A.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 319 artiklan mukaan parlamentti on yksin vastuussa Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä ja että Eurooppa-neuvoston ja neuvoston talousarvio muodostaa yhden pääluokan unionin talousarviossa;

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 15 artiklan 1 kohdan mukaan Eurooppa-neuvosto ei toimi lainsäätäjänä;

C.

ottaa huomioon, että SEUT 317 artiklan mukaan komissio toteuttaa talousarviota omalla vastuullaan moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ja että voimassa olevan kehyksen mukaisesti komissio tunnustaa muiden unionin toimielinten toimivallan toteuttaa omia talousarvion pääluokkiaan;

D.

ottaa huomioon, että SEUT 235 artiklan 4 kohdan ja 240 artiklan 2 kohdan mukaisesti Eurooppa-neuvostoa ja neuvostoa, jäljempänä ’neuvosto’, avustaa neuvoston pääsihteeristö, jäljempänä ’pääsihteeristö’, ja että pääsihteeri on täysin vastuussa unionin talousarvion pääluokkaan II otettujen määrärahojen moitteettomasta hallinnoinnista;

E.

toteaa, että parlamentti on lähes kahdenkymmenen vuoden ajan noudattanut vakiintunutta ja tunnustettua käytäntöä myöntää vastuuvapaus kaikille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille ja että komissio kannattaa sitä, että käytäntöä myöntää kullekin unionin toimielimelle, elimelle, toimistolle ja virastolle vastuuvapaus sen hallintomenoista noudatetaan jatkossakin;

F.

toteaa, että neuvoston yhteistyöhaluttomuus vastuuvapausmenettelyssä on vuodesta 2009 alkaen johtanut siihen, että parlamentti on joutunut epäämään neuvoston pääsihteeriltä vastuuvapauden;

G.

haluaa korostaa vastuuvapauden myöntävänä viranomaisena vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, että unionin toimielinten demokraattista legitimiteettiä on erityisen tärkeää vahvistaa edelleen lisäämällä avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta sekä soveltamalla tulosbudjetoinnin käsitettä ja noudattamalla henkilöresursseja koskevaa hyvää hallintotapaa;

H.

katsoo, että Eurooppa-neuvoston ja neuvoston olisi unionin yleisestä talousarviosta rahoituksensa saavina unionin toimieliminä oltava avoimia ja demokraattisesti vastuuvelvollisia unionin kansalaisille ja niiden olisi oltava julkisten varojen käytön demokraattisen valvonnan alaisia;

I.

toteaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistetaan veronmaksajien ja yleisön oikeus saada tietoa julkisten tulojen käytöstä;

J.

ottaa huomioon, että Euroopan oikeusasiamiehen asiassa OI/2/2017/TE antamassa suosituksessa todettiin, että lainsäädäntöprosessin avoimuutta koskeva neuvoston käytäntö muodosti hallinnollisen epäkohdan ja siihen olisi puututtava, jotta kansalaiset voivat seurata unionin lainsäädäntöprosessia;

5.

panee merkille, että vuonna 2020 neuvoston kokonaistalousarvio oli 590 633 000 euroa (581 895 459 euroa vuonna 2019); panee merkille, että talousarvio kasvoi 1,5 prosentilla vuodesta 2019 eli vuotuisen talousarvion kasvun laskusuuntaus jatkui (kasvu oli 1,6 prosenttia vuonna 2019, 2 prosenttia vuonna 2018 ja 3 prosenttia vuonna 2017); panee merkille, että neuvoston osuus monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeesta 5 on pienentynyt 6,3 prosentista vuonna 2015 5,8 prosenttiin vuonna 2020; panee merkille, että talousarvion yleinen toteutusaste oli korkea eli 93,15 prosenttia (92,3 prosenttia vuonna 2019);

6.

toteaa, että neuvoston talousarvio on luonteeltaan pääasiassa hallinnollinen ja että suuri osa määrärahoista käytetään henkilöstöön, kiinteistöihin (mukaan lukien irtain omaisuus ja laitteet) liittyviin menoihin ja sekalaisiin hallinnosta johtuviin menoihin; toistaa aiemmissa talousarvioita koskevissa päätöslauselmissaan esittämänsä kehotuksen laatia Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle erilliset talousarviot avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden parantamiseksi ja varainkäytön tehostamiseksi kummassakin toimielimessä;

