Energiatuotteiden ja sähkön verotusta säännellään unionissa energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetulla neuvoston direktiivillä 2003/96/EY 1 , jäljempänä ’energiaverodirektiivi’ tai ’direktiivi’.

Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan ja erityisesti sen 5, 15 ja 17 artiklan säännösten nojalla neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön verotustasoa koskevia muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.

Saksalle on jo annettu 14 päivänä lokakuuta 2014 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2014/722/EU 2 (ja sitä edeltäneen 12 päivänä heinäkuuta 2011 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2011/445/EU 3 ) nojalla lupa soveltaa alennettua sähköverokantaa sähköön, joka toimitetaan suoraan muille satamassa laiturissa oleville aluksille kuin yksityisille huvialuksille 4 , jäljempänä ’maasähkö’.

Tämän ehdotuksen tavoitteena on pidentää luvan voimassaoloa Saksan pyynnön mukaisesti, koska nykyisen poikkeuksen voimassaolo päättyy 16. heinäkuuta 2020.

Saksan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 29. tammikuuta 2020 päivätyllä kirjeellä aikomuksestaan jatkaa nykyisen toimenpiteen voimassaoloa 31. joulukuuta 2025 saakka. Lisätietoja toimitettiin 30. huhtikuuta 2020 päivätyllä kirjeellä.

Saksa pyytää uusimaan luvan soveltaa alennettua verokantaa, jonka suuruus on 0,50 euroa/MWh ja joka on sama kuin direktiivissä säädetty yrityskäyttöön tarkoitetun sähkön vähimmäisverokanta, maasähkön toimittamiseen aluksille 5 , jotka toimivat yksinomaan kaupallisissa tarkoituksissa unionin merialueilla ja sisävesillä (kalastus mukaan luettuna) 6 .

Pyydetty voimassaoloaika, joka alkaa 17. heinäkuuta 2020 ja päättyy 31. joulukuuta 2025, on jatkoa nykyiselle poikkeukselle, ja se pysyy energiaverodirektiivin 19 artiklassa sallitun enimmäisajan rajoissa.

Veronalennuksen tavoitteena on jatkaa taloudellisen kannustimen tarjoamista maasähkön käyttöön, jotta voidaan vähentää satamakaupunkien ilmansaasteita, parantaa paikallista ilmanlaatua ja vähentää melua, jolloin asukkaat saavat terveyshyötyjä.

Saksan soveltamalla toimenpiteellä pyritään myös vähentämään vesiliikenteen ympäristövaikutuksia.

Pyytämällään toimenpiteellä Saksa haluaa säilyttää kannustimen maasähkön käyttöön, koska maasähköä pidetään vähemmän saastuttavana vaihtoehtona kuin sähkön tuottamista satamassa laiturissa olevilla aluksilla. Kuten pyynnössä todetaan, yleinen sähköverokanta on Saksassa 20,50 euroa/MWh. Verohelpotus on tällä hetkellä 20,00 euroa/MWh. Tämä merkitsee sitä, että edunsaajia veloitetaan energiaverodirektiivissä säädetyn sähköön sovellettavan EU:n vähimmäisverokannan mukaisesti, joka on 0,50 euroa/MWh (yrityskäytöstä direktiivin 10 artiklan 1 kohdan ja liitteessä I olevan taulukon C mukaisesti). Tämä veroetuus voidaan Saksassa myöntää joko toimituspaikassa sovellettavana alennettuna verokantana (jolloin tarvitaan lupa) tai veronpalautuksena.

Toisaalta energiaverodirektiivin 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan vapauttamaan verosta energiatuotteet, joita käytetään sähkön tuottamiseen satamassa laiturissa olevilla aluksilla. Lisäksi jäsenvaltiot voivat direktiivin 15 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan vapauttaa verosta sähkön, joka tuotetaan aluksilla sisävesiväylillä liikennöintiä varten. Saksa vahvisti, että tämä jälkimmäinen vapaaehtoinen vapautus on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Saksan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että veronalennusta sovelletaan kaikkiin muihin aluksiin kuin yksityisiin huvialuksiin, mikä tarkoittaa sitä, että veronalennuksesta voivat hyötyä kaikki kaupallisessa laivaliikenteessä mukana olevat alukset koosta tai lipusta riippumatta. Maasähkön käyttö aluksilla ei ole kuitenkaan pakollista.

