Euroopan alueiden komitean lausunto aiheesta ”Kahdeksas kertomus taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta yhteenkuuluvuudesta”

(2022/C 498/09)

Esittelijä: Nathalie SARRABEZOLLES (FR, PES) Finistèren departementin valtuuston jäsen Viiteasiakirjat: Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle kahdeksannesta koheesiokertomuksesta: Koheesio Euroopassa kohti vuotta 2050 mentäessä COM(2022) 34 final SWD(2022) 24 final

POLIITTISET SUOSITUKSET

EUROOPAN ALUEIDEN KOMITEA (AK)

1.

suhtautuu myönteisesti kahdeksannen koheesiokertomuksen julkaisemiseen, sillä siinä tuodaan esiin sekä merkittävimmät muutokset että alueelliset erot Euroopan alueilla viime vuosikymmenen aikana ja luodaan myös perusta keskustelulle yhteenkuuluvuuden tulevaisuudesta vuoden 2027 jälkeen.

2.

yhtyy Euroopan komission analyysiin historiallisesta tilanteesta, jossa Euroopan unioni nykyisin on: covid-19-pandemia ja koheesiokertomuksessa mainitut merkittävät uudet kehityssuuntaukset, kuten ilmastonmuutos ja digitaalinen hyperyhteenliitettävyys, ovat alueellisen eriarvoisuuden uusia lähteitä ja ruokkivat tyytymättömyyden maantiedettä Euroopassa.

3.

toteaa, että lähentymisprosessin hidas uudelleenkäynnistyminen viime vuosina kätkee sisäänsä hyvin erilaisia kehityssuuntauksia: useilla vähemmän kehittyneillä alueilla ja siirtymäalueilla Etelä- ja Luoteis-Euroopassa kasvu on ollut vähäistä tai negatiivista. Samanaikaisesti alueelliselle kasvulle idässä ovat toisinaan vielä ominaisia pääkaupunkialueiden ja muiden alueiden väliset suuret erot.

4.

korostaa brexitin vaikutusta Euroopan talouteen ja erityisesti alueiden väliseen yhteistyöhön, tutkimuksen ja koulutuksen ekosysteemeihin ja väestörakenteeseen monilla Euroopan alueilla.

5.

panee merkille, että Euroopassa tarvitaan yhteenkuuluvuutta, mitä Ukrainan sotatilanne Euroopan rajoilla lisää.

6.

kehottaa siksi komissiota käymään avointa ja strategista pohdintaa vuoden 2027 jälkeisen koheesiopolitiikan roolista unionin politiikkojen joukossa.

Koheesiopolitiikka pitkän aikavälin kehityspolitiikkana

7.

katsoo, että koheesiokertomuksessa esiin tuodut alueelliset erot vahvistavat kaikilta osin koheesiopolitiikan legitiimiyttä sellaisena kuin koheesiopolitiikka on määritelty perussopimuksissa, toisin sanoen sitä, että tavoitteena on Euroopan unionin alueiden välisten varallisuus- ja kehityserojen kaventaminen.

8.

suhtautuu näin ollen myönteisesti koheesiokertomuksessa esitettyyn analyysiin koheesiopolitiikan vaikutuksesta investointeihin Euroopan unionin alueilla vuosina 2014–2020.

9.

toteaa, että koheesiopolitiikalla on usein ollut ensiarvoisen tärkeä rooli julkisten investointien riittävän tason säilyttämisessä kansallisten investointien vähentyessä.

10.

muistuttaa, että koheesiopolitiikan tukemien investointien myönteinen vaikutus on osoitettu pitkällä aikavälillä, kuten koheesiokertomuksen yhdeksännessä luvussa korostetaan.

11.

muistuttaa myös, että koheesiopolitiikan ohjelmasuunnittelujärjestelyt mahdollistavat tiettyjen hankkeiden rahoittamisen kolmen vuoden kuluessa ohjelmakauden päättymisestä, minkä vuoksi niitä ei voida verrata muihin suoraan hallinnoitaviin unionin ohjelmiin.

12.

painottaa koheesiopolitiikan tehokkuutta covid-19-pandemian aiheuttaman kriisin torjunnassa erityisesti huhtikuussa 2020 käyttöön otettujen joustotoimenpiteiden (kaksi ”koronaviruksen vaikutusten lieventämistä koskeva investointialoite” -pakettia [CRII]) ansiosta.

