Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista”

(COM(2021) 282 final – 2021/0137 (NLE))

(2021/C 517/15)

Esittelijä:

Marina Elvira CALDERONE

Lausuntopyyntö	Euroopan unionin neuvosto, 11.6.2021
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 2 kohta
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	7.9.2021
Hyväksyminen täysistunnossa	23.9.2021
Täysistunnon nro	563
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	185/1/16

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti ehdotukseen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista. Ne tarjoavat hyödyllisen ohjenuoran työllisyyspolitiikoille, jotta voitaisiin tukea toivottua ulospääsyä pandemiakriisistä ja ohjata taloudellisen tuen eri muotoja työllisyyden kannalta suotuisaan tulokseen. Suuntaviivat ovat myös arvokas viitekehys elpymis- ja palautumistoimille, joilla pyritään luomaan perusta laadukkaiden työpaikkojen luomiselle ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävässä taloudessa. Tehokkaan työllisyyspolitiikan koordinointi on keskeinen tekijä pyrittäessä parantamaan jäsenvaltioiden välistä yhteenkuuluvuutta ja vähentämään sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta.

1.2

Työllisyyden suuntaviivoissa olisi otettava huomioon covid-19-pandemian vaikutukset työmarkkinoihin, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskeva toimintasuunnitelma ja Porton sosiaalialan huippukokouksen tulokset, joissa asetettiin kunnianhimoisia tavoitteita työllisyyden, köyhyyden torjumisen ja taitojen hankkimisen osalta. On myös seurattava SURE-ohjelman ja Next Generation EU -välineen kaltaisten tukivälineiden työllisyysvaikutusta, koska ne perustuvat unionin yhteisten joukkovelkakirjojen liikkeellelaskuun eräänlaisena velkamuotona, jolla tuetaan myös työllisyyspolitiikkaa. Kansallisilla elpymis- ja palautumissuunnitelmilla varmistetaan lisäksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen resurssien saatavuus, mutta niihin liitetään tavoitteita, toiminta-aloja ja varainkäyttöä koskevia ehtoja ja niissä kiinnitetään erityistä huomiota aktiiviseen työvoimapolitiikkaan.

1.3

EU:n politiikat on sovitettava yhteen työllisyyden suuntaviivoihin sisältyvien tavoitteiden kanssa, ja niillä on vahvistettava työmarkkinoita, tuettava yritysten tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä Euroopan unionin sosiaalista markkinataloutta ja vahvistettava rakenteellisia toimenpiteitä, joilla pyritään siirtymään tilapäisistä työsuhdeturvatoimista laadukkaiden työpaikkojen luomiseen. Tässä yhteydessä on edistettävä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, työehtosopimusneuvotteluja ja työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumista valintoihin.

1.4

Työvoiman kysynnän lisäämistä koskevan suuntaviivan 5 osalta ETSK katsoo, että kysynnän elvyttämisprosessiin on liitettävä toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan kysyntää edistämällä työmarkkinoille pääsyä, yritysten taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä sekä työntekijöiden ammattitaidon kehittämistä ja työolojen parantamista. Tämä voidaan saavuttaa hyödyntämällä kattavasti mahdollisuuksia muuttaa tuotantojärjestelmiä, ottamalla käyttöön ympäristökestävyyttä edistäviä digitaaliteknologioita ja välineitä sekä edistämällä elinikäistä oppimista. Talouspoliittiset toimenpiteet on sovitettava tiiviisti yhteen työvoiman kysyntää lisäävien politiikkojen kanssa.

1.5

Työvoiman tarjonnan parantamista sekä työhön pääsyn, taitojen ja osaamisen parantamista koskevan suuntaviivan 6 kohdalla ETSK pitää ratkaisevan tärkeänä, että kussakin jäsenvaltiossa kyetään tekemään suunnitelma kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien ja rakennerahastojen mukaisten, koulutukseen ja työmarkkinoihin liittyvien investointitoimien tehokasta koordinointia varten. Nykyinen kriisi on korostanut entisestään tarvetta tunnustaa ja varmistaa oikeus elinikäiseen oppimiseen sekä pääsy tosiasiallisesti mukaan laadukkaaseen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen ja taitojen mukauttamiseen ja tarvetta vähentää nykyisiä sekä tuotannonalojen että jäsenvaltioiden välillä vallitsevia eroja osaamisen kehittämisessä. Sosiaalisten oikeuksien pilarin toimintasuunnitelmaan sisältyvällä, koulutukseen pääsyä koskevalla tavoitteella mitataan jäsenvaltioiden kykyä luoda uusia välineitä, joilla vähennetään koulutuseroja ja vastataan uusia taitoja koskeviin työmarkkinoiden vaatimuksiin.

