Bryssel 14.12.2022

COM(2022) 516 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan hiilimarkkinoiden toiminnasta vuonna 2021 direktiivin 2003/87/EY (sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/29/EY ja direktiivillä (EU) 2018/410) 10 artiklan 5 kohdan ja 21 artiklan 2 kohdan nojalla

{SWD(2022) 407 final}


Lyhenneluettelo

CEF DI

Verkkojen Eurooppa -välineen vieraan pääoman ehtoinen rahoitusväline

CEMS

Jatkuvatoimiset päästömittausjärjestelmät

CO2e

Hiilidioksidiekvivalentti

CORSIA

Kansainvälisen lentoliikenteen päästöhyvitysjärjestelmä

ETA

Euroopan talousalue

EEX

European Energy Exchange

EFTA

Euroopan vapaakauppaliitto

ESMA

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen

EU

Euroopan unioni

EU ETS

EU:n päästökauppajärjestelmä

EU27

Euroopan unionin jäsenvaltiot

EUTL

Euroopan unionin tapahtumaloki

ICAO

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö

InnovFin EDP

InnovFin-välineen energia-alan demonstrointihankkeet

IPCC

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli

N2O

Typpioksiduuli

NER

Uusien osallistujien varanto

PFC

Perfluorihiilivedyt

TNAC

Kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä



Sisällysluettelo

Lyhenneluettelo    

1.    Johdanto    

2.    Päästökauppajärjestelmän kattavuus    

3.    Hiilimarkkinoiden toimintakehys    

3.1.    Päästökatto    

3.2.    Päästöoikeuksien huutokauppa    

3.3.    Ilmaisjako    

3.3.1.    Poikkeaminen täysimittaisesta huutokaupasta sähkön ja lämmön tuotannon alalla    

3.4.    Huutokauppatulot    

3.4.1.    NER300-ohjelma    

3.4.2.    Innovaatiorahasto    

3.4.3.    Modernisaatiorahasto    

3.4.4.    Välillisten hiilikustannusten hyvittäminen    

3.5.    Päästövähennykset EU:n päästökauppajärjestelmässä    

3.6.    Tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen    

4.    Ilmailu    

5.    Markkinoiden valvonta    

5.1.    ESMAn raporttiin sisältyvät havainnot    

5.1.1.    ESMAn poliittiset suositukset    

6.    Päästöjen tarkkailu, raportointi ja todentaminen    

6.1.    Päästöjen tarkkailu    

6.2.    Akkreditointi ja todentaminen    

6.3.    Toimivaltaiset viranomaiset    

6.4.    Vaatimusten noudattaminen ja täytäntöönpano    

7.    EU:n päästökauppajärjestelmän ja Sveitsin päästökauppajärjestelmän välinen yhteys    

8.    EU:n päästökauppajärjestelmä ja energiatehokkuusdirektiivi    

9.    Päätelmät ja tulevaisuudennäkymät    



1.Johdanto

EU:n päästökauppajärjestelmä (EU ETS) on EU:n ilmastopolitiikan kulmakivi. Siinä asetetaan aiheuttamisperiaatteen mukaisesti hiilen hinta päästöille, joita aiheutuu sähkön- ja lämmöntuotannosta, energiaintensiivisistä teollisuudenaloista ja ilmailusta Euroopassa. Markkinavoimia hyödyntämällä EU:n päästökauppajärjestelmä kannustaa vähentämään päästöjä siellä, missä se maksaa vähiten. Samalla se tuottaa tuloja, jotka voidaan investoida ilmastotoimiin ja energiasiirtymään.

EU:n päästökauppajärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2005. Sen jälkeen se on auttanut vähentämään sähkön- ja lämmöntuotannosta ja teollisuustuotannosta aiheutuvia päästöjä 34,6 prosenttia. 1 Järjestelmä tuotti vuosina 2013–2021 yli 100 miljardia euroa huutokauppatuloja jäsenvaltioille jaettavaksi. Päästöjä on kuitenkin vähennettävä edelleen, jotta eurooppalaisessa ilmastolaissa 2 vahvistetut tiukemmat ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa. Saavuttaakseen ilmastoneutraaliuden vuosisadan puoliväliin mennessä EU on sitoutunut vähentämään päästöjä vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. EU:n päästökauppajärjestelmä on ratkaisevan tärkeä tämän saavuttamiseksi.

Euroopan komissio esitteli heinäkuussa 2021 poliittisten uudistusten paketin Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamiseksi 3 . Pakettiin sisältyi myös EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistaminen 4 . Komissio ehdotti, että järjestelmään kuuluvilla aloilla olisi saavutettava 61 prosentin päästövähennykset vuoteen 2005 verrattuna 5 . Tätä varten ehdotuksessa tiukennetaan päästökattoa ja kiristetään siihen tehtäviä vuotuisia vähennyksiä. Siinä uudistetaan myös teollisuudelle maksutta jaettavien päästöoikeuksien myöntämistä koskevia sääntöjä ja poistetaan asteittain käytöstä ilmailulle maksutta jaettavat päästöoikeudet. Samaan aikaan komissio ehdotti, että EU:n päästökauppajärjestelmä laajennetaan kattamaan meriliikenteen päästöt ja että perustetaan uusi järjestelmä tieliikenteen ja rakennusten päästöjen vähentämiseksi. Kaiken kaikkiaan ehdotuksella pyritään suuntaamaan enemmän resursseja vihreään siirtymään velvoittamalla jäsenvaltiot investoimaan kaikki huutokauppatulot ilmasto- ja energiahankkeisiin sekä lisäämällä innovaatio- ja modernisaatiorahastojen resursseja.

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat sen jälkeen käsitelleet komission ehdotusta. Ne hyväksyivät vuoden 2022 puoliväliin mennessä kantansa EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistamiseen ja esittivät useita muutoksia. Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välillä käytävät toimielinten väliset neuvottelut aloitettiin heinäkuussa 2022.

Sillä välin EU:n päästökauppajärjestelmä toimii edelleen tämänhetkisen lainsäädännön mukaisesti. Järjestelmän neljäs vaihe (2021–2030) käynnistyi vuonna 2021. Sen myötä järjestelmään on tehty useita muutoksia. Päästökatto pienenee joka vuosi suuremmalla, 2,2 prosentin osuudella. Teollisuudelle maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää on mukautettu teknologian kehityksen ja tuotannon muutosten huomioon ottamiseksi. Ensimmäiset innovaatiorahastoa koskevat ehdotuspyynnöt on toteutettu ja ensimmäiset modernisaatiorahaston investointeja koskevat maksupäätökset hyväksytty. Järjestelmän soveltamisalaa mukautettiin vuonna 2021 myös siksi, että voitiin ottaa huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan eroaminen EU:sta.

EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien laitosten toiminta oli vuonna 2021 yhä palautumassa covid-19-pandemian vaikutuksista. Elpymistoimien vuoksi päästöt kasvoivat hieman vuodesta 2020, mutta ne pysyivät pandemiaa edeltäneiden tasojen alapuolella. Tämä näkyi siinä, että vuonna 2021 EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien kysyntä kasvoi ja hiilen hinta nousi.

Hiilen hintojen nousun vuoksi eräät sidosryhmät ovat esittäneet kysymyksiä siitä, onko EU:n päästökauppajärjestelmään kohdistunut liiallista keinottelua. Osa on myös pohtinut, ovatko korkeammat hinnat vaikuttaneet energian hintoihin. Komissio vastasi näihin huolenaiheisiin tiedonannossa Miten vastata energian hintojen nousuun 6 . Siinä todettiin, että kaasun hinnannousun vaikutus sähkön hintaan on yhdeksänkertainen verrattuna hiilen hinnannousun vaikutukseen. Lisäksi komissio pyysi Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista (ESMA) analysoimaan toimintaa hiilimarkkinoilla. Vuonna 2022 julkaistussa ESMAn lopullisessa raportissa hylätään väitteet liiallisesta keinottelusta. ESMA totesi, että EU:n hiilimarkkinat toimivat hyvin ja että hiilen hintasignaali oli markkinoiden perustekijöiden mukainen.

Tässä kertomuksessa tarkastellaan EU:n päästökauppajärjestelmän toimintaa vuonna 2021 ja vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla. Siinä esitetään päivitetty yleiskatsaus järjestelmän kattavuudesta ja infrastruktuurista sekä annetaan tietoa järjestelmän toimintakehyksen keskeisistä osatekijöistä. Tämä kertomus on EU:n päästökauppadirektiivin 7 10 artiklan 5 kohdan ja 21 artiklan 2 kohdan mukainen. Se perustuu pääosin unionin rekisteristä, Euroopan unionin tapahtumalokista (EUTL) sekä jäsenvaltioiden EU:n päästökauppadirektiivin 21 artiklan mukaisesti toimittamista kertomuksista peräisin oleviin tietoihin.

2.Päästökauppajärjestelmän kattavuus

Neljännen vaiheen (2021–2030) alkamisesta lähtien EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin ovat kuuluneet 27 EU:n jäsenvaltiota ja Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) maat Islanti, Liechtenstein ja Norja (EU:n päästökauppajärjestelmän maat) sekä Pohjois-Irlannin voimalaitokset 8 . EU:n päästökauppajärjestelmä on ollut 1. tammikuuta 2020 alkaen yhteydessä Sveitsin päästökauppajärjestelmään (Sveitsin ETS).

Kaiken kaikkiaan EU:n päästökauppajärjestelmällä säännellään yli 8 757 sähkön- ja lämmöntuotantolaitoksen ja muun tuotantolaitoksen päästöjä sekä 371 Euroopan talousalueen (ETA) lentoasemien välillä liikennöivän ja ETA:sta Sveitsiin ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan liikennöivän ilma-aluksen käyttäjän päästöjä. Tämä on noin 36 prosenttia kaikista EU:n päästöistä.

Kuten aiempinakin vuosina, useimpien EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien laitosten (70,5 %) päästöt ovat alle 50 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia (tCO2e) vuodessa 9 . Niistä 4 725 on luokiteltu vähän päästöjä aiheuttaviksi laitoksiksi 10 (54 % kaikista laitoksista). Yhteensä 22 prosenttia kaikista laitoksista tuottaa 50 000–500 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa 11 . Laitoksista 7,5 prosenttia tuottaa korkeimman päästömäärän eli yli 500 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa 12 . Päästökauppajärjestelmän maiden mukaan vuonna 2021 suljettiin 199 laitosta. Tämä johtui pääasiassa laitoksen toiminnan lopettamisesta tai kapasiteetin vähenemisestä, minkä vuoksi laitos jäi alle järjestelmän piiriin kuulumiseen sovellettavan kynnysarvon 13 .

Tämän kertomuksen oheisasiakirjana olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan lisäyksessä 1 olevassa kaaviossa 1.1 esitetään laitosten erittely päästöluokan mukaan vuonna 2021.

Joillakin aloilla EU:n päästökauppajärjestelmään on sisällytetty vain tietyn koon ja tuotantotason ylittävät laitokset. Maat voivat jättää vähäpäästöisiä laitoksia järjestelmän ulkopuolelle, jos päästöjen vähentämiseksi on otettu käyttöön vaihtoehtoisia toimenpiteitä. 14 Vuodesta 2021 alkaen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle on ollut mahdollista jättää myös ne laitokset, joiden päästöt ovat alle 2 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia 15 , sekä huippu- tai varayksiköt, joiden toiminta-aika on enintään 300 käyttötuntia vuodessa. 16

Vuonna 2021 yhteensä 14 maata päätti jättää laitoksia järjestelmän ulkopuolelle. Ulkopuolelle jätettyjen laitosten päästöt olivat yhteensä 4,9 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Tämä oli 0,37 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien laitosten päästöistä.

Kuusi jäsenvaltiota 17 antoi vuonna 2021 kiinteiden laitosten käyttää edelleen yksinkertaistettuja tarkkailusuunnitelmia matalan riskin tapauksissa. 18 Ilmailun osalta vain Belgia ilmoitti käyttäneensä tätä säännöstä vähäpäästöisiin laitoksiin.

Sähköntuotannosta, teollisuustuotannosta ja ilmailusta peräisin olevan hiilidioksidin lisäksi EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa typpi-, adipiini-, glyoksyyli- ja glyoksaalihapon tuotannosta peräisin olevan typpioksiduulin (N2O) ja alumiinin tuotannosta peräisin olevat perfluorihiilivedyt (PFC). Yhteensä 22 maata ilmoitti myöntäneensä vuonna 2021 lupia muita kuin hiilidioksidipäästöjä vapauttaviin päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluviin toimintoihin. Vain Norja ilmoitti hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvästä toiminnasta.

Oheisasiakirjana olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan lisäyksessä 1 olevassa taulukossa 1.1 luetellaan maat, jotka ilmoittivat muita kuin hiilidioksidipäästöjä EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvasta toiminnasta vuonna 2021.

Ilmailun alalla suurin osa vuonna 2021 säännellyistä ilma-alusten käyttäjistä oli kaupallisia ilma-alusten käyttäjiä (71 % eli 262 ilma-aluksen käyttäjää). 19 Ilma-alusten käyttäjistä yhteensä 160 (43 %) katsotaan vähän päästöjä aiheuttaviksi.

3.Hiilimarkkinoiden toimintakehys

3.1.Päästökatto

EU:n päästökauppajärjestelmän päästökatossa määritetään päästöjen absoluuttinen enimmäismäärä, jonka säännellyt tahot saavat päästää ympäristöön. Se vastaa päästökauppakauden aikana myönnettyjen päästöoikeuksien määrää. Päästökatto pienenee vuosittain, jotta varmistetaan, että EU saavuttaa yleisen päästövähennystavoitteensa.

Kiinteiden laitosten päästöihin ja ilma-alusten käyttäjien päästöihin sovelletaan erillisiä päästökattoja. Kiinteiden laitosten päästökatto vuonna 2021 oli 1 571 583 007 päästöoikeutta. Vuonna 2021 ilmailua varten myönnettiin 28 306 545 päästöoikeutta. Vuodesta 2021 lähtien molemmat päästökatot pienenevät 2,2 prosenttia vuodessa. 20 Kiinteiden laitosten päästökaton osalta tämä tarkoittaa 43 003 515:tä päästöoikeutta.

EU:n päästökauppadirektiivin 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti kiinteät laitokset voivat käyttää vaatimusten noudattamiseen myös ilmailun päästöoikeuksia 1. tammikuuta 2021 alkaen.

Taulukossa 1 esitetään vuotuiset EU:n päästökauppajärjestelmän päästökattoa koskevat luvut vuodesta 2013 alkaen. Näitä tietoja vertailtaessa on huomattava, että vuodesta 2021 alkaen EU:n päästökauppajärjestelmä ei enää kata Yhdistyneen kuningaskunnan laitoksia. Erosopimukseen 21 liitetyn Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan ja EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja yhteistyösopimuksen 22 mukaisesti Pohjois-Irlannin sähköntuotantolaitokset pysyvät EU:n päästökauppajärjestelmässä asiankuuluvine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa edelleen myös Yhdistyneeseen kuningaskuntaan lähtevien lentojen päästöt. Tämän huomioonottamiseksi päästökattoja muutettiin. 23

Taulukko 1. Kiinteiden laitosten vuotuinen päästökatto ja vuosittain liikkeeseen laskettujen ilmailun päästöoikeuksien määrä (2013–2021)

Vuosi

Vuotuinen päästökatto (kiinteät laitokset)

Vuosittain liikkeeseen laskettujen ilmailun päästöoikeuksien määrä

2013

2 084 301 856

32 455 296

2014

2 046 037 610

41 866 834

2015

2 007 773 364

50 669 024

2016

1 969 509 118

38 879 316

2017

1 931 244 873

38 711 651

2018

1 892 980 627

38 909 585

2019

1 854 716 381

38 830 950

2020

1 816 452 135

42 803 537

2021

1 571 583 007

28 306 545

Kaaviossa 1 kuvaillaan päästökaton muutoksia kaikissa EU:n päästökauppajärjestelmän vaiheissa. Se sisältää päästökaton ennustetun pienenemisen vuoteen 2030 saakka. 24



Kaavio 1. EU:n päästökauppajärjestelmässä asetettu päästökatto verrattuna todennettuihin päästöihin. Selitykset: pylväät (päästökatto), pylväiden vaaleat osat vuosina 2014–2016 (kolmannessa vaiheessa lykätyt päästöoikeudet), pylväiden vaaleat osat vuodesta 2019 lähtien (päästöoikeuksien lisäykset markkinavakausvarantoon) ja katkoviiva (todennetut päästöt).



