EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 16.6.2021
JOIN(2021) 20 final
YHTEINEN TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPPA-NEUVOSTOLLE JA NEUVOSTOLLE
EU:n ja Venäjän suhteet – vastatoimet, rajoitukset ja yhteistyö
1.Johdanto
Eurooppa-neuvosto kävi 24. ja 25. toukokuuta 2021 ensimmäisen strategisen keskustelun Venäjästä ja tuomitsi Venäjän laittoman, provokatiivisen ja häiritsevän toiminnan EU:ta, sen jäsenvaltioita ja muita maita vastaan. Se vahvisti EU:n yhtenäisyyden ja solidaarisuuden näiden toimien edessä sekä tukensa itäisille kumppaneille. Eurooppa-neuvosto vahvisti olevansa sitoutunut viiteen periaatteeseen, jotka ohjaavat EU:n Venäjän-politiikkaa, 1 ja totesi, että EU jatkaa koordinointia samanmielisten kumppanien kanssa. Se pyysi ulkoasiainedustajaa ja komissiota esittämään selvityksen EU:n ja Venäjän suhteista ja toimintapoliittisista vaihtoehdoista näiden viiden periaatteen mukaisesti kesäkuussa 2021 pidettävää Eurooppa-neuvoston kokousta varten. 2 Käsillä oleva yhteinen tiedonanto on vastaus tähän pyyntöön.
2.Poliittinen tausta
Venäjä on EU:n suurin naapurimaa ja edelleen merkittävä voima Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. Tämä perustuu paljolti sen kokoon ja maantieteelliseen mittakaavaan, valmiuteen käyttää voimaa kansainvälisesti sekä sen poliittiseen, diplomaattiseen ja vahvaan sotilaalliseen kapasiteettiin. Geopoliittisena toimijana Venäjä pyrkii säilyttämään globaalin asemansa moninapaisessa valtapoliittisessa järjestelmässä, usein yhdessä muiden toimijoiden kuten Kiinan kanssa, sen sijaan, että se edistäisi vahvempaa, sääntöihin perustuvaa monenvälistä järjestelmää. Se pyrkii vahvistamaan omaa geopoliittista vaikutuspiiriään, joka perustuu pääasiassa nollasummalogiikkaan. Näin toimiessaan hallitus usein kyseenalaistaa ja heikentää kansainvälistä oikeutta sekä Etyjin ja Euroopan neuvoston keskeisiä periaatteita, joihin se on sitoutunut ja jotka jäsentävät turvallisuutta ja yhteistyötä Euroopan mantereella, mukaan lukien kunkin maan oikeus määrittää vapaasti omat ulko-, turvallisuus- ja sisäpoliittiset valintansa.
Venäjän johto käyttää erilaisia välineitä vaikuttaakseen EU:hun ja sen jäsenvaltioihin samoin kuin Länsi-Balkanin ja itäisen kumppanuuden maihin, puuttuakseen niiden asioihin, heikentääkseen niitä tai jopa yrittääkseen horjuttaa niitä. Osana näitä toimia se panostaa edelleen voimakkaasti kykyynsä valvoa ja ohjata informaatiotilaa rajojensa sisä- ja ulkopuolella. Valtion hallitsemien tiedotusvälineiden ja erityisesti RT:n kaltaisten yksinomaan ulkomaisille yleisöille suunnattujen kanavien rahoitus kasvaa nopeasti. Venäjä kehittelee jatkuvasti yhä sofistikoituneempia kybertoiminnan ja informaatiomanipuloinnin operaatioita sekä kemiallisia ja muunlaisia hyökkäyksiä, joiden kohteina on ollut muun muassa kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW), Saksan liittopäivät, Skripalit Salisburyssa ja Tšekissä räjähtänyt ammusvarasto. Se toteuttaa suoria sotilaallisia ja hybriditoimia ratkaisemattomissa konflikteissa, joita se ruokkii toiminnallaan Ukrainassa, Georgiassa, Moldovassa ja EU:n eteläisissä naapurimaissa, erityisesti Syyriassa ja Libyassa ja myös muualla. Se pyrkii säilyttämään määräysvallan Valko-Venäjän autoritaariseen hallintoon.
Venäjän-suhteiden hoitaminen on keskeinen strateginen haaste EU:lle 3 . EU:n ja Venäjän suhteet ovat jatkuvasti heikentyneet vuodesta 2014 sen jälkeen, kun Venäjä liitti Krimin niemimaan laittomasti osaksi Venäjää ja alkoi horjuttaa Itä-Ukrainan vakautta. 4 Tähän on viime aikoina sisältynyt Venäjän sotilasjoukkojen keskittäminen Ukrainan rajalle, Krimin niemimaalle ja Mustallemerelle ja vain osittainen vetäminen takaisin samoin kuin liikenteen pitkäaikainen rajoittaminen Mustallamerellä. Venäjän tiedustelupalvelujen osallisuus häirintätoimissa EU:n jäsenvaltioissa on lisännyt negatiivista dynamiikkaa. Lisäksi tulevat diplomaattien karkottaminen, matkustuskiellot ja Venäjän julkaisema ”epäystävällisten valtioiden” luettelo ja tästä johtuvat diplomaattiedustuksen rajoitukset. Venäjän hallitus pyrkii myös usein edistämään kahdenvälisiä suhteitaan jäsenvaltioihin EU:n ja Venäjän suhteiden kustannuksella.
Venäjän sisäpoliittinen kehitys, jolle on tyypillistä hallituksen lisääntyvästi harjoittama poliittinen tukahduttaminen nykyisen poliittisen ja taloudellisen järjestyksen säilyttämiseksi, on niin ikään vaikuttanut yhä enemmän EU:n ja Venäjän suhteisiin. Syyskuussa 2021 pidettävien valtionduuman vaalien alla kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeuksien puolustajien ja riippumattoman median tilanne Venäjällä on heikentynyt entisestään, mikä on myös kaventanut niiden mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä EU:n kanssa. Perustuslain muutokset ja ”ulkomaisia agentteja”, ”ei-toivottuja järjestöjä” ja ”ääriliikehdintää” vastaan suunnatut sortolait lisäävät ihmisoikeuksien ja perusvapauksien järjestelmällistä tukahduttamista, vaikka ne on kirjattu Venäjän perustuslakiin ja maan kansainvälisiin velvoitteisiin. Viranomaiset luovat disinformaatiokampanjoilla valheellisia narratiiveja väitetystä ”ulkomaisesta sekaantumisesta” Venäjän sisäisiin asioihin ja pyrkivät näin estämään aidon opposition toimintaa ja horjuttamaan kansalaisyhteiskuntaa. Aleksei Navalnyin poliittisin perustein annettu tuomio, jota edelsi kemiallisella hermomyrkyllä tehty murhayritys, hänen poliittisen verkostonsa toiminnan tosiasiallinen kieltäminen ”ääriliikkeenä” sekä riippumattoman median ja toimittajien jatkuva pelottelu ja painostus ovat vain joitakin viimeaikaisia esimerkkejä.
