EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 14.7.2021
COM(2021) 551 final
2021/0211(COD)
Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI
kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY, markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään ja sen toiminnasta annetun päätöksen (EU) 2015/1814 sekä asetuksen (EU) 2015/757 muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
{SEC(2021) 551 final} - {SWD(2021) 557 final} - {SWD(2021) 601 final} - {SWD(2021) 602 final}
PERUSTELUT
1.EHDOTUKSEN TAUSTA
•Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet
Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevalla tiedonannolla käynnistettiin EU:n uusi kasvustrategia. Sen tarkoituksena on tehdä EU:sta oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen. Siinä vahvistetaan komission pyrkimys nostaa ilmastotavoitteita ja tehdä Euroopasta ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi sillä pyritään suojelemaan kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja vaikutuksilta. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on osoittautunut aiempaakin tarpeellisemmaksi ja tärkeämmäksi, kun otetaan huomioon covid-19-pandemian erittäin vakavat vaikutukset unionin kansalaisten terveyteen, elin- ja työoloihin sekä taloudelliseen hyvinvointiin.
Ilmastonmuutoksen torjuminen on kiireellinen haaste. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) erityisraportin tulosten mukaisesti maailmanlaajuisten hiilidioksidipäästöjen nollataso on saavutettava vuoden 2050 tienoilla ja neutraaliuus kaikkien muiden kasvihuonekaasujen osalta myöhemmin mutta mahdollisimman pian tällä vuosisadalla. Tämä kiireellinen haaste edellyttää, että EU tehostaa toimiaan ja osoittaa maailmanlaajuista johtajuutta saavuttamalla ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä. Tämä tavoite esitetään tiedonannossa ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta”,
Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevaan strategiaan ja kattavaan vaikutustenarviointiin perustuvassa, komission syyskuussa 2020 antamassa tiedonannossa ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle” (’vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelma’) esitettiin EU:n tavoitteen tiukentamista ja kattavaa suunnitelmaa, jolla Euroopan unionia sitova nettopäästöjen vuoden 2030 vähennystavoite nostettaisiin vähintään 55 prosenttiin vastuullisella tavalla. Vuoden 2030 tavoitetason nostaminen nyt auttaa antamaan varmuuden poliittisille päättäjille ja investoijille, jotta tulevina vuosina tehtävät päätökset eivät lukitse päästöjä tasoille, jotka ovat ristiriidassa EU:n vuodelle 2050 asettaman ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa. Vuoden 2030 tavoite vastaa Pariisin sopimuksen tavoitetta pitää maapallon lämpötilan nousu selvästi alle kahdessa celsiusasteessa ja jatkaa toimia nousun pitämiseksi 1,5 celsiusasteessa.
Eurooppa-neuvosto vahvisti joulukuussa 2020 pitämässään kokouksessa EU:n uuden sitovan tavoitteen vuodelle 2030. Lisäksi neuvosto pyysi komissiota ”arvioimaan, miten kaikki talouden alat voivat parhaiten edistää vuoden 2030 tavoitteen saavuttamista. Komissiota pyydetään esittämään tarvittavat ehdotukset ja ehdotuksiin liittyvät perusteelliset arviot ympäristöön liittyvistä, taloudellisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista jäsenvaltioissa, ottamaan niissä huomioon kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat ja tarkastelemaan olemassaolevia joustomahdollisuuksia”.
Tätä varten lainsäätäjien sopimassa eurooppalaisessa ilmastolaissa tehdään EU:n ilmastoneutraaliustavoitteesta oikeudellisesti sitova ja nostetaan vuoden 2030 tavoitetasoa asettamalla tavoitteeksi vähintään 55 prosentin vähennys nettopäästöihin vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna.
Komissio on tarkistanut voimassa olevaa ilmasto- ja energialainsäädäntöä, jonka odotettiin vähentävän kasvihuonekaasupäästöjä vain 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jotta voidaan noudattaa eurooppalaisessa ilmastolaissa ehdotettua kehityspolkua ja saavuttaa korkeampi tavoitetaso vuoteen 2030 mennessä. Tämä 55-valmiuspaketti (”Fit for 55”, ”Valmiina 55:een”), josta ilmoitettiin vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelmassa, on kattavin osa kunnianhimoisen uuden vuoteen 2030 ulottuvan ilmastotavoitteen täytäntöönpanopyrkimyksiä, ja kaikkien talouden alojen ja politiikkojen on osallistuttava siihen.
Joulukuussa 2020 Eurooppa-neuvosto myös pyysi komissiota pohtimaan, miten EU:n päästökauppajärjestelmää voitaisiin vahvistaa siten, että samalla säilytetään sen eheys ja otetaan huomioon tarve puuttua jakeluun liittyviin huolenaiheisiin ja energiaköyhyyteen. Lisäksi Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota harkitsemaan sellaisten toimenpiteiden ehdottamista, joiden avulla energiaintensiiviset teollisuudenalat voisivat kehittää ja ottaa käyttöön innovatiivisia ilmastoneutraaleja teknologioita säilyttäen samalla teollisuutensa kilpailukyvyn.
Nykyistä päästökauppalainsäädäntöä tarkistettiin vuonna 2018, jolloin tavoitteeksi asetettiin EU:n päästökauppajärjestelmän päästöjen vähentäminen 43 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna. Tämä vastasi koko EU:n talouden laajuista tavoitetta vähentää päästöjä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Komission yksiköiden tuoreempi analyysi kuitenkin osoittaa, että jos lainsäädäntöä ei muuteta, EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin tällä hetkellä kuuluvat alat saavuttavat vuonna 2030 vuoteen 2005 verrattuna 51 prosentin päästövähennykset.
Vaikka tämä tarkoittaisi, että edellä mainittu 43 prosentin tavoite ylitettäisiin, päästövähennykset olisivat silti riittämättömiä vähintään 55 prosentin kokonaistavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 1990 verrattuna. Sen vuoksi tämän aloitteen yleisenä tavoitteena on tarkistaa päästökauppadirektiiviä tavalla, joka vastaa vuoden 2030 ilmastotavoitetta. Tarkoituksena on vähentää nettokasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä ja saavuttaa ilmastoneutraalius asteittain ja tasapainoisesti vuoteen 2050 mennessä kustannustehokkaalla ja johdonmukaisella tavalla ottaen samalla huomioon tarve oikeudenmukaiseen siirtymään sekä kaikkien alojen osallistumiseen EU:n ilmastotoimiin.
Kuten vaikutustenarvioinnissa selitetään, EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvien alojen panostuksen 61 prosentin vähennyksiin vuoden 2005 tasoista katsotaan parhaiten kuvastavan vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelman tuloksia. Sitä pidetään EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitteena, joka edistää kokonaistavoitetta eli vähintään 55 prosentin vähennyksiä vuoden 1990 tasoon verrattuna. EU:n päästökauppajärjestelmän ympäristövaikutusten lisääminen edellyttää ennen kaikkea EU:n päästökauppajärjestelmässä myönnettyjen päästöoikeuksien kokonaismäärän (’päästökatto’) mukauttamista. Markkinoilla käytettävissä olevien päästöoikeuksien määrän väheneminen vaikuttaa kuitenkin EU:n päästökauppajärjestelmän muihin osiin sekä hiilen hintaan. Se vaikuttaa keskeisiin periaatteisiin, kuten markkinoiden vakauden tarpeeseen, suojautumiseen hiilivuotoriskiltä, jäsenvaltioiden välisten jakaumavaikutusten tasapainoisuuteen, sekä varojen saatavuuteen vähähiilisiin teknologioihin kohdistuvien kasvavien investointitarpeiden kattamiseksi.
Samaan aikaan kun EU:n päästökauppajärjestelmä saatetaan vastaamaan yleistä tavoitetta, joka on vähintään 55 prosentin vähennys vuoden 1990 tasosta, korotetut ilmastotavoitteet on otettava huomioon myös siinä, miten EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomat alat osallistuvat EU:n ilmastotoimiin. Vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelmaan liitetyssä vaikutustenarvioinnissa todettiin, että jos lisätoimenpiteitä ei toteuteta, päästöt eivät tietyillä aloilla vähenisi tarpeeksi koko talouden laajuisen 55 prosentin päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi. Meriliikenteen päästöt ovat itse asiassa nykyisin suuremmat kuin vuonna 1990, ja niiden odotetaan kasvavan edelleen, jos nykytilanteen annetaan jatkua. Kaikissa vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelman ja kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategian yhteydessä arvioiduissa kehityskuluissa kansainvälisen meriliikenteen päästöille kaavaillaan 80–82 prosentin vähennyksiä vuoteen 2050 mennessä vuoteen 1990 verrattuna (eli 88–89 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2008 verrattuna), jotta ne olisivat yhdenmukaisia ilmastotavoitteiden korotetun tason kanssa. Sen vuoksi Euroopan komissio sitoutui ulottamaan EU:n päästökauppajärjestelmän koskemaan myös meriliikennettä osana EU:n toimenpidekokonaisuutta, jolla puututaan meriliikenteen päästöihin, IMOssa sovittujen toimien lisäksi. Tähän liittyen komissio on tyytyväinen edistykseen, jota Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat vuoden 2019 jälkeen saavuttaneet koskien ehdotusta asetuksen (EU) 2015/757 muuttamisesta alusten polttoöljynkulutusta koskevien tietojen maailmanlaajuisen tiedonkeruujärjestelmän huomioon ottamiseksi (COM(2019) 38 final). Lisäksi komissio panee merkille Euroopan parlamentin täysistunnon tuen EU:n päästökauppajärjestelmän laajentamiselle kattamaan meriliikenteen päästöt vuodesta 2023 alkaen. Meriliikenteen päästöt olisi sisällytettävä nykyiseen päästökauppajärjestelmään. Jotta siirtymä sujuisi kitkattomasti, olisi otettava käyttöön siirtymäkausi, jonka aikana yhtiöiden olisi palautettava päästöoikeuksia vain osasta todennettuja päästöjään. Osuus nousisi asteittain 100 prosenttiin neljän vuoden aikana. Koska nykyisen päästökauppajärjestelmän laajentaminen koskemaan myös meriliikennettä kasvattaisi sen kattamia hiilidioksidipäästöjä vain noin 90 miljoonalla tonnilla, vaikutukset päästöoikeuksien saatavuuteen muilla aloilla jäisivät vähäisiksi.
Jotta voidaan ottaa huomioon meriliikennealan sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään, asetusta (EU) 2015/757 olisi muutettava erityisesti siltä osin kuin on kyse yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen ilmoittamisesta ja laivayhtiöistä vastaavien hallintoviranomaisten roolista. Nämä muutokset täydentävät asiakirjassa COM(2019) 38 final ehdotettuja muutoksia.
Kuten vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelmassa todetaan, rakennukset vastaavat tällä hetkellä suoraan ja välillisesti 36 prosentista energiaan liittyvistä kasvihuonekaasupäästöistä EU:ssa, ja niillä on suuret kustannustehokkaat mahdollisuudet päästöjen vähentämiseen. Yli puolet näistä päästöistä kuuluu jo nykyisen päästökauppajärjestelmän piiriin, erityisesti sähkön toimittaminen rakennuksiin ja suurin osa kaukolämmityksen päästöistä. Monia asuntoja kuitenkin lämmitetään edelleen vanhanaikaisilla järjestelmillä, joissa käytetään hiiltä, öljyä ja muita saastuttavia fossiilisia polttoaineita.
Tieliikenteen alalla on myös merkittäviä kustannustehokkaita päästövähennysmahdollisuuksia. Tieliikenteen osuus EU:n kasvihuonekaasupäästöistä on tällä hetkellä yksi viidesosa, ja sen päästöt ovat lisääntyneet yli neljänneksen vuodesta 1990. Kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa jo todettiin, komissio ehdottaa rakennusten ja tieliikenteen sisällyttämistä päästökaupan piiriin. Näiden alojen sisällyttäminen päästökauppaan, toteutettuna yhdessä kyseisten alojen muiden asianmukaisten sääntely- ja investointitoimenpiteiden kanssa, tarjoaisi enemmän ja yhdenmukaisempia taloudellisia kannustimia päästöjen vähentämiseksi näillä aloilla EU:ssa ja lisäisi varmuutta päästövähennysten toteutumisesta kyseisillä aloilla.
Rakennuksiin ja tieliikenteeseen sovellettava päästökauppa olisi otettava käyttöön erillisenä mutta rinnakkaisena järjestelmänä. Näin vältetään häiriöt kiinteiden laitosten ja ilmailun hyvin toimivassa päästökauppajärjestelmässä, kun otetaan huomioon näiden alojen erilaiset päästövähennysmahdollisuudet ja erilaiset kysyntään vaikuttavat tekijät. Näiden kahden järjestelmän mahdollista yhdistämistä olisi arvioitava vasta sitten, kun uudesta päästökaupasta on saatu kokemusta muutaman vuoden ajalta. Laajentaminen koskemaan rakennuksia ja tieliikennettä edellyttää toimitusketjun alkupäähän keskittyvää lähestymistapaa säänneltyihin yhteisöihin.
Markkinoiden vakaus on ratkaisevan tärkeää, jotta EU:n päästökauppajärjestelmä toimisi oikein ja saavuttaisi tavoitteensa. Markkinoiden vakauden varmistamiseksi päätöksellä (EU) 2015/1814 perustettiin markkinavakausvaranto. Sen toiminta alkoi tammikuussa 2019. Markkinavakausvarannon tavoitteena on korjata aiempaa tarjonnan ja kysynnän epätasapainoa ja parantaa EU:n päästökauppajärjestelmän kykyä sietää merkittäviä epätasapainotilanteita. Mekanismilla on säilytettävä sääntelyn vakaus ja varmistettava pitkän aikavälin ennustettavuus. Päätöksen 3 artiklassa edellytetään, että komissio tarkastelee varannon toimintaa uudelleen kolmen vuoden kuluessa toiminnan aloittamisesta. Uudelleentarkastelua on harkittava suhteessa niihin vaikutuksiin, joita EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitetason nostamisella on markkinoiden vakauteen, joten varantoon ehdotetaan tällä ehdotuksella tarvittavia muutoksia yhdessä EU:n päästökauppajärjestelmään tehtävien muutosten kanssa.
Tässä yhteydessä tällä ehdotuksella, joka on osa 55-valmiuspakettia, on seuraavat erityistavoitteet:
–EU:n päästökauppajärjestelmän vahvistaminen sen nykyisellä soveltamisalalla, jotta voidaan asianmukaisesti edistää kokonaistavoitetta eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentymistä vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta;
–jatkuvan tehokkaan suojelun varmistaminen aloille, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille, ja vähähiilisten teknologioiden käyttöönottoon kannustaminen;
–siirtymän sosiaalisiin vaikutuksiin ja vaikutusten jakautumiseen puuttuminen tarkastelemalla huutokauppatulojen käyttöä sekä vähähiilisyyttä edistävien rahoitusmekanismien kokoa ja toimintaa;
–sen varmistaminen, että muut kuin EU:n päästökauppajärjestelmään tällä hetkellä sisällytetyt alat osallistuvat kustannustehokkaasti tarvittaviin päästövähennyksiin EU:n tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen sitoumusten mukaisesti, erityisesti sisällyttämällä meriliikenteen päästöt sekä rakennusten ja tieliikenteen päästöt EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin varmistaen samalla synergiat näihin aloihin kohdistuvien muiden toimenpiteiden kanssa;
–meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän tarkistaminen, jotta voidaan ottaa huomioon meriliikennealan sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään;
–markkinavakausvarannon tarkistaminen vastaavan oikeudellisen velvoitteen mukaisesti sekä sen suunnitteluun mahdollisesti tehtävien muutosten tarkastelu markkinavakausvarantoa koskevan päätöksen oikeudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja sellaisten ongelmien käsittelemiseksi, joita saattaa nousta esiin tavoitetason nostamisen yhteydessä.
•Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa
Kaikkien talouden alojen olisi osallistuttava kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Ilmasto- ja energia-alan 55-valmiuspaketti on kattava toimi unionin lainsäädännön uudistamisessa sen mukauttamiseksi EU:n aiempaa kunnianhimoisempiin ilmastotavoitteisiin. Kaikki paketin aloitteet liittyvät läheisesti toisiinsa, ja kukin niistä riippuu muiden aloitteiden suunnittelusta. Tämä lainsäädäntöehdotus täydentää pakettiin sisältyviä ehdotuksia, ja sillä säilytetään johdonmukaisuus niiden kanssa.
EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuoliset alat kuuluvat taakanjakoasetuksen soveltamisalaan. Taakanjakoasetuksessa vahvistetaan EU:n laajuinen kasvihuonekaasupäästöjen yleinen vähennystavoite sekä yksittäisiä jäsenvaltioita sitovat vuotuiset tavoitteet, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Taakanjakoasetus kattaa muun muassa tieliikenteen ja rakennukset sekä kotimaan vesiliikenteen päästöt, joiden osuus taakanjakoasetuksen soveltamisalaan kuuluvista päästöistä on yhteensä noin 50 prosenttia. Toisin kuin EU:n päästökauppajärjestelmässä, taakanjakoasetuksen kattamiin aloihin ei sovelleta EU:n laajuista hiilen hintasignaalia. Uusi päästökauppajärjestelmä tarjoaisi taloudellisia lisäkannustimia (hiilen hinnoittelun avulla), joita tarvitaan kustannustehokkaiden päästövähennysten saavuttamiseksi rakennuksissa ja tieliikenteessä, ja näin täydentäisi nykyisen laajuista taakanjakoasetusta, jossa säilytettäisiin kansallisten toimien kannustimet ja vastuuvelvollisuus. Myös monet sidosryhmät ovat tuoneet esiin viimeksi mainitun seikan tärkeyden. Koska rakennusten ja tieliikenteen päästökauppaa koskevat vuoden 2030 tavoitteet on asetettu johdonmukaisella tavalla sen kattamien alojen kustannustehokkaisiin panoksiin nähden, EU:n laajuisen hiilen hinnoittelun ulkopuolella olevien taakanjakoasetuksen piiriin kuuluvien alojen panokset eivät vääristy. Kansalliset toimenpiteet, joilla poistetaan muihin seikkoihin kuin hintoihin liittyviä esteitä tai tarjotaan vaihtoehtoisia ratkaisuja, voivat parantaa hiilen hinnoittelun toimivuutta.
Direktiivin (EU) 2018/410 johdanto-osan 4 kappaleessa todetaan, että Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) tai unionin toimet olisi aloitettava vuodesta 2023 alkaen, mukaan lukien sellaisen toimen hyväksymisen ja täytäntöönpanon valmistelu, jolla pyritään varmistamaan, että ala osallistuu asianmukaisesti Pariisin sopimuksessa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaviin ponnisteluihin, ja kaikkien sidosryhmien tekemä tarkastelu asianmukaisesti huomioiden. Meriliikenteen päästöjen vähentäminen on myös osa Pariisin sopimuksen mukaista EU:n talouden laajuista päästövähennyssitoumusta.
Tähän mennessä ei ole toteutettu maailmanlaajuisesti eikä EU:ssa asianmukaisia toimenpiteitä, joilla saataisiin aikaan tarvittavat päästövähennykset meriliikenteen päästöjen laskemiseksi EU:n kunnianhimoisempien ilmastotavoitteiden mukaiselle tasolle. EU:n tasolla on vuodesta 2018 lähtien seurattu, raportoitu ja todennettu (EU:n meriliikenteen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen avulla) sellaisten alusten hiilidioksidipäästöjä, joiden bruttovetoisuus on yli 5 000 tonnia ja jotka matkustavat ETA-alueella sijaitseviin satamiin tai niistä pois. Maailmanlaajuisella tasolla on otettu käyttöön uusien alusten energiatehokkuutta koskeva sääntelykehys, ja hiljattain on hyväksytty olemassa olevia aluksia koskevia energiatehokkuustoimenpiteitä. IMO on myös hyväksynyt alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan alustavan strategian, jossa asetetaan tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vähintään 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä vuoden 2008 tasoon verrattuna. Vaikka IMOssa viime aikoina saavutettu edistys on tervetullutta, nämä toimenpiteet eivät riitä kansainvälisen meriliikenteen hiilipäästöjen vähentämiseen kansainvälisten ilmastotavoitteiden mukaisesti.
Tämän tilanteen vuoksi Euroopan komissio sitoutui ehdottamaan EU:n toimenpidekokonaisuutta, jolla lisätään meriliikenteen panostusta EU:n ilmastotoimiin, sekä toimenpiteitä, joista on sovittu IMOssa maailmanlaajuisesti. Sen lisäksi, että EU:n päästökauppajärjestelmää laajennetaan koskemaan meriliikennettä, toimenpidepakettiin sisältyy erityisesti FuelEU Maritime -aloite, jolla pyritään lisäämään uusiutuvien vaihtoehtoisten liikennepolttoaineiden kysyntää ja käyttöönottoa, sekä ehdotus energiaverodirektiivin tarkistamisesta siltä osin kuin on kyse alusten käyttämien polttoaineiden nykyisestä verovapautuksesta.
Tällä hetkellä rakennusten lämmityksestä aiheutuvista päästöistä 30 prosenttia kuuluu suoraan tai epäsuorasti EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin. Tämä liittyy siihen, että järjestelmä kattaa kaukolämmön ja lämmitykseen käytettävän sähkön. Kaikkien fossiilisten polttoaineiden poltosta tällä alalla aiheutuvien päästöjen kattaminen ja niiden sisällyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmään toisi merkittäviä etuja päästövähennysten tehokkuuden kannalta. Tieliikenteessä päästökaupan etuna olisi se, että ajoneuvokannan päästöt sisällytettäisiin päästökattoon ja samalla kannustettaisiin käyttäytymisen muutokseen, jolla liikkuvuusratkaisuihin saataisiin pysyviä vaikutuksia hintasignaalin avulla. Autojen hiilidioksidipäästönormit ovat kuitenkin tärkeässä asemassa siinä, että varmistetaan nykyaikaisten ja innovatiivisten puhtaiden ajoneuvojen, myös sähköautojen, saatavuus. Komissio ehdottaa paitsi päästökaupan soveltamista tieliikenteeseen, myös henkilö- ja pakettiautojen hiilidioksidipäästönormien tiukentamista vuotta 2030 varten, jotta eteneminen kohti liikenteen päästöttömyyttä sujuisi mutkattomasti. Niiden jo määriteltyjen huutokauppatulojen mahdollisten käyttötarkoitusten lisäksi, joihin kuuluu esimerkiksi taitojen kehittäminen ja työvoiman uudelleenkohdentaminen, osa uusien alojen päästökaupasta saaduista tuloista voitaisiin käyttää näiden alojen uudesta päästökaupasta aiheutuvien sosiaalisten vaikutusten käsittelyyn ja investoida toimenpiteisiin, joilla pyritään nopeuttamaan rakennusten perusparannusaaltoa sekä päästöttömien ajoneuvojen käyttöönottoa ja kehittämään tarvittavaa infrastruktuuria, kuten strategisesti sijoitettuja ja älykkäitä tankkaus- ja latausasemia päästöttömiä ajoneuvoja varten. Haavoittuvien tai pienituloisten kotitalouksien energiatehokkuutta edistävät tukitoimenpiteet voisivat myös auttaa välttämään vaikutusten epätasaista jakautumista. Tätä varten komissio ehdottaa 55-lainsäädäntöpaketissa sosiaalisen ilmastorahaston perustamista. Rahaston kautta rahoitettaisiin jäsenvaltioiden suunnitelmia, jotka liittyvät rakennusten ja tieliikenteen päästökaupan sosiaalisten näkökohtien käsittelyyn, kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuviin kotitalouksiin, mikroyrityksiin ja liikenteen käyttäjiin. Osa uuden järjestelmän huutokauppatuloista on määrä käyttää jäsenvaltioiden suunnitelmien rahoittamiseen.
Uuden päästökauppajärjestelmän tavoitetaso, päästökatto ja kehityspolku ehdotetaan asetettavan linjassa rakennusten ja tieliikenteen kustannustehokkaiden päästövähennysten kanssa, jotka ovat seurausta hiilen hinnoittelusta ja näiden alojen nykyisen sääntelykehyksen vahvistamisesta.
•Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa
Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, sen ilmastoneutraaliustavoite sekä vihreä ja digitaalinen siirtymä ovat Euroopan unionin keskeisiä painopisteitä. Uusi 55-valmiuspaketti, NextGenerationEU-väline ja vuosien 2021–2027 monivuotinen rahoituskehys auttavat saavuttamaan rinnakkaiset vihreän ja digitaalisen siirtymän, joita kohti Eurooppa pyrkii. Näiden politiikkojen yhdistelmällä puututaan talouskriisiin ja nopeutetaan siirtymistä puhtaaseen ja kestävään talouteen tuomalla ilmastotoimet ja talouskasvu yhteen.
Kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentäminen koko taloudessa vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta edellyttää muutoksia paitsi nykyisen ilmastopolitiikan myös energiapolitiikan puitteissa. Uudessa 55-valmiuspaketissa esitetään ilmasto- ja energialainsäädännön kattava uudelleentarkastelu tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Päästökauppajärjestelmän muuttamista koskeva ehdotus on osa tätä johdonmukaisesti laadittujen poliittisten ehdotusten laajaa kokonaisuutta. Päästökauppajärjestelmä on keskeinen väline, jonka avulla EU voi saavuttaa vuodelle 2030 asetetun korotetun tavoitteen ja onnistua oikeudenmukaisessa siirtymässä ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä. Näin ollen tämä aloite liittyy moniin muihin politiikan aloihin, myös unionin ulkoiseen politiikkaan. Esimerkiksi markkinapohjaisena koko EU:n laajuisena välineenä päästökauppajärjestelmä on sopusoinnussa EU:n sisämarkkinoiden kanssa ja vahvistaa niitä entisestään.
Päästökauppadirektiivin mukainen kasvatettu innovaatiorahasto, joka on yksi EU:n tärkeimmistä välineistä innovatiivisten vähähiilisten teknologioiden tuomiseksi lähemmäs markkinoita, täydentää muita välineitä, kuten Horisontti 2020- ja Horisontti Eurooppa -ohjelmia, joissa keskitytään pääasiassa aiempiin tutkimusvaiheisiin. Päästökauppadirektiivin mukaisella kasvatetulla modernisaatiorahastolla tuetaan investointeja energia-alan ja laajempien energiajärjestelmien nykyaikaistamiseen, energiatehokkuuden parantamiseen ja oikeudenmukaisen siirtymän helpottamiseen hiilestä riippuvaisilla alueilla alhaisen tulotason jäsenvaltioissa. Näin täydennetään muita välineitä, kuten koheesiopolitiikkaa ja oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa.
Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa varmistetaan myös varmistamalla, että EU:n päästökauppajärjestelmän vaikutustenarvioinnit ovat johdonmukaisia vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto-, energia- ja liikennepuitteiden jäljellä olevien vaikutustenarviointien kanssa (esimerkiksi päästökauppajärjestelmän laajentaminen täydentää energiatehokkuusdirektiiviä) sekä meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen pyrkivien muiden toimenpiteiden kanssa. Perusskenaariot ja keskeiset poliittiset skenaariot ovat yhteisiä muiden 55-valmiuspaketin aloitteiden kanssa. Näissä skenaarioissa otetaan huomioon kaikki asiaankuuluvat EU:n toimet ja politiikat.
Hallinnollisia lisäkustannuksia, jotka aiheutuvat järjestelmän laajentamisesta tieliikenteeseen ja rakennuksiin, on tarkoitus rajoittaa käyttämällä mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia rakenteita, joita käytetään energiaverodirektiivin soveltamiseen ja energiatehokkuusdirektiivin mukaisten energiansäästövelvoitteiden noudattamiseen. Uusi päästökauppajärjestelmä toisi puolestaan lisää energiansäästöjä, sillä sillä voitaisiin saada aikaan energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan mukaisia energiansäästöjä.
2.OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE
•Oikeusperusta
Tämän ehdotuksen oikeusperustana on SEUT-sopimuksen 192 artikla. SEUT-sopimuksen 191 artiklan ja 192 artiklan 1 kohdan mukaisesti Euroopan unioni edistää muun muassa seuraavien tavoitteiden saavuttamista: ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen; sellaisten toimenpiteiden edistäminen kansainvälisellä tasolla, joilla puututaan alueellisiin tai maailmanlaajuisiin ympäristöongelmiin, ja erityisesti ilmastonmuutoksen torjuminen.
•Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta)
EU:n päästökauppadirektiivi on voimassa oleva EU:n säädös, joka hyväksyttiin vuonna 2003. SEUT-sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tämän ehdotuksen tavoitteet, jotka koskevat EU:n päästökauppadirektiivin muuttamista, voidaan saavuttaa vain EU-tason lainsäädäntövälineellä.
Vastaavasti markkinavakausvarannon perustamisesta EU:n päästökauppajärjestelmää varten annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/1814 on voimassa oleva unionin toimenpide. Sen muuttamista, joka on myöskin osa tätä ehdotusta, ei voida toteuttaa kansallisella tai paikallisella tasolla, vaan se edellyttää unionin toimia.
Ilmastonmuutos on rajatylittävä ongelma, ja EU:n toimilla voidaan tehokkaasti täydentää ja vahvistaa maailmanlaajuisia, alueellisia, kansallisia ja paikallisia toimia. Vuoteen 2030 ulottuvan EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen nostaminen vaikuttaa moniin EU:n talouden aloihin, ja siksi koordinoitu toiminta EU:n tasolla on välttämätöntä. Sillä on paljon suuremmat mahdollisuudet johtaa tarvittavaan kehitykseen ja toimia vahvana vauhdittajana kustannustehokkaalle muutokselle ja ylöspäin tapahtuvalle lähentymiselle. Lisäksi moniin tämän ehdotuksen osa-alueisiin, erityisesti hiilivuodon torjuntaan ja vähähiilisyyttä edistäviin rahoitusmekanismeihin liittyviin vaihtoehtoihin, liittyy merkittävä sisämarkkinaulottuvuus.
Hiilimarkkinoina EU:n päästökauppajärjestelmä kannustaa vähentämään päästöjä kustannustehokkaimmilla ratkaisuilla ennen kaikkea sen kattamissa toiminnoissa, ja se lisää tehokkuutta mittakaavansa ansiosta. Vastaavanlaisen toimenpiteen toteuttaminen kansallisella tasolla johtaisi pienempiin ja hajanaisiin hiilimarkkinoihin, vääristäisi mahdollisesti kilpailua ja johtaisi todennäköisesti päästövähennysten suurempiin kokonaiskustannuksiin. Sama logiikka koskee hiilen hinnoittelun laajentamista uusille aloille.
Meriliikennealan rajatylittävä ulottuvuus edellyttää koordinoituja toimia Euroopan tasolla. EU:n toimet voivat myös innostaa laajempaankin toimintaan ja tasoittaa sille tietä, esimerkiksi Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimissa ja kolmansien maiden meriliikenteen osalta.
•Suhteellisuusperiaate
Kuten tähän ehdotukseen liittyvän vaikutustenarvioinnin kohdista 3 ja 7 käy ilmi, ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen, koska se ei ylitä sitä, mikä on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteena on panna täytäntöön vuoteen 2030 ulottuva tavoite EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä kustannustehokkaalla tavalla ja varmistaa samalla sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta.
Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt tavoitteeksi, että kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään koko talouden laajuisesti ja kansallisella tasolla vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tämä ehdotus kattaa suuren osan näistä kasvihuonekaasupäästöistä, ja sillä tarkistetaan EU:n päästökauppadirektiiviä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
•Toimintatavan valinta
Tämän ehdotuksen tavoitteet saavutetaan parhaiten direktiivillä. Se on paras säädös muutosten tekemiseksi voimassa olevaan päästökauppadirektiiviin (direktiivi 2003/87/EY).
Direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot saavuttamaan asetetut tavoitteet ja ottamaan toimenpiteet osaksi kansallisia aineellisen oikeuden ja prosessioikeuden järjestelmiään. Direktiivi tarjoaa jäsenvaltioille enemmän valinnanvapautta EU:n toimenpiteen toteuttamisessa kuin asetus, koska jäsenvaltiot voivat itse valita direktiivin sisältämien toimenpiteiden toteuttamiseen parhaiten soveltuvat välineet. Jäsenvaltiot voivat näin varmistaa, että muutetut säännöt ovat yhdenmukaisia niiden EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanemiseksi soveltamien aineellisen oikeuden ja prosessioikeuden alaan kuuluvien säännösten kanssa, erityisesti niiden, joilla säännellään laitosten lupia sekä täytäntöönpanotoimia ja seuraamuksia.
Direktiivi on myös asianmukainen väline markkinavakausvarannon perustamisesta ja toiminnasta annetun päätöksen (EU) 2015/1814 muuttamiseen, koska tämän oikeudellisen välineen tarkistaminen liittyy läheisesti siihen, kuinka EU:n päästökauppajärjestelmän kunnianhimoisemmat tavoitteet vaikuttavat markkinoiden vakauteen.
