—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, ja erityisesti sen 7, 8, 11, 12, 39, 40, 47 ja 52 artiklan,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja erityisesti sen 1 ja 2 artiklan,

—

ottaa huomioon 21. joulukuuta 1965 annetun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselman 2131 (XX) valtioiden sisäisiin asioihin puuttumisen kieltoa ja niiden itsenäisyyden ja suvereniteetin suojaamista koskevasta julistuksesta,

—

ottaa huomioon yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi ja erityisesti sen 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 16 ja 17 artiklan sekä yleissopimuksen lisäpöytäkirjan ja erityisesti sen 3 artiklan,

—

ottaa huomioon 23. marraskuuta 2016 antamansa päätöslauselman EU:n strategisesta viestinnästä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi (1) ja 13. maaliskuuta 2019 antamansa suosituksen Euroopan ulkosuhdehallinnon toteuttaman seurannan tarkastelusta kahden vuoden kuluttua Euroopan parlamentin mietinnöstä, joka laadittiin EU:n strategisesta viestinnästä kolmansien osapuolten levittämän EU:n vastaisen propagandan torjumiseksi (2),

—

ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2018 antamansa päätöslauselman kyberpuolustuksesta (3),

—

ottaa huomioon 5. joulukuuta 2018 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Disinformaation torjuntaa koskeva toimintasuunnitelma” (JOIN(2018)0036) ja 14. kesäkuuta 2019 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen lausuman ”Kertomus disinformaation torjuntaa koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta” (JOIN(2019)0012),

—

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2021 annetun yhteisen valmisteluasiakirjan vuonna 2016 hyväksytyn hybridiuhkien torjumista koskevan yhteisen kehyksen täytäntöönpanon edistymistä koskevasta viidennestä kertomuksesta ja vuonna 2018 annetun yhteisen tiedonannon selviytymiskyvyn ja valmiuksien kehittämisestä hybridiuhkien varalta (SWD(2021)0729),

—

ottaa huomioon Euroopan demokratiatoimintasuunnitelman (COM(2020)0790),

—

ottaa huomioon 3. joulukuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan media-ala digitaalisella vuosikymmenellä: elpymistä ja muutosta tukeva toimintasuunnitelma” (COM(2020)0784),

—

ottaa huomioon digitaalisia palveluja koskevan säädöspaketin,

—

ottaa huomioon 20. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman Euroopan media-alasta digitaalisella vuosikymmenellä: elpymistä ja muutosta tukeva toimintasuunnitelma (4),

—

ottaa huomioon vuonna 2018 annetut disinformaatiota koskevat käytännesäännöt ja vuonna 2021 annetut ohjeet disinformaatiota koskevien käytännesääntöjen tehostamiseksi (COM(2021)0262) sekä lokakuussa 2021 julkaistut audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän suositukset uusista disinformaatiota koskevista käytännesäännöistä,

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen 09/2021 ”Disinformaation vaikutus Euroopan unioniin: ongelmaan on tartuttu, mutta sitä ei ole vielä taltutettu”,

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2020 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kriittisten toimijoiden häiriönsietokyvystä (COM(2020)0829) sekä ehdotuksen direktiivin liitteeksi,

—

ottaa huomioon unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettujen puitteiden perustamisesta 19. maaliskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/452 (5) (ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaa koskeva asetus) ja maaliskuussa 2020 annetut ohjeet ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaa koskevasta asetuksesta (C(2020)1981),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2020 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”EU:n kyberturvallisuusstrategia digitaaliselle vuosikymmenelle” (JOIN(2020)0018),

—

ottaa huomioon Kansainvälisen oikeuden toimikunnan hyväksymät valtioiden vastuuta kansainvälisen oikeuden vastaisista teoista koskevat artiklat (Articles of Responsibility of States for Internationally Wrongful Acts),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2020 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi toimenpiteistä yhteisen korkean kyberturvatason varmistamiseksi koko unionissa ja direktiivin (EU) 2016/1148 kumoamisesta (COM(2020)0823),

—

ottaa huomioon maaliskuussa 2021 julkaistun 5G-verkkojen kyberturvallisuuteen liittyviä riskinhallintatoimenpiteitä koskevan EU:n välineistön,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto ENISAsta ja tieto- ja viestintätekniikan kyberturvallisuussertifioinnista sekä asetuksen (EU) N:o 526/2013 kumoamisesta 17. huhtikuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/881 (6),

—

ottaa huomioon ulkomaista sekaantumista kaikkiin Euroopan unionin demokraattisiin prosesseihin ja siihen sisältyvää disinformaatiota käsittelevän erityisvaliokunnan (INGE) pyytämät tutkimukset, katsaukset ja selvitykset,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan yhdessä muiden valiokuntien kanssa 8. marraskuuta 2021 järjestämän Frances Haugenin kuulemisen,

—

ottaa huomioon 7. lokakuuta 2021 antamansa päätöslauselman EU:n kyberpuolustuskyvyn tilasta (7),

—

ottaa huomioon YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja etenkin tavoitteen 16, jonka tarkoituksena on edistää rauhanomaisia ja osallistavia yhteiskuntia kestävän kehityksen tukemiseksi,

—

ottaa huomioon unionin tilaa vuonna 2021 koskevan puheen ja aiekirjeen,

—

ottaa huomioon 10. syyskuuta 2021 julkaistun YK:n pääsihteerin raportin ”Our Common Agenda”,

—

ottaa huomioon 10. kesäkuuta 2020 annetun komission sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Covid-19-disinfomaation torjunta – Faktat oikein” (JOIN(2020)0008),

—

ottaa huomioon neuvoston 15. marraskuuta 2021 tekemän päätöksen muuttaa Valko-Venäjää koskevaa pakotejärjestelmäänsä laajentaakseen pakoteluetteloon merkitsemisessä käytettäviä perusteita, jotta pakotteita voidaan kohdistaa hybridihyökkäyksiä järjestäviin tai edesauttaviin henkilöihin ja yhteisöihin sekä Valko-Venäjän hallinnon harjoittamaan ihmisten välineellistämiseen,

—

ottaa huomioon ulkomaista sekaantumista kaikkiin Euroopan unionin demokraattisiin prosesseihin ja siihen sisältyvää disinformaatiota käsittelevän erityisvaliokunnan asettamisesta ja sen toimivallan, jäsenmäärän ja toimikauden keston määrittelystä (8)18. kesäkuuta 2020 tekemänsä päätöksen, joka hyväksyttiin työjärjestyksen 207 artiklan mukaisesti,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 54 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkomaista sekaantumista kaikkiin Euroopan unionin demokraattisiin prosesseihin ja siihen sisältyvää disinformaatiota käsittelevän erityisvaliokunnan mietinnön (A9-0022/2022),

A.

ottaa huomioon, että ulkomainen sekaantuminen loukkaa vakavasti unionin perustana olevia yleismaailmallisia arvoja ja periaatteita, kuten ihmisarvoa, vapautta, tasa-arvoa, yhteisvastuuta, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta;

B.

katsoo, että ulkomainen sekaantuminen, tiedon manipulointi ja disinformaatio ovat perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettujen sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevien perusoikeuksien väärinkäyttöä ja että ne uhkaavat näitä vapauksia sekä horjuttavat EU:n ja sen jäsenvaltioiden demokraattisia prosesseja, kuten vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien järjestämistä; toteaa, että ulkomaisen sekaantumisen tavoitteena on vääristellä tosiasioita ja esittää virheellisiä tietoja, paisutella keinotekoisesti yksipuolisia väitteitä, heikentää poliittista keskustelua horjuttamalla uskoa tietoihin ja viime kädessä heikentää luottamusta vaalijärjestelmään ja näin ollen koko demokraattiseen prosessiin;

C.

ottaa huomioon, että Venäjä on levittänyt ennennäkemättömän pahantahtoista ja laajaa disinformaatiota sekä perinteisissä tiedotusvälineissä että sosiaalisen median alustoilla harhauttaakseen oman maansa kansalaisia ja kansainvälistä yhteisöä Ukrainaa vastaan 24. helmikuuta 2022 aloittamansa hyökkäyssodan alla ja sen aikana osoittaen, että jopa tietoa voidaan käyttää aseena;

D.

toteaa, että kaikissa ulkomaista sekaantumista ja tiedon manipulointia torjuvissa toimissa on noudatettava sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevia perusoikeuksia; toteaa, että Euroopan unionin perusoikeusvirastolla on keskeinen rooli perusoikeuksien, myös perusoikeuskirjan 11 artiklan, noudattamisen arvioinnissa, jotta vältetään suhteettomat toimet; toteaa, että ulkomaista sekaantumista ja tietojen manipulointia harjoittavat toimijat käyttävät näitä vapauksia väärin omaksi edukseen ja että siksi on erittäin tärkeää tehostaa varotoimia ulkomaisen sekaantumisen ja tietojen manipuloinnin torjumiseksi, koska demokratia on riippuvainen siitä, että ihmiset tekevät tietoon perustuvia päätöksiä;

E.