3.2.Päästöoikeuksien huutokauppa

Päästöoikeudet jaetaan EU:n päästökauppajärjestelmän neljännessä vaiheessa edelleen ensisijaisesti huutokaupalla. Tällä tavoin jaetaan 57 prosenttia päästökatosta. Huutokauppa-asetuksessa 25 vahvistetaan säännöt sen varmistamiseksi, että huutokaupat järjestetään avoimella, läpinäkyvällä, yhdenmukaisella ja syrjimättömällä tavalla. Siinä määritetään päästöoikeuksien huutokaupan ajoitus, hallinnointi ja muut näkökohdat.

Huutokauppoja järjestettiin vuonna 2021 edelleen European Energy Exchange AG:n (EEX) kautta. EEX

·toimi yhteisenä huutokauppapaikkana yhteiseen hankintamenettelyyn osallistuville 25 jäsenvaltiolle

·piti huutokauppoja Puolalle, joka päätti jäädä yhteisen hankintamenettelyn ulkopuolelle mutta ei ole vielä nimennyt omaa huutokauppapaikkaansa

·piti huutokauppoja Islannille, Liechtensteinille ja Norjalle sen jälkeen, kun ETA-sopimusta muutettiin vuonna 2019 siten, että kyseiset valtiot voivat osallistua yhteistä huutokauppapaikkaa varten yhteisestä hankinnasta tehtyyn sopimukseen

·piti huutokauppoja Yhdistyneelle kuningaskunnalle päästöoikeuksien huutokauppaamiseksi Pohjois-Irlannin sähköntuotantolaitoksille.

Lisäksi EEX piti huutokauppaa Saksan puolesta muuna huutokauppapaikkana.

EEX nimettiin uudestaan yhteiseksi huutokauppapaikaksi vuodesta 2021 alkaen, eikä huutokauppoihin osallistumisessa tapahtunut suuria muutoksia. Vuonna 2021 järjestettiin yhteensä 230 huutokauppaa ja vuoden 2022 alkupuoliskolla 109 huutokauppaa. Taulukossa 2 on yhteenveto EEX:n huutokauppaamien päästöoikeuksien vuotuisista määristä kolmannesta vaiheesta lähtien.

Taulukko 2. Huutokaupattujen päästöoikeuksien kokonaismäärät (2013–2021)

Vuosi

Yleiset päästöoikeudet

Ilmailun päästöoikeudet

2013

808 146 500

0

2014

528 399 500

9 278 000

2015

632 725 500

16 390 500

2016

715 289 500

5 997 500

2017

951 195 500

4 730 500

2018

915 750 000

5 601 500

2019

588 540 000

5 502 500

2020

778 505 000

7 505 000

2021

582 952 500

3 785 500

Vuonna 2021 ei mitätöity yhtään huutokauppaa. Vuoden 2022 alussa mitätöitiin kuitenkin kaksi huutokauppaa. Yhteisen huutokauppapaikan huutokauppa 1. helmikuuta mitätöitiin teknisen ongelman vuoksi. Huutokauppa-asetuksen 9 artiklan mukaisesti huutokaupattavaksi tarkoitettu päästöoikeuksien määrä jaettiin seuraaville neljälle huutokaupalle. Puolaa koskeva huutokauppa 2. maaliskuuta mitätöitiin, koska tarjousten kokonaismäärä oli pienempi kuin huutokaupattavien päästöoikeuksien määrä. Huutokauppa mitätöitiin huutokauppa-asetuksen 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti, ja huutokaupattavaksi tarkoitettu päästöoikeuksien määrä jaettiin tässäkin tapauksessa seuraaville neljälle huutokaupalle.

Kaaviossa 2 on katsaus huutokauppojen selvityshinnoista EU:n hiilimarkkinoilla vuodesta 2013 syyskuuhun 2022.

Kaavio 2. Yleisten päästöoikeuksien huutokauppojen selvityshinnat (1. tammikuuta 2013 – 30. syyskuuta 2022).

Huutokauppapaikat julkaisevat säännöllisesti kunkin huutokaupan yksityiskohtaiset tulokset verkkosivustoillaan. Lisätietoja huutokaupoista, kuten osallistumisesta, katesuhteista ja hinnoista, on saatavilla päästökauppajärjestelmän maiden huutokaupparaporteista 26 .

3.3.Ilmaisjako

Vaikka EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeudet jaetaan ensisijaisesti huutokaupalla, merkittävä määrä päästöoikeuksia jaetaan maksutta hiilivuodon riskin torjumiseksi 27 . Tämä on siirtymätoimenpide.

Hiilivuotoluettelossa määritetään toimialat, joilla katsotaan olevan suurempi hiilivuodon riski ja jotka voivat saada maksutta jaettavia päästöoikeuksia. Neljättä vaihetta koskevassa luettelossa 28 määritetään 63 toimialaa ja toimialojen osaa, jotka kattavat noin 94 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvista teollisuuden päästöistä.

Päästöoikeuksien jakaminen maksutta tietyille toimialoille perustuu tehokkuuden vertailuarvoihin. Vertailuarvot vastaavat kunkin toimialan tehokkaimman 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskimääräistä päästöintensiteettiä tuoteyksikköä kohden. Vertailuarvoihin tehdään asteittain vähennyksiä, jotta hiilestä irtautumiseen ja innovoinnin edistämiseen voidaan kannustaa entistä voimakkaammin. Komissio päivitti päästökauppajärjestelmän vertailuarvot vuonna 2021. 29 Niitä sovelletaan neljännen vaiheen ensimmäisellä jakokaudella vuosina 2021–2025.

Yhteensä 54 vertailuarvosta kaikkiaan 31:tä vähennettiin enimmäistahdilla, joka on 24 prosenttia. Lopuissa vähennys oli 3–24 prosenttia. 30 Tämä vastaa useimpien teollisuudenalojen saavuttamaa edistystä päästöintensiteetin vähentämisessä tuoteyksikköä kohden viime vuosina. Komissio julkaisi päätöksen yhteydessä tietosivun 31 , jossa kuvaillaan tarkemmin vertailuarvojen päivityksen taustalla olevaa tietojen käsittelyä ja analyysia.

Neljännestä vaiheesta lähtien maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää mukautetaan tarkistettujen sääntöjen 32 perusteella, kun teollisessa tuotannossa tapahtuu muutoksia. Mukautuksia tehdään, kun tuotanto kasvaa tai laskee 15 prosenttia. Toiminnanharjoittajien on toimitettava kansallisille toimivaltaisille viranomaisille vuosittain raportti tuotantoa koskevista tiedoista. Myönnettävien maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää voidaan mukauttaa näiden raporttien perusteella.

Covid-19-pandemian taloudellisten vaikutusten vuoksi tämä ehto on lisännyt maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrään tehtyjen vuotuisten mukautusten määrää. Vuonna 2021 tehtiin noin 3 700 hakemusta, mikä on kolme kertaa enemmän kuin vuotuinen keskiarvo kolmannessa vaiheessa.

Maksutta jaettavien päästöoikeuksien määräksi vuosille 2021–2025 oli alun perin vahvistettu 2 791 päästöoikeutta 7 430 laitokselle. Komissio antoi vuoden 2022 puoliväliin mennessä viisi päätöstä 33 , joilla mukautettiin maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää. Tämän seurauksena määrää vähennettiin 77,5 miljoonalla päästöoikeudella. Samaan aikaan komissio antoi kuitenkin kaksi päätöstä 34 , joilla korjattiin maksutta jaettavien päästöoikeuksien alkuperäistä määrää ja lisättiin 3,3 miljoonaa päästöoikeutta. Tämä oli tarpeen laitosten toimittamissa tiedoissa havaittujen virheiden vuoksi ja tuomioistuimen päätösten täytäntöönpanemiseksi.

Mukautukset maksutta jaettavien päästöoikeuksien tasoon tehdään uusien osallistujien varauksesta. Nämä mukautukset sisältävät myös laitosten avaamisesta tai sulkemisesta johtuvat päästöoikeuksien jaon muutokset. Uusien osallistujien varauksen alkuperäinen määrä neljännen vaiheen alussa oli 331,3 miljoonaa päästöoikeutta. Tähän sisältyivät kolmannen vaiheen jakamatta jääneet päästöoikeudet ja markkinavakausvarannosta peräisin olleet 200 miljoonaa päästöoikeutta.

Taulukossa 3 on yhteenveto neljännen vaiheen ensimmäisen kauden (2021–2025) maksutta jaettavien päästöoikeuksien vuotuisista tasoista (sekä alkuperäiset että mukautetut tasot).

Taulukko 3. Ilmaisjako neljännen vaiheen ensimmäisellä kaudella (2021–2025)

Vuosi

2021

2022

2023

2024

2025

Yhteensä

Alkuperäinen ilmaisjako (EU27 + Islanti, Liechtenstein ja Norja)

559,6

558,9

558,2

557,5

556,8

2 791,1

Todellinen ilmaisjako

545,0

544,1

543,3

542,6

541,9

2 716,8

Mukautettu ja korjattu ilmaisjako

–14,6

–14,8

–14,9

–14,9

–14,9

–74,2

3.3.1.Poikkeaminen täysimittaisesta huutokaupasta sähkön ja lämmön tuotannon alalla

EU:n päästökauppadirektiivin 10 c artiklassa säädetään päästöoikeuksien huutokauppaamista koskevaan yleissääntöön tehtävästä poikkeuksesta. Poikkeukseen oikeutetut jäsenvaltiot 35 voivat antaa päästöoikeuksia sähkön- ja lämmöntuotantoalalle tukeakseen investointeja nykyaikaistamiseen ja monipuolistamiseen. Direktiivin 10 c artiklassa tarkoitetut päästöoikeudet vähennetään siitä määrästä, jonka kyseinen jäsenvaltio muuten huutokauppaisi. Direktiivin 10 c artiklan mukaisen poikkeuksen toteuttamiseksi luodut kansalliset järjestelmät on kuitenkin hyväksyttävä valtiontukisääntöjen nojalla, ja niissä on noudatettava valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa esitettyjä vaatimuksia.

EU:n päästökauppadirektiivin 10 c artiklan mukaiset siirtymäaikana maksutta jaettavat päästöoikeudet ovat neljännessä vaiheessa edelleen käytettävissä, mutta avoimuutta ja valintaprosessia koskevia säännöksiä on tiukennettu. Vaihtoehtoisesti poikkeukseen oikeutetut jäsenvaltiot olisivat voineet päättää huutokaupata 10 c artiklan mukaiset päästöoikeutensa kokonaan tai osittain tai rahoittaa niillä modernisaatiorahaston investointeja.

Vain Bulgaria, Romania ja Unkari jatkoivat 10 c artiklan soveltamista neljännessä vaiheessa, mutta ne suunnittelevat yhä kansallisia kehyksiä voidakseen panna kyseisen säännöksen täytäntöön. Tähän tarvitaan komission hyväksyntä valtiontukisääntöjen nojalla. Bulgaria on puolestaan pyytänyt huutokauppa-asetuksen 14 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti, että osa sen 10 c artiklan mukaisista vuodelle 2021 ja 2022 varatuista päästöoikeuksista huutokaupataan.

Muut 10 c artiklan mukaiseen poikkeukseen oikeutetut jäsenvaltiot 36 päättivät vuonna 2020 joko huutokaupata kyseiset päästöoikeudet tai siirtää ne modernisaatiorahastoon. Tämän kertomuksen oheisasiakirjoihin kuuluvan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan lisäyksessä 2 olevasta taulukosta 2.5 käy ilmi kunkin edunsaajajäsenvaltion päästöoikeuksien kokonaismäärä neljännessä vaiheessa.

3.4.Huutokauppatulot

Jäsenvaltiot saavat päästöoikeuksien huutokaupasta huomattavia tuloja, jotka ne voivat käyttää ilmastotoimiin, energiasiirtymään ja teknologiseen innovointiin. Mitä korkeampi hiilen hinta on, sitä suuremmat tulot ovat. Osa neljännen vaiheen päästöoikeuksista huutokaupataan innovaatio- ja modernisaatiorahastojen hyväksi.

EU:n päästökauppadirektiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot käyttävät vähintään 50 prosenttia huutokauppatuloistaan 37 ja kaikki ilmailusta saatavat tulot ilmasto- ja energiatarkoituksiin. Jäsenvaltiot raportoivat vuosittain huutokauppatulojensa käytöstä.

Huutokauppatulojen kokonaismäärä 18 kuukauden aikana vuoden 2020 jälkeen (tammikuu 2021 – kesäkuu 2022) oli 51,7 miljardia euroa. 38 Pelkästään vuonna 2021 huutokaupat tuottivat yli 31 miljardin euron tulot. Tämä tarkoittaa, että tulot ovat lähes kaksinkertaistuneet vuodesta 2020. Vuoden 2021 tuloista 25 miljardia euroa osoitettiin suoraan jäsenvaltioille. 39

Jäsenvaltiot ilmoittivat käyttäneensä vuonna 2021 keskimäärin 76 prosenttia huutokauppatuloista ilmasto- ja energiahankkeisiin (19,4 miljardia euroa). Tämä vastaa kolmannessa vaiheessa havaittua 75 prosentin keskiarvoa. Suurin osa tuloista käytettiin uusiutuvan energian (30 %) ja liikenteen (20 %) hankkeisiin. Lisäksi jäsenvaltiot rahoittivat energiatehokkuutta, kansallisia ja kansainvälisiä hankkeita sekä tutkimusta ja kehitystä. Noin 25 prosenttia ilmoitti rahoittaneensa muita toimenpiteitä, joilla vähennetään päästöjä. Tähän sisältyivät toimenpiteet, joilla jäsenvaltiot pehmentävät energiakriisin vaikutuksia, kuten veroalennukset ja sosiaalinen tuki. Yksityiskohtainen analyysi näitä menoja koskevasta jäsenvaltioiden raportoinnista on vuoden 2022 ilmastotoimien edistymistä koskevassa kertomuksessa 40 .

3.4.1.NER300-ohjelma

EU:n päästökauppajärjestelmästä rahoitettu NER300-ohjelma oli laaja-alainen rahoitusohjelma innovatiivisille vähähiilistä energiaa koskeville demonstrointihankkeille kolmannessa vaiheessa. Sen tavoitteena oli demonstroida ympäristön kannalta turvallista hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin liittyvää teknologiaa sekä innovatiivista uusiutuviin energialähteisiin liittyvää teknologiaa kaupallisessa mittakaavassa. Ohjelmassa yhdistettiin uusien osallistujien varannosta huutokaupatuista 300 miljoonasta päästöoikeudesta saadut resurssit. Rahoitusta myönnettiin hankkeille, jotka oli valittu kahdessa ehdotuspyyntömenettelyssä joulukuussa 2012 ja heinäkuussa 2014. Hankkeiden toteuttaminen on yhä kesken.

NER300-ohjelmasta myönnettiin 2,1 miljardia euroa tukea yhteensä 38:lle uusiutuvaa energiaa käsittelevälle hankkeelle ja yhdelle hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia käsittelevälle hankkeelle 20 jäsenvaltiossa. Hankkeista 11 oli aloittanut toimintansa 30. syyskuuta 2022 mennessä. Kolme hanketta katsotaan saadun päätökseen: bioenergiahanke BEST Italiassa, maatuulivoimahanke Windpark Blaiken Ruotsissa ja bioenergiahanke Verbiostraw Saksassa. Ohjelman puitteissa seurataan edelleen kesken olevia hankkeita: maatuulivoimahanke Windpark Handalm Itävallassa, merituulivoimahankkeet Veja Mate ja Nordsee One Saksassa, älyverkkohanke Puglia Active Network Italiassa, kelluviin merituulivoimaloihin keskittyvät hankkeet Vertimed Ranskassa ja Windfloat Portugalissa, keskittävään aurinkovoimaan keskittyvä hanke Minos Kreikassa ja bioenergiahanke TORR Virossa.

