24.11.2021   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 474/11

P9_TA(2021)0073

Yritysten huolellisuusvelvoite ja vastuuvelvollisuus

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. maaliskuuta 2021 suosituksista komissiolle yritysten huolellisuusvelvoitteesta ja vastuuvelvollisuudesta (2020/2129(INL))

(2021/C 474/02)

Euroopan parlamentti, joka

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”,

—

ottaa huomioon puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 (1) (puutavara-asetus),

—

ottaa huomioon tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26. kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (2) (tilinpäätösdirektiivi),

—

ottaa huomioon neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta 22. lokakuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/95/EU (3) (muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskeva direktiivi),

—

ottaa huomioon unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/821 (4) (konfliktialueiden mineraaleja koskeva asetus),

—

ottaa huomioon direktiivin 2007/36/EY muuttamisesta osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta 17. toukokuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/828 (5) (osakkeenomistajien oikeuksia koskeva direktiivi),

—

ottaa huomioon unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta 23. lokakuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 (6) (väärinkäytösten paljastajien suojelua koskeva direktiivi),

—

ottaa huomioon kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla 27. marraskuuta 2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2088 (7) (tietojen antamista koskeva asetus),

—

ottaa huomioon kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta 18. kesäkuuta 2020 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (8) (luokitusjärjestelmäasetus),

—

ottaa huomioon kestävän kasvun rahoitusta koskevan EU:n toimintasuunnitelman (9),

—

ottaa huomioon Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (10),

—

ottaa huomioon muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevat komission suuntaviivat (muiden kuin taloudellisten tietojen raportointimenetelmä) (11) ja muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevat komission suuntaviivat: ilmastoon liittyvien tietojen raportointia koskeva täydennysosa (12),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2016 antamansa päätöslauselman yritysten vastuusta kolmansissa maissa tehdyistä vakavista ihmisoikeusrikkomuksista (13), 27. huhtikuuta 2017 antamansa päätöslauselman vaatetusalaa koskevasta EU:n lippulaiva-aloitteesta (14) ja 29. toukokuuta 2018 antamansa päätöslauselman kestävästä rahoituksesta (15),

—

ottaa huomioon 12. joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen,

—

ottaa huomioon vuonna 2015 hyväksytyn Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman ja erityisesti sen 17 kestävän kehityksen tavoitetta,

—

ottaa huomioon vuonna 2008 hyväksytyn yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevan YK:n ”suojele, kunnioita ja korjaa” -kehyksen,

—

ottaa huomioon vuonna 2011 annetut yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet (16),

—

ottaa huomioon OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille (17),

—

ottaa huomioon vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet (18),

—

ottaa huomioon vastuullisia toimitusketjuja vaatetus- ja jalkinealalla koskevat OECD:n due diligence -ohjeet (19),

—

ottaa huomioon konflikti- ja riskialueilta peräisin olevien mineraalien vastuullisia toimitusketjuja koskevat OECD:n due diligence -ohjeet (20),

—

ottaa huomioon maatalousalan vastuullisia toimitusketjuja koskevat OECD:n ja FAOn ohjeet (21),

—

ottaa huomioon yhteisösijoittajien vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet (22),

—

ottaa huomioon vastuullista yrityslainanantoa ja arvopaperimerkintää koskevat OECD:n due diligence -ohjeet (23),

—

ottaa huomioon vuonna 1998 annetun ILO:n julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista sekä sen jatkotoimet (24),

—

ottaa huomioon vuonna 2017 annetun monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan ILO:n kolmikantaisen periaatejulistuksen (25),

—

ottaa huomioon YK:n kirjasen ”Gender Dimensions of the Guiding Principles on Business and Human Rights” (26),

—

ottaa huomioon emoyritysten ja toimeksiantavien yritysten tarkkaavaisuusvelvoitteesta annetun Ranskan lain nro 2017-399 (27),

—

ottaa huomioon huolellisuusvelvollisuuden käyttöönotosta lapsityövoimaa käyttäen tuotettujen tavaroiden toimituksen ja palvelujen suorituksen estämiseksi annetun Alankomaiden lain (28),

—

ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomiteassa 2. maaliskuuta 2016 hyväksytyn ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2016)3 jäsenvaltioille ihmisoikeuksista ja liiketoiminnasta,

—

ottaa huomioon helmikuussa 2019 julkaistun unionin ulkoasioiden pääosaston tutkimuksen ”Access to legal remedies for victims of corporate human rights abuses in third countries” (29),

—

ottaa huomioon kesäkuussa 2020 julkaistut unionin ulkoasioiden pääosaston katsaukset (Briefing) ”EU Human Rights Due Diligence Legislation: Monitoring, Enforcement and Access to Justice for Victims” (30) ja ”Substantive Elements of Potential Legislation on Human Rights Due Diligence”,

—

ottaa huomioon Euroopan komissiolle tehdyn tutkimuksen ”Study on due diligence requirements through the supply chain” (31),

—

ottaa huomioon Euroopan komissiolle tehdyn tutkimuksen ”Study on directors’ duties and sustainable corporate governance” (32),

—

ottaa huomioon Unicefin, YK:n Global Compact -aloitteen ja Pelastakaa Lapset -järjestön laatimat liiketoimintaa ohjaavat lapsenoikeusperiaatteet (33),

—

ottaa huomioon pääomamarkkinaunionia koskevan komission toimintasuunnitelman (COM(2020)0590),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta ”Pakollinen huolellisuusvelvoite”,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 47 ja 54 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan, kansainvälisen kaupan valiokunnan ja kehitysvaliokunnan lausunnot,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A9-0018/2021),

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 ja 21 artiklassa todetaan, että unioni vaalii ja puolustaa arvojaan ja etujaan, joihin kuuluvat oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja suojelu, kansainvälisissä suhteissaan ja edistää osaltaan maapallon kestävää kehitystä, yhteisvastuuta, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä; ottaa huomioon, että unionin tavoitteena on edistää kehitysmaiden talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävää kehitystä ensisijaisena tarkoituksenaan poistaa köyhyys; ottaa huomioon, että unioni noudattaa näitä periaatteita ja pyrkii näihin tavoitteisiin kehittäessään ja toteuttaessaan muita politiikkojaan niiden ulkoisten näkökohtien osalta;

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklan 1 kohdan mukaan unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin;

C.

ottaa huomioon, että taloudellisen toiminnan globaalistuminen on pahentanut liiketoiminnan ihmisoikeuksiin, mukaan lukien sosiaaliset ja työelämän oikeudet, ympäristöön ja valtioiden hyvään hallintotapaan kohdistuvia haittavaikutuksia; ottaa huomioon, että ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu usein alkutuotannon tasolla, erityisesti raaka-aineiden hankinnassa ja tuotteiden valmistuksessa;

D.

toteaa, että perusoikeuskirjaa sovelletaan kaikkeen unionin lainsäädäntöön sekä kansallisiin viranomaisiin niiden soveltaessa unionin oikeutta sekä unionissa että kolmansissa maissa;

E.

huomauttaa, että jos huolellisuusvelvoite pannaan kattavasti täytäntöön, yritykset hyötyvät pitkällä aikavälillä paremmasta liiketoiminnasta, jossa keskitytään pikemminkin haittojen ennaltaehkäisyyn kuin niiden korjaamiseen;

F.

toteaa, että koska EU:n yrityksiin sovellettavalla yritysten huolellisuusvelvoitetta ja vastuuvelvollisuutta koskevalla tulevalla lainsäädännöllä olisi odotetusti ekstraterritoriaalisia vaikutuksia, tällainen lainsäädäntö vaikuttaisi kehitysmaiden yhteiskunnan, talouden ja ympäristön kehitykseen ja niiden mahdollisuuksiin saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet; toteaa, että nämä merkittävät vaikutukset voisivat edesauttaa unionin kehityspoliittisten tavoitteiden saavuttamista;

G.

toteaa, että yritysten olisi kunnioitettava ihmisoikeuksia, kansainvälisesti sitovat oikeudet ja perusoikeuskirjaan kirjatut perusoikeudet mukaan lukien, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa eivätkä ne saisi aiheuttaa niihin kohdistuvia haittavaikutuksia tai myötävaikuttaa niihin; katsoo, että huolellisuusvelvoitteen olisi perustuttava haittavaikutusten välttämisen periaatteeseen; toteaa, että SEU-sopimuksen 21 artiklassa edellytetään, että unioni edistää ja lujittaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuutta ja jakamattomuutta, sellaisina kuin ne suojataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa ja perusoikeuskirjassa, varmistaakseen kestävän kehityksen sekä ulkoisen toimintansa ja muiden politiikkojensa välisen johdonmukaisuuden; huomauttaa, että Euroopan unionin neuvosto on tunnustanut, että YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää, että yritykset kunnioittavat ihmisoikeuksia yritystoiminnassa ja toimitusketjuissa;

H.

ottaa huomioon, että demokratia, jossa suojellaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, on ainoa kestävän kehityksen kanssa yhteensopiva hallitusmuoto; huomauttaa, että korruptio ja avoimuuden puute heikentävät merkittävästi ihmisoikeuksia;

I.

ottaa huomioon, että oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ovat ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 8 artiklassa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 2 artiklan 3 kohdassa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 13 artiklassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettuja perusihmisoikeuksia; huomauttaa, että unionin olisi osana sitoumustaan edistää, suojella ja toteuttaa ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti edistettävä rikoksiksi katsottavien liiketoimintaan liittyvien ihmisoikeusloukkausten ja -rikkomusten uhrien oikeuksia kolmansissa maissa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2011/36/EU (34) ja 2012/29/EU (35) mukaisesti;

J.

huomauttaa, että oikeuskäsittelyissä esiintyvällä korruptiolla voi olla tuhoisa vaikutus lainmukaiseen oikeudenkäyttöön ja oikeuslaitoksen lahjomattomuuteen ja että se loukkaa olennaisesti oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, oikeutta asianmukaiseen menettelyyn ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin; ottaa huomioon, että korruptio voi johtaa ihmisoikeuksien järjestelmälliseen loukkaamiseen liiketoiminnassa, jos esimerkiksi estetään henkilöitä saamasta tavaroita ja palveluja, joita valtioiden on tarjottava täyttääkseen ihmisoikeusvelvoitteensa, tai nostetaan niiden hintaa, kannustetaan yrityksiä hankkimaan tai anastamaan maata väärin perustein, helpotetaan rahanpesua tai myönnetään laittomia toimilupia tai muita lupia kaivannaisteollisuuden yrityksille;

K.

ottaa huomioon, että covid-19-kriisi on paljastanut eräitä globaaleihin arvoketjuihin liittyviä vakavia puutteita sekä sen, miten helposti tietyt yritykset pystyvät siirtämään liiketoimintansa kielteiset vaikutukset sekä suoraan että välillisesti muille lainkäyttöalueille, etenkin unionin ulkopuolelle, joutumatta siitä vastuuseen; panee merkille, että Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) mukaan yritykset, jotka ovat ryhtyneet ennakoiviin toimiin käsitelläkseen covid-19-kriisiin liittyviä riskejä tavalla, joka lieventää työntekijöihin ja toimitusketjuihin kohdistuvia haittavaikutuksia, pystyvät kehittämään pitempiaikaista arvoa ja kestokykyä, mikä parantaa niiden elinkelpoisuutta lyhyellä aikavälillä ja niiden elpymisnäkymiä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

L.

toteaa, että olisi korostettava sananvapauden, yhdistymisvapauden, rauhanomaisen kokoontumisvapauden, mukaan lukien oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin, neuvotteluoikeuden ja oikeuden työtaistelutoimiin sekä oikeuden kohtuulliseen palkkaan ja ihmisarvoisiin työoloihin, mukaan lukien työterveys- ja -turvallisuus, merkitystä;

M.

toteaa, että ILO:n tilastojen mukaan maailmassa on noin 25 miljoonaa pakkotyön ja 152 miljoonaa lapsityön uhria ja että vuosittain 2,78 miljoonaa ihmistä kuolee työperäisiin sairauksiin ja 374 miljoonaa ihmistä joutuu muun kuin kuolemaan johtaneen työtapaturman uhriksi; ottaa huomioon, että ILO on laatinut useita yleissopimuksia työntekijöiden suojelemiseksi, mutta niiden täytäntöönpanon valvonnassa on edelleen puutteita, varsinkin kehitysmaiden työmarkkinoilla;

N.

ottaa huomioon, että sellainen ihmisten hyväksikäyttö ja nöyryyttäminen pakkotyön ja orjuuden kaltaisten käytäntöjen yhteydessä, joka kohdistuu miljooniin ihmisiin ja josta tietyt yritykset, julkiset ja yksityiset tahot tai henkilöt ovat hyötyneet maailmanlaajuisesti vuonna 2019, jatkuu; ottaa huomioon, että lapsityötä tekee tällä hetkellä arviolta 152 miljoonaa lasta, joista 72 miljoonaa työskentelee vaarallisissa oloissa, ja monet heistä on pakotettu työskentelemään väkivallan, kiristyksen ja muiden laittomien keinojen avulla; pitää tätä tilannetta erityisen hälyttävänä ja toteaa, ettei sitä voi hyväksyä; toteaa, että yrityksillä on erityinen vastuu suojella etenkin lapsia ja ehkäistä kaikenlaista lapsityövoiman käyttöä;

O.

ottaa huomioon, että työelämän sekä sosiaaliset ja taloudelliset perusoikeudet on vahvistettu useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, ILO:n työelämän perusnormeissa ja Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa sekä perusoikeuskirjassa; ottaa huomioon, että oikeus työhön, työpaikan vapaa valinta ja palkka, joka turvaa työntekijälle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon, ovat ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 23 artiklassa vahvistettuja perusihmisoikeuksia; huomauttaa, että riittämätön valtion työsuojelutarkastus, rajoitettu muutoksenhakuoikeus, liian pitkä työaika, köyhyysrajalla oleva palkka, sukupuolten palkkaero ja muut syrjinnän muodot ovat edelleen vakavia huolenaiheita yhä useammissa maissa, erityisesti vientiteollisuuden vapaa-alueilla;

P.

ottaa huomioon, että yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia käsittelevä YK:n työryhmä on korostanut liiketoiminnan eriytyneitä ja suhteettomia vaikutuksia naisiin ja tyttöihin ja todennut, että ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen olisi katettava sekä todelliset että mahdolliset vaikutukset naisten oikeuksiin;

Q.

huomauttaa, että ihmisoikeuksia ja ympäristöä käsittelevä YK:n erityisraportoija on todennut, että oikeus elämään, terveyteen, ruokaan, veteen ja kehitykseen sekä oikeus turvalliseen, puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön ovat välttämättömiä ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen kannalta; toteaa, että erityisraportoija on myös korostanut, että biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen heikentää ihmisoikeuksien täysimääräistä toteutumista ja että valtioiden olisi säänneltävä yksityisten toimijoiden ja valtion virastojen biodiversiteetille aiheuttamia haittoja; huomauttaa, että YK:n yleiskokous on päätöslauselmassa 64/292 tunnustanut oikeuden turvalliseen ja puhtaaseen juomaveteen ja sanitaatioon ihmisoikeutena; katsoo, että näiden oikeuksien olisi sisällyttävä mahdollisen lainsäädännön soveltamisalaan;

R.

ottaa huomioon, että yleisesti ottaen yritykset tiedostavat vain rajallisesti sen, millaisia vaikutuksia niiden toiminnalla ja toimitusketjuilla on lasten oikeuksiin ja miten kauaskantoisia seurauksia tästä voi olla lapsille;

S.

huomauttaa, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu ja YK:n ihmisoikeusneuvosto ovat todenneet, että ilmastonmuutos vaikuttaa haitallisesti ihmisoikeuksien täysimääräiseen ja tehokkaaseen toteutumiseen; toteaa, että valtioilla on velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia, kun ne käsittelevät ilmastonmuutoksen aiheuttamia haittavaikutuksia; toteaa, että yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevan lainsäädännön on oltava Pariisin sopimuksen mukainen;

T.

toteaa, että järjestelmällinen korruptio loukkaa avoimuuden, vastuuvelvollisuuden ja syrjimättömyyden periaatteita, millä on vakavia vaikutuksia ihmisoikeuksien tosiasialliseen toteutumiseen; muistuttaa, että kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskeva OECD:n yleissopimus ja korruption vastainen YK:n yleissopimus velvoittavat jäsenvaltioita panemaan täytäntöön tehokkaita käytäntöjä, joilla pyritään ehkäisemään korruptiota; korostaa, että korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen määräysten olisi oltava osa lainsäädännössä säädettyjä asianmukaista huolellisuutta koskevia velvoitteita;

U.

toteaa, että tämä hälyttävä tilanne osoittaa, miten välttämätöntä on saada yritykset reagoimaan paremmin niihin haittavaikutuksiin, joita ne aiheuttavat, joihin ne myötävaikuttavat tai joihin ne ovat suoraan yhteydessä, sekä saattaa ne vastuuseen ja tilivelvollisiksi niistä, ja se on herättänyt keskustelua tähän liittyvistä keinoista ja korostanut samalla tarvetta näitä asioita koskevalle oikeasuhteiselle ja yhdenmukaiselle unionin laajuiselle toimintatavalle, jota tarvitaan myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

V.

ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun mukaan suuri määrä ihmisoikeuksien puolustajia on uhattuna, koska he tuovat esille huolensa liiketoiminnan ihmisoikeuksiin kohdistuvista haittavaikutuksista;

W.

ottaa huomioon, että tämä keskustelu on johtanut muun muassa huolellisuusvelvoitetta (due diligence) koskevien kehysten ja normien käyttöönottoon YK:ssa, Euroopan neuvostossa, OECD:ssä ja ILO:ssa; huomauttaa, että nämä normit ovat kuitenkin vapaaehtoisia, joten niitä on alettu soveltaa vain rajoitetusti; katsoo, että unionin lainsäädännöllä olisi asteittain ja rakentavasti kehitettävä näitä kehyksiä ja normeja; toteaa, että unionin ja jäsenvaltioiden olisi tuettava meneillään olevia neuvotteluja ihmisoikeuksia koskevan oikeudellisesti sitovan YK:n välineen laatimiseksi ylikansallisia yrityksiä ja muita liikeyrityksiä varten ja osallistuttava niihin ja että neuvoston olisi valtuutettava komissio osallistumaan aktiivisesti näihin käynnissä oleviin neuvotteluihin;

X.

toteaa, että komission erään tutkimuksen mukaan vain 37 prosentilla tutkimukseen osallistuneista yrityksistä on tällä hetkellä ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskeva huolellisuusvelvoiteprosessi;

Y.

ottaa huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa ja Alankomaissa, on annettu lainsäädäntöä yritysten vastuuvelvollisuuden tehostamiseksi ja otettu käyttöön pakollista huolellisuusvelvoitetta koskevia kehyksiä; toteaa, että muissakin jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, Itävallassa, Ruotsissa, Suomessa, Tanskassa ja Luxemburgissa, harkitaan parhaillaan tällaisen lainsäädännön antamista; toteaa, että yhteisen unionin laajuisen toimintatavan puuttuminen tässä asiassa voi heikentää oikeusvarmuutta yritysten erioikeuksien suhteen ja vääristää reilua kilpailua, mikä puolestaan haittaisi sosiaalisissa ja ympäristöasioissa edistyksellisiä yrityksiä; katsoo, että yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevan yhdenmukaistetun lainsäädännön puuttuminen vaarantaa unionissa toimivien yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset;

Z.

toteaa, että unionissa on tietyillä aloilla jo annettu huolellisuusvelvoitetta koskevaa lainsäädäntöä, kuten konfliktialueiden mineraaleja koskeva asetus, puutavara-asetus, metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskeva asetus ja kidutuksen vastainen asetus; toteaa, että näistä säädöksistä on tullut esikuva kohdennetulle ja sitovalle toimitusketjujen huolellisuusvelvoitetta koskevalle lainsäädännölle; katsoo, että tulevalla unionin lainsäädännöllä olisi tuettava yrityksiä niillä yrityksinä olevien velvoitteiden hoitamisessa ja täyttämisessä, ja toteaa, että se olisi mukautettava täysin kaikkiin nykyisiin alakohtaisiin due diligence- ja raportointivelvoitteisiin, kuten muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevaan direktiiviin, ja sen olisi oltava johdonmukainen asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön kanssa, jotta vältetään päällekkäisyydet;

AA.

muistuttaa, että komissio on ehdottanut valmisvaatealaa koskevan kattavan strategian laatimista osana uutta kiertotaloutta koskevaa toimintasuunnitelmaa, ja toteaa, että sisällyttämällä siihen huolellisuusvelvoitetta ja yhteiskuntavastuuta koskevat yhdenmukaiset vaatimukset voitaisiin antaa esimerkki yksityiskohtaisemman toimintatavan soveltamisesta tietyllä alalla; toteaa, että komission olisi ehdotettava pakollista huolellisuusvelvoitetta koskevaa alakohtaista unionin lainsäädäntöä esimerkiksi metsien ja ekosysteemien riskihyödykkeiden alalla sekä valmisvaatealalla;

1.

 katsoo, että huolellisuusvelvoitetta koskevilla vapaaehtoisilla normeilla on rajoituksensa eikä niillä ole saatu aikaan merkittävää edistymistä estettäessä ihmisoikeuksille ja ympäristölle aiheutuvia haittoja ja taattaessa oikeussuojan saatavuus; katsoo, että unionin olisi kiireellisesti hyväksyttävä yrityksille asetettavia sitovia vaatimuksia, jotka koskevat ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten ja/tai todellisten haittavaikutusten tunnistamista, arvioimista. estämistä, poistamista, lieventämistä, seuraamista, ilmoittamista, selostamista, käsittelyä ja korjaamista niiden arvoketjussa; katsoo, että tästä olisi hyötyä sidosryhmille ja myös yrityksille yhdenmukaistamisen, oikeusvarmuuden ja tasapuolisten toimintaedellytysten kannalta sekä siksi, että se lieventäisi kolmansien maiden epäoikeudenmukaisia kilpailuetuja, jotka johtuvat alemmista suojelunormeista sekä sosiaalisesta ja ympäristöön liittyvästä polkumyynnistä kansainvälisessä kaupassa; korostaa, että tämä parantaisi unionin yritysten ja unionin mainetta esikuvana muille; korostaa, että yritykset saavat todistetusti etua siitä, että niillä on vastuulliset liiketoimintakäytännöt, ja että tällaisia etuja ovat muun muassa riskinhallinnan paraneminen, pääomakustannusten aleneminen, taloudellisen tehokkuuden yleinen paraneminen ja kilpailukyvyn lisääntyminen; on vakuuttunut siitä, että huolellisuusvelvoite tuo lisää varmuutta ja avoimuutta unionin ulkopuolisista maista hankintoja tekevien yritysten toimituskäytäntöihin ja auttaa suojelemaan kuluttajien etuja varmistamalla tuotteiden laadun ja luotettavuuden ja että sen pitäisi johtaa vastuullisempiin hankintakäytäntöihin ja pitkän aikavälin toimittajasuhteisiin yrityksissä; korostaa, että kehyksen olisi perustuttava yritysten velvoitteeseen toteuttaa kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimenpiteet sekä toimia kykynsä mukaan;

2.

 korostaa, että yritysten velvollisuutena on kunnioittaa ihmisoikeuksia ja ympäristöä, mutta valtioiden ja hallitusten vastuulla on suojella ihmisoikeuksia ja ympäristöä, eikä tätä vastuuta pitäisi siirtää yksityisille toimijoille; muistuttaa, että huolellisuusvelvoite on ensisijaisesti ennaltaehkäisevä mekanismi ja että yrityksiä olisi ennen kaikkea vaadittava toteuttamaan kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimenpiteet sekä toimimaan kykynsä mukaan tunnistaakseen mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia ja ottaakseen käyttöön toimintaperiaatteita ja toimenpiteitä niiden käsittelemiseksi;

3.

 kehottaa komissiota sisällyttämään ulkoisiin toimiin, myös kauppa- ja investointisopimuksiin, aina määräyksiä ja keskusteluja ihmisoikeuksien suojelusta;

4.

 pyytää komissiota tarkastelemaan perusteellisesti Xinjiangiin sijoittautuneita yrityksiä, jotka vievät tuotteita unioniin, jotta voidaan tunnistaa mahdolliset, erityisesti uiguurien sortamiseen liittyvät, ihmisoikeusrikkomukset;

5.

 muistuttaa, että ihmisoikeuksien täysimääräinen toteutuminen, mukaan lukien oikeus elämään, terveyteen, ruokaan ja veteen, riippuu biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä, joka on perustana ekosysteemipalveluille, joihin ihmisten hyvinvointi on erottamattomasti sidoksissa;

6.

 panee merkille, että covid-19-pandemian vuoksi pienten ja keskisuurten yritysten tilanne on haastava; katsoo, että tuen tarjoaminen niille ja suotuisan markkinaympäristön luominen ovat unionin keskeisiä tavoitteita;

7.

 korostaa, että ihmisoikeusloukkaukset ja sosiaalisten ja ympäristönormien rikkomiset voivat olla tulosta yrityksen omasta toiminnasta tai sen määräysvallassa olevien ja sen arvoketjuun kuuluvien liikesuhteiden toiminnasta; korostaakin, että huolellisuusvelvoitteen olisi katettava koko arvoketju mutta että siihen olisi liitettävä myös priorisointipolitiikka; korostaa, että kaikki ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia, jakamattomia, toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä ja että niitä olisi edistettävä ja kunnioitettava oikeudenmukaisella, tasapuolisella ja syrjimättömällä tavalla;

8.

 kehottaa vahvistamaan toimitusketjujen jäljitettävyyttä unionin tullikoodeksin alkuperäsääntöjen pohjalta; toteaa, että unionin ihmisoikeuspolitiikka ja komission lainsäädäntöehdotuksen pohjalta hyväksyttävät yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevat tulevat vaatimukset olisi otettava huomioon harjoitettaessa unionin kauppapolitiikkaa, myös kauppa- ja investointisopimusten ratifioinnin yhteydessä, ja niiden olisi katettava kauppa kaikkien kauppakumppanien kanssa eikä vain niiden, joiden kanssa unioni on tehnyt vapaakauppasopimuksen; korostaa, että unionin kauppapoliittisiin välineisiin olisi sisällyttävä vahvoja täytäntöönpanon valvontamekanismeja, kuten etuuskohteluun perustuvan pääsyn peruuttaminen, jos sääntöjä ei noudateta;

9.

 katsoo, että tulevan pakollisen unionin huolellisuusvelvoitekehyksen olisi oltava soveltamisalaltaan laaja ja katettava kaikki suuret yritykset, joihin sovelletaan jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä tai jotka ovat sijoittautuneet unionin alueelle, mukaan lukien rahoitustuotteita ja -palveluja tarjoavat yritykset, riippumatta niiden toimialasta sekä siitä, ovatko ne julkisessa omistuksessa tai määräysvallassa olevia yrityksiä, sekä kaikki julkisesti noteeratut pienet ja keskisuuret yritykset ja suuririskiset pienet ja keskisuuret yritykset; katsoo, että kehyksen pitäisi kattaa myös yritykset, jotka ovat sijoittautuneet unionin ulkopuolelle mutta toimivat sisämarkkinoilla;

10.

 on vakuuttunut siitä, että asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden noudattamisen olisi oltava edellytyksenä sisämarkkinoille pääsylle ja että toimijoita olisi vaadittava osoittamaan ja todistamaan huolellisuusvelvoitteen täyttämisen kautta, että niiden sisämarkkinoille saattamat tuotteet ovat huolellisuusvelvoitetta koskevassa tulevassa lainsäädännössä vahvistettujen ympäristö- ja ihmisoikeuskriteerien mukaisia; kehottaa toteuttamaan täydentäviä toimenpiteitä, kuten kieltämään sellaisten tuotteiden tuonnin, joihin liittyy vakavia ihmisoikeusloukkauksia, kuten pakkotyötä tai lapsityövoiman käyttöä; korostaa, että on tärkeää sisällyttää pakkotyön ja lapsityövoiman käytön torjumista koskeva tavoite unionin kauppasopimusten kauppaa ja kestävää kehitystä koskeviin lukuihin;

11.

 katsoo, että eräät yritykset ja erityisesti julkisesti noteeratut pienet ja keskisuuret yritykset ja suuririskiset pienet ja keskisuuret yritykset voivat tarvita vähemmän kattavia ja muodollisia huolellisuusvelvoiteprosesseja ja että oikeasuhteisessa toimintatavassa olisi otettava huomioon muiden seikkojen ohella yrityksen toimiala, sen koko, sen toiminnalle ja sen toimintaympäristölle, myös maantieteelliselle, ominaisten ihmisoikeuksiin, hallintotapaan ja ympäristöön liittyvien riskien vakavuus ja todennäköisyys, sen liiketoimintamalli, sen asema arvoketjuissa sekä sen tuotteiden ja palvelujen luonne; kehottaa antamaan erityistä teknistä apua unionin yrityksille, etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille, jotta ne voivat noudattaa huolellisuusvelvoitetta koskevia vaatimuksia;

12.

 korostaa, että huolellisuusvelvoitestrategiat olisi sovitettava kestävän kehityksen tavoitteisiin sekä unionin toimintapoliittisiin tavoitteisiin ihmisoikeuksien ja ympäristön alalla, Euroopan vihreän kehityksen ohjelma mukaan lukien, ja sitoumukseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä sekä unionin kansainväliseen politiikkaan, erityisesti biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen ja Pariisin ilmastosopimukseen ja sen tavoitteisiin pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteolliseen tasoon verrattuna ja toteuttaa toimia, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 celsiusasteeseen esiteolliseen tasoon verrattuna; pyytää komissiota laatimaan asiaankuuluvien unionin elinten, laitosten ja virastojen mielekkäällä myötävaikutuksella huolellisuusvelvoitetta koskevia ohjeita, myös alakohtaisia ohjeita, siitä, miten yritykset voivat noudattaa olemassa olevia ja tulevia unionin ja kansainvälisiä pakollisia oikeudellisia välineitä ja toimia vapaaehtoisten huolellisuusvelvoitekehysten mukaisesti, mukaan lukien johdonmukaiset menetelmät ja selkeät mittarit vaikutusten ja edistymisen mittaamiseen, ihmisoikeuksien, ympäristön ja hyvän hallintotavan alalla; toistaa, että tällaiset ohjeet olisivat erityisen hyödyllisiä pienille ja keskisuurille yrityksille;

13.

 toteaa, että sertifioidut toimialajärjestelmät tarjoavat pienille ja keskisuurille yrityksille mahdollisuuksia yhdistää ja jakaa tehokkaasti vastuita; korostaa kuitenkin, että tällaisten järjestelmien käyttö ei sulje pois mahdollisuutta, että yritys rikkoo asianmukaista huolellisuutta koskevia velvoitteitaan tai joutuu tästä vastuuseen kansallisen lainsäädännön mukaisesti; toteaa, että komission on arvioitava ja tunnustettava sertifioidut toimialajärjestelmät sekä valvottava niitä;

14.

 kehottaa komissiota noudattamaan SEUT 208 artiklassa vahvistettua kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaatetta tulevassa lainsäädännössä; korostaa, että on tärkeää minimoida mahdolliset ristiriidat ja luoda kehitysmaita hyödyttäviä synergioita kehitysyhteistyöpolitiikan kanssa sekä parantaa kehitysyhteistyön tuloksellisuutta; katsoo, että käytännössä tämä tarkoittaa komission kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston aktiivista osallistamista meneillään olevaan lainsäädännön valmisteluun ja perusteellisen arvioinnin laatimista siitä, mitä talouteen, yhteiskuntaan, ihmisoikeuksiin ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia tulevalla unionin lainsäädännöllä on kehitysmaihin paremman sääntelyn suuntaviivojen (36) ja paremman sääntelyn välineistön välineen 34 (37) mukaisesti; toteaa, että tämän arvioinnin tuloksia olisi hyödynnettävä tulevassa lainsäädäntöehdotuksessa;

15.

 korostaa, että täydentävyys ja koordinointi kehitysyhteistyöpolitiikan ja kehitysyhteistyön välineiden ja toimijoiden kanssa on ratkaisevan tärkeää ja että tulevassa unionin lainsäädännössä olisikin säädettävä tästä;

16.

 korostaa, että asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteet olisi suunniteltava tarkasti osaksi jatkuvaa ja dynaamista prosessia sen sijaan, että kyseessä olisi mekaaninen prosessi, ja että huolellisuusvelvoitestrategioissa olisi otettava huomioon haittavaikutusten dynaaminen luonne; katsoo, että strategioiden olisi katettava kaikki ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvat todelliset tai mahdolliset haittavaikutukset, vaikka haittavaikutusten vakavuus ja todennäköisyys olisikin otettava huomioon priorisointipolitiikassa; katsoo, että suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on tärkeää sovittaa nykyiset välineet ja kehykset mahdollisimman pitkälti yhteen; korostaa, että komission on tehtävä perusteellinen vaikutustenarviointi, jotta voidaan tunnistaa mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten lajit, selvittää tasapuolisiin toimintaedellytyksiin unionissa ja maailmanlaajuisesti kohdistuvat seuraukset, mukaan lukien yrityksille aiheutuva hallinnollinen taakka ja myönteiset vaikutukset ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan, ja laatia sääntöjä, joilla parannetaan kilpailukykyä ja sidosryhmien ja ympäristön suojelua ja jotka ovat toimivia ja sovellettavissa kaikkiin toimijoihin sisämarkkinoilla, mukaan lukien suuririskiset ja julkisesti noteeratut pienet ja keskisuuret yritykset; korostaa, että kyseisessä vaikutustenarvioinnissa olisi myös tarkasteltava annettavan direktiivin vaikutuksia globaalien arvoketjujen muutoksiin niiden yksilöiden ja yritysten kannalta, joihin vaikutukset kohdistuvat, sekä ottaen huomioon kehitysmaakumppaneiden suhteelliset edut;

