Tiivistelmä komission päätöksestä,

annettu 25 päivänä tammikuuta 2022,

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan mukaisesta menettelystä päätöksen C(2013) 306 final muuttamisesta

(Asia AT.39839 – Telefónica ja Portugal Telecom)

(tiedoksiannettu numerolla C(2022) 324)

(Ainoastaan englannin- ja portugalinkieliset tekstit ovat todistusvoimaisia)

(2022/C 286/10)

Komissio antoi 25 päivänä tammikuuta 2022 päätöksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan mukaisesta menettelystä. Komissio julkaisee osapuolten nimet ja päätöksen olennaisen sisällön sekä mahdollisesti määrätyt seuraamukset neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 30 artiklan säännösten mukaisesti. Se ottaa huomioon yritysten oikeutetut edut sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta.

1. JOHDANTO

(1)

Komissio antoi 23 päivänä tammikuuta 2013 päätöksen, jäljempänä ”vuoden 2013 päätös”, jolla Telefónicalle ja Portugal Telecomille määrättiin sakkoja, koska ne tekivät kilpailukieltosopimuksen kilpailun rajoittamiseksi sisämarkkinoilla ja toimivat näin ollen SEUT-sopimuksen 101 artiklan vastaisesti. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti 28 päivänä kesäkuuta 2016 antamissaan tuomioissa (2) (jotka vahvistettiin myöhemmin unionin tuomioistuimen 13 päivänä joulukuuta 2017 antamalla tuomiolla) komission päätöksessä esitetyt rikkomista koskevat perustelut, mutta kumosi komission määräämät sakot. Tuomioistuimen tuomioiden mukaisesti päätöksessä määritetään palvelut, joiden osalta Telefónican ja Portugal Telecomin välillä ei ollut potentiaalista kilpailua rikkomishetkellä, ja jätetään ne sakon laskennan ulkopuolelle.

2. MENETTELY

(2)

Komissio totesi 23 päivänä tammikuuta 2013 antamassaan päätöksessä, että Telefónica ja Portugal Telecom olivat rikkoneet SEUT-sopimuksen 101 artiklaa osallistumalla kilpailukieltosopimukseen, jonka aiheutti yhdeksäs lauseke osakkeiden ostoa koskevassa sopimuksessa, jonka osapuolet tekivät 28 päivänä heinäkuuta 2010. Sopimuksella Telefónica hankki yksinomaisen määräysvallan brasilialaisesta matkaviestintäoperaattorista Vivosta.

(3)

Tästä rikkomisesta komissio määräsi Telefónicalle 66 894 000 euron ja Portugal Telecomille 12 290 000 euron sakon asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan nojalla.

(4)

Sekä Telefónica että Portugal Telecom valittivat komission päätöksestä unionin yleiseen tuomioistuimeen. Unionin yleinen tuomioistuin vahvisti 28 päivänä kesäkuuta 2016 antamissaan tuomioissa komission päätöksen 1 artiklassa esitetyn päätelmän, jonka mukaan Telefónica ja Portugal Telecom olivat rikkoneet SEUT-sopimuksen 101 artiklaa 27 päivän syyskuuta 2010 ja 4 päivän helmikuuta 2011 välisenä aikana osallistumalla kilpailukieltosopimukseen.

(5)

Sakkojen määräämisen osalta unionin yleinen tuomioistuin kumosi komission päätöksen 2 artiklan siltä osin kuin sakkojen määrä vahvistettiin komission huomioon ottaman myynnin arvon perusteella.

(6)

Telefónica valitti Telefónicaa koskevasta tuomiosta. Unionin tuomioistuin antoi 13 päivänä joulukuuta 2017 tuomionsa asiassa C-487/16 P, Telefónica SA v. Euroopan komissio, ja hylkäsi Telefónican valituksen. Pharol ei valittanut PT:tä koskevasta tuomiosta.