Yhteisrahoituksen saamiseen (yksityiseltä tai julkiselta sektorilta) liittyvien vaikeuksien ja haastavan taloudellisen ja poliittisen toimintaympäristön vuoksi 28 hanketta ei saanut riittävää lisärahoitusta, ja ne oli poistettava ohjelmasta. Tämän seurauksena saataville tuli yli 1,6 miljardia euroa.

NER300-ohjelman käyttämättä jääneet varat jaetaan uudelleen. Ensimmäiseltä ehdotuspyyntökierrokselta käyttämättä jääneet varat (tällä hetkellä 724,8 miljoonaa euroa) investoidaan uudelleen Euroopan investointipankin hallinnoimiin olemassa oleviin rahoitusvälineisiin. 41 InnovFin-välineen energia-alan demonstrointihankkeiden (InnovFin EDP) piiriin kuuluvat hankkeet on hyväksyttävä vuoden 2022 loppuun mennessä. InnovFin-välineen energia-alan taloudellisen neuvonnan ja Verkkojen Eurooppa ‑välineen vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen (CEF DI) piiriin kuuluvat hankkeet on hyväksyttävä vuoden 2023 loppuun mennessä.

Oheisasiakirjoihin kuuluvan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan liitteessä 2 olevassa taulukossa 2.4 annetaan lisätietoa InnovFin EDP:stä ja CEF DI:stä tuetuista hankkeista kesäkuusta 2020 lähtien.

Käyttöönotettu yhdistämismekanismi on jo osoittautunut tehokkaaksi. Esimerkiksi InnovFin-välineen energia-alan taloudellisen neuvonnan puitteissa on jo saatettu päätökseen kymmenen hanketta ja muita toteutetaan parhaillaan. Hankkeet liittyvät pääasiassa uusiutuvaan energiaan (valtamerienergia, keskittävä aurinkovoima, vety) sekä hiilidioksidin talteenottoon, käyttöön ja varastointiin.

Jäljellä olevat NER300-ohjelman käyttämättä jääneet varat ohjataan innovaatiorahastoon. Tämä sisältää toiselta ehdotuspyyntökierrokselta käyttämättä jääneet varat sekä varat, jotka jäsenvaltiot ovat palauttaneet hankkeen epäonnistumisen vuoksi. Tähän mennessä innovaatiorahastoon on siirretty 770,2 miljoonaa euroa.

3.4.2.Innovaatiorahasto

EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvan innovaatiorahaston tavoitteena on rahoittaa sellaisten innovatiivisten vähähiilisten teknologioiden ja teollisten ratkaisujen kaupallista demonstrointia, joilla edistetään Euroopan energiaintensiivisten teollisuudenalojen hiilestä irtautumista, sekä uusiutuvan energian, energian varastoinnin ja hiilidioksidin talteenoton, käytön ja varastoinnin kehittämistä. Rahastoon on tarkoitus koota vuosina 2020–2030 arviolta 33,8 miljardia euroa 42 450 miljoonan päästöoikeuden huutokauppaamisesta. Tämän ansiosta se on yksi maailman suurimmista rahoitusohjelmista, ja sen rahoitus on kokonaan peräisin EU:n päästökauppajärjestelmästä.

Komissio on vuoden 2020 jälkeen käynnistänyt yhdessä Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanoviraston (CINEA) kanssa neljä innovaatiorahastoa koskevaa ehdotuspyyntöä. Kaksi näistä ehdotuspyynnöistä saatiin päätökseen vuonna 2021.

Ensimmäisessä suuria hankkeita koskevassa ehdotuspyynnössä 43 avustusta myönnettiin seitsemälle ehdotukselle kuudessa jäsenvaltiossa 44 . Tukea myönnettiin kaikkiaan 1 145 miljoonaa euroa päästökauppajärjestelmään kuuluvien eri toimialojen, kuten kemikaalien, teräksen, sementin, jalostamojen sekä sähkön ja lämmön, hankkeille. Ensimmäisessä pienimuotoisia hankkeita koskevassa ehdotuspyynnössä 45 avustuksia myönnettiin yhteensä 109 miljoonaa euroa 30 hankkeelle. Niillä edistetään hiilestä irtautumista koskevia toimia 11 jäsenvaltiossa 46 sekä Islannissa ja Norjassa. Kaiken kaikkiaan hankkeilla pyritään vähentämään päästöjä 77,4 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia kymmenen ensimmäisen toimintavuoden aikana. Vähennysten odotetaan alkavan vaikuttaa jo vuonna 2023, kun ensimmäisten hankkeiden toiminta alkaa.

Toisessa suuria hankkeita koskevassa ehdotuspyynnössä esivalittiin heinäkuussa 2022 yhteensä 17 hanketta avustussopimuksen valmisteluun. Yhteensä 1,8 miljardilla eurolla rahoitetaan muun muassa sementti-, vety-, kemikaali- ja valmistusteollisuusaloilla toteutettavia innovaatioita, joilla edistetään hiilestä irtautumista koskevia toimia yhdeksässä päästökauppajärjestelmän maassa 47 . Toinen pienimuotoisia hankkeita koskeva ehdotuspyyntö sulkeutui 31. elokuuta 2022. Siihen tuli 66 ehdotusta, joiden arviointi on yhä kesken.

Samaan aikaan 25 toteutumatta jäänyttä hanketta kahdesta ensimmäisestä (suuria ja pienimuotoisia hankkeita koskevasta) ehdotuspyynnöstä on valittu saamaan innovaatiorahaston hankekehitystukea. Tämän 6,1 miljoonan euron tuen myöntää Euroopan investointipankki.

Kolmas suuria hankkeita koskeva ehdotuspyyntö 48 käynnistettiin 3. marraskuuta 2022, ja sillä on ennennäkemätön kolmen miljardin euron talousarvio. Se keskittyy erityisesti EU:n REPowerEU-suunnitelmaan 49 liittyviin hankealoihin eli vetyyn ja sähköistämiseen, puhtaaseen teknologiaan perustuvaan valmistukseen ja keskisuuriin pilottihankkeisiin.

Komissio raportoi innovaatiorahaston täytäntöönpanosta tarkemmin erikseen. Ensimmäinen edistymistä koskeva kertomus 50 hyväksyttiin 26. elokuuta 2022.

3.4.3.Modernisaatiorahasto

EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluva modernisaatiorahasto on yksi järjestelmän solidaarisuusmekanismeista: sillä tuetaan hiilestä irtautumiseen liittyviä investointeja kymmenessä alhaisemman tulotason jäsenvaltiossa 51 . Rahastoon on tarkoitus koota vuosina 2021–2030 arviolta 48,2 miljardia euroa 52 643 miljoonan päästöoikeuden huutokauppaamisesta 53 . Vähintään 70 prosentilla näistä varoista olisi tuettava ensisijaisia investointeja, jotka auttavat edunsaajajäsenvaltioita edistämään siirtymistä ilmastoneutraaliuteen.

Rahasto aloitti toimintansa tammikuussa 2021, ja suurin osa edunsaajajäsenvaltioista on sittemmin alkanut panna sitä täytäntöön kansallisesti. Rahastosta on asetettu yhteensä 3,3 miljardia euroa Kroatian, Liettuan, Puolan, Romanian, Slovakian, Tšekin, Unkarin ja Viron saataville. Näillä varoilla katetaan 71 investointia, joihin lukeutuvat energiatehokkuuden parantaminen eri toimialoilla (Liettua, Puola), aurinkosähkölaitokset (Tšekki, Romania), energian varastointi (Unkari) ja sähköverkkojen nykyaikaistaminen (Slovakia).

Ensimmäiset kertomukset modernisaatiorahaston täytäntöönpanosta ovat jo saatavilla. Tähän sisältyvät investointikomitean vuosikertomus 54 ja jäsenvaltioiden kansallinen raportointi 55 .

3.4.4.Välillisten hiilikustannusten hyvittäminen

Jäsenvaltiot voivat myöntää valtiontukea hyvittääkseen tiettyjen energiaintensiivisten alojen välillisiä hiilikustannuksia, kuten sähkön hinnannousuista aiheutuvia kustannuksia, jotka syntyvät, kun sähköntuottajat siirtävät päästöoikeuksien hankintakustannuksia eteenpäin kuluttajille. Varmistaakseen, että välilliset hiilikustannukset hyvitetään jäsenvaltioissa yhdenmukaisesti, ja minimoidakseen kilpailun vääristymisen sisämarkkinoilla komissio on laatinut suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä. Näitä suuntaviivoja sovellettiin ensin vuosina 2013–2020 aiheutuneisiin välillisiin kustannuksiin. 56 Suuntaviivoja tarkistettiin vuonna 2020 siten, että ne kattavat vuodet 2021–2030. 57

Jäsenvaltiot maksoivat vuonna 2021 hyvityksiä laitoksille vuonna 2020 aiheutuneista välillisistä kustannuksista. Ne kuuluvat yhä edellisten valtiontukisääntöjen piiriin. Vuonna 2021 aiheutuneiden välillisten kustannusten hyvittämistä koskevia tietoja ei ole vielä saatavilla. Suurin osa jäsenvaltioista, jotka päättivät aloittaa välillisten kustannusten hyvittämisen tai jatkaa sitä vuoden 2021 jälkeen, on jo ilmoittanut järjestelmistään komissiolle ja saanut valtiontukihyväksynnän tarkistettujen suuntaviivojen mukaisesti. Ensi vuoden kertomus on ensimmäinen, jossa dokumentoidaan uusien suuntaviivojen mukaisesti maksettavat välillisten kustannusten hyvitykset.

Hiilen hinnannousun myötä myös välilliset kustannukset kasvoivat. Siksi yhä useammat jäsenvaltiot päättivät hyvittää välillisiä kustannuksia. Tšekki ja Italia maksoivat vuonna 2021 korvauksia ensimmäistä kertaa, minkä myötä hyvitysjärjestelmiä käyttävien jäsenvaltioiden kokonaismäärä nousi 14:ään.

Niiden jäsenvaltioiden, joilla on käytössä välillisten kustannusten hyvitysjärjestelmä, on julkistettava kolmen kuukauden kuluessa kunkin vuoden päättymisestä maksettujen hyvitysten kokonaismäärä, mukaan lukien erittely taloudellisista toimenpiteistä hyötyvistä toimialoista ja toimialojen osista. Taulukossa 4 on yhteenveto jäsenvaltioiden julkistamista tiedoista, jotka koskevat vuonna 2021 maksettuja hyvityksiä (vuonna 2020 aiheutuneista välillisistä kustannuksista). Hyvitysmääriä verrataan myös vuoden 2020 huutokauppatuloihin 58 .

Taulukko 4. Vuonna 2020 syntyneistä välillisistä kustannuksista vuonna 2021 maksetut hyvitykset

Jäsenvaltio

Vuonna 2020 syntyneistä välillisistä kustannuksista maksetut hyvitykset[miljoonaa euroa]

Vastaanottajien määrä

Huutokauppatulot vuonna 2020[miljoonaa euroa]

Välillisten kustannusten hyvityksiin käytettyjen huutokauppatulojen osuus

BE (FL)

137,1

108

353,0

44,5 %

BE (WL)

20,0

34

CZ

41,5

30

718,1

5,8 %

DE

833,0

893

2 641,8

31,5 %

EL

68,3

50

501,2

13,6 %

ES

179,0

210

1 222,3

14,6 %

FI

106,3

59

218,2

48,7 %

FR

391,0

325

714,7

54,7 %

IT

90,0

187

1 274,6

7,1 %

LT

1,0

1

86,3

1,2 %

LU

15,9

3

16,8

94,9 %

NL

172,2

92

437,3

39,4 %

PL

183,3

70

3 155,4

5,8 %

RO

131,8

43

801,3

16,4 %

SK

11,0

10

241,9

4,6 %

Jäsenvaltioista 14 maksoi vuonna 2021 yhteensä noin 2,38 miljardia euroa välillisten kustannusten hyvityksiä. Se on lähes miljardi euroa enemmän kuin vuonna 2020 59 . Tämä johtuu pääasiassa hyvitysten laskemiseen käytetyn hiilen hinnannoususta. Vuotta 2021 varten käytetty hiilen hinta oli 25,20 euroa, kun taas vuotta 2019 varten käytetty hinta oli 16,15 euroa. Useimmilla järjestelmillä ei ole kiinteää talousarviota, vaan niistä hyvitetään enimmäismäärä, joka määräytyy aiheutuneiden välillisten hiilikustannusten ja valtiontuen suuntaviivoissa asetettujen rajoitusten mukaisesti. Yleisesti ottaen sellaiset jäsenvaltiot, joilla ei ole kiinteää maksukattoa, kuten Liettua ja Slovakia, maksavat vähemmän hyvityksiä.

Välillisten kustannusten hyvitykset kasvoivat myös suhteellisesti. Kaikkien vuonna 2020 aiheutuneista välillisistä kustannuksista maksettujen hyvitysten osuus 14 jäsenvaltion keräämistä huutokauppatuloista oli 19,2 prosenttia. Nämä jäsenvaltiot käyttivät vuonna 2021 keskimäärin 27,3 prosenttia huutokauppatuloistaan välillisten hiilikustannusten hyvittämiseen.

Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät yli 25 prosenttia huutokauppatuloistaan välillisten kustannusten hyvittämiseen, on myös julkaistava raportti, jossa esitetään tämän ylityksen syyt. Vuonna 2021 seuraavat kuusi jäsenvaltiota käyttivät yli 25 prosenttia huutokauppatuloistaan välillisten kustannusten hyvittämiseen: Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska, Saksa ja Suomi. Tämä johtui pääasiassa siitä, että hiilen hinta (ja siten aiheutuneet välilliset kustannukset) nousi suhteessa enemmän kuin huutokauppatulot, ja siitä, että markkinavakausvaranto supisti edelleen huutokaupattavia määriä. Myös energiaintensiivisen teollisuuden päästöjen osuus joissakin näistä 14 jäsenvaltiosta kasvoi verrattuna niiden aiempiin päästöihin, joiden perusteella niiden huutokauppaosuudet lasketaan.

3.5.Päästövähennykset EU:n päästökauppajärjestelmässä

Kiinteiden laitosten päästöt olivat vuonna 2021 yhteensä 1 335 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Tämä oli 6,6 prosenttia enemmän kuin vuonna 2020 mutta 5,6 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2019. 60

Tähän mennessä kiinteiden laitosten päästövähennykset ovat johtuneet pääasiassa sähköalasta (sähkön- ja lämmöntuotanto, mukaan lukien teollisuuslämpö). Sähköalan päästöt kuitenkin kasvoivat 8,4 prosenttia vuonna 2021. Tämä johtui pääasiassa sähkön kysynnän kasvusta covid-19-pandemian jälkeisen talouden elpymisen yhteydessä ja fossiilisten polttoaineiden hintojen noususta johtuneesta hiilen käytön lisääntymisestä. Sähköalan kokonaispäästöt vuonna 2021 olivat edelleen 8,1 prosenttia vuoden 2019 tasoa alhaisemmat, vaikka sähkön kysyntä näinä kahtena vuonna oli hyvin samanlainen.

Myös teollisuuslaitosten päästöt kasvoivat 4,6 prosenttia vuodesta 2020 vuoteen 2021. Kasvu oli suurta useimmilla aloilla, kuten rauta- ja terästeollisuudessa ja kemikaalialalla. Kasvun käynnisti pandemian jälkeinen talouden elpyminen, jota kuvasti 5,3 prosentin kasvu EU27-maiden bruttokansantuotteessa vuodesta 2020 vuoteen 2021. Teollisuuden päästöt vuonna 2021 olivat 2,6 prosenttia vuoden 2019 tasoa alhaisemmat, vaikka teollisuustuotannon kokonaistasot näinä kahtena vuonna olivat hyvin samanlaiset 61 .

Taulukossa 5 esitetään kiinteiden laitosten päästökauppajärjestelmän päästöjen kehitys vuodesta 2013 lähtien.