Kuten pyynnössä todetaan, edunsaajien määrä on kasvanut huomattavasti sen jälkeen, kun järjestelmä tuli voimaan vuonna 2011. Sisävesiliikenteen alalla lähes kaikki alukset pystyvät ostamaan maasähköä. Meriliikenteen alalla on tällä hetkellä hyvin vähän laitteistoja, joita ei ole tarkoitettu saaristoliikenteeseen. Saatavilla olevien tietojen mukaan sisämaan alueella on käytössä 454 laitteistoa ja suunnitteilla on 385 laitteistoa, minkä lisäksi on mahdollisuus ottaa käyttöön vielä 115 laitteistoa. Merisatamissa on käytössä 240 laitteistoa (joista 237 on saaristolauttapalveluja varten) ja suunnitteilla on 30 laitteistoa (pääasiassa risteily- ja konttialuksia varten), minkä lisäksi on mahdollisuus ottaa käyttöön vielä 32 laitteistoa.

Arvioidessaan toimenpiteestä aiheutuvia veromenoja Saksan viranomaiset laskivat verotulojen menetyksen veroetua hyödyntämällä kulutetun sähkön määrän ja edun määrän perusteella. Verohelpotus on tällä hetkellä 20,00 euroa/MWh (yleinen verokanta on 20,50 euroa/MWh, kuten edellä mainittiin). Vuonna 2019 maasähköä käytettiin satamissa 79 302 MWh. Verohelpotuksen jälkeen verotulojen menetys vuonna 2019 oli 1,586 miljoonaa euroa. Jos oletetaan, että maasähkön käyttö lisääntyy tulevaisuudessa tukitoimenpiteiden ansiosta, tulevina vuosina menetetään arviolta 2 miljoonaa euroa vuodessa.

Saksa pyysi, että lupa myönnettäisiin direktiivin 19 artiklan 2 kohdassa säädetyn enimmäisajan rajoissa 17. heinäkuuta 2020 ja 31. joulukuuta 2025 väliseksi ajaksi saumattomasti nykyisen poikkeuksen jatkona.

Saksa haluaa tällä veronalennuksella kannustaa alusten käyttäjiä käyttämään maasähköä, jotta voitaisiin vähentää laiturissa olevien alusten polttoaineiden polton synnyttämiä ilman kautta leviäviä päästöjä ja melua sekä hiilidioksidipäästöjä. Alennetun verokannan soveltaminen lujittaisi maasähkön kilpailukykyä verosta vapautettuun aluksilla poltettavaan bunkkeriöljyyn nähden.

Sähkön verotusta säännellään direktiivillä 2003/96/EY ja erityisesti sen 10 artiklalla. Direktiivin 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään pakollisesta verovapautuksesta, joka koskee aluksilla tuotettavaa sähköä. Direktiivin 5, 15 ja 17 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta soveltaa verojen eriyttämistä, kuten verovapautuksia ja veronalennuksia, tiettyihin sähkön käyttötapoihin. Näissä säännöksissä ei kuitenkaan sellaisenaan säädetä maasähkön veronalennuksista.

Saksan viranomaisten mukaan toimenpide on valtiontukea, joka kuuluu asiaa koskevan EU:n lainsäädännön soveltamisalaan. Tukiohjelma katsottiin asianmukaiseksi ja siitä ilmoitettiin komission asetuksen (EY) N:o 800/2008 7 25 artiklan mukaisesti, kuten jäljempänä tarkemmin selitetään. Kyseinen asetus on sittemmin korvattu komission asetuksella 651/2014/EU 8 .

Energiaverodirektiivin säännökset

Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellisissä artikloissa, erityisesti 5, 15 ja 17 artiklassa esitettyjen säännösten lisäksi neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltioille luvan ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.”

