Vaikutustenarvioinnin tiivistelmä

Vaikutustenarviointi tiedonannosta ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi”

A. Toimenpiteen tarve

Mikä on ongelma ja miksi se on ongelma EU:n tasolla?

EU on asettanut tavoitteekseen tulla ilmastoneutraaliksi vuoteen 2050 mennessä eli vähentää kasvihuonekaasupäästönsä nollaan. EU:n nykyinen vuoteen 2030 ulottuva ilmastotavoite, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä vähintään 40 prosenttia, sekä ilmasto-, energia- ja liikennelainsäädäntö hyväksyttiin siten, että tavoitteena oli kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vähintään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Tämänhetkinen vuodelle 2030 asetettu ilmastoa koskeva tavoitetaso, joka kattaa sekä tavoitteen että lainsäädännön, uhkaa näin ollen kannustaa poliittisia päättäjiä, investoijia ja kansalaisia tekemään päätöksiä, jotka voisivat lukita EU:n päästösuuntauksiin, jotka eivät ole yhteensopivia sen kanssa, että saavutetaan ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä.

Mitä olisi saavutettava?

Aloitteen ensimmäisenä yleisenä tavoitteena on nostaa vuodelle 2030 asetettu EU:n kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite 50–55 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä vuoteen 1990 verrattuna ja muuttaa ehdotettua ilmastolakia vastaavasti. Tämä antaisi EU:lle tasapainoisen ja uskottavan suunnan saavuttaa ilmastoneutraaliustavoite vuoteen 2050 mennessä ja lisäisi ennustettavuutta sidosryhmien kannalta. Aloitteen toisena yleisenä tavoitteena on valmistella tarvittavia mukautuksia ilmasto- ja energialainsäädäntöön, jolla on keskeinen rooli siinä, että Euroopan talous irtautuu hiilestä. Tähän pyritään muun muassa määrittämällä hiilen hinnoittelun tuleva rooli ja soveltaminen sekä sen vuorovaikutus muiden politiikkojen kanssa.

Mitä lisäarvoa saadaan toimenpiteen toteuttamisesta EU:n tasolla (toissijaisuusperiaate)? 

Koordinoiduilla EU:n toimilla voidaan tehokkaasti täydentää ja vahvistaa kansallisia ja paikallisia toimia ja hyötyä EU:n sisämarkkinoista. Ilmastotavoitteiden nostaminen edellyttää poliittisia toimia monilla aloilla. Tällaisen tavoitetason nousun ja siihen liittyvien politiikkojen vaikutukset kasvuun ja työpaikkojen luomiseen, oikeudenmukaisuuteen ja kustannustehokkuuteen ovat esimerkkejä tekijöistä, jotka voidaan ottaa paremmin huomioon EU:n tasolla. Ilmastonmuutos on valtioiden rajat ylittävä ongelma, ja EU:n toimet ovat tärkeitä maailmanlaajuisten toimien edistämiseksi.

B. Ratkaisut

Millä vaihtoehdoilla tavoitteet saavutettaisiin? Onko jokin vaihtoehto arvioitu parhaaksi? Jos ei ole, miksi ei?

Vaikutustenarviointi vahvistaa, että tavoitetason nostaminen 50–55 prosenttiin on mahdollista vastuullisella ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla ja että se voi edistää kestävää talouskasvua ja työllisyyttä ja nopeuttaa siirtymistä puhtaaseen energiaan erityisesti yhdistettynä asianmukaisiin mahdollistaviin politiikkoihin ja hiilitulojen käyttöön. Taloudelliset riskit, jotka liittyvät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen nostamiseen 55 prosenttiin, ovat vähäiset. Sen sijaan tavoitteiden nostaminen lisää investointivarmuutta ja vähentää hiililukkiutumisen riskiä ja sen ansiosta saavutetaan merkittäviä yleisiä ympäristöhyötyjä. Vaikutustenarvioinnissa vahvistetaan, että tavoitetason nostaminen edellyttää monien EU:n poliittisten välineiden tarkistamista, jotta se voidaan toteuttaa. Vaikutusten arvioinnissa todetaan, että on erityisen hyödyllistä ottaa käyttöön laaja valikoima politiikan välineitä, kuten hiilen hinnoittelu ja energia- ja liikennealan sääntelypolitiikan tavoitetason nostaminen, ja todetaan selvästi, että ei ole olemassa yhtä ainoaa poliittista välinettä, jolla voitaisiin saavuttaa kaikki arvioinnissa tarkastellut tavoitteet.