Tämä direktiivi on myös asianmukainen väline meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta annetun asetuksen (EU) 2015/757 muuttamiseen, koska tämä direktiivi sisältää EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvat tiettyjen meriliikenteen toimintojen hiilidioksidipäästöt asetuksesta (EU) 2015/757 peräisin olevien päästötietojen perusteella.
3.JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET
•Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset
Tästä ehdotuksesta ei ole tehty jälkiarviointia tai toimivuustarkastusta, koska nykyisen päästökauppalainsäädännön täytäntöönpano on vasta alkuvaiheessa. Sitä alettiin soveltaa vuonna 2021 sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/410. Näin ollen arviointia varten oli saatavilla vain vähän tietoja.
•Sidosryhmien kuuleminen
Ehdotuksen laatimisen eri vaiheissa otettiin mukaan jäsenvaltiot, teollisuuden edustajat yksityiseltä sektorilta, kansalaisjärjestöt, tutkimuslaitokset ja akateemiset laitokset, ammattiliitot ja kansalaiset.
EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistaminen perustuu vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelmasta saatuun palautteeseen ja EU:n päästökauppajärjestelmän kytköksiin rinnakkaisiin politiikkoihin sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman laajempiin tavoitteisiin. EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistamista koskevien kuulemisten päätavoitteena oli kerätä sidosryhmien näkemyksiä EU:n nykyisen päästökauppajärjestelmän vahvistamisesta, järjestelmän laajentamisesta uusille aloille (meriliikenne sekä rakennukset, tieliikenne tai kaikki fossiilisten polttoaineiden poltto) ja markkinavakausvarannon tarkistamisesta. Kuulemisessa kartoitettiin myös näkemyksiä siitä, miten hiilivuodon riskiin, tulojen käyttöön ja vähähiilisyyden tukimekanismeihin voitaisiin puuttua.
Komissio pyysi ensin palautetta alustavasta vaikutustenarvioinnista, jossa esiteltiin tarkistuksen alustavat näkökohdat ja toimintavaihtoehdot. Tämän jälkeen komissio järjesti julkisen verkkokuulemisen, johon sisältyi kyselylomake kustakin 55-valmiuspakettiin kuuluvasta ehdotuksesta. Siihen saatiin lähes 500 vastausta. Hiilen hinnoittelua meriliikenteessä koskevan aloitteen tueksi toteutettiin kohdennettu sidosryhmäkysely ja kohdennettu haastatteluohjelma. Lisäksi komissio järjesti (virtuaalisia) kahden- ja monenvälisiä sidosryhmäkokouksia muun muassa eri alojen teollisuuden edustajien, ammattiliittojen, kansalaisjärjestöjen ja jäsenvaltioiden kanssa ja osallistui virtuaalikonferensseihin. Lopuksi komissio kehotti toimeksisaajaa järjestämään kaksi asiantuntijaseminaaria markkinavakausvarannon tarkistamisesta.
Kuulemisten tuloksista raportoidaan tähän ehdotukseen liittyvässä vaikutustenarvioinnissa, ja ne on otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon tässä ehdotuksessa.
Yleisesti julkisissa kuulemisissa osoitettiin laajaa tukea EU:n päästökauppajärjestelmälle politiikan välineenä.
Monet sidosryhmät kannattavat EU:n nykyisen päästökauppajärjestelmän vahvistamista sen tavoitetason nostamiseksi vuoden 2030 uuden tavoitteen mukaiseksi kustannustehokkuusnäkökohdat huomioiden. Vain muutamat yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan vastaajat kannattivat vähäisempää tai suurempaa panosta kustannustehokkuusperiaatteeseen verrattuna. Uuden tiukemman tavoitteen saavuttamiseksi sidosryhmät pitivät yleensä lineaarisen vähennyskertoimen mukauttamista tärkeänä, kun taas jotkin sidosryhmät korostivat myös, että on tärkeää yhdistää siihen päästöoikeuksien määrän kertaluonteinen vähennys, kuten tässä ehdotuksessa esitetään.
Hiilivuodon riskin ja ilmaisjaon osalta suurin osa sidosryhmistä kannattaa nykyisen hiilivuotokehyksen muuttamista, kun taas eräät teollisuuden sidosryhmät haluavat säilyttää nykyisen hiilivuotokehyksen muutoksitta. Yksittäisiä muutosvaihtoehtoja koskevat lausunnot ovat vaihtelevia, ja eniten kannatettiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen kannustavien muiden toimenpiteiden käyttöönottoa. Ehdotuksessa tarjotaan tällaisia kannustimia asettamalla ilmaisjaon ehdoksi energiatehokkuutta parantaviin teknologioihin tehtävät investoinnit. Vertailuarvojen muuttaminen innovoinnin ja teknologisen kehityksen nopeamman sisällyttämisen varmistamiseksi sai tukea monilta eri sidosryhmiltä, lukuun ottamatta joitakin yksityisen sektorin osia. Ehdotukseen on sisällytetty tämä lähestymistapa, sillä sen katsotaan tekevän ilmaisjaosta oikeudenmukaisempaa ja läpinäkyvämpää kuin suuremman leikkauksen toteuttaminen kaikilla aloilla monialaisen korjauskertoimen avulla.
Huutokauppatulojen käytön osalta ehdotus kuvastaa monien sidosryhmien kantaa, jonka mukaan tarvitaan tiukempia sääntöjä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot käyttävät EU:n päästökauppajärjestelmästä saamansa huutokauppatulot ilmastotavoitteiden mukaisesti.
Vähähiilisyyttä edistävien rahoitusmekanismien osalta sidosryhmät suhtautuvat yleisesti ottaen myönteisesti innovaatiorahaston kasvattamiseen sekä uusien tukivälineiden käyttöönottoon, kuten hiilen hinnanerosopimuksiin. Tämä otetaan asianmukaisesti huomioon ehdotuksessa kasvattamalla innovaatiorahaston kokoa ja laajentamalla sen soveltamisalaa.
Modernisaatiorahaston osalta suurin osa sidosryhmistä, erityisesti kansalaisyhteiskunnan ja tiettyjen yksityissektorin alojen sidosryhmistä, kannattaa modernisaatiorahaston määrärahojen lisäämistä, kuten tässä ehdotuksessa esitetään. Sidosryhmät kannattavat yleisesti modernisaatiorahastosta rahoitettavien investointityyppien virtaviivaistamista ja modernisaatiorahaston saattamista paremmin linjaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kanssa. Ehdotuksella edistetään tätä tavoitetta poistamalla tiettyjä jäsenvaltioita koskevan fossiilisilla polttoaineilla tuotetun kaukolämmön rahoitusta koskevan poikkeuksen.
Markkinavakausvaranto saa laajaa kannatusta sidosryhmiltä. Ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä siitä, mitä muutoksia sen parametreihin olisi tehtävä. Kansalaisyhteiskunta ilmaisi enemmän tukea markkinavakausvarannon parametrien vahvistamiselle kuin yksityinen sektori. Mitätöintisäännön säilyttämiselle joko sellaisenaan tai muutettuna oli kannatusta, mutta eräät sidosryhmät ehdottivat säännön poistamista. Asiantuntijatyöpajoissa jotkin sidosryhmät näkivät tarpeen vaihtelevalle ottoasteelle, jonka avulla vältettäisiin suuret kynnysarvovaikutukset ja useammin tehtävät tarkistukset. Ehdotuksessa tasapainotetaan tarve varmistaa markkinoiden ylijäämän vähentäminen kohtuullisessa ajassa, mekanismin ennustettavuus ja sen monimutkaisuus. Lisäksi ehdotus ilmailun päästöoikeuksien ja päästöjen sisällyttämisestä ylijäämän laskentaan vastaa useimpien sidosryhmien parhaaksi arvioimaa vaihtoehtoa.
Meriliikenteen osalta valtaosa kohdennettuun kyselyyn osallistuneista sidosryhmistä totesi, että meriliikennealan olisi osallistuttava nykyistä enemmän ilmastotoimiin. EU:n nykyisen päästökauppajärjestelmän laajentaminen meriliikenteeseen oli hiilen hinnoitteluun liittyvistä vaihtoehdoista se, jolle sidosryhmät antoivat eniten tukea, kun taas merenkulkuala korosti kansainvälisten toimenpiteiden merkitystä. Ehdotuksessa käsitellään sidosryhmien näkemyksiä kattamalla EU:n sisäisistä matkoista aiheutuvat päästöt ja puolet EU:n ulkopuolisten matkojen päästöistä ja sisällyttämällä siihen uudelleentarkastelulauseke, joka koskee Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) työtä maailmanlaajuisten markkinapohjaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi. Tämä on yksi viidestä lähestymistavasta, joita harkitaan vielä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) puitteissa.
Tieliikenteen ja rakennusten alojen osalta useat sidosryhmät, mukaan lukien sekä työnantaja- että työntekijäpuolen työmarkkinaosapuolet, suhtautuvat yleensä epäilevästi päästökaupan laajentamiseen näille aloille. Esitetyistä vaihtoehdoista laajan sidosryhmäjoukon parhaaksi arvioima toimintavaihtoehto on aloittaa erillisellä itsenäisellä järjestelmällä, kuten tässä ehdotuksessa esitetään. Näkemykset jakautuvat sen suhteen, pitäisikö EU:n päästökauppajärjestelmän tarkistuksessa jo määrittää, milloin ja miten tieliikenteen ja rakennusten alojen päästökauppa voitaisiin asteittain sisällyttää nykyiseen EU:n päästökauppajärjestelmään. Kansalaisjärjestöt viittasivat erityisesti riskeihin, jotka liittyvät näiden kahden järjestelmän yhdistämiseen. Ehdotuksessa otetaan nämä huolenaiheet asianmukaisesti huomioon ehdottamalla erillistä mutta rinnakkaista päästökauppaa ja uudelleentarkastelulauseketta.
•
Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö
Tämä ehdotus perustuu näyttöön, joka on kerätty EU:n päästökauppajärjestelmän edellistä, vuonna 2018 toteutettua tarkistusta koskevasta vaikutustenarvioinnista, vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelmaan liittyvään vaikutustenarviointiin, analyysiin, joka on tehty tukemaan komission eurooppalaista visiota kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta, ja muiden samanaikaisten vihreän kehityksen ohjelmaan liittyvien aloitteiden yhteydessä koottuun asiaankuuluvaan näyttöön sekä meriliikenne-, tieliikenteen ja rakennusten alojen kasvihuonekaasupäästöihin liittyviin aikaisempiin tutkimuksiin. Se perustuu päästötietoihin ja EU:n tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmien täytäntöönpanosta saatuihin kokemuksiin.
Kuten muissakin 55-valmiuspaketin ehdotuksissa ja vaikutustenarvioinneissa, tässä ehdotuksessa hyödynnetään myös yhdennettyjen mallintamisvälineiden kokoelmaa, joka kattaa EU:n talouden kasvihuonekaasupäästöt kokonaisuudessaan. Näitä välineitä käytetään sellaisten keskeisten skenaarioiden laatimiseen, joissa otetaan huomioon korotettuun vuoden 2030 ilmastotavoitteeseen sovitetut sisäisesti johdonmukaiset politiikkapaketit, jotka perustuvat vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelmaa varten laadittuihin skenaarioihin.
Skenaariot perustuvat päivitettyyn EU:n viiteskenaarioon, joka on ennuste EU:n ja kansallisten energiajärjestelmien ja kasvihuonekaasupäästöjen kehityksestä nykyisessä poliittisessa kehyksessä, jossa otetaan huomioon covid-19-pandemian vaikutukset. Nämä skenaariot laadittiin Ateenan kansallisen teknisen yliopiston E3M-laboratorion kanssa tehdyn sopimuksen avulla, ja yksityiskohtaiset mallintamistulokset julkaistaan ehdotusten yhteydessä.
Lisäksi komissio tukeutuu lisääntyvään vertaisarvioituun empiiriseen tutkimukseen EU:n päästökauppajärjestelmästä ja hyödyntää useita tukisopimuksia. Osana tällaista sopimusta Vivid Economics teki tutkimuksen, jonka tarkoituksena on tukea Euroopan komissiota markkinavakausvarannon uudelleentarkastelussa. Öko-Institut, Trinomics, Ricardo ja Adelphi suorittivat hiilivuotosäännöksiin liittyvää tukitoimintaa.
Ricardon johtama tutkimusryhmä teki lisäksi tutkimuksen EU:n päästökauppajärjestelmästä meriliikenteen alalla ja mahdollisista vaihtoehdoista tai niiden yhdistelmistä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.
•Vaikutustenarviointi
Direktiiviehdotukseen liittyy vaikutustenarviointi, joka perustuu vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelmaa koskevan kattavan vaikutustenarvioinnin tuloksiin. Tämä muodosti analyyttisen perustan asettaa tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen nettomääräisesti vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tiivistelmä ja sääntelyntarkastelulautakunnan myönteinen lausunto vaikutustenarvioinnista asetetaan myös julkisesti saataville. Vaikutustenarviointi perustuu yhdennettyihin mallintamisskenaarioihin, joissa otetaan huomioon eri poliittisten välineiden vuorovaikutus talouden toimijoiden kanssa, jotta voidaan varmistaa täydentävyys, johdonmukaisuus ja vaikuttavuus vuoden 2030 ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Tätä täydennetään saatavilla olevilla tiedoilla ja erityisillä analyysivälineillä, joilla käsitellään tiettyjä toimintapolitiikan suunnitteluun liittyviä kysymyksiä.
Vaikutustenarvioinnissa analysoidaan kolmentyyppisiä ongelmia. Ensinnäkin niitä, jotka liittyvät tarpeeseen vahvistaa nykyistä EU:n päästökauppajärjestelmää tavalla, joka vastaa korotettua tavoitetta vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoteen 1990 verrattuna välttäen samalla tarjonnan ja kysynnän epätasapaino. Toiseksi tarvetta varmistaa, että tietyt alat osallistuvat korotetun tavoitteen saavuttamiseen riittävällä tavalla. Lisäksi myös tarvetta lisätä investointeja ja parantaa valmiuksia puuttua päästöjen vähentämistoimenpiteiden vaikutusten jakautumiseen, kun siihen on käytettävissä vain rajallisesti varoja.
Mitä tulee EU:n nykyisen päästökauppajärjestelmän vahvistamiseen sen tavoitetason nostamiseksi vuotta 2030 koskevan vähintään 55 prosentin tavoitteen mukaiseksi, mikä tahansa pakettivaihtoehdoista olisi tehokas ja tuloksellinen vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi. Vaikutustenarvioinnissa todettiin myös, että ilmaisjakoon tarvitaan kohdennetumpaa lähestymistapaa siltä osin kuin sitä vielä sovelletaan, tiukempien vertailuarvojen ja hiilestä irtautumista koskevan ehdollisuuden muodossa, jotta voidaan kannustaa vähähiilisten teknologioiden käyttöönottoon.
Markkinavakausvarannon osalta vaikutustenarviointi osoitti muun muassa, että EU:n päästökauppajärjestelmän moitteettoman toiminnan ylläpitämiseksi ottoaste olisi pidettävä 24 prosentissa vuoteen 2030 asti ja sitä olisi mukautettava ei-toivotun kynnysarvovaikutuksen poistamiseksi. Tämä kynnysarvovaikutus ilmenee, kun kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on hyvin lähellä 833 miljoonan ylärajaa, jonka saavuttaminen aiheuttaa päästöoikeuksien ottamisen markkinavakausvarantoon. Tässä tapauksessa yksi kierrossa oleva päästöoikeus enemmän tai vähemmän voi joko käynnistää tai estää 200 miljoonan päästöoikeuden ottamisen varantoon sen mukaan, onko päästöoikeuksien kokonaismäärä kynnysarvon ylä- vai alapuolella. Epävarmuus tämän skenaarion toteutumisesta voisi aiheuttaa hintojen epävakautta markkinoilla ja lisätä markkinoiden väärinkäytön riskiä.
Ilmastopolitiikan puitteiden laajentamiseksi meriliikenteeseen analysoitiin neljää päävaihtoehtoa ja erilaisia maantieteellisiä ulottuvuuksia. Parhaaksi arvioitu vaihtoehto on meriliikennealan sisällyttäminen nykyiseen EU:n päästökauppajärjestelmään.
Vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin päävaihtoehtona päästökaupan perustamista tieliikenteelle ja rakennuksille tai kaikelle fossiilisten polttoaineiden poltolle uutena itsenäisenä päästökauppajärjestelmänä. Molemmat vaihtoehdot tarjoaisivat taloudellisia lisäkannustimia ja takaisivat päästökaton avulla asianomaisilla aloilla vuoteen 2030 mennessä saman suhteellisen vähennyksen eli 43 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna. Pelkästään rakennusten ja tieliikenteen sisällyttämisellä täydentävään päästökauppajärjestelmään, sen sijaan että siihen sisällytettäisiin kaikki päästökauppajärjestelmän piiriin kuulumattomat fossiilisia polttoaineita käyttävät alat, on selviä taloudelliseen tehokkuuteen liittyviä etuja, erityisesti koska näin vältettäisiin uuden hiilivuotoriskisuojajärjestelmän luominen niille pienteollisuuden osille, jotka tarvitsisivat tällaista järjestelmää, mutta tähän vaihtoehtoon liittyisi todennäköisesti suhteeton rasite sen hyötyihin nähden.
•
Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen
EU:n päästökauppaa koskevassa lainsäädännössä on johdonmukaisesti suosittu lähestymistapoja, joilla minimoidaan sekä talouden toimijoille että viranomaisille aiheutuva sääntelytaakka. Vaikka suurin osa EU:n päästökaupan piiriin kuuluvista laitoksista kuuluu energiaintensiiviseen teollisuuteen ja niiden markkinarakenteille on ominaista suuret yritykset, ehdotus kattaa myös vähäiset päästöjen aiheuttajat, jotka voivat olla pk-yritysten tai mikroyritysten omistuksessa. Vähäiset päästöjen aiheuttajat hyötyvät jo siitä, että hallinnollista rasitusta sekä päästöjen seurannasta ja raportoinnista aiheutuvia kustannuksia kevennetään. Sen lisäksi jäsenvaltioilla on mahdollisuus jättää vähäiset päästöjen aiheuttajat EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, jos niihin sovelletaan kansallisia toimenpiteitä, joilla saavutetaan vastaava panos päästövähennyksiin kuin EU:n päästökauppajärjestelmällä.
Komission vakaasti ajaman paremman sääntelyn tavoitteen mukaisesti tämä ehdotus on valmisteltu kattavasti, ja se perustuu avoimuuteen ja sidosryhmien jatkuvaan osallistumiseen. Sen valmistelussa on kuunneltu ulkopuolista palautetta ja otettu huomioon ulkoinen tarkastelu sen varmistamiseksi, että ehdotuksessa löydetään asianmukainen tasapaino (katso myös osio, joka koskee asiantuntemuksen keräämistä ja käyttöä).
Suunniteltu laajentaminen meriliikenteeseen perustuisi olemassa oleviin tarkkailu-, raportointi- ja todentamismekanismeihin, joita ei sovelleta pieniin aluksiin ja joita on mukautettava, jotta ne soveltuisivat päästökauppaan. Jos säilytetään yksi yhtenäinen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmä, laivayhtiöihin kohdistuvat vaatimustenmukaisuusvelvoitteet ja hallinnollinen taakka jäävät vähäisemmiksi kuin jos käytössä olisi useita järjestelmiä. EU:n uutta muiden alojen päästökauppajärjestelmää sovellettaisiin tuotantoketjun alkupäässä, verottomia varastoja tai polttoaineiden toimittajia koskevien voimassa olevien säännösten pohjalta.
•Perusoikeudet
Tässä ehdotuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Se edistää erityisesti ympäristönsuojelun korkeaa tasoa koskevaa tavoitetta kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti, kuten perusoikeuskirjan 37 artiklassa vahvistetaan.
4.TALOUSARVIOVAIKUTUKSET
EU:n päästökauppajärjestelmä tuottaa merkittäviä tuloja. Tällä hetkellä suurin osa näistä huutokauppatuloista kertyy jäsenvaltioille.
Komissio esittää EU:n talousarviokehyksen mukautukset osana tulevaa omia varoja koskevaa pakettia, johon sisältyy ehdotus monivuotisen rahoituskehyksen muuttamisesta. Jäsenvaltioiden kansalliset talousarviot hyötyvät EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan laajentamisesta meriliikenteeseen sekä uudesta tieliikenteen ja rakennusten päästökaupasta.
Unionin rekisterin turvallinen toiminta rahoitetaan unionin talousarviosta. EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan laajentaminen meriliikenteeseen ja EU:n uusi päästökauppajärjestelmä tieliikennettä ja rakennuksia varten edellyttää lisäresursseja unionin rekisterin turvallista toimintaa varten, kuten tähän ehdotukseen liittyvässä rahoitusselvityksessä täsmennetään. Nämä resurssit otetaan käyttöön kohdentamalla määrärahoja uudelleen EU:n yleiselle hallinnolle nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä asetettujen budjetti- ja henkilöstörajoitusten perusteella, kun taas niihin liittyvät toimintamenot rahoitetaan Life-ohjelman määrärahoista. Tietotekniikan kehittämistä ja hankkimista koskevat valinnat tehdään tietotekniikan ja kyberturvallisuuden rahoitusta koskevista suuntaviivoista 10. syyskuuta 2020 annetun tiedonannon mukaisesti. Tiedonannon mukaan tietyille tietotekniikkamenoille tarvitaan Euroopan komission tietotekniikka- ja kyberturvallisuuslautakunnan ennakkohyväksyntä.
5.LISÄTIEDOT
•Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt
Komissio seuraa ja arvioi edelleen EU:n päästökauppajärjestelmän toimintaa vuotuisessa hiilimarkkinakertomuksessaan päästökauppadirektiivin 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Tämä kattaa myös EU:n päästökauppajärjestelmän meneillään olevan tarkistuksen vaikutukset. Komission vuotuista hiilimarkkinakertomusta ja jäsenvaltioiden vuosikertomusta sovelletaan myös aloihin, joihin päästökauppa laajennetaan. Uusien alojen sääntelyn avulla saadut tarkkailu-, raportointi- ja todentamistiedot ovat keskeinen tietolähde, jonka avulla komissio voi arvioida edistymistä kyseisillä aloilla.
Laivaliikenteen tarkkailu-, raportointi- ja todentamissääntöjen olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/757, sellaisena kuin se on muutettuna ehdotuksella COM(2019) 38 final ja tällä ehdotuksella, vahvistettuja sääntöjä.
Lisäksi päästökauppadirektiivin soveltamisessa saavutetun edistyksen arvioinnista säädetään direktiivin nykyisessä 21 artiklassa.
Tämän aloitteen pohjana on yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin perustuva prosessi sekä kasvihuonekaasupäästöjä ja muita ilmastotietoja koskeva vankka avoimuuskehys, joka perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2018/1999. Komissio käyttää säännöllisen edistymisen arvioinnin perustana esimerkiksi jäsenvaltioiden hallintoasetuksen mukaisesti toimittamia ja ilmoittamia tietoja. Tämän direktiivin nojalla syntyvien huutokauppatulojen käyttöä koskevasta raportoinnista säädetään myös asetuksessa (EU) 2018/1999. Tähän direktiiviin tehtyjen muutosten vaikutukset on analysoitava, ja ne saattavat edellyttää kyseisen asetuksen muuttamista näiden kahden säädöksen välisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi.
Lisätietoja tarkkailusta ja arvioinnista on tämän ehdotukseen liittyvän vaikutustenarvioinnin kohdassa 9.
•Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset
Muutettavat päästökauppadirektiivin keskeiset osat ovat seuraavat:
Meriliikenne (3 artikla, 3 g–3 ge artikla ja 16 artikla)
Ehdotuksella laajennetaan EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaa kattamaan meriliikenne. Tätä varten ehdotuksella muutetaan 3 artiklan b alakohdassa olevaa ”päästöjen” määritelmää siten, että siihen sisällytetään meriliikennetoimintaa harjoittavien alusten päästöt, laajennetaan direktiivin II luku kattamaan ”ilmailu ja meriliikenne” ja lisätään meriliikenne uudeksi toiminnaksi liitteeseen I. Lisäksi sillä sisällytetään 3 artiklan v alakohtaan uusi ”laivayhtiön” määritelmä ja 3 artiklan w alakohtaan uusi ”laivayhtiöistä vastaavien hallintoviranomaisten” määritelmä. Jotta II luku laajennettaisiin koskemaan myös meriliikennettä, siihen lisätään 3 g–3 ge artikla.
EU:n päästökauppajärjestelmän laajentaminen meriliikenteeseen koskee EU:n sisäisistä matkoista aiheutuvia päästöjä, puolia EU:n ulkopuolisten matkojen päästöistä sekä EU:ssa sijaitsevan sataman laiturissa syntyviä päästöjä. Meriliikenteeseen olisi sovellettava samoja sääntöjä, joita sovelletaan muihin EU:n päästökauppajärjestelmän kattamiin aloihin, huutokaupan, päästöoikeuksien siirron, palauttamisen ja mitätöinnin, seuraamusten sekä rekisterien osalta (16 artikla). Velvoite palauttaa meriliikennealan päästöoikeuksia otetaan asteittain käyttöön vuosina 2023-2025, ja laivayhtiöiden on palautettava 100 prosenttia todennetuista päästöistään vuodesta 2026 alkaen (3 ga artikla). Tämän asteittaisen käyttöönoton mukaisesti siltä osin kuin meriliikenteen todennettujen päästöjen osalta palautetaan vähemmän päästöoikeuksia kyseisinä vuosina, palauttamatta jääneiden päästöoikeuksien määrä olisi mitätöitävä. Sovelletaan asetuksessa (EU) 2015/757, sellaisena kuin se on muutettuna, vahvistettuja tarkkailu- ja raportointisääntöjä sekä todentamis- ja akkreditointisääntöjä (3 gb ja 3 gc artikla). Seuraamuksia koskevien EU:n päästökauppajärjestelmän yleisten sääntöjen lisäksi voidaan antaa karkotusmääräyksiä aluksille, jotka ovat sellaisen laivayhtiön vastuulla, joka on jättänyt palauttamatta päästöoikeuksia kahdella tai useammalla perättäisellä raportointikaudella, jolloin lippujäsenvaltio voi pysäyttää sen vastuulla olevat alukset ja niiden pääsy muun jäsenvaltion kuin lippuvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan voidaan evätä (16 artiklan 11 a kohta). Kukin laivayhtiö, joka kuuluu EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan, kuuluu jäsenvaltion eli hallintoviranomaisen vastuulle direktiivin mukaisesti. Hallintoviranomainen määräytyy sen mukaan, missä laivayhtiö on rekisteröity. Jos sitä ei ole rekisteröity missään jäsenvaltiossa, sen katsotaan kuuluvan sille jäsenvaltiolle, jossa se on kahden edellisen seurantavuoden aikana käynyt eniten satamassa. Komissio julkaisee vuodesta 2024 alkaen luettelon direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laivayhtiöistä ja niiden hallintoviranomaisista ja saattaa sen säännöllisesti ajan tasalle (3 gd artikla). Hallintoviranomaiset voivat pyytää Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) apua tämän direktiivin mukaisten velvoitteidensa täyttämisessä, erityisesti tarkkailusuunnitelmien hyväksymisen ja päästöjen todentamisen osalta (18 b artikla). Koska EMSAlla on kokemusta asetuksen (EU) 2015/757 ja sen tietoteknisten välineiden täytäntöönpanosta, se voisi auttaa edelleen hallintoviranomaisia direktiivin täytäntöönpanossa esimerkiksi helpottamalla tietojenvaihtoa tai laatimalla suuntaviivoja ja kriteerejä. Lisätään raportointi- ja tarkistuslauseke (3 ge artikla), jotta voidaan seurata tämän luvun täytäntöönpanoa ja ottaa huomioon Kansainvälisen merenkulkujärjestön tasolla tapahtuva asiaa koskeva kehitys.
Lineaarinen vähennyskerroin ja kertaluonteinen päästökaton alentaminen (9 artikla)
Lineaarinen vähennyskerroin muutetaan 4,2 prosentiksi tämän päästökauppadirektiivin muuttamista koskevan direktiivin voimaantuloa seuraavasta vuodesta. Korotettu lineaarinen vähennyskerroin yhdistetään päästökaton kertaluonteiseen alentamiseen, joten uudella lineaarisella vähennyskertoimella on sama vaikutus kuin jos sitä olisi sovellettu vuodesta 2021 alkaen. Siten varmistetaan, että päästöoikeuksien kokonaismäärä (”katto”) pienenee vuosittain nopeutuvaa vauhtia, ja tuloksena on päästöjen kokonaismäärän vähentyminen 61 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla. Lisäksi tämän direktiivin voimaantuloa seuraavasta vuodesta alkaen päästökattoa on korotettava päästöoikeuksien määrällä, joka vastaa EU:n päästökauppajärjestelmään sisällytettäviä meriliikenteen päästöjä ja joka on johdettu EU:n meriliikenteen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän tiedoista vuosilta 2018 ja 2019, mukautettuna vuodesta 2021 alkaen lineaarisella vähennyskertoimella.
Huutokauppatulojen käyttö (10 artikla)
Jotta voidaan vastata vähähiilisyyttä edistävien investointien lisääntyneisiin tarpeisiin, huutokauppatulojen käyttöä koskevaa säännöstä muutetaan siten, että jäsenvaltioiden on käytettävä kaikki tulot, siltä osin kuin niitä ei ole osoitettu unionin talousarvioon, ilmastoon liittyviin tarkoituksiin, mukaan lukien pienituloisten kotitalouksien kestävien perusparannusten tukemiseen. Komissio esittää EU:n talousarviokehykseen tehtävät mukautukset osana tulevaa omia varoja koskevaa pakettia, johon sisältyy ehdotus monivuotisen rahoituskehyksen muuttamiseksi.
Siirtymään liittyvien sosiaalisten vaikutusten ja vaikutusten jakautumisen huomioon ottamiseksi ehdotuksessa säädetään lisäksi 2,5 prosentin lisäosuuden huutokaupasta niiden jäsenvaltioiden energiasiirtymän rahoittamiseksi, joiden BKT asukasta kohden oli alle 65 prosenttia EU:n keskiarvosta vuosina 2016–2018, modernisaatiorahaston kautta.
Tiukempi vertailuarvoihin perustuva lähestymistapa ja ilmaisjakoa koskevien ehtojen asettaminen (10 a artiklan 1 kohta)
Jotta voidaan vähentää mahdollisuutta soveltaa monialaista korjauskerrointa päästökaton mukauttamisen jälkeen, ehdotetaan vertailuarvojen päivittämistä, jotta toimialojen ja niiden osien päästövähennyksiä voitaisiin seurata lähemmin. Tämä toteutettaisiin nostamalla vuotuinen enimmäispäivitysarvo nykyisestä 1,6 prosentista 2,5 prosenttiin vuodesta 2026. Tämän lähestymistavan katsotaan tekevän ilmaisjaosta oikeudenmukaisempaa ja läpinäkyvämpää kuin suuremman leikkauksen toteuttaminen kaikilla aloilla monialaisen korjauskertoimen avulla.
Ilmaisjaon ehtona on lisäksi hiilestä irtautumiseen tähtäävät toimet vähähiilisten teknologioiden käyttöönottoon kannustamiseksi. Laitosten, joita koskee velvoite tehdä energiakatselmus nykyisen energiatehokkuusdirektiivin 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti, on pantava täytäntöön katselmusta koskevan kertomuksen suositukset tai osoitettava sellaisten muiden toimenpiteiden toteuttaminen, jotka johtavat auditointikertomuksessa suositeltuja vastaaviin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin. Muussa tapauksessa niille maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää vähennettäisiin. Energiatehokkuusdirektiivin nykyisen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti pk-yrityksiin ei sovelleta energiakatselmuksia. Lisäksi energiatehokkuusdirektiivin 8 artiklan 6 kohdan edellytysten mukaisesti energiakatselmusvaatimuksesta vapautetaan yritykset, jotka eivät ole pk-yrityksiä ja jotka käyttävät energianhallintajärjestelmää tai ympäristöjärjestelmää. Energiakatselmuksen tekemistä koskevan vapautuksen määrittämistä koskevia sääntöjä ehdotetaan muutettavaksi tarkistetussa energiatehokkuusdirektiivissä pk-yrityksiä koskevasta poikkeuksesta energiankulutukseen perustuvaan poikkeukseen. Tällainen poikkeuksia koskeva sääntö soveltuisi myös maksutta jaettavien päästöoikeuksien ehdollisuuteen.