7.

palauttaa mieliin, että vuodelta 2019 vuodelle 2020 siirrettiin määrärahoja yhteensä 52 543 491 euroa (kun vuodelta 2018 vuodelle 2019 oli siirretty 56 599 584 euroa), ja panee tyytyväisenä merkille, että määrärahojen käyttöaste oli 86,4 prosenttia (45 375 664 euroa); toteaa, että määrärahat käytettiin pääasiassa kiinteistöihin, tietokonejärjestelmiin, tulkkaukseen ja teknisiin laitteisiin;

8.

panee merkille, että vuodelta 2020 vuodelle 2021 siirrettiin aiempaa suurempi osuus määrärahoista (12,6 prosenttia, kun vuodelta 2019 vuodelle 2020 siirrettyjen määrärahojen osuus oli 9,8 prosenttia); muistuttaa neuvostoa siitä, että määrärahasiirrot seuraavalle varainhoitovuodelle ovat poikkeuksia unionin talousarvion vuotuisuuden periaatteesta ja että ne voivat olla osoitus talousarviolaskelmien ylimitoittamisesta, ja kehottaa neuvostoa tehostamaan toimiaan ylimitoittamisen välttämiseksi;

9.

panee merkille, että vuonna 2020 neuvoston maksut muodostivat 5,2 prosenttia unionin talousarviosta; toteaa, että laskujen keskimääräinen maksuaika pääsihteeristössä oli 20 päivää vuonna 2020 (19 päivää vuonna 2019) ja että enimmäisaikaraja on 30 kalenteripäivää, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/7/EU (1) säädetään;

10.

toteaa, että covid-19-pandemia vaikutti vuoden 2020 talousarvion toteuttamiseen; panee merkille, että fyysisten kokousten väheneminen johti valtuuskuntien jäsenten matkakulujen ja tulkkauskulujen alenemiseen; panee merkille, että tätä määrärahojen vajaakäyttöä kompensoitiin talousarvion tasolla lisäämällä tietotekniikkamenoja, jotta voitiin nopeasti kehittää etätyövalmiuksia ja taata toiminnan jatkuvuus; panee merkille, että tällaiset menot kattoivat uusien ohjelmistojen hankinnan, ulkoisen avun ja laitteistojen tarjoamisen kotietätyön helpottamiseksi;

11.

panee merkille, että vuonna 2020 toteutettiin 46 varainhoitoasetuksen 29 artiklan mukaista määrärahasiirtoa määrärahojen uudelleen kohdentamiseksi; panee merkille, että näillä siirroilla pyrittiin parantamaan neuvoston etätyövalmiuksia ja videoneuvotteluinfrastruktuuria ja ne kattoivat muun muassa uusien tietoteknisten laitteiden, lisenssien ja viestintävälineiden hankinnan; panee merkille, että määrärahat siirrettiin yleisesti tulkkauskuluja, siivousta ja kunnossapitoa, kiinteistöjen turvallisuutta ja valvontaa sekä sisäisistä kokouksista aiheutuvia sekalaisia kustannuksia koskevista budjettikohdista asennustöitä, laitteiden ja ohjelmistojen hankintaa sekä tietojärjestelmien käyttöön ja toteuttamiseen liittyviä palveluja koskeviin budjettikohtiin;

12.

panee merkille, että vuonna 2020 tilintarkastustuomioistuin tutki neuvoston ja kolmen muun unionin toimielimen järjestämät julkiset hankintamenettelyt henkilönsuojainten hankkimiseksi henkilöstölleen eikä esittänyt huomautuksia, ja toteaa, että tarjouseritelmissä oli asetettu tiukat vähimmäisvaatimukset, kuten laatua koskevat eurooppalaiset vertailustandardit; on tietoinen siitä, että neljässä tapauksessa tarjouskilpailun voittanut tarjoaja ei esittänyt täyttä evidenssiä siitä, että kaikki laatua koskevat vähimmäisvaatimukset täyttyivät sopimuksenteon aikaan, minkä vuoksi neuvosto järjesti laboratoriotestejä, jotka osoittivat, että kasvosuojukset vastasivat tarvittavia vaatimuksia;

13.