toteaa, että on olemassa näyttöä siitä, että pahantahtoiset ja autoritaariset ulkomaiset valtiolliset ja valtiosta riippumattomat toimijat, kuten Venäjä, Kiina ja muut, käyttävät tiedon manipulointia ja muita sekaantumistaktiikoita puuttuakseen demokraattisiin prosesseihin EU:ssa; ottaa huomioon, että nämä hyökkäykset ovat osa hybridisodankäynnin strategiaa ja rikkovat kansainvälistä oikeutta ja että niillä johdetaan harhaan ja petetään kansalaisia ja vaikutetaan heidän äänestyskäyttäytymiseensä, voimistetaan eripuraa lietsovia keskusteluja, aiheutetaan yhteiskunnan jakaantumista ja polarisaatiota ja käytetään hyväksi yhteiskunnan haavoittuvuuksia, edistetään vihapuhetta, pahennetaan disinformaation uhreiksi herkemmin joutuvien haavoittuvien ryhmien tilannetta, vaikutetaan haitallisesti demokraattisten vaalien ja kansanäänestysten eheyteen, lietsotaan epäluottamusta kansallisia hallituksia, viranomaisia ja vapaata demokraattista järjestystä kohtaan sekä pyritään horjuttamaan eurooppalaista demokratiaa, ja toteaa, että ne ovat siksi vakava uhka EU:n turvallisuudelle ja suvereniteetille;

F.

toteaa, että ulkomainen sekaantuminen on käyttäytymismalli, joka uhkaa arvoja, demokraattisia menettelyjä, poliittisia prosesseja, valtioiden ja kansalaisten turvallisuutta sekä kykyä selviytyä poikkeustilanteissa tai joka vaikuttaa niihin kielteisesti; toteaa, että tällainen sekaantuminen on luonteeltaan manipuloivaa ja että sitä harjoitetaan ja rahoitetaan tarkoituksellisesti ja koordinoidusti; toteaa, että tällaisesta sekaantumisesta vastaavat toimijat, mukaan lukien niiden välikätenä toimivat tahot niiden omalla alueella ja sen ulkopuolella, voivat olla valtiollisia tai valtiosta riippumattomia ja että niillä on usein jäsenvaltioissa poliittisia kätyreitä, jotka auttavat niitä ulkomaisessa sekaantumisessa ja jotka saavat poliittisia ja taloudellisia etuja ulkomaisten strategioiden suosimisesta; ottaa huomioon, että ulkomaisen ja kotimaisen sekaantumisen välistä rajaa hämärtää se, että ulkomaiset toimijat käyttävät kotimaisia välikäsiä ja tekevät yhteistyötä kotimaisten liittolaisten kanssa;

G.

toteaa, että ulkomaisen sekaantumisen taktiikoita on monenlaisia, muun muassa disinformaation levittäminen, tiedon salaaminen, sosiaalisen median alustojen ja niiden algoritmien, käyttöehtojen sekä mainontajärjestelmien manipulointi, kyberhyökkäykset, hakkerointi- ja vuoto-operaatiot, joilla yritetään päästä käsiksi äänestäjätietoihin ja puuttua vaaliprosessin legitimiteettiin, toimittajien, tutkijoiden, poliitikkojen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen jäsenten uhkailu ja häirintä, salaiset lahjoitukset ja lainat poliittisille puolueille, tiettyjä ehdokkaita tukeville kampanjoille, organisaatioille ja tiedotusvälineille, valetiedotusvälineet ja -mediaorganisaatiot tai välikätenä toimivat tiedotusvälineet ja mediaorganisaatiot, eliitin jäsenten valjastaminen ja värvääminen, ”likainen” raha, valehenkilöt ja -identiteetit, itsesensuuriin painostaminen, historiallisten, uskonnollisten ja kulttuuristen narratiivien väärinkäyttö, koulutus- ja kulttuurilaitosten painostaminen, kriittisen infrastruktuurin hallintaan ottaminen, EU:ssa asuvien ulkomaan kansalaisten painostaminen, maahanmuuttajien välineellistäminen sekä vakoilu; toteaa, että näitä taktiikoita yhdistellään voimakkaamman vaikutuksen aikaansaamiseksi;

H.

katsoo, että tiedon manipulointi ja disinformaation levittäminen voivat palvella valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden sekä niiden välikäsien taloudellisia etuja ja luoda taloudellisia riippuvuussuhteita, joita voidaan hyödyntää poliittisiin tarkoituksiin; ottaa huomioon, että maailmassa, jossa kansainvälinen kilpailu ei ole kineettistä, ulkomainen sekaantuminen voi olla ensisijainen väline pyrittäessä horjuttamaan ja heikentämään kohteena olevia vastapuolia tai lisäämään omaa kilpailuetua luomalla vaikutuskanavia tai toimitusketjuun liittyviä riippuvuussuhteita tai kiristämällä tai pakottamalla; toteaa, että disinformaatio aiheuttaa välitöntä ja välillistä taloudellista vahinkoa, jota ei ole järjestelmällisesti arvioitu;

I.

ottaa huomioon, että misinformaatio on todistettavasti virheellistä tietoa, jonka tarkoituksena ei ole aiheuttaa vahinkoa, kun taas disinformaatio on todistettavasti virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa, joka on tarkoituksellisesti luotu, esitetty tai levitetty aiheuttamaan vahinkoa tai tuottamaan mahdollinen yhteiskuntaa hajottava vaikutus harhauttamalla yleisöä tai jolla pyritään saamaan tarkoituksellista taloudellista hyötyä;

J.

toteaa, että EU:ssa on sovittava yhteisistä ja täsmällisistä määritelmistä ja menetelmistä, jotta voidaan parantaa yhteistä käsitystä uhista ja kehittää asianmukaisia EU:n standardeja ja siten parantaa attribuutiota eli vastuussa olevien selvittämistä sekä uhkiin vastaamista; ottaa huomioon, että Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) on tehnyt huomattavan paljon työtä tällä alalla; katsoo, että näiden määritelmien on taattava läpäisemätön suoja ulkoista sekaantumista vastaan ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen; pitää äärimmäisen tärkeänä samanmielisten kumppanien kanssa asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla tehtävää yhteistyötä ulkomaista sekaantumista koskevista yhteisistä määritelmistä, jotta voidaan luoda kansainvälisiä normeja ja standardeja; katsoo, että EU:n olisi oltava johtoasemassa laadittaessa ulkomaisesta sekaantumisesta vastuussa olevien selvittämiseen sovellettavia selkeitä kansainvälisiä sääntöjä;

K.

ottaa huomioon, että ulkomaiset sekaantumisyritykset ovat lisääntymässä kaikkialla maailmassa ja niistä on tulossa yhä systeemisempiä ja kehittyneempiä ja että ne nojaavat tekoälyn laajaan käyttöön ja tähtäävät siihen, että vastuussa olevien selvittäminen on vaikeaa;

L.

katsoo, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on velvollisuus puolustaa kaikkia kansalaisia ja infrastruktuureja sekä omia demokratiajärjestelmiään ulkomaisia sekaantumisyrityksiä vastaan; toteaa kuitenkin, että EU:lta ja sen jäsenvaltioilta vaikuttavat puuttuvan asianmukaiset ja riittävät keinot, joiden avulla se voisi paremmin ehkäistä, havaita ja torjua näitä uhkia sekä selvittää niistä vastuussa olevat ja asettaa niiden vuoksi pakotteita;

M.

panee merkille, että yleisesti ottaen monet poliittiset päättäjät ja kansalaiset ylipäätään ovat tietämättömiä näiden haasteiden varteenotettavuudesta, mikä voi tahattomasti edistää uusien haavoittuvuuksien syntymistä; toteaa, että disinformaatiokampanjat eivät ole olleet eurooppalaisten poliittisten päättäjien asialistan kärjessä; katsoo, että INGE-erityisvaliokunnan kuulemistilaisuudet ja työ ovat edistäneet näiden kysymysten julkista tunnustamista ja niiden taustan huomioon ottamista ja ovat onnistuneesti luoneet kehyksen eurooppalaiselle keskustelulle ulkomaisesta sekaantumisesta; toteaa, että pitkään kestäneet ulkomaiset disinformaatiopyrkimykset ovat jo edistäneet kotimaisen disinformaation ilmaantumista;

N.

katsoo, että on olennaisen tärkeää, että institutionaaliset elimet ja riippumattomat analyytikot ja faktantarkistajat valvovat ulkomaisen sekaantumisen tilannetta avoimesti ja reaaliaikaisesti ja että niiden toimia koordinoidaan tehokkaasti ja tietoja vaihdetaan, jotta voidaan ryhtyä asianmukaisiin toimiin sekä tietojen antamiseksi käynnissä olevista pahantahtoisista hyökkäyksistä että näiden hyökkäysten torjumiseksi; katsoo, että samanlaista huomiota on kiinnitettävä yhteiskunnan kartoittamiseen ja sellaisten alojen tunnistamiseen, jotka ovat haavoittuvimpia ja altteimpia ulkomaiselle manipuloinnille ja disinformaatiolle, sekä näiden haavoittuvuuksien syiden torjumiseen;

O.