Hiilirajamekanismi (10 a artiklan 1 kohta)
Hiilirajamekanismi (CBAM) on vaihtoehtoinen toimenpide hiilivuotoriskien lieventämiseksi. Sen vuoksi kyseisen toimenpiteen soveltamisalaan kuuluville toimialoille ja niiden osille ei pitäisi jakaa päästöoikeuksia maksutta. Otetaan käyttöön siirtymäkausi, jonka aikana tuottajat, tuojat ja kauppiaat voivat sopeutua uuteen järjestelmään ja maksutta jaettavia päästöoikeuksia vähennetään asteittain samalla, kun hiilirajamekanismia otetaan käyttöön. Lisäksi vahvistetaan säännöt, jotka koskevat huutokaupattavista päästöoikeuksista vähennettävän lopullisen määrän laskemista.
Hiilen hinnanerosopimukset ja innovaatiorahaston kasvattaminen (10 a artiklan 8 kohta)
Hiilen hinnanerosopimukset ovat tärkeä tekijä teollisuuden päästövähennysten käynnistämisessä, ja ne tarjoavat EU:lle mahdollisuuden taata innovatiivisiin ilmastoystävällisiin teknologioihin investoiville kiinteä hinta, joka palkitsee hiilidioksidipäästöjen vähennykset, jotka ylittävät EU:n päästökauppajärjestelmän nykyiset hintatasot. Innovaatiorahaston soveltamisalaa laajennetaan, jotta se voi tukea hankkeita kilpailutusmekanismien ja esimerkiksi hiilen hinnanerosopimusten kautta. Lisäksi innovaatiorahastoa kasvatetaan 50 miljoonalla päästöoikeudella, jotka saadaan ilmaisjakoa ja huutokauppaa varten käytettävissä olevista päästöoikeuksista samalla tavalla kuin rahaston nykyisessä rahoituksessa. Tämän seurauksena 40 miljoonaa päästöoikeutta saadaan ilmaisjakoa varten käytettävissä olevien päästöoikeuksien määrästä ja 10 miljoonaa päästöoikeutta huutokaupattavista päästöoikeuksista.
Modernisaatiorahasto (10 d artikla)
Tällä ehdotuksella mukautetaan modernisaatiorahasto unionin uusiin ilmastotavoitteisiin edellyttämällä, että investoinnit ovat yhdenmukaisia Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja eurooppalaisen ilmastolain tavoitteiden kanssa, ja poistamalla tuki fossiilisiin polttoaineisiin liittyviltä investoinneilta eikä ainoastaan kiinteisiin fossiilisiin polttoaineisiin liittyviltä, kuten tällä hetkellä tehdään. Lisäksi ehdotuksessa nostetaan rahaston osuutta, joka on kohdistettava ensisijaisiin investointeihin; annetaan enemmän painoarvoa uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyville investoinneille liikenteen, rakentamisen, jätteen ja maatalouden aloilla; asetetaan kysyntäpuolella energiatehokkuus ensisijaiseksi alaksi, mukaan lukien teollisuus nimenomaisesti tukikelpoisena alana; käsitellään myös kotitalouksien tukemista energiaköyhyyteen puuttumiseksi.
Hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö (3 artiklan b alakohta ja 12 artiklan 3 b kohta)
Kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet kannustavat hyödyntämään kaikkia teknisiä ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi, mukaan lukien hiilidioksidin talteenotto ja käyttö. Näin ollen ehdotuksessa vahvistetaan, että palauttamisvelvoitteita ei synny sellaisten hiilidioksidipäästöjen osalta, jotka sitoutuvat pysyvästi kemiallisesti tuotteeseen siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä.
Innovatiivisten vähähiilisten teknologioiden esteiden poistaminen muuttamalla EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaa ja vertailuarvoja (2 artikla, 10 a artikla ja liite I)
EU:n päästökauppajärjestelmän maksutta tapahtuvaa jakoa koskevia sääntöjä muutetaan, jotta energiaintensiivisten teollisuudenalojen hiilestä irtautumista voidaan tukea paremmin ottamalla käyttöön läpimurtoteknologioita.
Tehokkaille teknologioille, jotka ovat juuri vertailuarvon alapuolella, myönnettyjen ilmaisten päästöoikeuksien määrä on suurempi kuin niiden tuottamat päästöt. Tämä asettaa EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuoliset innovatiiviset teknologiat epäedulliseen kilpailuasemaan, mikä ei kannusta investoimaan näihin teknologioihin. Innovatiiviset laitokset voivat jäädä EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, koska ne muuttavat tuotantoprosessiaan tai koska laitoksen polttoyksiköiden nimellinen kokonaislämpöteho laskee alle 20 MW:iin.
Tähän esteeseen puututaan seuraavasti: i) täsmentämällä, että laitokset pysyvät EU:n päästökauppajärjestelmässä, jos ne vähentävät polttoyksiköidensä kokonaiskapasiteettia vähentääkseen kasvihuonekaasupäästöjä (esim. sähköistämisen avulla); ii) tekemällä toimintojen määritelmistä teknologianeutraaleja (poistamalla viittaukset fossiilisiin polttoaineisiin tai erityisiin tuotantoprosesseihin); iii) viittaamalla tuotantokapasiteettiin polttokapasiteetin sijasta ja iv) tarkistamalla vertailuarvomääritelmät sen varmistamiseksi, että laitoksia kohdellaan yhdenvertaisesti riippumatta käytetystä teknologiasta, myös silloin, kun käytetään vähän tai ei lainkaan hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa teknologiaa. Innovatiivisten laitosten säilyttäminen EU:n päästökauppajärjestelmässä alentaa myös vertailuarvoja ja edistää näin suurempia päästövähennyksiä.
Rakennusten ja tieliikenteen päästökaupan käyttöönotto (IV a luku)
Uusi rakennusten ja tieliikenteen päästökauppa olisi otettava käyttöön erillisenä järjestelmänä vuodesta 2025 alkaen (IV a luku). Ensimmäisen vuoden aikana säännellyillä yhteisöillä on oltava kasvihuonekaasujen päästölupa ja niiden on raportoitava päästönsä vuosilta 2024 ja 2025 (30 b ja 30 f artikla). Päästöoikeuksien myöntämistä näille yhteisöille ja vaatimusten noudattamista koskevia velvoitteita niiden osalta sovelletaan vasta vuodesta 2026 alkaen, mikä mahdollistaa uuden järjestelmän asianmukaisen ja tehokkaan toiminnan (30 c, 30 d ja 30 e artikla). Koska rakennusten ja tieliikenteen aloilla on huomattavan paljon vähäisten päästöjen aiheuttajia, ja teknisen toteutettavuuden ja hallinnollisen tehokkuuden vuoksi sääntely ei perustu päästölähteisiin vaan toimitusketjun alkupäähän (30 b artikla ja liite III). Sen vuoksi rakennuksilla ja tieliikenteessä polttoon käytettävien polttoaineiden luovutus kulutukseen on uudessa järjestelmässä säänneltyä toimintaa (liite III). Soveltaminen rakennusten ja tieliikenteen aloihin määritellään niiden merkityksellisten päästölähteiden perusteella, jotka sisältyvät
IPCC:n vuoden 2006 ohjeisiin kansallisille kasvihuonekaasuinventaarioille
(liite III). Säännellyt yhteisöt määritellään neuvoston direktiivissä (EU) 2020/262 säädetyn valmisteverojärjestelmän mukaisesti, koska kulutukseen luovutettujen polttoainemääriä varten on jo olemassa luotettava, verotustarkoituksia varten luotu valvonta- ja raportointimekanismi kyseisen direktiivin nojalla. Rakennusten ja tieliikenteen alojen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisvelvoitteet mukautetaan mahdollisuuksien mukaan kiinteitä laitoksia ja ilmailua varten perustettuihin hyvin toimiviin mekanismeihin (30 artiklan f alakohta).
Uuden päästökauppajärjestelmän päästökatto asetetaan vuodesta 2026 alkaen taakanjakoasetuksen mukaisesti kerättyjen tietojen ja tavoitetason perusteella, ja kattoa alennetaan 43 prosentin päästövähennysten saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasoihin verrattuna rakennusten ja tieliikenteen aloilla (30 c artikla ja liite III a). Vastaava lineaarinen vähennyskerroin määritellään. Kun uuden päästökauppajärjestelmän tarkkailu ja raportointi on saatu käyntiin, vuoden 2028 päästöoikeuksien kokonaismäärää mukautetaan käytettävissä olevien kauden 2024–2026 tarkkailu-, raportointi- ja todentamistietojen perusteella. Lineaarista vähennyskerrointa tarkistetaan ainoastaan, jos tarkkailu-, raportointi- ja todentamistiedot ovat huomattavasti korkeammat kuin alkuperäinen päästökatto, eikä EU:n UNFCCC:n inventaariotiedoissa olevien pienien erojen vuoksi.
Uutta päästökauppaa koskevat päästöoikeudet huutokaupataan, koska ilmaisia päästöoikeuksia ei jaeta (30 d artikla). Jotta päästökauppa käynnistyisi sujuvasti uusilla aloilla, tietty määrä päästöoikeuksia käytetään varhaisessa vaiheessa (30 d artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta). Markkinoiden vakauden varmistamiseksi alusta alkaen kyseisillä aloilla toimii lisäksi markkinavakausvaranto erityisten sääntöjen perusteella (30 d artiklan 2 kohdan toinen alakohta). Koska järjestelmä on uusi, otetaan käyttöön lieventäviä toimenpiteitä, joilla puututaan mahdolliseen hintojen liialliseen heilahteluun, joka saattaa olla erityisen suurta uusien alojen päästökaupan alkuvaiheessa (30 h artikla).
Jotta voidaan vastata joihinkin siirtymäkauteen liittyviin ja sosiaalisiin haasteisiin, jotka johtuvat hiilen hinnoittelusta uusilla aloilla, ja varmistaa kohdennettu tuki innovoinnille, tieliikenteen ja rakennusten päästökaupasta tuetaan myös jo olemassa olevia vähähiilisyyttä edistäviä rahastoja. Näin ollen 150 miljoonaa päästöoikeutta, jotka myönnetään uudessa tieliikennettä ja rakennuksia koskevassa päästökauppajärjestelmässä, asetetaan innovaatiorahaston käyttöön vihreän siirtymän edistämiseksi (30 d artiklan 4 kohta).
Komissio seuraa uuden päästökauppajärjestelmän sääntöjen soveltamista ja ehdottaa tarvittaessa uudelleentarkastelua 1. tammikuuta 2028 mennessä järjestelmän tehokkuuden, hallinnoinnin ja käytännön soveltamisen parantamiseksi (30 i artikla).
Ehdotuksella muutettavat markkinavakausvarantopäätöksen keskeiset osat ovat seuraavat:
Ilmailun (1 artiklan 4 a kohta) ja meriliikenteen nettokysynnän huomioon ottaminen
Ehdotuksessa muutetaan kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän laskemisen muuttamista siten, että siihen sisällytetään ilmailun päästöt ja ilmailun osalta myönnetyt päästöoikeudet. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2392 muutettiin EU:n päästökauppadirektiivin 12 artiklan 3 kohtaa siten, että kaikki toiminnanharjoittajat voivat käyttää palauttamisvelvoitteisiinsa kaikkia myönnettyjä päästöoikeuksia, myös ilmailun päästöoikeuksia. Varannon tarkkuutta ja tehokkuutta markkinoiden tarjonnan ja kysynnän vakauden mittapuuna parannetaan sisällyttämällä ilmailun päästöoikeudet varannon laskentaan varmistaen samalla sen ympäristövaikutusten toteutuminen. Jos ehdotus EU:n päästökauppajärjestelmän muuttamiseksi hyväksytään, ilmailun päästöt ja päästöoikeudet lasketaan kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärään siellä, missä ne ovat tapahtuneet tai on myönnetty, tämän muutoksen voimaantuloa seuraavasta vuodesta alkaen. Vaikka erillisiä meriliikenteen päästöoikeuksia ei ole, tekstiä on muutettava myös siten, että laskelmaan sisällytetään meriliikenteen päästöoikeudet ja päästöt, sillä tekstissä viitataan tällä hetkellä ainoastaan laitosten päästöihin ja päästöoikeuksiin. Meriliikenteen vaatimusten vaiheittaiseen käyttöönottoon liittyvien vinoumien välttämiseksi meriliikenteen todennettujen päästöjen ja palautettujen päästöoikeuksien välinen erotus, joka mitätöidään eikä huutokaupata, lasketaan kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärään ikään kuin päästöoikeuksia olisi myönnetty.
Ottoaste (1 artiklan 5 kohta)
Ottoastetta muutetaan, jotta voidaan ottaa huomioon ”kynnysarvovaikutus”, joka aiheutuisi, kun kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on hyvin lähellä ylärajaa. Tässä tapauksessa yksi kierrossa oleva päästöoikeus enemmän tai vähemmän voi käynnistää tai estää päästöoikeuksien ottamisen varantoon riippuen siitä, onko päästöoikeuksien kokonaismäärä kynnysarvon ylä- vai alapuolella Epävarmuus tämän toteutumisesta voisi aiheuttaa hintojen epävakautta markkinoilla.
Ehdotuksella muutetaan ottoasteen mekanismia. Siinä ehdotetaan markkinavakausvarantoon otettavien päästöoikeuksien määrälle puskuriarvoa, jota sovelletaan, kun kierrossa olevien päästöoikeuksien määrä on 833–1096 miljoonaa. Tällöin varantoon siirretään kierrossa olevien päästöoikeuksien ja 833 miljoonan päästöoikeuden kynnysarvon välistä erotusta vastaava määrä. Niin kauan kuin kierrossa olevien päästöoikeuksien määrä on yli 1096 miljoonaa, sovellettaisiin tavanomaista ottoastetta (24 prosenttia vuoteen 2030 asti).
Syy 1096 miljoonan päästöoikeuden valintaan on se, että tällä määrällä 24 prosentin ottoaste on lähellä kierrossa olevien päästöoikeuksien ja ylärajan välistä erotusta. Tällä puututaan kynnysarvovaikutukseen, mutta samalla säilytetään tehokas ottoaste tilanteissa, joissa kierrossa olevien päästöoikeuksien määrä on suurempi.
Kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän määritelmä (1 artiklan 5 kohta)
Kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän laskemiseen käytettävässä kaavassa täsmennetään, että ainoastaan myönnetyt päästöoikeudet, joita ei ole otettu varantoon, sisällytetään päästöoikeuksien tarjontaan eikä varannossa olevien päästöoikeuksien määrää enää vähennetä päästöoikeuksien tarjonnasta. Tämä muutos tekee kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän laskennasta selkeämpää, eikä sillä ole olennaista vaikutusta sen tulokseen eikä myöskään kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärää koskeviin aiempiin laskelmiin.
Mitätöintimekanismi (1 artiklan 5 a kohta)
Vuodesta 2023 alkaen markkinavakausvarannossa olevat päästöoikeudet, jotka ylittävät edellisen vuoden huutokaupattujen määrien tason, mitätöidään. Edellisen vuoden huutokaupattujen määrien taso riippuu kuitenkin useista tekijöistä, kuten päästökatosta ja markkinavakausvarannon toiminnasta. Jotta voitaisiin varmistaa, että mitätöinnin jälkeen varantoon jäävien päästöoikeuksien määrä on ennustettavampi, ehdotetaan varannossa olevien päästöoikeuksien määrän rajoittamista 400 miljoonaan. Tämä arvo vastaa myös kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärää koskevaa alempaa kynnysarvoa, jonka alittuessa päästöoikeuksia vapautetaan markkinavakausvarannosta.
Markkinavakausvaranto tieliikenteen ja rakennusten päästökauppaa varten (1 a artikla)
Tarjonnan ja kysynnän välisen epätasapainon riskin torjumiseksi markkinavakausvarantoa käytetään myös tieliikenteen ja rakennusten uutta päästökauppaa varten, ja varantoon otettavien ja sieltä vapautettavien päästöoikeuksien määrät perustuvat päästöoikeuksien ylijäämän kynnysarvoihin kyseisillä markkinoilla. Jotta markkinavakausvaranto voisi toimia tehokkaana keinona puuttua markkinoiden epätasapainoon näiden kahden alan päästökaupan alusta lähtien, varantoon luodaan niitä varten tietty määrä päästöoikeuksia. Hintojen liiallisen heilahtelun mahdollisen riskin torjumiseksi otetaan käyttöön toimenpiteitä, joilla mahdollistetaan lisäpäästöoikeuksien vapauttaminen markkinavakausvarannosta. Tämän ylimääräisten päästöoikeuksien vapauttamisen käynnistävä mekanismi perustuu kuitenkin päästöoikeuksien keskimääräisen hinnan nousuun eikä päästöoikeuksien ylijäämään markkinoilla.
Tällä ehdotuksella muutettavat asetuksen (EU) 2015/757 eli tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen keskeiset osat ovat seuraavat:
Ehdotuksessa otetaan käyttöön uudet ”hallintoviranomaisen” ja ”yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen” määritelmät. Lisäksi ehdotetut muutokset velvoittavat yritykset toimittamaan tarkkailusuunnitelmansa asiasta vastaaville hallintoviranomaisille hyväksyttäviksi (muutettu 6 ja 7 artikla), raportoimaan yhtiötason yhdistetyt päästötiedot (muutettu 4 artikla) ja yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen todentamisen jälkeen (muutettu 13–16 artikla) toimittamaan nämä todennetut yhdistetyt tiedot asiasta vastaavalle toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle (uusi 11 a artikla ja muutettu 12 artikla). Todentajalla ei ole velvollisuutta todentaa päästöselvitystä alustasolla eikä asetuksen (EU) 2015/757 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua selvitystä, koska nämä selvitykset on jo todennettu alustasolla. Ehdotuksessa siirretään komissiolle myös valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tarkkailumenetelmiä ja -sääntöjä niiden mukauttamiseksi päästökauppaa varten (muutettu 5 artiklan 2 kohta) ja täydennetään asetusta (EU) 2015/757 säännöillä, jotka koskevat hallintoviranomaisten suorittamaa tarkkailusuunnitelmien ja niihin tehtävien muutosten hyväksymistä, yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen tarkkailua, raportointia ja toimittamista (6 artiklan 8 kohta, 7 artiklan 5 kohta ja 11 a artiklan 4 kohta) sekä yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen todentamista ja todentamisraportin antamista yhdistetyistä päästötiedoista (13 artiklan 6 kohta ja 15 artiklan 6 kohta).
Koska tässä ehdotuksessa ehdotetaan tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen muuttamista, sillä täydennetään komission ehdotusta COM(2019) 38 final.
2021/0211 (COD)
Ehdotus
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI
kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY, markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään ja sen toiminnasta annetun päätöksen (EU) 2015/1814 sekä asetuksen (EU) 2015/757 muuttamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon,
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,
sekä katsovat seuraavaa:
(1)Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) nojalla joulukuussa 2015 hyväksytty Pariisin sopimus, jäljempänä ’Pariisin sopimus’, tuli voimaan marraskuussa 2016. Sen osapuolet ovat sopineet, että maapallon keskilämpötilan nousu pidetään selvästi alle kahdessa celsiusasteessa verrattuna esiteollisella kaudella vallinneisiin tasoihin ja että jatketaan toimia lämpötilan nousun rajoittamiseksi 1,5 celsiusasteeseen verrattuna esiteollisella kaudella vallinneisiin tasoihin.
(2)Ilmasto- ja ympäristöhaasteisiin vastaaminen ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttaminen ovat keskeisellä sijalla komission 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassa tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”.
(3)Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa yhdistetään kattava joukko toisiaan vahvistavia toimenpiteitä ja aloitteita, joilla pyritään saavuttamaan ilmastoneutraalius EU:ssa vuoteen 2050 mennessä, ja esitetään uusi kasvustrategia, jonka tavoitteena on muuttaa unioni oikeudenmukaiseksi ja vauraaksi yhteiskunnaksi, jonka nykyaikaisessa, resurssitehokkaassa ja kilpailukykyisessä taloudessa talouskasvu irrotetaan resurssien käytöstä. Tavoitteena on myös suojella, hoitaa ja lisätä EU:n luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja ympäristövaikutuksilta. Samalla tämä siirtymä vaikuttaa naisiin ja miehiin eri tavalla, ja erityisen paljon se vaikuttaa tiettyihin heikommassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten ikääntyneisiin, vammaisiin sekä rodullisiin tai etnisiin vähemmistöihin kuuluviin henkilöihin. Siksi on varmistettava, että siirtymä on oikeudenmukainen ja osallistava ja että ketään ei jätetä jälkeen.
(4)Kun otetaan huomioon Covid-19-pandemian erittäin vakavat vaikutukset unionin kansalaisten terveyteen, elin- ja työoloihin ja hyvinvointiin, voidaan todeta, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tarpeellisuus ja arvo ovat vain kasvaneet; pandemia on osoittanut, että eurooppalaisen yhteiskunnan ja talouden on parannettava kykyään selviytyä ulkoisista häiriöistä ja toimittava varhaisessa vaiheessa niiden ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi. Eurooppalaiset ovat edelleen vahvasti sitä mieltä, että tämä koskee erityisesti ilmastonmuutosta.
(5)UNFCCC:n sihteeristölle 17 päivänä joulukuuta 2020 toimitetussa päivitetyssä kansallisesti määritellyssä panoksessa unioni sitoutui vähentämään unionin koko talouden kasvihuonekaasujen nettopäästöjä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoihin verrattuna.
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1119 unioni on sisällyttänyt lainsäädäntöönsä tavoitteen koko talouden ilmastoneutraaliudesta vuoteen 2050 mennessä. Kyseisessä asetuksessa vahvistetaan myös sitova unionin sisäinen sitoumus vähentää kasvihuonekaasujen nettopäästöjä (päästöt poistumien vähentämisen jälkeen) vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasoista vuoteen 2030 mennessä.
(7)Kaikkien toimialojen on edistettävä näiden päästövähennysten saavuttamista. Sen vuoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY perustetun EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitetta edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaasti ja taloudellisesti olisi korotettava tavalla, joka vastaa tätä koko talouden laajuista kasvihuonekaasujen vuoden 2030 nettovähennystavoitetta.
(8)EU:n päästökauppajärjestelmällä olisi kannustettava tuotantoon laitoksissa, jotka vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä osittain tai kokonaan. Sen vuoksi direktiivin 2003/87/EY liitteessä I olevia joidenkin toimintaluokkien kuvauksia olisi muutettava kyseisten alojen laitosten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi. Lisäksi tuotteen tuotantoa varten maksutta jaettavien päästöoikeuksien olisi oltava riippumattomia tuotantoprosessin luonteesta. Sen vuoksi on tarpeen muuttaa tiettyjen vertailuarvojen piiriin kuuluvien tuotteiden, prosessien ja päästöjen määritelmää, jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset uusille ja nykyisille teknologioille. On myös tarpeen erottaa toisistaan jalostamojen ja vedyn vertailuarvojen päivitykset, jotta voidaan ottaa huomioon vedyntuotannon kasvava merkitys jalostusalan ulkopuolella.
(9)Neuvoston direktiivi 96/61/EY kumottiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/75/EU. Direktiivin 2003/87/EY 2 artiklassa ja sen liitteessä IV olevat viittaukset direktiiviin 96/61/EY olisi saatettava ajan tasalle vastaavasti. Koska tarvitaan kiireellisiä koko talouden laajuisia päästövähennyksiä, jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa toimia EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi muilla tavoin kuin direktiivin 2010/75/EU nojalla vahvistetuilla päästörajoilla.
(10)Tiedonannossaan ”Terve maapallo kaikille” komissio kehottaa ohjaamaan EU:ta kohti saasteettomuutta vuoteen 2050 mennessä vähentämällä ilman, makean veden, merten ja maaperän saastumisen tasoille, joiden ei enää odoteta olevan haitallisia terveydelle ja luonnonekosysteemeille. Direktiivin 2010/75/EU mukaiset toimenpiteet, jotka ovat tärkein ilmaa, vettä ja maaperää pilaavien aineiden päästöjen sääntelyväline, mahdollistavat usein myös kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen. Direktiivin 2003/87/EY 8 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi varmistettava direktiivin 2003/87/EY ja direktiivin 2010/75/EU lupaehtojen välinen koordinointi.
(11)Kun otetaan huomioon, että uudet innovatiiviset teknologiat mahdollistavat usein sekä kasvihuonekaasujen että pilaavien aineiden päästöjen vähentämisen, on tärkeää varmistaa synergia kasvihuonekaasujen ja pilaavien aineiden päästöjä vähentävien toimenpiteiden, erityisesti direktiivin 2010/75/EU, välillä, ja tarkastella niiden tehokkuutta tässä suhteessa.
(12)Sähköntuottajien määritelmää käytettiin määritettäessä teollisuudelle maksutta jaettavien päästöoikeuksien enimmäismäärää kaudella 2013–2020, mutta se johti yhteistuotantolaitosten erilaiseen kohteluun teollisuuslaitoksiin verrattuna. Jotta kannustettaisiin tehokkaan yhteistuotannon käyttöön ja varmistettaisiin kaikkien sellaisten laitosten yhdenvertainen kohtelu, jotka saavat ilmaisia päästöoikeuksia lämmöntuotantoa ja kaukolämpöä varten, kaikki direktiivissä 2003/87/EY olevat viittaukset sähköntuottajiin olisi poistettava. Lisäksi komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/331 täsmennetään kaikkien teollisuuden prosessien osalta kelpoisuus saada maksutta jaettavia päästöoikeuksia. Sen vuoksi direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 3 kohdan hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia koskevat säännökset ovat vanhentuneet ja ne olisi poistettava.
(13)Kasvihuonekaasuja, joita ei päästetä suoraan ilmakehään, olisi pidettävä EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisina päästöinä, ja päästöoikeuksia olisi palautettava näiden päästöjen osalta, paitsi jos niitä varastoidaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY mukaiseen varastointipaikkaan tai jos ne ovat pysyvästi sitoutuneet kemiallisesti tuotteeseen siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä. Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään edellytykset, joiden täyttyessä kasvihuonekaasujen katsotaan olevan pysyvästi kemiallisesti sitoutuneita tuotteeseen siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä, mukaan lukien hiilen poistamista koskevan todistuksen hankkiminen tarvittaessa, ottaen huomioon hiilipoistumien sertifiointia koskevan sääntelyn kehitys.
(14)Kansainvälinen meriliikennetoiminta, joka koostuu kahden eri jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvien satamien välisistä matkoista tai jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan sataman ja jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuulumattoman sataman välisistä matkoista, on ollut ainoa kuljetustapa, joka ei ole sisältynyt unionin aiempiin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeviin sitoumuksiin. Yhdestä jäsenvaltiosta lähtevillä ja toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan saapuvilla matkoilla käytetyn unionissa myydyn polttoaineen päästöt ovat kasvaneet noin 36 prosenttia vuodesta 1990. Nämä päästöt muodostavat lähes 90 prosenttia kaikista unionin vesiliikennepäästöistä, koska unionissa myydyistä polttoaineista aiheutuvat päästöt sellaisista matkoista, joiden lähtö- ja saapumispaikka on samassa jäsenvaltiossa, ovat vähentyneet 26 prosenttia vuodesta 1990. Jos nykytilanteen annetaan jatkua, kansainvälisen meriliikenteen päästöjen ennustetaan kasvavan noin 14 prosenttia aikavälillä 2015–2030 ja 34 prosenttia aikavälillä 2015–2050. Jos meriliikenteen vaikutus ilmastonmuutokseen kasvaa ennustetulla tavalla, se heikentäisi merkittävästi muiden alojen ilmastonmuutoksen torjumiseksi toteuttamia vähennyksiä.
(15)Komissio hyväksyi vuonna 2013 strategian meriliikenteen päästöjen sisällyttämiseksi asteittain kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevaan unionin politiikkaan. Tämän lähestymistavan ensimmäisenä vaiheena unioni otti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/757 käyttöön meriliikenteen päästöjen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän, jota seuraa meriliikennealan vähennystavoitteiden vahvistaminen ja markkinaperusteisen toimenpiteen soveltaminen. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/410 esitetyn lainsäätäjien sitoumuksen mukaisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) tai unionin toimet olisi aloitettava vuodesta 2023 alkaen, mukaan lukien sellaisen toimen hyväksymisen ja täytäntöönpanon valmistelu, jolla pyritään varmistamaan, että ala osallistuu asianmukaisesti Pariisin sopimuksessa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaviin ponnisteluihin, sekä kaikkien sidosryhmien tekemä asianmukainen tarkastelu.
(16)Komission olisi raportoitava direktiivin (EU) 2018/410 mukaisesti vähintään kerran vuodessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä tapahtuvasta edistymisestä kunnianhimoisen päästövähennystavoitteen hyväksymisessä ja siihen liittyvistä toimista sen varmistamiseksi, että meriliikenneala osallistuu asianmukaisesti Pariisin sopimuksessa sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittaviin ponnisteluihin. Kansainvälisen merenkulun päästöjen rajoittamiseksi on ryhdytty toimiin Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kautta ja näitä toimia olisi edistettävä. Vaikka IMOn kautta saavutettu viimeaikainen edistys on tervetullutta, nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen.
(17)Komissio ilmoitti Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa aikovansa toteuttaa lisätoimenpiteitä meriliikennealan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi toimenpidekokonaisuudella, jonka avulla unioni voi päästä päästövähennystavoitteisiinsa. Tässä yhteydessä direktiiviä 2003/87/EY olisi muutettava siten, että meriliikenneala sisällytetään EU:n päästökauppajärjestelmään, jotta varmistetaan, että meriliikenneala edistää unionin tiukennettujen ilmastotavoitteiden ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Tämä edellyttää, että teollisuusmaiden on otettava johtoasema asettamalla koko talouden laajuisia päästövähennystavoitteita, kun taas kehitysmaita kannustetaan ajan mittaan siirtymään kohti koko talouden laajuisia päästövähennyksiä tai rajoituksia. Kun otetaan huomioon, että Euroopan ulkopuolella tapahtuvasta kansainvälisestä lentoliikenteestä aiheutuville päästöille olisi tammikuusta 2021 alkaen asetettava päästökatto maailmanlaajuisilla markkinapohjaisilla toimilla, kun taas meriliikenteen päästökattojen tai -hintojen toteuttamiseksi ei ole toteutettu toimenpiteitä, on aiheellista, että EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa osan jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvan sataman ja kolmannen maan lainkäyttövaltaan kuuluvan sataman välisistä matkoista aiheutuvista päästöistä siten, että kolmas maa voi päättää omaa päästöosuuttaan koskevista asianmukaisista toimista. Kun EU:n päästökauppajärjestelmä laajennetaan kattamaan myös meriliikenne, siihen olisi sen vuoksi sisällytettävä puolet sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattomasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan, puolet sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattomaan satamaan, sellaisten alusten päästöt, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan, ja laiturissa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvassa satamassa syntyvät päästöt. Tämä lähestymistapa on todettu käytännölliseksi tavaksi ratkaista yhteisen mutta eriytetyn vastuun ja kunkin valmiuksien periaatetta koskeva ongelma, joka on jo pitkään ollut haasteena ilmastonmuutosta koskevassa Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksessa (UNFCCC). Kattamalla osa unionin ja kolmansien maiden välisistä matkoista aiheutuvista päästöistä varmistetaan, että EU:n päästökauppajärjestelmä on tehokas, erityisesti siksi, että toimenpiteen ympäristövaikutus on voimakkaampi kuin pelkästään EU:n sisäisiin matkoihin sovelletun toimenpiteen, ja samalla rajoitetaan riskiä siitä, että satamakäyntien avulla pyritään kiertämään vaatimuksia ja että jälleenlaivaustoimet siirretään unionin ulkopuolelle. Jotta ala saataisiin sujuvasti sulautettua EU:n päästökauppajärjestelmään, laivayhtiöiden olisi asteittain lisättävä päästöoikeuksien palauttamista suhteessa kaudella 2023–2025 raportoituihin todennettuihin päästöihin. Järjestelmän ympäristövaikutusten suojelemiseksi, kun meriliikenteen todennettujen päästöjen osalta palautetaan kyseisinä vuosina vähemmän päästöoikeuksia, kunakin vuonna olisi mitätöitävä päästöoikeuksia määrä, joka vastaa todennettujen päästöjen ja palautettujen päästöoikeuksien välistä erotusta. Vuodesta 2026 alkaen laivayhtiöiden olisi palautettava niiden edellisenä vuonna raportoimia todennettuja päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia.
