EUROOPAN KOMISSIO

Strasbourg 14.12.2021

COM(2021) 891 final

2021/0428(COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä annetun asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta

{SEC(2021) 440 final} - {SWD(2021) 462 final} - {SWD(2021) 463 final}

PERUSTELUT

1.EHDOTUKSEN TAUSTA

•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

·    Terveyteen liittyvät haasteet

Covid-19-kriisi on osoittanut, että nykyiset säännöt eivät tarjoa riittäviä keinoja reagoida sellaisiin kriisitilanteisiin, joilla on potentiaalia kehittyä epidemiaksi. Maailmanlaajuisen covid-19-kriisin vuoksi ulkorajoilla on täytynyt ottaa käyttöön tilapäisiä toimenpiteitä, jotta on voitu hidastaa tartuntojen leviämistä yli rajojen. Maaliskuussa 2020 komissio ehdotti koordinoitua päätöstä matkustusrajoitusten soveltamiseksi kolmansista maista Schengen-alueelle suuntautuvaan muuhun kuin välttämättömään matkustamiseen. Tämän seurauksena neuvosto antoi kesäkuussa 2020 suosituksen 4 , jonka tavoitteena oli edistää yhtenäistä lähestymistapaa rajoituksiin, joilla säänneltiin matkustajien pääsyä Euroopan unioniin maista, joissa epidemiologinen tilanne oli hyvin vaikea. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin soveltaneet suositusta hyvin eri tavoin, vaikka ne olivat vahvistaneet keskenään luettelon niistä kolmansista maista, joiden osalta muuta kuin välttämätöntä matkustamista koskeva rajoitus voitaisiin poistaa. 5 Vain muutamat jäsenvaltiot ovat soveltaneet kyseistä maaluetteloa kaikilta osin, toiset taas ovat poistaneet rajoitukset vain muutamilta mailta ja jotkut eivät ole poistaneet rajoituksia lainkaan. Jotkut jäsenvaltiot poistivat rajoitukset myös sellaisilta kolmansilta mailta, joita ei mainita luettelossa, mikä heikensi toivottua yhtenäistä toimintamallia. Näin ollen tarvitaan uusi menettely, jotta voidaan vahvistaa yhdenmukainen käytäntö ja välttää vallitsevat eroavuudet.

·Muuttajien välineellistämiseen liittyvät haasteet

Kuten komissio toteaa tiedonannossaan Vastaus valtion tukemaan maahanmuuttajien välineellistämiseen EU:n ulkorajoilla 6 , 29. syyskuuta 2021 hyväksymässään uudistetussa maahanmuuttajien salakuljetuksen vastaisessa EU:n toimintasuunnitelmassa (2021–2025) 7 ja komission ehdotuksessa asetukseksi Euroopan unionin alueelle suuntautuvan laittoman maahantulon yhteydessä ihmiskauppaa tai maahanmuuttajien salakuljetusta helpottavien tai harjoittavien liikenteenharjoittajien vastaisista toimenpiteistä 8 , uusi ja erittäin huolestuttava ilmiö on valtiollisten toimijoiden kasvava rooli laittoman muuttoliikkeen keinotekoisessa luomisessa ja helpottamisessa. Kyseessä on poliittinen väline, jonka avulla pyritään horjuttamaan Euroopan unionin tai sen jäsenvaltioiden vakautta.

Kuten lokakuussa 2021 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä todettiin 9 , EU ja sen jäsenvaltiot ovat ilmaisseet vakaan pyrkimyksensä vastata tähän valtiollisten toimijoiden kasvavaan rooliin laittoman muuttoliikkeen helpottamisessa ja ihmisten käyttämisessä painostukseen EU:n ulkorajoilla. Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota ehdottamaan EU:n oikeudelliseen kehykseen tarvittavia muutoksia, joilla voitaisiin puuttua tällaiseen välineellistämiseen. Tätä varten on ensin tarpeen määritellä, mitä ’välineellistämisellä’ tarkoitetaan. Lisäksi on tarpeen selventää, mitä toimenpiteitä jäsenvaltiot voivat toteuttaa Schengenin rajasäännöstön nojalla suojellakseen EU:n yhteisiä ulkorajoja tehokkaasti muuttajien välineellistämiseltä poliittisia tarkoituksia varten. Samaan aikaan komissio ehdottaa turvapaikka- ja palauttamissäännöstön mukaisia lisätoimenpiteitä sen selventämiseksi, miten jäsenvaltiot voivat reagoida ja miten niiden olisi reagoitava välineellistämistilanteissa niin, että samalla suojataan välineellistämisen kohteeksi joutuneiden muuttajien oikeuksia, mukaan lukien oikeus turvapaikkaan ja suoja palauttamista vastaan.

Schengenin rajasäännöstön mukaisesti ”Rajavalvonta on niiden jäsenvaltioiden edun mukaista, joiden ulkorajoilla sitä toteutetaan, mutta se on myös kaikkien niiden jäsenvaltioiden edun mukaista, jotka ovat lakkauttaneet sisärajavalvonnan. Rajavalvonnan olisi autettava torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa ja ehkäisemään jäsenvaltioiden sisäiseen turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, kansanterveyteen ja kansainvälisiin suhteisiin kohdistuvat uhkat.” 10 Schengen-alueen ulkorajoilla sijaitsevilla jäsenvaltioilla on näin ollen kaksinkertainen vastuu: ensinnäkin niitä henkilöitä kohtaan, jotka hyötyvät mahdollisuudesta matkustaa alueella ilman sisärajavalvontaa, ja toiseksi omia kansalaisiaan ja yrityksiään kohtaan. Schengenin rajasäännöstö sisältää yleisiä sääntöjä, joita sovelletaan rajanylityspaikoilla (5 artikla) ja rajojen valvonnassa (13 artikla), jotta jäsenvaltiot voivat saavuttaa edellä mainitut rajaturvallisuutta koskevat tavoitteet. Näitä sääntöjä on kuitenkin vahvistettava, jotta voidaan ottaa huomioon Schengen-alueen ulkorajoilla sijaitsevien jäsenvaltioiden vastuu ja muuttajien välineellistämisestä aiheutuvat uudet haasteet.

·Vastaaminen haasteisiin, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden enemmistöön

·Vaihtoehtoisten toimenpiteiden parempi hyödyntäminen

Tämä koskee erityisesti poliisivaltuuksien käyttöä. Komission vuonna 2017 antamassa suosituksessa poliisitarkastuksista ja rajat ylittävästä poliisiyhteistyöstä 17 jäsenvaltioita kannustetaan käyttämään paremmin poliisivaltuuksiaan ja asettamaan poliisitarkastukset etusijalle ennen kuin ne päättävät sisärajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta. Neljän viime vuoden aikana useat jäsenvaltiot ovat lisänneet poliisitarkastuksia raja-alueilla yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien kasvun vuoksi. Jotkut näistä tapauksista ovat esimerkkejä hyvästä käytännöstä yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvien sitkeiden ja lisääntyneiden uhkien torjunnassa. Tällaiset tarkastukset voivatkin monesti olla vähintään yhtä tehokkaita kuin sisärajavalvonta, erityisesti koska ne ovat joustavampia kuin tietyissä rajanylityspaikoissa toteutettava staattinen rajavalvonta ja koska niitä voidaan helpommin mukauttaa muuttuviin riskeihin. Jotta vaihtoehtoisten toimenpiteiden tarjoamat mahdollisuudet voitaisiin hyödyntää kaikilta osin, jäsenvaltioiden olisi palautetun rajavalvonnan jatkamista harkitessaan ensin arvioitava, voitaisiinko rajavalvonta korvata vaihtoehtoisilla toimenpiteillä. Lisäksi covid-19-pandemiasta saadut kokemukset ovat osoittaneet, että myös muut kuin poliisivaltuuksien käyttöön liittyvät toimenpiteet (kuten kansanterveyteen liittyvät tarkastukset) voivat tehdä sisärajavalvonnan palauttamisen tarpeettomaksi. Sen vuoksi olisi tarkistettava luetteloa vaihtoehtoisista toimenpiteistä, joiden ei pitäisi katsoa vastaavan sisärajavalvontaa.

Poliisiyhteistyön parantaminen voi myös laajentaa jäsenvaltioiden käytettävissä olevia sisärajavalvonnan vaihtoehtoja. Tätä varten komissio hyväksyi 8. joulukuuta 2021 lainsäädäntöehdotuksia EU:n poliisiyhteistyötä koskevaksi säännöstöksi. Kyseinen säännöstö tarjoaa johdonmukaisen EU:n oikeudellisen kehyksen sen varmistamiseksi, että lainvalvontaviranomaisilla on asianmukainen pääsy muiden jäsenvaltioiden hallussa oleviin tietoihin, kun ne tarvitsevat niitä torjuakseen rikollisuutta ja terrorismia.

Lopuksi todettakoon, että luvattomaan liikkumiseen liittyvän sisärajavalvonnan jatkumisen vuoksi on aiheellista tehdä muutoksia, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat paremmin vastata tällaisiin haasteisiin muutoin kuin sisärajavalvonnan avulla.

* Edellä esitetyn perusteella on tarpeen ratkaista kiireellisesti Schengen-alueen ulko- ja sisärajoihin vaikuttavat ongelmat, jotka liittyvät seuraaviin:

a)Ulkorajoilla toteutettavat toimenpiteet, joilla puututaan suuriin kansanterveysuhkiin, kuten pandemioihin, sekä muuttajien välineellistämiseen liittyviin uhkiin;

b)Edellytykset sisärajarajatarkastusten palauttamiselle ja muiden toimenpiteiden täysimääräiselle hyödyntämiselle, jotta voidaan varmistaa riittävän korkea turvallisuustaso ilman sisärajavalvonnan palauttamista.

Ehdotetun asetuksen tavoitteet ja pääpiirteet

Ehdotuksella on seuraavat tavoitteet:

a)Toimenpiteiden yhdenmukainen soveltaminen ulkorajoilla kansanterveyteen kohdistuvien uhkien tapauksessa.

Ehdotuksen tarkoituksena on ottaa käyttöön uusi mekanismi, jonka avulla neuvosto voisi hyväksyä hyvissä ajoin sitovan välineen, jossa vahvistetaan ulkorajoilla tällaisissa tilanteissa sovellettavat väliaikaiset matkustusrajoitukset. Mekanismin ansiosta matkustusrajoituksia sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa niin kauan kuin kansanterveysuhka unionissa jatkuu. Ehdotuksessa määritetään kattavasti kaikki ne tekijät, jotka neuvoston täytäntöönpanosäädöksellä hyväksyttävän välineen on tarkoitus sisältää. Tällaisessa välineessä olisi näin ollen määriteltävä kaikki ne henkilöryhmät, jotka vapautetaan matkustusrajoituksista myös silloin kun nämä henkilöt matkustavat muista kuin välttämättömistä syistä, ja/tai objektiivisten indikaattoreiden perusteella ne maantieteelliset alueet tai kolmannet maat, joista tuleviin matkustajiin voidaan soveltaa erityistoimenpiteitä, kuten matkustusrajoituksia. Lisäksi siinä olisi määriteltävä mahdolliset lisäehdot, joita matkustajille voidaan asettaa, jotta matkustaminen olisi turvallista. Unionin oikeuteen ja kansainväliseen oikeuteen perustuvien velvoitteiden mukaisesti pääsy unionin alueelle olisi aina sallittava unionin kansalaisille ja kolmansien maiden kansalaisille, joilla on unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä kyseisten kolmansien maiden välillä tehtyjen sopimusten perusteella unionin kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, ja heidän perheenjäsenilleen. Paluu olisi aina sallittava myös unionin alueella asuville henkilöille. Lisäksi välineessä olisi määriteltävä vähimmäisluettelo niistä matkustajaryhmistä, joilla katsotaan olevan välttämätön tehtävä tai tarve matkustaa ja joihin ei sen vuoksi pitäisi soveltaa tämän välineen mukaisia toimenpiteitä. Luettelossa olisi otettava huomioon erityisesti unionin ja sen jäsenvaltioiden kansainväliset velvoitteet, joiden nojalla matkustaminen on sallittava. Lisäksi yksittäisissä neuvoston päätöksissä voidaan tarvittaessa määrittää muita matkustajaryhmiä, joilla on välttämätön tarve matkustaa, sen mukaan millaisesta uhkasta kulloinkin on kyse. Välineellä voitaisiin myös perustaa hätäjarrumekanismi, jonka nojalla voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä siinä tapauksessa, että epidemiatilanne heikkenee jyrkästi yhdellä tai useammalla maantieteellisellä alueella.

b) Reagoiminen muuttajien välineellistämiseen ulkorajoilla

Ehdotuksen tarkoituksena on puuttua muuttajien välineellistämiseen, jossa kolmannen maan toimija käyttää ihmisiä välineenä horjuttaakseen unionin tai sen jäsenvaltioiden vakautta. Ehdotuksen 2 artiklassa määritellään, mitä ’välineellistämisellä’ tarkoitetaan. Lisäksi asetuksen 5 ja 13 artiklaan ehdotetuilla muutoksilla olisi selvennettävä, mitä toimenpiteitä rajanylityspaikoilla ja rajavalvonnassa on käytettävissä laittomien rajanylitysten ehkäisemistä ja niihin reagointia varten silloin kun ensimmäiset maahantulojäsenvaltiot joutuvat tällaisen kolmannen maan aiheuttaman paineen kohteeksi. Lisäksi poikkeuksellisia turvapaikka- ja palauttamismenettelyjä koskevalla uudella ehdotuksella pyritään varmistamaan yhdenmukaisuus tämän toimintatavan kanssa ottamalla käyttöön säännöksiä, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet hallitakseen kolmannen maan välineellistämien henkilöiden saapumista inhimillisellä, hallitulla ja ihmisarvoisella tavalla, perusoikeuksia ja humanitaarisia periaatteita kaikilta osin noudattaen.

c) Schengen-alueen valmiussuunnitelman laatiminen sellaisia tilanteita varten, joissa jokin uhka vaikuttaa samanaikaisesti jäsenvaltioiden enemmistöön

Ehdotuksen tarkoituksena on luoda uusi mekanismi, jonka avulla EU voi vastata ongelmiin, jotka vaikuttavat samanaikaisesti jäsenvaltioiden enemmistöön ja vaarantavat siten Schengen-alueen toiminnan yleensä. Uuden mekanismin olisi täydennettävä Schengenin rajasäännöstön 29 artiklaan perustuvaa nykyistä mekanismia, jota sovelletaan ulkorajoilla ilmenevien jatkuvien vakavien puutteiden vuoksi. Mekanismissa olisi otettava kaikilta osin huomioon jäsenvaltioiden oikeus toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä silloin kun niihin kohdistuu välitön uhka. Samalla sen olisi tarjottava neuvostolle mahdollisuus hyväksyä komission ehdotuksen perusteella sisärajavalvonnan palauttaminen kaikissa tai joissakin jäsenvaltioissa, joihin havaittu uhka vaikuttaa. Näin voitaisiin muodostaa johdonmukainen kehys sisärajavalvonnan käytölle jäsenvaltioissa ja määritellä tarkoituksenmukaiset lieventävät toimenpiteet. Komission ehdotuksesta tällaista hyväksyntää voidaan jatkaa enintään kuudella kuukaudella kerrallaan niin kauan kuin uhkan todetaan jatkuvan. Jos komissio katsoo, että sisärajavalvonnan palauttamista ei tulisi hyväksyä, sen olisi sen sijaan annettava suositus, jossa täsmennetään toimenpiteet, jotka vaikuttavat uhkan torjunnan kannalta tarkoituksenmukaisemmilta kuin sisärajavalvonta tai sitä täydentävät toimenpiteet.

d)Menettelylliset suojatoimet siinä tapauksessa, että sisärajavalvonta palautetaan yksipuolisesti

Sen varmistamiseksi, että sisärajavalvonta on viimeinen keino, ehdotuksessa selvennetään ja laajennetaan luetteloa niistä seikoista, jotka jäsenvaltion on arvioitava ennen kuin se tekee päätöksen sisärajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta. Tällaisia seikkoja olisivat sisärajavalvonnan palauttamista koskevan toimenpiteen tarkoituksenmukaisuus ja todennäköinen vaikutus henkilöiden liikkumiseen alueella, jossa sisärajavalvonta on poistettu, sekä raja-alueilla. Silloin kun jäsenvaltio päättää jatkaa sisärajavalvontaa ennakoitavissa olevien uhkien vuoksi, sen olisi lisäksi arvioitava vaihtoehtoisten toimenpiteiden käytön tarkoituksenmukaisuutta. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi toimivaltaisten viranomaisten julkisen vallan lainmukaisen käytön perusteella suorittamat oikeasuhteiset tarkastukset raja-alueella, kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn epääminen sisärajalla ja unionin oikeuden mukainen poliisiyhteistyö. Silloin kun valvontaa on tarkoitus jatkaa yli kuuden kuukauden ajan ennakoitavissa olevien uhkien perusteella, olisi tehtävä myös riskinarviointi. Samoin kuin nyt, komissio tai muut jäsenvaltiot voivat milloin tahansa antaa lausunnon sisärajavalvonnan palauttamisen tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta. Kun sisärajavalvonta on ollut käytössä yhteensä 18 kuukautta, komission on annettava lausunto sen oikeasuhteisuudesta ja tarpeellisuudesta ja käynnistettävä neuvottelut jäsenvaltioiden kanssa.