Taulukko 5. Kiinteiden laitosten todennetut päästöt

Vuosi

2013

2014

2015

2016

2017

2018

2019

2020

2021 62

Kiinteiden laitosten todennetut päästöt

1 908

1 814

1 803

1 751

1 755

1 683

1 530

1 356

1 335

Vuosimuutos

–

–4,9 %

–0,6 %

–2,9 %

0,2 %

–4,1 %

–9,1 %

–11,4 %

6,6 %

Sähkön- ja lämmöntuotannon todennetut päästöt

1 191

1 100

1 091

1 046

1 036

964

822

696

707

Vuosimuutos

–

–7,7 %

–0,8 %

–4,1 %

–1,0 %

–7,0 %

–14,7 %

–15,3 %

8,4 %

Teollisuustuotannon todennetut päästöt

717

714

712

705

719

719

708

659

631

Vuosimuutos

–

–0,4 %

–0,3 %

–1,0 %

2,0 %

0,1 %

–1,6 %

–6,9 %

4,6 %

Kaaviossa 3 esitetään päästökauppajärjestelmän päästöjen kehitys polttoainetyypeittäin vuonna 2021 verrattuna EU:n päästökauppajärjestelmän kolmanteen vaiheeseen.

EU:n päästökauppajärjestelmän tärkeimmät energialähteet vuonna 2021 olivat kivihiili, ruskohiili (ja puolibituminen hiili) ja maakaasu. Maakaasun osuus on viime vuosina vähitellen kasvanut, ja se on korvannut kivihiiltä ja vähäisemmässä määrin ruskohiiltä. Kivihiilen osuus päästöistä kasvoi kuitenkin 3,4 prosenttia vuodesta 2020 vuoteen 2021. Samalla sekä ruskohiilen että maakaasun osuudet pienenivät. Tämä liittyi fossiilisten polttoaineiden hintojen nousuun.

Kaavio 3. Päästöt polttoainetyypeittäin osuutena fossiilisten polttoaineiden vuotuisista päästöistä. Fossiilisten polttoaineiden yhteenlaskettu osuus on 100 prosenttia. Biomassa ilmoitetaan sen lisäksi. Tietoja ei ilmoiteta, jos polttoaineen osuus ei ylitä kolmea prosenttia kokonaismäärästä; * = ei sisälly muihin määritettyihin polttoaineisiin.

Ilmoitettujen tietojen mukaan 2 153 laitosta oli käyttänyt biomassaa vuonna 2021. Tämä on 24,6 prosenttia kaikista EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisesti ilmoittavista laitoksista eli enemmän kun vuonna 2020, jolloin osuus oli 22,5 prosenttia. Päästöt vaihtelevat polttoainetyypeittäin, mutta päästöt, joiden osalta päästöoikeudet oli palautettava, olisivat olleet 15,8 prosenttia suuremmat, jos nollaksi luetun biomassan päästöt laskettaisiin fossiilisiksi päästöiksi.

Nollaksi luetun biomassan päästöihin sovelletaan EU:n päästökauppajärjestelmässä 1. tammikuuta 2023 63 alkaen uusia kestävyyskriteerejä ja päästöjen vähennyksiä koskevia kriteerejä uusiutuvan energian direktiivin 64 mukaisesti. Niihin sisältyvät tiukemmat biopolttoaineita ja bionesteitä koskevat kriteerit sekä uudet kiinteää ja kaasumaista biomassaa koskevat kriteerit.

Biomassapolttoaineiden, jotka täyttävät sovellettavat kestävyyskriteerit tai jotka eivät kuulu näiden kriteerien soveltamisalaan, päästöjen voidaan katsoa olevan nolla. Tämä tarkoittaa, että niiden hiilidioksidipäästöjä ei lasketa fossiiliseksi hiilidioksidiksi. Toiminnanharjoittajien ei tarvitse palauttaa päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksia näiden nollaksi luettujen päästöjen osalta. Siksi kaaviossa 3 esitetään nollaksi luetut biomassapäästöt fossiilisten polttoaineiden päästöjen lisänä.

Kaaviossa 4 kuvataan, miten biomassasta peräisin olevat nollaksi luetut päästöt jakautuvat luokan A, B ja C laitosten välillä EU:n päästökauppajärjestelmässä. Jako ei sisällä absorptiovaihetta eikä päästöjen nettoarvoa. Biomassasta peräisin olevat nollaksi luetut päästöt kasvoivat selvästi 142 miljoonasta tonnista vuonna 2020 yhteensä 172 miljoonaan tonniin vuonna 2021.

Muun kuin nollaksi luetun biomassan päästöjen määrä pysyi vähäisenä noin 1,5 miljoonassa hiilidioksidiekvivalenttitonnissa. Niiden osuus päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvista kiinteiden laitosten kokonaispäästöistä oli hieman yli 0,1 prosenttia. Vaikka tämä osuus on lähes sama kuin vuonna 2020, sen odotetaan kasvavan, koska nollaksi luettua biomassaa koskevat vaatimukset tiukentuvat erityisesti vuoden 2023 jälkeen. Kansalliset viranomaiset voivat 1. tammikuuta 2023 asti sallia, että laitokset lukevat biomassan päästöt nollaksi osoittamatta, että uusiutuvan energian direktiivin kestävyyskriteerejä ja päästöjen vähennyksiä koskevia kriteerejä noudatetaan.

 

Kaavio 4. Nollaksi luetusta biomassasta peräisin olevat päästöt vuonna 2021 verrattuna kolmanteen vaiheeseen (2013–2020). Päästöt esitetään miljoonina hiilidioksidiekvivalenttitonneina.

3.6.Tarjonnan ja kysynnän tasapainottaminen

EU:n päästökauppajärjestelmää leimasi kolmannen vaiheen alussa vuonna 2013 päästöoikeuksien tarjonnan ja kysynnän välinen suuri rakenteellinen epätasapaino. Hiilimarkkinoilla oli 2,1 miljardin päästöoikeuden ylijäämä. Komissio on toteuttanut sekä lyhyen että pitkän aikavälin toimia tämän epätasapainon korjaamiseksi. Lyhyen aikavälin toimenpiteenä komissio lykkäsi 900 miljoonan päästöoikeuden huutokauppaamista vuosilta 2014–2016 vuosille 2019–2020. Lisäksi se perusti markkinavakausvarannon pitkäaikaiseksi ratkaisuksi vuonna 2015.

Markkinavakausvarannolla mukautetaan huutokaupattavia määriä kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärään liittyvien ennalta määriteltyjen kynnysarvojen mukaisesti. Tämä edistää EU:n hiilimarkkinoiden tasapainoa ja häiriönsietokykyä. Markkinavakausvarannon toiminta alkoi vuonna 2019, ja se on poistanut päästöoikeuksia kierrosta vähentämällä jäsenvaltioiden huutokaupattavia määriä joka vuosi siitä lähtien. Varantoon lisättiin myös ne 900 miljoonaa päästöoikeutta, joiden huutokauppaamista oli alun perin lykätty.

Päästöt kasvoivat vuonna 2021 vuoteen 2020 verrattuna, mutta ne jäivät pandemiaa edeltäneen vuoden 2019 tason alapuolelle. Tämä johti 1 449 miljoonan päästöoikeuden ylijäämään, mikä oli vähemmän kuin vuonna 2020 mutta hieman enemmän kuin vuonna 2019. Kaaviossa 5 esitetään päästöoikeuksien ylijäämä EU:n päästökauppajärjestelmässä vuodesta 2013 lähtien.

Kaavio 5. Päästöoikeuksien ylijäämä EU:n päästökauppajärjestelmässä (2013–2021).

Komissio on julkaissut säännöllisesti toukokuun 2017 puolivälistä lähtien edeltävää vuotta koskevan kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän. Komissio julkaisi kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän kuudennen kerran toukokuussa 2022 65 . Tällöin päästöoikeuksia oli kierrossa yhteensä 1 449 214 182. Koska ylijäämä ylitti ennalta määritetyn kynnysarvon, päästöoikeuksia siirrettiin jälleen markkinavakausvarantoon. Tämä vähensi vuosien 2022 ja 2023 huutokaupattavia määriä.

Tällä tavoin markkinavakausvaranto pienensi huutokaupattavia määriä lähes 350 miljoonalla päästöoikeudella syyskuun 2022 ja elokuun 2023 välisenä aikana. Tämän kertomuksen oheisasiakirjana olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan lisäyksessä 3 olevassa taulukossa 3.1 esitetään päästökauppajärjestelmän maiden markkinavakausvarantoon vuonna 2022 tekemät sijoitukset.

Komissio toteutti vuonna 2021 ensimmäisen markkinavakausvarantoa koskevan uudelleentarkastelun osana laajempaa aloitetta Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamiseksi 66 . Uudelleentarkastelu osoitti, että markkinavakausvaranto on toiminut hyvin ja täyttänyt tehtävänsä. Se on auttanut vähentämään ylijäämää ja antamaan luotettavan hiilen hintasignaalin myös covid-19-pandemian aikana. Vuodesta 2019 lähtien varantoon on lisätty yli 1,4 miljardia päästöoikeutta. Varantoon lisättiin joka vuosi 24 prosenttia edellisen vuoden päästöoikeuksien ylijäämästä sekä 887 miljoonaa päästöoikeutta, jotka jäivät jakamatta vuosina 2013–2020.

Ensimmäisessä uudelleentarkastelussa komissio ehdotti, että markkinavakausvarannolla olisi edelleen puututtava EU:n hiilimarkkinoille syntyneeseen epätasapainoon ja reagoitava mahdollisiin kysyntähäiriöihin (kuten covid-19-pandemian aiheuttamaan häiriöön). Tätä varten komissio ehdotti prosenttiosuuden pitämistä 24:ssä ja varauksen toimintaparametrien mukauttamista.

4.Ilmailu

EU:n päästökauppajärjestelmällä on säännelty ilmailualan päästöjä vuodesta 2012 lähtien. Oikeudellisesti järjestelmä kattaa kaikki lähtevät lennot ja, ellei niille ole myönnetty poikkeusta, kaikki ETA:han saapuvat lennot. EU kuitenkin rajasi vuonna 2013 tilapäisesti päästökauppajärjestelmän velvoitteet koskemaan vain ETA:n sisäisiä lentoja. Tällä haluttiin tukea kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAOn maailmanlaajuisen markkinapohjaisen järjestelmän kehittämistä ilmailun päästöjen vähentämiseksi. 67 Päätöksen voimassaoloaikaa on jatkettu kaksi kertaa siten, että se ulottuu vuoteen 2023.

EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa 1. tammikuuta 2020 alkaen myös Sveitsiin lähtevien lentojen päästöt. 68 Sveitsin päästökauppajärjestelmää sovelletaan puolestaan ETA:n lentoasemille lennettäviin lentoihin. Tämä takaa tasapuoliset toimintaedellytykset lentoreittien kummankin suunnan osalta.

Tammikuun 1. päivästä 2021 alkaen EU:n päästökauppajärjestelmää sovelletaan edelleen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan lähteviin lentoihin ja Yhdistyneen kuningaskunnan päästökauppajärjestelmää ETA:n lentoasemille lähteviin lentoihin. Näin säilytetään ilmailun päästöjen sisältyminen hiilen hinnoittelun piiriin, vaikka Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.

Vuonna 2021 myönnettiin 28,3 miljoonaa ilmailun päästöoikeutta EU:n päästökauppajärjestelmän päivitetyn soveltamisalan mukaisesti. Maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä oli hieman yli 24 miljoonaa. Lisäksi kansallisten valvojien hallinnoimat ilma-alusten käyttäjät ETA:ssa saivat noin 0,5 miljoonaa sveitsiläistä ilmailun päästöoikeutta maksutta Sveitsin päästökauppajärjestelmästä. Vertailun vuoksi vuonna 2021 huutokaupattiin noin 3,8 miljoonaa ilmailun päästöoikeutta. Ilmailun päästökaton on määrä pienentyä vuodesta 2021 lähtien 2,2 prosenttia vuodessa.

Ilmailun päästöt olivat nousseet ennätyskorkeiksi vuonna 2019, mutta ne laskivat jyrkästi vuonna 2020 covid-19-pandemian ja siihen liittyvien matkustusrajoitusten vuoksi. Ilma-alusten käyttäjien päästöt olivat vuonna 2021 yhteensä 27,9 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (mukaan lukien noin 0,3 miljoonaa tonnia Sveitsin päästökauppajärjestelmästä). Tämä on noin 30 prosenttia enemmän kuin vuonna 2020 mutta silti 50 prosenttia vähemmän kuin ennen pandemiaa vuonna 2019. On tärkeää huomata, että vertailussa käytettiin vuosien 2020 ja 2019 päästöjen arvoja, joita on mukautettu ilmailualan osalta muuttuneen EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan huomioon ottamiseksi vuodesta 2021 alkaen. 69 Mukautetut arvot eivät sisällä Yhdistyneestä kuningaskunnasta saapuvia lentoja.

Taulukossa 6 esitetään ilmailualalla maksutta jaettavien ja huutokaupattavien päästöoikeuksien määrät sekä ilma-alusten käyttäjien todennettujen päästöjen määrä.



Taulukko 6. Ilma-alusten käyttäjät – todennetut päästöt, ilmaisjako ja huutokaupatut päästöoikeudet

Vuosi

2013

2014

2015

2016

2017

2018

2019

2020

2021

Todennetut päästöt (miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia)

53,5

54,8

57,1

61,5

64,4

67,5

68,2

25,2

27,9

Vuosimuutos

–

2,5 %

4,1 %

7,7 %

4,8 %

4,8 %

1 %

–63 %

30 % 70

Ilmaisjako (EU27 + Islanti, Liechtenstein ja Norja + Yhdistynyt kuningaskunta + Sveitsi). 71 , 72

32,4

32,4

32,1

32,0

33,1

31,3

31,3 73

32,5 74

24,0 75

Ilmaisjako uusien osallistujien ja nopeasti toimintaansa lisäävien ilma-aluksen käyttäjien erityisvarannosta

0

0

0

0

1,1

1,1

1,0

0,8

0,3

Huutokaupattujen päästöoikeuksien määrä 76

0

9,3

16,4

6,0

4,7

5,6

5,5

9,2

3,8

ICAOn yleiskokous hyväksyi lokakuussa 2016 päätöslauselman kansainvälisen lentoliikenteen päästöhyvitysjärjestelmästä (CORSIA). CORSIAn päätavoitteena on kompensoida tietyn perustason ylittävät kansainvälisen ilmailun hiilidioksidipäästöt. Järjestelmä käynnistettiin virallisesti vuonna 2021, ja se on vapaaehtoinen vuoteen 2026 saakka. Vielä ei ole selvää, soveltavatko kaikki järjestelmän piiriin kuuluvat maat sitä siitä lähtien. Osa maista (esimerkiksi Kiina) on esittänyt varauksia järjestelmästä. CORSIAa koskevan päätöslauselman vuoksi EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan rajoittamista Euroopan sisälle oli jatkettu ilmailun osalta vuoteen 2023 asti.

CORSIAan osallistuvien maiden olisi velvoitettava kyseisiin maihin sijoittautuneet lentoyhtiöt kompensoimaan perustason ylittävät päästönsä ostamalla ja mitätöimällä kansainvälisiä päästöhyvityksiä. Perustasoksi oli alun perin määritelty vuosien 2019 ja 2020 tasojen keskiarvo. ICAOn yleiskokous päätti lokakuussa 2021 muuttaa järjestelmän vuosien 2024–2035 perustason 85 prosenttiin vuoden 2019 päästöistä.

Komissio ehdotti osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamista koskevaa pakettia, että EU:n päästökauppajärjestelmää uudistetaan ilmailun osalta. 77 , 78 Ehdotuksen tavoitteena on saattaa CORSIA osaksi EU:n lainsäädäntöä tavalla, joka on yhdenmukainen EU:n talouden laajuisen vuoden 2030 ilmastotavoitteen ja ilmastotoimien ajan mittaan tapahtuvan lisäämisen kanssa. Tätä varten komissio ehdotti, että EU:n päästökauppajärjestelmän toimintakehys ja ETA:n sisäisten lentojen hintasignaali säilytetään ja CORSIA-järjestelmää sovelletaan soveltuvin osin ETA:n ulkopuolisiin lentoihin.

