komission asetuksessa (EU) N:o 68/2013, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EU) 1017/2017, kahteen osaan: ”rapsirouhe” ja ”rapsirouherehu”. Komission asetuksessa (EU) 1017/2017 luetellaan useita eri tuotteita, joita saadaan rapsinsiementen uuttamisesta. Kaikkia rehuaineita ei ole mahdollista luetella, ja ne voivat muuttua, jos komission asetukseen (EU) 1017/2017 tehdään päivityksiä. Koska rehuaineen raakarasvapitoisuus on ratkaisevan tärkeä, jotta voidaan varmistaa, että rasvakerros on tuote-eritelmän vaatimuksen mukainen, 5 artiklan 2 kohdassa (Sikojen kasvatus ja ruokinta) olevan sallittujen rehuaineiden taulukon selittävissä huomautuksissa on nyt uusi sääntö, jonka mukaan näistä tuotteista peräisin olevan raakarasvan määrä saa olla enintään 2,5 prosenttia kokonaismäärästä.

—	Kohta ”maissinalkiorouhe” on muutettu komission asetuksen (EU) 2017/1017 1.2.12 kohdassa käytetyn terminologian mukaiseksi.

—

Luokka ”herneet ja/tai muiden palkokasvien siemenet” on jaettu kahdeksi kohdaksi: ”herneet” ja ”muiden palkokasvien siemenet”, ja ensiksi mainittujen määrä on nostettu 25 prosentiksi ja jälkimmäisten 10 prosentiksi kuiva-aineesta. Herne on palkokasvi, joka varmistaa tuote-eritelmässä vaaditun rasvakerroksen myös silloin, kun sen osuus kuiva-aineesta on 25 prosenttia. Toisin kuin muut palkokasvit, kuten härkäpavut ja virnat, se sisältää vain vähän antinutritionaalisia tekijöitä.

—	Hiivoja koskeva kohta on muutettu komission asetuksen (EU) 2017/1017 12.1.5 kohdassa käytetyn terminologian mukaiseksi.

—

Sekä välikasvatuksessa että loppukasvatuksessa oleville sioille voidaan nyt syöttää rasvoja, joiden sulamispiste on yli 36 °C, koska rasvamäärän uusi yläraja, joka on 5 prosenttia ravinnon kuiva-aineesta, ja linolihapon 2 prosentin raja varmistavat sen, että jos loppukasvatuksessa oleville sioille syötetään ihraa, tuloksena oleva rasvakerros on tuote-eritelmän vaatimuksen mukainen.

—	Soijarouhetta koskeva kohta on muutettu muotoon ”paahdetut kokonaiset soijapavut ja/tai soijapuristeet”. Soija on energialähde, joka on välikasvatuksessa olevien sikojen energiantarpeen täyttämisen kannalta olennaisen tärkeä.

—

Joitakin yksittäisiä rehuaineita on poistettu: johanneksenleipäpuun palot, joista on poistettu siemenet, maniokki (kassava), kuivattu peruna, kookosrouhe ja seesaminsiemenrouhe, koska niitä ei saa tuotanto-alueelta, puristettu sokerijuurikkaan säilörehumassa, koska sitä on tuskin edes saatavilla markkinoilla ja sitä käytetään pääasiassa lypsylehmien ruokintaan, ja proteiinilysaatit, koska rehuaineiden markkinasaatavuuden kehitys on johtanut niiden käytön vähenemiseen ja on otettava huomioon, että proteiinilysaattien sallitun prosenttiosuuden (enintään 1 % annoksen kuiva-aineesta) vuoksi niillä oli lähes olematon merkitys sikojen ravintona.

—

Tuote-eritelmän 5 artiklan 2 kohtaan on lisätty uusi huomautus (4) sikojen rehuaineiden yhdistetyn taulukon jälkeen. Koska tietyissä rehuaineissa on raakarasvaa vaihtelevia määriä, huomautuksessa määritellään, että näiden aineiden raakarasvan enimmäismäärä saa olla enintään 2,5 prosenttia kuiva-aineesta, jotta voidaan varmistaa, että rasvakerros on tuote-eritelmän vaatimuksen mukainen.

—

Linolihapon 2 prosentin enimmäismäärän lisäksi tuote-eritelmässä rajoitetaan nyt raakarasvan määrä 5 prosenttiin kuiva-aineen saannista sen varmistamiseksi, että rasvakerros on tuote-eritelmän vaatimuksen mukainen. Nämä kaksi perustetta ovat olennaisia, koska on tehty useita muutoksia, jotka voisivat vaikuttaa heikentävästi sian rasvakerroksen laatuun: muun muassa maissin prosenttiosuutta on kasvatettu, rasvat, joiden sulamispiste on yli 36 °C, ovat nyt sallittuja loppukasvatusvaiheessa ja tiettyjen rasvanlähteenä käytettävien rehuaineiden sallittuja määriä on suurennettu.

—	Mahdollisuus käyttää kivennäisaineita ja lisäaineita/vitamiineja on lisätty.

—

Loppukasvatusvaihe:

—	Tämän vaiheen määritelmää on muutettu niin, että se on teuraspainon käyttöä koskevan uuden lähestymistavan mukainen.

—	Viittaus painoon, joka sian on saavutettava tässä vaiheessa, on poistettu, koska perusteena ei ole enää sikojen eräkohtainen keskimääräinen elopaino, vaan se on korvattu teuraspainolla. Tämä menetelmä on läpinäkyvämpi, tarkempi, kohdennetumpi ja yleisesti ottaen parempi.

Yhtenäisen asiakirjan 3.3 kohtaa on muutettu vastaavasti, ja siinä esitetään lyhyt yhteenveto sallituista rehuaineista, koska siinä ei voida esittää kaikkia kolmeakymmentä tuote-eritelmän tärkeisiin tekijöihin tehtyä muutosta.

5.11. muutokset, jotka eivät vaikuta mihinkään tärkeään osatekijään: prosciutto di parma -kinkun tuotantomenetelmä – sikojen kasvatus ja ruokinta

Aiemmin C osassa olleet tiedot on jäsennelty uudelleen 5 artiklan 2 kohtaan (Sikojen kasvatus ja ruokinta), ja niitä on muutettu seuraavasti:

—	Karjanhoitajat voivat nyt vapaasti päättää, miten rehua annetaan, koska tämä valinta ei vaikuta Prosciutto di Parma -kinkkuun.

—	Viittaus siihen, että rehu annetaan kuivana, mikä on sikojen ruokinnassa mahdollinen vaihtoehto, on lisätty perinteisen nestemäisen vaihtoehdon lisäksi niin, että karjanhoitajat voivat vapaasti valita, kumpaa menetelmää käyttävät.

—	Kohtaan on lisätty säännös, jossa on alkuperästä kertovan lapamerkinnän teknisten ja visuaalisten ominaisuuksien kuvaus, alkuperästä kertovan lapamerkinnän kuva ja taulukko, josta käy ilmi, mitä kirjainta merkinnässä on käytettävä porsimiskuukauden ilmoittamiseksi.

Yhtenäisen asiakirjan 3.3 kohtaa on muutettu vastaavasti, ja siinä esitetään lyhyt yhteenveto siitä, miten rehu annetaan, koska siinä ei voida esittää kaikkia kolmeakymmentä tuote-eritelmän tärkeisiin tekijöihin tehtyä muutosta.