3. TAUSTATIEDOT

(7)

Tilanne, jossa rikkomista koskeva komission toteamus on edelleen voimassa ja oikeusvoimainen, kun taas kyseisestä rikkomisesta määrätyt sakot on kumottu, olisi korjattava uudella asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan mukaisella päätöksellä, joka koskee vuoden 2013 päätöksessä todettua Telefónican ja Portugal Telecomin SEUT-sopimuksen 101 artiklan rikkomista.

(8)

Sakon laskemiseksi komissio tukeutuu vuonna 2013 annetussa päätöksessä vahvistettujen tosiseikkojen arviointiin. Samalla se soveltaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomioissa vahvistettuja periaatteita, jotka koskevat komission velvollisuutta määrittää osapuolten esittämien seikkojen perusteella ne palvelut, joiden osalta osapuolet eivät olleet potentiaalisia kilpailijoita Iberian niemimaalla kilpailukieltolausekkeen soveltamisaikana. Näin ollen komissio ei huomioi kyseisiä palveluja myynnin arvossa laskiessaan sakkoja.

(9)

Meneillään olevan sakkojen uudelleenlaskennan aikana komissio havaitsi lisäksi, että Telefónica oli tehnyt toimittamissaan myynnin arvoa koskevissa luvuissa useita laskuvirheitä. Viime kädessä nämä vaikuttivat sakkojen laskentaan vuoden 2013 päätöksessä.

(10)

Tällaisiin laskuvirheisiin ei voida olla puuttumatta. Jos niitä ei oikaista, myynnin arvo jää virheelliseksi ja kohtuuttoman alhaiseksi. Tämä johtaisi virheellisten tietojen perusteella laskettuun sakkoon. Sen vuoksi komissio tukeutuu Telefónican tämän tutkimuksen aikana toimittamiin uusiin tarkistettuihin lukuihin määrittääkseen päätöksessään myynnin oikean arvon.

(11)

Uudessa päätöksessä komissio vähentää laskelmasta niiden palvelujen arvon, joiden osalta komissio katsoo, ettei osapuolten välillä ollut potentiaalista kilpailua kilpailukieltolausekkeen soveltamisaikana.

(12)

Kilpailunrajoituksia ja määräävää markkina-asemaa käsittelevä neuvoa-antava komitea antoi myönteisen lausunnon 21 päivänä tammikuuta 2022. Päätös hyväksyttiin 25 päivänä tammikuuta 2022.

4. OIKEUDELLINEN ARVIOINTI

4.1. Potentiaalinen kilpailu

(13)

Komissio katsoo vakiintuneen oikeuskäytännön (3) mukaisesti, että näyttökynnys potentiaalisen kilpailun arvioimiseksi tässä päätöksessä kyseessä olevan kaltaisten markkinoiden jakamista koskevien sopimusten osalta on ”ylitsepääsemättömät markkinoille tulon esteet”. Samalla komissio soveltaa tässä tapauksessa vaadittua tiukempaa lähestymistapaa ja varmistaa eri markkinoihin tai palveluihin liittyvät erityisolosuhteet huomioon ottaen, että mahdollisuus tulla markkinoille ei ollut puhtaasti hypoteettinen.

(14)

Näin ollen palvelut, joiden osalta komissio katsoo, että osapuolten välillä ei ollut potentiaalista kilpailua kilpailukieltolausekkeen soveltamisaikana, ovat seuraavat:

Telefónican osalta

(i)	verkkoinfrastruktuurin (fyysisten) käyttöoikeuksien tukkutarjonta (tilaajayhteyksien eriytetty tarjonta);

(ii)	yleispalvelut;

(iii)

SIRDEE-palvelut (digitaalinen hätäradiojärjestelmä); ja

(iv)	tietyt palvelut, jotka ovat osa Telefónican julkisissa tiloissa tarjoamia kiinteitä viestintäpalveluja (maksupalvelut, defibrillaattorien myynti ja ulkomainontaratkaisujen vuokraus).

