Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi hiilenpoistoja koskevan unionin sertifiointikehyksen perustamisesta”

(COM(2022) 672 final – 2022/0394 (COD))

(2023/C 184/15)

Esittelijä: Stoyan TCHOUKANOV

Lausuntopyyntö	Euroopan parlamentti, 1.2.2023 Eurooppa-neuvosto, 6.2.2023
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohta
Vastaava jaosto	maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö
Hyväksyminen jaostossa	9.3.2023
Hyväksyminen täysistunnossa	22.3.2023
Täysistunnon numero	577
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	159/0/2

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen hiilenpoistoja koskevasta EU:n sertifiointikehyksestä ja toteaa, että hiilenpoistoja on lisättävä ja uudistavia käytäntöjä edistettävä, mutta ei pidä unohtaa, että ensisijaisena, ratkaisevan tärkeänä tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi. ETSK toteaa kuitenkin, että ehdotuksessa jätetään monia ratkaisevia kohtia kehitettäväksi edelleen delegoitujen säädöksien avulla.

1.2

ETSK panee merkille, että unionissa on tällä hetkellä erilaisia hiilenpoistojen validointi- ja palkitsemisjärjestelmiä ja että yhteinen sertifiointikehys voi tuoda selkeyttä ja luotettavuutta vahvistamalla kattavat EU:n säännöt siitä, miten hiilenpoistojen ilmastohyötyjä mitataan, validoidaan ja todennetaan. Kehyksen vapaaehtoisuuteen liittyy kannustava vaikutus, joka voi tarjota uusia tulonlähteitä hiilenpoistotoimista kiinnostuneille. ETSK kehottaa selventämään kattavan täytäntöönpanon ennakoitua aikataulua, kun otetaan huomioon elimet ja sertifiointiyksiköt, jotka on perustettava.

1.3

ETSK toteaa, että hiilenpoiston käyttöön EU:n ilmastopolitiikassa voi liittyä oikeutettuja kysymyksiä esimerkiksi päästövähennysten mahdollisesta vähenemisestä tai viivästymisestä tulevaa hiilenpoistoa koskevien lupausten vuoksi, tai vilpillisten väittämien sekä päästöhyvitysten hankintaan perustuvan viherpesun uhkasta. Viherpesun estämiseksi ETSK kehottaa ottamaan hiilen varastoinnin odotetun keston ja kumoutumisriskin selkeästi huomioon käytettäessä erilaisia hiilenpoistosertifikaatteja (jotka kattavat ”pysyvän varastoinnin”, ”hiiliviljelyn” ja ”hiilen varastoinnin pitkäkestoisissa tuotteissa”).

1.4

ETSK suhtautuu myönteisesti komission tavoitteeseen tarjota kansalaisille ja hiilenpoistojen tarjoajille ja ostajille lisää avoimuutta ja selkeyttä sertifioitujen hiilenpoistotoimien arvon suhteen, mutta kehottaa antamaan lisätakeita sertifikaattien arvosta ja käytöstä. ETSK kehottaa komissiota antamaan ohjeita, joissa määritellään asianmukaiset väittämät, joita voidaan esittää erilaisten sertifioitujen hiilenpoistotapausten perusteella, ja säilyttämään eron hiilen pysyvästä varastoinnista, hiiliviljelystä ja hiilen varastoinnista tuotteissa saatavien sertifikaattien välillä.

1.5

ETSK kehottaa määrittelemään selkeästi vastuuvelvollisuuteen liittyvät näkökohdat ja säilyttämään avoimuuden kehyksen puitteissa kehitettävissä tulevissa menetelmissä. Poistumien kumoutumisen riskiä on seurattava ja lievennettävä jatkuvasti. Poistettua ja varastoitua hiiltä koskeva vastuu ja sen siirto on määriteltävä selkeästi hiilenpoistotoimien eri osa-alueilla.

1.6

ETSK kehottaa komissiota varmistamaan, että menetelmät perustuvat tieteelliseen näyttöön ja että tiedeyhteisö ohjaa niitä. ETSK huomauttaa, että sertifiointijärjestelmä on aivan liian monimutkainen ja työläs näiden käytäntöjen laajan käyttöönoton edistämiseksi. Menettelyt vaikuttavat hyvin aikaavieviltä ja teknisiltä ja saattavat heikentää toimijoiden motivaatiota, sillä toimijat ovat usein pieniä yrityksiä, joiden liikkumavara on parhaassakin tapauksessa kapea.