katsoo, että EU:n puolustuksen tärkein prioriteetti eli EU:n kansalaisten häiriönsietokyky ja valmistautuneisuus ulkomaista sekaantumista ja tiedon manipulointia vastaan edellyttää koko yhteiskunnan kattavaa pitkän aikavälin lähestymistapaa alkaen koulutuksesta ja ongelmiin liittyvän tietoisuuden lisäämisestä varhaisessa vaiheessa;

P.

toteaa, että on välttämätöntä tehdä yhteistyötä ja koordinoida toimintaa eri hallintotasojen ja alojen välillä jäsenvaltioiden kesken, EU:n tasolla ja samanmielisten maiden kanssa sekä myös kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin kanssa haavoittuvuuksien tunnistamiseksi sekä hyökkäysten havaitsemiseksi ja niiden tekemiseksi vaarattomiksi; katsoo, että on kiireesti synkronoitava kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia koskevat käsitykset;

Q.

toteaa, että tilannetietoisuus, vankat demokraattiset järjestelmät, vahva oikeusvaltio, elinvoimainen kansalaisyhteiskunta, varhaisvaroitusjärjestelmät ja uhkien arviointi ovat ensimmäisiä askeleita kohti tiedon manipuloinnin ja sekaantumisen torjuntaa; panee merkille, että ulkomaiseen sekaantumiseen liittyvän tietoisuuden lisäämisessä tapahtuneesta edistyksestä huolimatta monet ihmiset, mukaan lukien poliittiset päättäjät ja virkamiehet, jotka vastaavat mahdollisesti kohteiksi joutuvista aloista, eivät vieläkään ole tietoisia ulkomaiseen sekaantumiseen liittyvistä mahdollisista riskeistä ja siitä, miten niihin voidaan puuttua;

R.

katsoo, että laadukas, kestävästi ja avoimesti rahoitettu ja riippumaton uutismedia ja ammattimainen journalismi ovat olennaisen tärkeitä tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden sekä oikeusvaltioperiaatteen kannalta ja ovat näin ollen demokratian tukipilari ja paras lääke disinformaatiota vastaan; toteaa, että jotkin ulkomaiset toimijat hyödyntävät länsimaisten tiedotusvälineiden vapautta levittääkseen disinformaatiota; toteaa, että ammattimedia ja perinteinen journalismi, joita on pidetty laadukkaina tiedonlähteinä, elävät haastavaa aikaa digiaikakaudella; katsoo, että laadukas journalismikoulutus EU:ssa ja sen ulkopuolella on tarpeen, jotta voidaan varmistaa hyödyllisten journalististen analyysien tuottaminen ja korkeat toimitukselliset vaatimukset; katsoo, että EU:n on edelleen tuettava journalismia digitaalisessa ympäristössä; toteaa, että tieteeseen perustuvan viestinnän olisi oltava tärkeässä asemassa;

S.

katsoo, että toimituksellisesti riippumattomat julkiset tiedotusvälineet ovat olennaisia ja korvaamattomia laadukkaiden ja puolueettomien tietopalvelujen tarjoamisessa suurelle yleisölle ja että niitä on suojeltava vihamieliseltä kaappaukselta ja vahvistettava, sillä ne ovat disinformaation torjunnan peruspilari;

T.

huomauttaa, että eri sidosryhmät ja instituutiot käyttävät ulkomaisen sekaantumisen analysoimiseen eri menetelmiä ja määritelmiä, jotka poikkeavat toisistaan ymmärrettävyystasoltaan; toteaa, että nämä erot voivat estää uhkatason vertailukelpoisen seurannan, analysoinnin ja arvioinnin, mikä vaikeuttaa yhteisten toimien toteuttamista; katsoo, että yhteisen uhka-analyysin parantamiseksi tarvitaan EU:n tason määritelmä ja menetelmät;

U.

katsoo, että on tarpeen täydentää sisältöön keskittyvää terminologiaa, kuten valeuutiset tai väärät tai harhaanjohtavat uutiset, misinformaatio ja disinformaatio, käyttäytymiskeskeisellä terminologialla, jotta ongelmaa voidaan kuvata asianmukaisesti; katsoo, että tämä terminologia olisi yhdenmukaistettava ja että sitä olisi noudatettava tarkasti;

V.

katsoo, että sekä lasten että aikuisten media- ja digilukutaitoa koskeva koulutus ja tietoisuuden lisääminen ovat tärkeitä välineitä, joiden avulla voidaan parantaa kansalaisten häiriönsietokykyä, kun on kyse tietoavaruudessa tapahtuvista sekaantumisyrityksistä, ja välttää manipulointi ja polarisaatio; korostaa, että yhteiskunnilla, joissa medialukutaito on korkealla tasolla, on yleensä parempi häiriönsietokyky ulkomaista sekaantumista vastaan; katsoo, että journalistiset työmenetelmät, kuten rakentava journalismi, voisivat auttaa vahvistamaan kansalaisten luottamusta journalismiin;

W.

toteaa, että tiedon manipuloinnilla voi olla monenlaisia ilmenemismuotoja, kuten disinformaation ja täysin väärien uutisten levittäminen, faktojen, narratiivien ja mielipiteiden vääristely, tiettyjen tietojen tai mielipiteiden salaaminen, tietojen irrottaminen asiayhteydestä, ihmisten tunteiden manipulointi, vihapuheen edistäminen, joidenkin mielipiteiden edistäminen toisten kustannuksella sekä ihmisten vaientamiseen ja alistamiseen tähtäävä häirintä; ottaa huomioon, että tiedon manipuloinnin yhtenä tavoitteena on luoda kaaos, jolla pyritään siihen, että kansalaiset menettäisivät luottamuksensa vanhoihin ja uusiin tiedon ”portinvartijoihin”; toteaa, että raja sananvapauden ja toisaalta vihapuheen ja disinformaation edistämisen välillä on häilyvä eikä sitä pitäisi käyttää väärin;

X.

ottaa huomioon, että muun muassa Azerbaidžan, Kiina, Turkki ja Venäjä ovat kaikki kohdistaneet häirintää toimittajia ja vastustajia kohtaan Euroopan unionissa, kuten azerbaidžanilaisen bloggaajan ja opposition edustajan Mahammad Mirzalin tapauksessa Nantesissa tai turkkilaisen toimittajan Erk Acarerin tapauksessa Berliinissä;

Y.

toteaa, että on olemassa konkreettisia todisteita siitä, että EU:n demokraattiset prosessit ovat demokraattisia ihanteita ja perusoikeuksia kyseenalaistavien disinformaatiokampanjoiden kohteena ja että niihin sekaannutaan tällaisilla kampanjoilla; ottaa huomioon, että muun muassa sukupuoleen, hlbtiq+-asioihin, seksuaali- ja lisääntymisterveyteen ja -oikeuksiin ja vähemmistöihin liittyvistä aiheista esitetty disinformaatio on sellainen disinformaation muoto, joka uhkaa sen kohteeksi joutuneiden henkilöiden ihmisoikeuksia ja heikentää heidän digitaalisia ja poliittisia oikeuksiaan sekä heidän turvallisuuttaan ja kylvää hajaannusta ja epäsopua jäsenvaltioiden välille; toteaa, että vaalikampanjoiden aikana poliittisiin naisehdokkaisiin kohdistetaan suhteettoman paljon seksistisiä narratiiveja, mikä vähentää naisten halukkuutta osallistua demokraattisiin prosesseihin; toteaa, että näiden disinformaatiokampanjoiden toteuttajat muodostavat ”perinteisten” tai ”konservatiivisten” arvojen edistämisen varjolla strategisia liittoutumia paikallisten kumppaneiden kanssa saadakseen käyttöönsä paikallisia tiedustelutietoja ja niiden on raportoitu saavan miljoonia euroja ulkomaista rahoitusta;

Z.

muistuttaa, että valtion instituutioiden, journalistien, mielipidejohtajien ja yksityissektorin lisäksi myös kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla ja jokaisella yksilöllä on tärkeä rooli disinformaation havaitsemisessa ja sen leviämisen pysäyttämisessä sekä omaan piiriinsä kuuluvien vaarassa olevien ihmisten varoittamisessa; ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunta, tiedeyhteisö ja toimittajat ovat jo tehneet paljon yleisen tietoisuuden ja yhteiskunnan häiriönsietokyvyn lisäämiseksi, myös yhteistyössä kumppanimaiden vastaavien tahojen kanssa;

AA.

toteaa, että vähemmistöjä edustavia kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja ihmisoikeusjärjestöjä rahoitetaan kaikkialla Euroopassa edelleen liian vähän, vaikka niillä on keskeinen merkitys tietoisuuden lisäämisessä ja disinformaation torjumisessa; katsoo, että kansalaisyhteiskunnan järjestöille olisi annettava riittävästi resursseja, jotta ne voivat osaltaan rajoittaa ulkomaisen sekaantumisen vaikutuksia;

AB.

korostaa, että luotettavista lähteistä saatua faktapohjaista tietoa on tärkeää olla helposti ja oikea-aikaisesti saatavilla silloin, kun disinformaatio alkaa levitä;