Mahdollisuutta jatkaa rajavalvontaa tällaisissa tapauksissa pidennetään enintään kahteen vuoteen, jotta voidaan ottaa huomioon kokemukset siitä, että tietyt uhkat voivat jatkua huomattavan pitkään. Ehdotuksessa kuitenkin tunnustetaan, että jäsenvaltiot saattavat katsoa tarpeelliseksi jatkaa sisärajavalvontaa tätäkin pidempään. Tällaisissa tapauksissa asianomaisen jäsenvaltion olisi tehtävä asiasta komissiolle uusi ilmoitus, jossa valvonnan jatkaminen perustellaan sillä, että uhka jatkuu, ja esitetään riskinarviointi ja otetaan huomioon lausunto, jonka komissio antaa, kun rajavalvonta on jatkunut 18 kuukauden ajan. Tällaisessa tapauksessa komissio antaa jatkolausunnon.

Jotta asiaa voidaan analysoida jälkikäteen tosiseikkojen perusteella, jäsenvaltiot olisi edelleen velvoitettava toimittamaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle selvitys rajavalvonnan palauttamisesta sen jälkeen kun se on lopetettu. Silloin kun rajavalvonta jatkunut yli kuuden kuukauden ajan, tällainen selvitys olisi lisäksi toimitettava 12 kuukauden kuluttua ja sen jälkeen vuosittain niin kauan kuin valvontaa jatketaan.

e)Lieventävien toimenpiteiden ja erityisten suojatoimien soveltaminen raja-alueilla sisärajavalvonnan palauttamisen yhteydessä

Ehdotuksessa esitetään myös, että olisi aina sovellettava suojatoimia, jotta voidaan rajoittaa sisärajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia, jos rajavalvonnan palauttaminen on välttämätöntä ja sen vaikutukset kohdistuvat erityisesti raja-alueiden toimintaan ja liikenteeseen ja sitä kautta sisämarkkinoihin. Esimerkkejä lieventävistä toimenpiteistä, joita rajavalvonnan palauttamisen yhteydessä olisi noudatettava, on esitetty erityisesti vuonna 2020 covid-19-kriisin vuoksi annetuissa suuntaviivoissa ja suosituksissa.

f) Vaihtoehtoisten toimenpiteiden käytön laajentaminen havaittuihin uhkiin puuttumiseksi sisärajavalvonnan sijasta

Ehdotuksen tavoitteena on varmistaa Schengen-alueen korkea turvallisuustaso oikeasuhteisella tavalla. Tätä varten ehdotuksessa selvennetään, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus käyttää raja-alueilla entistä laajemmin muita tarkastuksia kuin rajavalvontaa. Näiden tarkastusten ei välttämättä tarvitse olla poliisin suorittamia, vaan niitä voisivat tehdä myös muut viranomaiset, joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla 18 toimivalta käyttää julkista valtaa. Toimivaltaisten viranomaisten on joka tapauksessa noudatettava voimassa olevia suojatoimia, jotka poliisivaltuuksien käyttöä varten on vahvistettu Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä 19 . Suojatoimilla säännellään viranomaisille henkilötarkastusten tekemistä varten myönnettyjä valtuuksia ja annetaan ohjeita tarkastusten käytännön soveltamiseen liittyvän harkintavallan käyttämiseksi, jotta voidaan varmistaa, että tällaiset tarkastukset eivät vastaa rajavalvontaa. Tällaisia ohjeita annettaessa jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset käyttävät harkintavaltaansa noudattaen kaikilta osin perusoikeuksia ja erityisesti syrjintäkieltoa.

Jotta jäsenvaltiot voisivat käyttää vaihtoehtoisia toimenpiteitä puuttuakseen laittomien muuttajien luvattomaan liikkumiseen, ehdotuksessa esitetään mahdollisuus siirtää laittomia muuttajia toiseen jäsenvaltioon, jos on selviä viitteitä siitä, että sisärajalla rajatylittävän operatiivisen poliisiyhteistyön yhteydessä kiinni otettu henkilö on juuri saapunut kyseisestä toisesta jäsenvaltiosta (esimerkiksi toisen jäsenvaltion suorittama Eurodac-rekisteröinti tai jokin toisessa jäsenvaltiossa äskettäin annettu kuitti). Kun otetaan huomioon 8. joulukuuta 2021 esitetty rajatylittävää poliisiyhteistyötä koskeva aloite, tämän uuden menettelyn pitäisi kannustaa käyttämään yhteispartiointia tällaisessa sisärajoilla kiinni otettujen henkilöiden yksinkertaistetussa siirtämisessä. Ehdotuksessa on myös tarkoitus poistaa palauttamisdirektiivin 20 6 artiklan 3 kohdassa säädetty standstill-lauseke, jota nykyään sovelletaan jäsenvaltioiden välillä palauttamisesta tehtyihin kahdenvälisiin sopimuksiin ja järjestelyihin. Lausekkeessa määritellään edellytykset, joiden nojalla laittomat muuttajat voidaan lähettää takaisin sen jälkeen kun heidät on otettu jossakin jäsenvaltiossa kiinni laittoman oleskelun vuoksi. Ehdotukseen sisältyy palauttamisdirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa koskeva muutos, jonka nojalla jäsenvaltiot voisivat ottaa käyttöön tehokkaampia kahdenvälisiä takaisinottosopimuksia ja -järjestelyjä, joilla voidaan vastata luvattomaan liikkumiseen liittyviin haasteisiin. Muutoksen nojalla jäsenvaltioiden olisi myös ilmoitettava tällaisista sopimuksista ja järjestelyistä komissiolle. Komissio on myös valmis laatimaan tällaisten kahdenvälisten sopimusten keskeisiä määräyksiä koskevan mallin nykyisten sopimusten uudelleentarkastelun pohjalta. Näin se voisi tukea jäsenvaltioita tehokkaan välineen luomisessa luvattoman liikkumisen hallintaa varten.

Ehdotuksella myös poistetaan seuranta- ja valvontateknologian laajemman käytön esteitä ja selvennetään, että Schengenin rajasäännöstö ei estä Schengen-alueen sisäisiin yhteyksiin liittyvien matkustajatietojen, kuten matkustajarekisteritietojen (PNR-tiedot) tai matkustajien ennakkotietojen (API-tiedot) käyttöä 21 , jos se on sovellettavan lain nojalla mahdollista.

•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa

Ehdotuksessa uudistetaan komissiolle asetettu velvoite laatia kertomus Schengen-alueen toiminnasta. Ehdotus edistää osaltaan Schengen-alueen hallinnoinnin periaatteita, ja sillä pyritään lisäämään poliittista vuoropuhelua, seurantaa ja täytäntöönpanon valvontaa. Ehdotus on näin ollen olennainen osa Schengen-alueen hallintorakennetta, joka on esitetty Schengen-strategiassa 2. kesäkuuta 2021. Komission raportointivelvoite täytetään tulevaisuudessa vuosittain laadittavalla Schengenin tilaa koskevalla kertomuksella, johon sisältyy myös Schengenin arviointimekanismia koskevan asetuksen 22 20 artiklan nojalla laadittava kertomus.

Schengenin arviointi- ja valvontamekanismi on vertaisarviointiväline, jolla tuetaan jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen rakentamista ja varmistetaan Schengenin oikeudellisen kehyksen asianmukainen ja tehokas täytäntöönpano. Puutteet ja vaillinainen täytäntöönpano yhdessä jäsenvaltiossa voivat nimittäin vaikuttaa kaikkiin jäsenvaltioihin ja vaarantaa näin koko Schengen-alueen. Siksi tarvitaan tarkoitukseen soveltuva mekanismi, jonka avulla Schengen-alueesta voidaan tehdä vahvempi ja parantaa sen häiriönsietokykyä. Komissio hyväksyi tätä varten 2. kesäkuuta 2021 Schengenin arviointi- ja valvontamekanismin uudistuksen 23 , joka on parhaillaan neuvoston käsiteltävänä.

Schengen-alueen tilaa koskevasta kertomuksesta olisi keskusteltava vuosittain Schengen-foorumilla, jonka komissio on perustanut edistämään säännöllistä ja jäsenneltyä poliittista vuoropuhelua Schengen-alueen asianmukaisesta toiminnasta vastaavien toimijoiden kesken. Keskusteluun olisi otettava mukaan asiaankuuluvat kansallisen ja alueellisen tason viranomaiset, jotta voidaan edistää konkreettisempaa yhteistyötä ja parantaa luottamusta jäsenvaltioiden välillä Schengen-alueen toiminnan tukemiseksi. Ensimmäinen Schengen-foorumi järjestettiin 30. marraskuuta 2020 ja toinen 17. toukokuuta 2021, jolloin mukana oli myös Euroopan parlamentin jäseniä ja sisäministereitä.

Schengen-alueen tilaa koskeva kertomus osoitetaan Schengenin rajasäännöstön 33 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Näiden toimielinten olisi sen vuoksi pohdittava Schengen-foorumissa käytävien keskustelujen pohjalta, mitä päätelmiä kertomuksen perusteella voidaan tehdä.

Ehdotuksella täydennetään ulkorajavalvontaa koskevia sääntöjä, koska ne muodostavat ennakkoedellytyksen alueelle, jolla sisärajavalvonta on lopetettu. Ehdotus edistää osaltaan Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden tehokasta täytäntöönpanoa, josta eurooppalainen raja- ja merivartiosto huolehtii. Ehdotus otetaan huomioon myös tulevassa monivuotisessa strategisessa toimintapoliittisessa syklissä, jonka tavoitteena on vahvistaa strateginen kehys Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden ohjaamiseksi poistamalla lainsäädännössä olevat aukot rajavalvonnan, turvallisuuden, palauttamisen ja muuttoliikkeen välillä ja varmistamalla samalla perusoikeuksien suojelu. Kuten Schengen-strategiassa ilmoitettiin, komissio hyväksyy vuoden 2022 alussa toimintapoliittisen asiakirjan, joka muodostaa perustan Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta koskevalle Euroopan parlamentin ja neuvoston kuulemiselle.

Ehdotuksella vastataan useisiin Euroopan parlamentin päätöslauselmiin 28 , ja se perustuu komission vuonna 2017 antamiin suosituksiin, joilla valmistaudutaan pitkään jatkuneen sisärajavalvonnan poistamiseen: 12. toukokuuta 2017 annettu suositus oikeasuhteisista poliisitarkastuksista ja poliisiyhteistyöstä Schengen-alueella ja 3. lokakuuta 2017 annettu suositus sisärajavalvonnan väliaikaista palauttamista Schengen-alueella koskevien Schengenin rajasäännöstön säännösten soveltamisesta.

•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa

Ehdotuksessa otetaan huomioon EU:n liikennepolitiikka ja erityisesti liikenteen vihreät kaistat, jotka on otettu käyttöön toimitusketjujen turvaamiseksi ja kuljetustyöntekijöiden liikkuvuuden helpottamiseksi covid-19-pandemian aikana. Tulevassa liikennealan varautumissuunnitelmassa esitetään tarkempia tietoja kriisitilanteiden käsittelystä liikennealalla.

2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE

•Oikeusperusta

Ehdotus perustuu SEUT-sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan b ja e alakohtaan ja 79 artiklan 2 kohdan c alakohtaan.

Ehdotuksella muutetaan henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä 9 päivänä maaliskuuta 2016 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/399 (Schengenin rajasäännöstö) ja erityisesti sen II osastoa, joka koskee ulkorajoilla sovellettavia sääntöjä, ja III osastoa, joka koskee sisärajoilla sovellettavia sääntöjä.

Lisäksi ehdotuksella muutetaan jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16 päivänä joulukuuta 2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/115/EY (palauttamisdirektiivi) niiden poikkeusten osalta, jotka koskevat velvollisuutta tehdä kolmannen maan kansalaisia koskeva palauttamispäätös.

•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvät toimet kuuluvat SEUT-sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti EU:n ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan alaan. Siksi sovelletaan toissijaisuusperiaatetta SEU-sopimuksen 5 artiklan 3 kohdan nojalla. Sen mukaan unioni toimii aloilla, jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, ainoastaan jos ja siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi keskushallinnon tasolla tai alueellisella taikka paikallisella tasolla riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla.

Tämän ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön toimilla. Tämä johtuu siitä, että toimet koskevat ulkorajoilla tehtäviä henkilötarkastuksia, jotka ovat ennakkoedellytys alueelle, jolla sisärajavalvonta on poistettu. Lisäksi Schengen-alueen eheys ja yhdenmukaisten edellytysten varmistaminen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämiselle edellyttävät koko Schengen-alueella johdonmukaista toimintatapaa suhteessa ulkorajoilla sovellettaviin luottamusta lisääviin toimenpiteisiin, joita ovat muun muassa EU:hun suuntautuvaa muuta kuin välttämätöntä matkustamista koskevat rajoitukset ja reagointi kolmansien maiden viranomaisten toteuttamaan muuttajien välineellistämiseen.

Tarkastusten poistaminen sisärajoilta taataan SEUT-sopimuksen 77 artiklan 2 kohdan e alakohdassa. Jäsenvaltioilla on edelleen SEUT-sopimuksen 72 artiklan nojalla oikeus toteuttaa toimia sisäisen turvallisuuden ja yleisen järjestyksen suojaamiseksi, vaikka se edellyttäisi sisärajavalvonnan palauttamista. Schengenin rajasäännöstössä on kuitenkin vahvistettu säännöt tällaisen valvonnan väliaikaista palauttamista varten, jotta voidaan varmistaa, että sitä sovelletaan vain tiukoin edellytyksin. Siksi kaikki näiden sisärajavalvonnan väliaikaista palauttamista koskevien edellytysten muutokset voidaan toteuttaa vain EU:n lainsäädännöllä.

Tavoitetta laatia Schengenin valmiussuunnitelma, johon sisältyisi erityisiä sisärajoilla toteutettavia toimenpiteitä jäsenvaltioiden enemmistöön samanaikaisesti vaikuttavaan uhkaan puuttumiseksi ja välttämättömästä rajavalvonnasta aiheutuvien kielteisten vaikutusten lieventämiseksi, ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin toimilla.

Tämän vuoksi unioni voi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti hyväksyä ehdotetut toimenpiteet.

•Suhteellisuusperiaate

•Toimintatavan valinta

Ehdotus koskee asetuksen muuttamista ja siitä johtuvaa palauttamisdirektiivin muuttamista. Koska ehdotuksen pääkohdat liittyvät voimassa oleviin Schengenin rajasäännöstön II osaston säännöksiin, jotka koskevat ulkorajojen valvontaa, ja III osaston säännöksiin, jotka koskevat sisärajavalvonnan väliaikaista palauttamista, vain asetus on tarkoituksenmukainen väline.

3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET

•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset

•Sidosryhmien kuuleminen

Lisäksi järjestettiin julkinen kuuleminen. Se alkoi 19. tammikuuta 2021, ja määräaika kannanottojen toimittamiselle oli 16. maaliskuuta 2021.

Komissio julkaisi lisäksi alustavan vaikutustenarvioinnin verkkosivustollaan 33 neljän viikon ajan ja sai siihen palautetta Ranskalta, Kroatialta, Ukrainalta ja yhdeltä nimettömältä lähettäjältä.

•Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö

Ehdotuksessa on hyödynnetty tietoja, jotka perustuvat alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston (REGIO) selvitykseen covid-19-pandemian vuoksi toteutetun rajojen sulkemisen vaikutuksista raja-alueilla (The effects of COVID-19 induced border closures on cross-border regions - An empirical report covering the period March to June 2020) 34 ja asiaa koskevaan 20 tapaustutkimukseen (20 case studies covering the period March to June 2020) 35 .

•Vaikutustenarviointi

Komissio toimitti vaikutustenarvioinnin sääntelyntarkastelulautakuntalle 19. huhtikuuta 2021. Lautakunta antoi siitä myönteisen lausunnon huomautuksineen. Huomautukset liittyivät siihen, että i) Schengenin rajasäännöstön nykyisten keskeisten toimenpiteiden vahvuuksista ja puutteista ei ole riittävää näyttöä, ii) politiikkavaihtoehdot ja toteutettavaksi valittu vaihtoehto on kuvailtu epämääräisesti, ja iii) vaikutuksia ei ole analysoitu riittävän perusteellisesti. Komissio vastasi huomautuksiin muun muassa esittämällä koko arvioinnissa laajemmin määrällisiä tietoja ja tietoja sidosryhmien näkemyksistä vahvistaakseen sisärajavalvonnan poistamisesta saatavia hyötyjä koskevia laadullisia väitteitä. Komissio myös selvensi vuonna 2020 prosessin puutteita Schengen-alueen näkökulmasta, kun EU:n poliittisen kriisitoiminnan integroiduissa järjestelyissä (IPCR) keskityttiin ensin terveysnäkökohtiin ennen kuin siirryttiin muihin seikkoihin, kuten rajavalvontaan. Komissio myös korosti, että vaikka rajavalvonta voi olla tehokas väline, sen asteittaiseen poistamiseen liittyy merkittäviä ongelmia. Lisäksi se osoitti yksityiskohtaisemmin, että vaikka vaihtoehtoiset toimenpiteet ovat halvempia kuin rajavalvonta, niillä päästään usein samaan tulokseen. Komissio myös tarkensi suunniteltuja eri toimintavaihtoehtoja. Lopuksi ehdotukseen lisättiin perusteellista tietoa vuonna 2017 esitetyn edellisen ehdotuksen tavoitteesta, siihen liittyvien neuvottelujen yhteydessä saaduista kokemuksista ja covid-19-kriisin tuomista uusista näkymistä. Lisätietoja siitä, miten sääntelyntarkastelulautakunnan suositukset on otettu huomioon vaikutustenarvioinnissa, on vaikutustenarvioinnin liitteessä I olevassa 3 kohdassa.

•Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen

•Perusoikeudet

Ehdotetussa muutoksessa kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa esitettyjä perusoikeuksia ja periaatteita, ja erityisesti liikkumis- ja oleskeluvapautta (45 artikla) sekä oikeutta turvapaikkaan (18 artikla) ja palauttamiskiellon periaatetta (19 artikla). Schengenin rajasäännöstön 3, 4 ja 7 artiklassa vahvistettuja suojatoimia sovelletaan edelleen myös siltä osin kuin on kyse kolmansien maiden aiheuttaman muuttajien välineellistämisen vuoksi toteutettavista toimenpiteistä. Lisäksi komissio katsoo, että jäsenvaltioiden on kunnioitettava muuttajien välineellistämiseen puuttumiseksi toteutettavien toimenpiteiden yhteydessä sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen yhdistymisvapautta.

4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

5.LISÄTIEDOT

•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt

•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset

Schengenin rajasäännöstön 2 artiklassa muutetaan ’rajojen valvonnan’ määritelmää ja otetaan huomioon muun muassa seuraavien käsitteiden määritelmät: ’muuttajien välineellistäminen, ’välttämätön matkustaminen’ ja ’muu kuin välttämätön matkustaminen’, jotka otetaan nyt ensi kertaa Schengenin rajasäännöstöön, sekä ’liikennekeskus’. Nämä määritelmät on lisätty, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon ulkorajojen valvontaan liittyvät jäsenvaltioiden velvollisuudet, ehkäisevät toimenpiteet mukaan lukien.

Asetuksen 5 artiklaa muutetaan sen selventämiseksi, mitä toimenpiteitä jäsenvaltiot voivat soveltaa rajanylityspaikoillaan muuttajien välineellistämisen vuoksi.

Asetuksen 13 artiklaa muutetaan sen selventämiseksi, mitä toimenpiteitä jäsenvaltiot voivat soveltaa 5 artiklasta johtuvien toimenpiteiden lisäksi suorittaessaan ulkorajoillaan rajojen valvontaan liittyviä tehtäviä muuttajien välineellistämisen vuoksi.

Uudella 21 a artiklalla luodaan perusta Euroopan unioniin suuntautuvaa muuta kuin välttämätöntä matkustamista koskevien rajoitusten yhdenmukaista soveltamista varten tilanteessa, jossa jokin tartuntatauti voi aiheuttaa epidemian. Säännöksessä annetaan neuvostolle toimivalta hyväksyä komission ehdotuksen perusteella asiaa koskeva täytäntöönpanoasetus. Säännöksessä esitetään kaikki tällaisen päätöksen osatekijät ja säädetään suojatoimista, joita sovelletaan unionin kansalaisiin, pitkään oleskelleisiin kolmansien maiden kansalaisiin sekä välttämättömiä tehtäviä hoitaviin henkilöihin.

Asetuksen 23 artiklaa muutetaan sen selventämiseksi, millaisia tarkastuksia raja-alueilla saa tehdä. Ehdotetuissa muutoksissa selvennetään, että raja-alueilla seuranta- ja valvontateknologian avulla tehtävät tarkastukset eivät vastaa rajatarkastuksia. Schengenin rajasäännöstön soveltamiseksi olisi myös hyväksyttävä matkustajatietojen tarkistaminen asianomaisista tietokannoista sellaisten henkilöiden osalta, jotka matkustavat alueella, jolla sisärajavalvonta on poistettu, jos tällainen tarkistaminen on mahdollista sovellettavan lain nojalla.

Asetuksen 31 artiklaa muutetaan vahvistamalla yleiset säännöt, jotka koskevat Europan parlamentille ja neuvostolle tiedottamista. Sääntöjä sovelletaan kaikkien neljän mekanismin yhteydessä.

33 artiklaa muutetaan siten, että velvollisuus antaa selvitys sisärajavalvonnan palauttamisesta erotetaan ajallisesti valvonnan lakkauttamisesta. Siinä myös säädetään yksityiskohtaisemmin siitä, mitä seikkoja komission on tarkasteltava sisärajattoman alueen toimintaa koskevassa vuosikertomuksessa, ja tähän liittyvästä yhteistyöstä asianomaisten virastojen kanssa.

Schengenin rajasäännöstön muutettu 39 artikla täydentää ehdotetun asetuksen 2 artiklaa. Siinä säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta ilmoittaa komissiolle raja-alueet, jotta voidaan määrittää 28 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa säädettävien lieventävien toimenpiteiden soveltamisala ja alueet, jotka on otettava huomioon, kun rajavalvonnan vaikutuksia arvioidaan Schengenin rajasäännöstön 26 artiklan nojalla.

Jotta raja-alueiden edut voitaisiin ottaa paremmin huomioon sovellettaessa Schengenin rajasäännöstön 26 ja 28 artiklaa, uudessa 42 b artiklassa edellytetään, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle nimetyt raja-alueet.

2021/0428 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä annetun asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 77 artiklan 2 kohdan b ja e alakohdan ja 79 artiklan 2 kohdan c alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEU-sopimus’, 3 artiklan 2 kohdan mukaan unioni muodostaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jonka sisärajoilta tarkastukset on poistettu ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus, toteuttaen samalla ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia, turvapaikkaa, maahanmuuttoa sekä rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa koskevat aiheelliset toimenpiteet.

(2)Maaliskuun 9 päivänä 2016 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/399, jäljempänä ’Schengenin rajasäännöstö’ 42 , vahvistetaan säännöt, jotka koskevat henkilöiden liikkumista alueelle, jolta sisärajavalvonta on poistettu, jäljempänä ’Schengen-alue’, ja pois tältä alueelta sekä Schengen-alueeseen osallistuvien jäsenvaltioiden välillä.

(3)Schengen-alueeseen on kohdistunut viime vuosina ennennäkemättömiä haasteita, jotka eivät luonteensa vuoksi ole rajoittuneet minkään yksittäisen jäsenvaltion alueelle. Tällaiset haasteet ovat korostaneet sitä, että yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen Schengen-alueella on jaettu vastuu, joka edellyttää yhteisiä ja koordinoituja toimia jäsenvaltioiden välillä ja unionin tasolla. Ne ovat myös tuoneet esiin puutteita nykyisissä säännöissä, joilla säännellään Schengen-alueen toimintaa sekä ulko- että sisärajoilla, ja tarpeen ottaa käyttöön vahvempi ja vankempi kehys, jonka avulla Schengen-alueen kohtaamiin haasteisiin voidaan vastata tuloksellisemmin.

(4)Ulkorajojen valvonta ei ole yksinomaan sen jäsenvaltion edun mukaista, jonka ulkorajoilla sitä toteutetaan, vaan kaikkien niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat lakkauttaneet sisärajavalvonnan, ja koko unionin edun mukaista. Jäsenvaltioiden on varmistettava ulkorajojensa korkea turvallisuustaso muun muassa tehostamalla yhteistyötä rajavartijoiden, poliisin, tullin ja muiden asiaankuuluvien viranomaisten välillä. Unioni antaa aktiivista tukea myöntämällä rahoitustukea virastojensa ja erityisesti Euroopan raja- ja merivartioviraston kautta sekä hallinnoimalla Schengenin arviointimekanismia. Ulkorajoihin sovellettavia sääntöjä on lujitettava, jotta voidaan vastata paremmin ulkorajoilla äskettäin ilmenneisiin uusiin haasteisiin.

(5)Covid-19-pandemia on lisännyt unionin tarvetta olla paremmin valmistautunut reagoimaan ulkorajoilla ilmeneviin kriisitilanteisiin, jotka liittyvät kansanterveyttä uhkaaviin, mahdollisesti epidemian aiheuttaviin tauteihin. Covid-19-pandemia on osoittanut, että kansanterveyteen kohdistuvat uhkat voivat edellyttää yhdenmukaisia sääntöjä matkustusrajoitusten asettamisesta Euroopan unioniin matkustaville kolmansien maiden kansalaisille. Jos tällaisiin uhkiin puututaan toteuttamalla ulkorajoilla epäyhtenäisiä ja toisistaan poikkeavia toimenpiteitä, siitä aiheutuu kielteisiä vaikutuksia koko Schengen-alueen toimintaan, minkä lisäksi se heikentää ennakoitavuutta kolmansien maiden kansalaisten kannalta ja ihmisten välisiä yhteyksiä kolmansien maiden kanssa. Jotta Schengen-alueella voidaan valmistautua kansanterveydellisiin uhkiin liittyviin vastaaviin tuleviin haasteisiin, on aiheellista ottaa käyttöön uusi mekanismi, jonka avulla voitaisiin oikea-aikaisesti hyväksyä ja lopettaa koordinoituja toimenpiteitä unionin tasolla. Ulkorajoilla käyttöön otettavaa uutta menettelyä olisi sovellettava tilanteissa, joissa Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus tai komissio toteaa, että jokin tartuntatauti voi aiheuttaa epidemian. Tämän mekanismin olisi täydennettävä menettelyjä, jotka on tarkoitus ottaa käyttöön rajat ylittävistä vakavista terveysuhkista annettavalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 43 ,, erityisesti silloin kun on todettu kansanterveysuhka, ja Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen tarkistettua toimeksiantoa 44 .

(6)Mekanismissa olisi säädettävä, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksen perusteella asetuksen, jossa vahvistetaan matkustusrajoitukset, mukaan lukien maahantuloa koskevat rajoitukset ja muut tarvittavat Euroopan unioniin suuntautuvaa matkustamista koskevat toimenpiteet ja edellytykset niiden lopettamiselle. Koska tällaiset toimenpiteet, jotka koskevat oikeutta tulla jäsenvaltioiden alueelle, ovat poliittisesti arkaluonteisia, neuvostolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä tällainen asetus komission ehdotuksen perusteella.

(7)On tärkeää huomata, että unionin oikeuteen ja kansainväliseen oikeuteen perustuvien velvoitteiden mukaisesti pääsy unionin alueelle olisi aina sallittava unionin kansalaisille ja kolmansien maiden kansalaisille, joilla on unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä kyseisten kolmansien maiden välillä tehtyjen sopimusten perusteella unionin kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, sekä heidän perheenjäsenilleen. Myös unionin alueella asuville henkilöille olisi aina sallittava paluu unioniin. Säädöksen olisi sisällettävä kaikki tarvittavat osatekijät sen varmistamiseksi, että matkustusrajoitukset ovat vaikuttavia, kohdennettuja, syrjimättömiä ja epidemiatilanteen kehitykseen nähden oikeasuhteisia. Siinä olisi tarvittaessa täsmennettävä ne henkilöryhmät, jotka olisi vapautettava maahantuloa koskevista rajoituksista. Lisäksi tai vaihtoehtoisesti säädöksessä olisi täsmennettävä ne maantieteelliset alueet tai kolmannet maat, joista tuleviin matkustajiin voidaan soveltaa erityisiä toimenpiteitä objektiivisen menetelmän ja sellaisten perusteiden nojalla, joiden olisi sisällettävä erityisesti epidemiatilanne. Säädöksessä voitaisiin täsmentää edellytykset, joiden täyttyessä matkustaminen voidaan sallia, kuten testaus, karanteeni, omaehtoinen eristäytyminen tai muut tarkoituksenmukaiset toimenpiteet, kuten matkustajatietolomakkeen tai muun kontaktien jäljittämisessä käytettävän välineen täyttäminen, ja ottaen erityisesti huomioon mahdolliset unionin järjestelmät, joiden tarkoituksena on helpottaa matkustamista turvallisissa olosuhteissa, kuten digitaaliset sertifiointijärjestelmät. Säädöksellä voitaisiin tarvittaessa myös perustaa mekanismi, jonka nojalla voidaan toteuttaa lisätoimenpiteitä siinä tapauksessa, että epidemiatilanne heikkenee jyrkästi yhdellä tai useammalla maantieteellisellä alueella.

(8)On myös tarpeen vahvistaa unionin oikeuteen sisältyviä sääntöjä ja suojatoimia, jotta jäsenvaltiot voivat toimia nopeasti muuttajien välineellistämisen torjumiseksi. Tällaisella välineellistämisellä olisi tarkoitettava tilannetta, jossa jokin kolmas maa ohjaa unioniin laittomia muuttovirtoja kannustamalla aktiivisesti kolmansien maiden kansalaisia siirtymään jäsenvaltioiden ulkorajalle tai helpottamalla sitä, silloin kun tällaisten toimien tarkoituksena on horjuttaa koko unionin tai jonkin jäsenvaltion vakautta ja toimet ovat omiaan vaarantamaan keskeiset valtiolliset tehtävät, kuten sen alueellisen koskemattomuuden, yleisen järjestyksen ylläpitämisen tai sen kansallisen turvallisuuden suojaamisen.

(9)Muuttajien välineellistämisellä voidaan tarkoittaa tilanteita, joissa jokin kolmas maa on aktiivisesti kannustanut kolmansien maiden kansalaisia matkustamaan alueelleen laittomasti tai helpottanut sitä, jotta nämä saapuisivat jäsenvaltioiden ulkorajalle, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös kyseisessä kolmannessa maassa jo oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten aktiivista kannustamista laittomaan matkustamiseen tai sen helpottamiseen. Muuttajien välineellistämiseen voi sisältyä myös sellaisten pakkokeinojen käyttö, joiden tarkoituksena on estää kolmansien maiden kansalaisia lähtemästä välineellistämiseen syyllistyvän kolmannen maan raja-alueilta muualle kuin jäsenvaltioiden alueelle.

(10)Unionin olisi hyödynnettävä kaikkia sen käytettävissä olevaan diplomaattisten, taloudellisten ja operatiivisten toimenpiteiden valikoimaan sisältyviä keinoja välineellistämisen kohteeksi joutuneiden jäsenvaltioiden tukemiseksi. Välineellistämiseen olisi pyrittävä puuttumaan ensisijaisesti unionin tai asianomaisen jäsenvaltion diplomaattisin toimin. Niitä voidaan tarvittaessa täydentää unionin määräämillä rajoittavilla toimenpiteillä.

(11)Toisaalta näiden toimenpiteiden lisäksi on myös tarpeen vahvistaa edelleen nykyisiä sääntöjä, jotka koskevat ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia ja ulkorajojen valvontaa. Jotta muuttajien välineellistämisen kohteeksi joutuneita jäsenvaltioita voitaisiin auttaa enemmän, asetuksella (EU) XXX/XXX täydennetään rajavalvontaa koskevia sääntöjä säätämällä turvapaikkaa ja palauttamista koskevista erityisistä toimenpiteistä noudattaen samalla asianomaisten henkilöiden perusoikeuksia ja erityisesti varmistamalla, että oikeutta turvapaikkaan kunnioitetaan, ja säätämällä YK:n virastojen ja muiden asiaankuuluvien järjestöjen tarvittaessa antamasta avusta.

(12)Välineellistämistilanteessa asianomaisen jäsenvaltion olisi erityisesti voitava tarvittaessa rajoittaa rajaliikenne minimiin sulkemalla joitakin rajanylityspaikkoja samalla kun sen olisi taattava tosiasiallinen pääsy kansainvälistä suojelua koskevien menettelyjen piiriin. Tällaisissa päätöksissä olisi otettava huomioon se, onko Eurooppa-neuvosto tunnustanut, että unioni tai yksi tai useampi sen jäsenvaltioista on joutunut muuttajien välineellistämisen kohteeksi. Tällaisten rajoitusten yhteydessä olisi lisäksi otettava kaikilta osin huomioon oikeudet, jotka kuuluvat unionin kansalaisille ja sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, joilla on oikeus vapaaseen liikkuvuuteen jonkin kansainvälisen sopimuksen perusteella tai jotka ovat kansallisen tai unionin oikeuden nojalla pitkään oleskelleita henkilöitä tai joilla on pitkäaikainen viisumi, sekä heidän perheenjäsenilleen. Tällaisia rajoituksia olisi myös sovellettava niin, että voidaan varmistaa kansainvälisen suojelun saatavuutta koskevien velvoitteiden ja erityisesti palauttamiskiellon periaatteen noudattaminen.

