Energiatuotteiden ja sähkön verotusta säännellään unionissa energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27. lokakuuta 2003 annetulla neuvoston direktiivillä 2003/96/EY 1 , jäljempänä ”energiaverodirektiivi” tai ”direktiivi”.

Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan ja erityisesti sen 5, 15 ja 17 artiklan säännösten nojalla neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön verotustasoa koskevia muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.

Tanskalle on 19. kesäkuuta 2015 annetulla neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2015/993/EU 2 myönnetty lupa soveltaa alennettua verokantaa sähköön, joka toimitetaan suoraan satamissa laiturissa oleville aluksille, ei kuitenkaan yksityisille huvialuksille 3 , jäljempänä ”maasähkö”.

Tämän ehdotuksen tarkoituksena on jatkaa Tanskan esittämän pyynnön mukaisesti sille annetun luvan voimassaoloa, sillä nykyisen poikkeuksen voimassaolo päättyy 18. kesäkuuta 2021.

Tanskan viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle 5. toukokuuta 2020 päivätyllä kirjeellä aikomuksestaan jatkaa nykyisen toimenpiteen soveltamista 17. kesäkuuta 2027 asti. Lisätietoja on toimitettu 16. helmikuuta 2021 päivätyllä kirjeellä.

Tanskan viranomaiset haluavat jatkossakin soveltaa maasähköön alennettua valmisteverokantaa, joka on 0,4 Tanskan äyriä, jäljempänä ”äyri” kilowattitunnilta (noin 0,535 euroa megawattitunnilta 4 ). Pyynnön toimittamisen ajankohtana ehdotettu verokanta oli energiaverodirektiivissä säädetyn yrityskäyttöön tarkoitetun sähkön vähimmäisverokannan mukainen. Direktiivin 13 artiklassa säädetään 5 prosentin sallitusta poikkeamasta niiden jäsenvaltioiden osalta, joissa ei käytetä rahayksikkönä euroa.

On syytä muistaa, että energiaverodirektiivin 13 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan tarkistamaan vuosittain, että kansallisena valuuttana ilmaistut verokannat ovat direktiivin vähimmäisverokantojen mukaisia. Tarkistuksessa käytetään Euroopan unionin virallisessa lehdessä lokakuun ensimmäisenä työpäivänä julkaistuja valuuttakursseja. Jäsenvaltiot voivat säilyttää vuosittaisen mukautuksen aikaan voimassa olevat verotuksen määrät vain siinä tapauksessa, että näiden euroina ilmoitettujen verotason määrien muuntamisesta kansallisena valuuttana ilmoitettavaksi verotasoksi aiheutuva verotason nousu on alle viisi prosenttia tai alle viisi euroa, joista huomioon otetaan kulloinkin alhaisempi määrä.

Poikkeuksen pyydetty voimassaoloaika koskee 18. kesäkuuta 2021 ja 17. kesäkuuta 2027 välistä aikaa, eli se on jatkoa nykyiselle poikkeukselle ja energiaverodirektiivin 19 artiklan mukaisen enimmäismääräajan mukainen.

Veronalennuksella pyritään edistämään maasähkön käyttöä. Maasähkön käytön katsotaan olevan ympäristön kannalta vähemmän haitallinen tapa tyydyttää sähkön tarve satamissa laiturissa olevilla aluksilla verrattuna laivapolttoaineiden polttamiseen tällaisilla aluksilla. Toimenpiteellä vähennetään laiturissa olevien alusten ilmansaastepäästöjä.

Veronalennuksessa maasähköön sovellettava verokanta alennetaan 0,4 äyriin kilowattitunnilta, kun se muuten olisi 89,2 äyriä kilowattitunnilta (vuoden 2020 tariffi).

Toisaalta energiaverodirektiivin 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verotuksesta energiatuotteet, joilla tuotetaan sähköä satamassa laiturissa olevilla aluksilla, sekä tällaisissa aluksissa tuotettu sähkö. Lisäksi jäsenvaltiot voivat direktiivin 15 artiklan 1 kohdan f alakohdan nojalla vapauttaa verotuksesta sähkön, joka tuotetaan aluksilla sisävesillä liikennöimistä varten. Tanska vahvisti tämän jälkimmäisen harkinnanvaraisen vapautuksen saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Maasähkön käyttö aluksilla ei ole kuitenkaan pakollista.