AC.

toteaa, että ulkomaiseen sekaantumiseen liittyvät hyökkäykset ja pyrkimykset manipuloida tietoympäristöä on havaittava nopeasti, jotta ne voidaan torjua; ottaa huomioon, että EU:n tiedusteluanalyysit ja tilannetietoisuus ovat riippuvaisia jäsenvaltioiden halukkuudesta jakaa tietoa; panee merkille komission puheenjohtajan ehdotuksen harkita EU:n yhteisen tilannetietokeskuksen perustamista; toteaa, että ennaltaehkäisy ja ennakoivat toimet, kuten disinformaation paljastaminen ennakolta ja terve tietoekosysteemi, ovat paljon tehokkaampia kuin myöhempi faktantarkistus ja väärien tietojen kumoaminen, jotka tavoittavat vähemmän ihmisiä kuin alkuperäinen disinformaatio; katsoo, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla ei ole tällä hetkellä riittäviä valmiuksia toteuttaa tällaisia toimia; katsoo, että tekoälypohjaiset analyysityökalut, kuten liettualainen Debunk.eu, voisivat auttaa havaitsemaan hyökkäyksiä, jakamaan tietoa ja tiedottamaan yleisölle;

AD.

muistuttaa, että disinformaatio kukoistaa tilanteissa, joissa kansalliset tai EU:n tason narratiivit ovat heikkoja tai hajanaisia, samoin kuin polarisoituneissa ja tunnepohjaisissa keskusteluissa ja että se käyttää hyväkseen yhteiskunnan ja yksilöiden heikkoja kohtia ja ennakkoluuloja, sekä toteaa, että disinformaatio vääristää julkista keskustelua vaaleista ja muista demokraattisista prosesseista ja voi vaikeuttaa kansalaisten mahdollisuutta tehdä tietoon perustuvia valintoja;

AE.

korostaa, että verkkoalustat voivat toimia helposti saatavilla olevina ja kohtuuhintaisina välineinä tahoille, jotka osallistuvat tiedon manipulointiin ja muuhun sekaantumistoimintaan, kuten vihapuheeseen ja häirintään, verkkoyhteisöjen terveyden ja tuvallisuuden vahingoittamiseen, vastustajien vaientamiseen, vakoiluun tai disinformaation levittämiseen; tähdentää, että niiden toiminnan on osoitettu edistävän polarisoituneita ja äärimielipiteitä faktapohjaisen tiedon kustannuksella; toteaa, että alustoilla on myös omia intressejä eivätkä ne välttämättä ole puolueettomia tietojen käsittelyssä; toteaa, että jotkin verkkoalustat hyötyvät suuresti järjestelmästä, joka vahvistaa eripuraa, äärimielipiteitä ja polarisaatiota; toteaa, että verkkoympäristöstä on tullut aivan yhtä tärkeä demokratian kannalta kuin fyysisestä tilasta ja se kaipaa siksi vastaavia sääntöjä;

AF.

ottaa huomioon, että alustat ovat nopeuttaneet ja pahentaneet mis- ja disinformaation leviämistä ennennäkemättömällä ja haastavalla tavalla; huomauttaa, että verkkoalustat hallitsevat verkon tieto- ja mainosvirtoja, että alustat suunnittelevat ja käyttävät näiden virtojen hallintaan eri algoritmeja ja että alustat eivät ole avoimia, niillä ei ole asianmukaisia menettelyjä henkilöllisyyden todentamiseksi, ne käyttävät epäselvää ja epämääräistä terminologiaa ja ne jakavat hyvin vähän tai eivät lainkaan tietoja näiden algoritmien suunnittelusta, käytöstä ja vaikutuksista; toteaa, että verkkoalustojen algoritmeihin liittyvä koukuttava ominaisuus on aiheuttanut vakavan kansanterveysongelman, johon on puututtava; katsoo, että verkkoalustojen olisi oltava vastuussa palvelujensa haitallisista vaikutuksista, sillä jotkin alustat ovat olleet tietoisia algoritmiensa puutteista – erityisesti niiden roolista eripuraa lietsovan sisällön levittämisessä – mutta ovat voittonsa maksimoimiseksi jättäneet puuttumatta niihin, kuten väärinkäytösten paljastajat ovat tuoneet esille;

AG.

ottaa huomioon, että Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan pääministerit lähettivät Venäjän Ukrainaa vastaan aloittaman hyökkäyssodan johdosta 27. helmikuuta 2022 suurten teknologiayritysten sosiaalisen median alustojen (Twitter, Alphabet, YouTube ja Meta) toimitusjohtajille kirjeen, jossa vaadittiin muun muassa sulkemaan tilit, jotka myötävaikuttavat sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja joilla ihannoidaan niitä, tehostamaan sisällön moderointia venäjän ja ukrainan kielillä, demonetisoimaan täysimääräisesti ja välittömästi kaikki Venäjän ja Valko-Venäjän hallitusten esittämää disinformaatiota levittävät tilit ja auttamaan käyttäjiä, jotka yrittävät löytää luotettavaa tietoa Ukrainan sodasta;

AH.

toteaa, että kaikkiin covid-19-taudin leviämisen rajoittamiseksi toteutettuihin toimenpiteisiin, mukaan lukien rokotukset kaikkialla EU:ssa, on kohdistettu sekaantumis- ja tiedonmanipulointikampanjoita, ja panee merkille, että verkkoalustat eivät ole onnistuneet koordinoimaan toimiaan niiden suitsimiseksi ja että ne ovat jopa saattaneet edesauttaa niiden leviämistä; toteaa, että disinformaatio voi uhata ihmisten henkeä, kun se saa ihmiset luopumaan rokottautumisesta tai kun sillä edistetään valehoitoja; huomauttaa, että pandemia on kärjistänyt demokratian ja autoritarismin välistä järjestelmäkamppailua, mikä on saanut autoritaarisia valtiollisia ja valtiosta riippumattomia toimijoita, kuten Kiina ja Venäjä, käyttämään monenlaisia avoimia ja salaisia välineitä niiden pyrkiessä horjuttamaan demokraattisia vastapuoliaan; toteaa, että ”Facebook Papers” -tapaus on osoittanut alustan epäonnistuneen rokotteita koskevan, myös englanninkielisen, disinformaation torjunnassa; katsoo, että rokotteita koskevan muun kuin englanninkielisen disinformaation tilanne on vielä pahempi; toteaa, että tämä ongelma koskee kaikkia alustoja;

AI.

panee merkille, että lukuisat EU:hun rekisteröityneet myyjät myyvät epäaitoja tykkäyksiä, seuraajia, kommentteja ja jakoja mille tahansa toimijalle, joka haluaa keinotekoisesti lisätä näkyvyyttään verkossa; katsoo, että tällaisten palvelujen käytölle on mahdotonta määrittää oikeutettuja käyttötarkoituksia, kun taas haitallisia käyttötarkoituksia ovat muun muassa vaalien ja muiden demokraattisten prosessien manipulointi, huijausten edistäminen, kielteisten arviointien postaaminen kilpailijoiden tuotteista, mainostajien petkuttaminen ja valeyleisön luominen muokkaamaan keskustelua, tekemään henkilökohtaisia hyökkäyksiä ja paisuttamaan keinotekoisesti joitakin näkemyksiä, jotka muuten jäisivät huomiotta; toteaa, että ulkomaiset hallinnot, kuten Venäjä ja Kiina, käyttävät näitä verkkotyökaluja laajamittaisesti vaikuttaakseen julkiseen keskusteluun Euroopan maissa; toteaa, että disinformaatio voi horjuttaa eurooppalaista demokratiaa;

AJ.

muistuttaa, että sosiaalisen median alustat, digitaaliset laitteet ja sovellukset keräävät ja tallentavat kustakin käyttäjästä valtavia määriä hyvin yksityiskohtaisia henkilötietoja, jotka usein ovat arkaluonteisia; toteaa, että tällaisia tietoja voidaan käyttää käyttäytymistaipumusten ennustamiseen, kognitiivisten ennakkoluulojen vahvistamiseen ja päätöksenteon ohjaamiseen; toteaa, että tällaisia tietoja hyödynnetään kaupallisiin tarkoituksiin; toteaa, että tietovuotoja tapahtuu toistuvasti tällaisten vuotojen uhrien turvallisuuden kustannuksella ja että tietoja voidaan myydä pimeillä markkinoilla; katsoo, että tällaiset tietokannat saattavat olla kultakaivoksia pahantahtoisille toimijoille, jotka haluavat ottaa kohteekseen tiettyjä ryhmiä tai yksilöitä;

AK.

huomauttaa, että yleensä alustat on suunniteltu varmistamaan, että tietojen jakamatta jättäminen ei ole ilmeinen vaihtoehto ja että se on hankalaa ja aikaa vievää verrattuna siihen, että valitsee vaihtoehdoksi tietojen jakamisen;

AL.