Maailmanlaajuisen ilmailun kokonaisvaikutus ilmastoon on huomattavasti suurempi kuin pelkkä hiilidioksidikomponentti, jota EU:n päästökauppajärjestelmällä tällä hetkellä säännellään. Ilmailun kokonaisvaikutusten arvioidaan olevan 2–4 kertaa hiilidioksidipäästöjä suuremmat, kun otetaan huomioon muut kuin hiilidioksidipäästöjen vaikutukset. 79 Näihin päästöihin puuttuminen on tärkeää, koska hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) on kuudennessa ilmastonmuutoksen hillintää koskevassa arviointiraportissaan 80 yksilöinyt kansainvälisen ilmailun (ja merenkulun) aloiksi, joiden ilmastotavoitteet eivät vastaa sitä, mitä tarvitaan maapallon lämpötilan nousun hillitsemiseksi Pariisin sopimuksen mukaisesti.

5.Markkinoiden valvonta

EU:n hiilimarkkinoita säännellään perusteellisella markkinoiden valvontaa koskevien sääntöjen kehyksellä. Spot-kaupan kohteena olevat päästöoikeudet ja päästöoikeuksien johdannaiset on luokiteltu rahoitusmarkkinadirektiivin 81 (MiFID) nojalla. Tämä luokittelu näkyy myös johdetussa oikeudessa, kuten huutokauppa-asetuksessa 82 , jolla säännellään ensimarkkinoita (päästöoikeuksien huutokauppaa). Kaiken kaikkiaan EU:n hiilimarkkinoilla käytävässä kaupassa noudatetaan samaa sääntelyjärjestelmää kuin EU:n rahoitusmarkkinoilla.

EU:n hiilimarkkinoiden valvonnasta vastaavat kaikkien 27 jäsenvaltion rahoitusvalvontaviranomaiset 83 , ja sitä koordinoi EU:n sääntelyviranomainen eli Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA). Viranomaiset seuraavat markkinaosapuolten toimintaa laajan raportoinnin ja avoimuusvaatimusten avulla. Lisäksi markkinoiden väärinkäyttöasetus 84 velvoittaa markkinatoimijat ilmoittamaan epäilyttävistä toimeksiannoista ja liiketoimista välittömästi. Kansallisilla viranomaisilla on puolestaan valtuudet määrätä korjaavia toimia tai seuraamuksia, jos ne havaitsevat markkinoiden väärinkäyttöä.

Rahoitusvalvontasäännöt turvaavat EU:n hiilimarkkinoiden eheyden ja avoimuuden. Vakiintunut kehys on toiminut hyvin. Hiilen hinnan noustua vuonna 2021 jotkin sidosryhmät ovat kuitenkin esittäneet väitteitä liiallisesta hintakeinottelusta. Näiden huolenaiheiden käsittelemiseksi komissio antoi ESMAn tehtäväksi analysoida kaupankäyntiä EU:n hiilimarkkinoilla. 85

Alustavan arvioinnin 86 jälkeen ESMA julkaisi maaliskuussa 2022 lopullisen raportin 87 päästöoikeuksista ja niihin liittyvistä johdannaisista. Se on yksi kattavimmista arvioinneista, joita EU:n hiilimarkkinoista on tehty niiden käyttöönotosta vuonna 2005 lähtien. Raportissa on käytetty suoraan rahoitusmarkkinoiden valvojilta kerättyjä tietoja. Siinä ehdotetaan myös poliittisia suosituksia markkinoiden toiminnan parantamiseksi. Raportin pääviestinä on, että hiilimarkkinat toimivat asianmukaisesti ja että havaitut hintamuutokset ovat markkinoiden perustekijöiden mukaisia. Myös Euroopan keskuspankki, joka julkaisi analyysinsa huhtikuussa 2022, vahvisti tämän päätelmän itsenäisesti. 88

5.1.ESMAn raporttiin sisältyvät havainnot

Hiilen hinta nousi vuoden 2021 aikana ja vuoden 2022 alkupuoliskolla. ESMAn raportissa vahvistetaan, että tämä kehitys ja siihen liittyvä epävakaus ovat markkinoiden perustekijöiden mukaisia. Päästöoikeuksien hintaan voivat vaikuttaa useat tekijät. ESMA on kuitenkin samaa mieltä useimpien analyytikkojen kanssa keskeisistä tekijöistä vuosien 2021 ja 2022 hinnannousun taustalla.

Päästöoikeuksien kysyntä on kasvanut ensin covid-19-pandemian jälkeisen talouden elpymisen seurauksena ja sitten kaasun hintojen noususta johtuneen maakaasusta muihin fossiilisiin polttoaineisiin siirtymisen vuoksi. Lisäksi markkinat ennakoivat jo ehdotetussa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamista koskevassa lainsäädäntöpaketissa esitettyjen poliittisten uudistusten hyväksymistä, minkä seurauksena muun muassa päästöoikeuksien tarjonta tiukentuu jatkossa.

EU:n hiilimarkkinat ovat reagoineet myös lyhyellä aikavälillä äkillisiin häiriöihin, kuten covid-19-pandemiaan ja siihen liittyviin taloudellisiin vaikutuksiin sekä Ukrainan sotaan ja siihen liittyvään energiakriisiin.

ESMAn raportissa ei havaittu merkittäviä markkinoiden toimintaan liittyviä poikkeavuuksia rahoitusvalvonnan näkökulmasta. Johdannaissopimusten ensi- ja jälkimarkkinat toimivat laajalti tarkoitetulla tavalla. Suurin osa kaupankäynnistä tapahtuu jälkimarkkinoilla johdannaissopimusten kautta (90 % määristä). Johdannaissopimusten avulla ne tahot, joita vaatimusten noudattamisvelvoite koskee, ja muut finanssialan ulkopuoliset yhteisöt (kaupalliset toimijat) voivat suojautua hintariskiltä.

Raportissa ei myöskään löydetty näyttöä finanssialan yhteisöjen liiallisesta hintakeinottelusta, josta olisi vahinkoa niille tahoille, joita vaatimusten noudattamisvelvoite koskee. Toiminnanharjoittajat ovat edelleen pääasiallinen osallistujaryhmä sekä ensi- että jälkimarkkinoilla. Vaikka markkinoille osallistuu myös investointirahastoja ja muita finanssialan yhteisöjä, jotka voisivat yleisesti ottaen toimia spekulatiivisesti, niiden osuus on kasvanut vain hieman vuodesta 2018 ja on yleisesti ottaen alhainen (alle 8 %). Myöskään kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät ole ilmoittaneet markkinoiden väärinkäytöstä tai sisäpiirikaupoista.

ESMAn raportissa vahvistetaan, että rahoitusalalla on tärkeä tehtävä hiilimarkkinoiden toiminnassa: antaa likviditeettiä ja auttaa niitä tahoja, joita noudattamisvelvoite koskee, hankkimaan päästöoikeuksia. Päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvat toiminnanharjoittajat hoitavat vaatimusten noudattamisvelvoitteensa pääasiassa ostamalla johdannaissopimuksia, erityisesti futuureja. Ne antavat toiminnanharjoittajille oikeuden myydä päästöoikeudet tulevana ajankohtana ennalta sovittuun hintaan. Näissä kaupoissa vastapuolet ovat pääasiassa finanssialan yhteisöjä (sijoituspalveluyrityksiä ja pankkeja). Niiden osallistuminen markkinoille antaa näin ollen päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluville toiminnanharjoittajille enemmän mahdollisuuksia hallita hintariskejä ja vapauttaa lisäpääomaa pidemmän aikavälin investointeihin.

Finanssialan yhteisöillä on tärkeä rooli myös päästöoikeuksien jakamisessa muille markkinaosapuolille, erityisesti pienille ja keskisuurille päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluville toiminnanharjoittajille, jotka käyvät kauppaa jälkimarkkinoilla. Kaiken kaikkiaan ESMA totesi, että jälkimarkkinoille osallistuttiin enemmän kuin huutokauppoihin. ESMA vahvisti myös, että suurimmat osallistujat olivat aktiivisia sekä huutokaupoissa että jälkimarkkinoilla myyden päästöoikeuksia muille osallistujille. Monille päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluville toiminnanharjoittajille voi olla kätevämpää ja kustannustehokkaampaa hankkia vaatimusten noudattamiseen käytettäviä päästöoikeuksia tällaisten välittäjien, myös finanssialan yhteisöjen, kautta.

5.1.1.ESMAn poliittiset suositukset

ESMAn raportissa annetaan useita poliittisia suosituksia, joiden tavoitteena on parantaa EU:n hiilimarkkinoiden seurantaa ja avoimuutta. Komissio harkitsee parhaillaan huolellisesti näitä suosituksia sekä niiden täytäntöönpanemiseksi mahdollisesti tarvittavia kohdennettuja toimia ja mukautuksia.

Lisäksi raportissa esitetään päätöksentekijöiden harkittavaksi kaksi asiaa antamatta niistä suosituksia: positiolimiittien ja keskitetyn markkinoiden seurannan käyttöönotto. Jatkotoimena ESMA ehdottaa perusteellista lisäarviointia, jotta mahdolliset haittavaikutukset voidaan välttää.

Komissio seuraa edelleen tiiviisti hiilimarkkinoiden toimintaa, arvioi ESMAn suosituksia ja tekee tiivistä yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa markkinoiden eheyden varmistamiseksi.

6.Päästöjen tarkkailu, raportointi ja todentaminen

Neljännessä vaiheessa (2021–2030) sovelletaan edelleen EU:n päästökauppajärjestelmän seuranta-, raportointi-, todentamis- ja akkreditointivaatimusten vakiintunutta kehystä. Nämä vaatimukset yhdenmukaistetaan tarkkailua ja raportointia koskevalla asetuksella 89 sekä akkreditointia ja todentamista koskevalla asetuksella 90 .

Maat raportoivat vuosittain EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanosta EU:n päästökauppadirektiivin 21 artiklan mukaisesti. Kertomuksista saadaan tietoa järjestelmän tehokasta toimintaa tukevasta tarkkailu-, raportointi-, todentamis- ja akkreditointikehyksestä.

6.1.Päästöjen tarkkailu

EU:n päästökauppajärjestelmän päästöjen tarkkailuun käytettävässä järjestelmässä noudatetaan osa-alueisiin perustuvaa lähestymistapaa. Se antaa toiminnanharjoittajille runsaasti liikkumavaraa, minkä ansiosta varmistetaan kustannustehokkuus ja päästötietojen luotettavuus. Toiminnanharjoittajat voivat käyttää monia erilaisia tarkkailumenetelmiä (laskentaan tai mittaukseen perustuvia menetelmiä sekä poikkeuksellisesti myös ns. fall back -menetelmää) sekä erilaisten menetelmien yhdistelmiä laitosten yksittäisten osien yhteydessä. Ilma-alusten käyttäjät voivat käyttää ainoastaan laskentaan perustuvia menetelmiä, ja tärkein lentoihin liittyvä muuttuja on polttoaineenkulutus.

Tarkkailua ja raportointia koskevassa asetuksessa edellytetään, että laitoksilla ja alusten käyttäjillä on asianomaisen toimivaltaisen kansallisen viranomaisen hyväksymä tarkkailusuunnitelma. Näin estetään tarkkailumenetelmien sattumanvarainen valinta ja ajallinen vaihtelu.

Useimmat laitokset laskivat vuonna 2021 päästönsä käyttämällä laskentaan perustuvaa menetelmää. 91 Vain 154 laitosta (1,8 %) 22 maassa ilmoitti käyttävänsä jatkuvatoimisia päästömittausjärjestelmiä (CEMS). Määrä oli lähes sama kuin vuonna 2020. Jatkuvatoimista päästömittausta käytetään eniten Saksassa ja Tšekissä. Laitoksista 30:ssä mitatut päästöt sisälsivät myös biogeenisen hiilidioksidin. Noin puolet jatkuvatoimista päästömittausjärjestelmää käyttävistä laitoksista käyttää menetelmää yli 95 prosenttiin päästöistään, kun taas noin puolet käyttää jatkuvatoimisen päästömittausjärjestelmän ja laskentaan perustuvan menetelmän yhdistelmää.

Vain 11 maata ilmoitti käyttäneensä fall back -menetelmää: sitä käytettiin 31 laitoksessa, joiden päästömäärä oli noin 2,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (neljä laitosta enemmän kuin vuonna 2020 mutta 0,4 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vähemmän kuin vuonna 2020). Jopa 52 prosenttia fall back ‑menetelmään pohjautuvista ilmoitetuista kokonaispäästöistä on peräisin yhdestä Alankomaissa sijaitsevasta laitoksesta.

Suurin osa laitoksista täytti vuonna 2021 tarkkailua ja raportointia koskevassa asetuksessa annetut oletusarvoiset vähimmäismäärittämistasot 92 . Luokassa C vain 98 laitoksen (vuonna 2020 luku oli 80) ilmoitettiin poikkeavan vähintään yhden muuttujan osalta vaatimuksesta soveltaa korkeimpia määrittämistasoja merkittäviin lähdevirtoihin. Näiden 18 maassa sijaitsevien laitosten osuus kaikista luokan C laitoksista oli 13,6 prosenttia. Toiminnanharjoittaja saa poiketa vaatimuksista ainoastaan, jos se osoittaa, ettei korkein määrittämistaso ole teknisesti toteutettavissa tai että sen toteuttamisesta aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia. Kun nämä edellytykset eivät enää täyty, toiminnanharjoittajien on parannettava tarkkailujärjestelmiään.

Vuonna 2021 yhteensä 405 luokan B laitosta, jotka sijaitsivat 23 maassa, oli saanut jonkinlaisen poikkeuksen tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen perusvaatimuksista. Tämä on 21 prosenttia kaikista luokan B laitoksista, eli osuus pysyi samana kuin vuonna 2020.

6.2.Akkreditointi ja todentaminen

EU:n päästökauppajärjestelmän päästöjen tarkkailun todentajien on oltava kansallisen akkreditointielimen akkreditoimia, jotta he voivat suorittaa arviointeja akkreditointia ja todentamista koskevan asetuksen mukaisesti. Näin varmistetaan, että todentajat voivat vastavuoroisen tunnustamisen ansiosta toimia kaikissa EU:n päästökauppajärjestelmän maissa ja siten hyödyntää kaikkia sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia ja taata palvelun riittävän saatavuuden.

Akkreditoituja todentajia oli vuonna 2021 yhteensä 106 kiinteiden laitosten ja 23 ilmailun alalla. Lisäksi 26 maata ilmoitti, että niiden alueella toimi vuonna 2021 vähintään yksi ulkomainen todentaja, ja kuusi maata ilmoitti, että niiden alueella toimi vain ulkomaisia todentajia. Tämä osoittaa, että todentajien vastavuoroinen tunnustaminen maiden kesken toimii edelleen hyvin.

Todentajien on todettu noudattavan akkreditointia ja todentamista koskevaa asetusta hyvin. Vain Norja ilmoitti kahdesta todentajan akkreditoinnin keskeyttämisestä ja vain Ranska ilmoitti yhdestä todentajan akkreditoinnin peruuttamisesta. Vuonna 2020 ei keskeytetty yhtään akkreditointia ja peruutettiin yksi akkreditointi. Kuusi maata kavensi seitsemän todentajan akkreditoinnin pätevyysaluetta. Vuonna 2020 vain Saksa kavensi kahden todentajan pätevyysaluetta.

Vuonna 2021 kuusi maata ilmoitti saaneensa valituksia todentajista (yksi enemmän kuin vuonna 2020). Valitusten kokonaismäärä (28) oli kuitenkin vain 57 prosenttia vuonna 2020 saatujen valitusten määrästä. Useimmat valitukset (93 %) oli jo ratkaistu raportointihetkellä (86 % vuonna 2020). Lisäksi yksi maa ilmoitti, että 11 valitusta edellisiltä vuosilta oli tällä välin ratkaistu.

Vuonna 2021 kahdeksan maata ilmoitti havainneensa 64 poikkeamaa todentajien roolissa kansallisten akkreditointielinten ja toimivaltaisten viranomaisten välisessä tiedonvaihtoprosessissa (kasvua vuodesta 2020, jolloin poikkeamia ilmoitti seitsemän maata). Näistä 72 prosenttia oli ratkaistu raportointiajankohtaan mennessä. Lisäksi kolme maata ilmoitti, että 24 poikkeamaa edellisiltä vuosilta oli tällä välin ratkaistu.

Yhteenveto akkreditointiin ja todentamiseen liittyvistä näkökohdista on tämän kertomuksen oheisasiakirjana olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan lisäyksessä 4 olevassa taulukossa 4.1.

