Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kohti maaseudun ja kaupunkien kestävää kehitystä koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2022/C 105/08)

Esittelijä:	Josep Puxeu ROCAMORA
Toinen esittelijä:	Piroska KÁLLAY

Komitean täysistunnon päätös	25.3.2021
Oikeusperusta	työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
	oma-aloitteinen lausunto
Vastaava jaosto	maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö
Hyväksyminen jaostossa	4.10.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	21.10.2021
Täysistunnon nro	564
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	220/0/1

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK on vakuuttunut siitä, että Euroopan tulevaisuus riippuu tavastamme kohdella maaseutualueita ja että yhteistyötä kaupunkialueiden kanssa on tehostettava, jotta yksikään alue tai kansalainen ei jäisi jälkeen oikeudenmukaisessa siirtymässä kohti ilmastoneutraalia, kestävää ja vaurasta Euroopan unionia, jossa toteutuvat Euroopan vihreän ja sosiaalisen kehityksen ohjelman, Next Generation EU -elpymispaketin ja EU:n alueellisen agendan 2030 tavoitteet sekä 17 kestävän kehityksen tavoitetta.

1.2

ETSK katsoo, että EU:n tulee kaventaa alueiden välisiä eroja edistämällä sellaista politiikkaa, joka mahdollistaa oikeudenmukaisen ja kestävän siirtymän toteuttamisen kaikilla aloilla ja takaa hyvän elämänlaadun maaseutualueilla.

1.3

ETSK korostaa, että ilmastonmuutoksen ja pandemioiden asettamien haasteiden vuoksi on ryhdyttävä kiireellisesti toimiin ja muutettava ajattelutapaa yhteistyön lisäarvon osoittamiseksi ja vastavuoroisen kunnioituksen ja ymmärryksen edistämiseksi kaikkien kansalaisten hyväksi.

1.4

ETSK pyytää siksi poliittisia päättäjiä kehittämään ja panemaan täytäntöön kattavan ja kokonaisvaltaisen EU-strategian, jolla edistetään maaseudun ja kaupunkien tasapainoista, koheesiota tukevaa, oikeudenmukaista ja kestävää kehitystä, niin että hyödynnetään paikallisyhteisöjen panosta, tuetaan perinteisiä teollisuudenaloja, luodaan uutta taloudellista toimintaa ja uusia työllistymismahdollisuuksia maaseudulle ja samalla edistetään synergiaa kaupunkialueiden kanssa.

1.5

Jotta maaseutuyhteisöillä ja kaupunkiseuduilla olisi tasapuolisemmat toimintaedellytykset, ETSK esittää seuraavat suositukset:

On varattava riittävästi resursseja maaseutupolitiikkaan ja tarjottava käyttöön tietoliikennetekniikka, liikenneinfrastruktuuri (erityisesti julkinen liikenne, joka on ehdottoman välttämätön päivittäisen elämän ja työllisyyden kannalta) sekä laadukkaat ja tehokkaat koulutus- ja terveydenhuoltopalvelut. Näiden tulee olla täysin yhdenmukaiset asiaankuuluvien kaupunkipalvelujen kanssa (”yhtäläinen terveys”).

2.	Työpaikkojen, koulutuksen ja asuntojen tarjonnan olisi heijastettava ja siinä olisi hyödynnettävä maaseudun luonnonvaroja, ja näin olisi luotava innovatiivisia liiketoimintamahdollisuuksia.

Maaseutuparlamenttien ja paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (CLLD-hankkeet) olisi osallistavan demokratian malleina saatava tukea poliittisilta päättäjiltä, ja niihin olisi osallistettava kaikki maaseudun asukkaat, myös työmarkkinaosapuolet, naiset, ikääntyneet, vammaiset henkilöt, vähemmistöt ja ennen kaikkea nuoret.

4.	Kulttuuriperintöä on suojeltava ja vaalittava. (1)

1.6

ETSK esittää seuraavat suositukset maaseudun ja kaupunkien kehittämisestä:

1.	Hallinnon on oltava avoin ja oikeudenmukainen tarjotessaan palveluja kansalaisille kaikilla aloilla.

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, myös LEADER-tahojen ja paikallisten toimintaryhmien, olisi kehitettävä maaseudun ja kaupunkien paikallisia kumppanuuksia, jotta voidaan luoda taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä mahdollisuuksia ja edistää keskinäisten riippuvuussuhteiden parempaa ymmärtämistä.