ottaa huomioon, että verkkoalustat ovat kiinteästi mukana valtaosassa elämäämme ja alustoilla levitettävillä tiedoilla voi olla valtava vaikutus ajatteluumme ja käyttäytymiseemme esimerkiksi äänestysmieltymysten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten valintojen ja tietolähteiden valinnan osalta, ja toteaa, että nykyään yksityisten yritysten kaupalliset edut vaikuttavat näihin ratkaiseviin valintoihin, joilla on yleistä merkitystä;

AM.

toteaa, että algoritmien kuratointimekanismit ja sosiaalisen median alustojen muut ominaisuudet on suunniteltu maksimoimaan käyttäjäosallistumisen määrä; toteaa, että näiden ominaisuuksien on toistuvasti raportoitu nostavan esiin polarisoivaa, radikalisoivaa ja syrjivää sisältöä; toteaa, että tämä johtaa alustojen käyttäjien asteittaiseen radikalisoitumiseen ja muokkaa ja saastuttaa kollektiivisia keskusteluprosesseja pikemmin kuin suojelee demokraattisia prosesseja ja yksilöitä; toteaa, että alustojen koordinoimaton toiminta on johtanut eroihin niiden toimissa ja mahdollistanut disinformaation leviämisen alustalta toiselle; katsoo, että liiketoimintamalli, jossa rahaa hankitaan levittämällä polarisoivaa tietoa, sekä algoritmien suunnittelutapa tekevät alustoista kohteen, jota ulkomaisten vihamielisten toimijoiden on helppo manipuloida; katsoo, että sosiaalisen median alustat voitaisiin suunnitella eri tavalla, jotta ne tervehdyttäisivät verkossa olevaa julkista tilaa;

AN.

toteaa, että ääni- ja audiovisuaaliaineiston syväväärennösten luomisesta on kohtuuhintaisten ja helppokäyttöisten teknologioiden käyttöönoton seurauksena tulossa yhä helpompaa ja että tällaisen aineiston leviäminen on räjähdysmäisesti kasvava ongelma; toteaa, että tällä hetkellä kuitenkin 90 prosenttia tutkimustyöstä on suunnattu syväväärennösten kehittämiseen ja vain 10 prosenttia niiden havaitsemiseen;

AO.

toteaa, että itsesääntelyjärjestelmät, kuten vuonna 2018 annetut disinformaatiota koskevat käytännesäännöt, ovat johtaneet parannuksiin; toteaa kuitenkin, että luottaminen alustojen hyväntahtoisuuteen ei ole toimiva vaihtoehto ja on tuottanut vain vähän merkityksellistä dataa niiden kokonaisvaikutuksesta; toteaa lisäksi, että alustat ovat toteuttaneet eriasteisia ja vaikutuksiltaan vaihtelevia yksittäisiä toimenpiteitä, jotka ovat johtaneet takaportteihin, joiden kautta sisältö voi levitä edelleen muualla, vaikka se on poistettu; katsoo, että tarvitaan selkeitä sääntöjä ja seuraamuksia, jotta käytännesäännöillä voitaisiin vaikuttaa riittävästi verkkoympäristöön;

AP.

ottaa huomioon, että Euroopan demokratiatoimintasuunnitelman tarkoituksena on vahvistaa vuonna 2018 annettuja käytännesääntöjä ja että yhdessä digipalvelusäädöksen kanssa se merkitsee erkaantumista itsesääntelyyn perustuvasta toimintamallista, ja toteaa sen tavoitteena olevan lisätä käyttäjien takeita ja parantaa heidän suojaansa, lisätä riippumattomuutta ja poistaa tarjottuihin palveluihin liittyvää passiivisuutta, ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla yrityksiltä edellytetään suurempaa avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta, sekä ottaa käyttöön lisää alustoihin sovellettavia velvoitteita;

AQ.

toteaa, että verkkoalustoilla toteutettavia disinformaatiokampanjoita torjuvat nykyiset toimet eivät ole tehokkaita tai ennaltaehkäiseviä ja että ne mahdollistavat edelleen sen, että alustat voivat pitää esillä syrjivää ja pahantahtoista sisältöä;

AR.

toteaa, että alustat kohdentavat huomattavasti vähemmän resursseja muun kuin englanninkielisen sisällön hallintaan, oli kyse sitten vähemmän puhutuilla kielillä tai jopa laajasti puhutuilla kielillä tuotetusta sisällöstä;

AS.

toteaa, että alustojen valitus- ja muutoksenhakumenettelyt ovat yleensä riittämättömiä;

AT.

panee merkille, että viime kuukausina useat suuret toimijat ovat noudattaneet sensuurisääntöjä esimerkiksi syyskuussa 2021 järjestettyjen Venäjän parlamenttivaalien yhteydessä, kun Google ja Apple poistivat Venäjällä Smart Voting -sovellukset sovelluskaupoistaan;

AU.

katsoo, että alustojen algoritmivalintoja koskevan avoimuuden puutteen vuoksi on mahdotonta vahvistaa alustojen väitteitä siitä, mitä ne tekevät torjuakseen tietojen manipulointia ja sekaantumista ja miten niiden toimet vaikuttavat; panee merkille, että vuotuisissa itsearvioinneissa ilmoitettujen toimien vaikutusten ja niiden todellisen vaikuttavuuden välillä on ristiriitaisuuksia, kuten äskettäinen ”Facebook Papers” -tapaus on osoittanut;

AV.

toteaa, että kohdennetun mainonnan läpinäkymättömyys johtaa tilanteeseen, jossa verkkosivustoille, joilla kannustetaan terrorismiin ja viljellään vihapuhetta ja disinformaatiota, päätyy valtavia määriä maineikkaiden brändien ja toisinaan jopa julkisten laitosten verkkomainontaa ja jossa tällaisten verkkosivustojen kasvua rahoitetaan ilman, että mainostajat ovat tästä tietoisia tai että ne olisivat antaneet siihen suostumuksensa;

AW.

toteaa, että verkkomainonnan markkinoita hallitsee vähäinen määrä suuria mainostekniikan alan yrityksiä, jotka jakavat markkinat keskenään, ja että suurimmat toimijat ovat Google ja Facebook; ottaa huomioon, että markkinoiden voimakkaaseen keskittymiseen muutamille yrityksille liittyy voimakas vallan epätasapaino; toteaa, että klikkauksia houkuttelevien tekniikoiden käyttö ja näiden muutamien toimijoiden valta päättää, mikä sisältö monetisoidaan ja mikä ei, vaikka niiden käyttämät algoritmit eivät pysty erottamaan toisistaan disinformaatiota ja normaalia uutissisältöä, muodostaa uhan moniarvoisille tiedotusvälineille; toteaa, että kohdennetun mainonnan markkinat eivät ole lainkaan avoimet; panee merkille, että mainostekniikan alan yritykset pakottavat brändit ottamaan vastuun leväperäisyydestään mainosten sijoituspaikkojen seurannassa;

AX.

toteaa, että kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvien uhkien hallinta edellyttää koordinoituja ja yhteisiä toimia eri aloilla, eri tasoilla – EU:ssa, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti – ja eri aikoina, erityisesti silloin kun nämä uhat ovat osa synkronoitua pahantahtoista hybridistrategiaa;

AY.

panee merkille, että komissio on ehdottanut uutta direktiiviä, jolla parannetaan EU:ssa keskeisiä palveluja tarjoavien kriittisten toimijoiden häiriönsietokykyä ja jossa ehdotetaan myös luetteloa uusista kriittisen infrastruktuurin tyypeistä; toteaa, että tämä palvelujen luettelo esitetään direktiivin liitteessä;

AZ.

panee merkille, että työnjaon ja tuotantoketjujen lisääntyvä maailmanlaajuistuminen on johtanut valmistus- ja osaamisvajeisiin keskeisen tärkeillä aloilla kaikkialla unionissa; toteaa, että tämän seurauksena EU on hyvin riippuvainen monien keskeisten tuotteiden ja perushyödykkeiden, joissa voi olla sisäänrakennettuja haavoittuvuuksia, tuonnista ulkomailta; katsoo, että toimitusketjujen häiriönsietokyvyn olisi kuuluttava EU:n päätöksentekijöiden prioriteetteihin;

BA.

huomauttaa, että EU:n ja myös sen naapurialueiden, kuten Länsi-Balkanin, strategisiin aloihin kohdistuneet suorat ulkomaiset investoinnit – kolmansien maiden ja ulkomaisten yritysten investoinnit – ja erityisesti Kiinan toteuttamat kriittisten rakenteiden hankinnat ovat viime vuosina aiheuttaneet yhä enemmän huolta ottaen huomioon kaupan ja turvallisuuden välisen yhteyden kasvavan merkityksen; toteaa, että nämä investoinnit uhkaavat luoda taloudellisia riippuvuussuhteita ja johtaa tietämyksen häviämiseen keskeisillä tuotanto- ja teollisuusaloilla;

BB.

katsoo, että EU:n avoin strateginen riippumattomuus edellyttää Euroopan strategisen infrastruktuurin hallintaa; ottaa huomioon, että komissio ja jäsenvaltiot ovat ilmaisseet kasvavan huolensa teknologian ja infrastruktuurin turvallisuudesta ja hallinnasta Euroopassa;

BC.