13.

pitää kuitenkin ensisijaisen tärkeänä, että koheesiopolitiikassa keskitytään jatkossakin alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseen Euroopassa.

Käsitteen ”koheesioon kohdistuvien haittavaikutusten välttäminen” määritelmä

14.

näkee mahdollisuuksia siinä, että koheesiokertomuksessa on otettu käyttöön uusi käsite, jolla koheesiopolitiikan kokonaisvaltaista lähestymistapaa pyritään ulottamaan kaikkeen EU:n julkiseen politiikkaan, jolla on alueellisia vaikutuksia.

15.

korostaa, että tämä konsepti tukee täysin Euroopan alueiden komitean aloitetta, jolla pyritään osoittamaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden rooli Euroopan unionin perusarvona.

16.

katsoo, että tämän käsitteen avulla kaikissa unionin toimintapolitiikoissa voitaisiin ottaa huomioon Euroopan unionin erilaisten alueellisten olosuhteiden moninaisuus, lisätä niiden tehokkuutta ja parantaa EU:n toiminnan erottuvuutta kansalaisten keskuudessa.

17.

vastustaa kuitenkin käsitteen hyvin rajoittavaa tulkintaa, jonka mukaan kyseistä periaatetta sovellettaisiin ainoastaan toimenpideohjelmien tasolla, muttei edes kumppanuussopimustasolla. Komitea kehottaa Euroopan komissiota soveltamaan tätä koheesioon kohdistuvien haittavaikutusten välttämisen periaatetta kaikkiin EU:n politiikkoihin, jotta voidaan vähentää tiettyjen EU:n politiikkojen tai ohjelmien koheesiota haittaavia vaikutuksia.

18.

kannattaa erityisesti sitä, että elpymis- ja palautumistukivälineellä on tuettava yhteenkuuluvuutta Euroopassa, mikä todetaan koheesiokertomuksessa.

19.

pyytää jäsenvaltioita ja Euroopan komissiota varmistamaan, että elpymis- ja palautumistukivälineeseen ja sen mahdolliseen seuraajaan sisällytetään suoraan monitasoiseen hallintoon ja kumppanuuteen perustuva koheesiopolitiikan lähestymistapa.

20.

painottaa lisäksi tarvetta sovittaa koheesiopolitiikka ja Horisontti Eurooppa -puiteohjelma entistä paremmin yhteen ja lisätä niiden välistä synergiaa innovoinnin vahvistamiseksi kaikilla Euroopan alueilla, jotta voidaan kehittää alueiden tutkimus- ja innovointivalmiuksia, jotka antavat EU:lle mahdollisuuden kilpailla maailmanlaajuisesti alueelliseen huippuosaamiseen investoimalla ja voivat olla ratkaisu keskitulotason alueiden kehitysloukkuun.

21.

muistuttaa tässä yhteydessä olevan tärkeää, että kehitysloukkuun joutuneille keskitulotason alueille myönnetään erityistukea joko katsomalla niiden kuuluvan välialueiden luokkaan tai helpottamalla alueellisen yhteistyön välineiden käyttöä innovoinnin alalla.

22.

kehottaa vahvistamaan älykkään erikoistumisen strategioihin perustuvaa lähestymistapaa kilpailukyvyn ja innovaatioekosysteemin vahvistamiseksi paikkalähtöisten menettelytapojen ja tehostetun alueellisen yhteistyön pohjalta.

23.

kehottaa Euroopan komissiota määrittelemään käsitteen ”koheesioon kohdistuvien haittavaikutusten välttäminen” ja tekemään siitä todellisen mekanismin, jonka avulla voidaan arvioida unionin politiikkojen vaikutusta yhteenkuuluvuuteen Euroopassa. Komitea ehdottaa, että aiheesta ”EU:n pitkän aikavälin maaseutuvisio” annetussa tiedonannossa mainittu maaseutuvaikutusten arviointi sisällytetään tähän mekanismiin näiden alueiden erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Komitea kehottaa Euroopan komissiota laatimaan erityisiä suuntaviivoja tämän käsitteen käytännön soveltamisesta muun muassa säädöksellä Euroopan alueiden komitean kuulemisen jälkeen.

Koheesiopolitiikka EU:n pitkän aikavälin strategian ytimessä

24.

muistuttaa, että vaikka koheesiopolitiikka on Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteuttamisen ytimessä, se ei sellaisenaan ole osa eurooppalaista pitkän aikavälin strategiaa, toisin kuin vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikka, joka liittyi suoraan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen.