Elintarvikepoliittisten neuvostojen hallintomalli voisi toimia inspiraation lähteenä kaikkien sidosryhmien tehokkaalle yhteistyölle paikallistasolla. Uudet ympäristövaikutukset ja -haasteet sekä pandemia ovat muuttaneet etätyömahdollisuuksia, asuntojen tarvetta maaseudulla ja maankäyttömahdollisuuksia.

4.	On suotavaa edistää ja tukea hyvien käytäntöjen ja riskiesimerkkien vaihtoa alueiden välillä.

5.	Laadukkaan koulutuksen saatavuus maaseutualueilla voi olla yksi paikallista talouskehitystä edistävistä tekijöistä ja auttaa maaseutuyhteisöjä sopeutumaan nopeasti muuttuvaan ympäristöön.

1.7

ETSK esittää erityisesti seuraavat suositukset Euroopan komissiolle ja jäsenvaltioiden ja niiden alueiden hallituksille:

Komission äskettäin hyväksymää pitkän aikavälin maaseutuvisiota (2) on kehitettävä kohti maaseudun ja kaupunkien sitoumusta oikeudenmukaisen lähestymistavan soveltamiseen. On tärkeää osoittaa maaseudun ja kaupunkien organisaatioiden yhteistyöstä saatava lisäarvo esimerkiksi Pellolta pöytään -aloitteen ja sosiaalisesti osallistavan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä.

2.	Euroopan komission olisi tuettava maaseudun ja kaupunkien sidosryhmien yhteisen ryhmän perustamista älykkäitä kyliä koskevan aloitteen pohjalta parhaiden käytäntöjen kehittämiseksi kumppanuusmalleissa.

3.	Sitoutumisen vahvistamiseksi olisi investoitava paikallisiin kokeiluhankkeisiin ja kannustimiin tai ehtoihin sekä Euroopan laajuisiin palkintoihin, joita myönnettäisiin edistyksellisille, osallistavia sopimuksia edistäville esimerkeille.

1.8

ETSK sitoutuu lisäksi tekemään yhteistyötä Euroopan parlamentin ja alueiden komitean kanssa teettämällä tutkimuksia, kuulemalla järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa ja edistämällä eurooppalaista maaseudun ja kaupunkien oikeuksien ja vastuiden peruskirjaa.

1.9

ETSK esittää tulevissa lausunnoissaan kokonaisvaltaisen vision alue-, kaupunki- ja maaseutupolitiikasta. Esimerkiksi tätä lausuntoa on käsitelty useissa ETSK:n jaostoissa ennen sen hyväksymistä.

2. Johdanto

2.1

Syyskuussa 2020 annetussa ETSK:n lausunnossa ”Yhdennetty toimintamalli muita heikommassa asemassa olevia EU:n alueita varten” (3) ja 18. kesäkuuta 2021 järjestetyssä kuulemisessa (4) esitettyjen suositusten mukaisesti ETSK pyrkii nyt maaseudun ja kaupunkien kestävää kehitystä koskevaan kokonaisvaltaiseen EU:n strategiaan. Sitä varten tarkastellaan maaseutupolitiikan yleistä kehystä, joka yhdistää sen muihin asiaankuuluviin politiikanaloihin, kartoitetaan olemassa olevia haasteita ja esteitä ja korostetaan kansalaisyhteiskunnan, yritysten ja paikallisyhteisöjen roolia alhaalta ylöspäin suuntautuvien toimintamallien laatimisessa. ETSK pyrkii osaltaan aktiivisesti varmistamaan sen, että tämä strategia otetaan huomioon EU:n toimintapolitiikkoja laadittaessa.

2.2

On tärkeää hallinnoida tehokkaammin maaseutualueiden monimuotoisuutta kunkin alueen omien mahdollisuuksien pohjalta. Tietyt kaupunkialueiden lähellä sijaitsevat maaseutualueet hyötyvät esikaupunki-ilmiöstä maaseudun ja kaupungin välisen vuorovaikutuksen kautta, kun taas toiset kaukaisemmat ovat paljon riippuvaisempia tietystä alasta, joka on usein maatalous, metsätalous, kalastus tai kaivosteollisuus, ja niiden vuorovaikutus kaupunkien kanssa on vähemmän näkyvää.