toteaa, että pahantahtoiset toimijat, jotka pyrkivät sekaantumaan vaaliprosesseihin, käyttävät hyväkseen yhteiskuntiemme avoimuutta ja moniarvoisuutta strategisena haavoittuvuutena hyökätäkseen EU:n ja sen jäsenvaltioiden demokraattisia prosesseja vastaan ja koetellakseen niiden häiriönsietokykyä; katsoo, että vaaliprosessien yhteydessä ulkomaisesta sekaantumisesta tulee yhä vaarallisempaa, koska silloin kansalaiset panostavat jälleen perinteiseen poliittiseen toimintaan ja osallistuvat siihen enemmän;

BD.

katsoo, että vaaliprosesseihin liittyvän ulkomaisen sekaantumisen erityisluonne ja uusien teknologioiden käyttö sen yhteydessä sekä niiden mahdolliset vaikutukset ovat erityisen vaarallinen uhka demokratialle; toteaa, että ulkomainen sekaantuminen vaaliprosesseihin on muutakin kuin sosiaalisessa mediassa käytävää ”informaatiosodankäyntiä” ja että siinä suositaan tiettyjä ehdokkaita, hakkeroidaan ja kohdistetaan hyökkäyksiä tietokantoihin ja pyritään saamaan käyttöön rekisteröityjen äänestäjien tietoja ja häiritsemään suoraan vaaliprosessin normaalia toimintaa, siihen liittyvää kilpailua ja prosessin legitiimiyttä; toteaa, että ulkomaisella sekaantumisella pyritään herättämään epäilyksiä, epävarmuutta ja epäluottamusta sekä viemään legitiimiys koko vaaliprosessilta eikä pelkästään muuttamaan vaalitulosta;

BE.

toteaa, että on olemassa vankkaa näyttöä siitä, että ulkomaiset toimijat ovat sekaantuneet aktiivisesti EU:n ja sen jäsenvaltioiden demokraattiseen toimintaan erityisesti vaalien ja kansanäänestysten aikana salaisten rahoitustoimien avulla;

BF.

huomauttaa, että esimerkiksi Venäjä, Kiina ja muut autoritaariset hallinnot, ovat kanavoineet yli 300 miljoonaa dollaria 33 maahan sekaantuakseen demokraattisiin prosesseihin ja että muita toimijoita, kuten Iran ja Venezuela sekä toimijoita Lähi-idästä ja Yhdysvaltojen äärioikeistosta, on myös osallistunut salaiseen rahoitukseen; toteaa, että tämä suuntaus on selvästi kiihtymässä; panee merkille, että puolet näistä tapauksista koskee Venäjän toimia Euroopassa; toteaa, että korruptio ja laiton rahanpesu kuuluvat autoritaarisista kolmansista maista peräisin olevan poliittisen rahoituksen lähteisiin;

BG.

toteaa, että ulkomaisten lahjoittajien läpinäkymättömällä tavalla luomat mediavälineet ovat erittäin tehokkaita keräämään suuren määrän seuraajia ja lisäämään osallistumista;

BH.

huomauttaa, että näillä toimilla rahoitetaan ääriliikkeiden muodostamia, populistisia ja EU-vastaisia puolueita ja tiettyjä muita puolueita ja yksilöitä tai liikkeitä, joiden tavoitteena on lisätä yhteiskuntien hajanaisuutta ja heikentää eurooppalaisten ja kansallisten viranomaisten legitimiteettiä; toteaa, että tämä on auttanut kasvattamaan näiden puolueiden tai liikkeiden toimintasädettä;

BI.

toteaa, että Venäjä pyrkii luomaan yhteyksiä puolueisiin, henkilöihin ja liikkeisiin pyrkiäkseen EU:n toimielinten sisällä olevien toimijoiden avulla oikeuttamaan Venäjän kantoja ja välikätenä toimivia hallituksia, lobbaamaan pakotteiden lieventämisen puolesta ja lieventämään kansainvälisen eristämisen seurauksia; ottaa huomioon, että on puolueita, kuten Itävallan Freiheitliche Partei Österreichs, Ranskan Rassemblement National ja Italian Lega Nord, jotka ovat allekirjoittaneet yhteistyösopimuksen Venäjän presidentin Vladimir Putinin Yhtenäinen Venäjä -puolueen kanssa ja että niihin kohdistuu nyt tiedotusvälineissä syytöksiä halukkuudesta ottaa vastaan poliittista rahoitusta Venäjältä; ottaa huomioon, että muillakin eurooppalaisilla puolueilla, joihin kuuluvat Saksan Alternative für Deutschland (AfD), Unkarin Fidesz ja Jobbik sekä Yhdistyneen kuningaskunnan Brexit-puolue, on tiettävästi tiiviit yhteydet Venäjän johtoon ja että AfD ja Jobbik ovat myös toimineet niin sanottuina vaalitarkkailijoina Venäjän johdon valvomissa vaaleissa, esimerkiksi Itä-Ukrainan Donetskissa ja Luhanskissa, seuratakseen Venäjän tukemia vaaleja ja oikeuttaakseen ne; toteaa, että havainnot läheisistä ja säännöllisistä yhteyksistä Venäjän viranomaisten ja katalaaniseparatistien ryhmän edustajien välillä Espanjassa samoin kuin Venäjän viranomaisten ja Brexit-puolueen Vote Leave -kampanjaa rahoittaneen suurimman yksityisen lahjoittajan välillä edellyttävät perusteellisia tutkimuksia ja katsoo, että ne ovat osa Venäjän laajempaa strategiaa, jonka tarkoituksena on käyttää hyväksi jokainen mahdollisuus manipuloida keskustelua epävakauden lisäämiseksi;

BJ.

toteaa, että Euroopan neuvoston lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä (GRECO) ja Venetsian komissio ovat jo antaneet laaja-alaisia suosituksia, joilla pyritään vähentämään ulkomaisten toimijoiden mahdollisuuksia mahdolliseen sekaantumiseen poliittisen rahoituksen avulla;

BK.

toteaa, että vaalilainsäädäntöä, etenkään poliittisen toiminnan rahoittamista koskevia säännöksiä, ei ole koordinoitu riittävästi EU:n tasolla, mikä mahdollistaa sen, että ulkomaiset toimijat voivat käyttää läpinäkymättömiä rahoitusmenetelmiä; katsoo, että poliittisten lahjoitusten oikeudellinen määritelmä on liian suppea ja mahdollistaa ulkomaisten luontoissuoritusten tekemisen Euroopan unionissa;

BL.

panee merkille, että joissakin jäsenvaltioissa verkossa tapahtuva poliittinen mainonta ei kuulu perinteiseen poliittiseen mainontaan sovellettavien sääntöjen piiriin; toteaa, että poliittisen verkkomainonnan avoimuus on erittäin puutteellista, minkä vuoksi sääntelyviranomaisten on mahdotonta valvoa menorajojen noudattamista ja estää laittomat rahoituslähteet, ja katsoo, että tästä voi olla katastrofaalisia seurauksia vaalijärjestelmiemme eheydelle;

BM.

toteaa, että rahoituksen avoimuuden puute tarjoaa ympäristön korruptiolle, joka on usein yhteydessä ulkomaiseen rahoitukseen ja investointeihin;

BN.

ottaa huomioon, että Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta 22. lokakuuta 2014 annettua asetusta (EU, Euratom) N:o 1141/2014 (9) tarkistetaan parhaillaan, jotta saadaan lisättyä poliittisen rahoituksen avoimuutta;

BO.

toteaa, että poliittisten säätiöiden merkitys on viime vuosina kasvanut ja niillä on useimmissa tapauksissa myönteinen rooli politiikassa ja demokratian vahvistamisessa, mutta katsoo kuitenkin, että joissakin tapauksissa niistä on tulossa entistä arvaamattomampi pahantahtoisten rahoitusmuotojen ja epäsuoran sekaantumisen väline;

BP.

toteaa, että nykyaikaista teknologiaa ja digitaalisia varoja, kuten kryptovaluuttaa, käytetään poliittisten toimijoiden ja poliittisten puolueiden laittomien rahoitustoimien naamioimiseen;

BQ.

toteaa, että vihamielisten valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden toteuttamien kyberhyökkäysten ja kyberympäristöä hyväksi käyttäen aiheuttamien häiriöiden määrä on lisääntynyt viime vuosina; panee merkille, että monet kyberhyökkäykset, kuten maailmanlaajuiset sähköpostitse toteutetut kohdennetut verkkourkintakampanjat, joiden kohteena ovat olleet strategiset rokotevarastorakenteet, sekä Euroopan lääkevirastoon (EMA), Euroopan pankkiviranomaiseen, Norjan parlamenttiin ja lukuisiin muihin kohdistuneet kyberhyökkäykset on jäljitetty valtion tukemiin hakkeriryhmiin, joilla on yhteyksiä pääasiassa Venäjän ja Kiinan hallituksiin;

BR.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on sitoutunut soveltamaan kyberavaruuteen nykyisin voimassa olevaa kansainvälistä oikeutta, erityisesti YK:n peruskirjaa; ottaa huomioon, että ulkomaiset pahantahtoiset toimijat käyttävät hyväkseen sitä, että kyberalalta puuttuu vahva kansainvälinen oikeudellinen kehys;