Kyseisellä veronalennuksella Saksan viranomaiset pyrkivät jatkossakin edistämään sitä, että satamassa laiturissa olevat alukset täyttävät sähköntarpeensa ympäristöä vähemmän vahingoittavalla tavalla, mikä parantaa paikallista ilmanlaatua ja vähentää melua. Komissio on jo suositellut maasähkön käyttöä satamassa laiturissa olevilla aluksilla tuotettavan sähkön vaihtoehtona ja tunnustanut näin maasähkön ympäristöhyödyt 9 . Nykyään sähkön yleinen verokanta on 20,50 euroa/MWh ja verohelpotus on 20,00 euroa/MWh. Edunsaajia veloitetaan energiaverodirektiivissä säädetyn sähköön sovellettavan EU:n vähimmäisverokannan mukaisesti, joka on 0,50 euroa/MWh. Tämä voi siis jatkossakin edistää asetetun poliittisen tavoitteen saavuttamista.

Mahdollisuutta ottaa käyttöön maasähköä koskeva edullinen verokohtelu voidaan suunnitella direktiivin 19 artiklan nojalla, koska sen tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille lupa ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.

Saksa on pyytänyt, että toimenpidettä sovelletaan lähes yhtä kauan kuin 19 artiklan 2 kohdassa sallitaan eli kuuden vuoden ajan. Poikkeuksen soveltamisajan olisi periaatteessa oltava riittävän pitkä, jotta se ei vähentäisi satamaoperaattoreiden ja sähköntoimittajien halukkuutta alkaa tehdä tarvittavia investointeja maasähkölaitteisiin tai jatkaa tällaisia investointeja. Tällainen soveltamisaika antaa myös parhaan mahdollisen oikeusvarmuuden alusten liikenteenharjoittajille, joiden on suunniteltava alusten varustukseen tehtäviä investointejaan.

Poikkeuksen ei tulisi kuitenkaan haitata voimassaolevan lainsäädäntökehyksen kehittämistä ja siinä olisi otettava huomioon energiaverodirektiivin tuleva tarkistaminen sekä se, että neuvosto saattaa antaa säädöksen energiaverodirektiivin tarkistamista koskevan komission ehdotuksen perusteella. Tarkistaminen on jatkoa energiaverodirektiivin arvioinnille 10 ja EU:n energiaverotuskehyksestä 28. marraskuuta 2019 annetuille neuvoston päätelmille 11 . Päätelmissään neuvosto kehotti komissiota analysoimaan ja arvioimaan mahdollisia vaihtoehtoja, jotta energiaverodirektiivin tarkistamista koskeva ehdotus voitaisiin julkaista hyvissä ajoin, ja kehotti komissiota kiinnittämään erityistä huomiota direktiivin soveltamisalaan, vähimmäisverokantoihin sekä erityisiin veronalennuksiin ja verovapautuksiin.

Tässä tilanteessa vaikuttaa aiheelliselta myöntää lupa pyydetyksi ajaksi, mutta poikkeuksen voimassaolo pitäisi asettaa riippuvaiseksi siitä, alkaako asiaa koskevien yleisten säännösten soveltaminen ennen vuoden 2025 loppua.

Lisäksi Saksan viranomaiset ovat tähdentäneet, että maasähkön käyttöedellytysten parantaminen satamissa vaatii vielä lisätoimia (kuten muiden sähkökomponenttien vähentämistä, päivittäisiä palveluhintoja, investointeja maasähkölaitteistoihin ja sääntelytoimenpiteitä).