5.12. muutokset, jotka eivät vaikuta mihinkään tärkeään osatekijään: teurastus ja tuoreiden sian takajalkojen ominaisuudet – teurastus

Viittaus siihen, että sikojen paasto kestää ”15 tuntia” (tuote-eritelmän edellisen version E osa), on poistettu, koska lainsäädännössä ei ole selvää sääntöä ennen teurastusta pidettävän paaston vähimmäistuntimäärästä.

C osan säännöt, jotka koskevat sitä, minkä ikäiselle porsaalle karjanhoitajan on tehtävä takajalkoihin porsaan alkuperästä kertovat lapamerkinnät, on jäsennelty uudelleen, ja ne ovat nyt 5 artiklan 3 kohdan a alakohdassa (Teurastus). Prosciutto di Parma -kinkun seurannan ja jäljitettävyyden helpottamiseksi tätä ikärajaa on myös laskettu 30 päivästä vähintään 28 päivään, vaikka porsaat voidaankin vieroittaa jo 21 päivän ikäisinä, jos EU:n nykyisen lainsäädännön edellytykset täyttyvät.

Tämä muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

5.13. toimituksellinen muutos: teurastus ja tuoreiden sian takajalkojen ominaisuudet – teurastus

C osan teurastusta koskevat säännöt on jäsennelty uudelleen 5 artiklan 3 kohdan a alakohtaan (Teurastus), ja niitä on muutettu seuraavasti: Termi ”leima” on muutettu ”alkuperästä kertovaksi lapamerkinnäksi”, koska se on tarkempi ja sen avulla porsaiden lapamerkinnöistä vastaava osapuoli pystyy yksilöimään ne selvemmin. Nyt tekstissä määritellään, että porsaisiin on tehtävä alkuperätiedot sisältävä lapamerkintä, kun ne ovat vielä porsimistilassa emakon imetettävänä. Aiemmin B osassa olleet tiedot on jäsennelty uudelleen 5 artiklan 3 kohdan b alakohtaan (Tuoreiden sian takajalkojen ominaisuudet), ja niitä on muutettu seuraavasti:

—	Viittaus ”paino 7–9 kilogrammaa” on poistettu, koska tuotetta ei enää luokitella ”pieniksi” 7 kilogramman kinkuiksi ja ”suuriksi” 9 kilogramman kinkuiksi.

—	Viittaus ”lyhyt leikkaus” (joka viittaa reisiluun pään yli menevän paljaan lihasosan pituusrajaan) on siirretty valmiin tuotteen ominaisuuksista tuoreen sian takajalan ominaisuuksiin, koska tuoreet takajalat toimitetaan teurastamosta kypsytyslaitokseen valmiina suolattaviksi.

Yhtenäisen asiakirjan 3.2 kohtaa on siksi muutettu niin, että se on tuote-eritelmän uuden version mukainen, mutta sen tosiasiallista sisältöä ei ole muutettu.

5.14. Muutokset, jotka vaikuttavat johonkin tärkeään osatekijään: Teurastus ja tuoreiden sian takajalkojen ominaisuudet – Tuoreiden sian takajalkojen ominaisuudet

Aiemmin B osassa olleet tiedot on jäsennelty uudelleen 5 artiklan 3 kohdan b alakohtaan (Tuoreiden sian takajalkojen ominaisuudet), ja niitä on muutettu seuraavasti:

—	Tuoreille sian takajaloille on otettu käyttöön painoraja, joka on Prosciutto di Parma -kinkun valmistukseen sopivan sianruhojen enimmäispainon mukainen.

—

Tuoreiden sian takajalkojen vähimmäispainoa on muutettu sen varmistamiseksi, että raaka-aine soveltuu pitkään kypsytykseen – kypsytysaikaa on tällä muutoksella pidennetty – ja että tuloksena saatava ”Prosciutto di Parma” täyttää leikkauspinnan väriä, aromia ja makua koskevat vaatimukset. Tuoreiden sian takajalkojen vähimmäis- ja enimmäispainorajoja on muutettu sikojen painon lisäyksen mukaisesti.

—

Sian tuoreiden takajalkojen rasvakerroksen paksuutta koskevia sääntöjä on muutettu vastaamaan sikojen ja itse tuoreiden takajalkojen painon lisäystä. Hyvä ulkopinnan rasvakerroksen paksuus on osoitus sian takajalan laadusta, ja on olennaisen tärkeää, että takajalka kestää Prosciutto di Parma -kinkun pitkät kypsytysajat, millä varmistetaan SAN-kinkkujen erityisominaisuudet.

—	Reisiluun pään yli menevän paljaan lihasosan pituusrajaa on nostettu 9 senttimetriin tuoreiden sian takajalkojen painon lisäyksen mukaisesti.

Siksi yhtenäisen asiakirjan 3.3 kohtaa on muutettu vastaamaan tuoreiden takajalkojen painoa, rasvakerroksen paksuutta ja reisiluun pään yli menevän paljaan lihasosan pituusrajaa koskevia tietoja.

5.15. Muutokset, jotka eivät vaikuta mihinkään tärkeään osatekijään: teurastus ja tuoreiden sian takajalkojen ominaisuudet – tuoreiden sian takajalkojen ominaisuudet

H osa on jäsennelty uudelleen 5 artiklan 3 kohdan b alakohtaan (Tuoreiden sian takajalkojen ominaisuudet), joka sisältää nyt myös teurastamon kiinnittämän pysyvän leiman teknisiä ja visuaalisia ominaisuuksia koskevat tiedot, jossa määritellään leiman koko ja joka sisältää kuvan ja tiedot leimasta, minkä tarkoituksena on korostaa entistä enemmän tätä teurastusvaiheen ajan seurantaa ja jäljitettävyyttä koskevaa tekijää.

Tämä muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

5.16. Muutokset, jotka eivät vaikuta mihinkään tärkeään osatekijään: Tuotantoprosessi

Tuote-eritelmän E osassa aiemmin olleet tuotantomenetelmää koskevat tiedot on jäsennelty uudelleen 5 artiklan 4 kohtaan (Tuotantoprosessi), ja niitä on muutettu seuraavasti:

—

Tiedot, jotka koskevat vaihetta a, jossa sika tai kinkut on eristetty, jäähdytetty ja viimeistelty:

—	Eristys, jäähdytys ja viimeistely on yhdistetty yhdeksi vaiheeksi, koska se on loogisempi tapa esitellä tuotantoprosessi. Nämä kolme vaihetta suoritetaan itse asiassa suoraan teurastamossa ja/tai lihanleikkaamossa.

—	Viittaus sikojen 40 °C:n ruumiinlämpöön on poistettu, koska sille ei ollut tieteellistä perustaa. Tekstissä viitataan nyt sen sijaan ”ruumiinlämpöön”.

—	Viittaukset tuoreen kinkun painohävikkiin ja painohävikin prosenttiosuuteen on poistettu, koska ne voivat vaihdella ensimmäisessä tapauksessa sen mukaan, miten kinkku jäähdytetään, ja toisessa tapauksessa sen mukaan, miten se viimeistellään.

—

Tiedot, jotka koskevat suolausvaihetta (b):

—	Tekstissä todetaan nyt täsmällisyyden vuoksi selvästi, milloin varsinainen kypsytysprosessi alkaa.

—

Lämpötilan vaihteluväliä on laajennettu 1–4 °C:sta 0–4 °C:seen, jotta se vastaa jäähdytysvaiheessa vaadittavaa lämpötilan vaihteluväliä ja helpottaa jäähdytyshuoneen hallintaa mutta ei vaikuta haitallisesti suolausprosessiin tai tuoteturvallisuuteen. Kosteuspitoisuutta koskevia sääntöjä on tarkistettu niin, että niissä ilmaistaan enimmäisarvon sijaan vaadittu vähimmäisarvo, joka on helpompi todentaa.