Samaan aikaan Venäjä kärsii vakavista ja kasvavista rakenteellisista heikkouksista. Käytettävissä olevat reaalitulot ovat Venäjällä pudonneet 10 prosenttia vuodesta 2013. Maassa on taantuva väestökehitys ja sosioekonominen kehityspolku, joita pahentavat sen fossiilisiin polttoaineisiin keskittyvä liiketoimintamalli, tasapainoton budjettikehitys ja tällä hetkellä myös covid-19-pandemian vaikutus.
Näistä perusluonteisista eroista huolimatta EU:lla ja Venäjällä on perimmäinen yhteinen vastuu rauhasta ja turvallisuudesta Euroopan mantereella. Meillä on yhteiset maailmanlaajuiset haasteet ja keskinäinen riippuvuus tietyillä talouden aloilla 5 . Myös kansainvälisissä järjestöissä, kuten Euroopan neuvostossa ja Etyjissä, meitä sitovat samat velvoitteet, jotka meidän on täytettävä.
EU:n ja Venäjän taloussuhteet
·Venäjä on EU:n viidenneksi suurin kauppakumppani, jonka osuus oli 4,8 prosenttia EU:n kaikesta tavarakaupasta muun maailman kanssa vuonna 2020.
·EU on Venäjän ylivoimaisesti suurin kauppakumppani 37,3 prosentin osuudella maan tavarakaupan kokonaismäärästä.
·EU on myös ylivoimaisesti suurin investoija Venäjällä. Vuonna 2019 EU:n suorien ulkomaisten sijoitusten kokonaismäärä oli 311,4 miljardia euroa (75 % kaikista suorista ulkomaisista investoinneista Venäjällä).
·Venäjän suorien ulkomaisten investointien kokonaismääräksi EU:ssa arvioitiin 136 miljardia euroa (mikä muodostaa vain prosentin kaikista suorista ulkomaisista investoinneista).
On selvää, että EU:lla ja Venäjällä on poliittisten olosuhteiden salliessa erittäin suuret yhteistyömahdollisuudet. EU on ehdollisesti tarjoutunut tähän yhteistyöhön. Venäjän hallitus pyrkii kuitenkin aktiivisesti tavoitteisiin, jotka ovat päinvastaisia: luomaan naapurustoonsa Venäjästä riippuvaisen alueen, heikentämään poliittisesti yhdistynyttä Eurooppaa, syrjäyttämään visiomme monenvälisestä, sääntöihin perustuvasta järjestyksestä ja luomaan kansainvälisissä asioissa tilanteita, jotka rajoittavat EU:n ja sen kumppaneiden roolia.
3.Minskin sopimusten täytäntöönpano
EU on tukenut määrätietoisesti Normandia-ryhmää, Ukraina-kontaktiryhmää ja Etyjiä, myös Etyjin erityistarkkailuoperaation toimintaa 6 . Presidentti Zelenskyin valinta antoi uutta pontta neuvotteluille, mutta joulukuussa 2019 pidetyn Normandia-ryhmän huippukokouksen päätelmiä ei ole vielä pantu kaikilta osin täytäntöön. Huolestuttavampaa on, että Venäjän hallitus yrittää enenevästi esiintyä välittäjänä eikä konfliktin osapuolena ja vaatii suoraa yhteydenpitoa Kiovan ja niin sanottujen ”tasavaltojen” välillä, mikä on vastoin Minskin pöytäkirjaa. Se myös lisäsi huhtikuussa 2021 sotilaallista läsnäoloaan Ukrainan itärajalla ja Krimin niemimaalla. Niin sanotut ”tasavallat” estävät toistuvasti Etyjin erityistarkkailuoperaation pääsyn Itä-Ukrainaan, ja tulitauon rikkomiset ovat palauttaneet tilanteen heinäkuun 2020 tulitaukoa edeltäneelle tasolle. Tämä kehitys, jossa Venäjältä puuttuu rakentava lähestymistapa, tulee todennäköisesti jatkumaan.
EU jatkaa nykyisten toimintamuotojen ja -välineiden tukemista. Se aikoo jatkossakin korostaa valmiuttaan toimia johtavassa roolissa konfliktialueiden jälleenrakentamisessa, kun edellytykset täyttyvät, muun muassa kannustamalla Minskin sopimusten täysimääräiseen täytäntöönpanoon. Samaan aikaan EU pyrkii edelleen päättäväisesti lieventämään konfliktin humanitaarisia seurauksia.
EU on itse asiassa yksi suurimmista humanitaarisen avun antajista Itä-Ukrainan kriisissä. Kriisin alusta lähtien EU on antanut yli 190 miljoonaa euroa hätäapua, josta 25,4 miljoonaa euroa vuonna 2021, ja yhdessä jäsenvaltioiden kanssa yli 1 miljardi euroa humanitaariseen apuun ja varhaiseen jälleenrakennusapuun. EU:n tuki hyödyttää heikossa asemassa olevia ja eniten avun tarpeessa olevia kontaktilinjan molemmin puolin 7 . EU myös antaa Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton kautta humanitaarista apua Venäjällä oleville ukrainalaispakolaisille. Tähän tarkoitukseen on vuodesta 2017 myönnetty yhteensä yli 1 miljoonan euron tuki, joka kattaa pääsyn terveydenhuoltopalveluihin, elintarvikekupongit, muut kuin elintarvikkeet ja toimeentulotuen.
EU on reagoinut Krimin niemimaan laittomaan liittämiseen ja Itä-Ukrainan vakauden jatkuvaan horjuttamiseen määräämällä Venäjälle kolmenlaisia rajoittavia toimenpiteitä 8 . Niillä pyritään estämään tilanteen kärjistyminen tai kielteinen kehitys Ukrainassa, ja ne ovat voimakas osoitus EU:n tuesta Ukrainalle ja sen alueelliselle koskemattomuudelle, suvereniteetille ja itsenäisyydelle. Kytkemällä nämä pakotteet selkeästi Minskin sopimusten täytäntöönpanoon on tarkoitus kannustaa Venäjän hallitusta osallistumaan konfliktin ratkaisemiseen. Vastaavasti sen, että EU:lla on mahdollisuus sopia lisäpakotteista, on määrä toimia pelotteena estämällä se, että tilanne pahenee entisestään Venäjän hallituksen aggressiivisen käyttäytymisen vuoksi. Pakotteiden voimassaolon jatkaminen yksimielisesti on osoitus EU:n yhtenäisyydestä ja uskottavuudesta. EU:n toimenpiteet ovat lisänneet Venäjälle uusista hyökkäyksistä aiheutuvaa hintaa ja hillinneet sotilaallisten voimavarojen käytön jatkamista ja laajentamista Ukrainassa. Venäjän katsotaan olevan vastuussa mahdollisesta tilanteen heikentymisestä niin sanotuissa ”tasavalloissa” 9 . On myös olennaista säilyttää nykyinen koordinointi ja yhtenäisyys, myös pakotteiden osalta, samanmielisten kumppaneiden kuten G7-ryhmän kanssa.