25.

kehottaa siksi Euroopan komissiota laatimaan vuoteen 2030 ulottuvan uuden pitkän aikavälin eurooppalaisen strategian, jossa yhdistetään vihreän ja digitaalisen siirtymän vaatimukset ja vahvistetaan samalla EU:n taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta. Komitea tähdentää, että strategiassa olisi otettava huomioon kaikki investointeja tukevat EU:n politiikat ja rahastot koheesiokertomuksessa esitetyn koheesioon kohdistuvien haittavaikutusten välttämisen periaatteen mukaisesti.

26.

pitää valitettavana elpymis- ja palautumistukivälineen ja koheesiopolitiikan välisen koordinointi- ja niveltämismekanismin puutetta sekä päällekkäisyyksien ja syrjäytymisvaikutuksen riskiä sellaisen todellisen mekanismin puuttuessa, jolla varmistetaan elpymis- ja palautumistukivälineestä saatavan rahoituksen täydentävyys.

27.

painottaa, että unionin investointipolitiikat on asetettava yhdenvertaiseen asemaan, jotta ruohonjuuritasolla vältetään unionin eri politiikkojen välinen kilpailu, sillä valtiontukisäännöt muodostavat nykyisin esteen koheesiopolitiikan täytäntöönpanolle muihin politiikkoihin verrattuna.

28.

kehottaa tässä yhteydessä Euroopan komissiota pohtimaan perusteellisesti valtiontukia koskevan EU:n lainsäädäntökehyksen kehittämistä, jotta EU:n eri ohjelmista ja rahastoista tuettaviin hankkeisiin sovellettaisiin samoja sääntöjä.

Koheesiopolitiikan parempi integroiminen eurooppalaiseen ohjausjaksoon

29.

toteaa, että koheesiokertomuksessa ei viitata koheesiopolitiikan ja EU:n talouden ohjausjärjestelmän väliseen yhteyteen, vaikka eurooppalaisen ohjausjakson merkitys koheesiopolitiikan toteuttamisessa ohjelmakaudella 2021–2027 on kasvanut.

30.

suhtautuu myönteisesti siihen, että toukokuussa 2022 julkaistuun EU-ohjausjakson kevään pakettiin sisältyviin maaraportteihin on sisällytetty uusi alueellisia eroja käsittelevä jakso edellyttäen, että tämän sisällyttämisen tarkoituksena on yksinomaan vahvistaa alueellista yhteenkuuluvuutta Euroopassa eikä määrätä rakenneuudistuksia, jotka ovat täysin erillään koheesiopolitiikan pitkän aikavälin tavoitteista.

31.

kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan, jotta asiaankuuluvissa maaraporteissa ja maakohtaisissa suosituksissa keskitytään entistä enemmän Euroopan alueisiin vaikuttaviin alueellisen yhteenkuuluvuuden haasteisiin.

32.

kehottaa käymään entistä kokonaisvaltaisempaa pohdintaa talouspolitiikan koordinoinnin nykyisen kehyksen uudistamisesta, jotta talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson eri vaiheisiin voidaan sisällyttää periaate koheesioon kohdistuvien haittavaikutusten välttämisestä ja ottaa paikallis- ja alueviranomaiset paremmin mukaan toimintaan.

33.

toteaa kahdeksannen koheesiokertomuksen perusteella, että julkisten investointien vaje Euroopan unionissa on piilovelkaa. Komitea toistaa näin ollen jo useaan otteeseen esittämänsä, osarahoituksen kultaista sääntöä koskevan pyynnön, ettei jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueyhteisöjen julkisia menoja, jotka johtuvat rakenne- ja investointirahastojen edellyttämästä osarahoituksesta, lueta EU:n osarahoitusosuuksille kulloinkin asetetuissa rajoissa vakaus- ja kasvusopimuksessa määriteltyihin kansallisiin tai muihin vastaaviin rakennemenoihin. Komitea korostaa, että julkiset investoinnit, jotka on suunnattu esimerkiksi kestävään vihreään, digitaaliseen ja sosiaaliseen siirtymään ja Euroopan kilpailukyvyn säilyttämiseen, ovat tärkeitä tulevien sukupolvien kannalta ja että niitä olisi siksi kohdeltava asianmukaisesti muun muassa unionin tilinpitosääntöjä muuttamalla.