6.3.Toimivaltaiset viranomaiset

EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten organisaatiotapa vaihtelee maittain. Toisissa maissa siihen osallistuu useita paikallisviranomaisia, kun taas toisissa täytäntöönpano on keskitetty. Maat valitsevat nämä lähestymistavat kustannustehokkuuden ja ajankäytön tehokkuuden perusteella.

EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanoon osallistui vuonna 2021 yhteensä 69 keskusviranomaista, 147 alueellista viranomaista, 644 paikallista viranomaista ja 27 muuta toimivaltaista viranomaista. Maat ilmoittivat käyttäneensä erilaisia välineitä viranomaisten väliseen koordinointiin. Tällaisia olivat esimerkiksi tarkkailu-, raportointi- ja todentamistyöstä vastaava (11 maata) tai koordinointitehtävää 93 hoitava (10 maata) toimivaltainen keskusviranomainen, toimivaltaisen keskusviranomaisen paikallisviranomaisille antamat sitovat ohjeet (5 maata), toimivaltaisten viranomaisten yhteinen koulutus (8 maata) ja viranomaisten väliset säännölliset työryhmät tai kokoukset (11 maata). Yhteensä 14 maassa ei ollut vuonna 2021 käytössä mitään tällaisia välineitä. Kyseisissä maissa organisaatiotapa oli keskitetty, joten koordinointivälineitä tarvittiin vähemmän.

Yksityiskohtainen yhteenveto EU:n päästökauppajärjestelmän maiden välisestä koordinoinnista on tämän kertomuksen oheisasiakirjoihin kuuluvan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan lisäyksessä 4 olevassa taulukossa 4.2.

Yhteensä 15 maata ei perinyt vuonna 2021 laitoksen toiminnanharjoittajilta luvanantoon ja tarkkailusuunnitelmien hyväksyntään liittyviä maksuja (kasvua vuodesta 2020, jolloin luku oli 13). Yhteensä 18 maassa ilma-alusten käyttäjät eivät myöskään maksaneet maksuja (16 maassa vuonna 2020). Maksut vaihtelevat merkittävästi maiden kesken ja palvelutyypin mukaan. Laitosten lupaan ja tarkkailusuunnitelman hyväksyntään liittyvät maksut vaihtelevat 5 eurosta 7 729,20 euroon ja ilma-alusten käyttäjien maksut 2,13 eurosta 3 100 euroon. Yhteensä 13 maata ilmoitti perineensä toiminnanharjoittajilta erisuuruisia tarkkailusuunnitelmien hyväksyntään tai merkittäviin muutoksiin liittyviä maksuja.

Tämän kertomuksen oheisasiakirjana olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan lisäyksessä 4 olevassa taulukossa 4.3 esitetään yksityiskohtainen yhteenveto EU:n päästökauppajärjestelmän maiden perimistä maksuista.

6.4.Vaatimusten noudattaminen ja täytäntöönpano

EU:n päästökauppajärjestelmän vaatimusten noudattaminen tarkastetaan vuotuisissa sykleissä. Toiminnanharjoittajien on toimitettava kultakin toimintavuodelta vuotuinen päästöselvitys seuraavan vuoden maaliskuun 31. päivään mennessä. Selvityksen todentamisen jälkeen toiminnanharjoittajien on palautettava sovittu määrä päästöoikeuksia kyseisen vuoden huhtikuun 30. päivään mennessä. EU:n päästökauppadirektiivissä säädetään 100 euron sakosta 94 kutakin sellaista aiheutunutta hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti, jonka osalta päästöoikeuksia ei palautettu määräaikaan mennessä. Tämä sakko maksetaan myöhässä olevien päästöoikeuksien palauttamiskustannusten lisäksi. EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanoon liittyviin rikkomuksiin voidaan soveltaa myös muita seuraamuksia kunkin maan vahvistamien kansallisten säännösten perusteella.

EU:n päästökauppajärjestelmän vaatimusten noudattamistaso pysyi hyvin korkeana vuoden 2021 soveltamiskaudella. Toiminnanharjoittajat, jotka aiheuttavat yli 99 prosenttia kiinteiden laitosten ja ilmailun päästöistä useimpina vuosina, täyttivät lakisääteiset velvollisuutensa määräajassa. Vaatimusten noudattamista koskevan järjestelmän tehokkuus on parantunut, kun sähköinen raportointi on otettu laajemmin käyttöön. Yhteensä 11 maata käytti vuonna 2021 automaattisia tietojärjestelmiä ja sähköisiä malleja tarkkailusuunnitelmien, päästöselvitysten, todentamisraporttien ja/tai parannusraporttien laatimisessa. Kahdeksan maata käyttää automaattisia tietojärjestelmiä myös tarkkailumenetelmäsuunnitelmien, vuotuisten tuotantotasoraporttien ja muun päästöjen jakamista koskevan tiedonvaihdon työnkulun hallintaan.

Covid-19-pandemian ja siihen liittyvien fyysisiä kontakteja koskevien rajoitusten vuoksi 18 maata antoi todentajille mahdollisuuden tehdä virtuaalisia toimipaikkakäyntejä 95 . Asianomainen toimivaltainen viranomainen hyväksyi virtuaaliset toimipaikkakäynnit 460 laitoksen ja 64 ilma-aluksen käyttäjän osalta.

Toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat erilaisia vaatimustenmukaisuustarkastuksia, jotka koskevat laitosten vuotuisia päästöselvityksiä. Vuonna 2021 kaikki toimivaltaiset viranomaiset tarkastivat kiinteiden laitosten raporttien täydellisyyden ja useimmat ilma-alusten käyttäjien raporttien täydellisyyden. Poikkeuksia ovat toimivaltaiset viranomaiset Unkarissa (3 ilma-aluksen käyttäjää) ja Latviassa (2 ilma-aluksen käyttäjää) sekä Liechtensteinissa, Pohjois-Irlannissa ja Sloveniassa (ne eivät hallinnoi ilma-alusten käyttäjiä).

Tämän kertomuksen oheisasiakirjana olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan lisäyksessä 4 olevassa taulukossa 4.4 esitetään yksityiskohtainen yhteenveto EU:n päästökauppajärjestelmän maiden tekemistä vaatimustenmukaisuustarkastuksista.

Yhteensä 12 maassa toimivaltaiset viranomaiset tekivät konservatiivisen arvion 55 laitoksen osalta (noin 0,6 % kaikista laitoksista). Määrä oli pienempi kuin vuonna 2020, jolloin se oli 58. Tällaiset arviot tehdään tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen 70 artiklan mukaisesti, jos vuotuisia päästöselvityksiä ei ole toimitettu määräaikaan mennessä, jos todentamisesta on annettu kielteinen lausunto tai jos vuotuinen päästöselvitys ei ollut kyseisen asetuksen mukainen. Yhteensä 14 laitoksen kaikki päästöt arvioitiin konservatiivisesti. Kaikkiaan 17 laitoksen osalta konservatiivinen arvio kattoi vain osan päästöistä, ja 24 laitoksen osalta arvioitiin, etteivät ne olleet tuottaneet lainkaan päästöjä.

Konservatiivisesti arvioitujen päästöjen määrä oli yhteensä 0,8 Mt (vähemmän kuin vuonna 2020, jolloin se oli 3,3 Mt) 55 laitoksen ilmoittamien päästöjen kokonaismäärästä, joka oli 5 Mt (vähemmän kuin vuonna 2020, jolloin se oli 18 Mt). Konservatiivisia arvioita tehtiin yleensä siksi, että päästöselvitykset eivät olleet täysin tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen vaatimusten mukaisia tai koska ne oli toimitettu määräajan jälkeen.

Kuusi maata (kaksi vähemmän kuin vuonna 2020) ilmoitti tehneensä ilmailua koskevia konservatiivisia arvioita. Ne koskivat 28:aa ilma-aluksen käyttäjää (viittä enemmän kuin vuonna 2020) ja 0,09:ää Mt päästöjä (0,14 Mt vuonna 2020).

Toimivaltaisten viranomaisten tarkastukset ovat edelleen tärkeä lisä todentajien työhön. Päästöselvitysten tarkistamisen lisäksi 16 maata ilmoitti tehneensä paikalla tehtäviä tarkastuksia laitoksissa. Yksikään maa 96 ei ilmoittanut ilmailua koskevista paikalla tehtävistä tarkastuksista, kun taas vuonna 2020 yhteensä 13 maata ilmoitti tehneensä niitä. Pienempien lukujen voidaan erityisesti ilmailun osalta katsoa johtuvan covid-19-pandemian vaikutuksesta. Toimivaltaiset viranomaiset eivät voineet tehdä tarkastuskäyntejä laitoksiin tai ilma-alusten käyttäjien tiloihin vuoden 2021 lähes koko ensimmäisen puoliskon aikana.

Tämän kertomuksen oheisasiakirjana olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan lisäyksessä 4 olevassa taulukossa 4.5 esitetään yksityiskohtainen yhteenveto EU:n päästökauppajärjestelmän maiden toteuttamista vaatimusten noudattamista koskevista toimenpiteistä.

Vuonna 2021 yhteensä 29 laitoksen toiminnanharjoittajaa kahdeksassa maassa sai liikapäästösakkoja. Neljä maata ilmoitti antaneensa ilmailun alalla liikapäästösakkoja, jotka koskivat yhdeksää ilma-aluksen käyttäjää. Maista 11 97 ilmoitti 41 muusta rikkomuksesta kuin liikapäästöistä ja oli määrännyt seuraamuksia tai antanut virallisia varoituksia tai virallisia ilmoituksia. Yhteensä ilmoitettiin 30 sakkoa (jotka oli annettu tai määrä antaa esimerkiksi käynnissä olevien oikeudenkäyntien vuoksi), joiden arvo oli yhteensä 17,9 miljoonaa euroa. Tämä sisältää ilmailun, jonka alalla neljässä maassa havaittiin viisi rikkomusta. Ne johtivat kolmeen sakkoon, joiden arvo oli yhteensä 36 000 euroa.

Tämän kertomuksen oheisasiakirjana olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan lisäyksessä 4 olevassa taulukossa 4.6 esitetään yksityiskohtainen yhteenveto EU:n päästökauppajärjestelmän maiden antamista liikapäästösakoista.

Yleisimmät vuonna 2021 ilmoitetut rikkomukset koskivat ilman päästölupaa toimimista, sitä, ettei päästöjä ollut tarkkailtu hyväksytyn tarkkailusuunnitelman ja tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen mukaisesti, ja sitä, ettei päästöselvitystä ollut toimitettu määräajassa. Päästökauppajärjestelmän neljännessä vaiheessa käyttöön otetaan uusia rikkomuksia ja niihin liittyviä seuraamuksia: laitoksen toiminnan lopettamisesta ilmoittamatta jättäminen, ilmaisjakomenettelyissä edellytettyjen asiakirjojen, kuten tarkkailumenetelmäsuunnitelman, toimittamatta jättäminen, kyseisen suunnitelman tarkkailuvaatimusten noudattamatta jättäminen sekä vuotuisen tuotantotasoraportin toimittamatta jättäminen.

7.EU:n päästökauppajärjestelmän ja Sveitsin päästökauppajärjestelmän välinen yhteys

EU:n päästökauppajärjestelmä ja Sveitsin päästökauppajärjestelmä ovat vuodesta 2020 alkaen olleet yhteydessä toisiinsa. Tämä tarkoittaa, että yhdessä järjestelmässä myönnetyt päästöoikeudet voidaan palauttaa kummassa tahansa järjestelmässä aiheutuneille päästöille. Suuremmille markkinoille pääsyn ansiosta toiminnanharjoittajat voivat hyödyntää kustannustehokkuushyötyjä ja useampia vaihtoehtoja päästöjen vähentämiseksi. Yhteyssopimuksessa 98 määritetään ne ehdot ja vaatimukset, joiden mukaisesti nämä kaksi järjestelmää ovat yhteydessä toisiinsa. Lisäksi sillä perustetaan mekanismi, jolla varmistetaan, että EU:n päästökauppadirektiivin 99 25 artiklassa säädettyjä yhdistämistä koskevia edellytyksiä noudatetaan.

Ilmailun sisällyttäminen yhteyssopimukseen oli EU:lle ratkaiseva vaatimus. Sopimuksen 6 artiklan perusteella Sveitsi soveltaa samaa lähestymistapaa kattavuutta, päästökattoa ja päästöoikeuksien jakamista koskeviin sääntöihin kuin EU:n päästökauppajärjestelmässä sovelletaan. Sveitsin sisäiset lennot sekä lennot ETA:han kuuluvat Sveitsin päästökauppajärjestelmään, kun taas lennot Sveitsiin kuuluvat EU:n päästökauppajärjestelmään. Tällä järjestelyllä taataan molempien järjestelmien ympäristötavoitteiden tinkimättömyys.

Ilma-alusten käyttäjiin, jotka lentävät molempiin suuntiin EU:n ja Sveitsin välillä, sovelletaan molempien järjestelmien mukaisia vaatimusten noudattamisvelvoitteita. Tähän liittyvän hallinnollisen taakan vähentämiseksi yhteyssopimuksessa luodaan yhden palvelupisteen ratkaisu. Tämä tarkoittaa, että toiminnanharjoittajien tarvitsee olla yhteydessä vain yhteen toimivaltaiseen viranomaiseen päästöoikeuksien jaon, päästöoikeustilien ja vaatimusten noudattamisen suhteen.

Taulukoissa 7 ja 8 vertaillaan molempien järjestelmien keskeisiä lukuja vuonna 2021. Näihin sisältyvät huutokaupatut päästöoikeudet, ilmaisjako ja todennetut päästöt sekä kiinteiden laitosten että ilma-alusten käyttäjien osalta. Niistä käy ilmi, että näiden kahden järjestelmän yhteensopivuus ei ole kiinni koosta vaan laatua koskevista vaatimuksista, tasapuolisia toimintaedellytyksiä koskevista ehdoista ja markkinoiden eheyden takaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä.

Taulukko 7. EU:n päästökauppajärjestelmän (EU ETS) ja Sveitsin päästökauppajärjestelmän (Sveitsin ETS) kiinteiden laitosten vertailu vuonna 2021

Järjestelmä

EU ETS

Sveitsin ETS

Huutokaupatut yleiset päästöoikeudet

582 952 500

175 000,
ylijäämä vuodelta 2020

Yleisten päästöoikeuksien ilmaisjako

544 947 793

4 436 126

Kiinteiden laitosten todennetut päästöt

1 335 460 461

4 904 027



Taulukko 8. EU:n päästökauppajärjestelmän (EU ETS) ja Sveitsin päästökauppajärjestelmän (Sveitsin ETS) ilma-alusten käyttäjien vertailu vuonna 2021

Järjestelmä

EU ETS

Sveitsin ETS

Huutokaupatut ilmailun päästöoikeudet

3 785 500

160 850

Ilmailun päästöoikeuksien ilmaisjako

EU ETS:ään kuuluvat
ilmailun päästöoikeudet EU:ssa

Sveitsin ETS:ään kuuluvat
ilmailun päästöoikeudet Sveitsissä

Sveitsin ETS:ään kuuluvat
ilmailun päästöoikeudet Sveitsissä

EU ETS:ään kuuluvat
ilmailun päästöoikeudet EU:ssa

24 060 563

380 246

496 960

397 327

Ilma-alusten käyttäjien todennetut päästöt

EU ETS

Sveitsin ETS

Sveitsin ETS

EU ETS

27 699 555

274 931

328 191

434 349

Yhteyssopimuksen käyttöönottamiseksi ja tehokkuushyötyjen edistämiseksi molempien järjestelmien rekisterien välille luotiin suora yhteys. Sen avulla säännellyt toimijat voivat siirtää päästöoikeuksia yhden järjestelmän tililtä toisen järjestelmän tilille. Siirrot ovat suunniteltuja, ja ne toteutetaan yleensä kaksi kertaa kuukaudessa.

Taulukoissa 9 ja 10 tarkastellaan EU:n päästökauppajärjestelmän ja Sveitsin päästökauppajärjestelmän välisen yhteyden luomisen vaikutuksia vuonna 2021. Taulukoista käy ilmi, missä määrin kummankin järjestelmän säännellyt toimijat käyttivät toisessa vaatimusten noudattamista koskevassa järjestelmässä myönnettyjä päästöoikeuksia.