(13)Euroopan raja- ja merivartiovirasto avustaa jäsenvaltioita ulkorajojen valvontaan liittyvien operatiivisten näkökohtien täytäntöönpanossa, mukaan lukien tietojenvaihto, varusteiden toimittaminen kansallisille rajavartijoille sekä näiden valmiuksien kehittäminen ja koulutus, kohdennettu tiedotus ja riskianalyysi sekä pysyvien joukkojen lähettäminen. Viraston uusi toimeksianto tarjoaa huomattavat mahdollisuudet tukea rajavalvontatoimia, mukaan lukien seulonta- ja palauttamisoperaatiot ja nopeiden rajainterventioiden ja/tai palauttamisinterventioiden toteuttaminen asianomaisen isäntäjäsenvaltion pyynnöstä ja sen alueella.

(14)Asetuksen (EU) 2019/1896 41 artiklan 1 kohdan nojalla Euroopan raja- ja merivartioviraston pääjohtajan on suositettava jäsenvaltiolle, että se pyytää virastoa käynnistämään, toteuttamaan tai mukauttamaan viraston toimia, jotta voidaan puuttua ulkorajoilla havaittuihin uhkiin ja haasteisiin, silloin kun mainitussa säännöksessä vahvistetut edellytykset täyttyvät. Viraston tuen tarve voi ilmetä erityisesti tilanteissa, joissa Euroopan raja- ja merivartiovirasto on tehnyt erityisen muuttajien välineellistämiseen liittyvän haavoittuvuusarvioinnin. Pääjohtajan olisi suositettava asianomaiselle jäsenvaltiolle, että se pyytää virastoa käynnistämään, toteuttamaan tai mukauttamaan viraston toimia asetuksen (EU) 2019/1896 41 artiklan 1 kohdan mukaisesti tällaisen haavoittuvuusarvioinnin tulosten perusteella tai silloin, kun yhdelle tai useammalle ulkorajaosuudelle on määritetty kriittinen vaikutustaso, ja ottaen huomioon jäsenvaltion valmiussuunnitelmiin sisältyvät asiaankuuluvat seikat, viraston riskianalyysin ja Euroopan tilannekuvan analyysitietotason. Tämä pääjohtajan toimivalta ei vaikuta viraston jäsenvaltioille mahdollisesti tarjoamaan yleiseen tukeen.

(15)Kun on kyse muuttajien välineellistämisestä, asianomaisen jäsenvaltion olisi lisäksi tehostettava rajavalvontaa, myös toteuttamalla tarvittaessa lisätoimenpiteitä laittomien rajanylitysten estämiseksi ja ottamalla käyttöön lisäresursseja ja teknisiä keinoja luvattoman rajanylityksen estämiseksi. Tällaisia teknisiä keinoja voisivat olla esimerkiksi nykyaikaiset teknologiat, kuten droonit ja liiketunnistimet, sekä liikkuvat yksiköt. Tällaisten teknisten keinojen ja erityisesti henkilötietojen keräämiseen soveltuvien teknologioiden käytön on perustuttava selkeästi määriteltyihin kansallisen lainsäädännön säännöksiin, ja se on toteutettava niiden mukaisesti.

(16)Komissiolle olisi siirrettävä valtuudet määritellä tämän asetuksen nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä rajojen valvontaa koskevat tarkoituksenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat erityisesti jäsenvaltioiden mahdollisesti käyttämiä uusia teknologioita, ottaen samalla huomioon rajojen tyyppi (maa-, meri- tai ilmaraja), kullekin ulkorajaosuudelle asetuksen (EU) 2019/1896 34 artiklan mukaisesti määritetty vaikutustaso ja muut merkitykselliset tekijät, nimenomaisena vastauksena muuttajien välineellistämistä koskeviin tilanteisiin.

(17)Ihmisten olisi voitava liikkua vapaasti ja turvallisesti jäsenvaltiosta toiseen alueella, jolla sisärajavalvonta on poistettu. Tältä osin olisi selvennettävä, että sisärajalla tehtävien tarkastusten kieltäminen ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan suorittaa alueellaan, myös sisärajoillaan, tarkastuksia muita tarkoituksia kuin rajavalvontaa varten. Olisi erityisesti selvennettävä, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset, mukaan lukien terveys- tai lainvalvontaviranomaiset, voivat periaatteessa edelleen suorittaa kansallisessa lainsäädännössä säädettyyn julkisen vallan käyttöön perustuvia tarkastuksia.

(18)Vaikka sisärajatarkastuksia koskeva kielto kattaa myös tarkastukset, joilla on niitä vastaavat vaikutukset, toimivaltaisten viranomaisten suorittamien tarkastusten ei pitäisi katsoa vastaavan rajatarkastuksia, jos niiden tavoitteena ei ole rajavalvonta, jos ne perustuvat toimivaltaisten viranomaisten yleisiin tietoihin ja kokemuksiin mahdollisista yleiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuvista uhkista, myös silloin kun niiden tarkoituksena on torjua laittomaan muuttoliikkeeseen liittyvää laitonta oleskelua tai asumista ja rajatylittävää rikollisuutta, jos ne suunnitellaan ja suoritetaan ulkorajoilla järjestelmällisesti tehtävistä henkilötarkastuksista selkeästi poikkeavalla tavalla ja jos ne toteutetaan liikennekeskuksissa, kuten satamissa, juna- tai linja-autoasemilla ja lentoasemilla tai suoraan matkustajia kuljettavissa liikennevälineissä, riskianalyysin perusteella.

(19)Vaikka laittomia muuttovirtoja itsessään ei pitäisi katsoa yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvaksi uhkaksi, ne voivat edellyttää lisätoimenpiteitä Schengen-alueen toiminnan turvaamiseksi.

(20)Laittoman asumisen tai oleskelun ja laittomaan muuttoliikkeeseen liittyvän rajatylittävän rikollisuuden, kuten ihmiskaupan, muuttajien salakuljetuksen ja asiakirjapetosten sekä muiden rajatylittävän rikollisuuden muotojen torjunta voisi käsittää erityisesti toimenpiteitä, joiden avulla voidaan todentaa henkilöiden henkilöllisyys, kansalaisuus ja oleskeluasema, edellyttäen että tällaiset tarkastukset eivät ole järjestelmällisiä ja että ne suoritetaan riskianalyysin perusteella.

(21)Nykyaikaiset teknologiat, joiden avulla liikennevirtoja seurataan etenkin moottoriteillä ja muilla jäsenvaltioiden tärkeiksi määrittämillä teillä, voivat olla keskeisessä asemassa yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjunnassa. Sisärajatarkastuksia koskevaa kieltoa ei pitäisi tulkita siten, että se estäisi poliisi- tai muiden julkisten valtuuksien käytön tarkastusten suorittamiseksi sisärajojen alueella. Tämä kattaa myös tarkastukset, jotka edellyttävät alueella yleisesti käytettävän seuranta- ja valvontateknologian käyttöä tai jotka perustuvat sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi tehtyyn riskinarviointiin. Tällaisten teknologioiden käyttöä tarkastuksissa ei sen vuoksi tulisi katsoa rajatarkastuksia vastaavaksi.

(22)Jotta tällaiset teknologiat olisivat tuloksellisia, maanteiden rajanylityspaikoilla olisi voitava soveltaa oikeasuhteisia nopeusrajoituksia.

(23)Sisärajoilla tehtäviä tarkastuksia koskevan kiellon ei tulisi rajoittaa muissa unionin säädöksissä säädettyjen tarkastusten suorittamista. Tässä asetuksessa vahvistettavien sääntöjen ei sen vuoksi tulisi vaikuttaa sovellettaviin sääntöihin, jotka koskevat matkustajatietojen tarkistamista asianomaisista tietokannoista ennen saapumista.

(24)On varmistettava, että tarkastukset, joita jäsenvaltiot suorittavat kansallisten toimivaltuuksien nojalla, ovat kaikilta osin niiden vaatimusten mukaisia, joita sovelletaan alueella, jolla sisärajavalvonta on poistettu. Unionin tuomioistuin on todennut oikeuskäytännössään, että mitä selvempiä viitteitä on siitä, että jäsenvaltioiden raja-alueillaan suorittamilla tarkastuksilla on rajavalvontaa vastaava vaikutus, kun otetaan huomioon tällaisten tarkastusten tavoite, alueellinen soveltamisala ja mahdolliset erot verrattuna muualla asianomaisen jäsenvaltion alueella suoritettaviin tarkastuksiin, sitä enemmän tarvitaan tiukkoja ja yksityiskohtaisia sääntöjä ja rajoituksia, joissa vahvistetaan edellytykset jäsenvaltioiden poliisivaltuuksien käytölle niiden raja-alueilla.

(25)On toteutettava toimenpiteitä, joilla puututaan laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten luvattomaan liikkumiseen alueella, jolla sisärajavalvonta on poistettu. Schengen-alueen toiminnan lujittamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa lisätoimenpiteitä luvattoman liikkumisen estämiseksi jäsenvaltioiden välillä ja laittoman oleskelun torjumiseksi. Silloin kun kansalliset lainvalvontaviranomaiset ottavat kiinni laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia sisärajoilla tehtävän rajatylittävän poliisiyhteistyön yhteydessä, näiden viranomaisten olisi voitava evätä tällaisilta henkilöiltä maahantulo-oikeus tai oikeus jäädä niiden alueelle ja siirtää heidät siihen jäsenvaltioon, josta he ovat tulleet. Sitä jäsenvaltiota, josta kiinni otetut kolmansien maiden kansalaiset ovat juuri tulleet, olisi puolestaan vaadittava ottamaan heidät takaisin.

(26)Menettely, jossa jäsenvaltio voi siirtää kiinni otetut laittomasti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset siihen jäsenvaltioon, josta he ovat juuri tulleet, olisi toteutettava ripeästi, mutta suojatoimia soveltaen ja noudattaen kaikilta osin perusoikeuksia ja perusoikeuskirjan 21 artiklassa vahvistettua syrjintäkiellon periaatetta, jotta voidaan estää rotuprofilointi. Viranomaisten olisi voitava tarkistaa välittömästi niiden saatavilla olevat asianomaisten henkilöiden liikkumista koskevat tiedot. Tällaisiin tietoihin voi sisältyä objektiivisia seikkoja, joiden avulla viranomaiset voivat päätellä, että henkilö on äskettäin matkustanut toisesta jäsenvaltiosta, kuten hänen hallussaan olevat asiakirjat, mukaan lukien kuitit tai laskut, jotka osoittavat hänen matkustaneen äskettäin toisesta jäsenvaltiosta. Siirtomenettelyn kohteena oleville kolmansien maiden kansalaisille olisi annettava asiaa koskeva kirjallinen päätös perusteluineen. Vaikka päätöksen olisi oltava välittömästi täytäntöönpanokelpoinen, kolmannen maan kansalaiselle olisi annettava tehokkaat oikeussuojakeinot, jotta hän voi hakea siirtopäätökseen muutosta tai pyytää sen uudelleentarkastelua. Tällä oikeussuojakeinolla ei tulisi olla lykkäävää vaikutusta.

(27)Tässä asetuksessa säädetyn siirtomenettelyn ei tulisi vaikuttaa jäsenvaltioiden nykyiseen mahdollisuuteen palauttaa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia direktiivin 2008/115/EY, jäljempänä ’palauttamisdirektiivi’, 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kahdenvälisten sopimusten tai järjestelyjen mukaisesti silloin kun tällaisia henkilöitä havaitaan muualla kuin sisärajojen läheisyydessä. Jotta voitaisiin helpottaa tällaisten sopimusten soveltamista ja edistää sisärajattoman alueen suojelua koskevaa tavoitetta, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus tehdä uusia sopimuksia tai järjestelyjä ja päivittää jo olemassa olevia. Tällaisista muutoksista ja päivityksistä tai uusista sopimuksista ja järjestelyistä olisi ilmoitettava komissiolle. Silloin kun jäsenvaltio on ottanut takaisin kolmannen maan kansalaisen tässä asetuksessa säädetyn menettelyn tai kahdenvälisen sopimuksen tai järjestelyn mukaisesti, asianomaisen jäsenvaltion olisi tehtävä palauttamisdirektiivin mukainen palauttamispäätös. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus tässä asetuksessa säädettyjen uusien menettelyjen ja kolmansien maiden kansalaisten palauttamista koskevien nykyisten sääntöjen välillä, palauttamisdirektiivin 6 artiklan 3 kohtaan on tehtävä kohdennettu muutos.

(28)Schengen-alueeseen kohdistuvien uhkien torjuminen voi poikkeustapauksissa edellyttää, että jäsenvaltiot hyväksyvät sisärajoilla toteutettavia toimenpiteitä. Jäsenvaltioilla on edelleen toimivalta päättää, onko sisärajalla tehtävien tarkastusten väliaikainen palauttaminen tai niiden jatkaminen tarpeen. Nykyisten sääntöjen nojalla sisärajavalvonnan palauttaminen on mahdollista tilanteissa, joissa yhdessä jäsenvaltiossa ilmenee sisäiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuva vakava uhka rajoitetun ajan. Tällaisena yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvana vakavana uhkana voidaan pitää erityisesti terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta, laajamittaisia kansanterveyteen liittyviä hätätilanteita tai merkittäviä kansainvälisiä tapahtumia, kuten urheilu-, kauppa- tai poliittiset tapahtumat.

(29)Yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva vakava uhka voi lisäksi johtua laittomien muuttajien laajamittaisesta luvattomasta liikkumisesta jäsenvaltioiden välillä, silloin kun se muodostaa tilanteen, joka aiheuttaa paineita asiasta vastaavien kansallisten yksiköiden kokonaisresursseille ja valmiuksille ja kun muut tässä asetuksessa säädetyt keinot eivät ole riittäviä tällaisten muuttovirtojen ja liikkeiden torjumiseksi. Tällaisessa tilanteessa jäsenvaltioiden olisi voitava tukeutua luvatonta liikkumista koskeviin objektiivisiin ja määrällisiin raportteihin siltä osin kuin sellaisia on saatavilla ja erityisesti raportteihin, joita toimivaltaiset unionin virastot laativat säännöllisesti toimeksiantojensa mukaisesti. Jäsenvaltion olisi voitava käyttää virastojen toimittamia tietoja osoittaakseen havaitun luvattomasta liikkumisesta aiheutuvan uhkan poikkeuksellisen luonteen riskinarvioinnissa, jonka nojalla sisärajavalvonnan palauttamista perustellaan.

(30)Vaikka unionin tasolla säädetään toimista tilanteissa, joissa uhkan luonne johtuu ulkorajoilla ilmenevistä jatkuvista vakavista puutteista, ei ole olemassa unionin laajuista mekanismia, jota voitaisiin soveltaa tilanteissa, joissa sisäiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen Schengen-alueella kohdistuva vakava uhka vaikuttaa jäsenvaltioiden enemmistöön ja vaarantaa siten Schengen-alueen moitteettoman toiminnan. Tämä puute olisi korjattava ottamalla käyttöön uusi Schengen-alueen suojamekanismi, jonka avulla voidaan toteuttaa koordinoituja ratkaisuja sellaisten henkilöiden etujen suojaamiseksi, joilla on oikeus nauttia alueesta, jolla sisärajavalvonta on poistettu, maksimoimalla toteutettujen toimenpiteiden tehokkuus ja minimoimalla niiden kielteiset sivuvaikutukset. 

(31)Uuden Schengen-alueen suojamekanismin olisi annettava neuvostolle mahdollisuus hyväksyä komission ehdotuksesta päätös, jossa hyväksytään sisärajavalvonnan palauttaminen tai sen jatkaminen silloin kun se on perusteltua tietyn uhkan vuoksi, joka on todettu yksittäisiltä jäsenvaltioilta saatujen ilmoitusten tai muiden tietojen, erityisesti riskinarvioinnin perusteella, silloin kun on kyse sisärajavalvonnan jatkamisesta yli kuuden kuukauden ajan. Koska tällainen päätös, jolla säännellään jäsenvaltioiden mahdollisuutta palauttaa sisärajavalvonta tai jatkaa sitä tietyissä olosuhteissa, on poliittisesti arkaluonteinen, neuvostolle olisi annettava täytäntöönpanovaltuudet hyväksyä tällainen päätös komission ehdotuksen perusteella.

(32)Sen määrittämiseksi, onko sisärajavalvonnan palauttaminen tai jatkaminen jäsenvaltioissa perusteltua, neuvoston olisi otettava huomioon, onko käytettävissä muita toimenpiteitä, joilla voitaisiin varmistaa korkea turvallisuustaso alueella, kuten toimivaltaisten viranomaisten raja-alueilla suorittamien tarkastusten tehostaminen. Siinä tapauksessa, että rajavalvonnan jatkamista ei pidetä perusteltuna, komission olisi sen sijaan suositeltava sellaisten muiden toimenpiteiden käyttöä, joiden katsotaan soveltuvan paremmin havaitun uhkan torjumiseen.

(33)Uuden Schengen-alueen suojamekanismin käyttöönoton ei tulisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen turvautua ensin asetuksen mukaisiin yksipuolisiin toimenpiteisiin, jos tilanne sitä edellyttää. Sen jälkeen kun unionin toimenpide on hyväksytty, havaittuun uhkaan pitäisi kuitenkin vastata koordinoidusti yksinomaan sen perusteella.