Huolehtiakseen siitä, että Ukrainan itsenäisyyttä, suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta kunnioitetaan ja että EU:n sääntöjä Schengen-viisumeista sovelletaan tinkimättä Venäjällä ja Ukrainassa, EU on myös antanut ohjeistuksen, joka koskee Krimin niemimaan asukkaille myönnettyjen Venäjän tavallisten kansainvälisten passien tiettyjen luokkien tunnustamatta jättämistä ja Donetskin ja Luhanskin muiden kuin Ukrainan hallituksen hallinnassa olevien alueiden asukkaiden viisumihakemusten käsittelyä.
4.Suhteiden vahvistaminen EU:n itäisiin kumppaneihin ja muihin naapurimaihin
EU on jatkuvasti valmis tiivistämään suhteita itäisiin kumppaneihinsa vaurauden, hyvien naapuruussuhteiden ja uudistusten edistämiseksi. Hyvin toimiva itäinen kumppanuus tukee Euroopan vakautta, turvallisuutta ja vaurautta. Ulkoasiainedustaja ja komissio ehdottivat maaliskuussa 2020 itäisen kumppanuuden pitkän aikavälin poliittisia tavoitteita 10 talouden, hallinnon, ympäristön, ilmaston, digitalisaation ja yhteiskunnan aloilla kiinnittäen erityistä huomiota selviytymiskykyyn. Joulukuussa 2021 pidettävässä kuudennessa itäisen kumppanuuden huippukokouksessa hyväksytään uudistetut linjaukset vuoden 2020 jälkeiselle ajalle.
EU torjuu jyrkästi Venäjän pyrkimykset rakentaa etuoikeutettua vaikutuspiiriä. Itäisillä kumppaneilla on täysi ja suvereeni oikeus muokata vapaasti suhteidensa laajuutta ja syvyyttä EU:n ja muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa. Venäjän hallitus jatkaa kuitenkin vastakkainasettelupolitiikkaansa ja käyttää pehmeitä ja kovia poliittisia painostusvälineitä. EU:n politiikkana on sen vuoksi edelleen vahvistaa itäisten kumppanien selviytymiskykyä kahdenvälisten sopimusten (ml. assosiaatiosopimukset ja pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppa-alueet) ja merkittävän taloudellisen tuen avulla. Viime aikoina tässä on keskitytty erityisesti välttämättömiin talouden, hallintotavan ja oikeusvaltion, vihreän siirtymän ja digitaalisen muutoksen sekä osallistavien yhteiskuntien uudistuksiin. Seitsemän viime vuoden aikana on myönnetty lähes 5 miljardia euroa avustustukea, jossa painotetaan erityisesti sietokykyä hybridi- ja kyberuhkia ja disinformaatiota vastaan sekä kansainvälistä lainvalvontayhteistyötä. Lisäksi EU antoi vuonna 2020 lähes miljardi euroa auttaakseen maita selviytymään covid-19-pandemian vaikutuksista. EU on myös myöntänyt merkittävää makrotaloudellista rahoitusapua kolmelle itäiselle kumppanille.
EU myös torjui edelleen Venäjän hallituksen pyrkimyksiä esiintyä välittäjänä eikä osapuolena Ukrainaa, Georgiaa ja Moldovaa koettelevissa alueellisissa konflikteissa. Se jatkoi tunnustamattomuuspolitiikkaansa, joka koskee Krimin niemimaan laitonta liittämistä Venäjään ja Venäjän tukemaa Georgiasta irtautuneiden Abhasian ja Etelä-Ossetian alueiden ”itsenäisyyttä”.
EU uudisti Keski-Aasian strategiaansa kesäkuussa 2019 tehostaakseen sitoutumistaan ja edistääkseen alueen kehitystä. Painopisteinä ovat selviytymiskyky, vauraus ja alueellinen yhteistyö. EU on jatkanut Venäjän kanssa tapauskohtaisesti vuoropuhelua Keski-Aasiasta. Venäjän hallituksen suhtautuminen EU:n toimintaan alueella on kuitenkin edelleen kielteinen, muun muassa suhteessa tehostettujen kumppanuus- ja yhteistyösopimusten tekemiseen.
5.EU:n selviytymiskyvyn vahvistaminen
EU on viime vuosina parantanut merkittävästi selviytymiskykyään ulkomailta peräisin olevia tai ulkomailta välineistettäviä haasteita vastaan. Vihreän siirtymän ja digitaalisen muutoksen hallinta ja nopeuttaminen parantaa EU:n selviytymiskykyä vähentämällä asteittain riippuvuuttamme ulkomaisista energiatoimituksista ja energian geopolitiikasta ja vahvistamalla talouksiemme pitkälle vietyä laitteisto- ja ohjelmistoperustaa ulkomaista vaikuttamista vastaan. Myös kauppapolitiikan uudelleentarkastelussa 11 ja vuoden 2020 teollisuusstrategian päivityksessä 12 esitettiin konkreettisia toimia unionin avoimen strategisen itsenäisyyden parantamiseksi ja strategisiin riippuvuuksiin puuttumiseksi. Yleisellä tasolla unioni varustautuu autonomisemmilla välineillä, kuten ulkomaisten suorien sijoitusten seurantamekanismilla 13 , 5G-kyberturvallisuusvälineistöllä tai uudella ulkomaisia tukia koskevalla välineellä 14 .
EU vahvistaa jatkuvasti häiriönsietokykyään ja energiavarmuuttaan monipuolistamalla kansainvälisiä hankintalähteitä ja toimituksia ja luomalla EU:n energia-alan sisämarkkinoita erityisesti kaasun kaupassa. Tähän on päästy parantamalla sekä ”laitteistopuolta” (esim. uusi infrastruktuuri, kuten yhdysjohdot ja -putket, vastakkaisvirtausputket, uudet varastointilaitokset ja LNG-terminaalit) että selventämällä lainsäädännöllisesti ”ohjelmistopuolta”, muun muassa takaamalla avoimuus ja syrjimättömyys vähittäismarkkinoilla, tuotannon ja tarjonnan eriyttäminen verkkojen ylläpidosta, sääntelyn riippumattomuus ja yhteistyö sekä EU:n kilpailusääntöjen soveltaminen kaikilta osin. EU:n ja Venäjän energiasuhteille on ominaista huomattava keskinäinen riippuvuus: Venäjä on tällä hetkellä EU:n tärkein energiantoimittaja ja EU on ylivoimaisesti Venäjän tärkein energian vientikohde. Energiaan liittyviä lisähaasteita ovat muun muassa EU:n energialaitosten kyberturvallisuus ja Venäjän valtion määräysvallassa olevien toimijoiden omistus strategisissa omaisuuserissä unionissa ja lähinaapureissa. Myös siirryttäessä päättäväisesti kohti hiilestä irtautumista energiaomavaraisuutemme kasvaa ja riippuvuus Venäjän toimituksista yleisesti vähenee. Venäjän energiatuotteiden vienti EU:hun vähenee merkittävästi seuraavien 10–20 vuoden aikana, millä on väistämättä vaikutuksia kotimaassa.
EU:n ja Venäjän energiasuhteet
·Venäjän osuus EU:n öljyntuonnista on tällä hetkellä 26 prosenttia ja kaasun tuonnista 40 prosenttia.