Direktiivissä 2003/96/EY ja etenkin sen 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään pakollisesta verovapautuksesta, joka koskee aluksilla käytettäviä energiatuotteita sekä niillä tuotettavaa sähköä. Direktiivin 5, 15 ja 17 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta soveltaa verojen eriyttämistä, kuten verovapautuksia ja veronalennuksia, tiettyihin sähkön käyttötapoihin. Näissä säännöksissä ei kuitenkaan sellaisenaan säädetä maasähkön veronalennuksista.

Toimenpiteessä on kyseessä valtiontuki, ja se kuuluu asiaa koskevan EU-lainsäädännön ja erityisesti komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 5 soveltamisalaan.

Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisen toimenpiteen arviointi

Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

Edellisissä artikloissa, erityisesti 5, 15 ja 17 artiklassa esitettyjen säännösten lisäksi neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltioille luvan ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.

Tarkasteltavana olevalla veronalennuksella Tanskan viranomaiset pyrkivät edistämään sitä, että satamassa laiturissa olevat alukset täyttävät sähköntarpeensa ympäristöä vähemmän vahingoittavalla tavalla, mikä parantaisi paikallista ilmanlaatua. Komissio on jo suositellut maasähkön käyttöä laiturissa olevilla aluksilla tuotettavan sähkön vaihtoehtona ja näin tunnustanut maasähkön ympäristöhyödyt 6 .

Mahdollisuutta ottaa käyttöön maasähköä koskeva edullinen verokohtelu voidaan suunnitella direktiivin 19 artiklan nojalla, koska sen tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille lupa ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.

Tanska on pyytänyt, että toimenpidettä sovelletaan 19 artiklan 2 kohdassa sallittu enimmäisaika eli kuusi vuotta. Poikkeuksen soveltamisajan olisi periaatteessa oltava riittävän pitkä, jotta se ei vähentäisi satamaoperaattoreiden ja sähköntoimittajien halukkuutta alkaa tehdä tarvittavia investointeja maasähkölaitteisiin tai jatkaa tällaisia investointeja. Soveltamisaika antaa oikeusvarmuuden myös alusten liikenteenharjoittajille, joiden on suunniteltava alusten varustukseen tehtäviä investointejaan.

Valtiontukisäännöt

Tanskan viranomaisten suunnittelema alennettu verokanta 0,4 äyriä kilowattitunnilta (noin 0,535 euroa megawattitunnilta 9 ) oli pyynnön esittämisajankohtana direktiivissä 2003/96/EY säädetyn yrityskäyttöön tarkoitetun sähkön vähimmäisverokannan mukainen.

Toimenpide näyttää näin ollen kuuluvan komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 44 artiklan soveltamisalaan. Mainitussa artiklassa säädetään edellytyksistä, joilla direktiivissä 2003/96/EY tarkoitettujen ympäristöverojen alennusten muodossa myönnettävä tuki voidaan vapauttaa valtiontukien ilmoitusvaatimuksista. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan voida määrittää, täyttyvätkö kaikki mainitussa asetuksessa säädetyt edellytykset, eikä ehdotuksella neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi vaikuteta jäsenvaltioiden velvollisuuteen varmistaa, että noudatetaan valtiontukisääntöjä, ja poikkeuksen saaneiden tukimuotojen osalta erityisesti komission asetusta (EU) N:o 651/2014.

Ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskeva politiikka

Toimenpide, jota pyyntö koskee, liittyy pääasiassa EU:n ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan. Toimenpiteellä parannetaan paikallista ilmanlaatua ja vähennetään melua siinä määrin kuin sillä vähennetään laivapolttoaineiden polttamista satamassa olevilla aluksilla. Ilmanlaatua koskevan direktiivin 2008/50/EY 10 13 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että useiden ilmansaasteiden tasot noudattavat kyseisessä direktiivissä vahvistettuja raja-arvoja, tavoitearvoja ja muita ilmanlaatua koskevia vaatimuksia. Täyttääkseen kyseiset velvollisuutensa jäsenvaltioiden on tarvittaessa löydettävä ratkaisuja esimerkiksi satamissa laiturissa olevien alusten päästöongelmiin. Voidaan siis ajatella, että satamissa, joissa tällaisia ongelmia esiintyy, maasähkön käyttöä edistetään yleisen ilmanlaatustrategian mukaisesti. Maasähkön käyttöön rohkaistaan myös meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuutta sääntelevässä direktiivissä (EU) 2016/802 11 . Tämä myös edistäisi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY mukaisten typpilaskeumia koskevien vaatimusten noudattamista. Tanskan viranomaiset odottavat tältä osin, että risteilyaluksilla tapahtuvasta sähköntuotannosta peräisin olevia ilman epäpuhtauksien (NOx, SOx, PM10, PM2,5) paikallisia päästöjä voitaisiin vähentää merkittävästi ja jopa 90 prosenttia ottaen huomioon, että joitakin lisäteho- ja varavoimajärjestelmiä ei voida kytkeä pois päältä.

Energiapolitiikka

Toimenpide on vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetun direktiivin 2014/94/EU 12 mukainen. Direktiivi koskee maasähköpisteiden asentamista satamiin, joissa on niille kysyntää ja joissa kustannukset eivät ole suhteettomat verrattuna hyötyihin, ympäristöhyödyt mukaan luettuina. Se on myös tunnustettu yhteisen edun mukaiseksi tavoitteeksi valtiontuen myöntämiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 107 artiklan 1 kohdan nojalla 13 .

Tässä yhteydessä on muistettava, että maasähkön epäsuotuisan kilpailuaseman yhtenä merkittävänä syynä on se, että maasähkön vaihtoehto eli sähkön tuottaminen merisatamissa olevilla aluksilla on nykyään täysin verotonta: sen lisäksi, että sähkön tuottamiseksi poltettava laivapolttoaine on vapautettu verosta direktiivin 2003/96/EY 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisessa normaalitilanteessa, myös itse aluksella tuotettava sähkö on vapautettu verosta (ks. direktiivin 2003/96/EY 14 artiklan 1 kohdan c alakohta). Vaikka jälkimmäistä verovapautta voi olla vaikea pitää yhteensopivana unionin ympäristötavoitteiden kanssa, siinä on kuitenkin otettu huomioon käytännön näkökohdat. Aluksilla tuotetun sähkön verottaminen edellyttäisi, että aluksen omistaja, joka on usein sijoittautunut kolmanteen maahan, tai liikenteenharjoittaja antaa ilmoituksen kulutetun sähkön määrästä. Ilmoituksessa olisi eriteltävä myös, mikä osuus sähköstä on kulutettu sen jäsenvaltion aluevesillä, jossa vero on maksettava. Tämä aiheuttaisi valtavan hallinnollisen rasituksen alusten omistajille, koska ilmoitukset olisi annettava kaikista jäsenvaltioista, joiden aluevesillä alus on purjehtinut. Tässä tilanteessa voi olla aiheellista, että vähemmän saastuttavaa maasähköä ei aseteta huonompaan asemaan, vaan Tanskan sallitaan soveltaa alennettua verokantaa.

Liikennepolitiikka

Toimenpide vastaa maasähkön käytön edistämisestä unionin satamissa laiturissa olevissa aluksissa annettua komission suositusta 2006/339/EY 14 ja komission tiedonantoa, joka koskee EU:n meriliikennepolitiikan strategisia tavoitteita ja suosituksia 15 .

Sisämarkkinat ja terve kilpailu

Sisämarkkinoiden ja terveen kilpailun kannalta haettu toimenpide ainoastaan vähentää laivapolttoaineille myönnetyn verovapautuksen aiheuttamaa nykyistä vääristymää satamissa laiturissa olevien alusten kahden kilpailevan sähkölähteen välillä, joita ovat aluksella tuotettava sähkö ja maasähkö.

