P9_TA(2021)0441

Ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivat

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. lokakuuta 2021 ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivoista (2021/2923(RSP))

(2022/C 184/13)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan, jonka mukaan unionin sisämarkkinoiden avulla on pyrittävä Euroopan kestävään kehitykseen, ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 ja 11 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklan, joissa vaaditaan sisällyttämään ympäristönsuojelu ja ihmisten terveyden suojelu unionin politiikan määrittelyyn ja toteuttamiseen,

—	ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2021 annetun luonnoksen komission tiedonannoksi ”Vuoden 2022 suuntaviivat ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävälle valtiontuelle”,

—	ottaa huomioon 13. lokakuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Miten vastata energian hintojen nousuun: toiminta- ja tukivälineistö” (COM(2021)0660),

—	ottaa huomioon 17. syyskuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi” (COM(2020)0562),

—	ottaa huomioon 14. lokakuuta 2020 annetun komission tiedonannon ”Euroopan rakennusten perusparannusaalto – ympäristöystävällisempiä rakennuksia, lisää työpaikkoja ja parempaa elämänlaatua” (COM(2020)0662),

—	ottaa huomioon 11. joulukuuta 2019 annetun komission tiedonannon ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma” (COM(2019)0640),

—	ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ilmastosopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP21) tehdyn Pariisin sopimuksen ja sekä Pariisissa, Ranskassa, 30. marraskuuta – 11. joulukuuta 2015 pidetyn, Kioton pöytäkirjan osapuolten kokouksena toimineen osapuolten 11. konferenssin (CMP11),

—	ottaa huomioon 14. heinäkuuta 2021 annetun komission tiedonannon ”Valmiina 55:een: Vuoden 2030 ilmastotavoitteesta totta matkalla kohti ilmastoneutraaliutta” (COM(2021)0550),

—	ottaa huomioon 28. syyskuuta 2021 annetun komission suosituksen (EU) 2021/1749 ”Energiatehokkuus etusijalle: periaatteesta käytäntöön” ja sen liitteenä olevat suuntaviivat (1),

—	ottaa huomioon komission arvion EU:n valtiontukisäännöistä,

—	ottaa huomioon tarkistettuja ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivoja koskevan julkisen kuulemisen,

—	ottaa huomioon julkisen kuulemisen yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen (valtiontuki) kohdennetusta tarkistuksesta: vihreää ja digitaalista siirtymää edistävää valtiontukea koskevat tarkistetut säännöt,

—	ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (2) (uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi),

—	ottaa huomioon energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 11. joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2002 (3),

—	ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta 5. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (4),

—	ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoista 5. kesäkuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943 (5),

—	ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston 11. joulukuuta 2018 annetun asetuksen energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta (EU) 2018/1999 (6),

—	ottaa huomioon kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta 18. kesäkuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (7) (luokitusjärjestelmäasetus),

—

ottaa huomioon tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6. syyskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (8) (Århus-asetus),

—	ottaa huomioon energiajärjestelmien integrointia koskevasta EU:n strategiasta 19. toukokuuta 2021 antamansa päätöslauselman (9),

—	ottaa huomioon puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta 30. kesäkuuta 2021 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/1119 (eurooppalainen ilmastolaki) (10),

—	ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2021 annetun komission kertomuksen ”Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2020” (COM(2021)0373),

—	ottaa huomioon yleissopimuksen tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa (Århusin yleissopimus),

—	ottaa huomioon työjärjestyksen 132 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.	katsoo, että ilmasto-, energia- ja ympäristöalan hankkeiden valtiontukea koskevien sääntöjen olisi oltava sopivia kestävän siirtymän näkökulmasta ja oltava ilmastoa, energiaa, kiertotaloutta, saasteettomuutta ja biologista monimuotoisuutta koskevien unionin tavoitteiden ja päämäärien mukaisia;

B.	ottaa huomioon, että nykyisten valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosiksi 2014–2020 annettujen suuntaviivojen (energia- ja ympäristötuen suuntaviivat) voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2021;

C.	katsoo, että energia- ja ympäristötuen suuntaviivoja on tarkistettava laajasti ja perusteellisesti, jotta suuntaviivat olisivat täysin linjassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman, Pariisin sopimuksen sekä EU:n vuosien 2030 ja 2050 ilmastotavoitteiden kanssa;

