Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”EU:n toimet covid-19-pandemian jälkeen: elpymisen edistäminen urheilun avulla”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 290/02)

Esittelijä:

Pietro Vittorio BARBIERI

Komitean täysistunnon päätös	23.3.2021
Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus
Hyväksyminen jaostossa	7.3.2022
Hyväksyminen täysistunnossa	24.3.2022
Täysistunnon nro	568
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	148/0/0

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Pitkällä pandemiajaksolla on ollut vakavia vaikutuksia koko urheilualaan ja erityisesti ruohonjuuritason urheiluseuratoimintaan, ja se on aiheuttanut monien harrastuspaikkojen sulkemisen. Tämän jälkeen tarvitaan strategista lähestymistapaa, jotta voidaan elvyttää ja vahvistaa urheilun ja liikunnan roolia entistä selviytymiskykyisempää ja kestävämpää yhteiskuntaa rakennettaessa. Tällainen valinta olisi nähtävä osana laajempaa taloudellisen ja sosiaalisen elpymisen prosessia. Sillä pyritään asettamaan tavoitteita, joilla vahvistetaan urheilualan valmiutta reagoida meitä yhä taajempaan koetteleviin kriiseihin.

1.2

Urheilu ja liikunta on sisällytettävä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen strategioihin, ja laajempia monialaisia yhteyksiä on luotava erityisesti kansanterveyden, koulutuksen ja sosiaalisen osallisuuden kanssa. Urheilu on sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen kestävyyden väline, joka edistää elpymistä ja jonka pohjalta voidaan luoda uusia mahdollisuuksia työllistymiseen ja yritystoimintaan. Lisäksi on tärkeää edistää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, jossa käsitellään hyvinvointia ja liikuntaa työpaikoilla. Sen vuoksi ETSK kehottaa toteuttamaan tutkimuksia, joissa osoitetaan urheilun ja kansalaisten yleisen hyvinvoinnin välinen yhteys.

1.3

Koulussa ja oppimisen eri vaiheissa tytöille ja pojille on opetettava kaikkea kehonhallintaan liittyvää samoin kuin opetetaan hoitamaan tehtäviä, oppimaan ja kasvamaan. Kehonhallinnan elvyttäminen koulussa leikin, virkistyksen ja monialaisuuden näkökulmasta merkitsee sitä, että luodaan ainutlaatuinen väline, jolla saadaan aikaan tuloksia ja edistetään mielenrauhaa, yhteiseloa ja ennen kaikkea koulumenestystä ja terveellisiä elintapoja. Tämä tarkoittaa, että urheilun ja liikunnan arvo on tunnustettava muiden aineiden ohella erityisesti nuorten opetuksessa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sisämaassa sijaitseviin ja muita heikommassa asemassa oleviin alueisiin.

1.4

Lissabonin sopimuksessa hahmoteltiin urheilun sosiaalisen ja taloudellista arvon eurooppalaista ulottuvuutta. Terveyskriisin jälkeen urheilun ja liikunnan arvot on tuotava entistä paremmin esille EU:n politiikassa ja ne on asetettava samalle viivalle EU:n muiden toimintapolitiikkojen kanssa. Koheesiopolitiikkojen lisäksi tarvitaan siis todellinen voimaannuttamisprosessi – visio tosiasiallisesta ja aidosta liikunnallisesta siirtymästä, jossa hyödynnetään merkittävällä tavalla ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua parantavia tekijöitä.

1.5

Näin ollen on

1.5.1

sisällytettävä urheilumahdollisuuksien puute – eli se, missä määrin ihmiset eivät voi ”käyttää välttämätöntä hyödykettä” eli oikeutta harjoittaa urheilua – Eurostatin indekseihin aineellisen puutteen mittaamiseksi.

1.5.2

asetettava kaikki EU:n rahoitus kaudella 2021–2027 urheilualan ulottuville joko suoran tai välillisen hallinnoinnin puitteissa ja pidettävä urheilua ja liikuntaa investointina yksilöiden ja yhteisöjen kollektiiviseen hyvinvointiin.

