Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston direktiiviksi energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan unionin kehyksen uudistamisesta”

(COM(2021) 563 final – 2021/0213 (CNS))

(2022/C 194/13)

Esittelijä:	Stefan BACK
Toinen esittelijä:	Philippe CHARRY

Lausuntopyyntö	Euroopan unionin neuvosto, 21.9.2021
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artikla ja 192 artiklan 2 kohta
Vastaava jaosto	Talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus
Hyväksyminen jaostossa	14.12.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	20.1.2022
Täysistunnon nro	566
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	192/6/15

1. Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu ehdotuksen tavoitteeseen myönteisesti, koska tarkoituksena on saattaa ajan tasalle vuoden 2003 direktiivin mukainen kehys ja selkeyttää sitä ja muokata verotus sellaiseksi, että se suosii kestävää ei-fossiilista energiaa.

1.2

ETSK pitää valitettavana, että ehdotukseen kuuluva biopolttoaineiden verotus on nivottu liian tiukasti uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä tehtyyn luokitteluun, ja katsoo, että vaihtoehtoisten polttoaineiden niukkuus ja siitä johtuva korkea kustannustaso edellyttävät joustavampaa asennetta hyväksyttäviin biopolttoaineisiin. Tämä koskee myös vähimmäisverotasoa, jonka olisi oltava huomattavasti fossiilisiin polttoaineisiin sovellettavaa tasoa alempi.

1.3

ETSK katsoo, että korotetulla vähimmäisverotasolla voi olla kielteisiä sosiaalisia vaikutuksia, sillä se aiheuttaa energia- ja liikenneköyhyyttä. ETSK panee tyytyväisenä merkille, että jäsenvaltiot voivat alittaa vähimmäistasot heikossa asemassa olevien kotitalouksien ja hyväntekeväisyysjärjestöiksi tunnustettujen järjestöjen käyttämien lämmityspolttoaineiden ja sähkön osalta ja että ”heikossa asemassa olevien kotitalouksien” käyttämille lämmityspolttoaineille ja sähkölle ehdotetaan kymmenen vuoden täyttä verovapautusta.

1.4

ETSK kehottaa puhumaan energiaköyhyydestä ilmiönä, joka on luonteeltaan laadullinen (kylmän ja kosteuden tunne, mukavuustaso) ja määrällinen (energiamenot, köyhyysraja). Sitä ei saa tarkastella pelkästään määrällisestä näkökulmasta, kuten direktiiviehdotuksessa tehdään ”heikossa asemassa olevan kotitalouden” käsitteen myötä.

1.5

ETSK tähdentää, että ympäristöverotuksella on myös pyrittävä selkeästi sosiaalisiin tavoitteisiin, jotta se olisi yhteiskunnallisesti hyväksyttävää. Tähän liittyen herää kysymys verotulojen uudelleenjaosta, ja komitea suosittelee kertyneiden verotulojen käyttämistä esimerkiksi sellaisten ihmisten hyväksi, joihin on kohdistunut suurin vaikutus.

1.6

ETSK korostaa, että energiakustannusten aiheuttamiin taloudellisiin vaikeuksiin kiinnitetään tällä hetkellä paljon huomiota monissa jäsenvaltioissa. ETSK katsoo, että näiden ongelmien ratkaisemista voidaan edistää merkittävästi lisäämällä huomattavasti investointeja uusiutuviin energialähteisiin ja mukauttamalla eurooppalaista hinnoittelujärjestelmää siten, että siinä otetaan huomioon kaikkien energiamuotojen, myös halvimpien, hinnat. Tämä edellyttää sähkön tukkumarkkinoiden nykyisen huutokauppajärjestelmän muuttamista.

1.7

ETSK varoittaa myös Euroopan teollisuuden kilpailukykyyn kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskistä ja panee merkille, että komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot voisivat myöntää lämmitykseen käytettävien energiatuotteiden kulutukselle veronalennuksia energiaa vaativien yritysten hyväksi tai silloin, kun liiketoimintayksiköiden tai niiden yhteenliittymien kanssa tehdään sopimuksia energiatehokkuuden parantamiseksi. Tämä mahdollisuus on olennaisen tärkeä EU:n teollisuuden kilpailukyvyn ylläpitämiseksi, sillä suurin osa EU:n ulkopuolisista talouksista ei ole toistaiseksi toteuttanut konkreettisia ilmastotoimia.