D.	katsoo, että vankat ja avoimet valtiontukipuitteet ovat tarpeen, jotta voidaan säilyttää kilpailumarkkinat ja välttää kohtuuttomat ja perusteettomat markkinoiden vääristymät;

E.	ottaa huomioon, että energia- ja ympäristötuen suuntaviivoissa vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä energia-alalle ja ympäristönsuojelulle myönnettävää valtiontukea voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana;

ottaa huomioon, että EU:n kunnianhimoiset energia- ja ilmastotavoitteet asettavat ennennäkemättömiä haasteita, jotka edellyttävät valtavia julkisia ja yksityisiä investointeja; ottaa huomioon, että toimien toteuttamatta jättäminen tällä alalla olisi kalliimpaa, koska ekologisen siirtymän aikaansaamiseksi tarkoitettujen investointien toteuttamatta jättäminen tai viivyttäminen voisi maksaa EU:lle jopa 5,6 prosenttia sen BKT:stä vuonna 2050;

ottaa huomioon, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa vahvistetaan nimenomaisesti, että valtiontukisääntöjä olisi tarkistettava, jotta ne vastaisivat Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita, tukisivat kustannustehokasta siirtymistä ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä ja helpottaisivat asteittaista luopumista fossiilisista polttoaineista ja erityisesti kaikkein saastuttavimmista polttoaineista varmistaen kuitenkin tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla;

H.	ottaa huomioon, että luetteloa energiaintensiivisistä toimialoista, joille valtiontukea voidaan myöntää, on supistettu komission luonnoksessa ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivoiksi;

ottaa huomioon, että ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen nykyisissä suuntaviivoissa suljetaan pois alueellisiin erityispiirteisiin ja alueelliseen jakautumiseen perustuva eriytetty lähestymistapa, mikä hidastaa uusiutuvan energian tarvittavaa laajempaa käyttöä maaseudulla jäsenvaltioissa, joissa luonnonolot ovat epäyhtenäiset;

J.	ottaa huomioon, että komissio käynnisti 7. kesäkuuta 2021 kohdennetun julkisen kuulemisen ja julkaisi luonnoksen ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivoiksi; ottaa huomioon, että kuulemisjakso päättyi 2. elokuuta 2021;

ottaa huomioon komission todenneen, että energia- ja ympäristötuen suuntaviivojen tarkistuksella on kaksi päämotiivia eli suuntaviivojen soveltamisalan laajentaminen uusille aloille ja kaikkiin teknologioihin, joilla voidaan saavuttaa Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet, sekä yhteensopivuussääntöjen joustavuuden lisääminen; katsoo, että yhdenmukaistaminen ja johdonmukaisuus kaiken asiaa koskevan EU:n ympäristö- ja energialainsäädännön ja yleisesti unionin säännöstön kanssa on olennaisen tärkeää;

ottaa huomioon, että EU:n saattamiseksi vastuulliselle tielle kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä EU on päättänyt vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja että komissio on ehdottanut kaiken asiaa koskevan ilmasto- ja energialainsäädännön yhdenmukaistamista vastaavasti ja ehdottanut muun muassa vuodeksi 2030 unionin tavoitteita, joilla lisätään uusiutuvien energialähteiden osuutta vähintään 40 prosentilla ja energiatehokkuutta vähintään 36 prosentilla osana 55-valmiuspakettia;

M.	ottaa huomioon komission todenneen, että pelkästään nämä ilmasto- ja energiatavoitteet edellyttävät 350 miljardin euron vuotuisia lisäinvestointeja;

katsoo, että valtiontukisääntöjen, erityisesti ilmastoa, energiaa ja ympäristönsuojelua koskevien sääntöjen, olisi helpotettava asteittaista luopumista fossiilisista polttoaineista eurooppalaisen ilmastolain mukaisesti ja etteivät ne saisi aiheuttaa tai edistää kasvihuonekaasupäästöjen lukkiutumisvaikutuksia tai arvottomien omaisuuserien syntymistä;

katsoo, että valtiontukisääntöjen olisi edistettävä energiatehokkuus etusijalle -periaatteen täytäntöönpanoa, sillä jäsenvaltioiden on sovellettava tätä periaatetta energia-alan suunnittelussaan, politiikassaan ja investointipäätöksissään energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetun asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti;