2.3

Vaikka maaseutu- ja kaupunkialueet ovat erillisiä ja niillä on omat erityispiirteensä ja epäyhtenäinen kehitystaso, todellisuudessa niillä on tiiviit keskinäiset yhteydet. Keskinäinen riippuvuus on samaan aikaan yhä monitahoisempaa ja dynaamisempaa, ja se kattaa rakenteellisia ja toiminnallisia ihmisten ja pääomahyödykkeiden virtoja, tietoa, teknologiaa ja elämäntapoja. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää löytää tasapaino maaseutu- ja kaupunkialueiden välille: nämä alueet tarvitsevat toisiaan eivätkä voi olla olemassa ilman toisiaan.

2.4

Maaseutualueiden elämäntavan tulee hyvinvointia ja elämänlaatua kansalaisille tarjoavana ihanteena olla tavoite, joka olisi voitava saavuttaa myös syrjäisillä ja epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla. Strategiassa on löydettävä malli, jonka avulla saavutetaan tasapaino ja täydentävyys, jotta tulevaisuudessa voidaan päästä kestävään kehitykseen.

2.5

Maaseutualueiden haasteisiin (muun muassa väestörakenteen muutos, väestökato, digitaalinen kuilu, alhainen tulotaso, tiettyjen palvelujen rajallinen saatavuus, parempien työllistymisnäkymien tarve, ilmastonmuutoksen erityiset vaikutukset) voidaan vastata vain kokonaisvaltaisella ja uudistetulla alueellisella lähestymistavalla, jossa etsitään vastavuoroista kehityssuhdetta.

2.6

Tämä uusi tilanne, joka on laajempi kuin vain perinteinen maatalouteen keskittyneiden ja kaupunkiympäristöstä erillisten maaseutualueiden välinen yhteys, edellyttää maaseudun kehittämistoimien toteuttamista monialaisesti ja yhdennetysti kaikilla alueilla synergiaa hyödyntäen ja niin, että maaseutu-, kaupunki- ja välialueet täydentävät toisiaan.

3. Haasteita ja toimintaehdotuksia

3.1

Perinteinen malli, jossa erotetaan selvästi toisistaan maaseutu- ja kaupunkialueet, kaipaa uusia käsitteitä, uusia tulkintoja ja uusia lähestymistapoja, ja kulloinkin kyseessä olevaa aluetta määriteltäessä on otettava huomioon paikallinen todellisuus.

3.2

Euroopan alueiden tulevan kehityksen tulee perustua maaseutu- ja kaupunkialueiden täydentävyyteen ja niille tarkoitettujen toimintapolitiikkojen koordinointiin, niin että perimmäisenä tavoitteena on sosiaalinen ja taloudellinen yhteenkuuluvuus ja ympäristön kannalta kestävä kehitys näillä alueilla.

3.3

ETSK katsoo, että maaseudun ja kaupunkien kehittämistä koskevissa strategisissa lähestymistavoissa on lisättävä johdonmukaisuutta, jotta vältetään päällekkäisyyksiä ja eroja strategioiden välillä (esim. paikallisten toimintaryhmien strategia, yhdennettyjen alueellisten investointien strategia, paikallinen kehittämisstrategia, aluekehitysstrategia) ja jotta paikallisten toimijoiden olisi helpompi panna ne täytäntöön kehittämisprosessien ja investointien yhteydessä.

3.4

Maaseudun ja kaupunkien kehitystä on hallinnoitava noudattaen periaatteita, jotka on vahvistettu EU:n alueellisessa toimintasuunnitelmassa 2030, Leipzigin peruskirjassa, YK:n kaupunkikehitysohjelmassa, EU:n kaupunkiagendassa, Amsterdamin julkilausumassa, parempaa elämää maaseutualueilla koskevassa Cork 2.0 -julistuksessa sekä kaupunki- ja maaseutupolitiikkaa koskevissa OECD:n periaatteissa, joissa kiinnitetään huomiota temaattisiin kumppanuuksiin sekä kaupunki- ja maaseutualueiden väliseen jaettuun hallinnointiin.

3.5

Keskikokoisilla kaupungeilla on ratkaiseva rooli suurkaupunkialueiden ja maaseutualueiden välisten yhteyksien luomisessa, ja niihin on siksi kiinnitettävä erityistä huomiota niin aluesuunnittelussa kuin resurssien ja palvelujen kohdentamisessa. Monet eurooppalaiset kaupungit (kuten Toulouse Ranskassa, Manresa Espanjassa, Torino Italiassa ja Aalborg Tanskassa) ovat jo ottaneet käyttöön erittäin onnistuneita toimintamalleja. Sellaiset kaupunkiverkostot kuin ICLEI (5), Eurotowns (6) ja Eurocities (7) ovat keskeisiä toimijoita kokemusten vaihdossa ja hyvien käytäntöjen edistämisessä.