—	Kypsytettyjen kinkkujen suolapitoisuuden alentamiseksi sian takajalkojen säilytysaikoja suolaushuoneissa kunkin suolauksen jälkeen on muutettu 6–7 päivästä 4–7 päiväksi ja 15–18 päivästä 10–21 päiväksi.

—

Vaiheen c kuvauksessa olevat lepovaihetta koskevat tiedot:

—

Sen sijaan, että tekstissä mainittaisiin vähimmäisaika, joka kinkkujen on oltava lepohuoneessa (60–90 päivää), siinä ilmoitetaan nyt tuotannon ”kylmien” vaiheiden (joita ovat suolaus ja lepo) vähimmäisaika. Tämän uuden säännöksen tarkoituksena on taata Prosciutto di Parma -kinkun aistinvaraisten ominaisuuksien ja tuoteturvallisuuden vakaus.

—	Lämpötilan vaihteluväliä on laajennettu (1–5 °C:sta 0–5 °C:seen), jotta se vastaa jäähdytyshuoneiden toimintaa, ja kosteuspitoisuutta koskevia sääntöjä on tarkistettu niin, että enimmäisarvon sijaan ilmoitetaan vähimmäisarvo, joka on helpompi todentaa.

—	Tekstissä kuvataan nyt prosessi, jonka kypsytyslaitokset yleensä suorittavat lepovaiheen aikana ja josta käytetään nimitystä ”puhdistus”.

—	Nyt kuvataan prosessi, jossa kinkkujen lämpötilaa nostetaan asteittain, mikä tehdään perinteisesti ennen pesua.

—	Vaiheen d kuvauksesta on poistettu kinkkujen pesun ja kuivauksen jälkeen olevat sanat ”kamara kaavitaan”, koska tämä toiminto ei vaikuta tuotantoprosessiin ja kypsytyslaitokset päättävät kokemuksensa perusteella itse, suorittavatko ne kaavinnan vai eivät.

—

Vaiheen e kuvaus kattaa valmistelut kinkkujen ripustamiseksi kuivumaan, sivelemisen ihralla ja ripustamisen kuivumaan:

—	Tekstissä todetaan nyt, että reisiluun paljaan pään ympärille voidaan sirotella pippuria kinkkujen kuivatettaviksi ripustamisen valmistelun aikana tai sen jälkeen tuotantoprosessin loogisen järjestyksen noudattamiseksi.

—	Tekstissä ei enää viitata kinkun ”lyömiseen” pyöreäksi, koska tämä muoto syntyy, kun tuore sianjalka leikataan.

—	Tekstissä todetaan nyt, että ihran sively voidaan tehdä useammin kuin kerran, koska tämä prosessi on olennainen kinkun paljaana olevan pinnan suojelemiseksi.

—	Nyt on määritelty, että ihransivelyvaihe suoritetaan viidennen kuukauden aikana, koska se on välttämätön pinnan liiallisen kuivumisen ja karstoittumisen estämiseksi, mikä voisi estää kinkkua kuivumasta kunnolla, kun se ripustetaan kuivumaan.

tuote-eritelmän 5 artiklan 4 kohdassa on nyt määritelmä ”tuottajakypsytyslaitos”, jotta voidaan tunnistaa paremmin osapuoli, joka kiinnittää sinetin ja on vastuussa jalostuksen kuuden ensimmäisen kuukauden aikana suoritettavista tärkeimmistä vaiheista. tuottajakypsytyslaitos on yksilöitävä herttuan kruunun alla näkyvällä yrityksen tunnuskoodilla, kun kinkku saatetaan markkinoille kypsytysprosessin lopussa. tuottajakypsytyslaitos yksilöidään myös valmiiksi pakatun, viipaloidun prosciutto di parma -kinkun merkinnöissä, mikä takaa entistä paremmin seurannan ja jäljitettävyyden.

Teksti viittaa nyt selvästi mahdollisuuteen siirtää tuote kypsytyslaitoksesta toiseen, jos se tapahtuu vasta kuuden kuukauden kuluttua ja myös vastaanottava laitos on rekisteröity valvontajärjestelmään. Tekstissä ilmoitetaan myös, että Prosciutto di Parma -kinkun voi siirtää valvontajärjestelmään rekisteröityyn kinkunkypsytysvarastoon.

Sinetin kuva ja kuvaus sen tiedoista on nyt sisällytetty tähän kohtaan, minkä tarkoituksena on painottaa enemmän Prosciutto di Parma -kinkun seurantaa ja jäljitettävyyttä.

Aiemmin tuote-eritelmän H osassa olleet ”herttuan kruunu” -logon tiedot on jäsennelty uudelleen, ja ne ovat nyt 5 artiklan 4 kohdassa.

Tekstissä viitataan nyt myös koodiin, joka yksilöi tuottajakypsytyslaitoksen ja joka on sisällytettävä logoon seurantaa ja jäljitettävyyttä varten.

Tuote-eritelmän 5 artiklan 4 kohdassa on nyt kuvaus ”herttuan kruunu” -logosta, joka poltetaan kinkkuihin, ja tiedot tästä logosta, minkä tarkoituksena on painottaa enemmän Prosciutto di Parma -kinkun seurantaa ja jäljitettävyyttä. Nyt on myös määritelty, että voidaan käyttää erityisiä yksilöintimerkintöjä, jotka helpottavat vaatimustenmukaisuuden tarkastamisesta ja mahdollisista rikkomisista rankaisemisesta vastaavien viranomaisten suorittamaa valvontaa.

Yhtenäisen asiakirjan 3.6 kohtaa on muutettu vastaavasti.

5.17. Muutokset, jotka vaikuttavat johonkin tärkeään osatekijään: Tuotantoprosessi

Vähimmäiskypsytysaikaa koskevia sääntöjä, jotka olivat aiemmin tuote-eritelmän E osassa, on muutettu, ja ne on jäsennelty uudelleen. Ne ovat nyt 5 artiklan 4 kohdassa (Tuotantoprosessi). Koska tuoreiden sian takajalkojen vähimmäispaino on noussut, vähimmäiskypsytysaikaa on myös pidennetty, jotta Prosciutto di Parma -kinkun erityisominaisuudet, kuten leikkauspinnan väri, aromi ja maku, säilyvät muuttumattomina.

Siksi vähimmäiskypsytysaikaa on muutettu myös yhtenäisen asiakirjan 3.2 kohdassa.

5.18. Muutokset, jotka eivät vaikuta mihinkään tärkeään osatekijään: lihan luuttomaksi leikkaaminen

Tuote-eritelmän 5 artiklan 5 kohdalle on annettu otsikko Lihan luuttomaksi leikkaaminen, joka vastaa sitä, että teksti on jäsennelty uudelleen vastaamaan eri toimintojen aikajärjestystä ja Prosciutto di Parma -kinkun eri tyyppejä.

Yhtenäisen asiakirjan 3.2 kohtaa on siksi muutettu niin, että se on tuote-eritelmän uuden version mukainen, mutta sen tosiasiallista sisältöä ei ole muutettu.