·Venäjä on kuitenkin selvästi riippuvainen EU:n syvistä, vakaista ja tuottoisista energiamarkkinoista: lähes kaksi kolmasosaa Venäjän öljynviennistä, kaksi kolmasosaa sen kaasun viennistä ja noin puolet sen kivihiilen viennistä suuntautuu EU:hun, kun vain 27 prosenttia Venäjän öljynviennistä ja vain 2 prosenttia kaasun viennistä suuntautuu Kiinaan.
·Energian viennillä on ratkaiseva merkitys Venäjän liiketoimintamallissa: sen osuus on 60 prosenttia Venäjän kokonaisviennistä, 40 prosenttia valtion tuloista ja 25 prosenttia BKT:stä.
EU:n valmiuksien parantaminen hybridiuhkien torjumiseksi on ollut olennainen osa EU:n turvallisuusagendaa viiden viime vuoden aikana. Krimin niemimaan laiton liittäminen ja sitä seurannut EU-vastainen disinformaatiokampanja antoivat sysäyksen vuoden 2016 yhteiselle kehykselle 15 , jonka pohjalta on rakennettu laajaa EU:n poliitiikkakehystä. Salisburyn kemiallisen iskun jälkeen vuonna 2018 16 siinä muun muassa otettiin käyttöön uusi, kohdennettu kemiallisten aseiden käyttöön liittyvä EU:n pakotejärjestelmä 17 , ja sitä on kehitetty turvallisuusunionistrategian meneillään olevan käyttöönoton yhteydessä 18 .
EU:n hybriditorjuntavälineistö kehittää yhteiskunnan selviytymiskykyä erilaisten hybridihyökkäysten aiheuttamia häiriöitä vastaan esimerkiksi elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisessa, kyberturvallisuudessa, disinformaation torjunnassa, vaalien luotettavuudessa ja ulkomaisten suorien sijoitusten seurannassa.
Venäläiset toimijat ovat lisänneet aktiivisuuttaan kyberavaruudessa, ja ne harjoittavat ja/tai sallivat haitallisia kybertoimia, jotka edistävät Venäjän poliittisia tavoitteita, uhkaavat länsimaisia avoimia yhteiskuntia ja talouksia ja vahingoittavat ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. EU vahvistaa kuitenkin valmiuksiaan ehkäistä ja torjua kyberhyökkäyksiä ja reagoida niihin. EU määräsi myös heinäkuussa 2020 ensimmäistä kertaa pakotteita kyberhyökkäysten johdosta 19 , muun muassa venäläisille hakkereille, jotka ovat olleet osallisina Cloud Hopper-, WannaCry- ja NotPetya-kyberhyökkäyksissä. Vuonna 2020 hyväksytty EU:n kyberturvallisuusstrategia 20 vahvistaa EU:n kollektiivista häiriönsietokykyä tällä alalla, ja kohdennettu EU:n välineistö 21 tarjoaa käyttöön luotettavat ja kattavat keinot 5G-verkkojen kyberturvallisuuden varmistamiseksi riittäväntasoisesti kaikkialla EU:ssa. Kyberpuolustus on yksi niistä aloista, joilla EU ja Nato vahvistavat yhteistyötään. Vuonna 2022 hyväksyttävä strateginen kompassi tarjoaa puitteet jäsenvaltioiden toimien keskittämiselle turvallisuus- ja puolustusalalla. Pysyvän rakenteellisen yhteistyön ja Euroopan puolustusrahaston avulla EU tukee jäsenvaltioita niiden puolustusvoimavarojen kehittämisessä ja varmistaa johdonmukaisuuden Naton toimien kanssa.
Venäjä jatkaa informaation manipulointia ja häirintää käyttäen erilaisia taktiikoita, tekniikoita ja menettelyjä. Disinformaatiokampanjat toteutetaan tarkoituksellisesti ja koordinoidusti, ja niiden tavoitteena on johtaa harhaan, herättää epäluottamusta tai heikentää demokraattisia prosesseja ja instituutioita. Tämä on käynyt entistä ilmeisemmäksi covid-19-pandemian aikana, kun Venäjä on tukenut disinformaatiotoimia, joilla pyritään heikentämään EU:n reagointia 22 .
EU on ottanut käyttöön rakenteita ja toimenpiteitä puuttuakseen ulkomailta tulevaan informaation manipulointiin ja häirintään. Se vahvistaa jatkuvasti tilannetietoisuuttaan, parantaa häiriönsietokykyä ja tehostaa keinoja torjua tällaisia toimia. Strategisen viestinnän valmiuksiensa ja erityisesti East StratCom -työryhmän avulla EU havaitsee, analysoi ja paljastaa venäläistä disinformaatiota. Se jatkaa valmiuksien kehittämistä ja on aktiivisesti yhteydessä EU:n, Länsi-Balkanin ja naapurimaiden yleisöihin. Nopea hälytysjärjestelmä yhdistää EU:n toimielimet jäsenvaltioihin ja samanmielisiin kumppaneihin, kuten G7-ryhmään ja Natoon, yhteisen reagoinnin mahdollistamiseksi. Käytännesääntöjen avulla EU on myös luonut verkkoalustoille selkeät puitteet vastata tähän haasteeseen. Eurooppalaisen demokratian toimintasuunnitelman 23 täytäntöönpano parantaa tätä keinovalikoimaa entisestään.
6.Mahdollisuus valikoivaan kanssakäymiseen Venäjän kanssa asioissa, joihin liittyy EU:n intressi
EU on maaliskuussa 2016 sovittujen viiden ohjaavan periaatteen mukaisesti valmis valikoivaan kanssakäymiseen Venäjän kanssa EU:n kannalta tärkeissä kysymyksissä. EU:lla on tällaisia intressejä vihreän agendamme eri lohkoilla (ilmasto, ympäristö, energia) ja joissakin ulkopoliittisissa kysymyksissä. Meneillään oleva valikoiva kanssakäyminen esimerkiksi kauppa-, talous- ja digitaaliasioissa, sisäasioissa ja kansanterveyden alalla on tuottanut rajallisia konkreettisia tuloksia, mutta merkittävät tekijät haittaavat sitä erityisesti kaupan ja liikenteen aloilla.
Pian sen jälkeen, kun Venäjä liittyi Pariisin sopimukseen, ja ottaen huomioon EU:n kunnianhimoiset ilmastotavoitteet 24 EU on asteittain käynnistänyt uudelleen korkean tason virkamiesten keskusteluja ilmastosta Venäjän kanssa, muun muassa Moskovassa joulukuussa 2020 järjestetyssä EU:n rahoittamassa konferenssissa ennen Glasgow’ssa pidettävää COP26-kokousta. Venäjä on laatinut pitkän aikavälin strategiaa, ja se on hieman päivittänyt kansallisesti määriteltyä panostaan, mutta se jättää kuitenkin edelleen huomattavan varan päästöjen kasvamiselle. Venäjä on myös ryhtynyt joihinkin lainsäädäntötoimiin ilmastopolitiikkansa päivittämiseksi 25 , mutta sen viimeaikaiset toimet saattavat luoda vääriä oletuksia 26 . Venäjän viranomaiset ovat yhä useammin pyytäneet teknisiä keskusteluja EU:n kanssa EU:n ilmastopolitiikan mahdollisista vaikutuksista Venäjän talouteen. EU on tarjoutunut aihekohtaisiin keskusteluihin muun muassa hiilen hinnoittelusta, ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja mahdollisesti hiilidioksidipäästöjen tullimekanismista.