3.6

Vuorovaikutus maaseudun ja kaupungin välillä on otettava poliittiselle asialistalle, ja meidän on autettava poliittisia päättäjiä ja politiikan laatijoita ymmärtämään sitä ja edistettävä tapoja organisoida toimintapolitiikkoja paikallistasolta käsin.

3.7

EU-varoin rahoitetussa tutkimuksessa on jatkossakin etsittävä keinoja edistää maaseudun ja kaupunkien tasapuolista ja kestävää kehitystä ja antaa uutta vauhtia maaseutualueiden talouskehitykselle. Sellaisia hankkeita kuin ROBUST (8), RUBIZMO (9) ja LIVERUR (10) olisi kehitettävä edelleen, ja niiden olisi johdettava konkreettisiin muutoksiin.

3.8

Kestävän kehityksen aikaansaaminen (taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta) sekä maaseutu- että kaupunkialueilla edellyttää kokonaisvaltaista politiikkaa, joka on kytköksissä alueen todelliseen sosioekonomiseen, kulttuuriseen ja etnografiseen tilanteeseen ja jolla edistetään yhteistyötä maaseutu- ja kaupunkialueiden välillä, erilaisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten toimijoiden sitoutumista sekä tarkoituksenmukaisia hallintomekanismeja yhdessä paikallisviranomaisten kanssa.

3.9

Syrjäiset maaseutualueet ovat vielä alttiimpia maaseutualueiden kohtaamille haasteille, minkä vuoksi ne edellyttävät erityisiä toimintapolitiikkoja ja erityiskohtelua. Sen lisäksi, että ratkaistaan ongelmat, jotka liittyvät julkisten palvelujen, kuten terveydenhuollon ja koulutuksen, saatavuuteen, ETSK ehdottaa, että luodaan ohjelmia, joilla elvytetään paikallista taloudellista ekosysteemiä yhteistyössä ympäröivien kylien kanssa.

3.10

Monet maaseutualueiden haasteista ylittävät yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) soveltamisalan ja jäävät sen rahoituksen ulkopuolelle, kuten todetaan komitean tuoreessa tiedonannossa ”Arviointi YMP:n vaikutuksesta maaseutualueiden alueelliseen kehitykseen” (11), ja siksi toiminnan ja rahoituksen suhteen on pyrittävä kohti yhdennettyä lähestymistapaa kaikilla niillä politiikanaloilla, jotka vaikuttavat maaseutualueisiin. Kansallisista politiikoista saatavien varojen olisi täydennettävä maaseudun kehittämiseen tarkoitettuja YMP:n varoja.

3.11

Maatalous-, elintarvike- ja maaseutupolitiikan on oltava johdonmukaista muun muassa ilmasto- ja biodiversiteettipolitiikan, köyhyyden vähentämiseen tähtäävän politiikan, infrastruktuuri- ja liikennepolitiikan, koulutuspolitiikan, yleishyödyllisten peruspalvelujen (terveydenhuolto, asuminen jne.) tarjoamista koskevan politiikan, kiertotalouteen ja biotalouteen perustuvien uusien toimintojen kehitystä edistävän politiikan, digitalisaatiopolitiikan ja väestökadon torjuntapolitiikan kanssa.

3.12

Näiden toimintapolitiikkojen on myös oltava johdonmukaisia ja täydentäviä sellaisten eurooppalaisten strategioiden kanssa kuin vihreän kehityksen ohjelma (12) , Pellolta pöytään -strategia (13) ja erityisesti uusi teollisuusstrategia (14), jossa maatalouselintarvikeala määritellään yhdeksi EU:n keskeisistä strategisista ekosysteemeistä, sekä elintarviketurvaan tähtäävien toimintapolitiikkojen kanssa. Maaseudun ja kaupunkien välisen yhteistyön uudenlaisten muotojen kokeileminen Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä on ennakkoedellytys oikeudenmukaisen siirtymän toteuttamiselle ja alueellisesti tasapainoisen kestävän kehityksen luomiselle ja tarjoaa myös mahdollisuuden näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

3.13

EU:n, jäsenvaltioiden ja valtiotasoa alempien hallintotasojen rahastojen hallinnointia ja yhdenmukaistamista on parannettava, jotta kestävää kehitystä voidaan edistää entisestään parantamalla monialaisten kysymysten käsittelyä ja vastaamalla aina kunkin alueen tarpeisiin.