Mitkä ovat sidosryhmien näkemykset? Mitkä toimijat kannattavat mitäkin vaihtoehtoa?

Valtaosassa julkisen kuulemisen vastauksista kannatettiin kunnianhimoisimpia vaihtoehtoja ilmaston, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden alalla. Lähes 80 prosenttia julkiseen kuulemiseen vastanneista katsoi, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevaa tavoitetta olisi nostettava vähintään 55 prosenttiin. Tähän liittyen lähes 70 prosenttia katsoi, että uusiutuvan energian osuuden nykyistä tavoitetta olisi nostettava yli 40 prosenttiin, ja yli 60 prosenttia vastaajista piti energiatehokkuuden parantamiselle asianmukaisena tavoitetta, joka on yli 40 prosenttia (primääri- ja loppuenergian osalta). Erityisesti elinkeinoelämän järjestöjen vastaukset jakautuivat kuitenkin tasaisemmin eri tavoitetasojen kesken. Yleisesti ottaen julkisessa kuulemisessa korostettiin erityisesti sitä, että hiilen hinnoittelualoitteita varten tarvitaan lisää sääntelypolitiikkaa.

C. Parhaaksi arvioidun vaihtoehdon vaikutukset

Mitkä ovat parhaaksi arvioidun vaihtoehdon hyödyt (jos parhaaksi arvioitua vaihtoehtoa ei ole, päävaihtoehtojen hyödyt)? 

Suurin hyöty on se, että päästövähennyspolku kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä ei viivästy, mikä lisää investointivarmuutta ja vähentää hiililukkiutumiseen liittyviä riskejä. Investoinnit vähähiiliseen talouteen voivat vauhdittaa talouskasvua ja työllisyyttä, nopeuttaa siirtymistä puhtaaseen energiaan ja edistää vihreää elpymistä covid-19-kriisin jälkeen. Hiilen hinnoitteluvälineillä voidaan kerätä tuloja, jotka voidaan kierrättää vihreissä investoinneissa, ja alentaa vääristäviä veroja, kuten työn verotusta, mikä edistää talouskasvua ja työllisyyttä. Energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa otettaisiin käyttöön paljon voimakkaammin, minkä seurauksena energiajärjestelmä olisi turvallisempi ja vähemmän riippuvainen tuonnista. Fossiilisten polttoaineiden tuontilaskuissa säästettäisiin jopa 325 miljardia euroa ja 375 miljardia euroa vuosina 2021–2030. Energiatehokkuus ja uusiutuvien energialähteiden käyttö auttaisivat suojelemaan kuluttajia energian hintojen nousun vaikutuksilta. Ilman pilaantumisen vaikutukset vähenisivät siten, että vähennykset olisivat yli 60 prosenttia vuoden 2015 tasosta vuoteen 2030 mennessä, kun kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoite on korkein. EU:n maankäyttöala parantaisi kestävää hoitoa ja kannustaisi metsitykseen ja huonontuneiden maiden ennallistamiseen, jotta EU:n luontaisen hiilinielun pienentyminen saataisiin pysäytettyä.

Mitkä ovat parhaaksi arvioidun vaihtoehdon kustannukset (jos parhaaksi arvioitua vaihtoehtoa ei ole, päävaihtoehtojen kustannukset)? 