(34)Suhteellisuusperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi neuvoston päätös olisi hyväksyttävä enintään kuusi kuukautta kestäväksi rajoitetuksi ajaksi, jota voidaan jatkaa komission ehdotuksesta tehtävän säännöllisen uudelleentarkastelun perusteella niin kauan kuin uhkan todetaan jatkuvan. Alkuperäisen päätöksen olisi sisällettävä arvio hyväksyttyjen toimenpiteiden odotetuista vaikutuksista, myös kielteisistä sivuvaikutuksista, jotta voidaan määrittää, onko sisärajavalvonnan käyttö perusteltua vai voitaisiinko sen sijasta soveltaa vähemmän rajoittavia toimenpiteitä tuloksellisesti. Myöhemmissä päätöksissä olisi otettava huomioon havaitun uhkan kehitys. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava sisärajavalvonnan palauttamisesta välittömästi komissiolle ja jäsenvaltioille neuvoston päätöksen mukaisesti.

(35)Sisärajavalvonta olisi voitava palauttaa myös silloin kun ulkorajojen valvonnassa ilmenee jatkuvasti vakavia puutteita, jotka vaarantavat sisärajattoman alueen moitteettoman toiminnan. Ajanjaksoja, joiden ajaksi jäsenvaltiot ovat palauttaneet rajavalvonnan tilanteen kiireellisyyden vuoksi tai siksi, että neuvosto on tehnyt päätöksen, jossa se suosittaa rajavalvonnan palauttamista huomattavan moneen jäsenvaltioon vaikuttavan uhkan vuoksi, ei tulisi sisällyttää siihen kahden vuoden määräaikaan, jota sovelletaan kun rajavalvonta palautetaan ulkorajoilla havaittujen vakavien puutteiden vuoksi.

(36)Sisärajavalvonnan palauttamisella on Schengen-alueen toimintaan vakavia vaikutuksia riippumatta siitä, tapahtuuko se jäsenvaltioiden yksipuolisten päätösten perusteella vai unionin tasolla. Jotta voitaisiin varmistaa, että päätös rajavalvonnan palauttamisesta tehdään ainoastaan silloin kun se on välttämätöntä, viimeisenä keinona, päätös valvonnan väliaikaisesta palauttamisesta tai sen jatkamisesta olisi tehtävä sellaisten yhteisten perusteiden nojalla, joissa korostetaan tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta. Suhteellisuusperiaate edellyttää, että sisärajavalvonnan palauttamiseen sovelletaan suojatoimia, joita ajan mittaan kiristetään.

(37)Jäsenvaltioiden olisi aluksi arvioitava sisärajavalvonnan tarkoituksenmukaisuutta havaitun vakavan uhkan luonteen perusteella. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi arvioitava erityisesti sisärajavalvonnan todennäköisiä vaikutuksia henkilöiden liikkuvuuteen alueella, jolla sisärajavalvonta on poistettu, ja raja-alueiden toimintaan. Arviointi olisi liitettävä ilmoitukseen, joka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle. Jos sisärajavalvontaa jatketaan ennakoitavissa olevien tapahtumien vuoksi yli alkuperäisen kuuden kuukauden ajanjakson, jäsenvaltioiden olisi arvioitava myös, voitaisiinko samat tavoitteet saavuttaa vaihtoehtoisten toimenpiteiden avulla, esimerkiksi suorittamalla oikeasuhteisia tarkastuksia poliisi- tai muiden julkisten valtuuksien nojalla tai unionin oikeuden mukaisen poliisiyhteistyön avulla, sekä mahdollisuutta käyttää siirtomenettelyä.

(38)Sisärajavalvonnan palauttamisesta aiheutuvien haitallisten seurausten rajoittamiseksi kaikkien sisärajavalvonnan palauttamista koskevien päätösten ohella olisi tarvittaessa sovellettava lieventäviä toimenpiteitä. Tällaisiin toimenpiteisiin olisi sisällyttävä toimenpiteitä, joilla varmistetaan tavaroiden sekä kuljetushenkilöstön ja merenkulkijoiden sujuva kauttakulku ottamalla käyttöön ns. vihreitä kaistoja. Jotta voidaan ottaa huomioon tarve varmistaa sellaisten henkilöiden liikkuvuus, joiden toiminta voi olla olennaisen tärkeää toimitusketjun turvaamiseksi tai keskeisten palvelujen tarjoamiseksi, jäsenvaltioiden olisi lisäksi sovellettava voimassa olevia rajatyöntekijöihin sovellettavia suuntaviivoja 45 . Edellä esitetyn perusteella sisärajavalvonnan palauttamista koskevissa säännöissä olisi otettava huomioon covid-19-pandemian aikana hyväksytyt suuntaviivat ja suositukset, jotka muodostavat sisämarkkinoille vahvan suojan sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot soveltavat niitä tarvittaessa lieventävinä toimenpiteinä sisärajavalvonnan palauttamisen yhteydessä. Olisi erityisesti määriteltävä toimenpiteitä, joilla varmistetaan sisämarkkinoiden keskeytymätön toiminta ja suojataan raja-alueiden ja ns. kaksoiskaupunkien etuja, esimerkiksi lupien tai poikkeusten myöntämiseksi raja-alueiden asukkaille.

(39)Sisärajavalvonnan väliaikaista palauttamista koskevien perusteiden ja edellytysten noudattamista olisi arvioitava ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimittamien ilmoitusten perusteella. Jotta voidaan varmistaa tietojen vertailukelpoisuus, komission olisi hyväksyttävä täytäntöönpanosäädöksellä sisärajavalvonnan palauttamista koskevan ilmoituksen malli. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus turvallisuusluokitella kaikki ilmoituksessa annetut tiedot tai osa niistä, asianmukaisten ja suojattujen poliisiyhteistyökanavien toimintaa kuitenkaan rajoittamatta.

(40)Sen varmistamiseksi, että sisärajavalvonta on todella viimeinen keino, jota sovelletaan vain niin kauan kuin se on tarpeen, ja jotta voidaan arvioida sisärajavalvonnan tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta ennakoitavissa olevien uhkien torjumisessa, jäsenvaltioiden olisi laadittava riskinarviointi ja toimitettava se komissiolle, kun sisärajavalvontaa jatketaan ennakoitavissa olevien uhkien vuoksi yli alkuperäisen kuuden kuukauden ajanjakson. Jäsenvaltioiden on erityisesti selitettävä havaitun vakavan uhkan laajuus ja kehitys, mukaan lukien se, kuinka kauan havaitun vakavan uhkan odotetaan jatkuvan ja mihin sisärajojen osuuksiin se saattaa vaikuttaa, sekä koordinointitoimenpiteensä niiden muiden jäsenvaltioiden kanssa, joihin tällaiset toimenpiteet vaikuttavat tai todennäköisesti vaikuttavat.

(41) Komissiolla olisi oltava oikeus pyytää saadun ilmoituksen perusteella lisätietoja, mukaan lukien riskinarvioinnista tai yhteistyö- ja koordinointitoimenpiteistä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joihin suunniteltu sisärajavalvonnan jatkaminen vaikuttaa. Jos ilmoitus ei ole vähimmäisvaatimusten mukainen, komission olisi keskusteltava ilmoituksesta asianomaisen jäsenvaltion kanssa ja pyydettävä lisätietoja tai uuden ilmoituksen toimittamista.

(42)Jotta voidaan varmistaa riittävä läpinäkyvyys toimissa, jotka vaikuttavat matkustamiseen alueella, jolla sisärajavalvonta on poistettu, jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle suunniteltuun rajavalvonnan palauttamiseen liittyvistä keskeisistä seikoista. Jäsenvaltiot voivat myös turvallisuusluokitella tällaiset tiedot silloin kun se on perusteltua. Schengenin rajasäännöstön 33 artiklan mukaan komission olisi esitettävä vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus siitä, miten alue, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, toimii, jäljempänä ’kertomus Schengen-alueen tilasta’. Siinä olisi tarkasteltava erityisesti kolmansien maiden kansalaisten luvatonta liikkumista asiaankuuluvilta virastoilta saatujen tietojen ja asiaa koskevien tietojärjestelmien data-analyysin pohjalta. Kertomuksessa olisi arvioitava myös rajavalvonnan palauttamisen tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta kertomuksen viiteajanjaksolla. Schengen-alueen tilaa koskevassa kertomuksessa on käsiteltävä myös Schengenin arviointimekanismin 46 20 artiklasta johtuvia raportointivelvoitteita.

(43)Mekanismissa, joka koskee sisärajavalvonnan väliaikaista palauttamista kiireellisissä tilanteissa tai ennakoitavissa oleviin uhkiin puuttumiseksi, olisi annettava komissiolle mahdollisuus järjestää jäsenvaltioiden välisiä neuvotteluja, myös minkä tahansa jäsenvaltion pyynnöstä. Asiaankuuluvat unionin virastot olisi otettava mukaan tähän prosessiin jakamaan asiantuntemustaan silloin kun se on tarpeen. Tällaisissa neuvotteluissa olisi tarkasteltava sisärajavalvonnan suorittamista koskevia yksityiskohtia ja niiden aikataulua, mahdollisia lieventäviä toimenpiteitä sekä mahdollisuuksia soveltaa niiden sijasta vaihtoehtoisia toimenpiteitä. Jos komissio tai jokin jäsenvaltio on antanut lausunnon, jossa se ilmaisee huolensa rajavalvonnan palauttamisesta, tällaisten neuvottelujen olisi oltava pakollisia.

(44)Komissiolla ja jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava mahdollisuus ilmaista huolensa siitä, onko jonkin jäsenvaltion päätös sisärajavalvonnan palauttamisesta kiireellisissä tapauksissa tai ennakoitavissa olevaan uhkaan puuttumiseksi tarpeellinen ja oikeasuhteinen. Silloin kun sisärajavalvonta palautetaan ja sitä jatketaan ennakoitavissa olevien uhkien vuoksi useiksi ajanjaksoiksi, joiden yhteenlaskettu kesto on yli 18 kuukautta, komission olisi annettava lausunto, jossa arvioidaan tällaisen sisärajavalvonnan tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta. Jos jokin jäsenvaltio katsoo, että sisärajavalvontaa on poikkeuksellisten tilanteiden vuoksi tarpeen jatkaa yli kahden vuoden ajan, komission olisi annettava jatkolausunto. Tällainen lausunto ei vaikuta täytäntöönpanotoimenpiteisiin, rikkomusmenettelyt mukaan lukien, joita komissio voi milloin tahansa toteuttaa mitä tahansa jäsenvaltiota vastaan sen vuoksi, että jäsenvaltio on laiminlyönyt sille unionin oikeudesta johtuvien velvoitteiden noudattamisen. Jos tällainen lausunto annetaan, komission olisi käynnistettävä neuvottelut asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa.

(45)Jotta päätöstä sisärajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta voidaan analysoida jälkikäteen tosiseikkojen perusteella, jäsenvaltiot olisi edelleen velvoitettava toimittamaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle selvitys sisärajavalvonnan palauttamisesta sen jälkeen kun se on lopetettu. Silloin kun rajavalvontaa jatketaan pitkään, tällainen selvitys olisi lisäksi toimitettava 12 kuukauden kuluttua ja sen jälkeen vuosittain, jos valvontaa poikkeuksellisesti jatketaan, niin kauan kuin se jatkuu. Selvityksessä olisi esitettävä erityisesti sisärajavalvonnan tarpeellisuutta koskeva alkuperäinen ja seuranta-arviointi ja tarkasteltava sisärajavalvonnan palauttamista koskevien perusteiden noudattamista. Komission olisi hyväksyttävä täytäntöönpanosäädöksellä tällaisen selvityksen kaava ja asetettava se saataville verkossa.

(46)Jäsenvaltiot eivät saa tämän asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä syrjiä ketään sukupuolen, rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

(47)Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä valtuuksiaan suorittaa tarkastuksia alueella ja sovellettava asiaankuuluvia menettelyjä noudattaen kaikilta osin unionin oikeuden mukaisia tietosuojasääntöjä. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tämän asetuksen soveltamista varten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680 niiden soveltamisalan mukaisesti.

(48)Tämän asetuksen tavoitteena on vahvistaa Schengen-alueen toimintaa. Jäsenvaltiot eivät voi yksin saavuttaa tätä tavoitetta. Sen vuoksi on muutettava unionin tasolla vahvistettuja yhteisiä sääntöjä. Unioni voi sen vuoksi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(49)Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(50)Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY 47 mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(51)Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen 48 ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 49 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuun alaan.

(52)Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen 50 ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 51 1 artiklan A kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY 52 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(53)Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen 53 ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU 54 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(54)Tämä asetus ei rajoita direktiivin 2004/38/EY 55 soveltamista.

(55)Tässä asetuksessa noudatetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(56)Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 2016/399 ja direktiiviä 2008/115/EY olisi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EU) N:o 2016/399 seuraavasti:

(1)Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

a) korvataan 12 kohta seuraavasti:

12. ’rajojen valvonnalla’ rajojen valvontaa rajanylityspaikkojen välillä ja rajanylityspaikkojen valvontaa muulloin kuin niiden vahvistettuina aukioloaikoina, mukaan lukien ennalta ehkäisevät toimenpiteet luvattomien rajanylitysten tai rajatarkastusten kiertämisen havaitsemiseksi ja estämiseksi;

b) lisätään 27–30 kohta seuraavasti:

27. ’välineellistämisellä’ tilannetta, jossa jokin kolmas maa ohjaa unioniin laittomia muuttovirtoja kannustamalla aktiivisesti kolmansien maiden kansalaisia siirtymään unionin ulkorajoille tai helpottamalla sitä, joko omalta alueeltaan tai sen kautta edelleen tällaisille ulkorajoille, silloin kun tällaiset toimet edustavat kolmannen maan tavoitetta horjuttaa unionin tai jonkin jäsenvaltion vakautta ja ovat omiaan vaarantamaan keskeiset valtiolliset tehtävät, kuten sen alueellisen koskemattomuuden, yleisen järjestyksen ylläpitämisen tai sen kansallisen turvallisuuden suojaamisen;

28. ’välttämättömällä matkustamisella’ matkustamista välttämättömän tehtävän tai tarpeen vuoksi, ottaen huomioon mahdollisesti sovellettavat unionin ja jäsenvaltioiden kansainväliset velvoitteet, jotka luetellaan liitteessä XI;

29. ’muulla kuin välttämättömällä matkustamisella’ matkustamista muita kuin välttämättömään matkustamiseen liittyviä tarkoituksia varten;

30. ’liikennekeskuksilla’ lentoasemia, meri- tai jokisatamia, juna- tai linja-autoasemia.”

(2)Lisätään 5 artiklaan uusi 4 kohta seuraavasti:

”4. Muuttajien välineellistämiseen liittyvässä tilanteessa jäsenvaltiot voivat rajoittaa 1 kohdan nojalla ilmoitettujen rajanylityspaikkojen lukumäärää tai niiden aukioloaikoja, jos olosuhteet sitä edellyttävät.

Ensimmäisen alakohdan nojalla hyväksytyt rajoitukset on pantava täytäntöön oikeasuhteisesti ja ottaen huomioon seuraavien henkilöiden oikeudet:

a)    unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvat henkilöt;

b)    kolmansien maiden kansalaiset, jotka ovat neuvoston direktiivissä 2003/109/EY 56 tarkoitettuja pitkään oleskelleita henkilöitä, ja henkilöt, joiden oleskeluoikeus perustuu muihin unionin tai kansallisen oikeuden välineisiin tai joilla on pitkäaikaista oleskelua varten myönnetty kansallinen viisumi, sekä heidän perheenjäsenensä;

c)    kansainvälistä suojelua hakevat kolmansien maiden kansalaiset.”

(3)Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

Rajojen valvonta

1.Rajojen valvonnan pääasiallisena tavoitteena on havaita ja estää luvattomat rajanylitykset, torjua rajatylittävää rikollisuutta ja toteuttaa rajan laittomasti ylittäneisiin henkilöihin kohdistuvia toimenpiteitä.
 
Henkilö, joka on ylittänyt rajan laittomasti ja jolla ei ole oikeutta oleskella asianomaisen jäsenvaltion alueella, on otettava kiinni ja häneen on sovellettava direktiivin 2008/115/EY mukaisia menettelyjä.

2.Rajavartijat suorittavat rajojen valvontaa käyttäen kiinteitä tai liikkuvia yksiköitä.
 
Valvonta suoritetaan siten, että pyritään estämään henkilöitä ylittämästä rajaa luvattomasti rajanylityspaikkojen välillä ja kiertämästä rajanylityspaikoilla tehtäviä tarkastuksia.

3.Rajanylityspaikkojen välistä valvontaa suorittavien rajavartijoiden lukumäärä ja menettelyt on mukautettava olemassa oleviin tai ennakoituihin riskeihin ja uhkiin. Valvontajaksoja ja muita menetelmiä tai tekniikkoja on muutettava usein ja yllättäen, niin että luvattomat rajanylitykset havaitaan tai estetään tehokkaasti.