Venäjällä on yli 2 000 kilometriä rajaa EU:n kanssa ja sillä on edessään useita ympäristöhaasteita, jotka vaikuttavat EU:hun ja sen jäsenvaltioihin. Asioihin, joissa yhteistyötä voidaan syventää, voisivat kuulua jätehuolto, rajatylittävän saastumisen ja ilmansaasteiden vähentäminen, kiertotalous, kestävä metsänhoito ja metsäpalojen torjunta. Tällä olisi myös myönteinen vaikutus ilmastonmuutokseen, jonka vaikutukset jo nyt tuntuvat Venäjällä, muun muassa ikiroudan sulamisena. Tuleva biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten konferenssi tarjoaa lyhyellä aikavälillä mahdollisuuden alustaviin yhteyksiin.
Vaikka EU:n ja Venäjän välinen energiadialogi on edelleen keskeytyksissä, ratkaistavana on kiireellisiä kysymyksiä. Ukrainan kaasunsiirtoa koskevan sopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa on seurattava. Baltian maiden synkronointi Euroopan sähköverkkoon ja sähkökauppaan olisi saatettava päätökseen ja samalla varmistettava Venäjän ja Valko-Venäjän verkon jatkuva turvallinen toiminta.
Digitaaliasioista Venäjän kanssa käydyissä työryhmäkeskusteluissa ei ole saatu aikaan konkreettisia tuloksia. EU:n etujen ajaminen, erityisesti 700 MHz:n taajuusalueen käytön koordinointi 27 ja EU:n yritysten pääsy markkinoille Venäjällä, on edelleen tärkeää. Muut aiheet, kuten tutkimus ja innovointi, massadata, tietosuoja, tekijänoikeudet, internetin hallinto ja autonomiset ajoneuvot, ovat jääneet keskusteluissa vaille merkittäviä jatkotoimia. EU:n olisi myös aktiivisesti puututtava Venäjän soveltamaan tuonnin korvaamiseen ohjelmistojen ja laitteistojen julkisissa hankinnoissa, jotta vältetään merkittävät riskit ja vaikeudet EU:n digitaalialalle.
Ulkopoliittisista kysymyksistä voidaan todeta, että EU:n naapurustossa on jatkuvia jännitteitä ja kasvava kilpailutilanne muilla alueilla, joilla Venäjä pyrkii strategisesti vahvistamaan asemaansa, kuten Länsi-Balkanilla, eteläisen Välimeren alueella ja Afrikan mantereella. Venäjän hallituksella on kuitenkin ollut rakentava rooli joillakin aloilla, kuten yhteisen kattavan toimintasuunnitelman (JCPoA) säilyttämisessä Iranin kanssa ja sen täysimittaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamisessa. Sama koskee Wienissä meneillään olevia diplomaattisia toimia, joilla pyritään helpottamaan Yhdysvaltojen mahdollista paluuta JCPoA:han ja sitä, että Iran alkaa noudattaa uudelleen ydinalan sitoumuksiaan kaikilta osin. Libyan osalta EU:n tärkeimmät prioriteetit ovat Venäjän hallituksen myönteisen suhtautumisen varmistaminen meneillään olevaan poliittiseen prosessiin ja sen palkkasotilaiden pikainen poisvetäminen. Venäjän näkemys Lähi-idän rauhanprosessista on pysynyt periaatteessa lähellä EU:n kantaa.
Syyrian suhteen EU:n ja Venäjän kannat eroavat toisistaan jyrkästi. Venäjän hallitus tukee nykyistä Assadin hallintoa, mukaan lukien äskettäiset ”presidentinvaalit” 26. toukokuuta 2021. Sen sotilaallisella väliintulolla Syyriassa on voinut olla keskeinen merkitys hallinnon selviytymisessä, mutta se on edelleen heikentänyt Syyrian valtion vakautta ja elinkelpoisuutta ja pahentanut alueellista humanitaarista kriisiä. EU:n kannalta ainoa etenemistapa on todellinen poliittinen ratkaisu, joka perustuu YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2254 täysimääräiseen täytäntöönpanoon ja joka myös avaisi tien pakolaisten mahdolliselle vapaaehtoiselle, turvalliselle ja ihmisarvoiselle paluulle. EU jatkaa joka tapauksessa kanssakäymistä Venäjän kanssa siltä osin kuin on kyse tarpeesta huolehtia humanitaarisen avun perillepääsystä sitä tarvitseville syyrialaisille ja noudattaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta Syyriassa.
EU jatkaa yhteistyötä Venäjän kanssa pohjoista ulottuvuutta ja Mustanmeren aluetta koskevissa kysymyksissä. Pohjoisen ulottuvuuden liikenne- ja logistiikkakumppanuuden puitteissa tehtävässä yhteistyössä keskitytään mahdolliseen näkemysten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon liikenteen hiilestä irtautumisessa. Keskusteluja käydään myös Venäjän osallistumisesta Mustanmeren alueen ja Pohjoisen periferian ja arktisen alueen Interreg-ohjelmiin vuosina 2021–2027, mihin Venäjä on ilmaissut kiinnostuksensa. Venäjän johto estää edelleen EU:n tarkkailija-aseman Arktisessa neuvostossa, jonka puheenjohtajana se nyt toimii, vaikka tämä ei ole estänyt EU:ta osallistumasta sen työhön. Venäjä estää myös merellisten suojelualueiden perustamisen Eteläiselle jäämerelle.
EU on ylläpitänyt Venäjän kanssa kaupan alan teknisiä kontakteja, jotka yleensä ovat rajoittuneet keskusteluihin lukuisista kaupan esteistä ja tuottaneet vain vähän tuloksia 28 . Useimmat näistä kaupan esteistä johtuvat Venäjän hallituksen harjoittamasta tuonnin korvaamisen politiikasta, jota yhä enemmän perustellaan väitetyillä pakotteisiin liittyvillä turvallisuussyillä. Lisäksi Venäjän taloudessa on jo ennestään valtiosta johtuvia merkittäviä vääristymiä. Tämän seurauksena 29 maan yleinen liiketoiminta- ja investointiympäristö heikkenee entisestään. Tähän verrattuna myönteisempää kehitystä on se, että EU ja Venäjä ovat sitoutuneet WTO:n uudistamiseen, myös riitojenratkaisun palauttamiseen.
Venäjän hallitus on kieltänyt noin puolet maataloustuotteiden tuonnista EU:n jäsenvaltioista kotimaisen tuotannon lisäämiseksi ja painostanut jäljellä olevaa maatalouselintarvikkeiden ja erityisesti viinin, väkevien alkoholijuomien ja lemmikkieläinruoan kauppaa erilaisilla terveys- ja kasvinsuojelutoimilla. EU:n maantieteellisiä merkintöjä käytetään edelleen väärin. EU:n maatalouselintarvikeala on kuitenkin ollut huomattavan kestävä. Jonkin verran alasta ja alueesta riippuen se on yleensä löytänyt vaihtoehtoisia markkinoita, joten tuontikiellon asettamisen jälkeen EU:n maailmanlaajuisen viennin arvo on kasvanut huomattavasti 30 .