5.19. Muutokset, jotka vaikuttavat johonkin osatekijään: viipalointi ja pakkaaminen

Prosciutto di Parma -kinkun viipalointia ja pakkaamista koskevat säännöt on poistettu, koska tämä osa ei kuulu tuote-eritelmään. Osan tiedot on jäsennelty uudelleen, ja ne sisältyvät nyt 5 artiklan 6 kohtaan (Viipalointi ja pakkaaminen) ja 8 artiklan 3 kohtaan (Prosciutto di Parma -kinkun merkinnät). Tämä ei vaikuta siihen tosiasiaan, että viipalointia koskevat säännöt ovat olleet tuote-eritelmän olennainen osa vuodesta 2008 ja niihin viitataan nimenomaisesti komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1208/2013.

Vaatimus siitä, että tuote viipaloidaan ja pakataan ”tyypillisellä alueella”, jolla se on valmistettu, on ollut laadun tae siitä lähtien, kun Prosciutto di Parma -kinkun suojaamisesta vastaava yhdistys otti ”viipalointia koskevat säännöt” ensimmäisen kerran käyttöön (vuonna 1996). Tämän vaatimuksen tarkoituksena on taata tuotteen alkuperä ja varmistaa valvonta, mihin kuuluu muun muassa jäljitettävyyden ja aitouden takaaminen kuluttajille. On syytä huomata, että tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta huolimatta tämä vaatimus on Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen mukaan perusteltu siksi, että asiantuntijatarkastajien on suoritettava tehokkaita tarkastuksia (asiassa C-108/01 20. toukokuuta 2003 annettu tuomio – Consorzio del Prosciutto di Parma vs. Asda Stores Ltd).

Yhtenäisen asiakirjan 3.5 ja 3.6 kohta on muutettu vastaavasti.

5.20. Toimituksellinen muutos: viipalointi ja pakkaaminen

Tuote-eritelmän 5 artiklan 6 kohdalle on annettu otsikko Viipalointi ja pakkaaminen, joka vastaa sitä, että teksti on jäsennelty uudelleen vastaamaan eri toimintojen aikajärjestystä ja Prosciutto di Parma -kinkun eri tyyppejä.

Aiemmin B osassa olleet tiedot on jäsennelty uudelleen 5 artiklan 6 kohtaan (Sikojen kasvatus ja ruokinta), ja niitä on muutettu seuraavasti:

—

Valmiiksi pakatulle, viipaloidulle Prosciutto di Parma -kinkulle käytettävien kahden pakkausmuodon eli ”perinteisen” ja ”take away” -muodon välistä eroa, joka esiteltiin jo tuote-eritelmän edelliseen versioon liitetyissä Prosciutto di Parma -kinkun viipalointia ja pakkaamista koskevissa säännöissä, on selvennetty.

—	Nyt on tehty selväksi, että käytetyt viipalointimenetelmät eivät saa vaikuttaa Prosciutto di Parma -kinkun erityisiin aistinvaraisiin ominaisuuksiin ja että tätä sääntöä sovelletaan myös valmiiksi pakattuun, viipaloituun kinkkuun.

Tekstin uuden jäsentelyn mukaisesti 5 artiklan 6 kohdan a alakohta (Valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun perinteiseen muotoon sovellettavat erityiset säännöt) on lisätty ja 5 artiklan 6 kohdan a alakohdan iii alakohtaan on tehty seuraavat muutokset:

—

Viittaus pakkaukseen on lisätty, sillä viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun voivat pakata vain viipalointilaitokset itse, koska pakkaaminen tapahtuu heti viipaloinnin jälkeen ja kumpikin prosessi suoritetaan samassa tilassa. Viittaukset valmiiksi pakatun, viipaloidun kinkun vesiaktiivisuuteen ja varastointilämpötilaan on lisätty, koska tämän muutoksen soveltamisella tarjotaan valmiiksi pakatulle, viipaloidulle Prosciutto di Parma -kinkulle kaksi varastointivaihtoehtoa: lämpötilassa 0–10 °C ja lämpötilassa 0–25 °C. Kummankaan vastaavat tekniset ominaisuudet eivät muilta osin muutu.

—	Taulukkoa, jossa on tiedot vähimmäissäilyvyysajoista, on muutettu niin, että se on selvempi ja helppolukuisempi, ja se esitetään nyt nousevassa järjestyksessä. Toisessa sarakkeessa sana ”kypsytys” on selvyyden vuoksi muutettu ”vähimmäiskypsytykseksi”.

Tuote-eritelmän selventämiseksi on lisätty 5 artiklan 6 kohdan b alakohta (Valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun take away -muotoon sovellettavat erityiset säännöt).

Yhtenäisen asiakirjan 3.5 kohtaa on siksi muutettu niin, että se on tuote-eritelmän uuden version mukainen, mutta sen tosiasiallista sisältöä ei ole muutettu.

5.21. Muutokset, jotka vaikuttavat johonkin tärkeään osatekijään: valmiiksi pakatun, viipaloidun prosciutto di parma -kinkun perinteiseen muotoon sovellettavat erityissäännöt

Tuote-eritelmän 12 artiklan 3 kohdan (Valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun tyypit) taulukkoa, joka oli alun perin kohdassa Viipalointia ja pakkaamista koskevat säännöt, on muutettu ja jäsennelty uudelleen. Se on nyt 5 artiklan 6 kohdan a alakohdan iii alakohdassa ja sisältää viittaukset vähimmäissäilyvyysaikoihin, jotta voidaan laajentaa markkinoille saatettavien Prosciutto di Parma -tuotteiden valikoimaa.

Tarkemmin sanottuna valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun perinteisen varastointitavan (lämpötiloissa 0–10 °C) oheen on lisätty uusi varastointimuoto yli 10 °C:n lämpötilassa, koska joissakin EU:n ulkopuolisissa maissa, kuten Sveitsissä, ei ole lainsäädäntöä, joka kattaisi sellaisten lihatuotteiden varastointilämpötilan, joiden vesiaktiivisuus on alle 0,93. Siksi on lisätty uusi taulukko, jossa esitetään valmiiksi pakattua, viipaloitua Prosciutto di Parma -kinkkua koskevat säännöt, kun varastointilämpötila on 0–25 °C.

Yhtenäisen asiakirjan 3.5 kohta on siksi muutettu vastaamaan valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun vähimmäissäilyvyysaikaa silloin, kun sitä varastoidaan enintään 10 °C:ssa, ja viittaamaan valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun perinteisen muodon varastointilämpötilaan 0–25 °C.

5.22. Muutokset, jotka eivät vaikuta mihinkään tärkeään osatekijään: valvonta

Tuote-eritelmään on lisätty 7 artikla (Valvonta) asetuksen (EU) N:o 1151/2012 7 artiklan mukaisesti.

Tämä muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

5.23. Muutokset, jotka eivät vaikuta mihinkään tärkeään osatekijään: kokonainen luullinen prosciutto di parma -kinkku ja luuton prosciutto di parma -kinkku

Kokonaista luullista Prosciutto di Parma -kinkkua ja luutonta Prosciutto di Parma -kinkkua koskevat tiedot, jotka olivat aiemmin tuote-eritelmän H osassa, on jäsennelty uudelleen 8 artiklan 1 kohtaan (Kokonainen luullinen Prosciutto di Parma -kinkku) ja 8 artiklan 2 kohtaan (Luuton Prosciutto di Parma -kinkku), ja niitä on muutettu seuraavasti:

—

Tuote-eritelmän 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 8 artiklan 2 kohdan a alakohdassa todetaan nyt, että nimen ”Prosciutto di Parma” on oltava esillä keskeisessä visuaalisessa kentässä ja sen on erotuttava muista tiedoista, jotta varmistetaan sen sopiva näkyvyys. Niissä määritellään myös EU:n SAN-tunnuksen paikka asiaankuuluvan EU:n lainsäädännön mukaisesti.