4.Valvonnan toteuttavat kiinteät tai liikkuvat yksiköt, jotka suorittavat tehtävänsä partioimalla tai sijoittumalla ongelmallisiksi tunnettuihin tai katsottuihin paikkoihin, koska valvonnan tarkoituksena on estää luvattomat rajanylitykset tai ottaa kiinni rajan laittomasti ylittävät henkilöt. Valvonta voidaan toteuttaa myös teknisin keinoin, mukaan lukien sähköiset keinot sekä muu kalusto ja valvontajärjestelmät.

5.Muuttajien välineellistämiseen liittyvässä tilanteessa asianomaisten jäsenvaltioiden on tarpeen mukaan tiukennettava rajojen valvontaa niin, että voidaan vastata lisääntyneeseen uhkaan. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa erityisesti lisättävä resursseja ja teknisiä keinoja luvattomien rajanylitysten estämiseksi.

 Tällaisiin teknisiin keinoihin voi sisältyä nykyaikaisia teknologioita, kuten drooneja ja liiketunnistimia, sekä liikkuvia yksiköitä, jotta voidaan estää luvattomat rajanylitykset unioniin.

6.Rajoittamatta tukea, jota Euroopan raja- ja merivartiovirasto voi antaa jäsenvaltioille, virasto voi muuttajien välineellistämiseen liittyvässä tilanteessa tehdä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1896 57 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 32 artiklassa tarkoitetun haavoittuvuusarvioinnin tarvittavan tuen antamiseksi asianomaiselle jäsenvaltiolle.
 
Tällaisen arvioinnin tai muun asiaankuuluvan haavoittuvuusarvioinnin tulosten perusteella tai silloin kun kyseiselle rajaosuudelle on määritetty asetuksen (EU) 2019/1896 35 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu kriittinen vaikutustaso, Euroopan raja- ja merivartioviraston pääjohtaja antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle mainitun asetuksen 41 artiklan 1 kohdan mukaisen suosituksen.

7.Siirretään komissiolle 37 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä rajojen valvontaa koskevista lisätoimenpiteistä, jotka koskevat muun muassa rajojen valvonnassa sovellettavien vaatimusten kehittämistä ja erityisesti valvonta- ja seurantateknologian käyttöä ulkorajoilla, ottaen huomioon rajojen tyyppi, kullekin ulkorajaosuudelle asetuksen (EU) 2019/1896 34 artiklan mukaisesti määritetty vaikutustaso ja muut asiaankuuluvat tekijät.”

(4)Muutetaan V luvun otsikko seuraavasti: ”Ulkorajoihin liittyvät erityistoimenpiteet”

   Lisätään V lukuun 21 a artikla seuraavasti:

”21 a artikla
Euroopan unioniin matkustamista koskevat rajoitukset

1.Tätä artiklaa sovelletaan tilanteissa, joissa Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus tai komissio toteavat, että yhdessä tai useammassa kolmannessa maassa esiintyy tartuntatautia, joka voi aiheuttaa epidemian, sellaisena kuin se määritellään asiaa koskevissa Maailman terveysjärjestön välineissä.

2.Neuvosto voi komission ehdotuksesta antaa täytäntöönpanoasetuksen, jossa säädetään jäsenvaltioihin suuntautuvaa matkustamista koskevista väliaikaisista rajoituksista.

Tällaisiin väliaikaisiin matkustusrajoituksiin voi sisältyä sellaisia jäsenvaltioihin saapumista koskevia maahantulorajoituksia, jotka katsotaan tarpeellisiksi kansanterveyden suojelemiseksi alueella, jolla sisärajavalvonta on poistettu, kuten testaus, karanteeni ja omaehtoinen eristäytyminen.

3.Seuraavat henkilöryhmät on vapautettava tällaisista maahantulorajoituksista matkan tarkoituksesta riippumatta:

a)unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvat henkilöt;

b)kolmansien maiden kansalaiset, jotka ovat direktiivissä 2003/109/EY tarkoitettuja pitkään oleskelleita henkilöitä, ja henkilöt, joiden oleskeluoikeus perustuu muihin unionin tai kansallisen oikeuden välineisiin tai joilla on pitkäaikaista oleskelua varten myönnetty kansallinen viisumi, sekä heidän perheenjäsenensä.4.Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa on tarvittaessa

a)määriteltävä ne muusta kuin välttämättömästä syystä matkustavat henkilöryhmät, jotka vapautetaan kaikista matkustusrajoituksista;

b)yksilöitävä ne maantieteelliset alueet tai kolmannet maat, joista tulevaan muuhun kuin välttämättömään matkustamiseen voidaan soveltaa rajoituksia tai vapauttaa se rajoituksista, ottaen huomioon kyseisten alueiden tai maiden erityistilanne objektiivisten menetelmien ja kriteerien perusteella, mukaan lukien erityisesti epidemiologinen tilanne;

c)vahvistettava edellytykset, joiden nojalla a ja b alakohdassa tarkoitettua muuta kuin välttämätöntä matkustamista voidaan rajoittaa tai joiden nojalla se voidaan vapauttaa rajoituksista, mukaan lukien vapauttamisen tueksi esitettävä näyttö ja edellytykset, jotka koskevat b alakohdassa tarkoitetuilla alueilla tai maissa oleskelun kestoa ja luonnetta;

d)vahvistettava edellytykset, joiden nojalla matkustusrajoituksia voidaan poikkeuksellisesti asettaa välttämättömästä syystä matkustaville henkilöille siinä tapauksessa, että epidemiologinen tilanne heikkenee nopeasti ja erityisesti silloin kun on havaittu huolta aiheuttava tai seurantaa edellyttävä virusmuunnos.

5. Edellä 4 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin välttämätöntä matkustamista koskeviin rajoituksiin ei saa sisältyä liitteessä XI olevassa i kohdassa ja iv–viii kohdassa tarkoitettuihin matkustajiin sovellettavia maahantulorajoituksia.”

(5)Korvataan 23 artikla seuraavasti:

”23 artikla
Julkisen vallan käyttö

Rajavalvonnan puuttuminen sisärajoilta ei vaikuta

a)poliisivaltuuksien ja muun julkisen vallan käyttöön, jota jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset kansallisen lainsäädännön nojalla suorittavat alueellaan, myös sisäraja-alueilla, kunhan tällaisten valtuuksien käyttämisellä ei ole vastaavaa vaikutusta kuin rajatarkastuksilla.
 
Toimivaltaisille viranomaisille kuuluvien valtuuksien käyttöä ei voida rinnastaa rajatarkastusten suorittamiseen erityisesti jos

i)toimenpiteiden tarkoituksena ei ole rajavalvonta;

ii)toimenpiteet perustuvat toimivaltaisten viranomaisten yleisiin tietoihin ja kokemuksiin mahdollisista yleiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuvista uhkista ja niiden tarkoituksena on erityisesti

–torjua rajatylittävää rikollisuutta;

–torjua laittomaan muuttoliikkeeseen liittyvää laitonta asumista tai oleskelua; tai

–hillitä sellaisen, Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen havaitseman tartuntataudin leviämistä, joka voi aiheuttaa epidemian;

iii)toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan tavalla, joka poikkeaa selvästi ulkorajoilla järjestelmällisesti tehtävistä henkilötarkastuksista, myös silloin kun ne toteutetaan liikennekeskuksissa tai suoraan matkustajia kuljettavissa liikennevälineissä riskianalyysin perusteella;

iv)toimenpiteet toteutetaan mahdollisuuksien mukaan alueella yleisesti käytetyn seuranta- ja valvontateknologian avulla, jotta voidaan puuttua ii alakohdassa tarkoitettuihin yleistä turvallisuutta tai yleistä järjestystä koskeviin uhkiin;

b)jäsenvaltion mahdollisuuteen suorittaa kansallisen lainsäädännön nojalla turvatarkastuksia henkilöille liikennekeskuksissa joko toimivaltaisten viranomaisten tai liikenteenharjoittajien toimesta edellyttäen, että tällaisia tarkastuksia tehdään myös henkilöille, jotka matkustavat jäsenvaltion sisällä;

c)jäsenvaltion mahdollisuuteen säätää lainsäädännössään velvollisuudesta pitää hallussa tai mukana asiakirjoja;

d)jäsenvaltion mahdollisuuteen säätää, että kolmansien maiden kansalaisilla on velvollisuus ilmoittaa läsnäolostaan jäsenvaltion alueella tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä ’Schengenin sopimus’, 22 artiklan määräysten mukaisesti;

e)turvallisuussyistä tehtävään matkustajatietojen tarkistamiseen asianomaisista tietokannoista sellaisten henkilöiden osalta, jotka matkustavat alueella, jolla sisärajavalvonta on poistettu, kun toimivaltaiset viranomaiset voivat suorittaa tällaisia tarkistuksia sovellettavan lain nojalla.”

(6)Lisätään 23 a artikla seuraavasti:

”23 a artikla
Menettely sisärajoilla kiinni otettujen henkilöiden siirtämiseksi

1. Tätä artiklaa sovelletaan kolmansien maiden kansalaisten kiinniottamiseen sisärajojen läheisyydessä olosuhteissa, joissa kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)kyseinen kolmannen maan kansalainen ei täytä tai ei enää täytä 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjä maahantulon edellytyksiä;

b)kolmannen maan kansalainen ei kuulu 6 artiklan 5 kohdan a alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamisalaan;

c)kolmannen maan kansalainen on otettu kiinni rajatylittävän operatiivisen poliisiyhteistyön yhteydessä, erityisesti yhteispartioinnin aikana;

d)on selviä viitteitä siitä, että kyseinen kolmannen maan kansalainen on juuri saapunut toisesta jäsenvaltiosta, minkä kiinniotosta vastaavat viranomaiset voivat päätellä suoraan niiden saatavilla olevista tiedoista, joihin voivat kuulua asianomaisen henkilön lausumat, hänen hallussaan olevat henkilö-, matkustus- tai muut asiakirjat tai asiaankuuluvista kansallisista ja unionin tietokannoista tehtyjen hakujen tulokset.

2. Kun jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että asianomaisella kolmannen maan kansalaisella ei ole oikeutta jäädä sen alueelle, ne voivat päättää siirtää henkilön välittömästi siihen jäsenvaltioon, josta tämä on tullut tai yritti tulla, liitteessä XII vahvistetun menettelyn mukaisesti.

3.Silloin kun jäsenvaltio soveltaa 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä, vastaanottavan jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kyseisen kolmannen maan kansalaisen vastaanottamiseksi liitteessä XII vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

4.Jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle liitteessä XII olevan 3 kohdan mukaisesti tallennetut tiedot 1, 2 ja 3 kohdan soveltamisesta [yhden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] ja sen jälkeen vuosittain.”

(7)Korvataan 24 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:
 
”Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki liikenteen sujuvuutta haittaavat esteet maanteiden rajanylityspaikoilta sisärajoilla, erityisesti nopeusrajoitukset, jotka eivät perustu yksinomaan liikenneturvallisuutta koskeviin näkökohtiin tai jotka eivät ole tarpeen 23 artiklan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettujen teknologioiden käyttämiseksi.”

(8)Korvataan 25 artikla seuraavasti:

”25 artikla
Yleiset puitteet sisärajavalvonnan väliaikaiselle palauttamiselle tai jatkamiselle

1.Jos alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu jäsenvaltiossa vakava uhka, kyseinen jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti palauttaa rajavalvonnan kaikille sisärajoilleen tai niiden tiettyihin osiin.

Yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvan vakavan uhkan voidaan katsoa aiheutuvan erityisesti seuraavista:

(a)terrorismiin tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvät toiminnat;

(b)laajamittaiset kansanterveysuhkat;

(c)tilanne, jolle on ominaista kolmansien maiden kansalaisten laajamittainen luvaton liikkuminen jäsenvaltioiden välillä, mikä vaarantaa sen alueen yleisen toiminnan, jolla sisärajavalvonta on poistettu;

(d)laajamittaiset tai merkittävät kansainväliset tapahtumat, kuten urheilu-, kauppa- tai poliittiset tapahtumat.

2.Rajavalvonta voidaan palauttaa 25 a ja 28 artiklan nojalla vain jos jäsenvaltio on todennut, että tällainen toimenpide on tarpeellinen ja oikeasuhteinen, ottaen huomioon 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut perusteet, ja silloin kun on kyse tällaisen valvonnan jatkamisesta, myös 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perusteet. Rajavalvonta voidaan palauttaa myös 29 artiklan nojalla, 30 artiklassa tarkoitetut perusteet huomioon ottaen.

Kaikissa tapauksissa sisärajavalvonnan palauttamisen on oltava viimesijainen toimenpide. Väliaikaisesti palautetun rajavalvonnan laajuus ja kesto eivät saa ylittää sitä, mikä on havaitun uhkan vakavuuden vuoksi ehdottoman välttämätöntä.

3.Jos sama uhka jatkuu, sisärajavalvontaa voidaan jatkaa 25 a, 28 tai 29 artiklan mukaisesti.

Saman uhkan katsotaan olevan edelleen olemassa silloin kun jäsenvaltion esittämät perustelut rajavalvonnan jatkamiselle perustuvat sen määrittämiseen, että sama uhka, jonka vuoksi rajavalvonta alun perin palautettiin, jatkuu edelleen.”

(9)Lisätään 25 artiklan jälkeen uusi 25 a artikla seuraavasti:

”25 a artikla

Menettely tapauksissa, jotka edellyttävät toimia ennakoimattomien tai ennakoitavissa olevien tapahtumien vuoksi

1.Jos jäsenvaltion yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva vakava uhka on ennakoimaton ja edellyttää välittömien toimien toteuttamista, jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti palauttaa sisärajavalvonnan välittömästi.

2.Samalla kun jäsenvaltio palauttaa rajavalvonnan 1 kohdan nojalla, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja muille jäsenvaltioille 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi sisärajavalvonta voidaan palauttaa välittömästi rajoitetuksi ajaksi, joka kestää enintään yhden kuukauden. Jos yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva vakava uhka jatkuu tätä pitempään, jäsenvaltio voi jatkaa sisärajavalvontaa uusilla jaksoilla enintään kolmen kuukauden ajan.

4.Kun jäsenvaltiossa on ennakoitavissa yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva vakava uhka, jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta komissiolle ja muille jäsenvaltioille 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään neljä viikkoa ennen suunniteltua rajavalvonnan palauttamista tai tätä lyhyemmän ajan kuluessa, jos sisärajavalvonnan palauttamisen tarpeen aiheuttavat olosuhteet ovat käyneet ilmi alle neljä viikkoa ennen suunniteltua palauttamista.

5.Edellä olevan 4 kohdan soveltamiseksi ja 27 a artiklan 4 kohdan soveltamista rajoittamatta sisärajavalvonta voidaan palauttaa enintään kuuden kuukauden ajaksi. Jos yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva vakava uhka jatkuu tätä pitempään, jäsenvaltio voi jatkaa sisärajavalvontaa uusien jaksojen ajan, joiden kesto on enintään kuusi kuukautta.
 
Jatkamisesta on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille 27 artiklan mukaisesti ja 4 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen puitteissa. Jollei 27 a artiklan 5 kohdasta muuta johdu, rajavalvonta sisärajoilla saa kestää enintään kaksi vuotta.

6.Edellä 5 kohdassa tarkoitettuun ajanjaksoon eivät sisälly 3 kohdassa tarkoitetut ajanjaksot.”

(10)Korvataan 26 artikla seuraavasti:

”26 artikla
Perusteet sisärajavalvonnan väliaikaiselle palauttamiselle ja jatkamiselle

1.Sen määrittämiseksi, onko sisärajavalvonnan palauttaminen tarpeen ja oikeasuhteista 25 artiklan mukaisesti, jäsenvaltion on otettava huomioon erityisesti seuraavat:

a)sisärajavalvonnan palauttamista koskevan toimenpiteen tarkoituksenmukaisuus, ottaen huomioon havaitun vakavan uhkan luonne ja erityisesti se, onko sisärajavalvonnan palauttaminen todennäköisesti asianmukainen keino yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvan uhkan lieventämiseksi;

b) tällaisen toimenpiteen todennäköinen vaikutus

–henkilöiden liikkumiseen alueella, jolla sisärajavalvonta on poistettu, ja

–raja-alueiden toimintaan, ottaen huomioon niiden väliset vahvat sosiaaliset ja taloudelliset yhteydet.

2.Jos jäsenvaltio päättää jatkaa sisärajavalvontaa 25 a artiklan 5 kohdan nojalla, sen on myös arvioitava yksityiskohtaisesti, voitaisiinko tällaisen jatkamisen tavoitteet saavuttaa käyttämällä

a)vaihtoehtoisia toimenpiteitä, kuten 23 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja julkisen vallan lainmukaiseen käyttöön perustuvia oikeasuhteisia tarkastuksia;

b)23 a artiklassa tarkoitettua menettelyä;

c)unionin oikeuteen perustuvan poliisiyhteistyön eri muotoja, kuten yhteispartiointia, yhteisiä operaatioita, yhteisiä tutkintaryhmiä, rajat ylittäviä takaa-ajoja tai rajojen kummallakin puolella tapahtuvaa tarkkailua.