P.	katsoo, että uudistettujen valtiontukisääntöjen olisi täytettävä tulevaisuuden vaatimukset ja niitä olisi sen vuoksi seurattava ja tarkistettava säännöllisesti;

katsoo, että ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontukisääntöjen tarkistuksessa olisi edistettävä oikeudenmukaista siirtymää ja että sen tavoitteissa, mukaan lukien tarjouskilpailumenettelyjen suuntaviivat, olisi näin ollen otettava huomioon sosiaaliset näkökohdat, jotta voidaan torjua kohtuuttomia ja tahattomia sosiaalisia seurauksia ja eriarvoisuutta, kun otetaan huomioon, että 30 miljoonaa ihmistä eli 6,9 prosenttia EU:n väestöstä elää energiaköyhyydessä ja että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja;

R.	katsoo, että vankat valtiontukipuitteet ovat tarpeen, jotta voidaan säilyttää kilpailumarkkinat, ja toteaa, että ne voivat myös toimia mahdollistavana kehyksenä, jolla tuetaan Euroopan teollisuutta siirryttäessä kohti ilmastoneutraalia taloutta;

panee tyytyväisenä merkille komission luonnoksen tiedonannoksi suuntaviivoista ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävälle valtiontuelle ja sen toimet energia- ja ympäristötuen suuntaviivojen vahvistamiseksi ja ympäristönsuojelun tason parantamiseksi, mihin kuuluu energia-alan irtautuminen hiilestä; pitää myönteisenä, että ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivojen luonnoksessa kiinnitetään enemmän huomiota ilmastonmuutoksen torjuntaan ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, ja korostaa, että tämän olisi kuljettava käsi kädessä ympäristönsuojelun ja terveyden suojelun kanssa;

toteaa, että kun otetaan huomioon siirtymisestä vähemmän hiili-intensiiviseen malliin aiheutuva teknologinen muutos, valtiontukisäännöissä on oltava tietty määrä joustavuutta;

palauttaa mieliin unionin ilmastotavoitteen, jonka mukaan päästöjä on vähennettävä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, kuten eurooppalaisessa ilmastolaissa säädetään, ja tavoitteen saavuttaa ilmastoneutraalius viimeistään vuoteen 2050 mennessä; toteaa, että monia ilmasto- ja energialakeja ollaan parhaillaan tarkistamassa niiden saattamiseksi vastaamaan näitä tavoitteita ja että vuodeksi 2030 ehdotettu uusiutuvaa energiaa koskeva tavoite on nyt ”vähintään 40 prosenttia” ja energiatehokkuutta koskeva tavoite ”vähintään 36 prosenttia”; huomauttaa, että siirtyminen ilmastoneutraaliin talousmalliin edellyttää merkittäviä investointeja sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta; korostaa, että toimien toteuttamatta jättämisestä aiheutuvat kustannukset nousevat selvästi suuremmiksi kuin kustannukset EU:n ilmasto- ja energiatavoitteiden täyttämisestä;

katsoo, että ympäristön kannalta kestävä valtiontuki on avainasemassa EU:n ilmasto-, energia- ja ympäristönsuojelutavoitteiden saavuttamisen kannalta; katsoo, että komission olisi viestitettävä selkeästi, että kaiken tuen olisi oltava yhteensopivaa Pariisin sopimuksen ja EU:n vihreää siirtymää koskevien ja sosiaalisten tavoitteiden kanssa;

kehottaa komissiota saattamaan eri tukiluokat eurooppalaisen ilmastolain mukaisiksi ja siten tukemaan kustannustehokasta ja oikeudenmukaista siirtymistä ilmastoneutraaliuteen ja helpottamaan asteittaista luopumista fossiilisista polttoaineista; korostaa, että tämän asteittaisen luopumisen yhteydessä olisi oltava mahdollista saada uusia vähemmän hiili-intensiivisiä teknologioita koskevaa tukea luokitusjärjestelmäasetuksen 17 artiklassa tarkoitetun ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen mukaisesti ja että sitä toteutettaessa olisi johdonmukaisesti edettävä kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä;