1.7

ETSK toteaa, että hiilenpoiston tarkkailua, raportointia ja todentamista varten tarvitaan erilaisia mittauksia, muun muassa kaukokartoituksen ja satelliittikuvien käyttöä. Vaadittujen mittausten osalta ETSK korostaa, että on olennaisen tärkeää pitää hiilenpoiston tarkkailu-, raportointi- ja todentamiskustannukset mahdollisimman alhaisina, jotta varmistetaan laajat mahdollisuudet hyödyntää sertifiointikehystä.

1.8

ETSK korostaa, että ehdotukseen liittyville tärkeille toimijoille (maataloustuottajat, metsäteollisuus sekä rakennus- ja puuteollisuus) koituvia mahdollisia riskejä ja sivuvaikutuksia samoin kuin ympäristö- ja sosioekonomisia vaikutuksia on arvioitava huolellisesti ja niihin on puututtava ennen kuin sertifiointikehys sisällytetään muihin politiikkoihin, kuten yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

1.9

ETSK:n näkemyksen mukaan nykyistä yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) ei tulisi käyttää hiiliviljelyn tai hiilenpoiston rahoittamiseen (1). Vaikka yhteisellä maatalouspolitiikalla voi olla pieni rooli hiilenpoistossa, kyseessä on väline, joka on tarkoitettu maa- ja metsätalousalan ensisijaisena tavoitteena olevaan elintarvikkeiden, rehun ja biomassan tuotantoon. Tässä yhteydessä hiilenpoistot ovat sivutuote, minkä vuoksi olisi asetettava saataville lisää rahoituslähteitä.

1.10

ETSK katsoo, että komission monitulkintaisuus rahoituksen suhteen vähentää voimakkaasti mahdollisten osallistujien osallistumishalukkuutta. ETSK korostaakin, että rahoituksesta on oltava jonkinlainen varmuus. Ottaen huomioon hiilenpoistojen mahdollisuudet tulevaisuudessa ETSK suosittaa, että laaditaan etenemissuunnitelma yhteisen rahoitusvälineen luomiseksi tällaisia toimenpiteitä varten.

2. Yleistä

Tarve lisätä hiilenpoistoja nettonollatavoitteiden saavuttamiseksi

2.1

Euroopan unioni on sitoutunut saavuttamaan Pariisin sopimuksen mukaisesti kasvihuonekaasujen nettonollapäästöt vuoteen 2050 mennessä ja negatiiviset nettopäästöt sen jälkeen. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin uusimman raportin mukaan pelkästään päästövähennyksiin keskittyminen ei riitä tämän tavoitteen saavuttamiseen: on välttämätöntä aloittaa hiilidioksidin poistaminen vaikeasti vähennettävien jäännöspäästöjen kompensoimiseksi, jos halutaan saavuttaa hiilidioksidin tai kasvihuonekaasujen nettonollapäästöt (2).

2.2

Vaikka hiilenpoistot eivät korvaa tarvittavia rajuja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, niillä on täydennettävä päästövähennystoimia nettonollapäästöjen ja negatiivisten nettopäästöjen saavuttamiseksi. Näin ollen hiilenpoistumia on lisättävä merkittävästi maailmanlaajuisella tasolla, jotta voidaan valvoa kasvihuonekaasujen pitoisuuksia ilmakehässä ja rajoittaa ilmaston lämpenemistä. EU ennakoi, että ilmastotavoitteidensa saavuttamiseksi sen on vähennettävä päästöjään 85–95 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna ja että myös hiilenpoistot ovat tarpeen tavoitteiden täyttämiseksi. Ilmakehästä on siis poistettava vuosittain useita satoja miljoonia tonneja hiilidioksidia.

2.3

EU on tehnyt tarkoitusta varten tähän mennessä useita aloitteita:

—	ilmastolaki, jossa asetetaan tavoite ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta vuoteen 2050 mennessä

—	maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloutta (LULUCF) koskeva asetus, jonka uusimmassa muutosehdotuksessa asetetaan hiilidioksidin varastointia maaperään, metsiin ja puutuotteisiin koskeva nettopoistotavoite, joka on 310 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuoteen 2030 mennessä

—

kestävää hiilen kiertoa koskeva tiedonanto, jossa hahmotellaan etenemissuunnitelma hiiliviljelylle, jolla edistetään maankäyttö-, maankäytön muutos- ja metsätaloussektorin vuodelle 2030 ehdotetun tavoitteen saavuttamista, ja teolliset ratkaisut, joilla poistetaan vähintään 5 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuoteen 2030 mennessä. Tiedonannossa ilmoitettiin myös suunnitelmista laatia ehdotus hiilenpoistojen sertifiointia koskevaksi sääntelykehykseksi.