17.

 korostaa, että kattavat avoimuusvaatimukset ovat olennainen osa pakollista huolellisuusvelvoitetta koskevaa lainsäädäntöä; toteaa, että tehostettu tiedottaminen ja avoimuus antavat toimittajille ja valmistajille paremmat mahdollisuudet valvoa ja ymmärtää toimitusketjujaan ja parantavat sidosryhmien ja kuluttajien valvontakeinoja sekä yleisön luottamusta tuotantoon; korostaa tässä yhteydessä, että tulevassa huolellisuusvelvoitetta koskevassa lainsäädännössä olisi otettava huomioon digitaaliset ratkaisut, joilla helpotetaan yleisön tiedonsaantia ja minimoidaan byrokraattiset rasitteet;

18.

 toteaa, että huolellisuusvelvoite edellyttää myös prosessien ja toimenpiteiden vaikuttavuuden mittaamista asianmukaisin tarkastuksin ja tulosten ilmoittamista, mukaan lukien määräajoin laaditut julkiset arviointikertomukset yrityksen huolellisuusvelvoiteprosesseista ja niiden tuloksista, jotka esitetään asianmukaiseen ja yhtenäiseen raportointikehykseen perustuvassa vakioidussa muodossa; suosittaa asettamaan kertomukset helposti erityisesti niiden saataville, joihin vaikutukset kohdistuvat tai mahdollisesti kohdistuvat; toteaa, että julkistamisvaatimuksissa olisi otettava huomioon kilpailupolitiikka ja oikeutettu etu suojata sisäistä liiketoimintaan liittyvää taitotietoa ja ettei niiden pitäisi aiheuttaa kohtuuttomia esteitä tai taloudellista rasitusta yrityksille;

19.

 korostaa, että toimiva huolellisuusvelvoite edellyttää, että yritykset käyvät vilpittömässä mielessä tehokkaita, merkityksellisiä ja tietoon perustuvia keskusteluja asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa; korostaa, että unionin huolellisuusvelvoitekehyksessä olisi varmistettava ammattiyhdistysten ja työntekijöiden edustajien osallistuminen kansallisella, unionin ja maailmanlaajuisella tasolla huolellisuusvelvoitestrategian laatimiseen ja täytäntöönpanoon; korostaa, että sidosryhmien osallistamista koskevissa menettelyissä on varmistettava sidosryhmien turvallisuus sekä fyysisen ja oikeudellisen koskemattomuuden suojelu;

20.

 korostaa, että yhteistyö kauppakumppanien kanssa vastavuoroisuuden hengessä on tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että huolellisuusvelvoite saa aikaan muutoksia; korostaa täydentävien toimenpiteiden ja hankkeiden merkitystä unionin vapaakauppasopimusten täytäntöönpanon helpottamiseksi ja kehottaa luomaan vahvan yhteyden näiden toimenpiteiden ja huolellisuusvelvoitetta koskevan horisontaalisen lainsäädännön välille; pyytää siksi, että kauppaa tukevan kehitysavun kaltaisia rahoitusvälineitä käytetään edistämään ja tukemaan vastuullisen liiketoiminnan harjoittamista kumppanimaissa, mukaan lukien tekninen tuki huolellisuusvelvoitekoulutukseen, jäljitettävyysmekanismeihin ja vientivetoisten uudistusten tekemiseen kumppanimaissa; korostaa tässä yhteydessä tarvetta edistää hyvää hallintotapaa;

21.

 pyytää liittämään kaupan välineet sen seurantaan, miten unionin ulkopuolella toimivat unionin yritykset soveltavat huolellisuusvelvoitetta koskevaa tulevaa lainsäädäntöä, ja ottamaan tähän aktiivisesti mukaan unionin edustustot, muun muassa järjestämällä merkityksellisiä keskusteluja oikeudenhaltijoiden, paikallisyhteisöjen, kauppakamarien sekä kansallisten ihmisoikeuselinten, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja ammattiyhdistysten kanssa ja tukemalla näitä; kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kauppakamarien ja kansallisten ihmisoikeuselinten kanssa, jotta voidaan tarjota verkkotyökaluja ja tietoja huolellisuusvelvoitetta koskevan tulevan lainsäädännön täytäntöönpanon tukemiseksi;

22.

 toteaa, että alakohtainen koordinointi voisi parantaa huolellisuusvelvoitetta koskevien toimien johdonmukaisuutta ja vaikuttavuutta, mahdollistaa parhaiden käytäntöjen jakamisen ja edistää tasapuolisten toimintaedellytysten aikaansaamista;

23.

 katsoo, että huolellisuusvelvoitteen noudattamisen valvomiseksi jäsenvaltioiden olisi perustettava tai nimettävä kansallisia viranomaisia vaihtamaan parhaita käytäntöjä, tekemään tutkintaa, harjoittamaan valvontaa ja määräämään seuraamuksia, joissa otetaan huomioon rikkomisen vakavuus ja toistuva luonne; korostaa, että tällaisille viranomaisille olisi annettava niiden tehtävän toteuttamiseksi riittävät resurssit ja valtuudet; katsoo, että komission olisi perustettava eurooppalainen huolellisuusvelvoiteverkosto, joka vastaa yhdessä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa sääntely-, tutkinta- ja valvontakäytäntöjen koordinoinnista ja lähentämisestä ja tietojen jakamisesta sekä seuraa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saamia tuloksia; katsoo, että jäsenvaltioiden ja komission olisi varmistettava, että yritykset julkistavat huolellisuusvelvoitestrategiansa julkisesti saatavilla olevalla ja keskitetyllä alustalla, jota kansalliset toimivaltaiset viranomaiset valvovat;

24.

 korostaa, että kattavat avoimuusvaatimukset ovat olennainen osa pakollista huolellisuusvelvoitetta koskevaa lainsäädäntöä; toteaa, että tehostettu tiedottaminen ja avoimuus antavat toimittajille ja valmistajille paremmat mahdollisuudet valvoa ja ymmärtää toimitusketjujaan ja parantavat yleisön luottamusta tuotantoon; korostaa tässä yhteydessä, että huolellisuusvelvoitetta koskevassa tulevassa lainsäädännössä olisi keskityttävä digitaalisiin ratkaisuihin, joilla minimoidaan byrokraattiset rasitteet, ja kehottaa komissiota tutkimaan uusia teknologisia ratkaisuja, jotka tukevat jäljitettävyyden toteuttamista ja parantamista globaaleissa toimitusketjuissa; muistuttaa, että kestävä lohkoketjuteknologia voi edistää tämän tavoitteen saavuttamista;

25.

 katsoo, että yritystason valitusmekanismit voivat toimia tehokkaana varhaisvaiheen välineenä edellyttäen, että ne ovat perusteltuja, saavutettavissa ja ennakoitavissa olevia, oikeudenmukaisia, avoimia ja ihmisoikeuksien kanssa yhteensopivia, että ne perustuvat osallistamiseen ja vuoropuheluun ja että ne suojaavat vastatoimilta; katsoo, että tällaiset yksityiset mekanismit on nivottava asianmukaisesti oikeudellisiin mekanismeihin, jotta voidaan taata perusoikeuksien mahdollisimman korkeatasoinen suoja, myös oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; korostaa, että näillä mekanismeilla ei saisi koskaan heikentää uhrin oikeutta tehdä valitus toimivaltaisissa viranomaisissa tai hakea oikeussuojaa tuomioistuimesta; ehdottaa, että oikeusviranomaisten olisi voitava käsitellä kolmansien osapuolten tekemiä valituksia turvallisten ja esteettömien kanavien kautta ilman vastatoimien uhkaa;

26.

 panee tyytyväisenä merkille ilmoituksen, että komission ehdotukseen sisällytetään vastuujärjestelmä, ja katsoo, että jotta uhreilla olisi mahdollisuus saada asia tosiasiallisesti korjatuksi, yritykset olisi saatettava kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen haitasta, jonka niiden määräysvallassa olevat yritykset ovat aiheuttaneet tai johon nämä ovat myötävaikuttaneet teoin tai laiminlyönnein, jos viimeksi mainitut ovat tehneet ihmisoikeusloukkauksia tai aiheuttaneet ympäristöhaitan, paitsi jos yritys voi osoittaa toimineensa asianmukaista huolellisuutta noudattaen huolellisuusvelvoitteensa mukaisesti ja toteuttaneensa kaikki kohtuulliset toimenpiteet haitan estämiseksi; korostaa, että vanhentumisajat, vaikeudet todisteiden saatavuudessa sekä sukupuolten eriarvoisuus, haavoittuvuustekijät ja marginalisoituminen voivat olla merkittäviä käytännön ja menettelyesteitä, joita ihmisoikeusloukkausten uhrit kohtaavat kolmansissa maissa ja jotka estävät heitä käyttämästä tehokkaita oikeussuojakeinoja; pitää tärkeänä, että haavoittuvassa asemassa olevilla henkilöillä on vastatoimia pelkäämättä ja sukupuoliresponsiivisella tavalla käytössään tehokkaat oikeussuojakeinot vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 13 artiklan mukaisesti; muistuttaa, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa velvoitetaan jäsenvaltiot antamaan oikeusapua vähävaraisille, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianomainen voisi tehokkaasti käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi;

27.

 huomauttaa, että yritysten jäljitettävyyttä arvoketjussa voi olla vaikea toteuttaa; kehottaa komissiota arvioimaan ja ehdottamaan välineitä, joilla autetaan yrityksiä parantamaan niiden arvoketjujen jäljitettävyyttä; korostaa, että digitaaliset teknologiat voisivat auttaa yrityksiä täyttämään huolellisuusvelvoitteen niiden arvoketjussa ja vähentää kustannuksia; katsoo, että unionin innovointitavoite olisi yhdistettävä ihmisoikeuksien ja kestävän hallintotavan edistämiseen huolellisuusvelvoitetta koskevien tulevien vaatimusten yhteydessä;

28.

 katsoo, että huolellisuusvelvoiteprosessin toteuttaminen ei saisi automaattisesti vapauttaa yrityksiä vastuusta, kun kyse on haitasta, jonka ne ovat aiheuttaneet tai johon ne ovat myötävaikuttaneet; katsoo kuitenkin myös, että yritykset voivat välttyä aiheuttamasta haittaa, jos niillä on käytössä aukoton ja toimiva huolellisuusvelvoiteprosessi; katsoo niin ikään, että huolellisuusvelvoitetta koskevan lainsäädännön soveltaminen ei saisi vaikuttaa muihin sovellettaviin alihankintaa, työntekijöiden lähettämistä tai toimitusketjujen vastuuta koskeviin kehyksiin, joita on otettu käyttöön kansallisella, unionin ja kansainvälisellä tasolla, mukaan lukien yhteisvastuu alihankintaketjuissa;

29.

 korostaa, että liiketoimintaan liittyvien haittavaikutusten uhreja ei usein suojella riittävästi sen maan lailla, jossa haitta on aiheutunut; katsoo tässä yhteydessä, että annettavan direktiivin asiaankuuluvien säännösten olisi katsottava olevan kansainvälisesti pakottavia säännöksiä sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (Rooma II) (38) 16 artiklan mukaisesti;

30.

 kehottaa komissiota ehdottamaan unionille neuvotteluvaltuuksia, jotta se voi osallistua rakentavasti neuvotteluihin YK:n kansainvälisestä oikeudellisesti sitovasta välineestä, jolla säännellään kansainvälisessä ihmisoikeuksia koskevassa oikeudessa monikansallisten yritysten ja muiden liikeyritysten toimintaa;

31.

 suosittaa, että oikeusvaltioperiaatteeseen, hyvään hallintotapaan ja oikeussuojan saatavuuteen kolmansissa maissa liittyvässä komission tuessa asetetaan tarvittaessa etusijalle paikallisviranomaisten valmiuksien kehittäminen tulevan lainsäädännön kohteena olevilla osa-alueilla;

32.

 pyytää komissiota tekemään ilman aiheetonta viivytystä lainsäädäntöehdotuksen pakollisesta toimitusketjujen huolellisuusvelvoitteesta liitteenä olevien suositusten mukaisesti; katsoo, että tulevan lainsäädäntöehdotuksen yksityiskohtaisia näkökohtia rajoittamatta ehdotuksen oikeusperustaksi olisi valittava SEUT 50 artikla, 83 artiklan 2 kohta ja 114 artikla;

33.

 katsoo, että pyydetyllä ehdotuksella ei ole rahoitusvaikutuksia unionin yleiseen talousarvioon;

34.

 kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)  EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23.

(2)  EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19.

(3)  EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1.

(4)  EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1.

(5)  EUVL L 132, 20.5.2017, s. 1.

(6)  EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17.

(7)  EUVL L 317, 9.12.2019, s. 1.

(8)  EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13.

(9)  COM(2018)0097 final.

(10)  COM(2019)0640 final.

(11)  EUVL C 215, 5.7.2017, s. 1.

(12)  EUVL C 209, 20.6.2019, s. 1.

(13)  EUVL C 215, 19.6.2018, s. 125.

(14)  EUVL C 298, 23.8.2018, s. 100.

(15)  EUVL C 76, 9.3.2020, s. 23.

(16)  https://www.ohchr.org/documents/publications/guidingprinciplesbusinesshr_en.pdf

(17)  http://mneguidelines.oecd.org/guidelines

(18)  https://www.oecd.org/investment/due-diligence-guidance-for-responsible-business-conduct.htm

(19)  http://www.oecd.org/industry/inv/mne/responsible-supply-chains-textile-garment-sector.htm

(20)  https://www.oecd.org/corporate/oecd-due-diligence-guidance-for-responsible-supply-chains-of-minerals-from-conflict-affected-and-high-risk-areas-9789264252479-en.htm

(21)  https://www.oecd.org/daf/inv/investment-policy/rbc-agriculture-supply-chains.htm

(22)  https://www.oecd.org/investment/due-diligence-guidance-for-responsible-business-conduct.htm

(23)  https://www.oecd.org/investment/due-diligence-for-responsible-corporate-lending-and-securities-underwriting.htm

(24)  https://www.ilo.org/declaration/thedeclaration/textdeclaration/lang--en/index.htm

(25)  https://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/---ed_emp/---emp_ent/---multi/documents/publication/wcms_094386.pdf

(26)  https://www.ohchr.org/Documents/Issues/Business/Gender_Booklet_Final.pdf

(27)  Loi no 2017-399 du 27 mars 2017 relative au devoir de vigilance des sociétés mères et des entreprises donneuses d’ordre, JORF nro 0074, 28. maaliskuuta 2017.

(28)  Wet van 24 oktober 2019 n. 401 houdende de invoering van een zorgplicht ter voorkoming van de levering van goederen en diensten die met behulp van kinderarbeid tot stand zijn gekomen (Wet zorgplicht kinderarbeid).

(29)  Euroopan parlamentin ulkoasioiden politiikkayksikkö, PE 603.475 – helmikuu 2019.

(30)  Euroopan parlamentin ulkoasioiden politiikkayksikkö, PE 603.505 – kesäkuu 2020.

(31)  Oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto, tammikuu 2020.

(32)  Oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääosasto, heinäkuu 2020.

(33)  http://childrenandbusiness.org/

(34)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/36/EU, annettu 5. huhtikuuta 2011, ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta (EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1).

(35)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/29/EU, annettu 25. lokakuuta 2012, rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 57).

(36)  SWD(2017)0350.

(37)  https://ec.europa.eu/info/files/better-regulation-toolbox-34_en

(38)  EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE:

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT SUOSITUKSET

SUOSITUKSET EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIN LAATIMISEKSI YRITYSTEN HUOLELLISUUSVELVOITTEESTA JA VASTUUVELVOLLISUUDESTA

PYYDETYN EHDOTUKSEN TEKSTI

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yritysten huolellisuusvelvoitteesta ja vastuuvelvollisuudesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 50 artiklan, 83 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Tietoisuus siitä, millainen vastuu yrityksillä on niiden arvoketjujen ihmisoikeuksiin kohdistuvista haittavaikutuksista, kasvoi 1990-luvulla, kun vaate- ja jalkinetuotannon uudet käytännöt, joiden mukaisesti toimintoja siirrettiin ulkomaille, toivat päivänvaloon monien työntekijöiden, myös lasten, kehnot työolot globaaleissa arvoketjuissa. Samalla monet öljy-, kaasu-, kaivos- ja elintarvikealan yritykset laajensivat toimintaansa yhä syrjäisemmille alueille, jolloin alkuperäisyhteisöt joutuivat usein väistymään niiden tieltä ilman asianmukaista kuulemista tai korvausta.