BS.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat lisänneet yhteistyötään kyberpuolustuksen alalla pysyvän rakenteellisen yhteistyön puitteissa, muun muassa perustamalla kyberalan nopean toiminnan ryhmät; toteaa, että Euroopan puolustusteollinen kehittämisohjelma on sisällyttänyt työohjelmiinsa tiedustelun, suojatun viestinnän ja kyberpuolustuksen; toteaa, että nykyinen kyberuhkien torjuntakapasiteetti on rajallinen esimerkiksi sairaaloiden kaltaisten kriittisten rakenteiden niukkojen henkilö- ja taloudellisten resurssien vuoksi; muistuttaa, että EU on sitoutunut investoimaan Digitaalinen Eurooppa -ohjelman (10) puitteissa 1,6 miljardia euroa kyberturvallisuusvalmiuksiin ja kyberturvallisuusvälineiden käyttöönottoon julkishallintoja, yrityksiä ja yksityishenkilöitä varten sekä kehittämään julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä;

BT.

katsoo, että EU:n kyberalan valmiuksien ja strategioiden puutteista ja hajanaisuudesta on tulossa yhä suurempi ongelma, kuten Euroopan tilintarkastustuomioistuin on todennut (11); toteaa, että toukokuussa 2019 käyttöön otettu EU:n kyberdiplomatian välineistö on osoittanut lisäarvon, joka on saatavissa EU:n yhteisestä diplomaattisesta vastauksesta haitallisiin kybertoimiin; ottaa huomioon, että neuvosto päätti ensimmäistä kertaa 30. heinäkuuta 2020 määrätä rajoittavia toimenpiteitä eri kyberhyökkäyksistä vastuussa olevia tai niihin osallistuneita henkilöitä, yhteisöjä ja elimiä kohtaan;

BU.

ottaa huomioon, että ulkomaiset valtiolliset toimijat ovat käyttäneet laajamittaisesti ja laittomasti Pegasuksen kaltaisia valvontaohjelmia seuratakseen toimittajia, ihmisoikeusaktivisteja, tieteenharjoittajia, valtion viranhaltijoita ja poliitikkoja, myös eurooppalaisia valtionpäämiehiä; ottaa huomioon, että jäsenvaltiot ovat myös käyttäneet vakoiluohjelmia;

BV.

huomauttaa, että EU:n toimielinten, mukaan lukien niiden tehtävät ja toiminta, hajautettu ja monikansallinen luonne saa ne valikoitumaan yhä useammin kohteeksi ja että pahantahtoiset ulkomaiset toimijat, jotka haluavat kylvää eripuraa EU:ssa, käyttävät tätä niiden luonnetta hyväkseen; huomauttaa, että EU:n toimielimiä leimaa yleinen turvallisuuskulttuurin puute, vaikka ne ovat selkeitä kohteita; ottaa huomioon, että parlamentilla on EU:n demokraattisesti valittuna toimielimenä erityisiä haasteita; ottaa huomioon, että useat tapaukset ovat paljastaneet, että EU:n toimielimet näyttävät olevan alttiita ulkomaiselle soluttautumiselle; katsoo, että EU:n henkilöstön turvallisuus olisi varmistettava;

BW.

katsoo, että on tarpeen ottaa ensi tilassa käyttöön vahvat ja johdonmukaiset kriisinhallintamenettelyt; katsoo, että olisi tarjottava lisäkoulutusta henkilöstön valmiuksien parantamiseksi;

BX.

toteaa, että useat EU:n toimielimet ovat viime aikoina olleet verkkohyökkäysten kohteina, mikä korostaa sitä, että tarvitaan vahvaa toimielinten välistä yhteistyötä verkkohyökkäysten havaitsemiseksi ja seuraamiseksi, tietojen jakamiseksi niiden aikana ja/tai niiden ehkäisemiseksi, muun muassa EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioiden aikana; ottaa huomioon, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi järjestettävä säännöllisesti yhteisiä harjoituksia heikkojen kohtien tunnistamiseksi ja tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi;

BY.

huomauttaa, että erinäisiä poliitikkoja, muun muassa entisiä korkean tason eurooppalaisia poliitikkoja ja virkamiehiä, on tietämyksensä takia palkattu tai valittu jäseniksi ulkomaisiin autoritaaristen valtioiden määräysvallassa oleviin kansallisiin tai yksityisiin yrityksiin EU:n ja sen jäsenvaltioiden kansalaisten etujen kustannuksella;

BZ.

toteaa, että eräät maat, erityisesti Venäjä ja Kiina mutta myös Saudi-Arabia ja muut Persianlahden maat, ovat erityisen aktiivisia eliitin jäsenten valjastamisessa ja värväämisessä ja että tästä ovat esimerkkeinä muun muassa Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schröder ja Suomen entinen pääministeri Paavo Lipponen, jotka ovat molemmat tehneet yhteistyötä Gazpromin kanssa nopeuttaakseen Nord Stream 1 ja 2 -hankkeiden lupaprosessia, Itävallan entinen ulkoministeri Karin Kneissl, joka on nimitetty Rosneftin hallituksen jäseneksi, Ranskan entinen pääministeri François Fillon, joka on nimitetty Zaroubejneftin hallituksen jäseneksi, Ranskan entinen pääministeri Jean-Pierre Raffarin, joka ajaa aktiivisesti Kiinan etuja Ranskassa, Tšekin entinen komission jäsen Štefan Füle, joka on tehnyt töitä CEFC China Energy -energiayhtiölle, Suomen entinen pääministeri Esko Aho, joka toimii nyt venäläisen Sberbankin hallituksessa, Ranskan entinen suhteista Euroopan parlamenttiin vastaava ministeri Jean-Marie Le Guen, joka on nyt Huawei Francen johtokunnan jäsen, Belgian entinen pääministeri Yves Leterme, joka on nimitetty kiinalaisen sijoitusrahasto ToJoyn hallituksen yhdeksi puheenjohtajaksi, ja monet muut korkean tason poliitikot ja viranhaltijat, jotka ovat ottaneet vastaan samankaltaisia tehtäviä;

CA.

huomauttaa, että taloudellisiin lobbausstrategioihin voidaan yhdistää ulkomaista sekaantumista koskevia tavoitteita; huomauttaa, että OECD:n raportin ”Lobbying in the 21st Century” (12) mukaan vain Yhdysvalloissa, Australiassa ja Kanadassa on voimassa sääntöjä, jotka kattavat ulkomaisen vaikuttamisen; huomauttaa, että oikeudellisesti sitovat säännöt ja EU:n edunvalvontarekisterin täytäntöönpano ovat hyvin puutteellisia, minkä vuoksi EU:n ulkopuolelta peräisin olevaa lobbausta on käytännössä mahdotonta jäljittää; ottaa huomioon, että tällä hetkellä ei ole mahdollista valvoa lobbaustoimia jäsenvaltioissa, jotka Eurooppa-neuvoston kautta vaikuttavat lainsäädäntöön ja ulkopolitiikkaan; ottaa huomioon, että EU:n edunvalvontasäännöissä keskitytään pääasiassa kasvokkain tapahtuvaan yhteydenpitoon eikä niissä oteta huomioon koko erityyppisten lobbaustoimien ekosysteemiä, joka Brysselistä löytyy; ottaa huomioon, että Kiinan ja Venäjän sekä myös Qatarin, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Turkin kaltaiset maat ovat investoineet voimakkaasti lobbaustoimiin Brysselissä;

CB.

toteaa, että pyrkimys välineellistää haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä, kuten EU:n alueella eläviä kansallisia vähemmistöjä ja maahanmuuttajayhteisöjä, on keskeinen osa ulkomaisen sekaantumisen strategioita;

CC.

panee merkille, että eri valtiolliset toimijat, kuten Venäjän, Kiinan ja vähäisemmässä määrin Turkin hallitus, ovat pyrkineet lisäämään vaikutusvaltaansa perustamalla ja hyödyntämällä kulttuuri-instituutteja, koulutuslaitoksia (mm. apurahojen ja stipendien kautta) ja uskonnollisia instituutioita kaikissa EU:n jäsenvaltioissa pyrkiessään strategisesti horjuttamaan eurooppalaista demokratiaa ja laajentamaan Itä- ja Keski-Euroopan valvontaa; ottaa huomioon, että Venäjä on aiemmin käyttänyt kansallisen vähemmistönsä väitetysti vaikeaa tilannetta tekosyynä suoralle väliintulolle kolmansissa maissa;

CD.