1.8

ETSK pitää lisäksi valitettavana, että komission ehdotuksella periaatteessa poistetaan mahdollisuus eriyttää yrityksiin ja kuluttajiin sovellettavat vähimmäisverokannat.

1.9

ETSK pitää tavara- ja matkustajaliikennettä koskevia alennusmahdollisuuksia riittämättöminä, koska maantieliikenne jää niiden ulkopuolelle eikä niissä noudateta teknisen neutraaliuden periaatetta. ETSK olisi pitänyt parempana yleistä vapautusta tai alennusta tavaraliikenteelle ja yrityksille, joilla on merkittävää vientitoimintaa kolmansiin maihin.

1.10

ETSK kiinnittää tässä yhteydessä huomion komission ehdotukseen dieselin ja bensiinin verotasojen yhdenmukaistamisesta. Tämä merkitsee tavaraliikenteen kustannusten nousua, jota voitaisiin tasoittaa alentamalla yleisesti tavaraliikenteen polttoaineveroja. Sama perustelu pätee kaupalliseen ja ei-kaupalliseen tarkoitukseen käytettävän dieselpolttoaineen erottelusta luopumiseen.

1.11

1.12

1.13

ETSK katsoo, että meri- ja lentoliikennettä koskevissa säännöksissä ei oteta riittävästi huomioon tilannetta saarivaltioissa, suuria saaristoalueita sisältävissä valtioissa, harvaan asutuissa valtioissa sekä valtioissa, joissa etäisyydet ovat pitkiä.

1.14

ETSK kiinnittää myös huomiota siihen, että jäsenvaltioille on jätetty mahdollisuus päättää, haluavatko ne soveltaa EU:n ulkopuoliseen lento- ja vesiliikenteeseen samaa verotasoa kuin EU:ssa vai vapauttaa ne tällaisista toimista. ETSK suhtautuu erittäin kriittisesti tähän säännökseen, koska se voi kannustaa jäsenvaltioita toimimaan omin päin näiden liikennemuotojen verotuksessa. Sen sijaan olisi edistettävä ensisijaisesti maailmanlaajuisia ratkaisuja, koska yksipuoliset toimet voivat aiheuttaa vakavia ongelmia.

2. Lausunnon tausta ja aiheesta annettu säädösehdotus

2.1

Komissio on antanut osana 55-valmiuspakettia ehdotuksen neuvoston direktiiviksi energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan unionin kehyksen uudistamisesta (uudelleenlaadittu). Sillä laaditaan uudelleen samasta aiheesta annettu voimassa oleva neuvoston direktiivi 2003/96/EY (1).

2.2

Komissio mainitsee ehdotuksen laatimisen perusteluna, että on otettava käyttöön energiatuotteiden ja sähkön selkeät verotussäännöt sen varmistamiseksi, että ne edistävät edelleen sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa ja että samalla puututaan ilmastoon ja ympäristöön liittyviin haasteisiin Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä. Energiaverotuksella voidaan edistää eurooppalaisessa ilmastolaissa asetettua tavoitetta vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna varmistamalla, että moottoripolttoaineiden, lämmityspolttoaineiden ja sähkön verotuksessa otetaan aiempaa paremmin huomioon niiden ympäristö- ja terveysvaikutukset.

2.3

Sen vuoksi ehdotetaan uusia korkeampia vähimmäisverotasoja sekä vähennetään ja rajoitetaan jäsenvaltioiden mahdollisuuksia myöntää vapautuksia. Lisäksi lento- ja meriliikenteessä käytettävät polttoaineet on tarkoitus panna verolle, lähinnä useimpien EU:n sisäisten käyttötarkoitusten osalta. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa EU:n ulkopuolisen lento- tai vesiliikenteen verosta tai soveltaa siihen samaa verotasoa.

2.4

Ehdotus kuuluu 55-valmiuspakettiin. Koska sillä toteutetaan ”saastuttaja maksaa” -periaatetta (aiheuttamisperiaate), se nivoutuu tiiviisti päästökauppajärjestelmään ja järjestelmän päivittämistä koskevaan ehdotukseen, joka on myös osa pakettia.