(18)Direktiivin 2003/87/EY säännöksiä, jotka koskevat meriliikennetoimintaa, olisi tarkasteltava uudelleen ottaen huomioon kansainvälinen kehitys ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimet, mukaan lukien vuonna 2028 tehtävä toinen maailmanlaajuinen tilannekatsaus ja sitä seuraavat joka viides vuosi tehtävät maailmanlaajuiset tilannekatsaukset, joiden tarkoituksena on tuottaa tietoa peräkkäisiä kansallisesti määriteltyjä panoksia varten. Komission olisi erityisesti raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle milloin tahansa ennen vuonna 2028 tehtävää toista maailmanlaajuista tilannekatsausta – eli viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2028 – maailmanlaajuista markkinaperusteista toimenpidettä koskevien IMOn neuvottelujen edistymisestä. Komission olisi kertomuksessaan analysoitava Kansainvälisen merenkulkujärjestön välineitä ja arvioitava tarvittaessa, miten kyseiset välineet voitaisiin panna täytäntöön unionin lainsäädännössä tarkistamalla direktiiviä 2003/87/EY. Komission olisi sisällytettävä kertomukseensa tarvittaessa ehdotuksia.
(19)Komission olisi tarkasteltava uudelleen direktiivin 2003/87/EY toimintaa meriliikennetoimintaan liittyen direktiivin soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella, myös vaatimusten kiertämiseen käytettävien mahdollisten käytäntöjen osalta, ja sen jälkeen ehdotettava toimenpiteitä sen tehokkuuden varmistamiseksi.
(20)EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanosta vastaavan henkilön tai organisaation olisi oltava laivayhtiö, joka on määritelty laivan omistajaksi, tai muu organisaatio tai henkilö, kuten liikenteen harjoittaja tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaaja, jolle aluksen omistaja on siirtänyt vastuun aluksen toiminnoista, ja joka on vastuun ottaessaan suostunut ottamaan hoitaakseen kaikki alusten turvallista toimintaa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevasta kansainvälisestä turvallisuusjohtamissäännöstöstä johtuvat velvoitteet ja vastuut. Tämä määritelmä perustuu asetuksen (EU) 2015/757 3 artiklan d alakohdassa olevaan ”yhtiön” määritelmään ja on IMO:n vuonna 2016 perustaman maailmanlaajuisen tiedonkeruujärjestelmän mukainen. Saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti laivayhtiö voisi sopimusjärjestelyllä katsoa, että yhteisö, joka on suoraan vastuussa aluksen hiilidioksidipäästöihin vaikuttavista päätöksistä, on vastuussa tämän direktiivin säännösten noudattamisesta aiheutuvista kustannuksista. Tämä yhteisö olisi yleensä yhteisö, joka vastaa aluksen polttoaineen valinnasta, reitistä ja nopeudesta.
(21)Laivayhtiöiden hallinnollisen taakan keventämiseksi kunkin laivayhtiön olisi oltava yhden jäsenvaltion vastuulla. Komission olisi julkaistava alustava luettelo laivayhtiöistä, jotka harjoittivat EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvaa meriliikennetoimintaa. Luettelossa olisi yksilöitävä kustakin laivayhtiöstä vastaava hallintoviranomainen. Luettelo olisi saatettava ajan tasalle vähintään joka toinen vuosi, jotta laivayhtiöt voidaan siirtää tarvittaessa toisen hallintoviranomaisen vastuulle. Jäsenvaltiossa rekisteröityjen laivayhtiöiden osalta hallintoviranomaisena olisi oltava kyseinen jäsenvaltio. Kolmannessa maassa rekisteröityjen laivayhtiöiden osalta hallintoviranomaisena olisi oltava se jäsenvaltio, jossa laivayhtiöllä on ollut suurin arvioitu määrä satamakäyntejä direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvilta matkoilta kahden viimeksi kuluneen seurantavuoden aikana. Sellaisten laivayhtiöiden tapauksessa, jotka on rekisteröity kolmannessa maassa ja jotka eivät ole suorittaneet mitään direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvaa matkaa kahtena edeltävänä tarkkailuvuonna, hallintoviranomaisen olisi oltava se jäsenvaltio, josta käsin laivayhtiö on aloittanut ensimmäisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvan matkansa. Komission olisi julkaistava ja saatettava joka toinen vuosi ajan tasalle luettelo direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvista laivayhtiöistä ja täsmennettävä kustakin laivayhtiöstä vastaava hallintoviranomainen. Laivayhtiöiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi noudatettava niiden vastuulla olevien varustamojen hallinnointia koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä niiden yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, jotka komission on määrä vahvistaa.
(22)Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden hallinnoimat laivayhtiöt noudattavat direktiivin 2003/87/EY vaatimuksia. Jos laivayhtiö ei noudata kyseisiä vaatimuksia ja jos vaatimusten noudattamista ei ole pystytty varmistamaan hallintoviranomaisen lainvalvontatoimenpiteillä, jäsenvaltioiden olisi toimittava yhteisvastuullisesti. Viimeisenä keinona jäsenvaltioiden olisi voitava evätä pääsy kyseisen laivayhtiön vastuulla olevilta aluksilta, lukuun ottamatta sitä jäsenvaltiota, jonka lipun alla alus purjehtii ja jonka olisi voitava pysäyttää kyseinen alus.
(23)Laivayhtiöiden olisi seurattava meriliikennetoiminnan yhdistettyjä päästötietoja yhtiötasolla ja raportoitava niistä asetuksessa (EU) 2015/757 vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Yhtiötason yhdistettyjä päästötietoja koskevat selvitykset olisi todennettava kyseisessä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Suorittaessaan todentamista yhtiötasolla todentajan ei pitäisi todentaa päästöselvitystä alustasolla eikä kyseisen asetuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua selvitystä, koska nämä selvitykset olisi jo todennettu alustasolla.
(24)Vastaavista ympäristönsuojeluun liittyvistä tehtävistä saatujen kokemusten perusteella Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) tai muun asiaankuuluvan organisaation olisi tarvittaessa ja toimeksiantonsa mukaisesti avustettava komissiota ja hallintoviranomaisia direktiivin 2003/87/EY täytäntöönpanossa. Asetuksen (EU) 2015/757 ja sen tietoteknisten välineiden täytäntöönpanosta saamiensa kokemusten perusteella EMSA voisi avustaa hallintoviranomaisia erityisesti tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvasta merellä tapahtuvasta toiminnasta aiheutuvien päästöjen tarkkailun, raportoinnin ja todentamisen osalta helpottamalla tietojenvaihtoa tai laatimalla suuntaviivoja ja kriteerejä.
(25)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2392 muutettiin direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 3 kohtaa siten, että kaikki toiminnanharjoittajat voivat käyttää kaikkia myönnettyjä päästöoikeuksia. Kyseisen direktiivin 6 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukainen vaatimus, jonka mukaan kasvihuonekaasujen päästölupien on sisällettävä velvoite palauttaa päästöoikeuksia, olisi yhdenmukaistettava vastaavasti.
(26)Unionin vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttaminen edellyttää, että EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen päästöjä vähennetään 61 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Koko unionin laajuista EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien määrää on vähennettävä, jotta voidaan luoda tarvittava pitkän aikavälin hiilen hintasignaali ja siirtyä kohti tarvittavaa hiilestä irtautumisen astetta. Tätä varten lineaarista vähennyskerrointa olisi korotettava ottaen huomioon myös meriliikenteen päästöjen sisällyttäminen. Jälkimmäiset olisi johdettava meriliikenteen päästöistä, jotka on raportoitu unionissa asetuksen (EU) 2015/757 mukaisesti vuosilta 2018 ja 2019, mukautettuna vuodesta 2021 alkaen lineaarisella vähennyskertoimella.
(27)Kun otetaan huomioon, että tällä direktiivillä muutetaan direktiiviä 2003/87/EY jo 1 päivänä tammikuuta 2021 alkaneen täytäntöönpanokauden osalta, ennustettavuuden, ympäristötehokkuuden ja yksinkertaisuuden vuoksi EU:n päästökauppajärjestelmän jyrkemmän lineaarisen vähennyspolun olisi oltava suora linja vuodesta 2021 vuoteen 2030, jotta EU:n päästökauppajärjestelmässä voidaan saavuttaa 61 prosentin päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä, mikä olisi asianmukainen välivaihe matkalla kohti unionin koko talouden laajuista ilmastoneutraaliutta vuonna 2050. Koska korotettua lineaarista vähennyskerrointa voidaan soveltaa vasta tämän direktiivin voimaantuloa seuraavasta vuodesta alkaen, päästöoikeuksien kokonaismäärää olisi vähennettävä kertaluonteisella vähennyksellä siten, että määrä vastaisi tilannetta, jossa tätä vuosittaista vähennystä olisi sovellettu vuodesta 2021 alkaen.
(28)Korotettujen ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että ilmastosiirtymään osoitetaan huomattavia julkisia varoja EU:ssa ja kansallisissa talousarvioissa. EU:n talousarvion merkittävien ilmastomenojen täydentämiseksi ja vahvistamiseksi kaikki huutokauppatulot, joita ei ole osoitettu unionin talousarvioon, olisi käytettävä ilmastoon liittyviin tarkoituksiin. Tähän sisältyy niiden käyttäminen taloudelliseen tukeen alentamalla vääristäviä veroja, millä puututaan pieni- ja keskituloisille kotitalouksille koituviin sosiaalisiin ongelmiin. Jotta voidaan puuttua siirtymän sosiaalisiin vaikutuksiin ja vaikutusten jakautumiseen alhaisen tulotason jäsenvaltioissa, olisi direktiivin 2003/87/EY 10 d artiklassa tarkoitetun modernisaatiorahaston kautta käytettävä 2,5 prosentin lisämäärä koko unionin päästöoikeuksien määrästä vuodesta [direktiivin voimaantulovuosi] vuoteen 2030 niiden jäsenvaltioiden energiasiirtymän rahoittamiseksi, joiden bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden on alle 65 prosenttia unionin keskiarvosta vuosina 2016–2018.
(29)Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kustannustehokkailla tekniikoilla olisi tarjottava lisäkannustimia. Tätä varten päästöoikeuksien ilmaisjaon edellytyksenä kiinteille laitoksille vuodesta 2026 eteenpäin olisi oltava investoinnit energiatehokkuutta parantaviin ja päästöjä vähentäviin tekniikoihin. Sen varmistaminen, että toimepiteessä keskitytään suurempiin energiankäyttäjiin, vähentäisi huomattavasti vähemmän pienten ja keskisuurten yritysten tai mikroyritysten omistuksessa oleville, energiaa käyttäville yrityksille aiheutuvaa rasitetta. [Viittaus vahvistetaan, kun energiatehokkuusdirektiivi on tarkistettu]. Asianomaisia delegoituja säädöksiä olisi muutettava vastaavasti.
(30)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) [..../..] perustettu hiilirajamekanismi (CBAM) on vaihtoehto ilmaisjaolle hiilivuodon riskin torjumiseksi. Kyseisen toimenpiteen soveltamisalaan kuuluville toimialoille ja niiden osille ei pitäisi jakaa päästöoikeuksia maksutta. Tarvitaan kuitenkin siirtymäkausi, jonka aikana maksutta jaettavia päästöoikeuksia vähennetään asteittain, jotta tuottajat, tuojat ja kauppiaat voivat sopeutua uuteen järjestelmään. Maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähentäminen olisi toteutettava soveltamalla kerrointa ilmaisjakoon hiilirajamekanismin piiriin kuuluvilla aloilla samaan aikaan, kun hiilirajamekanismia otetaan vaiheittain käyttöön. Tämän CBAM-kertoimen olisi oltava 100 prosenttia [CBAM-asetuksen] voimaantulosta vuoteen 2025 kestävänä siirtymäaikana ja 90 prosenttia vuonna 2026 ja laskettava 10 prosenttiyksikköä vuodessa, jolloin kymmenentenä vuonna se olisi 0 prosenttia eli ilmaisjako päättyisi. Ilmaisjakoa koskevia asiaankuuluvia delegoituja säädöksiä olisi mukautettava vastaavasti hiilirajamekanismin piiriin kuuluvien toimialojen ja niiden osien osalta. Ilmaisjako, jota ei enää tämän laskelman perusteella tarjota hiilirajamekanismin piiriin kuuluville aloille (CBAM-osuus), on huutokaupattava, ja tulot kertyvät innovointirahastoon, jonka kautta niillä voidaan tukea innovointia vähähiiliseen teknologiaan, hiilidioksidin talteenottoon ja hyötykäyttöön, hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, uusiutuvaan energiaan ja energian varastointiin tavalla, joka edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä hiilirajamekanismin piiriin kuuluvilla aloilla toteutettaviin hankkeisiin. Jotta voidaan noudattaa hiilirajamekanismin piiriin kuulumattomille aloille saatavilla olevaa ilmaisjako-osuutta, lopullinen määrä, joka vähennetään ilmaisjaosta ja huutokaupataan, olisi laskettava sen osuuden perusteella, joka CBAM-osuudella on suhteessa kaikkien ilmaisjakoa saavien alojen ilmaisjakotarpeisiin.
(31)Jotta voidaan ottaa paremmin huomioon teknologian kehitys ja mukauttaa vastaavat vertailuarvot asianomaiseen jakokauteen samalla kun varmistetaan päästövähennyskannustimet ja palkitaan asianmukaisesti innovoinnista, vertailuarvojen enimmäismukautus olisi nostettava 1,6 prosentista 2,5 prosenttiin vuodessa. Näitä vertailuarvoja olisi mukautettava kauden 2026–2030 osalta 4–50 prosenttia verrattuna kaudella 2013–2020 sovellettavaan arvoon.
(32)Kattava lähestymistapa innovointiin on olennaisen tärkeä Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarvittavia tutkimus- ja innovointitoimia tuetaan EU:n tasolla muun muassa Horisontti Eurooppa -puiteohjelmasta, johon sisältyy merkittävää rahoitusta ja uusia välineitä päästökauppajärjestelmään kuuluville aloille. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansalliset täytäntöönpanosäännökset eivät haittaa innovaatioita ja että ne ovat teknologianeutraaleja.
(33)Direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 8 kohdassa tarkoitetun innovaatiorahaston soveltamisalaa olisi laajennettava tukemaan innovointia vähähiilisiin teknologioihin ja prosesseihin, jotka koskevat polttoaineiden kulutusta rakennuksissa ja tieliikenteessä. Lisäksi innovaatiorahastosta olisi tuettava investointeja meriliikenteen irrottamiseksi hiilestä, mukaan lukien investoinnit kestäviin vaihtoehtoisiin polttoaineisiin, kuten vetyyn ja ammoniakkiin, jotka tuotetaan uusiutuvista energialähteistä, sekä päästöttömiin käyttövoimateknologioihin, kuten tuuliteknologiaan. Kun otetaan huomioon, että asetuksessa xxxx/xxxx [FuelEU Maritime] vahvistetuista seuraamuksista saatavat tulot kohdennetaan innovaatiorahastoon varainhoitoasetuksen 21 artiklan 5 kohdan mukaisina ulkoisina käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina, komission olisi varmistettava, että otetaan asianmukaisesti huomioon tuki innovatiivisille hankkeille, joilla pyritään nopeuttamaan uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden kehittämistä ja käyttöönottoa merenkulkualalla asetuksen xxxx/xxxx [FuelEU Maritime] 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Jotta voidaan varmistaa riittävä rahoitus innovointiin tämän laajennetun soveltamisalan puitteissa, innovaatiorahastoa olisi täydennettävä 50 miljoonalla päästöoikeudella, jotka saadaan osittain päästöoikeuksista, jotka muuten voitaisiin huutokaupata, ja osittain päästöoikeuksista, jotka muutoin voitaisiin jakaa maksutta, kustakin lähteestä innovaatiorahastolle myönnettävän rahoituksen nykyisen osuuden mukaisesti.
(34)Komission asetuksen (EU) 2019/1122 10 artiklan mukaan silloin, kun ilma-alusten käyttäjät eivät enää suorita EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvia lentoja, niiden tilit asetetaan poissuljettuun tilaan, eikä kyseisillä tileillä voida enää panna vireille prosesseja. Järjestelmän ympäristövaikutusten säilyttämiseksi päästöoikeudet, joita ei ole myönnetty ilma-alusten käyttäjille niiden toiminnan päättymisen vuoksi, olisi käytettävä kyseisten toiminnanharjoittajien palautusten vajeen kattamiseen, ja mahdolliset jäljelle jääneet päästöoikeudet olisi käytettävä nopeuttamaan toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi sijoittamalla ne innovaatiorahastoon.
(35)Hiilen hinnanerosopimukset ovat tärkeä tekijä teollisuuden päästövähennysten käynnistämisessä, ja ne tarjoavat mahdollisuuden taata innovatiivisiin ilmastoystävällisiin teknologioihin investoiville hinta, joka palkitsee hiilidioksidipäästöjen vähennykset, jotka ylittävät EU:n päästökauppajärjestelmän nykyisten hintatasojen aikaansaamat vähennykset. Innovaatiorahaston soveltamisalaa olisi laajennettava useampien erilaisten toimenpiteiden tukemiseen, jotta se voisi tukea hankkeita kilpailutusmekanismien, kuten hiilen hinnanerosopimusten, kautta. Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä tämäntyyppistä tukea koskevista täsmällisistä säännöistä.
(36)Jos laitoksen toiminta keskeytetään tilapäisesti, ilmaisjako mukautetaan tuotantotasoihin, jotka on ilmoitettava pakollisesti vuosittain. Lisäksi toimivaltaiset viranomaiset voivat keskeyttää päästöoikeuksien myöntämisen laitoksille, jotka ovat keskeyttäneet toimintansa, niin kauan kuin ei ole näyttöä siitä, että ne aloittavat toimintaansa uudelleen. Sen vuoksi toiminnanharjoittajia ei pitäisi enää vaatia osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että niiden laitos aloittaa tuotannon uudelleen määrätyn ja kohtuullisen ajan kuluessa, jos toiminta keskeytetään väliaikaisesti.
(37)Direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti kiinteille laitoksille maksutta jaettavien päästöoikeuksien korjaukset voivat edellyttää maksutta jaettavien lisäpäästöoikeuksien myöntämistä tai ylimääräisten päästöoikeuksien siirtämistä takaisin. Uusille osallistujille direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 7 kohdan mukaisesti varattuja päästöoikeuksia olisi käytettävä näihin tarkoituksiin.
(38)Modernisaatiorahaston soveltamisala olisi mukautettava unionin uusimpiin ilmastotavoitteisiin edellyttämällä, että investoinnit ovat yhdenmukaisia Euroopan vihreän kehityksen ohjelman ja asetuksen (EU) 2021/1119 tavoitteiden kanssa, ja poistamalla tuki fossiilisiin polttoaineisiin liittyviltä investoinneilta. Lisäksi modernisaatiorahaston osuus, joka on osoitettava ensisijaisiin investointeihin, olisi nostettava 80 prosenttiin, energiatehokkuus olisi asetettava etusijalle kysyntäpuolella ja kotitalouksien tukeminen energiaköyhyyteen puuttumiseksi, myös maaseudulla ja syrjäisillä alueilla, olisi sisällytettävä ensisijaisten investointien piiriin.
(39)Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2066 vahvistetaan biomassasta aiheutuvien päästöjen tarkkailua koskevat säännöt, jotka ovat linjassa uusiutuvaa energiaa koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettujen biomassan käyttöä koskevien sääntöjen kanssa. Kun lainsäädännössä tarkennetaan biomassan käyttöä koskevia kestävyyskriteerejä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistettujen viimeisimpien sääntöjen myötä, direktiivin 2003/87/EY 14 artiklan 1 kohdassa säädetty täytäntöönpanovallan siirto olisi nimenomaisesti ulotettava koskemaan tarvittavien mukautusten hyväksymistä biomassan, mukaan lukien biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet, kestävyyskriteerien soveltamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmässä. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritetään, miten otetaan huomioon sellaisten päästöjen varastointi, jotka ovat peräisin biomassan, jonka päästökerroin on nolla, ja lähteistä, joiden päästökerroin ei ole nolla, peräisin olevan biomassan seoksista.
(40)Muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet voivat olla tärkeitä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi aloilla, joilla hiilestä irtautuminen on vaikeaa. Jos kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita ja muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita tuotetaan talteen otetusta hiilidioksidista jonkin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan toiminnan yhteydessä, päästöt olisi laskettava kyseiseen toimintaan kuuluviksi. Sen varmistamiseksi, että muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet edistävät kasvihuonekaasupäästövähennyksiä, ja kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi tällaisten polttoaineiden osalta on asianmukaista nimenomaisesti laajentaa 14 artiklan 1 kohdassa säädetty valta komission täytäntöönpanosäädöksiin, joissa vahvistetaan tarvittavat mukautukset mahdollisten hiilidioksidipäästöjen huomioon ottamiseksi ja kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi, jotta voidaan varmistaa asianmukaisten kannustimien käyttöönotto, ottaen huomioon myös näiden polttoaineiden kohtelu direktiivin (EU) 2018/2001 mukaisesti.
(41)Koska hiilidioksidia odotetaan kuljetettavan myös muilla tavoin kuin putkistoilla, kuten laivoilla ja kuorma-autoilla, direktiivin 2003/87/EY liitteen I nykyinen soveltamisala, joka koskee kasvihuonekaasujen siirtoa varastointia varten, olisi yhdenvertaisen kohtelun vuoksi laajennettava koskemaan kaikkia liikennemuotoja riippumatta siitä, kuuluuko kuljetusväline EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin. Jos kuljetuspäästöt kuuluvat myös jonkin muun direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvan toiminnan piiriin, päästöt olisi laskettava kyseiseen toiseen toimintaan kuuluviksi kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi.
(42)Yksinomaan biomassaa käyttävien laitosten jättäminen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle on johtanut tilanteisiin, joissa paljon biomassaa polttavat laitokset ovat saaneet ansiottomia voittoja, koska ne ovat saaneet maksutta jaettuja päästöoikeuksia määrän, joka on huomattavasti suurempi kuin niiden todelliset päästöt. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön biomassan, jonka päästökerroin on nolla, polttoa koskeva kynnysarvo, jonka ylittyessä laitokset jätettäisiin EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle. Kynnysarvo 95 prosenttia on komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/331 2 artiklan 16 kohdassa vahvistetun epävarmuusmuuttujan mukainen.
(43)Komission tiedonannossa ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle” korostettiin, että tieliikenteen ja rakennusten päästöjen vähentäminen on erityisen haasteellista. Sen vuoksi komissio ilmoitti, että päästökaupan uudella laajennuksella siihen voitaisiin sisällyttää tieliikenteen ja rakennusten päästöt. Näihin kahteen uuteen alaan sovellettava päästökauppa otettaisiin käyttöön erillisenä mutta rinnakkaisena järjestelmänä. Näin vältettäisiin häiriöt kiinteiden laitosten ja ilmailun hyvin toimivassa päästökaupassa. Uuteen järjestelmään liittyy täydentäviä politiikkoja ja toimenpiteitä, joilla suojataan kohtuuttomilta hintavaikutuksilta, muokataan markkinatoimijoiden odotuksia ja pyritään luomaan hiilen hintasignaali koko taloudelle. Aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että uusien markkinoiden kehittäminen edellyttää tehokkaan tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmän perustamista. Jotta voidaan varmistaa synergia ja johdonmukaisuus kiinteiden laitosten ja ilmailun päästöt kattavan EU:n päästökauppajärjestelmän olemassa olevan infrastruktuurin kanssa, on aiheellista ottaa käyttöön tieliikenteen ja rakennusten alojen päästökauppa muuttamalla direktiiviä 2003/87/EY.
(44)Jotta voidaan luoda tarvittavat täytäntöönpanopuitteet ja tarjota kohtuullinen aikataulu vuodelle 2030 asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, päästökauppa näillä kahdella uudella alalla olisi aloitettava vuonna 2025. Ensimmäisen vuoden aikana säännellyillä yhteisöillä on oltava kasvihuonekaasujen päästölupa ja niiden on raportoitava päästönsä vuosilta 2024 ja 2025. Näitä yhteisöjä koskevien päästöoikeuksien myöntämistä ja vaatimusten noudattamista koskevia velvoitteita olisi sovellettava vuodesta 2026 alkaen. Tämä jaksotus mahdollistaa päästökaupan käynnistämisen näillä aloilla hallitusti ja tehokkaasti. Se mahdollistaisi myös EU:n rahoituksen ja jäsenvaltioiden toimenpiteiden käyttöönoton sen varmistamiseksi, että EU:n päästökauppa otetaan näillä kahdella alalla käyttöön sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla siten, että voidaan lieventää hiilen hinnan vaikutusta haavoittuviin kotitalouksiin ja liikenteen käyttäjiin.
(45)Koska rakennusten ja tieliikenteen aloilla on hyvin paljon vähäisten päästöjen aiheuttajia, sääntelyn kohdetta ei ole mahdollista määrittää kasvihuonekaasupäästöjä suoraan aiheuttavien yhteisöjen tasolla, kuten kiinteiden laitosten ja ilmailun tapauksessa. Teknisen toteutettavuuden ja hallinnollisen tehokkuuden vuoksi on tarkoituksenmukaisempaa vahvistaa sääntelyn kohde toimitusketjun alkupäähän. Uuden päästökauppajärjestelmän vaatimustenmukaisuusvelvoitteen laukaisevana toimintona olisi oltava sellaisten polttoaineiden luovuttaminen kulutukseen, joita käytetään polttoon rakennusten ja tieliikenteen aloilla, mukaan lukien poltto kuljetettaessa kasvihuonekaasuja geologista varastointia varten. Kaksinkertaisen kattavuuden välttämiseksi tämän ei tulisi kattaa direktiivin 2003/87/EY liitteen I mukaisissa muissa toiminnoissa käytettävien polttoaineiden luovuttamista kulutukseen.
(46)Näiden kahden uuden alan säännellyt yhteisöt ja sääntelyn kohde olisi määriteltävä neuvoston direktiivillä (EU) 2020/262 perustetun valmisteverojärjestelmän mukaisesti tarvittavin mukautuksin, koska kyseisessä direktiivissä vahvistetaan jo valmisteverojen maksamista varten luotu luotettava valvontajärjestelmä kaikille kulutukseen luovutetuille polttoainemäärille. Polttoaineiden loppukäyttäjiin näillä aloilla ei pitäisi soveltaa direktiivin 2003/87/EY mukaisia velvoitteita.
(47)Rakennusten ja tieliikenteen päästökaupan piiriin kuuluviin säänneltyihin yhteisöihin olisi sovellettava samanlaisia kasvihuonekaasujen päästölupavaatimuksia kuin kiinteiden laitosten toiminnanharjoittajiin. On tarpeen vahvistaa säännöt, jotka koskevat lupahakemuksia, lupien myöntämisen ehtoja, sisältöä ja uudelleentarkastelua sekä säänneltyyn yhteisöön liittyviä muutoksia. Jotta uusi järjestelmä voisi käynnistyä hallitusti, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uuden päästökaupan piiriin kuuluvilla säännellyillä yhteisöillä on voimassa oleva lupa järjestelmän käynnistyessä vuonna 2025.
(48)Uuden päästökaupan päästöoikeuksien kokonaismäärän olisi noudatettava lineaarista kehityspolkua vuoden 2030 päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi, ottaen huomioon rakennusten ja tieliikenteen kustannustehokas panostus eli 43 prosentin päästövähennykset vuoteen 2030 mennessä vuoteen 2005 verrattuna. Päästöoikeuksien kokonaismäärä olisi vahvistettava ensimmäisen kerran vuonna 2026, jotta voidaan noudattaa kehityspolkua, joka alkaa vuodesta 2024 vuoden 2024 päästörajojen arvosta (1 109 304 000 CO2t), joka lasketaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti näiden alojen kauden 2016–2018 viitepäästöjen perusteella. Lineaarisen vähennyskertoimen olisi näin ollen oltava 5,15 prosenttia. Vuodesta 2028 alkaen päästöoikeuksien kokonaismäärä olisi vahvistettava vuosilta 2024, 2025 ja 2026 raportoitujen keskimääräisten päästöjen perusteella, ja sitä olisi vähennettävä samalla absoluuttisella vuotuisella vähennyksellä, joka on vahvistettu vuodesta 2024 alkaen ja joka vastaa 5,43 prosentin lineaarista vähennyskerrointa suhteessa edellä määritellyn kehityspolun vastaavaan vuoden 2025 arvoon. Jos kyseiset päästöt ovat huomattavasti tätä kehityspolkuarvoa suuremmat ja jos tämä ero ei johdu pienimuotoisista eroista päästöjen mittausmenetelmissä, lineaarista vähennyskerrointa olisi mukautettava vaaditun päästövähennyksen saavuttamiseksi vuonna 2030.
(49)Päästöoikeuksien huutokauppa on yksinkertaisin ja taloudellisesti tehokkain menetelmä päästöoikeuksien jakamiseksi, ja sillä vältetään myös ansiottomat voitot. Sekä rakennusten että tieliikenteen alaan kohdistuu suhteellisen pieni tai olematon kilpailupaine unionin ulkopuolelta, eivätkä ne ole alttiita hiilivuodon riskille. Sen vuoksi rakennuksia ja tieliikennettä koskevat päästöoikeudet olisi jaettava ainoastaan huutokaupalla ilman ilmaisjakoa.
(50)Jotta varmistetaan rakennusten ja tieliikenteen päästökaupan sujuva käynnistyminen ja otetaan huomioon säänneltyjen yhteisöjen tarve suojata hinnat tai ostaa päästöoikeuksia etukäteen hinta- ja likviditeettiriskin pienentämiseksi, suurempi määrä päästöoikeuksia olisi huutokaupattava varhaisessa vaiheessa. Vuonna 2026 huutokaupattavien määrien olisi sen vuoksi oltava 30 prosenttia suuremmat kuin vuoden 2026 päästöoikeuksien kokonaismäärä. Tämä määrä riittäisi tarjoamaan likviditeettiä sekä siinä tapauksessa, että päästöjä vähennetään vähennystarpeiden mukaisesti, että siinä tapauksessa, että päästövähennykset toteutuvat vasta asteittain. Tätä huutokaupattavien päästöoikeuksien varhaista huutokauppaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan huutokauppaan liittyvässä delegoidussa säädöksessä, joka hyväksytään direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 4 kohdan nojalla.
(51)Huutokauppaosuuksien jakamista koskevat säännöt ovat erittäin merkityksellisiä jäsenvaltioille kertyvien huutokauppatulojen kannalta, erityisesti kun otetaan huomioon tarve vahvistaa jäsenvaltioiden kykyä puuttua sosiaalisiin vaikutuksiin, joita hiilen hintasignaali aiheuttaa rakennusten ja tieliikenteen aloilla. Huolimatta siitä, että näillä kahdella alalla on hyvin erilaiset ominaispiirteet, on aiheellista vahvistaa yhteinen jakamista koskeva sääntö, joka vastaa kiinteisiin laitoksiin sovellettavaa sääntöä. Suurin osa päästöoikeuksista olisi jaettava kaikkien jäsenvaltioiden kesken päästökaupan piiriin kaudella 2016–2018 kuuluneiden alojen päästöjen keskimääräisen jakautumisen perusteella.
(52)Hiilidioksidin hinnan käyttöönottoon tieliikenteessä ja rakennuksissa olisi yhdistettävä tehokas sosiaalinen korvaus, erityisesti kun otetaan huomioon nykyinen energiaköyhyyden taso. Noin 34 miljoonaa eurooppalaista ilmoitti vuonna 2018, etteivät he voineet pitää kotejaan riittävän lämpiminä, ja 6,9 prosenttia unionin väestöstä totesi vuonna 2019 tehdyssä EU:n laajuisessa tutkimuksessa, ettei heillä ollut varaa lämmittää kotejaan riittävästi. Tehokkaan sosiaalisen ja jakelukorvauksen aikaansaamiseksi jäsenvaltioita olisi vaadittava käyttämään huutokauppatulot ilmasto- ja energiatarkoituksiin, jotka on jo määritelty nykyistä päästökauppaa varten, mutta myös toimenpiteisiin, jotka lisätään erityisesti, jotta voidaan puuttua uusiin tieliikenteen ja rakennusten aloihin liittyviin huolenaiheisiin, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU mukaiset asiaan liittyvät politiikkatoimet. Huutokauppatulot olisi käytettävä uusien alojen päästökaupan sosiaalisten näkökohtien käsittelyyn kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuviin kotitalouksiin, mikroyrityksiin ja liikenteen käyttäjiin. Tässä hengessä uusi sosiaalinen ilmastorahasto tarjoaa jäsenvaltioille kohdennettua rahoitusta, jolla tuetaan niitä Euroopan kansalaisia, joihin energia- tai liikenneköyhyys vaikuttaa eniten tai jotka ovat vaarassa kärsiä siitä. Rahastolla edistetään oikeudenmukaisuutta ja yhteisvastuuta jäsenvaltioiden välillä ja niiden sisällä ja vähennetään samalla siirtymän aikaista energia- ja liikenneköyhyyden riskiä. Se perustuu nykyisiin yhteisvastuumekanismeihin ja täydentää niitä. Uuden rahaston varat vastaavat periaatteessa 25:tä prosenttia tuloista, joita odotetaan uudesta päästökaupasta kaudelta 2026–2032, ja ne toteutetaan niiden ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmien perusteella, jotka jäsenvaltioiden olisi esitettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 20.../nn mukaisesti. Lisäksi kunkin jäsenvaltion olisi käytettävä huutokauppatulonsa muun muassa rahoittamaan osan ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmiensa kustannuksista.