34.

toistaa aiemmissa lausunnoissaan (1) esittämänsä kehotuksen menettelysääntöjen laatimisesta eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyvää paikallis- ja alueviranomaisten panosta varten. Menettelysääntöjä tarvitaan, jotta eurooppalaisesta ohjausjaksosta tulisi avoimempi, osallistavampi ja demokraattisempi, mutta myös tehokkaampi, kun mukaan otettaisiin paikallis- ja alueviranomaiset. Tämä lisää sitoutumista paikallis- ja aluetasolla ja helpottaa näin haluttujen talousuudistusten toteuttamista jäsenvaltioissa.

Kohti Euroopan rakenne- ja investointirahastojen uutta strategiakehystä …

35.

panee merkille tietyn suuntauksen, jossa Euroopan tasolla on yhä enemmän investointirahastoja, joista osaa hallinnoidaan suoraan, yhteistyössä (kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastot – ERI-rahastot) tai niin, että valtiolla on johtava rooli niiden täytäntöönpanossa (elpymis- ja palautumistukivälineestä tuettavat kansalliset elpymis- ja palautumissuunnitelmat).

36.

on huolissaan vallitsevasta suuntauksesta lisätä ERI-varojen siirtoa muihin toimintapolitiikkoihin tai ohjelmiin, kuten kansallisiin elpymis- ja palautumissuunnitelmiin tai suoraan hallinnoitaviin ohjelmiin, esimerkiksi Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan. Komitea vastustaa tässä yhteydessä voimakkaasti koheesiopolitiikan ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) varojen siirtämistä elpymis- ja palautumistukivälineeseen: Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 175 artiklaan perustuvalla elpymis- ja palautumistukivälineellä pyritään täydentämään koheesiopolitiikan toimia SEUT-sopimuksen 174 artiklan tavoitteiden saavuttamiseksi eikä päinvastoin. Komitea muistuttaa lisäksi, että koheesiopolitiikalla edistetään jo nyt merkittävästi eurooppalaisia vihreitä investointeja ja EU:n energiaomavaraisuutta. Komitea toteaa näin ollen, että EU:n varojen uudelleenkeskittäminen siirtämällä edellä mainitut varat elpymis- ja palautumistukivälineeseen ei ole perusteltua.

37.

toteaa, että tällä suuntauksella on kahtalainen vahingollinen vaikutus, sillä yhtäältä se osaltaan vähentää koheesiopolitiikan tehokkuutta pitkän aikavälin kehityspolitiikkana ja toisaalta alentaa koheesiopolitiikan pelkäksi budjettikohdaksi Euroopan unionin monivuotisessa rahoituskehyksessä.

38.

kehottaa siksi Euroopan komissiota laatimaan vuoden 2027 jälkeistä aikaa varten uuden strategisen kehyksen, jossa keskitytään kumppanuuteen ja monitasoiseen hallintoon ja johon sisältyy yleisiä säännöksiä kaikista EU:n investointirahastoista, joilla on alueellinen ulottuvuus, eli ERI-rahastoista, mahdollisesta tulevasta sosiaalisesta ilmastorahastosta, maaseuturahastosta ja tarvittaessa tulevasta elpymis- ja palautumistukivälineestä.

39.

painottaa erityisesti tarvetta sisällyttää maaseuturahasto uudelleen tähän uuteen strategiseen kehykseen.

40.

kehottaa myös kiinnittämään erityistä huomiota Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tulevaisuuteen, jotta siihen sisällytetään nykyistä vahvempi alueellinen ulottuvuus ja jotta hyödynnetään paikallis- ja alueviranomaisten roolia sen täytäntöönpanossa.

… jolla pyritään todella yksinkertaistamaan ERI-rahastojen täytäntöönpanoa …

41.

toteaa, että koheesiopolitiikan lainsäädäntökehys vuosiksi 2021–2027 sisältää merkittäviä yksinkertaistamistoimenpiteitä, kuten yksinkertaistettujen kustannusvaihtoehtojen laajentamisen, ja niitä on arvioitava sen jälkeen, kun ne on pantu täytäntöön vuosien 2021–2027 ohjelmasuunnittelussa.

42.

muistuttaa kuitenkin, että rahastojen ja sääntöjen, määräaikojen sekä yhteistyössä hallinnoitavien rahastojen täytäntöönpanosääntöjen lisääntyminen on viime aikoina johtanut rahastojen usein aluetasolla toimivien hallintoviranomaisten hallinnollisen taakan lisääntymiseen.