(2)

Kun ihmisoikeusloukkauksista ja ympäristön tilan heikentymisestä saatiin lisää näyttöä, haluttiin varmistaa, että yritykset kunnioittavat ihmisoikeuksia ja että uhreilla on oikeussuoja, erityisesti kun joidenkin yritysten arvoketjut ulottuivat maihin, joissa oikeusjärjestelmät ovat heikkoja ja lainvalvonta kehnoa, ja saattaa ne kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen haitan aiheuttamisesta tai siihen myötävaikuttamisesta. Niinpä Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ihmisoikeusneuvosto hyväksyi vuonna 2008 yksimielisesti ”suojele, kunnioita ja korjaa” -kehyksen. Kehyksessä on kolme pilaria: valtioiden velvollisuus suojella kolmansien osapuolten, mukaan lukien yritykset, ihmisoikeusrikkomuksilta tarkoituksenmukaisten politiikka-, sääntely- ja oikeuskeinojen avulla; yritysten vastuu kunnioittaa ihmisoikeuksia, mikä tarkoittaa, että niiden on noudatettava asiaankuuluvaa huolellisuutta välttääkseen loukkaamasta muiden oikeuksia ja käsitelläkseen aiheutuvia haittavaikutuksia; ja uhrien paremmat mahdollisuudet tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja muihin korjaaviin toimenpiteisiin.

(3)

Tämän kehyksen jälkeen YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi vuonna 2011 yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet. Niillä otettiin käyttöön ensimmäinen huolellisuusvelvoitetta koskeva maailmanlaajuinen normi ja tarjottiin yrityksille ei-sitova kehys, jonka mukaisesti ne toteuttavat käytännössä vastuutaan kunnioittaa ihmisoikeuksia. Muut kansainväliset organisaatiot ovat sittemmin kehittäneet YK:n ohjaaviin periaatteisiin perustuvia due diligence -normeja. Vuonna 2011 annetuissa monikansallisia yrityksiä koskevissa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimintaohjeissa viitataan laajasti huolellisuusvelvoitteeseen, ja OECD on laatinut ohjeita auttaakseen yrityksiä noudattamaan huolellisuusvelvoitetta tietyillä aloilla ja tietyissä toimitusketjuissa. Vuonna 2016 Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi jäsenvaltioille osoitetun ihmisoikeuksia ja liiketoimintaa koskevan suosituksen, jossa kehotetaan sen jäsenvaltioita hyväksymään lainsäädäntöä ja muita toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ihmisoikeusloukkaukset yrityksen arvoketjussa johtavat siviilioikeudelliseen, hallinnolliseen ja rikosoikeudelliseen vastuuseen eurooppalaisissa tuomioistuimissa. Vuonna 2018 OECD hyväksyi vastuullista liiketoimintaa koskevat yleiset due diligence -ohjeet. Vastaavasti Kansainvälinen työjärjestö (ILO) hyväksyi vuonna 2017 monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan kolmikantaisen periaatejulistuksen, jossa yrityksiä kannustetaan ottamaan käyttöön huolellisuusvelvoitetta koskevia mekanismeja ja siten tunnistamaan, estämään ja lieventämään liiketoimintansa kansainvälisesti tunnustettuihin ihmisoikeuksiin kohdistuvia todellisia ja mahdollisia haittavaikutuksia sekä selostamaan, miten ne käsittelevät tällaisia haittavaikutuksia. Vuonna 2012 YK:n Global Compact -aloitteen, Pelastakaa lapset -järjestön ja Unicefin laatimissa liiketoimintaa ohjaavissa lapsenoikeusperiaatteissa määritetään keskeiset lasten oikeuksia koskevat näkökohdat liiketoiminnan haittavaikutusten yhteydessä, ja Unicef on myös laatinut ohjeasiakirjoja, joilla tuetaan yritysten huolellisuusvelvoitetta ja lapsia. Vuonna 2013 hyväksytyssä YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 16 määritetään kattava valikoima valtion velvoitteita, jotka koskevat yrityssektorin vaikutusta lasten oikeuksiin, mukaan lukien valtiot, jotka vaativat yrityksiä toteuttamaan lapsen oikeuksia koskevan huolellisuusvelvoiteprosessin.

(4)

Yritysten saatavilla on siten tällä hetkellä merkittävä määrä huolellisuusvelvoitetta koskevia kansainvälisiä välineitä, joiden avulla ne voivat täyttää ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevan vastuunsa. Näiden välineiden merkitystä yrityksille, jotka suhtautuvat vakavasti velvollisuuteensa kunnioittaa ihmisoikeuksia, ei voi liiaksi korostaa, mutta niiden vapaaehtoinen luonne voi heikentää niiden vaikuttavuutta, ja niiden vaikutukset ovatkin osoittautuneet rajallisiksi, sillä vain rajoitettu määrä yrityksiä on vapaaehtoisesti ottanut käyttöön ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen omassa toiminnassaan ja liikesuhteidensa toiminnassa. Tilannetta pahentaa se, että monet yritykset keskittyvät liiaksi lyhyen aikavälin voittojen maksimointiin.

(5)

Nykyisillä kansainvälisillä huolellisuusvelvoitetta koskevilla välineillä ei niiden ei-oikeudellisen ja vapaaehtoisen luonteen vuoksi ole onnistuttu takaamaan ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvien haittavaikutusten uhreille oikeussuojaa ja korjaavia toimenpiteitä. Ensisijainen velvollisuus suojella ihmisoikeuksia ja taata oikeussuojan saatavuus kuuluu valtioille, eikä sellaisten julkisten oikeudellisten mekanismien puuttumista, joilla yritykset saataisiin vastuuseen niiden arvoketjuissa tapahtuneista vahingoista, pitäisi korvata eikä sitä voida riittävästi korvata kehittämällä yksityisesti toimivia valitusmekanismeja. Tällaiset mekanismit ovat siitä hyödyllisiä, että ne tarjoavat ensiavun ja nopean korvauksen pienistä vahingoista, mutta viranomaisten olisi säänneltävä niitä huolellisesti, eikä niillä saisi heikentää uhrien oikeutta oikeussuojakeinoihin ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin yleisessä tuomioistuimessa.

(6)

Unioni on ottanut käyttöön pakollisia due diligence -kehyksiä tietyillä aloilla torjuakseen unionin tai sen jäsenvaltioiden etujen kannalta haitallisia toimintoja, kuten terrorismin rahoitusta tai metsäkatoa. Vuonna 2010 unioni hyväksyi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010 (2), jossa asetetaan asianmukaista huolellisuutta koskevia vaatimuksia puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattaville toimijoille ja velvoitetaan toimitusketjussa kauppaa käyvät antamaan tavarantoimittajistaan ja ostajistaan perustietoja puutavaran ja puutuotteiden jäljitettävyyden parantamiseksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/821 (3) perustetaan toimitusketjun due diligence -periaatteita koskeva unionin järjestelmä, jotta voidaan estää aseistettujen ryhmien, terroristiryhmien ja/tai turvallisuusjoukkojen mahdollisuudet käydä kauppaa tinalla, tantaalilla ja volframilla, niiden malmeilla sekä kullalla.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/95/EU (4) sovelletaan erilaista, yleisempää ja täydentävää toimintatapaa, joka perustuu avoimuuteen ja kestävyyteen, ja siinä asetetaan yli 500 työntekijän yrityksille velvoite raportoida toimintaperiaatteista, joita ne noudattavat suhteessa ympäristöasioihin, sosiaalisiin ja työntekijöihin liittyviin seikkoihin sekä korruption ja lahjonnan torjuntaan liittyviin seikkoihin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, due diligence -prosessit mukaan lukien.

(8)

Eräissä jäsenvaltioissa tarve saada yritykset reagoimaan paremmin ihmisoikeuksiin sekä ympäristöä ja hyvää hallintotapaa koskeviin huolenaiheisiin on johtanut huolellisuusvelvoitetta koskevan kansallisen lainsäädännön antamiseen. Alankomaissa annettu laki lapsityövoimaan liittyvästä huolellisuusvelvoitteesta velvoittaa Alankomaiden markkinoilla toimivat yritykset tutkimaan, onko olemassa perusteltu syy epäillä, että toimitetut tavarat tai palvelut on tuotettu lapsityövoimaa käyttäen, ja, jos tällainen perusteltu epäily on olemassa, hyväksymään ja panemaan täytäntöön toimintasuunnitelma. Ranskassa annettu laki emoyritysten ja toimeksiantavien yritysten tarkkaavaisuusvelvoitteesta edellyttää, että tietyt suuret yritykset hyväksyvät, julkaisevat ja panevat täytäntöön huolellisuusvelvoitesuunnitelman yrityksen sekä sen tytäryritysten, alihankkijoiden tai toimittajien aiheuttamien ihmisoikeus-, terveys- ja turvallisuus- sekä ympäristöriskien tunnistamiseksi ja estämiseksi. Ranskan laissa vahvistetaan hallinnollinen vastuu huolellisuusvelvoitetta koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisestä sekä yrityksen siviilioikeudellinen vastuu korjata aiheutunut haitta. Monissa muissa jäsenvaltioissa käydään keskustelua yrityksiin sovellettavien huolellisuusvelvoitetta koskevien pakollisten vaatimusten käyttöönotosta, ja joissakin jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, Ruotsissa, Itävallassa, Suomessa, Tanskassa ja Luxemburgissa, harkitaan parhaillaan tällaisen lainsäädännön antamista.

(9)

Vuonna 2016 kahdeksan kansallista parlamenttia, mukaan lukien Viron, Liettuan, Slovakian ja Portugalin parlamentit, Alankomaiden parlamentin alahuone, Italian senaatti ja Ranskan kansalliskokous sekä Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone, ilmaisi tukensa niin kutsutulle vihreää korttia koskevalle aloitteelle, jossa komissiota kehotetaan esittämään lainsäädäntöä, jotta voidaan varmistaa yritysten vastuuvelvollisuus ihmisoikeusrikkomuksista.

(10)

Lainsäädännön riittämätön yhdenmukaistaminen voi vaikuttaa haitallisesti sijoittautumisvapauteen. Yhdenmukaistamista onkin erittäin tärkeää jatkaa, jotta vältetään luomasta epäoikeudenmukaisia kilpailuetuja. Tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi on tärkeää soveltaa sääntöjä kaikkiin sisämarkkinoilla toimiviin yrityksiin, olivatpa ne sitten unionin tai muita kuin unionin yrityksiä.

(11)

Unionin yrityksiin sovellettavissa huolellisuusvelvoitetta, siviilioikeudellinen vastuu mukaan lukien, koskevissa jäsenvaltioiden säännöksissä ja hallinnollisissa määräyksissä on huomattavia eroja. On välttämätöntä estää tulevat kaupan esteet, jotka johtuvat tällaisen kansallisen lainsäädännön erilaisesta kehityksestä.

(12)

Jotta voitaisiin varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset, yritysten vastuusta kunnioittaa ihmisoikeuksia kansainvälisten normien mukaisesti olisi tehtävä unionin tasolla lakisääteinen velvollisuus. Koordinoimalla takeita ihmisoikeuksien, ympäristön ja hyvän hallintotavan suojelemiseksi tällä direktiivillä olisi varmistettava, että kaikkiin sisämarkkinoilla toimiviin unionin ja muihin kuin unionin suuriin yrityksiin sekä suuririskisiin tai julkisesti noteerattuihin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sovelletaan asianmukaista huolellisuutta koskevia yhdenmukaistettuja velvoitteita, mikä estää sääntelyn hajanaisuutta ja parantaa sisämarkkinoiden toimintaa.

(13)

Pakollista huolellisuusvelvoitetta koskevien vaatimusten käyttöönotosta unionin tasolla olisi hyötyä yrityksille yhdenmukaistamisen, oikeusvarmuuden ja tasapuolisten toimintaedellytysten turvaamisen kannalta, ja se antaisi niiden soveltamisalaan kuuluville yrityksille kilpailuedun, kun yhteiskunnat kasvavassa määrin vaativat yrityksiä toimimaan yhä eettisemmin ja kestävämmin. Tällä direktiivillä voitaisiin huolellisuusvelvoitetta koskevan unionin normin vahvistamisen kautta edistää vastuullista liiketoimintaa koskevan globaalin normin luomista.

(14)

Tämän direktiivin tavoitteena on estää ja lieventää ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvia mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia arvoketjussa sekä varmistaa, että yritykset voidaan saattaa vastuuseen tällaisista vaikutuksista ja että kaikki tältä osin haittaa kärsineet voivat tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa sekä oikeuttaan korjaaviin toimenpiteisiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(15)

Tämän direktiivin tarkoituksena ei ole korvata jo voimassa olevaa huolellisuusvelvoitetta koskevaa alakohtaista unionin lainsäädäntöä tai sulkea pois muun alakohtaisen unionin lainsäädännön käyttöönottoa. Näin ollen sitä olisi sovellettava rajoittamatta unionin alakohtaisessa lainsäädännössä, erityisesti asetuksissa (EU) N:o 995/2010 ja (EU) 2017/821, vahvistettujen muiden huolellisuusvelvoitetta koskevien vaatimusten soveltamista, paitsi jos huolellisuusvelvoitetta koskevissa tämän direktiivin vaatimuksissa säädetään perusteellisemmasta huolellisuusvelvoiteprosessista ihmisoikeuksien, ympäristön tai hyvän hallintotavan osalta.

(16)

Tämän direktiivin täytäntöönpano ei saisi millään tavoin olla peruste ihmisoikeuksien tai ympäristön suojelun yleisen tason heikentämiselle. Se ei erityisesti saisi vaikuttaa muihin sovellettaviin alihankintaa, työntekijöiden lähettämistä tai toimitusketjujen vastuuta koskeviin kehyksiin, joita on otettu käyttöön kansallisella, unionin tai kansainvälisellä tasolla. Se, että yritys on täyttänyt tämän direktiivin mukaiset asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteensa, ei saisi vapauttaa sitä muiden vastuukehysten mukaisista velvoitteista tai heikentää niitä, joten sitä vastaan mahdollisesti muiden vastuukehysten perusteella vireille pantavia oikeusmenettelyjä ei pitäisi tämän seikan johdosta ratkaista sen hyväksi.

(17)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikkiin suuriin yrityksiin, joihin sovelletaan jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä, jotka ovat sijoittautuneet unionin alueelle tai jotka toimivat sisämarkkinoilla, riippumatta siitä, ovatko ne yksityisessä tai valtion omistuksessa ja millä talouden alalla ne toimivat, rahoitusala mukaan lukien. Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös julkisesti noteerattuihin ja suuririskisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (*1).

(18)

Huolellisuusvelvoiteprosessissa otetaan huomioon oikeasuhteisuus, sillä kyseinen prosessi riippuu niiden haittavaikutusten vakavuudesta ja todennäköisyydestä, joita yritys voi aiheuttaa, joihin se voi myötävaikuttaa tai joihin se voi olla suoraan yhteydessä, yrityksen toimialasta, sen koosta, sen toiminnan luonteesta ja sen toimintaympäristöstä, myös maantieteellisestä, sen liiketoimintamallista, sen asemasta arvoketjussa sekä sen tuotteiden ja palvelujen luonteesta. Sellainen suuri yritys, jonka kaikilla suorilla liikesuhteilla on kotipaikka unionissa, taikka pieni tai keskisuuri yritys, joka tulee riskinarvioinnin tehtyään siihen tulokseen, ettei se ole havainnut liikesuhteissaan mitään mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia, voisi julkaista tätä koskevan lausuman, mukaan lukien sen asiaa koskevat tiedot ja menetelmät sisältävä riskinarviointi, jota olisi joka tapauksessa tarkasteltava uudelleen, jos yrityksen toiminnassa, liikesuhteissa tai toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia.

(19)

Valtion omistuksessa tai määräysvallassa olevissa yrityksissä asianmukaista huolellisuutta koskevien velvoitteiden täyttämisen olisi edellytettävä, että ne hankkivat palveluja yrityksiltä, jotka ovat täyttäneet asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteensa. Jäsenvaltioita kehotetaan olemaan antamatta valtion tukea, mukaan lukien valtiontuen, julkisten hankintojen, vientitakuulaitosten tai valtion tukemien lainojen kautta, yrityksille, jotka eivät noudata tämän direktiivin tavoitteita.

(20)

Huolellisuusvelvoitteella (myös ”asianmukainen huolellisuus” ja ”due diligence”) olisi tässä direktiivissä tarkoitettava yrityksen velvoitetta toteuttaa kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimenpiteet sekä toimia kykynsä mukaan estääkseen ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvien haittavaikutusten ilmenemisen arvoketjuissaan ja käsitelläkseen tällaisia vaikutuksia, kun niitä ilmenee. Käytännössä huolellisuusvelvoite on yrityksessä käyttöön otettu prosessi, jonka tarkoituksena on ihmisoikeuksiin, mukaan lukien sosiaaliset, ammattiyhdistys- ja työelämän oikeudet, ympäristöön, mukaan lukien vaikutus ilmastonmuutokseen, ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten ja/tai todellisten haittavaikutusten tunnistaminen, arvioiminen, estäminen, lieventäminen, poistaminen, seuraaminen, ilmoittaminen, selostaminen, käsittely ja korjaaminen sen omassa toiminnassa ja sen arvoketjuun kuuluvissa liikesuhteissa. Ne yritykset, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, eivät saisi siirtää huolellisuusvelvoitteita toimittajille.