Valtiontukisäännöt

Saksan viranomaisten suunnittelema alennettu verokanta 0,50 euroa/MWh on sama kuin direktiivin 2003/96/EY 10 artiklassa säädetty EU:n vähimmäisverotaso yrityskäyttöön tarkoitetulle sähkölle. Saksan viranomaisten mukaan järjestelmää pidettiin asianmukaisena komission asetuksen (EY) N:o 800/2008 12 (yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen vanhan version) 25 artiklan nojalla. Kuten pyynnössä todetaan, voimassa olevasta tukiohjelmasta ilmoitettiin komissiolle 11. marraskuuta 2014 edellä mainitun yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen (vanha versio) 25 artiklan nojalla. Mainittu säännös on sittemmin korvattu komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 13 44 artiklalla, jossa säädetään edellytyksistä, joilla direktiivissä 2003/96/EY tarkoitettujen ympäristöverojen alennusten muodossa myönnettävä tuki voidaan vapauttaa valtiontukien ilmoitusvaatimuksista. Tämä ehdotus ei vaikuta komission kyseisestä toimenpiteestä valtiontukisääntöjen nojalla tekemiin arviointeihin. Ehdotus neuvoston täytäntöönpanopäätökseksi ei myöskään vaikuta jäsenvaltioiden velvollisuuteen varmistaa valtiontukisääntöjen, myös komission asetuksen (EU) N:o 651/2014, noudattaminen.

Ympäristöä ja ilmastonmuutosta koskeva politiikka

Toimenpide, jota pyyntö koskee, liittyy pääasiassa EU:n ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan. Toimenpiteellä parannetaan paikallista ilmanlaatua ja vähennetään melua siinä määrin kuin sillä vähennetään bunkkeriöljyn polttamista satamassa olevilla aluksilla. Ilmanlaatua koskevan direktiivin 2008/50/EY 14 mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että useiden ilmansaasteiden tasot eivät ylitä kyseisessä direktiivissä vahvistettuja raja-arvoja, tavoitearvoja ja muita ilmanlaatunormeja. Täyttääkseen velvollisuutensa jäsenvaltioiden on tarvittaessa löydettävä ratkaisuja esimerkiksi satamassa laiturissa olevien alusten päästöjä koskeviin ongelmiin. Voidaan siis ajatella, että satamissa, joissa tällaisia ongelmia esiintyy, maasähkön käyttöä edistetään yleisen ilmanlaatustrategian mukaisesti. Maasähkön käyttöä edistetään myös meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuutta sääntelevällä direktiivillä (EU) 2016/802 15 .

Toimenpiteellä vähennetään todennäköisesti myös hiilidioksidipäästöjä, koska maasähköverkosta saatavan sähkön kokonaistuotanto on vähemmän hiili-intensiivistä kuin aluksissa bunkkeriöljyä polttamalla tuotettu sähkö, mikä johtuu järjestelmän tehokkuudesta ja käytettyjen polttoaineiden erosta. Tältä osin Saksan viranomaiset ovat tähdentäneet, että vaikka hiilidioksidipäästöjen todellinen väheneminen riippuu käytetyn sähkön laadusta, Saksan sähköpaletissa päästöjen arvioidaan vähenevän noin 30 prosenttia ja tämän prosenttiosuuden odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Lisäksi Saksan viranomaiset odottavat, että aluksilla tapahtuvasta sähköntuotannosta aiheutuvat paikalliset ilmansaastepäästöt (NOx, SOx, PM10, PM2.5) voitaisiin välttää kokonaan käyttämällä maasähköä. Myös melupäästöjä voitaisiin vähentää merkittävästi.

Saksan viranomaisten mukaan alusten moottorit aiheuttavat sähköä tuottaessaan arviolta seuraavat päästöt kilowattituntia kohti, joita voitaisiin siis vähentää jokaisella maasähkön kilowattitunnilla:

Energiapolitiikka

Toimenpide on vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta annetun direktiivin 2014/94/EU 16 mukainen. Direktiivi koskee maasähköpisteiden asentamista satamiin, joissa on niille kysyntää ja joissa kustannukset eivät ole suhteettomat verrattuna hyötyihin, ympäristöhyödyt mukaan luettuina. Se on myös tunnustettu yhteisen edun mukaiseksi tavoitteeksi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan nojalla myönnettävän valtiontuen yhteydessä 17 .