Tanskan viranomaiset eivät ole havainneet merkittäviä muutoksia siinä, valitsevatko alusten omistajat satamat maasähköpisteiden saatavuuden perusteella. Tällä hetkellä maasähköä käyttävät lähinnä matkustajalautat ja kalastusalukset. Lisäksi Tanskan viranomaiset toteavat, että lastialukset käyttävät maasähköä tietyssä määrin, mutta erityisesti silloin, kun ne ovat satamassa pidemmän aikaa. Tanskan viranomaisten mukaan Tanskan satamissa ei ole vielä liitäntäpisteitä maasähköä käyttäville suurille aluksille, kuten risteilyaluksille tai konttialuksille.

Koska järjestelmä vähentää alusten kustannuksia, se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Vaikutus on kuitenkin arvioitu vähäiseksi, sillä matkustajien toiveet ja lastin määränpää määrittävät, käyvätkö alukset Tanskan satamissa.

Lisäksi Tanskan viranomaiset pitävät järjestelmää kilpailun kannalta neutraalina, koska maasähkön käyttömahdollisuus on avoin kaikille aluksille, jotka täyttävät edellä mainitut edellytykset ja jotka käyvät Tanskan satamissa, riippumatta siitä, minkä lipun alla ne purjehtivat. Kansallisten talouden toimijoiden verokohtelu ei ole edullisempaa muihin EU:n jäsenvaltioihin sijoittautuneisiin kilpailijoihin verrattuna.

Rajoitusta soveltaa alennettua verokantaa vähintään 380 voltin maasähkön toimituksiin aluksille, voitaisiin katsoa vääristävän markkinoita. Käytännössä kauppa-aluksille ei kuitenkaan toimiteta maasähköä, jonka jännite on alle 380 volttia, Tällaisen jännitteen sähköä toimitetaan vain pienille huvialuksille.

Satamien välisen kilpailun osalta voidaan odottaa, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ei juurikaan tule kohdistumaan vaikutuksia, jotka johtuisivat siitä, että alukset muuttavat reittiään saadakseen maasähköä, johon sovelletaan alennettua verokantaa. Tällaisessa tilanteessa maasähkön käytöstä ei veronalennuksesta huolimatta todennäköisesti ainakaan lyhyellä aikavälillä tule halvempaa kuin aluksella tuotettavan sähkön käytöstä, joten maasähkön veronalennus ei todennäköisesti myöskään houkuttele aluksia muuttamaan reittiään tämän mahdollisuuden mukaisesti eikä siten merkittävästi vääristä satamien välistä kilpailua.

Ottaen huomioon, kuinka pitkäksi ajaksi alennetun verokannan soveltamista koskevaa lupaa ehdotetaan jatkettavan, on epätodennäköistä, että edellisissä kappaleissa tehty analyysi muuttuisi ennen toimenpiteen voimassaolon päättymistä, jollei nykyisessä kehyksessä ja tilanteessa tapahdu merkittäviä muutoksia.

Neuvoston direktiivin 2003/96/EY 19 artikla.

SEUT-sopimuksen 113 artiklan soveltamisalaan kuuluva välillinen verotus ei sinänsä kuulu kyseisen perussopimuksen 3 artiklassa tarkoitettuun unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

Neuvostolle on kuitenkin direktiivin 2003/96/EY 19 artiklassa annettu yksinomainen toimivalta antaa jäsenvaltiolle lupa ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Näin ollen jäsenvaltiot eivät voi toimia neuvoston sijasta. Tästä syystä toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta nyt käsillä olevaan täytäntöönpanopäätökseen. Joka tapauksessa kyseessä ei ole lainsäädäntöluonnos, joten tekstiä ei ole tarpeen toimittaa kansallisille parlamenteille perussopimusten pöytäkirjan nro 2 mukaisesti toissijaisuusperiaatteen noudattamisen tarkastelua varten.

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Veronalennus ei ylitä sitä, mikä on tarpeen asianomaisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Ehdotettu toimintatapa on neuvoston täytäntöönpanopäätös. Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklassa säädetään ainoastaan tämäntyyppisestä toimenpiteestä.

Toimenpide ei edellytä voimassa olevan lainsäädännön arviointia.

Tämä ehdotus perustuu Tanskan esittämään pyyntöön ja koskee ainoastaan kyseistä jäsenvaltiota.