(21)

Liitteessä xx esitetään luettelo liiketoimintaan liittyvien, ihmisoikeuksiin kohdistuvien haittavaikutusten lajeista. Siltä osin kuin niillä on merkitystä yrityksille, komission olisi sisällytettävä mainittuun liitteeseen haittavaikutukset ihmisoikeuksiin, jotka on ilmaistu unionia tai jäsenvaltioita sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kansainvälisessä ihmisoikeusasiakirjassa, kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa, erityisen haavoittuviin ryhmiin tai yhteisöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia koskevissa Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusasiakirjoissa sekä ILO:n julistuksessa työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista esitetyissä perusoikeuksia koskevissa periaatteissa, samoin kuin niihin oikeuksiin, jotka on tunnustettu ILO:n yleissopimuksessa järjestäytymisvapaudesta ja työntekijöiden kollektiivisen neuvotteluoikeuden tosiasiallisesta tunnustamisesta, ILO:n yleissopimuksessa pakkotyön poistamisesta, ILO:n yleissopimuksessa lapsityön kieltämisestä ja ILO:n yleissopimuksessa työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamisesta. Näihin kuuluvat lisäksi muun muassa haittavaikutukset muihin monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevassa kolmikantaisessa periaatejulistuksessa sekä ILO:n eri yleissopimuksissa tunnustettuihin oikeuksiin, jotka liittyvät esimerkiksi yhdistymisvapauteen, kollektiivisiin neuvotteluihin, vähimmäisikään, työturvallisuuteen ja -terveyteen sekä samapalkkaisuuteen, sekä oikeuksiin, jotka on tunnustettu lapsen oikeuksien yleissopimuksessa, Afrikan peruskirjassa ihmisoikeuksista ja kansojen oikeuksista, Amerikan ihmisoikeussopimuksessa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä kansallisissa perustuslaeissa ja laeissa, joissa tunnustetaan tai pannaan täytäntöön ihmisoikeudet. Komission olisi varmistettava, että luettelossa esitetyt vaikutusten lajit ovat kohtuullisia ja mahdollisia.

(22)

Ympäristöön kohdistuvat haittavaikutukset ovat usein läheisesti yhteydessä ihmisoikeuksiin kohdistuviin haittavaikutuksiin. Ihmisoikeuksia ja ympäristöä käsittelevä Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoija on todennut, että oikeus elämään, terveyteen, ruokaan, veteen ja kehitykseen sekä oikeus turvalliseen, puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön ovat välttämättömiä ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen kannalta. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous on niin ikään päätöslauselmassa 64/292 tunnustanut oikeuden turvalliseen ja puhtaaseen juomaveteen ja sanitaatioon ihmisoikeutena. Covid-19-pandemia on korostanut paitsi turvallisten ja terveellisten työympäristöjen merkitystä myös sen merkitystä, että yritykset varmistavat, etteivät ne aiheuta terveysriskejä tai myötävaikuta niihin arvoketjuissaan. Näiden oikeuksien olisikin kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan.

(23)

Liitteessä xxx esitetään luettelo sellaisten liiketoimintaan liittyvien, ympäristöön kohdistuvien tilapäisten tai pysyvien haittavaikutusten lajeista, joilla on merkitystä yrityksille. Tällaisiin vaikutuksiin olisi sisällytettävä muun muassa jätteen, hajakuormituksen ja sellaisten kasvihuonekaasupäästöjen tuottaminen, joiden tuloksena ilmasto lämpenee yli 1,5 celsiusastetta esiteolliseen tasoon verrattuna, metsäkato sekä muut vaikutukset ilmastoon, ilman, maaperän ja veden laatuun, luonnonvarojen kestävään käyttöön, biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin. Komission olisi varmistettava, että luettelossa esitetyt vaikutusten lajit ovat kohtuullisia ja mahdollisia. Unionin lainsäädännön sisäisen johdonmukaisuuden edistämiseksi ja oikeusvarmuuden takaamiseksi tämä luettelo laaditaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (5) mukaisesti.

(24)

Liitteessä xxxx esitetään luettelo sellaisten liiketoimintaan liittyvien, hyvään hallintotapaan kohdistuvien haittavaikutusten lajeista, joilla on merkitystä yrityksille. Näihin olisi sisällytettävä tilanteet, joissa ei noudateta monikansallisia yrityksiä koskevien OECD:n toimintaohjeiden VII lukua, joka koskee lahjonnan, lahjusvaatimusten ja kiristyksen torjuntaa, sekä kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevassa OECD:n yleissopimuksessa vahvistettuja periaatteita, sekä korruptio- ja lahjontatilanteet, joissa yritys pyrkii vaikuttamaan epäasianmukaisesti julkisiin viranhaltijoihin tai ohjaa aiheettomia rahallisia etuja näille saadakseen erioikeuksia tai epäoikeudenmukaista suotuisaa kohtelua lain vastaisesti, ja tilanteet, joissa yritys osallistuu epäasianmukaisesti paikalliseen poliittiseen toimintaan, myötävaikuttaa laittomasti kampanjoihin tai jättää noudattamatta sovellettavaa verolainsäädäntöä. Komission olisi varmistettava, että luettelossa esitetyt vaikutusten lajit ovat kohtuullisia ja mahdollisia.

(25)

Ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvat haittavaikutukset eivät ole sukupuolineutraaleja. Yrityksiä kannustetaan sisällyttämään niiden huolellisuusvelvoiteprosesseihin sukupuolinäkökulma. Ne voivat löytää tähän ohjeita YK:n kirjasesta ”Gender Dimensions of the Guiding Principles on Business and Human Rights”.

(26)

Ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hallintotapaan kohdistuvat mahdolliset tai todelliset haittavaikutukset voivat olla konfliktialueilla erityisiä ja silmiinpistävämpiä. Konfliktialueilla toimivien yritysten olisi tältä osin toteutettava ihmisoikeuksia, ympäristöä ja hallintotapaa koskeva asianmukainen huolellisuusvelvoiteprosessi, kunnioitettava kansainvälisen humanitaarisen oikeuden velvoitteita ja noudatettava olemassa olevia kansainvälisiä normeja ja ohjeita, mukaan lukien Geneven sopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat.

(27)

Jäsenvaltioita kehotetaan seuraamaan niiden lainkäyttöalueilla toimivia yrityksiä, joilla on toimintaa tai liikesuhteita konfliktialueilla, ja toteuttamaan vastaavasti tarvittavat toimet ihmisoikeuksien, ympäristön ja hyvän hallintotavan suojelemiseksi niiden oikeudellisten velvoitteiden mukaisesti ottaen asiaankuuluvasti huomioon mainituilla alueilla esiintyvät erityiset ja silmiinpistävät riskit.

(28)

Liiketoiminta vaikuttaa lapsen oikeuksista tehdyssä YK:n yleissopimuksessa ja muissa asiaan liittyvissä kansainvälisissä normeissa määriteltyjen oikeuksien koko kirjoon. Lapsuus on fyysiselle, psyykkiselle, emotionaaliselle ja henkiselle kehitykselle ainutlaatuinen ajanjakso, ja lapsen oikeuksien loukkauksilla, kuten altistamisella väkivallalle tai hyväksikäytölle, lapsityölle, sopimattomalle markkinoinnille taikka vaarallisille tuotteille tai ympäristövaaroille, voi olla elinikäisiä, peruuttamattomia ja jopa sukupolvesta toiseen ulottuvia seurauksia. Yritysten huolellisuusvelvoitetta ja vastuuvelvollisuutta koskevat mekanismit, joiden suunnittelussa ei oteta asiaankuuluvasti huomioon lasten näkökulmaa, voivatkin olla tehottomia heidän oikeuksiensa suojelemisessa.

29)

Yritysten aiheuttamat ihmisoikeuksien loukkaukset sekä sosiaalisten, ympäristö- ja ilmastonormien rikkomiset tai näihin kohdistuvat haittavaikutukset voivat olla tulosta niiden omasta tai niiden liikesuhteiden, erityisesti toimittajien, alihankkijoiden ja sijoitusten kohdeyritysten, toiminnasta. Jotta yritysten asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteet olisivat vaikuttavia, niiden olisi katettava koko arvoketju, ja lisäksi olisi sovellettava riskilähtöistä toimintatapaa ja laadittava priorisointistrategia YK:n ohjaavien periaatteiden periaatteen 17 pohjalta. Kaikkien arvoketjuun kuuluvien yritysten jäljittäminen voi kuitenkin olla vaikeaa. Komission olisi arvioitava ja ehdotettava välineitä, joilla autetaan yrityksiä parantamaan niiden arvoketjujen jäljitettävyyttä. Tähän voisivat sisältyä innovatiiviset tietoteknologiat, kuten lohkoketju, jotka mahdollistavat kaikkien tietojen jäljittämisen ja joiden kehittämiseen olisi kannustettava, jotta voidaan minimoida hallinnolliset kustannukset ja välttää toistoa huolellisuusvelvoitetta noudattavissa yrityksissä.

(30)

Huolellisuusvelvoite on ensisijaisesti ennaltaehkäisevä mekanismi, joka edellyttää, että yritykset toteuttavat kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimenpiteet sekä toimivat kykynsä mukaan tunnistaakseen mahdolliset tai todelliset haittavaikutukset ja ottaakseen käyttöön toimintaperiaatteita ja toimenpiteitä niiden poistamiseksi, estämiseksi, lieventämiseksi, seuraamiseksi, ilmoittamiseksi, käsittelemiseksi ja korjaamiseksi sekä sen selostamiseksi, miten ne käsittelevät tällaisia vaikutuksia. Yrityksiä olisi vaadittava laatimaan asiakirja, jossa ne ilmoittavat julkisesti, kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden asiaankuuluvasti huomioon ottaen, huolellisuusvelvoitestrategiansa kussakin näistä vaiheista. Tämä huolellisuusvelvoitestrategia olisi asiaankuuluvasti sisällytettävä yrityksen koko liiketoimintastrategiaan. Se olisi arvioitava vuosittain, ja sitä olisi tarkistettava aina, kun tämä katsotaan mainitun arvioinnin tuloksena tarpeelliseksi.

(31)

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät saisi vapauttaa mahdollisista tarkastuksista tai tutkinnoista yrityksiä, jotka eivät julkaise riskilausumia, jotta voidaan varmistaa, että ne noudattavat tässä direktiivissä säädettyjä velvoitteita ja ne voidaan saattaa vastuuseen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(32)

Yritysten olisi otettava käyttöön sisäinen arvoketjun kartoitusprosessi, jonka yhteydessä ne toteuttavat kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimet tunnistaakseen arvoketjussaan olevat liikesuhteet.

(33)

Tässä direktiivissä tarkoitettua kaupallisten tietojen luottamuksellisuutta olisi sovellettava mihin tahansa tietoon, joka täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/943 (6) mukaisen ”liikesalaisuuden” vaatimukset, eli tieto on salaista siinä mielessä, että se ei ole kokonaisuudessaan tai osiensa täsmällisenä kokoonpanona ja yhdistelmänä sellaiseen henkilöpiiriin kuuluvien henkilöiden, jotka yleensä käsittelevät tällaisia tietoja, yleisesti tiedossa tai helposti saatavissa, tiedolla on kaupallista arvoa, koska se on salaista, ja henkilö, jolla on tieto laillisesti hallussaan, on ryhtynyt vallitsevissa olosuhteissa kohtuullisiksi katsottaviin toimenpiteisiin sen pitämiseksi salaisena.

(34)

Huolellisuusvelvoite ei saisi olla mekaaninen, vaan siihen olisi kuuluttava jatkuva prosessi ja arviointi riskeistä ja vaikutuksista, jotka ovat dynaamisia ja voivat muuttua uusien liikesuhteiden tai kehittyvien toimintaympäristöjen myötä. Yritysten olisi sen vuoksi jatkuvasti seurattava huolellisuusvelvoitestrategioitaan ja mukautettava niitä vastaavasti. Tällaisilla strategioilla olisi pyrittävä kattamaan kaikki todelliset tai mahdolliset haittavaikutukset, mutta yrityksen toiminnan luonne ja sen toimintaympäristö, myös maantieteellinen, ja haittavaikutuksen vakavuus ja todennäköisyys olisi otettava huomioon, jos on tarpeen ottaa käyttöön priorisointipolitiikka. Kolmansien osapuolten sertifiointijärjestelmillä voidaan täydentää huolellisuusvelvoitestrategioita, jos ne ovat laajuudeltaan riittäviä ja takaavat asianmukaisen avoimuuden, puolueettomuuden, saavutettavuuden ja luotettavuuden tason. Kolmansien osapuolten sertifiointi ei kuitenkaan saisi olla peruste poikkeamiseen tässä direktiivissä säädetyistä velvoitteista tai vaikuttaa millään tavoin yrityksen mahdolliseen vastuuseen.

(35)

Jotta tytäryrityksen voitaisiin katsoa noudattavan velvoitetta laatia huolellisuusvelvoitestrategia silloin, kun tytäryritys sisältyy emoyrityksensä huolellisuusvelvoitestrategiaan, tytäryrityksen olisi selvästi todettava tämä vuotuisessa raportoinnissaan. Tällainen vaatimus on tarpeen sen varmistamiseksi, että avoimuus suhteessa yleisöön toteutuu niin, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat suorittaa asianmukaiset tutkimukset. Tytäryrityksen olisi varmistettava, että emoyrityksellä on riittävät, merkitykselliset tiedot, jotta se voi toteuttaa huolellisuusvelvoiteprosessin sen puolesta.

(36)

Tietyllä ajanjaksolla tarkoituksenmukainen varmennustiheys, johon ilmaisulla ”säännöllisesti” viitataan, olisi määritettävä suhteessa haittavaikutusten todennäköisyyteen ja vakavuuteen. Mitä todennäköisempiä ja vakavampia vaikutukset ovat, sitä säännöllisemmin vaatimusten noudattaminen olisi varmennettava.

(37)

Yritysten olisi ensin pyrittävä käsittelemään ja ratkaisemaan ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuva mahdollinen tai todellinen vaikutus keskustelussa sidosryhmien kanssa. Yrityksen, jolla on vaikutusvaltaa haittavaikutuksen estämiseen tai lieventämiseen, olisi käytettävä sitä. Yritys, joka haluaa lisätä vaikutusvaltaansa, voisi esimerkiksi tarjota lähiyhteisölle valmiuksien kehittämistä tai muita kannustimia taikka tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Kun haittavaikutusta ei voida estää tai lieventää eikä vaikutusvaltaa lisätä, päätös vetäytyä yhteistyöstä toimittajan tai muun liikesuhteen kanssa voisi olla viimeinen keino ja vetäytyminen olisi tehtävä vastuullisesti.

(38)

Huolellisuusvelvoitteen moitteeton noudattaminen edellyttää, että kaikkia asiaan liittyviä sidosryhmiä kuullaan tosiasiallisella ja merkityksellisellä tavalla ja että erityisesti ammattiliitot otetaan asianmukaisesti mukaan. Sidosryhmien kuuleminen ja osallistuminen voi auttaa yrityksiä tunnistamaan tarkemmin mahdolliset ja todelliset haittavaikutukset ja laatimaan tuloksellisemman huolellisuusvelvoitestrategian. Tässä direktiivissä edellytetään sen vuoksi keskustelua sidosryhmien kanssa ja niiden osallistumista huolellisuusvelvoiteprosessin kaikissa vaiheissa. Tällainen keskustelu ja osallistuminen voi myös antaa äänen niille, joilla on yrityksen pitkän aikavälin kestävyyteen liittyvä vahva intressi. Sidosryhmien osallistuminen voisi auttaa parantamaan yritysten pitkän aikavälin tulosta ja kannattavuutta, sillä niiden parantuneella kestävyydellä olisi myönteisiä taloudellisia kokonaisvaikutuksia.

(39)

Kun yritykset käyvät keskusteluja sidosryhmien kanssa tässä direktiivissä säädetyllä tavalla, niiden olisi varmistettava, että kun sidosryhmät ovat alkuperäiskansoja, tällaiset keskustelut käydään noudattaen kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja, kuten YK:n julistusta alkuperäiskansojen oikeuksista (7), mukaan lukien vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus sekä alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeus.

(40)

Sidosryhmän käsitteellä viitataan henkilöihin, joiden oikeuksiin ja etuihin yrityksen päätökset voivat vaikuttaa. Ilmaisu kattaa siten työntekijät, paikallisyhteisöt, lapset, alkuperäiskansat, kansalaisyhdistykset ja osakkeenomistajat sekä organisaatiot, joiden sääntömääräisenä tarkoituksena on varmistaa, että ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia, ilmastoa, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa koskevia normeja kunnioitetaan, kuten ammattiliitot ja kansalaisjärjestöt.

(41)

Jotta vältettäisiin riski siitä, että kriittiset sidosryhmien äänet jäävät huolellisuusvelvoiteprosessissa kuulematta tai paitsioon, tällä direktiivillä olisi annettava asiaan liittyville sidosryhmille oikeus turvallisiin ja mielekkäisiin keskusteluihin yrityksen huolellisuusvelvoitestrategiasta ja varmistettava ammattiliittojen tai työntekijöiden edustajien asianmukainen osallistuminen.