3.14

ETSK kiinnittää huomiota tarpeeseen varmistaa kestävän rahoituksen saatavuus ja kehittää maaseudun ja kaupunkien kehittämiseen räätälöityjä rahoitusvälineitä ottaen huomioon riskirakenne ja taloudellisen yhdistelmän ominaispiirteet. Lisäksi maaseutualueiden luokittelussa ja finanssipoliittisessa lähestymistavassa olisi otettava huomioon kehitys- ja investointitarpeet.

3.15

Tällainen yhdennetty lähestymistapa edellyttää eri hallintotahojen ja -elinten välistä koordinointia. Näihin kuuluvat myös monet Euroopan komission osastot, jotka käsittelevät monialaisia politiikkoja. Monialainen koordinointi edellyttää lähestymistapaa, jossa poliittiset johtajat sisällyttävät maaseutu-ulottuvuuden kaikkiin toimintapolitiikkoihin, jotta voidaan varmistaa maaseudun tarpeiden huomioiminen.

3.16

Hallintotahojen välisessä onnistuneessa koordinoinnissa on otettava huomioon seuraavat seikat:

i)	Määritetään toimien oikeat mittasuhteet.

ii)	Määritetään selkeä johtorooli politiikan koordinoinnissa.

iii)	Vahvistetaan alueiden tai kuntien välisiä yhteistyösopimuksia.

iv)	Edistetään maaseutu- ja kaupunkialueiden välisiä kumppanuuksia toiminnallisten yhteyksien hyödyntämiseksi.

v)	Parannetaan vertikaalista koordinointia hallintotasojen välillä.

3.17

Suora yhteys maaseutualueisiin on säilytettävä EU:n alueiden aktiivisen roolin avulla. Alueilla on keskeinen asema määriteltäessä ja toteutettaessa maaseudun kehittämistä koskevia toimintapolitiikkoja paikallistasolla. Useiden sidosryhmien osallistuminen ja alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa ovat keskeisiä tekijöitä maaseutupolitiikkojen kestävyyden ja paikallisen sitoutumisen varmistamisessa. ETSK kehottaa ottamaan huomioon roolin, joka paikallisilla toimintaryhmillä ja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen mallilla voi olla.

3.18

ETSK ehdottaa myös, että elintarvikepoliittisten neuvostojen hallintomallia käytetään inspiraation lähteenä kaikkien sidosryhmien tehokkaalle yhteistyölle paikallistasolla.

3.19

On saavutettava edistystä alueellisissa sopimuksissa, joita tuetaan sitoutumista edistävillä toimintapolitiikoilla. Tämä edellyttää tavoitteiden määrittelemistä, voimien yhdistämistä, kannustimien tarjoamista julkisille ja yksityisille sitoumuksille aluelähtöisesti, toimielinten välisen ja monialaisen yhteistyön mekanismien kehittämistä, uuden institutionaalisen rakenteen luomista kestävän kehityksen edistämiseksi, maaseutualueiden monimuotoisuuden tunnustamista sekä kaupunkien ja maaseudun välisten yhteyksien edistämistä. Maatalouselintarvikealan yrityksillä ja organisaatioilla on nykyisellään mahdollisuus allekirjoittaa vastuullista yritystoimintaa ja markkinointia koskevat käytännesäännöt (15), jotka komissio on asettanut käyttöön osana Pellolta pöytään -strategiaa.

3.20

Alueellisten sopimusten on perustuttava oikeudenmukaisuuteen ja kunnioitukseen. Englannissa, Walesissa ja Skotlannissa on käytössä maaseudun käytännesäännöt, jotka auttavat ihmisiä ymmärtämään, miten kunnioittaa maaseutualueita. Tämän mallin mukaan voitaisiin luoda eurooppalainen peruskirja (16) oikeuksista ja velvollisuuksista maaseudun ja kaupunkien välisiä oikeudenmukaisia ja kestäviä suhteita varten. Peruskirja olisi sisällytettävä kaikille annettavaan kansalaiskasvatukseen.