Tässä yhteydessä on muistettava, että maasähkön epäsuotuisan kilpailuaseman yhtenä merkittävänä syynä on se, että maasähkön vaihtoehto eli sähkön tuottaminen merisatamissa olevilla aluksilla on nykyään täysin verotonta: sen lisäksi, että sähkön tuottamiseksi poltettava bunkkeriöljy on vapautettu verosta direktiivin 2003/96/EY 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisessa normaalitilanteessa, myös itse aluksella tuotettava sähkö on vapautettu verosta (ks. direktiivin 2003/96/EY 14 artiklan 1 kohdan c alakohta). Vaikka jälkimmäistä verovapautta voi olla vaikea pitää yhteensopivana unionin ympäristötavoitteiden kanssa, siinä on kuitenkin otettu huomioon käytännön näkökohdat. Aluksilla tuotetun sähkön verottaminen edellyttäisi nimittäin, että aluksen omistaja, joka on usein sijoittautunut kolmanteen maahan, tai liikenteenharjoittaja antaa ilmoituksen kulutetun sähkön määrästä. Ilmoituksessa olisi eriteltävä myös, mikä osuus sähköstä on kulutettu sen jäsenvaltion aluevesillä, jossa vero on maksettava. Tämä aiheuttaisi valtavan hallinnollisen rasituksen alusten omistajille, koska ilmoitukset olisi annettava kaikista jäsenvaltioista, joiden aluevesillä alus on purjehtinut. Samat toteamukset pätevät myös sisävesiliikenteeseen ja valinnaiseen verokohteluun direktiivin 15 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti (jonka Saksa on pannut täytäntöön). Tässä tilanteessa voi olla perusteltua, että vähemmän saastuttavaa maasähköä ei aseteta huonompaan asemaan, vaan Saksan sallitaan jatkaa alennetun verokannan soveltamista.

Liikennepolitiikka

Toimenpide vastaa maasähkön käytön edistämisestä unionin satamassa laiturissa olevissa aluksissa annettua komission suositusta 2006/339/EY 18 ja komission tiedonantoa, joka koskee EU:n meriliikennepolitiikan strategisia tavoitteita ja suosituksia 19 .

Sisämarkkinat ja terve kilpailu

Sisämarkkinoiden ja terveen kilpailun kannalta haettu toimenpide ainoastaan vähentää bunkkeriöljylle myönnetyn verovapautuksen aiheuttamaa nykyistä vääristymää satamissa laiturissa olevien alusten kahden kilpailevan sähkölähteen välillä, joita ovat aluksella tuotettava sähkö ja maasähkö.

Liikenteenharjoittajien välisestä kilpailusta on ensinnäkin mainittava, että nykyään on vain muutamia aluksia, joilla maasähköä käytetään liiketaloudellisista syistä. Merkittäviä kilpailun vääristymiä voisi sen vuoksi syntyä ainoastaan sellaisten alusten välillä, jotka joko soveltavat haettua toimenpidettä ja ottavat maasähkön käyttöön tai jatkavat aluksella tuotettavan sähkön käyttöä. Vaikka täsmälliset kustannusarviot ovat sidoksissa öljyn hinnan kehitykseen ja koska niitä on sen vuoksi erittäin vaikea ennustaa, viimeisimmät käytettävissä olevat arviot osoittavat (Saksan toimittamien tietojen mukaisesti), että edes täysi verovapautus ei useimmissa tapauksissa vähentäisi maasähkön toimintakustannuksia niin paljon, että ne olisivat aluksilla tuotettavaa sähköä alhaisempia 20 , joten ne eivät missään tapauksessa synnyttäisi merkittävää kilpailuetua maasähköä käyttäville liikenteenharjoittajille aluksella tuotettavaa sähköä käyttäviin liikenteenharjoittajiin nähden. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on vielä epätodennäköisempää, että kilpailu vääristyisi edellä kuvatulla tavalla, koska Saksa aikoo noudattaa direktiivissä 2003/96/EY säädettyä verotuksen vähimmäistasoa yrityskäyttöön tarkoitetun sähkön osalta.