3. Yleistä

3.1

ETSK suhtautuu ehdotuksen tavoitteeseen myönteisesti, koska tarkoituksena on saattaa ajan tasalle vuoden 2003 direktiivin mukainen kehys ja selkeyttää sitä ja muokata lämmitykseen tai moottoripolttoaineisiin käytettävien energiatuotteiden ja sähkön verotus sellaiseksi, että se suosii kestävää ei-fossiilista energiaa.

3.2

ETSK toteaa, että vaikka ehdotettuihin verotasoihin ei sisälly virallisesti hiilidioksidipäästöjä koskevaa osaa, ehdotetulla verorakenteella olisi kuitenkin samanlainen vaikutus, koska hiilidioksidipäästöjä aiheuttaville fossiilisille polttoaineille asetetaan korkeimmat vähimmäisverotasot.

3.3

ETSK pitää tässä yhteydessä valitettavana, että ehdotukseen kuuluva biopolttoaineiden verotus on nivottu liian tiukasti uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä (RED) tehtyyn luokitteluun. ETSK katsoo, että vaihtoehtoisten polttoaineiden niukkuus ja siitä johtuva korkea kustannustaso edellyttävät joustavampaa asennetta hyväksyttäviin biopolttoaineisiin. Tämä koskee sekä RED II -direktiiviä, jota ei käsitellä tässä lausunnossa, että vähimmäisverotasoa, jonka olisi oltava paljon fossiilisiin polttoaineisiin sovellettavaa tasoa alempi.

3.4

ETSK katsoo, että korotetulla vähimmäisverotasolla voi olla kielteisiä sosiaalisia vaikutuksia, sillä se aiheuttaa energia- ja liikenneköyhyyttä. Komissio on selkeästi pohtinut tätä kysymystä, sillä jäsenvaltioille annetaan lupa alittaa vähimmäistasot kotitalouksien ja hyväntekeväisyysjärjestöiksi tunnustettujen järjestöjen käyttämien lämmityspolttoaineiden ja sähkön osalta ja 17 artiklan c alakohdassa määriteltyjen ”heikossa asemassa olevien kotitalouksien” käyttämille lämmityspolttoaineille ja sähkölle hyväksytään kymmenen vuoden täysi verovapautus. ETSK pitää valitettavana, että vastaavista toimenpiteistä ei ole säädetty liikenneköyhyyden välttämiseksi. Julkiselle liikenteelle ja muille liikennemuodoille kuin maantieliikenteelle ehdotetut alennusmahdollisuudet eivät auta tässä yhteydessä.

3.5

Ympäristöverotuksen sosiaalinen todellisuus on kahtalainen: se ei vaikuta kaikkiin kotitalouksiin samalla tavalla, ja heikoimmassa asemassa olevilla ja keskiluokkaisilla kotitalouksilla on usein tuloihinsa suhteutettuna suurimmat energiamenot.

3.6

ETSK tähdentää, että vaikka komissio katsoo ottaneensa sosiaaliset näkökohdat huomioon niitä koskevassa lainsäädäntöpaketin osassa eli ehdotuksessa asetukseksi sosiaalisen ilmastorahaston perustamisesta, kyseisestä asetusehdotuksesta ei käytännössä tehty ”erityistä vaikutustenarviointia” (ks. asetusehdotuksen teksti) vaan siinä tukeudutaan vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelman perustana olevaan vaikutustenarviointiin ja päästökauppadirektiivin tarkistamista koskevaan vaikutustenarviointiin.

3.6.1

Myös rahaston rakenne herättää kysymyksiä. Vain osa siitä käytetään sosiaalisten korvausten maksuun, ja lopuilla varoilla rahoitetaan sähköajoneuvojen käytön kannustimia, latausinfrastruktuuri-investointeja ja rakennusten hiilestä irrottamista. ETSK epäilee, hyötyvätkö pienituloiset kotitaloudet tällaisista toimenpiteistä, kun otetaan huomioon, että sähköajoneuvoja koskevat tukitoimenpiteet hyödyttävät pikemminkin vauraampia kotitalouksia.

3.6.2

ETSK katsoo, että erilaiset eriarvoisuustekijät huomioon ottavan oikeudenmukaisen ja tehokkaan korvausmekanismin luominen on monimutkainen tavoite, johon sosiaalinen ilmastorahasto ei kykene todella vastaamaan. Suhteellisen köyhä maa, jossa eriarvoisuus on vähäistä, voi saada rahastosta vähemmän rahaa kuin rikas maa, jossa eriarvoisuutta on huomattavasti.