Taulukko 9. Vaatimusten noudattamiseen käytetyt yksiköt unionin rekisterissä

Kiinteät laitokset

Ilmaisjako ja huutokauppa

Todennetut päästöt

Palautetut yksiköt

EU ETS:n päästöoikeudet

Sveitsin ETS:n päästöoikeudet

Yleiset

Ilmailu

Yleiset

Ilmailu

1 128 900 293

1 335 460 461

1 332 192 792

1 323 252 959

8 480 001

396 422

63 410

% kokonaismäärästä

99,3 %

0,6 %

0,03 %

0,005 %

Ilma-alustenkäyttäjät

Ilmaisjako (mukaan lukien Sveitsin ETS) ja huutokauppa

Todennetut päästöt (myös Sveitsin ETS:ssä)

Palautetut yksiköt

EU ETS:n päästöoikeudet

Sveitsin ETS:n päästöoikeudet

Yleiset

Ilmailu

Yleiset

Ilmailu

28 223 342

27 944 486

28 007 345

7 677 636

19 901 550

487

427 672

% kokonaismäärästä

27,4 %

71,1 %

0,002 %

1,5 %

Taulukko 10. Vaatimusten noudattamiseen käytetyt yksiköt Sveitsin rekisterissä

Kiinteät laitokset

Ilmaisjako ja huutokauppa

Todennetut päästöt

Palautetut yksiköt

EU ETS:n päästöoikeudet

Sveitsin ETS:n päästöoikeudet

Yleiset

Ilmailu

Yleiset

Ilmailu

4 611 126

4 904 027

4 858 105

398 715

0

4 433 068

26 322

% kokonaismäärästä

8,2 %

–

91,3 %

0,5 %

Ilma-alustenkäyttäjät

(Sveitsin hallinnoimat)

Ilmaisjako (mukaan lukien EU ETS) ja huutokauppa

Todennetut päästöt (myös EU ETS:ssä)

Palautetut yksiköt

EU ETS:n päästöoikeudet

Sveitsin ETS:n päästöoikeudet

Yleiset

Ilmailu

Yleiset

Ilmailu

1 055 137

762 540

762 540

302

279 336

0

482 902

% kokonaismäärästä

0,04 %

36,6 %

–

63,3 %

EU:n päästökauppajärjestelmän säännellyt toimijat (kiinteät laitokset ja ilma-alusten käyttäjät) käyttivät vuonna 2021 yhteensä 887 991 Sveitsin päästökauppajärjestelmässä myönnettyä päästöoikeutta vaatimusten noudattamiseen. Se on lähes 246 000 päästöoikeutta enemmän kuin vuonna 2020, mikä tarkoittaa yli 38 prosentin lisäystä yhteyden tarjoaman jouston käytössä. Tämä saavutettiin, vaikka EU:n ilma-alusten käyttäjät olivat käyttäneet Sveitsin päästökauppajärjestelmässä myönnettyjä ilmailun päästöoikeuksia suhteellisesti vähemmän (1,5 % vuonna 2021, kun vuonna 2020 osuus oli 2,3 %).

Säännösten mukaisesti EU:n kiinteät laitokset voivat käyttää Sveitsin päästökauppajärjestelmän ilmailun päästöoikeuksia vaatimusten noudattamiseen ensimmäistä kertaa vuonna 2021. 100 EU:n päästökauppajärjestelmän ja Sveitsin päästökauppajärjestelmän välisen yhteyden parempi tunteminen ja hyväksyminen on dokumentoitu hyvin, koska kiinteiden laitosten käyttämien Sveitsin yleisten päästöoikeuksien määrä on kasvanut nollasta noin 396 422 yksikköön. Sveitsin päästökauppajärjestelmässä myönnettyjen yleisten päästöoikeuksien osuus oli vuonna 2021 alle 0,03 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmässä palautetusta kokonaismäärästä. Kuvaavampaa on kuitenkin, että ne muodostivat 8,6 prosenttia kaikista Sveitsin yleisistä päästöoikeuksista, jotka oli jaettu maksutta ja huutokaupattu kyseisenä vuonna.

Sveitsin päästökauppajärjestelmässä kiinteät laitokset käyttivät vuonna 2021 vastaavaa osuutta EU:n päästökauppajärjestelmän yleisistä päästöoikeuksista vaatimusten noudattamiseen (8,2 %). Lisäys on huomattava verrattuna vuoteen 2020, jolloin osuus oli 0,19 prosenttia. Tämäkin johtuu siitä, että tietoisuus toisiinsa yhteydessä olevien hiilimarkkinoiden tarjoamasta joustavuudesta kasvaa. Myös Sveitsin päästökauppajärjestelmän kiinteät laitokset voivat käyttää ilmailun päästöoikeuksia vaatimusten noudattamiseen vuonna 2021. Ne käyttivät kuitenkin vain kansallisessa järjestelmässä myönnettyjä ilmailun päästöoikeuksia.

Taulukossa 11 esitetään yhteenveto sellaisten (yleisten ja ilmailun) päästöoikeuksien kokonaismääristä, jotka on siirretty EU:n päästökauppajärjestelmän ja Sveitsin päästökauppajärjestelmän välillä suoran yhteyden kautta vuodesta 2020 lähtien. Nettoarvo osoittaa, että EU:n päästökauppajärjestelmästä on virrannut 3 269 päästöoikeutta Sveitsin järjestelmään. Lukuihin voi kuitenkin sisältyä samojen päästöoikeuksien uudelleensiirtoja.

Taulukko 11. EU:n päästökauppajärjestelmän (EU ETS) ja Sveitsin päästökauppajärjestelmän (Sveitsin ETS) välillä siirretyt päästöoikeudet vuosina 2020–2021

Vuosi

2020

2021

Yhteensä

Päästöoikeuksien siirrot EU ETS:n ja Sveitsin ETS:n välillä

EU ETS:stä Sveitsin ETS:ään

475 679

1 051 360

1 527 039

Sveitsin ETS:stä EU ETS:ään

0

1 523 770

1 523 770

Netto

3 269

8.EU:n päästökauppajärjestelmä ja energiatehokkuusdirektiivi 101

EU:n päästökauppajärjestelmä toimii EU:n energiapolitiikan, mukaan lukien energiatehokkuusdirektiivi 102 , laajemmassa kontekstissa. Kyseisen direktiivin tavoitteena on saavuttaa energiansäästöjä asettamalla tavoitteita ja velvoitteita jäsenvaltioille ja yrityksille. EU:n päästökauppajärjestelmän hiilen hintasignaali voi näin ollen olla vuorovaikutuksessa tätä varten toteutettujen toimien ja politiikkatoimien kanssa.

Energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön politiikkatoimia energiansäästöjen saavuttamiseksi ohjeellisten kansallisten tavoitteidensa mukaisesti. 103 Suurin osa jäsenvaltioista ilmoitti suunnittelemansa toimet 7 artiklan mukaisten energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi velvoitekaudella 2021–2030. Komissio ehdotti osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamista koskevaa pakettia energiatehokkuusdirektiivin uudelleenlaatimista ja sen myötä yleisten energiatehokkuustavoitteiden ja vuotuista energiansäästövelvoitetta koskevan tavoitteen korottamista. Tätä ehdotusta koskevat neuvottelut ovat yhä käynnissä.

Lisäksi energiatehokkuusdirektiivin 8 artiklassa edistetään kustannustehokkaita energiatehokkuustoimenpiteitä suurissa yrityksissä, myös joissakin EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvissa laitoksissa. Niiden on suoritettava energiakatselmus neljän vuoden välein tai käytettävä sertifioitua energianhallintajärjestelmää tai ympäristöasioiden hallintajärjestelmää. Näiden välineiden avulla voidaan tunnistaa energiahävikit, arvioida energiansäästömahdollisuuksia ja suunnitella tehokkaita toimenpiteitä energiankulutuksen vähentämiseksi.

Arvioitaessa energiatehokkuuteen liittyviä investointeja ja toimenpiteitä säännellyillä aloilla hyödynnetään EU:n päästökauppajärjestelmän hiilen hintasignaalia. Lisäksi jäsenvaltiot käyttävät EU:n päästökauppajärjestelmästä saatavia huutokauppatuloja energiatehokkuuden parantamisen rahoittamiseen. Yhteensä 18 jäsenvaltiota 104 ilmoitti vuonna 2021 käyttävänsä näitä tuloja energiatehokkuuteen liittyvien hankkeiden rahoittamiseen. Tämä sisälsi investointeja rakennusten lämpöjärjestelmien uudistamiseen (mukaan lukien tuki pienituloisille kotitalouksille), energiatehokkuutta koskevaan neuvontaan sekä tutkimukseen ja kehittämiseen, jonka tavoitteena on vähentää energiankulutusta. Kaikkiaan 2,5 miljardia euroa päästökauppajärjestelmän tuloista käytettiin vuonna 2021 energiatehokkuuteen liittyvien investointien rahoittamiseen.

9.Päätelmät ja tulevaisuudennäkymät

Vuonna 2021 energian kysyntä kasvoi asteittaisen covid-19-pandemian vaikutuksista toipumisen vauhdittamana ja fossiilisten polttoaineiden hinnat nousivat Euroopan markkinoilla. EU:n päästökauppajärjestelmä toimi edelleen moitteettomasti ja auttoi EU:n ilmastotavoitteiden toteuttamisessa.

Vaikka EU:n päästökauppajärjestelmän päästöt kasvoivat vuonna 2021, ne pysyivät pandemiaa edeltäneiden vuoden 2019 tasojen alapuolella. Kasvu liittyi covid-19-pandemian jälkeiseen talouden asteittaiseen elpymiseen. Kiinteiden laitosten päästöt kasvoivat 6,6 prosenttia vuodesta 2020 mutta olivat edelleen 5,6 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2019. Myös sähkön- ja lämmöntuotannon päästöt kasvoivat. Tämän taustalla oli fossiilisten polttoaineiden hintojen noususta johtunut paluu maakaasun käytöstä hiilen käyttöön. Ilmailun päästöt olivat vuonna 2021 noin 30 prosenttia suuremmat kuin vuonna 2020 mutta yhä 50 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2019.

Tästä huolimatta kivihiilen osuus fossiilisista päästöistä kasvoi kiinteissä laitoksissa, kun taas ruskohiilen ja maakaasun osuudet laskivat maakaasun korkeampien hintojen seurauksena. Komissio vastasi energiakriisiin esittelemällä REPowerEU-suunnitelman. Sen pyrkimyksenä on vauhdittaa siirtymistä puhtaaseen energiaan ja hyödyntää Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttamista koskevaan pakettiin sisältyviä asiaan liittyvien ilmasto- ja energiapolitiikkojen käynnissä olevia tarkistuksia.

Hiilen hinnannousu herätti kysymyksiä siitä, onko EU:n hiilimarkkinoilla ollut liiallista keinottelua. Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (ESMA) käsitteli näitä huolenaiheita laajassa markkinoita ja niiden toimintaa koskevassa analyysissaan ja totesi, että vallitsevat hinnat ovat markkinatekijöiden mukaisia.

Samaan aikaan hiilen korkeampi hinta vuonna 2021 tarkoitti, että jäsenvaltioiden huutokauppatulot lähes kaksinkertaistuivat vuodesta 2020. Jäsenvaltiot käyttivät vuonna 2021 keskimäärin 19 miljardia euroa huutokauppatuloja ilmasto- ja energiatoimiin. Jäsenvaltiot ovat käyttäneet näitä varoja myös energiakriisin vaikutusten lieventämiseen. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä näillä varoilla voidaan tukea investointeja puhtaaseen energiaan siirtymiseen. Näin voidaan parantaa energiatehokkuutta ja lisätä uusiutuvan energian käyttöä vähentämällä päästöjen lisäksi jäsenvaltioiden riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja niiden tuonnista.

Samaan aikaan EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistus etenee. Euroopan parlamentin ja neuvoston väliset neuvottelut ovat nyt käynnissä. Järjestelmän odotetaan saavuttavan vuoteen 2030 mennessä entistä kunnianhimoisempia päästövähennyksiä eurooppalaisessa ilmastolaissa asetettujen ilmastotavoitteiden mukaisesti.

(1)

   Kiinteiden laitosten päästökauppajärjestelmän päästöt vuonna 2021 ilman Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja sisältäen vain Pohjois-Irlannissa sijaitsevat sähköntuotantolaitokset verrattuna vuoden 2005 mukautettuun arvoon, jossa otetaan huomioon sama soveltamisala.

(2)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta ( EUVL L 243 , 9.7.2021, s. 1).

(3)

    Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toteuttaminen , ilmastotoimien pääosasto, 14.7.2021.

(4)

    COM(2021) 551 final – Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY, markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään ja sen toiminnasta annetun päätöksen (EU) 2015/1814 sekä asetuksen (EU) 2015/757 muuttamisesta, 14.7.2021.

(5)

   Tämänhetkisen lainsäädännön mukaan 43 prosentin vähennys vuoden 2005 päästötasoista.

(6)

    COM(2021) 660 final – Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Miten vastata energian hintojen nousuun: toiminta- ja tukivälineistö, 13.10.2021.

(7)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta ( EUVL L 275 , 25.10.2003, s. 32).

(8)

   Erosopimukseen liitetyn Irlantia/Pohjois-Irlantia koskevan pöytäkirjan mukaisesti.

(9)

   Luokan A laitokset.

(10)

   Luokan A laitosten alaluokka, jossa päästöt ovat alle 25 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa.

(11)

   Luokan B laitokset.

(12)

   Luokan C laitokset.

(13)

   Kynnysarvo on 20 MW nimellisenä kokonaislämpötehona ilmaistuna.

(14)

   EU:n päästökauppadirektiivin 27 artiklan mukaisesti.

(15)

   Kunakin kolmena komissiolle ilmoittamista edeltävänä vuonna. Päästöjä biomassasta ei oteta huomioon.

(16)

   EU:n päästökauppadirektiivin 27 a artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(17)

   Nämä jäsenvaltiot olivat Alankomaat, Kroatia, Liettua, Suomi, Tanska ja Unkari.

(18)

   Tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen 13 artiklan mukaisesti [komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/2066, annettu 19 päivänä joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta ja raportoinnista sekä komission asetuksen (EU) N:o 601/2012 muuttamisesta ( EUVL L 334 , 31.12.2018, s. 1)]. Asetusta muutettiin vuonna 2020 komission asetuksella (EU) 2020/2085 ja vuonna 2022 komission asetuksella (EU) 2022/388. Ks. konsolidoitu versio ].

(19)

   Kaupallinen ilma-aluksen käyttäjä on esimerkiksi palveluja julkisesti tarjoava matkustajalentoyhtiö. Muu kuin kaupallinen ilma-aluksen käyttäjä on esimerkiksi yksityisomistuksessa oleva ilma-alus.

(20)

   Sovellettu peruskauden 2008–2012 puolivälistä alkaen.

(21)

   Sopimus Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä ( EUVL L 29 , 31.1.2020, s. 7).

(22)

   Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan välinen kauppa- ja yhteistyösopimus ( EUVL L 149 , 30.4.2021, s. 10).

(23)

   Komission päätös (EU) 2020/1722, annettu 16 päivänä marraskuuta 2020, EU:n päästökauppajärjestelmässä koko unionille vuotta 2021 varten myönnettävien päästöoikeuksien lukumäärästä ( EUVL L 386 , 18.11.2020, s. 26).

(24)

   Perustuen lainsäädäntöön tällä hetkellä sisältyvään tavoitteeseen, jonka mukaan päästöjä vähennetään 43 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

(25)

   Komission asetus (EU) N:o 1031/2010, annettu 12 päivänä marraskuuta 2010, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokaupan ajoituksesta, hallinnoinnista ja muista näkökohdista ( EUVL L 302 , 18.11.2010, s. 1).

(26)

    Huutokaupparaportit , ilmastotoimien pääosasto, 30.6.2022.

(27)

   Hiilivuotoa voi tapahtua, jos päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvia toimintoja siirretään EU:n ulkopuolisiin maihin, joiden ilmastotavoitteet ovat pienempiä. Tällöin kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt kasvaisivat.