toteaa, että covid-19-pandemian odottamaton puhkeaminen ja sitä seurannut poikkeuksellinen tilanne edellyttivät välittömiä toimia ja organisatorisia toimenpiteitä toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi; panee tyytyväisenä merkille, että neuvoston oikea-aikainen ja tehokas reagointi kriisiin johti erinäisiin jäsenneltyihin toimenpiteisiin useilla aloilla henkilöstön turvaamiseksi ja toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi;

14.

panee merkille, että neuvosto käyttää kokouksia, hallinnon nykyaikaistamista ja lainsäädäntökäsittelyjä vuoden aikana toteutetun toiminnan määrällisinä indikaattoreina; panee merkille, että covid-19-pandemian puhkeamisen seurauksena vuonna 2020 järjestettyjen kokousten kokonaismäärä supistui 54,1 prosenttia (4 148) vuoteen 2019 verrattuna; panee merkille, että vuonna 2020 pääsihteeristö järjesti 3 086 institutionaalista kokousta ja kokousta kolmansien maiden kanssa (3 983 kokousta vuonna 2019) ja 434 muuta kokousta (3 685 kokousta vuonna 2019) ja että 39,2 prosenttia kokouksista järjestettiin etä- tai hybridimuodossa;

15.

suhtautuu myönteisesti pääsihteeristön sisäisen organisaation parannuksiin, joissa on keskitytty erityisesti covid-19-pandemiasta johtuvien työnteon rajoitteiden poistamiseen, kuten alustojen ja kaistanleveyden lisäämiseen etätyötä varten ja pienten kokoussalien varustamiseen asianmukaisilla videoneuvottelulaitteilla hybridikokousten helpottamiseksi;

16.

panee merkille, että neuvosto säilytti vuonna 2020 lainsäädäntötoimintansa samalla tasolla kuin vuonna 2019 huolimatta covid-19-pandemian aiheuttamista haastavista työoloista ja että vuonna 2020 Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistiin 1 328 säädöstä, kun vuonna 2019 vastaava luku oli 1 326;

17.

toteaa, että neuvostossa on käytössä sisäisen valvonnan kehys, joka antaa kohtuullisen varmuuden tavoitteiden saavuttamisesta; on tietoinen siitä, että riskinhallintaa toteutetaan pitämällä rekistereitä havaituista riskeistä ja että näitä riskejä ja toteutettujen lieventävien toimenpiteiden vaikutusta arvioidaan tämän jälkeen yhdessä;

18.

on tietoinen siitä, että neuvoston sisäinen tarkastaja on tehnyt eri tarkastuksia neuvoston kolmivuotisen riskiperusteisen strategisen suunnitelman puitteissa antamatta erittäin tärkeiksi luokiteltuja suosituksia;

19.

muistuttaa, että keskeiset tulosindikaattorit ovat laajalti tunnustettu väline, jolla mitataan asetettujen tavoitteiden saavuttamista; kehottaa neuvostoa esittämään hallintokertomuksissaan yhteenvedon keskeisistä tulosindikaattoreistaan ja niihin liittyvistä tuloksista;

20.

panee merkille, että vuoden 2020 henkilöstötaulukossa oli 3 029 virkaa/toimea (vuonna 2019 vastaava määrä oli 3 033), joista 2 905 oli täytettyinä 31. joulukuuta 2020; panee merkille, että täyttöaste on lähes 96 prosenttia;

21.

pitää valitettavana, ettei saatavilla ole tietoja sukupuolten tasa-arvoa koskevan neuvoston toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta eikä niiden toimenpiteiden toteuttamisesta, joilla varmistetaan, että neuvosto työpaikkana tarjoaa vammaisille henkilöille yhtäläiset mahdollisuudet; kehottaa neuvostoa antamaan budjettivallan käyttäjälle tietoja henkilöstönsä sukupuolijakaumasta ja maantieteellisestä jakautumisesta sekä vammaisista työntekijöistä samoin kuin näihin seikkoihin liittyvistä voimassa olevista sisäisistä politiikoista;

22.

palauttaa mieliin 17. joulukuuta 2020 antamansa päätöslauselman tarpeesta erityiseen sukupuolten tasa-arvoa käsittelevään neuvoston kokoonpanoon, joka olisi erityinen institutionaalinen foorumi, jolla varmistetaan sukupuolten tasa-arvon aikaisempaa tiiviimpi sisällyttäminen unionin strategioihin, kaikkien asiaan liittyvien toimintapolitiikkojen koordinointi ja edistyminen tärkeimmissä sukupuolten tasa-arvoon liittyvissä asiakokonaisuuksissa sekä naisten oikeuksien suojelun ja sukupuolten tasa-arvon yhdenmukaistaminen; pitää valitettavana, että neuvosto on tähän mennessä jättänyt huomiotta tämän parlamentin pyynnön;