toteaa, että valtiontukea koskevien sääntöjen tavoitteena on helpottaa asteittaista luopumista fossiilisista polttoaineista; korostaa kuitenkin, että fossiilista kaasua koskeville hankkeille mahdollisesti vielä annettavan tuen olisi edistettävä kokonaispäästöjen merkittävää vähenemistä ja ehkäistävä pitkäaikaista lukkiutumista fossiilisiin polttoaineisiin huolehtimalla tulevaisuudenkestävästä suunnittelusta, esimerkkinä kaasuhankkeet, joille on asetettu sitova aikataulu niiden saattamiselle vetykäyttöön tarkoitetuiksi rakenteiksi energiainfrastruktuuria koskevan lainsäädännön mukaisesti; korostaa, että tarvitaan uusiutuviin energialähteisiin tehtäviä investointeja koskevia oikeasuhteisia aikatauluja, joita on valvottava mitä tarkimmin ja joihin on sovellettava mitä tiukimpia kriteerejä;

korostaa, että ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävä valtiontuki on yksi keskeisistä keskipitkän aikavälin välineistä, joilla puututaan energian hintapiikkeihin erityisesti tukemalla energiatehokkuustoimenpiteitä ja kestäviä uusiutuvia energialähteitä; katsoo, että energiatehokkuuspolitiikat ja -toimenpiteet, erityisesti rakennuksia koskevat, ovat tärkeitä haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille; on huolissaan siitä, että ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivoja koskevassa luonnoksessa rakennusten energia- ja ympäristötehokkuuden parantamisen tukiluokka jää tavoitteista, sillä se koskee ainoastaan vähäisiä korjaustöitä; kehottaa komissiota nostamaan perusvaatimusta, jonka mukaan rakennusten primäärienergian kysyntää on vähennettävä ainakin 40 prosentilla, mikä on ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi rakennusalalla vuoteen 2050 mennessä tarvittava vähimmäistaso; kehottaa komissiota laajentamaan mahdollisuutta höllentää valtiontuen suuntaviivoja sosiaalisen asuntotuotannon ympäristötoimenpiteiden osalta kaikkialla Euroopan unionissa;

kehottaa komissiota toteuttamaan riittävän yksityiskohtaisen sektoriluokituksen, jotta muilta osin tukikelpoiset yritykset eivät jäisi valtiontuen ulkopuolelle epäsuotuisan sektoriluokituksen vuoksi;

korostaa, että kun otetaan huomioon 55-valmiuspaketin tavoitteet, yhä useammat alat tulevat todennäköisesti tarvitsemaan valtiontuen muodossa annettavaa julkista tukea; kehottaa komissiota laajentamaan luetteloa aloista, joille valtiontukea voidaan myöntää, vuoden 2022 suuntaviivoissa ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävälle valtiontuelle, erityisesti kun on kyse energiaintensiivisille käyttäjille energiamaksujen alennusten muodossa myönnettävästä tuesta;

10.

korostaa, että EU:n ilmasto-, ympäristö-, saasteettomuus-, biodiversiteetti- ja energialainsäädäntö ja -politiikat on sisällytettävä uuteen valtiontukikehykseen samalla kun varmistetaan, että kehys pysyy ajan tasalla ja vastaa parhaillaan tarkistettavana olevaa päivitettyä ilmasto- ja energiakehystä;

11.

korostaa, että jos ei saada vahvistettua 55-valmiuspaketin ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisia vankkoja valtiontukisääntöjä, EU:n teollisuuden kilpailukyvylle ja kestävyydelle voi koitua kielteisiä seurauksia, työpaikkojen luominen ja EU:n talouden elpyminen voivat vaarantua ja viime kädessä unionin ilmastoagendan vaikuttavuus voi heikentyä;

12.

korostaa, että 55-valmiuspaketin tavoitteet edellyttävät, että tietyt energiaintensiiviset alat saavat jonkin verran julkista tukea selviytyäkseen siirtymästä; kehottaa komissiota harkitsemaan energiahintojen kompensointiin oikeutettujen alojen luettelon tarkistamista;

13.