3.7

ETSK katsoo, että ehdotetun direktiivin vaikutuksia ei ole arvioitu riittävän perusteellisesti. Komitea korostaa, että ympäristöverotuksella on todellisuudessa kahdenlaisia sosiaalisia seurauksia: se ei vaikuta kaikkiin kotitalouksiin samalla tavalla, ja heikoimmassa asemassa olevilla ja keskiluokkaisilla kotitalouksilla on usein tuloihinsa suhteutettuna suurimmat energiamenot.

3.8

ETSK katsookin, että direktiiviehdotuksessa olisi hahmotettava paremmin energiaköyhyyden käsite. Ehdotuksen 17 artiklan mukaan ilmaisulla ”heikossa asemassa olevat kotitaloudet” tarkoitetaan kotitalouksia, joihin tällä direktiivillä on merkittävät vaikutukset, mikä tässä direktiivissä tarkoittaa sitä, että ne ovat köyhyysriskirajan alapuolella eli niiden tulot ovat alle 60 prosenttia kansallisista ekvivalenteista käytettävissä olevista mediaanituloista”.

3.9

Direktiivissä sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä on käytetty vuodesta 2009 lähtien termiä ”energiaköyhyys” siinä merkityksessä, että energiaköyhiä ovat asiakkaat tai kotitaloudet, joilla ei ole käytettävissä tarpeeksi energiaa (lähinnä kaasua ja sähköä), ja toisaalta myös henkilöt tai kotitaloudet, jotka eivät resurssien puutteen ja asumisolosuhteiden vuoksi pysty hankkimaan riittävästi energiaa vähimmäistasoisen mukavuuden varmistamiseksi.

3.9.1

ETSK ihmettelee, miksi energiaverodirektiivin uudelleenlaadinnassa otetaan käyttöön kriteeri ”60 prosenttia kansallisista ekvivalenteista käytettävissä olevista mediaanituloista”, vaikka energiaköyhyyden käsite sopii paremmin tähän tarkoitukseen ja on myös moniulotteinen ja kattaa seuraavat näkökohdat:

—	kotitalouksien taloudellinen köyhyys (tulot, muut kuin energiamenot)

—	energiahuoltoon liittyvät riskit (korkeat ja epävakaat hinnat, voimaloiden laatu)

—	asunnon huono kunto tai maantieteellinen eristyneisyys, joukkoliikenteen puute jne., mikä merkitsee usein myös sitä, että liikkuminen on hankalaa (kodin ja työpaikan välimatka on vakio).

3.9.2

Jokainen näistä kolmesta haavoittuvuustekijästä aiheuttaa energiaköyhyyttä.

3.9.3

ETSK kehottaa puhumaan energiaköyhyydestä nimenomaan ilmiönä, joka on luonteeltaan laadullinen (kylmän ja kosteuden tunne, mukavuustaso) ja määrällinen (energiamenot, köyhyysraja). Sitä ei saa tarkastella pelkästään määrällisestä näkökulmasta, kuten direktiiviehdotuksessa tehdään ”heikossa asemassa olevan kotitalouden” käsitteen myötä.

3.9.4

ETSK korostaa, että pienituloisten tukemiseen tarkoitetuissa sosiaalisissa järjestelyissä tulee luopua tiukkojen raja-arvojen periaatteesta, sillä se johtaa kansalaisten perusteettomaan erotteluun määritetyistä raja-arvoista ehkä vain muutaman sentin poikkeavien tulojen takia. Ehdotetussa direktiivissä säädetyn 60 prosentin kaltaisilla kiinteillä kynnysarvoilla ei nimittäin voida saavuttaa tavoiteltua päämäärää, ja lisäksi ne voivat johtaa kansalaisten keskuudessa moniin kielteisiin reaktioihin ja saada heidät siirtymään pimeään työtekoon tai salaamaan tulojaan.

3.9.5

ETSK huomauttaa myös, että pienituloisille tarkoitetut sosiaaliavustukset vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen ja että monet sosiaaliavustukset eivät ole veronalaisia, minkä vuoksi verohallinto ei laske niitä tuloiksi.