1.5.3

lisättävä urheiluun ja monialaiseen yhteistyöhön – urheilu mukaan lukien – osoitettujen varojen osuutta rahoituksen kokonaismäärästä Erasmus+-ohjelmassa. Rahoituksen olisi tultava koheesiorahaston lisäksi myös elpymisrahaston eri tehtäviin varatuista varoista, ottaen huomioon, että urheilutoimintaan myönnettäviä varoja on vähennetty huomattavasti. Lisäksi olisi toivottavaa, että varoja jaettaisiin entistä enemmän kilpaurheilun ja sosiaalisen urheilutoiminnan välillä.

1.5.4

laadittava suunnitelmia urheilun avustamiseksi kriisitilanteissa ja hätätilanteissa (taloudelliset, sosiaaliset ja kansanterveydelliset), mukaan lukien valmiussuunnitelmat, myös tarvittavat hallinnon yksinkertaistamiskeinot raskassoutuisen byrokratian käsittelemiseksi erityisesti ruohonjuuritason urheiluseuroissa. On ensisijaisen tärkeää toimia erityisesti ruohonjuuritason urheilun tukemiseksi, koska sen avulla voidaan osallistaa vammaisia henkilöitä ja vaikeassa tai haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, ja lisäksi se tukee merkittävällä tavalla kulttuurienvälistä vuorovaikutusta.

1.5.5

edistettävä tukea aktiivisille kansalaisverkostoille näiden tavoitteiden saavuttamiseksi paikallistasolla julkisen politiikan ja verkostojen välisten kumppanuuksien ja yhteissuunnittelun avulla, jotta voidaan käynnistää sosiaalista innovointia ja hyödyntää yhteishallinnosta ja kaikinpuolisesta toissijaisuusperiaatteen toteuttamisesta saatavia kokemuksia. Lisäksi on edistettävä järjestöjen ja työmarkkinaosapuolten osallistumista.

2.   Yleiset huomiot

2.1

Samalla kun yhä jatkuva pandemia koettelee meitä ja yritämme suojella ihmishenkiä ja elinkeinoja, ei pidä unohtaa, että edessämme olevat valinnat määrittävät EU:n sosioekonomisten järjestelmien tulevaisuuden ja ovat ratkaisevan tärkeitä eurooppalaisten elämän kannalta.

2.2

Terveysuhka on osoittanut, että edessä olevien ongelmien moniulotteisuuden vuoksi on mahdotonta saavuttaa sen tasoista selviytymiskykyä, että se turvaisi täysin EU:n sosioekonomiset järjestelmät. On toimittava yhteiskunnan mukauttamiseksi kriiseihin ja muutoksiin edistämällä sellaisia selviytymiskyvyn malleja, jotka perustuvat kykyyn ennakoida ja käsitellä kriisejä asianmukaisin välinein.

2.3

Koronaviruspandemia on muuttanut tulevien vuosien taloudellisia, sosiaalisia ja kansanterveydellisiä näkymiä, ja tämän myötä myös kehitys- ja koheesiostrategioita koskeva lähestymistapa on muuttunut. On valittava, jatketaanko sitä mitä tähän mennessä olemme aina tehneet, vai muutetaanko ja mukautetaanko kehitys- ja koheesiopolitiikan perustana olevaa ajattelumallia ottaen huomioon havaitut ongelmat ja covid-19-kriisistä saadut kokemukset.

2.4

Covid-19-kriisi on vaikuttanut voimakkaasti koko urheilumaailmaan kaikkialla Euroopassa, mutta on korostettava, että pahimmat ongelmat ja haasteet ovat koetelleet ruohonjuuritason urheilua. Kriisin vaikutukset urheilun piirissä ovat osuneet erityisesti nuoriin ja rajoittaneet heidän ”oikeuttaan” harrastaa urheilua ja liikuntaa. Terveyskriisi on vaikuttanut myös urheiluseuroihin ja urheilusektoriin, millä on seurauksensa alan elpymisen suhteen myös keskipitkällä aikavälillä.

3.   Urheilun rooli kehitys- ja koheesioprosesseissa

3.1

Urheilu antaa kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuuden kanavoida valmiuksia rakentavalla tavalla sekä rikastuttaa myönteisiä arvoja ainutlaatuisella ja moniulotteisella lähestymistavalla, joka edistää fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Lisäksi se lieventää sosiaalisia ongelmia sujuvoittamalla kulttuurisesti monimuotoisten yhteisöjen kanssakäymistä. Urheilu voi toimia sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen kestävyyden edistäjänä olosuhteissa, jotka pyritään määrittelemään tässä lausunnossa. Lisäksi se edistää alueiden ja paikkakuntien elpymistä ja vetovoimaa sekä mahdollistaa urheiluun perustuvien uusien työpaikkojen ja liiketoimintamahdollisuuksien luomisen.