23.

muistuttaa, että SEUT 286 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto nimittää tilintarkastustuomioistuimen jäsenet parlamenttia kuultuaan, ja ymmärtää vaikeudet sukupuolten tasapuolisen edustuksen saavuttamisessa, koska ehdokkaiden nimeäminen on yksinomaan jäsenvaltioiden vastuulla ja kukin jäsenvaltio voi nimetä vain yhden ehdokkaan kerrallaan; pitää kuitenkin mahdottomana hyväksyä sitä, että vuonna 1977 perustetun tilintarkastustuomioistuimen yhteensä 112 jäsenestä naisia on ollut kaikkiaan vain 16 (85,7 prosenttia miehiä ja 14,3 prosenttia naisia) ja että vuonna 2020 tilintarkastustuomioistuimessa oli vain kahdeksan naisjäsentä ja 18 miesjäsentä; kehottaa neuvostoa tarkastelemaan tilintarkastustuomioistuimen yleistä kokoonpanoa, jotta erityisesti sukupuolten tasapuolinen edustus otetaan huomioon nimityspäätöksissä, sekä puuttumaan tähän ongelmaan konkreettisin toimin, kuten esittämällä parlamentille kustakin jäsenvaltiosta vähintään kaksi ehdokasta, joista yksi on nainen ja yksi mies;

24.

panee merkille, että neuvosto hyväksyi sisäisen psykososiaalisten riskien ehkäisysuunnitelman 2020–2022, jossa keskityttiin pääasiassa työuupumuksen ehkäisemiseen ja hyviin työsuhteisiin; panee merkille, että suunnitelma sisällytettiin kaikilta osin pääsihteeristön covid-19-toimiin, joihin kuuluivat psykososiaalisia riskejä koskevat kyselytutkimukset, asiaa koskevat tiedotus- ja koulutustilaisuudet sekä erilaiset sosiaalipalvelun tukitoimet; panee tyytyväisenä merkille organisaatiopsykologien ja kliinisten psykologien sekä sosiaalityöntekijöiden henkilöstölle, tiimeille ja johtajille tarjoaman laajan tuen ja toteaa näiden tukitoimien liittyneen vuonna 2020 merkittävässä määrin covid-19-pandemiaan;

25.

panee merkille, että vuonna 2020 sosiaalipalveluun otti yhteyttä yhteensä 385 henkilöä (aktiivipalveluksessa ja eläkkeellä olevia) ja että se toteutti yhteensä 4 425 tukitoimea, joista osa liittyi covid-19-pandemian aiheuttaman stressin hallintaan, ja sisäinen psykologi käsitteli yhteensä 164 yksittäistä pyyntöä; arvostaa sitä, että psykologit ja sosiaalityöntekijät ovat olennainen osa psykososiaalista interventiosuunnitelmaa traumaattisen tapauksen jälkeen;

26.

panee merkille, että harjoittelutoimisto käsitteli yli 10 000 harjoitteluhakemusta ja valitsi niiden perusteella 110 harjoittelijaa, joiden joukossa oli useita uuden erityisohjelman piiriin kuuluvia vammaisia harjoittelijoita; kehottaa neuvostoa jälleen varmistamaan, että kaikki sen harjoittelijat saavat kohtuullisen palkan;

27.

panee merkille, että etiikkaa ja odotuksenmukaista käytöstä koskevia tiedotustoimia jatkettiin; panee merkille, että seuraava etiikkaan liittyvä strategia oli valmisteilla vuoden 2020 lopussa ja että työ uuden käyttäjäkeskeisen etiikkaan liittyvän osion kehittämiseksi neuvoston intranetsivustolle eteni; pitää kuitenkin valitettavana, ettei se ole saanut tietoa kaikkiin henkilöstön jäseniin sovellettavista toimintasäännöistä;

28.