(28)

   Komission delegoitu päätös (EU) 2019/708, annettu 15 päivänä helmikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY täydentämisestä niiden toimialojen ja toimialojen osien määrittämisen osalta, joiden katsotaan olevan alttiita hiilivuodon riskille vuosina 2021–2030 ( EUVL L 120 , 8.5.2019, s. 20).

(29)

   Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/447, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2021, tarkistettujen vertailuarvojen määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 2 kohdan mukaisesti päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta kaudella 2021–2025 ( EUVL L 87 , 15.3.2021, s. 29).

(30)

   Suurinta mahdollista, 1,6 prosentin vuotuista vähennystasoa sovellettiin 15 vuoden ajan kaudesta 2007–2008 eli siitä alkaen, kun alkuperäiset tiedot vertailuarvon laskemista varten saatiin, vuoteen 2023 eli neljännen vaiheen ensimmäisen jakokauden puoliväliin saakka.

(31)

    Tietosivu – Update of benchmark values for 2021-2025, phase 4 of the EU ETS, ilmastotoimien pääosasto, 12.10.2021.

(32)

   Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/1842, annettu 31 päivänä lokakuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY soveltamista koskevien sääntöjen vahvistamisesta siltä osin kuin on kyse tuotantotason muutoksista johtuvia päästöoikeuksien maksutta tapahtuvan jaon mukautuksia koskevista lisäjärjestelyistä ( EUVL L 282 , 4.11.2019, s. 20).

(33)

   EFTAn valvontaviranomainen hyväksyi Islantia, Liechtensteinia ja Norjaa koskevat päätökset.

(34)

   EFTAn valvontaviranomainen hyväksyi Islantia, Liechtensteinia ja Norjaa koskevat päätökset.

(35)

   Poikkeukseen oikeutetut jäsenvaltiot ovat Bulgaria, Kroatia, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Slovakia, Tšekki, Unkari ja Viro.

(36)

   Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Tšekki ja Viro.

(37)

   Mukaan lukien tulot, jotka on saatu yhteisvastuullisuuden ja kasvun edistämiseksi jaetuista päästöoikeuksista.

(38)

   Jäsenvaltioiden, Yhdistyneen kuningaskunnan Pohjois-Irlannin osalta, Islannin, Liechtensteinin ja Norjan tuottamat tulot.

(39)

   Jäljellä oleva erotus koostuu innovaatio- ja modernisaatiorahastoihin kootuista tuloista sekä Islannille, Liechtensteinille ja Norjalle jaetuista tuloista.

(40)

    COM(2022) 514 final – Komission kertomus Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Ilmastoneutraaliuteen siirtymisen nopeuttaminen Euroopan turvallisuuden ja vaurauden takaamiseksi, 26.10.2022.

(41)

   Komission päätös (EU) 2017/2172, annettu 20 päivänä marraskuuta 2017, päätöksen 2010/670/EU muuttamisesta niiden tulojen käytön osalta, joita ei käytetä maksuihin ensimmäisellä ehdotuspyyntökierroksella ( EUVL L 306 , 22.11.2017, s. 24).

(42)

   Arvioitu kokonaistalousarvio perustuu siihen, että hiilen hinta olisi 75 euroa tonnilta.

(43)

    Yhteenveto ensimmäisestä suuria hankkeita koskevasta ehdotuspyynnöstä ja seuraavat vaiheet , ilmastotoimien pääosasto, 30.6.2022.

(44)

   Hankkeet sijaitsevat Belgiassa, Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Suomessa.

(45)

    Yhteenveto ensimmäisestä pienimuotoisia hankkeita koskevasta ehdotuspyynnöstä , ilmastotoimien pääosasto, 30.6.2022.

(46)

   Hankkeilla edistetään hiilestä irtautumista Alankomaissa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa, Kroatiassa, Portugalissa, Puolassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Saksassa.

(47)

   Hankkeilla edistetään hiilestä irtautumista seitsemässä jäsenvaltiossa (Alankomaat, Bulgaria, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Suomi) sekä Islannissa ja Norjassa.

(48)

    Kolmas suuria hankkeita koskeva ehdotuspyyntö , ilmastotoimien pääosasto, 3.11.2022.

(49)

    COM(2022) 230 final – Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle, REPowerEU-suunnitelma, 18.5.2022.

(50)

    COM(2022) 416 final – Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle innovaatiorahaston täytäntöönpanosta, mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1031/2010 24 artiklassa tarkoitettu uudelleentarkastelu, 26.8.2022.

(51)

   Edunsaajajäsenvaltiot ovat Bulgaria, Kroatia, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Slovakia, Tšekki, Unkari ja Viro.

(52)

   Arvioitu kokonaistalousarvio perustuu siihen, että hiilen hinta olisi 75 euroa tonnilta.

(53)

   Tämä luku sisältää päästöoikeudet, jotka jäsenvaltiot ovat siirtäneet omista oikeuksistaan modernisaatiorahastoon EU:n päästökauppadirektiivin 10 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 10 c artiklan eli muiden EU:n päästökauppajärjestelmän solidaarisuusmekanismien mukaisesti. Modernisaatiorahaston alustava koko on lähes 276 miljoonaa päästöoikeutta.

(54)

   Modernisaatiorahasto – investointikomitean vuosikertomus 2021 , ilmastotoimien pääosasto, 15.3.2022.

(55)

   Modernisaatiorahasto – edunsaajajäsenvaltioiden vuotta 2021 koskevat vuosikertomukset , ilmastotoimien pääosasto, 30.6.2022.

(56)

   Suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2012 jälkeen ( EUVL C 158 , 5.6.2012, s. 4).

(57)

   Suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2021 jälkeen ( EUVL C 317 , 25.9.2020, s. 5).

(58)

   Ilmailun päästöoikeuksien huutokaupasta saatavia tuloja ei ole otettu huomioon.

(59)

   Jäsenvaltiot maksoivat vuonna 2020 hyvityksiä vuonna 2019 aiheutuneista välillisistä kustannuksista.

(60)

   Molemmissa tapauksissa vertailu tehtiin mukautettuihin vuoden 2020 ja 2019 todennettuihin päästöihin, joissa ei otettu huomioon Yhdistynyttä kuningaskuntaa, lukuun ottamatta Pohjois-Irlannin sähköntuottajia.

(61)

    Teollisuustuotantoa koskevat tilastot , Eurostat, elokuu 2022.

(62)

   Vuodesta 2021 lähtien EU:n päästökauppajärjestelmä ei enää sisällä Yhdistyneen kuningaskunnan päästöjä vaan ainoastaan Pohjois-Irlannin sähköntuottajien päästöt.

(63)

   Tarkkailua ja raportointia koskevan asetuksen 38 artiklan 6 kohta. Kuten edellä, asetus (EU) 2018/2066, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2020 asetuksella (EU) 2020/2085 ja vuonna 2022 asetuksella (EU) 2022/388. Ks. konsolidoitu versio .

(64)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (uudelleenlaadittu) ( EUVL L 328 , 21.12.2018, s. 82).

(65)

   Oikaisu komission tiedonantoon – Vuonna 2021 kierrossa olleiden päästöoikeuksien kokonaismäärän julkaiseminen direktiivillä 2003/87/EY perustettuun EU:n päästökauppajärjestelmään liittyvän markkinavakausvarannon tarkoituksia varten sekä kaudella 2013–2020 jakamatta jääneiden päästöoikeuksien määrän julkaiseminen ( EUVL C 272 , 15.7.2022, s. 25).

(66)

    COM(2021) 571 final – Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi, päätöksen (EU) 2015/1814 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse unionin kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmän markkinavakausvarantoon lisättävien päästöoikeuksien määrästä vuoteen 2030 saakka, 14.7.2021.

(67)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 377/2013/EU, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2013, poikkeamisesta tilapäisesti kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetusta direktiivistä 2003/87/EY ( EUVL L 113 , 25.4.2013, s. 1).

(68)

   Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välinen sopimus niiden kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmien välisestä yhteydestä ( EUVL L 322 , 7.12.2017, s. 3).

(69)

   Mukautetut todennetut päästöt (joista on poistettu Yhdistyneestä kuningaskunnasta saapuvat lennot): 21,5 miljoonaa tonnia vuonna 2020 ja 55,8 miljoonaa tonnia vuonna 2019.

(70)

   Kun otetaan huomioon EU:n päästökauppajärjestelmän muuttunut soveltamisala ilmailualan osalta (ei kata enää Yhdistyneestä kuningaskunnasta saapuvia lentoja).

(71)

   Sveitsi sisällytti vain vuosien 2020 ja 2021 tiedot.

(72)

   Näissä luvuissa ei ole otettu huomioon kaikkia ilma-alusten käyttäjien päästöoikeustilien sulkemisia, erityisvarannosta uusille osallistujille ja nopeasti toimintaansa lisääville ilma-alusten käyttäjille kohdennettuja maksuttomia päästöoikeuksia eikä palautettuja päästöoikeuksia, jotka johtuvat soveltamisalan muuttumisesta vuonna 2012. Lähteet: EUTL, ilmastotoimien pääosasto.

(73)

   Jos otetaan huomioon poisjätetyt määrät, jotka johtuvat ilma-alusten käyttäjien tilien sulkemisista, vuonna 2019 tosiasiassa jaettu määrä on 4 miljoonaa pienempi kuin annettu luku (ks. alaviite 8, ilmoitus C/2020/8643, EUVL C 428, 11.12.2020, s. 1). Yhdistyneen kuningaskunnan osalta jako (4,31 miljoonaa päästöoikeutta vuoden 2019 päästöoikeuksien kokonaismäärästä) keskeytettiin vuonna 2019 suojatoimenpiteiden vuoksi. Niillä suojellaan EU:n päästökauppajärjestelmän ympäristötavoitteiden tinkimättömyyttä tapauksissa, joissa EU:n lainsäädäntöä ei enää sovelleta EU:sta eroavassa jäsenvaltiossa. Jakoa jatkettiin vuonna 2020.

(74)

   Tässä luvussa on otettu huomioon ETA:sta Sveitsiin lähtevät lennot sekä ETA:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan väliset lennot brexit-erosopimuksen mukaisesti.

(75)

   Ottaen huomioon muuttunut päästöjen kattavuus (ei enää sisällä Yhdistyneestä kuningaskunnasta saapuvia lentoja).

(76)

   Vuosina 2013–2015 huutokaupattujen ilmailun päästöoikeuksien määrät kuvaavat päätöstä lykätä ja rajoittaa ilmailualaa koskevat päästökauppajärjestelmän velvoitteet pelkästään ETA:n sisäisiin lentoihin (päätös N:o 377/2013/EU). Soveltamista ilmailualaan lykättiin vuonna 2013 (asetus (EU) N:o 421/2014). Vuosina 2013 ja 2014 aiheutuneiden ilmailupäästöjen osalta vaatimuksia noudatettiin tammi- ja huhtikuun 2015 välisenä aikana.

-Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 377/2013/EU, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2013, poikkeamisesta tilapäisesti kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetusta direktiivistä 2003/87/EY ( EUVL L 113 , 25.4.2013, s. 1).

-Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 421/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014 ( EUVL L 129, 30.4.2014, s. 1).

(77)

    COM(2021) 552 final – Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse ilmailun osuudesta unionin koko talouden laajuisen päästövähennystavoitteen edistämisessä ja maailmanlaajuisen markkinapohjaisen toimenpiteen asianmukaisesta toteuttamisesta.

(78)

    COM(2021) 567 final – Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse päästöhyvitysmäärän ilmoittamisesta unioniin sijoittautuneille ilma-alusten käyttäjille maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen osalta.

(79)

    COM(2020) 747 final  – Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle, EU:n päästökauppajärjestelmää koskevan direktiivin 30 artiklan 4 kohdan mukainen päivitetty analyysi ilmailun muiden kuin hiilidioksidipäästöjen ilmastovaikutuksista, 23.11.2020.

(80)

   IPCC (2022), Mitigation of Climate Change – Summary for Policymakers , Working Group III contribution to the Sixth Assessment Report.

(81)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta ( EUVL L 173 , 12.6.2014, s. 349).

(82)

   Komission asetus (EU) N:o 1031/2010, annettu 12 päivänä marraskuuta 2010, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokaupan ajoituksesta, hallinnoinnista ja muista näkökohdista ( EUVL L 302 , 18.11.2010, s. 1).

(83)

    ESMAn verkkosivuilla on luettelo markkinoiden väärinkäyttöä koskevan asetuksen nojalla vastuussa olevista kansallisista toimivaltaisista viranomaisista.

(84)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta ( EUVL L 173 , 12.6.2014, s. 1).

(85)

   Kuten edellä, COM(2021) 660 final.

(86)

    ESMA70-445-7 , ESMA Preliminary report on emission allowances, 11.11.2021.

(87)

    ESMA70-445-38 , ESMA Final report on emission allowances, 28.3.2022.

(88)

   Ampudia, M., Bua, G., Kapp, D. & Salakhova, D., The role of speculation during the recent increase in EU emissions allowance prices , EKP:n Talouskatsaus 3/2022.

(89)

   Kuten edellä, asetus (EU) 2018/2066, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2020 asetuksella (EU) 2020/2085 ja vuonna 2022 asetuksella (EU) 2022/388. Ks. konsolidoitu versio .

(90)

   Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/2067, annettu 19 päivänä joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta tietojen todentamisesta ja todentajien akkreditoinnista ( EUVL L 334 , 31.12.2018, s. 94). Asetusta muutettiin vuonna 2020 komission asetuksella (EU) 2020/2084. Ks. konsolidoitu versio .

(91)

   Pääasiallinen syy tähän on se, että mittauksiin perustuvat menetelmät edellyttävät merkittäviä resursseja ja kasvihuonekaasupitoisuuksien jatkuvatoimista mittausta koskevaa osaamista, jota useilla pienemmillä toimijoilla ei ole.

(92)

   Tarkkailua ja raportointia koskevassa asetuksessa edellytetään, että kaikki toiminnanharjoittajat täyttävät tietyt vähimmäismäärittämistasot. Suurempien päästölähteiden on täytettävä ylemmät määrittämistasot (eli tietojen on oltava luotettavampia), kun taas pienempiin päästölähteisiin sovelletaan kustannustehokkuussyistä löyhempiä vaatimuksia.

(93)

   Kun alueelliset tai paikalliset viranomaiset vastaavat tarkkailu-, raportointi- ja todentamistyöstä, toimivaltainen keskusviranomainen tarkistaa asiaan liittyvät asiakirjat, kuten tarkkailusuunnitelmat, näiden alueellisten ja paikallisten viranomaisten lisäksi, jotta tarkkailu-, raportointi- ja todentamisprosessien laatua voidaan seurata.

(94)

   Sakko on sidottu indeksiin inflaation varalta.

(95)

   Akkreditointia ja todentamista koskevan asetuksen 34 a artiklassa sallitaan, että todentaja voi tehdä virtuaalisia toimipaikkakäyntejä, jos force majeure -tilanne estää todentajaa menemästä paikan päälle. Se on sallittua vain, jos siihen saadaan toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä ja jos tietyt edellytykset ovat täyttyneet.

(96)

   Kolme maata (Liechtenstein, Pohjois-Irlanti ja Slovenia) ei hallinnoi lainkaan ilma-alusten käyttäjiä.

(97)

   Nämä 11 maata olivat Alankomaat, Espanja, Kreikka, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Suomi, Tanska, Tšekki ja Unkari.

(98)

   Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välinen sopimus niiden kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmien välisestä yhteydestä ( EUVL L 322 , 7.12.2017, s. 3).

(99)

   Kuten edellä, direktiivi 2003/87/EY.

(100)

   EU:n päästökauppadirektiivin 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(101)

   Perustuu 11 päivänä joulukuuta 2018 energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2002 ( EUVL L 328 , 21.12.2018, s. 210) 24 artiklaan ja 11 päivänä joulukuuta 2018 energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 ( EUVL L 328 , 21.12.2018, s. 1) 29 ja 35 artiklaan.

(102)

   Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2002, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta ( EUVL L 328 , 21.12.2018, s. 210).

(103)

   Kuten edellä, direktiivin (EU) 2018/2002 3 artikla.

(104)

   Nämä 18 jäsenvaltiota olivat Belgia, Bulgaria, Italia, Kreikka, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tšekki, Unkari ja Viro.