Jotkin asiantuntijakeskustelut sisäasioista jatkuvat vaihtelevin väliajoin. EU:n ja Venäjän muuttoliikevuoropuhelun sekä viisumien myöntämisen helpottamista ja takaisinottoa käsittelevien sekakomiteoiden viimeisimmät kokoukset pidettiin vuosina 2018 ja 2019. Vaikka Venäjän hallitus pitää yhteistyötä näillä aloilla tärkeänä, se ei täysin täytä velvoitteitaan. 31 . Se usein myös vastustaa EU:ta terrorismin ja kyberrikollisuuden torjunnassa kansainvälisillä foorumeilla. Viimeisimmät terrorismin torjuntaa koskevat EU:n ja Venäjän korkean tason neuvottelut käytiin lokakuussa 2019. Venäjän tukema YK:n päätöslauselma on käynnistänyt haastavan prosessin, joka voi uhata tietoverkkorikollisuudesta tehdyn Budapestin yleissopimuksen asemaa. Huumausaineita koskevassa asiantuntijoiden vuoropuhelussa vaihdetaan vuosittain aiheeseen liittyvää tietoa.
EU:n ja Venäjän välillä ei ole säännöllistä kansanterveysalan teknistä tiedonvaihtoa, vaikkakin pohjoisen ulottuvuuden sosiaali- ja terveysalan kumppanuudessa tehdään hyvää yhteistyötä alueellisella tasolla. Euroopan lääkevirasto käynnisti maaliskuussa 2021 Venäjän covid-19-rokotteen Sputnik V:n jatkuvan arvioinnin, jossa arvioitiin, onko rokote EU:n vaatimusten mukainen.
Muuta yhteydenpitoa on käynnissä eri aloilla, jotka ulottuvat tulliyhteistyöstä teollisuus- ja kilpailukysymyksiin ja liikenteeseen. Nämä yhteydet ovat edelleen teknisellä tasolla.
7.Ihmisten väliset yhteydet ja tuki Venäjän kansalaisyhteiskuntalle
Venäjä on edelleen tärkeä kumppani ihmisten välisessä liikkuvuudessa. Maassa myönnetään eniten Schengen-viisumeita: 3,1 – 3,8 miljoonaa vuosina 2016–2018, 4,1 miljoonaa vuonna 2019 (27 % kaikista koko maailmassa myönnetyistä Schengen-viisumeista) ja 635 000 vuonna 2020 (26 %). Noin neljä viidestä Venäjällä vuodesta 2016 alkaen myönnetystä Schengen-viisumista myönnettiin useita maahantulokertoja varten.
Tutkimus ja innovointi ovat olleet tärkeä yhteistyöalue, erityisesti venäläisten toimijoiden osallistuminen EU:n ohjelmiin 32 . Esimerkiksi Horisontti 2020 -puiteohjelmassa Marie Skłodowska-Curie -toimiin on osallistunut 36 eri organisaatiota ja noin 520 tutkijaa Venäjältä. Yhteistyö perustuu yhteisrahoituksen periaatteeseen, ja Venäjä tukee omia tutkijoitaan yhteisissä hankkeissa tai osallistuu oikeasuhteisesti rahoitusosuuksin ja materiaalisin panoksin. EU:n intresseihin kuuluvat pääsy Venäjän johtaviin laajoihin tutkimuslaitoksiin, Venäjän tieteellisen asiantuntemuksen hyödyntäminen EU:n poliittisia painopisteitä ja globaaleja haasteita koskevassa tutkimuksessa, eurooppalaisten ratkaisujen käyttöönoton helpottaminen Venäjällä ja yhteyksien ylläpitäminen Venäjän akateemiseen yhteisöön. Kumpikin osapuoli on saattanut päätökseen sisäiset menettelyt EU:n ja Venäjän tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen uusimiseksi uudeksi viisivuotiskaudeksi, mutta yksittäinen sopimuksen alueelliseen soveltamisalaan liittyvä kysymys estää edelleen sen uusimisen. Sopimuksen uusiminen varmistaisi vakaat pitkän aikavälin puitteet yhteistyölle. Yhteisen tiede- ja teknologiayhteistyökomitean kokouksia on pidetty vuosittain.
Koulutuksen, nuorison ja kulttuurin osalta EU tukee Venäjän yhteiskunnan, tiede- ja tutkimusyhteisön, nuorison ja kulttuurin sidosryhmien tavoittamista EU:n ohjelmien kautta 33 . Venäjä on ollut eurooppalaisen korkeakoulutusalueen ja Bolognan prosessin täysjäsen. Venäjä on ensimmäisellä sijalla kaikista kansainvälisistä kumppanimaista, jotka ovat vuosina 2014–2020 osallistuneet Erasmus+ -ohjelman opintopisteitä kerryttävään kansainväliseen liikkuvuuteen. Keskinäisiä Erasmus+ -opiskelija- ja henkilöstövaihtoja oli yli 23 000.
Kulttuurin alalla Venäjä voi osallistua kulttuurisuhteiden foorumiin. Erasmus+ -ohjelmassa on vuosina 2021–2027 tarkoitus jatkaa vakiintunutta yhteistyötä Venäjän kanssa korkea-asteen koulutuksessa ja nuorisotoiminnassa sekä käynnistää uusia rahoitustoimia ammatillisessa koulutuksessa ja virtuaalisissa vaihdoissa. Horisontti Eurooppa -puiteohjelmassa on vuosina 2021–2027 aikomuksena edelleen tasapainottaa tutkijavirtoja Venäjän ja EU:n välillä. Hiljattain hyväksytyt koulutusta koskevan lain muutokset 34 voivat vaikuttaa kansainväliseen koulutus- ja tutkimusyhteistyöhön.
Venäjä osallistuu tällä hetkellä kahdeksaan Interreg-yhteistyöohjelmaan. Nämä ohjelmat ovat yksi harvoista EU:n välineistä, joista jatketaan investointia hankkeisiin Venäjällä keskusviranomaisten kautta. Venäjä on sitoutunut osallistumaan ohjelmiin.
EU on Venäjän kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeusjärjestöjen johtava tukija. Venäläisille suunnataan EU:n toimia monilla aloilla. Tuen kohteena ovat yleismaailmalliset oikeudet, medialukutaito, nuoriso, naiset, sukupuolten tasa-arvo, sosiaalinen osallisuus, vanhukset, naiset ja lapset, vammaiset, maahanmuuttajat, vähemmistöyhteisöihin kuuluvat, perheväkivallan uhrit, vangit sekä muut syrjäytyneet ja haavoittuvat ryhmät. EU rahoittaa myös EU:n ja Venäjän kansalaisyhteiskuntafoorumia. EU:n toimet ovat olleet ratkaisevia sen kannalta, että venäläiset kansalaisjärjestöt ovat voineet jatkaa toimintaansa huolimatta hyvin tukahduttavasta ja edelleen tiukentuvasta ympäristöstä ja että on voitu lisätä tietoisuutta ja tarjota oikeaa tietoa EU:sta ja tärkeistä aiheista.