pitää myönteisenä, että parlamentti, neuvosto ja komissio pääsivät 15. joulukuuta 2020 poliittiseen sopimukseen edunvalvojien avoimuusrekisteristä (2); pitää kuitenkin valitettavana pakollista avoimuusrekisteriä koskevan Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission toimielinten välisen sopimuksen tekemisestä 27. huhtikuuta 2021 tehdyn parlamentin päätöksen (3) 5 kohdassa käsiteltyjä rajoituksia, kuten sitä, että avoimuusrekisteriä sovelletaan jäsenvaltioiden pysyviin edustajiin ainoastaan vapaaehtoisuuden pohjalta; painottaa, että kaikkien pysyvien edustustojen olisi osallistuttava siihen aktiivisesti vapaaehtoisten järjestelmien kautta jäsenvaltionsa puheenjohtajakauden aikana ja sen päätyttyä; kehottaa neuvostoa, myös jäsenvaltioiden edustajia, yhdenmukaistamaan, parantamaan ja valvomaan nykyisiä eettisiä sääntöjä erityisesti eturistiriitojen, pyöröovi-ilmiön ja edunvalvonnan avoimuutta koskevien sääntöjen osalta; ilmaisee huolensa siitä, että lainsäädäntöasiat päätyvät yhä useammin Eurooppa-neuvostolle, jolla ei ole lainsäädäntö- eikä toimeenpanovaltaa ja johon ei sovelleta samoja avoimuusvaatimuksia kuin neuvostoon eikä vastuuvelvollisuutta;

29.

pitää valitettavana, että jäsenvaltiot käyttävät yrityssponsorointia kattaakseen osan menoista, joita niille aiheutuu neuvoston puheenjohtajuudesta; ilmaisee jälleen huolensa siitä, että tällainen käytäntö on aiheuttanut ja saattaa aiheuttaa tulevaisuudessa mainehaittaa, koska kaikki todelliset tai epäillyt eturistiriidat vaarantavat neuvoston ja koko unionin maineen; palauttaa mieliin avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden alalla toimivien järjestöjen esittämät vetoomukset, joissa pyydetään vuorossa olevia neuvoston puheenjohtajavaltioita kieltäytymään sponsoroinnista; pitää valitettavana, että neuvoston puheenjohtajan käsikirjaan vuonna 2021 sisällytetyissä sponsorointia koskevissa ohjeissa ei vahvistettu selkeitä, konkreettisia ja sitovia yhteisiä sääntöjä; ymmärtää, että kansallisista talousarvioista saatavat varat vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä ja että jokaisella jäsenvaltiolla olisi koostaan ja talousarviovaroistaan riippumatta oltava yhtäläiset mahdollisuudet järjestää onnistunut neuvoston puheenjohtajakausi, ja kehottaa siksi jälleen neuvostoa tarkastelemaan neuvoston puheenjohtajuuden sisällyttämistä talousarvioon, jotta voidaan varmistaa työskentelyprosessin jatkuvuus ja tehokkuus;

30.

on tietoinen neuvoston keskeisestä roolista unionin toimielinten ja elinten ja erityisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, tilintarkastustuomioistuimen jäsenten ja alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsenten nimityspäätöksiä koskevissa menettelyissä; suosittaa painokkaasti tarkastelemaan uudelleen tämän etuoikeuden käyttämistä, jotta voidaan taata asiaankuuluvien sidosryhmien demokraattinen osallistuminen ja vahvistaa sitä; pitää valitettavana, että neuvosto on toistuvasti jättänyt huomiotta parlamentin suositukset, joita se antaa tilintarkastustuomioistuimen jäsenten nimittämistä koskevassa neuvoa-antavassa roolissaan;

31.

muistuttaa lausunnosta, jonka tilintarkastustuomioistuin antoi erityiskertomuksessaan nro 13/2019 ”Tarkastettujen EU:n toimielinten eettiset toimintapuitteet: edelleen parantamisen varaa” ja jonka mukaan eettisesti toimivat julkisen vallan käyttäjät ”edistävät moitteetonta varainhoitoa ja lisäävät yleisön luottamusta julkiseen valtaan, mikä on välttämätöntä, jos halutaan, että julkisen vallan politiikat onnistuvat”, ja erityisesti, että aina ”kun Euroopan unionin toimielinten ja elinten jäsenet ja henkilöstö käyttäytyvät epäeettisesti, tapaus herättää suurta mielenkiintoa julkisuudessa ja vähentää luottamusta EU:hun”; kehottaa siksi painokkaasti neuvostoa noudattamaan parlamentin lausuntoja ja kieltäytymään sellaisten ehdokkaiden nimittämisestä, jotka saattaisivat vahingoittaa unionin uskottavuutta esimerkiksi riittämättömän ammatillisen pätevyyden tai toteen näytetyn epäeettisen käytöksen vuoksi;