1.6

Työmarkkinoiden toiminnan ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuuden parantamista koskevan suuntaviivan 7 osalta ETSK kannattaa eurooppalaisen digitaalisen alustan luomista työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista varten. Kyseessä olisi jäsenvaltioiden ja työvoimaviranomaisten yhteinen standardi, jotta voidaan edistää aktiivista politiikkaa ja eurooppalaisten liikkuvuutta muun muassa vahvistamalla julkisia ja yksityisiä työvoimapalveluja. Vahvojen turvallisuutta ja riskien ehkäisemistä koskevien toimenpiteiden käyttöön ottamisen on muodostettava perusta laajemman ennaltaehkäisyajattelun edistämiselle kussakin jäsenvaltiossa, koska se on keskeinen tekijä sellaisen ”työkulttuurin” levittämisessä ja jakamisessa, jossa hyödynnetään jokaisen ihmisen potentiaalia, edistetään hyvinvointia ja poistetaan vaaratilanteet ja riskit työpaikoilla. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työehtosopimusneuvottelut ovat tärkeä osa Euroopan talouksien kestävyyttä ja häiriönsietokykyä, mutta eräissä jäsenvaltioissa kansallisella tasolla on vielä tarvetta sääntelylliselle ja institutionaaliselle kehykselle, joka sujuvoittaa ja tukee työmarkkinasuhdejärjestelmiä.

1.7

ETSK katsoo, että palkkatyötä koskevan työllisyyspolitiikan vahvistamisen lisäksi on tärkeää lisätä jäsenvaltioiden valmiuksia edistää toimenpiteitä, joilla tuetaan itsenäistä ammatinharjoittamista ja vapaita ammatteja ja jotka on suunnattu erityisesti nuorille.

1.8

Suuntaviiva 8 koskee yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden edistämistä sekä köyhyyden torjumista. ETSK kannattaa tätä lähestymistapaa, koska on välttämätöntä määritellä työllisyyspoliittinen strategia, jotta voitaisiin varmistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet työmarkkinoille pääsyyn ja työsuhteiden yhteydessä. Hyvinvoinnin, työmarkkinoiden, talouden toiminnan sekä eriarvoisuuden ja köyhyyden välinen suhde on keskeinen tekijä ja työllisyyspolitiikan ohjenuora pyrittäessä määrittelemään talouskasvun ja sosiaalisen kehityksen välistä yhteyttä. Lisäksi ETSK muistuttaa, että on tärkeää suunnitella tehokkaita osallistamispolitiikkoja, jotka pitäisi nähdä ratkaisevan tärkeinä investointeina kasvuun ja talous- ja tuotantojärjestelmien parantamiseen. On myös erittäin tärkeää ottaa käyttöön järjestelyjä pienituloisten palkansaajien ”uudenlaisen köyhyyden” riskin välttämiseksi, samoin kuin muita johdonmukaisia köyhyydentorjuntastrategioita.

2.   Taustaa

2.1   Johdanto

2.1.1

Työllisyyden suuntaviivat hyväksyttiin vuonna 2019, mutta vuonna 2020 niitä mukautettiin niin, että voitiin ottaa huomioon koronaviruskriisin seurauksiin, vihreään siirtymään ja digitalisaatioon sekä kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyviä tekijöitä. ETSK muistuttaa aiemmin laatimastaan, asiakokonaisuuteen SOC/646 (1) kuuluvasta analyysi- ja arviointilausunnosta. Käsillä olevassa lausunnossa on kuitenkin tarkoitus ottaa huomioon pandemiakriisin vaikutukset unionin kansalaisten elin- ja työoloihin sekä tarve mukauttaa jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten toimien painopisteitä.