(53)Huutokauppatulojen käyttöä koskeva raportointi olisi yhdenmukaistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1999 käyttöön otetun nykyisen raportoinnin kanssa.
(54)Innovointi ja uusien vähähiilisten teknologioiden kehittäminen rakennusten ja tieliikenteen aloilla ovat ratkaisevan tärkeitä sen varmistamiseksi, että nämä alat edistävät kustannustehokkaasti odotettuja päästövähennyksiä. Sen vuoksi 150 miljoonaa päästöoikeutta rakennusten ja tieliikenteen alojen päästökaupasta olisi asetettava innovaatiorahaston käyttöön kustannustehokkaiden päästövähennysten edistämiseksi.
(55)Rakennusten ja tieliikenteen päästökaupan piiriin kuuluvien säänneltyjen yhteisöjen olisi palautettava todennettujen päästöjensä osalta päästöoikeuksia määrä, joka vastaa niiden kulutukseen luovuttamia polttoainemääriä. Niiden olisi palautettava päästöoikeuksia todennettujen päästöjensä osalta ensimmäisen kerran vuonna 2026. Hallinnollisen taakan minimoimiseksi rakennusten ja tieliikenteen päästökauppaan olisi sovellettava useita voimassa olevaan kiinteiden laitosten ja ilmailun päästökauppajärjestelmään sovellettavia sääntöjä tarvittavin mukautuksin. Tämä koskee erityisesti sääntöjä, jotka koskevat päästöoikeuksien siirtämistä, palauttamista ja mitätöimistä, sekä sääntöjä, jotka koskevat päästöoikeuksien voimassaoloa sekä seuraamuksia, toimivaltaisia viranomaisia ja jäsenvaltioiden raportointivelvollisuuksia.
(56)Jotta rakennusten ja tieliikenteen päästökauppa olisi tehokasta, päästöjä olisi voitava seurata erittäin varmasti ja kohtuullisin kustannuksin. Päästöt olisi kohdennettava säännellyille yhteisöille kulutukseen luovutettujen polttoainemäärien perusteella ja yhdistettynä päästökertoimeen. Säänneltyjen yhteisöjen olisi voitava luotettavasti ja täsmällisesti yksilöidä ja erottaa toisistaan alat, joilla polttoaineet luovutetaan kulutukseen, sekä polttoaineiden loppukäyttäjät, jotta vältetään ei-toivotut vaikutukset, kuten kaksinkertainen taakka. Jotta käytettävissä olisi tarpeeksi tietoa päästöoikeuksien kokonaismäärän vahvistamiseksi kaudeksi 2028–2030, säänneltyjen yhteisöjen, joilla on lupa järjestelmän käynnistyessä vuonna 2025, olisi raportoitava asiaan liittyvät aiemmat päästönsä vuodelta 2024.
(57)On aiheellista ottaa käyttöön toimenpiteitä, joilla puututaan mahdolliseen liiallisten hinnankorotusten riskiin, joka voi heikentää kotitalouksien ja yksityishenkilöiden valmiutta investoida kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämiseen, jos se on erityisen korkea rakennusten ja tieliikenteen päästökaupan alkaessa. Näiden toimenpiteiden olisi täydennettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2015/1814 perustetun ja vuonna 2019 käyttöön otetun markkinavakausvarannon tarjoamia suojatoimia. Vaikka markkinat määrittävät edelleen hiilen hinnan, suojatoimenpiteet käynnistetään sääntöihin perustuvalla automaatiolla, jolloin päästöoikeuksia vapautetaan markkinavakausvarannosta ainoastaan, jos päästöoikeuksien keskimääräisen hinnan nousuun perustuvat konkreettiset edellytykset täyttyvät. Tämän täydentävän mekanismin olisi myös oltava erittäin mukautumiskykyinen, jotta voidaan puuttua liialliseen epävakauteen, joka johtuu muista tekijöistä kuin markkinoiden perustekijöiden muuttumisesta. Toimenpiteet olisi mukautettava liiallisen hinnannousun eri tasoihin, jotka johtavat eriasteisiin interventioihin. Komission olisi seurattava tarkasti käynnistäviä edellytyksiä ja hyväksyttävä toimenpiteet kiireellisesti, kun edellytykset täyttyvät. Tämä ei vaikuta liitännäistoimenpiteisiin, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa kielteisten sosiaalisten vaikutusten torjumiseksi.
(58)Komission olisi seurattava rakennusten ja tieliikenteen päästökaupan soveltamista, myös sitä, missä määrin hinnat ovat lähentyneet nykyisen päästökauppajärjestelmän hintoja, ja tarvittaessa ehdotettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle uudelleentarkastelua näiden alojen päästökaupan tehokkuuden, hallinnon ja käytännön soveltamisen parantamiseksi hankitun tietämyksen ja hintojen lähentymisen perusteella. Komissio olisi velvoitettava toimittamaan ensimmäinen näitä asioita koskeva kertomus 1 päivään tammikuuta 2028 mennessä.
(59)Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2003/87/EY 3 gd artiklan 3 kohdan 12 artiklan 3 b kohdan ja 14 artiklan 1 kohdan yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Jotta voidaan varmistaa synergia nykyisen sääntelykehyksen kanssa, kyseisen direktiivin 14 ja 15 artiklassa tarkoitettu täytäntöönpanovallan siirto olisi laajennettava koskemaan tieliikenteen ja rakennusten aloja. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.
(60)Jotta voidaan antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia, komissiolle olisi siirrettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla valta hyväksyä delegoituja säädöksiä kyseisen direktiivin 10 artiklan 4 kohdan ja 10 a artiklan 8 kohdan mukaisesti. Jotta voidaan varmistaa synergia nykyisen sääntelykehyksen kanssa, direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 4 kohdassa ja 10 a artiklan 8 kohdassa tarkoitettu täytäntöönpanovallan siirto olisi laajennettava koskemaan tieliikennettä ja rakennuksia. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.
(61)Toimiva ja uudistettu EU:n päästökauppajärjestelmä, johon kuuluu markkinoita vakauttava väline, on eräs unionin keskeinen väline, jolla se voi saavuttaa vuodeksi 2030 sovitun tavoitteensa ja täyttää Pariisin sopimuksen mukaiset sitoumuksensa. Markkinavakausvarannon tarkoituksena on puuttua markkinoilla päästöoikeuksien tarjonnan ja kysynnän väliseen epätasapainoon. Päätöksen (EU) 2015/1814 3 artiklassa säädetään, että varantoa tarkastellaan uudelleen kolmen vuoden kuluttua sen käyttöönotosta kiinnittäen erityistä huomiota prosenttimäärään, jota käytetään määrittämään markkinavakausvarantoon lisättävien päästöoikeuksien määrä, kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärään liittyvään kynnysarvoon, jonka saavuttaminen aiheuttaa päästöoikeuksien ottamisen varantoon, sekä varannosta vapautettavien päästöoikeuksien määrään.
(62)Ottaen huomioon tarve antaa vahvempi viesti investoinneista, joiden avulla voidaan vähentää päästöjä kustannustehokkaalla tavalla, ja jotta voidaan vahvistaa EU:n päästökauppajärjestelmää, päätöstä (EU) 2015/1814 olisi muutettava niin, että nostetaan prosenttiosuutta, jota käytetään markkinavakausvarantoon vuosittain siirrettävien päästöoikeuksien määrittämiseksi. Lisäksi silloin, kun kierrossa olevien päästöoikeuksien määrä on pienempi, varantoon otettavien päästöoikeuksien määrän olisi oltava yhtä suuri kuin kierrossa olevien päästöoikeuksien määrän ja päästöoikeuksien ottamisen käynnistävän kynnysarvon välinen erotus. Tämä estäisi huutokaupattavien määrien huomattavaa epävarmuutta, joka syntyy, kun kierrossa olevien päästöoikeuksien määrä on lähellä kynnysarvoa, ja samalla varmistaisi, että ylijäämä saavuttaa sellaisen määrän, jolla hiilimarkkinoiden katsotaan toimivan tasapainoisesti.
(63)Lisäksi sen varmistamiseksi, että mitätöinnin jälkeen markkinavakausvarantoon jäävien päästöoikeuksien määrä on ennakoitavissa, varannossa olevien päästöoikeuksien mitätöinti ei saisi enää riippua edellisenä vuonna huutokaupattujen päästöoikeuksien määrästä. Sen vuoksi varannossa olevien päästöoikeuksien määräksi olisi vahvistettava 400 miljoonaa, mikä vastaa kierrossa olevien päästöoikeuksien määrän alempaa kynnysarvoa.
(64)Tähän direktiiviehdotukseen liittyvän vaikutustenarvioinnin analyysi osoitti myös, että ilmailun päästöoikeuksien nettokysyntä olisi sisällytettävä kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärään. Lisäksi, koska ilmailun päästöoikeuksia voidaan käyttää samalla tavalla kuin yleisiä päästöoikeuksia, ilmailun sisällyttäminen varantoon tekisi siitä täsmällisemmän ja siten paremman välineen markkinoiden vakauden varmistamiseksi. Kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärää laskettaessa olisi otettava huomioon ilmailun päästöt ja ilmailun päästöoikeudet tämän direktiivin voimaantuloa seuraavasta vuodesta alkaen.
(65)Kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän laskennan selventämiseksi päätöksessä (EU) 2015/1814 olisi täsmennettävä, että ainoastaan myönnetyt päästöoikeudet, joita ei lisätä markkinavakausvarantoon, sisällytetään päästöoikeuksien tarjontaan. Kaava ei myöskään saisi enää vähentää markkinavakausvarannossa olevien päästöoikeuksien määrää päästöoikeuksien tarjonnasta. Tällä muutoksella ei olisi olennaista vaikutusta kierrossa olevien päästöoikeuksien määrän laskennan tulokseen eikä myöskään kierrossa olevien päästöoikeuksien määrää tai varantoa koskeviin aikaisempiin laskelmiin.
(66)Jotta voidaan lieventää riskiä kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta, joka liittyy rakennusten ja tieliikenteen päästökaupan aloittamiseen, ja saada se kestämään paremmin markkinahäiriöitä, kyseisiin uusiin aloihin olisi sovellettava markkinavakausvarannon sääntöihin perustuvaa mekanismia. Jotta varanto voitaisiin ottaa käyttöön järjestelmän alusta alkaen, siihen olisi myönnettävä aluksi 600 miljoonaa päästöoikeutta tieliikenteen ja rakennusten päästökauppaa varten. Ensimmäisiin ala- ja ylärajoihin, jotka käynnistävät päästöoikeuksien vapauttamisen varannosta tai ottamisen varantoon, olisi sovellettava yleistä uudelleentarkastelulauseketta. Muiden seikkojen, kuten kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän tai varannosta vapautettujen tai sinne lisättyjen päästöoikeuksien määrän julkaisemisen, olisi oltava muita alojen koskevien varannon sääntöjen mukaisia.
(67)Asetusta (EU) 2015/757 on tarpeen muuttaa meriliikennealan sisällyttämiseksi EU:n päästökauppajärjestelmään. Asetusta (EU) 2015/757 olisi muutettava siten, että yritykset velvoitetaan raportoimaan yhtiötason yhdistetyt päästötiedot ja toimittamaan todennetut tarkkailusuunnitelmansa ja yhtiötason yhdistetyt päästötietonsa toimivaltaiselle hallintoviranomaiselle hyväksyttäväksi. Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan hiilidioksidipäästöjen tarkkailumenetelmiä ja tarkkailusääntöjä sekä muita asetuksessa (EU) 2015/757 vahvistettuja asiaankuuluvia tietoja, varmistetaan EU:n päästökauppajärjestelmän tehokas toiminta hallinnollisella tasolla ja täydennetään asetusta (EU) 2015/757 säännöillä, jotka koskevat hallintoviranomaisten suorittamaa tarkkailusuunnitelmien ja niihin tehtävien muutosten hyväksymistä, yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen tarkkailua, raportointia ja toimittamista sekä yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen todentamista ja todentamisraportin antamista yhtiötason yhdistetyistä päästötiedoista. Asetuksen (EU) 2015/757 nojalla tarkkailtavia, raportoitavia ja todennettavia tietoja voidaan käyttää myös muun samojen alustietojen tarkkailua, raportointia ja todentamista edellyttävän unionin lainsäädännön noudattamiseksi.
(68)Sen vuoksi direktiiviä 2003/87/EY, päätöstä (EU) 2015/1814 ja asetusta (EU) 2015/757 olisi muutettava,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Muutokset direktiiviin 2003/87/EY
Muutetaan direktiivi 2003/87/EY seuraavasti:
(1)Korvataan 2 artiklan 1 ja 2 kohta seuraavasti:
”1.
Tätä direktiiviä sovelletaan liitteissä I ja III tarkoitettuun toimintaan sekä liitteessä II lueteltuihin kasvihuonekaasuihin. Jos laitos, joka kuuluu EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalaan, koska sen polttoyksiköt toimivat yli 20 MW:n nimellisellä kokonaislämpöteholla, muuttaa tuotantoprosessejaan vähentääkseen kasvihuonekaasupäästöjään eikä enää ylitä kyseistä kynnysarvoa, se pysyy tuotantoprosessin muutoksen jälkeen EU:n päästökauppajärjestelmän piirissä 11 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun viisivuotisen kauden loppuun saakka.
2.
Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2010/75/EU(*) johtuvien vaatimusten soveltamista.
_________
(*) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).
(2)Muutetaan 3 artikla seuraavasti:
(a)Korvataan b alakohta seuraavasti:
”b) ’päästöillä’ jonkin laitoksen lähteistä ympäristöön päästettyjä kasvihuonekaasuja, liitteessä I tarkoitettuun ilmailutoimintaan käytettävästä ilma-aluksesta tai liitteessä I tarkoitettuun meriliikennetoimintaan käytettävistä aluksista ympäristöön päästettyjä tiettyjä tähän toimintaan liittyviä kaasuja tai liitteessä III tarkoitettuun toimintaan liittyviä ympäristöön päästettyjä kasvihuonekaasuja;”
(b)Korvataan d alakohta seuraavasti:
”d) ’kasvihuonekaasujen päästöluvalla’ 5, 6 ja 30 b artiklan mukaisesti myönnettyä lupaa;”
(c)Kumotaan u alakohta;
(d)Lisätään v–z alakohta seuraavasti:
”v) ’laivayhtiöllä’ laivan omistajaa tai muuta organisaatiota tai henkilöä, kuten liikenteen harjoittajaa tai ilman miehistöä rahdatun aluksen rahtaajaa, jolle aluksen omistaja on siirtänyt vastuun aluksen toiminnoista, ja joka on vastuun ottaessaan suostunut ottamaan hoitaakseen kaikki Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 336/2006(*) liitteessä I vahvistetusta alusten turvallista toimintaa ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä koskevasta kansainvälisestä turvallisuusjohtamissäännöstöstä johtuvat velvoitteet ja vastuut;
_________
(*) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 336/2006, annettu 15 päivänä helmikuuta 2006, kansainvälisen turvallisuusjohtamissäännöstön täytäntöönpanosta yhteisössä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 3051/95 kumoamisesta (EUVL L 64, 4.3.2006, s. 1).
w) ’laivayhtiöstä vastaavalla hallintoviranomaisella’ viranomaista, joka vastaa EU:n päästökauppajärjestelmän hallinnoinnista laivayhtiön osalta 3 gd artiklan mukaisesti;
x) ’säännellyllä yhteisöllä’ IV a luvun soveltamiseksi luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, lukuun ottamatta polttoaineiden loppukuluttajia, joka harjoittaa liitteessä III tarkoitettua toimintaa ja joka kuuluu johonkin seuraavista luokista:
i)jos polttoaine kulkee neuvoston direktiivin (EU) 2020/262(*) 3 artiklan 11 kohdassa määritellyn verottoman varaston kautta, mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa määritelty valtuutettu varastonpitäjä, joka on mainitun direktiivin 7 artiklan nojalla velvollinen maksamaan valmisteverosaatavan;
ii)jos i alakohtaa ei voida soveltaa, muu henkilö, joka on direktiivin (EU) 2020/262 7 artiklan nojalla velvollinen maksamaan valmisteverosaatavan tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien polttoaineiden osalta;
iii)jos i ja ii alakohtaa ei voida soveltaa, mikä tahansa muu henkilö, joka jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on rekisteröitävä valmisteverovelvollisuutta varten, mukaan lukien valmisteverosta vapautetut henkilöt, kuten neuvoston direktiivin 2003/96/EY(**) 21 artiklan 5 kohdan neljännessä alakohdassa säädetään;
iv)jos i, ii ja iii alakohtaa ei voida soveltaa tai jos useampi henkilö on yhteisvastuussa saman valmisteveron maksamisesta, mikä tahansa muu jäsenvaltion nimeämä henkilö.
_________
(*) Neuvoston direktiivi (EU) 2020/262, annettu 19 päivänä joulukuuta 2019, valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä (EUVL L 58, 27.2.2020, s. 4).
(**) Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).
y) ’polttoaineella’ IV a luvun soveltamiseksi mitä tahansa direktiivin 2003/96/EY liitteessä I olevissa taulukoissa A ja C lueteltuja polttoaineita sekä kaikkia muita kyseisen direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, joita myydään moottoripolttoaineina tai lämmityspolttoaineena;
z) ’kulutukseen luovutuksella’ IV a luvun soveltamiseksi samaa kuin direktiivin (EU) 2020/262 6 artiklan 3 kohdassa.”
(3)Korvataan II luvun otsikko seuraavasti:
”ILMAILU JA MERILIIKENNE”
(4)Korvataan 3 a artikla seuraavasti:
”3 a artikla
Soveltamisala
Tämän direktiivin 3 b–3 f artiklaa sovelletaan päästöoikeuksien jakamiseen ja myöntämiseen liitteessä I tarkoitetulle ilmailutoiminnalle. 3 g–3 ge artiklaa sovelletaan liitteessä I tarkoitettuun meriliikennetoimintaan.”
(5)Korvataan 3 f ja 3 g artikla seuraavasti:
”3 f artikla
Tarkkailu- ja raportointisuunnitelmat
Hallinnoivien jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin ilma-aluksen käyttäjä toimittaa kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tarkkailusuunnitelman, jossa esitetään toimenpiteitä päästöjen ja 3 e artiklan mukaiseen hakemukseen tarvittavien tonnikilometritietojen tarkkailemiseksi ja niistä raportoimiseksi, ja että toimivaltainen viranomainen hyväksyy tällaiset suunnitelmat 14 artiklassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti.
3 g artikla
Soveltaminen meriliikennetoimintaan
1.Päästöoikeuksien jakamista ja palautusvaatimusta sovelletaan meriliikennetoiminnassa 50 prosenttiin sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattomaan satamaan, 50 prosenttiin sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuulumattomasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan, 100 prosenttiin sellaisten alusten päästöistä, jotka tekevät matkoja, jotka alkavat jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvasta satamasta ja päättyvät jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan, ja 100 prosenttiin sellaisten alusten päästöistä, jotka ovat laiturissa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvassa satamassa.
2.Jäljempänä olevia 9, 9 a ja 10 artiklaa sovelletaan meriliikennetoimintaan samalla tavoin kuin muuhun EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvaan toimintaan.”
(6)Lisätään 3 ga–3 ge artikla seuraavasti:
”3 ga artikla
Meriliikenteen vaatimusten asteittainen käyttöönotto
Laivayhtiöt ovat velvollisia palauttamaan päästöoikeuksia seuraavan aikataulun mukaisesti:
(a)20 prosenttia vuodelta 2023 raportoiduista todennetuista päästöistä;
(b)45 prosenttia vuodelta 2024 raportoiduista todennetuista päästöistä;
(c)70 prosenttia vuodelta 2025 raportoiduista todennetuista päästöistä;
(d)100 prosenttia vuodelta 2026 ja kultakin sen jälkeiseltä vuodelta raportoiduista todennetuista päästöistä;
Jos vuosina 2023, 2024 ja 2025 palautettujen päästöoikeuksien määrä on pienempi kuin meriliikenteen todennetut päästöt, vastaava määrä päästöoikeuksia on mitätöitävä eikä huutokaupattava 10 artiklan mukaisesti, siinä vaiheessa kun todennettujen päästöjen ja palautettujen päästöoikeuksien välinen ero on todettu kunkin vuoden osalta.
3 gb artikla
Meriliikenteen päästöjen tarkkailu ja raportointi
Liitteessä I tarkoitetun meriliikennetoiminnan päästöjen osalta hallintoviranomaisen on varmistettava, että sen vastuulla oleva laivayhtiö seuraa asiaankuuluvia parametreja ja raportoi niistä raportointikauden aikana ja toimittaa yhtiötason yhdistetyt päästötiedot hallintoviranomaiselle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/757(*) II luvun mukaisesti.
_________
(*) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/757, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 55).
3 gc artikla
Meriliikenteen päästöjen todentaminen ja akkreditointi
Laivayhtiöstä vastaavan hallintoviranomaisen on varmistettava, että laivayhtiön 3 gb artiklan mukaisesti toimittamien laivayhtiötason yhdistettyjen päästötietojen raportoiminen varmennetaan asetuksen (EU) 2015/757(*) III luvussa vahvistettujen todentamis- ja akkreditointisääntöjen mukaisesti.
_________
(*) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/757, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta, raportoinnista ja todentamisesta sekä direktiivin 2009/16/EY muuttamisesta (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 55).
3 gd artikla
Laivayhtiöstä vastaava hallintoviranomainen
1. Laivayhtiöstä vastaavan hallintoviranomaisena on oltava
a) jäsenvaltiossa rekisteröidyn laivayhtiön tapauksessa se jäsenvaltio, jossa laivayhtiö on rekisteröity;
b) sellaisen laivayhtiön tapauksessa, jota ei ole rekisteröity jäsenvaltiossa, se jäsenvaltio, johon on kohdistunut suurin arvioitu määrä kyseisen laivayhtiön kahden viimeksi kuluneen tarkkailuvuoden aikana tekemien matkojen, jotka kuuluvat 3 g artiklan soveltamisalaan, satamakäynneistä;
c) sellaisen laivayhtiön tapauksessa, jota ei ole rekisteröity jäsenvaltiossa ja joka ei ole suorittanut mitään 3 g artiklassa määriteltyyn soveltamisalaan kuuluvaa matkaa kahtena edeltävänä tarkkailuvuonna, hallintoviranomainen on se jäsenvaltio, josta käsin laivayhtiö on aloittanut ensimmäisen 3 g artiklan soveltamisalaan kuuluvan matkansa.
Laivayhtiöstä vastaava hallintoviranomainen on tarvittaessa vaihdettava joka toinen vuosi.
2. Parhaan käytettävissä olevan tiedon perusteella komissio
a) julkaisee ennen 1 päivää helmikuuta 2024 luettelon laivayhtiöistä, jotka harjoittivat liitteessä I lueteltua 3 g artiklassa määriteltyyn soveltamisalaan kuuluvaa merenkulkualan toimintaa 1 päivänä tammikuuta 2023 tai sen jälkeen, ja yksilöi kunkin laivayhtiön osalta hallinnoivan viranomaisen 1 kohdan mukaisesti; sekä
b) saattaa sen jälkeen enintään kahden vuoden välein luettelon ajan tasalle laivayhtiöiden siirtämiseksi tarvittaessa toisen hallintoviranomaisen vastuulle tai sellaisten laivayhtiöiden sisällyttämiseksi, jotka ovat myöhemmin harjoittaneet liitteessä I lueteltua 3 g artiklassa määriteltyyn soveltamisalaan kuuluvaa merenkulkualan toimintaa.
3. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi, jotka koskevat hallintoviranomaisten tämän direktiivin nojalla harjoittamaa laivayhtiöiden hallinnointia. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
3 ge artikla
Raportointi ja uudelleentarkastelu
1. Komissio harkitsee mahdollisia muutoksia, jotka liittyvät maailmanlaajuiseen markkinaperusteiseen toimenpiteeseen, joka Kansainvälisen merenkulkujärjestön on määrä hyväksyä ja jonka tavoitteena on meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Jos tämä toimenpide hyväksytään, ja joka tapauksessa ennen vuoden 2028 maailmanlaajuista tilannekatsausta ja viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2028, komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se tarkastelee kyseistä toimenpidettä. Komissio voi tehdä kertomuksen jälkeen tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen tämän direktiivin muuttamisesta.
2. Komissio seuraa tämän luvun täytäntöönpanoa ja mahdollisia suuntauksia sellaisten laivayhtiöiden osalta, jotka pyrkivät välttämään tämän direktiivin vaatimusten noudattamista. Komissio ehdottaa tarvittaessa toimenpiteitä tällaisen välttelyn estämiseksi.”
(7)Korvataan 3 h artikla seuraavasti:
”3 h artikla
Soveltamisala
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan muuhun liitteessä I tarkoitettuun toimintaan kuin ilmailutoimintaan ja meriliikennetoimintaan liittyvien kasvihuonekaasujen päästölupien ja päästöoikeuksien jakamiseen ja myöntämiseen.”
(8)Korvataan 6 artiklan 2 kohdan e alakohta seuraavasti:
”e) velvoite palauttaa kunakin kalenterivuonna aiheutuneita, 15 artiklan mukaisesti todennettuja laitoksen kokonaispäästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia neljän kuukauden kuluessa kyseisen vuoden lopusta.”
(9)Muutetaan 8 artikla seuraavasti:
(a)Korvataan ilmaisu ”Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU(1)” ilmaisulla ”direktiivin 2010/75/EU” ja poistetaan alaviite 1;
(b)Lisätään kohta seuraavasti:
(c)”Komissio tarkastelee uudelleen yhteisvaikutusten tehokkuutta direktiivin 2010/75/EU kanssa. Ympäristön ja ilmaston kannalta merkityksellisiä lupia olisi koordinoitava, jotta voidaan varmistaa EU:n ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden tehokas ja nopeampi toteuttaminen. Komissio voi antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin mahdollisen tulevan uudelleentarkastelun yhteydessä.”
(10)Lisätään 9 artiklaan kohta seuraavasti:
”[Tämän muutoksen voimaantuloa seuraavana vuonna] koko unionin päästöoikeuksien määrää vähennetään [-- miljoonalla päästöoikeudella (määritellään sen mukaan, mikä on voimaantulopäivä)]. Samana vuonna koko unionin meriliikenteen päästöoikeuksien määrää kasvatetaan 79 miljoonalla päästöoikeudella. Vuodesta [lisätään tämän muutoksen voimaantuloa seuraava vuosi] alkaen lineaarinen vähennyskerroin on 4,2 prosenttia. Komissio julkaisee koko unionin päästöoikeuksien määrän kolmen kuukauden kuluessa [lisätään päivämäärä, jona muutos tulee voimaan].”
(11)Muutetaan 10 artikla seuraavasti:
(a)Korvataan 1 kohdan kolmas alakohta seuraavasti:
”Vuosina 2021–2030 kaksi prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä huutokaupataan sellaisen rahaston perustamiseksi, jolla parannetaan energiatehokkuutta ja nykyaikaistetaan tiettyjen jäsenvaltioiden, jäljempänä ’edunsaajajäsenvaltiot’, energiajärjestelmiä, kuten 10 d artiklassa säädetään, jäljempänä ’modernisaatiorahasto’. Tämän päästöoikeuksien määrän edunsaajajäsenvaltioita ovat ne jäsenvaltiot, joiden BKT asukasta kohden markkinahintoina oli alle 60 prosenttia unionin keskiarvosta vuonna 2013. Tätä päästöoikeuksien määrää vastaavat varat jaetaan liitteessä II b olevan A osan mukaisesti.
Lisäksi modernisaatiorahastoa varten huutokaupataan 2,5 prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä vuosien [direktiivin voimaantuloa seuraava vuosi] ja 2030 välisenä aikana. Tämän päästöoikeuksien määrän edunsaajajäsenvaltioita ovat ne jäsenvaltiot, joiden BKT asukasta kohden markkinahintoina oli alle 65 prosenttia unionin keskiarvosta vuosina 2016–2018. Tätä päästöoikeuksien määrää vastaavat varat jaetaan liitteessä II b olevan B osan mukaisesti.”
(b)Korvataan 3 kohdan ensimmäinen ja toinen virke seuraavasti:
”3. Jäsenvaltioiden on määritettävä päästöoikeuksien huutokaupasta saatujen tulojen käyttö, lukuun ottamatta tuloja, jotka on todettu SEUT-sopimuksen 311 artiklan 3 kohdan mukaisiksi omiksi varoiksi ja otettu unionin talousarvioon. Jäsenvaltioiden on käytettävä 2 kohdassa tarkoitetusta päästöoikeuksien huutokaupasta saadut tulot, lukuun ottamatta tuloja, jotka käytetään 10 a artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen välillisten hiilidioksidikustannusten korvaamiseen, yhteen tai useampaan seuraavista tarkoituksista:”
(c)Korvataan 3 kohdan h alakohta seuraavasti:
”h) energiatehokkuuden, kaukolämpöjärjestelmien ja lämpöeristyksen parantamiseen tähtäävät tai rahoitustukea tarjoavat toimenpiteet, joilla vastataan pieni- ja keskituloisiin kotitalouksiin liittyviin yhteiskunnallisiin näkökohtiin, mukaan lukien vääristävän verotuksen vähentäminen;”
(d)Korvataan 4 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti:
”4. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi huutokaupan ajoituksen, hallinnoinnin ja muiden näkökohtien osalta, mukaan lukien tulo-osuuden siirtäminen käytännössä unionin talousarvioon, sen varmistamiseksi, että huutokauppa toteutetaan avoimella, yhdenmukaistetulla ja syrjimättömällä tavalla.”
(12)Muutetaan 10 a artikla seuraavasti:
(a)Muutetaan 1 kohta seuraavasti:
i)Lisätään toisen alakohdan jälkeen kaksi alakohtaa seuraavasti:
”Niiden laitosten osalta, joita koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU(*) 8 artiklan 4 kohdan mukainen energiakatselmuksen suorittamista koskeva velvoite [artikla saatetaan ajan tasalle tarkistetun direktiivin kanssa], päästöoikeuksia jaetaan maksutta täysimääräisesti ainoastaan siinä tapauksessa, että katselmusta koskevan kertomuksen suositukset pannaan täytäntöön, jos kyseisten investointien takaisinmaksuaika on enintään viisi vuotta ja kyseisten investointien kustannukset ovat oikeasuhteisia. Muussa tapauksessa maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää vähennetään 25 prosenttia. Maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrää ei saa vähentää, jos toiminnanharjoittaja osoittaa toteuttaneensa muita toimenpiteitä, jotka johtavat katselmusta koskevassa kertomuksessa suositeltuja toimenpiteitä vastaaviin kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiin. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä on mukautettava vastaavasti.
Maksutta jaettavia päästöoikeuksia ei myönnetä toimialoilla tai toimialojen osilla toimiville laitoksille, jos ne kuuluvat muiden asetuksessa (EU).../... [viittaus: CBAM](**) vahvistettujen hiilivuodon riskin torjumiseksi toteutettavien toimenpiteiden piiriin. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä on mukautettava vastaavasti.
_________
(*) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).”
(**) [CBAM koko viittaus]
ii)Lisätään kolmannen alakohdan loppuun virke seuraavasti:
”Jotta voidaan tarjota lisäkannustimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi, määritettyjä unionin laajuisia ennakolta asetettuja vertailuarvoja on tarkistettava ennen kautta 2026–2030, jotta olemassa olevien tuotteiden vertailuarvojen määritelmiä ja järjestelmän rajoja voidaan mahdollisesti muuttaa.”
(b)Lisätään 1 a kohta seuraavasti:
”1 a. Maksutta jaettavia päästöoikeuksia ei myönnetä asetuksen [CBAM] liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuotannolle hiilirajamekanismin soveltamispäivästä alkaen.
Poiketen siitä, mitä edellisessä alakohdassa säädetään, näiden tuotteiden tuotantoon sovelletaan asetuksen [CBAM] ensimmäisinä toimintavuosina maksutta jaettavia päästöoikeuksia vähennettyinä määrinä. Näiden tuotteiden tuotantoon on sovellettava maksutta jaettavia päästöoikeuksia vähentävää kerrointa (CMAM-kerroin). CMAM-kerroin on 100 prosenttia [CBAM-asetuksen] voimaantulosta vuoden 2025 loppuun ja 90 prosenttia vuonna 2026, ja se laskee 10 prosenttiyksikköä vuodessa, joten kymmenentenä vuonna se on 0 prosenttia.
Maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähennys lasketaan vuosittain asetuksen [CBAM] liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuotantoon liittyvän maksutta jaettavien päästöoikeuksien kysynnän keskimääräisenä osuutena verrattuna kaikkien laitosten laskettuun maksutta jaettavien päästöoikeuksien kokonaiskysyntään 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ajanjaksona. Tähän sovelletaan CMAM-kerrointa.
Maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähentämisestä johtuvat päästöoikeudet asetetaan saataville innovaatioiden tukemiseksi 10 a artiklan 8 kohdan mukaisesti.”
(c)Muutetaan 2 kohta seuraavasti:
i)Korvataan kolmannen alakohdan c alakohta seuraavasti:
”c) vertailuarvot määritetään kaudeksi 2026–2030 samalla tavoin kuin a ja d alakohdassa säädetään, ja perusteena käytetään vuosien 2021 ja 2022 osalta 11 artiklan mukaisesti toimitettuja tietoja ja vuotuisen vähennyksen soveltamista kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2028 välillä.”
iii)Lisätään kolmanteen alakohtaan d alakohta seuraavasti:
”d) jos vuotuinen vähennys on yli 2,5 prosenttia tai alle 0,2 prosenttia, vertailuarvot kaudeksi 2026–2030 ovat kautena 2013–2020 sovellettavat vertailuarvot vähennettynä toisella näistä kahdesta prosenttiosuudesta sen mukaan, kumpi on merkityksellinen kunkin vuoden osalta vuosien 2008 ja 2028 välillä.”
iv)Korvataan neljäs alakohta seuraavasti:
”Poiketen tästä aromaattisia aineita ja synteesikaasuja koskevia vertailuarvoja mukautetaan samalla prosenttiosuudella kuin jalostamoiden vertailuarvoja, jotta säilytetään kyseisten tuotteiden tuottajien tasapuoliset toimintaedellytykset.”
(d)Kumotaan 3 ja 4 kohta;
(e)Korvataan 6 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:
”Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön taloudellisia toimenpiteitä toisen ja neljännen alakohdan mukaisesti sellaisten toimialojen tai toimialojen osien hyväksi, jotka ovat alttiita todelliselle hiilivuodon riskille sen vuoksi, että sähkön hintoihin siirretyistä kasvihuonekaasupäästöihin liittyvistä kustannuksista aiheutuu tosiasiallisesti merkittäviä välillisiä kustannuksia, edellyttäen, että tällaiset taloudelliset toimenpiteet ovat valtiontukisääntöjen mukaisia eivätkä etenkään aiheuta aiheettomia kilpailun vääristymiä sisämarkkinoilla. Hyväksytyillä taloudellisilla toimenpiteillä ei tulisi korvata maksutta jaettavien päästöoikeuksien jaon kattamia välillisiä kustannuksia 1 kohdan mukaisesti vahvistettujen vertailuarvojen mukaisesti. Jos jäsenvaltio käyttää määrän, joka on suurempi kuin 25 prosenttia sen vuoden, jona välilliset kustannukset aiheutuivat, huutokauppatuloista, sen on esitettävä syyt kyseisen määrän ylittämiseen.”
(f)Korvataan 7 kohdan toinen alakohta seuraavasti:
”Vuodesta 2021 alkaen päästöoikeudet, joita ei ole jaettu laitoksille 19, 20 ja 22 kohdan mukaisesti, lisätään tämän kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti varattujen päästöoikeuksien määrään.”
(g)Korvataan 8 kohta seuraavasti:
”8. 365 miljoonaa päästöoikeutta määrästä, joka voitaisiin muutoin jakaa maksutta tämän artiklan nojalla, ja 85 miljoonaa päästöoikeutta määrästä, joka voitaisiin muutoin huutokaupata 10 artiklan nojalla, sekä 10 a artiklan 1 a kohdassa tarkoitetusta maksutta jaettavien päästöoikeuksien vähennyksestä johtuvat päästöoikeudet on osoitettava rahastolle, jonka tarkoituksena on tukea innovointia vähähiilisiin teknologioihin ja prosesseihin sekä edistää saasteettomuustavoitteita, jäljempänä ’innovaatiorahasto’. Päästöoikeuksia, joita ei myönnetä ilma-alusten käyttäjille niiden toiminnan päättymisen vuoksi ja joita ei tarvita kattamaan kyseisten toiminnanharjoittajien palautusten vajetta, on käytettävä myös ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun innovaatiotukeen.
Lisäksi markkinavakausvarannosta peräisin olevalla 50 miljoonalla jakamattomalla päästöoikeudella täydennetään jäljellä olevia, 300 miljoonasta päästöoikeudesta saatavia tuloja, jotka ovat käytettävissä kaudella 2013–2020 komission päätöksen 2010/670/EU(*) mukaisesti, ja niitä käytetään oikea-aikaisesti ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun innovaatiotukeen. Lisäksi asetuksen (EU) [FuelEU Maritime] 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ulkoiset käyttötarkoitukseensa sidotut tulot osoitetaan innovaatiorahastoon, ja niitä hallinnoidaan tämän kohdan mukaisesti.
Innovaatiorahasto kattaa liitteessä I ja liitteessä III luetellut alat, mukaan lukien ympäristön kannalta turvallinen hiilidioksidin talteenotto ja hyödyntäminen, joka vaikuttaa merkittävästi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, ja hiili-intensiivisten tuotteiden korvaaminen liitteessä I luetelluilla aloilla tuotetuilla tuotteilla, minkä lisäksi innovaatiorahasto osaltaan edistää ympäristön kannalta turvalliseen hiilidioksidin talteenottoon ja geologiseen varastointiin tähtäävien hankkeiden rakentamista ja toimintaa sekä innovatiivisia uusiutuvien energialähteiden ja energian varastoinnin teknologioita maantieteellisesti tasapainoisesti jakautuneissa paikoissa. Innovaatiorahastosta voidaan myös tukea läpimurtoteknologioita ja -infrastruktuureja meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi sekä vähähiilisten ja hiilettömien polttoaineiden tuottamiseksi ilmailu-, rautatie- ja tieliikenteen käyttöön. Erityistä huomiota on kiinnitettävä [CBAM-asetuksen] soveltamisalaan kuuluvilla aloilla toteutettaviin hankkeisiin, joilla tuetaan vähähiilisiä teknologioita, hiilidioksidin talteenottoa ja hyödyntämistä, hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia, uusiutuvaa energiaa sekä energian varastointia koskevaa innovointia tavalla, joka edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä.
Kaikkien jäsenvaltioiden alueilla toteutettavat hankkeet, myös pienimuotoiset hankkeet, ovat tukikelpoisia. Tukea saavien teknologioiden on oltava innovatiivisia ja niiden ei tule olla kaupallisesti toteuttamiskelpoisia samassa mittakaavassa ilman tukea, mutta niiden on edustettava läpimurtoratkaisuja tai oltava riittävän kypsiä soveltamista varten esikaupallisessa mittakaavassa.
Komissio varmistaa, että innovaatiorahastoon tarkoitetut päästöoikeudet huutokaupataan 10 artiklan 4 kohdassa säädettyjen periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti. Huutokaupan tuotot katsotaan varainhoitoasetuksen 21 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuiksi ulkoisiksi käyttötarkoitukseensa sidotuiksi tuloiksi. Useamman kuin yhden varainhoitovuoden aikana toteutettavia toimia koskevat talousarviositoumukset voidaan jakaa usealle eri varainhoitovuodelle vuotuisiksi eriksi.
Hankkeet on valittava objektiivisten ja avointen perusteiden mukaisesti ottaen tarvittaessa huomioon, missä määrin hankkeilla edistetään päästövähennysten saavuttamista, jotka ovat selvästi alle 2 kohdassa tarkoitettujen vertailuarvojen. Hankkeilla on oltava potentiaalia laajaan soveltamiseen tai vähähiiliseen talouteen siirtymisestä aiheutuvien kustannusten merkittävään vähentämiseen asiaankuuluvilla toimialoilla. Hiilidioksidin talteenottoon ja hyödyntämiseen liittyvien hankkeiden on johdettava päästöjen nettovähennykseen ja varmistettava hiilidioksidipäästöjen välttäminen tai pysyvä varastointi. Ehdotuspyyntöjen kautta myönnettyjen avustusten tapauksessa enintään 60:a prosenttia hankkeiden asiaankuuluvista kustannuksista voidaan tukea, ja näistä kustannuksista enintään 40:n prosentin ei tarvitse olla riippuvainen kasvihuonekaasupäästöjen todennetusta välttämisestä, sillä edellytyksellä, että ennalta määritetyt välitavoitteet saavutetaan käytetyllä teknologialla. Tarjouskilpailumenettelyn kautta myönnetyn tuen sekä teknisen avun tapauksessa enintään 100:aa prosenttia hankkeiden asiaankuuluvista kustannuksista voidaan tukea.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän direktiivin täydentämiseksi koskien innovaatiorahaston toiminnan sääntöjä, mukaan lukien valintamenettelyt ja -perusteet, sekä tukikelpoisia aloja ja tuen eri tyyppejä koskevia teknisiä vaatimuksia.
Hanke voi saada tämän kohdan mukaisesta mekanismista tukea enintään 15 prosenttia tähän tarkoitukseen käytettävissä olevien päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Nämä päästöoikeudet on otettava huomioon 7 kohdan mukaisesti.”
_________
Komission päätös 2010/670/EU, annettu 3 päivänä marraskuuta 2010, sellaisten kaupallisten demonstrointihankkeiden, joiden tavoitteena on ympäristön kannalta turvallinen hiilidioksidin talteenotto ja geologinen varastointi, ja innovatiivisia uusiutuviin energialähteisiin liittyviä teknologioita käsittelevien demonstrointihankkeiden rahoittamista koskevista perusteista ja toimenpiteistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY perustetun yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän yhteydessä (EUVL L 290, 6.11.2010, s. 39).
(h)Korvataan 19 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti:
”19. Toimintansa lopettaneelle laitokselle ei saa jakaa maksutta päästöoikeuksia.”
(i)Lisätään 22 kohta seuraavasti:
”22. Kun on tarpeen tehdä korjauksia 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti maksutta jaettuihin päästöoikeuksiin, korjaukset tehdään tämän artiklan 7 kohdan mukaisesti varattujen päästöoikeuksien määrästä saaduista päästöoikeuksista tai lisäämällä siihen päästöoikeuksia.”
(13)Korvataan 10 c artiklan 7 kohta seuraavasti:
”Jäsenvaltioiden on vaadittava edun saavia sähköä tuottavia laitoksia ja verkonhaltijoita raportoimaan viimeistään kunkin vuoden 28 päivänä helmikuuta niiden valittujen investointien täytäntöönpanosta, mukaan lukien maksutta jaettujen päästöoikeuksien ja investoinneista aiheutuneiden kulujen tasapaino ja tuettujen investointien tyypit. Jäsenvaltioiden on raportoitava tästä komissiolle, ja komissio julkistaa nämä raportit.”
(14)Muutetaan 10 d artikla seuraavasti:
(a)Korvataan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta seuraavasti:
”1. Perustetaan kaudeksi 2021–2030 rahasto tukemaan edunsaajajäsenvaltioiden ehdottamia investointeja, mukaan lukien pienimuotoisten investointihankkeiden rahoitus, energiajärjestelmien nykyaikaistamiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi, jäljempänä ’modernisaatiorahasto’. Modernisaatiorahasto rahoitetaan 10 artiklan mukaisesta päästöoikeuksien huutokaupasta saaduilla tuloilla kyseisessä artiklassa tarkoitettujen edunsaajajäsenvaltioiden osalta.
Tuettujen investointien on oltava tämän direktiivin tavoitteiden sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon(*) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1119(**) sekä Pariisin sopimuksessa esitettyjen pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisia. Modernisaatiorahastosta ei anneta tukea fossiilisia polttoaineita käyttäville energiantuotantolaitoksille.”
_________
(*) COM(2019) 640 final.
(**) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta (eurooppalainen ilmastolaki) (EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1).”
(b)Korvataan 2 kohta seuraavasti:
”2. Vähintään 80 prosenttia modernisaatiorahastosta saatavista varoista on käytettävä tukemaan investointeja seuraaviin:
a)uusiutuvista lähteistä saatavan sähkön tuotanto ja käyttö;
b)uusiutuvista energialähteistä tuotettu lämpö ja jäähdytys;
c)kysyntäpuolen energiatehokkuuden parantaminen, mukaan lukien liikenne, rakennukset, maatalous ja jätehuolto;
d)energian varastointi ja energiaverkkojen nykyaikaistaminen, mukaan lukien kaukolämpöverkot, sähkönsiirtoverkot ja jäsenvaltioiden välisten yhteenliitäntöjen lisääminen;
e)pienituloisten kotitalouksien tukeminen, myös maaseudulla ja syrjäisillä alueilla, energiaköyhyyteen puuttumiseksi ja lämmitysjärjestelmien nykyaikaistamiseksi; sekä
f)oikeudenmukainen siirtymä edunsaajajäsenvaltioissa hiilestä riippuvaisilla alueilla niin, että tuetaan työntekijöiden uudelleensijoittamista, uudelleenkoulutusta ja ammattitaidon parantamista, koulutusta, työnhakualoitteita ja startup-yrityksiä käyden vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten kanssa.”
(15)Muutetaan 12 artikla seuraavasti:
(a)Korvataan 2 kohta seuraavasti:
”2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jonkin muun jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämät päästöoikeudet tunnustetaan toiminnanharjoittajan, ilma-aluksen käyttäjän tai laivayhtiön 3 kohdan mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi.”
(b)Kumotaan 2 a kohta;
(c)Korvataan 3 kohta seuraavasti:
”3. Jäsenvaltioiden, hallinnoivien jäsenvaltioiden ja laivayhtiöstä vastaavien hallintoviranomaisten on varmistettava, että kunkin vuoden 30 päivään huhtikuuta mennessä
a) kunkin laitoksen toiminnanharjoittaja palauttaa kyseisestä laitoksesta edellisenä kalenterivuonna aiheutuneita ja 15 artiklan mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia;
b) kukin ilma-aluksen käyttäjä palauttaa sen edellisenä kalenterivuonna aiheuttamia ja 15 artiklan mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia;
c) kukin laivayhtiö palauttaa sen edellisenä kalenterivuonna aiheuttamia ja 3 gc artiklan mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia.
Jäsenvaltioiden, hallinnoivien jäsenvaltioiden ja laivayhtiöstä vastaavien hallintoviranomaisten on varmistettava, että ensimmäisen alakohdan mukaisesti palautetut päästöoikeudet mitätöidään tämän jälkeen.”
(d)Korvataan 3 -a kohdan ensimmäinen virke seuraavasti:
”3 -a. Tarpeen mukaan ja niin kauan kuin tämä on tarpeellista EU:n päästökauppajärjestelmän ympäristövaikutusten suojelemiseksi EU:n päästökauppajärjestelmän toiminnanharjoittajat, ilma-aluksen käyttäjät ja laivayhtiöt eivät saa käyttää sellaisen jäsenvaltion myöntämiä päästöoikeuksia, jonka ilma-aluksen käyttäjiä, laivayhtiöitä ja muita toiminnanharjoittajia koskevat velvoitteet ovat päättyneet.”
(e)Lisätään 3 b kohta seuraavasti:
”3 b. Velvoitetta palauttaa päästöoikeuksia ei synny sellaisista kasvihuonekaasupäästöistä, jotka katsotaan talteen otetuiksi ja hyödynnetyiksi siten, että ne ovat pysyvästi sitoutuneet kemiallisesti tuotteeseen siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä.
Komission on määrä hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat vaatimuksia katsoa, että kasvihuonekaasut ovat pysyvästi sitoutuneet kemiallisesti tuotteeseen siten, että ne eivät joudu ilmakehään tavanomaisessa käytössä.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 22 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”
(16)Lisätään 14 artiklan 1 kohdan ensimmäiseen alakohtaan virkkeet seuraavasti:
”Näissä täytäntöönpanosäädöksissä on säädettävä, että jotta biomassan päästökerroin voidaan katsoa nollaksi, on sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001(*) vahvistettuja biomassan käyttöä koskevia kestävyyskriteerejä ja kasvihuonekaasupäästövähennyskriteerejä, joihin on tehty tarvittavat mukautukset tämän direktiivin soveltamiseksi. Niiden on täsmennettävä, miten otetaan huomioon sellaisten päästöjen varastointi, jotka ovat peräisin lähteiden, joiden päästökerroin on nolla, ja muiden lähteiden seoksesta. Niissä on myös täsmennettävä, miten otetaan huomioon muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden päästöt, ja varmistettava, että nämä päästöt otetaan huomioon ja vältetään kaksinkertainen laskenta.”
_________
(*) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).”
(17)Korvataan IV luvun otsikko seuraavasti:
”ILMAILUUN, MERILIIKENTEESEEN JA KIINTEISIIN LAITOKSIIN SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖKSET”
(18)Muutetaan 16 artikla seuraavasti:
(a)Korvataan 2 kohta seuraavasti:
”2. Jäsenvaltioiden on varmistettava niiden toiminnanharjoittajien, ilma-alusten käyttäjien ja laivayhtiöiden nimien julkistaminen, jotka ovat rikkoneet tämän direktiivin vaatimuksia palauttaa riittävä määrä päästöoikeuksia.”
(b)Lisätään 3 a kohta seuraavasti:
”3 a. Edellä 3 kohdassa säädettyjä seuraamuksia sovelletaan myös laivayhtiöihin.”
(c)Lisätään 11 a kohta seuraavasti:
”11 a. Tulosataman jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi, kun se on antanut ensin asianomaiselle laivayhtiölle mahdollisuuden esittää huomautuksensa, antaa laivayhtiöille, jotka eivät ole täyttäneet palauttamisvaatimuksia kahdella tai useammalla perättäisellä raportointikaudella ja joiden osalta vaatimusten noudattamista ei ole onnistuttu varmistamaan muilla täytäntöönpanotoimenpiteillä, karkotusmääräyksen, joka on annettava tiedoksi komissiolle, Euroopan meriturvallisuusvirastolle (EMSA), muille jäsenvaltioille ja asianomaiselle lippuvaltiolle. Karkotusmääräyksen seurauksena jokaisen jäsenvaltion, lukuun ottamatta sitä jäsenvaltiota, jonka lipun alla alus purjehtii, on kiellettävä asianomaisen laivayhtiön aluksilta pääsy satamiinsa, kunnes laivayhtiö täyttää palauttamisvelvoitteet 12 artiklan mukaisesti. Kun alus purjehtii jonkin jäsenvaltion lipun alla, asianomaisen jäsenvaltion on, kun se on antanut ensin kyseiselle laivayhtiölle tilaisuuden esittää huomautuksensa, määrättävä alus pysäytettäväksi, kunnes laivayhtiö täyttää velvoitteensa. Tämän kohdan säännökset eivät rajoita merihädässä olevien alusten tapauksessa sovellettavien kansainvälisten merenkulkua koskevien sääntöjen soveltamista.”
(19)Korvataan 18 b artikla seuraavasti:
”18 b artikla
Euroopan meriturvallisuusviraston ja muiden asiaankuuluvien organisaatioiden antama apu
Komissio ja hallintoviranomaiset voivat 3 c artiklan 4 kohdan sekä 3 f, 3 gb, 3 gc, 3 gd, 3 ge ja 18 a artiklan mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi pyytää apua Euroopan meriturvallisuusvirastolta tai muulta asiaankuuluvalta organisaatiolta ja tehdä tätä varten asianmukaisia sopimuksia näiden järjestöjen kanssa.”
(20)Lisätään 30 artiklan 2 kohtaan virke seuraavasti:
”Hiilirajamekanismin piiriin kuuluviin aloihin sovellettavia toimenpiteitä tarkastellaan säännöllisesti uudelleen asetuksen xxx [viittaus CBAM] soveltamisen perusteella.”
(21)Lisätään 30 artiklan jälkeen IV a luku seuraavasti:
”IV a LUKU
RAKENNUSTEN JA TIELIIKENTEEN PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄ
30 a artikla
Soveltamisala
Tämän luvun säännöksiä sovelletaan päästöihin, kasvihuonekaasujen päästölupiin, päästöoikeuksien myöntämiseen ja palauttamiseen, tarkkailuun, raportointiin ja todentamiseen liitteessä III tarkoitetun toiminnan osalta. Tätä lukua ei sovelleta II, II a ja III luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin.
30 b artikla
Kasvihuonekaasujen päästöluvat
1.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen mikään säännelty yhteisö ei harjoita liitteessä III tarkoitettua toimintaa, ellei kyseisellä säännellyllä yhteisöllä ole toimivaltaisen viranomaisen 2 ja 3 kohdan mukaisesti myöntämää lupaa.
2.Säännellyn yhteisön toimivaltaiselle viranomaiselle 1 kohdan nojalla jättämän tämän luvun mukaista kasvihuonekaasujen päästölupaa koskevan hakemuksen on sisällettävä vähintään kuvaus seuraavista:
(a)säännelty yhteisö;
(b)polttoainetyypit, joita se luovuttaa kulutukseen ja joita käytetään polttoon liitteessä III määritellyillä rakennusten ja tieliikenteen aloilla, sekä tapa, jolla se vapauttaa kyseiset polttoaineet kulutukseen;
(c)liitteessä III tarkoitettua toimintaa varten kulutukseen luovutettujen polttoaineiden loppukäyttö;
(d)päästöjen tarkkailemiseksi ja niistä raportoimiseksi suunnitellut toimenpiteet 14 ja 30 f artiklassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti;
(e)yleistajuinen tiivistelmä a–d kohdassa tarkoitetuista tiedoista.
3.Toimivaltainen viranomainen myöntää kasvihuonekaasujen päästöluvan, jolla myönnetään lupa 1 kohdassa tarkoitetulle säännellylle yritykselle liitteessä III tarkoitettua toimintaa varten, jos se on vakuuttunut siitä, että yhteisö kykenee tarkkailemaan päästöjä, jotka vastaavat liitteen III mukaisesti kulutukseen luovutettuja polttoainemääriä, ja raportoimaan niistä.
4.Kasvihuonekaasujen päästölupien on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:
(f)säännellyn yhteisön nimi ja osoite;
(g)kuvaus keinoista, joilla säännelty yhteisö luovuttaa polttoaineet kulutukseen tämän luvun soveltamisalaan kuuluvilla aloilla;
(h)luettelo polttoaineista, joita säännelty yritys luovuttaa kulutukseen tämän luvun soveltamisalaan kuuluvilla aloilla;
(i)edellä 14 artiklassa tarkoitetuissa säädöksissä vahvistetut vaatimukset täyttävä tarkkailusuunnitelma;
(j)edellä 14 artiklassa tarkoitetuissa säädöksissä vahvistetut raportointivaatimukset;
(k)velvoite palauttaa 15 artiklan mukaisesti todennettuja kunakin kalenterivuonna aiheutuneita kokonaispäästöjä vastaava määrä tämän luvun mukaisesti myönnettyjä päästöoikeuksia neljän kuukauden kuluessa kyseisen vuoden lopusta.
5.Jäsenvaltiot voivat sallia, että säännellyt yhteisöt saattavat tarkkailusuunnitelmia ajan tasalle muuttamatta lupaa. Säänneltyjen yhteisöjen on toimitettava ajan tasalle saatetut tarkkailusuunnitelmat toimivaltaiselle viranomaiselle hyväksyttäviksi.
6.Säännellyn yhteisön on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista suunnitelluista muutoksista, jotka koskevat sen toiminnan luonnetta tai sen kulutukseen luovuttamia polttoaineita ja jotka saattavat edellyttää kasvihuonekaasujen päästöluvan saattamista ajan tasalle. Toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa saatettava lupa ajan tasalle 14 artiklassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti. Jos tämän luvun soveltamisalaan kuuluva säännelty yhteisö muuttuu, toimivaltaisen viranomaisen on saatettava lupa ajan tasalle ja merkittävä siihen uuden säännellyn yhteisön nimi ja osoite.
30 c artikla
Päästöoikeuksien kokonaismäärä
1.
Tämän luvun mukaisesti kunakin vuonna vuodesta 2026 alkaen myönnettävien päästöoikeuksien määrää koko unionissa vähennetään lineaarisesti vuodesta 2024 alkaen. Vuoden 2024 arvo määritellään vuoden 2024 päästörajoiksi, jotka lasketaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842(*) 4 artiklan 2 kohdan mukaisten vertailupäästöjen perusteella tämän luvun soveltamisalaan kuuluvilla aloilla soveltaen lineaarista vähentämisen kehityspolkua kaikkiin kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluviin päästöihin. Määrää vähennetään vuoden 2024 jälkeen vuosittain 5,15 prosentin lineaarisella vähennyskertoimella. Komissio julkaisee 1 päivään tammikuuta 2024 mennessä koko unionin päästöoikeuksien määrän vuodeksi 2026.
2.
Tämän luvun mukaisesti kunakin vuonna vuodesta 2028 alkaen myönnettävien koko unionin päästöoikeuksien määrää vähennetään lineaarisesti vuodesta 2025 alkaen tämän luvun mukaisesti raportoitujen vuosien 2024–2026 keskimääräisten päästöjen perusteella. Päästöoikeuksien määrää vähennetään 5,43 prosentin lineaarisella vähennyskertoimella, paitsi jos sovelletaan liitteessä III a olevan 1 kohdan edellytyksiä, jolloin määrää vähennetään lineaarisella vähennyskertoimella, jota mukautetaan liitteessä III a olevassa 2 kohdassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Komissio julkaisee 30 päivään kesäkuuta 2027 mennessä koko unionin päästöoikeuksien määrän vuodeksi 2028 sekä tarvittaessa mukautetun lineaarisen vähennyskertoimen.
_________
(*) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, sitovista vuotuisista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä jäsenvaltioissa vuosina 2021–2030, joilla edistetään ilmastotoimia Pariisin sopimuksen sitoumusten täyttämiseksi, sekä asetuksen (EU) N:o 525/2013 muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 26).
30 d artikla
Päästöoikeuksien huutokauppa liitteessä III tarkoitettua toimintaa varten
1.Tämän luvun soveltamisalaan kuuluvat päästöoikeudet huutokaupataan vuodesta 2026 alkaen, paitsi jos ne siirretään päätöksellä (EU) 2015/1814 perustettuun markkinavakausvarantoon. Tämän luvun soveltamisalaan kuuluvat päästöoikeudet huutokaupataan erillään II, II a ja III luvun soveltamisalaan kuuluvista päästöoikeuksista.
2.Tämän luvun mukainen päästöoikeuksien huutokauppa aloitetaan vuonna 2026 määrällä, joka vastaa 130:tä prosenttia vuonna 2026 huutokaupattavien päästöoikeuksien määrästä ja joka määritetään kyseisen vuoden koko unionin päästöoikeuksien määrän ja vastaavien huutokauppaosuuksien ja -määrien perusteella 3, 5 ja 6 kohdan mukaisesti. Huutokaupattavia lisämääriä on käytettävä ainoastaan päästöoikeuksien palauttamiseen 30 e artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja ne on vähennettävä kaudella 2028–2030 huutokaupattavista määristä. Näitä varhaisia huutokauppoja koskevat ehdot vahvistetaan 7 kohdan ja 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
Vuonna 2026 luodaan 600 miljoonaa tämän luvun soveltamisalaan kuuluvaa päästöoikeutta markkinavakausvarantoon päätöksen (EU) 2015/1814 1 a artiklan 3 kohdan mukaisesti.
3.Tämän luvun mukaisesti myönnetyt 150 miljoonaa päästöoikeutta huutokaupataan ja kaikki näistä huutokaupoista saatavat tulot asetetaan 10 a artiklan 8 kohdan mukaisesti perustetun innovaatiorahaston käyttöön. Tässä kohdassa tarkoitettuihin päästöoikeuksiin sovelletaan 10 a artiklan 8 kohtaa.
4.Jäsenvaltioiden on huutokaupattava tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien päästöoikeuksien kokonaismäärä sen jälkeen, kun siitä on vähennetty 3 kohdassa tarkoitetut määrät, ja jaettava se jäsenvaltioiden välillä osuuksina, jotka ovat samansuuruiset kuin kyseisen jäsenvaltion osuus asetuksen (EU) 2018/842 4 artiklan 2 kohdan mukaisista vertailupäästöistä tämän luvun soveltamisalaan kuuluvilla aloilla keskimäärin kaudella 2016–2018.
5.Jäsenvaltioiden on määritettävä 4 kohdassa tarkoitetusta päästöoikeuksien huutokaupasta saatujen tulojen käyttö, lukuun ottamatta tuloja, jotka on todettu SEUT-sopimuksen 311 artiklan 3 kohdan mukaisiksi omiksi varoiksi ja otettu unionin talousarvioon. Jäsenvaltioiden on käytettävä tulonsa yhteen tai useampaan 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun toimintaan tai yhteen tai useampaan seuraavista:
(a)toimenpiteet, joiden tarkoituksena on vähentää rakennusten lämmityksen ja jäähdytyksen hiilidioksidipäästöjä tai rakennusten energiatarpeita, mukaan lukien uusiutuvien energialähteiden integrointi ja niihin liittyvät direktiivin 2012/27/EU [viittaus päivitettävä: tarkistettu direktiivi] 7 artiklan 11 kohdan, 12 artiklan ja 20 artiklan mukaiset toimenpiteet, sekä toimenpiteet taloudellisen tuen antamiseksi pienituloisille kotitalouksille heikoimmin suoriutuvissa rakennuksissa;
(b)toimenpiteet, joiden tarkoituksena on päästöttömien ajoneuvojen käyttöönoton nopeuttaminen tai taloudellisen tuen antaminen vähäpäästöisten ajoneuvojen täysin yhteentoimivan tankkaus- ja latausinfrastruktuurin käyttöönottoon tai toimenpiteet, joilla kannustetaan siirtymistä julkisiin liikennemuotoihin ja parannetaan multimodaalisuutta, tai taloudellisen tuen antaminen pieni- ja keskituloisiin liikenteen käyttäjiin liittyviin yhteiskunnallisiin näkökohtiin vastaamiseksi.
Jäsenvaltioiden on käytettävä osa tämän artiklan mukaisesti saaduista huutokauppatuloista vastaamiseksi tämän luvun mukaisen päästökaupan yhteiskunnallisiin näkökohtiin painottaen erityisesti haavoittuvia kotitalouksia, haavoittuvia mikroyrityksiä ja haavoittuvia liikenteen käyttäjiä, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksessa (EU) 20.../n [sosiaalista ilmastorahastoa koskeva asetus](*). Jos jäsenvaltio toimittaa komissiolle [ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelman] kyseisen asetuksen mukaisesti, jäsenvaltion on käytettävä kyseiset tulot muun muassa kyseisen suunnitelman rahoittamiseen.
Jäsenvaltioiden katsotaan täyttäneen tämän kohdan säännökset, jos ne ovat hyväksyneet ja panevat täytäntöön verotuksellisia tai rahoitustukipolitiikkoja tai rahoitustukea tarjoavia sääntelypolitiikkoja, jotka on laadittu ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tarkoituksia varten ja joiden arvo vastaa tässä luvussa tarkoitetusta päästöoikeuksien huutokaupasta saatuja tuloja.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tulojen käytöstä ja tämän kohdan nojalla toteutetuista toimista sisällyttämällä nämä tiedot Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999(**) nojalla toimitettuihin kertomuksiinsa.
6.Tämän luvun mukaisesti myönnettyihin päästöoikeuksiin sovelletaan 10 artiklan 4 ja 5 kohtaa.
_________
(*) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).
(**) [lisätään viite]
30 e artikla
Päästöoikeuksien siirto, palautus ja mitätöiminen
1.Tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin, säänneltyihin yhteisöihin ja päästöoikeuksiin sovelletaan 12 artiklaa, lukuun ottamatta 12 artiklan 2 a, 3 ja 3 a kohtaa, 4 kohdan kolmatta ja neljättä virkettä sekä 5 kohtaa. Tätä varten
(a)viittauksia päästöihin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin;
(b)viittauksia laitosten toiminnanharjoittajiin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin säänneltyihin yhteisöihin;
(c)viittauksia päästöoikeuksiin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöoikeuksiin.
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava 1 päivästä tammikuuta 2027 alkaen, että säännelty yhteisö palauttaa joka vuosi 30 päivään huhtikuuta mennessä 15 ja 30 f artiklan mukaisesti todennettuja edellisen vuoden kokonaispäästöjä vastaavan määrän, joka vastaa liitteen III mukaisesti kulutukseen luovutettuja polttoainemääriä, tämän luvun soveltamisalaan kuuluvia päästöoikeuksia, ja että nämä päästöoikeudet mitätöidään sen jälkeen.