Pharolin osalta

(i)	verkkoinfrastruktuurin (fyysisten) käyttöoikeuksien tukkutarjonta (tilaajayhteyksien eriytetty tarjonta);

(ii)	digitaalitelevisiolähetysten tukkumyyntipalvelut; ja

(iii)

analogisten maanpäällisen verkon televisiolähetysten tukkumyyntipalvelut.

5. SAKOT

(15)

Komissio soveltaa seuraavien seikkojen osalta samoja näkökohtia kuin vuonna 2013: sakon vakavuuskerroin, rikkomisen kesto, huomioon otettava osuus myynnin arvosta sekä raskauttavien ja lieventävien seikkojen olemassaolo.

(16)

Mukautettu perusmäärä on enintään 10 prosenttia Telefónican kokonaisliikevaihdosta vuonna 2020. Useiden peräkkäisten liiketoimien ja yrityksen sisäisen uudelleenjärjestelyn vuoksi Pharolille ei kertynyt vuonna 2020 lainkaan liikevaihtoa, mikä ei kuvasta sen taloudellista painoarvoa asianmukaisella tavalla. Kuten oikeuskäytännössä edellytetään, komissio katsoo Pharolin liikevaihdon vuonna 2013 (joka edustaa Pharolin viimeisintä normaalin taloudellisen toiminnan täyttä tilikautta 12 kuukauden ajalta (4)) kuvastavan Pharolin todellista taloudellista tilannetta parhaiten ja takaavan riittävän pelotevaikutuksen. Pharolin mukautettu perusmäärä on enintään 10 prosenttia sen tilikauden 2013 kokonaisliikevaihdosta.

(17)

Lopuksi on todettava, että vaikka Telefónican myynnin arvoa koskevat virheet johtuivat Telefónican omista virheellisistä laskelmista, komissio ei olisi havainnut näitä myynnin arvoa koskevia virheitä eikä olisi voinut korottaa sakkoa, jos unionin yleinen tuomioistuin ei olisi kumonnut vuoden 2013 päätöksessä määrättyjä sakkoja. Komissio huomioi kyseiset olosuhteet ja sen, että nämä virheet vaikuttivat sakon suuruuteen suhteellisen vähän ja niiden tekemisestä (12 päivä syyskuuta 2012) on kulunut jo huomattavan pitkä aika. Sen vuoksi komissio katsoo, että sen on tässä tapauksessa perusteltua käyttää harkintavaltaansa sakkojen laskentaa koskevien suuntaviivojen (5) 37 kohdan mukaisesti ja alentaa Telefónican sakkoa vuoden 2013 päätöksessä vahvistetulle tasolle.

(18)

Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti määrättyjen yksittäisten sakkojen lopullinen määrä on näin ollen seuraava:

Osapuoli	Sakko yhteensä (euroa)
Telefónica	66 894 000
Pharol	12 146 000

(1) EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 411/2004 (EUVL L 68, 6.3.2004, s. 1).

(2) Asia T-216/13, Telefónica SA v. Euroopan komissio, jäljempänä ”Telefónicaa koskeva tuomio”, ja asia T-208/13, Portugal Telecom SGPS SA v. Euroopan komissio, jäljempänä ”PT:tä koskeva tuomio”.

(3) Telefónicaa koskevan tuomion 221 kohta ja PT:tä koskevan tuomion 181 kohta; asia T-691/14, Servier SAS ym. v. Euroopan komissio, ECLI: EU:T:2018:922, 319, 327 ja 328 kohta, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 21. toukokuuta 2014, Toshiba Corp. v. Euroopan komissio, T-519/09, ECLI:EU:T:2014:263, 231 kohta.

(4) Ks. esim. unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 28. huhtikuuta 2010, Gütermann ja Zwicky, T-456/05 ja T-457/05, ECLI:EU:T:2010:168, 94–103 kohta ja sen muut viittaukset.

(5) ”Vaikka näissä suuntaviivoissa esitellään yleiset sakon laskentamenetelmät, erityistapauksissa voi olla kuhunkin asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi tai pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi perusteltua, että komissio poikkeaa näistä menetelmistä tai 21 kohdassa vahvistetuista raja-arvoista”.