3.Silloin kun sisärajavalvonta on palautettu tai kun sitä jatketaan, asianomaisten jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava, että sen ohella toteutetaan tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, joilla lievennetään rajavalvonnan palauttamisesta henkilöille ja tavarakuljetuksille aiheutuvia vaikutuksia, ottaen erityisesti huomioon raja-alueet.”

(11)Korvataan 27 artikla seuraavasti:

”27 artikla
Sisärajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta ilmoittaminen ja riskinarviointi

1.Jäsenvaltioiden ilmoituksissa, jotka koskevat sisärajavalvonnan palauttamista tai jatkamista, on oltava seuraavat tiedot:

a)palauttamisen tai jatkamisen syyt, myös kaikki merkitykselliset yksityiskohtaiset tiedot tapahtumista, jotka muodostavat vakavan uhkan niiden yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle;

b)ehdotetun palauttamisen tai jatkamisen laajuus ja tiedot siitä, missä sisärajojen osassa tai osissa rajavalvonta on tarkoitus palauttaa tai missä sitä on tarkoitus jatkaa;

c)vahvistettujen rajanylityspaikkojen nimet;

d)suunnitellun palauttamisen tai jatkamisen päivämäärä ja kesto;

e)toimenpiteen tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta koskevat näkökohdat 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja jatkamisen osalta 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

f)tarvittaessa toimenpiteet, jotka muiden jäsenvaltioiden on määrä toteuttaa.

Ilmoituksen voivat tehdä myös kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio yhdessä.

Ilmoitus on annettava komission täytäntöönpanosäädöksellä vahvistaman ja verkossa saataville asetettavan mallin mukaisesti. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.Kun rajavalvonta on ollut käytössä kuuden kuukauden ajan 25 a artiklan 4 kohdan nojalla, sen jatkamista koskeviin uusiin ilmoituksiin on sisällytettävä riskinarviointi. Riskinarvioinnissa on esitettävä havaitun vakavan uhkan laajuus ja odotettu kehitys, erityisesti se, kuinka kauan havaitun vakavan uhkan odotetaan jatkuvan ja mihin sisärajojen osuuksiin se saattaa vaikuttaa, sekä tiedot koordinointitoimenpiteistä niiden muiden jäsenvaltioiden kanssa, joihin tällaiset toimenpiteet vaikuttavat tai todennäköisesti vaikuttavat.

3.Jos sisärajavalvonnan palauttaminen tai jatkuminen liittyy 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun laajamittaiseen luvattomaan liikkumiseen, riskinarvioinnissa on annettava myös tietoja tällaisen luvattoman liikkumisen laajuudesta ja suuntauksista, mukaan lukien asiaankuuluvilta EU:n virastoilta niiden toimeksiannon mukaisesti saadut tiedot ja asiaankuuluvista tietojärjestelmistä saadut data-analyysit.

4.Asianomaisten jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä toimitettava mahdolliset lisätiedot, mukaan lukien koordinointitoimenpiteet sellaisten jäsenvaltioiden kanssa, joihin suunniteltu sisärajavalvonnan jatkaminen vaikuttaa, sekä lisätiedot, jotka tarvitaan 23 ja 23 a artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden mahdollisen käytön arvioimiseksi.

5.Jäsenvaltiot, jotka tekevät 1 tai 2 kohdan mukaisen ilmoituksen, voivat kansallista lainsäädäntöä noudattaen tarvittaessa päättää turvallisuusluokitella kaikki ilmoitetut tiedot tai osia niistä.
 
Tällainen turvallisuusluokittelu ei saa estää niiltä muilta jäsenvaltioilta, joihin sisärajavalvonnan väliaikainen palauttaminen vaikuttaa, pääsyä näihin tietoihin asianmukaisten suojattujen poliisiyhteistyökanavien kautta.”

(12)Lisätään 27 a artikla seuraavasti:

”27 a artikla
Neuvottelut jäsenvaltioiden kanssa ja komission lausunto

1.Edellä olevan 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettujen ilmoitusten vastaanottamisen jälkeen komissio voi tarvittaessa käynnistää neuvottelumenettelyn, mukaan lukien yhteiset tapaamiset sisärajavalvonnan palauttamista tai jatkamista suunnittelevan jäsenvaltion ja erityisesti niiden muiden jäsenvaltioiden, joihin tällaiset toimenpiteet suoraan vaikuttavat, sekä asiaankuuluvien unionin virastojen välillä.

Neuvotteluissa on käsiteltävä erityisesti havaittua yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa, suunnitellun sisärajavalvonnan palauttamisen merkitystä ottaen huomioon vaihtoehtoisten toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuus sekä keinoja varmistaa rajavalvonnan palauttamiseen liittyvän jäsenvaltioiden keskinäisen yhteistyön täytäntöönpano.

Sisärajavalvonnan palauttamista tai jatkamista suunnittelevan jäsenvaltion on otettava tällaisten neuvottelujen tulokset kaikin tavoin huomioon sisärajavalvontaa suorittaessaan.

2.Sisärajavalvonnan palauttamista tai jatkamista koskevien ilmoitusten vastaanottamisen jälkeen komissio tai mikä tahansa muu jäsenvaltio voi, SEUT-sopimuksen 72 artiklan soveltamista estämättä, antaa asiasta lausunnon, jos sillä on ilmoitukseen ja mahdolliseen riskinarviointiin sisältyvien tai mahdollisten muiden tietojen perusteella huolenaiheita, jotka koskevat suunnitellun sisärajavalvonnan palauttamisen tai jatkamisen tarpeellisuutta tai oikeasuhteisuutta.

3.Saatuaan ilmoituksia, jotka koskevat sisärajavalvonnan jatkamista 25 a artiklan 4 kohdan nojalla ja jotka johtavat sisärajavalvonnan jatkumiseen yhteensä 18 kuukauden ajan, komissio antaa lausunnon tällaisen sisärajavalvonnan tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta.

4.Kun 2 tai 3 kohdassa tarkoitettu lausunto annetaan, komissio voi käynnistää neuvottelumenettelyn, jotta lausunnosta voidaan keskustella jäsenvaltioiden kanssa. Jos komissio tai jokin jäsenvaltio antaa lausunnon, jossa se ilmaisee huolensa sisärajavalvonnan palauttamisen tarpeellisuudesta tai oikeasuhteisuudesta, komissio käynnistää tällaisen menettelyn.

5.Jos jäsenvaltio katsoo, että on olemassa poikkeuksellisia tilanteita, joiden perusteella sisärajavalvontaa on tarpeen jatkaa yli 25 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun enimmäisajan, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltion uudessa ilmoituksessa on perusteltava yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvan uhkan jatkuminen ottaen huomioon 3 kohdan mukaisesti annettu komission lausunto. Komissio antaa jatkolausunnon.”

(13)Korvataan 28 artikla seuraavasti:

”28 artikla
Erityinen mekanismi, jota sovelletaan, kun yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva vakava uhka vaarantaa koko sen alueen toiminnan, jolla sisärajavalvonta on poistettu

1.Silloin kun komissio katsoo, että sama sisäiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuva vakava uhka vaikuttaa jäsenvaltioiden enemmistöön ja vaarantaa koko sen alueen toiminnan, jolla sisärajavalvonta on poistettu, se voi tehdä neuvostolle ehdotuksen täytäntöönpanopäätökseksi, jolla hyväksytään sisärajavalvonnan palauttaminen jäsenvaltioissa siinä tapauksessa, että 23 ja 23 a artiklassa tarkoitetut käytettävissä olevat toimenpiteet eivät riitä kyseisen uhkan torjumiseen.

2.Päätös on voimassa enintään kuuden kuukauden ajan ja se voidaan uusia komission ehdotuksesta enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan niin kauan kuin uhka on olemassa, ottaen huomioon 5 kohdassa tarkoitettu uudelleentarkastelu.

3.Silloin kun jäsenvaltiot palauttavat sisärajavalvonnan tai jatkavat sitä 1 kohdassa tarkoitetun uhkan vuoksi, tällaisen valvonnan on perustuttava kyseiseen neuvoston päätökseen sen voimaantulosta alkaen.

4.Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa neuvoston päätöksessä on myös mainittava tarkoituksenmukaiset lieventävät toimenpiteet, jotka on otettava käyttöön kansallisella ja unionin tasolla, jotta voidaan minimoida rajavalvonnan palauttamisesta aiheutuvat vaikutukset.

5.Komissio tarkastelee havaitun uhkan kehitystä ja 1 kohdassa tarkoitetun neuvoston päätöksen mukaisesti hyväksyttyjen toimenpiteiden vaikutusta arvioidakseen, ovatko toimenpiteet edelleen perusteltuja.

6.Jäsenvaltioiden on ilmoitettava välittömästi komissiolle ja muille jäsenvaltioille neuvostossa sisärajavalvonnan palauttamisesta 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti.

7.Komissio voi antaa suosituksen, jossa esitetään muita kuin 23 ja 23 a artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä, joilla sisärajavalvontaa voitaisiin täydentää tai jotka soveltuisivat paremmin torjumaan 1 kohdassa tarkoitettua, havaittua sisäiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuvaa uhkaa.”

(14)Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

a)Nykyisen 31 artiklan tekstistä tulee 1 kohta;

b)lisätään 2 kohta seuraavasti:

”2.    Kun jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle ja muille jäsenvaltioille sisärajavalvonnan palauttamisesta 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sen on samanaikaisesti ilmoitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle seuraavat:

a)tiedot sisärajoista, joille rajavalvonta palautetaan;

b)syyt ehdotettuun palauttamiseen;

c)vahvistettujen rajanylityspaikkojen nimet;

d)suunnitellun palauttamisen päivämäärä ja kesto;

e)tarvittaessa toimenpiteet, jotka muiden jäsenvaltioiden on määrä toteuttaa.

3. Jäsenvaltiot voivat turvallisuusluokitella toimitettavat tiedot 27 artiklan 4 kohdan nojalla.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse toimittaa kaikkia 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja tapauksissa, joissa se on perusteltua yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä.

Tietojen turvallisuusluokittelu ei saa estää komissiota antamasta tietoja Euroopan parlamentin saataville. Euroopan parlamentille tämän artiklan nojalla toimitettujen tietojen ja asiakirjojen lähettämisessä ja käsittelyssä on noudatettava Euroopan parlamentin ja komission välillä sovellettavia sääntöjä luottamuksellisten tietojen toimittamisesta ja käsittelystä.

(15)Korvataan 33 artikla seuraavasti:

”33 artikla 
Selvitys sisärajavalvonnan palauttamisesta

1.Rajavalvontaa sisärajoilla suorittaneen jäsenvaltion on viimeistään neljä viikkoa sen jälkeen, kun sisärajavalvonta on lopetettu, esitettävä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle selvitys sisärajavalvonnan palauttamisesta ja tarvittaessa sen jatkamisesta.

2.Edellä olevan 1 kohdan soveltamista rajoittamatta, silloin kun rajavalvontaa jatketaan 25 a artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla, asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava selvitys 12 kuukauden kuluttua ja sen jälkeen 12 kuukauden välein, jos rajavalvontaa poikkeuksellisesti jatketaan.

3.Selvityksessä on käsiteltävä erityisesti rajavalvonnan tarpeellisuuden alkuperäistä ja seuranta-arviointia ja 26 artiklassa tarkoitettujen perusteiden noudattamista, tarkastusten suorittamista, käytännön yhteistyötä naapurijäsenvaltioiden kanssa, vaikutusta henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen erityisesti raja-alueilla, sisärajavalvonnan palauttamisen tuloksellisuutta, mukaan lukien jälkiarviointi rajavalvonnan palauttamisen oikeasuhteisuudesta.

4.Komissio hyväksyy tällaisen selvityksen yhtenäisen kaavan ja asettaa sen saataville verkossa.

5.Komissio voi antaa lausunnon jälkiarvioinnista, joka koskee rajavalvonnan väliaikaista palauttamista yhdelle tai useammalle sisärajalle tai niiden osille.

6.Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle vähintään vuosittain kertomuksen siitä, miten alue, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, toimii (’kertomus Schengen-alueen tilasta’). Kertomukseen sisällytetään luettelo kaikista kyseisen vuoden aikana tehdyistä sisärajavalvonnan palauttamista koskevista päätöksistä. Siinä esitetään myös tietoja kolmansien maiden kansalaisten luvatonta liikkumista koskevista suuntauksista Schengen-alueella, ottaen huomioon asiaankuuluvilta unionin virastoilta saatavat tiedot, asiaankuuluvista tietojärjestelmistä saatavat data-analyysit ja arvio rajavalvonnan palauttamisen tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta kertomuksen viiteajanjaksolla.”

(16)Lisätään 39 artiklan 1 kohtaan h alakohta seuraavasti:

”h)Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo paikallishallintoalueista, jotka katsotaan raja-alueiksi, ja niitä koskevat mahdolliset muutokset.”

(17)Lisätään 42 b artikla seuraavasti:

”42 b artikla

Raja-alueita koskeva ilmoitus

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään [kahden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta] luettelo raja-alueiksi katsotuista alueistaan.

Jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle kaikista asiaa koskevista muutoksista.”

(18)Lisätään liite XI seuraavasti:

”LIITE XI

Välttämätön matkustaminen

Edellä olevan 2 artiklan 23 kohdassa tarkoitetuilla välttämättömillä tehtävillä tai tarpeilla tarkoitetaan matkustamista seuraavien tehtävien tai tarpeiden vuoksi:

i.terveydenhuollon työntekijät, terveysalan tutkijat ja vanhustenhoidon työntekijät;

ii.rajatyöntekijät;

iii.kuljetushenkilöstö;

iv.diplomaatit, kansainvälisten järjestöjen henkilöstö ja kansainvälisten järjestöjen kutsumat henkilöt, joiden fyysinen läsnäolo on välttämätöntä kyseisten järjestöjen moitteettomalle toiminnalle, sotilashenkilöstö, humanitaarisen avun työntekijät ja pelastuspalveluhenkilöstö heidän hoitaessaan tehtäviään;

v.kauttakulkumatkustajat;

vi.pakottavista perhesyistä matkustavat;

vii.merenkulkijat;

viii.kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat tai muista humanitaarisista syistä matkustavat henkilöt.”

(19)Lisätään uusi liite XII seuraavasti:

”LIITE XII

A OSA

Menettely sisärajoilla kiinni otettujen henkilöiden siirtämiseksi

1.Päätöksissä on esitettävä perusteet, joiden nojalla katsotaan, että henkilöllä ei ole oleskeluoikeutta. Niiden on tultava voimaan välittömästi.

2.Päätös annetaan B osassa esitetyllä vakiolomakkeella, jonka toimivaltainen kansallinen viranomainen täyttää.

Täytetty vakiolomake annetaan asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle, jonka on merkittävä lomakkeeseen kuittaus päätöksen vastaanottamisesta allekirjoituksellaan, minkä jälkeen hänelle annetaan jäljennös allekirjoitetusta lomakkeesta.

Jos kolmannen maan kansalainen kieltäytyy allekirjoittamasta vakiolomaketta, toimivaltainen viranomainen merkitsee tiedon tästä lomakkeen ”Huomautukset”-osaan.

3.Maahanpääsyn epäämistä koskevan päätöksen antavien kansallisten viranomaisten on tallennettava seuraavat tiedot:

a)asianomaisen kolmannen maan kansalaisen henkilöllisyys ja kansalaisuus, siltä osin kuin viranomaiset voivat todeta ne,

b)henkilöasiakirjan viitetiedot, jos sellainen on saatavilla,

c)jäljennökset kaikista kolmannen maan kansalaisen henkilöllisyyttä tai kansalaisuutta koskevista asiakirjoista tai tiedoista, jos sellaisia on saatavilla, sekä asiaankuuluvista kansallisista ja unionin tietokannoista saatavista tiedoista,

d)maahanpääsyn epäämisen syyt,

e)maahanpääsyn epäämisen päivämäärä,

f)jäsenvaltio, johon kolmannen maan kansalainen palautettiin.

4.Maahanpääsyn epäämistä koskevan päätöksen antavien kansallisten viranomaisten on kerättävä seuraavat tiedot:

a)niiden henkilöiden lukumäärä, joilta on evätty maahanpääsy;

b)niiden henkilöiden lukumäärä, joilta on evätty oleskelu;

c)niiden henkilöiden lukumäärä, jotka on palautettu;

d)jäsenvaltio(t), johon/joihin henkilöt on palautettu;

e)kiinni otettujen kolmansien maiden kansalaisten kansalaisuus, jos tieto on saatavilla;

f)syyt maahanpääsyn ja oleskelun epäämiseen;

g)sen rajan tyyppi, jolta kolmannen maan kansalaiset on palautettu, asetuksen (EU) 2016/399 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

5.Henkilöillä, joilta maahanpääsy- tai oleskeluoikeus on evätty, on oikeus hakea päätökseen muutosta. Muutoksenhaku on tehtävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kolmannen maan kansalaiselle on myös annettava kirjallinen tieto yhteyspisteistä, jotka voivat antaa tietoja edustajista, jotka kansallisen lainsäädännön mukaan ovat toimivaltaisia toimimaan kolmannen maan kansalaisen puolesta. Tieto on annettava kielellä, jota he ymmärtävät tai jota heidän voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän. Muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta.