43.

toteaa, että tämä hallinnollinen taakka aiheuttaa ERI-rahastojen täytäntöönpanossa viivästyksiä, joista alueiden katsotaan usein olevan vastuussa, mikä heikentää unionin kansalaisten silmissä mielikuvaa koheesiopolitiikasta tehokkaana investointipolitiikkana.

44.

muistuttaa alueiden ensisijaisesta roolista raja-aitojen madaltamisessa ERI-rahastoja täytäntöönpantaessa ja näiden rahastojen kytkemisessä paikkalähtöiseen lähestymistapaan paikallisiin olosuhteisiin mukautettujen kehitysstrategioiden tukemiseksi.

45.

kehottaa jo nyt komissiota käynnistämään pitkän aikavälin pohdintaprosessin, johon osallistuvat ERI-rahastojen hallintoviranomaiset alueellisella tasolla, jotta hallinto-, valvonta- ja tarkastussääntöjä voidaan yksinkertaistaa, mikä johtaa todelliseen uudistukseen vuoden 2027 jälkeistä koheesiopolitiikkaa koskevaa seuraavaa lainsäädäntöpakettia silmällä pitäen.

46.

toistaa pyyntönsä panna täytäntöön Euroopan komission ja koheesiopolitiikan hallintoviranomaisten välinen luottamussopimus ERI-rahastojen houkuttavuuden palauttamiseksi hankkeiden toteuttajien keskuudessa, jotta ohjelmat, joiden jäännösvirhetaso ohjelmakaudella 2021–2027 on hyvin alhainen, voisivat hyötyä seuraavan ohjelmakauden hallinto-, valvonta- ja tarkastussääntöjen yksinkertaistamisesta.

… ja jossa keskitytään aitoon luottamukselliseen kumppanuuteen alueiden sekä paikallis- ja alueyhteisöjen kanssa …

47.

panee merkille, että vuosien 2021–2027 koheesiopolitiikkaa on tietyssä määrin keskitetty ja että kumppanuusperiaate ja alueviranomaisten rooli on sivuutettu investointitarpeiden määrittelyssä toimenpideohjelmien yhteydessä.

48.

suhtautuu myönteisesti koheesiokertomuksessa ilmaistuun aikomukseen vahvistaa monitasoista hallintoa ja kumppanuusperiaatetta.

49.

kannattaa tältä osin äskettäin käynnistettyä kumppanuuteen keskittyvää eurooppalaista käytäntöyhteisöä 2021–2027 koskevaa aloitetta, jonka pitäisi johtaa merkittäviin parannuksiin kumppanuutta koskevissa eurooppalaisissa käytännesäännöissä.

50.

painottaa koheesiopolitiikan ainutlaatuista lähestymistapaa, jossa ERI-rahastojen toimenpideohjelmat perustuvat paikallistasolla laadittuun alueellisten tarpeiden analyysiin ja noudattavat täysin osallistavaa ja demokraattista prosessia, toisin kuin elpymis- ja palautumistukivälineestä tuetut kansalliset elpymissuunnitelmat, jotka on laadittu suurelta osin ilman alueiden osallistumista.

51.

kehottaa siksi komissiota edistämään alueiden roolia rakenne- ja investointirahastojen hallinnoinnissa ja vahvistamaan kumppanuuteen liittyviä säännöksiä erityisesti vuoden 2027 jälkeistä aikaa silmällä pitäen.

Koheesiopolitiikka väestökatosuuntauksen kääntämisen välineenä sisämaa-, maaseutu- ja vuoristoalueilla

52.

on huolissaan väestön ikääntymissuuntauksesta, syntyvyyden laskusta ja väestökadosta sisämaa-alueilla, erityisesti maaseutu- ja vuoristoalueilla.

53.

toteaa, että taloudelliset ja sosiaaliset häiriöt, joista tuoreimmat johtuvat covid-19-pandemiasta ja Ukrainan konfliktista, vaikuttavat nuorten tulevaisuudennäkymiin.

54.

korostaa, että on tärkeää määritellä EU:n väestökehitysstrategia, jossa otetaan huomioon muun muassa unionin sisäisten laillisten muuttovirtojen tarjoamat mahdollisuudet, samalla kun tehostetaan koordinointia laittoman maahanmuuton alalla ja tarjotaan tukea ja suojelua pakolaisille.

Erityinen huomio pysyvistä maantieteellisistä haitoista kärsiviin alueisiin

55.

pitää valitettavana, että koheesiokertomuksessa kiinnitetään vain pinnallisesti huomiota pysyvistä maantieteellisistä haitoista kärsivien alueiden ja syrjäisimpien alueiden kohtaamiin haasteisiin.