14.

pitää myönteisinä yleisiä tavoitteita laajentaa energia- ja ympäristötuen suuntaviivojen soveltamisalaa uusille aloille, kuten puhdas liikenne, lisätä joustavuutta ja järkeistää nykyisiä sääntöjä; toteaa kuitenkin, että ilmastotoimia, ympäristönsuojelua, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskeviin hankkeisiin myönnettävän valtiontuen suhteen on oltava kunnianhimoisempia ja että ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivoissa käyttöön otettaville uusille käsitteille tarvitaan selkeitä määritelmiä ja arviointimenetelmiä;

15.

korostaa, että ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivoissa olisi tuettava asianmukaisesti EU:n yritysten ekologista muutosta siirryttäessä hiilineutraaliin talouteen ja samalla turvattava toipuminen covid-19-kriisistä, työpaikkojen luominen EU:ssa ja kilpailukyky;

16.

korostaa, että ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivojen tarkoituksena on selkeyttää sitä, millä tavoin jäsenvaltiot voivat kannustaa sulkemaan kivihiili-, turve- ja öljyliusketoimintoja ennenaikaisesti; katsoo kuitenkin, että tätä tukiluokkaa olisi parannettava huomattavasti esimerkiksi

ottamalla käyttöön selkeät suojatoimet asteittaisessa luopumisessa fossiilisista polttoaineista ja niihin liittyvistä toiminnoista ottaen huomioon aiemmin saadut suorat ja välilliset tuet, yritysten velvollisuudet palauttaa tuotantoalueet ennalleen sulkemisen jälkeen ja yleensä kaikki saastuttaja maksaa -periaatteen mukaiset vastuut, joita ei saa maksaa valtiontuella, toteuttamalla tällaiset suojatoimet asettamalla esimerkiksi pakolliset sulkemispäivämäärät, asettamalla tuen lopettamismenettelyn päättymispäivä ja/tai lopettamalla tuki asteittain;

ii)

vaatimalla esittämään kokonaisvaltainen vaikutustenarviointi ja vertailu energiatehokkuusvaihtoehtoihin, ja niiden ollessa riittämättömiä kestävämpiin uusiutuvan energian vaihtoehtoihin, jäljellä olevia energiatarpeita varten, jotta voidaan osoittaa, että valtiontukea myönnetään kaikkein kustannustehokkaimpaan, energiatehokkaimpaan ja kestävimpään pitkän aikavälin ratkaisuun, joka perustuu uusiutuvaan energiaan, uusimman tieteellisen tiedon ja vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden ja erityisesti energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden mukaisesti;

iii)	määrittelemällä, mitä ovat ne ”lisäkustannukset”, joihin voidaan myöntää valtiontukea kannattavien toimintojen lakkauttamisen helpottamiseksi, kuten tehtiin kilpailukyvyttömien toimintojen lakkauttamisen helpottamiseksi myönnettävän valtiontuen osalta;

iv)	edellyttämällä avoimuutta fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien toimintojen lakkauttamista koskevissa suunnitelmissa ja tähän myönnettävässä tuessa;

17.

korostaa, että ilmastoneutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2050 mennessä edellyttää energiatehokkuustoimenpiteiden ja uusiutuvia energialähteitä hyödyntävien kestävien teknologioiden välitöntä ja laajamittaista käyttöönottoa; korostaa, että pitkällä aikavälillä energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan tehtävät julkiset investoinnit paitsi vähentävät päästöjä myös laskevat ja vakauttavat energian hintoja, mikä vapauttaa käyttöön enemmän tuloja ja viime kädessä vahvistaa EU:n hyvinvointia ja energiaturvallisuutta; panee merkille, että luonnoksessa ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivoiksi poistetaan uusiutuvien energialähteiden tukemiseen tarkoitettu tukiluokka ja saatetaan ne kilpailemaan valtiontuesta muiden vähähiilisten ja siten fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien ratkaisujen kanssa; kehottaa sen vuoksi sisällyttämään lopullisiin ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivoihin uusiutuvien energialähteiden tukemista koskevan luvun sekä korostamaan siinä, että teknologiakohtaisten tukijärjestelmien olisi oltava sääntö eikä poikkeus, ja tarjoamaan siinä mahdollisuuden eriyttää tukitasoja alueellisesti, jotta uusiutuvia energialähteitä voidaan monipuolistaa ja niiden järjestelmät integroida kustannustehokkaasti alueellisella tasolla; kehottaa uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin mukaisesti laatimaan erityisen luvun, jossa on nimenomaisia säännöksiä kaikenkokoisten uusiutuvaa energiaa tuottavien yhteisöjen ja pienempien toimijoiden tukemiseksi, mukaan lukien vapautus pakollisesta huutokaupasta ja/tai huutokaupasta vapauttamista koskevien kynnysarvojen merkittävä korottaminen tai pitäminen ainakin energia- ja ympäristötuen suuntaviivojen tasolla;