Ulkopuolisia asiantuntijoita ei ole tarvittu.

Ehdotus koskee luvan antamista yhdelle jäsenvaltiolle sen omasta pyynnöstä, eikä se edellytä vaikutusten arviointia.

Tanskan toimittamien tietojen mukaan toimenpiteen vaikutus verotuloihin on rajallinen. Tarkkaan ottaen toimenpiteen arvioidaan Tanskan viranomaisten mukaan aiheuttavan 15 miljoonan Tanskan kruunun vuotuiset verotulojen menetykset tulevina vuosina.

Monet Tanskan kauppasatamat ovat historiallisista syistä tarjonneet maasähköä aluksille. Tanskan viranomaiset ovat havainneet, että muutaman viime vuoden aikana useat satamat ovat asentaneet maasähköpisteitä ja suunnittelevat niiden asentamista suuremmille aluksille, kuten matkustajalautoille, jotka liikennöivät säännöllisesti kansainvälisillä ja kansallisilla reiteillä. Tämä koskee myös kansainvälisessä liikenteessä olevia risteilyaluksia. Jotkin Tanskan satamat ovat myös ottaneet käyttöön siirrettäviä maasähköasemia lastialuksia varten. Matkustajalauttoja ja risteilyaluksia varten tarvitaan uusia infrastruktuurilaitteistoja, jotta niille voidaan toimittaa riittävästi sähköä.

Tanskan viranomaiset arvioivat toimenpiteen edistävän huomattavasti sen ympäristötavoitteiden saavuttamista ja erityisesti parantavan ilmanlaatua siten kuin on tarkoitettu ilmanlaadusta ja sen parantamisesta annetussa direktiivissä 2008/50/EY. Maasähkön käytön ansiosta rikkidioksidi-, typpioksidi-, hiukkas- ja hiilioksidipäästöt ovat vähentyneet. Toimenpiteen täyttä potentiaalia ei ole saavutettu, sillä kalliita laitteistoja ja välineitä tarvitaan sekä satamalaitureille että aluksille.

Toimenpiteen tarkoituksena ei ole yksinkertaistaminen. Se perustuu Tanskan esittämään pyyntöön ja koskee ainoastaan kyseistä jäsenvaltiota.

Toimenpide ei vaikuta perusoikeuksiin.

Toimenpiteestä ei aiheudu taloudellista tai hallinnollista rasitusta unionille. Näin ollen ehdotuksella ei ole vaikutuksia Euroopan unionin talousarvioon.

Toteuttamissuunnitelma ei ole tarpeen. Tämä ehdotus koskee luvan antamista veronalennukseen yhdelle jäsenvaltiolle sen omasta pyynnöstä. Lupa annetaan rajoitetuksi ajaksi 17. kesäkuuta 2027 saakka. Sovellettavan verokannan on oltava energiaverodirektiivissä vahvistetun verotuksen vähimmäistason mukainen. Toimenpidettä voidaan arvioida, jos sen uusimista pyydetään voimassaoloajan päättymisen jälkeen.

Ehdotus ei edellytä selittäviä asiakirjoja direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Ehdotuksen 1 artiklan mukaan Tanskalle annetaan lupa soveltaa alennettua verokantaa sähköön, joka toimitetaan suoraan Tanskan satamissa laiturissa oleville aluksille, ei kuitenkaan yksityisille huvialuksille, jäljempänä ”maasähkö”. Verokannan täytyy olla direktiivissä vahvistetun yrityskäyttöön tarkoitetun sähkön verotuksen vähimmäistason mukainen. Sähköä ei ole mahdollista toimittaa alennetulla verokannalla yksityisille huvialuksille, sellaisina kuin ne määritellään direktiivin 2003/96/EY 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan toisessa alakohdassa.

Ehdotuksen 2 artiklan mukaan pyydetty lupa myönnetään Tanskan pyynnön mukaisesti siten, että se on voimassa 18. kesäkuuta 2021 ja 17. kesäkuuta 2027 välisen ajan, jolloin se on jatkoa nykyiselle neuvoston täytäntöönpanopäätökselle 2015/993/EU ja direktiivissä sallitun kuuden vuoden enimmäisajan mukainen.