3.10

Epävarmuustekijöitä liittyy asumiseen (EU:n 27 jäsenvaltion kotitalouksista 6,9 prosenttia ei pysty lämmittämään kotejaan riittävästi; osuus vaihtelee Bulgarian 30,1 prosentista Suomen 1,8 prosenttiin, eli energiaköyhyys jakautuu hyvin epätasaisesti) mutta myös liikkumiseen ja liikenteeseen. Polttoaineiden hinnat vaikuttavat kotitalouksien liikkumiskäyttäytymiseen. Tämä koskee erityisesti niitä, jotka asuvat joukkoliikenteen ulottumattomissa olevilla alueilla tai joilla on vanha auto, jota he eivät pysty vaihtamaan. Tuloksena on uudenlaisia, nimenomaan liikkumiseen ja liikenteeseen liittyviä energiaköyhyyden muotoja.

3.11

ETSK korostaa tältä osin, että energiakustannusten aiheuttamiin taloudellisiin vaikeuksiin kiinnitetään tällä hetkellä paljon huomiota monissa jäsenvaltioissa. Niillä on kielteisiä vaikutuksia sekä heikoimmassa asemassa oleviin kotitalouksiin että yrityksiin. ETSK katsoo, että näiden ongelmien ratkaisemista voidaan edistää merkittävästi lisäämällä huomattavasti investointeja uusiutuviin energialähteisiin ja uudistamalla eurooppalaista hinnanmuodostusjärjestelmää siten, että siinä otetaan huomioon kaikkien energiamuotojen, myös halvimpien, hinnat. Tämä edellyttää sähkön tukkumarkkinoiden huutokauppajärjestelmän muuttamista sähkön sisämarkkinoita koskevien EU:n sääntöjen puitteissa.

3.12

3.13

ETSK pitää lisäksi valitettavana, että komission ehdotuksella periaatteessa poistetaan mahdollisuus eriyttää yrityksiin ja kuluttajiin sovellettavat vähimmäisverokannat.

3.14

ETSK panee merkille mahdollisuuden alentaa tiettyjen liikennemuotojen veroja mutta pitää valitettavana, että maantieliikenteen osalta ei tehdä avauksia johdinautoliikennettä lukuun ottamatta.

3.15

ETSK pitää tavara- ja matkustajaliikennettä koskevia alennusmahdollisuuksia yleisesti ottaen riittämättöminä, koska maantieliikenne jää niiden ulkopuolelle eikä niissä noudateta teknisen neutraaliuden periaatetta. Suunnitelmissa on esimerkiksi, että johdinauto on ainoa maantieliikenteen ajoneuvo, jonka osalta voidaan antaa veronalennuksia.

3.15.1

ETSK olisi pitänyt parempana yleistä vapautusta tai alennusta tavaraliikenteelle ja yrityksille, joilla on merkittävää vientitoimintaa kolmansiin maihin.

3.15.2

ETSK korostaa tässä yhteydessä, että komission ehdotus tähtää dieselin ja bensiinin verotasojen yhdenmukaistamiseen. Tämä merkitsee tavaraliikenteen kustannusten nousua, jota voitaisiin tasoittaa alentamalla yleisesti tavaraliikenteen polttoaineveroja. Sama perustelu pätee kaupalliseen ja ei-kaupalliseen tarkoitukseen käytettävän dieselpolttoaineen erottelusta luopumiseen.

3.16

ETSK huomauttaa myös, että 8 artiklan 2 kohdassa ja 18 artiklassa säädetyt erityiset veronalennusmahdollisuudet, jotka koskevat tietyntyyppisiä laitteita ja energiaintensiivisiä teollisuudenaloja, ovat erittäin valikoivia ja voivat niihin liittyvän harkintavallan vuoksi aiheuttaa samanlaista verokilpailua kuin mitä komission ehdotuksella pyritään poistamaan. On vaikea ymmärtää, miksi ei ole valittu yksinkertaista ja suoraviivaista ratkaisua, jossa alennetaan elinkeinoelämän toimijoiden verotasoja. Tämä koskee erityisesti mineralogisia prosesseja, joihin voidaan sinänsä soveltaa 18 artiklan mukaisia alennusvaihtoehtoja mutta asianomaisen jäsenvaltion harkinnan mukaan, mikä aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta ja verokilpailua.