32.

toteaa jälleen kannattavansa täysin neuvoston lainsäädäntökäsittelyn avoimuutta koskevia oikeusasiamiehen suosituksia, jotka annettiin oikeusasiamiehen strategisen tutkimuksen (asia OI/2/2017/TE) johdosta, ja etenkin suositusta jäsenvaltioiden kantojen saatavuuden parantamisesta ja niiden tarjoamisesta koneellisesti luettavassa muodossa, kuten Euroopan unionin tuomioistuin oli jo todennut vuonna 2013 avoimuutta ja asiakirjojen saatavuutta koskevassa oikeuskäytännössään (4); katsoo, että oikeusasiamiehen suositusten noudattaminen antaisi kansalaisille mahdollisuuden osallistua tiiviimmin unionin lainsäädäntötyöhön ja ymmärtää sitä paremmin; panee tyytyväisenä merkille neuvoston heinäkuussa 2020 hyväksymät toimenpiteet lainsäädännön avoimuuden lisäämiseksi oikeusasiamiehen suositusten mukaisesti muun muassa siten, että lainsäädäntöehdotuksia koskevia neuvotteluja koskevat edistymiskertomukset sekä neuvoston valtuutus parlamentin kanssa käytäviä neuvotteluja varten julkaistaan ennakoivasti; pitää kuitenkin valitettavana, että neuvoston päätöksentekoprosessi on vielä kaikkea muuta kuin täysin avoin; kehottaa neuvostoa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet oikeusasiamiehen suositusten ja Euroopan unionin tuomioistuimen asiaa koskevien tuomioiden täytäntöön panemiseksi;

33.

ilmaisee jälleen vakavan huolensa toimintapolitiikkaa ja talousarviota koskevassa päätöksenteossa mukana olevien jäsenvaltioiden edustajien vahvistetuista eturistiriidoista; kehottaa taas aiempien painokkaiden pyyntöjensä mukaisesti neuvostoa varmistamaan, että sellaiset jäsenvaltioiden edustajat, joiden on mahdollista hyötyä unionin tuista suoraan omistamiensa yritysten kautta, eivät osallistu toimintapolitiikkaa tai talousarviota koskeviin keskusteluihin eivätkä äänestyksiin asiassa; pyytää neuvostoa antamaan parlamentille tietoja tarvittavista eturistiriitojen välttämiseksi käyttöön otetuista toimenpiteistä;

34.

yhtyy tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessaan nro 13/2019 ilmaisemaan huoleen siitä, että unionissa ei ole yhteisiä eettisiä toimintapuitteita, joilla säänneltäisiin jäsenvaltioiden edustajien työtä neuvostossa; muistuttaa neuvoston velvoitteesta käsitellä korkean tason eturistiriitoja ja pyöröovi-ilmiöitä ja ratkaista ne sekä laajentaa tämänhetkisten edunvalvonnan avoimuutta koskevien pakollisten sääntöjen soveltamisalaa;

35.

kehottaa jälleen painokkaasti neuvostoa saattamaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan menettelysäännöt parlamentin ja komission vastaavien sääntöjen mukaisiksi, jotta käytössä olisi sääntöjä, joiden mukaan hyväksytään unionin lainsäädäntöön liittyvä toiminta, johon Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja aikoo ryhtyä luovuttuaan virastaan;

36.

panee merkille, että digitaalisten palvelujen pääosaston käyttöön asetetut lopulliset talousarviomäärärahat kasvoivat väliarvioinnissa ja vuoden lopussa tehdyssä arvioinnissa huomattavasti eli 10,6 miljoonalla eurolla siten, että lopullinen määrä oli 54 675 000 euroa, ja niiden käyttöaste oli 99,99 prosenttia;

37.

kannustaa jälleen neuvostoa käyttämään avoimen lähdekoodin teknologiaa estääkseen toimittajariippuvuuden, säilyttääkseen omien teknisten järjestelmiensä hallinnan, vahvistaakseen käyttäjiensä yksityisyyden suojaa ja tietosuojaa ja lisätäkseen turvallisuutta ja avoimuutta kansalaisia kohtaan;