3.2

Taloudellisen ulottuvuuden osalta urheilu voi edistää uusien yritystoimintojen syntymistä tai olemassa olevien toimintojen vahvistamista vauhdittamalla sosiaalisia ja teknologisia innovointiprosesseja. Urheilun avulla voidaan luoda uusia työmahdollisuuksia myös virallisen ja epävirallisen koulutuksen avulla nuorten hyödyksi. Urheilu on väline, jonka avulla on mahdollista parantaa työntekijöiden terveyttä ja vahvistaa heidän osaamistaan, ja koska se perustuu oleellisesti inhimilliseen myötävaikutukseen, se on merkittävä tekijä työllisyyden edistämisessä paikallistasolla.

3.3

Sosiaalisen ulottuvuuden osalta urheilulle on tunnusomaista kyky toimia vuorovaikutuksessa monien erilaisten yhteiskuntaryhmien kanssa, vähentää eroja ja tuoda paikallisyhteisöjä yhteen sekä osallistaa heikossa tai haavoittuvassa asemassa olevia väestöryhmiä yhteisön elämään. Lisäksi urheiluhankkeilla voidaan edistää sosiaalista elvyttämistä erilaisista haitoista kärsivillä alueilla, kuten lähiöissä ja Euroopan maaseutu- ja sisämaa-alueilla.

3.4

Ympäristöulottuvuuden osalta urheilu on strateginen väline, jonka avulla pyritään saavuttamaan tavoitteet ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviin haasteisiin vastaamiseksi. Urheilu on keino, jolla edistetään kestävää liikkumista ja kaupunkialueiden ympäristön elvyttämistä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Jos urheiluinfrastruktuurit muutetaan ”lähes nollaenergia -rakenteiksi” (Nearly Zero-Energy Sports Facilities (1)), se edistää ekologista kestävyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamista, samoin kuin sellaisten tapahtumien järjestämistä, joiden hiilijalanjälki on kevyt. Lisäksi urheilutapahtumat ovat mainio väline myönteisten ympäristöviestien levittämiseen.

3.5

Huolimatta siitä, että kaikissa tärkeimmissä ylikansallisissa strategioissa (Agenda 2030, koheesiopolitiikka 2021–2027, Maailman terveysjärjestön maailmanlaajuinen liikuntaa koskeva toimintasuunnitelma vuosiksi 2018–2030) urheilu todetaan yhdeksi ensisijaisista välineistä kehitystä, kestävyyttä ja koheesiota koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi, on havaittavissa, että monissa jäsenvaltioissa ei ole vielä täysin omaksuttu tällaista lähestymistapaa, minkä vuoksi urheilulle ja liikunnalle annetaan yhä vain vapaa-aikaan ja virkistykseen liittyvä rooli.

3.6

Urheilun alalla covid-19-kriisin vaikutuksena on usein liikunnan harrastamisen väheneminen tai lakkaaminen. Koska ei ole olemassa erityisiä ja ”innovatiivisia” toimia, joilla voitaisiin tehokkaasti käsitellä ongelmia ja löytää ratkaisuja niihin, tämän ongelman sosiaaliselle ja taloudelliselle ulottuvuudelle ominaisella tapahtumaketjulla on tuhoisa vaikutus, joka rajoittaa tiettyjä ihmisten elämänlaadun, hyvinvoinnin ja terveyden kannalta välttämättömiä toimintoja. Tällainen tilanne vaarantaa monien urheilun alalla toimivien tahojen, yhdistysten ja yritysten selviytymisen, minkä lisäksi se johtaa ihmisten elämänlaatuun liittyvään sosiaaliseen ongelmaan sekä taloudellisiin vaikeuksiin, koska alan toimijat voivat menettää tulolähteensä. Kriisin aiheuttamien taloudellisten vaikeuksien vuoksi monilla ei ole enää varaa kustantaa lastensa tai omia liikuntaharrastuksiaan, millä on kielteinen vaikutus fyysiseen hyvinvointiin ja terveyteen.