Hiilenpoistohankkeiden hallinnointi

2.4

Ehdotuksellaan vapaaehtoisen sertifiointikehyksen perustamisesta hiilenpoistolle Euroopan komissio pyrkii lisäämään korkealaatuisia ja kestäviä hiilenpoistoja edistämällä rahoitusta, torjumalla viherpesua ja rakentamalla luottamusta sekä yhdenmukaistamalla markkinaolosuhteita.

2.5

Komissio luo kolme hiilenpoistomenetelmien pääluokkaa:

—

Pysyvä varastointi, johon kuuluvat muun muassa sellaiset menetelmät kuin hiilen talteenottoon ja varastointiin perustuva bioenergia (BECCS) ja hiilidioksidin talteenotto suoraan ilmasta ja sen varastointi (DACCS). Tähän luokkaan kuuluvilla menetelmillä olisi voitava poistaa vähintään 5 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuoteen 2030 mennessä ja vähintään 200 miljoonaa tonnia vuoteen 2050 mennessä.

—

Hiiliviljely kattaa metsittämisen ja uudelleenmetsittämisen, paremman metsänhoidon, peltometsäviljelyn, hiilen sitomisen maaperään ja turvemaiden ennallistamisen. Hiiliviljely edistää yhdessä hiiltä varastoivien tuotteiden kanssa ehdotettua LULUCF-sektorin tavoitetta saavuttaa 310 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin vuotuinen poistuma vuoteen 2030 mennessä ja ”ilmastomyönteinen” talous vuonna 2050.

—

Hiiltä varastoiviin tuotteisiin kuuluvat muun muassa sellaiset menetelmät kuin puupohjaisten materiaalien käyttö rakentamisessa sekä pitkäkestoinen hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö, ja yhdessä hiiliviljelyn kanssa niillä voidaan edistää edellä mainittujen ehdotettujen LULUCF- ja ilmastomyönteisyystavoitteiden saavuttamista.

2.6

Jotta voidaan varmistaa, että ainoastaan korkealaatuiset hiilenpoistot sertifioidaan asetuksen mukaisesti, komissio on vahvistanut tietyt peruskriteerit:

—	Hiilenpoistotoimet on mitattava täsmällisesti, ja niiden on tuotettava kiistämätöntä hyötyä ilmastolle (kvantifiointi).

—	Hiilenpoistotoimien on mentävä markkinakäytäntöjä ja lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia pidemmälle (ylimääräisyys).

—	Sertifikaateissa on ilmoitettava selkeästi hiilen varastoinnin kesto ja erotettava pysyvä varastointi väliaikaisesta varastoinnista (pitkäaikaisvarastointi).

—	Hiilenpoistotoimien olisi hyödytettävä muita ympäristötavoitteita, kuten biologista monimuotoisuutta, tai ainakaan ne eivät saa vahingoittaa ympäristöä (kestävyys).

2.7

Jotta kuhunkin hiilenpoistomenetelmään sovellettavat säännöt voidaan määritellä selkeästi ja ottaa käyttöön laatukriteerit, komissio kehittää asiantuntijaryhmän tuella räätälöityjä sertifiointimenetelmiä ja vahvistaa ne delegoiduissa säädöksissä. EU kehittää ensin menetelmät ja tunnustaa sertifiointijärjestelmät. Toisessa vaiheessa toimijat voivat liittyä EU:n tunnustamiin sertifiointijärjestelmiin, ja kolmannet osapuolet todentavat sertifiointikelpoiset toimet. Sertifioidut hiilenpoistot kirjataan yhteentoimiviin rekistereihin.

2.8

Hiilen poistamiseen liittyvien nykyisten ja uusien aloitteiden välillä on useita synergioita. Ehdotetun asetuksen mukaiset hiilenpoistot

—	voisivat saada julkista tukea yhteisen maatalouspolitiikan, valtiontukien tai innovaatiorahaston kautta.

—	voitaisiin sisällyttää yritysraportointiin, joka määriteltäisiin tarkemmin ympäristöväitteiden perustelemista koskevassa aloitteessa tai yritysten kestävyysraportointia koskevassa direktiivissä.

—	voisivat hyödyntää synergioita muiden merkintöjen ja sertifiointien kanssa, kuten luonnonmukaisen maatalouden ja kestävän biomassan sertifioinnin kanssa.