(42)

Huolellisuusvelvoitestrategiaa koskevat merkitykselliset tiedot olisi ilmoitettava sidosryhmille, joihin asia mahdollisesti vaikuttaa, pyydettäessä ja mainittujen sidosryhmien tilanteen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla, esimerkiksi ottamalla huomioon sidosryhmien maan virallisen kielen, niiden luku- ja kirjoitustaidon tason sekä internetin saatavuuden. Yrityksille ei kuitenkaan pitäisi asettaa velvoitetta ennakoivasti julkistaa niiden koko huolellisuusvelvoitestrategiaa sidosryhmän tilanteen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla, ja merkityksellisten tietojen ilmoittamista koskevan vaatimuksen olisi oltava oikeassa suhteessa yrityksen luonteeseen, toimintaympäristöön ja kokoon.

(43)

Menettelyillä, joissa huolenaiheet voidaan tuoda esille, olisi varmistettava, että kyseisten huolenaiheiden anonyymiutta tai luottamuksellisuutta, tapauksen mukaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, samoin kuin kaikkien valituksen tekijöiden, mukaan lukien ihmisoikeuksien ja ympäristön puolustajat, turvallisuutta sekä fyysistä ja oikeudellista koskemattomuutta suojellaan. Jos tällaiset menettelyt koskevat väärinkäytösten paljastajia, niiden olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 (8) mukaisia.

(44)

Yritykset olisi velvoitettava toteuttamaan kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimet kykynsä mukaan toimittajiensa ja alihankkijoidensa yksilöimiseksi ja kaikkien merkityksellisten tietojen asettamiseksi yleisön saataville, kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden asiaankuuluvasti huomioon ottaen. Jotta huolellisuusvelvoite olisi kaikilta osin vaikuttava, se ei saisi rajoittua edeltävään ja seuraavaan lenkkiin toimitusketjussa vaan sen olisi käsitettävä ne, jotka yritys on prosessin aikana mahdollisesti yksilöinyt merkittäviä riskejä aiheuttaviksi. Tässä direktiivissä olisi kuitenkin otettava huomioon, ettei kaikilla yrityksillä ole samoja resursseja tai valmiuksia yksilöidä kaikkia toimittajiaan ja alihankkijoitaan, joten tähän velvoitteeseen olisi sovellettava kohtuullisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, mitä yritykset eivät missään tapauksessa saisi tulkita siten, että ne käyttävät sitä verukkeena jättääkseen täyttämättä velvoitteensa toteuttaa kaikki tähän liittyvät tarvittavat toimet.

(45)

Jotta huolellisuusvelvoite iskostuisi osaksi yrityksen kulttuuria ja rakennetta, yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten olisi oltava vastuussa sen kestävyys- ja huolellisuusvelvoitestrategioiden hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta.

(46)

Yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevien toimien ja alakohtaisten tai monialaisten vapaaehtoisten yhteistyötoimien koordinointi voisi parantaa niiden huolellisuusvelvoitestrategioiden johdonmukaisuutta ja vaikuttavuutta. Tätä varten jäsenvaltiot voisivat kannustaa hyväksymään huolellisuusvelvoitetta koskevia alakohtaisia tai monialaisia toimintasuunnitelmia. Sidosryhmien olisi osallistuttava näiden suunnitelmien määrittelyyn. Tällaisten kollektiivisten toimenpiteiden kehittäminen ei saisi millään tavoin vapauttaa yritystä huolellisuusvelvoiteprosessin toteuttamista koskevasta yksilöllisestä vastuusta tai estää sitä joutumasta kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen haitasta, jonka se on aiheuttanut tai johon se on myötävaikuttanut.

(47)

Jotta huolellisuusvelvoitekehys olisi toimiva, siihen olisi sisällytettävä yritys- tai alakohtaisia valitusmekanismeja, ja jotta voitaisiin varmistaa, että tällaiset mekanismit ovat tuloksellisia, yritysten olisi valitusmekanismeja kehittäessään tehtävä sidosryhmien asemaan perustuvia päätöksiä. Näiden mekanismien olisi mahdollistettava se, että sidosryhmät voivat tuoda kohtuulliset huolensa esille, ja niiden olisi toimittava riskitietoisuuden varhaisvaroitusmekanismina ja sovittelujärjestelmänä. Niiden olisi oltava perusteltuja, saavutettavissa ja ennakoitavissa olevia, oikeudenmukaisia, avoimia ja oikeuksien kanssa yhteensopivia sekä jatkuvan oppimisen lähde, ja niiden olisi perustuttava osallistamiseen ja vuoropuheluun. Valitusmekanismeissa olisi oltava oikeus tehdä ehdotuksia siitä, miten asianomainen yritys voisi käsitellä mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia. Niissä olisi myös voitava ehdottaa asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä, kun niiden tietoon tuodaan sovittelun kautta, että yritys on aiheuttanut haittavaikutuksen tai myötävaikuttanut siihen.

(48)

Valitusmekanismit eivät saisi vapauttaa jäsenvaltioita niiden ensisijaisesta velvollisuudesta suojella ihmisoikeuksia ja tarjota oikeussuojakeinoja ja korjaavia toimenpiteitä.

(49)

Jäsenvaltioiden olisi nimettävä yksi tai useampi kansallinen viranomainen seuraamaan sitä, että yritykset panevat asianmukaisesti täytäntöön asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteensa, ja varmistamaan tämän direktiivin täytäntöönpanon asianmukainen valvonta. Näiden kansallisten viranomaisten olisi oltava riippumattomia, ja niillä olisi oltava asianmukaiset valtuudet ja resurssit tehtäviensä hoitamiseksi. Niillä olisi oltava oikeus suorittaa asianmukaisia tarkastuksia omasta aloitteestaan tai sidosryhmien ja kolmansien osapuolten esille tuomien perusteltujen ja kohtuullisten huolenaiheiden perusteella sekä määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia seuraamuksia ottaen huomioon rikkomisten vakavuuden ja toistuvuuden, jotta voitaisiin varmistaa, että yritykset noudattavat kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä velvoitteita. Komission olisi perustettava unionin tasolla toimivaltaisten viranomaisten eurooppalainen huolellisuusvelvoiteverkosto yhteistyön varmistamiseksi.

(50)

Komissiota ja jäsenvaltioita kannustetaan säätämään hallinnollisista sakoista, jotka ovat suuruusluokaltaan rinnastettavissa kilpailuoikeudessa ja tietosuojalainsäädännössä tällä hetkellä säädettyihin sakkoihin.

(51)

Kansallisia viranomaisia kannustetaan tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan tietoja niiden omissa maissa sijaitsevien OECD:n kansallisten yhteyspisteiden ja kansallisten ihmisoikeuselinten kanssa.

(52)

YK:n ohjaavien periaatteiden mukaisesti huolellisuusvelvoiteprosessin toteuttaminen ei itsessään saisi vapauttaa yrityksiä vastuusta, kun kyse on ihmisoikeusrikkomusten tai ympäristövahingon aiheuttamisesta taikka niihin myötävaikuttamisesta. Se, että yrityksillä on käytössä aukoton ja asianmukainen huolellisuusvelvoiteprosessi, voi kuitenkin auttaa niitä estämään haitan aiheutumisen.

(53)

Jäsenvaltioiden olisi vastuujärjestelmää käyttöön ottaessaan varmistettava kumottavissa oleva olettama, joka edellyttää tietyn asteista näyttöä. Todistustaakka siirtyisi uhrilta yritykselle osoitettaessa, että yrityksellä ei ollut määräysvaltaa ihmisoikeusrikkomuksessa osallisena olleeseen liiketoimintayksikköön.

(54)

Vanhentumisajat olisi katsottava kohtuullisiksi ja asianmukaisiksi, jos ne eivät rajoita uhrien oikeutta oikeussuojakeinoihin, mahdollisilla kantajilla olevat käytännön haasteet asiaankuuluvasti huomioon ottaen. Ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hallintotapaan kohdistuvien haittavaikutusten uhreille olisi annettava riittävästi aikaa nostaa kanne, ottaen huomioon niiden maantieteellisen sijainnin, niiden resurssit ja yleisen vaikeuden panna vireille kanteita, jotka voidaan ottaa tutkittaviksi unionin tuomioistuimissa.

(55)

Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on kansainvälisesti tunnustettu ihmisoikeus, joka on vahvistettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 8 artiklassa ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 2 artiklan 3 kohdassa, ja se on myös unionin perusoikeus (perusoikeuskirjan 47 artikla). Kuten YK:n ohjaavissa periaatteissa muistutetaan, valtioilla on velvollisuus varmistaa oikeudellisten, hallinnollisten, lainsäädännöllisten tai muiden soveltuvien keinojen avulla, että liiketoimintaan liittyvien ihmisoikeusrikkomusten kohteeksi joutuneilla on käytettävissään tehokkaat korjaavat toimenpiteet. Tässä direktiivissä viitataankin nimenomaisesti tähän velvoitteeseen kansainvälisen ihmisoikeuksia koskevan oikeuden ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakavien loukkausten uhrien oikeuksista oikeussuojakeinoihin ja korjaaviin toimenpiteisiin annettujen YK:n perusperiaatteiden ja suuntaviivojen mukaisesti.

(56)

Suuria yrityksiä kannustetaan perustamaan neuvoa-antavia komiteoita, joiden tehtävänä on neuvoa niiden hallintoelimiä huolellisuusvelvoitetta koskevissa asioissa ja joiden kokoonpanoon kuuluu sidosryhmiä.

(57)

Ammattiliitoille olisi annettava tarvittavat resurssit, jotta ne voivat käyttää huolellisuusvelvoitteeseen liittyviä oikeuksiaan, myös yhteyksien luomiseksi ammattiliittoihin ja työntekijöihin niissä yrityksissä, joihin pääyrityksellä on liikesuhteita.

(58)

Jäsenvaltioiden olisi käytettävä olemassa olevia vastuujärjestelmiä tai tarvittaessa otettava käyttöön muuta lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että yritykset voidaan saattaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen sellaisten ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hallintotapaan kohdistuvien haittavaikutusten aiheuttamasta haitasta, jotka ne tai niiden määräysvallassa olevat yhteisöt ovat aiheuttaneet tai joihin ne ovat myötävaikuttaneet teoin tai laiminlyönnein, paitsi jos yritys voi osoittaa, että se on noudattanut kaikkea asiaankuuluvaa huolellisuutta tämän direktiivin mukaisesti välttääkseen kyseisen haitan tai että haitta olisi aiheutunut, vaikka kaikkea asiaankuuluvaa huolellisuutta olisi noudatettu.

(59)

Jotta voitaisiin luoda selkeät ja varmat puitteet yritysten käytännöille ja varmistaa niiden yhdenmukaisuus, komission olisi laadittava ohjeita jäsenvaltioita ja OECD:tä kuullen sekä eräiden erillisvirastojen, erityisesti Euroopan unionin perusoikeusviraston, Euroopan ympäristökeskuksen ja pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston, avustuksella. Kansainvälisten organisaatioiden laatimia due diligence -ohjeita on jo olemassa, ja niitä voitaisiin käyttää vertailukohtana komission laatiessa tämän direktiivin mukaisia ohjeita nimenomaan unionin yrityksille. Tällä direktiivillä olisi pyrittävä normien täysimääräiseen yhdenmukaistamiseen jäsenvaltioiden kesken. Sellaisten yleisten ohjeiden lisäksi, joista kaikkien yritysten ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten olisi saatava opastusta huolellisuusvelvoitteen soveltamiseksi toiminnassaan, komission olisi harkittava alakohtaisten ohjeiden laatimista ja annettava säännöllisesti päivitettävä luettelo maakohtaisista tietokoosteista, joiden avulla yritykset voivat arvioida liiketoimintansa mahdolliset ja todelliset haittavaikutukset ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan tietyllä alueella. Näissä tietokoosteissa olisi erityisesti mainittava, mitkä tämän direktiivin liitteissä xx, xxx ja xxxx luetelluista yleissopimuksista ja muista sopimuksista tietty maa on ratifioinut.

(60)

Haittavaikutusten lajien päivittämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän direktiivin liitteiden xx, xxx ja xxxx muuttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (9) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(61)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde ja tavoite

1.   Tämän direktiivin tarkoituksena on varmistaa, että sen soveltamisalaan kuuluvat sisämarkkinoilla toimivat yritykset täyttävät velvollisuutensa kunnioittaa ihmisoikeuksia, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa eivätkä aiheuta ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvia mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia tai myötävaikuta niihin omalla toiminnallaan taikka niiden toimintaan, tuotteisiin tai palveluihin suoraan liikesuhteen kautta yhteydessä olevalla toiminnalla tai arvoketjuissaan ja että ne estävät ja lieventävät tällaisia haittavaikutuksia.

2.   Tässä direktiivissä vahvistetaan sen soveltamisalaan kuuluvien yritysten arvoketjun asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteet, toisin sanoen yritysten velvoitteet toteuttaa kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimenpiteet sekä toimia kykynsä mukaan estääkseen ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien haittavaikutusten ilmenemisen arvoketjuissaan ja käsitelläkseen asianmukaisesti tällaisia haittavaikutuksia, kun niitä ilmenee. Huolellisuusvelvoitteen täyttäminen edellyttää yrityksiltä niiden ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten ja/tai todellisten haittavaikutusten tunnistamista, arviointia, estämistä, poistamista, lieventämistä, seuraamista, ilmoittamista, selostamista, käsittelyä ja korjaamista, joita niiden oma toiminta ja niiden arvoketjujen tai liikesuhteiden toiminta voivat aiheuttaa. Näillä huolellisuusvelvoitetta koskevilla vaatimuksilla pyritään parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa koordinoimalla ihmisoikeuksien, ympäristön ja hyvän hallintotavan suojelua koskevia takeita.

3.   Tämän direktiivin tarkoituksena on lisäksi varmistaa, että yritykset voidaan saattaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen niistä ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvista haittavaikutuksista, joita ne aiheuttavat tai joihin ne myötävaikuttavat arvoketjussaan, sekä varmistaa uhreille oikeussuojakeinojen saatavuus.

4.   Tätä direktiiviä sovelletaan rajoittamatta unionin alakohtaisessa lainsäädännössä, erityisesti asetuksissa (EU) N:o 995/2010 ja (EU) 2017/821, vahvistettujen muiden huolellisuusvelvoitetta koskevien vaatimusten soveltamista, paitsi jos huolellisuusvelvoitetta koskevissa tämän direktiivin vaatimuksissa säädetään perusteellisemmasta huolellisuusvelvoiteprosessista ihmisoikeuksien, ympäristön tai hyvän hallintotavan osalta.

5.   Tämän direktiivin täytäntöönpano ei saa millään tavoin olla peruste ihmisoikeuksien tai ympäristön suojelun yleisen tason heikentämiselle. Sitä on erityisesti sovellettava rajoittamatta sellaisten muiden sovellettavien alihankintaa, työntekijöiden lähettämistä tai arvoketjua koskevien vastuukehysten soveltamista, joita on otettu käyttöön kansallisella, unionin tai kansainvälisellä tasolla.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan suuriin yrityksiin, joihin sovelletaan jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä tai jotka ovat sijoittautuneet unionin alueelle.