2.1.2

Komission ehdotuksessa esitetään, että neuvoston päätöksen (EU) 2020/1512 (2) liitteessä esitetyt jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat pidetään voimassa vuonna 2021 ja että ne muodostavat jäsenvaltioiden viitekehyksen työllisyyspolitiikkojen ja kansallisten uudistusohjelmien määrittelyssä. Painopisteenä on nyt selviytymiskykyä sekä talouden ja tuotannon elpymistä tukevien toimenpiteiden myönteisten sosiaalisten vaikutusten varmistaminen.

2.2

Suuntaviivat ovat seuraavat: — Suuntaviiva 5: Työvoiman kysynnän lisääminen — Suuntaviiva 6: Työvoiman tarjonnan parantaminen sekä työhön pääsyn, taitojen ja osaamisen parantaminen — Suuntaviiva 7: Työmarkkinoiden toiminnan ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuuden parantaminen — Suuntaviiva 8: Yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden edistäminen sekä köyhyyden torjuminen.

2.3

Ehdotuksessa korostetaan, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi toimittava seuraavin tavoin:

2.3.1

Torjutaan sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä edistetään yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä yhteisvastuuta ja lasten oikeuksien suojelua. Portossa järjestetyssä sosiaalialan huippukokouksessa jäsenvaltiot sitoutuivat panemaan täytäntöön kunnianhimoiset sosiaaliset tavoitteet, joiden tarkoituksena on kehittää kansallisia politiikkoja ja uusia eurooppalaisia välineitä, jotta voitaisiin tukea vihreää ja digitaalista siirtymää sekä taloudellista ja sosiaalista lähentymistä EU:n sosiaalisen markkinatalouden kilpailukyvyn parantamiseksi.

2.3.2

Varmistetaan, että talous- ja työllisyyspolitiikkoja koordinoidaan, jotta voidaan saavuttaa ilmastoneutraalius EU:ssa, tukea Euroopan siirtymistä kestävään digitaaliseen ja vihreään talouteen, mukauttaa osaamista, parantaa kilpailukykyä, varmistaa asianmukaiset työolot, vauhdittaa innovointia, edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja yhtäläisiä mahdollisuuksia sekä torjua alueellisia eriarvoisuuksia ja eroja. Toimintapolitiikkojen jakaminen ja tehokkaiden ja yhdenmukaisten työllisyysstrategioiden täytäntöönpano on keskeinen tekijä siirryttäessä hätätilanteen hallinnasta elpymisvaiheeseen, jotta voidaan edistää ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestävää kehitystä, luoda uusia työpaikkoja ja parantaa työoloja.

2.3.3

Tehdään yhteistyötä ilmastonmuutoksen ja ympäristöhaasteiden, globalisaation, digitalisaation, tekoälyn, etätyön, alustatalouden ja väestörakenteen muutoksen kaltaisten rakenteellisten tekijöiden käsittelemiseksi ja tarvittaessa mukautetaan nykyisiä järjestelmiä.

2.3.4

Toteutetaan tarvittavia toimenpiteitä ja politiikkoja, joilla vahvistetaan talouden kestävää kasvua, laadukkaita työpaikkoja ja tuottavuutta, ja samalla lisätään sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä edistetään ylöspäin suuntautuvaa lähentymistä ja talouksien palautumiskykyä sekä jäsenvaltioiden finanssipolitiikan vastuullisuutta.

2.3.5

Varmistetaan, että työmarkkinauudistuksissa ja kansallisissa palkanmuodostusmekanismeissa noudatetaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja työehtosopimusneuvottelujen kansallisia käytäntöjä, jotta voidaan varmistaa oikeudenmukaiset palkat sekä kohtuulliset elin- ja työolot.

2.3.6

Varmistetaan, että covid-19-kriisin taloudellisia, sosiaalisia ja työllisyyteen kohdistuvia vaikutuksia lievennetään tehokkailla toimintapolitiikoilla ja välineillä.