—	voitaisiin sisällyttää toimitusketjusopimuksiin, jolloin luotaisiin teollisuuden arvoketjuja ja synergioita kestävien elintarvikejärjestelmien kanssa.

—	voisivat edistää vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden luotettavuutta.

3. Erityistä

Vankka sertifiointi tarpeellisena perustana Euroopan hiilenpoistokapasiteetin nopealle lisäämiselle

3.1

Laatimalla yleiset säännöt, joilla määrätään, miten hiilenpoistojen hyötyjä mitataan, validoidaan ja todennetaan, voidaan tukea ratkaisevasti vahvan hiilenpoistokapasiteetin kehittämistä Euroopassa. Tähän sisältyy monenlaisia innovatiivisia menetelmiä, joiden avulla maataloustuottajat, metsänhoitajat, teollisuus ja muut toimijat voivat ottaa talteen ja varastoida muuta kuin fossiilista hiilidioksidia.

3.2

Sertifiointi on välttämätön ja merkittävä askel kohti hiilenpoiston sisällyttämistä EU:n ilmastopolitiikkaan. Tähän kuuluu esimerkiksi kannustimien luominen maankäyttäjille maaperän hiilen varastoimiseksi (esim. YMP:n avulla), muuta kuin fossiilista hiiltä varastoivien rakennusmateriaalien hankintojen palkitseminen (esim. rakennusmääräysten avulla) tai ilmastotavoitteita koskeva raportointi (esim. yritysten kestävyysraportointia koskevan direktiivin avulla).

3.3

ETSK antaakin täyden periaatteellisen tukensa hiilenpoistoja koskevalle unionin sertifiointikehykselle askeleena kohti luotettavaa sertifiointia.

Tarve jäljittää hiilipoistoja ilmastollisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten liitännäishyötyjen varmistamiseksi

3.4

Vaikka hiilenpoiston laajamittainen käyttöönotto on välttämätöntä, on aivan yhtä tärkeää valvoa tällaisia toimia. ETSK toteaa, että hiilenpoiston käyttö EU:n ilmastopolitiikassa voi herättää oikeutetusti kysymyksiä muun muassa hillinnän mahdollisesta heikentämisestä, vilpillisistä ympäristöväittämistä ja päästöhyvitysten hankintaan perustuvan viherpesun uhkasta.

3.5

ETSK katsookin, että EU tarvitsee tehokkaan ja vankan sertifiointikehyksen sen varmistamiseksi, että ainoastaan korkealaatuinen ja luotettava hiilen poistaminen sertifioidaan. Tämä antaa EU:lle mahdollisuuden tunnustaa ja palkita hiilenpoistot haittaamatta hiilestä irtautumista.

3.6

Laadukkaan perustan luominen kaikille sertifioiduille hiilenpoistoille on ratkaisevan tärkeää, jotta keskeiset toimijat voivat luottaa siihen, että EU:n sertifioima hiilen poistaminen tuottaa todellista ilmastohyötyä. Lisäksi on annettava riittävän vahva signaali siitä, että sertifioidut hiilenpoistot voidaan sisällyttää ongelmitta EU:n laajempiin ilmastopolitiikkoihin.

3.7

Tässä yhteydessä hiilenpoistotoimien on johdettava ylimääräisiin poistoihin, eli on osoitettava, että poistoja ei olisi tapahtunut ilman toteutettuja toimia. Tämä on tiukka vaatimus, jos sertifikaatteja käytetään korvaushakemuksissa, mutta sitä voidaan mahdollisesti lieventää, jos korvausvaatimuksia ei esitetä (esimerkiksi silloin, kun maataloustuottajille myönnetään suoria valtion tukia, joilla kannustetaan siirtymään uudistaviin käytäntöihin). Hiilenpoistotoimien pitäisikin tuottaa liitännäishyötyjä kestävyyden kannalta sen sijaan, että niillä olisi vain ”neutraali” vaikutus, kuten komissio tällä hetkellä suunnittelee.

3.8

ETSK korostaa myös, että poistumien kumoutumisriskiä (varastoidun hiilidioksidin vapautumista) on jatkuvasti seurattava ja lievennettävä. Poistettua ja varastoitua hiiltä koskeva vastuu ja vastuun siirto on määriteltävä selkeästi ja erikseen hiilenpoistotoimien eri osa-alueille.