18.

korostaa, että sähköverkkojen rajatylittävää yhteenliitäntää koskevan 15 prosentin tavoitteen saavuttaminen, kansallisten pullonkaulojen poistaminen, uusiutuvan energian varastointikapasiteetin lisääminen sekä siirto- ja jakeluverkkojen kehittäminen älykkäämmiksi ovat toinen keskeinen keino laajentaa rajatylittävää energiaverkkojen yhteenliittämistä, mikä on välttämätöntä energian toimitusvarmuuden lisäämiseksi, epävakauden vähentämiseksi ja EU:n energiaomavaraisuuden edistämiseksi;

19.

katsoo ehdottomasti, että valtiontukisäännöissä olisi helpotettava uusien päästöttömien, kiertotalouteen perustuvien ja kestävien ratkaisujen käyttöönottoa kaikilla aloilla, erityisesti hiilestä irtautumisen suhteen vaikeilla aloilla;

20.

kehottaa sisällyttämään ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivoihin energiahierarkian periaatteet, joiden mukaan energiansäästö ja energiatehokkuus ovat etusijalla, seuraavaksi tärkeintä on suora sähköistäminen uusiutuvalla energialla ja uusiutuvalla energialla toimivan lämmityksen tehostettu käyttö ja viimeisenä on muiden kestävien uusiutuvaan energiaan pohjautuvien resurssien käyttö ainoastaan käyttötarkoituksissa, joita koskevan siirtymän osalta ei ole olemassa vaihtoehtoja; kehottaa komissiota tarkistamaan energiaintensiivisille käyttäjille energiamaksujen alennusten muodossa myönnettävää tukea näiden periaatteiden perusteella varmistamalla, että tällainen tuki liittyy niiden prosessien energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin tehtäviin todellisiin investointeihin;

21.

kehottaa komissiota sisällyttämään energiatehokkuus etusijalle -periaatteen nimenomaisesti ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivoihin, erityisesti

käyttämällä periaatetta ensisijaisena lähtökohtana arvioitaessa, onko energia-alan toimenpide tarpeen, erityisesti energiantuotantoa koskevissa tukitoimenpiteissä (4.1 kohta), tuessa sähkön toimitusvarmuuden parantamiseen, etenkin kapasiteettikorvausmekanismien yhteydessä, (4.8 kohta) ja tuessa energiainfrastruktuurille (4.9 kohta);

ii)

sisällyttämällä kyseinen periaate energiatehokkuusjärjestelmiä (esim. ensimmäisen tukiluokan – 4.1 kohta – mukaiset teknologiakohtaiset tarjouskilpailumenettelyt) ja rakennusten energia- ja ympäristötehokkuuden parantamista (4.2 kohta) tai kaukolämmitystä ja -jäähdytystä koskevien toimenpiteiden perusteluihin;

22.

korostaa, että EU:n valtiontukisäännöillä olisi varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset jäsenvaltioiden välillä, sillä kaikki jäsenvaltiot eivät pysty tarjoamaan yhtä paljon tukea yrityksille, mikä aiheuttaa riskin markkinoiden vääristymisestä ja pirstaloitumisesta sekä maiden välisten erojen lisääntymisestä, mikä puolestaan lisäisi sosiaalisia eroja sisämarkkinoilla;

23.

kehottaa komissiota tutkimaan erittäin huolellisesti, onko ehdotetuilla muutoksilla kilpailua ja innovointia edistävä vaikutus vai aiheuttavatko ne todennäköisemmin uusia kilpailun esteitä, erityisesti pk-yrityksille; kehottaa komissiota ottamaan huomioon muutospolkujen mahdollisen kaventamisen pitkän aikavälin seuraukset;

24.