38.

panee merkille, että vuodesta 2004 lähtien neuvoston kiinteistöpolitiikan tavoitteena on viime kädessä ollut sijoittaa kaikki sen Brysselin toiminnot sen omistamiin maantieteellisesti keskittyneisiin rakennuksiin; kannustaa neuvostoa mukauttamaan kiinteistöstrategiaansa, jotta voidaan ottaa huomioon työjärjestelyt, joista todennäköisesti tulee osa pitkäaikaisia tai pysyviä työskentelymuotoja, etenkin jaetut tilat tai monikäyttöalueet;

39.

pitää myönteisinä neuvoston toimia kaikkien rakennustensa ympäristöjalanjäljen pienentämiseksi ja toteaa, että ne on vuodesta 2016 alkaen rekisteröity eurooppalaiseen ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS); panee tyytyväisenä merkille vuoden 2019 tietoihin perustuvan yksityiskohtaisen ympäristöselonteon julkaisemisen lokakuussa 2020;

40.

panee merkille, että 31. joulukuuta 2020 neuvostolla oli hallussaan 3 469 vihreän energian sertifikaattia; on tietoinen siitä, että alueellinen energiamarkkinoiden sääntelyviranomainen myöntää tällaisia sertifikaatteja neuvoston rakennusten katolla sijaitsevien aurinkopaneelien vuonna 2020 tuottaman energian perusteella ja että nämä sertifikaatit myydään asianmukaisia myyntimenettelyjä noudattaen avoimilla markkinoilla vuonna 2021;

41.

kehottaa neuvostoa sitoutumaan selkeästi ”nollapaperikampanjaan” ja omaksumaan jäsennellyn lähestymistavan henkilöstön jäsenten kestävän liikkuvuuden edistämiseksi; kannustaa neuvostoa aloittamaan rakennusten energianhallintaa koskevan kestävyysraportoinnin ja mahdollistamaan näin täsmällisten toimien toteuttamisen energiankulutuksen vähentämiseksi;

42.

panee merkille, että useilla sosiaalisen median alustoilla kävijämäärä kasvoi vuodesta 2019 vuoteen 2020 ja että neuvostolla on Facebookissa noin 443 000 seuraajaa (lisäystä 8 prosenttia), Twitterissä noin 561 000 seuraajaa (lisäystä 22 prosenttia) ja Instagramissa noin 167 000 seuraajaa (lisäystä 37 prosenttia); panee merkille, että käynnit neuvoston verkkosivustolla lisääntyivät 39 prosentilla ja että vuonna 2020 sivustokäyntejä oli yli 16 miljoonaa; kannustaa neuvostoa vakiinnuttamaan näkyvyytensä avoimeen lähdekoodiin perustuvissa sosiaalisen median verkostoissa lisätäkseen avoimuutta ja tavoittaakseen yhä useampia unionin kansalaisia;

43.

panee merkille, että neuvosto lisäsi yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa covid-19-viestinnän toteuttamiseksi ja perusti tätä varten yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa tiedotusportaalin eli suojatun alustan, jota käytetään uudelleenkäytettävän digitaalisen sisällön jakamiseen jäsenvaltioiden kanssa;

44.

on tietoinen siitä, että neuvosto oli ensimmäinen unionin toimielin, joka perusti verkkosivustolleen covid-19-tietosivun, jonka tarkoituksena on selittää säännöllisesti ja kattavasti unionin ja erityisesti neuvoston toimia covid-19-pandemian johdosta;

45.

kehottaa neuvostoa noudattamaan kaikilta osin talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi, 16. joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen (5) mukaisia velvoitteita;

46.

on sitä mieltä, että Euroopan tulevaisuutta käsittelevä konferenssi voi tarjota unionin kansalaisille ja kansalaisyhteiskunnan järjestöille tilaisuuden ilmaista näkemyksensä ja keskustella ehdotuksista, joiden tarkoituksena on lisätä avoimuutta ja demokraattista vastuuvelvollisuutta unionin talousarvion suhteen, ja erityisesti ehdotuksista neuvoston talousarvion avoimuuden ja luettavuuden parantamiseksi;

47.