Eron säilyttäminen hiilen pysyvän varastoinnin, hiiliviljelyn ja hiilen tuotteisiin varastoinnin välillä

3.9

Hiilenpoistomenetelmät vaihtelevat huomattavasti sen mukaan, miten hiilidioksidi poistetaan ilmakehästä, mihin hiili varastoidaan ja kuinka pitkäksi aikaa.

3.10

Yleisesti maanpäällisiin varastoihin varastoitu hiili ja elävä biomassa (lyhytkiertoiset poistomenetelmät) ovat haavoittuvampia, ja niiden varastointiaika on lyhyempi kuin geologisiin varastoihin varastoidulla hiilellä (pitkäkiertoiset poistomenetelmät).

3.11

Tämän vuoksi hiilen erilaiset poisto- ja varastointimenetelmät olisi kirjattava, hallittava ja sertifioitava eri tavoin hiilen varastoinnin luonteen mukaan. EU erottaa jo nyt maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden (LULUCF) teollisuuden päästöistä. Kestävää hiilen kiertoa koskevassa tiedonannossa erotetaan toisistaan fossiiliset, biogeeniset ja ilmakehästä peräisin olevat hiilityypit ja ehdotetaan, että ne merkitään, jäljitetään ja kirjataan EU:ssa erikseen viimeistään vuoteen 2028 mennessä.

3.12

Lisäksi olisi korostettava, että kolmella hiilenpoistomenetelmien ryhmällä (hiilen pysyvä varastointi, hiiliviljely ja hiilen varastointi tuotteisiin) on erilaiset roolit nettonollapäästöjä kohti edettäessä, erilaiset tulokset ilmaston kannalta sekä erilaiset kustannukset, käyttöönottohaasteet ja kypsyysasteet, ja että yleisön käsitykset niistä ovat erilaisia. Sen vuoksi niiden käyttöön olisi myös kannustettava ja niitä olisi hallinnoitava eri tavoin, mikä mahdollistaisi räätälöidyn politiikan ja kunkin hiilenpoistomenetelmän tarpeita vastaavan taloudellisen tuen.

3.13

ETSK kannattaakin komission tavoitetta avoimuudesta ja selkeydestä kansalaisille ja hiilenpoistojen tarjoajille ja ostajille sertifioitujen hiilenpoistotoimien arvon suhteen.

3.14

ETSK kehottaa kuitenkin komissiota menemään pidemmälle ja antamaan myös ohjeita, joissa määritellään asianmukaiset väittämät, joita voidaan esittää sertifioidun hiilenpoiston eri tapausten perusteella (pysyvä varastointi, hiiliviljely, hiilen varastointi tuotteisiin). Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan edistää kaikkia mahdollisia tapauksia hiilenpoiston sertifioinnissa ja samalla varmistaa väitettyjen ilmastohyötyjen luotettavuus ja estää viherpesu.

Avoimuuden ja tieteellisen panoksen varmistaminen menetelmien kehittämisessä

3.15

Koska komissio aikoo käynnistää erillisen ja asiantuntijaryhmän tukeman prosessin kehittääkseen menetelmiä hiilenpoistotoimia varten ja esittääkseen tarkempia tietoja sertifikaateista delegoiduissa säädöksissä, ETSK kehottaa ottamaan kansalaisyhteiskunnan mukaan toimiin ja kuulemaan sitä.

3.16

ETSK kehottaa komissiota varmistamaan, että kehitettävät menetelmät perustuvat tieteelliseen näyttöön ja että tiedeyhteisö ohjaa niitä.

3.17

3.18

EU:n olisi harkittava kohdennetun rahoituksen myöntämistä tutkimukseen, menetelmien kehittämiseen ja pilottikäyttöön. Sertifiointikehyksen demokratisoimiseksi on olennaisen tärkeää tukea pieniä toimijoita valmiuksien kehittämisessä ja hallinnollisten kustannusten kattamisessa.

3.19

Lopuksi ETSK korostaa, että ehdotukseen liittyville tärkeille toimijoille (maataloustuottajat, metsäteollisuus sekä rakennus- ja puuteollisuus) koituvia mahdollisia riskejä ja sivuvaikutuksia samoin kuin ympäristö- ja sosioekonomisia vaikutuksia on arvioitava huolellisesti ja niihin on puututtava ennen kuin sertifiointikehys sisällytetään muihin politiikkoihin, esimerkiksi yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

Bryssel 22. maaliskuuta 2023.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Christa SCHWENG

(1) EUVL C 323, 26.8.2022, s. 95.

(2) IPCC WGIII SPM, 2022.