2.4

Jäsenvaltioiden ja unionin on pyrittävä kehittämään koordinoitu työllisyysstrategia ja edistämään erityisesti työntekijöiden ammattitaitoa, koulutusta ja meneillään olevien muutosten kannalta riittävää osaamista (sekä tulevaisuuteen suuntautuvia, talouden muutoksiin reagoivia työmarkkinoita). Jäsenvaltioiden on pidettävä työllisyyden edistämistä yhteistä etua koskevana asiana ja koordinoitava siihen liittyvät toimensa neuvostossa. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklassa määrätään, että neuvosto hyväksyy työllisyyden suuntaviivat, joissa määritellään jäsenvaltioiden politiikkojen laajuus ja koordinoinnin tavoitteet ja joita käytetään perustana talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä annettaville maakohtaisille suosituksille.

2.5

On tärkeää korostaa, että riskitekijät, kuten covid-19-pandemian ilmeinen vaikutus talous- ja sosiaalijärjestelmiin, edellyttävät tukivälineitä ja myös rahoitusvälineitä, jotta jäsenvaltiot voivat jakaa yhteisiä aloitteita, joilla torjutaan kriisien vaikutuksia unionin kansalaisten työ- ja elinoloihin.

2.6

ETSK katsoo, että komission viime kuukausina tekemät päätökset, jotka ovat johtaneet kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien hyväksymiseen, ovat kannatettavia ja tukevat osaltaan oikeudenmukaisen ja kestävän kehityksen mallia. Vastaavasti on pyrittävä siihen, ettei pandemiasta johtuvan kriisin jälkeen jouduttaisi tilanteeseen, jossa sosiaalisen syrjäytymisen riski kasvaa ja alueiden välinen epätasapaino lisääntyy. Epätasapaino on kärjistynyt viime vuosina myös Euroopan alueiden välillä, kuten alueellista kilpailukykyä mittaavassa Euroopan komission alueellisessa kilpailukykyindeksissä on todettu vuodesta 2013 lähtien.

2.7

Osallistavan talous- ja kehitysmallin luominen edellyttää täydentäviä politiikkoja ja investointeja, joilla pyritään vahvistamaan tuottavuutta, digitalisaatiota ja logistiikkaa tukevaa infrastruktuuria, toteuttamaan alueelliseen yhteenkuuluvuuteen tähtääviä toimenpiteitä, edistämään inhimillistä pääomaa ja työntekijöiden koulutusta sekä vahvistamaan työmarkkinoiden tukivälineitä ja sosiaali- ja henkilökohtaisia palveluita. Liialliset erot ja epätasaiset valmiudet mahdollisuuksien hyödyntämisessä heikentävät Eurooppaa, ja ETSK katsookin, että yhteenkuuluvuuden olisi jatkossakin pysyttävä keskeisenä periaatteena myös kasvusuuntautuneessa politiikassa.

2.8

Pandemian aiheuttama kriisi on pahentanut eräitä Euroopan työmarkkinoilla esiintyviä rakenteellisia ongelmia ja tuonut esiin kysymyksiä, jotka edellyttävät pitkäjänteistä politiikkaa, jotta voitaisiin puuttua sekä heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tilanteeseen että tietyillä työmarkkinoiden osa-alueilla esiintyviin pulmiin. Jäsenvaltioissa tapahtuvat muutokset edellyttävät ehdottomasti yhteisiä ja koordinoituja politiikkoja, toimia ja toimenpiteitä sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun jatkuvaa tukea.

2.9

Kaikilla työntekijöillä, myös etätyössä ja työn uusissa muodoissa, kuten alustatyössä, olisi oltava pääsy sosiaalisen suojelun piiriin niin että vahvistetaan hyvinvointijärjestelmiä. On edistettävä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien osallistamista ja hyödynnettävä kaikilta osin naisten osallistumista työmarkkinoille kaikenlaisen syrjinnän välttämiseksi ja sukupuolten välisten palkkaerojen poistamiseksi.

3.   Yleistä

3.1

Myös työllisyyspolitiikan suuntaviivoista annettuihin aiempiin lausuntoihin viitaten ETSK korostaa seuraavaa:

3.1.1

Syrjinnän torjumisen lisäksi on parannettava työn laatua, ja tämä edellyttää, että jäsenvaltiot jakavat keskenään strategioita, joilla voidaan yhdistää tuottavuus ja kilpailukyky, lisätä inhimillistä pääomaa ja varmistaa työntekijöille entistä paremmat työolot.