Energiajärjestelmän kustannusten kasvu on hyvin vähäistä: se oli 10,6 prosenttia BKT:stä vuonna 2015 ja olisi noin 11 prosenttia vuonna 2030. Vuotuisia keskimääräisiä investointeja energiajärjestelmään, liikenne mukaan luettuna, on lisättävä kaudella 2021–2030 kauteen 2011–2020 verrattuna 312 miljardilla eurolla, jotta kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää 50 prosentilla, ja noin 350 miljardilla eurolla, jotta kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää 55 prosentilla. Sekä järjestelmän kustannukset että investointitarpeet riippuvat toteutetuista toimintavaihtoehdoista, mutta vaihtelun laajuus on rajallinen. Investoinnit maksavat itsensä takaisin ajan mittaan suurelta osin alhaisempien polttoainemaksujen kautta, mutta tarvittavan rahoituksen mobilisointi vuoteen 2030 mennessä on merkittävä haaste. Covid-kriisi ei ole muuttanut tätä haastetta, koska se ei vähennä tarvittavien rakenteellisten investointien määrää vuosikymmenen loppuun mennessä. Tämä korostaa sellaisen elvytyspaketin merkitystä, jossa keskitytään fyysiseen ja inhimilliseen infrastruktuuriin tehtäviin vihreisiin investointeihin. Analyysi osoittaa, että energiaan liittyvien menojen osuus kotitalouksien talousarvioissa kasvaa vain hieman, kun kasvihuonekaasujen vähennystavoitteita nostetaan, mutta epäsymmetrisiin vaikutuksiin olisi kiinnitettävä huomiota. Pienituloisille kotitalouksille energiakustannukset muodostavat suuremman osuuden niiden tuloista, ja siirtymä vaikuttaa niihin tuntuvammin. Hiilituloja voitaisiin käyttää sellaisten politiikkojen rahoittamiseen, joilla vähennetään kielteisiä jakaumavaikutuksia (esimerkiksi tukemalla kohdennetusti energiatehokkuusinvestointeja tai siirtoja pienituloisille kotitalouksille). Hiilen hinnoittelun tavoitteena oleva tulojen kierrätys voi itse asiassa kääntää odotetut kielteiset vaikutukset päinvastaisiksi.

Mitkä ovat pk-yrityksiin ja kilpailukykyyn kohdistuvat vaikutukset?

Vaikutukset EU:n yleiseen kilpailukykyyn ovat myönteisiä, sillä ne parantavat energiatehokkuutta ja kiertotaloutta ja edistävät innovointia. EU hyötyy edelläkävijän edusta, kun maailmanlaajuiset toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi lisääntyvät. EU:n päästökauppajärjestelmässä maksutta jaettavat päästöoikeudet voisivat edelleen auttaa ehkäisemään hiilivuotoa, mutta myös muita toimenpiteitä harkitaan. Pk-yrityksillä odotetaan olevan keskeinen rooli siirtymäprosessissa, erityisesti innovaatioiden lähteenä kaikilla talouden aloilla. 

Kohdistuuko jäsenvaltioiden budjettiin ja julkishallintoon merkittäviä vaikutuksia? 

Jakaumavaikutuksia jäsenvaltioiden tasolla arvioidaan erityisissä lainsäädäntöehdotuksissa, jotka ovat jatkoa vuoteen 2030 ulottuvalle ilmastotavoitesuunnitelmalle.

Onko toimenpiteellä muita merkittäviä vaikutuksia? 

EU:n toimilla ei yksin voida saavuttaa vaadittuja maailmanlaajuisia päästövähennyksiä, mutta EU on hyväksynyt haasteen osoittaa kumppaneillemme, että entistä kunnianhimoisemmat ilmastotavoitteet, taloudellinen vauraus ja kestävä kasvu voivat kulkea käsi kädessä. Seuraava merkittävä YK:n ilmastokokous Glasgow’ssa vuonna 2021 on tässä yhteydessä tärkeä. Osapuolten odotetaan päivittävän panoksensa Pariisin sopimukseen (YK:n ilmastosopimukseen).

Suhteellisuusperiaate? 

Ehdotettu toimi on oikeasuhteinen kasvihuonekaasujen nollanettopäästöjen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä.

D. Seuranta

Milloin politiikkaa tarkastellaan uudelleen?

EU:n ilmasto- ja energialainsäädäntö tarjoaa kattavat puitteet, joiden avulla voidaan seurata edistymistä EU:n tavoitteiden saavuttamisessa ja tarkistaa politiikkoja. Kattavasta kehyksestä säädetään ilmastolaissa, ja yksityiskohtaisesta seuranta- ja raportointikehyksestä säädetään energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetussa asetuksessa. Edistymistä tarkastellaan viiden vuoden välein Pariisin sopimuksen mukaisen maailmanlaajuisen tilannekatsauksen mukaisesti.