30 f artikla
Tarkkailu, raportointi, päästöjen todentaminen ja akkreditointi
1.Tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin, säänneltyihin yhteisöihin ja päästöoikeuksiin sovelletaan 14 ja 15 artiklaa. Tätä varten
(a)viittauksia päästöihin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin;
(b)viittauksia liitteessä I tarkoitettuun toimintaan on pidettävä viittauksina liitteessä III tarkoitettuun toimintaan;
(c)viittauksia toiminnanharjoittajiin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin säänneltyihin yhteisöihin;
(d)viittauksia päästöoikeuksiin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöoikeuksiin.
2.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin säännelty yhteisö tarkkailee kunakin kalenterivuonna vuodesta 2025 alkaen päästöjä, jotka vastaavat liitteen III mukaisesti kulutukseen luovutettuja polttoainemääriä. Niiden on myös varmistettava, että kukin säännelty yhteisö raportoi näistä päästöistä toimivaltaiselle viranomaiselle seuraavana vuonna vuodesta 2026 alkaen 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti.
3.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kukin säännelty yhteisö, jolla on 30 b artiklan mukainen lupa 1 päivänä tammikuuta 2025, raportoi historialliset päästönsä vuoden 2024 osalta 30 päivään maaliskuuta 2025 mennessä.
4.Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säännellyt yritykset pystyvät yksilöimään ja dokumentoimaan luotettavasti ja täsmällisesti polttoainetyypeittäin kulutukseen luovutetun polttoaineen täsmälliset määrät, joita käytetään polttoon rakennusten ja tieliikenteen aloilla, kuten liitteessä III yksilöidään, sekä säänneltyjen yritysten kulutukseen luovuttamien polttoaineiden loppukäytön. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet välttääkseen riskin, että tämän luvun soveltamisalaan kuuluvat päästöt ja II, II a ja III luvun soveltamisalaan kuuluvat päästöt lasketaan kahteen kertaan. Yksityiskohtaiset säännöt kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi annetaan 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
5.Tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien päästöjen tarkkailua ja raportointia koskevat periaatteet esitetään liitteessä IV olevassa C osassa.
6.Tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien päästöjen todentamisperusteet esitetään liitteessä V olevassa C osassa.
30 g artikla
Hallinnointi
Tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin, säänneltyihin yhteisöihin ja päästöoikeuksiin sovelletaan 13 artiklaa, 15 a artiklaa, 16 artiklan 1, 2, 3, 4 ja 12 kohtaa sekä 17, 18, 19, 20, 21, 22, 22 a, 23 ja 29 artiklaa. Tätä varten
(a)viittauksia päästöihin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöihin;
(b) viittauksia toiminnanharjoittajiin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin säänneltyihin yhteisöihin;
(c)viittauksia päästöoikeuksiin on pidettävä viittauksina tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöoikeuksiin.
30 h artikla
Liiallisen hinnannousun johdosta toteutettavat toimenpiteet
1.Jos päästöoikeuksien keskimääräinen hinta 10 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksytyn säädöksen mukaisesti järjestetyissä huutokaupoissa on yli kolmena peräkkäisenä kuukautena yli kaksinkertainen verrattuna päästöoikeuksien keskimääräiseen hintaan kolmena edeltävänä kuukautena tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien päästöoikeuksien huutokaupoissa, komissio tekee pikaisesti päätöksen 50 miljoonan tämän luvun soveltamisalaan kuuluvan päästöoikeuden vapauttamisesta markkinavakausvarannosta päätöksen (EU) 2015/1814 1 a artiklan 7 kohdan mukaisesti.
2.Jos päästöoikeuksien keskimääräinen hinta 10 artiklan 4 kohdan nojalla hyväksytyn säädöksen mukaisesti järjestetyissä huutokaupoissa on yli kolmena peräkkäisenä kuukautena yli kolminkertainen verrattuna päästöoikeuksien keskimääräiseen hintaan kuutena edeltävänä kuukautena tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien päästöoikeuksien huutokaupoissa, komissio tekee pikaisesti päätöksen 150 miljoonan tämän luvun soveltamisalaan kuuluvan päästöoikeuden vapauttamisesta markkinavakausvarannosta päätöksen (EU) 2015/1814 1 a artiklan 7 kohdan mukaisesti.
30 i artikla
Tämän luvun uudelleentarkastelu
Komissio antaa 1 päivään tammikuuta 2028 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän luvun säännösten täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse niiden tehokkuudesta, hallinnoinnista ja käytännön soveltamisesta, mukaan lukien päätöksen (EU) 2015/1814 mukaisten sääntöjen soveltaminen ja tämän luvun mukaisten päästöoikeuksien käyttö niiden tahojen velvoitteiden täyttämiseksi, joita II, II a ja III luvun vaatimusten noudattamisvelvoite koskee. Komissio voi tarvittaessa antaa kertomuksen yhteydessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tämän luvun muuttamisesta. Komission olisi arvioitava 31 päivään lokakuuta 2031 mennessä, onko mahdollista sisällyttää liitteen III kattamat alat päästökauppajärjestelmään, joka kattaa direktiivin 2003/87/EY liitteessä 1 luetellut alat.”
(22)Muutetaan direktiivin 2003/87/EY liitteet I, II b, IV ja V tämän direktiivin liitteen I mukaisesti, ja lisätään direktiiviin 2003/87/EY liitteet III, III a ja III b tämän direktiivin liitteen I mukaisesti.
2 artikla
Muutokset päätökseen (EU) 2015/1814
Muutetaan päätös (EU) 2015/1814 seuraavasti:
(1)Muutetaan 1 artikla seuraavasti:
(a)Korvataan 4 kohdan toinen virke seuraavasti:
”Kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän perustana kunakin vuonna on niiden kyseisen kauden aikana 1 päivästä tammikuuta 2008 myönnettyjen päästöoikeuksien kumulatiivinen määrä, joita ei ole lisätty varantoon, mukaan lukien päästöoikeudet, jotka kyseisenä kautena on myönnetty direktiivin 2003/87/EY, sellaisena kuin se oli voimassa 18 päivään maaliskuuta 2018 saakka, 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sekä laitosten hyödyntämät oikeudet käyttää EU:n päästökauppajärjestelmän nojalla kansainvälisiä hyvityksiä ennen 31 päivää joulukuuta kyseisenä vuonna syntyneiden päästöjen osalta; tästä vähennetään EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvista laitoksista peräisin olevat todennettujen päästöjen kumulatiiviset määrät tonneina 1 päivän tammikuuta 2008 ja kyseisen vuoden 31 päivän joulukuuta väliseltä ajalta sekä direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 4 kohdan mukaisesti mitätöidyt päästöoikeudet.”
(b)Lisätään 4 a kohta seuraavasti:
”4 a. Kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän laskennassa otetaan [tämän direktiivin voimaantuloa seuraavasta vuodesta] alkaen huomioon ilmailun ja meriliikenteen osalta kyseisen vuoden alusta alkaen myönnettyjen päästöoikeuksien määrä sekä ilma-alusten käyttäjien ja alusten liikenteenharjoittajien palauttamien päästöoikeuksien määrä niiden päästöjen osalta, joita koskevia päästöoikeuksia voidaan käyttää EU:n päästökauppajärjestelmän velvoitteiden täyttämiseksi.
Direktiivin 2003/87/EY 3 ga artiklan mukaisesti mitätöidyt päästöoikeudet katsotaan kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän laskemista varten myönnetyiksi päästöoikeuksiksi.”
(c)Korvataan 5 ja 5 a kohta seuraavasti:
”5. Jos kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on jonakin vuonna 833–1 096 miljoonaa, direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta jäsenvaltioiden huutokauppaamien päästöoikeuksien määrästä vähennetään päästöoikeuksia määrä, joka vastaa kierrossa olevien päästöoikeuksien määrän, sellaisena kuin se on vahvistettu uusimmassa tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa julkaisussa, ja 833 miljoonan erotusta, ja mainittu määrä lisätään varantoon 12 kuukauden jaksoksi, joka alkaa kyseisen vuoden syyskuun 1 päivästä. Jos kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on yli 1 096 miljoonaa, direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta jäsenvaltioiden huutokauppaamien päästöoikeuksien määrästä vähennetään päästöoikeuksia määrä, joka vastaa 12:ta prosenttia kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärästä, ja mainittu määrä lisätään varantoon 12 kuukauden jaksoksi, joka alkaa kyseisen vuoden syyskuun 1 päivästä. Poiketen siitä, mitä edellisessä virkkeessä säädetään, prosenttiosuus kaksinkertaistetaan 31 päivään joulukuuta 2030 saakka.
Direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuja päästöoikeuksia ei 31 päivään joulukuuta 2030 saakka oteta huomioon määritettäessä jäsenvaltioiden osuuksia kyseisestä kokonaismäärästä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta tämän kohdan mukaisesti vähennettävien päästöoikeuksien kokonaismäärään.
5 a. Ellei 3 artiklan mukaisesti toteutetussa ensimmäisessä uudelleentarkastelussa toisin päätetä, vuodesta 2023 alkaen ne varannossa säilytettävät päästöoikeudet, joiden määrä on yli 400 miljoonaa, eivät enää ole voimassa.”
(2)Lisätään 1 a artikla seuraavasti:
”1 a artikla
Markkinavakausvarannon toiminta rakennusten ja tieliikenteen aloilla
1.Direktiivin 2003/87/EY IV a luvun soveltamisalaan kuuluvat päästöoikeudet lisätään tämän päätöksen 1 artiklan mukaisesti perustetun varannon erilliseen osioon ja vapautetaan siitä tässä artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.
2.Tämän artiklan mukainen varantoon lisääminen alkaa 1 päivänä syyskuuta 2027. Direktiivin 2003/87/EY IV a luvun soveltamisalaan kuuluvat päästöoikeudet lisätään varantoon, säilytetään siellä ja vapautetaan sieltä erillään tämän päätöksen 1 artiklan soveltamisalaan kuuluvista päästöoikeuksista.
3.Vuonna 2026 luodaan 1 kohdassa tarkoitettu osio direktiivin 2003/87/EY 30 d artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti. Tässä kohdassa tarkoitetut päästöoikeudet, joita ei vapauteta varannosta 1 päivään tammikuuta 2031 mennessä, eivät ole enää voimassa.
4.Komissio julkaisee direktiivin 2003/87/EY IV a luvun soveltamisalaan kuuluvien kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärän kunkin vuoden osalta seuraavan vuoden 15 päivään toukokuuta mennessä erikseen 1 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan kuuluvien kierrossa olevien päästöoikeuksien määrästä. Kierrossa olevien tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien päästöoikeuksien kokonaismäärä tiettynä vuonna on direktiivin 2003/87/EY IV a luvun soveltamisalaan kuuluvien 1 päivänä tammikuuta 2026 jälkeen myönnettyjen päästöoikeuksien kumulatiivinen määrä, josta on vähennetty direktiivin 2003/87/EY IV a luvun soveltamisalaan kuuluvien todennettujen päästöjen kumulatiivinen määrä tonneina kyseisen vuoden 1 päivänä tammikuuta 2026 ja 31 päivä joulukuuta välisenä aikana sekä direktiivin 2003/87/EY IV a luvun soveltamisalaan kuuluvat direktiivin 2003/87/EY 12 artiklan 4 kohdan mukaisesti mitätöidyt päästöoikeudet. Ensimmäisen kerran määrä julkaistaan 15 päivään toukokuuta 2027 mennessä.
5.Jos kierrossa olevien päästöoikeuksien määrä, sellaisena kuin se on vahvistettu uusimmassa tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa julkaisussa, on jonakin vuonna yli 440 miljoonaa, IV a luvun soveltamisalaan kuuluvasta jäsenvaltioiden direktiivin 2003/87/EY 30 d artiklan mukaisesti huutokauppaamien päästöoikeuksien määrästä vähennetään 100 miljoonaa, ja mainittu määrä lisätään varantoon 12 kuukauden jaksoksi, joka alkaa kyseisen vuoden syyskuun 1 päivästä.
6.Jos kierrossa olevien päästöoikeuksien kokonaismäärä on jonakin vuonna alle 210 miljoonaa, varannosta vapautetaan 100 miljoonaa päästöoikeutta, jotka kuuluvat IV a luvun soveltamisalaan, ja ne lisätään IV a luvun soveltamisalaan kuuluvaan jäsenvaltioiden direktiivin 2003/87/EY 30 d artiklan mukaisesti huutokauppaamien päästöoikeuksien määrään. Jos varannossa on alle 100 miljoonaa päästöoikeutta, kaikki varannossa olevat päästöoikeudet vapautetaan tämän kohdan nojalla.
7.Direktiivin 2003/87/EY 30 h artiklan mukaisesti varannosta vapautettavat määrät lisätään IV a luvun soveltamisalaan kuuluvaan jäsenvaltioiden direktiivin 2003/87/EY 30 d artiklan mukaisesti huutokauppaamien päästöoikeuksien määrään kolmen kuukauden kuluessa direktiivin 2003/87/EY 30 h artiklan nojalla hyväksytyn toimenpiteen soveltamisen alkamisesta.
8.Direktiivin 2003/87/EY IV a luvun soveltamisalaan kuuluviin päästöoikeuksiin sovelletaan 1 artiklan 8 kohtaa ja 3 artiklaa.”
3 artikla
Muutokset asetukseen (EU) 2015/757
Muutetaan asetus (EU) 2015/757 seuraavasti:
(1)Lisätään 3 artiklaan q ja r alakohta seuraavasti:
”q)
’hallintoviranomaisella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY* 3 gd artiklassa tarkoitettua laivayhtiöstä vastaavaa hallintoviranomaista;
r) ’yhtiötason yhdistetyillä päästötiedoilla’ niiden hiilidioksidipäästöjen summaa, jotka yhtiön on ilmoitettava direktiivin 2003/87/EY mukaisesti kaikkien sen vastuulla raportointikauden aikana olevien alusten osalta.
*
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta unionissa ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32).”
(2)Lisätään 4 artiklaan 8 kohta seuraavasti:
”8.
Yhtiöiden on ilmoitettava vastuullaan olevien alusten yhtiötason yhdistetyt päästötiedot raportointikaudella 11 a artiklan mukaisesti.”
(3)Korvataan 5 artiklan 2 kohta seuraavasti:
”2.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti liitteessä I esitettyjen menetelmien ja liitteessä II annettujen sääntöjen muuttamiseksi siten, että niissä otetaan huomioon direktiivin 2003/87/EY tarkistukset, asianomaiset kansainväliset säännöt sekä kansainväliset ja eurooppalaiset vaatimukset. Siirretään komissiolle myös valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti liitteiden I ja II muuttamiseksi siten, että niissä esitettyjen tarkkailumenetelmien osia täsmennetään teknologisen ja tieteellisen kehityksen perusteella, ja jotta voidaan varmistaa direktiivillä 2003/87/EY perustetun EU:n päästökauppajärjestelmän tehokas toiminta.”
(4)Muutetaan 6 artikla seuraavasti:
(a)Korvataan 5 kohta seuraavasti:
”5. Yhtiöiden on käytettävä tarkkailusuunnitelmia, jotka perustuvat vakiomuotoisiin asiakirjamalleihin, ja tarkkailusuunnitelmat on toimitettava automatisoituja järjestelmiä ja tietojenvaihtomuotoja käyttäen. Kyseiset asiakirjamallit sekä niiden yhdenmukaista soveltamista ja automaattista siirtoa koskevat tekniset säännöt annetaan komission täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”
(b)Lisätään 6, 7 ja 8 kohta seuraavasti:
”6. Yhtiöiden on kolmen kuukauden kuluessa [tarkistetun päästökauppadirektiivin voimaantulopäivästä] toimitettava vastuussa olevalle hallintoviranomaiselle kunkin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan aluksensa tarkkailusuunnitelma, joka todentajan on ensin arvioitava tämän asetuksen mukaiseksi.
7. Sen estämättä, mitä 6 kohdassa säädetään, yhtiön on niiden alusten osalta, joihin tätä asetusta sovelletaan ensimmäistä kertaa [tarkistetun päästökauppadirektiivin voimaantulopäivän] jälkeen, toimitettava todentajalle tämän asetuksen vaatimusten mukainen tarkkailusuunnitelma ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin viimeistään kolme kuukautta sen jälkeen, kun asianomainen alus on ensimmäistä kertaa saapunut jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan.
8. Vastuussa olevien hallintoviranomaisten on kahden vuoden kuluessa [tarkistetun päästökauppadirektiivin] voimaantulopäivästä hyväksyttävä tarkkailusuunnitelmat, jotka yhtiöt ovat toimittaneet komission toisen alakohdan nojalla hyväksymissä delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Niiden alusten osalta, joihin [tarkistettua päästökauppadirektiiviä] sovelletaan ensimmäistä kertaa sen voimaantulon jälkeen, vastuussa olevan hallintoviranomaisen on hyväksyttävä toimitettu tarkkailusuunnitelma neljän kuukauden kuluessa siitä, kun alus on saapunut jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvaan satamaan, komission toisen alakohdan nojalla hyväksymissä delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi hallintoviranomaisten suorittamaa valvontasuunnitelmien hyväksymistä koskevien sääntöjen osalta.”
(5)Muutetaan 7 artikla seuraavasti:
(a)Korvataan 4 kohdan toinen virke seuraavasti:
”Todentaja ilmoittaa yhtiölle arvioinnin jälkeen, ovatko kyseiset muutokset vaatimusten mukaisia. Yhtiön on toimitettava muutettu tarkkailusuunnitelmansa vastuussa olevalle hallintoviranomaiselle, kun se on saanut todentajalta ilmoituksen siitä, että tarkkailusuunnitelma on vaatimusten mukainen.”
(b)Lisätään 5 kohta seuraavasti:
”5.
Hallintoviranomaisen on hyväksyttävä 2 kohdan a, b, c ja d alakohdan nojalla tehdyt tarkkailusuunnitelman muutokset komission tämän kohdan toisen alakohdan nojalla hyväksymissä delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi hallintoviranomaisten suorittamaa valvontasuunnitelmien muutosten hyväksymistä koskevien sääntöjen osalta.”
(6)Lisätään 10 artiklan ensimmäiseen alakohtaan k alakohta seuraavasti:
”k) meriliikennetoiminnan yhteenlasketut kokonaishiilidioksidipäästöt, jotka on ilmoitettava direktiivin 2003/87/EY mukaisesti.”
(7)Lisätään 11 a artikla seuraavasti:
”11 a artikla
Yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen raportointi ja toimittaminen
1.Yhtiöiden on määritettävä raportointikauden aikana yhtiötason yhdistetyt päästötiedot päästöraportin ja 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun selvityksen tietojen perusteella kunkin niiden vastuulla raportointikauden aikana olleen aluksen osalta 4 kohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.
2. Yhtiön on vuodesta 2024 alkaen toimitettava vastuussa olevalle hallintoviranomaiselle kunkin vuoden maaliskuun 31 päivään mennessä yhtiötason yhdistetyt päästötiedot, jotka kattavat direktiivin 2003/87/EY nojalla 4 kohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti raportoitavat meriliikennetoiminnan päästöt raportointikaudella ja jotka todennetaan tämän asetuksen III luvun mukaisesti, jäljempänä ’todennetut yhtiötason yhdistetyt päästötiedot’.
3. Hallintoviranomainen voi vaatia yrityksiä toimittamaan todennetut yhtiötason yhdistetyt päästötiedot ennen 31 päivää maaliskuuta mutta aikaisintaan 28 päivänä helmikuuta.
4. Siirretään komissiolle valta antaa 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi säännöillä, jotka koskevat yhtiötason yhdistettyjen tietojen tarkkailua ja raportointia sekä yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen toimittamista hallintoviranomaiselle.”
(8)Muutetaan 12 artikla seuraavasti:
(a)Korvataan otsikko seuraavasti:
”Päästöselvityksen muoto ja yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen raportointi”
(b)Korvataan 1 kohta seuraavasti:
”1. Päästöselvitys ja yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen raportointi on toimitettava automatisoituja järjestelmiä ja tietojenvaihtomuotoja käyttäen, mukaan lukien sähköiset asiakirjamallit.
(9)Muutetaan 13 artikla seuraavasti:
(a)Korvataan 2 kohta seuraavasti:
”2. Todentajan on arvioitava, ovatko päästöselvitys ja 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu selvitys 8–12 artiklassa ja liitteissä I ja II asetettujen vaatimusten mukaisia.”
(b)Lisätään 5 ja 6 kohta seuraavasti:
”5. Todentajan on arvioitava, ovatko yhtiötason yhdistetyt päästötiedot 6 kohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen vaatimusten mukaiset.
Jos todentaja katsoo riittävällä varmuudella, että yhtiötason yhdistetyt päästötiedot eivät sisällä olennaisia väärintulkintoja, todentajan on annettava todentamisraportti, jonka mukaan yhtiötason yhdistetyt päästötiedot on todennettu tyydyttäviksi 6 kohdan nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.
6. Siirretään komissiolle valta antaa 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi säännöillä, jotka koskevat yhtiötason yhdistettyjen tietojen todentamista ja todentamisraportin antamista.”
(10)Muutetaan 14 artikla seuraavasti:
(a)Korvataan 2 kohdan d alakohta seuraavasti:
”d) laskelmia, joilla määritetään direktiivin 2003/87/EY mukaisesti raportoitavat meriliikenteen kokonaishiilidioksidipäästöt ja yhteenlasketut kokonaishiilidioksidipäästöt;”
(b)Lisätään 4 kohta seuraavasti:
”4. Harkitessaan yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen todentamista todentajan on arvioitava raportoitujen tietojen täydellisyyttä ja johdonmukaisuutta yhtiön toimittamien tietojen kanssa, mukaan lukien sen todennetut päästöselvitykset ja 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu selvitys.”
(11)Lisätään 15 artiklaan 6 kohta seuraavasti:
”6.
Yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen todentamisen osalta todentajan ja yhtiön on noudatettava toisen alakohdan nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistettuja todentamissääntöjä. Todentaja ei saa todentaa yhtiön vastuulla olevan kunkin aluksen päästöselvitystä ja 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua selvitystä.
Siirretään komissiolle valta antaa 23 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi säännöillä, jotka koskevat yhtiötason yhdistettyjen päästötietojen todentamista, mukaan lukien todentamismenetelmät ja -menettely.”
(12)Korvataan 16 artiklan 1 kohta seuraavasti:
”1.
Kansallinen akkreditointielin akkreditoi asetuksen (EY) N:o 765/2008 nojalla tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tehtäviin todentajan, joka arvioi tarkkailusuunnitelmia, päästöselvityksiä ja yhtiötason yhdistettyjä päästötietoja sekä antaa todentamisraportteja ja vaatimustenmukaisuusasiakirjoja tämän asetuksen mukaisesti.”
(13)Korvataan 20 artiklan 3 kohta seuraavasti:
”3. Tulosataman jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi, kun se on antanut ensin asianomaiselle yhtiölle mahdollisuuden esittää huomautuksensa, antaa aluksille, jotka eivät ole täyttäneet tarkkailu- ja raportointivaatimuksia kahdella tai useammalla perättäisellä raportointikaudella ja joiden osalta vaatimusten noudattamista ei ole onnistuttu varmistamaan muilla täytäntöönpanotoimenpiteillä, karkotusmääräyksen, joka on annettava tiedoksi komissiolle, EMSAlle, muille jäsenvaltioille ja asianomaiselle lippuvaltiolle. Karkotusmääräyksen seurauksena jokaisen jäsenvaltion, lukuun ottamatta sitä jäsenvaltiota, jonka lipun alla alus purjehtii, on kiellettävä asianomaiselta alukselta pääsy satamiinsa, kunnes yhtiö täyttää tarkkailu- ja raportointivelvoitteet 11 ja 18 artiklan mukaisesti. Kun alus purjehtii jonkin jäsenvaltion lipun alla, asianomaisen jäsenvaltion on, kun se on antanut ensin kyseiselle yhtiölle tilaisuuden esittää huomautuksensa, määrättävä alus pysäytettäväksi, kunnes yhtiö täyttää velvoitteensa. Mainittujen velvoitteiden noudattaminen vahvistetaan antamalla voimassa oleva vaatimustenmukaisuusasiakirja tiedoksi sille toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle, joka antoi karkotusmääräyksen. Tämän kohdan säännökset eivät rajoita merihädässä olevien alusten tapauksessa sovellettavien kansainvälisten merenkulkua koskevien sääntöjen soveltamista.”
(14)Muutetaan 23 artikla seuraavasti:
(a)Lisätään 2 kohtaan alakohta seuraavasti:
”Siirretään komissiolle [tarkistetun tarkkailu-, raportointi- ja todentamisasetuksen] voimaantulosta määräämättömäksi ajaksi 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat EU:n päästökauppajärjestelmän toiminnan varmistamista, sekä 6 artiklan 8 kohdassa, 7 artiklan 5 kohdassa, 11 a artiklan 4 kohdassa, 13 artiklan 6 kohdassa ja 15 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.”
(b)Korvataan 3 kohdassa ilmaisu ”5 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 5 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa” ilmaisulla ”5 artiklan 2 kohdassa, 6 artiklan 8 kohdassa, 7 artiklan 5 kohdassa, 11 a artiklan 4 kohdassa, 13 artiklan 6 kohdassa, 15 artiklan 5 kohdassa, 15 artiklan 6 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa”, ja korvataan 5 kohdassa ilmaisu ”5 artiklan 2 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan ja 16 artiklan 3 kohdan” ilmaisulla ”5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 8 kohdan, 7 artiklan 5 kohdan, 11 a artiklan 4 kohdan, 13 artiklan 6 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan, 15 artiklan 6 kohdan ja 16 artiklan 3 kohdan”.
4 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1.Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 1 ja 2 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 31 päivään joulukuuta 2023 mennessä. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.
2.Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
3.Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
5 artikla
Siirtymäsäännökset
1.Noudattaessaan tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädettyä velvoitettaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallista lainsäädäntöä, jolla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan u alakohta, 10 a artiklan 3 ja 4 kohta, 10 c artiklan 7 kohta ja liitteessä I oleva 1 kohta, sellaisena kuin niitä sovelletaan [tämän direktiivin voimaantulopäivää edeltävänä päivänä], sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2025 saakka.
6 artikla
Direktiivin 3 artiklan soveltamispäivä
Asetuksen 3 artiklaa sovelletaan [tarkistetun päästökauppadirektiivin voimaantulopäivästä].
7 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
8 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tämän direktiivin 3 artikla on kuitenkin kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä
Euroopan parlamentin puolesta
Neuvoston puolesta
Puhemies
Puheenjohtaja
SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS
Sisältö
1.
PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA
1.1.
Ehdotuksen/aloitteen nimi
1.2.
Toimintalohko(t)
1.3.
Ehdotus/aloite liittyy
1.4.
Tavoite (Tavoitteet)
1.4.1.
Yleistavoite (Yleistavoitteet)
1.4.2.
Erityistavoite (Erityistavoitteet)
1.4.3.
Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset
1.4.4.
Tulosindikaattorit
1.5.
Ehdotuksen/aloitteen perustelut
1.5.1.
Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu
1.5.2.
EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla
1.5.3.
Vastaavista toimista saadut kokemukset
1.5.4.
Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin
1.5.5.
Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen
1.6.
Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset
1.7.
Hallinnointitapa (Hallinnointitavat)
2.
HALLINNOINTI
2.1.
Seuranta- ja raportointisäännöt
2.2.
Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)
2.2.1.
Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle
2.2.2.
Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä
2.2.3.
Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista
2.3.
Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi
3.
EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET
3.1.
Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat
3.2.
Arvioidut vaikutukset määrärahoihin
3.2.1.
Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin
3.2.2.
Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset
3.2.3.
Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin
3.2.4.
Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa
3.2.5.
Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet
3.3.
Arvioidut vaikutukset tuloihin
SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS
PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA
1.1.Ehdotuksen/aloitteen nimi
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 2003/87/EY ja päätöksen (EU) 2015/1814 muuttamisesta EU:n päästökauppajärjestelmän lujittamiseksi ja laajentamiseksi unionin vuodelle 2030 asettamien ilmastotavoitteiden mukaisesti.
1.2.Toimintalohko(t)
Otsake 3 – Luonnonvarat ja ympäristö
Osasto 9 – Ympäristö ja ilmastotoimet
1.3.Ehdotus/aloite liittyy
◻ uuteen toimeen
◻ uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen
✓ käynnissä olevan toimen jatkamiseen
◻ yhden tai useamman toimen sulauttamiseen tai uudelleen suuntaamiseen johonkin toiseen/uuteen toimeen
1.4.Tavoite (Tavoitteet)
1.4.1.Yleistavoite (Yleistavoitteet)
Tarkistaa päästökauppadirektiiviä tavalla, joka vastaa vuoden 2030 ilmastotavoitetta, jotta nettokasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä ja ilmastoneutraalius voidaan saavuttaa asteittain ja tasapainoisesti vuoteen 2050 mennessä kustannustehokkaalla ja johdonmukaisella tavalla ottaen samalla huomioon tarve oikeudenmukaiseen siirtymään sekä kaikkien alojen osallistumiseen EU:n ilmastotoimiin.
1.4.2.Erityistavoite (Erityistavoitteet)
Erityistavoite nro 1
EU:n päästökauppajärjestelmän vahvistaminen sen nykyisellä soveltamisalalla, jotta voidaan asianmukaisesti edistää kokonaistavoitetta eli kasvihuonekaasupäästöjen vähentymistä vähintään 55 prosentilla vuoden 1990 tasosta.
Erityistavoite nro 2
Jatkuvan tehokkaan suojelun varmistaminen aloille, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille, ja vähähiilisten teknologioiden käyttöönottoon kannustaminen.
Erityistavoite nro 3
Siirtymän sosiaalisiin vaikutuksiin ja vaikutusten jakautumiseen puuttuminen tarkastelemalla huutokauppatulojen käyttöä sekä vähähiilisyyttä edistävien rahoitusmekanismien kokoa ja toimintaa.
Erityistavoite nro 4
Sen varmistaminen, että muut kuin EU:n päästökauppajärjestelmään tällä hetkellä sisällytetyt alat osallistuvat kustannustehokkaasti tarvittaviin päästövähennyksiin EU:n tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen sitoumusten mukaisesti, erityisesti sisällyttämällä meriliikenteen päästöt EU:n päästökauppajärjestelmään ja muuttamalla asetusta (EU) 2015/757 siten, että se soveltuu päästökauppaan.
Erityistavoite nro 5
Sen varmistaminen, että muut kuin EU:n päästökauppajärjestelmään tällä hetkellä sisällytetyt alat osallistuvat kustannustehokkaasti tarvittaviin päästövähennyksiin EU:n tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen sitoumusten mukaisesti, muun muassa sisällyttämällä rakennusten ja tieliikenteen päästöt EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin varmistaen samalla synergiat näihin aloihin kohdistuvien muiden täydentävien toimenpiteiden kanssa;
Erityistavoite nro 6
Markkinavakausvarannon tarkistaminen vastaavan oikeudellisen velvoitteen mukaisesti sekä sen suunnitteluun mahdollisesti tehtävien muutosten tarkastelu markkinavakausvarantoa koskevan päätöksen oikeudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja sellaisten ongelmien käsittelemiseksi, joita saattaa nousta esiin tavoitetason nostamisen yhteydessä.
1.4.3.Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset
Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen
Nykyistä päästökauppalainsäädäntöä tarkistettiin vuonna 2018, jolloin tavoitteeksi asetettiin EU:n päästökauppajärjestelmän päästöjen vähentäminen 43 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasoon verrattuna. Tämä vastasi koko EU:n talouden laajuista tavoitetta vähentää päästöjä vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Jos lainsäädäntöä ei muuteta, päästökauppajärjestelmään tällä hetkellä kuuluvat talouden alat eivät edistä riittävästi EU:n tarkistettuun kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisvähennystavoitetta eli 55 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna.
Tällä aloitteella luodaan tarvittavat puitteet odotettujen päästövähennysten saavuttamiseksi seuraavilla toimilla:
- EU:n päästökauppajärjestelmän sovittaminen eurooppalaiseen ilmastolakiin kirjattuun korotettuun ilmastotavoitteeseen eli vähintään 55 prosentin vähennykseen nettopäästöissä.
- innovaatiorahaston vahvistaminen vauhdittamalla vähähiilisten teknologioiden nopeaa laajentamista markkinoille, jotta EU voi saavuttaa päästövähennystavoitteensa.
- modernisaatiorahaston vahvistaminen, jotta voidaan tukea energiajärjestelmien nykyaikaistamista alhaisemman tulotason jäsenvaltioissa.