—

Tuote-eritelmän 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 8 artiklan 2 kohdan b alakohdassa edellytetään, että kuluttajia varten luetellaan ainesosat, ja määritellään, että sanaa coscia (”sian jalka”) voidaan käyttää, koska se yksilöi erityisesti, mitä sian ruhonosaa Prosciutto di Parma -kinkun valmistukseen käytetään.

—

Tuote-eritelmän 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 8 artiklan 2 kohdan c alakohdassa edellytetään, että kuluttajia varten Prosciutto di Parma -kinkun merkinnöissä on ilmoitettava tiedot tuottajakypsytyslaitoksesta tai markkinoijakypsytyslaitoksesta, joiden kummankin on oltava rekisteröitynä valvontajärjestelmään.

—	Ominaisuus ”luuton” on lisätty 8 artiklan 2 kohtaan sen selventämiseksi, että paloina myytävä tuote on luutonta Prosciutto di Parma -kinkkua.

—	Tuote-eritelmän 8 artiklan 2 kohdan d alakohdasta on poistettu sana ”tuotantopäivä”, jotta on selvempää, että tarkoitetaan kypsytyksen aloittamispäivää eikä mitään muuta.

Siksi yhtenäisen asiakirjan 3.6 kohtaa on muutettu vastaamaan näitä luullisen ja luuttoman Prosciutto di Parma -kinkun merkintöihin tehtyjä muutoksia.

5.24. Muutokset, jotka eivät vaikuta mihinkään tärkeään osatekijään: valmiiksi pakattu, viipaloitu prosciutto di parma -kinkku – valmiiksi pakatun, viipaloidun prosciutto di parma -kinkun perinteinen muoto

Aiemmin tuote-eritelmän H osassa olleet tiedot on jäsennelty uudelleen 8 artiklan 3 kohdan a alakohtaan (Valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun perinteinen muoto). Prosciutto di Parma -kinkun viipalointia ja pakkaamista koskevien sääntöjen 13 artiklan 1–3 ja 6 kohdan (Pakkauksen suunnittelu) tiedot on jäsennelty uudelleen, ja ne ovat nyt 8 artiklan 3 kohdan a alakohdassa.

Myös seuraavat muutokset on tehty:

—

Tuote-eritelmän 8 artiklan 3 kohdan a alakohdassa viitataan nyt suojatun alkuperänimityksen täydelliseen viralliseen nimeen (”Prosciutto di Parma”), ja siihen on lisätty valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun perinteisen muodon ominaisuudet yksilöivää pakkauksen grafiikkaa koskevat säännöt.

—	Tuote-eritelmän 8 artiklan 3 kohdan a alakohdassa olevissa pakkaajan yksilöivän koodin sisältävän suorakulmion tiedoissa ”CXX” on muutettu muotoon ”LXX”, koska valvontaelimen laatimassa luettelossa viipaloijan/pakkaajan tunnuskoodi alkaa kirjaimella ”L”.

Prosciutto di Parma -kinkun viipalointia ja pakkaamista koskevat säännöt sisältävä 14 artikla (Pakkaajatuottajan nimi) on poistettu. Sen tiedot on jäsennelty uudelleen, ja ne ovat nyt 8 artiklan 3 kohdan a alakohdan ix alakohdassa.

Siksi yhtenäisen asiakirjan 3.5 ja 3.6 kohtaa on muutettu vastaamaan näitä valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun perinteisen muodon merkintöihin tehtyjä muutoksia.

5.25. Muutokset, jotka eivät vaikuta mihinkään tärkeään osatekijään: valmiiksi pakattu, viipaloitu prosciutto di parma -kinkku – valmiiksi pakatun, viipaloidun prosciutto di parma -kinkun take away -muoto

Prosciutto di Parma -kinkun viipalointia ja pakkaamista koskevien sääntöjen tiedot 13 artiklan 4 ja 5 kohdasta (Pakkauksen suunnittelu) on jäsennelty uudelleen, ja ne ovat nyt 8 artiklan 3 kohdan b alakohdassa (Valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun take away -muoto).

kuvat prosciutto di parma -kinkun take away -muodon paketista ja vastaavasta tuotetietoetiketistä on lisätty 8 artiklan 3 kohdan b alakohtaan, jotta valmiiksi pakatun, viipaloidun prosciutto di parma -kinkun take away -muodon ominaisuudet ovat selvästi esillä.

Yhtenäisen asiakirjan 3.6 kohdassa olevia tietoja valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun take away -muodon merkinnöistä on siksi muutettu niin, että niistä esitetään yhteenveto, koska ei ole mahdollista esittää kaikkien näiden tuote-eritelmän muutosten kaikkia tietoja.

5.26. Muutokset, jotka vaikuttavat johonkin tärkeään osatekijään: valmiiksi pakattu, viipaloitu prosciutto di parma -kinkku – valmiiksi pakatun, viipaloidun prosciutto di parma -kinkun take away -muoto

Tuote-eritelmään on lisätty 5 artiklan 6 kohdan b alakohdan iv alakohta (Valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun take away -muotoon sovellettavat erityissäännöt) saatavilla olevien pakkausmuotojen valikoiman laajentamiseksi, minkä tarkoituksena on lisätä joustavuutta yritysten tuotannossa ja helpottaa vastaamista asiakkaiden kysyntään varmistaen samanaikaisesti, että Prosciutto di Parma -kinkun aistinvaraiset ominaisuudet säilyvät muuttumattomina.

Yhtenäisen asiakirjan 3.6 kohtaa on muutettu vastaavasti.

5.27. Muutokset, jotka eivät vaikuta mihinkään tärkeään osatekijään: sekä valmiiksi pakatun, viipaloidun prosciutto di parma -kinkun perinteiseen muotoon että take away -muotoon sovellettavat säännöt

Prosciutto di Parma -kinkun viipalointia ja pakkaamista koskevien sääntöjen 15 artiklan (Merkinnät) tiedot on jäsennelty uudelleen 8 artiklan 3 kohdan c alakohtaan (Sekä valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun perinteiseen muotoon että take away -muotoon sovellettavat säännöt), ja niitä on muutettu seuraavasti:

—	Tuote-eritelmän 8 artiklan 3 kohdan c alakohdan ii alakohdassa termi ”tuottaja” on terminologian johdonmukaisuuden vuoksi muutettu ”tuottajakypsytyslaitokseksi”.

—	Tuote-eritelmän 8 artiklan 3 kohdan c alakohdan iv alakohdasta on poistettu sana ”tuotantopäivämäärä”, jotta on selvempää, että tarkoitetaan kypsytyksen aloittamispäivää eikä mitään muuta.

—

Tuote-eritelmän 8 artiklan 3 kohdan c alakohdan vi alakohdassa olevaa valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun perinteistä muotoa koskevien tietojen viittausta varastointiin 0–10 °C:n lämpötilassa on tarkistettu ja viittaus varastointiin 0–25 °C:n lämpötilassa on lisätty, jotta se vastaisi lämpötilan eri vaihteluvälejä, joissa valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun perinteistä muotoa voidaan varastoida.

—

Tuote-eritelmän 8 artiklan 3 kohdan c alakohdan vi alakohdassa olevissa valmiiksi pakatun, viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun take away -muotoa koskevissa tiedoissa määritellään nyt, että tätä muotoa on varastoitava lämpötilassa 0–10 °C – toisin kuin perinteistä muotoa, jota voidaan varastoida lämpötilassa 0–25 °C –, koska take away -muodossa ei käytetä välipapereita eikä se siksi sovellu varastoitavaksi lämpötilassa 10–25 °C.