3.7

Eräiden muita heikommassa asemassa olevien väestöryhmien, kuten vammaisten henkilöiden, osalta liikunnan puutteen riskit pahentavat jo ennestään kriittisiä tilanteita, joita eräissä jäsenvaltioissa on syntynyt systeemisten rajoitusten vuoksi. Mielenterveyttä ajatellen pandemia on vähentänyt huomattavasti harrastajien, perheenjäsenten, toimitsijoiden, kansalaisten ja urheiluseurojen aktiivista osallistumista urheilutoimintaan ja estänyt mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä luomasta ja ylläpitämästä solidaarisuuteen perustuvia suhteita, joiden avulla torjutaan sairaudesta aiheutuvaa eristyneisyyttä ja syrjäytymistä. Kollektiivinen hyvinvointi on asia, joka koskee kaikkia – ei vain niitä, jotka hoitavat tai joita hoidetaan.

3.8

Myös koska mahdollisuuksia sosiaalisiin kohtaamisiin on rajoitettu ankarasti ja tämä on vaikuttanut merkittävästi lapsiin ja nuoriin, on elvytettävä urheilu-, liikunta- ja opetusmahdollisuuksia niin, että lasten ja nuorten suojelemiseksi painotetaan erityisesti harjoittelupaikkojen turvallisuutta. Urheilun maailma on ympäristö, jossa suuri määrä lapsia ja nuoria ja heidän opettajiaan, ohjaajiaan ja valmentajiaan kokoontuu päivittäin. Tämä ympäristö on erittäin herkkä harrastajien fyysisen ja henkisen kehityksen kannalta, ja se edellyttää erityisten toimintapolitiikkojen käyttöönottamista, jotta pystytään hyödyntämään kaikki edut, joita toiminnasta suojellussa ympäristössä voi kertyä. Kaikille tarkoitettu liikunta ei saisi edellyttää liikuntaa hinnalla millä hyvänsä.

3.9

Säännöllinen liikunta edistää myös aktiivisena ikääntymistä, ja sillä voi olla keskeinen rooli ikääntyvien toimintakyvyn ja elämänlaadun parantamisessa. Lisäksi liikunnan vaikutukset vahvistuvat, jos ikääntyneet osallistuvat myös sosiaaliseen ja tuottavaan toimintaan. Urheilulla on näin ollen ennaltaehkäisevä rooli, jotta työntekijöistä voi tulla terveitä ja hyväkuntoisia eläkeläisiä.

3.10

Liikuntamahdollisuuksien kehittäminen mahdollisimman monille kansalaisille edellyttää myös sosiaalisia ja yhteiskunnallisia innovaatioita, joissa erityisesti järjestäytyneellä kansalaisyhteiskunnalla ja työmarkkinaosapuolilla on oltava tärkeä rooli. Ratkaisevan tärkeitä tekijöitä ovat säännöllisyys sekä työntekijöiden, opiskelijoiden ja koululaisten elämänrytmin huomioonottaminen samoin kuin kyky suunnitella paikkoja, joissa vanhemmat voivat harjoittaa liikuntaa samaan aikaan lastensa kanssa. Pandemia on tuonut meidät takaisin ulkoliikunnan pariin, mikä voi edistää kaupunki- ja maaseutuliikunnan kaltaisia innovatiivisia suuntauksia liikuntatilojen uudistamiseksi ja niiden joustavuuden lisäämiseksi. Sosiaalisen innovoinnin tarve on valtava, ja sitä olisi kannustettava ja edistettävä, koska useimmilla kansalaisilla ei ole riittävästi aikaa harjoittaa liikuntaa, vaikka he sitä haluaisivatkin.

3.11

Yksityisten yhteisöperusteisten järjestelmien (liikuntakeskusten) roolia olisi korostettava kehitettäessä yhteisiä ohjelmia työntekijöiden ja kaikkien kansalaisten hyödyksi, koska niillä on kaikki valmiudet työskennellä yritysten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden muiden rakenteiden kanssa (esimerkiksi vammaisille henkilöille tarkoitetut palvelukeskukset).