Kuten edellä todetaan, rajoittavampi lainsäädäntö 35 , riippumattomien äänien vaientaminen ja perusvapauksien rajoitukset asettavat Venäjällä merkittäviä esteitä kansalaisyhteiskunnan työlle. Maasta on lähtenyt joukko riippumattomia toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja. EU on jatkanut ihmisten välisten yhteyksien ja kansalaisyhteiskunnan tukemista varauksettomasti tulevaisuuden investointina 36 .
EU:lla on nyt myös käytössään erityisiä välineitä ihmisoikeuksien rikkojia vastaan. EU:n uuden maailmanlaajuisen ihmisoikeuspakotejärjestelmän hyväksyminen ja ensimmäiset listaukset siihen antoivat selkeän poliittisen signaalin halustamme toimia ihmisoikeuksia horjuttavia vastaan, myös Venäjällä 37 .
8.Päätelmät ja toimet
Tässä kertomuksessa selvitetään EU:n ja Venäjän suhteiden tilaa kaikessa monimutkaisuudessaan ja yksilöidään selkeästi haasteet ja mahdollisuudet. Venäjä on edelleen suurin naapurimme ja tärkeä globaali toimija. Kuten tästä kertomuksesta käy ilmi, Venäjän hallituksen viime vuosina tekemät tietoiset poliittiset valinnat ja aggressiiviset toimet ovat kuitenkin luoneet negatiivisen kierteen.
Venäjän johdon aiheuttaman strategisen haasteen edessä viiden periaatteen yhteinen täytäntöönpano on antanut EU:lle tarkoituksen ja periaatteellisen lähestymistavan puolustaa etujamme ja edistää arvojamme. EU ja sen jäsenvaltiot toimivat edelleen yhtenäisesti ja johdonmukaisesti puolustaen perusarvojaan, periaatteitaan ja etujaan. Kahdenvälisiä kanssakäymisiä ei pitäisi toteuttaa EU:n yhteisten etujen ja tavoitteiden kustannuksella.
Historia, maantiede ja ihmiset yhdistävät EU:ta ja Venäjää. Uusi kumppanuus, jossa voimme hyödyntää tiiviin yhteistyön täydet mahdollisuudet, vaikuttaa kuitenkin kaukaiselta. Haastavan poliittisen tilanteen ja Venäjän strategisten valintojen taustaa vasten kaikkein realistisin näkymä on toistaiseksi se, että EU:n on valmistauduttava Venäjän-suhteidensa heikkenemiseen edelleen.
Meidän pitäisi pyrkiä tutkimaan etenemistapoja, jotka voisivat auttaa muuttamaan nykyistä dynamiikkaa vähitellen kohti ennakoitavampia ja vakaampia suhteita.
Tämän mahdollistamiseksi EU ylläpitää avoimia viestintäkanavia Venäjän kanssa. Odotamme, että Venäjän johto osoittaa rakentavampaa otetta ja poliittista sitoutumista ja lopettaa toimet EU:ta, sen jäsenvaltioita ja kolmansia maita vastaan. Tämä on välttämätöntä nykyisen hedelmättömän ja potentiaalisesti vaarallisen suuntauksen kääntämiseksi näissä tärkeissä suhteissa.
EU samanaikaisesti esittää Venäjälle vastustuksensa, rajoittaa Venäjää ja tekee yhteistyötä sen kanssa perustuen vahvaan yhteisymmärrykseen Venäjän tavoitteista ja periaatteelliseen pragmatismiin sekä täysin viiden periaatteen mukaisesti.
EU jatkaa ihmisoikeusloukkausten torjuntaa ja puolustaa demokraattisia arvoja, myös kansainvälisillä foorumeilla, ja tekee selväksi, että nämä asiat koskevat välittömästi ja oikeutetusti kaikkia YK:n, Etyjin ja Euroopan neuvoston valtioita eivätkä kuulu pelkästään asianomaisen valtion sisäisiin asioihin. Venäjän hallituksen on noudatettava kansainvälisiä velvoitteitaan ja sitoumuksiaan.
EU aikoo edelleen nostaa Venäjän jatkuvat kansainvälisen oikeuden rikkomiset Ukrainassa, Georgiassa ja muualla näkyvästi esille muun muassa samanmielisten kumppanien kanssa toteutettavilla aloitteilla. Tähän sisältyy Venäjän velvoittaminen kantamaan vastuunsa konfliktin osapuolena ja panemaan Minskin sopimukset täytäntöön kaikilta osin. EU aikoo haastaa aktiivisemmin väärät narratiivit, joita Venäjä käyttää toimiensa perustelemiseksi kaikilla tasoilla. Aiomme edelleen torjua (viisumikäytännöillämme) Venäjän harjoittamaa Venäjän kansalaisuuden (passien) myöntämispolitiikkaa Ukrainassa.
EU aikoo edelleen vastata asianmukaisella tavalla Venäjän hallituksen haitallisiin toimiin, myös hybriditoimiin. Tähän voisi sisältyä EU:n nykyisten pakotejärjestelmien laajentaminen ja/tai tarvittaessa uusien rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotto.
EU pyrkii rajoittamaan resursseja, joita Venäjän hallitus voi käyttää harjoittaakseen epärakentavaa ulkopolitiikkaansa. Aiomme myös tehostaa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa, jotta voidaan torjua kohdennetusti Venäjältä peräisin olevaa rikollista toimintaa (ml. kiristyshyökkäykset) yhdessä samanmielisten kumppanien kanssa. Tehostamme korruption ja rahanpesun torjuntaa muun muassa lisäämällä Venäjään liittyvien rahavirtojen läpinäkyvyyttä. EU tehostaa toimiaan kolmansien maiden, myös Venäjän, pakkotoimikäytäntöjä vastaan kehittämällä uuden yksipuolisen välineen, jonka avulla voidaan tehokkaasti estää ja mitätöidä pakkotoimia.
Jotta voidaan rajoittaa Venäjän pyrkimyksiä heikentää EU:n etuja, unionin itsensä on oltava vankempi ja häiriönkestävämpi.
Meidän on torjuttava uhkia ja vihamielisiä toimia järjestelmällisemmin ja yhtenäisemmin ja varmistettava samalla koordinointi samanmielisten kumppaneiden kuten Naton ja G7-ryhmän kanssa. Jäsenvaltioiden olisi koordinoitava reagointiaan Venäjän toimiin entistä ennakoivammin.
Meidän tulisi kehittää edelleen EU:n kyberturvallisuus- ja -puolustusvalmiuksia sekä strategisen viestinnän valmiuksia. Aiomme tehostaa toimiamme informaation manipuloinnin ja disinformaation torjumiseksi ja lopettamiseksi muun muassa vahvistamalla sosiaalisen median alustojen sääntelyä. EU harkitsee uusia keinoja tulovirtojen tukkimiseksi näihin syyllistyviltä, myös eurooppalaisen demokratian toimintasuunnitelman puitteissa.
Meidän tulisi edelleen tehostaa hybridiuhkien torjuntavalmiuksiamme, kuten EU:n hybridianalyysikeskusta, Helsingissä toimivaa Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskusta ja jäsenneltyä yhteistyötä Naton kanssa, sekä kohdennetuin toimin suojeltava paremmin EU:n ja jäsenvaltioiden demokraattisia prosesseja, instituutioita ja vaali-infrastruktuuria.