—	Tuote-eritelmän 8 artiklan 3 kohdan c alakohdan viii alakohdassa vaaditaan, että ainesosat on lueteltava kuluttajia varten, ja määritellään, että sanaa coscia (”sianjalka”) voidaan käyttää.

—	Tuote-eritelmän 8 artiklan 3 kohdan c alakohdassa on nyt kuvat viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun pakkauksista, jotka eroavat vakiotarjotinmuodosta.

Yhtenäisen asiakirjan 3.5 ja 3.6 kohtaa on siksi muutettu niin, että niissä esitetään yhteenveto, koska ei ole mahdollista esittää kaikkia tietoja kaikista tuote-eritelmään tehdyistä muutoksista.

5.28. Muutokset, jotka eivät vaikuta mihinkään tärkeään osatekijään: Prosciutto di Parma -kinkun ulkoasun ja merkintöjen muut määritelmät

Määreiden käyttöä nimen ”Prosciutto di Parma” yhteydessä koskevat säännöt, jotka olivat aiemmin H osassa, on nyt jäsennelty uudelleen, ja ne ovat nyt 8 artiklan 4 kohdassa (Prosciutto di Parma -kinkun ulkoasun ja merkintöjen muut määritelmät).

Lisäksi 8 artiklan 4 kohdan e alakohdassa viitataan nyt mahdollisuuteen käyttää suojaamisesta vastaavan yhdistyksen symboleja, jos Prosciutto di Parma -kinkun segmentoinnissa ja sertifioinnissa tapahtuu muuta kehitystä, jotta voidaan noudattaa markkinoiden vaatimuksia.

Tämä muutos ei vaikuta yhtenäiseen asiakirjaan.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”Prosciutto di Parma”

EU-nro: PDO-IT-0067-AM05 – 18.12.2020

SAN (X) SMM ( )

1. Nimi tai nimet

”Prosciutto di Parma”

2. jäsenvaltio tai kolmas maa

Italia

3. Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1. Tuotelaji [liitteen xi mukaisesti]

Luokka 1.2 Lihavalmisteet (kuumennetut, suolatut, savustetut jne.)

3.2. Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

Tuote on muodoltaan pyöreä prosciutto crudo -kinkku, jota on kypsytetty kuivattamalla vähintään 14 kuukauden ajan. Jalan distaalinen osa eli sorkka ja mahdolliset ulkoiset puutteet, jotka voisivat pilata tuotteen vaikutelman, poistetaan. Tuotteen paino on 8,2–12,5 kilogrammaa. Kinkkua leikattaessa väri on yhdenmukainen ja vaihtelee vaaleanpunaisesta punaiseen, ja sen rasvaisissa osissa on puhtaita, valkoisia juovia. Sen maku on herkullinen ja mieto, ei erityisen suolainen, ja aromi tuoksuva ja lihalle luonteenomainen. Kinkulle ovat ominaisia tietyt analyyttiset arvot: kosteuspitoisuus on 58,0–63,0 prosenttia, merisuolan (natriumkloridi) pitoisuus 4,2–6,0 prosenttia ja liukoisen typen pitoisuus (hajoamisindeksi) 25,0–32,0 prosenttia. Nämä arvot testataan vain vähärasvaisen lihan näytteestä, joka otetaan kinkun reisilihaksesta, ennen kuin siihen merkitään ”herttuan kruunu” -logo. Kun Prosciutto di Parma -kinkkuihin on merkitty logo, ne voidaan saattaa markkinoille kokonaisina luullisina tai luuttomina kinkkuina, eripainoisina ja -muotoisina pakattuina paloina, myös puolikkaina kinkkuina, tai viipaloituna kinkkuna sopivassa pakkauksessa. Vaihtoehtoisia yksilöintikeinoja, jotka ovat yhtä pysyviä ja kiinteitä kuin logo ja varmistavat Prosciutto di Parma -kinkun seurannan ja jäljitettävyyden, voidaan käyttää vastaavasti kuin logoa tai sen sijasta.

Kun Prosciutto di Parma -kinkku on merkitty ja leikattu luuttomaksi, se voidaan saattaa markkinoille myös valmiiksi pakattuna, viipaloituna kinkkuna perinteisessä muodossa tai take away -muodossa.

3.3. Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

Rehu

Sallitut rehuaineet, niiden määrät ja käytetyt menetelmät on esitetty taulukossa. Nestemäinen rehu – myös perinteinen käytäntö, jossa rehu tarjotaan heraan ja/tai kirnumaitoon sekoitettuna – ja kuivarehu ovat kumpikin mahdollisia sikojen ruokintamenetelmiä.

Välikasvatuksessa oleville sioille tarjotusta kuiva-aineesta vähintään 45 prosentin on oltava viljoja.

Sallittuja rehuaineita ovat maissigluteenirehu, maissi, durra, ohra, vehnä, ruisvehnä, maissisäilörehu, jauhetut kokonaiset maissintähkät, jauhetut maissinjyvät ja -tähkät, vähempiarvoiset viljat, vehnäleseet ja muut vehnänjalostuksen sivutuotteet, pellavansiemenpuriste, pellavansiemenpuristerehu, pellavansiemenrouhe, pellavansiemenrouherehu, kuivattu sokerijuurikasmassa, hedelmäliha ja tomaattimassa (tomaattipulppa) rehun kantaja-aineina, hera, kirnupiimä, kuivattu valkuaisen sisältävä rankki, sinimailanen (lämpökuivattu), melassi, soijapavuista uuttamalla saatavat tuotteet, auringonkukansiemenistä uuttamalla saatavat tuotteet, rapsinsiemenistä uuttamalla saatavat tuotteet, maissinalkiorouhe, herneet, muut palkokasvien siemenet, hiivat, rasvat, joiden sulamispiste on yli 36 °C, kalajauho ja paahdetut kokonaiset soijapavut ja/tai soijapuristeet.

Loppukasvatuksessa oleville sioille tarjotusta kuiva-aineesta vähintään 55 prosentin on oltava viljoja. Sikojen ruokavalio voi koostua edellä luetelluista rehuaineista, lukuun ottamatta kalajauhoa ja paahdettuja kokonaisia soijapapuja ja/tai soijakakkuja.

Sikojen ruokkimiseen käytettyjen raaka-aineiden olisi tultava siltä maantieteelliseltä alueelta, jolla ne kasvatetaan, ja niiden olisi oltava laatuominaisuuksiltaan sopivia, jotta varmistetaan, että sikojen ruokavalio on hyvä ja terveellinen. Ilmastoon liittyvistä ja kaupallisista syistä joinakin vuosina ei kuitenkaan ole teknisesti mahdollista hankkia näitä raaka-aineita täysin paikallisesti. Siinä tapauksessa komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 664/2014 1 artiklan nojalla Prosciutto di Parma -kinkun laatu ja sen yhteys paikalliseen alueeseen voidaan aina taata varmistamalla, että vuositasolla vähintään 50 prosenttia sikojen kuiva-aineen saannista on peräisin sikojen kasvatusalueelta (Emilia-Romagna, Veneto, Friuli-Venezia Giulia, Lombardia, Piemonte, Molise, Umbria, Toscana, Marche, Abruzzo ja Lazio).