3.17

ETSK korostaa, että pohdittaessa lisäarvoa verotuksen laajentamisesta koskemaan myös EU:n sisäistä lento- ja vesiliikennettä on tärkeää kiinnittää huomiota myös muihin rakentaviin tapoihin edistää näiden liikennemuotojen kestävyyttä. Lentoliikenteen alalla kehitetään uusia ja kestäviä voimanlähteitä, ja niiden nimenomaista edistämistä olisi syytä painottaa. Vesiliikenne on yksi aloista, joilla hiilestä irtautuminen näyttää olevan erittäin vaikeaa. Näin ollen on olemassa vaara, että tällaisen liikenteen verottaminen johtaa vain korkeampiin kustannuksiin. Tämä pätee todennäköisesti myös päästökauppajärjestelmän laajentamiseen kyseiselle alalle. Kummassakin yhteydessä kymmenen vuoden siirtymäkausi lentoliikenteen verotuksen sekä kestäviä biopolttoaineita ja muita vaihtoehtoisia polttoaineita koskevien erityisten verotusjärjestelmien vaiheittaiselle käyttöönotolle vaikuttaa erittäin lyhyeltä.

3.18

3.19

3.20

ETSK pohtii myös, miten tehokasta kaavailtu ympäristöverotus on. Ympäristöverotuksen välineet koskevat energiaan, liikenteeseen, saastumiseen ja luonnonvaroihin liittyviä aloja. Niistä monia on kehitetty unionin puitteissa ja ne ovat näin ollen yhteisiä kaikille EU:n jäsenvaltioille, mutta niiden soveltaminen kuitenkin vaihtelee maittain, vaikka sen on tarkoitus olla säänneltyä.

3.21

Se, miten verotulot käytetään (julkisen talouden alijäämän pienentäminen, tulojen kanavoiminen yrityksille tai kotitalouksille, muiden verojen, kuten ansiotuloverojen, alentaminen tai tulojen ohjaaminen ympäristöpolitiikkojen tai -investointien edistämiseen), voi vähentää ympäristöverotuksen hyväksyttävyyttä veronmaksajien keskuudessa. Kuten Ranskan ”keltaliivikriisi” osoittaa, nämä neljä tulonjaon muotoa eivät riitä takaamaan sitä, että verotettujen tuotteiden hinnankorotukset hyväksyttäisiin.

3.22

ETSK toteaakin, että ympäristöverotuksen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys edellyttää, että siihen liittyvissä korvauksissa otetaan huomioon kotitalouksien tulot ja mahdollinen rakenteellinen energiaköyhyys (joukkoliikenteen puute, asunnon eristyneisyys, lämmitysjärjestelmän tehokkuus, käytössä oleva ajoneuvo).

3.23

Ympäristöverotusta pidetään usein epäoikeudenmukaisena, koska se osuu ankarimmin vähävaraisiin kotitalouksiin ja nykyään myös yhä enemmän keskiluokkaan. Pienituloiset kotitaloudet, jotka käyttävät suuremman osan tuloistaan polttoaineisiin ja liikkumiseen, joutuvat kärsimään suhteettoman paljon. Ne eivät myöskään pysty toteuttamaan yhtä hyvin ekologista siirtymää, sillä vaikka vähähiilisten tuotteiden (sähköajoneuvojen, aurinkokennojen jne.) käyttökustannukset voivat olla alhaisemmat, tarvittavat alkuinvestoinnit ovat suuria, mikä on este kotitalouksille, joilla on heikot mahdollisuudet saada käyttöönsä pääomaa. Epävarmassa tilanteessa olevien kotitalouksien on sitä paitsi suunniteltava menojaan lyhytjänteisesti, minkä johdosta ne eivät pääse hyötymään pitkällä aikavälillä saavutettavissa olevista säästöistä.

3.24

Jotta ympäristöverotuksesta saadaan yhteiskunnallisesti hyväksyttävää, siihen on liitettävä korjaavia toimenpiteitä. Tällaisia toimenpiteitä ei kuitenkaan sisälly direktiiviehdotukseen eikä myöskään sosiaaliseen ilmastorahastoon.

Bryssel 20. tammikuuta 2022.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Christa SCHWENG

(1) Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).