Kuten edellä jo mainittiin, tämä veroetuus voidaan Saksassa myöntää joko toimituspaikassa sovellettavana alennettuna verokantana (jolloin tarvitaan lupa) tai veronpalautuksena. Kun kyseessä on toimituspaikassa myönnettävä veronalennus, sähkön toimittaja voi jättää siirtämättä kyseisen veroetuuden joko kokonaan tai osittain loppukuluttajalle eli aluksen liikenteenharjoittajalle. Saksan viranomaisten mukaan veroetuus siirretään kuitenkin tavallisesti loppukuluttajalle. Vaikka koko veronalennus siirretään alusten liikenteenharjoittajille, joihin sovelletaan direktiivissä 2003/96/EY säädettyä maasähköveron vähimmäistasoa, ne eivät itse asiassa saa taloudellista etua sellaisiin toimijoihin nähden, jotka tuottavat oman sähkönsä aluksella, koska tällainen sähkö on vapautettu verosta. Saksan viranomaisten mukaan aluksilla tapahtuvan oman sähköntuotannon korvaaminen maasähköllä, jota verotettaisiin sovellettavan vähimmäistason mukaisesti, ei johtaisi yleiseen kustannusetuun.

Lisäksi maasähköä on tarjolla asianomaisille aluksille riippumatta siitä, minkä lipun alla ne purjehtivat, eikä se johda kansallisten talouden toimijoiden edullisempaan verokohteluun muista EU:n jäsenvaltioista tuleviin kilpailijoihin nähden.

Satamien välisen kilpailun osalta voidaan odottaa, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ei juurikaan tule kohdistumaan vaikutuksia, jotka johtuisivat siitä, että alukset muuttavat reittiään saadakseen maasähköä, johon sovelletaan alennettua verokantaa. Tällaisessa tilanteessa maasähkön käytöstä ei veronalennuksesta huolimatta todennäköisesti ainakaan lyhyellä aikavälillä tule halvempaa kuin aluksella tuotettavan sähkön käytöstä, joten maasähkön veronalennus ei todennäköisesti myöskään houkuttele aluksia muuttamaan reittiään tämän mahdollisuuden mukaisesti eikä siten vääristä satamien välistä kilpailua. Saksan viranomaisten väittävät, että satamien valintaan vaikuttavat muut tekijät (kuten tavaroiden tai matkustajien määränpää tai muut taloudelliset tekijät), joten pelkkä maasähkön saatavuus ei vaikuta ratkaisevalta. 

Lisäksi Saksan viranomaiset painottavat, että maasähkön käyttö on rajallista myös siitä syystä, ettei alusten yhdistämisestä sähköverkkoon ole kansainvälisesti hyväksyttyjä teknisiä normeja ja joissakin tapauksissa puuttuu myös maasähkön toimituskapasiteettia.

Ottaen huomioon, kuinka pitkäksi ajaksi alennetun verokannan soveltamista koskevaa lupaa ehdotetaan jatkettavan, on epätodennäköistä, että edellisissä kappaleissa tehty analyysi muuttuisi ennen toimenpiteen voimassaolon päättymistä, jollei nykyisessä kehyksessä ja tilanteessa tapahdu merkittäviä muutoksia.

Neuvoston direktiivin 2003/96/EY 19 artikla.

SEUT-sopimuksen 113 artiklan soveltamisalaan kuuluva välillinen verotus ei sinänsä kuulu kyseisen perussopimuksen 3 artiklassa tarkoitettuun unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

Neuvostolle on kuitenkin direktiivin 2003/96/EY 19 artiklassa annettu yksinomainen toimivalta antaa jäsenvaltiolle lupa ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Näin ollen jäsenvaltiot eivät voi toimia neuvoston sijasta. Tästä syystä toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta nyt käsillä olevaan täytäntöönpanopäätökseen. Joka tapauksessa kyseessä ei ole lainsäädäntöluonnos, joten tekstiä ei ole tarpeen toimittaa kansallisille parlamenteille perussopimusten pöytäkirjan nro 2 mukaisesti toissijaisuusperiaatteen noudattamisen tarkastelua varten.

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Veronalennus ei ylitä sitä, mikä on tarpeen asianomaisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Ehdotettu toimintatapa on neuvoston täytäntöönpanopäätös. Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklassa säädetään ainoastaan tämäntyyppisestä toimenpiteestä.