3.1.2

Kriisitilanteet lisäävät yleensä sosiaalisia riskitekijöitä ja erityisesti eriarvoisuutta, ja tästä syystä investointien ja talouden elpymisen tukimuotojen rinnalla on oltava vahva sosiaali- ja työvoimainfrastruktuuriin tehtävien investointien järjestelmä, jotta voidaan parantaa jäsenvaltioissa voimassa olevia sosiaalisen suojelun normeja asianmukaisilla politiikoilla ja toimenpiteillä.

3.1.3

Euroopan talous- ja sosiaalijärjestelmien kehittämisprosessiin on sisällytettävä vahvoja yhteisiä toimia, joilla estetään työntekijöiden suojelun ja työsuhteiden vakauden ja turvallisuuden vähentämisestä seuraava sosiaalinen polkumyynti jäsenvaltioiden välillä. Samalla on edistettävä oikeudenmukaista kilpailua, jossa innovointi on keskeisessä asemassa ja joka perustuu työvoiman osaamisen kehittämiseen sekä tuotannon ja palvelujen kestävyyteen. Tarvitaan aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, kuten haavoittuvassa asemassa oleville ryhmille tarkoitettuja tilapäisiä työhönottokannustimia, täydennys- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksia sekä yrittäjyyteen suunnattua tukea myös yhteisötalouden alalla.

3.1.4

Uudet sukupolvet ovat ratkaisevan tärkeitä innovoinnin kannalta, koska heille on taattava laadukkaat ja pysyvät työpaikat, ja samalla on edistettävä työntekijöiden liikkuvuutta jäsenvaltioiden välillä. ETSK on samaa mieltä Porton julistukseen sisältyvästä lausumasta, jonka mukaan ”nuoret ovat Euroopalle ensiarvoisen tärkeä dynaamisuuden, lahjakkuuden ja luovuuden lähde”. Myös sen vuoksi itsenäinen ammatinharjoittaminen, vapaat ammatit sekä henkinen työ ovat tärkeitä osatekijöitä, joita on tuettava yhdessä uudenlaisen yritystoiminnan ja innovatiivisten startup-yritysten kanssa.

3.1.5

Tarve varmistaa kasvun sosiaalinen laatu edellyttää keskittymistä uudelleen ei-tuotannolliseen työhön ja erityisesti henkilöpalveluihin, alueellisuuteen ja yhteistyöhön perustuvaan taloudellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan organisointiin tilanteessa, jossa sosiaaliset siteet ovat kehityksen ja kasvun avaintekijä.

3.1.6

Tässä yhteydessä on olennaisen tärkeää, että suuntaviivoissa keskitytään Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoon, koska sillä pyritään varmistamaan, että talous- ja yhteiskuntakriisin voittamiseen tähtäävillä toimenpiteillä on asianmukainen myönteinen vaikutus yhteiskuntaan tilanteessa, jossa terveyskriisi on kasvattanut syrjäytymisriskiä (3). Toimintasuunnitelmassa asetetut kolme uutta tavoitetta, jotka koskevat työllisyysastetta, koulutuksen saatavuutta ja taitojen mukauttamista sekä köyhyyden torjumista lasten köyhyys mukaan lukien, edellyttävät, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa politiikkoja ja välineitä, joissa määritellään vaiheet asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi komitea on jo korostanut tarvetta määritellä uusia sosiaalisia indikaattoreita, joilla mitataan jäsenvaltioiden edistymistä.

3.1.7

Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden aktiivinen ja jäsennelty osallistuminen on olennaisen tärkeää kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien täytäntöönpanon ja toimintasuunnitelman tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Komitea muistuttaa, että on luotava virallisia kuulemismenettelyjä, joilla helpotetaan todellista vuoropuhelua kansallisten hallitusten ja instituutioiden kanssa ja poistetaan kansalaisyhteiskunnan tehokkaan kuulemisen ja osallistumisen nykyiset esteet. Lisäksi on kehitettävä välineitä, joilla vahvistetaan työehtosopimusneuvotteluja ja edistetään sopimusten kattavuutta.

3.1.8

On selvää, että sosiaali-, talous- ja työllisyyspolitiikkojen välinen yhteys muodostuu koulutusjärjestelmistä ja jatkuvasta oppimisesta ja että tämä osaamisen keskeinen merkitys ja laaja-alaisuus on ratkaisevan tärkeää myös aktiivisten toimintapolitiikkojen tehokkuuden kannalta, ja sen on oltava suuntaviivojen perusperiaatteena.