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan myös kaikkiin julkisesti noteerattuihin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä suuririskisiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

3.   Tätä direktiiviä sovelletaan myös sellaisiin suuriin yrityksiin, julkisesti noteerattuihin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä suuririskisillä aloilla toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joihin sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä ja jotka eivät ole sijoittautuneet unionin alueelle, silloin kun ne toimivat sisämarkkinoilla myyden tavaroita tai tarjoten palveluja. Näiden yritysten on täytettävä tässä direktiivissä säädetyt huolellisuusvelvoitetta koskevat vaatimukset, sellaisina kuin ne on saatettu osaksi sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa ne toimivat, ja niihin on sovellettava tässä direktiivissä säädettyjä seuraamuksia ja vastuujärjestelmiä, sellaisina kuin ne on saatettu osaksi sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa ne toimivat.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)

”sidosryhmillä” henkilöitä ja henkilöryhmiä, joiden oikeuksiin tai etuihin yrityksen tai sen liikesuhteiden aiheuttamat ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvat mahdolliset tai todelliset haittavaikutukset voivat vaikuttaa, sekä organisaatioita, joiden sääntömääräisenä tarkoituksena on puolustaa ihmisoikeuksia, mukaan lukien sosiaaliset ja työelämän oikeudet, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa. Näihin voivat kuulua muun muassa työntekijät ja heidän edustajansa, paikallisyhteisöt, lapset, alkuperäiskansat, kansalaisyhdistykset, ammattiliitot, kansalaisjärjestöt ja yritysten osakkeenomistajat;

2)

”liikesuhteilla” sellaisia yrityksen tytäryrityksiä ja liikesuhteita koko sen arvoketjussa, mukaan lukien toimittajat ja alihankkijat, jotka ovat suoraan tai välillisesti yhteydessä yrityksen liiketoimintaan, tuotteisiin tai palveluihin;

3)

”toimittajalla” mitä tahansa yritystä, joka tarjoaa tuotteen, tuotteen osan tai palvelun toiselle yritykselle joko suoraan tai välillisesti liikesuhteen yhteydessä;

4)

”alihankkijalla” kaikkia liikesuhteita, jotka suorittavat yrityksen toiminnan loppuunsaattamiseen myötävaikuttavan palvelun tai toiminnan;

5)

”arvoketjulla” kaikkia yrityksen toimintoja, operaatioita, liikesuhteita ja investointiketjuja, mukaan lukien yhteisöt, joiden kanssa yrityksellä on suora tai välillinen liikesuhde niin toimintaketjun alku- kuin loppupäässä ja jotka joko

a)

toimittavat tuotteita, tuotteiden osia tai palveluja, jotka myötävaikuttavat yrityksen omiin tuotteisiin tai palveluihin, tai

b)

vastaanottavat tuotteita tai palveluja yritykseltä;

6)

”ihmisoikeuksiin kohdistuvalla mahdollisella tai todellisella haittavaikutuksella” mitä tahansa mahdollista tai todellista haittavaikutusta, joka voi heikentää henkilöiden tai henkilöryhmien mahdollisuuksia nauttia täysimääräisesti ihmisoikeuksia, mukaan lukien sosiaaliset, työntekijöiden ja ammattiyhdistysoikeudet, siten kuin tämän direktiivin liitteessä xx esitetään. Mainittua liitettä on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti, ja sen on oltava ihmisoikeuksia koskevien unionin tavoitteiden mukainen. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 17 artiklan mukaisesti liitteessä xx olevan luettelon muuttamiseksi;

7)

”ympäristöön kohdistuvalla mahdollisella tai todellisella haittavaikutuksella” mitä tahansa kansainvälisesti tunnustettujen ja unionin ympäristönormien rikkomista, siten kuin tämän direktiivin liitteessä xxx esitetään. Mainittua liitettä on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti, ja sen on oltava ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen hillintää koskevien unionin tavoitteiden mukainen. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 17 artiklan mukaisesti liitteessä xxx olevan luettelon muuttamiseksi;

8)

”hyvään hallintotapaan kohdistuvalla mahdollisella tai todellisella haittavaikutuksella” mitä tahansa maan tai alueen hyvään hallintotapaan kohdistuvaa mahdollista tai todellista haittavaikutusta, siten kuin tämän direktiivin liitteessä xxxx esitetään. Mainittua liitettä on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti, ja sen on oltava hyvää hallintotapaa koskevien unionin tavoitteiden mukainen. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 17 artiklan mukaisesti liitteessä xxxx olevan luettelon muuttamiseksi;

9)

”määräysvallalla” yrityksen mahdollisuutta käyttää toisessa yrityksessä ratkaisevaa vaikutusvaltaa, joka perustuu erityisesti omistusoikeuteen yrityksen kaikkiin tai joihinkin varoihin taikka niiden käyttöoikeuteen taikka oikeuksiin tai sopimuksiin tai muihin keinoihin, joiden perusteella kaikki tosiseikat huomioon ottaen saadaan ratkaiseva vaikutusvalta yrityksen päätöksentekoelinten kokoonpanossa, äänestyksissä tai päätöksissä;

10)

”myötävaikuttamisella” sitä, että yrityksen toiminta yhdistettynä muiden yhteisöjen toimintaan aiheuttaa vaikutuksen tai että yrityksen toiminta aiheuttaa sen, että toinen yhteisö aiheuttaa haittavaikutuksen, taikka helpottaa tätä tai kannustaa tähän. Myötävaikutuksen on oltava huomattava, mikä tarkoittaa, että vähäistä tai vähämerkityksistä myötävaikuttamista ei lasketa mukaan. Arvioitaessa myötävaikutuksen huomattavaa luonnetta ja selvitettäessä, milloin yrityksen toimet ovat voineet aiheuttaa sen, että toinen yhteisö aiheuttaa haittavaikutuksen, taikka helpottaa tätä tai kannustaa tähän, voidaan joutua ottamaan huomioon useita tekijöitä.

Huomioon voidaan ottaa seuraavat tekijät:

—

se, missä määrin yritys voi rohkaista tai motivoida toisen yhteisön aiheuttamaan haittavaikutuksen, eli se, missä määrin toiminta lisäsi vaikutuksen ilmenemisen riskiä,

—

se, missä määrin yritys olisi voinut tai sen olisi pitänyt tietää haittavaikutuksesta tai haittavaikutuksen mahdollisuudesta, eli ennakoitavuuden aste,

—

se, missä määrin mikä tahansa yrityksen toiminnoista itse asiassa lievensi haittavaikutusta tai pienensi vaikutuksen ilmenemisen riskiä.

Pelkkä liikesuhteen tai sellaisten toimintojen olemassaolo, jotka luovat yleiset olosuhteet, joissa haittavaikutusten ilmeneminen on mahdollista, ei itsessään luo myötävaikutussuhdetta. Kyseessä olevan toiminnan olisi huomattavasti lisättävä haittavaikutuksen riskiä.

4 artikla

Huolellisuusvelvoitestrategia

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joilla varmistetaan, että yritykset toteuttavat toimivan huolellisuusvelvoiteprosessin toimintansa ja liikesuhteidensa ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten osalta.

2.   Yritysten on jatkuvasti toimittava kykynsä mukaan tunnistaakseen ja arvioidakseen sellaisen riskilähtöisen seurantamenetelmän avulla, jossa otetaan huomioon ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten tai todellisten vaikutusten todennäköisyys, vakavuus ja kiireellisyys, sekä niiden toiminnan luonne ja niiden toimintaympäristö, myös maantieteellinen, aiheuttavatko niiden toiminta ja liikesuhteet mitään tällaisia mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia, myötävaikuttavatko ne niihin tai ovatko ne niihin suoraan yhteydessä.

3.   Jos suuri yritys, jonka kaikilla suorilla liikesuhteilla on kotipaikka unionissa, taikka pieni tai keskisuuri yritys tulee 2 kohdan mukaisesti siihen tulokseen, ettei se aiheuta ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvaa mahdollista tai todellista haittavaikutusta tai myötävaikuta siihen taikka ole siihen suoraan yhteydessä, sen on julkaistava tätä koskeva lausuma ja sisällytettävä siihen riskinarviointinsa, joka sisältää tähän päätelmään johtaneet asiaa koskevat tiedot ja menetelmät. Kyseinen yritys voi erityisesti tulla siihen tulokseen, ettei se ole havainnut ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvia haittavaikutuksia, jos sen vaikutusten tunnistamisessa ja riskinarvioinnissa todetaan, että kaikki sen suorat toimittajat toteuttavat tämän direktiivin mukaisen huolellisuusvelvoiteprosessin. Mainittua lausumaa on tarkasteltava uudelleen, jos ilmenee uusia riskejä tai jos yritys ryhtyy uusiin liikesuhteisiin, jotka voivat aiheuttaa riskejä.

4.   Lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritys tulee 2 ja 3 kohdan mukaisesti siihen tulokseen, ettei se aiheuta ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvaa mahdollista tai todellista haittavaikutusta tai myötävaikuta siihen taikka ole siihen suoraan yhteydessä, sen on laadittava ja pantava tehokkaasti täytäntöön huolellisuusvelvoitestrategia. Yrityksen on osana huolellisuusvelvoitestrategiaansa

i)

täsmennettävä 2 kohdan mukaisesti tunnistetut ja arvioidut ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvat mahdolliset tai todelliset haittavaikutukset, jotka todennäköisesti esiintyvät sen toiminnassa ja liikesuhteissa, ja niiden vakavuuden, todennäköisyyden ja kiireellisyyden aste sekä näihin päätelmiin johtaneet asiaa koskevat tiedot ja menetelmät;

ii)

kartoitettava arvoketjunsa ja, kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden asiaankuuluvasti huomioon ottaen, julkistettava yrityksen arvoketjua koskevat merkitykselliset tiedot, joihin voi sisältyä nimiä, sijaintipaikkoja sekä toimitettujen tuotteiden ja palvelujen lajeja, ja muut merkitykselliset tiedot tytäryrityksistä, toimittajista ja liikekumppaneista sen arvoketjussa;

iii)

otettava käyttöön ja ilmoitettava kaikki oikeasuhteiset ja tarkoituksenmukaiset toimintaperiaatteet ja toimenpiteet ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten poistamiseksi, estämiseksi tai lieventämiseksi;

iv)

laadittava priorisointistrategia yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden periaatteen 17 pohjalta siltä varalta, että yritys ei pysty puuttumaan kaikkiin mahdollisiin tai todellisiin haittavaikutuksiin samanaikaisesti. Yritysten on otettava huomioon ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan kohdistuvien erilaisten mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten vakavuus, todennäköisyys ja kiireellisyys, niiden toiminnan luonne ja toimintaympäristö, myös maantieteellinen, riskien laajuus ja mittakaava sekä se, kuinka vaikeasti korjattavissa ne voivat olla, ja tarvittaessa käytettävä priorisointipolitiikkaa puuttuessaan niihin.

5.   Yritysten on varmistettava, että niiden liiketoimintastrategia ja toimintaperiaatteet ovat niiden huolellisuusvelvoitestrategian mukaisia. Yritysten on sisällytettävä huolellisuusvelvoitestrategiaansa tätä koskevia selvityksiä.

6.   Yrityksen tytäryritysten katsotaan noudattavan velvoitetta laatia huolellisuusvelvoitestrategia, jos niiden emoyritys sisällyttää ne huolellisuusvelvoitestrategiaansa.

7.   Yritysten on toteutettava arvoketjussaan huolellisuusvelvoiteprosessi, joka on oikeasuhteinen ja tarkoituksenmukainen niiden mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten todennäköisyyteen ja vakavuuteen sekä niiden erityisolosuhteisiin, erityisesti niiden toimialaan, niiden arvoketjun kokoon ja pituuteen, yrityksen kokoon, sen kapasiteettiin, resursseihin ja vaikutusvaltaan nähden.

8.   Yritysten on varmistettava, että niiden liikesuhteet ottavat käyttöön ja toteuttavat ihmisoikeuksia, ympäristöä ja hyvää hallintotapaa koskevia toimintaperiaatteita, jotka ovat niiden huolellisuusvelvoitestrategian mukaisia, esimerkiksi puitesopimuksilla, sopimuslausekkeilla, käytännesääntöjen hyväksymisellä tai sertifioitujen ja riippumattomien tarkastusten avulla. Yritysten on varmistettava, että niiden hankintaperiaatteet eivät aiheuta ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvia mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia tai myötävaikuta niihin.

9.   Yritysten on säännöllisesti tarkistettava, että alihankkijat ja toimittajat noudattavat 8 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

5 artikla

Sidosryhmien osallistaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yritykset käyvät huolellisuusvelvoitestrategiaansa laatiessaan ja täytäntöönpannessaan vilpittömässä mielessä tehokkaita, merkityksellisiä ja tietoon perustuvia keskusteluja asiaan liittyvien sidosryhmien kanssa. Jäsenvaltioiden on taattava erityisesti asianmukaisen tason, mukaan lukien alakohtainen, kansallinen, eurooppalainen ja maailmanlaajuinen taso, ammattiliitoille ja työntekijöiden edustajille oikeus olla mukana huolellisuusvelvoitestrategian laatimisessa ja täytäntöönpanossa vilpittömässä mielessä yrityksen kanssa. Yritykset voivat priorisoida keskustelut niiden sidosryhmien kanssa, joihin asia eniten vaikuttaa. Yritysten on käytävä keskusteluja ammattiliittojen ja työntekijöiden kanssa ja otettava ne mukaan tavalla, joka on asianmukainen niiden kokoon sekä niiden toiminnan luonteeseen ja toimintaympäristöön nähden.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sidosryhmillä on oikeus pyytää yritykseltä, että ne keskustelevat 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla niistä ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvista mahdollisista tai todellisista haittavaikutuksista, joilla on niille merkitystä.

3.   Yritysten on varmistettava, että sidosryhmät, joihin asia vaikuttaa tai mahdollisesti vaikuttaa, eivät joudu vaaraan sen vuoksi, että ne osallistuvat 1 kohdassa tarkoitettuihin keskusteluihin.

4.   Yrityksen on tiedotettava työntekijöiden edustajille huolellisuusvelvoitestrategiastaan ja sen täytäntöönpanosta, johon näiden on voitava myötävaikuttaa, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2002/14/EY (10) ja 2009/38/EY (11) sekä neuvoston direktiivin 2001/86/EY (12) mukaisesti. Lisäksi on kunnioitettava kaikilta osin kollektiivista neuvotteluoikeutta, sellaisena kuin se tunnustetaan erityisesti ILO:n yleissopimuksissa 87 ja 98, Euroopan neuvoston tekemässä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa sekä yhdistymisvapautta käsittelevän ILO:n komitean, yleissopimusten ja suositusten soveltamista käsittelevän ILO:n asiantuntijakomitean sekä Euroopan neuvostossa toimivan Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean päätöksissä.

6 artikla

Huolellisuusvelvoitestrategian julkaiseminen ja siitä tiedottaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden asiaankuuluvasti huomioon ottaen, että yritykset asettavat ajantasaisimman huolellisuusvelvoitestrategiansa tai 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun riskinarvioinnin sisältävän lausuman maksutta julkisesti saataville ja tutustuttavaksi, erityisesti yritysten verkkosivustoille.

2.   Yritysten on tiedotettava huolellisuusvelvoitestrategiastaan työntekijöidensä edustajille, näiden ammattiliitoille, liikesuhteilleen sekä pyynnöstä jollekin 12 artiklan mukaisesti nimetyistä kansallisista toimivaltaisista viranomaisista.

Yritysten on ilmoitettava huolellisuusvelvoitestrategiaansa koskevat merkitykselliset tiedot sidosryhmille, joihin asia mahdollisesti vaikuttaa, pyydettäessä ja mainittujen sidosryhmien tilanteen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla, esimerkiksi ottamalla huomioon sidosryhmien maan virallisen kielen.

3.   Jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että yritykset lataavat huolellisuusvelvoitestrategiansa tai 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun riskinarvioinnin sisältävän lausuman eurooppalaiselle keskitetylle alustalle, jota kansalliset toimivaltaiset viranomaiset valvovat. Komission äskettäin hyväksymässään pääomamarkkinoita koskevassa toimintasuunnitelmassa (COM(2020)0590) mainitsema eurooppalainen keskitetty yhteyspiste voisi toimia tällaisena alustana. Komissio tarjoaa vakioidun mallin huolellisuusvelvoitestrategioiden lataamiseksi eurooppalaiselle keskitetylle alustalle.

7 artikla

Muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistaminen

Tämä direktiivi ei vaikuta tietyille yrityksille direktiivillä 2013/34/EU säädettyihin velvoitteisiin sisällyttää toimintakertomukseensa muita kuin taloudellisia tietoja koskeva selvitys, johon sisältyy kuvaus toimintaperiaatteista, joita yritys noudattaa ainakin ympäristöön, sosiaalisiin näkökohtiin ja työntekijöihin, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, korruption torjuntaan ja lahjontaan liittyvissä asioissa, sekä yrityksen soveltamista due diligence -prosesseista.

8 artikla

Huolellisuusvelvoitestrategian arviointi ja uudelleentarkastelu

1.   Yritysten on arvioitava huolellisuusvelvoitestrategiansa ja sen täytäntöönpanon tehokkuus ja asianmukaisuus vähintään kerran vuodessa ja tarkistettava sitä vastaavasti aina, kun tarkistaminen katsotaan arvioinnin tuloksena tarpeelliseksi.

2.   Huolellisuusvelvoitestrategiaa arvioitaessa ja tarkistettaessa on keskusteltava sidosryhmien kanssa ja otettava ammattiliitot ja työntekijöiden edustajat mukaan samalla tavalla kuin huolellisuusvelvoitestrategiaa 4 artiklan mukaisesti laadittaessa.

9 artikla

Valitusmekanismit

1.   Yritysten on tarjottava sekä riskitietoisuuden varhaisvaroitusmekanismina että sovittelujärjestelmänä toimiva valitusmekanismi, jonka avulla mikä tahansa sidosryhmä voi tuoda esille kohtuulliset huolensa ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvan mahdollisen tai todellisen haittavaikutuksen olemassaolosta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksillä on mahdollisuus tarjota tällainen mekanismi muiden yritysten tai organisaatioiden kanssa tehtävien yhteistyöjärjestelyjen avulla, osallistumalla monen sidosryhmän valitusmekanismeihin tai liittymällä maailmanlaajuiseen puitesopimukseen.

2.   Valitusmekanismien on oltava perusteltuja, saavutettavissa ja ennakoitavissa olevia, turvallisia, oikeudenmukaisia, avoimia, oikeuksien kanssa yhteensopivia ja mukautettavissa, kuten yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien Yhdistyneiden kansakuntien ohjaavien periaatteiden periaatteeseen 31 sisältyvissä tuomioistuinten ulkopuolisia valitusmekanismeja koskevissa vaikuttavuuskriteereissä ja Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 16 on esitetty. Tällaisissa mekanismeissa on oltava mahdollisuus huolenaiheiden tuomiseen esille joko anonyymisti tai tapauksen mukaan luottamuksellisesti kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3.   Valitusmekanismissa on huolehdittava siitä, että sidosryhmille vastataan ajoissa ja tehokkaasti sekä varoitusten että esille tuotujen huolenaiheiden ollessa kyseessä.