Tuoreet takajalat

Prosciutto di Parma -kinkun valmistukseen käytettävien tuoreiden sian takajalkojen on oltava peräisin seuraavien jälkeläisistä:

perinteisiin rotuihin Italian Large White, Italian Landrace ja Italian Duroc kuuluvat puhdasrotuiset tai näistä roduista risteytetyt karjut, jotka on merkitty Italian kantakirjaan, ja perinteisiin rotuihin Italian Large White ja Italian Landrace kuuluvat puhdasrotuiset tai näistä roduista risteytetyt emakot;

a alakohdassa mainittuihin perinteisiin rotuihin kuuluvat karjut ja risteytetyt emakot tai muita geneettisiä tyyppejä edustavat emakot edellyttäen, että tällaiset emakot ovat peräisin painavien sikojen tuotantoon tarkoitetuista Large White-, Landrace- ja Duroc-rotujen valinta- tai risteytysohjelmista, joiden tarkoitus ei ole ristiriidassa Italian kantakirjajärjestelmän tavoitteiden kanssa;

c)	muita geneettisiä tyyppejä edustavat karjut ja emakot edellyttäen, että ne ovat peräisin painavien sikojen tuotantoon tarkoitetuista Large White-, Landrace- ja Duroc-rotujen valinta- tai risteytysohjelmista, joiden tarkoitus ei ole ristiriidassa Italian kantakirjajärjestelmän tavoitteiden kanssa;

d)	muita c alakohdassa mainittuja geneettisiä tyyppejä edustavat karjut ja a alakohdassa mainittuihin perinteisiin rotuihin kuuluvat emakot.

Tuotteen valmistukseen käytettävät tuoreet sian takajalat eivät saa olla peräisin

—	karjuista tai emakoista;

—	sellaisten karjujen tai emakoiden jälkeläisistä, jotka eivät kuulu edellä esitettyihin luokkiin a, b, c tai d;

—	sioista, jotka ovat epäsuotuisten piirteiden – erityisesti sikojen stressialttiuden – kantajia.

Prosciutto di Parma -kinkun valmistukseen käytettävien sian tuoreiden takajalkojen on oltava peräisin luokkaan H (”Heavy” eli painava) luokitelluista ruhoista, jotka painavat 110,1–168 kilogrammaa ja kuuluvat Euroopan unionin sianruhojen luokitusasteikon luokkaan U, R tai O.

Prosciutto di Parma -kinkun valmistukseen käytettävillä tuoreilla sian takajaloilla on oltava seuraavat ominaisuudet: Takajalan ihonalaisen rasvakudoksen sisä- tai ulkopuolisesta kerroksesta otetun näytteen rasvan kiinteyttä esittävä jodiluku saa olla enintään 70 ja/tai linolihappopitoisuus enintään 15 prosenttia. Sian viimeistellyn tuoreen takajalan ulko-osan rasvan on reisiluun päähän nähden kohtisuorasti mitattuna oltava vähintään 22 millimetrin paksuinen. Kun sian takajalka toimitetaan kypsytyslaitokseen, sen on painettava 11,8–18,0 kilogrammaa, jolloin vähimmäiskypsytysaika on 14 kuukautta. ”Kruununa” tunnetulla alueella on oltava riittävästi rasvaa, joka estää kamaran irtoamisen alapuolisesta lihaskudoksesta. Reisiluun pään yläpuolella olevan paljaan lihasosan pituus saa olla enintään 9 millimetriä (”lyhyt leikkaus”).

3.4. Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Kaikkien Prosciutto di Parma -kinkun tuotannon vaiheiden sian tuoreiden takajalkojen suolaamisesta kypsytysprosessin päättymiseen on tapahduttava ”tyypillisellä tuotantoalueella”, joka sijaitsee Parman maakunnassa Emilia-Romagnan alueella.

3.5. Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

Kun Prosciutto di Parma -kinkkuihin on merkitty logo ja/tai on käytetty 3.2 kohdassa mainittua vaihtoehtoista yksilöintitapaa, ne voidaan saattaa markkinoille kokonaisina luullisina tai luuttomina kinkkuina, eripainoisina ja -muotoisina pakattuina paloina, myös puolikkaina kinkkuina, tai viipaloituna kinkkuna sopivassa pakkauksessa.

Prosciutto di Parma -kinkun laadun, seurannan ja jäljitettävyyden varmistamiseksi se voidaan viipaloida ja pakata vain ”tyypillisellä tuotantoalueella”, johon viitataan jäljempänä 4 kohdassa. SAN-tunnuksen yksilöintitunnuksen on jäljempänä olevan 3.6 kohdan mukaisesti oltava pakkauksessa näkyvillä niin, että sitä ei voida poistaa tai pyyhkiä pois. Tämä sääntö on olennainen Prosciutto di Parma -kinkun laatuominaisuuksien säilyttämiseksi ja tuotteen täydellisen seurannan ja jäljitettävyyden varmistamiseksi.

Valmiiksi pakattu, viipaloitu Prosciutto di Parma -kinkku voi olla perinteisessä muodossa tai take away -muodossa. Näillä kahdella muodolla on eri merkintävaatimukset ja vähimmäissäilyvyysajat.

Jos perinteisessä muodossa olevaa Prosciutto di Parma -kinkkua säilytetään 0–10 °C:n lämpötilassa, sen vesiaktiivisuus saa olla enintään 0,91, sen kosteuspitoisuuden on oltava alle 60 prosenttia ja sen vähimmäissäilyvyysaika saa olla enintään 180 päivää.

Jos perinteisessä muodossa olevaa Prosciutto di Parma -kinkkua säilytetään 0–25 °C:n lämpötilassa, sen vesiaktiivisuus saa olla enintään 0,90, sen kosteuspitoisuuden on oltava alle 60 prosenttia ja sen on oltava peräisin kinkuista, joiden paino on enintään 9,5 kilogrammaa ja joita on kypsytetty vähintään 18 kuukautta. Se on pakattava käyttäen välipapereita, ja sen vähimmäissäilyvyysaika saa olla enintään 30 päivää.

Take away -muodossa olevaa Prosciutto di Parma -kinkkua on säilytettävä 0–10 °C:n lämpötilassa, sen vesiaktiivisuus saa olla enintään 0,91 ja sen kosteuspitoisuuden on oltava alle 60 prosenttia. Sen vähimmäissäilyvyysaika on enintään 25 päivää.

3.6. Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Ensimmäinen tekijä, jolla Prosciutto di Parma -kinkku yksilöidään ja joka erottaa sen markkinoilla muista, vaikka se ei olekaan osa merkintää, on ”herttuan kruunu” -logo (kinkkuihin poltettava logo, joka koostuu viisisakaraisesta kruunusta ja paikannimestä ”Parma”). Se on merkki, joka yksilöi ja määrittää Prosciutto di Parma -kinkun ja jolla on kaksi tehtävää: se erottaa tuotteen muista prosciutto crudo -kinkun tyypeistä ja takaa sen aitouden. Lisäksi se takaa, että tuote on käynyt läpi kaikki vaaditut tuotantovaiheet ja niihin osallistuneet toimijat ovat tallentaneet kaikki nämä vaiheet.

Alkuperänimityksen käyttö on laillista vain, jos kinkussa on tämä logo – ja/tai siinä on käytetty 3.2 kohdassa mainittuja vaihtoehtoisia tai muita yksilöintitapoja. Ilman logoa nimitystä ei saa merkitä tuotteeseen eikä sitä saa lisätä pakkaukseen tai myyntiasiakirjoihin tai käyttää kaupankäynnin aikana (kokonaiset luulliset tai luuttomat kinkut pakattuina eripainoisina ja -muotoisina paloina, mukaan lukien puolikkaat kinkut, tai viipaloidut kinkut asiaankuuluvassa pakkauksessa).