3.1.9

Koulutusjärjestelmien laadullinen kehitys olisi asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi paitsi edistettäessä digitalisaatioon ja ekologiseen kestävyyteen liittyviä monialaisia taitoja, myös pyrittäessä vahvistamaan pehmeitä taitoja ja työntekijöiden yhteistyökykyä.

3.1.10

Hätätilanne on johtanut erityisten tukimuotojen aktivoimiseen kriisien hallitsemiseksi ja työttömyysriskin lieventämiseksi. Näihin kuuluu SURE-ohjelma. Suuntaviivan 5 valossa ja elpymisprosessin aikana on tärkeää, että komissio säilyttää rahoitus- ja tukivälineet kriisin torjumiseksi samoin kuin työttömien työllistämiseen tähtäävät välineet ja politiikat.

3.1.11

Näillä toimilla olisi mahdollistettava rahoitustuki työajan lyhentämisen, tulonmenetysten kompensointimekanismien ja muiden työttömyyden ehkäisemiseen suunnattujen toimenpiteiden kaltaisille toimille, kunnes nykyinen covid-19-pandemiasta johtuva kriisi on voitettu.

3.1.12

Tässä yhteydessä on ratkaisevan tärkeää, että vuonna 2021 jatketaan vuonna 2020 käynnistettyjä politiikkoja hyödyntämällä solidaarisuusvälineitä, joilla pyritään helpottamaan suuria työllisyysongelmia ja joihin liittyy aktiivisia työmarkkinapolitiikkoja.

3.1.13

Onkin välttämätöntä edistää luotonsaantia, tukea innovatiivisia ja tuottavia investointeja ja luoda yleisesti innovoinnin ja taloudellisten hankkeiden kannalta suotuisat alueelliset, verotukselliset ja infrastruktuuriin liittyvät olosuhteet, joilla tuetaan erityisesti pk-yrityksiä, yhteisötalouden yrityksiä, itsenäisiä ammatinharjoittajia ja vapaita ammatteja ja jotka edistävät työllisyyttä.

4.   Erityistä

4.1

ETSK toistaa asiakokonaisuuteen SOC/646 kuuluvassa lausunnossaan esittämänsä näkemykset ja haluaa tuoda esiin eräitä näkökohtia, jotka liittyvät ongelmia aiheuttaneisiin pandemian vaikutuksiin, mutta myös toiminnan painopisteitä. ETSK katsoo, että ottaen huomioon, että epätasapaino on kasvanut yli vuosikymmenen ajan ja että covid-19-kriisin seuraukset ovat pahentaneet tilannetta, on välttämätöntä toimia tehokkaasti talouskasvun sovittamiseksi yhteen sosiaalisen kehityksen kanssa toteuttamalla toimenpiteitä, joilla tuetaan kilpailukykyä ja hyödynnetään työmarkkinajärjestelmien ja työllisyyspolitiikkojen laatua. Tässä yhteydessä kansallisiin elpymis- ja palautumissuunnitelmiin liittyvät investoinnit on toteutettava jäsenvaltioissa ja ne on todennettava vuoden 2021 suuntaviivojen tavoitteiden perusteella niin, että kiinnitetään erityistä huomiota työvoiman kysynnän ja tarjonnan vahvistamiseen sekä yhtäläisten mahdollisuuksien edistämiseen, työmarkkinoiden toimintaan ja osallisuuteen. Tarvitaan toimia, joilla varmistetaan tiivis ja johdonmukainen koordinointi hätätilanteen ratkaisemiseksi määriteltyjen politiikkojen, SURE-ohjelman avulla käynnistettyjen tukimuotojen, elpymissuunnitelmassa määriteltyjen toimien ja investointien sekä rakennerahastojen vuosien 2021–2027 ohjelmasuunnittelun puitteissa määriteltyjen ja rahoitettujen toimien välillä.

4.2

Talouden odotettu elpyminen vuonna 2021 on mahdollista kansallisiin elpymis- ja palautumissuunnitelmiin liittyvien investointihankkeiden ansiosta, ja se voi johtaa työllisyyden laajan elpymiseen, jos siihen liitetään jäsenvaltioiden kohdennettuja sosiaali- ja työvoimapoliittisia toimia, joilla kyetään vastaamaan meneillään olevien muutosten aiheuttamiin haasteisiin.