3.21

ETSK toteaa, ettei ole olemassa standardimalleja, joita voitaisiin soveltaa erilaisiin alueisiin, ja että kunkin valtiotasoa alemman tason yksikön tulisi määrittää omat painopisteensä ja erikoistua ainutlaatuisen luonteensa, monimuotoisuutensa ja alueensa monikäyttöisyyden mukaisesti ja löytää ratkaisuja omien mahdollisuuksiensa, tarpeidensa, valmiuksiensa ja toiveidensa pohjalta. Olemassa olevan infrastruktuurin käyttöä ja uusien infrastruktuurien kehittämisen suunnittelua on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti seuraten samalla kehityssuuntauksia, jotta voidaan investoida oikeisiin kohteisiin.

3.22

Tarve parantaa työllistymismahdollisuuksia:

i)	Covid-19-pandemia on jouduttanut digitalisaatio- ja viherryttämisprosesseja. Niiden jatkuminen vaatii ponnisteluja.

ii)	Maaseudulle on luotava uusia työllistymismahdollisuuksia, ja niitä on pidettävä yllä. Tähän kuuluvat myös maaseutupalvelujen tarjoamiseen, etätyöhön, uuteen teknologiaan tai uusiutuviin energialähteisiin liittyvät työllistymismahdollisuudet.

iii)	Maatalouden monitoiminnallisuuden vahvistaminen, maatalouden ulkopuolisten toimintojen edistäminen ja yritysten perustaminen puhtaan energian palvelujen ja teollisuuden alalle maaseutualueilla voi luoda paljon työllistymismahdollisuuksia.

iv)	Edistetään yrittäjyyttä, varmistetaan reilut kilpailusäännöt pk-yrityksille ja kiinnitetään huomiota nuorempien sukupolvien tarpeisiin (esim. etätyö).

v)	Pidetään työpaikat ja kaupat lähellä ihmisiä. Maaseutu- ja kaupunkiympäristön yhteinen visio tarjoaa mahdollisuuksia kiertotalouden kehittämiseen.

vi)	Edistetään ihmisarvoista työtä ja parannetaan työoloja maaseutualueilla ja varmistetaan samalla, että kaikilla osapuolilla on mahdollisuus vaikuttaa tähän kehittämisprosessiin.

vii)	Kytketään kuluttajakysyntä alueellisiin ja maaseudun markkinoihin paikallisten tuotteiden markkinoinnin ja laatumerkintöjen avulla.

viii)

Kulttuurimahdollisuuksien luomista maaseutualueille olisi edistettävä laajalti. Tähän kuuluvat muun muassa kulttuuritapahtumien edistäminen ja maaseudun historiallisen ja uskonnollisen rakennusperinnön (kirkot, linnat jne.) suojeleminen.

ix)

Digitalisaatioprosessit avaavat uusia mahdollisuuksia, jotka voivat luoda odotuksia ja olla vetovoimatekijänä kansalaisille, erityisesti nuorille, ja tuoda muutoksia väestökadon suuntauksiin ja elämänlaatuun maaseutualueilla. Tätä varten maaseudulla tarvitaan riittävä infrastruktuuri yhteyksien varmistamiseksi. Yhteyksiä koskevat strategiat ja digitaaliset alustat tarjoavat tähän ratkaisuja, ja maaseudun digisäädöksellä helpotettaisiin digitaaliteknologian kehittämistä maataloudessa ja maaseutualueilla.

Ekomatkailun, virkistystoiminnan ja kestävää kehitystä koskevan valistuksen ohella on tuettava kestävää maataloutta ja vesiviljelyä (17) maaseutualueilla ja kaupunkien lähialueilla, ja näiden toimien on oltava sopusoinnussa biologisen monimuotoisuuden suojelun kanssa ihmisten elämänlaadun varmistamiseksi.

xi)

Laadukas ja helposti saatavilla oleva koulutus maaseudulla varhaislapsuudesta alkaen voi auttaa parantamaan koulutuksen tuloksia, kun taas julkisten palvelujen, kuten lastenhoidon ja koulutuksen, saatavuus on paikkaan sidottu tekijä, joka vaikuttaa maaseutualueiden houkuttelevuuteen, myös korkeasti koulutettujen työntekijöiden kannalta.