4.   Yritysten on raportoitava niiden valitusmekanismien kautta esille tuoduista kohtuullisista huolenaiheista ja raportoitava säännöllisesti näissä tapauksissa saavutetusta edistyksestä. Kaikki tiedot on julkaistava tavalla, joka ei vaaranna sidosryhmien turvallisuutta, myös olemalla paljastamatta niiden henkilöllisyyttä.

5.   Valitusmekanismeilla on oltava oikeus tehdä yritykselle ehdotuksia siitä, miten mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia voidaan käsitellä.

6.   Yritysten on valitusmekanismeja kehittäessään tehtävä sidosryhmien asemaan perustuvia päätöksiä.

7.   Valitusmekanismin käyttö ei saa estää valituksen tekijöitä käyttämästä oikeudellisia mekanismeja.

10 artikla

Tuomioistuimen ulkopuoliset korjaavat toimenpiteet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun yritys toteaa aiheuttaneensa haittavaikutuksen tai myötävaikuttaneensa siihen, se huolehtii korjaamisprosessista tai tekee yhteistyötä sen kanssa. Kun yritys toteaa olevansa suoraan yhteydessä ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvaan haittavaikutukseen, sen on tehtävä yhteistyötä korjaamisprosessin kanssa parhaan kykynsä mukaan.

2.   Korjaavaa toimenpidettä voidaan ehdottaa sovittelun tuloksena 9 artiklassa säädetyn valitusmekanismin kautta.

3.   Korjaavasta toimenpiteestä päätetään asianomaisia sidosryhmiä kuullen, ja se voi koostua taloudellisesta tai muusta kuin taloudellisesta korvauksesta, palauttamisesta, julkisesta anteeksipyynnöstä, ennalleen saattamisesta, kuntouttamisesta tai myötävaikuttamisesta tutkintaan.

4.   Yritysten on estettävä lisähaitan syntyminen antamalla takeet siitä, että kyseinen haitta ei toistu.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksen sovitteluehdotus ei estä asianomaisia sidosryhmiä panemasta vireille siviilioikeudellisia menettelyjä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Uhreja ei erityisesti saa velvoittaa hakemaan tuomioistuimen ulkopuolisia korjaavia toimenpiteitä ennen kanteen nostamista tuomioistuimessa, eikä valitusmekanismissa vireillä oleva menettely saa estää uhrien mahdollisuutta kääntyä tuomioistuimen puoleen. Tuomioistuinten on otettava asiaankuuluvasti huomioon valitusmekanismin antamat päätökset, mutta ne eivät sido tuomioistuimia.

11 artikla

Huolellisuusvelvoitetta koskevat alakohtaiset toimintasuunnitelmat

1.   Jäsenvaltiot voivat kannustaa hyväksymään kansallisella tai unionin tasolla huolellisuusvelvoitetta koskevia vapaaehtoisia alakohtaisia tai monialaisia toimintasuunnitelmia, joiden tarkoituksena on koordinoida yritysten huolellisuusvelvoitestrategioita.

Huolellisuusvelvoitetta koskeviin alakohtaisiin tai monialaisiin toimintasuunnitelmiin osallistuvat yritykset eivät vapaudu tässä direktiivissä säädetyistä velvoitteista.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisilla sidosryhmillä, erityisesti ammattiliitoilla, työntekijöiden edustajilla ja kansalaisjärjestöillä, on oikeus osallistua huolellisuusvelvoitetta koskevien alakohtaisten toimintasuunnitelmien määrittelyyn, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kunkin yrityksen velvoitetta noudattaa 5 artiklassa säädettyjä vaatimuksia.

3.   Huolellisuusvelvoitetta koskevissa alakohtaisissa toimintasuunnitelmissa voidaan esittää niiden soveltamisalaan kuuluvien yritysten yhteistä valitusmekanismia. Valitusmekanismin on oltava tämän direktiivin 9 artiklan mukainen.

4.   Valitusmekanismien kehittämisessä on otettava huomioon sidosryhmien asema.

12 artikla

Valvonta

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi kansallinen toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tämän direktiivin, sellaisena kuin se on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, soveltamisen valvonnasta ja huolellisuusvelvoitetta koskevien parhaiden käytäntöjen levittämisestä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan mukaisesti nimetyt kansalliset toimivaltaiset viranomaiset ovat riippumattomia ja että niillä on tarvittavat henkilöresurssit sekä tekniset ja taloudelliset resurssit, tilat, infrastruktuuri ja asiantuntemus, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä tehokkaasti.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisten toimivaltaisten viranomaisten nimet ja osoitteet viimeistään … päivänä …kuuta … [päivä, jona direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä]. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista toimivaltaisten viranomaisten nimien tai osoitteiden muutoksista.

4.   Komissio julkaisee toimivaltaisten viranomaisten luettelon muun muassa internetissä. Komissio pitää tämän luettelon ajan tasalla.

13 artikla

Yrityksiä koskevat tutkinnat

1.   Edellä 12 artiklassa tarkoitetuilla jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet tehdä tutkintaa sen varmistamiseksi, että yritykset, mukaan lukien yritykset, jotka ovat todenneet, etteivät ne ole havainneet ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvia mahdollisia tai todellisia haittavaikutuksia, noudattavat tässä direktiivissä säädettyjä velvoitteita. Kyseisillä toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet tarkastaa yrityksiä ja haastatella sidosryhmiä tai niiden edustajia, joihin asia vaikuttaa tai mahdollisesti vaikuttaa. Tällaiset tarkastukset voivat sisältää yrityksen huolellisuusvelvoitestrategian tai valitusmekanismin toimivuuden tarkastamisen sekä paikalla tehtäviä tarkastuksia.

Yritysten on tarjottava kaikki tarpeellinen apu helpottaakseen toimivaltaisten viranomaisten tutkinnan suorittamista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tutkinta on toteutettava joko noudattaen riskilähtöistä toimintatapaa tai siinä tapauksessa, että toimivaltaisella viranomaisella on hallussaan merkityksellisiä tietoja siitä, että yrityksen epäillään rikkoneen tässä direktiivissä säädettyjä velvoitteita, myös minkä tahansa kolmannen osapuolen esille tuomien perusteltujen ja kohtuullisten huolenaiheiden perusteella.

3.   Komissio ja 12 artiklassa tarkoitetut jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset helpottavat kolmansien osapuolten mahdollisuuksia tuoda esille 2 kohdassa tarkoitettuja perusteltuja ja kohtuullisia huolenaiheita esimerkiksi laatimalla yhdenmukaistettuja lomakepohjia huolenaiheiden tuomiseksi esille. Komissio ja toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että valituksen tekijällä on oikeus pyytää, että hänen huolenaiheensa pysyvät luottamuksellisina tai anonyymeina kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Edellä 12 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että lomake voidaan täyttää myös sähköisesti.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava valituksen tekijälle tutkinnan etenemisestä ja tuloksesta kohtuullisen ajan kuluessa, erityisesti jos tarvitaan lisätutkintaa tai koordinointia toisen valvontaviranomaisen kanssa.

5.   Jos toimivaltainen viranomainen toteaa 1 kohdan nojalla toteutettujen toimien tuloksena, että tätä direktiiviä ei ole noudatettu, sen on annettava kyseiselle yritykselle asianmukainen aika korjaavien toimien toteuttamiseen, jos tällaiset toimet ovat mahdollisia.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tämän direktiivin noudattamatta jättäminen voi suoraan aiheuttaa peruuttamatonta haittaa, asianomainen yritys voidaan määrätä toteuttamaan väliaikaisia toimenpiteitä kyseisessä yrityksessä tai suhteellisuusperiaatetta noudattaen keskeyttämään toiminta tilapäisesti. Kun kyse on sisämarkkinoilla toimivista yrityksistä, joihin sovelletaan muun kuin jäsenvaltion lainsäädäntöä, toiminnan tilapäiseen keskeyttämiseen voi sisältyä kielto toimia sisämarkkinoilla.

7.   Jäsenvaltioiden on säädettävä 18 artiklan mukaisista seuraamuksista yrityksille, jotka eivät toteuta korjaavia toimia asetetussa määräajassa. Kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava valtuudet määrätä hallinnollisia sakkoja.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset pitävät kirjaa 1 kohdassa tarkoitetuista tutkinnoista ilmoittaen erityisesti niiden luonteen ja tuloksen sekä mahdollisista 5 kohdan nojalla annetuista korjaavia toimia koskevista ilmoituksista. Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava vuotuinen toimintakertomus, joka sisältää tiedot vakavimmista vaatimusten noudattamatta jättämistä koskevista tapauksista ja siitä, miten ne on käsitelty, kaupallisten tietojen luottamuksellisuuden asiaankuuluvasti huomioon ottaen.

14 artikla

Ohjeet

1.   Jotta voidaan luoda selkeät ja varmat puitteet yritysten käytännöille ja varmistaa niiden yhdenmukaisuus, komissio julkaisee jäsenvaltioita ja OECD:tä kuullen sekä Euroopan unionin perusoikeusviraston, Euroopan ympäristökeskuksen ja pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston avustuksella yleisiä ei-sitovia ohjeita yrityksille siitä, miten ne voivat parhaiten täyttää tässä direktiivissä säädetyt asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteet. Näissä ohjeissa annetaan käytännön ohjeistusta siitä, miten oikeasuhteisuutta ja priorisointia vaikutusten, toimialojen ja maantieteellisten alueiden suhteen voidaan soveltaa asianmukaista huolellisuutta koskeviin velvoitteisiin yrityksen koon ja toimialan mukaan. Ohjeet asetetaan saataville viimeistään … päivänä …kuuta … [18 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä].

2.   Komissio voi jäsenvaltioita ja OECD:tä kuullen sekä Euroopan unionin perusoikeusviraston, Euroopan ympäristökeskuksen ja pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston avustuksella laatia erityisiä ei-sitovia ohjeita tietyillä toimialoilla toimiville yrityksille.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja ei-sitovia ohjeita laadittaessa otetaan asianmukaisesti huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat Yhdistyneiden kansakuntien ohjaavat periaatteet, monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskeva ILO:n kolmikantainen periaatejulistus, vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet, OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, mineraalien vastuullisia toimitusketjuja koskevat OECD:n due diligence -ohjeet, vastuullisia toimitusketjuja vaatetus- ja jalkinealalla koskevat OECD:n due diligence -ohjeet, yhteisösijoittajien vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet, vastuullista yrityslainanantoa ja arvopaperimerkintää koskevat OECD:n due diligence -ohjeet sekä maatalousalan vastuullisia toimitusketjuja koskevat OECD:n ja FAOn ohjeet, Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti nro 16 valtion velvoitteista, jotka koskevat yrityssektorin vaikutusta lasten oikeuksiin, ja Unicefin laatimat liiketoimintaa ohjaavat lapsenoikeusperiaatteet. Komissio tarkastelee määräajoin ohjeidensa merkityksellisyyttä ja mukauttaa niitä uusiin parhaisiin käytäntöihin.

4.   Komissio saattaa maakohtaiset tietokoosteet säännöllisesti ajan tasalle ja asettaa ne julkisesti saataville ajantasaisten tietojen antamiseksi unionin kunkin kauppakumppanin ratifioimista kansainvälisistä yleissopimuksista ja muista sopimuksista. Komissio kerää ja julkaisee kauppa- ja tullitietoja raaka-aineiden alkuperästä sekä väli- ja lopputuotteista ja julkaisee tietoa tiettyihin maihin tai alueisiin, toimialoihin ja osa-aloihin sekä tuotteisiin liittyvistä ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten riskeistä.

15 artikla

Pieniä ja keskisuuria yrityksiä tukevat erityistoimenpiteet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten on käytettävissä erityinen portaali, josta ne voivat kysyä neuvoa ja saada lisätukea ja -tietoa siitä, miten ne voivat parhaiten täyttää asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteensa.

2.   Pienet ja keskisuuret yritykset voivat saada pieniä ja keskisuuria yrityksiä tukevien unionin ohjelmien mukaista rahoitustukea voidakseen hoitaa asianmukaista huolellisuutta koskevat velvoitteensa.

16 artikla

Unionin tason yhteistyö

1.   Komissio perustaa toimivaltaisten viranomaisten eurooppalaisen huolellisuusvelvoiteverkoston, joka varmistaa yhdessä 12 artiklassa tarkoitettujen kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa sääntely-, tutkinta- ja valvontakäytäntöjen koordinoinnin ja lähentämisen ja tietojen jakamisen sekä seuraa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten toimintaa.

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä tässä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden täytäntöönpanon valvomiseksi.

2.   Komissio julkaisee Euroopan unionin perusoikeusviraston, Euroopan ympäristökeskuksen ja pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston avustuksella kansallisten toimivaltaisten viranomaisten jakamien tietojen perusteella ja yhteistyössä muiden julkisen sektorin asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa huolellisuusvelvoitetta koskevan vuotuisen tulostaulun.

17 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta … [tämän direktiivin voimaantulopäivä] viiden vuoden ajaksi 3 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 3 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

18 artikla

Seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä oikeasuhteisista seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niissä on otettava huomioon rikkomisten vakavuus sekä se, onko rikkominen ollut toistuvaa vai ei.

2.   Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat erityisesti määrätä oikeasuhteisia sakkoja, jotka lasketaan yrityksen liikevaihdon perusteella, sulkea yritykset tilapäisesti tai pysyvästi julkisten hankintojen, valtiontuen, julkisten tukijärjestelyjen, kuten vientiluottolaitoksiin perustuvien järjestelyjen, ja lainojen ulkopuolelle tai turvautua hyödykkeiden takavarikointiin ja muihin aiheellisiin hallinnollisiin seuraamuksiin.

19 artikla

Siviilioikeudellinen vastuu

1.   Se, että yritys kunnioittaa asianmukaista huolellisuutta koskevia velvoitteitaan, ei vapauta yritystä mahdollisesta muusta kansallisen lainsäädännön mukaisesta vastuusta.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on käytössä vastuujärjestelmä, jonka mukaisesti yritykset voidaan saattaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastuuseen ja ne voivat toteuttaa korjaavia toimenpiteitä sellaisten ihmisoikeuksiin, ympäristöön tai hyvään hallintotapaan kohdistuvien mahdollisten tai todellisten haittavaikutusten aiheuttamasta haitasta, jotka ne tai niiden määräysvallassa olevat yritykset ovat aiheuttaneet tai joihin ne ovat myötävaikuttaneet teoin tai laiminlyönnein.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden 2 kohdassa tarkoitettu vastuujärjestelmä on sellainen, että yritykset, jotka voivat osoittaa, että ne ovat noudattaneet kaikkea asiaankuuluvaa huolellisuutta tämän direktiivin mukaisesti välttääkseen kyseisen haitan tai että haitta olisi aiheutunut, vaikka kaikkea asiaankuuluvaa huolellisuutta olisi noudatettu, eivät joudu vastuuseen kyseisestä haitasta.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vanhentumisaika siviilioikeudellista vastuuta koskevien kanteiden nostamiseksi ihmisoikeuksiin ja ympäristöön kohdistuvista haittavaikutuksista aiheutuvasta haitasta on kohtuullinen.

20 artikla

Kansainvälinen yksityisoikeus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin asiaankuuluvien säännösten katsotaan olevan kansainvälisesti pakottavia säännöksiä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 864/2007 (13) 16 artiklan mukaisesti.

21 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään … päivänä …kuuta … [24 kuukauden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

2.   Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

22 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1)  EUVL …

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 995/2010, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta (EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/821, annettu 17 päivänä toukokuuta 2017, unionin tuojiin, jotka tuovat konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia tinaa, tantaalia ja volframia, niiden malmeja sekä kultaa, sovellettavien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta (EUVL L 130, 19.5.2017, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/95/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, neuvoston direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen ja monimuotoisuutta koskevien tietojen julkistamisen osalta (EUVL L 330, 15.11.2014, s. 1).

(*1)  Komission olisi määritettävä taloudellisen toiminnan suuririskiset alat, joilla on merkittävä vaikutus ihmisoikeuksiin, ympäristöön ja hyvään hallintotapaan, jotta kyseisillä aloilla toimivat pienet ja keskisuuret yritykset voidaan sisällyttää tämän direktiivin soveltamisalaan. Komission olisi määriteltävä suuririskiset pienet ja keskisuuret yritykset tässä direktiivissä. Määritelmässä olisi otettava huomioon yrityksen toimiala tai sen toiminnan laji.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/943, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta (EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1).

(7)  https://www.un.org/esa/socdev/unpfii/documents/DRIPS_en.pdf

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17).

(9)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/14/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2002, työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä (EYVL L 80, 23.3.2002, s. 29).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/38/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä (EUVL L 122, 16.5.2009, s. 28).

(12)  Neuvoston direktiivi 2001/86/EY, annettu 8 päivänä lokakuuta 2001, eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta (EYVL L 294, 10.11.2001, s. 22).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 864/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 40)