4.3

Tässä yhteydessä on tärkeää muistaa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin ja kestävän kehityksen toimintaohjelman tavoitteet. Näillä päätöksillä on kannustettava komissiota ja jäsenvaltioita tekemään valintoja, joita ei voida lykätä ja joista pandemia on tehnyt noudatettavan kehitysmallin kannalta entistäkin ilmeisempiä ja tarpeellisempia. Erityisesti toimintaohjelmassa asetetut taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen sekä ihmisten hyvinvoinnin keskeiseen asemaan liittyvät tavoitteet vievät erittäin tärkeään suuntaan ja kannustavat eräisiin sekä elpymissuunnitelmaan että Euroopan rakennerahastojen keskeisiin suuntaviivoihin sisältyviin perusvalintoihin.

4.4

ETSK on samaa mieltä tarpeesta lisätä työvoiman kysyntää – suuntaviiva 5 – ja varmistaa riittävät ja oikeudenmukaiset vähimmäispalkat kaikille eurooppalaisille työntekijöille kansallisten säädösten ja käytäntöjen mukaisesti sekä ulottaa sosiaalinen suojelu ja hyvinvointijärjestelmät koskemaan kaikkia työntekijöitä myös uusien työmuotojen yhteydessä. Jotta voitaisiin siirtyä kriisinhallinnasta elpymiseen, olisi kiinnitettävä huomiota kestäviin hyvinvointia edistäviin toimenpiteisiin ja tehokkaisiin palkkauskannustimiin erityisesti pk-yrityksiä ajatellen. Tässä yhteydessä on kannustettava uudelleenkoulutustoimiin myös pandemiasta johtuvien työajan lyhentämisjärjestelyjen yhteydessä. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua olisi edistettävä, ja työmarkkinaosapuolten olisi osallistuttava asianmukaiseen työmarkkinasuhdeprosessiin kunkin osapuolen riippumattomuutta kunnioittaen. Työhön kohdistuvan verorasituksen keventäminen ei saa johtaa sosiaaliturvan heikentymiseen, joka vaikuttaisi kielteisesti hyvinvointijärjestelmiin ja niiden kestävyyteen. ETSK katsoo, että veronkierron ja verovilpin torjuntaa on voimistettava.

4.5

Työvoiman tarjonnan parantamista sekä työhön pääsyn, taitojen ja osaamisen parantamista koskevan suuntaviivan 6 kohdalla ETSK pitää ratkaisevan tärkeänä, että kussakin jäsenvaltiossa kyetään tekemään suunnitelma kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien ja rakennerahastojen mukaisten, koulutukseen ja työmarkkinoihin liittyvien investointitoimien tehokasta koordinointia varten. Erityisesti on koordinoitava ESR+:n ja 31. joulukuuta 2022 saakka voimassa olevien SURE-ohjelman ja muiden välineiden mukaisia sosiaalisen suojelun toimenpiteitä ja työllisyyttä edistäviä toimia, jotta voidaan helpottaa sellaisten tehokkaiden kansallisten työnvälitysjärjestelmien luomista, jotka edistävät työntekijöiden integroimista työmarkkinoille, uudelleenkoulutusta ja uudelleensijoittautumista. Olisi harkittava tehokkaita palkkauskannustimia ja uudelleenkoulutustoimia, jotta voidaan tukea työpaikkojen luomista elpymisen aikana.

4.6

Pandemia ja etätyön yleistyminen ovat tehneet entistä ilmeisemmäksi, että on määriteltävä säännöt ja välineet, joilla parannetaan työn organisaation, yritysten hyvinvoinnin ja digitaaliteknologian käytön välistä suhdetta. ETSK muistuttaa, että on tärkeää hyödyntää kaikki etätyön tarjoamat mahdollisuudet työolojen sekä työ- ja yksityiselämän tasapainottamisen parantamisen välineenä ja huolehtia samalla siitä, ettei siitä tule mahdollinen syrjinnän ja häiriöiden aiheuttaja (4).