56.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota SEUT-sopimuksen 174 artiklassa tarkoitettuihin pysyvistä maantieteellisistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten saaristoalueisiin, harvaan asuttuihin alueisiin, rajaseutuihin ja vuoristoalueisiin, sekä syrjäisimpiin alueisiin kaikissa koheesiopolitiikan tulevaisuutta koskevissa uudistushankkeissa.

57.

painottaa Euroopan parlamentissa saarten yhteenkuuluvuuden alalla tehtyä tärkeää työtä ja tunnustaa Euroopan saaria koskevan sopimuksen merkityksen.

58.

suhtautuu maaseutualueiden osalta myönteisesti siihen, että koheesiokertomuksessa tunnustetaan väestörakenteen muutosten mahdolliset kielteiset vaikutukset unionin yhteenkuuluvuuteen. Komitea kehottaa siksi Euroopan komissiota lisäämään tulevaisuudessa niin koheesiopolitiikan ja YMP:n strategiasuunnitelmien rahoitusta ja välineitä erityisesti 174 artiklassa tarkoitettuja alueita koskevien vähimmäiskynnysten avulla ottaen huomioon maaseutualueiden väestön ja alueen osuus EU:n laajuisesti kuin kaupunki- ja maaseutualueiden välistä yhteistyötä, josta niistä kullakin on suhteellisia ja täydentäviä etuja tasapainoisen aluekehityksen kannalta.

59.

korostaa samalla suurkaupunkialueiden myönteistä roolia yhtenäisen kehityksen varmistamisessa, kun ne edistävät varallisuuden ja etujen jakautumista alueellaan ja luovat tehokkaampia yhteyksiä kaupunkien ja maaseudun välille. Komitea toistaa, että asukaskohtainen BKT ei anna täyttä kuvaa alueiden kehitystasosta, ja suosittaa, että käytetään sosiaalisen edistyksen indeksiä, jotta voidaan kartoittaa suurkaupunkialueiden polttavimmat haasteet, joihin tarvitaan rahoitusta koheesiopolitiikan varoista (2).

Alueellisen yhteistyön vahvistaminen

60.

muistuttaa, että koheesiopolitiikan vuosien 2021–2027 alueellisen yhteistyön osa-alueelle osoitettuja määrärahoja on vähennetty merkittävästi edelliseen kauteen verrattuna, mikä on heikentänyt EU:n valmiuksia vastata merkittäviin yhteenkuuluvuutta koskeviin haasteisiin raja-alueilla.

61.

suhtautuu myönteisesti siihen, että koheesiokertomuksessa tuodaan esiin rajatylittävän ja alueiden välisen yhteistyön lujittaminen. Komitea peräänkuuluttaa sitä, että kasvava tarve vahvistaa yhteenkuuluvuutta, säilyttää nykyiset yhteistyömekanismit EU:n alueiden välillä ja vastata nykytilanteessa esiin nouseviin uusiin yhteistyöhaasteisiin otetaan täysimääräisesti huomioon tulevassa vuoden 2027 jälkeistä aikaa koskevassa koheesiopolitiikassa.

62.

pitää valitettavana, että alueet, joihin tämä vähennys vaikuttaa kielteisimmin, ovat SEUT-sopimuksen 174 artiklassa tarkoitettuja alueita, joiden on luonnonhaittojensa ja pysyvien haittojensa vuoksi erityisesti tarpeen vahvistaa alueellista, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuuttaan muiden Euroopan unionin alueiden kanssa.

---

(1)  Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Covid-19-pandemiaan liittyvä Euroopan elpymissuunnitelma: elpymis- ja palautumistukiväline ja teknisen tuen väline” (EUVL C 440, 18.12.2020, s. 160).

Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Talouspolitiikan EU-ohjausjakso ja koheesiopolitiikka: rakenteellisten uudistusten yhteensovittaminen pitkän aikavälin investointien kanssa” (EUVL C 275, 14.8.2019, s. 1).

Alueiden komitean lausunto aiheesta ”EU-ohjausjakson hallinnoinnin parantaminen: paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista koskevat käytännesäännöt” (EUVL C 306, 15.9.2017, s. 24).

(2)  Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Suurkaupunkialueiden haasteet ja niiden asema tulevassa koheesiopolitiikassa vuoden 2020 jälkeen” (EUVL C 79, 10.3.2020, s. 8).