toteaa, että on olemassa näyttöä siitä, että Venäjä on sekaantunut useiden liberaalien demokratioiden toimintaan eri puolilla maailmaa ja manipuloinut tietoja verkossa muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa järjestetyn brexit-kansanäänestyksen sekä Ranskan ja Yhdysvaltojen presidentinvaalien yhteydessä, minkä lisäksi se on antanut käytännön tukea ääriliikkeiden muodostamille, populistisille ja EU-vastaisille puolueille sekä eräille muille puolueille ja henkilöille eri puolilla Eurooppaa, muun muassa Ranskassa, Saksassa, Italiassa ja Itävallassa; toteaa, että tarvitaan lisää tukea tutkimukseen ja koulutukseen, jotta voitaisiin ymmärtää, mikä on ulkomaisen sekaantumisen tarkka vaikutus tiettyihin tapahtumiin, kuten brexitiin ja presidentti Trumpin valintaan vuonna 2016;

CE.

toteaa, että länteen sijoittautuneet Venäjän valtion määräysvallassa olevat Sputnik- ja RT-uutiskanavat, yhdessä länsimaisten tiedotusvälineiden kanssa, jotka ovat venäläisten ja kiinalaisten oikeushenkilöiden ja yksittäisten yhteisöjen täydessä tai osittaisessa omistuksessa, harjoittavat aktiivisesti disinformaatiotoimia liberaaleja demokratioita vastaan; toteaa, että Venäjä turvautuu historialliseen revisionismiin ja pyrkii kirjoittamaan uudelleen Neuvostoliiton rikosten historiaa ja herättämään Neuvostoliitto-nostalgiaa Keski- ja Itä-Euroopan väestössä, jossa sille on otollista maaperää; ottaa huomioon, että Keski- ja Itä-Euroopan kansallisten yleisradioyhtiöiden on vaikea kilpailla Venäjän hallituksen rahoittaman venäjänkielisen televisiosisällön kanssa; toteaa, että on olemassa Kiinan ja ulkomaisten tiedotusvälineiden epätasapainoisen yhteistyön riski, ja ottaa huomioon, että kiinalaiset tiedotusvälineet ovat Kiinan kommunistisen puolueen ääni sekä kotimaassa että ulkomailla;

CF.

huomauttaa, että ympäri maailmaa on avattu yli 500 Konfutse-keskusta, joista noin 200 on Euroopassa, ja että Kiina käyttää Konfutse-instituutteja ja -luokkia sekaantumisen välineenä EU:ssa; ottaa huomioon, että akateemista vapautta rajoitetaan ankarasti Konfutse-instituuteissa; ottaa huomioon, että yliopistoihin ja koulutusohjelmiin kohdistetaan mittavaa ulkomaista rahoitusta, erityisesti Kiinasta tai Qatarista, mistä yhtenä esimerkkinä on Fudan-yliopiston kampus Budapestissa;

CG.

ottaa huomioon, että EU:lla ei tällä hetkellä ole tarvittavia välineitä, joilla voitaisiin puuttua eliitin jäsenten valjastamiseen ja torjua vaikutuskanavien perustamista, myöskään EU:n toimielinten sisällä; ottaa huomioon, että tilannetietoisuutta koskevat valmiudet ja vastatiedusteluvälineet ovat edelleen vähäisiä EU:n tasolla ja että ne ovat erittäin riippuvaisia kansallisten toimijoiden halukkuudesta jakaa tietoja;

CH.

huomauttaa, että EU:lla ja sen jäsenvaltioilla ei tällä hetkellä ole erityistä pakotejärjestelmää, jota sovellettaisiin ulkomaisten valtiollisten toimijoiden järjestämiin ulkomaisen sekaantumisen kampanjoihin ja disinformaatiokampanjoihin, minkä vuoksi näiden toimijoiden on turvallista olettaa, että niiden EU:ta vastaan toteuttamista epävakauttamiskampanjoista ei aiheudu seurauksia;

CI.

toteaa, että sen varmistaminen, että disinformaatio- ja propagandahyökkäyksistä vastuussa olevat määritetään selkeästi, esimerkiksi ilmoittamalla julkisesti syylliset, heidän tukijansa ja heidän tavoitteensa, sekä näiden hyökkäysten kohdeyleisöön kohdistuvien vaikutusten arvioiminen ovat ensimmäisiä askeleita, joilla suojaudutaan tehokkaasti tällaisilta toimilta;

CJ.

katsoo, että EU:n olisi vahvistettava käytössään olevia varoittavia välineitä sekä välineitä, joilla hyökkäysten tekijät voidaan selvittää ja joilla hyökkäykset voidaan luokitella kansainvälisen oikeuden mukaisiksi tai vastaisiksi, jotta se saisi luotua toimivan pakotejärjestelmän, niin että pahantahtoiset ulkomaiset toimijat joutuisivat maksamaan päätöksistään hinnan ja vastaamaan seurauksista; toteaa, että yksityishenkilöiden ottaminen kohteeksi ei ehkä riitä; ottaa huomioon, että muita välineitä, kuten kaupan toimenpiteitä, voitaisiin käyttää suojaamaan eurooppalaisia demokraattisia prosesseja valtion tukemilta hybridihyökkäyksiltä; katsoo, että varoittavia toimenpiteitä on sovellettava avoimesti ja turvaten kaikki asianmukaiset takeet; ottaa huomioon, että hybridihyökkäykset mitoitetaan niin, että ne tarkoituksellisesti jäävät Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 42 artiklan 7 kohdassa sekä Pohjois-Atlantin sopimuksen 5 artiklassa asetetun kynnyksen alapuolelle;

CK.

toteaa, että ulkomaisten valtiollisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden järjestämät pahantahtoiset toimet vaikuttavat moniin demokraattisiin kumppanimaihin ympäri maailman; muistuttaa, että demokraattiset liittolaiset ovat riippuvaisia kyvystään yhdistää voimat yhteisten vastatoimien toteuttamiseksi;

CL.

toteaa, että Länsi-Balkanin alueella olevia liittymisneuvotteluja käyviä maita vastaan on hyökätty erityisen voimakkaasti Venäjältä, Kiinasta ja Turkista peräisin olevien ulkomaisten sekaantumis- ja disinformaatiokampanjoiden muodossa ja että näistä yksi esimerkki ovat Venäjän toteuttamat häirintäkampanjat Prespan sopimuksen ratifiointiprosessin aikana Pohjois-Makedoniassa; ottaa huomioon, että Kiina ja Venäjä ovat hyödyntäneet myös covid-19-pandemiaa Länsi-Balkanin alueella epävakauttaakseen näitä maita ja loatakseen EU:n mainetta; toteaa, että ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden odotetaan liittyvän EU:n aloitteisiin ulkomaisen sekaantumisen torjumiseksi;

CM.

toteaa, että samanmielisten kumppaneiden ja liittolaisten keskuudessa ei vieläkään ole yhteisymmärrystä ja yhteisiä määritelmiä kyseessä olevien uhkien luonteesta; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri vaatii maailmanlaajuisia käytännesääntöjä julkisten tietojen eheyden edistämiseksi; toteaa, että Euroopan tulevaisuuskonferenssi on tärkeä foorumi aiheesta käytäville keskusteluille;

CN.

painottaa, että samanmielisten kumppaneiden on tehtävä maailmanlaajuista, monenvälistä yhteistyötä ja tarjottava tukea ulkomaiseen pahantahtoiseen sekaantumiseen vastaamiseksi; ottaa huomioon, että muut demokratiat, kuten Australia ja Taiwan, ovat luoneet kehittyneitä taitoja ja strategioita ulkomaisen sekaantumisen torjumiseksi; ottaa huomioon, että Taiwan on ennen kaikkea Kiinan harjoittaman tiedon manipuloinnin torjunnan eturintamassa; ottaa huomioon, että Taiwanin järjestelmän menestys perustuu kaikkien hallinnonalojen välillä mutta myös faktantarkistukseen ja medialukutaitoon erikoistuneiden riippumattomien kansalaisjärjestöjen kanssa sekä Facebookin kaltaisten sosiaalisen median alustojen kanssa tehtävään yhteistyöhön samoin kuin kaikkien sukupolvien medialukutaidon edistämiseen, disinformaation kumoamiseen ja manipuloivien viestien leviämisen hillitsemiseen; ottaa huomioon, että INGE-erityisvaliokunta teki kolmipäiväisen virallisen virkamatkan Taiwaniin keskustellakseen disinformaatiosta ja ulkomaisesta vaaleihin sekaantumisesta;

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

23.

24.

25.

26.

27.

28.

29.

30.

31.

32.

33.

34.

35.

36.

37.

38.

39.

40.

41.

42.

43.

44.

45.

46.

47.

48.

49.

50.

51.

52.

53.

54.

55.

56.

57.

58.

59.

60.

61.

62.

63.

64.

65.

66.

67.

68.

69.

70.

71.

72.

73.

74.

75.

76.

77.

78.

79.

80.

81.

82.

83.

84.

85.

86.

87.

88.

89.

90.

91.

92.

93.

94.

95.

96.

97.

98.

99.

100.

101.

102.

103.

104.

105.

106.

107.

108.

109.

110.

111.

112.

113.

114.

115.

116.

117.

118.

119.

120.

121.

122.

123.

124.

125.

126.

127.

128.

129.

130.

131.

132.

133.

134.

135.

136.

137.

138.

139.

140.

141.

142.

143.

144.

145.

146.

147.

148.

149.

150.

151.

152.

153.

154.

155.

156.

157.