3.12

Tässä yhteydessä keskeistä on kansalaisyhteiskunnan ja kaikkien työmarkkinaosapuolten toiminta, koska ne voivat kansalaisvaikuttamiseen kannustamisen ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun avulla edistää elämänlaatua työpaikoilla koskevia strategioita muun muassa työehtosopimusten avulla, ehdottaa kampanjoita, joilla kannustetaan työntekijöitä harrastamaan liikuntaa kuntosaleilla ja/tai urheiluseuroissa, kannustaa urheilualan työntekijöitä suojelemaan omia etujaan ja käynnistää taukoliikuntaa työpaikoilla. Olisi korostettava ja vahvistettava terveydenhuollon ammattilaisten sekä pienten lasten kanssa työskentelevien opettajien roolia liikuntaa koskevan tietoisuuden lisäämisessä ja edistämisessä, jotta voitaisiin luoda uusi liikuntakulttuuri ja saada työnantajat tarjoamaan kannustimia liikkumiseen.

3.13

Sukupuolinäkökulman osalta naisten oikeuksia urheilussa koskeva eurooppalainen peruskirja (2) on epäilemättä ohjelma, jonka avulla voidaan valistaa ihmisiä edelleen eroavuuksista ja kokeilla uudenlaista toimintaa, jatkaa eri toimijoiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä erityisesti viestinnän alalla, jossa naisten ja tiedotusvälineiden suhde on ollut tiivistymässä jo jonkin aikaa, jotta voitaisiin edistää kunnioittavaa ja huolellista journalistista kieltä sekä sellaista urheilu- ja liikuntakulttuuria, jolla torjutaan kaikenlaista väkivaltaa, syrjintää ja taloudellista eriarvoisuutta ja joka on yhä vastaanottavaisempaa ja vastaa kaikkien tarpeisiin.

4.   Urheilu Agenda 2030 -toimintaohjelmassa

4.1

Urheilu on yleismaailmallinen kieli, joka yhdistää ihmisiä, kansoja ja kulttuureja. Urheilun arvot ovat universaalisuuden ja sopusointuisuuden arvoja. Urheilu on keskeinen väline tuettaessa toimia, joiden tarkoituksena on muuttaa yhteiskuntaa pohtivammiksi ja kestävään kehitykseen suuntautuneiksi ”toimintaympäristöiksi”. Urheilu voi auttaa saavuttamaan Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoitteet vahvistamalla kunnioituksen, ymmärryksen, integraation ja vuoropuhelun periaatteita, edistämällä yksilöiden kehitystä ja saavutuksia iästä, sukupuolesta, alkuperästä, vakaumuksista ja mielipiteistä riippumatta.

4.2

Huolimatta siitä, että urheilu on ilmeisen laaja-alainen väline Agenda 2030 -toimintaohjelmaan sisältyvien periaatteiden toteuttamisen tukemisessa, on selvää, että eräät toimintaohjelman 17 tavoitteesta voivat hyötyä urheilun tarjoamista eduista enemmän kuin muut.

4.3

Urheilu on ala, missä EU:n vastuut ovat suhteellisen uusi asia, ja ne on otettu käyttöön vasta Lissabonin sopimuksen tultua voimaan. EU on vastuussa konkreettisiin seikkoihin perustuvan toimintapolitiikan kehittämisestä sekä liikuntaa ja urheilua koskevan yhteistyön edistämisestä ja eurooppalaista urheilua tukevien aloitteiden hallinnoinnista. Kaudella 2014–2020 Erasmus+-ohjelmassa (3) on otettu ensimmäistä kertaa käyttöön erityinen budjettikohta urheilualan hankkeiden ja verkostojen tukemiseksi. Vuosina 2021–2027 EU:n toimia urheilun tukemiseksi jatketaan ja vahvistetaan.

5.   Urheilu ja koheesiopolitiikka

5.1

EU pyrkii saavuttamaan tavoitteet, jotka koskevat urheilukilpailujen oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden lisäämistä sekä urheilijoiden henkisen ja fyysisen koskemattomuuden suojelua, ottaen samalla huomioon urheilun erityisluonteen. EU:lla on urheilun alalla kolme toiminta-alaa: 1) urheilun sosiaalinen rooli, 2) urheilun taloudellinen ulottuvuus ja 3) alan poliittinen ja oikeudellinen kehys. Suoraan hallinnoiduista rahoitusvälineistä tuettujen toimien lisäksi EU edistää näillä aloilla koheesiopolitiikan tarjoamien mahdollisuuksien käyttöä ja täydentävyyttä.