korostaa, että nykyisen tulkinnan ja käytännön mukaan parlamentilla on oikeus myöntää vastuuvapaus SEUT 319 artiklan sekä sovellettavien varainhoitoasetuksen säännösten ja parlamentin työjärjestyksen määräysten mukaisesti eli sillä on valta myöntää vastuuvapaus, jotta voidaan säilyttää avoimuus ja varmistaa demokraattinen vastuuvelvollisuus unionin veronmaksajia kohtaan;

48.

korostaa, että parlamentti on lähes kahdenkymmenen vuoden ajan noudattanut vakiintunutta ja tunnustettua käytäntöä myöntää vastuuvapaus kaikille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille; muistuttaa, että komissio on ilmoittanut, ettei se pysty valvomaan muiden toimielinten talousarvioiden toteuttamista; painottaa komission todenneen useasti, että käytäntöä, jossa parlamentti myöntää kullekin unionin toimielimelle vastuuvapauden niiden hallintomenoista, olisi noudatettava jatkossakin;

49.

korostaa, että nykytilanteessa, jossa parlamentti voi vain tarkistaa tilintarkastustuomioistuimen ja oikeusasiamiehen kertomukset sekä neuvoston verkkosivustolla olevat tiedot mutta se ei saa neuvostolta suullisia tai kirjallisia vastauksia vuotuisen vastuuvapausmenettelyn aikana eli jossa neuvosto kieltäytyy yhteistyöstä parlamentin kanssa vuotuisen vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, parlamentin on mahdotonta tehdä tietoon perustuvaa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä;

50.

pitää valitettavana, että neuvosto on yli vuosikymmenen ajan osoittanut, ettei sillä ole lainkaan poliittista tahtoa tehdä yhteistyötä parlamentin kanssa vuotuisen vastuuvapausmenettelyn yhteydessä, minkä vuoksi parlamentin on mahdotonta tehdä tietoon perustuvaa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä; korostaa, että tällä asenteella on ollut pysyvä kielteinen vaikutus molempiin toimielimiin ja se on saattanut huonoon valoon unionin talousarvion hallinnoinnin ja demokraattisen valvonnan sekä horjuttanut kansalaisten luottamusta unionin avoimuuteen; pitää äärimmäisen valitettavana, että neuvosto kieltäytyy edelleen vilpittömästä yhteistyöstä vastuuvapausmenettelyssä ja että tätä on kestänyt yli kymmenen vuotta;

51.

korostaa, että vaikka nykytilannetta pitää parantaa lisäämällä toimielinten välistä yhteistyötä perussopimusten puitteissa, perussopimusten tarkistaminen voisi selkeyttää vastuuvapausmenettelyä ja lisätä sen avoimuutta siten, että parlamentille annetaan nimenomainen toimivalta myöntää vastuuvapaus kaikille unionin toimielimille, elimille, toimistoille ja virastoille erikseen;

52.

muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö tukee veronmaksajien ja yleisön oikeutta saada tietoa julkisten tulojen käytöstä; vaatii siksi kunnioittamaan täysimääräisesti parlamentin oikeuksia ja roolia demokraattisen vastuuvelvollisuuden periaatteen takaajana; kehottaa neuvostoa noudattamaan asianmukaisesti parlamentin vastuuvapausmenettelyn aikana hyväksymiä suosituksia;

53.

ei pidä hyväksyttävänä, että covid-19-pandemiaa ja tätä poikkeuksellista tilannetta on käytetty tekosyynä olla jatkamatta vastuuvapausmenettelyä koskevia toimielinten välisiä neuvotteluja; on kuitenkin edelleen vakuuttunut siitä, että asiasta voidaan päästä sopimukseen, jos neuvosto osoittaa yhtään poliittista tahtoa yhteistyöhön; kehottaa siksi neuvostoa aloittamaan neuvottelut parlamentin kanssa uudelleen ilman aiheetonta viivytystä, jotta voidaan löytää ratkaisu nykyisessä vastuuvapausmenettelyn kehyksessä, jos se on kiinnostunut osoittamaan unionin kansalaisille, että se suhtautuu vakavasti talousarvion asianmukaiseen valvontaan ja avoimuuteen siten, että samalla kunnioitetaan parlamentilla ja neuvostolla vastuuvapausmenettelyssä olevia rooleja.