Toimenpide ei edellytä voimassa olevan lainsäädännön arviointia.

Tämä ehdotus perustuu Saksan esittämään pyyntöön ja koskee ainoastaan kyseistä jäsenvaltiota.

Ulkopuolisia asiantuntijoita ei ole tarvittu.

Ehdotus koskee luvan antamista yhdelle jäsenvaltiolle sen omasta pyynnöstä, eikä se edellytä vaikutusten arviointia.

Kuten edellä mainittiin, Saksan toimittamista tiedoista käy ilmi, että toimenpiteen vaikutus verotuloihin on rajallinen ja maasähkön verokanta ylittää edelleen direktiivillä 2003/96/EY verotukselle säädetyn vähimmäistason. Saksa odottaa, että toimenpiteellä on myönteinen vaikutus sen ympäristötavoitteiden saavuttamiseen ja erityisesti satamakaupunkien paikallisen ilmanlaadun parantamiseen ja melun vähentämiseen.

Toimenpiteestä aiheutuvien veromenojen osalta Saksan viranomaiset ovat arvioineet, että tulevina vuosina menetetään 2 miljoonaa euroa vuodessa.

Samalla ympäristöhyödyt voivat olla merkittäviä. Saksan viranomaiset ovat tähdentäneet, että vaikka hiilidioksidipäästöjen todellinen väheneminen riippuu käytetyn sähkön laadusta, Saksan sähköpaletissa päästöjen arvioidaan vähenevän noin 30 prosenttia ja tämän prosenttiosuuden odotetaan kasvavan tulevaisuudessa. Lisäksi Saksan viranomaiset odottavat, että aluksilla tapahtuvasta sähköntuotannosta aiheutuvat paikalliset ilmansaastepäästöt (NOx, SOx, PM10, PM2.5) voitaisiin välttää kokonaan käyttämällä maasähköä. Myös melupäästöjä voitaisiin vähentää merkittävästi.

Toimenpiteen tarkoituksena ei ole yksinkertaistaminen. Se perustuu Saksan esittämään pyyntöön ja koskee ainoastaan kyseistä jäsenvaltiota.

Toimenpide ei vaikuta perusoikeuksiin.

Toimenpiteestä ei aiheudu taloudellista tai hallinnollista rasitetta unionille. Näin ollen ehdotuksella ei ole vaikutuksia Euroopan unionin talousarvioon.

Toteuttamissuunnitelma ei ole tarpeen. Tämä ehdotus koskee luvan antamista veronalennukseen yhdelle jäsenvaltiolle sen omasta pyynnöstä. Lupa annetaan rajoitetuksi ajaksi 31. joulukuuta 2025 saakka. Sovellettava verokanta on sama kuin energiaverodirektiivissä vahvistettu verotuksen vähimmäistaso. Toimenpidettä voidaan arvioida, jos sen uusimista pyydetään voimassaoloajan päättymisen jälkeen.

Ehdotus ei edellytä selittäviä asiakirjoja direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Ehdotuksen 1 artiklassa Saksalle annetaan lupa soveltaa alennettua sähköverokantaa sähköön, joka toimitetaan suoraan muille Saksan satamissa laiturissa oleville aluksille kuin yksityisille huvialuksille, jäljempänä ’maasähkö’. Verokanta ei saa olla alle 0,50 euroa/MWh, joka on direktiivissä vahvistettu sähkön verotuksen vähimmäistaso yrityskäytössä. Sähköä ei ole mahdollista toimittaa alennetulla verokannalla yksityisille huvialuksille, sellaisina kuin ne määritellään direktiivin 2003/96/EY 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan toisessa alakohdassa.

Ehdotuksen 2 artiklassa esitetään, että haettu lupa myönnetään voimassa olevan neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2014/722/EU jatkona 17. heinäkuuta 2020 alkaen 31. joulukuuta 2025 saakka direktiivissä sallitun kuuden vuoden enimmäisajan rajoissa, kuten Saksa on pyytänyt.