6.Kansallisen lainsäädännön nojalla toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kolmannen maan kansalainen, josta on tehty maahanpääsyn epäämistä koskeva päätös, siirretään välittömästi ja viimeistään 24 tunnin kuluessa naapurijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten huostaan. Naapurijäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tätä varten yhteistyötä jäsenvaltion viranomaisten kanssa.

7.Jos liikenteenharjoittaja on tuonut rajalle kolmannen maan kansalaisen, josta on tehty 1 kohdassa tarkoitettu päätös, vastuullisen paikallisen viranomaisen on

a)määrättävä liikenteenharjoittaja kuljettamaan kolmannen maan kansalainen välittömästi takaisin siihen kolmanteen maahan, josta hänet on tuotu;

b)ryhdyttävä poiskuljetusta odotettaessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen tarvittaviin toimiin sen estämiseksi, etteivät kolmansien maiden kansalaiset, joilta maahanpääsy on evätty, pääse maahan laittomasti.

B OSA

Vakiolomake sisärajoilla kiinni otettujen henkilöiden siirtämiseksi

 

Valtio Valtion Tunnuskuva (Viranomainen) ____________________________ _________________________________________________________________________(1) SIIRTOMENETTELY SISÄRAJALLA Päiväys _________________________ kellonaika ___________ paikka (ilmoitetaan läheisen sisärajan tyyppi tai muut yhteispartion suorittamaa kiinniottoa koskevat merkitykselliset tiedot) ___________________________________________ Allekirjoittaneen viranomaisen __________________________________________________________________________________luona on: Henkilötiedot (jos saatavilla) Sukunimi_______________________________________________________ Etunimi _________________________________________ Syntymäaika__________________________________ Syntymäpaikka ____________________________________________ Sukupuoli _________ Kansalaisuus _______________________________ Asuinpaikka ______________________________________________ Henkilöasiakirjan tyyppi ________________________________________________ numero___________________________________ Myöntämispaikka _____________________________________________ myöntämispäivä _________________________________________________________ Viisumin numero (tarvittaessa) ________________________ tyyppi _________________ myöntänyt viranomainen ________________________________________________ Voimassa________________________ lähtien______________________saakka Voimassa ________ päivän ajan: __________________________________________________________________ Asianomaisen henkilön lähtöpaikka ___________________ saapumistapa __________________ (ilmoitetaan käytetty liikenneväline, esim. lennon numero). Asianomaiselle on ilmoitettu, että hänellä ei ole oleskeluoikeutta ja että hänet siirretään (minne) ______________________ (viittaukset voimassa oleviin kansallisiin säännöksiin) mukaisesti seuraavista syistä: □ (A) hänellä ei ole voimassa olevaa matkustusasiakirjaa tai -asiakirjoja □ (B) hänellä on väärä, väärennetty tai muunnettu matkustusasiakirja □ (C) hänellä ei ole voimassa olevaa viisumia eikä oleskelulupaa □ (D) hänellä on väärä, väärennetty tai muunnettu viisumi tai oleskelulupa □ (E) hänellä ei ole tarvittavia asiakirjoja oleskelun tarkoituksen ja olosuhteiden osoittamiseksi Seuraavia asiakirjoja ei kyetty esittämään: __________________________________________________________________ □ (F) hän on jo oleskellut 90 päivää Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueella edeltävän 180 päivän jakson aikana □ (G) hänellä ei ole riittäviä varoja oleskelun kestoon ja olosuhteisiin nähden eikä koti- tai kauttakulkuvaltioon paluuta varten □ (H) henkilö on määrätty maahantulokieltoon □ SIS:ssä □ kansallisessa rekisterissä □ (I) henkilön katsotaan vaarantavan yhden tai useamman Euroopan unionin jäsenvaltion yleisen järjestyksen, sisäisen turvallisuuden, kansanterveyden tai kansainväliset suhteet (kunkin valtion on ilmoitettava viittaukset tällaista siirtämistä koskeviin kansallisiin säännöksiin) Huomautukset □ Asianomainen kieltäytyy allekirjoittamasta lomaketta. Asianomainen - Tarkastuksesta vastaava viranomainen Asianomainen voi hakea muutosta päätökseen, jonka mukaan hänellä ei ole kansallisen lainsäädännön mukaista oleskeluoikeutta. Henkilölle annetaan tämän asiakirjan jäljennös (kunkin valtion on ilmoitettava viittaukset muutoksenhakuoikeutta koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön ja menettelyyn).

2 artikla

Direktiivin 2008/115/EY muuttaminen

1. Korvataan direktiivin 2008/115/EY 6 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3. Jäsenvaltio voi olla tekemättä palauttamispäätöstä alueellaan laittomasti oleskelevasta kolmannen maan kansalaisesta, jos toinen jäsenvaltio ottaa asianomaisen kolmannen maan kansalaisen takaisin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399* 23 a artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti tai kahdenvälisten sopimusten tai järjestelyjen nojalla.

Sen jäsenvaltion, joka on ottanut asianomaisen kolmannen maan kansalaisen takaisin ensimmäisen alakohdan mukaisesti, on tehtävä palauttamispäätös 1 kohdan mukaisesti. Tällöin ei sovelleta ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta.

Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle kaikista voimassa olevista, muutetuista tai uusista kahdenvälisistä sopimuksista ja järjestelyistä.”

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1).

3 artikla

Direktiiviin 2008/115/EY tehtävän muutoksen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

2. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava 2 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään [6 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta]. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä [6 kuukautta asetuksen voimaantulosta].

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tämän asetuksen 2 artiklaan tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Edellä olevaa 1 artiklan 6 kohtaa sovelletaan kuitenkin [päivästä, jona 2 artiklassa säädettyjen muutosten soveltaminen jäsenvaltioissa alkaa].

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa

(1)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle Toimivaa ja kestävää Schengen-aluetta edistävä strategia, COM(2021) 277 final, 2.6.2021.

(2)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1).

(3)    Komissio ilmoitti uutta muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta koskevassa tiedonannossa perustavansa erityisen Schengen-foorumin, jossa ovat mukana asiaankuuluvat kansalliset viranomaiset, kuten sisäministeriöt ja kansallisen ja alueellisen tason (raja)poliisit. Tarkoituksena on edistää konkreettisempaa yhteistyötä ja parantaa luottamusta jäsenvaltioiden välillä Schengen-alueen toiminnan tukemiseksi. Ensimmäinen Schengen-foorumi järjestettiin 30. marraskuuta 2020 ja toinen 17. toukokuuta 2021.

(4)    Neuvoston suositus (EU) 2020/912 EU:hun suuntautuvaa muuta kuin välttämätöntä matkustamista koskevasta väliaikaisesta rajoituksesta ja sen mahdollisesta poistamisesta, 30.6.2020.

(5)    Ks. vaikutustenarviointi, 2.1.2 kohta.

(6)    JOIN(2021) 32 final.

(7)    COM(2021) 591 final.

(8)    COM(2021) 753 final.

(9)    Eurooppa-neuvoston ylimääräinen kokous (24. ja 25. toukokuuta 2021) – Päätelmät, neuvoston asiakirja EUCO 5/21, 25. toukokuuta 2021.

(10)    Asetuksen (EU) 2016/399 (Schengenin rajasäännöstö) johdanto-osan 6 kappale.

(11)    Raja-alueilla asuu noin 150 miljoonaa eurooppalaista, mikä on noin 30 prosenttia EU:n väestöstä. Raja-alueet kattavat 40 prosenttia EU:n alueesta ja tuottavat 30 prosenttia EU:n BKT:sta. Siksi kaikki muutokset, jotka vaikuttavat mahdollisuuteen ylittää raja ilman valvontaa, ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti merkittäviä.

(12)    Ks. Schengen-strategia, 2.6.2021, ja https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/BRIE/2018/621815/EPRS_BRI(2018)621815_EN.pdf.

(13)    2020/C 96 I/01 ja COM(2020) 685 final.

(14)    Covid-19-pandemia aiheutti EU:ssa maaliskuusta lokakuuhun 2020 lähes 300 000 ylimääräistä kuolemantapausta verrattuna vastaavaan ajankohtaan vuosina 2016–2019. (Eurostat: ”Excess mortality in 2020: especially high in spring and autumn”, 20.1.2021).Vaikka terrorismin uhka on ollut Euroopassa aina läsnä, Charlie Hebdo -lehden toimitukseen tammikuussa 2015 tehty isku ja sittemmin ns. islamilaisen valtion kehittyminen Syyriassa ovat nostaneet sen erityisen näkyväksi.Vuonna 2015 EU:ssa tehtiin 1 255 600 uutta kansainvälistä suojelua koskevaa turvapaikkahakemusta eli yli kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna (ks. Eurostatin tiedote ”Asylum in the EU Member States Record number of over 1.2 million first time asylum seekers registered in 2015”). Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 2018 EU:ssa tehtiin 699 000 turvapaikkahakemusta, joista 631 000 oli ensimmäisiä hakemuksia (ks. Euroopan komission tilastotiedot ”Eurooppaan suuntautuva muuttoliike”).

(15)    Syyskuusta 2015 alkaen sisärajatarkastukset on otettu uudelleen käyttöön yli 250 kertaa.

(16)    Kreikan ulkorajalla vuonna 2016 havaittujen vakavien puutteiden vuoksi neuvosto antoi neljä suositusta, joissa kehotettiin viittä jäsenvaltiota (Itävalta, Saksa, Ruotsi, Tanska ja Norja) ottamaan Schengenin rajasäännöstön 29 artiklan nojalla uudelleen käyttöön rajatarkastukset sisärajoillaan toukokuun 2016 ja marraskuun 2017 välisenä aikana.

(17)    Komission suositus (EU) 2017/820, annettu 12 päivänä toukokuuta 2017, oikeasuhteisista poliisitarkastuksista ja poliisiyhteistyöstä Schengen-alueella.

(18)    Covid-19-pandemian aikana jäsenvaltiot olisivat voineet tehdä raja-alueilla terveyteen liittyviä tarkastuksia sisärajavalvonnan palauttamisen sijasta.

(19)    Unionin tuomioistuimen tuomio 22.6.2010, Melki ja Abdeli, yhdistetyt asiat C-188/10 ja C-189/10.

(20)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98).

(21)    Kuten 2. kesäkuuta hyväksytyssä Schengen-strategiassa (COM(2021) 277) ilmoitettiin, komissio valmistelee parhaillaan lainsäädäntöä, jolla laajennetaan matkustajien ennakkotietojen käyttöä kattamaan myös Schengen-alueen sisäiset lennot. Toisin kuin matkustajarekisteritietoja, ennakkotietoja kerätään tällä hetkellä järjestelmällisesti ainoastaan kolmansista maista unioniin suuntautuvien lentojen yhteydessä.

(22)    Neuvoston asetus (EU) N:o 1053/2013, annettu 7 päivänä lokakuuta 2013, arviointi- ja valvontamekanismin perustamisesta Schengenin säännöstön soveltamisen varmistamista varten ja toimeenpanevan komitean 16 päivänä syyskuuta 1998 pysyvän Schengenin arviointi- ja soveltamiskomitean perustamisesta tekemän päätöksen kumoamisesta (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 27).

(23)    Ehdotus neuvoston asetukseksi arviointi- ja valvontamekanismin perustamisesta ja toiminnasta Schengenin säännöstön soveltamisen varmistamista varten ja asetuksen (EU) N:o 1053/2013 kumoamisesta (COM(2021) 278 final, 2.6.2021).

(24)    Schengenin rajasäännöstön johdanto-osan 6 kappale.

(25)    Neuvoston suositus (EU) 2020/912 EU:hun suuntautuvaa muuta kuin välttämätöntä matkustamista koskevasta väliaikaisesta rajoituksesta ja sen mahdollisesta poistamisesta, 30.6.2020.

(26)    Euroopan unionin valtion- tai hallitusten päämiesten sopimus, 26.3.2020.

(27)    COM(2020) 727.

(28)    Mm. 24. marraskuuta 2020 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma ”Schengen-järjestelmä ja covid-19-kriisin aikana toteutetut toimenpiteet” (2020/2801(RSP)), 19. kesäkuuta 2020 annettu päätöslauselma Schengen-alueen tilanteesta covid-19-pandemian puhkeamisen jälkeen (2020/2640(RSP)), 17. syyskuuta 2020 annettu päätöslauselma ”Covid-19: terveysarviointien ja riskiluokituksen koordinointi EU:ssa sekä vaikutukset Schengenin alueeseen ja sisämarkkinoihin” (2020/2780(RSP)) ja 30. toukokuuta 2018 annettu päätöslauselma Schengen-alueen toimintaa koskevasta vuosikertomuksesta (2017/2256(INI)).

(29)    Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta sisärajavalvonnan väliaikaista palauttamista koskevien sääntöjen osalta (COM(2017) 571, 27.9.2017).

(30)    COM(2021) 277.

(31)    COM(2020) 690 final, Komission työohjelma 2021,    Elinvoimainen unioni epävakaassa maailmassa, s. 6, https://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:91ce5c0f-12b6-11eb-9a54-01aa75ed71a1.0014.02/DOC_1&format=PDF .  

(32)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77).

(33)     https://ec.europa.eu/info/law/better-regulation/have-your-say/initiatives/12827-Amendment-of-the-Schengen-Borders-Code .

(34)     https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/46250564-669a-11eb-aeb5-01aa75ed71a1/language-en/format-PDF/source-search .

(35)     https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/bf14de68-6698-11eb-aeb5-01aa75ed71a1/language-en .

(36)    Unionin sisäasioiden pääosasto, politiikkayksikkö A: Talous- ja tiedepolitiikkajaosto, Euroopan parlamentin tutkimuspalvelu (EPRS), Euroopan tason lisäarvoyksikkö, PE 578.974 – toukokuu 2016: ”Cost of non-Schengen: the impact of border controls within Schengen on the Single Market”, Euroopan parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan teettämä tutkimus, https://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/STUD/2016/578974/IPOL_STU(2016)578974_EN.pdf

(37)    Katso liitteenä oleva komission yksiköiden valmisteluasiakirja.

(38)    Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle Etenemissuunnitelma Schengen-järjestelmän normaalin toiminnan palauttamiseksi (COM(2016) 120 final, 4.3.2016).

(39)    Komission suositus (EU) 2017/820, annettu 12 päivänä toukokuuta 2017, oikeasuhteisista poliisitarkastuksista ja poliisiyhteistyöstä Schengen-alueella (C(2017)3349, EUVL L 122, 13.5.2017, s. 79).

(40)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1896, annettu 13 päivänä marraskuuta 2019, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta sekä asetusten (EU) N:o 1052/2013 ja (EU) 2016/1624 kumoamisesta (EUVL L 295, 14.11.2019, s. 1).

(41)    ’Profiloinnilla’ voidaan katsoa tarkoitettavan henkilöiden luokittelemista heidän henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella. Nämä ominaisuudet voivat olla ”muuttumattomia” (kuten ikä tai pituus) tai ”muuttuvia” (kuten vaatetus, tavat, mieltymykset ja muut käyttäytymiseen liittyvät seikat). Profilointia on myös sellainen tietojen hankinta, jossa yksilöitä luokitellaan heidän havaittavissa olevien ominaisuuksiensa perusteella niin, että päätellään heillä olevan tietyn virhemarginaalin puitteissa muita ominaisuuksia, jotka eivät ole havaittavissa.

(42)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1).

(43)    COM(2020) 727.

(44)    Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 851/2004 muuttamisesta (COM(2020) 726).

(45)    2020/C 102 I/03.

(46)    Neuvoston asetus (EU) N:o 1053/2013, annettu 7 päivänä lokakuuta 2013, arviointi- ja valvontamekanismin perustamisesta Schengenin säännöstön soveltamisen varmistamista varten ja toimeenpanevan komitean 16 päivänä syyskuuta 1998 pysyvän Schengenin arviointi- ja soveltamiskomitean perustamisesta tekemän päätöksen kumoamisesta (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 27).

(47)    Neuvoston päätös 2002/192/EY, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20).

(48)    EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

(49)    Neuvoston päätös 1999/437/EY, tehty 17 päivänä toukokuuta 1999, tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EYVL L 176, 10.7.1999. s. 31).

(50)    EUVL L 53, 27.2.2008, s. 52.

(51)    Neuvoston päätös 1999/437/EY, tehty 17 päivänä toukokuuta 1999, tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EYVL L 176, 10.7.1999. s. 31).

(52)    Neuvoston päätös 2008/146/EY, tehty 28 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen, Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1).

(53)    EUVL L 160, 18.6.2011, s. 21.

(54)    Neuvoston päätös 2011/350/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen, joka koskee Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä tehtävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta, siltä osin kuin kyse on tarkastusten poistamisesta sisärajoilta ja henkilöiden liikkumisesta rajojen yli (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 19).

(55)    Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77).

(56)    Neuvoston direktiivi 2003/109/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2003, pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta (EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44).

(57)    Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1896, annettu 13 päivänä marraskuuta 2019, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta sekä asetusten (EU) N:o 1052/2013 ja (EU) 2016/1624 kumoamisesta (EUVL L 295, 14.11.2019).