Aikomuksenamme on hyödyntää paremmin energiasiirtymämme tarjoamat mahdollisuudet ja panna EU:n energiamarkkinasäännöt kaikilta osin täytäntöön. Tuemme myös naapurimaiden energiavarmuutta, mukaan lukien Ukrainan kaasunsiirtoa koskevan sopimuksen moitteeton täytäntöönpano. Baltian maiden synkronointi Euroopan sähköverkon ja sähkökaupan kanssa on edelleen tärkeä prioriteetti.
Lisäämme tukea itäisille kumppaneillemme ja pyrimme hyödyntämään itäisen kumppanuuden koko potentiaalin. Tuleva itäisen kumppanuuden huippukokous tarjoaa tärkeän tilaisuuden vuoden 2020 jälkeisen yhteisen agendan muokkaamiselle. Onnistuneet poliittiset ja taloudelliset uudistukset erityisesti oikeusvaltion, ihmisoikeuksien, korruption torjunnan ja hyvän hallintotavan aloilla vähentävät kumppaniemme haavoittuvuutta ja ovat keskeinen vastatoimi Venäjän sekaantumis- ja epävakauttamispyrkimyksille. Agenda voisi sisältää investointeja turvallisuuskumppanuuksiin naapurimaidemme kanssa niiden selviytymiskyvyn parantamiseksi entisestään.
Omien etujensa edistämiseksi EU:n olisi kutsuttava Venäjä keskustelemaan useista keskeisistä haasteista.
Covid-19-pandemia on osoittanut yhteisen edun rakentavassa osallistumisessa kansanterveysalan työhön, muun muassa rajatylittävien terveysuhkien torjumisessa, valmiuden parantamisessa, mikrobilääkeresistenssiä koskevassa työssä, sääntelyn lähentämisessä ja lääkkeiden saatavuudessa.
Koska yhteinen etumme on torjua ilmastonmuutosta ja etsiä ratkaisuja muihin ympäristökysymyksiin, EU:n olisi aloitettava tiiviimpi vuoropuhelu Venäjän kanssa, ensi vaiheessa alustaen Glasgow’ssa pidettävää COP26-kokousta ja Kunmingissa pidettävää COP15-biodiversiteettikokousta. Samoin tulisi käydä aihekohtaisia keskusteluja näillä aloilla, mukaan lukien hiilen hinnoittelu, uusiutuvat energialähteet, metaanipäästöt, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja EU:n tuleva hiilidioksidipäästöjen tullimekanismi. Tämä on Venäjälle sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon energian nopeasti muuttuva geopolitiikka ja maan oma viivästynyt siirtyminen vähähiiliseen talouteen.
Venäjän hallituksen kanssa olisi teknisemmällä tasolla keskusteltava lukuisista taloussuhteita haittaavista tekijöistä, kuten tuonnin korvaamisesta, kaupan esteistä ja tukien valvonnasta, pyrkien hyödyntämään EU:n kilpailuetuja. Aiheesta riippuen ja täysin muiden asianomaisten maiden suvereenien valintojen mukaisesti tähän sisältyisi myös kohdennettu tekninen työ Euraasian talousunionin kanssa sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa.
EU edistää ihmisten välisiä yhteyksiä. Tähän voisivat sisältyä lisähelpotukset viisumien myöntämisessä (esim. viisumimaksujen poistaminen) nuoriso-ohjelmissa, work and travel -tyyppisissä ohjelmissa sekä akateemisen yhteistyön, tieteen, koulutuksen ja opiskelijavaihdon puitteissa.
Alueellisen ja rajatylittävän yhteistyön osalta meidän tulisi jatkaa ohjelmia Venäjän kanssa, pohjoisen ulottuvuuden puitteissa tehtävää yhteistyötä ja käytännön yhteistyötä alueellisissa hallitustenvälisissä muodoissa, kuten Itämeren valtioiden neuvostossa, Barentsin euroarktisessa neuvostossa, Mustanmeren alueella ja arktisella alueella.
EU lisää tukeaan Venäjän kansalaisyhteiskunnalle ja ihmisoikeuksien puolustajille soveltamalla joustavampia ja luovempia lähestymistapoja. Lisäämme tukeamme myös riippumattomille venäjänkielisille tiedotusvälineille erilaisten näkemysten vahvistamiseksi. Aiomme myös hienosäätää avustusohjelmiamme tarpeen mukaan niiden tuloksellisuuden varmistamiseksi ja kumppanien sorron välttämiseksi.
EU työskentelee konfliktien ennaltaehkäisyn ja kahdenvälisten mekanismien parissa konfliktien purkamiseksi ja luottamuksen rakentamiseksi. Teemme yhteistyötä alueellisissa kysymyksissä (ml. JCPoA, Lähi-itä, Libya, Afganistan) ja globaaleissa kysymyksissä (ml. terrorismin torjunta ja ydinaseiden levittäminen) noudattaen kaikilta osin kansainvälistä oikeutta sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen ytimenä. EU jatkaa yhteistyötä Venäjän kanssa monenvälisissä järjestöissä.
Komissio ja ulkoasiainedustaja/varapuheenjohtaja toteuttavat edellä esitetyn toimintalinjauksen yleisen kehityksen ja Eurooppa-neuvoston ohjeistuksen pohjalta.
Euraasian talousunionin (EEU) kanssa tehtävässä yhteistyössä Venäjältä tarvitaan rakentavia toimia kauppasuhteidemme avoimuuden lisäämiseksi, mukaan lukien WTO-sitoumusten noudattaminen ja muiden EEU:n jäsenten sitoumusten kunnioittaminen, ennen kuin teknisiä yhteyksiä laajemmat suhteet voidaan luoda EU:n ja EEU:n välille. Virallisten suhteiden solmimista koskevien päätösten edellytyksenä on myös parempi poliittinen konteksti.
1) Toimenpiteet koskien Itä-Ukrainan vakauden horjuttamista: kohdennettu henkilöiden ja yhteisöjen merkitseminen luetteloon sekä kohdennetut taloudelliset toimenpiteet, joiden tarkoituksena on edistää muutosta Venäjän toimissa Ukrainassa siten, että se johtaa rauhanomaiseen selvittelyyn ja poliittiseen ratkaisuun Ukrainan kriisissä. 2) Toimenpiteet koskien Krimin niemimaan laitonta liittämistä: kohdennetut taloudelliset, kaupalliset ja rahoitukseen liittyvät rajoitukset, joilla pyritään edistämään muutosta Venäjän politiikassa Krimin niemimaan laittoman liittämisen osalta. Neuvoston päätös 2014/512/YUTP, 31.7.2014, ja neuvoston asetus (EU) N:o 833/2014, 31.7.2014, neuvoston päätös 2014/145/YUTP, 17.3.2014, ja neuvoston asetus (EU) N:o 269/2014, 17.3.2014, ja neuvoston päätös 2014/386/YUTP, 23.6.2014, ja neuvoston asetus (EU) N:o 692/2014, 23.6.2014.