toteaa, että energiatehokkaisiin ja uusiutuviin energialähteisiin liittyviin teknologioihin tehtävät investoinnit edellyttävät talouden ennustettavuutta, jotta sijoitusriskejä voidaan minimoida; kehottaa komissiota hyväksymään valtiontukiohjelmia riittävän pitkälle ajanjaksolle, jossa otetaan huomioon asiaankuuluvien hankkeiden suunnitteluun ja kehittämiseen asiaa koskevan lainsäädännön säännösten mukaisesti tarvittava aika;

25.

kehottaa komissiota varmistamaan vanhan valtiontukijärjestelmän yhteydessä jo hyväksyttyjen tukiohjelmien oikeusvarmuuden; kehottaa komissiota sisällyttämään ilmasto-, energia- ja ympäristöalan valtiontuen suuntaviivoihin uudelleentarkastelumekanismin, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus ja yhtenäisyys 55-valmiuspaketin lopullisten säädösten ja täytäntöönpanosäädösten kanssa;

26.

kehottaa komissiota välttämään liiallista todistustaakkaa ja perusteluvelvollisuutta uusissa suuntaviivoissa, jotta vältytään byrokratialta ja epävarmuudelta, jotka haittaisivat Euroopan vihreän kehityksen ohjelman toimintapoliittisia tavoitteita ja vuodelle 2030 asetettujen vähennystavoitteiden saavuttamista;

27.

korostaa, että kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen säilyttäminen ja luominen on ratkaisevan tärkeää kestävän siirtymän kannalta;

28.

kehottaa komissiota tarjoamaan mahdollisuuden poikkeukselliseen valtiontukeen tapauksissa, joissa suuntaviivat eivät kattaisi tällaista tukea mutta joissa tuettu innovointi vaikuttaa myönteisesti EU:n yhteiskuntaan tai EU:n talouteen unionin poliittisten tavoitteiden mukaisesti;

29.

on huolissaan avoimuuden puutteesta komission ja jäsenvaltioiden välisessä tietojenvaihdossa, joka koskee kansallisista valtiontukitoimenpiteistä ilmoittamista ja niiden hyväksymistä sekä kriteereitä, joita käytetään arvioitaessa, ovatko kansalliset valtiontukitoimenpiteet ympäristöä, biologista monimuotoisuutta ja ilmastonsuojelua koskevien EU:n tavoitteiden ja lainsäädännön mukaisia; kehottaa komissiota korjaamaan tämän asian muun muassa ilmoittamalla menettelyvaiheiden aikataulun valtiontukirekisterissä sekä julkaisemalla ennakkoilmoitusta koskevan päätöksen ja jäsenvaltioille osoitetut kirjeet siitä, ettei ehdotettuja toimenpiteitä voida pitää valtiontukena, kehittämällä jäsenvaltioiden valtiontuki-ilmoituksissa käyttämiä malleja ja parantamalla komission suorittamaa vaatimustenmukaisuuden arviointia;

30.

muistuttaa, että Århusin yleissopimuksen valvontakomitea (ACCC) totesi 17. maaliskuuta 2021 hyväksytyssä asiassa ACCC/C/2015/128 antamissaan päätelmissä, että EU ei noudata Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 ja 4 kohtaa sillä perusteella, että kansalaisyhteiskunnan on tällä hetkellä mahdotonta riitauttaa komission SEUT 108 artiklan 2 kohdan nojalla tekemiä valtiontukipäätöksiä, jotka saattavat olla ristiriidassa ympäristöä koskevan EU:n lainsäädännön kanssa; kehottaa komissiota ja neuvostoa osoittamaan, että ne ovat täysin sitoutuneita oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskeviin EU:n kansainvälisiin velvoitteisiin; kehottaa komissiota täyttämään tarkistettuun Århus-asetukseen liitetyssä lausumassa esitetyn sitoumuksen siitä, että se arvioi käytettävissä olevia vaihtoehtoja ACCC:n päätelmien käsittelemiseksi vuoden 2022 loppuun mennessä, ja esittämään tarvittaessa toimenpiteitä vuoden 2023 loppuun mennessä;

31.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

(1) EUVL L 350, 4.10.2021, s. 9.

(2) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82.

(3) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 210.

(4) EUVL L 158, 14.6.2019, s. 125.

(5) EUVL L 158, 14.6.2019, s. 54.

(6) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1.

(7) EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13.

(8) EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13.

(9) Hyväksytyt tekstit, P9_TA(2021)0240.

(10) EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1.