4.7

Nykyinen kriisi on korostanut entisestään tarvetta tunnustaa ja varmistaa oikeus elinikäiseen oppimiseen sekä pääsy tosiasiallisesti mukaan laadukkaaseen yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen ja taitojen mukauttamiseen samoin kuin tarvetta vähentää nykyisiä sekä tuotannonalojen että jäsenvaltioiden välillä vallitsevia eroja osaamisen kehittämisessä. Sosiaalisten oikeuksien pilarin toimintasuunnitelmaan sisältyvällä, koulutukseen pääsyä koskevalla tavoitteella mitataan jäsenvaltioiden kykyä luoda uusia välineitä, joilla vähennetään koulutuseroja ja vastataan uusia taitoja koskeviin työmarkkinoiden vaatimuksiin.

4.8

Työmarkkinoiden toiminnan ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuuden parantamista koskevan suuntaviivan 7 osalta ETSK katsoo, että työntekijöiden liikkuvuuden ja työllisyyden tukemista koskevat tavoitteet voitaisiin saavuttaa luomalla eurooppalainen digitaalinen alusta työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista varten. Kyseessä olisi jäsenvaltioiden ja työnvälityspalvelujen yhteinen standardi, jolla edistettäisiin aktiivista politiikkaa ja eurooppalaisten liikkuvuutta.

4.9

Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työehtosopimusneuvottelut ovat tärkeä osa Euroopan talouksien kestävyyttä ja häiriönsietokykyä, mutta eräissä jäsenvaltioissa kansallisella tasolla on vielä tarvetta sääntelylliselle ja institutionaaliselle kehykselle (5), joka helpottaa ja tukee työmarkkinasuhdejärjestelmiä. Kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien täytäntöönpano tulee osoittamaan jäsenvaltioiden todellisen tahdon ottaa kansalaisyhteiskunta mukaan kansalliseen kehitykseen liittyviin valintoihin ja toimiin.

4.10

Yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden edistämistä sekä köyhyyden torjumista käsittelevän suuntaviivan 8 osalta ETSK muistuttaa, että tässä vaiheessa on tärkeää suunnitella tehokkaita osallistamispolitiikkoja talous- ja tuotantojärjestelmien kasvun kannalta ratkaisevan tärkeinä investointeina. Lisäksi ETSK vahvistaa työn roolin osallistamisen ja köyhyyden torjunnan välineenä, jolla vältetään tarvetta turvautua pelkästään avustaviin toimenpiteisiin ja edistetään osallistamista työllistettävyyden ja työelämään integroitumisen avulla. Tässä yhteydessä on kuitenkin välttämätöntä ottaa käyttöön järjestelyjä pienituloisten palkansaajien ”uudenlaisen köyhyyden” riskin välttämiseksi, samoin kuin johdonmukaisia köyhyydentorjuntatoimia.

4.11

Yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan strategian keskeisiä osatekijöitä ovat myös tasa-arvopolitiikan yhteiset normit, vammaisten henkilöiden ja vaikeissa olosuhteissa elävien integroiminen sekä sellaisten sosiaalisen suojelun järjestelmien toteuttaminen, jotka edistävät aktiivisena ikääntymistä ja taitojen siirtämistä sukupolvelta toiselle.

4.12

Pandemia on tuonut korostetusti esiin, miten tärkeää on investoida työterveyden ja -turvallisuuden varmistamiseen ja tehostaa jäsenvaltioiden työsuojeluviranomaisten valmiuksia tehdä tarkastuksia työntekijöiden suojelemiseksi. Useat Euroopan maat ovat allekirjoittaneet sopimuksia työmarkkinaosapuolten kanssa torjuakseen viruksen leviämistä työpaikoilla ja osoittaneet siten vastuullisuutta ja kykyä reagoida hätätilanteisiin.

---

(1)  EUVL C 232, 14.7.2020, s. 18.

(2)  Neuvoston päätös (EU) 2020/1512, annettu 13 päivänä lokakuuta 2020, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EUVL L 344, 19.10.2020, s. 22).

(3)  EUVL C 374, 16.9.2021, s. 38.

(4)  EUVL C 220, 9.6.2021, s. 13, ja EUVL C 220, 9.6.2021, s. 1.

(5)  EUVL C 10, 11.1.2021, s. 14.