Seuraavat tiedot ovat Prosciutto di Parma -kinkun merkinnöissä pakollisia:

—

Kokonaisen luullisen Prosciutto di Parma -kinkun merkinnöissä on oltava

a)	nimi ”Prosciutto di Parma” ja Euroopan unionin SAN-tunnus keskeisessä visuaalisessa kentässä olevassa etiketissä niin, että se erottuu selvästi etiketin muusta tekstistä;

b)	ainesosaluettelo: sianliha / porsaanliha / sian takajalka / porsaan takajalka ja merisuola;

c)	yrityksen nimi – ja/tai brändin nimi – ja tuottajakypsytyslaitoksen tai markkinointikypsytyslaitoksen osoite.

—

Luuttomassa ja pakatussa Prosciutto di Parma -kinkussa (kokonaiset kinkut, puolikkaat kinkut tai palat) on oltava

a)	nimi ”Prosciutto di Parma” ja Euroopan unionin SAN-tunnus keskeisessä visuaalisessa kentässä olevassa etiketissä niin, että se erottuu selvästi etiketin muusta tekstistä;

b)	ainesosaluettelo: sianliha / porsaanliha / sian takajalka / porsaan takajalka ja merisuola;

c)	pakkaamon osoite;

d)	kypsytyksen aloittamispäivä, josta ilmoitetaan vähintään kuukausi ja vuosi, jos sinetti on kiinnitetty kypsytyksen alussa ja/tai vastaavia käytettyjä pysyviä ja ei-irrotettavia vaihtoehtoisia yksilöintimerkintöjä ei ole enää näkyvissä;

e)	yrityksen nimi – ja/tai brändin nimi – ja tuottajakypsytyslaitoksen tai markkinointikypsytyslaitoksen osoite.

—

Kaikissa viipaloidun Prosciutto di Parma -kinkun pakkauksissa – sekä perinteisessä että take away -muodossa – on oltava vasemmassa yläkulmassa vakiokohta, jossa on seuraava ”herttuan kruunu” -logo:

sekä pakkaajan tunnuskoodi ja seuraavat tiedot:

a)	sanat Prosciutto di Parma - denominazione di origine protetta ai sensi della legge 13 febbraio 1990, n. 26 e del Reg. (CE) n. 1107/96 [Prosciutto di Parma – lain N:o 26/90 ja komission asetuksen (EY) N:o 1107/96 mukaisesti suojattu alkuperänimitys];

b)	pakkaamon ja viipalointilaitoksen osoite;

c)	sinetissä esitetty kypsytyksen aloittamispäivä.

Myyntinimessä ei saa käyttää laatua kuvaavia termejä, kuten ”classico” (klassinen), ”autentico” (aito), ”extra” (ekstra) ja ”super” (super), tai muita termejä tai määreitä, lukuun ottamatta termejä disossato (luuton) ja affettato (viipaloitu).

4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

”Tyypillinen alue”, jolla Prosciutto di Parma -kinkkua valmistetaan, sijaitsee Parman maakunnassa Emilia-Romagnan alueella Italiassa. Tyypillinen alue koostuu tämän maakunnan osasta, joka sijaitsee vähintään viiden kilometrin etäisyydellä Via Emiliana tunnetusta tiestä etelään ja jatkuu siitä etelään, kunnes 900 metrin enimmäiskorkeus ylittyy. Enza-joki muodostaa alueen itärajan ja Stirone-joki länsirajan.

Maantieteellinen alue, jolla raaka-ainetta voidaan tuottaa, on suurempi kuin ”tyypillinen alue” ja koostuu seuraavasta Italian alueiden hallintoalueesta: Emilia-Romagna, Veneto, Friuli-Venezia Giulia, Lombardia, Piemonte, Molise, Umbria, Toscana, Marche, Abruzzo ja Lazio.

5. Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Prosciutto di Parma -kinkun erityisominaisuudet ovat erityisen riippuvaisia paikallisalueen ympäristöön ja luontoon liittyvistä ja inhimillisistä tekijöistä, joilla on myös olennainen merkitys sen takaamisessa, että laatua, hygieniaa ja elintarviketurvallisuutta koskevat korkeat standardit täyttyvät. Raaka-aineiden ominaispiirteet ovat – ja ovat olleet etruskien ajoista lähtien – ominaisia Keski- ja Pohjois-Italian maantieteelliselle makroalueelle, mukaan lukien Friuli-Venezia Giulian alue. Ainutlaatuisten ympäristöolosuhteiden, joita ei voida jäljitellä missään muualla, ja paikallisväestön erityisten taitojen ansiosta – minkä osoittaa yhä toiminnassa olevien kinkkua valmistavien perheyritysten suuri määrä – tämä alueen pieni saareke on kehittynyt Prosciutto di Parma -kinkun ”tyypilliseksi tuotantoalueeksi”. Parma sijaitsee aiemmin Cisalpine Gaulina tunnetun alueen keskellä. Alueen asukkaat kasvattivat suuria porsaslaumoja ja olivat erityisen perehtyneitä suolattujen kinkkujen tuotantoon.

Tätä ”tyypillistä aluetta” luonnehtivat sen sijainnin mukaisesti ainutlaatuiset ekologiset, ilmastolliset ja ympäristöön liittyvät olosuhteet: Toscanan rannikon Versilian alueen merituulet tyyntyvät Val di Magran oliivitarhojen ja männiköiden välissä, kuivuvat sitten ohittaessaan Apenniinit ja imevät itseensä kastanjoiden tuoksua, kunnes saapuvat tuotantoalueelle, missä ne kuivattavat Prosciutto di Parma -kinkut ja antavat niille niiden erityisen miedon maun.

Prosessin vaiheet määrää se, miten painavien sikojen, jotka teurastetaan myöhemmällä iällä, kasvatus edistyy. Se alkaa paikallisten alkuperäisten rotujen käytöstä, jatkuu ympäristöön liittyvien, sosiaalisten ja taloudellisten olosuhteiden mukaisesti – erityisesti viljanviljelyn ja maidontuotannon, jotka ovat muokanneet ruokintakäytäntöjä – ja kulminoituu asteittain luonnolliseen, ainutlaatuiseen lopputulokseen, SAN-tuotteeseen.

Kinkkuun ja sen tuotantomenetelmään on viitattu satojen vuosien ajan useissa asiakirjalähteissä, ja viittaus nykyiseen tuotantoalueeseen on kauppakamarin luettelossa vuodelta 1913. Alun perin puhtaasti käsiteollinen valmistusmenetelmä on kehittynyt nykypäivän teolliseksi prosessiksi, jossa tuotteen perinteiset ominaisuudet ovat kuitenkin säilyneet muuttumattomina.

Tuote-eritelmän julkaisutiedot

Ministeriö on aloittanut kansallisen vastaväitemenettelyn julkaisemalla 5. elokuuta 2020 Italian tasavallan virallisen lehden numerossa 195 suojattua alkuperänimitystä ”Prosciutto di Parma” koskevan muutosehdotuksen. Tuote-eritelmän teksti on saatavilla kokonaisuudessaan seuraavassa osoitteessa:

http://www.politicheagricole.it/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/IT/IDPagina/3335

tai

menemällä suoraan maatalous-, elintarvike- ja metsätalousministeriön kotisivulle (http://www.politicheagricole.it), valitsemalla ensin ”Qualità” (ylhäällä olevalla vaakarivillä) ja sen jälkeen ”Disciplinari di Produzione all’esame dell’UE”.

(1) EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.