- sen varmistaminen, että meriliikenneala osallistuu kustannustehokkaasti tarvittaviin päästövähennyksiin EU:n tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen sitoumusten mukaisesti erityisesti huolehtimalla vähintään ETA:n sisäisen meriliikenteen päästöistä.
- sen varmistaminen, että tieliikenteen ja rakennusten alat edistävät asiaankuuluvalla tavalla uuden kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteen saavuttamista.
Kehystä tarkistetaan siten, että säilytetään nykyisen päästökauppajärjestelmän eheys ja otetaan huomioon tarve puuttua jakelua koskeviin huolenaiheisiin ja energiaköyhyyteen.
1.4.4.Tulosindikaattorit
Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen etenemistä ja tuloksia seurataan.
Indikaattori 1: kasvihuonekaasupäästövähennysten taso EU:ssa vuonna 2030 (55 prosentin vähennystavoite vuoteen 1990 verrattuna, kuten se on vahvistettu eurooppalaisessa ilmastolaissa).
Indikaattori 2: kasvihuonekaasupäästövähennysten taso EU:n nykyisen päästökauppajärjestelmän kattamilla aloilla vuonna 2030 (61 prosentin vähennystavoite vuoteen 2005 verrattuna)
Indikaattori 3: kasvihuonekaasupäästövähennysten taso tieliikenteen ja rakennusten uudessa päästökauppajärjestelmässä vuonna 2030 (43 prosentin vähennystavoite vuoteen 2005 verrattuna).
Kasvihuonekaasupäästövähennysten tasot EU:ssa raportoidaan asetuksen (EU) 2018/1999 ja muun päästökauppajärjestelmän seurantaan ja raportointiin liittyvän johdetun oikeuden mukaisesti.
1.5.Ehdotuksen/aloitteen perustelut
1.5.1.Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä sekä aloitteen yksityiskohtainen toteutusaikataulu
Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, ja komissio laatii asiaa koskevat täytäntöönpanotoimet.
Lisätoimenpiteisiin, joita kehitetään direktiivin antamisen jälkeen, kuuluu useiden johdetun oikeuden säädösten tarkistaminen ja hyväksyminen. Se koskee erityisesti johdettua oikeutta, jossa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt seuraavia varten: huutokauppa, unionin rekisteri, päästöjen tarkkailu ja raportointi, päästöraporttien todentaminen ja todentajien akkreditointi sekä ilmaisjako. Täytäntöönpano edellyttää myös pitkälle kehitettyä tietotekniikkaa unionin rekisterissä, jotta voidaan käsitellä uudentyyppisiä päästöoikeuksia ja uusia toiminnanharjoittajia ja käynnistää uusi hankintamenettely yhteistä huutokauppapaikkaa varten. Tietotekniikan kehittämistä ja hankintoja koskevat valinnat tehdään tietotekniikan ja kyberturvallisuuden rahoitusta koskevista suuntaviivoista 10 päivänä syyskuuta 2020 annetun tiedonannon mukaisesti.
1.5.2.EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo (joka voi olla seurausta eri tekijöistä, kuten koordinoinnin paranemisesta, oikeusvarmuudesta tai toiminnan vaikuttavuuden tai täydentävyyden paranemisesta). EU:n osallistumisesta saatavalla lisäarvolla tarkoitetaan tässä kohdassa arvoa, jonka EU:n osallistuminen tuottaa sen arvon lisäksi, joka olisi saatu aikaan pelkillä jäsenvaltioiden toimilla.
Ilmastonmuutos on rajatylittävä ongelma, ja EU:n toimilla voidaan tehokkaasti täydentää ja vahvistaa alueellisia, kansallisia ja paikallisia toimia. Vuoteen 2030 ulottuvan EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen nostaminen vaikuttaa moniin EU:n talouden aloihin, ja siksi koordinoitu toiminta EU:n tasolla on välttämätöntä. Sillä on paljon suuremmat mahdollisuudet johtaa tarvittavaan kehitykseen ja toimia vahvana vauhdittajana kustannustehokkaalle muutokselle ja ylöspäin tapahtuvalle lähentymiselle. Lisäksi moniin tämän ehdotuksen osa-alueisiin, erityisesti hiilivuodon torjuntaan ja vähähiilisyyttä edistäviin rahoitusmekanismeihin liittyviin vaihtoehtoihin, liittyy merkittävä sisämarkkinaulottuvuus.
Hiilimarkkinoina EU:n päästökauppajärjestelmä kannustaa vähentämään päästöjä kustannustehokkaimmilla ratkaisuilla ennen kaikkea sen kattamissa toiminnoissa, ja se lisää tehokkuutta mittakaavansa ansiosta. Vastaavanlaisen toimenpiteen toteuttaminen kansallisella tasolla johtaisi pienempiin ja hajanaisiin hiilimarkkinoihin, vääristäisi mahdollisesti kilpailua ja johtaisi todennäköisesti päästövähennysten suurempiin kokonaiskustannuksiin. Sama logiikka koskee hiilen hinnoittelun laajentamista uusille aloille.
Meriliikennealan rajatylittävä ulottuvuus edellyttää koordinoituja toimia Euroopan tasolla. EU:n toimet voivat myös innostaa maailmanlaajuisten toimien kehittämiseen ja tasoittaa sille tietä esimerkiksi meriliikenteen alalla Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä.
1.5.3.Vastaavista toimista saadut kokemukset
Päästökauppadirektiivi on voimassa oleva EU:n säädös, joka hyväksyttiin vuonna 2003. Komissio on saanut arvokasta kokemusta niiden 15 vuoden aikana, joina EU:n päästökauppajärjestelmä on ollut toiminnassa.
Tämä ehdotus perustuu kokemuksiin, joita on saatu EU:n päästökauppajärjestelmän aikaisemmista tarkistuksista ja aloitteista, mukaan lukien viimeisin tarkistus vuodelta 2018, Euroopan vuoden 2030 ilmastotavoitteiden tiukentamista koskeva tiedonanto, pitkän aikavälin strategia kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta sekä muut asiaankuuluvat Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaan liittyvät aloitteet. Aloite perustuu myös yhdennettyihin kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin perustuvaan prosessiin ja hallintoasetukseen sisältyvään kehykseen.
1.5.4.Yhteensopivuus monivuotisen rahoituskehyksen kanssa ja mahdolliset synergiaedut suhteessa muihin kyseeseen tuleviin välineisiin
Asiaan liittyvät toimintamenot voidaan kattaa Life-ohjelman määrärahoista nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti.
Tämä ehdotus on osa ilmasto- ja energia-alan 55-valmiuspakettia (”Fit for 55”). Paketin yleisenä tavoitteena on mukauttaa unionin lainsäädäntö EU:n kunnianhimoisempiin ilmastotavoitteisiin. Kaikki paketin aloitteet liittyvät läheisesti toisiinsa, ja kukin niistä riippuu muiden aloitteiden suunnittelusta. Tämä lainsäädäntöehdotus täydentää pakettiin sisältyviä ehdotuksia, ja sillä säilytetään johdonmukaisuus niiden kanssa.
Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa varmistetaan myös varmistamalla, että EU:n päästökauppajärjestelmän vaikutustenarvioinnit ovat johdonmukaisia vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto-, energia- ja liikennepuitteiden jäljellä olevien vaikutustenarviointien kanssa (esimerkiksi päästökauppajärjestelmän laajentaminen täydentää energiatehokkuusdirektiiviä) sekä meriliikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen pyrkivien muiden toimenpiteiden kanssa. Perusskenaariot ja keskeiset poliittiset skenaariot ovat yhteisiä muiden paketin aloitteiden kanssa. Näissä skenaarioissa otetaan huomioon kaikki asiaankuuluvat EU:n toimet ja politiikat.
Hallinnollisia lisäkustannuksia voitaisiin rajoittaa käyttämällä mahdollisuuksien mukaan valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä annetussa direktiivissä ja energiaverodirektiivissä käytettyjä olemassa olevia rakenteita. Uusi päästökauppajärjestelmä toisi puolestaan lisää energiansäästöjä, sillä sillä voitaisiin saada aikaan energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan mukaisia energiansäästöjä.
1.5.5.Arvio käytettävissä olevista rahoitusvaihtoehdoista, mukaan lukien mahdollisuudet määrärahojen uudelleenkohdentamiseen
- Ehdotetun toimen/aloitteen kesto ja rahoitusvaikutukset
◻ kesto on rajattu
◻
toiminta alkaa [PP/KK]VVVV ja päättyy [PP/KK]VVVV.
◻
maksusitoumusmäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset koskevat vuosia YYYY–YYYY ja maksumäärärahoihin kohdistuvat rahoitusvaikutukset vuosia YYYY–YYYY.
✓ kestoa ei ole rajattu
·Käynnistysvaihe alkaa vuonna 2023 ja päättyy vuonna 2024.
·minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.
1.6.Hallinnointitapa (Hallinnointitavat)
✓ Suora hallinnointi, jonka komissio toteuttaa käyttämällä
✓ yksiköitään, myös unionin edustustoissa olevaa henkilöstöään
✓ toimeenpanovirastoja
◻ Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa
✓ Välillinen hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty
◻ kolmansille maille tai niiden nimeämille elimille
◻ kansainvälisille järjestöille ja niiden erityisjärjestöille (tarkennettava)
✓ Euroopan investointipankille tai Euroopan investointirahastolle
◻ varainhoitoasetuksen 70 ja 71 artiklassa tarkoitetuille elimille
◻ julkisoikeudellisille yhteisöille
◻ sellaisille julkisen palvelun tehtäviä hoitaville yksityisoikeudellisille elimille, jotka antavat riittävät rahoitustakuut
◻ sellaisille jäsenvaltion yksityisoikeuden mukaisille elimille, joille on annettu tehtäväksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden täytäntöönpano ja jotka antavat riittävät rahoitustakuut
◻ henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa SEU-sopimuksen V osaston mukaisia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityistoimia ja jotka nimetään asiaa koskevassa perussäädöksessä.
Jos käytetään useampaa kuin yhtä hallinnointitapaa, olisi annettava lisätietoja kohdassa ”Huomautukset”.
Huomautukset:
EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien hallinnoinnin perustana on lainsäädäntö, josta komission yksiköt vastaavat.
Innovaatiorahaston täytäntöönpanosta vastaa suurelta osin Euroopan ilmasto-, infrastruktuuri- ja ympäristöasioiden toimeenpanovirasto (CINEA).
Modernisaatiorahaston toiminnasta vastaavat edunsaajajäsenvaltiot, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä Euroopan investointipankin (EIP), rahastoa varten perustetun investointikomitean ja Euroopan komission kanssa.
2.HALLINNOINTI
2.1.Seuranta- ja raportointisäännöt
Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset.
Komissio seuraa ja arvioi edelleen päästökauppajärjestelmän toimintaa vuotuisessa hiilimarkkinakertomuksessaan päästökauppadirektiivin 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Tämä kattaa myös päästökauppajärjestelmän meneillään olevan tarkistuksen vaikutukset. Komission vuotuista hiilimarkkinakertomusta ja jäsenvaltioiden vuosikertomusta sovelletaan myös aloihin, joihin päästökauppa laajennetaan. Uusien alojen sääntelyn avulla saadut tarkkailu-, raportointi- ja todentamistiedot ovat keskeinen tietolähde, jonka avulla komissio voi arvioida edistymistä kyseisillä aloilla.
Lisäksi päästökauppadirektiivin soveltamisessa saavutetun edistyksen arvioinnista säädetään nykyisessä 21 artiklassa, jossa edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle vuosittain kertomuksen, jossa kiinnitetään erityistä huomiota muun muassa päästöoikeuksien jakamiseen, rekisterin toimintaan, tarkkailun, raportoinnin, todentamisen ja akkreditoinnin soveltamiseen sekä direktiivin noudattamiseen liittyviin kysymyksiin.
Komissio myös tekee säännöllisesti tutkimuksia EU:n ilmastopolitiikan olennaisista näkökohdista.
2.2.Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä(t)
2.2.1.Perustelut ehdotetu(i)lle hallinnointitavalle(/-tavoille), rahoituksen toteutusmekanismille(/-mekanismeille), maksujärjestelyille sekä valvontastrategialle
Ei sovelleta – Ehdotuksessa ei panna täytäntöön uutta rahoitusohjelmaa vaan suunnitellaan pitkän aikavälin politiikkaa. Hallinnointitapaa, rahoituksen toteutusmekanismeja, maksutapoja ja virhetasoihin liittyvää valvontastrategiaa ei sovelleta. Ehdotuksen täytäntöönpano edellyttää henkilöstöresurssien uudelleenjärjestelyjä komission sisällä. Käytössä on asianmukaiset menettelyt.
2.2.2.Tiedot todetuista riskeistä ja niiden vähentämiseksi käyttöön otetuista sisäisistä valvontajärjestelmistä
EU:n päästöoikeuskauppa on lippulaivajärjestelmä, jolla saadaan aikaan EU:n päästövähennykset aloilla, jotka vastaavat noin puolta talouden eri aloista. Vuodesta 2013 komission tehtävänä on ollut huolehtia unionin rekisteristä eli verkossa olevasta tietokannasta, jossa pidetään tarkkaa kirjanpitoa kaikista päästöoikeuksiin liittyvistä liiketoimista, jäsenvaltioiden päästöoikeuksien huutokauppaamiseen käytettävästä yhteisestä huutokauppapaikasta sekä molempien tuki-infrastruktuurista. Päästöoikeuksien säilyttämiseen käytettävään unionin rekisteriin kohdistuu riski petoksellisista verkkohyökkäyksistä, jotka voisivat johtaa päästöoikeuksien varkauteen tai luvattomaan hankintaan. Tästä voi aiheutua merkittäviä (useiden miljardien eurojen) taloudellisia menetyksiä, oikeusriitoja ja merkittäviä vaikutuksia komission maineeseen ja uskottavuuteen. Riski on laaja-alainen, ja se koskee ilmastotoimien pääosaston lisäksi tietotekniikan pääosastoa, henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosastoon, budjettipääosastoon ja oikeudelliseen yksikköön. Tähän liittyen on toteutettu lieventäviä toimenpiteitä. Taloudellinen riski lisääntyisi hiilimarkkinoilla vallitsevan hinnan mukaisesti. Maksuttomien päästöoikeuksien jakaminen erittäin korkealla arvolla edellyttää myös tiukkaa politiikkaa siitä, kuinka nämä päästöoikeudet voidaan jakaa, sekä varmuutta voimassa olevien sääntöjen noudattamisesta. Tähän liittyy hallinto- ja valvontajärjestelmä jäsenvaltioiden ja komission tasolla. Uusien alojen lisääminen päästökauppajärjestelmään lisää järjestelmän yleistä kattavuutta ja vastaavasti markkinoiden arvoa ja siihen liittyvää riskiä.
Toiminnassa on ollut vuodesta 2011 korkean tason johtoryhmä, jossa on mukana asiasta pääasiallisesti vastaava pääosasto sekä muita pääosastoja. Asiasta tehtiin vuonna 2014 kattava riskienarviointi, jossa yksilöitiin uusia tietotekniikkaan liittyviä turvatoimia, joita toteutetaan vuodesta 2015. Sisäisen tarkastuksen tekemässä päästökauppajärjestelmää (tietotekninen turvallisuus) koskevassa tarkastuskertomuksessa tehtiin suosituksia, joiden perusteella on toteutettu toimenpiteitä rekisterijärjestelmän turvallisuuden parantamiseksi sekä hallintoon, laadunvarmistukseen ja testaukseen liittyviä toimenpiteitä. Vuodesta 2014 alkaen on toteutettu lisää lieventäviä toimenpiteitä.
Vuonna 2019 tehtiin uusi unionin rekisteriä koskeva riskinarviointi. Ilmastotoimien pääosasto laati uuden turvallisuussuunnitelman, joka sisältää 12 turvatoimenpidettä, jotka on pantava täytäntöön kahden vuoden kuluessa tiiviissä yhteistyössä tietotekniikan pääosaston kanssa.
Täytäntöönpanoa seurataan ylimmän johdon tasolla ilmastotoimien pääosaston ja tietotekniikan pääosaston välisten säännöllisten ohjauskomiteoiden avulla.
2.2.3.Valvonnan kustannustehokkuutta (valvontakustannusten suhde hallinnoitujen varojen arvoon) koskevat arviot ja perustelut sekä arviot maksujen suoritusajankohdan ja toimen päättämisajankohdan odotetuista virheriskitasoista
Tämä aloite ei aiheuta uutta merkittävää valvontaa tai riskejä, joita nykyinen sisäisen valvonnan kehys ei kattaisi. Varainhoitoasetuksen soveltamisen lisäksi ei ole suunniteltu muita erityistoimenpiteitä.
2.3.Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi
Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut ehkäisy- ja suojatoimenpiteet, esimerkiksi petostentorjuntastrategian pohjalta
Koska päästökauppajärjestelmään kohdistuu erityisiä petosriskejä, ympäristötoimien pääosasto vahvisti koko komissiolle tarkoitettuja ammattietiikkaa ja rehellisyttä kattavia suuntaviivoja asiakirjalla ”Code of Ethics and Conduct in relation to insider trading, fraud and disclosure of sensitive information”, erityisellä koulutuksella sekä tietoisuuden parantamiseen tähtäävillä aloitteilla. Se myös laati toimintaohjeet päästökauppajärjestelmään liittyvän arkaluonteisen tiedon luokittemiseksi ja tähän liittyvät ohjeet tiedon käsittelemiseksi (3 arkaluonteisuuden tasoa). Kolme päästökauppajärjestelmään liittyvää merkintää ovat henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosaston hyväksymiä (turvallisuusohje 1, tarkistus 10). Henkilöstöhallinnon ja turvallisuustoiminnan pääosasto julkaisi vuonna 2019 turvallisuusohjeen C(2019) 1904, jolla päivitetään arkaluonteisia turvallisuusluokittelemattomia tietoja koskevaa politiikkaa. Ilmastotoimien pääosasto julkaisi tämän uuden politiikan mukaisesti uudet käsittelyohjeet ilmastotoimien pääosaston arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen käsittelyä varten. Uusille työntekijöille järjestetään säännöllisesti asianmukaista koulutusta.
3.EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET
3.1.Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat
(2)Talousarviossa jo olevat budjettikohdat
Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.
|
Monivuotisen rahoituskehyksen otsake
|
Budjettikohta
|
Menolaji
|
Rahoitusosuudet
|
|
|
Numero
|
JM/EI-JM[1]
|
EFTA-mailta[2]
|
ehdokasmailta[3]
|
kolmansilta mailta
|
varainhoitoasetuksen 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet
|
|
3
|
09 01 01 01
|
EI-JM
|
KYLLÄ
|
EI
|
EI
|
EI
|
|
3
|
09 02 03
|
JM
|
KYLLÄ
|
EI
|
EI
|
EI
|
|
7
|
20 01 02 01
|
EI-JM
|
EI
|
EI
|
EI
|
EI
|
|
7
|
20 02 06 01
|
EI-JM
|
EI
|
EI
|
EI
|
EI
|
|
7
|
20 02 06 02
|
EI-JM
|
EI
|
EI
|
EI
|
EI
|
|
7
|
20 02 06 03
|
EI-JM
|
EI
|
EI
|
EI
|
EI
|
(3)Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat: Ei sovelleta.
3.2.Arvioidut vaikutukset määrärahoihin
3.2.1.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista toimintamäärärahoihin
·◻
Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.
·✓
Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Monivuotisen rahoituskehyksen otsake
|
3
|
”Luonnonvarat ja ympäristö”
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Pääosasto: CLIMA
|
|
2023
|
2024
|
2025
|
2026
|
2027
|
YHTEENSÄ
|
|
Toimintamäärärahat
|
|
09 02 03
|
Sitoumukset
|
(1)
|
1,241
|
1,485
|
2,138
|
1,893
|
1,369
|
8,126
|
|
|
Maksut
|
(2)
|
|
0,496
|
1,339
|
1,747
|
2,040
|
5,622
|
|
Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat
|
|
09 01 01 01
|
|
(3)
|
1,029
|
1,632
|
1,476
|
1,184
|
0,952
|
6,273
|
|
Pääosaston CLIMA määrärahat YHTEENSÄ
|
Sitoumukset
|
= 1 + 3
|
2,270
|
3,118
|
3,615
|
3,077
|
2,320
|
14,400
|
|
|
Maksut
|
= 2 + 3
|
1,029
|
2,128
|
2,815
|
2,931
|
2,992
|
11,895
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Toimintamäärärahat YHTEENSÄ
|
Sitoumukset
|
(4)
|
1,241
|
1,485
|
2,138
|
1,893
|
1,369
|
8,126
|
|
|
Maksut
|
(5)
|
-
|
0,496
|
1,339
|
1,747
|
2,040
|
5,622
|
|
Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ
|
(6)
|
1,029
|
1,632
|
1,476
|
1,184
|
0,952
|
6,273
|
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 3 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ
|
Sitoumukset
|
= 4 + 6
|
2,270
|
3,118
|
3,615
|
3,077
|
2,320
|
14,400
|
|
|
Maksut
|
= 5 + 6
|
1,029
|
2,128
|
2,815
|
2,931
|
2,992
|
11,895
|
|
Toimintamäärärahat YHTEENSÄ
|
Sitoumukset
|
(4)
|
1,241
|
1,485
|
2,138
|
1,893
|
1,369
|
8,126
|
|
|
Maksut
|
(5)
|
-
|
0,496
|
1,339
|
1,747
|
2,040
|
5,622
|
|
Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ
|
(6)
|
1,029
|
1,632
|
1,476
|
1,184
|
0,952
|
6,273
|
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–6 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ (Viitemäärä)
|
Sitoumukset
|
= 4 + 6
|
2,270
|
3,118
|
3,615
|
3,077
|
2,320
|
14,400
|
|
|
Maksut
|
= 5 + 6
|
1,029
|
2,128
|
2,815
|
2,931
|
2,992
|
11,895
|
|
Monivuotisen rahoituskehyksen otsake
|
7
|
”Hallintomenot”
|
|
Tämän osan täyttämisessä on käytettävä rahoitusselvityksen liitteessä (sisäisten sääntöjen liite V) olevaa hallintomäärärahoja koskevaa selvitystä, joka on laadittava ennen rahoitusselvityksen laatimista. Liite ladataan DECIDE-tietokantaan komission sisäistä lausuntokierrosta varten.
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
|
|
|
|
2023
|
2024
|
2025
|
2026
|
2027
|
YHTEENSÄ
|
|
Pääosasto: CLIMA
|
|
|
Henkilöresurssit
|
3,344
|
3,648
|
3,648
|
3,648
|
3,648
|
17,936
|
|
Muut hallintomenot
|
0,210
|
0,404
|
0,176
|
0,060
|
0,060
|
0,910
|
|
Pääosasto CLIMA YHTEENSÄ
|
3,554
|
4,052
|
3,824
|
3,708
|
3,708
|
18,846
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ
|
(Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä)
|
3,554
|
4,052
|
3,824
|
3,708
|
3,708
|
18,846
|
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
|
|
|
2023
|
2024
|
2025
|
2026
|
2027
|
YHTEENSÄ
|
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–7 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ
|
Sitoumukset
|
5,824
|
7,170
|
7,439
|
6,785
|
6,028
|
33,245
|
|
|
Maksut
|
4,583
|
6,180
|
6,639
|
6,639
|
6,700
|
30,741
|
3.2.2.Arvioidut toimintamäärärahoista rahoitetut tuotokset
maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Tavoitteet ja tuotokset
|
Budjettikohta
|
TUOTOKSET
|
2023
|
2024
|
2025
|
2026
|
2027
|
YHTEENSÄ
|
|
|
|
Tyyppi [1]
|
Keskimäär. kustannukset
|
Lkm
|
Kustannus
|
Lkm
|
Kustannus
|
Lkm
|
Kustannus
|
Lkm
|
Kustannus
|
Lkm
|
Kustannus
|
Lkm
|
Kustannus
|
|
ERITYISTAVOITE 4 - Meriliikenne
|
|
- päivitetään Thetis-MRV-järjestelmä
|
09 02 03
|
yhteistyösopimus EMSAn kanssa
|
|
|
0,250
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
0,250
|
|
- unionin rekisterin muutokset
|
09 02 03
|
- Palveluhankintoja koskevat sopimukset
|
|
|
0,260
|
|
0,304
|
|
0,133
|
|
0,127
|
|
0,126
|
|
0,949
|
|
|
09 01 01 01
|
QTM, ulkoinen, laitteet
|
|
|
0,626
|
|
0,730
|
|
0,330
|
|
0,316
|
|
0,313
|
|
2,314
|
|
- Palvelupisteen laajentaminen
|
09 02 03
|
- Palveluhankintoja koskevat sopimukset
|
|
|
0,000
|
|
0,013
|
|
0,099
|
|
0,088
|
|
0,080
|
|
0,280
|
|
|
09 01 01 01
|
QTM, ulkoinen, laitteet
|
|
|
0,000
|
|
0,053
|
|
0,116
|
|
0,083
|
|
0,055
|
|
0,306
|
|
- päivitetään päästökaupan raportointijärjestelmän tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmä
|
09 02 03
|
- Palveluhankintoja koskevat sopimukset
|
|
|
0,099
|
|
0,120
|
|
0,202
|
|
0,103
|
|
0,054
|
|
0,579
|
|
Välisumma, erityistavoite 4
|
|
1,234
|
|
1,220
|
|
0,880
|
|
0,715
|
|
0,628
|
|
4,677
|
|
ERITYISTAVOITE 5 – Rakennukset ja liikenne
|
|
- unionin rekisterin muutokset
|
09 02 03
|
- Palveluhankintoja koskevat sopimukset
|
|
|
0,173
|
|
0,203
|
|
0,089
|
|
0,084
|
|
0,084
|
|
0,633
|
|
|
09 01 01 01
|
QTM, ulkoinen, laitteet
|
|
|
0,404
|
|
0,473
|
|
0,207
|
|
0,197
|
|
0,195
|
|
1,476
|
|
- Palvelupisteen laajentaminen
|
09 02 03
|
- Palveluhankintoja koskevat sopimukset
|
|
|
0,000
|
|
0,091
|
|
0,365
|
|
0,300
|
|
0,250
|
|
1,007
|
|
|
09 01 01 01
|
QTM, ulkoinen, laitteet
|
|
|
0,000
|
|
0,377
|
|
0,824
|
|
0,589
|
|
0,389
|
|
2,178
|
|
- päivitetään päästökaupan raportointijärjestelmän tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmä
|
09 02 03
|
- Palveluhankintoja koskevat sopimukset
|
|
|
0,459
|
|
0,754
|
|
1,250
|
|
1,191
|
|
0,774
|
|
4,429
|
|
Välisumma, erityistavoite 5
|
|
1,036
|
|
1,898
|
|
2,734
|
|
2,362
|
|
1,692
|
|
9,722
|
|
KAIKKI YHTEENSÄ
|
|
2,270
|
|
3,118
|
|
3,615
|
|
3,077
|
|
2,320
|
|
14,400
|
3.2.3.Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista hallintomäärärahoihin
·◻
Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.
·✓
Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
|
2023
|
2024
|
2025
|
2026
|
2027
|
YHTEENSÄ
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 7
|
|
|
|
|
|
|
|
Henkilöresurssit
|
3,344
|
3,648
|
3,648
|
3,648
|
3,648
|
17,936
|
|
Muut hallintomenot
|
0,210
|
0,404
|
0,176
|
0,060
|
0,060
|
0,910
|
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 7, välisumma
|
3,554
|
4,052
|
3,824
|
3,708
|
3,708
|
18,846
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät[1]
|
|
|
|
|
|
|
|
Henkilöresurssit
|
|
|
|
|
|
|
|
Muut hallintomenot
|
1,029
|
1,632
|
1,476
|
1,184
|
0,952
|
6,273
|
|
Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 7 sisältymättömät, välisumma
|
1,029
|
1,632
|
1,476
|
1,184
|
0,952
|
6,273
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
YHTEENSÄ
|
4,583
|
5,684
|
5,300
|
4,892
|
4,660
|
25,119
|
Henkilöresursseja ja muita hallintomenoja koskeva määrärahatarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetuilla pääosaston määrärahoilla ja/tai pääosastossa toteutettujen uudelleenjärjestelyjen tuloksena saaduilla määrärahoilla sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.
3.2.3.1.Henkilöresurssien arvioitu tarve
·◻
Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.
·✓
Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:
Arvio kokoaikaiseksi henkilöstöksi muutettuna
|
|
2023
|
2024
|
2025
|
2026
|
2027
|
|
Ÿ Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt)
|
|
20 01 02 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa)
|
22
|
24
|
24
|
24
|
24
|
|
20 01 02 03 (EU:n ulkopuoliset edustustot)
|
|
|
|
|
|
|
01 01 01 01 (epäsuora tutkimustoiminta)
|
|
|
|
|
|
|
01 01 01 11 (suora tutkimustoiminta)
|
|
|
|
|
|
|
Muu budjettikohta (mikä?)
|
|
|
|
|
|
|
Ÿ Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)[1]
|
|
20 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö)
|
|
|
|
|
|
|
20 02 03 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat, vuokrahenkilöstö ja nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa)
|
|
|
|
|
|
|
XX 01 xx yy zz
|
– päätoimipaikassa
|
|
|
|
|
|
|
|
– EU:n ulkopuolisissa edustustoissa
|
|
|
|
|
|
|
01 01 01 02 (sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö - epäsuora tutkimustoiminta)
|
|
|
|
|
|
|
01 01 01 12 (sopimussuhteiset toimihenkilöt, kansalliset asiantuntijat ja vuokrahenkilöstö - suora tutkimustoiminta)
|
|
|
|
|
|
|
Muu budjettikohta (mikä?)
|
|
|
|
|
|
|
YHTEENSÄ
|
22
|
24
|
24
|
24
|
24
|
XX viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon.
Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.
Kuvaus henkilöstön tehtävistä:
|
Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt
|
Lisähenkilöstöä tarvitaan seuraaviin tarkoituksiin:
- Lainsäädännön laatiminen ja muutokset johdettuun oikeuteen, jossa vahvistetaan yksityiskohtaiset täytäntöönpanosäännöt seuraavia varten: huutokauppa, unionin rekisteri, seuranta ja raportointi, päästöselvitysten todentaminen ja todentajien akkreditointi ja ilmaisjako;
- Täytäntöönpanotehtävät, jotka liittyvät päästökauppajärjestelmän laajentamiseen meriliikenteeseen (mukaan lukien tarvittavat muutokset nykyiseen tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmään) sekä uuteen rakennusten ja tieliikenteen päästökauppaan;
- Uusien huutokauppapaikkojen hankinta yleisten päästöoikeuksien huutokauppaamista varten sekä uudentyyppiset päästöoikeudet rakennuksia ja tieliikennettä varten
- Tarkkailu-, raportointi- ja todentamisvelvoitteiden täytäntöönpanon seuranta
- Vähähiilisyyttä edistävien rahastojen täytäntöönpanon jatkaminen ja valvonta
- Tietotekniset mukautukset unionin rekisterissä.
|
|
Ulkopuolinen henkilöstö
|
|
3.2.4.Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa
Ehdotus/aloite
·✓
voidaan rahoittaa kokonaan kohdentamalla menoja uudelleen monivuotisen rahoituskehyksen kyseisen otsakkeen sisällä.
Menot katetaan Life-ohjelman määrärahoista.
·◻
edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen kyseiseen otsakkeeseen sisältyvän kohdentamattoman liikkumavaran ja/tai monivuotista rahoituskehystä koskevassa asetuksessa määriteltyjen erityisvälineiden käyttöä.
·◻
edellyttää monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.
3.2.5.Ulkopuolisten tahojen rahoitusosuudet
Ehdotus/aloite
·✓
rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja
·◻
rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):
Määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
|
2023
|
2024
|
2025
|
2026
|
2027
|
Yhteensä
|
|
Rahoitukseen osallistuva taho
|
|
|
|
|
|
|
|
Yhteisrahoituksella katettavat määrärahat YHTEENSÄ
|
|
|
|
|
|
|
Arvioidut vaikutukset tuloihin
·◻
Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.
·✓
Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:
✓
vaikutukset omiin varoihin
✓
vaikutukset muihin tuloihin
tulot on kohdennettu menopuolen budjettikohtiin◻
milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)
|
Tulopuolen budjettikohta:
|
Käytettävissä olevat määrärahat kuluvana varainhoitovuonna
|
Ehdotuksen/aloitteen vaikutus
|
|
|
|
2023
|
2024
|
2025
|
2026
|
2027
|
|
Momentti ….
|
|
|
|
|
|
|
Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen tapauksessa:
Muita huomautuksia (esim. tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmä/-kaava tai muita lisätietoja).
Ei voida ilmaista määrällisesti.