5.2

Urheilu ja liikunta ovat osoittaneet kykynsä luoda vuorovaikutusta monien erilaisten yhteiskuntaryhmien kanssa, vähentää eroja ja tuoda paikallisyhteisöjä yhteen sekä osallistaa syrjäytyneitä yhteiskuntaryhmiä yhteisön elämään. Lisäksi urheiluhankkeilla voidaan edistää useita poliittisia tavoitteita: edistää innovaatiota, elvyttää kaupunkialueita, tukea maaseutualueiden kehitystä ja vauhdittaa sisäisiä investointeja Euroopan alueilla.

6.   Urheilu ja liikuntaa koskeva WHO:n maailmanlaajuinen toimintasuunnitelma 2018–2030

6.1

Liikuntaa koskevassa maailmanlaajuisessa toimintasuunnitelmassa vuosiksi 2018–2030 (4) vahvistetaan strategiset tavoitteet, jotka on saavutettava poliittisilla toimilla aikuisten ja nuorten fyysisen aktiivisuuden puutteen vähentämiseksi 15 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Suunnitelmassa korostetaan monialaisen ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan sekä muun muassa sosiaali-, kulttuuri-, talous-, ympäristö- ja koulutuspolitiikkaan tehtävien investointien merkitystä, jotta pystytään edistämään liikuntaa ja samalla monien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista vuoteen 2030 mennessä. Suunnitelman täytäntöönpanostrategioissa on otettava huomioon kaikki elämäntapaan vaikuttavat tekijät ja pyrittävä toteuttamaan tehokkaita toimia terveyden edistämiseksi monitahoisesta näkökulmasta ja yhdennetyn lähestymistavan avulla.

6.2

Liikunnan edistäminen on monitahoinen kysymys, joka edellyttää terveydenhuoltoalalta vahvaa johtajuutta ja poliittisia toimia, jotka ovat kansallisella tasolla ratkaisevan tärkeitä, mutta myös tiivistä vuorovaikutusta muiden alojen, kuten koulutuksen, kulttuurin, liikenteen, kaupunkisuunnittelun ja talouden kanssa. Liikunnan lisäämiseksi ja istuvan elämäntavan torjumiseksi on olennaisen tärkeää puuttua fyysisen aktiivisuuden vähäisyydestä johtuviin ympäristöön liittyviin, sosiaalisiin ja yksilöllisiin ongelmiin ja toteuttaa tehokkaita ja pitkäjänteisiä toimia eri alojen välisen yhteistyön avulla valtakunnallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Tässä yhteydessä on noudatettava monialaista lähestymistapaa, jonka avulla kyetään toteuttamaan toimenpiteitä epäterveellisten elintapojen muuttamiseksi paitsi vaikuttamalla yksilöllisiin elintapoihin myös luomalla käytöksen muutosta tukevat ympäristö- ja sosiaaliset olosuhteet.

7.   Strategiasta käytäntöön

7.1

Vaikka on selvää, että urheilulla ja liikunnalla pystytään edistämään kehitys-, kestävyys- ja koheesiotavoitteiden saavuttamista, EU:n varojen hakeminen ja niiden myöntäminen urheilun edistämiseen tähtääviin hankkeisiin on edelleen hyvin vaikeaa. Tärkein syy tähän tilanteeseen on se, että vuosien 2021–2027 koheesiopolitiikan perustana olevissa säännöksissä urheilua ei ole määritelty selkeästi investointikohteeksi. Urheilun mainitseminen nimenomaisesti koheesiopolitiikan täytäntöönpano-ohjelmissa tarjoaisi selkeän väylän näille urheilun rahoitusvirroille ja yksinkertaistaisi myös rahastojen hallintoviranomaisten työtä urheilu- ja liikuntahankkeiden hyväksymisessä.

7.2

Urheilun strategisen luonteen korostamiseksi kehitys- ja koheesiostrategioiden täytäntöönpanossa analysoidaan lausunnon liitteessä Agenda 2030 -toimintaohjelman ja vuosien 2021–2027 koheesiopolitiikan tavoitteiden välistä johdonmukaisuutta ja mahdollisia urheilun avulla toteutettavia toimia.

---

(1)  Ehdotus neuvoston suositukseksi ympäristökestävyyttä koskevasta oppimisesta.

(2)  Naisten oikeuksia urheilussa koskeva eurooppalainen peruskirja.

(3)  Erasmus+ – Performance.

(4)  Liikuntaa koskeva maailmanlaajuinen toimintasuunnitelma vuosiksi 2018–2030.