3.23

Talouskasvu ja työpaikkojen luominen on tärkeää, mutta niiden lisäksi on huolehdittava siitä, että tarjolla on riittävästi laadukkaita palveluja, asuntoja, energiaa, vapaa-ajan toimintaa, koulutusta, elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia ja terveydenhuoltopalveluja, jotta maaseutualueet eivät ole ainoastaan kestäväpohjaisia vaan myös houkuttelevia asuinpaikkoja. EU:n on kiireellisesti kehitettävä perusta kestävälle ja osallistavalle hyvinvointitaloudelle, joka toimii kaikkien hyväksi (18).

3.24

Erityisesti kohtuuhintaisen julkisen liikenteen jatkuvan kehittämisen olisi oltava etusijalla kehitettäessä maaseutualueita ja siten yhteyksiä kaupunkialueisiin. Kohtuuhintaisen julkisen liikenteen tarjoaminen on ehdottoman välttämätöntä päivittäisen elämän ja työllisyyden kannalta, sillä se liittyy keskeisten julkisten palvelujen, kuten koulujen, lastenhoitopalvelujen, lääkäreiden tai apteekkien, saavutettavuuteen ja työmatkaliikenteeseen.

3.25

Tämä edellyttää uusia maaseudun palvelujen tarjoamisen muotoja:

i)	integroitu palveluntarjonta (useiden palvelujen yhteinen toiminta yhteisissä tiloissa, palveluntarjoajien välinen yhteistyö, ammattiryhmien välinen yhteistyö ja julkisten, yksityisten ja yhteisöllisten organisaatioiden yhteistoiminta)

ii)	toimintamalli, joka perustuu vaihtoehtoisten ja joustavampien palvelujen tarjoamiseen (kuten kansalaisia palvelevat matkaviestinpalvelut, palvelujen tarjoaminen useisiin kohteisiin keskuksesta käsin, paikallisiin tarpeisiin paremmin sovitetut palvelut)

iii)	teknologiset ja digitaaliset ratkaisut, muun muassa koulutus- ja terveydenhuoltoalalla.

3.26

Kokonaisvaltainen strategia palvelujen kynnysarvojen saavuttamiseksi eri alueilla ja palvelujen vaihto alueiden eri osien välillä ovat keskeisiä tekijöitä kestävien kaupunki- ja maaseutualueiden suunnittelussa.

3.27

On laadittava strategia, joka antaa maaseudun palvelujen parantamisen ja uusien työllistymismahdollisuuksien avulla väestölle mahdollisuuden asettua asumaan maaseudulle ja ennen kaikkea varmistaa tarvittavan sukupolvenvaihdoksen.

Bryssel 21. lokakuuta 2021.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Christa SCHWENG

(1) ETSK:n lausunto aiheesta ”Euroopan maaseutualueiden panos kulttuuriperinnön eurooppalaiseen teemavuoteen 2018: kestävyyden sekä kaupunki- ja maaseutualueiden yhteenkuuluvuuden varmistaminen” (EUVL C 440, 6.12.2018, s. 22).

(2) COM(2021) 345 final.

(3) EUVL C 429, 11.12.2020, s. 60.

(4) Kohti maaseudun ja kaupunkien kestävää kehitystä koskevaa kokonaisvaltaista strategiaa | Euroopan talous- ja sosiaalikomitea.

(5) https://www.iclei.org

(6) https://www.eurotowns.org/

(7) https://eurocities.eu

(8) https://rural-urban.eu

(9) https://rubizmo.eu

(10) https://liverur.eu/

(11) https://www.eesc.europa.eu/fi/our-work/opinions-information-reports/information-reports/evaluation-caps-impact-territorial-development-rural-areas-information-report

(12) Euroopan vihreän kehityksen ohjelma | Euroopan komissio.

(13) Pellolta pöytään -strategia.

(14) Vuoden 2020 uuden teollisuusstrategian päivittäminen.

(15) Käytännesäännöt (europa.eu).

(16) The Countryside Code: advice for countryside visitors gov.uk.

(17) Ks. lausunto aiheesta ”Strategiset suuntaviivat EU:n vesiviljelyalan kestäväksi kehittämiseksi” – NAT/816 (EUVL C 517, 22.12.2021, s. 103) ja aiheesta ”Uusi lähestymistapa kestävään siniseen talouteen EU:ssa” – NAT/817 (EUVL C 517, 22.12.2021).

(18) ETSK:n lausunto aiheesta ”Tarvitsemamme kestävä talous” (EUVL C 106, 31.3.2020, s. 1).